Takautuva lainsäädäntö ja laintulkinnan muutos

Suomes­sa kuten kaikissa sivistys­mais­sa on oikeas­t­aan kak­si lain­säädän­töelin­tä, eduskun­ta ja korkein oikeus. Eduskun­ta säätää lait ja korkein oikeus määrit­telee ennakkopäätösten kaut­ta, miten lakia tulk­i­taan. Joskus korkein oikeus tekee merkit­täviä muu­tok­sia tulk­in­taan. Vaik­ka eduskun­ta ei ole muut­tanut kir­jain­takaan lais­sa, tuomiois­tu­in saat­taa päät­tää, että tästä eteen­päin lakia tulk­i­taan toisin.

Eduskun­nan säätäessä lakia takau­tu­va lain­säädän­tö ei tule kyseeseen kuin hyvin poikkeuk­sel­li­sis­sa tilanteis­sa, viimek­si kai sota­syyl­lisyy­den osalta. Tuomiois­tu­in­ten ennakkopäätösten kaut­ta tekemät uudet lin­jauk­set taas ovat asian luon­teesta johtuen aina takau­tu­via. Toim­inta, joka ei ennen ollut laiton­ta vaan peräti maan tapa, muut­tuukin kaikkien osa­puolten yllä­tyk­sek­si ran­gais­tavak­si eikä vain siitä päätök­ses­tä eteen­päin vaan myös sen teon kohdal­la, joka on valikoitunut ennakko­ta­pauk­sek­si. Tässähän eräät keskusta­laiset poli­itikot ovat joutuneet kär­si­jöik­si. (Pidän hei­dän toim­intaansa ehdot­tomasti vääränä, mut­ta käytän­nöt, joista hei­dät tuomit­ti­in oli jatkunut vuosikym­meniä, se oli kaikkien tiedos­sa ja he var­maankin toimi­vat siinä uskos­sa, että näin saa tehdä, kos­ka näin on aina saanut tehdä.)

Sama kos­kee tätä nyt ajanko­htaista kysymys­tä, menet­tääkö syyt­täjä syy­teoikeu­den, jos verot­ta­ja on määrän­nyt tai olisi voin­ut määrätä teosta veronko­ro­tuk­sen. Yhtäkkiä suuri määrä verorikok­seen syyl­listyineitä (tai siis syyl­lisek­si epäiltyjä) onkin vapautet­tu syyt­teistä, kos­ka lain­säädän­tömme ei ole kun­nos­sa äänin 6–5.

Eikö voisi olla tapaa muut­taa lain tulk­in­taa kyseis­es­tä kohdas­ta eteen­päin eikä takau­tu­vasti? Ennakko­ta­pauk­set ovat takau­tu­vuuten­sa vuok­si han­kala asia sil­loin, kun tulk­in­ta muuttuu.

====

Otan tästä esimerkin, joka on sydän­täni lähel­lä. Eduskun­ta päät­ti sotkea polkupyörän ja auton välisen selkeän väistämis­sään­nön taval­la, jos­ta useinkaan ei voi lakia luke­mal­la päätel­lä, kum­man pitäisi väistää. Kun val­itin tätä moniselit­teisyyt­tä, min­ulle vas­tat­ti­in, ettei se lain yksiselit­teisyys ole niin tärkeää, kos­ka aikanaan tuomiois­tuimet määrit­televät mitä täl­lä lain­säädän­nöl­lä tarkoite­taan. Pait­si, että on taval­lisen fil­laroi­jan kannal­ta vähän kohtu­u­ton­ta, ettei pyöräl­lä voi ajaa käymät­tä läpi korkeim­man oikeu­den ennakkoäätök­siä, on se myös kohtu­u­ton­ta niiden osa­puolten kannal­ta, jot­ka voidaan tuomi­ta vaik­ka vankeu­teen äänestys­tu­lok­sel­la tilanteessa, jos­sa lai­ki ensim­mäisen ker­ran saa selkeän sisällön.

61 vastausta artikkeliin “Takautuva lainsäädäntö ja laintulkinnan muutos”

  1. Mil­lä eri tavoil­la väistämis­sään­tölakia sit­ten voi tulki­ta itse lain pohjalta?

    Medi­as­sa, liiken­netur­val­lisu­ustiedo­tuk­ses­sa ja ajok­oulu­tuk­ses­sa se kai opete­taan aika yksiselit­teis­es­ti ja itsekin olen toimin­ut tämän poh­jal­ta. Onko jos­sain kohdas­sa tehty virheelli­nen tulkinta? 

    Yksit­täisil­lä kansalaisil­la var­masti on omia out­o­jakin käsi­tyk­siä mut­ta niitä nyt on kai vähän kaik­ista laeista. Jol­loin valvon­nan merk­i­tys korostuu…

    Ja kohtu­u­ton­ta se mah­dolli­nen vaikea­t­ulk­in­taisu­us on kai myös taval­lisen autoil­i­jan kannal­ta, ei pelkästään pyöräiljän…

    1. Pyörän väistämis­sään­nöistä.

      Jos pyörätie kul­kee 30 sent­timetrin päässä autoti­estä ja auto ja pyörä kulke­vat samaan suun­taan ja auto kään­tyy oikealle. Täl­löin kään­tyvä auto on väistövelvollinen.
      Jos pyörätie kul­kee 30 metrin päässä autoti­estä ja auto on kään­tynyt risteyk­sessä oikealle, pyörä väistää.
      Nämä molem­mat ovat yksiselit­täisiä, mut­ta se tarkoit­taa, että jos­sain 30 sent­timetrin ja 30 metrin välil­lä on maas­toon merk­it­semätön raja, jos­sa väistövelvol­lisu­us vai­h­tuu. Mis­sä se on?

  2. Osmo Soin­in­vaara:
    Nämä molem­mat ovat yksiselit­täisiä, mut­ta se tarkoit­taa, että jos­sain 30 sent­timetrin ja 30 metrin välil­lä on maas­toon merk­it­semätön raja, jos­sa väistövelvol­lisu­us vai­h­tuu. Mis­sä se on? 

    Ei se ole näkymätön kun­han liiken­nesu­un­nit­teli­jat otta­vat lain huomioon ja suun­nit­tel­e­vat risteyk­set ja merkin­nät asianmukaisesti. 

    Suurin osa epä­selvistä tilanteista ei johdu laista vaan siitä että suun­nit­teli­jat istu­vat ilmas­toidus­sa työhuoneessa ergonomises­sa työ­tuolis­sa eivätkä ole polkupyörää näh­neetkään sen jäl­keen kun täyt­tivät 18.

    On luul­tavasti kiva leikkiä arkkite­htia ja kikkail­la suun­nitelu­o­hjel­mas­sa väyläai­hei­den makrotek­stu­uril­la joka luo katu­ti­lan käyt­täjälle mieliku­van tur­val­lisu­ushakuis­es­ta liikenneympäristöstä.

    1. Suurin osa noista risteyk­sistä on tehty aikana, jol­loin ei ollut mitään epä­selvää, kos­ka vasem­mal­ta tule­va väisti oikeal­ta tule­vaa, oli etäisyys auto­tien risteyk­seen mikä hyvänsä.

  3. Paras­ta olisi, jos lait olisi kir­joitet­tu yksikäsit­teisen selvästi. Näin tuomiois­tu­imen tulkin­nat koski­si­vat tyyp­il­lis­es­ti esim. sitä, mil­loin “hait­ta on merkit­tävä”, eikä sitä, onko oikeal­ta tule­val­la olta­va etu­a­jo-oikeus, jos tuo koh­ta on jäänyt lais­sa kokon­aan määrittelemättä.

    Jos oikeus kat­soo tarvit­se­vansa jos­sain nyt käsiteltävässä asi­as­sa jonkin sel­l­aisen (lain puut­teel­lisuuk­sia paikkaa­van) tulkin­nan, jota eduskun­ta ei ole ilmeis­es­ti ymmärtänyt anta­vansa, eikä jät­tävän­sä tarkoituk­sel­la tuomiois­tu­imen hark­in­taan, se voi antaa tuomion hark­in­tansa mukaan nykyisen lain ja oman parhaan lain hen­gen tulk­in­tansa mukaan (tätä vaatii syyte­tyn oikeus tul­la tuomi­tuk­si nykyisen lain­säädän­nön perus­teel­la), mut­ta pyytäisi eduskun­taa paikkaa­maan lain pikaises­ti sen sijaan, että nyt tehty lakia johonkin uuteen suun­taan venyt­tävä (mah­dol­lis­es­ti eduskun­nan kan­nas­ta poikkea­va) tulk­in­ta jäisi pysyväk­si. Tehtäisi­in siis ero eduskun­nan tarkoituk­sel­lis­es­ti jät­tämän tulk­in­tavaran ja toisaal­ta eduskun­nan uno­hta­man kohdan tai epä­selvästi kir­joite­tun lain välillä.

    Taan­nehti­vat muu­tok­set voivat olla perustel­tu­ja tapauk­sis­sa, jois­sa on ilmeistä, että lain halut­ti­in kat­ta­van myös koh­dat jois­sa lakitek­sti­in jäi puut­tei­ta. Murhamies voidaan siis tuomi­ta muut­ta­mal­la taan­nehti­vasti lakia, vaik­ka lais­sa olisikin ollut jokin ilmeinen por­saan­reikä (esim. jos laki olisi kir­joitet­tu koske­maan vain Suomen kansalaisia). Näis­sä käsitel­lyis­sä veroa­siois­sa on aika ilmeistä, että lain­säätäjä halusi selvät veronkiertäjt tuomi­olle. Sik­si voisi olla mah­dol­lisu­u­den rajois­sa muut­taa asia vielä niin, että nyt kohtu­ut­toman vähäl­lä päässeet rikol­liset (jot­ka tiesivät hyvin rikko­vansa sään­töjä) joutu­vat lop­ul­ta vas­taa­maan teois­taan. Tämä ehkä oli eduskun­nan tarkoi­tus, ja myös kansalais­ten ymmär­rys, ja rikol­lis­ten ymmär­rys, vaik­ka nyt (ilmeisen vajavaisen lain) tulk­in­ta onkin toinen.

    Sota­syyl­lisyysasi­at eivät kai eden­neet eduskun­nan alku­peräisen tarkoituk­sen tai hen­gen mukaan, vaan sään­nöt muo­dostet­ti­in jälkikä­teen. Tässä vero­tustapauk­ses­sa kah­den tuomion kiel­to näyt­täisi soti­van nor­maalia oikeusta­jua, yleistä käsi­tys­tä lain sisäl­löstä ja myös eduskun­nan aikei­ta vas­taan. Kyse ei kai ole tosi­asi­as­sa tapauk­ses­ta, jos­sa joku olisi saa­mas­sa kaksinker­taisen tuomion yhdestä rikok­ses­ta, vaan tapauk­ses­sa, jos­sa keskeinen tuomio uhkaa jäädä kokon­aan antamatta.

    Keskusta­laiset poli­itikot ovat tosi­aan joutuneet kär­simään vähän midenkin puoles­ta, mut­ta toisaal­ta he ovat kyl­lä tien­neet rikko­vansa sään­töjä, jos ovat vaik­ka käyt­täneet säätiön raho­ja mui­hin tarkoituk­si­in, kuin niitä olisi pitänyt käyt­tää. Ehkä he luot­ti­vat siihen, että näistä rikok­sista ei ole ennenkään poli­itikko­ja tuomit­tu. Mut­ta tuo ei riitä. Hyvä että tuomit­ti­in. Valitet­tavaa on lähin­nä se, että muut vas­taavi­in rikok­si­in mah­dol­lis­es­ti syyl­listyneet pää­sivät livah­ta­maan, ja näin keskusta­laiset jäivät ain­oik­si kär­si­jöik­si. Ehkä rikol­lisen käytän­nön muo­dos­tu­mi­nen tavak­si ja oikeuslaitok­sen aiem­pi lep­su­us näis­sä asiois­sa voidaan ottaa huomioon lieven­tävänä asiana, mut­ta ei rikosksen ran­gais­tavu­ut­ta pois­ta­vana. Ei lakia saa rikkoa, vaik­ka kaver­it rikkoisivatkin.

  4. Tekni­ikan maail­mas­sa oli ker­ran lis­tat­tuna tieli­iken­nelakimme epä­selvyyk­siä. Niitä oli paljon.

  5. Osmo Soin­in­vaara:
    Pyörän väistämissäännöistä.

    Jos pyörätie kul­kee 30 sent­timetrin päässä autoti­estä ja auto ja pyörä kulke­vat samaan suun­taan ja auto kään­tyy oikealle. Täl­löin kään­tyvä auto on väistövelvollinen.
    Jos pyörätie kul­kee 30 metrin päässä autoti­estä ja auto on kään­tynyt risteyk­sessä oikealle, pyörä väistää.
    Nämä molem­mat ovat yksiselit­täisiä, mut­ta se tarkoit­taa, että jos­sain 30 sent­timetrin ja 30 metrin välil­lä on maas­toon merk­it­semätön raja, jos­sa väistövelvol­lisu­us vai­h­tuu. Mis­sä se on?

    Puhu­mat­takaan siitä, että kyseinen sään­tö on eräis­sä tapauk­sis­sa ter­veen jär­jen vas­tainen. Olen ollut tilanteessa, jos­sa ajan hyvin hitaasti eteen­päin, lai­tan vilkun päälle ja kään­nyn oikealle. Takaa sujah­taa kovaa vauh­tia pyöräil­i­jä. Onnis­tuu onnek­si väistämään, mut­ta saa rai­voko­htauk­sen. Sään­tö on ter­veen jär­jen vas­tainen sen takia, että ihmisen silmät eivät ole niskas­sa vaan katso­vat eteen­päin, joten on luon­te­vaa, että liiken­nöi­jä huole­htii siitä, että ei tör­mää mininkään edessää olevaan. 

    Muuten, siinä 30 metrin tapauk­ses­sa autoil­i­jan olisi luon­te­vaa väistää, kos­ka pyöräil­i­jä on oikeal­ta tule­va ajoneuvo.

    1. Ei sitä oikeallekään­tymistapaa voi toisinkaan päin laittaa,koska joskus taas auto tulee pyöräil­i­jän takaa. Ajat­telitko, että sään­tö otet­taisi­in for­mu­lak­isoista niin, että edel­lä ajaval­la on etuoikeus?
      Suomea sitoo kuitenkin jos­sain määrin euroop­palaien sopimus liiken­nesään­nöistä. Kaikkial­la muual­la sään­tö on niin, että kään­tyvä väistää. Jostain syys­tä tämä tuot­taa asen­noi­tu­misongelmia vain Suomes­sa. Sak­sas­sa ja jopa Ran­skas­sa autoil­i­jat nouda­ti­vat tuo­ta väistövelvol­lisu­ut­ta tunnontarkasti.

  6. Osat­ti­in sitä juuri työ­markki­na­neu­vot­teluis­sakin (kol­men päivän koulutuskiista).

    Sekä palka­nsaa­jien että työ­nan­ta­jien tavoit­teena oli, ettei verot­ta­ja voi kat­soa työ­nan­ta­jan mak­samaa koulu­tus­ta veronalaisek­si ansio­tu­lok­si ja muis­taa koulu­tus­ta saanei­ta palka­nsaa­jia veromätky­il­lä. Lop­putu­los on, ettei vaa­timus­ta kir­ja­ta laki­in, vaan niin san­otul­la tarkastelu­lausek­keel­la kerätään kah­den vuo­den ajan käytän­nön koke­muk­sia ja tieto­ja ongelmista vero­hallinnon ohjeis­tuk­sen soveltamis­es­ta ja siihen liit­tyvästä oikeusvar­muud­es­ta. (AKAVA)

    Seu­raa­van kah­den (?) vuo­den aikana sit­ten odot­ta­vat työ­nan­ta­jan mak­samaan koulu­tuk­seen osal­lis­tu­vat jän­nit­tyneenä, mil­lä taval­la verot­ta­ja alkaa koulu­tus­ta käsitel­lä. Veromätkyjä putoilee ennal­ta-arvaa­mat­toma­l­la taval­la sat­tuman­varaisille koulutetuille.

    Kun lain­säädän­töä tehdään, pitäisi se tehdä niin, että kansalainen tietää var­masti, mitä vero­tuk­selta voi odottaa.

  7. “Kun val­itin tätä moniselit­teisyyt­tä, min­ulle vas­tat­ti­in, ettei se lain yksiselit­teisyys ole niin tärkeää, kos­ka aikanaan tuomiois­tuimet määrit­televät mitä täl­lä lain­säädän­nöl­lä tarkoitetaan.”

    Hirveä aivopieru. Mik­si ylipäätän­sä vaivau­tua kir­joit­ta­maan laki­in mitään jos sil­lä ei moniselit­teisyy­den takia ole mitään sisältöä ennen tuomiois­tu­in­ten tulk­in­taa. Jos laille tulee sisältöä vas­ta tuomiois­tu­imen ennakkopäätök­sen jäl­keen, eikö olisi sama vaik­ka jät­täisi koko lakikir­jan tyhjäk­si ja antaisi tuomiois­tu­imen kek­siä lait?

  8. anonyy­mi: Jos laille tulee sisältöä vas­ta tuomiois­tu­imen ennakkopäätök­sen jäl­keen, eikö olisi sama vaik­ka jät­täisi koko lakikir­jan tyhjäk­si ja antaisi tuomiois­tu­imen kek­siä lait?

    No, eikös se anglosak­sisen per­in­teen maid­en Com­mon Law toi­mi suurin piirtein näin. 🙂

  9. ij:
    Kun lain­säädän­töä tehdään, pitäisi se tehdä niin, että kansalainen tietää var­masti, mitä vero­tuk­selta voi odottaa.

    Oma han­kaluuten­sa on myös siinä, että vero­ja voidaan määrätä jälkikä­teen läh­es kuin­ka pitkän ajan päästä tahansa arviope­rus­teel­la, ja todis­tus­vas­tuu veron epäoikeu­den­mukaisu­ud­es­ta on veron maksajalla.

  10. Jos men­nään yleisem­pään keskustelu­un mikä kaik­ki mät­tää oikeuslaitok­ses­samme niin lista on pitkä (saat­taa olla epä­tarkku­ut­ta kos­ka en muista yksityiskohtia):
    — Eri oikeusasteis­sa jatku­vasti ja sat­un­nais­es­ti muut­tuvat tuomiot
    — Euroopan ihmisoikeustuomiois­tu­in on jatku­vasti eri mieltä korkeim­man oikeu­den päätöksistä
    — Mik­si päämin­is­teri on oikeuslaitok­sen ulot­tumat­tomis­sa eli päämin­is­ter­iä ei voi­da tuomi­ta oikeudessa kuten kaikkia mui­ta kansalaisia
    — Oikeuslaitos ei julkista/perustele tuomioitaan mediassa/netissä, jol­loin roskale­hdet tulk­it­se­vat niitä oma­l­la tavallaan
    — Oikeuskans­lerin kum­malli­nen kak­sois­rooli eduskun­nan ja hal­li­tuk­sen kru­u­nun­juristi­na sekä valvo­jana. Tätähän mm. Mau­ri Pekkari­nen käyt­ti hyväk­seen Rovaniemen moot­torikelkkate­htaan vai oliko se Suo­mi-sof­fan tapauk­ses­sa, jos­sa Pekkari­nen ensin kysyi oikeuskans­ler­il­ta onko tämä ok ja kun siitä joku myöhem­min valit­ti, ei oikeuskans­leri voin­ut omaa neu­voaan kumo­ta, vaik­ka syytä olisi ollut
    — Oikeuskans­lerin vakav­ista väärinkäytök­sistä anta­mat pli­isut moit­teet, jot­ka eivät joh­da mihinkään jatkotoimenpiteisiin
    — Oikeuslaitos ei perustele val­i­tuslupi­en hylkäämistä mitenkään
    — Pro & con­tra ‑menetelmän heikko käyt­tö eli ei pun­ni­ta puoles­ta ja vas­taan todisteita/perusteluja kunnolla
    — Ylipäätään heikosti perustel­lut tuomiot
    — Vaiku­tus­val­taiset tuo­mar­it ovat kansalaisille täysin tuntemattoamia
    — Jne.

  11. Blo­gis­tille taitaa tul­la järky­tyk­senä, että muiden alo­jen ohel­la myös lainkäyt­tö kehit­tyy. Oikeusti­eteil­i­jät tekevät väitöskir­jo­ja ja hil­jalleen näis­sä kehite­tyt teo­ri­at siir­tyvät käytän­töön kuten muil­lakin tieteenaloil­la. Tietenkin tuomion­is­tu­imien pitää seu­ra­ta aikaansa ja muut­taa tulk­in­to­jaan maail­man muuttuessa.

    Huo­maa myös, että tuskin­pa nämä tulkin­nan muut­ta­vat ennakkopäätök­set tule­vat asiano­saisille yhtä suure­na yllä­tyk­senä kuin blo­gisti antaa ymmärtää. Ensin se mikä ei ole kiel­let­tyä on usein­miten kuitekin moraalis­es­ti väärin ja ymmär­ryk­sen lisään­tyessä muut­tuu pahek­su­tum­mak­si yhteiskun­nan silmis­sä, aina siihen asti, kunnes toimin­nan pahek­sun­ta ylit­tää sen kyn­nyk­sen, että vaki­in­tunei­ta tulk­in­to­ja muute­taan. Tulkin­nan muu­tok­set siis kos­ket­ta­va rajo­jen kokeilijoita.

    Mainit­se­masi esimerk­it ovat täy­del­lisiä havain­nol­li­ta­maan tätä ilmiötä: “Maan tapa” on kor­rup­tio­ta, ja kun ymmär­rys kor­rup­tios­ta ja sen vaiku­tuk­sista on lisään­tynyt on myös sen tuomit­tavu­us ja pahek­sun­ta kas­vanut. Oli vain ajan kysymys, mil­loin se muut­tuisi oikeu­den silmis­sä rangaistavaksi.

  12. Osmon kri­ti­ik­ki on ihan asial­lista. Jos a) ennakkopäätös on selkeä muu­tos aiem­paan lin­jaan ja b) se on syytetylle selvästi epäedulli­nen lin­jan­muu­tos, takau­tu­mi­nen käsiteltävässä tapauk­ses­sa on hive­nen epäreilua.

    Korkein oikeus tekee toisaal­ta myös syyte­ty­ille edullisia lin­jan­muu­tok­sia, ja usein kyse lie­nee enem­mänkin uud­es­ta tilanteesta tai van­han täs­men­nyk­ses­tä, joi­hin korkein oikeus halu­aa ottaa kan­taa. Aika har­voin tulee totaal­isia lin­jan­muu­tok­sia. Ne bis in idem ‑ratkaisu oli toki täl­lainen ja korkein oikeus myös avoimesti myön­si tämän. 

    Jos takau­tu­va vaiku­tus käsiteltävään tapauk­seen pois­tu­isi, val­tion on otet­ta­va näis­sä tapauk­sis­sa myös oikeu­denkäyn­tiku­lut hoitaakseen.

  13. Osmo Soin­in­vaara:
    Kaikkial­la muual­la sään­tö on niin, että kään­tyvä väistää. Jostain syys­tä tämä tuot­taa asen­noi­tu­misongelmia vain Suomes­sa. Sak­sas­sa ja jopa Ranskassa.. 

    Olisko jäisil­lä keleil­lä vaiku­tus­ta ? Raskain=auto menee eteen­päin eikä niin vain pysähdy. Ja auton sivuikku­nat on kuitenkin usein huurussa..

  14. Jatkan vielä sen ver­ran, että asia voidaan nähdä myös laa­jem­mas­ta näkökulmasta. 

    Suo­mi on sitoutunut ihmisoikeussopimuk­seen, ja lin­jan­muu­tok­sen on voitu ounastel­la ole­van tuloil­laan. Ihmisoikeustuomiois­tu­imen ratkaisu­is­sa määritel­lään ihmisoikeussopimuk­sen sisältö, jota Suo­mi on luvan­nut nou­dat­taa. Pitääkin kysyä, pitääkö suo­ma­lais­ten olla tietoisia myös ihmisoikeustuomiois­tu­imen ratkaisukäytän­nöstä? Mik­sei pitäisi, kun eihän kansa ole tietoinen koti­mais­tenkaan tuomiois­tu­in­ten ratkaisu­ista. Näin ollen asi­as­sa ei ole tapah­tunut niin dra­maat­tista takau­tu­mista kuin ensi­vaikutel­ma antaa ymmärtää.

    Korkein oikeus myös nimeno­mais­es­ti viit­taa ihmisoikeustuomiois­tu­imen ratkaisukäytän­töön omis­sa ne bis in idem ‑ratkaisu­is­saan. Toki esiku­vana lie­nee ollut enem­män Ruotsin korkeim­man oikeu­den ratkaisu, johon korkein oikeus ei taval­laan edes voi viitata.

  15. Osmo Soin­in­vaara:
    Ei sitä oikeallekään­tymistapaa voi toisinkaan päin laittaa,koska joskus taas auto tulee pyöräil­i­jän takaa. Ajat­telitko, että sään­tö otet­taisi­in for­mu­lak­isoista niin, että edel­lä ajaval­la on etuoikeus?
    Suomea sitoo kuitenkin jos­sain määrin euroop­palaien sopimus liiken­nesään­nöistä. Kaikkial­la muual­la sään­tö on niin, että kään­tyvä väistää. Jostain syys­tä tämä tuot­taa asen­noi­tu­misongelmia vain Suomes­sa. Sak­sas­sa ja jopa Ran­skas­sa autoil­i­jat nouda­ti­vat tuo­ta väistövelvol­lisu­ut­ta tunnontarkasti.

    Ainakin autol­la ajaes­sa Ran­skas­sa näyt­tää ole­van se käytän­tö, että kaistan vai­h­ta­ja panee vilkun päälle ja vai­h­taa kaistaa. Takana tule­va antaa tilaa. Koke­muk­sen mukaan se toimii hyvin. (Ei siis kuten Suomes­sa, jos­sa jokainen kuvit­telee omis­ta­vansa 200 metriä edessään ole­vaa kaistaa) Se on siis tämä for­mu­lalogi­ik­ka, jon­ka mukaan edel­lä ajaval­la on etu­a­jo-oikeus. Sään­töjä voidaan toki laa­tia monel­la taval­la, mut­ta tämä on parhait­en ihmisen anato­mi­aan sopiva. 

    Ja niin. Jos se auto tulee oikealle kään­tyessään pyöräil­i­jän takaa, pyöräil­i­jäl­lä on luon­nol­lis­es­ti etu­a­jo-oikeus ja autoil­i­ja väistää.

  16. Has­sua, että poli­itikko halu­aisi luovut­taa lain­säädän­tö­val­taa tuomioistuimille.

    “Eikö voisi olla tapaa muut­taa lain tulk­in­taa kyseis­es­tä kohdas­ta eteen­päin eikä takautuvasti? ”

    On: tarken­ta­mal­la lain­säädän­töä. Lain­säädän­töön jää aina aukko­ja. Osa näistä aukoista tiede­tään jo lakia säädet­täessä, osa tulee yllä­tyk­senä. Kun halu­taan täyt­tää tulkin­nalli­nen aukko joitain tule­via tapauk­sia varten, se hoituu muut­ta­mal­la kyseinen sään­nös tarkemmaksi. 

    Tietysti rajansa sil­läkin on, miten tarkkaa lain­säädän­nön tulee olla, pysyäk­seen infor­mati­ivise­na. Autoa humalas­sa kul­jet­ta­va tuomi­taan rat­ti­juop­umuk­ses­ta. Vaan eduskun­ta ei halun­nut ottaa lakia säätäessä kan­taa siihen, tuleeko kul­jet­ta­neek­si autoa jos istuu kuskin viereisel­lä paikalla ja humalas­sa käyn­nistää moot­torin saadak­seen auton läm­mi­tyk­sen päälle eikä käsi­jar­ru ole pääl­lä, jol­loin auto liikkuu 1,5 metriä. Korkein oikeus jou­tui lop­ul­ta vas­taa­maan kysymyk­seen, onko kysymys eduskun­nan tarkoit­ta­mas­ta auton kul­jet­tamis­es­ta, kun sel­l­ainen tilanne käytän­nössä tuli vastaan.

    Oikeusti­eteil­i­jät kyl­lä pohti­vat näitä teo­ri­as­sa joskus tule­vaisu­udessa mah­dol­lis­es­ti vas­taan tule­via tapauk­sia, mut­ta ei minkään tulkin­nal­lis­es­ti sito­van kom­men­taarin kir­joit­ta­mi­nen oikein tuomiois­tu­imen tarkoituk­si­in sovi. Sitä kom­men­taaria kun voi kir­joit­taa myös lain­säätäjä lain perustelui­hin niin paljon kuin halu­aa ja tuomiois­tu­in kyl­lä ottaa nuo ajatuk­set hyvin vakavasti epä­selvis­sä tilanteissa.

  17. Näin tuomiois­tu­imen tulkin­nat koski­si­vat tyyp­il­lis­es­ti esim. sitä, mil­loin “hait­ta on merkittävä”

    Täm­möisiä pykäliä on pakko säätää, kos­ka mikään laki ei voi kat­taa koko todel­lisu­u­den mon­i­naisu­ut­ta. On pakko olla paikko­ja, jois­sa on hark­in­taval­taa. Muu­toin seu­rauk­se­na on “suurin oikeus – suurin vääryys”.

    Päin­vas­toin on moitit­ta­va hallinto-oikeuskäytän­töä siitä, että näitä lain­säätäjän tarkoituk­sel­la avoimik­si jät­tämiä hark­in­tamah­dol­lisuuk­sia aiheet­ta rajoite­taan. Esimerkik­si raken­nus­lu­van myön­tämisen perus­teek­si on säädet­ty “raken­nus sovel­tuu paikalle”. Tämän on ollut tarkoi­tus antaa ympäristölau­takun­nille hark­in­taval­taa esteet­ti­sis­sä ja tarkoituk­sen­mukaisu­uskysymyk­sis­sä, mut­ta hallinto-oikeuskäytän­nössä pykälä on muut­tunut kuolleek­si kir­jaimek­si. “Sovel­tumat­to­muut­ta” ei voi soveltaa, joten ase­makaavoista tulee hirvit­tävän tarkko­ja ja pienipiirteisiä.

  18. ceterum censeo: Ainakin autol­la ajaes­sa Ran­skas­sa näyt­tää ole­van se käytän­tö, että kaistan vai­h­ta­ja panee vilkun päälle ja vai­h­taa kaistaa. Takana tule­va antaa tilaa. Koke­muk­sen mukaan se toimii hyvin. 

    Itse asi­as­sa peri­aate on: “ken näkee, se väistää”. Kos­kee myös park­ista lähtöä. 

    Laki on aivan jotain muu­ta, mut­ta sen ei anneta häir­itä hyväk­si havait­tua käytäntöä.

  19. Eras­totenes alek­san­dri­alainen: Täm­möisiä pykäliä on pakko säätää, kos­ka mikään laki ei voi kat­taa koko todel­lisu­u­den mon­i­naisu­ut­ta. On pakko olla paikko­ja, jois­sa on hark­in­taval­taa. Muu­toin seu­rauk­se­na on “suurin oikeus – suurin vääryys”. 

    Olen samaa mieltä siitä, että tuol­laisia oikeu­den hark­in­taan nojaavia kohtia on laki­in hyväkin kir­joit­taa sil­loin, kun yleisjärkevä tuo­marei­den hark­in­ta tuot­taa parem­man tulok­sen kuin yri­tys säätää laki niin tarkak­si, että se kat­taisi kaik­ki eteen mah­dolis­es­ti tule­vat tapauk­set. Vain koh­dat, jois­sa laki on vahin­gos­sa kir­joitet­tu huonos­ti, tulee kor­ja­ta paremmiksi.

    Myös viit­tauk­set lau­takun­tien hark­in­taan voivat olla hyvä tapa kir­joit­taa lake­ja (jos vain toimi­vat käytännössä).

  20. Osmo Soin­in­vaara: Jostain syys­tä tämä tuot­taa asen­noi­tu­misongelmia vain Suomessa.

    Höp­sis. Kyl­lä se tuot­taa ongelmia ihan joka puolel­la. Suo­ma­laiset vain seu­raa­vat enem­män suo­ma­laista keskustelua. Mut­ta luep­pa vaik­ka jotain englan­ti­laisia lehtiä polkupyöräil­i­jöi­den ja muun liiken­teen suhteista…

    1. En ole pyöräil­lyt Bri­tan­ni­as­sa, mut­ta Sak­sas­sa autot väistävät fil­lar­ia koroste­tun huolel­lis­es­ti tilanteis­sa, jois­sa edes minä en väistäisi, kos­ka ehtisi alta pois ilman että fil­lari joutuu hidastamaan,

  21. Olen­nainen ongel­ma on, että tuomion täytään­töön­pano ihan selvis­sä rikok­sis­sa kestää ja kestää, jol­loin ran­gais­tus­vaiku­tus katoaa.

    Ensik­si poli­isi tutkii, sit­ten poli­isin apper­it skan­nataan syyt­täjä tutkii, tämän jäl­keen jonote­taan käräjäoikeu­teen, paper­it skan­nataan oikeut­ta varten — tässä vai­heessa on men­nyt ripeässä tapauk­ses­sa n 6 kk, jol­loin saadaan tuomio, jos­ta valite­taan. Hov­in uomio alku­peräis­es­tä tapah­tu­mas­ta on vähin­tään vuo­den kuluttua. 

    hoiv­ioikeu­den lain­voimaisen tuomion jäl­keen onkin hilpeää, kun kansalainen odot­taa tuomion täytään­töön­panoa. Lainku­u­li­aisu­us ei ole kovikaan korkeal­la. Tässä menee muu­ta­ma kuukausi, jos ei pakoile kovin paljoa.

    vaik­ka val­tio säästää, toivon ´niin syyt­tömien, syyl­lis­ten kuin kaikkien muiden puoles­ta: Toiv­ot­tavasti Vihreät eivät enää ole säästämässä oikeu­laitok­sista ja ran­gais­tus­laitosten kuluissa.

    Jos käräoikeuk­sien tuomiot oli­si­vat laadukkaampia, hov­ioikeuk­sien ruuh­ka pienenisi. Vähän kuin peruster­veu­den­huolto hoitaisi aiem­min ennen erikoissairaanhoitoa. 

    Jos vaikeat tapauk­set saadaan vanki­laan nopeam­min, oikeuslaitok­se­lal on merk­i­tys­tä. Ensik­er­ta­lainen saa ehdol­lisen tuomion — myös valkokaulus­rikol­lisu­udessa — mut­ta silti oikeis­sako­ja tai mitään muu­ta ei määrätä. Hom­ma menee ihan pelleilyksi.

    Nopeampi ja suju­vampi pros­es­si tuot­taisi yhteiskun­nalle hyö­tyjä, joi­ta tarvitaan.

  22. Osmo Soin­in­vaara:
    MrrKAT,
    Kitkak­er­roin on suun­nilleen sama raskaal­la ja kevyel­lä ajoneu­vol­la ja siten myös hidastuskiihtyvyys.

    Kitkak­er­toimis­sa on kyl­lä ero­ja, raskaan liiken­teen renkaat on suun­nitel­tu pri­or­isoiden enem­män kestävyyt­tä kuin max. kitkaa. Raskail­la ajoneu­voil­la ei juuri ole nastoja.
    Myös jar­ruis­sa on eroja.

    Hidas­tuski­ihtyvyy­dessä on suuria ero­ja, jopa niin että rekko­jen hidas­tu­vu­us 5m/s², henkilöau­toil­la läh­es 10m/s² (tosin täs­mäl­lisen tiedon löytämi­nen on vaikeaa).

  23. Hyvä esimerk­ki takau­tu­vas­ta lain­säädän­nöstä on val­tion liike­laitosten henkilöstön eläkelaki.

    Aikoinaan val­tion eläke ker­tyi 2,2% vuodessa ja täysi 66 % eläke ansait­ti­in 30 vuodessa.

    Vasti­neek­si val­tio tar­josi alem­paa palkkaa.

    Mut­ta vuo­den 1994 yhtiöit­tämis­ten yhtey­dessä val­tio ei suos­tunutkaan mak­samaan enää täyt­tä eläkek­er­tymää vaanker­tymästä vähen­net­ti­in 10 %

    Näin siis jälkikäteen.

    Vuo­den 2005 uud­is­tuk­ses­sa tuo­ta ennen 1994 ansait­tua eläket­tä leikat­ti­in taas: Nyt 13 %

    Eli käytän­nössä tuo val­tion aikanaan lupaa­ma parem­pi eläke/pienempi palk­ka osoit­tau­tui huijaukseksi.

    Päätös pyrit­ti­in salaa­maan ja niin­pä eläkeasiantun­ti­joillekin sika pal­jas­tui vas­ta vuosia myöhemmin.

    Mut­ta eläk­keen­s­jalle temp­pu oli ruma:Useimmat leikkauk­sen uhrit oli­vat +55-vuotiaita,joten enää ei omil­la toimil­la voin­ut säästää kor­vaavaa eläkettä.

    Val­tio säi­lyt­ti leikkurit,joten esim ulko­mail­ta saat­ua eläket­tä vas­taa­va sum­ma leikataan val­tion eläk­keestä pois val­tion mak­samas­ta eläkkeestä.

    Val­tio on roistotyönantaja,joka voi käyt­tää lain­säädän­tö­val­taansa mielivaltaisesti

  24. ceterum censeo: Sään­tö on ter­veen jär­jen vas­tainen sen takia, että ihmisen silmät eivät ole niskas­sa vaan katso­vat eteen­päin, joten on luon­te­vaa, että liiken­nöi­jä huole­htii siitä, että ei tör­mää mininkään edessää olevaan. 

    Kyl­lä kul­jet­ta­vat osaa­vat kään­tää päätä ja kat­soa muualle, kuin minne ovat menos­sa. Pyöräon­net­to­muuk­sia sat­tuu varsin paljon kun oikealle kään­tyvä autoil­i­ja tulee risteyk­seen kolmion takaa, jol­loin autoil­i­ja huomioi lähin­nä vasem­mal­ta tule­van autoli­iken­teen. Eli autoil­i­ja on menos­sa oikealle ja kat­soo vasem­malle. Huonos­ti­han siinä käy.

    MrrKAT: Olisko jäisil­lä keleil­lä vaiku­tus­ta ? Raskain=auto menee eteen­päin eikä niin vain pysähdy. Ja auton sivuikku­nat on kuitenkin usein huurussa.. 

    Nyt kun puhutaan kään­tyvistä autoista niin se auto­han ei suinkaan mene eteen­päin vaan kään­tyy. Jos vauh­tia on liikaa eikä auto liukkaal­la pysähdy, niin ei se oikein käännykään.

    Osmo Soin­in­vaara:
    Suomea sitoo kuitenkin jos­sain määrin euroop­palaien sopimus liikennesäännöistä. 

    Näin­hän sitä väitetään, mut­ta ei niitä sopimuk­sia turhan tarkasti nou­date­ta. Esimerkik­si Suomen “pyörätieltä tuli­ja väistää” ‑sään­tö (tieli­iken­nela­ki 14 § 4 moment­ti) ei ihan ole Wienin sopimusten mukainen. Sopimusten mukaan oikeal­ta tule­vaa väis­tetään, pait­si jos liiken­teen ohjaus­lait­ten toisin määrätään.

  25. Sivistys­val­tiois­sa on myös kak­si tuomiois­tu­in­ta: Oikeusjär­jestelmä ja yleinen mielipide.

    Nämä rötösh­er­rat tulisi tuomi­ta yleisen mielip­i­teen silmis­sä. Toisin sanoen lehdis­tön tulisi etsiä nim­ilistalle vuo­ta­ja ja julka­ista nimet. Vahinko kyl­lä suo­ma­lainen lehdis­tö on selkäran­ga­ton­ta, että täl­läiseen ei ole uskallusta.

    Pis­tetään tähän kuitenkin main­os siinä toivos­sa, että olen väärässä: Toimit­ta­ja hoi, nyt olisi mah­dol­lisu­us lois­taa ja olla sankar­i­toimit­ta­ja. Voit pistää luun kurkku­un halvek­si­t­ulle ja kor­rup­tios­ta epäi­lylle oikeusjär­jestelmälle sekä rötösh­er­roille. Ker­ro meille ketä nämä veronkiertäjät ovat!

  26. MrrKAT: Olisko jäisil­lä keleil­lä vaiku­tus­ta ? Raskain=auto menee eteen­päin eikä niin vain pysähdy. Ja auton sivuikku­nat on kuitenkin usein huurussa.. 

    No tuo ratkeaa hel­posti sil­lä että ottaa pyörästä jar­rut pois. Sil­loin etu­a­jo-oikeu­den saa se pyörä joka “ei niin vaan pysähdy”.

    Hyvää matkaa rekan alle sil­lä huuruautolla.

  27. “Eduskun­nan säätäessä lakia takau­tu­va lain­säädän­tö ei tule kyseeseen kuin hyvin poikkeuk­sel­li­sis­sa tilanteis­sa, viimek­si kai sota­syyl­lisyy­den osalta. ”

    Höpö höpö, tuo val­ti­ol­ta ulkois­tet­tu­jen eläkeleikkauk­set ovat nimeno­maan jälkikä­teen säädet­tyä lain­säädän­töä, jol­la puu­tu­taan jo päät­tyneeseen työ­suh­teeseen , esim 1994 kaik­ki sai­vat vapaakir­jan, mut­ta ain­oa ryh­mä jon­ka eläkemäärään puu­tut­ti­in 2005 uud­is­tuk­ses­sa oli­vat val­ti­ol­ta ulkoistetut.

    Ilmeis­es­ti rahaa tarvit­ti­in poli­itikko­jen ja virkami­esten eläkeparannuksiin

  28. Liian van­ha:
    “Eduskun­nan säätäessä lakia takau­tu­va lain­säädän­tö ei tule kyseeseen kuin hyvin poikkeuk­sel­li­sis­sa tilanteis­sa, viimek­si kai sota­syyl­lisyy­den osalta. ”

    Höpö höpö, tuo val­ti­ol­ta ulkois­tet­tu­jen eläkeleikkauk­set ovat nimeno­maan jälkikä­teen säädet­tyä lain­säädän­töä, jol­la puu­tu­taan jo päät­tyneeseen työ­suh­teeseen , esim 1994 kaik­ki sai­vat vapaakir­jan, mut­ta ain­oa ryh­mä jon­ka eläkemäärään puu­tut­ti­in 2005 uud­is­tuk­ses­sa oli­vat val­ti­ol­ta ulkoistetut.

    Takau­tu­mi­nen on “kiel­let­tyä” Rikoslain osalta. Tai ei se kiel­let­tyä ole, mut­ta harv­inaista. Ei voi­da säätää laki­in ran­gais­tus­ta teosta, joka tekoaikana ei ollut ran­gais­ta­va. Tai jotain. 

    Mui­ta lake­ja voidaan säätää aivan hyvin takau­tu­vasti. Eri­tyis­es­ti eri­laisia vero- ja maksulakeja.

  29. Tapio: No, eikös se anglosak­sisen per­in­teen maid­en Com­mon Law toi­mi suurin piirtein näin.

    Se vain tuot­taa hel­posti aivan jär­jetön­tä lakia ja älyt­tömiä porsaanreikiä.

  30. Lain­säädän­töä on aika mah­do­ton tehdä vesi­ti­ivi­ik­si. Liiken­nelain­säädän­tö antaa tähän paljon hyviä esimerkkejä.

    Tieli­iken­nease­tuk­sen mukaan jalankulk­i­ja ei saa astua punaisen val­on palaes­sa ajotielle, pyörätielle eikä raitio­vaunukaistalle. Syyl­listyykö jalankulk­i­ja rik­keeseen, jos valo vai­h­tuu kesken askelta punaisek­si? Riip­puuko tämä siitä, mis­sä kohdas­sa jalankulk­i­jan pain­opiste on val­on syt­tymishetkel­lä? Entä kyseisen jalankulk­i­jan reak­tioa­jas­ta ja kyvys­tä pysäyt­tää liik­keen­sä? Laki ei vastaa.

    Entäpä jos pyöräil­i­jä tör­mää toiseen pyöräil­i­jään, joka tulee vauhdil­la oikeal­ta pen­sa­saidan takaa. Kumpi on syylli­nen? Ajoneu­von kul­jet­ta­jan on väis­tet­tävä muu­ta tietä oikeal­ta tule­vaa ajoneu­voa. Mut­ta toisaal­ta laki­in on kir­jat­tu varovaisu­usvelvoite, jon­ka mukaan tienkäyt­täjän on nou­datet­ta­va olo­suhtei­den vaa­ti­maa huolel­lisu­ut­ta ja varovaisuutta.

    Tai jos auto­jono ajaa lumisel­la maantiel­lä ja vas­taan tulee raskas ajoneu­vo, joka nos­taa lumip­il­ven perään­sä. Tieli­iken­nelain mukaan ajoneu­vo on voita­va pysäyt­tää ajoneu­von edessä ole­van ajo­radan näkyväl­lä osal­la, joka saat­taa täl­laises­sa tilanteessa olla jäi­nen tie ja näkyvyyt­tä kolme metriä. Pitääkö siis jonos­sa aja­van painaa jar­ru poh­jaan vas­taan­tuli­jan kohdal­la? Lais­sa lisämääreenä on “kaikissa ennal­ta arvat­tavis­sa tilanteissa”. 

    Kaikissa näis­sä tilanteis­sa aikaa päätök­sen tekemiseen on sekun­te­ja, ei ole aikaa soit­taa juris­tille. Oikeu­sis­tuimet joutu­vat otta­maan kan­taa siihen, vaikut­taako jokin tek­i­jä olen­nais­es­ti onnet­to­muu­den syn­tyyn, ja oliko jokin tilanne ennal­ta arvat­tavis­sa vai ei. Samoin näis­sä tapauk­sis­sa yhteistä on se, että eksak­tien ja kohtu­ullis­ten sään­tö­jen määrit­tämi­nen on kovin vaikeaa.

    Tähän samaan liit­tyy Osmon ihan rel­e­vant­ti esimerk­ki siitä, että pyörätei­den osalta osa liiken­nejär­jeste­ly­istä on sel­l­aisia, jois­sa väistämisvelvol­lisu­us­tulkin­nan saa vas­ta HO:sta tai KKO:sta.

    Näis­sä tosin myös kaupunkisu­un­nit­telul­la on oma osuuten­sa asi­as­ta. Yksi omista lemp­pareis­tani on Hesarin ja Vauhti­tien risteyshässäkkä, jos­sa on kyl­lä ihan mah­do­ton tietää, mitä ajolin­jo­ja ja ketä väistäen fil­lar­in pitäisi nou­dat­taa. Hesaria län­teen aja­van ja Vauhti­tielle kään­tyvän autoil­i­jan silmin polkupyörä ylit­tää tien vas­ta seu­raavas­sa risteyk­sessä, Hesaria län­teen aja­van polkupyöräil­i­jän silmin kyse on selvästi kään­tyvästä autos­ta. Ystäväl­lisenä apuna tiemerk­in­tänä on lev­enevä pyörä­tien jatke.

    Jos paikalle sat­tuu kak­si fik­sua tienkäyt­täjää, kumpikin väistää. Jos paikalle sat­tuu kak­si jääräpäätä, tulk­in­ta selviää raastuvassa.

  31. Pekka Taipale: Mut­ta luep­pa vaik­ka jotain englan­ti­laisia lehtiä polkupyöräil­i­jöi­den ja muun liiken­teen suhteista…

    Näyt­tää siltä, että Briteis­sä pyörä­tien ja auto­tien risteyk­sis­sä on jok­seenkin aina kärkikolmio polkupyörälle. Katu­un maala­tu­il­la pyöräkaistoil­la näin ei vält­tämät­tä ole. 

    Minus­ta on järkevä peri­aate, että kään­tyvää ajoneu­voa ei saa sivu­ut­taa kään­tymis­su­un­nan puolelta, sil­loinkaan kun pyöräil­i­jä jou­tu­isi anta­maan tietä kään­tyvälle henkilöau­tolle. On suo­ranaista onnet­to­muuk­sien ker­jäämistä, jos pahas­sa näkökatveessa ole­valle annetaan etuajo-oikeus.

  32. Osmo Soin­in­vaara:
    MrrKAT,
    Kitkak­er­roin on suun­nilleen sama raskaal­la ja kevyel­lä ajoneu­vol­la ja siten myös hidastuskiihtyvyys.

    Näin teo­ri­as­sa. Ja sit­ten käytän­nössä eri tilanteis­sa käy vähän eri tavalla.

    Raskas henkilöau­to pysähtyy yhtä nopeasti kuin kevytkin. Sen sijaan ilma­jar­rulli­nen raskas ajoneu­vo pysähtyy hitaam­min johtuen reak­tioa­jas­ta — ja täl­lä on nimeno­maan kaupungis­sa hyväl­lä pidol­la iso merk­i­tys, kun reak­tiomat­ka on pidem­pi kuin jarrutusmatka.

    Eri­laisia lukemia on saatavil­la, mut­ta 40 km/h ‑nopeud­es­ta henkilöau­ton pysäy­tys­mat­ka on alle 20 m (reak­tiomat­ka 11 m + jar­ru­tus­mat­ka 7 m), yhdis­telmäa­joneu­vol­la noin 30 m (reak­tiomat­ka 17 m, jar­ru­tus­mat­ka 13 m).

    Liukkaal­la tien­pin­nal­la renkail­la on iso merk­i­tys. Yleen­sä henkilöau­tois­sa on pitävim­mät renkaat, raskaissa ajoneu­vois­sa liukkaim­mat. Näi­den todel­li­nen vaiku­tus riip­puu tilanteesta, ero voi olla pieni tai suuri.

    Kuiv­al­la tien­pin­nal­la maantienopeuk­sil­la per­in­teisil­lä rumpu­jar­ruil­la varuste­tun kuor­matun yhdis­telmän jar­ru­tus­mat­ka on noin nelink­er­tainen ver­rat­tuna henkilöau­toon (100 m vs. 25 m). Kuor­maa­mat­toma­l­la ABS-jar­rullisel­la yhdis­telmäl­lä mat­ka ei ole kovin paljon henkilöau­toa pidem­pi (40 m). Pysähtymis­matkas­sa raskas ajoneu­vo ottaa kym­menisen metriä lisää jar­ru­jen viivei­den vuoksi.

    Raskaissa ajoneu­vois­sa kysymys ei siis ole kitkak­er­toimes­ta, vaan jar­ru­jen toimin­nas­ta ja jar­ru­voimas­ta. Iso­mas­saisen kap­paleen pysäyt­tämi­nen tuot­taa paljon läm­pöen­er­giaa, joka jar­ru­jen ja renkaiden pitäisi kestää.

    Kuor­man sidon­ta ja kul­jet­ta­jan usko siihen vaikut­taa myös ajoneu­von käytök­seen. Paperir­ul­lat yhdis­telmäa­joneu­vos­sa tai matkus­ta­jat kaupunkibus­sis­sa ovat haas­ta­va kuorma.

    Toisaal­ta pieni mas­sa ei takaa nopeaa pysähtymistä. Käytän­nön tilanteis­sa moot­toripyöräl­lä on usein pidem­pi jar­ru­tus­mat­ka kuin autoil­la, kos­ka mat­ka rajoit­tuu kul­jet­ta­jan kyky­i­hin, eikä pyörää saisi kaataa. Nykyaikaisel­la autol­la jar­rut­ta­mi­nen sujuu toopem­mal­takin, kun pelkkä polki­men painami­nen riittää.

    Polkupyöräl­lä jar­ru­tus­mat­ka rajoit­tuu taita­van pyöräil­i­jän kouris­sa pain­opis­teen korkeu­teen. Tehokkain tapa jar­rut­taa on jar­rut­taa pelkäl­lä etupyöräl­lä niin, että takapyörä on juuri nouse­maisil­laan ilmaan. Täl­löin kiihtyvyys on noin 0,5g. On tosin ole­mas­sa jar­ru­tustekni­ikoi­ta, jois­sa samanaikaises­ti heit­etään pain­opiste taakse, jol­loin jopa 0,8g on mah­dol­lista, mut­ta näitä harvem­pi hanksaa.

    Jar­ru­tus­matkoina ylläol­e­vat luke­mat tarkoit­ta­vat sitä, että käytän­nössä taita­van (osaa jar­rut­taa tarkasti etupyöräl­lä) ja kun­nos­sa ole­val­la kalus­tol­la (etu­jar­ru puree tarpeek­si hyvin ja tarpeek­si tasais­es­ti) aja­van pyöräil­i­jän jar­ru­tus­mat­ka on noin tuplat auton jar­ru­tus­matkas­ta. Täl­lä ei kuitenkaan ole sikäli käytän­nön merk­i­tys­tä, että kaupunk­inopeuk­sis­sa reak­tiomat­ka on tärkeämpi, eikä pysähtymis­matkan ero ole kuin muu­tamia metrejä.

    Pelkäl­lä taka­jar­rul­la jar­rut­ta­van tilanne onkin sit­ten paljon huonom­pi, samoin märkien van­tei­den tai huono­jen jar­ru­jen kanssa. Mut­ta ei kai kukaan pyöräil­i­jä niin tyh­mä ole, etteivät jar­rut ja tekni­ik­ka olisi kunnossa.

  33. Osmo Soin­in­vaara:
    En ole pyöräil­lyt Bri­tan­ni­as­sa, mut­ta Sak­sas­sa autot väistävät fil­lar­ia koroste­tun huolel­lis­es­ti tilanteis­sa, jois­sa edes minä en väistäisi, kos­ka ehtisi alta pois ilman että fil­lari joutuu hidastamaan,

    Sak­sas­sa liiken­teen logi­ik­ka toimii jotenkin toisin kuin Suomes­sa. Ainakin omien havain­to­jeni mukaan usko liiken­neval­oi­hin on paljon kovem­pi kuin meil­lä, mut­ta sit­ten taas nopeusra­joi­tusten ja ajoneu­vovälien kanssa on vapaampaa. 

    Tämä on var­masti osin liiken­teen valvon­nan aikaansaa­maa muu­tos­ta. Olen joskus sak­salais­ten kyy­dis­sä istues­sani kuitenkin poht­in­ut, että liukkaiden kelien vähäisyys on myös tehnyt sen, että nykivämpi ajo­ta­pa on luon­te­vampi val­in­ta kuin meil­lä. (Ts. suo­ma­lainen autoil­i­ja jät­tää kesäl­läkin pysähtymät­tä punaisi­in, kos­ka liika jar­rut­ta­mi­nen on pahasta.)

  34. newyork­ista: Ei voi­da säätää laki­in ran­gais­tus­ta teosta, joka tekoaikana ei ollut ran­gais­ta­va. Tai jotain.

    Perus­tus­la­ki 8§:

    Rikosoikeudelli­nen laillisuusperiaate

    Ketään ei saa pitää syyl­lisenä rikok­seen eikä tuomi­ta ran­gais­tuk­seen sel­l­aisen teon perus­teel­la, jota ei teko­hetkel­lä ole lais­sa säädet­ty ran­gais­tavak­si. Rikok­ses­ta ei saa tuomi­ta ankaram­paa ran­gais­tus­ta kuin teko­hetkel­lä on lais­sa säädetty.

    Tämä ei kuitenkaan ole sikäli absolu­ut­ti­nen kiel­to, että taan­nehtivia lake­ja voidaan perus­tus­lain säätämisjärjestyk­sessä säätää. (Yleisem­minkin näin on mah­dol­lista säätää perus­tus­lain kanssa ris­tiri­idas­sa ole­vaa lainsäädäntöä.)

    Lisäk­si Suomes­sa on käytössä lievem­män lain peri­aate. Jos tuomit­sem­ishetkel­lä käytössä on teon suh­teen lievem­pi lain­säädän­tö kuin teko­hetkel­lä, käytetään tätä lievem­pää lainsäädäntöä.

  35. Olli Pot­to­nen: Esimerkik­si Suomen “pyörätieltä tuli­ja väistää” ‑sään­tö (tieli­iken­nela­ki 14 § 4 moment­ti) ei ihan ole Wienin sopimusten mukainen. Sopimusten mukaan oikeal­ta tule­vaa väis­tetään, pait­si jos liiken­teen ohjaus­lait­ten toisin määrätään.

    Edelli­nen momentti:

    “Kul­jet­ta­jan on kuitenkin aina väis­tet­tävä muu­ta liiken­net­tä, jos hän on tulos­sa tielle pihakadul­ta, käve­lykadul­ta, pihas­ta, pysäköin­tipaikalta, huoltoase­mal­ta tai muul­ta vas­taaval­ta alueelta taik­ka polul­ta, tilustieltä tai muul­ta vähäiseltä tieltä tai moottorikelkkailureitiltä.”

    Saman­lainen sään­tö jos­sain muo­dos­sa lie­nee voimas­sa melkein kaikissa mais­sa. Kysymys vain on siitä, mikä tulk­i­taan vähäisek­si. Meil­lä pyörätie rin­naste­taan lain­säädän­nössä näi­hin vähäisi­in väyliin.

    (Olen toki samaa mieltä siitä, että pyöräil­i­jöi­den suh­teessa mui­hin tiel­läli­ikku­ji­in on aivan liikaa juridista kom­plek­sisu­ut­ta. Har­va tienkäyt­täjä sekä osaa sään­nöt että välit­tää niistä.)

  36. “Kun val­itin tätä moniselit­teisyyt­tä, min­ulle vas­tat­ti­in, ettei se lain yksiselit­teisyys ole niin tärkeää, kos­ka aikanaan tuomiois­tuimet määrit­televät mitä täl­lä lain­säädän­nöl­lä tarkoitetaan.”

    Näis­sä on se ongel­ma, että nää sään­nöt käsitetään pelkästään laeik­si, eikä ymmär­retä, että ne ovat myös ohjei­ta liiken­teessä liikkuville. Näi­den sään­tö­jen ohjelu­on­teisu­us tarkoit­taa, etteivät ne voi olla mon­imutkaisia, jos ne ovat sil­loin niiden sovelt­a­mi­nen on vaikeaa tai läh­es mah­do­ton­ta liikenteessä.

  37. anonyy­mi: Se vain tuot­taa hel­posti aivan jär­jetön­tä lakia ja älyt­tömiä porsaanreikiä.

    Tot­ta ja tar­joaa unel­ma­markki­nat lakimiehille, sil­lä pitää kaivaa esille, onko saman­ta­paises­sa asi­as­ta joskus päätet­ty jos­sain takamet­sien tuomiois­tu­imes­sa. Tosin tekoä­ly on alka­nut kor­va­ta juniori juris­te­ja, joiden murheena tämä kaivelu on ollut. Huom: ei ole sovel­let­tavis­sa suo­ma­laiseen lääketieteeseen.

  38. Osmo, kevyen­li­iken­teen lain­säädän­nöstä olen samaa mieltä. Se on sen ver­ran sekaisin, ettei sitä edes kan­na­ta yrit­tää kor­ja­ta, vaan mielum­min kir­joite­taan uutta.

    Uno­h­dat kuitenkin kol­man­nen tärkeän ele­mentin lain­säädän­tö­työstä, joka on kaikissa oiekissa sivistys­mais­sa: perus­tus­lak­i­tuomiois­tu­in. Suo­ma­lainen käytän­tö on vähin­täänkin häm­men­tävä, mut­ta siinä mielessä ymmär­ret­tävä, ettei Suomen kokois­es­ta maas­ta vält­tämät­tä löy­dy riit­tävää määrää osaavia juristeja.

  39. newyork­ista: Takau­tu­mi­nen on “kiel­let­tyä” Rikoslain osalta. Tai ei se kiel­let­tyä ole, mut­ta harv­inaista. Ei voi­da säätää laki­in ran­gais­tus­ta teosta, joka tekoaikana ei ollut ran­gais­ta­va. Tai jotain. 

    Mui­ta lake­ja voidaan säätää aivan hyvin takau­tu­vasti. Eri­tyis­es­ti eri­laisia vero- ja maksulakeja.

    Ei se ihan noinkaan ole, eläke on osaa palkkaa ja kun se on määritel­ty työ­sopimuk­ses­sa niin se naut­tii perus­tu­lain suo­jaa eikä sopimus­ta voi muut­taa noin vain.

    Tämähän tuli selväk­si Lil­iuk­sen kohdal­la ja nyt Elopin. Eduskun­ta voisi päät­tää siitä 4/5 enem­mistöl­lä, mut­ta nämä lait on säädet­ty vas­toin tuo­ta suojaa.

    En ole ollut virkamies,vaan yksi­ty­isoikeudel­lises­sa työ­sopimusuht­es­sa valti­ion , joten laki­in virkamiehistä ei voi vedota.

    Taitaa olla seu­raa­va pro­jek­ti riitaut­taa tämäkin asia.

    Ensin riitautin irti­sanomiseni, jon­ka voitin ja sit­ten päätin pyrk­iä työkyvyttömyyseläkkeelle.
    Ensim­mäi­nen hake­mus hylät­ti­in, mut­ta val­i­tuk­seni vaku­u­tu­soikeu­teen kään­si asian edukseni.

    Ehdin van­hu­useläk­keelle, mut­ta nyt van­hu­useläke muut­tuukin työkyvyt­tömyy­seläk­keek­si. Tosin vain puolek­si vuodeksi.

    Mut­ta kun saan eläk­keen takau­tu­vasti niin saan taas kun­non potin.

    Itse asi­as­sa riite­ly on ollut tuot­tavaa, muu­ta­man tun­nin työl­lä kym­me­nien tuhan­sien euro­jen tuotto.

    Riite­ly on tuot­tavaa työtä ja työl­listää paljon ihmisiä

  40. “Suomes­sa kuten kaikissa sivistys­mais­sa on oikeas­t­aan kak­si lain­säädän­töelin­tä, eduskun­ta ja korkein oikeus.”

    Suomes­sa on kol­maskin “lain­säädän­töelin” eli Suomen tul­li, jon­ka lain­vas­taista toim­intaa käytet­ty­jen auto­jen tuon­tivero­tuk­ses­sa on puret­tu edelleen pure­taan sekä koti­maan että EU:n tuomioistuimessa.

    Tullin per­imät lakien vas­taiset verot on palautet­tu ja tulos­sa on vielä uusia takaisin­mak­su­ja. Viimeisn oikeustapaus on, kun vuo­den 1999 autos­ta oli perit­ty CO-päästöi­hin perus­tu­va vero, vaik­ka autol­la ei ollut siihen aikaan ollut vielä tehtaan eikä kenenkään muunkaan määrit­telemää CO-päästöarvoa.

  41. Liian van­ha: Ei se ihan noinkaan ole, eläke on osaa palkkaa ja kun se on määritel­ty työ­sopimuk­ses­sa niin se naut­tii perus­tu­lain suo­jaa eikä sopimus­ta voi muut­taa noin vain.

    Perus­tus­laki­valiokun­nan mukaan eläk­keen ansiosi­don­nainen osu­us naut­tii omaisu­u­den suo­jaa, mut­ta vain nimel­lis­es­ti. Inflaa­tio­suo­jaa ei tietääk­seni ole. Kansaneläke ei myöskään nau­ti omaisu­u­den suojaa.

    Perus­tus­laki­valiokun­nan lausun­to 60/2002 vp: 

    “Eläkkei­den omaisu­u­den­suo­ja poh­jau­tuu valiokun­nan käytän­nön mukaan (PeVL 9/1999 vp , s. 2/I) ajatuk­seen, että tiet­ty ansiosi­don­nainen etu­us, ennen kaikkea oikeus työeläk­keeseen, ansaitaan palvelus­suh­teen kestäessä. Täl­lä tavoin ansait­tavaa mut­ta vas­ta myöhem­min mak­set­tavaa etu­ut­ta pide­tään työ­suorituk­sen vastik­keen osana. Oikeut­ta kansaneläk­keeseen ei sen sijaan kansaneläk­keen rahoi­tus­tavas­ta huoli­mat­ta ole pidet­ty omaisu­u­den­suo­jan piiri­in kuuluvana.”

  42. Viherinssi: Näin teo­ri­as­sa. Ja sit­ten käytän­nössä eri tilanteis­sa käy vähän eri tavalla.
    ..
    Tehokkain tapa jar­rut­taa on jar­rut­taa pelkäl­lä etupyöräl­lä niin, että takapyörä on juuri nouse­maisil­laan ilmaan. 

    Just polkupyörästä on karmei­ta (lapsuus)muistoja etupyöräl­lä jar­ru­tuk­ses­ta pei­likirkkaal­la jääl­lä, var­ma nurin­len­to nopeam­min kuin ehtii ajatel­la a:ta ara­bi­ak­si. (Ja help­poa men­nä rekan alle). Liukkail­la tapana ollut jar­rut­taa jal­ka toinen maas­sa hitaasti takajarrulla.
    Pikem­min pyörälle olis sil­loin etu­a­jo-oikeus parem­pi. Auto ei kaadu liukkail­la sil­lä tavalla. 

    Mon­imutkaista kun etu riip­puu keleistä ja eri ajopeleistä ja renkaiden ominaisuuksista..

  43. Viherinssi: Edelli­nen momentti:
    “Kul­jet­ta­jan on kuitenkin aina väis­tet­tävä muu­ta liiken­net­tä, jos hän on tulos­sa tielle pihakadul­ta, käve­lykadul­ta, pihas­ta, pysäköin­tipaikalta, huoltoase­mal­ta tai muul­ta vas­taaval­ta alueelta taik­ka polul­ta, tilustieltä tai muul­ta vähäiseltä tieltä tai moottorikelkkailureitiltä.” 

    Tot­ta, ja tämä sään­tö on myös Wienin tieli­iken­nesopimuk­ses­sa. Mut­ta entä jos pyörätie ei ole itsenäi­nen tie vaan tien osa? Voiko Man­ner­heim­intiehen kuu­lu­va pyörätie olla “vähäi­nen tie”, kun Man­ner­heim­intie selvästi ei ole vähäi­nen? Mielestäni olisi kovin outoa, että tie olisi osit­tain vähäi­nen ja osit­tain ei.

    Pyöräti­etä ei myöskään tieli­iken­nelais­sa rin­naste­ta vähäisi­in tei­hin vaan käsitel­lään eri momen­tis­sa, eikä pyörätie ole yhtä vähäi­nen kuin muut vähäiset tiet. (Pait­si Ahve­nan­maan lais­sa pyörätie rin­nas­tuu vähäiseen tiehen.)

  44. Joakim: — Eri oikeusasteis­sa jatku­vasti ja sat­un­nais­es­ti muut­tuvat tuomiot
    — Euroopan ihmisoikeustuomiois­tu­in on jatku­vasti eri mieltä korkeim­man oikeu­den päätöksistä

    - Oikeuslaitos ei julkista/perustele tuomioitaan mediassa/netissä, jol­loin roskale­hdet tulk­it­se­vat niitä oma­l­la tavallaan

    - Oikeuslaitos ei perustele val­i­tuslupi­en hylkäämistä mitenkään
    — Pro & con­tra ‑menetelmän heikko käyt­tö eli ei pun­ni­ta puoles­ta ja vas­taan todisteita/perusteluja kunnolla
    — Ylipäätään heikosti perustel­lut tuomiot

    Nämä ovat oikeas­t­aan kaik­ki saman ongel­man eri puolia:
    Peruste­lut ovat päätök­sis­sä jär­jestään heikot ja, kos­ka perustelu­ja ei tehdä kun­nol­la mis­sään oikeusas­teessa, myös ajat­telu on sum­mit­taista ja myös peru­soikeus- tai muukin jär­jestelmälli­nen hark­in­ta jätetään sään­nön­mukaises­ti tekemät­tä. (Jos tätä hark­in­taa tehtäisi­in oikeuslaitok­ses­sa, niin ehkäpä myös välim­i­este­htävät oli­si­vat julk­isia; vaikut­ta­vathan ne suo­raan esteel­lisyy­teen ja oikeusturvaan.)

    Tätä taus­taa vas­ten on täysin jär­jen­vas­taista, että suo­ma­lainen oikeuslaitos toimii niin hitaasti mui­hin mai­hin ver­rat­tuna, varsinkin, kun huomioidaan, ettei se ainakaan tässä ver­tailus­sa ole aliresursoitu.

  45. Sha­keem, se eläkeaikana tehtävä indek­siko­ro­tus olisikin aika vaikea sitoa mihinkään työ­suh­teen aikana tapah­tu­vaan eläkeoikeu­den kertymään.

    Sitähän ei tietysti näis­sä asiois­sa ole otet­tu huomioon että ker­tymäpros­en­tit ja eläke­mak­supros­en­tit eivät alus­sa olleet hyvin tas­apain­os­sa. Nykyään nuo eläke­mak­sut ovat suurem­pia suh­teessa brut­topalkkaan kun ote­taan työ­nan­ta­jan ja tek­i­jän osuudet.

    ETK:n toim­i­tusjo­hta­jakin totesti näi­den lisäeläke­jär­jestelmien kat­ta­mat­to­mia vas­tui­ta koske­vien uutis­ten jäl­keen että suo­ma­laiseen per­in­teeseen kuu­luu sopimuk­sista kiin­ni pitämi­nen. Ja aiem­min oli annet­tu ymmärtää että näi­den lisäeläke­jär­jestelmistä mak­set­tu­ja etu­ja varten olisi kerät­ty reservejä! 🙂

    Eli myöhem­min havaitun epäoikeu­den­mukaisu­u­den purkami­nen ei ole lail­lista, mut­ta joidenkin muiden pakot­ta­mi­nen tämän epäoikeu­den­mukaisu­u­den mak­sum­iehik­si olisi laillista… 🙂

  46. Eikö pyöräil­i­jän väistämis­sään­nön muu­tos läht­enyt ihan yhtä vaikeasti tulkit­tavas­ta tapauk­ses­ta aiem­man sana­muodon ajal­ta? Kas sil­loin oli ongel­mana, että jos pyörätie ei kulkenut ihan ajo­radas­sa kiin­ni, ja pyöräil­i­jä kään­tyi vasem­paan ylit­tääk­seen tien, kukaan ei tien­nyt miten kaukana pyörätie sai olla että pyöräil­i­jä oli vielä kään­tyvä ajoneu­vo tai että pyöräil­i­jä “siir­si ajoneu­voaan sivusu­un­nas­sa”, jol­loin hän väisti, vai mil­loin pyörä­tien­pätkä ajo­radalle muut­tui itsenäisek­si pyörätiek­si joka muo­dosti tasa-arvoisen risteyk­sen; ja mikä vaiku­tus oli myös em. tapauk­ses­sa viis­tosti ris­teävän pyörä­tien läh­estys­miskul­mal­la. Sitä ei voin­ut edes opet­taa, kun tapauk­sia vas­ta ratkot­ti­in oikeudessa yksi tapaus ker­ral­laan, eikä mitään tarkkaa lin­jaa ollut ole­mas­sa. (Joskin nykysään­nön tiedo­tus tun­tuu lähtevän aina ja yhä väärästä päästä, tässä lakitek­sti on melkein se selkein esi­tys asiasta.) 

    Huonos­ti toteutet­tu­ja paikko­ja on varsin tuor­eis­sakin jär­jeste­lyis­sä. Niinkuin muut ovat sanoneet, mil­lään sään­nöil­lä kaikkia risteyk­siä ei saa­da selkeik­si ja tur­val­lisik­si, vaan risteyk­set pitää tun­nistaa ja jär­jeste­lyt kor­ja­ta. Jois­sain kaupungeis­sa on näkynyt todel­la mon­en pyörä­tien päässä kärkikolmio aina kun ne ris­te­sivät ajo­radan kanssa, Helsingis­sä niitä ei käytetä?

  47. ceterum censeo: Puhu­mat­takaan siitä, että kyseinen sään­tö on eräis­sä tapauk­sis­sa ter­veen jär­jen vas­tainen. Olen ollut tilanteessa, jos­sa ajan hyvin hitaasti eteen­päin, lai­tan vilkun päälle ja kään­nyn oikealle. Takaa sujah­taa kovaa vauh­tia pyöräil­i­jä. Onnis­tuu onnek­si väistämään, mut­ta saa raivokohtauksen.

    Sään­tö on ter­veen jär­jen vas­tainen sen takia, että ihmisen silmät eivät ole niskas­sa vaan katso­vat eteen­päin, joten on luon­te­vaa, että liiken­nöi­jä huole­htii siitä, että ei tör­mää mininkään edessää olevaan. 

    Tuo­ta, ihmisen suun­nit­telus­sa on otet­tu huomioon tarve nähdä muuallekin kuin eteen­sä. Sitä päätä, jos­sa silmät sijait­se­vat, voi kään­tää. Niska toimii siihen tarkoituk­seen oikein hyvin. 

    Vas­tu­un­tun­toinen autoil­i­ja varmis­taa, ettei aja pyöräil­i­jöi­den pöölle. 

    Mitä lakimuu­tok­si­in tulee, vas­tu­un­tun­toinen lain­säätäjä varmis­taa, että jokainen kansalainen vau­vas­ta vaari­in tulee tietoisek­si lakimuu­tok­sista. Ei voi olet­taa, että jos tieto maini­taan vain Fin­lexis­sä ja sivu­men­nen jonkin lehden pikku-uutise­na, ihmiset alka­isi­vat toimia lakimuu­tok­sen suuntaisesti.

    Tämänkaltai­sis­sa lakimuu­tok­sis­sa pitää ilmoit­telun olla näkyvää ja selkeää, ja kam­pan­jan sopii jatkua jopa kuukausia.

  48. Eri­laisil­la laeil­la var­masti edis­tetään yhteistä hyvää, mut­ta niistä tulisi esimerkik­si tiedot­taa paikallisle­hdessä inforu­u­tu­mais­es­ti, kun uusia tulee. Kuka tosi­aan tietää kaik­ki lait, ase­tuk­set yms. määräyk­set ajantasaisesti.
    Var­masti maalaisjär­jel­lä pär­jää pitkälle, mut­ta onhan se vähän epäreilua, kun kyse­ly­tun­tikin tulee sel­l­aiseen aikaan, että ihmiset ovat vielä työ­matkalla. Jotain järkiperäistämistä ja uusimista var­maan täy­tyy tehdä EU-lakien ja mah­dol­lisen liit­to­val­tion myötä.

  49. Sha­keem: Perus­tus­laki­valiokun­nan mukaan eläk­keen ansiosi­don­nainen osu­us naut­tii omaisu­u­den suo­jaa, mut­ta vain nimel­lis­es­ti. Inflaa­tio­suo­jaa ei tietääk­seni ole. Kansaneläke ei myöskään nau­ti omaisu­u­den suojaa.

    Perus­tus­laki­valiokun­nan lausun­to 60/2002 vp: 

    “Eläkkei­den omaisu­u­den­suo­ja poh­jau­tuu valiokun­nan käytän­nön mukaan (PeVL 9/1999 vp , s. 2/I) ajatuk­seen, että tiet­ty ansiosi­don­nainen etu­us, ennen kaikkea oikeus työeläk­keeseen, ansaitaan palvelus­suh­teen kestäessä. Täl­lä tavoin ansait­tavaa mut­ta vas­ta myöhem­min mak­set­tavaa etu­ut­ta pide­tään työ­suorituk­sen vastik­keen osana. Oikeut­ta kansaneläk­keeseen ei sen sijaan kansaneläk­keen rahoi­tus­tavas­ta huoli­mat­ta ole pidet­ty omaisu­u­den­suo­jan piiri­in kuuluvana.”

    Har­va työeläket­tä saa­va saa kansaneläket­tä, joten suurim­mal­la osal­la eläkeläi­sistä eläke perus­tuu ansioihin

  50. Leena Y‑M:
    Eri­laisil­la laeil­la var­masti edis­tetään yhteistä hyvää, mut­ta niistä tulisi esimerkik­si tiedot­taa paikallisle­hdessä inforu­u­tu­mais­es­ti, kun uusia tulee. Kuka tosi­aan tietää kaik­ki lait, ase­tuk­set yms. määräyk­set ajantasaisesti.
    Var­masti maalaisjär­jel­lä pär­jää pitkälle, mut­ta onhan se vähän epäreilua, kun kyse­ly­tun­tikin tulee sel­l­aiseen aikaan, että ihmiset ovat vielä työ­matkalla. Jotain järkiperäistämistä ja uusimista var­maan täy­tyy tehdä EU-lakien ja mah­dol­lisen liit­to­val­tion myötä.

    Tämä on tietenkin aivan totta.
    Sil­loin kun Suomen liit­tymistä EU:hun valmis­telti­in, eräs Seu­ra-lehden luk­i­ja kir­joit­ti, että kun niistä direk­ti­iveistä niin paljon puhutaan, val­tio­val­lan tulisi lähet­tää ne jokaiselle niin, että niihin voisi kukin itse tutustua.
    Siinä vai­heessa niitä oli kään­net­ty 30.000 sivua.

  51. ceterum censeo: Sään­tö on ter­veen jär­jen vas­tainen sen takia, että ihmisen silmät eivät ole niskas­sa vaan katso­vat eteen­päin, joten on luon­te­vaa, että liiken­nöi­jä huole­htii siitä, että ei tör­mää mininkään edessää olevaan.

    Siis moot­tori­tien vasem­mal­la kaistal­la aja­van pitää huole­htia siitä, että ohitet­ta­va ei heilah­da eteen? 

    ceterum censeo: Ainakin autol­la ajaes­sa Ran­skas­sa näyt­tää ole­van se käytän­tö, että kaistan vai­h­ta­ja panee vilkun päälle ja vai­h­taa kaistaa. Takana tule­va antaa tilaa. Koke­muk­sen mukaan se toimii hyvin. 

    Niin, liiken­neympyrässä, mis­sä sisäkaistal­la ajaval­la on etu­a­jo-oikeus (tässä suo­ma­lainen lain­säädän­tö onkin täysin käsittämätön)

    (Ei siis kuten Suomes­sa, jos­sa jokainen kuvit­telee omis­ta­vansa 200 metriä edessään ole­vaa kaistaa) 

    Voisitko antaa viit­teen, mis­sä ker­ro­taan, että ran­skalaisel­la moot­to­ri­atiel­lä kaistaa vai­h­ta­va ei ole väistövelvollinen?

    1. Ran­skas­sa ja Ital­ias­sa kaistaa vai­h­taval­la to0della on etu­a­jo-oikeus takaa tule­vaan näh­den. Se tekee liiken­teestä huo­mat­tavasti sujuvampaa.

  52. Venäjäl­lä myös ruudus­ta ajo­radalle peru­ut­taval­la on etu­a­jo-oikeus, kun peru­u­tus­val­ot on syt­tyneet. Näin väit­ti se emi­grant­ti jon­ka vaku­u­tus mak­soi kyl­jen paikkauk­sen, hän kun luuli että se pätee Suomessakin.

  53. http://goo.gl/maps/9NRe3

    Esimerkkinäkymä Maunulas­ta, met­sän keskeltä tulee ulkoilu­tie Män­nikkö­tien poik­ki. Nyky­lain­säädän­nön mukaan pyöräil­i­jä väistää, van­han lain­säädän­nön mukaan autoil­i­jan olisi pitänyt väistää oikeal­ta tule­via pyöräil­i­jöitä? Onnea vaan, tuos­sa taisi vielä pyöräil­i­jöil­lä olla alamäkeä enne risteystä, eli vauhdin saisi hel­posti yli kolmenkympin.

    No, tämä on aika harv­inainen risteys, mut­ta ilmeis­es­ti just tämän­ta­pais­ten takia laki joudut­tu kir­joit­ta­maan niin että pyöräil­i­jät väistävät sama­nar­voi­sis­sa risteyk­sis­sä vasem­mal­ta tule­via auto­ja. Tiet­ty tässä nimeno­maises­sa kohdas­sas voisi vielä olla autotei­den risteys lähistöl­lä, että voisi ihme­tel­lä vielä sitä että ketä kään­tyvän auton pitäisi väistää, pyöräil­i­jäl­lä ei ainakaan olisi mitään hajua olisko auto tul­lut suo­raan vai kään­nök­sen kautta.

  54. Ruot­sis­sa hil­jainen pääsään­tö on väistämisvelvol­lisu­us. Suomes­sa sisäis­tet­ty pääsään­tö on etuajo-oikeus.

    Ruot­sis­sa ei vil­jel­lä kärkikolmioi­ta, joi­ta Suomes­sa on nykyään joka paikas­sa. Minä en käsitä, mihin kärkikolmio­ta tarvi­taan, muuhun kuin aiheut­ta­maan onnettomuuksia. 

    Sivu­tieltä tule­van ja pääti­etä aja­van pitäisi ilman kärkikolmio­takin taju­ta kyseinen liiken­neti­lanne ja nou­dat­taa kum­mankin varovaisuutta.

Vastaa käyttäjälle Shakeem Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.