Takautuva lainsäädäntö ja laintulkinnan muutos

Suomes­sa kuten kaikissa sivistys­mais­sa on oikeas­t­aan kak­si lain­säädän­töelin­tä, eduskun­ta ja korkein oikeus. Eduskun­ta säätää lait ja korkein oikeus määrit­telee ennakkopäätösten kaut­ta, miten lakia tulk­i­taan. Joskus korkein oikeus tekee merkit­täviä muu­tok­sia tulk­in­taan. Vaik­ka eduskun­ta ei ole muut­tanut kir­jain­takaan lais­sa, tuomiois­tu­in saat­taa päät­tää, että tästä eteen­päin lakia tulk­i­taan toisin.

Eduskun­nan säätäessä lakia takau­tu­va lain­säädän­tö ei tule kyseeseen kuin hyvin poikkeuk­sel­li­sis­sa tilanteis­sa, viimek­si kai sota­syyl­lisyy­den osalta. Tuomiois­tu­in­ten ennakkopäätösten kaut­ta tekemät uudet lin­jauk­set taas ovat asian luon­teesta johtuen aina takau­tu­via. Toim­inta, joka ei ennen ollut laiton­ta vaan peräti maan tapa, muut­tuukin kaikkien osa­puolten yllä­tyk­sek­si ran­gais­tavak­si eikä vain siitä päätök­ses­tä eteen­päin vaan myös sen teon kohdal­la, joka on valikoitunut ennakko­ta­pauk­sek­si. Tässähän eräät keskusta­laiset poli­itikot ovat joutuneet kär­si­jöik­si. (Pidän hei­dän toim­intaansa ehdot­tomasti vääränä, mut­ta käytän­nöt, joista hei­dät tuomit­ti­in oli jatkunut vuosikym­meniä, se oli kaikkien tiedos­sa ja he var­maankin toimi­vat siinä uskos­sa, että näin saa tehdä, kos­ka näin on aina saanut tehdä.)

Sama kos­kee tätä nyt ajanko­htaista kysymys­tä, menet­tääkö syyt­täjä syy­teoikeu­den, jos verot­ta­ja on määrän­nyt tai olisi voin­ut määrätä teosta veronko­ro­tuk­sen. Yhtäkkiä suuri määrä verorikok­seen syyl­listyineitä (tai siis syyl­lisek­si epäiltyjä) onkin vapautet­tu syyt­teistä, kos­ka lain­säädän­tömme ei ole kun­nos­sa äänin 6–5.

Eikö voisi olla tapaa muut­taa lain tulk­in­taa kyseis­es­tä kohdas­ta eteen­päin eikä takau­tu­vasti? Ennakko­ta­pauk­set ovat takau­tu­vuuten­sa vuok­si han­kala asia sil­loin, kun tulk­in­ta muuttuu.

====

Otan tästä esimerkin, joka on sydän­täni lähel­lä. Eduskun­ta päät­ti sotkea polkupyörän ja auton välisen selkeän väistämis­sään­nön taval­la, jos­ta useinkaan ei voi lakia luke­mal­la päätel­lä, kum­man pitäisi väistää. Kun val­itin tätä moniselit­teisyyt­tä, min­ulle vas­tat­ti­in, ettei se lain yksiselit­teisyys ole niin tärkeää, kos­ka aikanaan tuomiois­tuimet määrit­televät mitä täl­lä lain­säädän­nöl­lä tarkoite­taan. Pait­si, että on taval­lisen fil­laroi­jan kannal­ta vähän kohtu­u­ton­ta, ettei pyöräl­lä voi ajaa käymät­tä läpi korkeim­man oikeu­den ennakkoäätök­siä, on se myös kohtu­u­ton­ta niiden osa­puolten kannal­ta, jot­ka voidaan tuomi­ta vaik­ka vankeu­teen äänestys­tu­lok­sel­la tilanteessa, jos­sa lai­ki ensim­mäisen ker­ran saa selkeän sisällön.