Ne bis in idem — saivartelua rötösherrojen hyväksi

Jos veroil­moituk­sesi myöhästyy uno­hduk­sen tai muun sel­l­aisen syyn takia, verot­ta­ja määrää vero­tuk­seen veronko­ro­tuk­sen. Täl­lainen yleen­sä aika vähäi­nen hallinnolli­nen sank­tio on omi­aan pitämään yllä henkistä ryhtiä veronmaksajissa. 

Nyt korkein oikeus on päät­tänyt, että jos henkilölle, joka on syyl­listynyt kuin­ka tärkeään veronkier­toon hyvän­sä, on määrät­ty puut­teel­lis­es­ta veroil­moituk­ses­ta pienikin veronko­ro­tus, hän­tä ei voi syyt­tää tuomiois­tu­imes­sa enää tuos­ta rikok­ses­ta, kos­ka samas­ta teosta ei voi kahdessa eri pros­es­sis­sa määrätä ran­gais­tus­ta. Korkein oikeus oli myös sitä mieltä, että jos veronko­ro­tus­ta ei ole määrät­ty, mut­ta olisi voitu määrätä, sil­loinkaan veropetok­ses­ta ei voi syyt­tää. Ali­palkat­tu verovirkail­i­ja, jon­ka on määräa­jas­sa joko määrät­tävä tai olta­va määräämät­tä veroko­ro­tus­ta muo­dostaa tämän mukaan yhden hen­gen tuomiois­tu­imen, joka on tämän rötök­sen käsitel­lyt syyte­tyn eduk­si, jos ei ole määräaikaan men­nessä määrän­nyt veronko­ro­tus­ta. Se oli sit­ten siinä.   

Korkeim­man oikeu­den kan­ta merk­it­see, ettei nyky­lain mukaan tulovero­tuk­ses­sa voi syyt­tää oikeas­t­aan mis­sään olo­suh­teessa, kos­ka vero­tus on saatet­ta­va lop­pu­un seu­raa­van vuo­den mar­rasku­us­sa ja siinä yhtey­dessä veronko­ro­tus on joko tehty tai jätet­ty tekemättä. 

Tämä KKO:n päätös vapaut­ti syyt­teistä suuren määrän iso­ja kalo­ja, jot­ka oli­vat jääneet kiin­ni, kun Sak­san verot­ta­ja osti vähän lail­lisu­u­den raja­mail­la liikku­van kau­pan kaut­ta varastet­tu­ja tieto­ja liecht­en­steini­lais­es­ta pankista. Suomes­sa vas­ta harkit­ti­in, voiko näitä tieto­ja käyt­tää syyt­teen perus­teena, kun KKO:n tuomio lopet­ti koko pro­jek­tin veronkiertäjien voitoksi. 

Lakia muute­taan nyt pikaises­ti niin, että vero­hallinnon määräaikaa veronko­ro­tuk­sen määräämisek­si piden­netään. Jää aikaa jät­tää veronko­ro­tus määräämät­tä ja siirtää koko jut­tu rikospros­es­si­in. Heti kun laki tulee voimaan, KKO:n päätös dekrim­i­nal­isoi­da veropetok­set pois­tuu ainakin osit­tain. Tässä on nyt vain se vika, että joskus veronko­ro­tus taas olisi paljon merkit­tävämpi toi­mi kuin pienet sakot tai lyhyt ehdolli­nen vankeus. Tekemäl­lä rikosil­moituk­sen itseään vas­taan voi vält­tyä isol­ta veronko­ro­tuk­selta ja päästä pie­nil­lä sakoilla. 

Minus­ta ain­oa mah­dol­lisu­us on, että tuomiois­tu­imelle annetaan val­ta määrätä myös veronko­ro­tus, mut­ta se onkin sit­ten jo pidem­pi asia. Sank­tion on myös taloudel­lis­es­ti olta­va jos­sain suh­teessa tavoitel­tu­un etu­un ja kiinnijäämisriskiin. 

En osaa samais­tua lainkaan KKO:n har­joit­ta­maan juridis­een saivartelu­un. En ole aivan yksin. Myös KKO:n yhdestä­toista tuo­marista viisi äänesti vastaan. 

En kyl­lä ymmär­rä sitäkään, että rikok­seen syyl­listynyt­tä ei voi tuomi­ta, jos todis­tu­saineis­to on han­kit­tu lain­vas­tais­es­ti. Eihän se tee rikos­ta pienem­mäk­si. Mis­sä on säädet­ty sub­jek­ti­ivis­es­ta oikeud­es­ta olla jäämät­tä kiin­ni? Ajatel­laan nyt vaik­ka, että poli­isi kat­soo tirk­iste­lymielessä naa­pu­ri­talon ikku­nas­ta sisään ja näkee yllä­tyk­sek­seen tuoreeltaan murhan ja tun­nistaa murhaa­jan. Murhaa­jaa ei muka saisi tämän todis­tuk­sen perus­teel­la tuomi­ta murhas­ta, kos­ka poli­isi ei olisi saanut kat­soa. Murhaa­ja pitää tuomi­ta murhas­ta ja tirk­istelijä tirkistelystä.

123 vastausta artikkeliin “Ne bis in idem — saivartelua rötösherrojen hyväksi”

  1. “En kyl­lä ymmär­rä sitäkään, että rikok­seen syyl­listynyt­tä ei voi tuomi­ta, jos todis­tu­saineis­to on han­kit­tu lainvastaisesti.”

    Ei muu­ta kuin pam­pul­la lyömään ja kovem­mal­la kidu­tuk­sel­la uhkaa­maan niin eiköhän ala tun­nus­tuk­sia tulla…

  2. Syyl­listyykö soin­in­vaara tässä ajat­telu­un, että syyl­lisyys kyl­lä tiede­tään jo ennen tuomiota.

    Usein­han oikeu­den tuomiot ovat epä­var­mo­ja. Enem­män näke­mys­tä kuin fak­taa ja totu­ut­ta. Minus­ta on ihan perustel­tua että tätä arvausleikkiä leik­itään vain ker­ran per epäily.

  3. KKO vain tulk­it­see eduskun­nan säätämiä lake­ja. Jos huonos­ti suun­nitel­lut lait johta­vat tuol­laisi­in tulk­in­toi­hin, eduskun­nan tuleekin kor­ja­ta virheen­sä mah­dol­lisim­man pian.

    Minus­ta kaik­ki veronko­ro­tusasi­at voisi myös hyvin nähdä eril­lis­inä val­tion ja veron­mak­saien välisenä rahali­iken­teen jär­jeste­ly­inä, joi­ta ei tarvitse pitää ran­gais­tuksi­na, jot­ka estäi­sivät myöhem­mät mah­dol­liset oikeuslaitok­sen ran­gais­tuk­set (jos asi­aan liit­tyy rikol­lista toim­intaa). Ei kai veronko­ro­tus ole ran­gais­tus siinäkään mielessä, että kyse voi usein olla täysin neu­traal­isti ja kenenkään mihinkään syyl­listymät­tä vain uud­es­ta arvioista sen suh­teen, paljonko jonkun tulisi mak­saa vero­ja. Kaik­ki veronko­ro­tuk­sen saa­neet eivät ole rikol­lisia. Jonkun vero­ja korote­taan ja jonkun vero­ja alen­netaan, eikä vero­jen alen­nuskaan takoi­ta sitä, että val­tio olisi ollut rikolli­nen. Ehkä eduskun­ta voisi läh­estyä asi­aa tästä näkökul­mas­ta. Veromäärän muut­tamista ei tarvitse tulki­ta ran­gais­tuk­sek­si rikoksesta.

  4. Tuo todis­teenakäyt­tökiel­to, jos­ta val­i­tat, johtuu var­maankin siitä, ettei poli­ise­ja käytän­nössä tuomi­ta virkavirheistä. Jos luet oikeusasi­amiehen ratkaisu­ja, voit havai­ta, että syyt­teitä ei juuri koskaan määrätä nos­tet­tavak­si, vaik­ka peru­soikeuk­sia olisi loukat­tu. Poli­isit myös tietävät tämän. EOA:n tai oikeuskans­lerin huo­mau­tus ei paljon paina. Eri­tyis­es­ti oikeuskans­lerin ratkaisu­ti­etokan­nas­ta näkee, että poli­isi syyl­listyy samoi­hin virheisi­in toistuvasti.

    Jos lait­tomasti han­kit­tua todis­tet­ta saa käyt­tää, ei ole käytän­nössä mitään syytä olla han­kki­mat­ta todis­tei­ta lain­vas­taisin keinoin.

  5. Tirk­iste­ly on aika pieni rikos, eikä siitä ole suur­takaan etua. Sen sank­tio olisi pieni (varsinkin jos katuu eikä sano naut­ti­vansa siitä). Poli­isin tirk­istelystä voisi pian kehit­tyä maan tapa, mut­ta ketäpä nyt poli­isin tirk­iste­lyt haittaisivat?

  6. Onko tämä sitä har­maa­ta talout­ta, jota pyritään ruo­hon­ju­u­ri­ta­sol­la kitkemään tuoreel­la kam­pan­jal­la http://www.mustatulevaisuus.fi/

    Vaiko sit­tenkin suo­ras­taan muodikas­ta “vero­su­un­nit­telua”, joka on täysin sal­lit­tua toim­intaa. Samaan tapaan kuin alko­holi­juomien tul­li­va­paa tuomi­nen rajan takaa.

    Ain­ut lääke tähänkin tau­ti­in ovat valveu­tuneet ja kaiken­lai­sista sidon­naisuuk­sista vapaat kansane­dus­ta­jat ja kansalaiset. Joi­ta on häviävän pieni osa koko porukasta.

  7. Mik­si laa­jamit­taista ja sys­temaat­tista veronkier­toa ei kohdel­la jär­jestäy­tyneenä rikol­lisuute­na joka oikeut­taisi järeäm­mät toimet myös poli­isin tiedonkeruuseen?

    Minus­ta oikeusval­tios­sa pitäisi olla itses­tään selvää että vira­nomaisen lain­vas­taisel­la taval­la han­kki­maa todis­tu­saineis­toa ei voi käyt­tää todis­teena. Peri­aat­teena tätä voi ver­ra­ta rikok­sel­la saadun hyö­dyn menet­tämiseen, nyt sitä vain sovel­letaan yhteiskun­taan rikol­lisen hyväk­si. Jo nyt on erit­täin vaikeaa saa­da poli­isia vas­tu­useen mis­tään. Jos todis­tu­saineis­ton ei tarvitse olla lail­lis­es­ti han­kit­tua tapauk­set jois­sa poli­isi toimii lait­tomasti ja pystyy peit­tämään lait­to­muuten­sa lisään­tyvät. Hyvin toimi­van oikeusjär­jestelmän pitää ottaa se ris­ki että joskus ihmiset jäävät tuomit­se­mat­ta kos­ka vira­nomainen toi­mi laittomasti. 

    Ikävä kyl­lä Suomes­sa ja EU:ssa lait­tomasti han­ki­tut todis­teet eivät ole automaat­tis­es­ti epäkelpoja: 

    Pelkästään se seik­ka, että todiste tai todis­teen sisältämä tieto on han­kit­tu lain­vas­taisel­la taval­la, ei vielä vält­tämät­tä merk­itse sitä, ettei täl­laista todis­tet­ta saisi käyt­tää oikeu­denkäyn­nis­sä. Euroopan ihmisoikeustuomiois­tu­in on kat­sonut, ettei lain­vas­tais­es­ti han­ki­tun todis­tu­saineis­ton hyö­dyn­tämi­nen ole sinän­sä Euroopan ihmisoikeussopimuk­sen 6 artik­lan vas­taista, jos menet­te­ly kokon­aisu­udessaan täyt­tää oikeu­den­mukaisen oikeu­denkäyn­nin vaa­timuk­set (ks. Schenk ‑tapaus, tuomio 12.7.1988 ja Khan ‑tapaus, tuomio 12.5.2000). …

    http://www.finlex.fi/fi/oikeus/ho/2010/i‑sho20100012

  8. Soin­in­vaara:
    “Korkein oikeus oli myös sitä mieltä, että jos veronko­ro­tus­ta ei ole määrät­ty, mut­ta olisi voitu määrätä, sil­loinkaan veropetok­ses­ta ei voi syyt­tää. Ali­palkat­tu verovirkail­i­ja, jon­ka on määräa­jas­sa joko määrät­tävä tai olta­va määräämät­tä veroko­ro­tus­ta muo­dostaa tämän mukaan yhden hen­gen tuomiois­tu­imen, joka on tämän rötök­sen käsitel­lyt syyte­tyn eduk­si, jos ei ole määräaikaan men­nessä määrän­nyt veronkorotusta.”

    Korkein oikeus:
    “36. — - — Ne bis in idem ‑sään­nöstä johtu­vaa este­vaiku­tus­ta ei ole perustel­tua kytkeä vas­ta siihen menet­te­lyn vai­heeseen, jos­sa seu­raa­mus­ratkaisu tulee lop­ullisek­si, mut­ta ei toisaal­ta myöskään seu­raa­muk­seen mah­dol­lis­es­ti johta­van hallinnol­lisen menet­te­lyn vireil­letu­loon. Korkein oikeus pää­tyy siihen, että jos vero­tus­menet­telyssä veronko­ro­tus­ta koske­vaa päätös­val­taa on käytet­ty joko määräämäl­lä veronko­ro­tus tai jät­tämäl­lä se määräämät­tä, syytet­tä samaan tekoon perus­tu­vas­ta veropetosrikok­ses­ta ei enää voi­da nos­taa taik­ka sen käsit­te­lyä jatkaa. Edel­ly­tyk­siä syyteasian käsit­te­lyyn ei siten enää ole.”

    Jos Korkeim­man oikeu­den päätöstä lukee tarkasti, “vas­taan­pani­joi­ta” oli neljä eikä viisi. Näistä kahdes­ta syys­tä suosit­te­len, että itse kukin (blo­gisti mukaan luet­tuna) lukee kyseisen päätök­sen ajatuk­sel­la ainakin ker­ran ennen enem­piä johtopäätöksiä.
    http://www.kko.fi/62629.htm

    Ter­veisin Kale­vi Kämäräinen

  9. Oikein, Eduskun­nal­la olii tässä ihan oikei­ta hom­mia näi­den välikysymys­ten sijaan.

    KKO:n riip­pumat­to­muus näyt­täy­tyy aika usein oim­i­tu­isi­na ratkaisuina. Tässä ensim­mäisenä mieleen tulee, että mil­lais­ten kon­sult­tiy­htiöi­den kaut­ta mahde­taan arvoisien riip­pumat­tomien tumarei­den välim­ieoikeuk­sis­sa toim­imis­es­ta mak­se­tut palkkiot kierrättää?

    Valkokaulus­rikol­lisu­us on per­in­teis­es­ti ollut hyvin kevyesti ran­gais­tua, vaik­ka yhteiskun­nal­liset vaiku­tuk­set ovat suuria. Ero jup­porikol­lisu­u­den tuomioi­hin on merkittävä.

    10 miljoo­nan koru­varkaus (kilikali yöl­lä) ver­rat­tuna 120 muljoo­nan veronkiertovarkauteen?

  10. Kak­sois­ran­gais­tavu­u­den kiel­to ei ole mitään saivartelua, niinkuin Ode asi­aa tun­tem­at­ta puuskah­taa. Se on kan­sain­välis­es­ti hyväksyt­ty nor­mi ihmis­ten tasa-arvos­ta lain edessä, jota meil­lä vaan ei ole ollut tapana nou­dat­taa. Kun Ruot­si vih­doin hyväksyi ko. normin käytön viime kesänä oli KKO:n käytän­nössä pakko antau­tua. Nyt vain jän­nitetään onko nor­mi myös Suomes­sa takau­tu­va ja jos on niin kuin­ka pitkälle. Esimerkik­si pankkikri­isin jälkipuin­neis­sa ihmisiä ran­gais­ti­in oikeusval­ti­olle häpeäl­lis­es­ti samoista “rikok­sista” mon­een kertaan. 

    En myöskään voi käsit­tää mitä ihmettä Ode oikein ajat­telee kun hän tukee lait­tomasti han­kit­tu­jen todis­tei­den käyt­töä oikeuspros­es­sis­sa. Sehän tarkoit­taisi väl­itön­tä oikeudel­lista anarki­aa ja oman käden oikeutta.

  11. antti: Ei muu­ta kuin pam­pul­la lyömään ja kovem­mal­la kidu­tuk­sel­la uhkaa­maan niin eiköhän ala tun­nus­tuk­sia tulla…

    Jaa, on näitä saivartelijoi­ta vis­si­in muual­lakin kuin KKO:ssa 😉

  12. Samaa olen ihme­tel­lyt. Sama kuin varaste­tun tavaran palaut­ta­mi­nen varkaal­ta omis­ta­jalle olisi jo ran­gais­tus eikä varas­ta sen jäl­keen mitenkää enää saa tuomi­ta tai ran­gaista toiseen kertaan.

    KKO toimii itse vas­toin ihmisoikeu­sopimuk­sia, kun se ei mitenkään perustele ratkaisujaan.

  13. Käsit­tääk­seni tässä Ne bis in idem ‑ratkais­us­sa ei ole kyse KKO:n ikiomas­ta tulkin­nas­ta, vaan siitä että kyseinen oikeu­sis­tu­in, pitkin ham­pain, suos­tui viimein taipumaan asi­as­sa, jos­sa EIT:n suunnal­ta on tul­lut Suomelle sanomista.

  14. “…rikok­seen syyl­listynyt­tä ei voi tuomi­ta, jos todis­tu­saineis­to on han­kit­tu lainvastaisesti.”

    Mut­ta mis­sä määrin tämä peri­aate on Suomes­sa voimas­sa? Ainakin tuoreessa esi­tyk­sessä todis­telusään­tö­jen uud­is­tuk­sek­si kiel­let­täisi­in ehdot­tomasti vain kidut­ta­mal­la han­ki­tun todis­teen käyt­tö. Muuten lait­tomasti han­kit­tu todiste voitaisi­in kyl­lä sulkea pois, jos siihen on paina­vat syyt, mitä se sit­ten tarkalleen tarkoit­taisikaan. Mut­ta ei mil­lään muo­toa niin, että automaat­tis­es­ti vapautetaan.

    Amerikkalai­sista tv-sar­joista tun­netaan tämän peri­aat­teen kuo­hut­ta­va ja intu­ition vas­tainen muo­to, joka kuitenkin on tiem­mä täysin sikäläi­nen inno­vaa­tio ja joka perus­tuu Yhdys­val­tain perus­tus­lain neljän­nen lisäyk­sen tiukkaan tulk­in­taan. Hie­man merkil­liseen mut­ta sinän­sä täysin johdon­mukaiseen tulk­in­taan — pykälä on kir­joitet­tu niin, että kansalaisel­la taval­laan _on_ “sub­jek­ti­ivi­nen oikeus” olla jäämät­tä kiin­ni, ts. siihen, ettei val­tio­val­ta pen­go hänen asioitaan. Kos­ka se on säädet­ty peru­soikeu­den tasoisek­si, se tietyis­sä tilanteis­sa ajaa ohi yhteiskun­nan krim­i­naalipoli­it­tis­ten intressien. Amerikas­sa todel­la on vapautet­tu rikol­lisia täysin selvis­sä tapauk­sis­sa tämän vuoksi.

    Varsi­nais­es­ti tulkin­nan tarkoituk­se­na on toki ollut pakot­taa vira­nomaiset _oikeasti_ nou­dat­ta­maan lakia esi­tutkin­nas­sa. Mitkään kur­in­pidol­liset toimet, nuh­teet tai sakot eivät tep­si. Ain­oa tehokas sank­tio on se, että syyt­täjän keis­si hylätään ja syytet­ty vapaute­taan. Rikok­sel­la saatu hyö­ty ikään kuin ote­taan pois. Se sai jopa FBI:n aika lail­la kuriin.

    Amerikas­sakaan peri­aate ei ole ehdo­ton vaan se on voimas­sa vain tietyin ehdoin, ja maan korkein oikeus on jatku­vasti tiuken­tanut ehto­ja. Kuitenkin se estää esimerkik­si vira­nomaisia har­avoimas­ta ihmis­ten kote­ja teknisin vakoilu­lait­tein rikol­lis­ten löytämisen toivos­sa. (Tai pitäisi estää.)

  15. Einari ei ymmär­rä. Asia on juuri päin vas­toin kuin kir­joituk­ses­sa on esitet­ty. Kun verovirkail­i­ja määrää veronko­ro­tuk­sen, rikok­ses­ta ei voi­da enää syyt­tää. Verov­elvolli­nen siis vapau­tuu syyt­teistä ja mah­dol­li­sista ran­gais­tuk­sista siinä tapauk­ses­sa, että veronko­ro­tus määrätään mak­set­tavak­si eikä siinä tapauk­ses­sa, ettei määrätä.

    1. Syyt­teistä vapau­tuu molem­mis­sa tapauk­sis­sa, sekä jos veronko­ro­tus mnäärätään että jos sitä ei määräa­jan kulues­sa määrätä.

  16. Evert The Nev­er­Rest: Sama kuin varaste­tun tavaran palaut­ta­mi­nen varkaal­ta omis­ta­jalle olisi jo rangaistus

    Ei se ole ran­gais­tus. Mut­ta jos lisäk­si tuomi­taan varaste­tun tavaran arvon päälle ran­gais­tuk­seno­mais­es­ti mak­set­tavak­si jokin sakko, niin se onkin jo sit­ten rangaistus.

    Nähdäk­seni kak­sois­ran­gais­tavu­u­den kiel­lon estämät­tä voitaisi­in menetel­lä niin, että
    1) mak­samat­ta jätet­ty vero per­itään sen suu­ruise­na kuin se olisi kuu­lunut alun­perinkin mak­saa, ja
    2) rikospros­es­si aje­taan erik­seen, ja siinä voi tul­la ran­gais­tuk­se­na sakkoa tai vankeutta.

    Mik­si näin ei tehdä?

    1. Nähdäk­seni kak­sois­ran­gais­tavu­u­den kiel­lon estämät­tä voitaisi­in menetel­lä niin, että
      1) mak­samat­ta jätet­ty vero per­itään sen suu­ruise­na kuin se olisi kuu­lunut alun­perinkin mak­saa, ja
      2) rikospros­es­si aje­taan erik­seen, ja siinä voi tul­la ran­gais­tuk­se­na sakkoa tai vankeutta.

      Mik­si näin ei tehdä?

      Näin ei tehdä, kos­ka veronko­ro­tuk­sen määräämiselle on niin tiuk­ka aikara­ja, ettei syyt­täjä saa syytet­tä valmi­ik­si. Ei auta edes, että jätetään veronko­ro­tus määräämät­tä, kos­ka se on KKO:n mukaan vapaut­ta­va tuomio. 

      Nyt lakia muute­taan niin, ettäå verot­ta­jan hark­in­ta-aikaa piden­netään ja verot­ta­ja voi luop­ua veronko­ro­tuk­ses­ta syytte3en hyväk­si. Suil­loin taas voi vapau­tua isos­ta veronko­ro­tuk­ses­ta ja mak­saa pienen sakon.

  17. Mat­ti B.: Kak­sois­ran­gais­tavu­u­den kiel­to ei ole mitään saivartelua, niinkuin Ode asi­aa tun­tem­at­ta puuskah­taa. Se on kan­sain­välis­es­ti hyväksyt­ty nor­mi ihmis­ten tasa-arvos­ta lain edessä, jota meil­lä vaan ei ole ollut tapana noudattaa. 

    Miltähän tämä kuu­lostaisi. Henkilö XX ottaa tehdäk­seen palkka­murhakeikan. Hän pysäköi lois­toau­ton­sa uhrin portin eteen, soit­taa nimet­tömän ilmi­an­non pysäköin­nin­valvon­taa, mur­tau­tuu kohteeseen, tap­paa uhrin niskalaukauk­sel­la ja jää odot­tele­maan pysäköin­nin­valvo­jaa. Kun tämä on tehnyt työn­sä, XX palaa autolleen, panee sakko­la­pun tyy­tyväisenä tasku­un­sa. Myöhem­min oikeu­denkäyn­nis­sä hänen asiana­ja­jansa pysyy osoit­ta­maan, että auton pysäköin­ti oli osa keikkaa ja siitä on jo annet­tu yksi ran­gais­tus, joten enem­män syyt­teet loukkaa­vat XX:n ihmisoikeuksia.

    Näin ei ehkä sen­tään voi tapah­tua, mut­ta kyl­lä mon­en vuo­den vanki­latuomion vält­tämi­nen suures­ta verorikok­ses­ta sen takia, että on joutunut mak­samaan vähäisen veronko­ro­tuk­sen, lähen­telee tätä.

  18. Elinkei­noelämä on ujut­tanut KKO omia edustajiaan.
    Samoin KKO:n jäsenistä tekevät isoa tiliä elinkei­noelämän oikeusjutuissa.

    Kun sivu­toimen palk­ka on suurem­pi kuin pää­toimen niin syn­tyy riippuvuussuhde.

    Ei KKO ole elinkei­noelämää ja sen pyörit­täjiä koske­vis­sa asiois­sa riippumaton

  19. Kom­ment­ti Osmo Soin­in­vaar­alle 25.9.2013 kel­lo 17:10: blo­gisti ei vieläkään ymmär­rä. Siteer­aan KKO:n päätök­sen toista kohtaa:
    “32. — - — Tästä syys­tä ei voidakaan pitää perustel­tuna sel­l­aista tulk­in­tavai­h­toe­htoa, että jo veronko­ro­tuk­seen mah­dol­lis­es­ti johta­van vero­tus­menet­te­lyn vireil­läo­lo estäisi rikossyyt­teen vireillepanon. Vero­tus­menet­te­ly voidaan kuitenkin kat­soa ihmisoikeussopimuk­sen tarkoit­ta­mak­si rikosasi­ak­si viimeistään sil­loin, kun veronko­ro­tus määrätään tai tehdään päätös siitä, ettei veronko­ro­tuk­seen ole perusteita.”
    http://www.kko.fi/62629.htm

    Veronko­ro­tus­ta ei ole vero­tus­menet­te­ly­lain 32 §:n mukaan pakko määrätä.
    http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19951558#L4P32

    Ter­veisin Kale­vi Kämäräinen

  20. Osmo, ongel­man ydin on se, että Suo­mi on häviämässä verokil­pailun. Veropoli­ti­ikan perus­teena pitää olla jotain muu­takin kuin suun­na­ton kateus.

    EU:n yksi johta­va peri­aate on, että pääo­mat saa­vat liikkua vapaasti. Jokainen voi vero­tut­taa pääo­mansa juuri siel­lä, mis­sä halu­aa lail­lis­es­ti. Se että joku tekee vielä muo­tovirheitä, kor­jaan­tuu kyl­lä hyvin nopeasti.

    1. EU:n yksi johta­va peri­aate on, että pääo­mat saa­vat liikkua vapaasti. Jokainen voi vero­tut­taa pääo­mansa juuri siel­lä, mis­sä halu­aa laillisesti.
      Jokainen saa vero­tut­taa tulon­sa mis­sä EU-maas­sa halu­aa, kun­han myös asuu siinä maasxsa, koulut­taa lapsen­sa siinä maas­sa ja käy lää’käris­sä vain sen maan lasku­un. Jos nämä maat menevät ris­ti­in, se ei ole enää lail­lista. Mik­si luulet Sak­san verot­ta­jan osta­neen tal­letusti­eto­ja Lichtensteinista?

  21. Tot­ta kai tirk­istelijän lausum­ia voidaan käyt­tää todis­teena. Hyö­dyn­tämiskiel­to ei koske Osmon kuvaamia tilantei­ta ja se on todel­la tärkeä suo­ja ihmis­ten peru­soikeuk­sille eri­laisia poli­isin luovia ja laki­in perus­tu­mat­to­mia keino­ja vas­taan. Luovia kon­ste­ja, kuten eri­laisia rek­istere­itä jonne voidaan sujaut­taa vaikka­pa lapset syn­type­r­än perusteella. 

    Jos verot­ta­ja on asi­as­sa päät­tänyt jät­tää veronko­ro­tuk­sen määräämät­tä, on verot­ta­ja pitänyt tekoa niin lievänä, ettei se viit­si määrätä edes veronko­ro­tus­ta. Tuskin­pa nämä jutut meni­sivät rikospros­es­si­in muutoinkaan.

    KKO:n ratkaisu merk­it­see kyl­lä monis­sa tapauk­sis­sa isom­pi­en jut­tu­jen dekrim­i­nal­isoin­tia, mikä ei ole hyvä asia. Oikeu­denkäytön julk­isu­us toimii myös tehokkaana ennal­ta ehkäi­sevänä tek­i­jänä. Ylipäätään pidän myös yleis­ten tuomiois­tu­imien tuomit­semis­toim­intaa erit­täin paljon korkeampi­ta­soisem­pana, kuin eri­lais­ten vira­nomais­ta­ho­jen päätök­siä olemat­tomine perusteluineen. 

    Korkein oikeus muut­ti lin­jaansa Ruotsin Högs­ta Dom­stolenin (Mål nr B 4946–12) annet­tua ensin vas­taa­van ratkaisun.

  22. Lisäk­si on syytä muis­taa, että verovaro­ja tahal­laan tai vahin­gos­sa hui­jaa­vat avun tarvit­si­jat, ja eri­laisia työvoimavi­ra­nomais­ten määräämiä sank­tioi­ta tästä johtuen kärsi­neet, tuomi­taan toki jatkos­sakin — myös — petoksesta.

  23. Osmo Soin­in­vaara: Näin ei tehdä, kos­ka veronko­ro­tuk­sen määräämiselle on niin tiuk­ka aikara­ja, ettei syyt­täjä saa syytet­tä valmi­ik­si. Ei auta edes, että jätetään veronko­ro­tus määräämät­tä, kos­ka se on KKO:n mukaan vapaut­ta­va tuomio.
    ‘snip’

    Vapaut­ta­va ‘tuomio’ kai edel­lyt­tää, että asi­as­ta tehdään päätös. Jos ei päätetä, ei se voi olla ‘tuomiokaan’.

  24. Suomen vira­nomaiset sai­vat tiedot veronkiertäjistä jo 2008.

    Aikaa on siis ollut muut­taa lakia. Asi­aan tar­tut­ti­in vas­ta sen jäl­keen kun tieto vuoti julk­isu­u­teen mar­rasku­usa 2012.

    KKO teki pätök­sen­sä heinäku­us­sa, jol­loin Suo­mi on loma­l­la ja asia saat­toi jäädä huo­maa­mat­takin julkisuudessa.

    Näyt­tää siltä, että poli­itikot keskit­tyvät vain euron ver­ran kiertävi­in, eli­it­ti halu­taan vapaut­taa kaik­ista seuraamuksista,

    Hyvä esimerk­ki on valmis­teil­la ole­va laki hallintaoikeusrek­isterin sal­limis­es­ta Suomes­sa asuville sijoittajille.

    Samaan aikaan tavis­ten kyt­täys­tä lisätään kieltämäl­lä käteiskaupat.

    Samoin Suo­mi luovut­taa tili- ja tilisi­ir­toti­eto­ja USA:n tiedustelu­palvelulle, mut­ta suo­ma­lainen verot­ta­ja tai poli­isi ei saa niitä käyttöönsä

  25. Mie­lenki­in­toisek­si asia muut­tuu, kun ver­taa näi­den suurkiertäjien tuomio­ta taviksiin.

    Laki eikä KKO eivät ole otta­neet kan­taa siihen val­lit­se­vaan käytän­töön, jos­sa verot­ta­ja on määrän­nyt veronko­ro­tuk­sen ja oikeus rangaistuksen.

    Moni on pyytänyt val­i­tuslu­paakin KKO:ta, mut­ta ei ole saanut.
    Julk­isu­u­teen ei ole tul­lut, mis­tä KKO on saanut aloit­teen ottaa kan­taa asi­aan, mut­ta tavis­ten kohtelus­ta se ei ole lähtenyt.

    Näi­den super­veronkiertäjien nimet ja sopimuk­set on julis­tet­tu salaisik­si, tavis­ten tuomiot ovat sen sijaan julkisia.

    Epämääräisyy­destä voi päätel­lä, etteivät superkiertäjät ole mak­sa­neet mitään, eivät edes nor­maalia veroa.

    Näyt­tää siltä, että toiset ovat oikeu­den edessä tasa-arvoisem­pia kuin toiset.

  26. Suo­mi on täyn­nä päin per­set­tä säädet­tyjä lakeja.
    Tässäkin tapauk­ses­sa oikea paik­ka syytök­sille lie­nee eduskunta. 

    Verot­ta­jaa hui­jaami­nen on ennen ollutkin pahempi asia kuin murha, joten lie­nee ihan kohtu­ullista, että ran­gais­tavu­us aset­tuu “nor­maalin” rikol­lisu­u­den tasolle.

  27. Taval­laan vero­jen tai eläke­mak­su­jen koro­tuk­set myöhästynei­den tai väärien ilmoi­tusten vuok­si eivät kauheasti eroa poli­isin antamista sakoista. Mut­ta onko tosi­aan niin, että esim. liiken­ner­ikko­muk­ses­ta annet­tu sakko estää syyt­tämästä samas­ta asi­as­ta, vaik­ka uut­ta todis­tu­saineis­toa löy­tyy näyt­tämään, että kyseessä oli isom­pi rikos?
    Rikol­lisin keinoin han­ki­tus­ta todis­tu­saineis­tos­ta olen samaa mieltä, on vas­toin maalaisjärkeä, ettei pienen muo­tovirheen vuok­si saat­ua todis­tu­saineis­toa saa käyt­tää. Sen sijaan pitää olla tarkkana, ettei men­nä siihen, että poli­isi peit­e­toimin­nas­sa houkut­telee ihmisiä rikoksentekoon.

  28. Miten esim. 100 000 euron suu­ru­inen veronko­ro­tus (=mak­samat­ta jääneen veron päälle laitet­ta­va koro­tus) on vähem­män ran­gais­tus kuin 100 000 euron sakko?

    Eiköhän tässä ole saivartelijoi­ta ne, jot­ka ovat sitä mieltä, että keven­netyssä hallinnol­lises­sa menet­telyssä määrät­tävä ankaru­udeltaan saman suu­ru­inen sank­tio olisi jotenkin eri asia kuin rikospros­es­sis­sa määrät­tävä sakko.

    Lain­säätäjän epäre­hellistä perus- ja ihmisoikeuk­sil­la kikkailu­a­han tämä vain on. Rikospros­es­sis­sa epäil­lyn pros­es­suaaliset oikeudet ovat parem­mat kuin hallinto­pros­es­sis­sa. Lain­säätäjän ratkaisu kut­sua samaa asi­aa eri nimel­lä on nyt onnek­si loppumassa.

  29. Miten hitossa tästäkin nyt on saatu ongelma…

    Verot­ta­ja perii omansa ja syyt­täjä tekee oman työn­sä, eli syyt­tää, jos syytekyn­nys ylit­tyy. Näil­lä kahdel­la ei pitäisi olla mitään tekemistä tois­t­en­sa kanssa: tietääk­seni verot­ta­ja ei ole oikeuslaitos eikä oikeuslaitok­sen määräämiä ran­gais­tuk­sia suorite­ta lisäveroina. Ei ainakaan pitäisi.

    On ymmär­ret­tävää, ettei syyt­täjä voi syyt­tää samaa ihmistä samas­ta käis­sistä use­al­la eri rikos­nimik­keel­lä heti ker­ta toisen­sa jäl­keen aina, kun tek­i­jä on saanut yhden uuden tuomion lisää. Mut­ta miten tuo­ta samaa logi­ikkaa voi muka uskot­tavasti edes yrit­tää käyt­tää verot­ta­jan kanssa?

  30. Mat­ti B.:
    Kak­sois­ran­gais­tavu­u­den kiel­to ei ole mitään saivartelua, niinkuin Ode asi­aa tun­tem­at­ta puuskah­taa. Se on kan­sain­välis­es­ti hyväksyt­ty nor­mi ihmis­ten tasa-arvos­ta lain edessä, jota meil­lä vaan ei ole ollut tapana nou­dat­taa. Kun Ruot­si vih­doin hyväksyi ko. normin käytön viime kesänä oli KKO:n käytän­nössä pakko antau­tua. Nyt vain jän­nitetään onko nor­mi myös Suomes­sa takau­tu­va ja jos on niin kuin­ka pitkälle. Esimerkik­si pankkikri­isin jälkipuin­neis­sa ihmisiä ran­gais­ti­in oikeusval­ti­olle häpeäl­lis­es­ti samoista “rikok­sista” mon­een kertaan. 

    En myöskään voi käsit­tää mitä ihmettä Ode oikein ajat­telee kun hän tukee lait­tomasti han­kit­tu­jen todis­tei­den käyt­töä oikeuspros­es­sis­sa. Sehän tarkoit­taisi väl­itön­tä oikeudel­lista anarki­aa ja oman käden oikeutta. 

    Verovi­ra­nomainen ei ole oikeuslaitos joten oikeas­t­aan lisävero­la­pun kir­joit­tamisel­la tai kir­joit­ta­mat­ta jät­tämisel­lä ei pitäisi olla merk­i­tys­tä. Toki KKO:lla on tämä tiedos­sa mut­ta fisut on nyt niin iso­ja että tähän on päädytty. 

    Eli jos ammun ikku­nan rik­ki naa­pu­ri­talosta syyl­listyn ampuma-aserikok­seen, mut­ta entäpä jos oikeuslaitok­ses­ta riip­puma­ton taho, eli isän­nöit­si­jä laskut­taa ikku­nan kor­jausku­lut niin selviänkin ilman rikosseuraamusta?

    Nykya­jan oikeu­sop­pinei­den jär­jen­juok­su on hyvin mielenkiintoista.

    1. Yrit­ti­hän kum­mo­lakin väit­tää, ettei jääkiekkoil­i­jaa saa syyt­tää pahoin­pitelystä kaukalos­sa, jos hän on jo saanut teostaan jäähyn…

  31. Ei Ne bis in idem-peri­aat­teen sovelt­a­mi­nen ole mikään yllä­tys, aiheesta on keskustel­tu oikeu­sop­pinei­den kesken jo pitkään ennen KKO:n päätöstä ja yleinen kan­ta oli pikem­minkin se, että van­ha oikeustulk­in­ta oli kestämätön yleisen oikeustur­van kannal­ta. Ja vaik­ka päätök­sen tekikin KKO, niin todel­li­nen päätös tuli Euroopan Oikeustuomioistuimesta.

    Peru­songel­ma tässä on se, että Suomes­sa vieläkään ei vira­nomaiset, oikeu­sis­tuimet tai lain­säätäjät ole sisäistäneet euroop­paoikeu­den vaiku­tuk­sia. Sen takia Suo­mi sys­temaat­tis­es­ti häviää vero­tuk­seen liit­tyviä oikeustapauk­sia Euroopan tuomiois­tu­imes­sa. Kehi­tys­tä on onnek­si tapah­tunut ja nykyään lain­säädän­nön valmis­telus­sa ote­taan huomioon euroop­paoikeudelli­nen näkökul­ma, mut­ta jo voimas­sa ole­van lain­säädän­nön päivit­tämi­nen tun­tuu tapah­tu­van vain EU tuomiois­tu­imien päätösten kautta.

  32. Tässä on nyt blo­gisti hie­man heikoil­la jäil­lä. Korkein oikeus on ollut alun­perin eri lin­jal­la ja jou­tui eri­lais­ten painei­den vuok­si muut­ta­maan kan­taansa heinäku­us­sa ratkaisul­la KKO 2013:59. Mitä nuo paineet oli­vat? Ehkä ratkai­se­vim­mat oli­vat kak­si eduskun­nan perus­tus­laki­valiokun­nan lausun­toa (PeVL 9/2012 vp s. 3 ja PeVL 17/2013 vp s. 3), joi­hin KKO viit­taa tuomion­sa kohdas­sa 9 ja 14–16. Blo­gisti voi siis etsiä sylt­tyte­hdas­ta lähempää kuin uskoikaan. KKO ei siis keksinyt tulk­in­taa itse, vaan jou­tui omak­sumaan muiden näke­myk­sen jää­tyään yksin linjalleen.

    Toisek­seen veronko­ro­tus­ta hark­i­taan yleen­sä veropetok­sik­si epäil­lyis­sä tapauk­sis­sa vas­ta vero­tarkas­tuk­sen jäl­keen, jol­loin määräai­ka jälkivero­tuk­selle on yli viisi vuot­ta. Veronko­ro­tus­ta ei siis tarvitse määrätä seu­raa­van vuo­den mar­rasku­uhun mennessä.

    Kol­man­nek­si käsi­tys siitä, ettei lait­o­masti han­kit­tua todis­tet­ta voisi hyö­dyn­tää ei vas­taa Suomen oikeut­ta eikä EIT:n käytän­töä. Suomes­sa on esim. hyö­dyn­net­ty lääkärin salas­s­api­tovelvol­lisu­u­den rikko­ma­l­la syn­tynyt­tä näyt­töä tapauk­ses­sa KKO 2011:91. Tapauk­ses­sa KKO 2007:58 on hyö­dyn­net­ty salaku­un­te­lu­tal­len­net­ta, vaik­ka kuun­telu­un annet­tu tuomiois­tu­imen lupa oli sit­tem­min kumot­tu. Tuon ratkaisun kohdas­sa 7 KKO selostaa sen yleisen peri­aat­teen, että myös lait­tomasti han­kit­tua todis­tet­ta voidaan lähtöko­htais­es­ti hyödyntää.

    EIT on lukui­sis­sa tapauk­sis­sa toden­nut, että laiton todiste kel­paa, ellei kyseessä ole kidu­tus tai muu ihmis­ar­voa loukkaa­va keino, jol­la todiste on saatu. Hyväksy­isikö blo­gisti nekin?

    Eri asia on se, että lait­tomasti han­ki­t­ulle näytölle ei ole EIT:n käytän­nössä — jota Suomes­sakin myötäil­lään — annet­tu samaa todis­tusvoimaa kuin “lail­liselle” näytölle. Jos poli­isi esim. vas­toin lain kiel­toa kuun­telee papin ja hänelle ripit­täy­tyvän rikol­lisen keskustelua, ei tuomio­ta saa perus­taa yksin täl­laisen salaku­un­telun tal­len­teelle. Mitä me yksinker­tais­es­ti tek­isimme eduskun­nan säätämäl­lä lähdesuo­jal­la, rip­pisalaisu­udel­la ja asiana­jos­alaisu­udel­la, jos niiden loukkaamisen ain­oa seu­raus olisi sakot virkavelvol­lisu­u­den rikkomis­es­ta — ja ehkä kun­ni­amerk­ki oma­l­ta esimieheltä hyvin selvite­tyn rikok­sen ansiosta.

    1. MF

      Toisek­seen veronko­ro­tus­ta hark­i­taan yleen­sä veropetok­sik­si epäil­lyis­sä tapauk­sis­sa vas­ta vero­tarkas­tuk­sen jäl­keen, jol­loin määräai­ka jälkivero­tuk­selle on yli viisi vuot­ta. Veronko­ro­tus­ta ei siis tarvitse määrätä seu­raa­van vuo­den mar­rasku­uhun mennessä.

      Vero­jaos­ton saa­man tiedon mukaan nim­imerkin tieto ei pidä paikkaansa. KKO:n val­it­se­ma lin­ja tässä asi­as­sa johtaa siihen, ettei verorikok­sista voi tuloveron osalta nos­taa syyt­teitä lainkaan.

  33. Osmo Soin­in­vaara:
    EU:n yksi johta­va peri­aate on, että pääo­mat saa­vat liikkua vapaasti. Jokainen voi vero­tut­taa pääo­mansa juuri siel­lä, mis­sä halu­aa laillisesti.
    Jokainen saa vero­tut­taa tulon­sa mis­sä EU-maas­sa halu­aa, kun­han myös asuu siinä maasxsa, koulut­taa lapsen­sa siinä maas­sa ja käy lää’kärissä vain sen maan lasku­un. Jos nämä maat menevät ris­ti­in, se ei ole enää lail­lista. Mik­si luulet Sak­san verot­ta­jan osta­neen tal­letusti­eto­ja Lichtensteinista?

    Tämä on mie­lenki­in­toinen jut­tu, sil­lä kukaan ei seu­raa mis­sä maas­sa ihmiset asuvat.

    Jos asut kolmes­sa maas­sa niin et edes riko lakia, kos­ka vero­tu­soikeus on vain sil­lä val­ti­ol­la, jos­sa vietät 183 päivää.

    Mut­ta kuka­pa sitä seuraisi ?

    Verot­ta­jien yhteistyö on olema­ton­ta EU:ssa ja niin­pä EU:ssa on jo miljoo­nia ihmisiä, jot­ka eivät mak­sa vero­ja mihinkään maahan.
    Puo­lalaiset, viro­laiset etec tekevät hyvän tilin liikku­mal­la pimeänä työvoimana ympäri Eurooppaa.

    Mon­es­sa EU-maas­sa he eivät ole edes oikeutet­tu­ja sosi­aal­i­tur­vaan , ter­vey­den­hoitoon tai las­ten koulutukseen.

    Mik­si he mak­saisi­vat vero­jakaan mihinkään ?

    Asuin itsekin toises­sa EU-maas­sa ja mak­soin sinne mm eläke­mak­sut. Kun kyselin eläk­keeni perään min­ulle nau­ret­ti­in, olisi pitänyt kuulem­ma asua kahdek­san vuot­ta. Rahat kyl­lä kel­pa­si­vat, mut­ta tuo asum­is­pe­rus­tainen sosi­aal­i­tur­va on Osmon iltasatua

    1. Jos et ople verov­elvolli­nen Syuomes­sa, et myöskään voi viedä lap­si­aisi suo­ma­laiseen koulu­un tai käy­dä terve4yskeskuksessa muuten kuin aku­ut­tikäyn­nil­lä. Aku­ut­tikäyn­nistä lähetetään lasku siihen maa­han, jos­sa mak­sat verosi. On myös mah­do­ton­ta väit­tää, että mak­sat tuloveroa Suomeren työ­tu­lois­tasi, mut­ta et pääomatuloistasi.

  34. Ode: “Tässä on nyt vain se vika, että joskus veronko­ro­tus taas olisi paljon merkit­tävämpi toi­mi kuin pienet sakot tai lyhyt ehdolli­nen vankeus. Tekemäl­lä rikosil­moituk­sen itseään vas­taan voi vält­tyä isol­ta veronko­ro­tuk­selta ja päästä pie­nil­lä sakoilla.”

    Ei pidä paikkaansa. Rikos­tuomion yhtey­dessä voidaan tuomi­ta ja tuomit­taisi­inkin rikoshyö­ty menete­tyk­si val­ti­olle. Veropetok­sen tapauk­ses­sa kyseessä on rikok­sel­la saatu veroe­tu tai sen sur­ro­gaat­ti eli sijaan tul­lut omaisuus.

    Ne bis in idem ‑peri­aat­teen kannal­ta ongel­ma veronko­ro­tuk­ses­sa onkin juuri se, ettei se vas­taa mak­samat­ta jäänyt­tä veroa, vaan on rangaistuksenluonteinen.

    1. Ode: “Tässä on nyt vain se vika, että joskus veronko­ro­tus taas olisi paljon merkit­tävämpi toi­mi kuin pienet sakot tai lyhyt ehdolli­nen vankeus. Tekemäl­lä rikosil­moituk­sen itseään vas­taan voi vält­tyä isol­ta veronko­ro­tuk­selta ja päästä pie­nil­lä sakoilla.”

      Ei pidä paikkaansa. Rikos­tuomion yhtey­dessä voidaan tuomi­ta ja tuomit­taisi­inkin rikoshyö­ty menete­tyk­si val­ti­olle. Veropetok­sen tapauk­ses­sa kyseessä on rikok­sel­la saatu veroe­tu tai sen sur­ro­gaat­ti eli sijaan tul­lut omaisuus.

      Ne bis in idem ‑peri­aat­teen kannal­ta ongel­ma veronko­ro­tuk­ses­sa onkin juuri se, ettei se vas­taa mak­samat­ta jäänyt­tä veroa, vaan on rangaistuksenluonteinen.

      Jos salakul­je­tat maa­han miljoona ask­ia savukkei­ta ja myyt ne Tam­me­lan toril­la, joudut kiin­ni jää­tyäsi mak­samaan verot ja tul­lit savuke­tuon­nistasi (noin kak­si miljoon­aa euroa, tässä ei ole mitään ran­gais­tus­ta) ja tähän päälle muu­ta­man kymme­nen pros­entin veronkooro­tuk­sen (tämä on ran­gais­tus). Kan­nat­taa han­kkia tuomioisu­times­ta kahd­cen kuukau­den ehdolli­nen vankeus mielu­um­min kuin joutua mak­samaan tuo veronko­ro­tus. Jos autosi tankista löy­tyy löpöä, fuskusi taloudelli­nen arvo laskute­taan veronko­ro­tuk­sel­la ymmärtääk­seni kolminker­taise­na. Ajatuk­se­na on, että varkaalle ei riitä varaste­tun tavaran palaut­ta­mi­nen siinä harv­inaises­sa tapauk­ses­sa, että jää kiin­ni, vaan varas­t­a­mi­nen pitää tehdä jotenkin kan­nat­ta­mat­tomak­si myös odotusarvomielessä.
      Tästä sotkus­ta ei pääse kuin sil­lä, että veronko­ro­tus siir­retään yleisen tuomiois­tu­imen puolelle. Se on kohtu­ullista myös sikäli, että joskus veronko­ro­tus on ran­gais­tuk­se­na niin suuri, että se pitääkin käsitel­lä tuomiois­tu­imes­sa. Samas­ta teosta­han saa kyl­lä tul­la kak­si eri­laista ran­gais­tus­ta, mut­ta ei kahdessa eri prosessissa.

  35. Tämä onko vain Suomes­sa ja Ruot­sis­sa. Muis­sa EU mais­sa asia ei näytä ole­van ajankohtainen.

    Muis­sa EU-mais­sa verot siis mak­se­taan tun­nol­lis­es­ti ja ajal­laan, elikkä hom­ma haisee ja pahasti.

    Nokia, Marimekko, KKO.…

  36. Ei tämän tulkin­nan pitäisi olla olla kenellekkään yllätys.

    http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/search/label/veronkorotus

    Koko kon­sep­ti, mis­sä voidaan kuvitel­la val­tion saa­van rahat veronko­ro­tuk­ses­ta ja mak­sa­jaa ran­gais­taan on täysin absurdi.

    Jokainen voi miet­tiä vas­taavaa käytän­töä vaik­ka kau­pan ja näpistäjän välil­lä. Ihmi­nen X varas­taa kau­pas­ta tuot­teen, jää kiin­ni ja siitä sovi­taan kau­pan kanssa, että asia on OK kun mak­saa siitä kaksinker­taisen hin­nan kau­palle. Tämän jäl­keen kaup­pa haas­taa näpistäjän oikeu­teen ja vaatii ran­gais­tuk­sen, kos­ka rikos on tapah­tunut ja oikeus tuomit­see tästä saman ran­gais­tuk­sen, kuin vas­taavas­ta näpistyk­ses­tä ilman aiem­min tapah­tunut­ta korvausta.

  37. Evert The Nev­er­Rest:
    Samaa olen ihme­tel­lyt. Sama kuin varaste­tun tavaran palaut­ta­mi­nen varkaal­ta omis­ta­jalle olisi jo ran­gais­tus eikä varas­ta sen jäl­keen mitenkää enää saa tuomi­ta tai ran­gaista toiseen kertaan.

    Ymmär­rätkö mitä veronko­ro­tus tarkoittaa?

    Se ei tarkoi­ta sitä, että vain mak­samat­ta jäänyt vero pitää mak­saa. Vaan se tarkot­taa sitä, että päälle lisätään ran­gais­tuk­seno­mainen lisävero.

    Toisin sanoen, analo­gia varaste­tun tavaran palaut­tamis­es­ta ontuu pahasti ja tarvit­see luul­tavasti pyörätuolin.

  38. Mika: Eli jos ammun ikku­nan rik­ki naa­pu­ri­talosta syyl­listyn ampuma-aserikok­seen, mut­ta entäpä jos oikeuslaitok­ses­ta riip­puma­ton taho, eli isän­nöit­si­jä laskut­taa ikku­nan kor­jausku­lut niin selviänkin ilman rikosseuraamusta? 

    Sekoi­tat vahin­gonko­r­vauk­sen ja ran­gais­tuk­sen. Jos kor­vaat isän­nöit­si­jälle rikko­masi ikku­nan, kor­vaat aiheut­ta­masi vahin­gon, etkä mitään muuta.

    Kun verot­ta­ja perii mak­samat­ta jääneet verot korotet­tuna, se koro­tus on ran­gais­tus siitä, että alku­peräiset verot jäivät maksamatta.

    Anal­o­gis­es­ti ikkunoi­hin palatak­seni, jos isän­nöit­si­jäl­lä olisi joku oikeus per­iä ikku­nan rikkomis­es­ta aiheutunut vahinko vaikka­pa kaksinker­taise­na, oltaisi­in ken­ties samankaltais­ten asioiden äärel­lä kuin mis­tä tässä vero­tushässäkässä on kyse.

  39. Evert The Nev­er­Rest:
    Samaa olen ihme­tel­lyt. Sama kuin varaste­tun tavaran palaut­ta­mi­nen varkaal­ta omis­ta­jalle olisi jo ran­gais­tus eikä varas­ta sen jäl­keen mitenkää enää saa tuomi­ta tai ran­gaista toiseen kertaan. 

    Ei noin. Eihän tuos­sa ole ran­g­a­situs­ta. Jos verot­ta­ja olisi vain vaat­in­ut mak­samat­tomat verot se ei olisi ollut ran­gais­tus ja syyt­teen olisi voin­ut nos­taa. Ja se , että syy­teoikeus menee kun koro­tuk­sen olisi voin­ut antaa on sekin ihan loogi­nen. Muu­toin­han verovirkail­i­ja voisi eri­ar­vois­taa kansalaisia suo­jele­mal­la osaa veronko­ro­tuk­sel­la ja jät­tämäl­lä osan syyteprossessiin.

    Kyl­lä tämä oli aivan tarpeelli­nen päätös. Van­ha suomen tapa jos­sa verot­ta­ja ilman mitään kun­nol­lista tutk­in­taa voi ran­g­a­sita koro­tuk­sel­la, joka on mak­set­ta­va vaik­ka si olisi riidanalainen ja vielä tupla ran­gais­tus jos oikeuslaitos sat­tuu ole­maan samaa mieltä. Ei sel­l­aista voi sal­lia oikeusvaltiossa

  40. Osmo Soin­in­vaara: Tästä sotkus­ta ei pääse kuin sil­lä, että veronko­ro­tus siir­retään yleisen tuomiois­tu­imen puolelle. Se on kohtu­ullista myös sikäli, että joskus veronko­ro­tus on ran­gais­tuk­se­na niin suuri, että se pitääkin käsitel­lä tuomiois­tu­imes­sa. Samas­ta teosta­han saa kyl­lä tul­la kak­si eri­laista ran­gais­tus­ta, mut­ta ei kahdessa eri prosessissa.

    Tässä se suuri viisaus on.

    KKO:n päätös on kieltämät­tä ark­i­jär­jen kannal­ta väärä, mut­ta oikeuspe­ri­aat­tei­den mukaan se on oikea. Peru­songel­ma on siinä, että verot­ta­ja määrää ran­gais­tuk­sia. Se ei ole verot­ta­jan tehtävä.

    On ymmär­ret­tävää, että kaikkia verovilunke­ja ei kan­na­ta kier­rät­tää raas­tu­van kaut­ta. Ehkä niitä varten pitää perus­taa erilli­nen vero­tuomiois­tu­in, jon­ka päätök­sistä voisi valit­taa HO:een. Olen­naista oikeustur­vankin kannal­ta kuitenkin olisi, että käsit­te­ly tapah­tu­isi oikeuslaitok­sen piirissä.

    Verop­uolen oma val­i­tus­pros­essin­sa on toinen asia, kos­ka siinä lähtöko­htana on sään­tö­jen tulk­it­sem­i­nen, ei rikolli­nen toim­inta. Niidenkin päätösten pitää aina olla val­i­tuskelpoisia oikeustur­van vuok­si, mut­ta varsi­naisen päätök­sen tekemiseen ei tarvi­ta oikeuslaitosta.

  41. Jotkut tässä pää­sivät liian vähäl­lä, mut­ta onko tämä nyt vas­taisu­u­den var­al­ta niin paha hoidet­tavak­si. Annet­taisi­in verot­ta­jalle oikeus määrätä lievähköistä tapauk­sista, joista näpäy­tyk­sen luon­toinen mak­su riit­tää, pienehkö veronko­ro­tus, ja suuret kalat sit­ten syyteenalaisiksi?

  42. Osmo Soin­in­vaara: Tästä sotkus­ta ei pääse kuin sil­lä, että veronko­ro­tus siir­retään yleisen tuomiois­tu­imen puolelle. Se on kohtu­ullista myös sikäli, että joskus veronko­ro­tus on ran­gais­tuk­se­na niin suuri, että se pitääkin käsitel­lä tuomioistuimessa. 

    Voiko ajatel­la niinkin, että joskus veronko­ro­tuk­set ovat myös varsin pieniä, ja tapauk­sia on niin paljon, että verovi­ra­nomaisille kan­nat­taa antaa “vero­tuk­sen pysäköin­tivirhe­mak­sun määräämisoikeus”? Näin kaik­ki tapauk­set eivät etene tuomiois­tu­imeen saak­ka, vaan ris­tiri­idat­tomat tapauk­set hoitu­vat jo verot­ta­jan päätök­sel­lä. Tuomiois­tu­imen puolelle men­täisi­in vain, jos verot­ta­ja kat­soo rikok­sen omia toimi­val­tuuk­si­aan laa­jem­mak­si tai jos verotet­tu halu­aa valit­taa asi­as­ta oikeuslaitok­seen. Verot­ta­ja olisi siis veroepä­selvyyk­sien pikaratkaisi­ja, joka keven­täisi tuomiois­tu­in­ten taakkaa, ja “toinen tuomio” olisi vain “ylem­män oikeusas­teen” uusi päätös, joka kor­vaisi aiem­man päätöksen.

  43. Tuos­sa­han tuo keskeinen ongel­ma tuli jo esille.
    Mik­si on erilli­nen hallinto-oikeus? Suo­jele­mas­sa virkamiehiä kansalaisilta? 

    Tämäkin olisi paljon helpom­paa, jos ei olisi koko hallinto-oikeut­ta, vaan vain yksi oikeuslaitos ja yksi pros­es­si. Täl­löin verot, ran­gais­tuk­set ja veronko­ro­tuk­set voitaisi­in nätisti käsitel­lä samas­sa pros­es­sis­sa ja saa­da yksi kaik­ki asi­at huomioi­va päätös.

  44. Vihreät ajaa tässäkin kak­sil­la rat­tail­la. Hal­li­tus­puolue Vihreät ajaa on hil­jaa siitä, että hal­li­tus ajaa täysil­lä Suomeen hallintarek­ister­iä, joka mah­dol­lis­taa veronkier­ron (tai ainakin vaikeut­taa oleel­lis­es­ti verovilpin pal­jas­tu­mista). Samaan aikaan vihreien enti­nen puheen­jo­hta­ja pahek­suu sitä, että lakia tulk­i­taan niin kuin se on kir­joitet­tu, eli verovilpistä selviää ilman rangaistusta. 

    On väärin syyt­tää tilanteesta oikeu­sis­tu­in­ta. pitäisi syyt­tää eduskun­taa ja varsinkin halöl­i­tus­puoluei­den kansanedustajia.

  45. Jaakko Hir­vo­nen: Sekoi­tat vahin­gonko­r­vauk­sen ja ran­gais­tuk­sen. Jos kor­vaat isän­nöit­si­jälle rikko­masi ikku­nan, kor­vaat aiheut­ta­masi vahin­gon, etkä mitään muuta.

    Kun verot­ta­ja perii mak­samat­ta jääneet verot korotet­tuna, se koro­tus on ran­gais­tus siitä, että alku­peräiset verot jäivät maksamatta.

    Anal­o­gis­es­ti ikkunoi­hin palatak­seni, jos isän­nöit­si­jäl­lä olisi joku oikeus per­iä ikku­nan rikkomis­es­ta aiheutunut vahinko vaikka­pa kaksinker­taise­na, oltaisi­in ken­ties samankaltais­ten asioiden äärel­lä kuin mis­tä tässä vero­tushässäkässä on kyse.

    Luin tuo­ta EIT:n lin­jan­ve­toa, ja siinä (luin Viro­laisen selkok­ielisen seli­tyk­sen) kai lähde­tään siitä että mikä tahansa vira­nomainen määrää “ran­gais­tuk­sen”, jol­loin veronko­ro­tus onkin jo rangaistus. 

    Juridi­ikan tietämyk­seni on siis ollu puut­teelli­nen, pahoittelut.

    Toisaal­ta tuo avaa aivan mah­ta­vat kor­rup­tiokuprumah­dol­lisu­udet kos­ka sit­ten on help­po lahjoa verovi­ra­nomainen anta­maan sopi­vankokoinen sakko (muis­te­taan­pa että myös Kreik­ka on Eurooppaa :).

    Ja jos ajatel­laan tuulipukurikok­sia, niin jos vaikka­pa lapsen ero-isä viikon­lop­puta­paamisen yhtey­dessä sat­tuu tekemään lapseen kohdis­tu­van sek­suaalirikok­sen — ja vira­nomainen määrää viikon­lop­puta­paamiset lop­pumaan, päteekö “ne bis in idem”, kos­ka sil­loin­han vira­nomainen on jo ran­gais­tuk­sen antanut?

  46. Osmo: “Tässä on nyt vain se vika, että joskus veronko­ro­tus taas olisi paljon merkit­tävämpi toi­mi kuin pienet sakot tai lyhyt ehdolli­nen vankeus. Tekemäl­lä rikosil­moituk­sen itseään vas­taan voi vält­tyä isol­ta veronko­ro­tuk­selta ja päästä pie­nil­lä sakoilla.”

    Eipä se nyt niin mene. Pelkkä rikosil­moi­tus ei ole mikään tuomio eikä siis estä mitään. Vas­ta tuomio tai syyt­tämät­täjät­tämis­päätös on ja vas­ta sen jäl­keen veronko­ro­tus ei ole mah­dolli­nen — ja vas­taavasti vas­ta päätös veronko­ro­tuk­ses­ta tai korot­ta­mat­ta jät­tämis­es­tä estää rikostuomion.

    Ja isois­sa jutuis­sa tosi­aan veronko­ro­tus on ankarampi seu­raa­mus kuin oikeu­den tuomio ehdol­lis­es­ta vankeud­es­ta ja mität­tömästä sakosta.

    1. Ei rikosil­moi­tus tietys­ti­ole tuomio, mut­ta aina voi yrit­tää ilmi­antaa itsen­sä pien­estä vilpistä, joka todel­la johtaa syytteeseen.

  47. Osmo Soin­in­vaara:
    Jos et ople verov­elvolli­nen Syuomes­sa, et myöskään voi viedä lap­si­aisi suo­ma­laiseen koulu­un tai käy­dä terve4yskeskuksessa muuten kuin aku­ut­tikäyn­nil­lä. Aku­ut­tikäyn­nistä lähetetään lasku siihen maa­han, jos­sa mak­sat verosi. On myös mah­do­ton­ta väit­tää, että mak­sat tuloveroa Suomeren työ­tu­lois­tasi, mut­ta et pääomatuloistasi.

    Puo­lalaisel­la putkimiehel­lä lapset ovat koti­maas­sa koulussa.
    Lääkäri­laskua selvitel­lään jälkikäteen,harva köy­hä työikäi­nen käy lääkäris­sä säännöllisesti,etenkin jos se maksaa .

    Tai kuten suo­ma­laisel­la paitakaup­pi­aal­la oli oma vaku­u­tus ja hän kävi yksityisellä.Ulkomaisessa vaku­u­tusy­htiössä eivät kuulem­ma kysele,mihin maa­han mak­sat verosi.Jos ottaa täl­laiseen vaku­u­tuk­seen rajoituk­sia niin se on halpakin.

    Ja jos sat­tuu vakavam­paa niin voi pala­ta kotimaahan.
    Suo­ma­lainen on Suomen sosi­aal­i­tur­van piiris­sä muut­topäivästä eikä entisiä veron­mak­sumai­ta kysellä.

    Edut ovat perustasoa,mutta heinäsirkko­ja riittää

    1. Näitä kak­soin­ran­gais­tuk­sia eri pros­es­seis­sa löy­tyy kyl­lä lisä, esimerkik­si ran­gais­tus liiken­ner­ikko­muk­ses­ta poli­isin anta­mana tien pääl­lä ja kort­ti kuiv­u­maan eril­lisel­lä päätöksellä.

  48. Osmo Soin­in­vaara: Miltähän tämä kuulostaisi.

    Idioot­ti­maiselta. Tuos­sa esimerkissä vain väärin­pysäköin­nistä ei saisi ran­gaista uudestaan.
    Voit tässä var­masti luetel­la ne murhat­a­pauk­set, joiden yhtey­dessä on edes vaivaudut­tu rankaise­maan väärinpysäköinnistä.

    1. Kyl­lä, mut­ta kun se parkkipirkko on jo antanut sen sakon, sil­loin syyt­täjä on myöhässä ja jut­tu kaatuu siihen. Näin on nykyi­nen tilanne verorikosten osalta juuri täl­lä hetkellä.

  49. Kom­ment­ti nim­imerkille “Määkin pyöräilen kir­joit­ti 25.9.2013 klo 20:23”: kan­nat­taa lukea, mitä Suomen val­tiosään­töoikeudel­lisen seu­ran ajanko­htais­pal­stal­la lausu­taan asiasta:
    ““On kuitenkin otet­ta­va huomioon, että tuomiois­tu­imen on käsiteltävänään ole­vaa asi­aa ratkaistes­saan nou­datet­ta­va voimas­sa ole­vaa oikeut­ta. Korkein oikeus toteaa, että ne bis in idem ‑kiel­los­sa on kysymys siitä, miten tulk­i­taan rikosasian vas­taa­jalle kuu­lu­via ja peru­soikeuksi­na tur­vat­tu­ja keskeisiä oikeustur­van takei­ta. Tästä kysymyk­ses­tä perus­tus­laki­valiokun­ta on lausunut selkeän kan­nan, joka sul­kee pois ne bis in idem ‑kiel­lon rajoit­tamisen peräkkäisi­in menet­te­ly­i­hin. Näi­hin seikkoi­hin näh­den Korkein oikeus kat­soo, että edel­lä todet­tu­jen perus­tus­laki­valiokun­nan lausum­ien merk­i­tys ei voi rajoit­tua vain sen käsiteltävänä ole­van sään­nöse­hdo­tuk­sen tulk­in­taan, vaan niistä ilmenevät keskeiset peri­aat­teet ja tavoit­teet tulee ottaa huomioon myös tulkit­taes­sa voimas­sa ole­vaa oikeut­ta. Kan­nan­ot­to­jen huomioon ottamista puoltaa myös se, että ne on esitet­ty sel­l­aises­sa yhtey­dessä, jos­sa ne bis in idem ‑kiel­lon sovelt­a­mi­nen on ollut nimeno­mais­es­ti esil­lä. Viime kädessä perus­tus­lain 6 §:stä seu­raa­va velvol­lisu­us nou­dat­taa yhden­ver­taisu­ut­ta lainkäytössä edel­lyt­tää tuomiois­tu­imelta kan­nan­ot­to­jen huomioon ottamista, kun se joutuu vas­taa­vankaltaises­sa tulk­in­tati­lanteessa otta­maan kan­taa san­ot­tuun kysymykseen.” 

    Voiko asi­aa tämän parem­min ja suorem­min sanoa? Juuri näin toimii perus­tus­lakia tulk­it­se­va riip­puma­ton tuomiois­tu­in ja juuri näin tulee myös perus­tus­laki­valiokun­nan tulk­in­takan­nan­ot­to­jen merk­i­tys ymmärtää. Tuomiois­tu­in­ten tulee tur­va­ta perus- ja ihmisoikeuk­sien toteu­tu­mi­nen anta­mal­la niille voimas­sa ole­van oikeu­den mukainen sisältö. Siinä mis­sä ihmisoikeuk­sien sisältö määräy­tyy pitkälti kan­sain­välis­ten valvon­taelin­ten oikeuskäytän­nössä, peru­soikeuk­sien sisäl­lölle on syytä hakea joh­ta perus­tus­laki­valiokun­nan lausun­noista. Perus­tus­laki­valiokun­nan lausun­not puolestaan ovat – väit­ti valiokun­ta itse tältä osin mitä tahansa – tulk­in­to­ja perus­tus­lain sisäl­löstä, eivät jol­lakin taval­la voimas­sa olev­as­ta oikeud­es­ta irral­lisia ja ain­oas­taan lausun­toa annet­taes­sa säädet­tävänä ole­vaan laki­in kohden­tu­via kan­nan­ot­to­ja ko. lakiehdo­tuk­sen suh­teesta perustuslakiin.

    Korkeim­man oikeu­den ja perus­tus­laki­valiokun­nan kan­nan­ot­to­jen jäl­keen on oikeudel­lis­es­ti kiis­ta­ton­ta että ne bis in idem ‑kiel­to sovel­tuu Suomen oikeusjärjestyk­sessä sekä peräkkäisi­in että rin­nakkaisi­in menet­te­ly­i­hin. Yhtä kiis­ta­ton­ta soisi ole­van, että perus- ja ihmisoikeudet otet­taisi­in tuomiois­tu­imis­sa jatkos­sakin yhtä vakavasti kuin korkeim­man oikeu­den tämän päiväisessä vahven­netus­sa jaos­toratkais­us­sa otet­ti­in. Se ei olisi mitään peru­soikeusfun­da­men­tal­is­mia, vaan nor­maalia riip­puma­ton­ta lainkäyttöä.”
    http://perustuslakiblogi.wordpress.com/2013/07/05/tulkinnan-muutoksia-kko-201359/

    Ja sit­ten­pä kan­nat­taa ver­ra­ta siteer­at­tu­ja ajatuk­sia blo­gistin asen­teeseen, joka arvioni mukaan on Arka­di­an­mäel­lä varsin yleinen (siitä huoli­mat­ta, että KKO on kyen­nyt tässä tapauk­ses­sa viit­taa­maan perus­tus­laki­valiokun­nan näkemsyksiin). 

    En ole ehtinyt ajatuk­sel­la pere­htyä blo­gistin mainit­se­man lakiesi­tyk­sen perustelui­hin, mut­ta arve­len johtotäht­enä ole­van asioiden tekemisen mah­dol­lisim­man helpok­si hallinnolle (sen sijaan että vaa­dit­taisi­in hallinnon sopeut­ta­van omia toim­into­jaan). Aina sil­loin täl­löin oma vaikutel­mani onkin, että Arka­di­an­mäel­lä toim­i­taan hallinnon jat­keena eikä kansaneduskuntana.

    Ter­veisin Kale­vi Kämäräinen

  50. Osmo Soin­in­vaara:
    Kyl­lä, mut­ta kun se parkkipirkko on jo antanut sen sakon, sil­loin syyt­täjä on myöhässä ja jut­tu kaatuu siihen. Näin on nykyi­nen tilanne verorikosten osalta juuri täl­lä hetkellä.

    Eihän siinä ole kysymys samas­ta rikoksesta/rikkomuksesta. Syyt­täjä ei voisi oikeu­denkäyn­nis­sä enää vaa­tia ran­gais­tus­ta pysäköin­nistä, kun sen on jo ran­gais­tu, mut­ta ei sitä murhaa ole mil­lään taval­la käsitelty.

    Verorikko­muk­ses­sa on kyse selkeästi yhdestä asi­as­ta. Ja päällekkäiset ran­gais­tuk­set tule­vat selkeästi samoil­la perusteilla

    Ei mil­lään taval­la vertailukelpoista.

    1. Verorikko­muk­ses­sa on kyse selkeästi yhdestä asi­as­ta. Ja päällekkäiset ran­gais­tuk­set tule­vat selkeästi samoil­la perusteilla.

      Eivät tule. Veronko­ro­tus voi tul­la siitä, että on vain ollut huoli­ma­ton ja uno­htanut ilmoit­taa jotain. Verorikok­sen tuomit­tavu­u­teen vaikut­taa se, että onkin peit­el­lyt asi­aa, perus­tanut tilin vääräl­lä nimel­l­lä, ja niin edelleen. Verotikos tulee rikok­ses­ta, veronko­ro­tus ei edel­lytä mitään rikosta.
      Mut­ta entä ajoko­rtin mene­tys ja poli­isin anta­ma sakko ylinopeud­es­ta? Ne nyt ainakin tule­vat samas­ta teosta mut­ta eri prosessissa.

  51. Osmo Soin­in­vaara:
    Kyl­lä, mut­ta kun se parkkipirkko on jo antanut sen sakon, sil­loin syyt­täjä on myöhässä ja jut­tu kaatuu siihen. Näin on nykyi­nen tilanne verorikosten osalta juuri täl­lä hetkellä.

    Ne bis in idem tulee luon­nol­lis­es­ti sovel­let­tavak­si, kun kyse on samas­ta tosi­seikas­tos­ta. Pysäköin­nin­valvo­jan määräämä pysäköin­tivirhe­mak­su ei perus­tu samaan seikas­toon kuin myöhem­min rikospros­es­sis­sa määrät­tävä ran­gais­tus henkirikoksesta.

    Mika: Luin tuo­ta EIT:n lin­jan­ve­toa, ja siinä (luin Viro­laisen selkok­ielisen seli­tyk­sen) kai lähde­tään siitä että mikä tahansa vira­nomainen määrää “ran­gais­tuk­sen”, jol­loin veronko­ro­tus onkin jo rangaistus. 

    Se, mil­loin sank­tio kat­so­taan ne bis in idem ‑peri­aat­teen kannal­ta ran­gais­tuk­sek­si, perus­tuu ns. Engel-kri­teerei­hin (ks. EIT:n tapaus Engel and Oth­ers v. the Nether­lands). Seu­raa­mus­ta pitää tarkastel­la suh­teessa tekoon, jos­ta seu­raa­mus määrätään. Seu­raa­mus voidaan kat­soa ‘ran­gais­tuk­sek­si’ vedoten teon oikeudel­liseen luon­nehd­in­taan kansal­lises­sa oikeudessa, teon todel­liseen luon­teeseen tai määrät­tävis­sä ole­van seu­raa­muk­sen ankaruuteen.

    Siis yksistään teosta määrät­tävän seu­raa­muk­sen ankaru­us voi tehdä teosta ‘rikosoikeudel­lisen’ ja siten siitä määrät­tävästä sank­tios­ta ‘rikosoikeudel­lisen ran­gais­tuk­sen’. Rikosoikeudel­lisek­si luon­nehdit­tavia teko­ja kos­kee kahdesti rankaisemisen kielto.

  52. Kyl­lä veronko­ro­tuk­sen korkoi­neen voi verot­ta­ja määrätä vero­tarkas­tuk­ses­sa 5 vuot­ta taak­sepäin. Se on paljon ankarampi sank­tio, kuin se pieni sakko, jon­ka oikeus voisi määrätä.Koko vero­hyö­ty menee korko­jen kera. Eikä tässä ole kyse yhden miehen tuomiois­tu­imes­ta ja val­i­tu­soikeus on KHO:een asti.
    Tähän asti törkeät verorikok­set on lisäk­si viety oikeu­teen, jos­sa on tul­lut tuo pieni sakko lisäsank­tio­ta. Nyt on sit­ten tämä toiseen ker­taan käsit­te­ly jätet­ty pois. Minus­ta tämä on pelkästään hyvä asia: ei kah­ta tuomio­ta samas­ta asi­as­ta, verot­ta­jan tuomio riittää.
    On näitä kah­den tuomion rikok­sia muual­lakin. Jos esim. joku poimii rauhoite­tun kasvin luon­nos­ta, siitä ran­gais­taan oikeudessa. Mut­ta jos tuon rikok­sen tek­i­jä sat­tuu ole­maan maanvil­jeli­jä, niin häneltä leikataan tuon oikeu­den määräämän tuomion lisäk­si maat­alous­tukia monikymmenkertaisesti.

  53. Juho Laatu: “vero­tuk­sen pysäköin­tivirhe­mak­sun määräämisoikeus”?

    Juuri näin­hän jär­jestelmä toimii jo nyt, tai siis pitäisi toimia — jos ei toi­mi, se on hallinnon huonoa toteutusta.

    Ode sit­ten halu­aisi, että ensin annetaan pysäköin­tivirhe­mak­su ja sit­ten sen lisäk­si toises­sa pros­es­sis­sa vankilaa.

    Minus­ta asia on jär­jestet­tävis­sä niin, että verot­ta­ja voi pää­tyä kolmeen vaihtoehtoon:
    1) tode­ta, että verotet­ta­va menet­teli oikein, tai asia on merk­i­tyk­set­tömän pieni, joten ei kan­na­ta per­iä lisäveroja
    2) tode­ta, että verotet­ta­va menet­teli väärin, mut­ta asia on siinä määrin selvä eikä törkeä, joten per­itään vero kuten se kuu­luikin per­iä sekä “pysäköin­tivirhe­mak­su”
    3) tode­taan että tämä oli iso rötös ja menee rikospros­es­si­in, jos­sa sit­ten määrätään ran­gais­tus ja rikoshyö­dyn menetys.

    Joko 1), 2) tai 3). Ei use­ampia yhtaikaa.

  54. Se, mil­loin sank­tio kat­so­taan ne bis in idem ‑peri­aat­teen kannal­ta ran­gais­tuk­sek­si, perus­tuu ns. Engel-kri­teerei­hin (ks. EIT:n tapaus Engel and Oth­ers v. the Nether­lands). Seu­raa­mus­ta pitää tarkastel­la suh­teessa tekoon, jos­ta seu­raa­mus määrätään. Seu­raa­mus voidaan kat­soa ‘ran­gais­tuk­sek­si’ vedoten teon oikeudel­liseen luon­nehd­in­taan kansal­lises­sa oikeudessa, teon todel­liseen luon­teeseen tai määrät­tävis­sä ole­van seu­raa­muk­sen ankaruuteen.

    Siis yksistään teosta määrät­tävän seu­raa­muk­sen ankaru­us voi tehdä teosta ‘rikosoikeudel­lisen’ ja siten siitä määrät­tävästä sank­tios­ta ‘rikosoikeudel­lisen ran­gais­tuk­sen’. Rikosoikeudel­lisek­si luon­nehdit­tavia teko­ja kos­kee kahdesti rankaisemisen kielto. 

    Jos kupru on niin iso että siitä tulee rikos­rek­ister­imerk­in­tä tai merk­in­tä supo­tuk­seen esim. lievästä petok­ses­ta tai veropetok­ses­ta — ei voi­da kat­soa että verovi­ra­nomaisen ran­gais­tuk­seno­mainen mak­sun ole­van ankaru­udeltaan läh­eskään samaa luokkaa kuin rikostuomion.

    Petuste­lut ontu­vat pahasti.

  55. Väite siitä, että viisi tuo­maria äänesti vas­taan ei pidä paikkaansa. Ain­oas­taan kak­si tuo­maria äänesti vas­taan. Enem­mistö (6 tuo­maria) oli sitä mieltä, että syytet­tä ei voi tutkia veronko­ro­tuk­sen määräämisen jäl­keen. Kolme tuo­mareista oli sitä mieltä, että syytet­tä ei voi nos­taa enää siinä vai­heessa kun veronko­ro­tus on tul­lut lain­voimaisek­si (eli val­i­tu­sai­ka on lop­punut tai veronko­ro­tus on ratkaistu lop­ullis­es­ti). Tässä tapauk­ses­sa veronko­ro­tus oli lain­voimainen, eli nimeno­maisen tapauk­sen osalta tuo­marei­den äänet meni 9–2.

    En oikein ymmär­rä sitä, mikä tarve poli­itikoil­la on valit­taa siitä, miten lain­säädän­töä tulk­i­taan kun poli­itikoil­la on kaik­ki val­ta muut­taa lain­säädän­töä. Tuo­mar­it kun yleen­sä tulk­it­see lakia lähin­nä niin kuin se on tarkoitet­tu. Tässä tapauk­ses­sa sovel­let­ti­in Euroopan ihmisoikeussopimus­ta, jon­ka on kat­sot­tu menevän kansal­lisen tulk­in­tal­in­jan ohi, eikä sovel­let­ta­van lain val­in­ta ole mitään saivartelua. Jos tässä asi­as­sa on ongel­ma, niin ei Euroopan ihmisoikeussopimuk­seen ole mikään pakko kuu­lua tai siihen voi jät­tää varau­mat, mitä artik­lo­ja ei halu­ta nou­dat­taa. Tämä on ihan kansane­dus­ta­jien vapaasti päätet­tävis­sä ja itsekin voit tehdä tästä vaik­ka lakialoitteen.

    Samal­la taval­la ne bis in idem-kiel­to rajoit­taa muu­takin lainkäyt­töä. Esimerkik­si näis­sä hallintoseu­raa­muk­sen jälkei­sis­sä rikosseu­raa­musasiois­sa ei voi­da määrätä virheel­lis­es­tä pysäköin­nistä tuomio­ta liiken­teen vaaran­tamis­es­ta sen jäl­keen jos on jo annet­tu parkkisakko. Tai pum­mil­la junas­sa matkus­tavaa ei voi enää syyt­tää petok­ses­ta sen jäl­keen kun valvon­ta­mak­su on määrät­ty. Vaik­ka var­masti näi­den molem­pi­en seu­raa­muk­sien määräämisel­lä voitaisi­in tehokkaam­min ehkäistä väärin­pysäköin­tiä ja pum­mil­la matkustamista.

  56. Pekka Taipale: Juuri näin­hän jär­jestelmä toimii jo nyt, tai siis pitäisi toimia – jos ei toi­mi, se on hallinnon huonoa toteutusta.

    Minus­ta asia on jär­jestet­tävis­sä niin, että verot­ta­ja voi pää­tyä kolmeen vaihtoehtoon:
    1) tode­ta, että verotet­ta­va menet­teli oikein, tai asia on merk­i­tyk­set­tömän pieni, joten ei kan­na­ta per­iä lisäveroja

    2) tode­ta, että verotet­ta­va menet­teli väärin, mut­ta asia on siinä määrin selvä eikä törkeä, joten per­itään vero kuten se kuu­luikin per­iä sekä “pysäköin­tivirhe­mak­su”
    3) tode­taan että tämä oli iso rötös ja menee rikospros­es­si­in, jos­sa sit­ten määrätään ran­gais­tus ja rikoshyö­dyn menetys.

    Joko 1), 2) tai 3). Ei use­ampia yhtaikaa. 

    Osmo Soin­in­vaara:
    Pekka Taipale, juuri noin pitäisi menetel­lä, mut­ta korkeim­man oikeu­den kan­ta on toinen. 

    Eikö KKO:n kan­ta nimeno­maan ollut se, että vain yhden noista kolmes­ta saa tehdä? Ja kun koh­ta 2 oli tehty, kohtaan 3 ei ole menemistä.

    Tässä suh­teessa siis KKO:n kan­ta on hyvin loogi­nen. KKO:lla tosin oli vähän erim­ielisyyt­tä siitä, onko koh­ta 2 hoidet­tu siinä vai­heessa, kun lisä­mak­su määrätään, vai siinä vai­heessa, kun siitä tulee lain­voimainen. Tämä on vähän kimu­rant­ti kysymys, kos­ka kumpikin kan­ta on puolustettavissa.

    Ongel­ma on kohdas­sa 2. Nyt määrät­ti­in veronko­ro­tus tapauk­ses­sa, jos­sa on ainek­sia törkeään veropetok­seen, ja se on kyl­lä joko huonoa lain­säädän­töä tai huonoa hallintoa.

    Kokon­aisu­ut­ta kat­sot­taes­sa näyt­tää nimeno­maan siltä, että määrätessään veronko­ro­tuk­sen verot­ta­ja ylit­ti sen roolin, mikä sil­lä olisi pitänyt olla. Isom­mis­sa tapauk­sis­sa sekin on jo vähän ongel­mallista, että vahin­gon kär­si­jä saa mita­ta rangaistuksen.

    Hässäkän taustal­la voi vielä olla sekin, että jälkim­mäisessä menet­telyssä ran­gais­tuk­sek­si tulee sakkoa tai vankeut­ta, mut­ta taloudelli­nen sank­tio jää viivästysko­rko­jen suu­ruisek­si. Rikos­rek­ister­imerk­in­tä riit­tää kyl­lä pelot­ta­maan osaa veronkiertäjistä (“melkein rehelliset” rikkaat), mut­ta taloudel­lista hyö­tyä tavoit­tele­via se ei pelota.

    Tästä taas päästään siihen, että tuomiois­tu­imen pitäisi voi­da määrätä veropetok­sis­sa ran­gais­tus­lu­on­teinen sakko, joka on suh­teessa petoshyötyyn. 

    Nykyjär­jestelmä on perus­tunut kah­teen eril­liseen päällekkäiseen pros­es­si­in, joiden järjestys on jok­seenkin sat­un­nainen (esimerkik­si polt­toaine­ta­pauk­sis­sa ensin tulee sakko, sit­ten veronko­ro­tus). Vero­hallinnon tulkin­nan mukaan päällekkäisyys on sal­lit­tua, jos pros­es­sit ovat käyn­nistyneet niin, ettei ensim­mäis­es­tä ole lop­ullista päätöstä ennen toisen käyn­nistämistä. Tämä on jo kansalaisenkin kannal­ta sekavaa.

    Sys­tee­mi toimisi ihan hyvin, jos siinä selvästi todet­taisi­in ne bis in idemin vaa­timuk­set ja toimit­taisi­in sen mukaan. Isot jutut pitäisi aina käsitel­lä tuomiois­tu­imis­sa kaikkine sanktioineen.

    Ei tämän niin vaikeaa pitäisi olla, liiken­nejut­tui­hin on raken­net­tu ihan onnis­tuneesti neljä por­ras­ta: hallinnolli­nen mak­su pysäköin­tivirheistä, rike­sakko, poli­isin määräämä sakko, tuomiois­tu­imen mit­taa­ma rangaistus.

    1. Kir­joit­ta­ja ei ymmärtänyt, että KKO päät­ti, että syytet­tä ei myöskään saa nos­taa, jos verot­ta­ja on “päät­tänyt”, ettei veronko­ro­tus­ta määrätä. Asi­as­ta taas on pakko päät­tää samas­sa yhtey­dessä, kun vero­tuk­ses­ta päätetään ja vero­tuk­ses­ta on taas pakko päät­tää määräa­jas­sa. Näin tehti­in kokon­aisu­us, jos­sa veropetok­ses­ta ei tosi­asi­as­sa voi syyt­tää mis­sään olois­sa. Asia on tarkoi­tus kor­ja­ta niin, että veronko­ro­tuk­ses­ta voi päät­tää myöhem­min, jol­loin verorikok­set tule­vat uud­estaan kriminalisoiduiksi.

  57. Tietoni siitä, että Suomes­sa ei lait­tomasti saatu­ja todis­tei­ta saisi mis­sään olo­suhteis­sä käyt­tää oli virheelli­nen. Se joh­tui siitä, että Licht­en­steinin tileistä kiin­ni jääneet ovat kaik­ki valit­ta­neet vero­tus­päätök­ses­tä sil­lä perus­teel­la, että oli aivan epistä, että he jäivät kiin­ni, kun joku myi pankki­ti­eto­ja lait­tomasti Sak­san verot­ta­jalle. Se onkin vain yri­tys kaataa vero­tus­päätös, mut­ta asia on vireillä.

  58. Osmo Soin­in­vaara:
    MF

    Vero­jaos­ton saa­man tiedon mukaan nim­imerkin tieto ei pidä paikkaansa. KKO:n val­it­se­ma lin­ja tässä asi­as­sa johtaa siihen, ettei verorikok­sista voi tuloveron osalta nos­taa syyt­teitä lainkaan.

    Minkälaisia “asiantun­ti­joi­ta” eduskun­nal­la on oikein käytet­tävis­sään? Jouduin aikoinaan avus­ta­maan isääni erässä veroasi­as­sa. Siinä asi­as­sa oli kyl­lä määrät­ty veronko­ro­tuk­set ja sakkoko­rot 5 vuot­ta taak­sepäin. Eikä todel­lakaan ollut miljoona-asi­at kyseessä. Tekiköhän verot­ta­ja virheen ja isän olisi kuu­lunut selvitä ilman sanktioita?

  59. Osmo Soin­in­vaara:
    Kir­joit­ta­ja ei ymmärtänyt, että KKO päät­ti, että syytet­tä ei myöskään saa nos­taa, jos verot­ta­ja on “päät­tänyt”, ettei veronko­ro­tus­ta määrätä. Asi­as­ta taas on pakko päät­tää samas­sa yhtey­dessä, kun vero­tuk­ses­ta päätetään ja vero­tuk­ses­ta on taas pakko päät­tää määräa­jas­sa. Näin tehti­in kokon­aisu­us, jos­sa veropetok­ses­ta ei tosi­asi­as­sa voi syyt­tää mis­sään olois­sa. Asia on tarkoi­tus kor­ja­ta niin, että veronko­ro­tuk­ses­ta voi päät­tää myöhem­min, jol­loin verorikok­set tule­vat uud­estaan kriminalisoiduiksi.

    Ja voisi luul­la myös, että vero­hallinnol­la on käytet­tävis­sään juris­te­ja, jot­ka voivat arvioi­da, onko kyseessä rikos ja antaa asian poli­isin tutkit­tavak­si ja syyt­täjän syytet­täväk­si vai määrätäänkö veronkorotus.
    Ja epäilemät­tä tämä KKOn päätös aiheut­taa ajat­telua myös verohallinnossa?

    1. Vielä ker­ran. KKO:n mielestä syytet­tä ei voi nos­taa, jos verovirkail­i­ja on päät­tänyt, ette määrää veronko­ro­tus­ta ja päätös tästä on tehtävä määräa­jas­sa. Muu­tamme lakia.

  60. Pekka Taipale: Joko 1), 2) tai 3). Ei use­ampia yhtaikaa.

    Niin­pä. Mut­ta minus­ta olisi toisaal­ta myös perustel­tua, jos päivän­val­oon tul­lessa uusia tosi­seikko­ja, ran­gais­tuk­sen perustues­sa vain osaan tosi­seikoista, tms. voisi jo ran­gais­tu­ista pikkurikkeistäkin vielä hakea suurem­paa ran­gais­tus­ta oikeudessa kun­han vain jo kär­sit­ty ran­gais­tus vähen­netään uudesta.

    Siinä mielessä olen Mikan linjoilla.

    Viherinssi: Ongel­ma on kohdas­sa 2. Nyt määrät­ti­in veronko­ro­tus tapauk­ses­sa, jos­sa on ainek­sia törkeään veropetok­seen, ja se on kyl­lä joko huonoa lain­säädän­töä tai huonoa hallintoa.

    Tässä taas tavalli­nen pul­li­ainen miet­tii, oliko rötöstelijöil­lä suhtei­ta virkamiehistön suuntaan.

    Viherinssi: Tästä taas päästään siihen, että tuomiois­tu­imen pitäisi voi­da määrätä veropetok­sis­sa ran­gais­tus­lu­on­teinen sakko, joka on suh­teessa petoshyötyyn.

    Lisäk­si tietysti rikoshyö­dyn täysimit­tainen menettäminen.

  61. Pekka Taipale: Joko 1), 2) tai 3). Ei use­ampia yhtaikaa. 

    Aivan, tämä olisi järkevää. Jois­sain tapauk­sis­sa voisi olla myös järkevä jatkaan kohdan 2 soveltamisen jäl­keen vielä oikeu­denkin käsit­te­lyyn (koh­ta 3). Pitää vain tarkaaan säätää, mil­loin tuo on mah­dol­lista (uusia todis­tei­ta, val­i­tus­pros­es­si tms.).

  62. Osmo Soin­in­vaara:
    Vielä ker­ran. KKO:n mielestä syytet­tä ei voi nos­taa, jos verovirkail­i­ja on päät­tänyt, ette määrää veronko­ro­tus­ta ja päätös tästä on tehtävä määräa­jas­sa. Muu­tamme lakia.

    Paino sanal­la ‘päät­tänyt’ — ts. pitää olla val­i­tuskelpoinen päätös.
    Epäilemät­tä lakimuu­tos sel­ven­tää tilannetta.

    1. KKO:n mielestä päätös on se, ettei tee mitään etkä todel­lakaan voi valit­taa siitä, ettei sin­ulle ole määrät­ty veronkorotusta. .

  63. Lain­aus KKO:n perustelus­ta: “ei voidakaan pitää perustel­tuna sel­l­aista tulk­in­tavai­h­toe­htoa, että jo veronko­ro­tuk­seen mah­dol­lis­es­ti johta­van vero­tus­menet­te­lyn vireil­läo­lo estäisi rikossyyt­teen vireillepanon. Vero­tus­menet­te­ly voidaan kuitenkin kat­soa ihmisoikeussopimuk­sen tarkoit­ta­mak­si rikosasi­ak­si viimeistään sil­loin, kun veronko­ro­tus määrätään tai tehdään päätös siitä, ettei veronko­ro­tuk­seen ole perusteita.”

    Siis määrätään tai tehdään päätös, pelkkä vireil­läo­lo ei estä.

  64. anonyy­mi: Lisäk­si tietysti rikoshyö­dyn täysimit­tainen menettäminen. 

    Toki, mut­ta tässä se on sama kuin vahingonkorvaus.

  65. ” KKO päät­ti, että syytet­tä ei myöskään saa nos­taa, jos verot­ta­ja on “päät­tänyt”, ettei veronko­ro­tus­ta määrätä. Asi­as­ta taas on pakko päät­tää samas­sa yhtey­dessä, kun vero­tuk­ses­ta päätetään ja vero­tuk­ses­ta on taas pakko päät­tää määräajassa.”

    Eikös voisi päät­tää sit­ten niin, että päätetään jäädä odot­ta­maan kunnes syytea­sia on ratkaistu. Sil­loin päätös on annet­tu määräa­jas­sa. Voihan päätös olla muu­takin kuin “kyl­lä” tai “ei”. 😉

    1. Eikös voisi päät­tää sit­ten niin, että päätetään jäädä odot­ta­maan kunnes syytea­sia on ratkaistu. Sil­loin päätös on annet­tu määräa­jas­sa. Voihan päätös olla muu­takin kuin “kyl­lä” tai “ei”. 😉

      Yrität näköjään soveltaa ter­vet­tä järkeä alueel­la, joka kuu­luu kuitenkin juridi­ikan piiriin. 🙂

  66. Osmo Soin­in­vaara:
    …Mik­si luulet Sak­san verot­ta­jan osta­neen tal­letusti­eto­ja Lichtensteinista? 

    Kos­ka Locht­ensstein on liit­tynyt EU:iin? Toki nuokin tal­letuk­set kuule­man mukaan pystyy tekemään nykyään lail­lis­es­ti, pienel­lä ketjutuksella.

    Oleel­lista on, että pääo­man voi oikeasti nykyään vero­tut­taa juuri siin EU-maas­sa, mis­sä sen halu­aa tehdä. Pääo­maa tosin täy­tyy olla vähän enem­män, kuin meil­lä mat­ti meikäläisil­lä on. 

    Tässäkin ketjus­sa on jo tul­lut esile, ettei edes KKO tah­do oikein uskoa, että val­tiosopimuk­set sito­vat Suomeakin. Suomen lain­säädän­tö ei läh­eskään kaik­il­ta osin kestä päivän­val­oa. Mm. vero­lain­säädän­nössä on kupru­ja, joi­ta kor­jail­laan vas­ta EYT:n päätösten jälkeen.

    Joskus asioista muo­dos­tuu farsse­ja, kuten autovero­tuk­ses­ta. Kaik­ki tietävät, ettei lain­säädän­tö ole lail­lista, mut­ta jostain käsit­tämät­tömästä syys­tä halu­taan toimia sul­je­tun talouden malleil­la — ja kansalaiset maksavat.

    Ikävä puoli tässä on, ettei kukaan täysjärki­nen pidä iso­ja ylimääräisiä pääo­mi­aan Suomes­sa. Se vaikut­taa niin vero­tu­loi­hin kuin työ­paikkoi­hinkin. Veropoli­ti­ikan perus­teek­si pitää vih­doin kek­siä jotain muu­takin kuin suun­na­ton kateus. Kil­pailukykyisel­lä vero­tuk­sel­la veropo­h­ja laa­je­nee, eikä yhteiskun­nan meno­jen mak­sa­jana ole pelkästään me keskilu­okkaan kuu­lu­vat, kuten nyt on käynyt.

    1. Lail­lis­es­ti ei vero­ja voi kiertää. SAKSA osti vero­tustiedot Licht­en­stein­ista, kos­ka sak­salais­tenkin pitää mak­saa omaisu­us­tu­lois­taan veroa Sak­saan. Licht­en­staein on ETAn jäsen.

  67. Minus­ta tässä on kyse myös siitä, että hallinnol­lisen menet­telyssä oikeustur­va ei ole yhtä korkea kuin rikospros­es­sis­sa. Näin ankarat ran­gais­tuk­set pitäisi mielestäni ehdot­tomasti määrätä rikosoikeudel­lises­sa menet­telyssä. Samal­la voidaan sit­ten määrätä ran­gais­tus myös veropetoksesta.

    Esimerk­ki:
    Vero­tus­menet­te­ly­lain (1558/1995) 30 §:n mukaan omaisu­u­den lisäys, jos­ta verov­elvolli­nen ei kykene anta­maan luotet­tavaa selvi­tys­tä, kat­so­taan verov­elvol­lisen verotet­tavak­si tulok­si. Veronko­ro­tus­ta ei kuitenkaan voi­da määrätä.

    Olisiko oikein, jos rikosoikeudel­liseen sakko­ran­gais­tuk­seen ankaru­udeltaan ver­rat­tavis­sa ole­va veronko­ro­tus voitaisi­in määrätä perustuen “selvit­tämät­tömään omaisu­u­den lisäyk­seen”, mitä koske­vaa sään­nöstä sovel­letaan lähtöko­htais­es­ti verov­elvol­lisen vahingoksi?

    Veropetos­ta koskevas­sa rikos­tutkin­nas­sa olisi sitä vas­toin nou­datet­ta­va syyt­tömyyso­let­ta­man ja itsekrim­i­noin­tisuo­jan periaatteita.

    (Toinen jut­tu on se, että rikospros­es­sis­sakin saate­taan kiertää mainit­tu­ja peri­aat­tei­ta naamioimal­la kysymys “todis­tu­soikedel­lisek­si”.)

  68. Juho Laatu:
    KKO vain tulk­it­see eduskun­nan säätämiä lake­ja. Jos huonos­ti suun­nitel­lut lait johta­vat tuol­laisi­in tulk­in­toi­hin, eduskun­nan tuleekin kor­ja­ta virheen­sä mah­dol­lisim­man pian.

    Minus­ta kaik­ki veronko­ro­tusasi­at voisi myös hyvin nähdä eril­lis­inä val­tion ja veron­mak­saien välisenä rahali­iken­teen jär­jeste­ly­inä, joi­ta ei tarvitse pitää ran­gais­tuksi­na, jot­ka estäi­sivät myöhem­mät mah­dol­liset oikeuslaitok­sen ran­gais­tuk­set (jos asi­aan liit­tyy rikol­lista toim­intaa). Ei kai veronko­ro­tus ole ran­gais­tus siinäkään mielessä, että kyse voi usein olla täysin neu­traal­isti ja kenenkään mihinkään syyl­listymät­tä vain uud­es­ta arvioista sen suh­teen, paljonko jonkun tulisi mak­saa vero­ja. Kaik­ki veronko­ro­tuk­sen saa­neet eivät ole rikol­lisia. Jonkun vero­ja korote­taan ja jonkun vero­ja alen­netaan, eikä vero­jen alen­nuskaan takoi­ta sitä, että val­tio olisi ollut rikolli­nen. Ehkä eduskun­ta voisi läh­estyä asi­aa tästä näkökul­mas­ta. Veromäärän muut­tamista ei tarvitse tulki­ta ran­gais­tuk­sek­si rikoksesta.

    Nyt et ymmär­rä sitä, mikä veronko­ro­tus on. Kyseessä on ran­gais­tuk­sen­lu­on­teinen sank­tio, jol­la korote­taan lain perus­teel­la muu­toin määrät­tävää veroa. Se ei siis tarkoi­ta, että veroa nos­tet­taisi­in lain perus­teel­la las­ket­tavaan oikeaan määrään.

    Osmo puolestaan vetää yllä melko kovasti mutkia suoraksi.

  69. Atte Saari: Nyt et ymmär­rä sitä, mikä veronko­ro­tus on. Kyseessä on ran­gais­tuk­sen­lu­on­teinen sanktio … 

    Ehdotin että vero­jen määräämistä ja niiden korot­tamista ei tulkit­taisi ran­gais­tuk­sek­si (vrt. tarkas­tus­mak­su, viivästysko­rko, palvelumak­su, arviovero­tus), ja näin päästäisi­in eroon tuos­ta kaksinker­taisen ran­gais­tuk­sen ongelmasta.

    (Ehdotin myös vai­h­toe­htoa, jos­sa määrä­tyt lisäverot tulk­i­taan “alim­man oikeusas­teen päätök­sek­si”, jos­ta voi valit­taa ylem­pi­in oikeusasteisiin.)

  70. Osmo Soin­in­vaara:
    KKO:n mielestä päätös on se, ettei tee mitään etkä todel­lakaan voi valit­taa siitä, ettei sin­ulle ole määrät­ty veronkorotusta.

    Luepa KKO:n päätös uud­estaan tarkemmin!

  71. Vero­tus­ta kan­nat­taa suun­nitel­la, mikä on täysin lail­lista. Korkea vero­tus on merk­ki tehot­tomas­ta tavas­ta hoitaa asioi­ta. Verokil­pailu on vain hyväk­si, mut­ta olemme häviämässä sen. 

    Ai tämä ei ole viral­lisen litur­gian mukaista? Kan­nat­taa vai­h­taa litur­giaa, ennen kuin rahat on loppu. 😉

  72. Osmo Soin­in­vaara:
    MF

    Vero­jaos­ton saa­man tiedon mukaan nim­imerkin tieto ei pidä paikkaansa. KKO:n val­it­se­ma lin­ja tässä asi­as­sa johtaa siihen, ettei verorikok­sista voi tuloveron osalta nos­taa syyt­teitä lainkaan.

    Pure­taanko kaik­ki aikaisem­mat päätök­set ? Olisi väärin jos täl­lä vapaute­taan vain nuo 20 kiin­ni jäänyt­tä suurkiertäjää ?

    Olen ollut kolme kuukaut­ta matkoil­la ja min­ulle on jäänyt epä­selväk­si, mis­tä KKO intou­tui tutki­maan asiaa ? 

    Ja kaiken lisäk­si keskel­lä lomakaut­ta ? Asial­la on ollut kum­mallisen kiire, sil­lä ei KKO nor­maal­isti lomia peru/katkaise täl­lais­ten asioiden vuoksi.

    Liike-elämä on tois­tu­vasti määrän­nyt mil­laista lain­säädän­töä Suomeen tehdään esim Ollila/Lex Nokia ym. Puut­tuvatko he nyt jo oikeuslaitok­sen toimintaan ?

  73. Kom­ment­ti Liian van­halle 28.9.2013 kel­lo 5:58: oheis­tan sitaatin ratkais­us­ta, joka kos­kee hov­ioikeu­den tuomio­ta 31.10.2011:
    “Ottaen huomioon asian tähä­nas­ti­nen kesto ja viivästymis­es­tä aiheutu­va hait­ta asiano­saisille hov­ioikeus otti viivy­tyk­sen vält­tämisek­si asian välit­tömästi ratkaistavakseen.”
    http://www.kko.fi/62629.htm

    Tuostakin on siis vielä jokunen tovi men­nyt, että KKO on hoi­tanut oman osuutensa.

    Ter­veisin Kale­vi Kämäräinen

  74. Liian van­ha: …Olisi väärin …

    Nyt on pahasti sekaisin, mikä on todel­li­nen ongel­ma. Jos Suomen vero­tus olisi jotenkin tolkullista, ei kenel­läkään olisi minkään­laista tarvet­ta yrit­tää vero­tut­taa itseään muual­la kuin Suomes­sa. Veropoli­ti­ikan perus­tak­si on pakko löytää jotain muu­ta, kuin pelkkä suun­na­ton kateus.

  75. Liian van­ha:
    ‘snip’
    Olen ollut kolme kuukaut­ta matkoil­la ja min­ulle on jäänyt epä­selväk­si, mis­tä KKO intou­tui tutki­maan asiaa ?
    ‘snip’

    Korkein oikeus ei intoutunut, vaan veropetok­ses­ta tuomit­tu pyysi val­i­tuslu­paa ja se myön­net­ti­in (sinän­sä melko vähäpätöisessä asiassa).

  76. Osmo Soin­in­vaara:
    KKO:n mielestä päätös on se, ettei tee mitään etkä todel­lakaan voi valit­taa siitä, ettei sin­ulle ole määrät­ty veronkorotusta.

    Aiem­min siteerasin suo­raan KKO:n päätöstä ja sen mukaan on jos­sain määrin epä­selvää, mil­loin eri pros­essien kat­so­taan tulleen vireille siinä määrin, että ne estävät toisi­aan, mut­ta “viimeistään sil­loin, kun veronko­ro­tus määrätään tai tehdään päätös siitä, ettei veronko­ro­tuk­seen ole perustei­ta” — eli kyl­lä se päätös on olen­nainen asia.

    On tot­ta, että henkilö, joka saa päätök­sen, että veronko­ro­tus­ta ei määrätä, ei siitä var­maankaan vali­ta, mut­ta veron­saa­jil­la (val­tio, kun­ta, seu­rakun­ta) saat­taa olla intres­si valit­taa ja tämä muu­tok­sen­haku täy­tyy olla mah­dolli­nen — ts. val­i­tuskelpoinen päätös täy­tyy olla, muuten ei ole mitään päätöstä.

    Ja veronko­ro­tus ei ole nor­maalia ruti­inivero­tus­ta, en ainakaan minä ole koskaan saanut veropäätöstä, jos­sa luk­isi, että veronko­ro­tus­ta ei (täl­lä ker­taa) määrätä.

    Täy­tyy vielä tode­ta, että KKO:n päätös kos­ki nimeno­maan yhtä tapaus­ta, jos­sa veronko­ro­tus oli määrät­ty, joten siitä ei vält­tämät­tä voi tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä tapauk­sista, jois­sa veronko­ro­tus­ta ei ole määrätty.

    1. Meille kyl­lä ker­rot­ti­in KKO:n kan­nan merk­it­sevän, että “päätös” veronko­ro­tuk­sen per­imät­tä jät­tämis­es­tä on tehty, jos määräai­ka päätök­selle on men­nyt umpeen.

  77. Ehkä olisi selkein­tä, ettei mitään veronko­ro­tuk­sia määrät­täisi. Viivästysko­rko perit­täisi­in tietenkin myöhästyneistä mak­su­ista ja jos on kyse rikok­ses­ta, se käsitel­lään oikeudessa, joka voi määrätä rangaistukset.
    Jos nähdään tarpeel­lisek­si, viivästyneille vero­mak­suille voidaan määrätä tavanomaista suurem­pi viivästyskorko.

  78. Kom­ment­ti Osmo Soin­in­vaar­alle 28.9.2013 kel­lo 15:02: kuka ker­toi näin?

    Ter­veisin Kale­vi Kämäräinen

  79. Henkilö ajaa ilman kort­tia pimeäl­lä ilman val­o­ja juovus­päis­sään ylinopeut­ta ja tör­mää toiseen autoon, jon­ka kul­jet­ta­ja kuolee. 

    Poli­isi tulee paikalle. Kul­jet­ta­ja myön­tää aja­neen­sa ylinopeut­ta. Poli­isi kir­joit­taa ylinopeussakot ja vielä puhal­lut­taa kul­jet­ta­jan. Ver­essä on promilleja.

    Sakko­ran­gais­tuk­sen jäl­keen asi­aa onko siis turha viedä enää käräjille, jot­ta kul­jet­ta­ja tuomit­taisi­in ajo-oikeudet­ta ajamis­es­ta, rat­ti­juop­umuk­ses­ta, liiken­teen vaaran­tamis­es­ta ja kuole­man­tuot­ta­muk­ses­ta. Kul­jet­ta­jaa ei voi myöstkään tuomi­ta ajokieltoon.

    Vaku­u­tusy­htiö joutuuko kor­vaa­maan vahin­got, jot­tei rikkoisi ihmisoikeussopimuksia.

    Verot­ta­jan on määrät­tävä veronko­ro­tus, jos verov­elvolli­nen on 1) tahal­laan antanut väärän ilmoituk­sen tai 2) ei ole lainkaan antanut ilmoi­tus­ta tahi 3) tahal­laan ilmoit­tanut tulon vääränä tulolajina.

    Verot­ta­ja jos ensin kat­soo asian tahat­tomak­si, eikä määrää veronko­ro­tus­ta, ja sit­ten ilme­neekin, että teko on tahalli­nen, niin eikö tässäkään tapauk­ses­sa voi määrätä veronkorotusta?

  80. Tuo tilanne “ver­obnko­ro­tus on päätet­ty jät­tää määräämät­tä” tarkoit­taa vain tilan­net­ta, jos­sa henkilöä tai yri­tys­tä on epäilty verovilpistä. Asi­aa on tutkit­tu esim. vero­tarkas­tuk­ses­sa ja asi­as­ta on ehkä pyy­det­ty vastinei­ta. Vero­tarkas­ta­ja on saat­tanut tehdä esi­tyk­sen veronko­ro­tuk­sen määräämis­es­tä. Jos täl­löin tehdään päätös, ettei veronko­r­tus­ta määrätä on kyseessä “syyt­teen hylkäämi­nen” siinä mielessä, että kak­si peräkkäistä ran­gais­tuk­seen mah­dol­lis­sti johtavaa pros­es­sia on kiel­let­ty. Siis ei vain kahdesti rankaisem­i­nen vaan myös kahdesti syyt­tämi­nen ovat kiel­let­tyjä. Jos ensipros­es­si pää­ty syyt­teen hylkäämiseen ei toista syytet­tä voi­da samas­sa asi­as­sa nos­taa. Asia ilmeni ennakko­ta­pauk­ses­sa KKO 2012:106.

    On siis eri asia jos sään­nön­mukaises­sa vero­tus­menet­telyssä ei määrätä veronko­ro­tus­ta ja se, että jälkivero­tus­ratkaisun yhtey­dessä päätetään olla määräämät­tä veronko­ro­tus. Jälkim­mäi­nen tilanne ilme­nee tyyp­il­lis­es­ti kun esim. vero­tarkas­tuk­ses­sa on tutkit­tu vaikka­pa kol­men vuo­den kir­jan­pitoa ja vero­tus­ta. Jos veronko­ro­tus tämän tutkin­nan jäl­keen määrätään vain vuodelta 1 ja 2 on myös vuosi 3 Ne bis in idem ‑suo­jan piirissä.

  81. Osmo Soin­in­vaara:
    Meille kyl­lä ker­rot­ti­in KKO:n kan­nan merk­it­sevän, että “päätös” veronko­ro­tuk­sen per­imät­tä jät­tämis­es­tä on tehty, jos määräai­ka päätök­selle on men­nyt umpeen.

    Epäilen suuresti että asia olisi näin! Se ei olisi hyvää hallintoa.
    Tarvit­taisi­in ilmeis­es­ti KKO:n ennakkopäätös myös täl­lais­es­ta tapauksesta.

  82. PS: tietenkin jos määräai­ka veronko­ro­tuk­selle on men­nyt umpeen, veronko­ro­tus­ta ei voi enää määrätä, mut­ta se ei estä rikosprosessia.

  83. Liian van­ha:
    Suomen vira­nomaiset sai­vat tiedot veronkiertäjistä jo 2008.

    Aikaa on siis ollut muut­taa lakia. 

    KKO teki pätök­sen­sä heinäku­us­sa, jol­loin Suo­mi on loma­l­la ja asia saat­toi jäädä huo­maa­mat­takin julkisuudessa.

    Näyt­tää siltä, että poli­itikot keskit­tyvät vain euron ver­ran kiertävi­in, eli­it­ti halu­taan vapaut­taa kaik­ista seuraamuksista,

    Hyvä esimerk­ki on valmis­teil­la ole­va laki hallintaoikeusrek­isterin sal­limis­es­ta Suomes­sa asuville sijoittajille.

    Täl­lä ker­taa Liian Van­ha osui napakymp­pi­in. Juuri näin suh­muroin­ti Suomes­sa toimii ja näkyy. Veren­paine nousee aina kun kuulen har­maan talouden välistävetäjä-main­ok­sia radios­ta, ja samaan aikaan ko. main­os­ten rahoit­ta­jat (Hal­li­tus) valmis­telee puskissa hallintarek­ister­i­lakia, joka lail­lis­taisi veronkier­ron. Rikkaille.

  84. Kalle: Nyt on pahasti sekaisin, mikä on todel­li­nen ongel­ma. Jos Suomen vero­tus olisi jotenkin tolkullista, ei kenel­läkään olisi minkään­laista tarvet­ta yrit­tää vero­tut­taa itseään muual­la kuin Suomes­sa. Veropoli­ti­ikan perus­tak­si on pakko löytää jotain muu­ta, kuin pelkkä suun­na­ton kateus.

    Veronkier­toon on myös sem­moinen ratkaisu että kiel­letään veronkier­to, ja sank­tioidaan siitä niin että se oikeasti lop­puu. Jos se on jonkun eu pykälän vas­taista, nau­re­taan sille pykälälle niinkuin oma­nar­von­tun­toiset EU-maat jatku­vasti tekevät mitä mon­i­naisim­mille pykälille.

  85. Evert The Nev­er­Rest:
    Henkilö ajaa ilman kort­tia pimeäl­lä ilman val­o­ja juovus­päis­sään ylinopeut­ta ja tör­mää toiseen autoon, jon­ka kul­jet­ta­ja kuolee. 

    Poli­isi tulee paikalle. Kul­jet­ta­ja myön­tää aja­neen­sa ylinopeut­ta. Poli­isi kir­joit­taa ylinopeussakot ja vielä puhal­lut­taa kul­jet­ta­jan. Ver­essä on promilleja.

    Sakko­ran­gais­tuk­sen jäl­keen asi­aa onko siis turha viedä enää käräjille, jot­ta kul­jet­ta­ja tuomit­taisi­in ajo-oikeudet­ta ajamis­es­ta, rat­ti­juop­umuk­ses­ta, liiken­teen vaaran­tamis­es­ta ja kuole­man­tuot­ta­muk­ses­ta. Kul­jet­ta­jaa ei voi myöskään tuomi­ta ajokieltoon.
    ‘snip’

    Mis­tähän satukir­jas­ta moinen ske­nario on peräisin?

    Itse olen ajanut vain hirviko­lar­in ja ensim­mäi­nen mitä poli­isi teki, oli puhal­lu­tus. Ylinopeud­es­ta ei edes kysytty.
    Jos vaina­ja olisi ollut ihmi­nen eikä hirvi, tuskin kovin kevyesti olisi asi­aan suhtauduttu.

  86. Timo H: Veronkier­toon on myös sem­moinen ratkaisu että kiel­letään veronkier­to, ja sank­tioidaan siitä niin että se oikeasti loppuu. 

    Kiel­letäänkö samal­la myös muut rikokset?

    Veronkier­to on jo nyt laiton­ta. Vero­su­un­nit­telua (on lain puit­teis­sa tapah­tu­vaa vero­jen min­i­moin­tia) saa tehdä, ja haitallisen vero­su­un­nit­telun estämi­nen on lain­säätäjien homma.

    Koko keskustelus­sa aiheena on (tai pitäisi olla) se, kuka määrää ran­gais­tuk­set veronkier­rosta. Nyt verot­ta­ja voi määrätä veronko­ro­tuk­sen ran­gais­tuk­sek­si veronkier­rosta, ja ne bis in idem ‑peri­aate estää sen jäl­keen oikeu­sis­tu­imes­sa annet­ta­van rangaistuksen.

    Joko tähän pitää tyy­tyä tai sit­ten isom­pi­en ran­gais­tusten määräämi­nen pitää siirtää oikeuslaitok­selle. Siinä ei liene mitään lain­säädän­nöl­listä ongel­maa. Samal­la pitää kuitenkin varmis­taa, että isoista veropetok­sista tuomiois­tu­imel­la pitää olla mah­dol­lisu­us antaa riit­tävän kovat rahal­liset sanktiot.

  87. Timo H: Veronkier­toon on myös sem­moinen ratkaisu että kiel­letään veronkier­to, ja sank­tioidaan siitä niin että se oikeasti lop­puu. Jos se on jonkun eu pykälän vas­taista, nau­re­taan sille pykälälle niinkuin oma­nar­von­tun­toiset EU-maat jatku­vasti tekevät mitä mon­i­naisim­mille pykälille.

    Tässä on ajatusta!
    Samal­la voitaisi­in kieltää kaik­ki muutkin rikokset.

  88. jgalt: Minus­ta tässä on kyse myös siitä, että hallinnol­lisen menet­telyssä oikeustur­va ei ole yhtä korkea kuin rikosprosessissa.

    Olen aikaisem­minkin huo­man­nut, että moraa­likäsi­tyk­seni ovat sen ver­ran epä­s­tan­dard­e­ja, että en odotakaan kovin mon­en ole­van tässä asi­as­sa samaa mieltä kanssani, mut­ta min­un nähdäk­seni val­tio on se, joka yhteiskun­ta­mallis­samme takaa lop­pukädessä omis­tu­soikeu­den. Jos meil­lä nyt on omaisu­userä, jon­ka “omis­ta­ja” ei tuo­ta ole asial­lis­es­ti tälle omis­tu­soikeuk­sien takaa­jalle eli val­ti­olle eli verot­ta­jalle ilmoit­tanut, ei täl­lä “omis­ta­jal­la” kyl­lä ole min­un mielestäni minkään­laista moraal­ista oikeut­ta vaa­tia omaisu­udelleen val­tion takaa­maa omis­tu­soikeu­den suo­jaa tai muu­takaan oikeustur­vaa. Eli min­un puolestani ko. omaisu­u­den saa takavarikoi­da val­ti­olle kokon­aisu­udessaan tuot­toi­neen päivi­neen hallinnol­lisel­la päätök­sel­lä, oikeu­sis­tu­in voi sit­ten tuomi­ta tuo­hon päälle sopi­vak­si kat­so­mansa ran­gais­tuk­sen pelisään­tö­jen rikkomis­es­ta. (Tämä siis teo­ri­as­sa, käytän­tö lie­nee monimutkaisempi)

  89. Kom­ment­ti Osmo Soin­in­vaar­alle 28.9.2013 kel­lo 15:02: mik­si et vas­taa selkeään kysymyk­seen (kenen mielestä “päätös” veronko­ro­tuk­sen per­imät­tä jät­tämis­es­tä on tehty, jos määräai­ka päätök­selle on men­nyt umpeen?)? 

    Ter­veisin Kale­vi Kämäräinen

    1. Asia on näin esitel­ty eduskun­nan vero­jaos­tolle ja sik­si määräaikaan veroko­ro­tuk­sen määräämiselle nyt venytetään niin, että syyt­täjälle jää aikaa syyt­tää. Verovuot­ta seu­raa­va mar­raskuu ei tietenkään koske tapaus­ta, jos­sa verot­ta­ja ei ole vielä saanut tietoa pimite­ty­istä tuloista, mut­ta kun tieto ylimääräi­sistä tuloista on verot­ta­jalle tul­lut, päätös vero­tuk­ses­ta on tehtävä määräa­jas­sa. Tässä Licht­en­steinin tapauk­ses­sa verot­ta­jan tietoon tulot oli­vat tulleet, niistä oli tehtävä määräa­jas­sa vero­tus­päätös ja siihen liit­tyvä päätös suun­taan tai toiseen veronko­ro­tuk­ses­ta samal­la kun syyt­täjä vas­ta selvit­ti, onko näyt­töä rikok­ses­ta ja kestäi­sivätkö ne oikeudessa.

  90. Kom­ment­ti Osmo Soin­in­vaar­alle 29.9.2013 kel­lo 17:45: kuka on asian näin esitellyt?

    Ter­veisin Kale­vi Kämäräinen

  91. Tämä ennakkopäätök­senä ole­va ‘ne bis in idem’ tapaus KKO 5.7.2013 ei koske mitään Liecht­en­steinin jut­tua vaan suh­teel­lisen vähäpätöistä asi­aa verovu­osil­ta 2001, 2002 ja 2003 — hov­ioikeus tuomit­si ao:n törkeästä veropetok­ses­ta (tekoai­ka 31.10.2003 – 31.10.2004) sekä tois­es­ta rikok­ses­ta yhteiseen ehdol­liseen vankeusran­gais­tuk­seen — nämä KKO siis kumosi.

    Olenko siis ain­oa, joka on lukenut tämän ‘ne bis in idem’ ratkaisun?

  92. Viherinssi: Joko tähän pitää tyy­tyä tai sit­ten isom­pi­en ran­gais­tusten määräämi­nen pitää siirtää oikeuslaitok­selle. Siinä ei liene mitään lain­säädän­nöl­listä ongel­maa. Samal­la pitää kuitenkin varmis­taa, että isoista veropetok­sista tuomiois­tu­imel­la pitää olla mah­dol­lisu­us antaa riit­tävän kovat rahal­liset sanktiot.

    Jep,

    Nähdäk­seni tämän tyyp­pinen jär­jeste­ly on toteutet­ta­va, jos verot­ta­jan hui­jaami­nen halu­taan yhä pitää krim­i­nal­isoitu­na. Mitään työ­matkaku­lu­a­sioi­ta ei kan­na­ta viedä edes kir­jal­liseen oikeuspros­es­si­in, mut­ta noin 500‑1000 eurossa verov­elkaa voisi kulkea tutk­in­tapyyn­nön raja. Rajan ylit­tävät tapauk­set esitetään suo­raan poli­isille, jol­loin ne käsitel­lään aina ensisi­jais­es­ti rikosasioina. 

    Vas­tus­tan lisäsank­tio­val­lan siirtämistä verot­ta­jalle siitä syys­tä, että hei­dän ratkaisu­toim­intansa, kuten vira­nomais­ten ratkaisu­toim­inta yleen­sä, ei ole samal­ta pla­nee­tal­ta yleis­ten tuomiois­tu­imien kanssa. Mon­et vira­nomais­ten hallintopäätök­set ovat aivan ala-arvoisia, perustelemat­to­mia, eikä niihin saa­da laat­ua vaik­ka eduskun­nanoikeusasi­amies on vuosikau­sia yrit­tänyt piipit­tää, että päätök­set pitää perustel­la. Ongel­mana on toki myös se, ettei Suomen yli­varovainen oikeusasi­amies käytä niitä nat­so­ja, jot­ka hänel­lä on.

  93. Euroopan ihmisoikeussopimuk­sen 7. lisäpöytäkir­ja määrit­tää ne bis in idem ‑peri­aat­teen seuraavasti:

    4. artik­la.
    KOHTA 1. Ketään ei saa saman val­tion tuomio­val­lan nojal­la tutkia uudelleen tai ran­gaista oikeu­denkäyn­nis­sä rikok­ses­ta, jos­ta hänet on jo lop­ullis­es­ti vapautet­tu tai tuomit­tu syyl­lisek­si kyseisen val­tion lakien ja oikeu­denkäyn­timenet­te­lyn mukaisesti.

    MUTTA SITTEN TULEE KOHTA 2.

    2. Edel­lisen kap­paleen määräyk­set eivät estä otta­mas­ta jut­tua uudelleen tutkit­tavak­si asianomaisen val­tion lakien ja oikeu­denkäyn­timenet­te­lyn mukaises­ti, jos on näyt­töä uusista tai vas­ta esi­in tulleista tosi­seikoista tai jos aiem­mas­sa pros­es­sis­sa on tapah­tunut sel­l­ainen perus­tavaa laat­ua ole­va virhe, joka voisi vaikut­taa lopputulokseen.
    _____

  94. http://yle.fi/uutiset/apulaisoikeusasiamies_tutkii_verohallinnon_toimet_liechtensteinin_veronkiertojutussa/6856961

    Hyvä! Verot­ta­ja ei mis­sään nimessä ole kohdel­lut suo­ma­laisia yhdenvertaisesti. 

    Valitet­tavasti me kuitenkin tiedämme jo EOA:n ratkaisun. EOA lausuu luul­tavasti käsi­tyk­sen­sä verot­ta­jalle, jon­ka mukaan verot­ta­jal­la on men­nyt hom­mat niin san­otusti pui­hin. Asi­as­sa ei kuitenkaan ryhdytä toteut­ta­maan virkavas­tu­u­ta, kos­ka se ja se toinenkin vero­hallinnon pääl­likkö on EOA:n hyvä kaveri lin­nan­juh­lista. Tyy­dytään sor­men heristämiseen, ettei kenellekään tule paha mieli, ja luote­taan siihen, että tek­i­jät otta­vat opik­seen. Näin ei tietenkään tapah­du, ja virkamiehet pitävät eduskun­nan oikeusasi­ami­estä pilkkanaan jatkossakin.

  95. Sha­keem:
    ‘snip’
    Hyvä! Verot­ta­ja ei mis­sään nimessä ole kohdel­lut suo­ma­laisia yhdenvertaisesti.
    ‘snip’

    Tot­ta! Verot­ta­ja teki yhden rikosil­moituk­sen. Mitä pahaa tämä yksi on tehnyt? 😉

  96. Valitet­tavasti on aihei­ta, jos­sa peri­at­teet ovat ehdot­to­mia. Raiska­ta tai murha­ta ei saa vähääkään, eikä ihmistä voi tuomi­ta kahdesti.
    Onko aja­tus, että riit­tävän hyvän syyn takia voidaan laki uno­htaa ja ottaa kyläkäräjät käyttöön?

  97. Tul­li toi­mi samal­la taval­la Ville Niin­istön autovero tapauk­ses­sa eikä rikos­tutk­in­taa aloitettu…

  98. Sha­keem: Mon­et vira­nomais­ten hallintopäätök­set ovat aivan ala-arvoisia, perustelemat­to­mia, eikä niihin saa­da laat­ua vaik­ka eduskun­nanoikeusasi­amies on vuosikau­sia yrit­tänyt piipit­tää, että päätök­set pitää perustel­la. Ongel­mana on toki myös se, ettei Suomen yli­varovainen oikeusasi­amies käytä niitä nat­so­ja, jot­ka hänel­lä on.

    Tämä kyl­lä pätee pitkälti myös suo­ma­laisi­in oikeu­sis­tu­imi­in korkein­ta oikeut­ta myöten.

  99. Jaakko Hir­vo­nen:
    Käsit­tääk­seni tässä Ne bis in idem ‑ratkais­us­sa ei ole kyse KKO:n ikiomas­ta tulkin­nas­ta, vaan siitä että kyseinen oikeu­sis­tu­in, pitkin ham­pain, suos­tui viimein taipumaan asi­as­sa, jos­sa EIT:n suunnal­ta on tul­lut Suomelle sanomista.

    Tismall­een, Soin­in­vaar­al­ta ja tämän päivän (4.10) Talouselämältä oli jäänyt tämä olen­nainen taus­ta täysin sivu­un, juuri tästä juris­tipi­ireis­sä on puhut­tu jo mon­ta kuukautta.

Vastaa käyttäjälle Raimo K Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.