Helsingin uuden yleiskaavan virkamiesvisio tulee julki huomenna torstaina 17.10. Tulen tällä blogilla käsittelemään tätä esitystä runsaasti. Tässä ensimmäisessä postauksessa käsittelen vain omia ajatuksiani, koska virkamiesesitys on julkinen vasta huomenna.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan tärkein tehtävä on laatia Helsingille uusi yleiskaava. Sen lähtökohtana on, että Helsingin seudun asukasluku kasvaa vuoteen 2050 mennessä 600 000 asukkaalla ja että tästä tulee 250 000 asukasta Helsinkiin, mikä nostaa Helsingin asukasluivun 860 000. Tuo 600 000 on ennuste johon varaudutaan, kun taas tuo Helsingin asukasluku 860 000 ei ole ennuste. Siinä on kyse omista päätöksistä. Helsinkiin tulee juuri niin paljon asukkaita kun Helsinkiin sisään päästetään. Kehyskuntien tilanne on toinen eikä edes Espoossa tuiki järjettömiin paikkoiin kaavoitetut asunnot mene näköjään kaupaksi.
Kirjassa Seuraavat 400 000 helsinkiläistä esitimme, että Helsingin pitäisi ottaa tuosta 400 000 asukkaan kasvusta (maakuntaliiton ennuste vuodelle 2040) mahdollisimman paljon, koska kaupunkirakenteen hajautuminen on vihonviimeinen ilmiö. Tähän tavoitteeseen olen sitoutunut ja sen kerroin äänestäjilleni ennen vaaleja.
Mikko Särelä kiteytti uuden asuinrakentamisen sijoittamisen neljään vaihtoehtoon:
1) Otetaan alue liikenneväyliltä bulevardisoimalla moottoritiet Kehä I:n sisäpuolella
2) Tiivistetään olemassa olevia asuinalueita
3) Täytetään merta
4) Nakerretaan viheralueita.
Särelä ei esittänyt näitä tässä järjestyksessä, mutta minä kirjoitin ne valmiiksi siihen järjestykseen mitä itse ja mitä ymmärtääkseni vihreät laajemmin kannattavat.
Särelä on vaarallinen, hänellä ei ole mitään perspektiiviä.
Mies ehdotti Ks-lautakunnassa toukokuussa 2012 Vuotien bulevardisointia.
Hyvin toimiva liikennejärjestelmä on valmistunut 15 vuotta sitten, tuskin muutamaan kymmeneen vuoteen edes kuolettanut investointinsa.
Ennustan näille bulevardisoinneille hyvää menestystä, kun rakennusmaata aletaan etsiä.
Mitä jos ohjattaisiin heidät pääasiassa Brysseliin, Lontooseen ja muihin vastaaviin kehityskeskuksiin? Miksi heidät pitäisi juuri Helsinkiin saada? Onko Suomessa maaseudulla liikaa ihmisiä? Vai pitääkö Suomen asukaslukua (epävihreästi) kasvattaa? 🙂
Oletko nyt ikhan oikeasti sitä mieltä, että meidän pitäiksi lähettää neljännesmiljoona hyvin koulutettua ihmistä pois tästä maasta?
Jos Suomella on tarkoitus olla oma pääkaupunki eikä sen asiaa aja mikään Lontoo tai Bryssel niin Helsingin on pysyttävä edes jotenkin Pohjois-Euroopan alueen kehityksessä mukana. Ja siihen kehitykseen kuuluu työvoiman liikkuminen sinne missä on töitä. Ei kaikkia töitä pystytä minne tahansa korpeen viedä. Tai pitääkö kysyä: Haluatteko te lapsiperheiden vanhemmat ja isovanhemmat että jälkikasvunne asuu kaukana ulkomailla eivätkä tapaa teitä kuin jouluna, vai kotoisassa Helsingissä?
Mielestäni tiivistämällä vanhoja asuinalueita ja rakentamalla vähän korkeammalle saadaan tilaa n. 800-900 tuhannelle asukkaalle Helsingin rajojen sisälle. Vrt Tukholman kunnan asukasluku on juuri noin paljon ja maa-alueen pinta-ala sama kuin Helsingin pl Sipoosta liitetyt alueet.
Kyllä täällä niin paljon nurmikaistaleita on teiden ja talojen edessä että on syytäkin tiivistää. Talot katuihin kiinni lähiöissä ja säästetään Kivinokat ja Vartiosaaret hyvinä viheralueina. Tilaa täällä on kylliksi kun ei täytetä koko läänin vihreitä alueita pienrakennuksin. Moottoritien kaistaleet eivät kuulu kaupunkiin vaikka lokittajat niin mielellään lähikunnista haluaisivatkin autoilla nopeasti sujauttaa ilman jonottamista yhdessä hetkessä kaupungin sisuksiin.
Tämän kaupungin toimintanopeudella mitään valmista ei seuraa mistään aloitteesta kymmeneen vuoteen, eli älä huoli, kyllä se siinä kerkiää ikääntyä. Ongelma on että Vuotie ja metrorata pinnassa vie liikaa tilaa hyvällä paikalla, sutta ja sekundaa se on uusi siinä missä vanhakin.
Helsingissä on ollut tapana ettei tuoreita liikennesuunnitteluvirheitä korjata, ilmeisesti siksi että siitä tulee tekijöille paha mieli. Eikö voisi ajatella niin päin, että tekevälle sattuu, ja kuka sitä nyt haluaisi maanantaikappaleitaan jälkeen jättää?
No en varmaakaan aivan väkisin lähettäisi. Enkä välttämättä lähettäisi juuri korkeasti koulutettuja. Muillakin on vapaus muuttaa.
Ensi sijassa olen sitä mieltä, että vihreistä syistä väestöä ei pitäisi kasvattaa. Jos taas väestön kokonaismäärä pysyy ennallaan, noiden 400000 ihmisen imuroiminen muualta Suomesta ei ole välttämättä fiksua sekään. Pelkkä Helsingin kasvuhalu ei ole riittävä peruste.
Jos Helsingin väkiluku kasvaa siksi, että yksilöt hakeutuvat tai ajautuvat urbaaneihin keskuksiin, noiden yksilöiden kannalta olisi ehkä perusteltua päästä suoraan johonkin suurkaupunkiin. Jos linkoamme heidät muualta Suomesta Helsinkiin, he voivat hyvin jatkaa eteenkin päin. Suomen kieli voisi olla yksi syy pysähtyä Helsinkiin, mutta ehkä nykyään Eurooppa on jo mahdollisuus siinä missä Helsinkikin. Saamattomuuskin voi jättää osan Helsingin seudun yliopistoissa korkeasti koulutetuista opiskelujen jälkeen Helsinkiin. Mutta se ajatus ei siis välttämättä toimi, että kaikki Suomen korkeasti koulutetut imuroitaisiin Helsinkiin, mutta he eivät jatkaisi tätä pidemälle.
En ymmärrä myöskään tavoitetta lähes tuplata Helsingin väkiluku. Tiivistämällä kaupungista tulee rumempi ja ruuhkaisempi. Vapaasti rakennetavaa joutomaata Helsingissä ei enää kovin paljon ole.
En ymmärrä sellaistakaan ajatusta, että korkeasti koulutettu (tai vähemmän koulutettu) tamperelainen olisi Suomen kannalta edullisempaa sijoittaa Helsinkiin kuin Tampereelle.
Vaikka muuttaminen kunnasta oiseen kiellettäisiin, väestön painopiste siirtyisi voimakkaasti kohti kaupunkeja. Siellä, missä väestön mediaani-ikä on 60 vuotta, väki vähenee ihan luontaisesti. Helsingin väestönkasvusta taas noin puoleyt on syntyvyyden ennemmyyttä.
Toi merentäyttö on silleen mielenkiintoinen, että sitä jotenkin lähtökohtaisesti pelätään. Vaikutusten (virtaukset) mallintaminen on kuulemma hankalaa ja epävarmaa, eli jossain määrin lienee syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta, mutta siltikin tätäkin voisi minusta rohkeammin tutkia. Muutamia puoltavia näkökohtia alla:
Varsinkin kantakaupungissa ei ole monin paikoin mitään luonnonrantaa joka tapauksessa, ja näin siksi että ne rannat on jo täyttömaata. Kuten vanhaa karttaa katsomalla selviää. Ja toisaalta nimenomaan kantakaupungissa maan arvo on niin suuri, että suhteellisen kalliskin täyttö kannattanee. Käytännössä, oisko se niin kauheata jos vaikka Katajanokka olisi parisataa metriä pidempi?
Toinen Yleiskaavaan liittyvä asia on että Helsingin puolustuvoimilta vapautuva saariluonto haluttaisiin paremmin kaupunkilaisten ulottuville, eli sinne pitäisi päästä jotenkin. Joukkoliikenne taas edellyttäisi niitä joukkoja, ja merellekin suuntaava kasvu tukisi tätä. Esimerkiksi jos Kruunuvuoren alue jatkuisi etelään Vasikkasaareen lähelle?
Tässä eräänä päivänä uutisoitiin, että täällä koillis-Helsingissä asukasluvut vähenisivät tulevaisuudessa? Jos on niin, niin miksi tuollainen pähkäily.
Kaikkien vanhojen asuinalueiden asukasluku kääntyy laskuun, ellei rakenneta lisää. Lapset muuttavat pois kodeistan.
Tätä kutsutaan asumisväljyyden kasvuksi. Eli kun kerrostalokaksiossa asui 70-luvulla nelihenkinen perhe, niin nyt siinä asuu pariskuntaa ja elintason edelleen kasvaessa ja asuntokuntien pienentyessä jatkossa sinkku, jolla on enemmän neliöitä naamaa kohden, koska useamman ihmisen asunnossa ei ole jokaisella omaa keittiötä, kylppäriä ja eteistä.. Pihlajamäen väkiluku esimerkiksi on tippunut kolmannekseen viimeisin kahdenkymmenen vuoden aikana. Tosin, Kantakaupungin osalta ja muutenkin asumisväljyyden kasvu on pienentynyt ja jopa pysähtynyt, saas nähdä miten kehittyy.
Ongelma tämä on mm. siksi että muuttotappiopaikkakunnilla tuppaa menemään huonosti. Esimerkiksi jos bussista häviää joka kolmas matkustaja, niin kohta sitä bussilinjaa ei ole.
Viidennes kansasta asuu jo pääkaupungissa. Pitäisikö keskittää lisää? Voi mennä jo vähän yksipuoliseksi, ja jarruttaa kehitystä sitä kautta.
Miksi Helsingin kasvu on välttämätöntä, eikä esimerkiksi metropolin kasvu riitä?
Entä tuleeko Tampere putoamaan kehityksen rattailta? En usko.
Pääkaupunki Suomella on joka tapauksessa, eikä sen tarvitse olla mikään mammutti. (tarkoitit ehkä että maan suurimman kaupungin pitäisi olla mammutti, mutta en pidä tätäkään tarpeellisena)
Ei väkimäärän lisääminen välttämättä parantaisi Helsingin kilpailukykyä. Tiivistäminen vähentänee kaupungin viihtyvyyttä. Viihtyvyyden parantaminen voisi sen sijaan parantaa kaupungin statusta enemmän. Jopa luksusasukkaisiin satsaaminen voisi olla talouskilpailumielessä yksi mahdollinen strategia (en kannata erityisesti tätäkään).
Jos uskotaan Helsingin seudun (eniten kai Espoon) nykyistäkin enemmän keskittymistä vaativaan piilaakosokehitykseen, se ei kai vaadi suuria asukasmääriä, vaan enemmänkin panostusta yliopistoihin.
Mitä työtä ei pystytä viemään Tampereelle, mutta Helsinkiin pystytään?
Eivät varmaankaan pitäisi. Vastustanevat astetta lievemmin myös jälkikasvun siirtymistä Helsinkiin. Tältä kannalta kotikaupunki olisi kai paras, eikä väestönsiirtoja todellakaan kaivata.
Saadaan kyllä mahdutettua lisää asukkaita, mutta hanke ei välttämättä paranna Helsinkiä.
Eikö tuo ole hyvä? Parhaimmillaan yksi lapsista perii vanhan asunnon, ja jopa laajentaa naapuriasuntoon. Suuret asunnot ja alhaisempi väentiheys kertoo siis vaurastumisesta.
Tuolla politiikalla kieltäisit varmaankin myös opiskelijoiden siirtymisen (tai jäämisen) yliopistopaikkakunnille. Näin ikärakenne säilyisi tasapainoisena kautta maan. 😉
Ei säilyisi.
Isossa kuvassa tuntuisi perustellulta, että jo rakennettua osaa kaupungista tiivistettäisiin paikoitellen siten, että tähdättäisiin eheisiin kokonaisuuksiin, jotka toimisivat luontevasti myös jalankulkijan ja pyöräilijän näkövinkkelistä.
Moottoriteiden bulevardisointi tuntuu hyvältä ratkaisulta. Tieliikenne sitoo tavalla tai toisella noin neljänneksen kaupungin maa-alasta. Nuoret hankkivat kuitenkin ajokortteja selvästi vähemmän kuin ennen. Tämä kertoo jotakin tulossa olevan muutoksen suunnasta. Pikaraitiotiet voisivat olla toimiva liikennejärjestely uudistuvassa Helsingissä.
Keskeistä on myös turvata riittävät viher- ja virkistysalueet, jotta Helsinki on jatkossakin asukkaille hyvä paikka elää.
Juho Laatu, käytit sanoja kuten lähettää, kasvattaa, lingota, tavoite, sijoittaa. Mutta ei tässä maassa ihmisiä lähetetä eikä lingota eikä sijoiteta asumaan vastoin tahtoaan. Jos jotain, niin Helsinki on oikein yrittänyt hidastaa kasvuaan (rakentamalla alle 5000 uutta asuntoa vuodessa), ja silloin kun Kepu on hallituksessa, kaikenlaisella muullakin aluepolitiikalla on yritetty hillitä ihmisten muuttoliikettä suuriin kaupunkeihin.
Mutta jostain syystä ympäri muuta Eurooppaakin asoiden luonnollinen kehitys vaikuttaa olevan, että suurin osa ihmisistä haluaa muuttaa suuriin kaupunkeihin.
Ja tätä muuttoliikettä sekä Helsinki että Kepu ovat jo monin tavoin yrittäneet kampittaa, ei vain ole auttanut. Että ehkä parempi olisi että kaikkille jotka Helsinkiin haluavat Suomessa muuttaa, annettaisiin mahdollisuus ja rakennettaisiin lisää asuntoja heille tänne.
Minusta voitaisiin aloittaa jyräämällä Käpylän puutaloalue maan tasalle ja rakentamalla sinne 10-kerroksisia betonikerrostaloja. Käpylässä on mielestäni liian väljää asumista, eli siellä on tiivistämisen varaa. Lisäksi alue on muutenkin armottoman vanhanaikainen, ei sovi Helsinkiin, jonka pitää olla urbaani eurooppalaiskaupunki. Eikö? 🙂
Syitä on monia. Luulen että aika moni on tullut Helsinkiin työn perässä. Monet näistä olisivat varmaankin ottaneet saman työpaikan kotiseudultaankin. Pääkaupunki vetää asukkaita aivan varmasti siksi, että se tarjoaa hyviä hallintovirkoja, yksityisten firmojen pääkonttoreita, yliopistoja, parhaat lobbausmahdollisuudet oman uran ja bisneksenkin kannalta jne. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että maan kannalta olisi edullista asuttaa kaikki maan asukkaat sen pääkaupunkiin.
Turha vetää köyttä siitä, kumpi hyötyy enemmän valtion toimista, Helsinki vai muu Suomi. Tai että eri hallituksen vuorotellen vetävät kotiin päin, joko Helsinkiin tai muualle Suomeen. Järkevämpää olisi sopia jokin sopiva keskittymisen aste, ja ohjata sitten kehitystä noille linjoille.
Kysypä hämeenlinnalaisilta, sipoolaisilta tai enontekiöläisiltä.
Helsinki ei tunnu kampittavan, vaan hamuavan 400000 asukasta lisää. Asuntopolitiikka on ollut tehotonta, mutta tavoitesuunta taitaa olla selvä.
Kaikilla halukkailla on mahdollisuus muutta Helsinkiin. Asuntojen muuta maata korkeampi hintataso ei todista sitä, että haluaisivat (vaikka OS näyttääkin pitävän tätä todistettuna). Hinnat olisivat Helsingissä korkeammat vielä siinäkin vaiheessa, kun 99% suomalaisista olisi tavalla tai toisella saatu Helsinkiin. Tuskin kaikki kuitenkaan pitäisivät tuota kehitystä kannaltaan toivottavana. Saman verran Tampereelta ja Hämeenlinnasta ehkä halutaan Helsinkiin, kuin Helsingistä Tukholmaan tai Brysseliin.
Viheralueisiin ei juustohöylää. Mielummin tuhotaan yksi viheralue täysin ja vaalitaan niitä loppuja.
Talin Golfin alue pitää saada rakennuskäyttöön.
Tässä viestini kaikille tiivistäjille:
Uuden asuinrakentamisen sijoittamisen neljä vaihtoehtoa ns. Särelän listan mukaan ovat täynnä tapauskohtaisia haittoja/ongelmia kaupunkilaisille.
1) Otetaan alue liikenneväyliltä bulevardisoimalla moottoritiet Kehä I:n sisäpuolella:
– Minkälainen melu- ja pienhiukkasympäristö on tuo rakennusten väliin jäävä katukuilu? Haluaako sellaisen varrella kukaan asua?
2) Tiivistetään olemassa olevia asuinalueita
– tästä seuraa helposti olemassa olevien asuinalueiden viihtyisyyden katoaminen; kivat omakotitalot puutarhoineen hävitetään ja tilalle saadaan muutaman perheen talo, seurauksena puutarhan korvautuminen parkkialueella (näitä on nähty riittävästi, ikävä kyllä!); jos taas kaupunkimaisemman alueen rakennuskorkeuksia kasvatetaan entisestään, tulee alempien kerrosten asuntoihin entistä vähemmän valoa ja katukuilut syvenevät; lisäksi on vaarana olemassaolevien asukkaiden kannalta tärkeiden lähiluontoalueiden hävitys (kuten kohdassa no. 4)
3) Täytetään merta
– Tämä on se vihoviimeisin, kirottu vaihtoehto, ainakin jos on kyse alueesta, jossa merentäyttö olisi tulossa paikkaan, jossa se sijoittuu luonnonmaisemataustan viereen, tai sitä vasten; nykyiset rakennusnormit edellyttävät huomattavan korkeaa perustusta (luokkaa 3-4 metriä meren pinnasta); tämä aikaansaisi kertakaikkisen karmean kontrastin monin paikoin kauniille, matalalle luonnonrannalle, tai merimaisemalle.
– Eikö vihreillä ole lainkaan silmää Helsingin meriluonnon tai maiseman kauneudelle paikoissa, joihin on mahdollista saapua jalan, pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla, ja ymmärrystä siitä, miten helposti täämä ainutlaatuinen rikkaus voidaan merentäytöillä ja rakentamisella pilata?
(eikö Andersenin tarina kultamunia munivasta hanhesta ole vihreille tuttu?).
– Pitäisikö julkiset merimaisemat peittää ja yksityistää vain harvojen iloksi? Mistä kaupunki kuvittelee löytävänsä maksukykyistä väestöä lukuisiin rantaviivalle kaavailemiinsa ökyasuntoihin? Eikö olisi parempi säästää rannat ja sijoittaa uudet asunnot kauemmas rantaviivasta ja samalla luonnollisella tavalla korkeammalle, jolloin merenpinnan nousukaan ei niitä samalla tavoin uhkaisi?
– Upeat ranta-alueemme pitäisi kaikki rauhoittaa merentäytöiltä ja rakentamiselta. Helsingin paras piirre on se, että ainutlaatuisille rannoillemme ei ole kovinkaan pitkä matka juuri mistään.
4) Nakerretaan viheralueita
– Tämä vaihtoehto on yhtä ”syvältä” kuin kohdat 2-3; haluavatko vihreät, tai kukaan muukaan että ihmisten luontosuhde katkeaa; lähiluonto, se, joka on kodin lähellä, on tärkeämpi asia kuin lisäasutus; miettikääpä lasten, eläkeläisten ja vanhusten sekä työssä raatavien mahdollisuuksia nauttia kaupunkimme lähiluonnosta; kyllä sen pitäisi olla kaikilla jokapäiväinen oikeus!
Olen asunut Helsingissä paikoissa, jossa ikkunastani ei näkynyt juuri muuta kuin vastapäinen talo. Olen myös asunut paikoissa (ja asun edelleen), joissa ikkunasta näkyy puitakin. Jälkimmäinen vaihtoehto voittaa edellisen ylivoimaisesti. Aina olen tähän asti voinut kävellä lähiluonnon piiriin. Vaikka moni Helsingin puisto onkin varsin kaunis, eivät puistomme voi koskaan korvata upeaa lähiluontoa luontosuhteemme ylläpitäjänä tai lähiluonnon suomaa virkistyksen mittaamattoman suurta arvoa kaupunkilaisille! Minua hämmästyttää suuresti, eivätkö vihreät tiivistäjät todellakaan ymmärrä, mitä lähiluonto merkitsee useimmille kaupunkilaisille?
Mannerheimintie
Kluuvinlahti (Ulottui Espalle saakka) Hakaniemen tori (Siinä Hakaniemen ja Siltasaren välissä, Katajanokka, Jätkäsaari, Sompasaari Hernesaari jne.
Mikä on sinun vaihtoehtosi?
Täysin samaa mieltä. Alue sitäpaitsi on aivan liian elitisinen, kuten Kumpulankin
Juho Laatu kirjoitti:
”Luulen että aika moni on tullut Helsinkiin työn perässä. Monet näistä olisivat varmaankin ottaneet saman työpaikan kotiseudultaankin.”
Suomessa saa valita asuinpaikkansa, mutta myös firmat saavat itse valita sijaintinsa. Jostain syystä ne monesti haluavat sijaita suurissa kaupungeissa. Ei niitä tänne pakoteta, emme elä suunnitelmataloudessa.
Päinvastoin, suurempien kaupunkien ulkopuolella eikö houkutella bisneksiä kaikenlaisilla investointituilla ja puoli-ilmaisilla toimitiloilla? Eikä silti tunnu auttavan.
’Suuret asunnot ja alhaisempi väentiheys kertoo siis vaurastumisesta.’ (J Laatu)
Loogisesti ihan sama koskee niitä haja-asutusalueita, joiden varallisuus siis kasvaa kohisten sitä mukaa kun väki vähenee.
Tilapäistä, jonkun ajan kuluttua vanhat ovat kuolleet ja tilalle tulee taas lapsiperheitä
Neljännesmiljoonan suuruisen ihmisjoukon asuttaminen ei oikeasti ole ongelma. Maata riittää. Meitä on näin isossa maassa yhden suurkaupungin verran ihmisiä.
Väkisin tekemällä saadaan tehtyä ongelmia.
Mitä tuo todistaa? Sitäkö, että kaikki suomalaiset haluavat Helsinkiin? Jos niin, niin kaipa työläiset aikanaan kovasti halusivat suurten tehtaiden asuntoloihin asumaan, kun niihin niin paljon keskittyivät. Keskittymistä tapahtuu myös siksi, että suurin tapaa voittaa kilvan. Ja siksi, että suurimmassa keskuksessa on pelureille suurimmat pelimerkit. Ei ole mitään takuita, että nämä voimat toimisivat aina kansalaisten eduksi.
Esittäisin näin aivan tentatiivisena kysymyksenä, että miten olisi Kehä I:en ja Kehä III:en välinen alue. Jopa Kehä I:n eteläpuolella on kovin ei-kaupunkimaisia alueita. En toki tarkoita viheralueiden hävittämistä.
Pienille kehittyneille maille on ominaista että sen pää- tai suurimmat kaupungit ovat isoja. Irlanissa asuu pääkaupunkialueella n puolet väestöstä, Tanskassa n kolmanes. Norjassa ja Ruotsissa neljännes mutta meillä viidennes.
Mielestäni viihtyisimmät kaupungit jotka tiedän ovat n 1 miljoonan (metropolisalue ml 2-3 miljoonan) asukkaan kokoisia. Sellasisia kuten Tukholma, Kööpenhamina, Amsterdam, Wien, Praha jne. Helsinki on tuppukylä niihin verrattuna eikä sillä ole mitään muuta viihtyvyysarvoa kuin että asiat toimivat täällä pohjoismaisella tehokkuudella, mutta tylsä kaupunki tämä on. On totta että osa helsinkiläistä arvostavat omakotiasumista johon kuuluu iso piha ja isot ulkoilualueet ja merta, mutta niin arvostaa osa tukholmalaisistakin. Se siis on mahdollista molemmissa kaupungeissa eli en ymmmärrä miksi Helsingin pitää olla niin pieni ja vaatimaton joka asiassa. Myös sellaiset joilla on varaa elää luksuselämää arvostavat sitä että että ei tarvitse aina matkustaa lentokoneella päästääkseen maailmanluokan tapahtumien ja nähtävyyksien äärelle. Esim Stephen Elop ei tuonut perhettään Suomeen asumaan ollenkaan koska täällä ei ollut mitään. Ja se selittää aika paljon sen millaiset halut sen kaliiberin tapeilla on sitoutua Suomeen ja edistää täkäläistä elinkeino-elämää. Suomi on ja pysyy banaanivaltiona jos täällä ei ole mitään muuta tarjota kuin ”luontoa” ja itäsaksalaistyylistä viihdettä, joka tyypillisimmillään tarkoittaa ostoksilla käymistä hypermarketeissa.
Ok, mielipide sallittaneen. Oletan että tähtäät karkeasti puoleen Suomen väestöstä, mutta pääkaupunkiseudulle – ei välttämättä Helsinkiä tiivistämään. En pidä tätä edellytyksenä maan ”kehittyneisyydelle”.
Ok, sopii yhteen oletukseni kanssa, että olet helsinkiläinen, joka haluaa kaupunkinsa kasvavan nykyistä kokoaan suuremmaksi.
Keskimääräiseen suomalaiseen verrattuna helsinkiläiset ovat tietenkin niitä, jotka arvostavat enemmän tiiviitä kantakaupunkimaisia kerrostaloalueita. Tietenkin vihreää ja vettäkin, mutta kai vähemmän kuin muut suomalaiset.
Helsingin tulisi olla itsestään ylpeä ja sopivan kokoinen. Sopiva koko voi olla hieman nykyistä suurempi tai pienempi, mutta maan kannalta ei niin iso, että yksi kaupunki kuihduttaisi muut, ja hävittäisi näin maata rikastuttavan monimuotoisuuden.
Pitää myös oppia olemaan tyytyväinen omaan kokoonsa. Kaikkien hinku muita isommaksi ei ole tervettä, eikä lopullista onnellisuutta tuova tyyli (vaikka hetkellinen kasvu tuntuukin kasvuhaluisista eteenpäin menolta). Jokainen Suomen kunta pyrkii kasvamaan juuri hieman isomman naapurinsa ja kilpailijansa kokoiseksi, mutta emme kai halua, että niiden kaikkien kohdalla tämä tavoite täyttyy. Valitan, mutta tämä koskee Helsinkiäkin. ”Helsinki Tukholmaksi ja Tampere Helsingiksi” on luonteva, mutta huono tavoite.
Blogiartikkelin käsittelemää yksioikoista tiivistämistä pidän huonona lähestymistapana (tällaista Helsingin pilaamista tässä lähdin kritsoimaan). Uskon sen lähtevän enemmän vallanhalusta ja mahtavuuden tavoittelusta, kuin järkevästä koko pääkaupunkiseudun kehittämisestä. Tiivistämisessä voi olla järkeä entisillä satama-alueilla ja moottoritien reunoilla, mutta mielestäni ei juurikaan valmiiksi rakennetuilla ja nykyisellään arvostetuilla alueilla. Suomessa on pilattu tällä politiikalla monia kaupunkeja ja alueita. Parempi laittaa hieman suitsia ahneudelle.
Viidelle miljoonalle viiden miljoonan palvelut. Helsingissä on jo ooppera ja monta muuta laitosta, jotka palvelevat Suomen kaikkia viittä miljoonaa asukasta. Helsinkiläiset saavat nauttia näistä keskitetyistä laitoksista jo koko Suomen edestä. Ei Suomen väkiluvun kasvattaminen tällä verukkeella ole oikein perusteltua. Jos halutaan lisää kulttuuria, panostetaan siihen, mutta ei koko maan väkimäärää kasvattamalla.
Nyt joudun suosittelemaan terapiaa ;-). Suomessa on pienilläkin paikkakunnilla paljon ihmisiä, jotka kokevat elämänsä olevan tyydyttävää tai jopa yltäkylläistä. Ei Suomen ja Helsingin tarvitse jokaistaa maailman kansalaista miellyttää yli heidän oman kotiseutunsa.
No mitä tänne pitäisi saada luonnon sijaan? Mikä on Suomen ja Helsingin tavoitetila? Pitäisikö Helsingin kasvaa Lontoota suuremmaksi ja merkittävämmäksi niin, että kaikki maailman pankkiirit muuttaisivat Helsinkiin (ei sen itsensä eikä Suomen luonnon vuoksi, vaan vain siksi, että rahat pyörivät helsingissä)? Minusta Suomi voisi kehittää omia vahvuuksiaan. Niihin ei kuulu maailman suurimpana kaupunkina oleminen. Turha tavoitella kuuta taivaalta. Onni on lähempänä kuin kuvitteletkaan.
Tarkoitatko jotakin tällaista:
http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/kansa_jonotti_uuteen_kauppakeskukseen/
Jonosta vain puuttuivat se potentiaalinen osuus neljännesmiljoonasta. Mutta asia korjaantuu. Tuotapikaa. Ämpäritarjouksien perässä kulkee kyllä koko Suomi. Ei sillä.
Jos kutsutaan sitä ”jaloudeksi” niin on totta, että runsaslukuisessa väestössä se kiinnostus ”jaloudesta” tulee helpommin näkyväksi ja saa ilmiasun. Se on harmillista, että jonkin verran on rivien välistä luettavissa mielipiteitä, että sitä ei tästä syystä olisi lainkaan pikkukaupungeissa eikä maaseudulla. Koska se ei kiru näkyvänä, mainostettuna, brändättynä. Summa summarum: en ole lainkaan vakuuttunut, että nuo neljännesmiljoonaa ovat vastaus kaipuuseesi. Siis.
Mä tunnustan että edellinen kirjoituksenoi sisälsi väritettyjä mielipiteitä suurkaupunkiasumisen ja sen tarjoamien kulttuurimahdollisuuksien puolesta mutta ne argumentit joilla peräänkuulutin ovat ikävää totta: Tänne ei halua muuttaa kukaan suuren maailman talous-, tiede- tai taiteen guru jos ihmiset täällä ovat kiinnostuneet vain hypermarkettien tarjouksista ja siitä että pääsee koiraa pissattamaan keskuspuistoon. Ei tänne synny mitään uusia nokioita koska ei haluta niiden syntyvän.
Minun huoleni nousee lähinnä siitä, että valtakunnanpolitiikka alkaa vääristyä ja hakee legitimiteettiä oletuksella, että urbaani ympäristö ”de facto” vastaa parhaiten Maslowin tarvehierarkiaan. Ja varsinkin sen ylemmille tasoille. Ikäänkuin yhteenkokoontuneiden sadan kansalaisen haltioituminen tietyllä torilla olisi jotenkin parempi kuin sadan yksittäisen kansalaisen haltioituminen tuntemattomissa maantieteellisissä paikoissa. Olennainen ero on oikeastaan se, että jälkimmäinen on vaikeasti kaupallistettavissa. Esimerkiksi verotuksella voidaan tehdä jo paljon ”de facto” optimin hyväksi. Ja pakottaa, vapaaehtoisuuden sateenkaaren alla, kaikenkattavaan kaupallisuuteen. Tämä näkyy jo nyt siten, että valtio ei näe ongelmaksi kotitalouksien vähäisen omistuksen tuotannossa. Ainoastaan asumisen ostovoimasta ollaan huolissaan.
Pitäsi varmaankin haastatella muutamaa nuorta juuri perheen perustanutta nörttiä, nousevaa taiteilijaa ja uutta tieteilijääkin, ja kysyä heiltä, millaista asumista he omalla kohdallaan arvostavat. Kysyisin mieluummin tavallisilta helsinkiläisiltä, maalaisilta, taustaltaan maalaisilta ja tavallisilta ulkomaalaisilta kuin jo asemansa vakinnuttaneilta maailman johtajilta. Rakentaisin siis Helsinkiä yksilöiden kehitykseen ja omiin ratkaisuihin pohjaten, en ninkään jo menestyneiden kapunkiin ostamisen varaan.
Mä lähden siitä oletuksesta että mahdollisimman monella on oltava työtä, leipää, katto pään päällä ja sirkushuveja. Ilman sitä ensimmäistä ei ole noita muita.
Nuo tulevat vastaamaan: Haluan asua omakotitalossa Töölönlahden/Kaivopuiston/Meilahden rannalla.
Koska sen toteuttaminen kaikille ei onnistu, pitää seurata maailman trendejä yhdyskuntasuunnittelun ja arkkitehtuurin osalta ja valita miellyttävimmät.
Oikeastaan koko nykyinen pääkaupunkiseutu on rakennettu ulkomaisia esimerkkejä noudattaen. Ei edes Tapiola ole puhdas suomalainen keksintö, Tukholmassa, Göteborgissa ja Oslossa on kanssa sen tyyppisiä ”metsälähiöitä”.
Sekin pitää muistaa, että usein jo rakennetun, yhtenäisen, hyväksi koetun ja mielenkiintoisen historian omaavan alueen säilyttäminen perinteisillä linjoillaan on paras ratkaisu. Jollekin ihanne voi olla vanha jugend-talo. Olisi hyvä että yhtenäistä jugend-keskustaa olisi säästynyt enemmän, eikä kaupunkia olisi niin kovasti aikanaan ”parannettu”. Toinen haluaa asua väljällä omakotitontilla. Harvalle ihanne on ensin valmiiksi rakennettu ja sitten tiivistetty alue. Tuollaisia tiivistämisratkaisuja voi käyttää väkimäärän lisäämiseen, mutta yleensä ei kaupunginosan ja koko kaupungin haluttavuuden lisäämiseen. Jos haluamme lisätä kaupungin houkuttelevuutta, pääsääntö voisi olla se, että hyvät vanhat asuinalueet pidetään ennallaan, mutta uudisrakennuskohteissa saa kokeilla kaikenlaisia uusia yhdyskuntasuunnittelun ja arkkitehtuurin innovaatioita.
Tilastojen mukaan jo joka neljäs pääkaupunkiseudun asunnoton on alle 25-vuotias.
26-vuotiaalla Tatulla on asunto ja hän käyttää sitä nukkumiseen, juopotteluun ja Grand Theft Auto pelin pelaamiseen.
Tuima.fi sivun mukaan iltaseitsemältä heräävä Tatu saa sosiaalitoimistolta kuukausittain vajaat 1100 euroa. Tatulle jää pakollisten menojen jälkeen 400 euroa viinaan ja tupakkaan.
Jos Tatu asuisi kotona, Tatu ei saisi kaupungin kassasta penniäkään, ja mikä pahinta, Tatun äiti potkisi Tatun aamuisin ylös sängystä ja laittaisi pojan työn hakuun.
Tänään eduskunta keskusteli nuorten vieraantuneisuudesta ja äänessä olleet edustajat esittivät ratkaisuksi lisää yhteiskunnan tukea ja sosiaaliavustajia.
Tiedossa on siis lisää ja lisää syrjäänvetäytyneitä asunnottomia nuoria ja asuntopulaa.
Eihän Helsingin tarvitse asuttaa kaikkia suomalaisia, ulkomaalaisista puhumattakaan. Kaupunki tarvitsee myös viheralueita, puistoja ja rakentamattomia merenrantoja.
Vanhoille asuinalueille rakentamista halutaan perustella sillä, että asuntoja pitää rakentaa lisää, koska monilla alueilla lapset ovat kasvaneet isoiksi ja väki ikääntynyt.
Eihän kaupunginosia kuitenkaan koskaan ole rakennettu vain yhtä sukupolvea varten, vaan monien vuosikymmenten käyttöön. Siinä ajassa lapset ehtivät tulla ja mennä moneen kertaan.
Todellakin, tarvitsemme vaihtoehtoja:
– Annetaan ihmisten rauhassa asua/hakeutua asumaan alueille, joissa eri ihmisten (ja yhteiskunnan) monet kriteeerit ja reunaehdot asumiselle tulevat parhaiten toteuttamaan kunkin asumisen tarpeet ja mahdollisuudet, ilman että naapurisopua loukataan, maisemia tai luonnonarvoja pilataan.
– Luodaan uusia (ja säilytetään vanhoja) alueita siten, että löytyy erilaisia vaihtoehtoja asumistiheyden suhteen. Helsingistä puuttuu esimerkiksi japanilaisen mallin mukainen kapselihotellivaihtoehto (2m x 1mx 1,25m yksityinen tila per henkilö). Linnanmäen vesitornin kokoiseen sylinteriin voisi, suurena kapselihotellina, saada mahtumaan useampi tuhat yösijaa (työviikon ajaksi).
– Ei tiivistetä sellaisia alueita, joissa nykyiset asukkaat eivät sitä halua tai missä se vähentäisi alueen viihtyisyyttä.
– Parannetaan liikennejärjestelmiä siten, että ne ovat tehokkaita, mukavia, nopeita, edullisia, luotettavia sekä ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja. Silloin voisi Mannerheimintiekin olla mukavampi vaihtoehto.
– Metro on tehokas, mutta kiskoilla kulkeva liikenne joustamatonta. Bussien aikataulut eivät kaikkia tyydytä ja lukuisat pysähdykset hidastavat kulkua. Siksi tarvitaan muitakin vaihtoehtoja. Toive: Sallitaan ihmisille vapaus valita heidän yksilöllisiä tarpeitaan parhaiten vastaava liikenneväline (tai -yhdistelmä), ilman että pakotetaan kaikki yhteen ja samaan muottiin, kaikki kun eivät halua/voi aina pyöräillä.
– Yhdistetään kuntia tarpeen mukaan siten, että päästään eroon yhteiskunnan kannalta haitallisesta ”kerman kuorinnasta”, jota lienee jossain harjoitettu.
-Olemassa olevaa asuntokantaa vapautuu luonnollisen kierron myötä. Sykli tosin riippuu väestön eliniästä. Vanhainkodeissa (jos niitä enää on!) asutaan käsittääkseni tiiviimmin kuin asunnoissa, joista mahdollisesti perheen lapset ovat jo muuttaneet pois. Kaupungin nykyinen politiikka vähentää hoitolaitospaikkoja (vaikka vanhusten määrä kasvaa!), ja pyrkimys hoitaa kaikki vanhukset kodeissaan, niin pitkään kuin suinkin mahdollista (halusit tai et!), johtaa syklin pitenemiseen ja siihen, että meillä on aina vain enemmän yksinäisiä vanhuksia! Vaikka osa vanhuksista viihtyisikin parhaiten kotonaan, mahtavatko kaikki? Epäilen, että tässä vanhainkotipaikkojen karsinnassa on yksi osasyy nykyiseen asuntopulaan Helsingissä.
Tiivistämisrakentamista Helsinkiin harjoitetaan ympäristön kustannuksella. Viheralueita tuhotaan kun pitää saada uusille asukkaille parkkipaikkoja ja myös lasten leikkipaikkoja ja pihoja pienennetään.
Espoo, Vantaa, kehyskunnat ovat parempia rakennuskohteita jha tonttitilaa löytyy.
Asuntoja ja oleskelua vilkasliikenteisten väylien varteen. Maankäytön järkeistäminen on tietysti hyvä, mutta tässä on unohtunut terveysasiat kokonaan. Lähellä liikennettä on ilmassa enemmän pienhiukkasia kuin kauempana tiestä. Pienhiukkaset ovat tunnetusti iso terveysriski.Liikenteen pakokaasut ovat haitallisimpia.
Asiaa kaupunki-ilman laadusta ja terveysriskeistä esimerkiksi täällä:
http://www.stat.fi/artikkelit/2008/art_2008-05-30_007.html?s=0
Toisaalta Vihreät ovat huolissaan ilmansaasteiden aihuttamista terveyshaitoista, mutta toisaalta edistämässä tiivistä asumista vilkasliikenteisten väylien varteen. Eikö siinä ole ristiriita?
http://www.satuhassi.net/2013/kumpi-tappaa-enemm%C3%A4n-kolarit-vai-ilmansaasteet/
Sitten on myös ilmansaasteet ja ydinvoiman vastustus.
Amerikassa asfalttikin on vaarallista – pitkäaikaisessa altistuksessa syöpäriski nousee 38-kertaiseksi verrattuna kaupunkiympäristön vaikutukseen… Suomessa ei toivottavasti ole käytetty mitään vastaavia aineita päällysteissä.
Marssijärjestys ympäristöongelmien kanssa on että ensisijaisesti puututaan haitan lähteeseen, sitten vasta vähennetään altistumista ja hoidetaan oireita. Haitan lähde on autoliikenne, ja sen määrä on yksinkertainen yhtälö matkojen pituus x autoliikenteen osuus matkoista.
Matkojen pituus kasvaa tietenkin kasvaa mitä hajanaisempi yhdyskuntarakenne, mutta myös autoliikenteen osuus matkoista on täysin riippuvainen etäisyyksistä ja väestötiheyksistä. Lähellä joukkoliikenne on ajallisesti kilpailukykyistä ja tiiviissä kaupunkirakenteessa on joukkoja. Muita tapoja pienentää haittaa on ajonopeuden lasku sekä parempi autokalusto.
Altistumisen ehkäisyssä taas tärkeysjärjestys on ilmanlaatu liikenteessä, työpaikoilla ja kotona. On hyvin tärkeää että joukkoliikennevälineissä on suodattava ilmanvaihto, uusissa ratikoissa ainakin on, samoin kuin tietenkin myös henkilöautoissa.
Asutuksen hajauttaminen suojavyöykkeiden taakse pahentaa haittoja, koska se hajauttaa yhdyskuntarakennetta ja pidentää matkoja.
Muuten hyvässä viestissä pisti tämä silmään: mihin perustat tuon järjestyksen työpaikoille ja kodeille? Välillä 8-16.30 syntyy kyllä karkeasti puolet arkipäivän liikennesuoritteesta Helsingin liikennemittauspaikoilla, mutta toisaalta työpaikoilla ollaan luokkaa 60% vuoden päivistä. Siksi kodin ilmanlaatu on mielestäni oleellisempi, kun pitkäaikaiset terveysvaikutukset tulevat varmaan aika lineaarisesti kokonaisliikennemäärästä eikä niinkään hetkellisistä huippupitoisuuksista.
Ei sitä ameriikan ihmemaassakaan käsittääkseni käytetä korkeammilla leveysasteilla. Se ei ole pakkasenkestävää eikä ainakaan hiekoituksenkestävää. Käsittääkseni ideana on luoda täysin tiivis pinta varsinaisen asfaltin (tai muun pinnan) päälle ja tällä vähennetään kulumista ja pinnoituksen uusimistarvetta.
Olen tpyyluoma samaa mieltä. Joskaan asia ei ole ihan noin suoraviivainen. Asumisen tiivistäminen on paikallaan. Mutta tehdäänhän siinä kompromisseja, jos talot rakennetaan aivan väylän varteen. Ihmiset oleskelevat myös ulkona ja pitävät ikkunoita auki.
Todellisuudessa haittojen lähteeseen ei vain saa puuttua, koska elinkeinoelämän edut ja työpaikat ovat heti uhattuina… Kun uutisoitiin, että venäläiset ostavat STX:n ulos Helsingin telakasta, kaupunkisuunnittelusta vastaava apulaiskaupunginjohtaja kiirehti lupaamaan, että Hernesaaren rakentaminen laitetaan jäihin, että telakka voi toimia siellä mahdollisimman hyvin. Esim. pari viikkoa sitten telakalla ei ollut rahaa maksaa palkkoja, mutta ehkä siitä ei pidä päätellä toimialan elinkelpoisuudesta vielä liikaa… Joka tapauksessa 400 työpaikan säilyttämiseksi Hietalahdessa noin 5000 asukasta ja 4000 työpaikkaa sijoittuvat johonkin muualle lisäten kaupunkiseudun hajanaisuutta ja todennäköisesti myös autoliikennettä.
Kuvittelin että se liikennesuorite työaikaan on reilusti enemmän kuin puolet, kiitos tarkennuksesta. Mutta kuitenkin, tätä kuvaa katson. Lähde THL:n dosentti Salosen esitys.
Penttilän lausuntoa on jo useilta tahoilta ihmetelty: Telakka on koko ajan ollut mukana Hernesaaren suunnitelmissa, siitä ei ole tähänkään saakka ollut läheisellä asutukselle haittaa eikä se estänyt Eiranrannan rakentamista. Eli ei telakan toiminnan sinänsä toivottava jatko vaikuta Hernesaaren rakentamiseen. Pidemmin kuvien kera.
Olisiko tuossa ollut tuhannen taalan paikka ostaa STX:ltä takaisin suomalaiset telakat ja osaaminen pilkkahintaan? Entäs koko STX?
Nk. ruuhka-aikaa ulottuu tuosta vielä puolisentoista tuntia molempiin suuntiin, jotka mukaanottamalla ennakko-olettamasi pitääkin varmasti helposti paikkansa, mutta ihmisten työpäivät on keskimäärin 8 tuntia, ei 10 tai 12 tuntia. Korjaan väitettäni pikkuriikkisen, puolet suoritteesta syntyy välillä 8-16.15 tai 8-16, vähän mittauspisteestä riippuen. Lukuja saa esim. tuolta http://www.hri.fi/fi/data/liikennemaarat-helsingissa-2011/
Mielenkiintoisia kuvia, kiinnostaisi tietää miten nuo luvut on saatu. Kuvaavatko keskimääräistä helsinkiläistä vai keskimääräistä työssäkäyvää helsinkiläistä vai häh? Esimerkiksi 25% vuoden tunneista työpaikalla on vähintään kohtalaista konsultti ruuhkavuosinaan -luokkaa, eli kaukana työväenkin keskiarvosta. Lisäksi töissä käy ylipäätään vain joka toinen.
Näistä pikkunillityksistä huolimatta tuo altistusjakauma tuntuu ihan uskottavalta. Johtopäätöksenä voi tosin yhtälailla olla se, että asuntorakentamisen tiukkaa normitusta (suojaetäisyydet jne) on varaa löysentää, tai että sitä tulee jatkaa tulevaisuudessakin hyvien kokemusten valossa 🙂
Sinänsä olen kyllä itse tiiviimpi rakentaminen lyhentää matkoja ja siten vähentää haittoja -koulukuntaa.