En pääse eduskuntatöiden vuoksi kokoukseen, johon menee puolestani Mikko Särelä. Esityslistalla on pelkkiä b‑asioita! Mikolla on niistä virkistäviä kommentteja.
Helsingin kaivuumaiden hyödyntämisen kehittämisohjelma
Lautakunta antaa lausunnon asiaa koskevasta raportista sitä puoltaen. Minä painottaisin varovaisesti ylijäämämassojen kippaamista mereen asuntomaan valtaamiseksi. Kyllä siitä Koivusaarestakin saadaan vielä toteuttamiskelpoinen kaava.
Kaava Oulunkylässä
Liikerakennuksen tilalle asuintalo. Runsaat 50 asukasta lisää Oulunkylään.
Toimistotalo Haagassa asuintaloksi
Näitä nyt pukkaa. Vanhaa toimiston rähjää ei kannata peruskorjata. Asukas otti yhteyttä ja kauhisteli kerrosten lukumäärää (3–5).
Muistutus asemakaavan muutoksesta Haagassa
Tyhjillään olevalle tontille saa tehdä kaksi kolmikerroksista asuintaloa. Muistuttajan mielestä ne ovat liian korkeita.
Landbota proletarisoidaan
Landbossa jaetaan tontti, jolle saa rakentaa yhden vähän yli 500 neliön omakotitalon (sic!) kahdeksi tontiksi, joiden rakennusoikeus on yhteensä entinen, mutta nyt saa tehdä kaksi omakotitaloa. Sipoo ei olisi halunnut alueelle näin köyhiä, mutta Helsinki pilaa tämänkin alueen sosiaalisen statuksen. 🙂
Lausunto valtuustoaloitteesta automaattisesta kameravalvonnasta Kaisaniemessä
Juho Hakola (Kokoomus, poliisi) on tehnyt aloitteen automaattisesta kameravalvonnasta vaarallisessa Kaisaniemenkadun ja Liisankadun risteyksessä. Esittelijä vastaa, että Helsinki on hankkinut neljä valvontakameraa poliisin käyttöön, muitta niiden käyttöaste on 4–5 prosenttia, koska poliisilla ei ole aikaa kirjoittaa sakkolappuja rötöstelijöille. Kaupunki on esittänyt toiminnan siirtämistä kaupungin vastuulle, mutta muutos ei etene.
Millä tavalla tämä Sipoo/Landbo ‑tapaus eroaa siitä Helsingin käytännöstä jonka mukaan yksiöitä ei saa rakentaa vaikka niillä olisi kysyntää…?
Helsingissä ei ole kielletty rakentaa yksiöitä, mutta yritämme pitää kaupunginosien ikäjakaumaa vähän tasaisempana edellyttämällä, että rakennetaan myös perheasuntoja. Jos vertaat Helsingin asuntokantaa mihin tahansa seudun kunnan asuntokantaan, Helsinki on kyllä huolehtinut yksiöistä yli oman osuutensa. Espoossa uusien asuntojen keskikoko on 90 neliötä. Uusilla alueilla on ensin kysyntää pienille asunnoille ja kun ne on myyty, rakennusliikettä ei kiinnosta alueen myöhyempi kohtalo. Myöhemmin kuitenkin on pulaa isoista asunnoista. Katso vain, mihin suuntaan Hitas-asuntoja halutaan vaihtaa vaikkapa Katajanokalla. Kaikki haluaisivat lisää neliöitä, mutta Katajanokan kärki rakennettiin aivan liian pienasuntovaltaiseksi.
Kun isoja asuntoja ei kantakaupungissa ole, moni lapsiperhe joutuu vastentahtoisesti muuttamaan seudun syrjäkulmille, vaikka haluaisi asua kaupungissa.
Helsingissä ei kuitenkaan tulisi mieleenkään edellyttää, että uusien asuntojen keskikoko olisi 500 neliötä.
Osmo, tuo on selittelyä! 😀 Kaupungin tehtävä on luoda mahdollisuuksia ja tontin omistajan tehtävä on sitten rakentaa kysynnän mukaan.
Helsinki tarvitsee kipeästi uuden 20 000 asukkaan kaupunginosan, jossa on pääosin vain yksiöitä ja kaksioita. Keskikoon tulee olla mielummin alle kuin yli 20 neliötä.
Eteei nyt kuitenkin olisi niin, että rahkeet riittävät maksamaan siivottoman hintaisesta yksiöstä tai kaksiosta (tai sen vuokraamisesta), mutta ei enää sitä isompaa asuntoa — tai sitten vain hinnaltaan samanlaisen kolmion ja talon välillä se talo vähän kauempana alkaa näyttää houkuttelevalta.
Kaikenkokoisten asuntojen hinnat kantakaupungissa ovat aika kauheita, mutta kyllä ne pienten asuntojen hinnat ovat vielä omaa luokkaansa.
Onko niin että kaikki haluavat aina vain jatkuvasti lisää neliöitä vai niin että kaikki haluavat kohti keskusta? Maksetaanko oikeassa olevilla markkinoilla enemmän etäisyyden vähentymisestä vai neliöiden lisääntymisestä?
Minä olen kuullut puhuttavan uudenlaisesta ekotehokkaasta asumislaadusta jossa tyydytäänkin pienempään jalanjälkeen kunhan se on siedettävän etäisyyden päässä elämisen kannalta oleellisista toiminnoista. Lämmitettävää on vähemmän ja matkustussuoritteita on vähemmän.
Nykytilanteessa ne neliöt kuitenkin ovat keskustassa aika kalliita (varsinkin uusissa asunnoissa joissa pitää makssa sen hypoteettisen rollaattorin kääntösäteestä).
Ongelman ydin on väärä valinta sotien jälkeen. Lopetettiin kantakaupungin terve laajentaminen ja luettiin vähän liikaa herra Jeanneret-Gris’in teoksia. Eivät ranskalaisetkaan ottaneet niitä ihan noin tosissaan.
Nyt meillä on käsissä lähiöitä, joiden rakennuskanta alkaa olla elinkaarensa päässä. Aino järkevä teko on vetää alueet puskutraktorilla yli. Järkevää tapaa rahoittaa tuota, ei ole olemassa.
Nyt tarvitaan rohkeutta kaavoittaa uudelleen väärin kaavoitettuja alueita alkaen esimerkiksi länsipuolella Meilahdesta. Elävää kaupunki muokkautuu kehittäin ja kypsyy kortteli korttelilta kivikaupungiksi.
Järkevä tapa olisi kaavoittaa hieman isompia kokonaisuuksia uudelleen, antamalla nykyisille tonteille lisää rakennusoikeutta ilman että mietitään liian tarkasti olemassaolevien rakennusten reunaehtoja.
Tämä lisärakennusoikeus ei vielä pakota ketään purkamaan yhtään nykyistä taloa, jos ne ovat hyvässä kunnossa. Mutta se ohjaisi taloyhtiöitä suunnittelemaan omaa toimintaansa pidemmällä tähtäimellä niin, että rakennuksen elinkaaren sopivassa vaiheessa lisärakennusoikeus voitaisiin ottaa käyttöön joko laajentamalla tai korvaamalla nykyinen rakennus.
Noin se pitää tehdä. Ongelma on, että lähiöit ovat liian kaukana ollakseen houkuttelevia tontteja. Jos pääkaupunkiseudun rakenne olisi terve, olisivat kaikki vajaasti rakennetut alueet kiinni ydinkeskustassa ja kaavoittamalla kaupunkimaisesti voitaisiin siirtyä taas seuraavaan vaiheeseen.
“Enemmän aikaa, vähemmän neliöitä”
..vai miten se oli?
Miten sen nyt ottaa. Ei 20 neliön yksiötä voi rakentaa, kun se olisi käytännössä pelkkää invavessaa. Tuollaisten pikkuyksiöiden kysyntä on kuitenkin aivan huikean suurta.
“Invavessavaatimus” ei liene Helsingin päättämä. Innovaatioratkaisu on kasvattaa vielä vähän kylpyhuonetta ja sijoittaa sinne muutkin asumistoiminnot nukkumisesta alkaen. Tarpeeksi kaukana vesipisteistä sähkömääräyksetkään ei ole esteenä?
Enpä usko etttä Meilahden rakennukset ovat elinkaarensa päässä. Ne ovat kaikki hyvässä kunnossa ja valtaosa talonyhtiöistä on vauraita ja toimivia. Kokonaisten kaupunginosien lanaaminen joiden talot ovat yksityisessä omistuksessa ei taida olla realismia.
Nyt saa korjata, jos olen väärässä, mutta jostain olen muistaakseni lukenut suunnilleen näin:
- valtio ei edellytä valtakunnallisesti kaikkiin asuntoihin pakollisia invavessoja, vaan pienikin riittäisi
— on kuitenkin säädetty sellainen laki, jossa velvoitetaan kunta maksamaan asunnon muutostyöt, jos asunnon asukas vammautuu ja asuntoa joudutaan kunnostamaan esim. pyörätuolikelpoiseksi
— koska kunnat eivät halua maksaa, ne pakottavat valmiiksi rakentamaan kaikki uudet asunnot ikään kuin niissä asuisi vammainen
On siis sikäli Helsingin päättämä.
Ei erityisen onnistunut hallinnollinen ratkaisu – minä ainakaan en ostaisi asuntoa uudesta talosta, kun siitä vessasta joutuu maksamaan kymppitonneja ylimääräistä.
Minäkin yritin miettiä asiaa tältä pohjalta. Että jos se koko pikkuyksiö olisi yhtä tilaa, jonka yhteen nurkkaan on tehokkaasti lähekkäin sijoitettu wc, lavuaari ja suihku. Asukas sitten itse jälkikäteen remontoisi siihen lisäseinän ja oven – rakennusliike voinee tehdä tämän lisätyönä ennen asunnon luovutusta ensimmäiselle asukkaalle.
Menisikö läpi? Ei kai meillekään kukaan tulisi nostamaan meteliä, jos päättäisin jakaa 30-luvun kerrostalo-olohuoneeni pieniksi kopeiksi, vaikkei niissä mahdukaan pyörätuolilla kääntyilemään.
Pyörätuoliympyrä on 1500 mm, pesualtaan syvyys 410 mm. Invakokoinen kylppäri vie siis n. 2×2 m, pienempikin riittäisi jos pöntön ja suihkun väliin riittää pelkkä verho. Toki koppikauhusta kärsimätön saa kylppärin tungettua sellaiseen 2,5 m² tilaan, mutta miten tuo 0,6–1,2 ylimääräisen neliön laittaminen kylppäriin tekee siitä yksiöstä mahdottoman? Maailman aikaan ei ole tehty asuntoja, joissa ei ole kylpyhuonetta. Vai pitäisikö siinä 20 m² yksiössä olla erikseen kylppäri ja vessa? ;-o
Itse arvioisin että isoin ongelma tuossa pyörätuoliyhteensopivassa kylppärissä on jumalattoman leveä ovi, 210×100.
Voi sentään, kun esteetön vessa estää asunnon hankinnan. Voisihan keittiönkin jättää pois, syödä voi kadunvarren pitseriassa.
Et tarvitse esteettömyyttä, koska muutat heti sopivaan kämppään, jos satut vamnmautumaan. Entäs jos esikouluikäinen lapsesi vammautuu? Tai äitisi, joka pitää tapanaan vierailla luonasi viikoittain. Muutatko silloinkin? Tai paras ystäväsi. Sanotko, että voidaanhan me lähetellä sähköposteja? Ei sitä tavata tarvitse, elämmehän kivikaupungissa.
Tähän on minusta olemasas ratkaisu. Tehdään valmiiksi 2100x1000 oviaukko (vai oliko se 2200 x 1100 aukko). Mutta asennetaan siihen 80 cm ovi ja laitetaan muuun osan kevyt seinä, joka voidaan helposti purkaa tarvittaessa. Tai sitten epäsymmetrinen pariovi. En osaa sanoa, kumpi on parempi mahdollisuus.
Oleellista on varaus tulevaan.
Esteettömyydessä itseäni häiritsee pyörätuolikeskeisyys normistossa. Kyllä se asunto on jo keittiön osalta käyttökelvoton pyörätuolin kanssa, vaikka vessassa mahtuisikin pyörähtelemään. Vai pitääkö seuraavaksi määrätä ettei keittiöissä saa olla kaappeja puoltatoista metriä korkeammalla?
Eikä varmaan kestä enää kauhean kauan, että japanilaiset kehittävät ikääntyvälle väestölleen robottijalkoja liikkumista auttamaan. Prototyyppiasteellahan niitä taitaa jo olla useammallakin puljulla.
Pienessä asunnossa invaympyrät tuottavat aika äkkiä paljon hukkaneliöitä niin sisäänkäynnin, WC:n kuin keittiönkin kohdalla. Sitten kun grynderi vielä haluaa mahdollisimman monta asuntoa mahdollisimman pienen porrashuoneen ympärille, alkaa käytettävyyskin rapista aika nopeasti, yritti arkkitehti mitä tahansa.
Täytyi käydä mittaamassa. Munkkalaisessa 30-luvun kerrostalokolmiossa minulla on oikein tilava kylppäri, jossa varmaan aikanaan on ollut amme. Nyt on suihku ja pesukone. Lisäksi tietysti wc ja lavuaari. Mitat olivat 2,0 x 1,4 m² eli 2,8 m². Ei ole koppi.
Ystäväni varmaan pitävät hulluna, mutta senkin uhalla lupaan ottaa mittanauhan mukaan, kun seuraavan kerran menen vieraisille 2000-luvun kolmioon. Arvioimasi 4 m² joutuu vähintään tuplaamaan, arvaamma. Mutta mitataan ensin ja lasketaan sitten se arvo.
Eihän se sitä ollenkaan estä. Ovat laatutasoon nähden muutenkin täysin ylihintaisia nuo uudet kerrostaloasunnot pahviseinineen ja mataline huoneineen. Mutta onneksi on vanhaa asuntokantaa, josta valita. Minusta on noin yleisemminkin elämässä rikkauta se, että meille on annettu vapaus valita. Minun valintani ei ole sama kuin jonkun muun, joten ne uudetkin kerrostalot löytävät asukkaansa ja hyvä niin.
Minä voin sydämessäni suvaita myös niitä, joille keittiökin on turha. Sellaisessakin asunnossa olen käynyt, jossa ainoa ruuanlaiton väline oli irrallinen keittolevy. Asukas oli kotiinsa kovasti tyytyväinen. Mikä minä olen häntä tai hänen kotiaan kritisoimaan?
Mitä jos yrittäisit verrata ongelmien mittasuhteita? Kuinka monella helsinkiläisperheellä tulee vuosittain ongelmia vanhoissa asunnoissa, kun lapsi joutuu pysyvästi pyörätuoliin ja vessaan ei moisella pääse?
- ja kuinka monella helsinkiläisperheellä perhekoon kasvaessa neljään olisi mukava saada sellainen 4h+k, mutta hintalappu vanhalla asuinalueella hirvittää keskiluokkaisia vanhempia. Kuinka moni tälläinen perhe katsoo olevansa pakotettu etsimään asuntoa Espoosta tai kauempaa?
Ylimitoitetut esteettömyysvaatimukset eivät ole ainoa tai edes tärkein syy miksi asunnot ovat Helsingissä ovat kalliita, mutta huomioimisen arvoinen rikka rokassa kuitenkin.
Esateettömyysvaatimukset nostavat asunnon hintaa käytännössä vain pienimpien azsuntojen kohdalla, mutta niitä ei voi pitää tekosyynä siihen, ettei ole varaa ostaa 4h+k asuntoa.
Voisiko tämän invavessaongelman ratkaista sillä että hyväksyttäisiin asuntoihin “liian pienet” kylppärit sillä edellytyksellä että rapussa on kerroskohtainen invakylppäri, jonka siivoaminen ja kunnossapito olisi yksiselitteisesti taloyhtiön vastuulla. Tämä mahdollistaisi todella pientenkin yksiöiden rakentamisen, ja olisi kustannustehokkaampaakin.
No juu (tosin ilmeisesti niillä on (mielestäni negatiivista) vaikutusta mm. siihen miten keittiöt suunnitellaan). Toisaalta vastasin viestiin, jonka mielestä pyörätuolivessa tarvitaan esikoululaisen vammautumisen varalta. Harvemmin se lapsiperhe kuitenkaan yksiössä asui alunperinkään (tai vähintään kovasti suunnitellut poismuuttoa).
Mutta toki, selvästi suurin vaikutus on pienissä asunnoissa.
Kaverini teetti pari vuotta sitten remontin kantakaupunkikaksiossaan. Mietti pitkän aikaa, ja kysyi aikanaan minultakin, että mitä sen keittiön kanssa tekisi, tarvitseeko liettä mihinkään? Uusi kuitenkin lieden ja uuninkin. Kun jokunen kuukausi sitten kävin kyläilemässä, niin uunia ei ollut vielä kokeillut ja liettä oli käytetty kuulemma muutaman kerran (kun puolivuotiseksi jääneessä parisuhteessa tyttöystävä oli halunnut kokkailla).
Meitä on moneksi, mutta onneksi valtio ja Kari N tietävät, mitä ihmiset asuntoonsa tarvitsevat.
Asun Kirkkonummella v 1972 rakennetussa aravatalossa. Hyvin tehdyssä muuten, firma rakensi työsuhdeasunnoiksi.
Meillä on 41 m² yksiöitä, 61 m² kaksioita, 73 m² kolmioita sekä lisäksi kaksi neliötä, joissa on yksi huone erillisellä sisäänkäynnillä ja vessalla (ns. kotiapulaisen huone). Kaikissa on samankokoinen keittiö ja kylpyhuone-WC. Erittäin toimivat pohjaratkaisut muuten.
Tarkistin kylpyhuonen mitat: 154 x 210 cm = 3,2 m².
Kai sen hätätilasa saisi aika esteettömäksi,
Rakentamismääräyskokoelmassa oleellisin kohta lie: “Asuinhuoneistossa tulee kuitenkin aina olla käymälä sekä riittävä perusvarustus henkilökohtaisen hygienian hoitoa ja ruoanvalmistusta varten.” Ja toisaalta keittiössä pitää olla oma “kohdepoisto” ilmalle — vaikka vain sille mikrolle. “Vesilaitteisto on sijoitettava kiinteistöön tarkoituksenmukaisesti.”
Luultavasti voisit jo rakennusvaiheessa muutostyönä jättää lieden pois, mutta rakennusyhtiön on pakko rakentaa se liesikupua vastaava ilmanpoisto ja mitoittaa sähköt lieden huomioiden (taloyhtiö vastaa monista rakenteista, joten myydessä pitäisi seuraavalle asukkaalle remontoida yhtiön laskuun sähköt jos ei niitä ole sinne vedetty alunperin).
Meilahdessa on paljon ennen elemettikautta, mutta sotien jälkeisessä pulassa tehtyä rakennuskantaa. Iso osa rungoista on käyttökelpoisia, mutta kaavoitus on kaupungin laajentumisen kannalta ongelma. Helsinki tarvitsee kipeästi tuolle alueelle toimivan kaavan, joka vähitellen muuttaa sen kaupunkimaiseksi.
Sinun perusteillasi varmaan riittäisi, että kaupungissa olisi esim. yksi ravintola, johon olisi esteetön pääsy. Eikä sielläkään tarvitsisi olla esteetöntä vessaa. Kuinka moni asiakas yleensäkin käy ravintolan vessassa. Ylimitoitettua.
Edellä olevasta varmasti huomaat, että en arvioi asunnon esteettömyyttä tarvitsijoiden lukumäärän perusteella. Mielestäni jokaiseen asuntoon ja asunnon saniteettitiloihin pitäisi päästä pyörätuolilla. Samoin kuin kaikkiin yleisiin tiloihin, juniin, busseihin… Pidän sitä sivistyksen yhtenä mittarina.
Minulle jo normikeittiö alkaa olla käyttökelvoton, sillä työtasot ovat aivan liian alhaalla, vaikka en ole edes erityisen pitkä (188 cm). Pyörätuolikeittiö tekisi asunnosta minulle käyttökelvottoman. Toisaalta muulle perheelle normitasot ovat sopivalla korkeudella.
Nuo invanormit ovat oikeasti aivan liian pyörätuolikeskeisiä. Jos kaikista asunnoista tehtäisiin pyörätuoliasukkaalle sopivia, ne olisivat tavalliselle terveelle asukkaalle todella epäkäytännöllisiä. Vaikka jatkuvasti yritetään väittää, että esteettömyys hyödyttää kaikkia, ei se oikeasti ihan niin ole. Yhden esteettömyys on usein toisen este.
Vaikka sen vessan (ja muiden tilojen) esteettömyysvaatimukset eivät sinällään ole kovin isot, ne kuitenkin rajoittavat aika lailla arkkitehdin mahdollisuuksia sijoitella tiloja asunnossa. Monesta pienestä muutoksesta kertyy nopeasti paljon hukkatilaa.
Höpsistä! Kaappien ja tasojen korkeus ei tee asunnosta käyttökelvotonta. Olen asunut monessa eri asunnossa yli 40 vuoden ajan pyörätuolissa istuen, eikä koskaan ole tarvinnut työtasojen tai kaappien korkeuksia muutella. Apuvälineitä esineiden korkealta ottamiseksi on ja myös kaapit saa korkeussäädettävinä. Tämä on pikkujuttu asunnon muutöstyönä. Itse en ole näitäkään muutoksia tarvinnut. Asunnossa pärjää pyörätuolilla, kunhan vain tilaa on riittävästi.
Työtason kai vain? Sellainen pyörätuolikeittiö voisi sopia myös N:lle, tasot nousevat herran työskentelykorkeuteen mutta myös laskevat pygmeille sopivaan korkeuteen tarvittaessa. Hintaahan sellaiselle toki tulee.
Myös kaapit. Erään myyjän sivustolta: Säätötasokeittiöt yläkaappien ja alakaappien korkeutta voidaan säätää ohjaimella liikkumaan ylös ja alas. Yläkaapit ja alakaapit liikkuvat sähköllä toisistaan riippumatta.