Arctia Shipping pelaa uhkapeliä valtion rahoilla

Kiin­nos­taako ketään itse asia, joka johti Hau­ta­lan eroon? Taustal­la on suuri erim­ielisyys Suomen jään­mur­topoli­ti­ikas­ta, moni­toim­imur­ta­jista vas­taan Perämeren mur­ta­jat. Kuten lehtiä luke­mal­la on havait­tu, niin tun­tem­aton taho, joka vuosi julk­isu­u­teen tämän 1½ vuot­ta van­han asian rikosil­moituk­ses­ta, on vuotanut julk­isu­u­teen myös tiedon, että Hau­ta­la ja Kyl­lö­nen ovat kak­sis­taan tehneet päätök­sen, että seu­raa­va jään­mur­ta­ja makaa kesät toimet­tomana satamassa.

Mie­lenki­in­toista on, että tästäkin syytetään vuode­tus­sa tiedos­sa Hau­ta­laa, vaik­ka  jään­mur­ta­jan tilaus kuu­luu liiken­ne­m­i­nis­teri Kyl­lösen vas­tu­ulle. Päätös on tehty val­tioneu­vos­tossa yksimielis­es­ti ja sitä ovat liiken­ne­m­i­nis­ter­iön virkamiehet puolta­ne­et voimakkaasti.

Moni­toim­imur­ta­jat, jot­ka mur­ta­vat talvel­la jäätä Poh­jan­lahdel­la ja ovat muut ajat avus­ta­mas­sa öljyn­po­raus­ta Yhdys­val­lois­sa, mak­sa­vat noin 150 miljoon­aa euroa kap­paleelta, kun pelkkä jään­mur­ta­ja mak­saa 100 miljoon­aa euroa. Kalli­in hin­nan lisäk­si moni­toim­imur­ta­jil­la on se huono piirre, etteivät ne oikein sovel­lu Poh­jan­lah­den olo­suhteisi­in, eri­tyis­es­ti eivät ahto­jäi­hin. Suomen olo­suhtei­ta ajatellen tavalli­nen mur­ta­ja on siis sekä paljon halvem­pi että paljon parempi.

Off­shore-toim­inta on tähän asti kaik­ki vuodet yhteen­las­ket­tuna ollut tap­pi­ol­lista. Arc­tia Ship­ping on peit­tänyt tap­pi­ot otta­mal­la yli­hin­taa koti­mais­es­ta jään­mur­rosta. Tämä taas on tul­lut väylä­mak­su­jen kaut­ta suo­ma­laisen merenku­lun mak­set­tavak­si. Jään mur­t­a­mi­nen Perämerel­lä on selvästi kalli­im­paa Suomen kuin Ruotsin puolella.

Liiken­ne­m­i­nis­ter­iö on vas­tan­nut tähän sil­lä, että seu­raa­va jään­mur­ta­ja tehdään Suomen oloi­hin sopi­vak­si ja sen toim­inta kil­pailute­taan. Näin mur­re­taan Arc­tia Ship­pin­gin monop­o­liase­ma ja estetään ainakin osit­tain sen har­joit­ta­ma ris­tisub­ven­tio, jos­sa suo­ma­laisen merenku­lun raho­ja siir­retään öljyn­po­raukasen subventioksi.

Tästä taas Arc­tia Ship­pingis­sä ei pide­tä lainkaan.

Täl­lä het­kel­lä Arc­tia Ship­pingillä on Shellin kanssa sopimus, joka on yhtiön ilmoituk­sen mukaan jo voitolli­nen (13,4 M€). Pitäisi päästä yhtiön kir­jan­pitoon tietääk­seen, onko tämä oikein las­ket­tu. Jos lai­va on tuon ark­tisen toimin­nan vuok­si 50 miljoon­aa euroa kalli­impi ja myös käyt­tökus­tan­nuk­sil­taan kalli­impi, pitäisi lisähin­ta tietysti lait­taa kokon­aan ark­tisen toimin­nan kus­tan­nuk­sik­si eikä vyöryt­tää sent­tiäkään siitä talvisen jään­mur­ron kus­tan­nuk­sik­si. Näistä lisäom­i­naisuuk­sista on Itämerel­lä vain haittaa.

Ongel­ma ei olekaan tässä vaan siinä, mitä Green­peace on tem­pauk­sil­laan yrit­tänyt sanoa: öljyn poraami­nen jäi­den puris­tuk­sis­sa on kovin riskialtista. Green­peace on huolis­saan ympäristöstä. Tässä saa hel­posti sen harhakäsi­tyk­sen, että vas­takkain on raha ja ympäristö. Uno­hde­taan tuo ympäristönäköko­h­ta ja puhutaan vain rahas­ta, kos­ka on kyseenalaista, onko Suomen osal­lis­tu­misel­la tähän toim­intaan järkeä edes taloudellisesti.

Yhdys­val­tain lain mukaan öljy-yhtiön kor­vausvelvol­lisu­us onnet­to­muu­den sattues­sa on erit­täin ankara. British Petro­le­um jou­tui mak­samaan Mek­sikon­lah­den öljy­tur­mas­ta puhdis­tusku­lu­ja, kor­vauk­sia ja sakko­ja yli 30 mrd dol­lar­ia. On hel­posti kuviteltavis­sa tapah­tu­ma, jos­sa voidaan ainakin väit­tää jään­mur­ta­jan tekemän virheen vaikut­ta­neen onnet­to­muu­teen. Vas­tu­us­ta päätetään Yhdys­val­ta­laises­sa tuomiois­tu­imes­sa, ja ne ovat tulkin­nois­saan hyvin isän­maal­lisia. Helsin­gin Sanomi­nen tieto­jen mukaan Etla on varoit­tanut tästä riskistä.

Arc­tia Ship­pingillä pitäisi tietysti olla vas­tu­u­vaku­u­tus, jot­ta ei tarvitse pelätä val­tion joutu­van kor­vausvelvol­lisek­si, mut­ta kat­ta­va vas­tu­u­vaku­u­tus tulisi niin kalli­ik­si, että toiminnal­ta menisi koko mielekkyys.

Kun perus­suo­ma­laiset ovat niin huolestunei­ta siitä, että joudumme mak­samaan eteläisen Euroopan velko­ja, pitäisikö hei­dän olla huolis­saan siitäkin, että tämä Arc­tia Ship­pin­gin into­hi­moinen har­ras­tus voi tul­la perin kalli­ik­si val­ti­olle. Val­tiony­htiön vas­tu­ut voivat osakey­htiö­muo­dos­ta huoli­mat­ta ulot­tua omis­ta­jaan saak­ka. Sik­si olisi Suomen kannal­ta taloudel­lis­es­ti tur­val­lisem­paa, jos tuo­ta riskibisnestä hoitaisi jokin yksi­tyi­nen yhtiö. Jos se on niin tavat­toman hyvä bisnes, yksi­ty­istä pääo­maa löy­tyy var­maan helposti.

Olisin paljon tyy­tyväisem­pi, jos yhtiö keskit­ty­isi riskialt­ti­in öljyn­po­rauk­sen sijaan pitämään Koil­lisväylää auki kesäisin.

Etlan varoi­tus öljyn­po­rauk­sen avus­tamiseen liit­tyvistä vas­tuukysymyk­sistä on käytävä huolel­la läpi.   Jos niistä koituu merkit­täviä riske­jä myös val­ti­olle, se ei ole enää yhtiön eikä edes omis­ta­jao­h­jauk­sen asia, vaan pelaamiseen val­tion riskil­lä on saata­va val­tioneu­vos­ton tai mah­dol­lis­es­ti jopa eduskun­nan suostumus.