Kokouksen aluksi lautakunta sai informaatiota Pisararadan suunnittelutilanteesta. Ei puutu enää kuin rahat.
Yleiskaavan visio
Saatiin vielä kerran selkeä esittely, mutta aineistoon oli kyllä jo tutustuttu. Kokoomus pyysi pöydälle joulukuun alkuun voidakseen käsitellä sitä ryhmässä. Se on tietysti kovin demokraattista, mutta vähän pelkään kovin tasapaksua tulosta, kun ihmisille lyödään kylmiltään eteen kohtalaisen vallankumouksellinen suunnitelma.
Kalasataman keskuksen pysäköintiluola
1100 pysäköintipaikkaa noin 55 miljoonalla eurolla. Hanketta toteuttanut SRV on suunnitellut tämän ihan itse, joten jos haluavat maksaa, maksavat. Kalasataman kaavassa on tulossa runsaasti pieniä viilauksia suunnitelman edistyessä. Minua huolestutti tieto, että maisemaa hallitsevien tornien julkisivumateriaaliksi on tulossa lasi.
Itä-Pakilan siirtolapuutarhan laajennus
Tästä on tullut paljon ristiriitaista, mutta lautakunta linjasi tuloksen palautuksessa keväällä ja nyt on tehty lautakunnan linjausten mukaan. Minä en ole yhtä innostunut kuin valtuusto noin ylipäänsä siirtämään kaikkien käytössä olevia viheralueita joidenkin yksityiskäyttöön, niin kiva kuin olisikin arpajaisissa voittaa tuollainen tontti.
Ullakkorakentamisen alueellinen poikkeuslupa
Pöydälle kahdeksi viikoksi. Onkohan tarkoitus sanoa jotain lupien ehdoista?
Mechelinkadun pyörätiet
Olin varautunut esittämään pyöräkaistoja tai vaihtoehtoisesti kolmitasoista ratkaisua, mutta esittelijä tyrmäsi argumenttini etukäteen. Asia meni kahdeksi viikoksi pöydälle. Katsotaan, pystynkö siihen mennessä nousemaan kanveesilta.
Rakennuskielto Vallisaareen ja Kuninkaan saareen asemakaavan laatimista varten.
Perusteltu kielto, mutta kiinnostavaa on, mitä sinne aiotaan kaavoittaa. Nämä yhteensä yli neliökilometrin saaret vapautuvat armeijalta ihmisille. Niistä voisi tehdä vaikka mitä. Hankaluutena on vain perin hankala maanomistaja.
Pisara-radalle on olemassa vaihtoehto.
http://seppohonkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123554-ei-pisaraa-vaan-silmukkametro
Hinnasto löytyy samalta sivustolta. Valtion rahat, kaupungin rahat, samalta kukkarolta.
Pisara pitäisikin ristiä Kyynel-radaksi, sama muoto, samat maksajat.
Tornit näyttävät nyt kolmannella yrittämällä minusta fiksuimmilta, ellei todellisuus ole jo viitannut kintaalla myös kolmannen havainnekuvakierroksen kilpailijoille. Ilmaston kannalta valkoiset katotkin puoltavat paikkaansa — seiniin Helsingissä on turha valkoista laittaa keräämään likaa tuollaiseen paikkaan vaikka kansi rakennettaisiinkin, ja koska kyseessä ei ole pyramidi, niin seinät tuskin heijastaisivatkaan paljoa mitään takaisin ainakaan ufomiesten suuntaan. Parempi se on kai sitten tehdä edes symbolisia tekoja, jos oikeasti merkityksellisiä ei nykymeno ja suuret ikäluokat halua tehdä. Valkoisten seinien sarjassa Hoas Jätkäsaarikin jo matkalla Kisiksen ja Lasipalatsin viitoittamaa polkua kohti valkoista unelmaa. Jos tulee jatkossa korkeampaa kerrostaloa rakenteille halvemman kaavan kautta, niin suosittelen käymään katsomassa elementtitornirakentamisen, ja elementtien, nykytasoa Tampereen Hervannassa päiväsaikaan, jotta Helsingissä säilyisi kaavoissa edes joku kaupunkikuvallainen taso. Samalla voi ihmetellä sitä, että miksi rakentaa torneja, jos siitä ei tilan suhteen mitään hyödy.
Lasia on vaan niin monenlaista, että niin ulkonäön, energiankulutuksen kuin läheisen lintulahden takia niihin toivottavasti panostetaan, jos lasi on lopullinen vaihtoehto. Kaksoisjulkisivut, varsinkin kyseessä olevan toimiston, ovat ainakin tähän asti olleet kaupunkikuvaa tylsistyttäviä turhia verkkohässäköitä ja rakennusta peitteleviä harmaita ulkoisia säleverhoja, joten mukavaa jos niistä on luovuttu. Jos julkisivuksi tulee lasi ilman rihman kiertämää, niin tornien muotokielikin tuntuu nyt fiksulta. Ylempiin noppiin näyttäisi tulevan vielä jotakin silmää kiinnostavaa yksityiskohtaa. Pelkät lasipötkylät ilman mitään omaperäisyyttä eivät kestäisi aikaa. Lasitorniryhmä näyttänee pimeällä kuitenkin paremmalta kuin mikään muu taloudellisesti toteutettavissa oleva vaihtoehto, ja tullee myös melkoisia näkymiä asukkaille kaupunkiin ja merelle noista kokovartaloikkunoista, jos sellaiset sieltä on nyt tulossa. Toivottavasti SRV ei lähde pihistelemään, jos jatkossa haluttaisiin lisää torneja sästämään maata. Näissä kun mokaavat, niin tornien vastustus vain lisääntyy ja tuhoavat itseltään samalla markkinat.
Tässä vain jännityksellä odottaa, että ymmärtääkö kaupunki säästää läheiset luontoalueet edes sitten näiden 20 000 uuden asukkaan käyttöön, kun vanhojen itkemisellä ei ole väliä ja KSV on jo kertonut luontosuhteestaan, vai eikö tällä tiivistämisellä voita kuin joukkoliikenteen verran vihreää. Voisihan sitä yrittää lisätä jollakin tapaa Kalasatamaan ne neljätuhatta, jotka uhkaavat nyt päästä sotkemaan Kivinokkaa ja läheistä lahtea. Säästyisi sitten edes toinen puoli lahdesta rakentamiselta ja viralliset luonnonsuojelualueet saisivat puskuria.
Millä argumenteilla esittelijä sitten tyrmäsi ne Mechelininkadun pyöräkaistat? Todella vaikea nähdä, miten vanhanmalliset, samantasoiset pyörätiet olisivat missään oloissa “parempi ratkaisu”.
Pyöräkaistoja vastaan puhuu tilanpuute ja se, että Mechelinkadun kaupat tarvitsevat tilaa tavaroita tuoville autoille ja kiinteistöt jäteautoille.
Minäkin pidän kyllä tuota pisaraa kyllä jotenkin onnettomana välimallin ratkaisuna. Etenkin kun samalla puhutaan noista töölön metroista ja muista.
Ihan kuten kehäratakin on / oli minusta vähän hölmö systeemi. Henkilökohtaisesti olisin vain vetänyt pääradalle oikoreitin hki-vantaan kautta ja siirtänyt Tampereen junat kulkemaan sitä kautta. Palvelutaso olisi ollut kehärataa reippaasti parempi sekä Helsingistä, että muualta suomesta tulevien kannalta.
En tiedä kaukojunien pasilaan siirtämisestä mitään, mutta miettisin kyllä kaksi kertaa metrosta erillisen ratarinkulan rakentamista ydinkeskustan alle, kun vaihtoehtona olisi saada samalla vaivalla jotain oikeasti hienoa ja metroon integroituvaa.
Rohkeutta peliin päättäjät, ennenkuin hairahdutaan keskinkertaisiin tai epäoptimaalisiin ratkaisuihin. Maa on konkurssissa ja nyt tarvitaan visioita joilla tästä suosta noustaan.
lainaus: ” Yleiskaavan visio
Saatiin vielä kerran selkeä esittely, mutta aineistoon oli kyllä jo tutustuttu. Kokoomus pyysi pöydälle joulukuun alkuun voidakseen käsitellä sitä ryhmässä. ”
Minusta tämä on aika selkeätä — tähän asti näitä “visioita” on saanut kaupunkisuunnitteluvirasto kehitellä varsin vapaasti veronmaksajien rahoilla, mutta Kokoomusta ja muuta puoluerajat ylittävää “autoilupuoluetta” on kiinnostanut koko ajan se, että kaavoihin asti eivät minkään moottoriteiden tai kaupunkimoottoriteiden luokitusten huonontamiset saa kuitenkaan mennä.
Ymmärrän toki sen, että Helsingin valtuustossa on äänestäjäkunnan rakenteesta ja valtakunnanpolitiikasta merkittävästi poikkeavasta puoluejakaumasta johtuen suuria intohimoja tämän suhteen, mutta järki on kuitenkin pidettävä päässä ja jalat maassa.
Todennäköisesti mainitun lisäajan kuluessa käydään keskusteluja siitä, mikä on siistein ja kompromissirikkain tapa haudata bulevardisointisuunnitelmat. Loputtomiin lykkääminen voi olla aivan yhtä realistista kuin näyttävät hylkäyspäätöksetkään.
Pisara-rata tulee vääjäämättä, oli se järkevä tai ei. Muodollista päätöstä ei vielä ole, mutta kabineteissa asiasta on jo sovittu.
Kiinteistösijoittajat ovat jo pitkään käyneet kuumina paaluttaessaan omia hankkeitaan asemien lähettyville. Demarien reviiri on Hakaniemessä, kokoomuksen grynderit suunnittelevat suurta kauppakeskusta Töölöön Oopperan nurkalle, ja ruotsalaisille on kiintiöity Forumin ja Lasipalatsin tienoot.
Nummelin, valtuusto on linjannut, että Helsinkiin täytyy kaavoittaa uutta rakennusoikeutta puoli miljoonaa kerrosneliötä mm. siksi että täytyy rakentaa 5 500 uutta asuntoa vuodesas, ja käsittääkseni Kokoomus on ajanut tätä innokkaasti. Mistä heille täydet pisteet.
Semmoista vaihtoehtoa ei ole, että tuosta pidetään kiinni ja Yleiskaavasta pyyhitään puolet kaavavarannosta, eli noin 10 miljoonaa kerrosneliötä tekemällä moottoriteista ikään kuin luonnonsuojelualueita, joihin ei saa koskea.
Myöskään sellaista vaihtoehtotodellisuutta ei ole, jossa tuo sama noin yhtä Turkua vastaava rakennusmassa asukkaine ja työpaikkoineen levitetään pitkin Uuttamaata, ja niiden työntekijöiden ja asukkaiden autot eivät ylitä tieverkon kapasiteettia.
Politiikka on sitä että tehdään valintoja.
Ei mitenkään vaikeata, kun muistaa, ettei virkamiesten näkökulma pyöräteiden tai ‑kaistojen suunnittelussa ole pyöräilyn optimoiminen vaan “oikean liikenteen” haittaamisen minimoiminen.
Miten ne kaistat vievät enemmän tilaa kuin pyörätie? Eikö pikemminkin yksisuuntainen pyöräkaista kadun tasossa vie vähemmän leveyttä kuin vanhanmallinen pyörätie jalkakäytävän vieressä?
Toisekseen, onko tosiaan niin, että lastaaminen jalkakäytävän/pyörätien päältä on ihan legitiimiä? Kun parkkipaikatkin poistuvat, kyllä lastaus minusta pitäisi tehdä ajoradalta, autoliikenne pääsee ohi viereistä kaistaa. Se, että tila lastaukseen voidaan jopa suunnittelijoiden mielestä muitta mutkitta ottaa kävelijöiltä ja pyöräilijöitä kertoo karua kieltä siitä, että liikennekulttuurimme on lähempänä Venäjää kuin muuta Eurooppaa.
Ei kai tässä avata portteja isommallekin “vastustukselle”. Eikö samaa argumenttia voida käyttää jatkossa lähes jokaisella tienpätkällä, ainakin tiiviisti rakennetussa kaupungissa?
Ymmärrän toki tavarantoimitustarpeet ja jätehuollon, mutta pelottaa silti että tästä argumentista tulee lyömäase, jota käytetään sitten aina pyöräkaistoja vastaan.
Olen ylipäänsä optimistisempi, vastoin usein esitettyä väittämää keskiverto päättäjä ei ole tyhmä, ihan puoluekantaan katsomatta. Tämän Yleiskaavan puitteissa vihdoinkin päästään vaan päättämään jostain muustakin kuin lillukanvarsista, jopa se Pisarakin eli kaupunkiseuduin isoin liikennehanke on pikkujuttu tähän verrattuna.
Otetaan vähän mittakaavaa. Ihan ei-vallankumouksellisella oletuksella että Helsinki (asukasmäärä, talous, rakennusmassa, jne. kaikki liittyvät toisiinsa) kasvaa 2% vuodessa, Helsinki kaksinkertaistuu vuosina 2015–2050. Tämä tarkoitta esimerkiksi että pitäisi rakentaa yksi Jätkäsaari vuodessa. Taloudellisena toimeliaisuutena puhutaan suuruusluokkaa kolmesta miljardista vuodessa.
Tähän saakka Helsinki on kasvanut leviämällä, minkä mahdollisti liikenteen nopeuden kasvu. Nopeammat autot ja junat. Munkkiniemi muuten oli yksi ensimmäisiä laajennukia, koska raitiovaunu teki sen mahdolliseksi.
Liikenteen nopeus tuskin enää olennaisesti kasvaa, autojen nopeuksien rajat tulee jo turvallisuudesta, vaikka unohdettaisiin lisääntyvät ruuhkat, eikä suurnopeusrataa voi vetää joka lähiöön. Pikemminkin on nähtävissä että ruuhkaantumisen myötä liikennejärjestelmä kokonaisuudessaan jopa hidastuu, kauas on yhä pidempi matka.
Vaihtoehto, joka nyt on pöydällä, on tiivistää kaupunkirakennetta, tehdä lisää kaupunkia. Se on taloudellisesti tehokasta, ympäristön kannalta verrattomasti parempi vaihtoehto, ja tuottaa eloisampaa kaupunkiympäristöä. Jostain asioista joutuu itse kukin joustamaan, joitain viheralueitakin joudutaan rakentamaan, kaupunginosan kokoiset moottoritieliittymät joutuvat väistymään, mutta nämä on kuitenkin kokonaisuuden kannalta pikkujuttuja.
En halua edes ajatella mitä tarkoittaisi että ei tehdä mitään. Sanotaan nyt vaikka lyhyesti niin että muuttopaikkakunnilla ei ole kivaa asua, ja kun Helsingin kasvu on yksi harvoja talouskasvun lähteitä maassamme, niin pari lamaa on sen kampittamiseen verrattuna pieniä murheita.
Mikäs pyöräteiden kolmitasoratkaisuissa sitten on vikana? Kävin Kööpenhaminassa juuri pari kuukautta sitten ja siellä pyörätiet on nähdäkseni toteutettu tuolla kolmitasoratkaisulla lähes poikkeuksetta. Jos se toimii siellä, miksei se voi toimia Helsingissäkin? Toimiakseen tasoeron ei tarvitse olla kuin muutama sentti jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välillä. Näin oli yleensä myös kööpenhaminassa. Perinteinen viiva asfaltissa ‑ratkaisu ei vain yksinkertaisesti toimi, syita en jaksa alkaa erottelemaan mutta niitä on useita.
Jos tasoero olisi esimerkiksi 3–5 cm, ei sen luulisi haittaavan huoltoliikennettä.
Tanskassa kolmitasoratkaisuissa pyörätie on noin 2,5 metriä leveä. Ei mahdu.
Eiköhän kuvio ole aika lailla selvä: Suunnitelmaa kehutaan, MUTTA muistutetaan liikenteen sujuvuuden tärkeydestä helsinkiläisille veronmaksajille ja elinkeinoelämälle, sekä bulevardien varsien huonosta ilmalaadusta tuleville asukkaille.
Näin ollen suunnitelmaa varauksin kannatetaan, MUTTA ensin pitää varmistaa liikenteen sujuvuus rakentamalla keskustatunneli, pasilanväylä, sörnäisten tunneli, *lisää tähän oma haluamasi tietunneli*. Lisäksi vaihtoehtosuunnitelmassa sisääntulotiet kaivetaan maan alle, tietenkin ilmanlaadun takaamiseksi.
Koska pihtiputaan mummokin tietää, ettei noita ole koskaan varaa rakentaa, hautautuu visio historian hämäriin muiden helsinkiläisten liikennevisioiden joukkoon.
Saa ottaa talteen.
Samalla siinä liiteraportissa todetaan, että todennäköisesti ne autot lastaavat joka tapauksessa jalkakäytävältä / tulevalta pyörätieltä, vaikka pysähtyminen ajoradalla sallittaisiin. On todettu, että tekevät niin jo nyt sellaisinakin aikoina, jolloin pysähtyminen ajoradalla on sallittu.
Vähintään tuo ratkaisu sitten vaatisi tolpat ajoradan ja pyörätien väliin, jotta sinne pyörätielle fyysisesti ei pysty enää ajamaan.
Pyöräkaistalta on kuitenkin helpompi kiertää pysähtynyt auto ajoradan kautta.
70-luvulla suunniteltiin että Martinlaakson radalta tuleva juna olisi sukeltanut Huopalahden aseman jälkeen tunneliin ja ajanut keskustaan Ruskeasuon, Meilahden ja Töölön kautta. Tämä suunnitelma ei mielestäni ole vieläkään vanhentunut. Nykyinen ratalinjaus palvelee vain Pasilaa. Samalla tavalla itäisessä kantakaupungissa voisi olla enemmän asemia kuin Hakaniemi. Nykyinen Pisara on siis askel oikeaan suuntaan mutta liian pieni.
Pisara-hankkeen suunnittelu pitäisi keskeyttää, koska koko miljardin euron Pisara-rata olisi ihan päällekkäinen hanke rengasmetron kanssa.
Rengasmetrolle on jo olemassa asemavaraus Pasilassa ja Kampissa. Lisäksi Hakaniemen, Kaisaniemen, Rautatientorin ja Kampin asemat ovat jo valmiina.
Kaadetaanko puut joka tapauksessa ja tehdäänkö Mechelininkadusta koko matkaltaan samanlainen kuin Rautatienkadun ja Leppäsuonkadun välille uudistettu osuus, jossa leveyttä riittää mutta pyöräkaistat ei kuitenkaan mahdu?
Rakennusviraston on aikeissa uusia puut tässä vaiheessa. Tätä asiaa ei ratkaista kaavalla.
Tässä kai on kyse siitä, että pysäköinti tapahtuu joka tapauksessa fillarialueella, on se sitten ‑kaista tai ‑tie. Jos se on ‑kaista, fillari väistää parkkeerattua autoa ajoradan kautta (= häiritsee autoliikennettä ja on vaarallista), jos se on ‑tie, fillari väistää jalankulkualueen kautta. Pyörätietä voi lisäksi joustavasti ajaa väärään suuntaan, oli siihen maalattu nuolia tai ei.
Joka vastaavasti häiritsee ja on vaarallista — sekä laitonta.
Eli se joka vaan kehtaa ostaa vanhan pakettiauton saa vapaa-aikansa pysäköintiongelmatkin ratkaistua ihan ilmaiseksi. En ole koskaan nähnyt hiacen lasissa virhemaksua…
Ei käy, meillähän on Suomen Erityisolosuhteet.
(Kummasti tuollaiset tolpat kuitenkin tehtiin Kruununhaassa erään syystäkin vainoharhaisen maan lähetystön eteen aikoja sitten ja ovat seisseet siinä lähetystön muuton jälkeenkin — alueen jalkakäytäväpysäköijien kiivaista poistovaatimuksista huolimatta…)
Jos rengasmtero toteuttaisiin, junaratojen varsilta pääsisi vain keskustaan ja Pasilaan, muuten pitäisi vaihtaa tai mennä bussilla. Kunnon Pisara mahdollistaisi junalla menemisen vaihdotta vaikkapa Malmilta Meilahteen tai Leppävaarasta Vallillaan.
Kun tällä hetkellä junalla pääsee Helsinki C:hen ja Pasilaan, metrolla pääsee Ruoholahteen, Kamppiin, Rautatientorille, Kaisaniemeen, Hakaniemeen, Sörnäisiin ja Kalasatamaan, eli jakelu kantakaupungissa toimii selvästi paremmin kuin junalla.
Jos Itä-Helsingin yhteyksiä kantakaupunkiin halutaan parantaa, paljon halvempi ratkaisu kuin silmukkametro on spårakiskojen jatkaminen Itä-Helsinkiin. Tällöin voisi Itä-Helsingistä olla suora raideyhteys Mannerheimintien sektorille huomattavasti halvemmalla kuin mitä silmukkametron rakentaminen maksaa.
Pisararadan perusteena on ennen kaikkea se, ettei lisääntyvä junaliikenne enää oikein mahdu päärautatieasemalle. Tuollainen pääteasema, josta ei voi ajaa läpi, on kapasiteetiltaan sureka. Läpiajoasemalla juna viipyy minuutin, pääteasemalla vähintään kymmenen minuuttia.
Eikun tieliikennelain mukaan (27 §) se pyörätielle pysäköity auto ei aiheuta kohtuutonta haittaa pyörätiellä kulkemiselle, joten tieliikenneasetuksen mukaan (merkki 422) pyöräilijän jatkaa matkaansa sitä pyörätietä pitkin.
Oheisella videolla KKO:n avustaja näyttää, miten sujuvasti tämä tapahtuu käytännössä:
http://www.youtube.com/watch?v=_mOA709Ocio
“Kalasataman kaavassa on tulossa runsaasti pieniä viilauksia suunnitelman edistyessä. Minua huolestutti tieto, että maisemaa hallitsevien tornien julkisivumateriaaliksi on tulossa lasi.”
Amen! Tästä koko keskuksesta tuli yksinoikeudella Pekka Helinin arkkitehtitoimiston kammottava muistomerkki 2000-luvun alun lasiseinärakentamiselle (ks. historiankirjasta kohdasta Nokia) aikana, jolloin joka puolella muualla maailmassa ollaan jo siirtymässä tästä vaiheesta eteenpäin.
Fillaristithan nyt näkyvät ajelevan vähän siellä sun täällä, oli sitten pyöräteitä tai ei, hämärässä tai pimeällä valojen kera tai ilman valoja, ehkei sentään “sammutetuin lyhdyin”!
Antaako poliisi huomautuksen tai sakon, jos fillaristi ajaa ajotiellä, vaikka vieressä olisi pyörätie? Sakkokertymällä voisi rahoittaa seuraavat pyörätiet, niin ei tarvitsisi käyttää hankkeisiin verovaroja!
Kun koko ajan on ongelmana, että mihinkään ei mahdu mitään niin mitäs jos se viraston porukka tekis parin viikon reissun. Pariisi, Lontoo, München ja sitte pari Helsingin kokoista paikkaa näissä maissa. Vaikka suunnistustehtäviä kävellen, joukkoliikenteellä, pyörällä ja autolla. Maksaa ittensä takaisin säästyneenä rakennusmaana satakertaisesti. Voitais myös palkata noista paikoista porukkaa näyttämään miten homma sujuu. Jos vastaus on, että normit niin lakataan vaan noudattamasta huonoja sääntöjä. Mieluummin muutetaan ne. Käytännössä palkataan pari kallista asianajajaa kertomaan miksi itse asiassa kaikki onkin ihan normien mukaista.
Tätä en oikein ymmärrä. Polkupyörä on ajoneuvo ja ajoneuvon paikka on lähtökohtaisesti ajoradalla, ellei jotain pyörätien kaltaista erillistä väylää ole tehty. Millä perusteella on lähtökohtaisesti vaarallisempaa se, että pyöräilijä vaihtaa kaistaa hetkeksi pois pyöräkaistalta, verrattuna siihen että pyöräilijä siirtyy alueelle, jossa ei saisi koskaan ajaa, ja jossa pyöräilijöiden ei oleteta ajavan.
Nyt kun on tarkoitus noudattaa pyöräilyä priorisoivaa valtuustostrategiaa, ja kun häiriön takana on autoilijoiden laittomuudet, niin ehkä voidaan vähän häiritä autoiluakin eikä ainoastaan pyöräliikennettä ja jalankulkua.
Kenties on, mutta en pidä tätä todennäköisenä. Eiköhän pyöräilijät ja autoilijat molemmat osaa noudattaa normaalia varovaisuutta. Eivät ne autoilijat heti aja päälle vaikka pyöräilijä olisikin ajoradalla.
Minä väistäisin ajoradan kautta. Ensinnäkin liikennesääntöjen takia: jalkakäytävä on vain jalankulkijoille tarkoitettu, ajorata ajoneuvoille. Polkupyörä on ajoneuvo.
Ja toisekseen sujuvuuden takia. Se jalkakäytävä on kapea, ja siinä on jalankulkijoita. Pysäköity auto voi olla osittain sen jalkakäytävänkin päällä. Kun puhutaan huoltoajosta, niin se autohan on luultavasti kuorma-auto, joka on henkilöautoa leveämpi. Se on myös ikävä näkemäeste. Jalkakäytävän kapeutta entisestään pahentaa se, että niin auton kuin talon puolella saattaa olla yllättäen eteen avautuva ovi.
On myös jalankulkijoiden kannalta parempi että pyörät pysyvät poissa jalkakäytävältä.
Mieluummin ohjaisin pyöräilijät kiertämään viereisen ajokaistan eikä jalkakäytävän kautta.
Mielestäni ei ole tavoiteltavaa, että voi joustavasti rikkoa liikennesääntöjä ja häiritä muuta liikennettä.
Tätä samm olen itsekin ajatellut. Nyt asia pitää mietiä läpi kunnolla. Näin olen fundeeraillut:
NYT ON NOSTETTAVA PISARA PÖYDÄLLE
Kun jotakin kerran tehrähän se tehrähän sitten kunnolla. Ja kun jotakin kerran hankitahan, hankitahan sitten kunnollista.” (Sananlasku Kannuksesta)
Pisara eli lähijunarata Pasilasta Töölön, Rautatientorin, Hakaniemen ja Alppilan kautta takaisin Pasilaan on nyt suunnittelun alla. Sen tarpeellisuus on jokseenkin – mutta ei aivan – selvä. Pisara rakennetaan seuraavaksi 150 vuodeksi, joten kannattaa selvittää tulisiko se toteuttaa oleellisesti toisin tavoin. Silloin rata myös tarjoaisi suoran junayhteyden lentokentältä Meilahteen ja Töölöön ja suoran lähijunayhteyden Meilahden klinikoille.
Rata lähtisi Huopalahdesta maan alle, jatkaisi Ruskeasuon sekä Meilahdessa HUS:in klinikoiden alta Töölöntorille. Sieltä edelleen Kampin kautta Rautatientorille, Hakaniemeen, Alppilaan, edelleen Pasilassa maan alla Käpylään, jossa liittyisi Keravan kaupunkirataan. Kamppi – Rautatieasema – Hakaniemi ‑rata kulkisi samassa tasossa kuin metro. Tämä merkitsee sitä, että Töölön metroa ei voi toteuttaa, mutta toisaalta tämä rata on sama kuin Töölön metro.
Radan pituus olisi noin 12–13 km. Maanalaisia asemia siinä olisi kuusi tai seitsemän. Pisaran kustannukset ovat noin 800 Me ja radan pituus 8 km. Kustannuksia tulisi siis arviolta 1200–1400 Me eli lisää 400–600 Me. Iso raha, mutta ei sen suurempi kuin Länsimetron jatkaminen Matinkylästä Kivenlahteen. Ja tämä ratkaisu parantaisi oleellisesti pääkaupunkiseudun liikenneoloja.
Periaatteessa radalla voisi liikennöidä metrokalustolla. Tulevaisuudessa olisi luonnollista, että paikallisjunia liikennöi HSL. Se mahdollistuu vuonna 2017. Minulle on samantekevää millainen kokardi konduktöörillä on, mutta helsinkiläiselle päättäjälle ja rahakirstunvartijalle asialla on merkitystä.
Meilahden sairaala- ja opetuskompleksin päivittäisten käyttäjien lukumäärä — henkilökunta, opiskelijat, poliklinikkakäynnit, omaisvierailut jne. — on siinä 10 – 12.000. Aseman käyttäjiin on lisättävä vielä Folkhälsan, työterveyslaitos, Aktiivi-instituutti, Markkinointi-instituutti ja 11-kerroksisen Aura-talon toimistot. Englantilainen koulu, Steiner-koulu, Nordenskiöldinkadun jäähalli ja Urheilukadun jalkapalloareena ovat samoin 6 ‑800 metrin päässä.
Pasilassa on nyt n. 25.000 työpaikka ja sinne suunnitellaan Ruoholahden verran, so. n. 10.000 työpaikkaa. Mitään uutta kaupungin keskustaa Pasilasta ei tule, vaikka sata vuotta on uumoiltu.
Radan rakentaminen ei ole vielä aikoihin liikenneministeriön rakennusohjelmassa. Avarakatseisuudestaan tunnetut Helsingin seudun kaupunginvaltuustot myös halunnevat radan kokonaisuudessaan rakennettavaksi valtion varoin, mikä ei taida onnistua. Joka tapauksessa pääkaupunkiseudun asukkaat maksaisivat puolet lystistä.
Ensi hätään ja joka tapauksessa tulevaa tarvetta varten on syytä rakentaa pysäkki Helsinginkadun ja radan risteykseen. Tämä on mielestäni verraten huokea toteuttaa, sillä riittää rakentaa yksinkertaiset pysäkit Leppävaaran (Espoon) ja Keravan kaupunkiratoja varten.
OK, eli autoliikennettä ei saa häiritä, mutta jalankulkijoita saa.
On paljon pienempi paha että pyöräkaistan ollessa poikki lastauksen vuoksi, pyöräilijä väistää lastausauton vasemmalta ohittaen kuten muutkin ajoneuvot. Tuota jälkimmäistä mallia on kokeiltu nyt useiden vuosikymmenien verran, ja tuloksena on vain vaaratilanteita ja jatkuvaa konfliktia kävelijöiden ja pyöräilijöiden kesken. Ihan oikeasti, enää ei pitäisi missään oloissa tehdä samalla tasolla kulkevia “kevyen liikenteen väyliä”.
Ilmeisesti ne Kööpenhaminassa näkemäni ratkaisut eivät sitten olleet kolmitasoratkaisuja vaan jonkinlaisia näennäisiä sellaisia. Streetviewn perusteella arvioisin pyöräteiden leveydeksi Vesterbrogadella puolitoista metriä eli saman kuin Mechelininkadun suunnitelmissa:
http://goo.gl/maps/aLXKg
Olennaista on se että kävely ja pyöräilypuoli on erotettu toisistaan reunakivellä, pienellä muutaman sentin korkeuserolla ja pintamateriaaleilla. Osoittaa eri liikennemuodoille mielestäni hyvin selvästi näiden paikan katutilassa
Liikennesuunnitelman VE2:ssa todetaan että jalkakäytävä on selvästi pyörätiestä eroteltu, ja ero määritellään katusuunnitelmassa. Voisiko liikennesuunnitelmaan liittää evästyksen, että mietittäsiin tuollaista tanskalaista näennäiskolmitasoratkaisua?
Tämän tarve on ilmeinen, yhdistettynä toimivaan vaihtoon kasiin tämä parantaisi yhteyksiä huomattavasti. Pulma on vaan aseman mahduttaminen tilaan, laiturin minimileveys on jotain kahdeksan metriä. Ehkä siitä voi vähän tinkiä, mutta varsinkin itäpuolella tulee Diakonissalaitoksen muuri vastaan.
Jos haetaan syytä noin pitkälle kääntöajalle, vastaus sisältää kaksi kirjainta: V ja R.
Kyse ei ole luonnonlaeista tai erityisolosuhteista vaan siitä, ettei tsaarinaikaisella rautatieyhtiöllä ole mitään kannustinta järkeistää toimintaansa. Toisaalta, kukapa nyt haluaisi tarkastella kriittisesti omia toimintatapojaan, kun vaihtoehtona on miljardi-investointi, jonka maksaa Joku Muu.
Sama monopoli onnistuu aiheuttamaan sunnuntailiikenteessäkin paikallisjuniin ruuhkia. Pakko ajaa yhden vaunun junia, koska muuten pitäisi palkata lisää konnareita tuplaliksalla.
Junaahan ei, tietenkään, voi ajaa vaikka Leppävaaraan ilman lippuja myyvää konduktööriä.
Jostain käsittämättömästä syystä kaikkea henkilöliikennettä ei vapauteta kilpailulle, vaikka ne harvat avoimet sektorit luovat parempia palveluja ja halvempia hintoja. Katsokaa vaikka Norwegiania ja Onnibussia verrattuna Finnairiin ja Expressbussiin.
VR:n talvikunnossapito-ongelmiako tässä nyt ollaan ratkomassa miljardin euron hankkeella? Helsingin päättäjille Pisara-rata kelpaa kyllä, kunhan valtio maksaa.
Niinpä. On toki muitakin ansiokkaita malleja hallita junaliikenteen välityskykyongelmaa. Lähes sama pienennys päärautatieaseman laituritilantarpeeseen saataisiin toteuttamalla Pisarasta vain väli Pasila — Hakaniemi ja keventämällä länsisuunnan paineita toteuttamalla rantaradan kaupunkirata metrona niin, että se erkanee Huopalahdesta Meilahden kautta Kampille.
Raideyhteydet munipuolistuisivat samalla rahalla Pisaraa paremmin. Kehäradan junista puolet kulkisivat Tikkurilasta Hakaniemeen, puolet päärautatieasemalle, samoin K‑junat. Rantaradalta pääsisi sekä Meilahteen että Pasilaan. Klaukkalan rata olisi mahdollista tehdä jne.
Ihan milenkiintoinen mahdollisuus. Oleelliseti sma kuin esittämäni. Paitsi, että tässä olisi edelleen pääteasemat eikä läpikulkuasemaa radan keksikohassa.
Tunnetusti mikään ei jalosat ihmistä niin paljon kuin muiden haukkuminen.Että tuntee itsensä hyväksi ja viisaaksi
Pääteasemalla aikataulut täytyy täsmäyttää ja saada sopimaan tuntiraameihin. Muistelen, että Kirkkonummen asemalla paikallisjunan suunnanvaihto vie tiheän liikenteen aikaan alle 5 minuuttia.
Kuinka suuri ongelma tää oikeasti on? Pikaisesti muistellen koko meksulla on 2 ruokakauppaa, jotka vaatii päivittäisiä tavarakuljetuksia. Sitten on parturia, apteekkia, jalkahoitolaa, divaria ja toimistoja joihin tavaraa tuotaneen hyvin epäsäännöllisesti ja pieniä määriä.
Jätehuolto on tietysti toinen kysymys.
Tuosta ei hirveästi kertyisi, sen sijaan jalkakäytävällä ja punaisia päin ajelusta jo vähän rahaa saisikin.
Valoitta ajelu tuppaa vaan hirvittämään, kun näitäkin vähän turhan usein näkee. Eikö noi idiootit (jotka ei valoja ja heijastimia käytä) tajua, että illan pimetessä, varsinkin jos on kosteutta tai vettä ilmassa ja maassa, ei autoilijat niitä näe, vaikka ne näkisivät autot?
Pyörätielle tai jalkakäytävälle pysäköinnistä voisi tietyissä paikoissa ehkä sakottaa autoilijaa vähän reilummin (siis enemmän!). Oliko se nyt niin, että raitiokiskoille pysäköinnistä saa pöljä autoilija tavallista isommat sakot.
Nyt kun illat ovat taas pimjenneet, kiroan valottomia pyöräiljöiotä, koska ovat he vaarana myös pypörätiellä vastaantulijoina. Eivät ilmaisesti tajua olevansa vastaantulijan silmissä näkymättömiä.
Ratikkakiskoille pysäköinnistä saa saman askon kuin muustakin väärin pysäköinnistä, mutta jos auto joudutaan hinaamaan pois, tästä tulee lisämaksu.
Ongelmattomana tosiaan en tätä mahdollisuutta pidä. Itse asiassa niitä ongelmia on todella paljon.
Joskus 80-luvulla Nokian kehityspäällikkö prof. Matto Otala ehdotti kannettavan puhelimen konstruoimista. Insinöörit totesivat sellaiselle olevan 300 estettä. Otalan ryhmä keksi niihin esteisin 300 vastausta …
Kyllähän varsinainen syy Pisaraan on se, että rautatieasema on vähän turhan kallis parkkipaikka. Jos tarve on todellinen, eikä kuviteltu, kyllä kannataa miettiä ratkaisu loppuun saakka.
Monet ovat kommentoineen penseää Mechelininkadun-kommenttiani siitä, miten fillarin “kuuluu” väistää mieluummin jalkakäytävän kuin ajoradan kautta. Olen peukuttanut lähes kaikki kommentit.
Minusta tässä näkyy sama ongelma kuin ratikka-asioiden kohdalla. On kyllä hienot strategiat ja kauniit korulauseet, jopa pari dedikoitua virkamiestäkin, mutta käytännön painotukset ovat jotain muuta. “On Sovittu” tahtoo mieluummin, että huoltoliikenne pysäköi fillarikaistalle ja että fillarit kiertävät jalkakäytävän kautta, sillä autoliikennettä ei pidä häiritä, sanoo laki mitä hyvänsä.
Sama “On Sovittu” on jo parinkymmenen vuoden ajan estänyt kunnolliset valoetuudet ratikoille, ettei autoilijalle tule paha mieli, kun ratikka kiilaa ohi, sekä huolehtinut siitä, että ratikkakaistoja kavennetaan (viimeksi tänä vuonna) sellaisiksi, ettei ratikka itsekään mahdu niille.
Miten me pääsisimme “On Sovitusta” eroon?
(Jaa mikä On Sovittu? Ks. http://www.hs.fi/talous/artikkeli/On+Sovittu+p%C3%A4%C3%A4tti+Liikasen+nimityksest%C3%A4/1135262607851)
Missä on kavennettu?
Lisämaksu. Teoriassa. Mutta kuinka monessa tapauksessa käytännössä, vaikka vuonna 2012?
Oikeasti sitä autoa vaan hellästi siirretään se kymmenen senttiä, että ratikka mahtuu ohi, ja autoilijalle jätetään tuulilasiin ystävällinen viesti, että autoa on siirretty. Eihän autoilija muuten tiedä, mistä instanssista saa vaatia korvauksia.
Juan voi kirkkonummelal ola lähes tyhjä, jas Espoossakin vielä puolillaan. Se täyttyy vasta leppävaarassa. 10 minutuia voi hvyi matkustaa myöäs seisten.
Raitovaunuiss useimmat laskennalliset matkustajapaikat muuten ovat seisomapaikkoja.
Konduktöörin päätoimi ei ole myydä / tarkastaa matkalippuja. Sen hän teke varsinaisen toimensa ohessa.
Konduktööri nimensä mukaisesti ohjaa junaa. Eli pysähdyspaikoilla varmistaa opasteen näyttävän vihreää ja sen, että kukan ei ole enää nousemassa junaa. Sen jälkeen hän antaa kuljettajalle lähtöluvan.
Miten ihmeessä metro selviää ilman konduktööriä?
Kirjoittajalta lienee jäänyt huomaamatta, että metroradalla kulkevat vain yhdet, samaan suuntan kulkevat junat. Junaradalla on paljon päällekkäistä, risteävää ja joskus myös vastakkaisiin suuntiin kulkevaa liikennettä.
Miljoonakaupunkien metrojärjestelmissä risteykset ovat eri tasoissa.
Konduktööri ei kyllä katsele opastimia junan kulkiessa vaan kuljettaja.
Mannerheimintiellä Finlandiatalolta pohjoiseenpäin on tehty korotetut ratikkakaistat entisen maalatun viivan sijaan. Silmämääräisesti reunakivestä kiskoon on lyhyempi etäisyys kuin entisestä sulkuviivasta, ei ainakaan yhtään enemmän.
Lähes kaikkialla, missä on tehty niitä vaatimattomia korotuksia ratikkakaistoihin. Manskulla ja Hämeentiellä on monin paikoin vielä nähtävissä vanhat kaistaa osoittavat sulkuviivat, jotka jäivät nätisti uuden korotusalueen ulkopuolelle. Tänä kesänä kavennusta on tehty vanhan messuhallin edustalla.
Olen yrittänyt esittää, että korotusten viereen maalattaisiin ne vanhat sulkuviivat takaisin, mutta eipä se ketään kiinnosta. Se antaisi autoille vähän signaalia siitä, etteivät ryhmity ihan kiinni siihen korotukseen ja parantaisi rv-kuljettajan oikeusturvaa – nyt on ihan auki, miten oikeuskäytäntö suhtautuu autoon, joka vaikkapa ryhmittyy kääntymistä varten tällaiselle korotusalueelle, sillä sulkuviiva ei ole sitä kieltämässä.
Tämä on juupas-eipäs keskustelua.
Tietoni konduktöörin työstä perustvuat Wikipediaan ja joskus VR:ään tehtyyn tiedusteluun ja käytyyn keskusteluun kondarin kanssa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kondukt%C3%B6%C3%B6ri
Kuten tunnettua, kaikki työt ovat helppoja ja yksinkertaisia — niin kauan kuin seuraa vierestä.
Suoraan sanoen epäilen, vastaavatko nämä raitiotiekorotukset tarkoitustaan.
Ratikkakorotuksen voi ottaa lähemmäs kiskoa kuin valkoisen viivan, koska jokainen renkaitaan vaarjeleva pitää pienen välin korotukseen, kun taas valkoisen viivan päälle ajaminen on tuiki tavallista. Korotukset ovat nopeuttaneet ratikkaliikennettä huomattavasti.
Ei muuten pidä alkuunkaan paikkaansa.
Kaikki pääkaupunkiseudun rautatielähiliikenne on nykyään JKV:n piirissä:
http://kiskoarkea.wordpress.com/2012/03/20/junakulunvalvonta-jkv/
Nyt Ode kyllä erehtyy.
Juu, tiedän, että KSV:n autoliikennesuunnittelijat ajattelevat näin ja saivat painostettua nämä kavennukset läpi. Mutta korotukset ovat niin maltillisia, että hyöty niistä jää kyseenalaiseksi. Liikkuva auto varoo korotusta aika hyvin, mutta risteystä lähestyttäessä eli juuri siinä, missä autot seisovat paikoillaan ja ovat helpommin liian lähellä kiskoja, korotus on olematon. Kokeilin eilen Nordenskiöldinkadun risteystä lähestyessä koukata 30 km/h vauhdilla ratikkakaistan puolelle ilman mitään ongelmaa. Citymaasturilla ei varmaan edes huomaisi ajaneensa reunakiven yli, kun reunakivin on aivan asvaltin tasossa.
Ratikkakaistan nimellinen leveys on 5,6 m. (Pitäisi mitata paikanpäällä, onko se oikeasti näin vaiko vielä kapeampi.) Oleellista on etäisyys kiskosta kaistan ulkoreunaan, se on tässä mallissa 80 cm. Ratikan peili tulee silmämääräisesti hiukan ulommas eli ratikka ei mahdu itse omalle kaistalleen. Uusi Transtech-vaunu tulee kiskon reunasta 70 cm ulospäin, joten sen kohdalla jää 10 cm tilaa – ei riitä edes henkilöauton peiliin, jos auto ajaa lähellä “korotusta”.
Korotukset eivät ole nopeuttaneet ratikkaliikennettä lainkaan, ainakaan se ei näy aikataulusuunnittelussa mitenkään.
Ratikka vaatii Helsingin leveyksillä 6,4 m leveän kaista-alueen, jotta sen kulku on aidosti häiriötöntä silloinkin, kun rinnalla on raskas ajoneuvo. Kansainvälisesti tämä 6,4 on aika vähän. Kaikki tämän alle hidastaa ratikoita luomalla satunnaisvaihtelua, jonka aikataulusuunnittelu ottaa humioon lisäämällä aikatauluihin löysää. 6,0:n kanssa voi vielä elää, sillä satunnaisvaihtelu on pientä. 5,6:n kanssa eläminen saa aikaan nykytilanteen, jossa ratikoiden matkanopeus on sama kuin hevosratikoilla vuonna 1890.
Markku af H: Miljoonakaupunkien metrojärjestelmissä risteykset ovat eri tasoissa.
Ei muuten pidä alkuunkaan paikkaansa.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Olin unohtanutlisätä: osaksi. (muistelin lähinä Pariisn metro joskus nuoruudessani) Osaksi ei, ja tämä muistaakseni aiheutti vakavan onnettomuuden Madrdissa. Kauungissa tapahtui myös terrori-isku metroon, ja voin sekoittaa nämä kaksi.
Ja lisäksi, että heitä eivät näe myöskään toiset polkupyöräilijät.
nimim. eilen taas melkein ninjaan törmännyt
Parkkisakkojen porrastuksessa olisi tietenkin järkensä joka suhteessa, paitsi siinä ainoassa jolla olisi merkitystä: rahakertymä tulee siitä, että kytätään isolla parkkiksella yliajalle menneitä maksuja tai unohtuneita kiekkoja. Pyöräteille, risteyksiin, suojateille tai muuten vaarallisesti pysäköiminen on niin harvinaista että ei niitä kannata jahdata.