Asuinalueiden tiivistäminen kannattaa aloittaa sieltä, missä kaavoitus on väljää. Pakilassa asuu neljän neliökilometrin alueella vaivaiset 10 000 asukasta mistä voi laskea, että aluetehokkuus on jotain 0,1:n tienoilla. Siis amerikkalaista pientalomattoa. Alue on Helsingin niemen tai Vuosaaren kokoinen.
Entä jos me vain kaavoittaisimme koko alueen uudestaan tuollaisella eurooppalaisen pientaloalueen tehokkuudella 0,6? Käytännössä siis town-housetaloja. Alue on yksityisessä omistuksessa eikä kaava pakota mihinkään. Jos ei omalta kohdaltaan kaavamuutoksesta pidä, voi jatkaa elämää tontillaan kuten tähänkin asti.
Panisin luottamuksen asukkaiden ahneuteen. Aikaa myöten, ehkä parissa vuosikymmenessä, vaiheittain alue tiivistyisi ja sen asukasluku kaksin- tai kolminkertaistuisi. Jossain vaiheessa alue liitettäisiin pikaratikkaverkostoon.
Ihan järkeenkäypää ajattelua, mutta toki vaivattomampaa rakentaa tiivistä ns. scratchista. Alueen infra on jo tuota väljyyttä mukailevaa. Pitäisikö sekin piirrellä uusiksi katuverkosta alkaen?
Miksi kaavoittaa vain tuo pieni alue uudestaan, miksei saman tien kaikkia, sekä pien- että kerrostaloalueita…?
Muutos ei tapahtuisi kerralla eikä etenisi minkään virastosta kontrolloitujen viisivuotissuunnitelmien mukaan. Asukkaiden ei tarvitsisi elää “siirtomaaisännän” päätösten alaisena ja asiaan voisi rauhassa mukautua.
Äkkimuutosta nimbyt eniten pelkäävät.
Erinomainen ajatus. Kannatan lämpimästi.
Juu. Pientaloalueiden tiivistäminen ei ole vaikeaa, antaa vaan lisää rakennusoikeutta, aika hoitaa loput.
Eikös täällä Pakilassa ole jo kaikki lohkoneet tonttinsa ja myyneet puutarhansa uudisrakennuskäyttöön, jos nyt näin lonkalta arvioi muutoksia muutaman vuosikymmenen aikana?
Eli taitaisi tulla kalliita kerrosneliömetrejä, jos vanhoja rakennuksia täytyy muuttaa ja tai kokonaan purkaa?
Fiksumpaa olisi rakentaa uusia “eurooppalaisia” alueita jonnekin muualle kuin olemassa olevien kaupnginosien päälle.
Tarkoittaako tuo, että kaavoitushyöty tai osa siitä lahjoitettaisiin yksityisille? Aiempi strategia on käsittääkseni ollut se, että tiivistettäviksi aiottujen tonttien omistajia on rasitettu lisämaksuilla, jotka ovat painostaneet lisärakentamiseen.
Ennen ratikan rakentumista uudet asukkaat käyttäisivät henkilöautoja ja kun sellaista kerran alkaa käyttää, niin ratikkaan siirtyminen ei onnistu ilman keppejä ja porkkanoita. Kehä I:n leventäminen tulisi varmaankin listalle ennen ratikkaa — autoilijoiden painostuksen seurauksena.
taas vihreä määrittelemässä miten toisten tulisi elää
Siis kuinka? Minähän sanoin, että nostetaan erakennusoikeus kolminkertaiseksi, mutta ei mitenkään käsketä ketään toteuttamaan sitä. Annetaan siis valinnanvapaus. Nyt sitä ei ole vaan määrätään, miten ihmiset saavat tonteillaan asua.
Pakilaa ei ole alunperin suunniteltu ahtaasti rakennettavaksi alueeksi.
Kun tontteja on lohkottu niin täytyy ihmetellä suomalaisen rakennussuunnuttelun matalaa tasoa.
Talot on sijoiteltu sikin sokin ja niin ettei kenelläkään ole pihaa ja olohuonessa voi katsella naapurin sänkypuuhia.
Talojen ulkonäkökin on mitä sattuu: Perinteinen rintamamiestalo, vieressä espanjalainen puusta tehty villa ja moderni kivirakennus.
Kaikki kukat saavat kukkia, lopputulema on epäviihtyisä slummi.
ja kyllä ahneus kukoistaa nytkin: Tuossa lähettyvillä oli muutama vuosi sitten myynnissä 500 m² tontti, jossa rakentamisoikeus oli 125 m².Nyt tontille rakennettua myytiin ja mainoksessa luki asuinpinta-ala 200 m².
Kävin huvikseni katsomassa yhtä uutta taloa.Virallisia neliöitä oli 120 , mutta kellarissa oli pari huonetta isoilla ikkunoilla, kellari kun oli vain 1/2 kellari. Virallisesti varastoksi nimetyissä huoneissa oli tapetit ja parkettilattiat.
Sama jatkui vintillä, kolme “varastoa” joissa oli tapetit ja parketit.
Ei noilla rakennusoikeuksilla ole kuin viitearvo
Pakilan seuduilla (Länsi-Pakila, Paloheinä, Pirkkola, Itä-Pakila) on kai viime vuosina ollutkin aika paljon tiivistymistä. Tyypillisesti tiivistyminen tarkoittaa sitä, että vanhat isoilla tonteilla olevat rintamamiestalot häviävät, ja niiden tilalle tulee ainakin kolme uutta taloa. Jossain muistelen nähneeni jopa viisi asuntoa rintamamiestontilla. Tai sitten rintamamiestalo säilyy, mutta sen taakse tulee pari uutta taloa kirveenvarsitontille.
Mitään tilastoa en tähän hätään löydä ilmiön yleisyydestä, mutta ainakin alueen läpi kulkiessa rakentaminen tuntuu olevan aika vilkasta, ja isolla osalla alueesta talot ovat uuden näköisiä. Keskeisellä paikalla oleva pientaloalue on jo nyt kaupallisista syistä houkuttanut tiivistämään. Kaavamuutos luonnollisesti lisäisi tiivistymistä uudisrakentamisen osalta.
Kaavamuutos ei kuitenkaan välttämättä saisi vanhojen isojen tonttien omistajia liikkeelle. Siihen voi taas hakea syytä meidän epäsosiaalisesta kiinteistöverostamme, joka sallii tuollaisen jo nykyisellään kalliin (ei taida 700 000 euroa riittää) tontin pitämisen liki tyhjillään lähes ilmaiseksi. Markkinahintaan sidottu riittävän suuri kiinteistövero auttaisi asiaa kummasti.
Kokonaan toinen juttu on se, että tuo neljä neliökilometriä kattanee pari moottoritietä, yhden Suomen suurimmista liittymistä ja puistoalueita. Jos nämä säilytetään, aluetehokkuuden parantamispotentiaali ei välttämättä uudisrakentamisen kautta ole ihan niin hyvä kuin mitä numerot näyttävät.
Hyvä ajatus tuo e‑luvun nostaminen kuitenkin on. Ehkä siihen voisi liittää jonkin porkkanan asuntojen lukumäärään liittyen (esim. e‑luku on 0,6, jos asuntojen maksimikoko on esimerkiksi 150 m²), koska muuten voi käydä niin, että talojen koot kasvavat ilman väkiluvun kasvua.
Silmämääräisesti alueella on vielä vaikka kuinka paljon vanhaa ja osin huonokuntoistakin rintamamiestaloa ja 50- 60-luvun taloa. Ei noiden rakennusten nykyarvo välttämättä kovin korkea ole. Alueet eivät nykyäänkään ole mahdottoman kaukana siitä, että uuden talon ostaja maksaa tontista ja talosta yhtä paljon. Tulevaisuudessa tontin osuus oletettavasti kasvaa.
Siinä kyllä olet oikeassa, että asia olisi pitänyt tehdä kaksikymmentä vuotta sitten, silloin sillä olisi ollut enemmän merkitystä.
Ajatusta tukee myös Pakilan varsin rationaalinen katuverkko. Siihen olisi helppo rakentaa townhouse tyyppistä settiä täyteen.
Ainoa ongelma olisi luultavasti rakentumisen vaiheittaisuus. Naapureita ei välttämättä kovin paljoa innostaisi jos viereiselle tontille nousisikin tontin rajaa vasten kolmikerroksinen palomuuri. Toki se kannustaisi omankin tontin gryndaamiseen samalla tehokkuudella.
Tämä kirjoitukseni on täysin yksityisajatteluani enkä ole varma, että se on toteuttamiskelpoinen. Yksi mahdollisuus ratkaista tuo naapuriasia on, että yksi townhouse-asunto kaavoitetaan rajalle, puolet toiselle ja puolet toiselle puolelle. Tämä tulee rakennettavaksi vasta, kun molemmat ovat asiasta samaa mieltä. Townhouse-asunnon leveys on 6–8 metriä.
Onko kyseessä siis valikoiduille tontinomistajille annettu lahjoitus? Lisärakennusoikeus ilman lisävelvoitteita on kai rahanarvoista tavaraa, ja pois kaupungilta (= rahastettavissa oleva kaavoitushyöty) ja muilta asukkailta.
Juho,
Tämä tarkoittaa käytännössä, että vanhat talot on purettava uusien tieltä. Silloin rakennusoikeuden kolminkertaistaminen on taloudellisesti suunnilleen tasapainossa.
Huh, ihan kauheata! Asuvat salaa väljemmin kuin talosta ulkoapäin voisi kuvitella…
Jonkun pitäisi puuttua asiaan ja määrätä että vintillä saa olla vain kattotuolit/eristeet ja kellaritilat pitäisi määrätä vaikkapa lämmityskieltoon. Ja parketit purkuun heti, tapetit samoin. Seinät maalipinnalle.
Tyhmä kun olen niin en tosin kumminkaan ihan ymmärrä mitä se naapureita tai ketään häiritsee onko harjakaton alla taikka kellarissa asumiseen liittyvää tilaa vai pelkkiä rakenteita jos se ei talon ulkomittoihin taikka korkeuteen vaikuta.…
Jos kehittämisessä lähdetään siitä ajatuksesta, että naapureita pitäisi innostaa, niin se siitä tiivistämisestä.
Hassua kyllä, hinnat eivät ole ihan slummitasoa.
Osmon ja vihreiden unelma: kaikki suomalaiset pakkautuneena Helsinkiin, joka on rakennettu “eurooppalaisesti” eli niin, että ikkunasta näkee toisen talon seinän. Teollisuus on hävinnyt Suomesta ja kaikki syövät kasviksia, kun muuhun ei ole varaa. Kansa kärsii ja masentuu, paitsi tietysti Käpylä-Töölö-akselilla elävä tiedostava etujoukko, joka kokee tehneensä Suomelle palveluksen pelastaessaan maan EU:n luontoreservaatiksi, jossa käellä on tilaa kukkua ja sudella jolkotella.
No, ehkä olen vähän epäreilu teitä kohtaan, mutta mitä jos yrittäisitte edes pikkuisen toimia sen eteen, että elinmahdollisuudet säilyisivät täällä Kehä 3:n ulkopuolellakin? Voisitte aloittaa sillä, että lopettaisitte teollisuuden ja esim. arktisen laivanrakennuksen torpedoimisen.
Ja mitä asumiseen tulee, niin kyllä minä ainakin arvostan sitä, että talon ympärillä on pihaa. Kuka haluaa asua omakotitalossa, jos sen ympärillä ei ole nurmikkoa kuin nimeksi ja aita on metrin päässä seinästä?
Jos taloudelliset edut saadaan säädettyä tasan nollaan, miksi nuo asukkaat purkaisivat kotinsa ja rakentaisivat uutta? Tämän skenaarion tomivuudenhan piti perustua asukkaiden ahneuteen.
Muutos tapahtuisi siinä vaiheessa, kun rakennus lähestyy peruskorjausikää tai vaikkapa perunkirjoitustilanteessa.
Ei olekaan , mutta sekava ja suunnittelamaton tyylien ja sijoitteluiden sekasotku kylläkin
Kysymyshän on vain siitä, ettei tuolla rakentamisoikeudella ole silloin mitään merkitystä.
Miksi sellainen pitää sitten määrätä ?
Taustalla saattaa olla se vanha juttu eli rakennusliikket maksavat “puoluetukea”
Eikös tässä ollut vähän päinvastainen meininki? Mutta joo, kyllä vihreät ja poliitikot ylipäänsä määrittelevät miten toisten tulisi elää. Samaa tekee moni muukin instanssi aina poliisista pappiin ja opettajasta lääkäriin.
Minusta Pakila on oikein viihtyisä paikka. Ainoa kaupunginosa Helsingissä, jossa tietääkseni kulkee aivan loistavia ulkoiluväyliä puiden suojissa asuinalueen halki. Juoksulenkille voi lähteä kotiovelta pujahtamalla suoraan kunnollisille ulkoiluväylille. Helsingin upeimpia paikkoja!
En tiedä, miten kävisi ahneustestissä. Pienemmät rakennusliikkeet ovat onnnistuneet jo nyt hankkimaan alueelta todella väljiä tontteja esim. perikunnilta ja ottaneet käyttöön nykyisen rakennusoikeuden. He olisivat luultavasti uuden rakennusoikeuden jälkeen entistä kärkkäämmin valmiudessa kehittämään kiinteistöjä.
Tjaah. Muistelenpa tässä nuoruutemme syntejä eli Helsinki-liikettä…
Town-jouse tyyyppisestä rakentmaiseta on puhuttu iät ja ajat. Mutta kuka on kertonut toimivasta eismerkistä eli Eliel Saarisen suunnittelemasta Hollantilaisentiestä Munkkiniemessä? Ja esitellyt aluetta esim. tällä palstalla-
Ei liene meidän asiamme pohtia mikä on kannattavaa nykyisille kiinteistönomistajille ja mikä ei. Sallitaan tiivistäminen siitä riippumatta. Nykyiselle kiellolle en näe perustetta.
Näin se käy. Viisas rakentaja on jo vuosia sitten ymmärtänyt rakentaa korkean kivijalan: ei tule vesivaurioita eikä rakennusalaestoja.
Tiivistäminen on ylipäätänsä OK, ei kaupunkitontilla pottuja tarvitse kasvattaa. Kunnan kuitenkin pitää asettaa minimikoko tontille ja maksimi harjakorkeus sekä kaavoittaa ennakolta tie- ja yhdyskuntateknilliset linjat.
Omakoti“slummeja” on kaupungeissa olemassa, ainakin esteettisessä ja kunnossapitomielessä. Sellaisten syntymiseen ei kannattaisi jatkossa kannustaa.
Rintamamiesasutus ei tuottanut slummeja, vaikka olikin tiivistä.
Tontin väljyys ja puutarha luo visuaalista tilaa ja väljyyttä kaikille, ei vain omistajalle.
Pakilaahan on 25 vuoden aikan tiivistetty melkoisesti, jakamalla tontteja.
Helsingin asukastiheys taitaa on 2 857 as/ km2 eli sama kuin Pakilassa.
Mikä muuten on tonttiehokkuus vaikkapa jossain Kölnin lähellä oelvalla omakotialueella?
Wikipediasta: Köln
Väkiluku (2012) 1 024 373
– Tiheys 2 528 as./km²
Missä vaiheessa ja minkä takia Suomeen tuli ylisuuret omakotitontit?
Kiinteistövero voisi perustua tontin kokoon, niin jo alkaisi tapahtua. Onhan se kallista rakentaa kunnallistekniikkaa ja ylläpitää teitä, kun talot ovat ylisuurilla tonteilla.
Huvittavinta on, että ihmiset arvostavat suurta tonttia, mutta eivät viitsi hoitaa sitä. Kun pohjoisessa tulee Ruotsin puolelta Suomen puolelle aikaeroa suurempi sopeutuminen vaaditaan Tornionjokilaakson Suomen puolen karmeaan maalaismaisemaan.
Rintamamiestontteihin pantiin isot5 pihat ruokahuollon vuoksi. Omat perunat.
Oikeistodemari kirjoitti:
“kaikki suomalaiset pakkautuneena Helsinkiin”
Mitä se sinua haittaisi, jos Helsingissä olisi joitakin neliökilometrejä (alle 10–20 kuitenkin) rakennettuna yhtä tiiviisti kuin Kööpenhamina tai Pariisi? Muualla Suomessa saisi edelleen täysin vapaasti asua juuri niin väljästi kuin haluaa.
“minä ainakin arvostan sitä, että talon ympärillä on pihaa. Kuka haluaa asua omakotitalossa, jos sen ympärillä ei ole nurmikkoa kuin nimeksi ja aita on metrin päässä seinästä?”
Mitäpä jos annettaisiin ihmisten itse päättää? Ja äänestää lompakollaan.
Niille, jotka haluavat asia tiiviisti kaupunkikeskustassa, ja siitä korkeahkoja asumisen hintoja maksamaan, annettaisiin siihen mahdollisuus. Keskustan ulkopuolella saisi sitten vapaasti asua väljästi omakotitaloissa.
Nythän tilanne on niin nurinkurisesti, että on paljon ihmisiä jotka mieluummin asuisivat tiiviimmin ja lähempänä keskusta, mutta heille ei riitä keskusta-asuntoja, joten se sitten vasten tahtoaan kilpailevat lähiöasunnoista vannoutuneiden lähiöasujien kanssa.
Kaikki häviävät.
Jos kaikki tiivistä keskusta-asumista haluavat asutettaisiin sinne unelmiensa keskustaan, niin sitä paremmin keskustan ulkopuolelle jäisi tilaa lähiöasumisesta nauttiville.
Kaikki voittaisivat.
En haluaisi asua omakotitalossa, joka on postimerkin kokoisella läntillä. Pihalla ei ole yksityisyyttä, eikä voi mitään tehdä, koska se häiritsee naapureita.
Eurooppalainen omakotitaloalue, niitähän on monenlaisia.
Valitaan sitten tietyn tyyppinen alue ja aletaan kutsua sitä eurooppalaiseksi omakotitaloalueeksi. Kuulostaa hiaaanolta ja kansainväliseltä 😀 😀
Näin saadaan ihmiset hyväksymään ne postimerkin kokoiset läntit. 😉
Jorma, ei tässä ketään pakotetan tiivistämään omaa tonttiaan vaan annetaan siihen mahdollisuus. Haluat poäättää toisten puolesta?
Kohta ihmiset asuvat, kuin kanat tehokanalassa. Missä menee raja, milloin on menty liian pitkälle?
Minkäkokoinen elintila ihmisellä vähintään pitäisi olla, jotta se voisi toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä?
Liian tiheiden omakotitalojen ongelma on siinä, ettei ihmiset viihdy pihalla. Niistä alueista tulee aution näköisiä ja käytännössä se pienikin piha-alue käy tarpeettomaksi.
Miksi tälläinen rakennusoikeussysteemi, joka rajaa neliöitä ja ties mitä muuta, on ylipäätään olemassa? Onko pelkona, että joku rakentaa Pakilaan pilvenpiirtäjän, josta lankeaa liian pitkä varjo ja Tallinnan kaljanhakureissulaisilla menee kaljat väärään kurkkuun kun kaupungin silhuetti on mennyt pilalle?
Tiivistämisen jäljilta ympäristö on ihan karseassa kunnossa, se vähäkin lähtökohtainen yhtenäisyys hukattu, tontilta toiselle vaihtelu 1–4 taloa, asuntoa, rivitaloa, kerrostaloa yms. Käykää katsomassa vaikka Iivisniemessä tai Nöykkiössä miltä tiivistäminen näyttää. Ei kiitos. Antaa Pakilan ja muiden vanhojen alueiden olla ja tehdään uutta sitten tiivisti. Käyttämätöntä pöpikköä riittää ihan Helsingin rajojen sisällä.
RAjatteli6t siis nakertaa viheralueita neljännesmiljoonan asukkaan verran?
Tämmöistä voisi kokeilla Helsingissä:
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/25316/URN:NBN:fi:jyu-201010012828.pdf?sequence=1
Kuopion vuokrataloyhtiön Niiralan kulma Oy:n omakotitaloalue:
http://www.fonecta.fi/s/1MKX
Kuopiossa Niiralan omakotitaloalueella on ollut pitkään jo 1980/90?-luvulta voimassa lisärakennusoikeutta jokaiselle tontille ja aika tosiaan parantaa.
http://www.fonecta.fi/s/1MKa
Tuo ei varmaankaan ollut lupaus. Mikähän on todennäköisyys sille, että jos tiivistymistä ei ala tapahtumaan, kaupunki keksiin jonkun uuden kikan, vaikkapa korotetun kiinteistöveron, jotta asukkaat saadaan painostettua rakentamaan? Politiikassa tavataan tehdä uusia tavoitteita palvelevia päätöksiä, joten eivätköhän poliitikot jotain painostuskeinoja keksi. Houkuttelukeinot ovat epätodennäköisemiä. Joka tapauksessa poliitikot saanevat tahtonsa läpi, hyvällä tai pahalla.
‘Postimerkin kokoiselle’ pihalle saa mainiosti yksityisyyttä, kunhan suunnittelu on tehty hyvin. Ja ison pihan hoito voi olla rasite perheelle, jossa molemmat aikuiset käy työssä ja ruoka haetaan kaupasta.
Valitettavan usein toimitaan siten, että ensin valitaan tyyppitalo kuvastosta ja sitten vasta etsitään tontti. Meillä korkeatasoisen etukäteissuunnittelun arvoa ei aina osata nähdä ja siitä ei olla valmiita maksamaan. Ennemmin arvostetaan klubiasken kanteen piirtämistä. Ja sitten kun lopputulos ei toimi, haetaan syytä vaikkapa liian pienestä tontista.
Suomalainen tapa on rakentaa keskustoihin suhteellisen väljästi eli kerrostalo sinne ja tänne ja sitten lähiöihin suhteellisen tiiviisti eli ok-talot postimerkin kokoisille tonteille. Eli kaikki tehdään nurinkuristesti ja päin persettä.
Pakilalaisena kannatan ajatusta muuten mutta toivon, että Pakilan muuttuminen evolutiivisesti — ilman länsipaSilalaista väestönvaihtoa ja perinteen katkaisemista — voisi jatkua.
Eli annettaisiin prosessille aikaa.
Pakilan hyvä puoli on minusta se, että siellä on asuttu sukupolvesta toiseen ja ihmiset tuntevat toisensa. Se on sitä sosiaalista pääomaa jota isoissa kaupungeissa pitää vaalia.
Joo, mut hei oikeesti Osmo!
Missäköhän voisi olla se vika jos ei yhden suurkaupungin verran asukkaita mahdu näin isoon maahan asumaan? 😀
Näperrellään pikkujutuilla, miettien jotain tiiviimpää omakotitalorakentamista.
Ihmisille annetaan siis mahdollisuus “pakkautua tiiviimmin” omakotitaloalueille 😀 😀
Jos on mahdollisuus, niin vaihtoehdot osoittavat sen onko se aito mahdollisuus. 😉
Asiat voi nähdä niin monella tavalla.
Jorma, jos sinusta ihmisten on parempi asuu harvassa ja sen seurauksena kaukana, sinulla on kaikki mahdollisuudet muuttaa johonkin kehyskunnista. Miksi haluat kieltää hyvien yhteyksien äärellä asumisen niiltä, jotka hyväksyvät mieluummin tiiviin asumisen kuin pitkät matkat.
Kuka sinua on siihen pakottamassa? Jos haluaa oman talon omalla mäellä, niin siihen on laajassa maassamme kosolti mahdollisuuksia. Maata noin kymmenen kilometrin etäisyydellä Aleksanterinkadusta on taas hyvin niukasti, ja on hyvin vaikea keksiä mitään järkevää syytä miksei kysyisten tonttien onnekkaat omistajat saisi rakentaa niitä niin tehokkaasti kuin haluavat. Jos ei niissä tehokkaammin rakennetuissa tonteissa kukaan halua asua, niin ei niille ole kysyntää, eli ei niitä rakenneta. Relataan.
Väljästi on rakennettu, koska se on ollut mahdollista. Nyt ei oikein hahmoteta eikä ymmärretä Suomen väestön kokoa suhteessa maan pinta-alaan.
Sehän se hassu tilanne onkin, kun maata riittää ja sitten ihmiset maksavat pienistä maalänteistä järjettömiä summia, kasvukeskuksissa.
Ei harvassa asuminen tarkoita kaukana asumista. Tietenkin tässä on kyse siitä miten asioita suhteuttaa. Jos asuu Katajanokalla kuten Osmo asuu, niin silloin jo saattaa tuntua matka pitkältä Hakaniemen torillekin.
Aikanaan liikuin ahkerasti Helsingin ja Porvoon väliä. Matka ei ollut mitenkään pitkä. Joten sellaisen välimatkaan ja sen välille mahtuu paljon asuntoja.
Meidän ongelma on siinä, että elämää on aivan ydinkeskustoissa ja muut alueet näyttävät aivan kuolleilta. Vapaa-ajan toiminnot sun muut keskittyy ydinkeskustoihin. Tämä sitten syntyy itseään ruokkiva kehä, jossa ihmiset totta kai haluaisivat asua aivan keskustassa, mutta tykkäisivät jos heillä olisi omakotitalomaiset asuinolosuhteet.
Miksi ei kehitetä väljempiä asumismuotoja eteenpäin?
Olisikohan tullut paljon huonompia asuinalueita verrattuna nykyisiin, jos ei olisi ollut minkäänlaisia sääntöjä, vaan olisi saanut rakentaa miten huvittaa? 😉
On oikein hyvä, jos löytyy niitä, jotka mielellään asuvan 50 km:n päässä keskustasta eivätkä näe tätä minään ongelmana. Mutta sehän gvain helpottuu, kun muut haluavat asua kaupungissa Miksi haluat sitä vastustaa, mitä se itse asiassa sinulle edes kuuluu?
Halutaan siis sekä väljää asumista että hyviä joukkoliikenneyhteyksiä. Väitän että optimaalinen strategia ei ole vanhojen kaupunginosien tiivistäminen, vaan nauhakaupunginomaisempi malli, joka perustuu enemmän tehokkaisiin joukkoliikenteen runkolinjoihin. Kaupungin sisäinen tiivistäminen ei toimi yhtä hyvin siksi, että tiivistettyjen alueiden hitaat liityntälinjat vaihtoineen eivät ole tehokkain joukkoliikenteen muoto. Parempaa tulosta saataisiin siis esim. pääradan yhteyksiä nopeuttamalla ja rakentamalla sen varteen asemien kohdalle tiiviitä taajamia. Nuo taajamat, ja erityisesti niiden laita-alueet voivat olla myös väljiä. Asian todistaminen vaatisi kai mallin simulointia. Pääpointti on se, että lyhyt etäisyys linnuntietä ei tarkoita joukkoliikenteessä lyhintä etäisyyttä ajassa ja vaivassa.
Tää onkin mielenkiintoinen näkökulma, kelle tämä kuuluu. Miksi se ei kuuluisi minulle? Miksi se kuuluu sinulle Osmo?
Eikö ympäristön asiat, jossa ihminen elää kuulu hänelle ollenkaan?
Siis tarkennetaan, ettet nyt ohjaa ihmisiä ymmärtämään väärin. Siis en kannata mitään liian tiheitä omakotialueita, siinä itseasiassa häviää koko omakotitaloasumisen oleelliset puolet.
“Pihamaat, puutarhat ja jonkinlainen itsemääräämisoikeus tonttiin ovat Mutasen mielestä olennainen osa omakotiasumista.”
“Siitä pientaloasumisessa on juuri kysymys. Jos näin ei ajattele, kannattaisi miettiä, onko omakotitaloasuminen ’minun juttuni’.”
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2012/09/24/tatako-halutaan-ikkunasta-nakyy-vain-naapuri/201238034/310
Se ei kuulu sinulle, koska sinun mielestäsi ihmisen ei pidä elää kaupungissa vaan maalla. Saat elää maalla, mutta miksi sinä et anna muiden elää kaupungissa. Eihän se, että jotkut haluavat asua mieluummin tiiviillä omakotialueella lähellä kuin väljällä kaukana, estä sinua asumasta väljästi kaukana.
Se, että olisi mahdollista asua väljästi lähellä nyt on vain matemaattisesti mahdotonta tai hyvin elitististä.
Puotinharju, Myllypuro ja Kontula olisivat parhaat tiivistettävät alueet. Rumia, massiivisia taloja roiskittuna erittäin väljästi. Nämä kolme aluetta voisi yksinkertaisesti vaan purkaa ja rakentaa tilalle uudet alueet mallia Herttoniemenranta.
En asu maalla. En ole väittänyt, että olisi mahdollista elää lähellä väljästi. Tässä nyt toi lähellä on aika epämääräinen käsite. Mittasuhteiden mieltäminen ihmisillä vaihtelee.
Toi vapaus valita asuuko tiiviisti tai väljästi onkin oma mielenkiintoinen juttunsa. Jos tonttien hinnat olisivat reilusti pienemmät kuin nyt, niin haluaisiko ihmiset talonsa tiiviisti toistensa viereen?
Onko oikeasti olemassa aitoja valinnan vaihtoehtoja jolloin voitaisiin väittää, että olisi vapaus valita? Tonttien tarjontaa säätelemällä kun vaikutetaan asumiskustannuksiin.
Tiedämmekö me oikeasti miten ne tänne muuttavat suuret väestömäärät haluaisivat asua? Se että tänne muuttaa paljon ihmisiä ei tarkoita sitä, että ihmiset välttämättä haluaisivat pakkautuvan tiiviisti asumaan vierekkäin.
Jos tontit ovat pieniä ja sinä haluat ison, osta neljä vierekkäistä tonttia.
Ai ei ole rahaa? Miksi sinun halusi on tärkeämpi kuin niiden neljän, jotka haluavat ostaa ne pienemmät tontit ja ovat valmiita maksamaan täyden hinnan?
‘Miksi ei kehitetä väljempiä asumismuotoja eteenpäin?’ (J. Nordlin)
Sen kun kehität. Sitä kehitettävää on koko muu Suomi, kukaan ei estä. Jos antaisit toisten kehittää tätä Helsinkiä? Onko liikaa vaadittu?
“Se ei kuulu sinulle, koska sinun mielestäsi ihmisen ei pidä elää kaupungissa vaan maalla”
Osmo, väljemmät omakotitaloalueet eivät ole maaseutua. 😀
Nyt Osmo ei ymmärtänyt ollenkaan, kysymys ei liity mitenkään mun kommenttiini.
Entäs jos uusien tiiviisti rakennettavien omakotitaloalueiden sijaan kokeiltaisiin samantyyppisiä asuinalueita, kuin Puu-Vallila?
Se on hyvin toimiva alue, itse olen siellä asunut.
Myydään lisärakennusoikeutta sopuhintaan. kaupunki saa pienen osan tontin arvonnoususta. muutos tapahtuu ehkä hitaammin, mutta tuntuu viereisen kerrostalon asujasta oikeudenmukaisemmalta. ja kaupunki saa pennejä taivaaasta
Ompas järjetön kommentti.
Siis niille, jotka asuvat Helsingissä ja joilla on toisenlainen mielipide tiiviisti rakennetuista omakotitaloalueista, heille ei kuulu ollenkaan se miten Helsinkiä kehitetään? Siis Helsinki on ainoastaan niiden, joiden mielestä sopivampia ovat tiiviit omakotitaloalueet. On kyllä hieman fundamentalistista ajattelua.
Jos tonttien hinnat olisivat reilusti pienemmät kuin nyt, niin niitä olisi reilusti enemmän tarjolla, joka sikäli kun ei oleta ääretöntä raakamaan tarjontaa tarkoittaa että ne ovat pienempiä…
Minusta tässä nimenomaan toteutuu vapaus valita, saa ihan itse valita haluaako enemmän lääniä vai paremman sijainnin.
Minä kun sattumoisin tunnen ihmisiä, jotka viihtyvät näillä rumilla roiskituilla antiurbaaneilla alueilla. Kaikki, myös alakerrosten asunnot voat niissä valoisia, mikä ei pidä paikkaansa töölöishuoneistojen suhteen.
Olisi melkein pakko, koska väljäksi suunnitellun alueen tiheämpi infra ei sovi tiiviiseen alueeseen.
Jos tuosta lähdetään, niin helpoimmalla pääsisi tiivistämällä jo valmiiksi tiivistä. Minusta ongelma ei ole se, että Helsingissä on väljää aluetta. Minusta ongelma on se, että kaikki paikat yritetään tiivistää väkisin johonkin tasapaksuun laskennalliseen “ideaaliin” sen sijaan, että tehtäisiin suosiolla selvästi osasta jo valmiiksi tiiviimmistä alueista vieläkin tiiviimpiä aluekeskuksia.
Näyttää suomalaiselta versiolta trailer parkista.
Mikäli Puu-Vallian rakentamistehokkuus on mielestäsi juurikin oikein hyvä niin ei ole ongelmaa kaupunkimaisuuden ja tiiviyden kannalta. Mitä nuo Puu-Vallilan tonttitehokkudet mahtaa olla 0,6.… 0,8 ?
Se on pikkuisen toista luokkaa kuin perinteisillä ja toteutuneilla pientaloalueilla 0,1 … 0,2. Semmosta huttua kaavoitetaan edelleen kehyskuntiin.
Puu-Vallila on vanhaa helsinkiläistä kaupunkiympäristöä. Sen tyyppisen kaupunkiympäristön rakentamisen taustalla on pitkä kokemus ja perinteet. Näin ei ole postimerkkitonteille rakentamisessa.
Ei pidä yksipuolisesti tuijottaa vain tonttitehokkuutta.
Kyse on alueiden toimivuudesta ja minkälaista sosiaalista elämää siellä on. Toimimattomat alueet näyttävät aivan kuolleilta.
Puu-Vallilan mittasuhteet ovat lähtöisin keskiaikaisen kaupungin mittasuhteista.
Tää oli yksi ehdotus, kukaan ei tiedä oikeaa vastausta.
Yleensä silloin voi sukupolvien kokemus auttaa asiassa.
Satelliittikuvan perusteella omakotitontit ovat todella tehokkaasti rakennettuja. Paljon on peltoja ja viheralueita laskemassa asukastiheyttä. Kun on rakennettu tiiviisti siellä missä on asutusta, voi jäädä rakentamattomiakin alueita.
Kun tässä nykyisessä ymmärryksessä ja kielenkäytössä vapaus valita tuntuu tarkoittavan sitä, että voi vapaasti valita asian jonka haluaa mutta niin että muut maksavat sen, kun sitten jos siitä joutuisi maksamaan sen mitä se oikeasti maksaa niin sitä ei oikeastaan haluaisikaan. Ja kun vihreät haluaa lisätä valinnanvapautta purkamalla normeja, se kieltämättä vähentää niiden ihmisten valinnanvapautta, jotka haluavat pitää oman tilansa, oman parkkipaikkansa, oman moottoritiensä tms. mutta maksattaa sen muilla.
Epäilen, että suurin osa näillä alueilla asuvista nostaisi kytkintä jos he saisivat samaan hintaan samantasoisen ja ‑kokoisen asunnon kantakaupungista. Suurin osa viihtyy alueilla koska asunnot ovat niissä kantakaupunkiin verrattuna halpoja kuin saippua mutta keskustaan menee yleensä alle 30 min.
Alueiden purkaminen ja tilalle esimerkiksi kolminkertaisen asukasmäärän asuttaminen laadukkaammalla arkkitehtuurilla mahdollistaisi viihtyisämmän kaupunkiympäristön entistä useammalle. Kolminkertainen väestötiheys muuttaisi täysin lähipalvelujen tilanteen. Toisaalta vaikkapa Kontula voitaisiin tiheästi kaavoitetuksi omakotitaloalueeksi.
Pakkolunastukseen vaan tai kohtuullinen korvaus raakamaan hinnalla.
Puu-Vallilaa muistuttava asuinalue on Myllypuroon tällä hetkellä rakentuva puutaloalue. Alue valitettavasti on keskellä metsää irrallaan muusta kaupunkirakenteesta, ja arkkitehtuuri ei ole yhtä silmiähivelevää kuin Puu-Vallilassa.
Mutta kaupunkitilan jäsennys on nähdäkseni onnistunutta, asukastiheys suurempi kuin metsälähiössä ja arkkitehtuuri kuitenkin parempaa kuin esim. Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa.
Tossa näkyy toi toinen “hullutus”, jota täällä harrastetaan. Toi asuinalue näyttää, kuin insinööri olisi laiskuuttaan Auto-Cad:issä käyttänyt Ctrl+c ja Ctrl+V.
Ei sinänsä, voihan tollasiakin olla, mutta mikäköhän siinä on että pitää aina “hurahtaa” johonkin ja sitten samaa periaatetta näkee melkein joka paikassa?
Juuri näin. Niinkin yksinkertainen seikka, kuin että kunta jättää omakotialueella itselleen muutaman metrin kaistan katujen molemmille puolille, istuttaa kaistoille puita ja hoitaa ne, muuttaa yleiskuvaa suuresti. Tontit voivat olla pienempiä, kun talon voi tehdä rajaan kiinni. Joku 400.. 500 m² riittää puuhasteluun mainiosti, eikä yksittäisen OK-talon hoidon laiminlyönti hyppää silmille.
Asukkaat hoitavat tuota kaistaa ja puita kuin omaansa ja kunta auraa kaistalle lumet ja jättää sulamaan. Kaikki voittavat kunhan unohdetaan jokavuotiset lumen aurauksesta johtuneet noitumiset.
Onkohan mittasuhteet samanlaiset? Se on se oleellinen juttu.
Asuntojen hinnoista päätellen tuollaisten antiurbaanien alueiden tarjonta on kuitenkin kysyntään nähden varsin suurta. Sen sijaan tarjontaan nähden on suuri kysyntä sellaisista alueista kuin Töölö ja pientaloalueista, joissa on toimivat palvelut ja yhteydet.
En tajua mitään.
Töölö on jo nimeään myöten ankea. Asunnoista, vaikka ovatkin sinänsä mukavia ja osa taloista kauniitakin. Asunnoista puuttuu ennen kaikkea ulottuvuudet, ei usein parvekkeita ja vain kivipiha. Kelpaavat kyllä hyvin varakkaille ja kansanedustajille.
Uskon kyllä tuohon soininvaaran ajatukseen, että jos vain kaavalla annetaan rakennusoikeutta, niin ahneus ohjaa tiivistämään.
Viimeistään perikunta pilkkoo tontit ja ottaa rahat.
Kauniaisissa on tästä paljon esimerkkejä. Ja itse asiassa kaikkialla pääkaupunkiseudulla, missä vaan on omakotitaloalueita.
Ei siinä tosin mitään “kaunista” kaupunkia synny. Ja naapurit puivat nyrkkiä taskussa. Viihtyisyys ei kasva. Mutta ei tälle kehitykselle kukaan mitää voi jos vain kaavoittaja sallii sen.
No, monelle näyttää valinnanvapaus olevan sitä että saa sen mitä haluaa (tässä tapauksessa tila), mutta muiden kustannuksella. Sitten kun joku ei halua että muut joutuvat siitä maksamaan ja haluaa purkaa maksamiseen pakottavia normeja, se on tietenkin valinnanvapauden rajoittamista.
Olen kyllä ihmetellyt miksi tällaista päätöstä ei ole tehty aikoja sitten. Townhouseilla olisi saatu paljon viihtyisämpää miljöötä kuin pilkotuilla tonteilla. Nostakaa ihmeessä tehokkuuslukua reilusti. Lähipalvelut ovat jo nyt erinomaiset ja suuremmalla asukasmäärällä ne parantuisivat edelleen. Rintamamiestaloista sen verran, että iso osa niistä on suojeltuja Länsi-Pakilassa. Aluetta halkoo muuten tuollainen valtava kanjoni, jonka päälle mahtuisi valtavasti vaikka puisia pienkerrostaloja.
Eurooppalaiset townhouse-alueet on jo alunperin suunniteltu sellaisiksi. Syvät ja kapeat tontit rajautuvat takaosaltaan toisiin samanmoisiin. Kaikilla on yksityinen, hyvin suojattu takapiha. Vaikka on tiivistä, puistoalueita ja lähipalveluita ei ole unohdettu.
Samanlaista ei millään saa rakennettua vanhoille omakotialueille. Yleensä tontin jakaminen johtaa vain sekavaan yleisilmeiseen, olemattomaan suojaamattomaan pihaplänttiin ja samalla pientaloasumisen idean vesittymiseen.
Jos Malmin lentokentästä joskus luovutaan, alueelle voisi suunnitella tällaisen tiiviin townhouse-alueen.
Eikö Helsinkiä kannattaisi rakentaa pikemminkin ylöspäin? En tarkoita tätä Pakilaa, vaan yleisemminkin. Korkeammat talot tarkoittavat suurempaa asumistiheyttä ja myös järkevämpiä työmatkoja, kun joukkoliikenne toimii. Ei 4–5 ‑kerroksisia taloja, vaan 14–15 ‑kerroksia tai 24–25 ‑kerroksisia.
Jos Helsinki haluaa tehokasta joukkoliikennettä, metroasemien ja vastaavien liikenteen solmukohtien päälle ylöspäin rakentaminen olisi paljon tehokkaampaa kuin omakotialueiden tiivistäminen. Omakotialueet ovat joka tapauksessa melko autokeskeisiä alueita. Ympäristöäänkin tornikeskustat saattavat pilata vähemmän kuin vanhojen kaupunginosien tiivistäminen. Lisäksi Helsinki voisi tornitaloilla tarjota hyvin urbaania asumistapaa niille, jotka sitä haluavat. Käsittääkseni ainakin Kampin keskuksen päälle rakennetut asunnot ovat hintavia — ehkä osin myös siksi, että tuon tyylistä asumisviihtyvyyttä haluavia on enemmän kuin tuollaisten ultraurbaanien asuntojen tarjontaa (eikä hinta ole siis korkea vain Helsingin ja keskikaupungin korkean statuksen, lyhyen työmatkan, asuntojen korkean tason, uutuuden yms. vuoksi). Koska Helsinki on Suomen urbaani keskusta (vaikka onkin sivussa 🙂 ), sen soisi tarjoavan myös ultraurbaania asumista, eikä vain vanhaa keskustaa ja (entistä ikävämpiä) tivistettyjä omakotialueita ja (entistä ikävämpiä) tiivistettyjä kerrostaloalueita.
Olisko jotain käytännön ongelmia; onko vedet ja viemärit mitoitettu omakotitalojen vai townhousien mukaan? Onko Pakilassa kaukolämpöä vai öljy/sähkölämmitykset? Nuo olisi varmasti fiksuinta rakentaa kaikki kerralla jos tarvetta on, kustannustehokkuus siitä kiinni josko rahastetaan tontinomistajia heti, vaiko sitten joskus kun lämpöjä ja vesiä koko rakennusoikeuden edestä mahdollisesti käytetään.
Ainakin Itä-Pakilassa on kaukolämpö melkein joka kadun alla. Myös Länsi-Pakilassa näkyy kaukolämmön huoltokaivojen tuuletusputkia lähes kaikkien katujen varrella, pl. alueen reunimmaiset kadut.
Jos yritetään irrottaa keskustelu mistään tietystä alueesta, perustava kysymys lienee se, kuinka kauan tontinhaltija voi olettaa että ympäristön (naapuritonttien) luonne ei muutu radikaalisti, ja lasketaanko se alueen 1. kaavasta, 1. vai viimeisen rakennuksen valmistumisesta, tai vuokratontin sopimuksen päättymisestä, vai voiko kaikki periaatteet muuttua missä vain, aina kun tulee uusi yleiskaava, tai kaavoitusinsinööri, tai valtuusto? (Ei pykälien mukaan, vaan mikä on “oikeutettua”.)
Milloin esim. Itä-Pasilaan saa tuplata talot nykyisten väliin? (Jos autopaikkanormin voisi unohtaa.) Eikö sen aluetehokkuus ollut järjettömän alhainen.
Townhouse ei synny vähitellen. Eli jos sitä halutaan, ni heivataan vaikka maaliikennekeskus jonnekin kehä3:n ulkopuolelle. Metsälä-Ilmala-aluella olis sit useampi neliökilometri neitseellistä asuinaluetta.
Pakilan lisätehokkuus on ihan jees, mutta käytännössä sillä on merkitystä vasta vuosikymmenten päästä. Eli hyvä jos nostetaan, mutta lisäksi pitää tehdä jotain lähivuosikymmeniksi.
Sinänsä hyvä idea puuVallila-korttelit ja yleensäkin vaihteleva kaavotustapa. Eri ihmiset tykkää erilaisista ympäristöistä. Toiset haluaa päästä puistoon monta kertaa päivässä, toisille kelpaa vaan “kunnon viheralue”, jonne matkaillaan kerran viikossa.
Pitää olla sekä kallista ja halpaa kerrostaloa että kallista ja halpaa pientaloa.
Täytyy sanoa, että en nyt ymmärrä sinua Leena lainkaan. Esimerkiksi tähän:
http://goo.gl/maps/xHmQu
saisi mielestäni erinomaisesti 4 perheen townhousen tuon loppuunkäytetyn talon tilalle. Nyt siinä hyvin vanha ihminen viimeisillä voimillaan yrittää talvisin luoda polkua kotiovelleen. Neljällä nelihenkisellä perheellä saataisiin paikallisesti 12 kertainen määrä asukkaita samaan tilaan.
Mitä on pientaloasuminen pääkaupungissa? Omien kokemuksieni perusteella täällä on hirveän paljon muutakin tekemistä kuin hoitaa isoa puutarhaa. Lapsille on puistoja ja aktiviteetteja muuallakin kuin omalla tontilla. Jossain kehyskunnan peltotontilla tilanne on todennäköisesti toinen. Asumismuodon etu tulee lähinnä siitä, että ei ole alakerran naapuria menettämässä hermoja aktiivisten lasten takia.
Omakotitaloalueen täydentyminen townhouse-alueeksi on aika vaikeata: Vanhat talot ovat yleensä väh. 4:n metrin päässä rajasta, rajalle päin olevissa seinissä on ikkunoita eli naapuri ei voi rakentaa rajaan kiinni tai edes lähellekään rajaa jne. jne. Vierekkäisten tonttien omistajien pitäisi purkaa samaan aikaan ja rakentaa yhteneväisin ajatuksin.
Synteesi monista edellä esitetyistä hyvistä puheenvuoroista:
Rakennetaan jokaisen raideliikenteen aseman päälle tornitaloja kauppakeskuksen kera. Kotoa palveluihin ja laiturille kuivin jaloin.
Sen ympärille pari korttelia “Töölöä” eli urbaania umpikorttelia, 6 kerrosta.
Siitä eteenpäin muutama kortteli townhousea.
Alueen laidalle sitten muutama kortteli väljempää pientaloaluetta.
Vielä sen pientaloalueen kauimmistakin taloista olisi asema ja kaupat kohtuullisen kävelymatkan päässä. Tiiviisti asuvilla hyvin lähellä.
Samaa rakennusoikeuden lisäämistä voisi toteuttaa myös rannoilla. Ajomatkat mökille lyhenisivät ja monet saisivat sen omakotitalon järven rannalla kaupungissa. Rantaahan Suomessa on vaikka muille jakaa, on typerää pistää ihmiset ajamaan tuntikausua mökilleen vaikka täysin ekologisesti kaikille halukkaille ranta löytyisi alle tunnin ajomatkan päästä.
Aivan käsittämätöntä ikäsyrjintää ja halveksuntaa yhteiskuntakelpoisia senioreita kohtaan. Eikö sinusta vanhoilla kansalaisilla ole ihmisoikeuksia? Yhteiskunnan on yksiselitteisesti taattava jokaisen mahdollisuudet asua kotonaan.
Oletko tutustunut Finnoo visioniin? Espoolaisilla on hienoja suunnitelmia. Tuollainen suunnittelu mahdollistaa nauhamaisesti rakennetut raideliikenteeseen tukeutuvat minikaupungit.
Kiinteistöveron määrässä on kytkentä tontin rakennusoikeuteen, ja täytyisikin selventää pelisääntöjä kaikille osapuolille ennenkuin rakennusoikeuksien määriä lähdetään muuttamaan, tehtiin se automaattisesti jonkun laskennallisen kaavan mukaan tai tontin omistajan pyynnöstä.
Tiiviistä uudisrakentamisesta on huono esimerkki Pakilan ja Suursuon rajalle tehdyt Helsinki-talot, joita hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa vehreiksi tai vihreiksi, vaan kuvata lähinnä puutalokasarmina. Veräjämäkeä on tiivistetty viime vuosina ja sen seurauksena rakennusperintö on pilattu sekavalla kaupunkikuvalla; monin paikoin iso laatikkopytinki peittää idyllisen vanhan huvilan kauniine timpurintöineen, lasiverantoineen ja taidokkaine yksityiskohtineen, ja samalla hienot puutarhat on raivattu tasaiseksi nurmikoksi, jossa ei ole puuta eikä pensasta. Paha esimerkki uusrakennuksesta aivan radan varressa Käpylän ja Oulunkylän välissä on reunasta reunaan asfalttipiha, jossa kasvikunnan edustajana on 40X40cm kokoinen asetelma puutarhamyymälästä hankittuja kukkia.
Se on rationaalista sekä sosiologisista että taloudellisistä syistä
En unohtaisi paletista myöskään nauhamaisia tai pistemäisiä kerrostaloja, koska pidän niitä erityisen viihtyisinä. Varsinkin jos ympärillä on vihreää eikä aitoja, kuten esim. Haagassa. Voinee johtua siitä, että asuin ekan vuosikymmeneni Otaniemessä.
Lisäksi odotan kiihkeästi koska joku tarjoaa “kuivin jaloin”-periaatteelle kansantaloudelle halvempana vaihtoehtona subventoituja goretex-kenkiä… 🙂
(Vrt. suorat tiet vs. kääntyvät pyörät autossa)
Osmon ehdotus on mielenkiintoinen myös peliteoreettisesti.
Jos nyt yksi rintamamiestalon omistaja tai perikuntansa päättää rakentaa tontilleen viisi “townhousea” tai vaikkapa rivitalon pätkän (johon hänellä olisi täydellinen lupa ja vapaus), niin naapurit sitä kyllä katsoisivat alta silmäkulmain. Vaan jospa joku kateellisista naapureista olisi ehtinyt ensin.…
Tämä on jonkinlainen variantti monen pelaajan vangin dilemmasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vangin_dilemma
Jos ratkaisuun ryhdytään, niin olisi hienoa seurata tapahtumia ja naapuruussuhteita tieteellisillä tutkimuksilla. Rotillahan näin erinomaista koetta ei mitenkään voi tehdä. Lopputuloksena toki saadaan tiheämpää asumista, mutta välivaiheet ovat mielenkiintoisia.
Eivät ihmiset voi itse päättää. Työ ja työttömyys pakottavat liikkumaan. Ei Helsingissä halua asua läheskään niin moni kuin siellä joutuu asumaan. Ja valitettavasti juuri ne, joilla on kaikkein vähiten rahaa, joutuvat tyytymään siihen, mitä on tarjolla. Siis ikkunaan, jonka takaa näkyy harmaa seinä. Hyvätuloisilla on paremmat mahdollisuudet valita. Edustamasi näennäisliberaalin piraattipuolueen ideologia voi perustua täydelliseen valinnanvapauteen, mutta me muut joudumme elämään reaalimaailmassa. Siinä maailmassa haluaisin antaa pienituloisellekin mahdollisuuden elää kohtuullista elämää — hän ei valitettavasti voi äänestää lompakollaan vaan joutuu ottamaan, mitä annetaan.
Jos mallia pitää hakea asumisen tiiviyteen Euroopasta, niin miksei mallia haeta Euroopasta esimerkiksi autoilun verottamiseen?
Meillä Suomessa on toisenlaisia olosuhteita, kuin Euroopassa, kuten tilaa.
Rakennusmaan hinnan nousu kyllä takaa sen, että tiivistymistä tapahtuu luonnostaan, jos siihen annetaan kaavoituksella mahdollisuus. Sen sijaan kaikki pakollinen rakentaminen pakkolunastuksen ehdoilla olisi törkeää sanelupolitiikkaa ja perustuslain vastaista.
Saisiko Pakilaan vedettyä ratikan ja tehtyä muutaman aukion, jossa voisi harrastaa taidetta ja kulttuuria?
No noin ihan tosissaan. Kannattaa ja jakaa ne Pakilan tontit pikkutonteiksi. Kuullostaa varmaan tyhmalta. Mutta ne tehtiin aikanaan sota-ajan jalkeisiksi valiaikaisratkaisuiksi. Voi kasvatttaa perunaa ym. ruuuaksi, kun ei muutakaan aina saanut.
Nyt ollaan jo kaupungibn ytimen tuntumassa. Uusia taloja, tiiviimpaa kaupunkia. Niin se vain on. Jospa nyt liityttaisiin siihen kantakaupunkiin. Ne jotka naita uusia paikkoja hankkivat, omistavat jo kesamokkeja, ja niilla on jo uutta viljelymaata. Mitapa tuumitte?
t. Mikko
t. Mikko
Jos townhouseista rakennettais energiatehokkaita, niin eiköhän 4 uutta vastaa energiakulutukseltaan yhtä rintamamiestaloa. Muutenkin vaikuttaa siltä, että pientaloasujat pelkäävät kaukolämmön kallistumista niin paljon, että suunnittelevat irtautumista kaukolämmöstä ja maalämpöpumppuja (=enemmän sähkönkulutusta ja vähemmän tarvetta yhteistuotantolaitoksille..).
Niinhän sitä on tehtykin. Piti tämän keskustelun innoittamana tehdä pieni kierros alueella.
Pakilantie varsin nyt on aika masentavaa rumaa liikerakennusta, mutta siihenkin siintelee uusia pienelle tonteille rakennettuja taloja. Paloheinäntien varressa näytti olevan juuri valmistumassa rintamamiestontille rakennetut neljä omakotitaloa (erillistaloja?), jotka eivät näyttäneet aivan pieniltä. Vähän syrjemmältä (entisen kirkon läheltä) löytyi ilmeisesti rintamamiestontti, johon on valmistumassa viiden asunnon rivitalo.
Uusissa taloissa puutarhanhoito ei näytä olevan ykkösharrastus, tonteilla on lähinnä talo, kivipiha ja vähän nurmikkoa. Kokonaisilla tonteilla olevilla rintamamiestaloilla on yleensä iso puutarha.
Näyttää siis siltä, että Osmon kaipaama tiivistyminen on vauhdissa, kun rintamamiespolvi alkaa siirtyä ajasta ikuisuuteen.
Rakennusoikeuden nostaminen varmasti kelpaisi kiinteistönomistajille. Tontit ovat kuitenkin pääosin poikittain tiehen nähden, joten tuollainen e=0,6 ja 6 x 150 m² asuinpintaa onnistuisi vain poikittaisilla rivitaloilla. Lisäksi iso osa rakentamisesta tehdään kirveenvarsitonteille, joissa vanha talo on hyvässä kunnossa, jolloin todellista tonttia onkin tiestä irti oleva 1000 m²:n neliö. Tämä vähän jarruttaa Hollantilaisentien kopiointia.
Löytyisiköhän jostain tieto Pakilan alueelle tällä vuosituhannella vuosittain rakennetuista nettoasuntomääristä ja neliömääristä? (Siis rakennetut miinus puretut.) Siitä näkisi alueen tiivistymistahtia. Vaikuttaa aika vauhdikkaalta, joten markkinat toiminevat.
Se, että Itä-Pasilassa on pienempi väestötiheys kuin Pakilassa, kertoo kyllä aika paljon siitä, kuinka paljon noihin numeroihin kannattaa tuijottaa. Jos kerrosneliöistä vain vähemmistö on asumista varten, ei väestötiheysluvusta voi päätellä, kuinka paljon tiivistykseen on varaa.
En kyllä ymmärrä miten Helsingissä voi olla tuottavaa työtä? onko joku paperinpyörittely siinä? Minusta Helsinki voitaisiin myydä ruotsalaisille ja siirtää pääkaupunki Kajaaniin .Kuinka kukaan haluaa asua Helsingissä ‚missä on ahdasta ja likaista. Minusta Helsinkin tukminen pitäisi lopettaa ja siirtää valtion virastot maaseudulla, missä on työttömyyttä
Olen kanssasi samaa mieltä. Pilkotaan Suomi kahteen palaan, Stadilandiaan ja Suomeen. Stadilandian muodostaa nykyinen metropolialue, kaikki puhdas oikean työn tekeminen jää Suomeen.
Tämä ratkaisisi monta pulmaa samalla kerralla. Ei tarvittaisi metropolihallintoa, maataloustuista ei tarvitsisi tapella, ei keskustella tulonsiirtojen suunnasta, ei ihmetellä alueellistamisia. Suomi voisi siirtää virastonsa juuri sinne, missä niistä on eniten iloa ja hyötyä, Stadilandiaan jäisi vain ihan tynkiä jäljelle.
Hyvä ajatus! Kuvittelisin, että kansainvälisoikeudellisestikin asia menisi aika yksinkertaisesti, jos Stadilandia ja Suomi tunnustaisivat toisensa. Todennäköisesi myös EU hyväksyisi kummankin jäsenekseen, jos kumpikin jäseneksi haluaa. Toisaalta tuossa olisi oiva sauma irtautua EU:sta ja eurostakin, jos tarvetta ilmenisi. Maat voisivat ehkä jopa muodostaa oman sotilasliiton tai sitten liittoutua haluamaansa suuntaan.
Pitäisikö tästä tehdä kansalaisaloite? Meitä olisi jo kaksi allekirjoittajaa, ja varmaankin lisää löytyisi, kun argumentit ja rätingit lyötäisiin pöytään.
Ainakin itse tunnustaudun sellaiseksi ihmiseksi, joka haluaa asua kaupunkimaisessa ympäristössä, jossa on pieniä putiikkeja, kahviloita ja palvelut sekä työpaikka lähellä. Tällaisia on tasan yksi, eli Helsingin niemi. Kun menee Sörnäisistä itään, Tullipuomista Pohjoiseen tai Ruoholahdesta Länteen on kaavoittaja päättänyt puolestamme, että umpikortteleita ei ole, vaan talot — myös kerrostalot ‑on heitelty sikin sokin muodostaen tehottoman asuntokannan — joka näyttää samalta kuin jossain Jämsän taajamassa (en halua tällä loukata Jämsää!), jonka kivijaloissa on putiikkien sijasta autotallin ovia. Tämä ehkä vähän kärjistäen, mutta totuus ei ole kaukana. Tämä puolestaan johtaa siihen, että keskustan asunnot ovat kalliita, koska vaihtoehtoja kaupunkimaiselle asumiselle ei ole eikä meidän perheemme todellakaan ole ainoa, joka haluaa asua tiiviin, kaupunkimaisen rakenteen keskellä. Jos haluamme väljyyttä, matkaamme mummolaan.
No tuossahan käy vain niin, että vuoden tai kahden kuluttua alkaa kauhea valitus siitä kuinka Kajaani ei tuota mitään ja imee kaikki Suomen rahat.
Asun itse Pakilan laidalla, ja kannatan Osmon ehdotusta. Town house on paljon prempi asumismuoto, kuin riitaisa 3–4 huoneiston rivitaloyhtiö, missä kukaan ei halua kantaa vastuuta lumitöistä tai korjauksista.
Rakennusoikeuden nosto takaisi myös Lepolantien ja Osuuskunnantien isoille 1960–70 ‑luvuilla rakennetuille, taloteknisesti elinkaaren päähän tulleille yhtiöille päästä pälkähästä: myynti gryndarille ja town houset tilalle. Nyt noita asunnon raatoja myydään hirmuiseen ylihintaan nuorelta perheeltä toiselle.
tämä ilmiö on jo havaittu täällä vantaan metsolassa. omakotitalotontit pilkotaan, että saatais lisää taloja, josta saatais lisää asukkaita. ja seurauksena tulee riitoja tontin rajasta. onko naapurin uusi tie oman tontin puolella vai ei? täytyy pyytää anteeksi, kun se onkin vahingossa tullut n. 10 senttiä meidän puolelle. Hei haloo päättäjät, tai ehdotuksien tekijät, kaikki EI halua asua naapurin kanssa kylkikyljessä. sen takia on jo olemassa kerrostalot.
Laura. Jos et halua asua pienellä tontilla, voit ostaa sen naapurin tontin niin saat asua väljästi. Maksaa tietysti, mutta kieltämällä naapuria rakentamsta viereiselle tontille vaadit oikeastaan tätä isompaa tonttia lahjoituksena itsellesi.
Jos omakotitaloalueiden muuttaminen tiiviimmin rakennetuiksi sallitaan, niin se vähentää ihmisten valinnanvapautta, koska sitten ei enää ole mahdollista asua omakotitalossa Helsingissä. Ymmärrän kyllä että politiikassa pitää olla jotain mieltä, mutta muiden ihmisten valinnanvapauteen ei saa puuttua. Pikemminkin Helsinkiin pitäisi rakentaa lisää omakotialueita, koska tilaa on vaikka kuinka paljon.
Jos pientaloalueita lähdettäisiin tiivistämään, niin eikö olisi loogista aloittaa keskustan lähellä olevista alueista — Kumpula, Toukola, Hermanni, Koskela, Käpylä ym. Monien näiden pientalojen tonttien vuokrasopimukset päättyvät sopivasti 2020. Mutta näille alueille ei rakenneta mitään, johtuuko se siitä että ne ovat Vihreiden tukialueita? Pakila ja Paloheinä sen sijaan ovat Kokoomuslaisia alueita joten ne pitäisi jyrätä, vaikka sijaitsevat kaukana keskustasta.
Aivan järkeenkäypä ajatus. Alue on nykyisellään naurettavan väljästi asutettu.
Jotta alueelle kannattaisi rakentaa toimiva joukkoliikenne, voisi myös harkita kantta kehä I:sen ja Tuusulantien päälle ja siihen aluekeskus jopa tornitaloineen.