Suomessa kuten kaikissa sivistysmaissa on oikeastaan kaksi lainsäädäntöelintä, eduskunta ja korkein oikeus. Eduskunta säätää lait ja korkein oikeus määrittelee ennakkopäätösten kautta, miten lakia tulkitaan. Joskus korkein oikeus tekee merkittäviä muutoksia tulkintaan. Vaikka eduskunta ei ole muuttanut kirjaintakaan laissa, tuomioistuin saattaa päättää, että tästä eteenpäin lakia tulkitaan toisin.
Eduskunnan säätäessä lakia takautuva lainsäädäntö ei tule kyseeseen kuin hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa, viimeksi kai sotasyyllisyyden osalta. Tuomioistuinten ennakkopäätösten kautta tekemät uudet linjaukset taas ovat asian luonteesta johtuen aina takautuvia. Toiminta, joka ei ennen ollut laitonta vaan peräti maan tapa, muuttuukin kaikkien osapuolten yllätykseksi rangaistavaksi eikä vain siitä päätöksestä eteenpäin vaan myös sen teon kohdalla, joka on valikoitunut ennakkotapaukseksi. Tässähän eräät keskustalaiset poliitikot ovat joutuneet kärsijöiksi. (Pidän heidän toimintaansa ehdottomasti vääränä, mutta käytännöt, joista heidät tuomittiin oli jatkunut vuosikymmeniä, se oli kaikkien tiedossa ja he varmaankin toimivat siinä uskossa, että näin saa tehdä, koska näin on aina saanut tehdä.)
Sama koskee tätä nyt ajankohtaista kysymystä, menettääkö syyttäjä syyteoikeuden, jos verottaja on määrännyt tai olisi voinut määrätä teosta veronkorotuksen. Yhtäkkiä suuri määrä verorikokseen syyllistyineitä (tai siis syylliseksi epäiltyjä) onkin vapautettu syytteistä, koska lainsäädäntömme ei ole kunnossa äänin 6–5.
Eikö voisi olla tapaa muuttaa lain tulkintaa kyseisestä kohdasta eteenpäin eikä takautuvasti? Ennakkotapaukset ovat takautuvuutensa vuoksi hankala asia silloin, kun tulkinta muuttuu.
====
Otan tästä esimerkin, joka on sydäntäni lähellä. Eduskunta päätti sotkea polkupyörän ja auton välisen selkeän väistämissäännön tavalla, josta useinkaan ei voi lakia lukemalla päätellä, kumman pitäisi väistää. Kun valitin tätä moniselitteisyyttä, minulle vastattiin, ettei se lain yksiselitteisyys ole niin tärkeää, koska aikanaan tuomioistuimet määrittelevät mitä tällä lainsäädännöllä tarkoitetaan. Paitsi, että on tavallisen fillaroijan kannalta vähän kohtuutonta, ettei pyörällä voi ajaa käymättä läpi korkeimman oikeuden ennakkoäätöksiä, on se myös kohtuutonta niiden osapuolten kannalta, jotka voidaan tuomita vaikka vankeuteen äänestystuloksella tilanteessa, jossa laiki ensimmäisen kerran saa selkeän sisällön.
Ode on ihan oikeassa kritiikissään. Tuolta voi kerrata, mitä kuuluu rikosoikeudellisen legaliteettiperiaatteen sisältöön.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Laillisuusperiaate
Millä eri tavoilla väistämissääntölakia sitten voi tulkita itse lain pohjalta?
Mediassa, liikenneturvallisuustiedotuksessa ja ajokoulutuksessa se kai opetetaan aika yksiselitteisesti ja itsekin olen toiminut tämän pohjalta. Onko jossain kohdassa tehty virheellinen tulkinta?
Yksittäisillä kansalaisilla varmasti on omia outojakin käsityksiä mutta niitä nyt on kai vähän kaikista laeista. Jolloin valvonnan merkitys korostuu…
Ja kohtuutonta se mahdollinen vaikeatulkintaisuus on kai myös tavallisen autoilijan kannalta, ei pelkästään pyöräiljän…
Pyörän väistämissäännöistä.
Jos pyörätie kulkee 30 senttimetrin päässä autotiestä ja auto ja pyörä kulkevat samaan suuntaan ja auto kääntyy oikealle. Tällöin kääntyvä auto on väistövelvollinen.
Jos pyörätie kulkee 30 metrin päässä autotiestä ja auto on kääntynyt risteyksessä oikealle, pyörä väistää.
Nämä molemmat ovat yksiselittäisiä, mutta se tarkoittaa, että jossain 30 senttimetrin ja 30 metrin välillä on maastoon merkitsemätön raja, jossa väistövelvollisuus vaihtuu. Missä se on?
Ei se ole näkymätön kunhan liikennesuunnittelijat ottavat lain huomioon ja suunnittelevat risteykset ja merkinnät asianmukaisesti.
Suurin osa epäselvistä tilanteista ei johdu laista vaan siitä että suunnittelijat istuvat ilmastoidussa työhuoneessa ergonomisessa työtuolissa eivätkä ole polkupyörää nähneetkään sen jälkeen kun täyttivät 18.
On luultavasti kiva leikkiä arkkitehtia ja kikkailla suunniteluohjelmassa väyläaiheiden makrotekstuurilla joka luo katutilan käyttäjälle mielikuvan turvallisuushakuisesta liikenneympäristöstä.
Suurin osa noista risteyksistä on tehty aikana, jolloin ei ollut mitään epäselvää, koska vasemmalta tuleva väisti oikealta tulevaa, oli etäisyys autotien risteykseen mikä hyvänsä.
Parasta olisi, jos lait olisi kirjoitettu yksikäsitteisen selvästi. Näin tuomioistuimen tulkinnat koskisivat tyypillisesti esim. sitä, milloin “haitta on merkittävä”, eikä sitä, onko oikealta tulevalla oltava etuajo-oikeus, jos tuo kohta on jäänyt laissa kokonaan määrittelemättä.
Jos oikeus katsoo tarvitsevansa jossain nyt käsiteltävässä asiassa jonkin sellaisen (lain puutteellisuuksia paikkaavan) tulkinnan, jota eduskunta ei ole ilmeisesti ymmärtänyt antavansa, eikä jättävänsä tarkoituksella tuomioistuimen harkintaan, se voi antaa tuomion harkintansa mukaan nykyisen lain ja oman parhaan lain hengen tulkintansa mukaan (tätä vaatii syytetyn oikeus tulla tuomituksi nykyisen lainsäädännön perusteella), mutta pyytäisi eduskuntaa paikkaamaan lain pikaisesti sen sijaan, että nyt tehty lakia johonkin uuteen suuntaan venyttävä (mahdollisesti eduskunnan kannasta poikkeava) tulkinta jäisi pysyväksi. Tehtäisiin siis ero eduskunnan tarkoituksellisesti jättämän tulkintavaran ja toisaalta eduskunnan unohtaman kohdan tai epäselvästi kirjoitetun lain välillä.
Taannehtivat muutokset voivat olla perusteltuja tapauksissa, joissa on ilmeistä, että lain haluttiin kattavan myös kohdat joissa lakitekstiin jäi puutteita. Murhamies voidaan siis tuomita muuttamalla taannehtivasti lakia, vaikka laissa olisikin ollut jokin ilmeinen porsaanreikä (esim. jos laki olisi kirjoitettu koskemaan vain Suomen kansalaisia). Näissä käsitellyissä veroasioissa on aika ilmeistä, että lainsäätäjä halusi selvät veronkiertäjt tuomiolle. Siksi voisi olla mahdollisuuden rajoissa muuttaa asia vielä niin, että nyt kohtuuttoman vähällä päässeet rikolliset (jotka tiesivät hyvin rikkovansa sääntöjä) joutuvat lopulta vastaamaan teoistaan. Tämä ehkä oli eduskunnan tarkoitus, ja myös kansalaisten ymmärrys, ja rikollisten ymmärrys, vaikka nyt (ilmeisen vajavaisen lain) tulkinta onkin toinen.
Sotasyyllisyysasiat eivät kai edenneet eduskunnan alkuperäisen tarkoituksen tai hengen mukaan, vaan säännöt muodostettiin jälkikäteen. Tässä verotustapauksessa kahden tuomion kielto näyttäisi sotivan normaalia oikeustajua, yleistä käsitystä lain sisällöstä ja myös eduskunnan aikeita vastaan. Kyse ei kai ole tosiasiassa tapauksesta, jossa joku olisi saamassa kaksinkertaisen tuomion yhdestä rikoksesta, vaan tapauksessa, jossa keskeinen tuomio uhkaa jäädä kokonaan antamatta.
Keskustalaiset poliitikot ovat tosiaan joutuneet kärsimään vähän midenkin puolesta, mutta toisaalta he ovat kyllä tienneet rikkovansa sääntöjä, jos ovat vaikka käyttäneet säätiön rahoja muihin tarkoituksiin, kuin niitä olisi pitänyt käyttää. Ehkä he luottivat siihen, että näistä rikoksista ei ole ennenkään poliitikkoja tuomittu. Mutta tuo ei riitä. Hyvä että tuomittiin. Valitettavaa on lähinnä se, että muut vastaaviin rikoksiin mahdollisesti syyllistyneet pääsivät livahtamaan, ja näin keskustalaiset jäivät ainoiksi kärsijöiksi. Ehkä rikollisen käytännön muodostuminen tavaksi ja oikeuslaitoksen aiempi lepsuus näissä asioissa voidaan ottaa huomioon lieventävänä asiana, mutta ei rikosksen rangaistavuutta poistavana. Ei lakia saa rikkoa, vaikka kaverit rikkoisivatkin.
Tekniikan maailmassa oli kerran listattuna tieliikennelakimme epäselvyyksiä. Niitä oli paljon.
Puhumattakaan siitä, että kyseinen sääntö on eräissä tapauksissa terveen järjen vastainen. Olen ollut tilanteessa, jossa ajan hyvin hitaasti eteenpäin, laitan vilkun päälle ja käännyn oikealle. Takaa sujahtaa kovaa vauhtia pyöräilijä. Onnistuu onneksi väistämään, mutta saa raivokohtauksen. Sääntö on terveen järjen vastainen sen takia, että ihmisen silmät eivät ole niskassa vaan katsovat eteenpäin, joten on luontevaa, että liikennöijä huolehtii siitä, että ei törmää mininkään edessää olevaan.
Muuten, siinä 30 metrin tapauksessa autoilijan olisi luontevaa väistää, koska pyöräilijä on oikealta tuleva ajoneuvo.
Ei sitä oikeallekääntymistapaa voi toisinkaan päin laittaa,koska joskus taas auto tulee pyöräilijän takaa. Ajattelitko, että sääntö otettaisiin formulakisoista niin, että edellä ajavalla on etuoikeus?
Suomea sitoo kuitenkin jossain määrin eurooppalaien sopimus liikennesäännöistä. Kaikkialla muualla sääntö on niin, että kääntyvä väistää. Jostain syystä tämä tuottaa asennoitumisongelmia vain Suomessa. Saksassa ja jopa Ranskassa autoilijat noudativat tuota väistövelvollisuutta tunnontarkasti.
Osattiin sitä juuri työmarkkinaneuvotteluissakin (kolmen päivän koulutuskiista).
Seuraavan kahden (?) vuoden aikana sitten odottavat työnantajan maksamaan koulutukseen osallistuvat jännittyneenä, millä tavalla verottaja alkaa koulutusta käsitellä. Veromätkyjä putoilee ennalta-arvaamattomalla tavalla sattumanvaraisille koulutetuille.
Kun lainsäädäntöä tehdään, pitäisi se tehdä niin, että kansalainen tietää varmasti, mitä verotukselta voi odottaa.
“Kun valitin tätä moniselitteisyyttä, minulle vastattiin, ettei se lain yksiselitteisyys ole niin tärkeää, koska aikanaan tuomioistuimet määrittelevät mitä tällä lainsäädännöllä tarkoitetaan.”
Hirveä aivopieru. Miksi ylipäätänsä vaivautua kirjoittamaan lakiin mitään jos sillä ei moniselitteisyyden takia ole mitään sisältöä ennen tuomioistuinten tulkintaa. Jos laille tulee sisältöä vasta tuomioistuimen ennakkopäätöksen jälkeen, eikö olisi sama vaikka jättäisi koko lakikirjan tyhjäksi ja antaisi tuomioistuimen keksiä lait?
No, eikös se anglosaksisen perinteen maiden Common Law toimi suurin piirtein näin. 🙂
Oma hankaluutensa on myös siinä, että veroja voidaan määrätä jälkikäteen lähes kuinka pitkän ajan päästä tahansa arvioperusteella, ja todistusvastuu veron epäoikeudenmukaisuudesta on veron maksajalla.
Jos mennään yleisempään keskusteluun mikä kaikki mättää oikeuslaitoksessamme niin lista on pitkä (saattaa olla epätarkkuutta koska en muista yksityiskohtia):
— Eri oikeusasteissa jatkuvasti ja satunnaisesti muuttuvat tuomiot
— Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jatkuvasti eri mieltä korkeimman oikeuden päätöksistä
— Miksi pääministeri on oikeuslaitoksen ulottumattomissa eli pääministeriä ei voida tuomita oikeudessa kuten kaikkia muita kansalaisia
— Oikeuslaitos ei julkista/perustele tuomioitaan mediassa/netissä, jolloin roskalehdet tulkitsevat niitä omalla tavallaan
— Oikeuskanslerin kummallinen kaksoisrooli eduskunnan ja hallituksen kruununjuristina sekä valvojana. Tätähän mm. Mauri Pekkarinen käytti hyväkseen Rovaniemen moottorikelkkatehtaan vai oliko se Suomi-soffan tapauksessa, jossa Pekkarinen ensin kysyi oikeuskanslerilta onko tämä ok ja kun siitä joku myöhemmin valitti, ei oikeuskansleri voinut omaa neuvoaan kumota, vaikka syytä olisi ollut
— Oikeuskanslerin vakavista väärinkäytöksistä antamat pliisut moitteet, jotka eivät johda mihinkään jatkotoimenpiteisiin
— Oikeuslaitos ei perustele valituslupien hylkäämistä mitenkään
— Pro & contra ‑menetelmän heikko käyttö eli ei punnita puolesta ja vastaan todisteita/perusteluja kunnolla
— Ylipäätään heikosti perustellut tuomiot
— Vaikutusvaltaiset tuomarit ovat kansalaisille täysin tuntemattoamia
— Jne.
Blogistille taitaa tulla järkytyksenä, että muiden alojen ohella myös lainkäyttö kehittyy. Oikeustieteilijät tekevät väitöskirjoja ja hiljalleen näissä kehitetyt teoriat siirtyvät käytäntöön kuten muillakin tieteenaloilla. Tietenkin tuomionistuimien pitää seurata aikaansa ja muuttaa tulkintojaan maailman muuttuessa.
Huomaa myös, että tuskinpa nämä tulkinnan muuttavat ennakkopäätökset tulevat asianosaisille yhtä suurena yllätyksenä kuin blogisti antaa ymmärtää. Ensin se mikä ei ole kiellettyä on useinmiten kuitekin moraalisesti väärin ja ymmärryksen lisääntyessä muuttuu paheksutummaksi yhteiskunnan silmissä, aina siihen asti, kunnes toiminnan paheksunta ylittää sen kynnyksen, että vakiintuneita tulkintoja muutetaan. Tulkinnan muutokset siis koskettava rajojen kokeilijoita.
Mainitsemasi esimerkit ovat täydellisiä havainnollitamaan tätä ilmiötä: “Maan tapa” on korruptiota, ja kun ymmärrys korruptiosta ja sen vaikutuksista on lisääntynyt on myös sen tuomittavuus ja paheksunta kasvanut. Oli vain ajan kysymys, milloin se muuttuisi oikeuden silmissä rangaistavaksi.
Osmon kritiikki on ihan asiallista. Jos a) ennakkopäätös on selkeä muutos aiempaan linjaan ja b) se on syytetylle selvästi epäedullinen linjanmuutos, takautuminen käsiteltävässä tapauksessa on hivenen epäreilua.
Korkein oikeus tekee toisaalta myös syytetyille edullisia linjanmuutoksia, ja usein kyse lienee enemmänkin uudesta tilanteesta tai vanhan täsmennyksestä, joihin korkein oikeus haluaa ottaa kantaa. Aika harvoin tulee totaalisia linjanmuutoksia. Ne bis in idem ‑ratkaisu oli toki tällainen ja korkein oikeus myös avoimesti myönsi tämän.
Jos takautuva vaikutus käsiteltävään tapaukseen poistuisi, valtion on otettava näissä tapauksissa myös oikeudenkäyntikulut hoitaakseen.
Olisko jäisillä keleillä vaikutusta ? Raskain=auto menee eteenpäin eikä niin vain pysähdy. Ja auton sivuikkunat on kuitenkin usein huurussa..
MrrKAT,
Kitkakerroin on suunnilleen sama raskaalla ja kevyellä ajoneuvolla ja siten myös hidastuskiihtyvyys.
Jatkan vielä sen verran, että asia voidaan nähdä myös laajemmasta näkökulmasta.
Suomi on sitoutunut ihmisoikeussopimukseen, ja linjanmuutoksen on voitu ounastella olevan tuloillaan. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa määritellään ihmisoikeussopimuksen sisältö, jota Suomi on luvannut noudattaa. Pitääkin kysyä, pitääkö suomalaisten olla tietoisia myös ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä? Miksei pitäisi, kun eihän kansa ole tietoinen kotimaistenkaan tuomioistuinten ratkaisuista. Näin ollen asiassa ei ole tapahtunut niin dramaattista takautumista kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää.
Korkein oikeus myös nimenomaisesti viittaa ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön omissa ne bis in idem ‑ratkaisuissaan. Toki esikuvana lienee ollut enemmän Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaisu, johon korkein oikeus ei tavallaan edes voi viitata.
Ainakin autolla ajaessa Ranskassa näyttää olevan se käytäntö, että kaistan vaihtaja panee vilkun päälle ja vaihtaa kaistaa. Takana tuleva antaa tilaa. Kokemuksen mukaan se toimii hyvin. (Ei siis kuten Suomessa, jossa jokainen kuvittelee omistavansa 200 metriä edessään olevaa kaistaa) Se on siis tämä formulalogiikka, jonka mukaan edellä ajavalla on etuajo-oikeus. Sääntöjä voidaan toki laatia monella tavalla, mutta tämä on parhaiten ihmisen anatomiaan sopiva.
Ja niin. Jos se auto tulee oikealle kääntyessään pyöräilijän takaa, pyöräilijällä on luonnollisesti etuajo-oikeus ja autoilija väistää.
Hassua, että poliitikko haluaisi luovuttaa lainsäädäntövaltaa tuomioistuimille.
“Eikö voisi olla tapaa muuttaa lain tulkintaa kyseisestä kohdasta eteenpäin eikä takautuvasti? ”
On: tarkentamalla lainsäädäntöä. Lainsäädäntöön jää aina aukkoja. Osa näistä aukoista tiedetään jo lakia säädettäessä, osa tulee yllätyksenä. Kun halutaan täyttää tulkinnallinen aukko joitain tulevia tapauksia varten, se hoituu muuttamalla kyseinen säännös tarkemmaksi.
Tietysti rajansa silläkin on, miten tarkkaa lainsäädännön tulee olla, pysyäkseen informatiivisena. Autoa humalassa kuljettava tuomitaan rattijuopumuksesta. Vaan eduskunta ei halunnut ottaa lakia säätäessä kantaa siihen, tuleeko kuljettaneeksi autoa jos istuu kuskin viereisellä paikalla ja humalassa käynnistää moottorin saadakseen auton lämmityksen päälle eikä käsijarru ole päällä, jolloin auto liikkuu 1,5 metriä. Korkein oikeus joutui lopulta vastaamaan kysymykseen, onko kysymys eduskunnan tarkoittamasta auton kuljettamisesta, kun sellainen tilanne käytännössä tuli vastaan.
Oikeustieteilijät kyllä pohtivat näitä teoriassa joskus tulevaisuudessa mahdollisesti vastaan tulevia tapauksia, mutta ei minkään tulkinnallisesti sitovan kommentaarin kirjoittaminen oikein tuomioistuimen tarkoituksiin sovi. Sitä kommentaaria kun voi kirjoittaa myös lainsäätäjä lain perusteluihin niin paljon kuin haluaa ja tuomioistuin kyllä ottaa nuo ajatukset hyvin vakavasti epäselvissä tilanteissa.
Tämmöisiä pykäliä on pakko säätää, koska mikään laki ei voi kattaa koko todellisuuden moninaisuutta. On pakko olla paikkoja, joissa on harkintavaltaa. Muutoin seurauksena on “suurin oikeus – suurin vääryys”.
Päinvastoin on moitittava hallinto-oikeuskäytäntöä siitä, että näitä lainsäätäjän tarkoituksella avoimiksi jättämiä harkintamahdollisuuksia aiheetta rajoitetaan. Esimerkiksi rakennusluvan myöntämisen perusteeksi on säädetty “rakennus soveltuu paikalle”. Tämän on ollut tarkoitus antaa ympäristölautakunnille harkintavaltaa esteettisissä ja tarkoituksenmukaisuuskysymyksissä, mutta hallinto-oikeuskäytännössä pykälä on muuttunut kuolleeksi kirjaimeksi. “Soveltumattomuutta” ei voi soveltaa, joten asemakaavoista tulee hirvittävän tarkkoja ja pienipiirteisiä.
Itse asiassa periaate on: “ken näkee, se väistää”. Koskee myös parkista lähtöä.
Laki on aivan jotain muuta, mutta sen ei anneta häiritä hyväksi havaittua käytäntöä.
Olen samaa mieltä siitä, että tuollaisia oikeuden harkintaan nojaavia kohtia on lakiin hyväkin kirjoittaa silloin, kun yleisjärkevä tuomareiden harkinta tuottaa paremman tuloksen kuin yritys säätää laki niin tarkaksi, että se kattaisi kaikki eteen mahdolisesti tulevat tapaukset. Vain kohdat, joissa laki on vahingossa kirjoitettu huonosti, tulee korjata paremmiksi.
Myös viittaukset lautakuntien harkintaan voivat olla hyvä tapa kirjoittaa lakeja (jos vain toimivat käytännössä).
Höpsis. Kyllä se tuottaa ongelmia ihan joka puolella. Suomalaiset vain seuraavat enemmän suomalaista keskustelua. Mutta lueppa vaikka jotain englantilaisia lehtiä polkupyöräilijöiden ja muun liikenteen suhteista…
En ole pyöräillyt Britanniassa, mutta Saksassa autot väistävät fillaria korostetun huolellisesti tilanteissa, joissa edes minä en väistäisi, koska ehtisi alta pois ilman että fillari joutuu hidastamaan,
Olennainen ongelma on, että tuomion täytääntöönpano ihan selvissä rikoksissa kestää ja kestää, jolloin rangaistusvaikutus katoaa.
Ensiksi poliisi tutkii, sitten poliisin apperit skannataan syyttäjä tutkii, tämän jälkeen jonotetaan käräjäoikeuteen, paperit skannataan oikeutta varten — tässä vaiheessa on mennyt ripeässä tapauksessa n 6 kk, jolloin saadaan tuomio, josta valitetaan. Hovin uomio alkuperäisestä tapahtumasta on vähintään vuoden kuluttua.
hoivioikeuden lainvoimaisen tuomion jälkeen onkin hilpeää, kun kansalainen odottaa tuomion täytääntöönpanoa. Lainkuuliaisuus ei ole kovikaan korkealla. Tässä menee muutama kuukausi, jos ei pakoile kovin paljoa.
vaikka valtio säästää, toivon ´niin syyttömien, syyllisten kuin kaikkien muiden puolesta: Toivottavasti Vihreät eivät enää ole säästämässä oikeulaitoksista ja rangaistuslaitosten kuluissa.
Jos käräoikeuksien tuomiot olisivat laadukkaampia, hovioikeuksien ruuhka pienenisi. Vähän kuin perusterveudenhuolto hoitaisi aiemmin ennen erikoissairaanhoitoa.
Jos vaikeat tapaukset saadaan vankilaan nopeammin, oikeuslaitokselal on merkitystä. Ensikertalainen saa ehdollisen tuomion — myös valkokaulusrikollisuudessa — mutta silti oikeissakoja tai mitään muuta ei määrätä. Homma menee ihan pelleilyksi.
Nopeampi ja sujuvampi prosessi tuottaisi yhteiskunnalle hyötyjä, joita tarvitaan.
Kitkakertoimissa on kyllä eroja, raskaan liikenteen renkaat on suunniteltu priorisoiden enemmän kestävyyttä kuin max. kitkaa. Raskailla ajoneuvoilla ei juuri ole nastoja.
Myös jarruissa on eroja.
Hidastuskiihtyvyydessä on suuria eroja, jopa niin että rekkojen hidastuvuus 5m/s², henkilöautoilla lähes 10m/s² (tosin täsmällisen tiedon löytäminen on vaikeaa).
Hyvä esimerkki takautuvasta lainsäädännöstä on valtion liikelaitosten henkilöstön eläkelaki.
Aikoinaan valtion eläke kertyi 2,2% vuodessa ja täysi 66 % eläke ansaittiin 30 vuodessa.
Vastineeksi valtio tarjosi alempaa palkkaa.
Mutta vuoden 1994 yhtiöittämisten yhteydessä valtio ei suostunutkaan maksamaan enää täyttä eläkekertymää vaankertymästä vähennettiin 10 %
Näin siis jälkikäteen.
Vuoden 2005 uudistuksessa tuota ennen 1994 ansaittua eläkettä leikattiin taas: Nyt 13 %
Eli käytännössä tuo valtion aikanaan lupaama parempi eläke/pienempi palkka osoittautui huijaukseksi.
Päätös pyrittiin salaamaan ja niinpä eläkeasiantuntijoillekin sika paljastui vasta vuosia myöhemmin.
Mutta eläkkeensjalle temppu oli ruma:Useimmat leikkauksen uhrit olivat +55-vuotiaita,joten enää ei omilla toimilla voinut säästää korvaavaa eläkettä.
Valtio säilytti leikkurit,joten esim ulkomailta saatua eläkettä vastaava summa leikataan valtion eläkkeestä pois valtion maksamasta eläkkeestä.
Valtio on roistotyönantaja,joka voi käyttää lainsäädäntövaltaansa mielivaltaisesti
Kyllä kuljettavat osaavat kääntää päätä ja katsoa muualle, kuin minne ovat menossa. Pyöräonnettomuuksia sattuu varsin paljon kun oikealle kääntyvä autoilija tulee risteykseen kolmion takaa, jolloin autoilija huomioi lähinnä vasemmalta tulevan autoliikenteen. Eli autoilija on menossa oikealle ja katsoo vasemmalle. Huonostihan siinä käy.
Nyt kun puhutaan kääntyvistä autoista niin se autohan ei suinkaan mene eteenpäin vaan kääntyy. Jos vauhtia on liikaa eikä auto liukkaalla pysähdy, niin ei se oikein käännykään.
Näinhän sitä väitetään, mutta ei niitä sopimuksia turhan tarkasti noudateta. Esimerkiksi Suomen “pyörätieltä tulija väistää” ‑sääntö (tieliikennelaki 14 § 4 momentti) ei ihan ole Wienin sopimusten mukainen. Sopimusten mukaan oikealta tulevaa väistetään, paitsi jos liikenteen ohjauslaitten toisin määrätään.
Sivistysvaltioissa on myös kaksi tuomioistuinta: Oikeusjärjestelmä ja yleinen mielipide.
Nämä rötösherrat tulisi tuomita yleisen mielipiteen silmissä. Toisin sanoen lehdistön tulisi etsiä nimilistalle vuotaja ja julkaista nimet. Vahinko kyllä suomalainen lehdistö on selkärangatonta, että tälläiseen ei ole uskallusta.
Pistetään tähän kuitenkin mainos siinä toivossa, että olen väärässä: Toimittaja hoi, nyt olisi mahdollisuus loistaa ja olla sankaritoimittaja. Voit pistää luun kurkkuun halveksitulle ja korruptiosta epäilylle oikeusjärjestelmälle sekä rötösherroille. Kerro meille ketä nämä veronkiertäjät ovat!
No tuo ratkeaa helposti sillä että ottaa pyörästä jarrut pois. Silloin etuajo-oikeuden saa se pyörä joka “ei niin vaan pysähdy”.
Hyvää matkaa rekan alle sillä huuruautolla.
“Eduskunnan säätäessä lakia takautuva lainsäädäntö ei tule kyseeseen kuin hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa, viimeksi kai sotasyyllisyyden osalta. ”
Höpö höpö, tuo valtiolta ulkoistettujen eläkeleikkaukset ovat nimenomaan jälkikäteen säädettyä lainsäädäntöä, jolla puututaan jo päättyneeseen työsuhteeseen , esim 1994 kaikki saivat vapaakirjan, mutta ainoa ryhmä jonka eläkemäärään puututtiin 2005 uudistuksessa olivat valtiolta ulkoistetut.
Ilmeisesti rahaa tarvittiin poliitikkojen ja virkamiesten eläkeparannuksiin
Takautuminen on “kiellettyä” Rikoslain osalta. Tai ei se kiellettyä ole, mutta harvinaista. Ei voida säätää lakiin rangaistusta teosta, joka tekoaikana ei ollut rangaistava. Tai jotain.
Muita lakeja voidaan säätää aivan hyvin takautuvasti. Erityisesti erilaisia vero- ja maksulakeja.
Se vain tuottaa helposti aivan järjetöntä lakia ja älyttömiä porsaanreikiä.
Lainsäädäntöä on aika mahdoton tehdä vesitiiviiksi. Liikennelainsäädäntö antaa tähän paljon hyviä esimerkkejä.
Tieliikenneasetuksen mukaan jalankulkija ei saa astua punaisen valon palaessa ajotielle, pyörätielle eikä raitiovaunukaistalle. Syyllistyykö jalankulkija rikkeeseen, jos valo vaihtuu kesken askelta punaiseksi? Riippuuko tämä siitä, missä kohdassa jalankulkijan painopiste on valon syttymishetkellä? Entä kyseisen jalankulkijan reaktioajasta ja kyvystä pysäyttää liikkeensä? Laki ei vastaa.
Entäpä jos pyöräilijä törmää toiseen pyöräilijään, joka tulee vauhdilla oikealta pensasaidan takaa. Kumpi on syyllinen? Ajoneuvon kuljettajan on väistettävä muuta tietä oikealta tulevaa ajoneuvoa. Mutta toisaalta lakiin on kirjattu varovaisuusvelvoite, jonka mukaan tienkäyttäjän on noudatettava olosuhteiden vaatimaa huolellisuutta ja varovaisuutta.
Tai jos autojono ajaa lumisella maantiellä ja vastaan tulee raskas ajoneuvo, joka nostaa lumipilven peräänsä. Tieliikennelain mukaan ajoneuvo on voitava pysäyttää ajoneuvon edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla, joka saattaa tällaisessa tilanteessa olla jäinen tie ja näkyvyyttä kolme metriä. Pitääkö siis jonossa ajavan painaa jarru pohjaan vastaantulijan kohdalla? Laissa lisämääreenä on “kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa”.
Kaikissa näissä tilanteissa aikaa päätöksen tekemiseen on sekunteja, ei ole aikaa soittaa juristille. Oikeusistuimet joutuvat ottamaan kantaa siihen, vaikuttaako jokin tekijä olennaisesti onnettomuuden syntyyn, ja oliko jokin tilanne ennalta arvattavissa vai ei. Samoin näissä tapauksissa yhteistä on se, että eksaktien ja kohtuullisten sääntöjen määrittäminen on kovin vaikeaa.
Tähän samaan liittyy Osmon ihan relevantti esimerkki siitä, että pyöräteiden osalta osa liikennejärjestelyistä on sellaisia, joissa väistämisvelvollisuustulkinnan saa vasta HO:sta tai KKO:sta.
Näissä tosin myös kaupunkisuunnittelulla on oma osuutensa asiasta. Yksi omista lemppareistani on Hesarin ja Vauhtitien risteyshässäkkä, jossa on kyllä ihan mahdoton tietää, mitä ajolinjoja ja ketä väistäen fillarin pitäisi noudattaa. Hesaria länteen ajavan ja Vauhtitielle kääntyvän autoilijan silmin polkupyörä ylittää tien vasta seuraavassa risteyksessä, Hesaria länteen ajavan polkupyöräilijän silmin kyse on selvästi kääntyvästä autosta. Ystävällisenä apuna tiemerkintänä on levenevä pyörätien jatke.
Jos paikalle sattuu kaksi fiksua tienkäyttäjää, kumpikin väistää. Jos paikalle sattuu kaksi jääräpäätä, tulkinta selviää raastuvassa.
Näyttää siltä, että Briteissä pyörätien ja autotien risteyksissä on jokseenkin aina kärkikolmio polkupyörälle. Katuun maalatuilla pyöräkaistoilla näin ei välttämättä ole.
Minusta on järkevä periaate, että kääntyvää ajoneuvoa ei saa sivuuttaa kääntymissuunnan puolelta, silloinkaan kun pyöräilijä joutuisi antamaan tietä kääntyvälle henkilöautolle. On suoranaista onnettomuuksien kerjäämistä, jos pahassa näkökatveessa olevalle annetaan etuajo-oikeus.
Näin teoriassa. Ja sitten käytännössä eri tilanteissa käy vähän eri tavalla.
Raskas henkilöauto pysähtyy yhtä nopeasti kuin kevytkin. Sen sijaan ilmajarrullinen raskas ajoneuvo pysähtyy hitaammin johtuen reaktioajasta — ja tällä on nimenomaan kaupungissa hyvällä pidolla iso merkitys, kun reaktiomatka on pidempi kuin jarrutusmatka.
Erilaisia lukemia on saatavilla, mutta 40 km/h ‑nopeudesta henkilöauton pysäytysmatka on alle 20 m (reaktiomatka 11 m + jarrutusmatka 7 m), yhdistelmäajoneuvolla noin 30 m (reaktiomatka 17 m, jarrutusmatka 13 m).
Liukkaalla tienpinnalla renkailla on iso merkitys. Yleensä henkilöautoissa on pitävimmät renkaat, raskaissa ajoneuvoissa liukkaimmat. Näiden todellinen vaikutus riippuu tilanteesta, ero voi olla pieni tai suuri.
Kuivalla tienpinnalla maantienopeuksilla perinteisillä rumpujarruilla varustetun kuormatun yhdistelmän jarrutusmatka on noin nelinkertainen verrattuna henkilöautoon (100 m vs. 25 m). Kuormaamattomalla ABS-jarrullisella yhdistelmällä matka ei ole kovin paljon henkilöautoa pidempi (40 m). Pysähtymismatkassa raskas ajoneuvo ottaa kymmenisen metriä lisää jarrujen viiveiden vuoksi.
Raskaissa ajoneuvoissa kysymys ei siis ole kitkakertoimesta, vaan jarrujen toiminnasta ja jarruvoimasta. Isomassaisen kappaleen pysäyttäminen tuottaa paljon lämpöenergiaa, joka jarrujen ja renkaiden pitäisi kestää.
Kuorman sidonta ja kuljettajan usko siihen vaikuttaa myös ajoneuvon käytökseen. Paperirullat yhdistelmäajoneuvossa tai matkustajat kaupunkibussissa ovat haastava kuorma.
Toisaalta pieni massa ei takaa nopeaa pysähtymistä. Käytännön tilanteissa moottoripyörällä on usein pidempi jarrutusmatka kuin autoilla, koska matka rajoittuu kuljettajan kykyihin, eikä pyörää saisi kaataa. Nykyaikaisella autolla jarruttaminen sujuu toopemmaltakin, kun pelkkä polkimen painaminen riittää.
Polkupyörällä jarrutusmatka rajoittuu taitavan pyöräilijän kourissa painopisteen korkeuteen. Tehokkain tapa jarruttaa on jarruttaa pelkällä etupyörällä niin, että takapyörä on juuri nousemaisillaan ilmaan. Tällöin kiihtyvyys on noin 0,5g. On tosin olemassa jarrutustekniikoita, joissa samanaikaisesti heitetään painopiste taakse, jolloin jopa 0,8g on mahdollista, mutta näitä harvempi hanksaa.
Jarrutusmatkoina ylläolevat lukemat tarkoittavat sitä, että käytännössä taitavan (osaa jarruttaa tarkasti etupyörällä) ja kunnossa olevalla kalustolla (etujarru puree tarpeeksi hyvin ja tarpeeksi tasaisesti) ajavan pyöräilijän jarrutusmatka on noin tuplat auton jarrutusmatkasta. Tällä ei kuitenkaan ole sikäli käytännön merkitystä, että kaupunkinopeuksissa reaktiomatka on tärkeämpi, eikä pysähtymismatkan ero ole kuin muutamia metrejä.
Pelkällä takajarrulla jarruttavan tilanne onkin sitten paljon huonompi, samoin märkien vanteiden tai huonojen jarrujen kanssa. Mutta ei kai kukaan pyöräilijä niin tyhmä ole, etteivät jarrut ja tekniikka olisi kunnossa.
Saksassa liikenteen logiikka toimii jotenkin toisin kuin Suomessa. Ainakin omien havaintojeni mukaan usko liikennevaloihin on paljon kovempi kuin meillä, mutta sitten taas nopeusrajoitusten ja ajoneuvovälien kanssa on vapaampaa.
Tämä on varmasti osin liikenteen valvonnan aikaansaamaa muutosta. Olen joskus saksalaisten kyydissä istuessani kuitenkin pohtinut, että liukkaiden kelien vähäisyys on myös tehnyt sen, että nykivämpi ajotapa on luontevampi valinta kuin meillä. (Ts. suomalainen autoilija jättää kesälläkin pysähtymättä punaisiin, koska liika jarruttaminen on pahasta.)
Perustuslaki 8§:
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty.
Tämä ei kuitenkaan ole sikäli absoluuttinen kielto, että taannehtivia lakeja voidaan perustuslain säätämisjärjestyksessä säätää. (Yleisemminkin näin on mahdollista säätää perustuslain kanssa ristiriidassa olevaa lainsäädäntöä.)
Lisäksi Suomessa on käytössä lievemmän lain periaate. Jos tuomitsemishetkellä käytössä on teon suhteen lievempi lainsäädäntö kuin tekohetkellä, käytetään tätä lievempää lainsäädäntöä.
Edellinen momentti:
“Kuljettajan on kuitenkin aina väistettävä muuta liikennettä, jos hän on tulossa tielle pihakadulta, kävelykadulta, pihasta, pysäköintipaikalta, huoltoasemalta tai muulta vastaavalta alueelta taikka polulta, tilustieltä tai muulta vähäiseltä tieltä tai moottorikelkkailureitiltä.”
Samanlainen sääntö jossain muodossa lienee voimassa melkein kaikissa maissa. Kysymys vain on siitä, mikä tulkitaan vähäiseksi. Meillä pyörätie rinnastetaan lainsäädännössä näihin vähäisiin väyliin.
(Olen toki samaa mieltä siitä, että pyöräilijöiden suhteessa muihin tielläliikkujiin on aivan liikaa juridista kompleksisuutta. Harva tienkäyttäjä sekä osaa säännöt että välittää niistä.)
“Kun valitin tätä moniselitteisyyttä, minulle vastattiin, ettei se lain yksiselitteisyys ole niin tärkeää, koska aikanaan tuomioistuimet määrittelevät mitä tällä lainsäädännöllä tarkoitetaan.”
Näissä on se ongelma, että nää säännöt käsitetään pelkästään laeiksi, eikä ymmärretä, että ne ovat myös ohjeita liikenteessä liikkuville. Näiden sääntöjen ohjeluonteisuus tarkoittaa, etteivät ne voi olla monimutkaisia, jos ne ovat silloin niiden soveltaminen on vaikeaa tai lähes mahdotonta liikenteessä.
Totta ja tarjoaa unelmamarkkinat lakimiehille, sillä pitää kaivaa esille, onko samantapaisessa asiasta joskus päätetty jossain takametsien tuomioistuimessa. Tosin tekoäly on alkanut korvata juniori juristeja, joiden murheena tämä kaivelu on ollut. Huom: ei ole sovellettavissa suomalaiseen lääketieteeseen.
Osmo, kevyenliikenteen lainsäädännöstä olen samaa mieltä. Se on sen verran sekaisin, ettei sitä edes kannata yrittää korjata, vaan mielummin kirjoitetaan uutta.
Unohdat kuitenkin kolmannen tärkeän elementin lainsäädäntötyöstä, joka on kaikissa oiekissa sivistysmaissa: perustuslakituomioistuin. Suomalainen käytäntö on vähintäänkin hämmentävä, mutta siinä mielessä ymmärrettävä, ettei Suomen kokoisesta maasta välttämättä löydy riittävää määrää osaavia juristeja.
Ei se ihan noinkaan ole, eläke on osaa palkkaa ja kun se on määritelty työsopimuksessa niin se nauttii perustulain suojaa eikä sopimusta voi muuttaa noin vain.
Tämähän tuli selväksi Liliuksen kohdalla ja nyt Elopin. Eduskunta voisi päättää siitä 4/5 enemmistöllä, mutta nämä lait on säädetty vastoin tuota suojaa.
En ole ollut virkamies,vaan yksityisoikeudellisessa työsopimusuhtessa valtiion , joten lakiin virkamiehistä ei voi vedota.
Taitaa olla seuraava projekti riitauttaa tämäkin asia.
Ensin riitautin irtisanomiseni, jonka voitin ja sitten päätin pyrkiä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Ensimmäinen hakemus hylättiin, mutta valitukseni vakuutusoikeuteen käänsi asian edukseni.
Ehdin vanhuuseläkkeelle, mutta nyt vanhuuseläke muuttuukin työkyvyttömyyseläkkeeksi. Tosin vain puoleksi vuodeksi.
Mutta kun saan eläkkeen takautuvasti niin saan taas kunnon potin.
Itse asiassa riitely on ollut tuottavaa, muutaman tunnin työllä kymmenien tuhansien eurojen tuotto.
Riitely on tuottavaa työtä ja työllistää paljon ihmisiä
“Suomessa kuten kaikissa sivistysmaissa on oikeastaan kaksi lainsäädäntöelintä, eduskunta ja korkein oikeus.”
Suomessa on kolmaskin “lainsäädäntöelin” eli Suomen tulli, jonka lainvastaista toimintaa käytettyjen autojen tuontiverotuksessa on purettu edelleen puretaan sekä kotimaan että EU:n tuomioistuimessa.
Tullin perimät lakien vastaiset verot on palautettu ja tulossa on vielä uusia takaisinmaksuja. Viimeisn oikeustapaus on, kun vuoden 1999 autosta oli peritty CO-päästöihin perustuva vero, vaikka autolla ei ollut siihen aikaan ollut vielä tehtaan eikä kenenkään muunkaan määrittelemää CO-päästöarvoa.
Perustuslakivaliokunnan mukaan eläkkeen ansiosidonnainen osuus nauttii omaisuuden suojaa, mutta vain nimellisesti. Inflaatiosuojaa ei tietääkseni ole. Kansaneläke ei myöskään nauti omaisuuden suojaa.
Perustuslakivaliokunnan lausunto 60/2002 vp:
“Eläkkeiden omaisuudensuoja pohjautuu valiokunnan käytännön mukaan (PeVL 9/1999 vp , s. 2/I) ajatukseen, että tietty ansiosidonnainen etuus, ennen kaikkea oikeus työeläkkeeseen, ansaitaan palvelussuhteen kestäessä. Tällä tavoin ansaittavaa mutta vasta myöhemmin maksettavaa etuutta pidetään työsuorituksen vastikkeen osana. Oikeutta kansaneläkkeeseen ei sen sijaan kansaneläkkeen rahoitustavasta huolimatta ole pidetty omaisuudensuojan piiriin kuuluvana.”
Just polkupyörästä on karmeita (lapsuus)muistoja etupyörällä jarrutuksesta peilikirkkaalla jäällä, varma nurinlento nopeammin kuin ehtii ajatella a:ta arabiaksi. (Ja helppoa mennä rekan alle). Liukkailla tapana ollut jarruttaa jalka toinen maassa hitaasti takajarrulla.
Pikemmin pyörälle olis silloin etuajo-oikeus parempi. Auto ei kaadu liukkailla sillä tavalla.
Monimutkaista kun etu riippuu keleistä ja eri ajopeleistä ja renkaiden ominaisuuksista..
Totta, ja tämä sääntö on myös Wienin tieliikennesopimuksessa. Mutta entä jos pyörätie ei ole itsenäinen tie vaan tien osa? Voiko Mannerheimintiehen kuuluva pyörätie olla “vähäinen tie”, kun Mannerheimintie selvästi ei ole vähäinen? Mielestäni olisi kovin outoa, että tie olisi osittain vähäinen ja osittain ei.
Pyörätietä ei myöskään tieliikennelaissa rinnasteta vähäisiin teihin vaan käsitellään eri momentissa, eikä pyörätie ole yhtä vähäinen kuin muut vähäiset tiet. (Paitsi Ahvenanmaan laissa pyörätie rinnastuu vähäiseen tiehen.)
Nämä ovat oikeastaan kaikki saman ongelman eri puolia:
Perustelut ovat päätöksissä järjestään heikot ja, koska perusteluja ei tehdä kunnolla missään oikeusasteessa, myös ajattelu on summittaista ja myös perusoikeus- tai muukin järjestelmällinen harkinta jätetään säännönmukaisesti tekemättä. (Jos tätä harkintaa tehtäisiin oikeuslaitoksessa, niin ehkäpä myös välimiestehtävät olisivat julkisia; vaikuttavathan ne suoraan esteellisyyteen ja oikeusturvaan.)
Tätä taustaa vasten on täysin järjenvastaista, että suomalainen oikeuslaitos toimii niin hitaasti muihin maihin verrattuna, varsinkin, kun huomioidaan, ettei se ainakaan tässä vertailussa ole aliresursoitu.
Shakeem, se eläkeaikana tehtävä indeksikorotus olisikin aika vaikea sitoa mihinkään työsuhteen aikana tapahtuvaan eläkeoikeuden kertymään.
Sitähän ei tietysti näissä asioissa ole otettu huomioon että kertymäprosentit ja eläkemaksuprosentit eivät alussa olleet hyvin tasapainossa. Nykyään nuo eläkemaksut ovat suurempia suhteessa bruttopalkkaan kun otetaan työnantajan ja tekijän osuudet.
ETK:n toimitusjohtajakin totesti näiden lisäeläkejärjestelmien kattamattomia vastuita koskevien uutisten jälkeen että suomalaiseen perinteeseen kuuluu sopimuksista kiinni pitäminen. Ja aiemmin oli annettu ymmärtää että näiden lisäeläkejärjestelmistä maksettuja etuja varten olisi kerätty reservejä! 🙂
Eli myöhemmin havaitun epäoikeudenmukaisuuden purkaminen ei ole laillista, mutta joidenkin muiden pakottaminen tämän epäoikeudenmukaisuuden maksumiehiksi olisi laillista… 🙂
Eikö pyöräilijän väistämissäännön muutos lähtenyt ihan yhtä vaikeasti tulkittavasta tapauksesta aiemman sanamuodon ajalta? Kas silloin oli ongelmana, että jos pyörätie ei kulkenut ihan ajoradassa kiinni, ja pyöräilijä kääntyi vasempaan ylittääkseen tien, kukaan ei tiennyt miten kaukana pyörätie sai olla että pyöräilijä oli vielä kääntyvä ajoneuvo tai että pyöräilijä “siirsi ajoneuvoaan sivusuunnassa”, jolloin hän väisti, vai milloin pyörätienpätkä ajoradalle muuttui itsenäiseksi pyörätieksi joka muodosti tasa-arvoisen risteyksen; ja mikä vaikutus oli myös em. tapauksessa viistosti risteävän pyörätien lähestysmiskulmalla. Sitä ei voinut edes opettaa, kun tapauksia vasta ratkottiin oikeudessa yksi tapaus kerrallaan, eikä mitään tarkkaa linjaa ollut olemassa. (Joskin nykysäännön tiedotus tuntuu lähtevän aina ja yhä väärästä päästä, tässä lakiteksti on melkein se selkein esitys asiasta.)
Huonosti toteutettuja paikkoja on varsin tuoreissakin järjestelyissä. Niinkuin muut ovat sanoneet, millään säännöillä kaikkia risteyksiä ei saada selkeiksi ja turvallisiksi, vaan risteykset pitää tunnistaa ja järjestelyt korjata. Joissain kaupungeissa on näkynyt todella monen pyörätien päässä kärkikolmio aina kun ne ristesivät ajoradan kanssa, Helsingissä niitä ei käytetä?
Tuota, ihmisen suunnittelussa on otettu huomioon tarve nähdä muuallekin kuin eteensä. Sitä päätä, jossa silmät sijaitsevat, voi kääntää. Niska toimii siihen tarkoitukseen oikein hyvin.
Vastuuntuntoinen autoilija varmistaa, ettei aja pyöräilijöiden pöölle.
Mitä lakimuutoksiin tulee, vastuuntuntoinen lainsäätäjä varmistaa, että jokainen kansalainen vauvasta vaariin tulee tietoiseksi lakimuutoksista. Ei voi olettaa, että jos tieto mainitaan vain Finlexissä ja sivumennen jonkin lehden pikku-uutisena, ihmiset alkaisivat toimia lakimuutoksen suuntaisesti.
Tämänkaltaisissa lakimuutoksissa pitää ilmoittelun olla näkyvää ja selkeää, ja kampanjan sopii jatkua jopa kuukausia.
Erilaisilla laeilla varmasti edistetään yhteistä hyvää, mutta niistä tulisi esimerkiksi tiedottaa paikallislehdessä inforuutumaisesti, kun uusia tulee. Kuka tosiaan tietää kaikki lait, asetukset yms. määräykset ajantasaisesti.
Varmasti maalaisjärjellä pärjää pitkälle, mutta onhan se vähän epäreilua, kun kyselytuntikin tulee sellaiseen aikaan, että ihmiset ovat vielä työmatkalla. Jotain järkiperäistämistä ja uusimista varmaan täytyy tehdä EU-lakien ja mahdollisen liittovaltion myötä.
Harva työeläkettä saava saa kansaneläkettä, joten suurimmalla osalla eläkeläisistä eläke perustuu ansioihin
Tämä on tietenkin aivan totta.
Silloin kun Suomen liittymistä EU:hun valmisteltiin, eräs Seura-lehden lukija kirjoitti, että kun niistä direktiiveistä niin paljon puhutaan, valtiovallan tulisi lähettää ne jokaiselle niin, että niihin voisi kukin itse tutustua.
Siinä vaiheessa niitä oli käännetty 30.000 sivua.
Siis moottoritien vasemmalla kaistalla ajavan pitää huolehtia siitä, että ohitettava ei heilahda eteen?
Niin, liikenneympyrässä, missä sisäkaistalla ajavalla on etuajo-oikeus (tässä suomalainen lainsäädäntö onkin täysin käsittämätön)
Voisitko antaa viitteen, missä kerrotaan, että ranskalaisella moottoriatiellä kaistaa vaihtava ei ole väistövelvollinen?
Ranskassa ja Italiassa kaistaa vaihtavalla to0della on etuajo-oikeus takaa tulevaan nähden. Se tekee liikenteestä huomattavasti sujuvampaa.
Venäjällä myös ruudusta ajoradalle peruuttavalla on etuajo-oikeus, kun peruutusvalot on syttyneet. Näin väitti se emigrantti jonka vakuutus maksoi kyljen paikkauksen, hän kun luuli että se pätee Suomessakin.
http://goo.gl/maps/9NRe3
Esimerkkinäkymä Maunulasta, metsän keskeltä tulee ulkoilutie Männikkötien poikki. Nykylainsäädännön mukaan pyöräilijä väistää, vanhan lainsäädännön mukaan autoilijan olisi pitänyt väistää oikealta tulevia pyöräilijöitä? Onnea vaan, tuossa taisi vielä pyöräilijöillä olla alamäkeä enne risteystä, eli vauhdin saisi helposti yli kolmenkympin.
No, tämä on aika harvinainen risteys, mutta ilmeisesti just tämäntapaisten takia laki jouduttu kirjoittamaan niin että pyöräilijät väistävät samanarvoisissa risteyksissä vasemmalta tulevia autoja. Tietty tässä nimenomaisessa kohdassas voisi vielä olla autoteiden risteys lähistöllä, että voisi ihmetellä vielä sitä että ketä kääntyvän auton pitäisi väistää, pyöräilijällä ei ainakaan olisi mitään hajua olisko auto tullut suoraan vai käännöksen kautta.
Ruotsissa hiljainen pääsääntö on väistämisvelvollisuus. Suomessa sisäistetty pääsääntö on etuajo-oikeus.
Ruotsissa ei viljellä kärkikolmioita, joita Suomessa on nykyään joka paikassa. Minä en käsitä, mihin kärkikolmiota tarvitaan, muuhun kuin aiheuttamaan onnettomuuksia.
Sivutieltä tulevan ja päätietä ajavan pitäisi ilman kärkikolmiotakin tajuta kyseinen liikennetilanne ja noudattaa kummankin varovaisuutta.