Helsingin liikennettä hidastavat huomattavasti autoilijat, jotka ovat ottaneet tavakseen ajaa risteykset tukkoon, jotta olisivat paalupaikalla, kun valot seuraavan kerran vaihtuvat. Tämä on periaatteessa kiellettyä, mutta sitä ei valvota. Haitta tällaisesta itsekkyydestä muulle liikenteelle on huomattava.
Helsinki on maalannut joihinkin risteyksiin ohjeellisen valkoisen ruudukon osoittamaan, että tälle alueelle ei pitäisi pysähtyä. Seuraavaksi tällainen ruudukko on tulossa Rautatiekadun ja Mechelinkadun risteykseen.
Muissa maissa näitä ruudukkoja on käytössä paljon enemmän ja niillä ei vain neuvota vaan kielletään. Jos tuollaisen ruudukon päälle pysähtyy, saa sakot. Pitäisikö meilläkin tieliikennelakiin laittaa sama määräys? vaikkapa lievästä 30 euron rikesakosta.
(Keltainen muutettu valkoiseksi)
“Helsingin liikennettä hidastavat huomattavasti autoilijat, jotka ovat ottaneet tavakseen ajaa risteykset tukkoon, jotta olisivaty paalupaikalla, kun valot seuraavan kerran vaihtuvat.”
Väärä tulkinta. He ovat vaan kyvyttömiä ennakoimaan liikennetilanteen. Kyllä heitäkin siinä risteyksen tukkeena kököttäessään harmittaa. Luulisin ainakin.
Ruudukon väri muuten on kyllä valkoinen.
Joku Venäjän suurituhtinas raportoi tsaarille, että suomalaiset ovat liian tyhmiä nousemaan koskaan eurooppalaisten sivistyskansojen joukkoon. Näitä arvioita on sittemmin lievennetty. Meinasin kirjoitta, että osa autoilijoista on liian tyhmiä kaupunkiliikenteeseen, mutta jätin tämän mahdollisuuden pois. Jos britit selvivät tästä risteykseen pysähtymiskiellosta, kyllä suomalaisetkin siitä seliävät.
Tämä on hyvä ehdotus. Ja hyvä että huomioit ongelman oikeasti koskevan kaikkia muita — ei pelkästään raitiovaunuja.
Valvonta tosin hankalaa (paitsi sitten siinä tulevassa ihannemaailmassa kun auton navigaattori havaitsee nopeudeksi 0 km/h järjestelmään määriteltyjen koordinaattipisteiden kohdalla ja lähettää autonomistajan pankkitilille välittömän rikesakon suoraveloitukseen…)
Kannattaa muistaa myös että liikennevaloissa paikallaan seistessä ei kannata pitää puolen auton mittaista turvaväliä edelliseen koska silloin välien kertautuessa jono helposti jatkuu seisomaan sinne seuraavaan ristekykseen. Tämä on sitä ilmaisen kaupunkitilan väärinkäyttöä.
Ja saisiko tuon ruudukon lisäksi vielä kevyen liikenteen väylän pyöräkaistalle bussipysäkkien kohdalla (…olenpa tainnut tästä pahoittaa mieleni täällä joskus ennenkin…).
Helsingin ongelma on se, että liikennevalojen välit täyttyvät kokomatkaltaan, jolloin jono liikahtaa vasta kun vihreä aalto on saavuttanut sellaisen risteyksen jonka takana ei ole jonoa. Jos toimittaisiin täysin liikennesääntöjen mukaan, jonon häntäpäässä pitäisi odotella kolmet-neljät vihreät valot ennenkuin risteyksen yli varmuudella pääsee.
Risteyksen tukkiminen on siis pääosin huonoa liikennesuunnittelua joka “pakottaa” auutoilijat itsekkyyteen ja rikkomaan sääntöjä.
Liikennesuunnittelulla, siis valojen säätämisellä niin, että ruuhkassa koko kadun matkalla syttyy vihreät samanaikaisesti aaltomallin sijaan, koko jono liikkuisi eteenpäin ja risteykset eivät tukkeutuisi yhtä pahasti. Näinhän suurkaupungeissa maailmalla toimitaankin, lisänä on sitten nuo Osmon esoittämät keinot.
Ymmärtääkseni on mahdotonta toteuttaa vihreitä aaltoja kaikkiin suuntiin samanaikaisesti. Tämä voidaan siis todistaa matemaattisesti mahdottomaksi. Nämä maailmalla sijaitsevat suurkaupungit sijainnevat siis muissa maailmankaikkeuksissa, joissa logiikan säännöt ovat erilaiset.
Olikohan se New Yorkissa, jossa se ruudukko on käytössä (ja keltainen) niin, että siinä ruudukolla lukee, että jos olet tässä pysähtyneenä kun valot vaihtuvat, saat minimissään $1000 (tms) sakot. Luulisi toimivan täälläkin.
Toinen ratkaisu voisi olla, että jos parkkeeraat keskelle risteystä, niin maksat vaikka toinen ajaisi kylkeen tahallaan. Se voisi olla vähän rajua tietysti.
Singaporessa oli myös keltainen ruudukko risteyksissä, ja sellainen oli myös muuten bussipysäkin etuosassa siinä kohtaa mistä bussi oletettavasti siirtyy takaisin kaistalle.
Suomessa ei ole tavatonta, että jos jäät odottamaan että risteys tyhjenee, niin torvi alkaa soida takana. Ja jos valo vaihtuu keltaiseksi, niin torvet soivat oikein raivoisasti.
(Muuten olen sitä mieltä, että jarrun painamisesta voisi antaa vaikka viiden euron sakon)
Kirjoitin aluksi muistista keltainen, koska olen jokseenkin varfma, että olen nähnyt jossain keltaisen ruudukon. Ehkä se on sitten ulkomailla, vai löytyykö sellainen Suomestakin? Stockan edessä se kuitenkin on valkoinen.
Kuvittelisin että ruuhkassa vähän jokaisen tielläliikkujan ajatukset ovat jossain muualla ja käytös sen mukaista. Pieni pelote voisi auttaa skarppaamaan.
Itse rankaisen moisia tötöilijöitä min. 10 sekunnin torventöräytyksellä. Moinen häpeärangaistus olisi saatava yleiseen käyttöön, ehkä ne sitten hitaasti oppivat.
Uskomatonta, että tämä ajatus tyyliin “koko Mannerheimintien mitalta vihreää aaltoa” vaan jaksaa pysyä pinnalla. Kun valo-ohjattuja risteyksiä on muutaman sadan metrin välein ja lisäksi samalla kadulla liikkuvat tiheään pysäkeillä pysähtyvät raitiovaunut ja vähän harvemmin pysähtyvät bussit, on vähänkin pidempi vihreä aalto käytännön mahdottomuus. Jos pidennetään ennestään valojen kiertoaikaa, risteävä liikenne tukkii kadut entistä pahemmin.
Kevyen liikenteen joustava kulkeminen on tälle tavoitteelle jo uhrattu varustamalla lähes jokainen risteys painonapein. Ja sitten ihmetellään, kun kävellään ja pyöräillään päin punaisia valoja.
Tiheään asutulla kaupunkialueella tasapuolisempi ja kokonaisuuden kannalta toimivampi olisikin järjestelmä, jossa kevyen liikenteen painonapit poistetaan, ja niiden sijaan autoille valo vaihtuisi erikseen pyydettäessä (kännykällä tms). Kaikki joukkoliikenne kytkettäisiin jo käytössä olevan tyyppiseen automaattiseen liikenteenohjausjärjestelmään. Tämä voisi myös toimia käytännön keinona toteuttaa ruuhkamaksut.
Mannerheimintien liikenteestä valtaosa on joukkoliikennettä. Autoliikennettä on vain marginaalisesti (matkustajamäärillä mitattuna) joten valot on ajoitettu joukkoliikenteen mukaan.
En tiedä Helsingistä, mutta Turussa tuo ilmiö johtuu vain autoilijoiden tyhmyydestä ja täydellisestä välinpitämättömyydestä muita kohtaan. Itse en todellakaan kehtaisi ajaa keskelle ristäystä tukkimaan risteystä, mutta mä olenkin maalainen. Ei ole tuota kaupunkilaisen röyhkeyttä.
Eikä tuon ilmiön kitkemiseen tarvittaisi mitään muuta kuin siviilipukuinen poliisi kuvaamaan tientukkijat ja sakko perään. Itse autoilijana hyväksyisin ja oikeastaan pitäisinkin tuosta rahastuksesta, koska se kohdistuisi todellisiin törppöihin.
Täysin vastakohta ylinopeudella rahastamiseen, missä poliisi laittaa tutkan heti nopeusrajoituksen vaihtumisen jälkeen, joka on pelkästään kyseenalainen tapa ryöstää tielläliikkujia.
En usko, että ne brititkään osais, ellei paikalliset bobbyt kävisi säännöllisesti sakottamassa noita nutaajia. Porkkana on kiva, mutta porkkana toimii parhaiten, kun tietää, että keppikin on olemassa.
Ja siitä seuraa se, että valvonta siirtyy osittain autoilijoiden keskinäiseksi painostukseksi. Siellä torvet soi, jos joku ääliö jää vahingossa keskelle risteystä ja käy niin, että tämä ääliö kääntyy sitten äkkiä pois tieltä ihan mihin suuntaan vaan, minne nyt liikennevirran mukana pääsee ajamaan, jotta liikenne pääsee ylipäänsä kulkemaan.
Suomessa noi keskelle risteystä jääneet autot on vinossa siellä eivätkä hievahdakaan, kuljettajat yrmistelee ratin takana, eikä sellainen mahdollisuus ole edes olemassa, että risteyksestä vois jatkaa jonnekin muualle kuin siihen omaan alkuperäiseen suuntaan, joka siis oli alkujaankin tukossa.
Eilen katselikn autooilijaa, joka oli kääntymässä mannerheimintieltä Postikadulla ja joutui pysähtymään ratikan kiskoille. Siinä se vain seisoi, vaikka olisi voinut edes peruuttaa pois tööttäävän ratikan edestä.
Olen aivan samaa mieltä. Kaupungien välillä on eroja. Muistan kun ensimmäisen kerran kävin Turusta Tampereella. En millään käsittänyt , kun sääntönä oli, että risteykset tukittiin juurikin tällä tavalla.
Huvittavin mitä Tampereella on sattunut oli pysäköinnissä. Olin linja-autoaseman parkkipaikalla vilkku päällä ja odotin ruutuun pääsyä. Sanoin vieruskaverille, että ei ole varmuutta päästäänkö tuohon. Täällä on tavat sellaiset. Ruudusta poistuva auto tuli minun eteeni ja samalla hetkellä toisesta suunnasta tullut auto livahti vilkkua näyttämättä ruutuun.
Mutta tarvitaanko mitään ruutuja. Risteyksen tukkijoita ja muita häiriköitä pitäisi sakottaa liikenteen vaarantamisesta.
Suomessa poliisi ei liikennekäyttäytymiseen puutu kuin vasta kolaritapapauksissa. Kyllä meno muuttuisi, jos poliisi sakottaisi keskelle risteystä leiriytyviä.
Osmo,
valkoinen ruudukko on kyllä tieliikennelainsäädännössä. Tieliikenneasetuksen 39 §:
Ruudukko on tieliikenne3asetuksessa, muutta tietääkseni Siitä ei ole automaattista rangaistuksta kuten muualla.
Luulisi että liikennevalojen älykkyyttä lisäämällä voisi hiukan vielä parantaa liikennettä. Tietysti vihreä aalto yhdelle tielle yleensä tekee haittaa muille. Joten sitten vaan jaetaan epämukavuutta kaikillee suunnille demokraattisesti. Käsitykseni on, että jossakin esikaupunkialueella on risteyksessä tahallisesti säädetty valot hitaalle siten että näytetään joka suuntaan punaista pitkään. Olisko tämän syynä se, että siinä on tapahtunut runsaasti onnettomuuksia.
Jossakin vilkkaassa risteyksessä taas vihreää palaa vain kolmen auton verran. ne, jotka ajavat tällaista reittiä säännöllisesti, osaavat ja tietävät miten toimia.
Ihanne olisi, että valojen ohjaus tietäisi päästää juuri optimimäärän autoja kerrallaan. Asiaa on tietysti mutkistamassa monta parametriä, vaikkapa jalankulku, ratikat jne.
Kumma kyllä Tallinnassa on aivan outoa kävellä, kun autot aina pysähtyvät antaen tietä suojatiellä kulkijalle.
Yleensä uusia kieltoja on asetettava hyvin varovasti. Kunhan nykyisiä edes valvottaisiin tiukemmin. Oikeustajua kyllä inflatoi jäykät määräykset. On ajettava sitä 40:n nopeutta keskellä yötä vaikkei mitään liikennettä olekkaan. Sitten poliisi nousee sieltä puskan takaa kirjoittamaan sakon. Samoin pakollisen stop-merkin kohdalla ei auta ajaa hiljaa. Pitää pysähtyä eikä sekään auta jos vaan sekunnin verran seisahtuu.
Valot ovat älykkäämpiä kuin uskotkaan. Joskus niillä jarrutetaan liikennettä, jotta edessä oleva katuverkko ei menisi infarktiin, jolloin välityskyky romahtaa.
Ei toimi systeemi, missä valot vaihtuvat koko matkalta samanaikaisesti. Väistämättömän viiveen vuoksi jono lähtee liikkeelle aaltomaisesti siksi että kukin auto pääsee liikkeelle vasta kun sen edellä oleva on siirtynyt metrin-pari eteenpäin.
Jonossa “turvaväli” on nolla, liikkeellä enemmän. Tämän välin syntyminen (liikkeellelähtiessä) ja supistuminen pysähdyttäessä vie aikaa, mikä johtaa viiveeseen.
Valot pitää säätää siten, että edeltävän risteyksen vihreän valon liikkeelle päästämät autot ovat jo ehtineet etääntyä “turvavälien” verran ja koko venyvä jono on jo liikkumassa, kun taempi valo voi vaihtua. Jos punaisten vaihtumiseen laitetaan vihreätä pienempi viive, ehtivät viimeiset autot poistua risteysalueelta, eikä seuraavia enää päästetä tukkimaan risteystä.
Tässä kohtaan vain tarvittaisiin nollatoleranssi punaisia päin ajamiseen (=“vanhat vihreät”) sillä he ovat niitä itsekkäitä hölmöjä, jotka risteyksen keskelle yleensä jäävät sitä tukkimaan.
Tämä jalankulkija/pyöräilijäautoilija kannattaa
jyrkästi tätä esitystä ja ihmettelee samalla
miten autoilijat ei tätä muuten tajua.
Itse kerran risteyksen tukkoa ennakoidessani
(siis jään odottamaan risteystä ennen sen
purkautumista) takana olevasta autosta
kuljettaja nousi autostaan ja tuli koputtelemaan
ikkunaani ja vouhkasi “mikset idiootti mene”
Tuossa ei kai sinänsä ole mitään uutta. Ainakin itsellä on jostakin opittuna, että risteysalueelle ei ajeta ilman kohtuullista “tietoa”, että liikenne vetää siitä poiskin. Eiköhän kyse tuollaisessa rikkeessä ole ennemminkin “erehdyksestä”. En tiedä kuinka järkevää on luoda liikennesääntöjä, jotka edellyttävät satoja toistoja jotta syntyy kokemukseen perustuva käsitys eri risteysten vetoisuudesta näkyvien että olosuhdeparametrien perusteella. Eikö nimenomaan haluta, että ihmiset ovat vain satunnaisesti autolla liikenteessä. Silloin “erehdykset” ovat vallitseva tila. Summa: en sakottaisi. Opasteena kyllä risteyksissä jossa ilmiö koetaan laajemmaksi kuin satunnaiseksi “erehdykseksi”.
Keltainen ajoratamaali on varattu erottamaan vastakkaisia ajosuuntia (esim. maanteiden sulkuviivat)
“(Muuten olen sitä mieltä, että jarrun painamisesta voisi antaa vaikka viiden euron sakon)”
Tuolla saataisiin valtiontalous kuntoon, sellaiseen tahtiin jarruvalot kaupungissa vilkkuvat.
Itse olen joskus juuttunut keskelle risteystä, kun olen ajanut siihen vihreällä ja jono edessä onkin äkkiarvaamatta pysähtynyt. Siinä sitten yrittää peruutella tai ajaa edessäolijan puskuriin kiinni, ja kyllä potuttaa — ja vielä ankarammin potuttaisi, jos vielä sakotettaisiin.
Jännää, että kun tulee liikenteestä puhe, niin kielenkäyttö on kuin sisällissodassa…
Sulkualuehan se vasta risteyksissä parantaisikin liikenteen sujuvuutta…
Suomalainen viivoitettu sulkualue on sellainen, jolla ei saa ajaa lainkaan. Sinänsähän ristyksien tukkiminen kyllä on laitonta jo nykylainsäädännöllä; ongelma on lähinnä valvonnan puute ja osaamattomuus, mihin tietysti risteysaluemerkinnät voisivat auttaa. Ainakin sakottaminen on helpompaa jos voi suoraan sanoa että kyllä, takapyörät ovat ruudukon päällä. Vähentää turhaa tulkintaa.
Tässä taitaa olla kaksi eri tapausta.
Jos joku jää risteykseen tukkimaan risteävää liikennevirtaa, kyse on puhtaasta tyhmyydestä, koska tukkija ei voita mitään. (Muuta kuin ehkä kanssaliikkujien jakamattoman huomion hetkeksi aikaa.)
Jos taas risteyksen tukkija ja tukkimisesta kärsijä ovat lopulta matkalla samaan ruuhkaiseen paikkaan, kyse on kilpailutilanteesta ja ihmiselle hyvin tyypillisestä itsekkyydestä. Teko on tällöin rationaalinen sääntöjen rikkominen.
Oma vahva veikkaukseni on se, että myös autoilijoista merkittävä osa on ajattelevia ja optimoivia ihmisiä. Tämä voisi vahvistua ruuhkatilanteissa, joissa on paljon päivittäin samaa reittiä kulkevia. Näin ollen todennäköisesti suurin osa risteyksen tukkimisesta tapahtunee tilanteissa, joissa tukkijalle on siitä ihan aidosti hyötyä. Silloin raidoittaminen tai valistaminen ei auta, vaan tarjotaan sakkoja. (Tässä ei keppi ja porkkana toimi, koska porkkanaa ei ole.)
Paras ratkaisu tietenkin olisi huolehtia siitä, että insentiiviä risteyksen tukkimiseen ei ole. Liikennevalojen väli ei saisi missään tällaisessa paikassa tulla täyteen autoja, jolloin autot aina pääsisivät seuraavaan väliin odottelemaan. Läpimenoaikaan tällä ei pitäisi olla merkitystä. Ilmeisesti liikennevalojen ajoituksen rakentaminen tuolla tarkkuudella ei kuitenkaan vielä onnistu.
Ja sitten tietysti… Ongelma syntyy ruuhkasta. Ruuhka tarkoittaa tilannetta, jossa liikennevaloihin tulee enemmän kuin yhden valovuoron vetämä määrä autoja. Ruuhkamaksu vähentäisi näitä tilanteita.
Tyhmä kysyys. Mihin tämä valkoinen ruudukko oikein maalattasiin: risteyksen keskelle? 5 nm metriä enen suojatieät vai miten?
Katselin Googlen kuvia Manhattanista, mutta en ollut näkevinäni valkosia ruudukoita keskellä risteystä.
Hehe, KariS kirjoitti “valojen säätämisellä niin, että ruuhkassa koko kadun matkalla syttyy vihreät samanaikaisesti aaltomallin sijaan”. Siis ehdotti jotain aaltomallin sijaan, siis ehdotti että tehtäisiin jotain muuta kuin vihreää aaltoa.
Ja tähän nimikerkit “Erastotenes aleksandrialainen” ja “Koti-isä” vastasivat, ettei vihreää aaltoa onnistu saamaan kaikkialle. Kokonaan heiltä meni ohi se, ettei KariS vihreää aaltoa kaivannutkaan
Eikö siellä Helsingissä mitään osata?
Tuon lisäksi voisi valvoa muutamaa risteystä josta kääntyviä autoja tulee vanhoilla vihreillä kun ovat ärsyyntyneitä vihreällä suojatietä ylittäviin. Tähän typeryyteen ei kadunmaalaus auta.
TieL 15 2. mom. “Lähestyessään risteystä tai sinne ajaessaan kuljettajan on sovitettava ajotapansa niin, ettei risteävän tien liikenne häiriinny, jos ajoneuvo joudutaan pysäyttämään risteykseen.”
Tämä on jo laissa, mutta valkoinen ruudukko parantaa — tutkimuksenkin mukaan ‑tilannetta, koska muistuttaa asiasta.
Poliisi ei kuitenkaan ehdi näitä juuri valvomaan. Ainoa tehokas olisi kameravalvonta, kuten Britanniassa usein tehdään.
Sulkualue on muuta tarvetta varten, kuten aiemmin on kommentoitu.
Osmo, valkoinen ruudukko on vain yksityiskohta tieliikennelainsäädännön ongelmista. Huonoa lainsäädäntöä on paikkailtu ja saatu aikaiseksi entistä sekavampaa sääntelyä. Pyöräilijöiden väistämissäännöt ovat yksi esimerkki täydellisestä epäonnistumisesta. Koko sotku pitää laittaa uusiksi.
Valitettavasti näytöt osoittavat, ettei LVM ehkä ole se oikea paika työn tekoon. Paras ratkaisu olisi, jos saataisiin pikaisesti koko EU:n kattava tielainsäädäntö. Silloin LVM ei pääsisi sotkemaan, vaan työ tehtäisiin käytännössä Saksassa, jossa tuo osataan. Nopea yhtenäistäminen on valitettavasti toiveuni.
Eli vastauksena kysymykseesi on: EI. Sen sijaan koko lainsäädäntö tulee kirjoittaa uudestaan. Mm. typerää nopeusvalvontaa tulee järkiperäistää ja siirtää valvonnan painopiste alueille, joilla on merkitystä turvallisuuden kannalta.
“Ymmärtääkseni on mahdotonta toteuttaa vihreitä aaltoja kaikkiin suuntiin samanaikaisesti. ”
NS ja EW omiin kerroksiin.
Eikös tuolla tavalla tule “rankaistua” aika monia muitakin siinä lähistöllä? Kymmenen sekuntia auton torven ääntä on aika pitkä rupeama tuollaisesta pikkuasiasta. Sitä paitsi tieliikennelaissa lukee: “Äänimerkki ei saa olla pitempi kuin on välttämätöntä.”
Itse mieluummin näkisin, että äänimerkki liikenteessä palautettaisiin puhtaasti siihen tieliikennelainsäädännön mukaiseen käyttötarkoitukseen, eli asianmukaisesti käytetyksi varoitussignaaliksi vaaratilanteesta tai tulevasta ohituksesta.
Nykyisellään ainakin autojen äänimerkkejä käytetään liian usein yleisenä protestimerkkinä jos ei tykätä jostakin — tuloksena se, että niihin sitten reagoidaan turhan negatiivisesti silloin kun merkin käyttöön olisi oikeasti aihetta.
(Joku ehkä muistaa kuulleensa lapsena sadun paimenpojasta, joka huvikseen huuteli sudesta, vaikkei elikkoa ollut mailla halmeilla.)
Voisiko tuon kääntää toisinpäin. Vihreät eivät vaihdu kuin jos ja ennenkuin jotkin anturit risteyksessä ovat taas “auki”. Turhaanhan ne vaihtuvat vihreiksi ennenkuin risteys on vapaa. Tällä välin esimerkiksi kevyt liikenne voisi ylittää odottavan liikenteen. Optimoitaisiin se pyöräily. Autojonot liikkuvat vain ja ainoastaan silloin kun ne todellakin pääsevät liikkeelle eivätkä tuki muita.
En tiedä toimisiko. Tuskin. Enhän onnistu lotossakaan. Pörssissä menee mukavasti ainakin toistaiseksi. Hyvä Suomi!
Minun havaintojeni mukaan valtaosa automaattisen nopeusvalvonnan kameroista on risteyksissä, koulujen kohdalla ym. paikoissa joita minä kutsuisin paikoikisi “joilla on merkitystä turvallisuuden kannalta”. Yleisesti minulle on syntynyt mielikuva, että autopuolueen mielestä ylinopeuksia saa valvoa vain sellaisissa paikoissa missä ylinopeuden ajaminen niin, että pysyy tiellä, vaatii Tommi Mäkisen kaluston ja ajotaidot. Lisäksi nopeusvalvontaan käytetyt rahat pitäisi käyttää johonkin hyödyllisempään, ja se vasta hirveää onkin, jos nopeusvalvonnan tuotot ylittävä kulut kun autoilijat maksavat muutenkin tämän yhteiskunnan verot.
Kuten sanoin, LVM ei ehkä ole oikea paikka kirjoittamaan uutta tieliikennelakia. Joku pösilö ihan kehui, että Suomessa on hiljainen liikenne vrt. Etelä-Eurooppaan. 🙁 Ei ihan kaikki kotona. Auton töötti on tehty käytettäväksi, kuten muu Eurooppa ymmärtää.
Asetuksen “sulkualue” on jotain ihan muuta, alue johon ei vaan saa ikinä ajaa — paitsi ehkä hälytysajossa. Ohituskaistan päässä sulkualueelle osuva rengas voi olla kriteeri jolla poliisi valikoi sakotettavat (“liikenneturvallisuuden vaarantaminen”).
Risteysten ruudukot on liikenneministeriön kokeiluluvalla ties kuinka monetta vuotta testikäytössä — ekat tulokset helsingistä väitti että ei ollut havaittu tilastollisesti merkittävää vaikutusta videoituina tutkimuspäivinä, vaan ruudukosta huolimatta suomalainen ajoi sen risteyksen tukkoon yhtä usein kuin ilman sitä.
Kuvaavana voisi pitää sitä tapausta, jossa jalkaisin näin kuinka jonon ensimmäinen ei lähtenyt liikkeelle koska olisi joutunut pysähtymään keskelle risteystä (Hki Sofianlehdonkadulta Koskelantielle länteen). Kun 1. auton poistumissuunta lopulta alkoi liikkua, siihen asti tööttiä jonossa 2. huudattanut kaahasi punaisia päin suojatielle ja vain vaivoin ehti pysähtyä (suojatien päälle) ennen kuin olisi ajanut jo sille astuvien jalankulkijoiden päälle.
Ensinnäkin havaintosi ovat vääriä ja toiseksi nopeusvalvonnasta on turvallisuuden kannalta hyötyä vain 40km/h ja sitä alhaisemmilla nopeuksilla. Sen vuoksi muualla liikennevalvontaa painotetaan eri tavalla ja ylinopeus sakot ovat murto-osa suomalaisesta käytännöstä. 😀
Ei kannata kuunnella Liikenneturhan juttuja, niissä on hyvin harvoin mitään järkeä. Kannattaa mielummin miettiä, miksi asiat tehdään muualla eri tavalla! Siihen on syynsä.
Kalle
Vaatisi kohtuullista perustelua, miksi liikennevalvonnasta ei olisi hyötyä vaikkapa Sörnäisten Rantatiellä. Voiko siinä ajaa turvallisesti niin paljon kuin autosta lähtee. Jos ilmoitetaan, että muita nopeuksia ei valvota, sehän tarkoittaa, että ajaa saa kuinka lujaa haluaa. Sörnäisten Rantatiellä on sattunut kaksi kuolemaan johtanutta onnettomuutta, joissa molemmissa oli kyse huomattavsta ylinopeudesta. Neljän kympin alueella en muista sattuneen yhtään, mutta voi olla väärässä.
Samaa mieltä. Ja silloin kun käy tuuri ja vihreä palaa, veitsenterävät ja korkeat kanttarit pitävät huolen, että polkupyörä on aina pysäytettävä risteyksissä. Koskee myös valo-ohjaamattomia tien ylityksiä.
No, kerropa yksi tienpätkä Suomessa missä yli 50% valvontakameroista on jossain muualla kuin risteysalueilla.
Ja sen jälkeen voit kertoa kuinka monta prosenttia autoilijoiden kuolemaan johtaneista onnettomuuksista on syntynyt neljänkympin alueella.
Olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä siitä, että pyöräily ei ole mitenkään kovin helpoksi tehtyä, koska liikennejärjestelyissä polkupyörä on katsottu kävelyvauhdilla eteneväksi laitteeksi. Eri tienkäyttäjäryhmien mahdollisuudet havaita toisia on huolellisesti minimoitu, ja erityisesti polkupyörien kohdalla järjestelyt ovat muodostuneet, ei suunniteltu.
Kanttarijuttu jäi kuitenkin vähän mietityttämään. En ole omilla reiteilläni mitenkään merkittävästi törmännyt sellaisiin pyörätien jatkeisiin, joissa olisi viistämättömiä kanttareita. Tokihan monessa paikassa joutuu hidastamaan niiden viistettyjenkin takia, mutta samaisissa paikoissa joutuu hidastamaan surkeiden näkemien takia vielä enemmän.
En kuitenkaan siis halua väittää, että kanttarihavainto olisi väärä. Ensimmäinen reaktioni heijastettuna omiin reitteihini on kuitenkin se, että valituksessa on hiukan samaa kuin Ferrarin omistajan valitus hidastetöyssyistä — kalustolla ja tilannenopeudella on vaikutusta.
Mutta onko siis jossain viistämättömiä täysikorkeita kanttareita fillarireiteillä? Kai ne sentään saisi pois valittamalla ankarasti.
Viistämättömiä kanttareita ei ole — sellainen olisi todella vaarallinen — mutta viistettykin on kyollä melkoinen hidfaste, jos ei osaa hypätä sen yli. Hyppääminen taas vie ajajalta huomion vaarallsesti pois muusta liikenteestä.
Minun pointtini tähän oli se, että kysymys on osaltaan tilannenopeudesta ja kalustosta. Jos kaupunkipyöräilyä halutaan merkittävästi lisätä, se lisäys ei aja maantiepyörillä. Lisäksi useimmiten (ei suinkaan aina) pyöräteiden jatkeet on suunniteltu niin, että turvallinen risteyksen ylitysnopeus on naurettavan hidas, jolloin kanttarin aiheuttama hidastus on merkityksetön verrattuna risteyksen muuten aiheuttamaan hidastukseen.
Pienetkin esteet kannattaa toki siivota pois, jos niistä helposti päästään. Todelliset kaupunkipyöräilyn laajenemista koskevat ongelmat tuntuisivat kuitenkin olevan muualla. Kanttareiden korvaaminen asvalttiluiskilla tuskin olennaisesti vaikuttaisi kulkutapaosuuksiin.
Kaupunkipyöräily on viimaaikoina lisääntynyt5 juuri nopeiden maantiepyörien muiodossa. Helsinki kun on aika laajalle alueelle levittäytynyt.
Ihan samalla periaatteella rakennetaan ns. “töyssyjä” suojateiden kohdalle. Autoilija ehkä hidastaa, mutta samalla huomio keskittyy vain nopeusmittariin ja tiehen eikä suinkaan risteävään jalankulkuliikenteeseen.
Noissa tuntuisi olevan kummallista epäjatkuvuutta. Ainakin Viikitiellä vieressä olevalla klv:llä on niin, että on sekä viistettyjä kanttikiviä että pelkkä laskeutuva asfaltti. Samoin löytyy normaaleja kanttikiviä, jotka on asetettu vinoon asentoon. Noissa ei aina ole jaksettu kaivaa ihan loppuun saakka vaan kiven reuna törröttää pari kolme senttiä pinnasta.
Ajapa vaikka viisykköstä Karjaalle.
Liikennevaloissa pitisi nimenomaan pitää tarpeeksi pitkät välit edelläolevaan. Näin liikkeellelähtö on nopeampaa, kun kaikki voivat lähteä liikkeelle samaan aikaan valon vaihduttua vihreäksi. Jos välit ovat liian pienet joutuu odottamaan, että edellä oleva on lähtenyt liikkeelle, ennen kuin voi itse lähteä.
Katso kuinka F1-autot lähtevät. Niillä on auton mitta edessä olevaan ja kun valot vaihtuvat niin kaikki lähtevät samaan aikaan. Jos olisivat tiiviisti, niin pitäisi odotella että edellä oleva lähtisi alta pois. Jonon kymmes auto joutuisi odottamaan useamman sekunnin ennen kuin pääsisi liikkeelle.
Niitä näkee tosiaankin paljon enemmän kuin ennen, ehkä viiskymppinen hankkii nykyään uuden auton sijaan (vai lisäksi?) hienon Bianchin tai Focuksen. Mutta vielä enemmän Helsingissä on lisääntynyt jopojen määrä, ja niillä ajetaan kyllä aika huoleti punaisia päin, jalkakäytävällä ja kiellettyä ajosuuntaa.
Suomalaiset, maailman nopein kansa. Jotenkin haluaisin nähdä kyllöstyyliin selostettuna sen videon jossa novaa kuuntelevat, nenää kaivavat, huulipunaa kohentavat ja tekstaria lähettävät aamuruuhka-autoilijat nostavat simultaanisesti kytkintä millisekunnin tarkkuudella vihreän syttymisestä.
Paalulta lähtemään päässeet katoavat horisonttiin ja loput soittavat kiroilun lakattua pomolle että aamupalaveriin tulo hieman myöhästyy kun on pieni peräänajoketjukolari tässä selvitettävänä. Saattaa kestää lounasaikaan…
Reunakivet eivät ole pelkästään pyöräteiden ongelma. Olen ollut jäädä auton alle lastenrattaiden kanssa, kun autoilija ei tajunnut, että joudun pysähtymään suojatien lopussa vääntääkseni rattaiden etupyörät reunakiven yli. Ongelma on pienempi pienillä rattailla, mutta silloin liikuin isojen kahden lapsen rattaiden kanssa. Autoilija kai luuli, että pääsen suojatieltä pois pysähtymättä, joten autoilija joutui tekemään äkillisen jarrutuksen, kun pysähdyin reunakiven takia. Alueella oli 30 km/h rajoitus, joten kovin suurta törmäysvaaraa ei ollut.
Suojateiden ja pyöräteiden reunakivistä tuntuu olevan haittaa kaikille. Mikä on se ryhmä, jonka takia reunakiviä yhä käytetään ja onko se ryhmä todella niin suuri, että sen saama hyöty ylittää muille aiheutuvan haitan ja vaaran?
Reunakivet ovat olemassa näkövammaisten takia. Heistä on kiva tietää, missä jalkakäytävä loppuu ja autotie alkaa.
Nopeita maantiepyöriä näkee enemmän kuin ennen, ja pääkaupunkiseutu on levinnyt laajalle. Olen samaa mieltä.
Tästä huolimatta en usko maantiepyörien olevan kaupunkialueen kulkutapaosuuksien kannalta kovin olennainen tekijä. Perustelen tätä kahdella asialla, toinen on VO2max ja toinen suihkuviive.
Tavallinen terve mediaantyössäkäyvä pystynee polkemaan noin 15 km/h hikoilematta merkittävästi. Hyväkuntoinen maantiepyöräilijä pääsee 30 km/h Bianchillaan asianmukaisissa varusteissa. Risteykset ja liikennevalot hidastavat kumpaakin suunnilleen yhtä monta minuuttia. Maantiepyöräilijä voittaa 2 min/km.
Bianchilla menevä käy suihkussa ja vaihtaa vaatteet, mistä tulee olosuhteista riippuen tuollainen 10+ minuuttia aikasakkoa. Jo pelkästään tämä tekijä rajaa maantiepyörän järkeä kovin paljon alle 10 km:n matkoilla.
Toinen olennainen tekijä on se, että harva meistä tavallisista tallaajista on oikeasti siinä kunnossa, että esimerkiksi kymmenen kilometrin päivittäinen työmatka sujahtaisi sujuvasti 30 km/h. Hapenottokyky ja peruskestävyys loppuvat kovin helposti kesken. Nuorelle ja hyväkuntoiselle tai aktiiviselle pyöräilyn harrastajalle suoritus onnistuu, mediaanikansalaisen kohdalla jää unelmaksi.
Ihmiset ovat erilaisia ja toki oma laji sujuu parhaiten. Pyöräilyssä vielä varusteillakin on merkitystä, mutta pyöräily 30 km/h ymmärtääkseni vaatii yksilöltä suunnilleen VO2max = 50 mg/kg/min hapenottokykyä, ja silloinkin kyse on jo selvästi rasittavasta liikuntasuorituksesta. Tuohon lukemaan päästäkseen täytyy olla mielellään mies, mielellään nuori ja harrastaa paljon liikuntaa. Vaihtoehtona erinomaiset geenit. (Karkeana vertailuna muihin lajeihin se, että noilla lukemilla kymmenen kilometrin juoksulenkin pitäisi mennä noin 50 minuuttiin.)
Tämä on toki kovin arviokaupalla tehtyä. Aina voi ajaa hitaammin, ja silloin energiankulutus laskee rajusti. Samoin laskee maantiepyörän ja hikoilun hyöty vs. pystypäiseen leveärenkaiseen kaupunkipyörään ja hikoilemattomaan menoon. Maantiepyörän kanssa myös reittivalinta on vähän tarkempaa, karkeammalla kalustolla puistoreitit ovat paremmin käytettävissä.
Tunnustan toki olevani tässä höttöisellä pohjalla. En tiedä, onko kenelläkään oikeasti kovaa faktaa pyöräilijöiden motivaatiosta ja ennen kaikkea siitä, millä porkkanoilla väkeä saataisiin pyörän selkään.
Kaluston hintakysymys tuskin on kovin olennainen ainakaan autoilijoiden kannalta. Hyvän maantiepyörän saa aluvanteiden ja metallivärin hinnalla, ja pyörän vuotuinen ylläpito maksaa vähemmän kuin sen metallivärin pesettämiset.
Tästä huolimatta en ihan purematta niele sitä, että maantiepyöristä saataisiin merkittävä lisä pyöräilyn hyötyihin. Kerran viikossa kauniina päivänä maantiepyörällä töihin viuhahtava talousjohtaja ei kovin paljon helpota mitään liikenteen tai kansanterveyden merkittävää ongelmaa.
Ei silti, suurin osa reitit maantiepyörille hyviksi tekevistä toimenpiteistä teke reiteistä hyviä myös rauhallisemmin pyöräileville. Jos kuitenkin merkittävä osa kansasta halutaan pyörän selkään työmatkojaan taittamaan, lähtökohdan pitää olla suhteellisen hidas ja keskikuntoinen pyöräilijä.
Minun havaintoni maantiepyörien nopeasta yleistymisestä perustuu siihen, että niitä tulee paljon aiempaa enemmän vastaan ja suhahtaa ohi. Mitään tarkkaa laskentaa en ole t5ehnyt, mutta pajon niitä opn, samlla kun maastopyörien määrä on (lopultakin) vähentynyt.
On kyllä surkeaa, miten paljon näkövammaisia pyöräilijöitä seudulla liikkuu. Kun noita kiveyksiä nimittäin pitää tehdä myös pyöräteille paikkoihin, joissa ei liiku ihmisiä yleensäkään kävellen, eikä varsinkaan valkoisen kepin kanssa.
Yhteen paikkaan työmatkani varrella on kuitenkin onnistuttu rakentamaan risteykset, joissa ei ole reunakiviä. Kiitos siitä. Paikka on kolme peräkkäistä risteystä Mäkkylän Puistotieltä Hannu Olavinpojan tielle, eli näkövammaisten ammattikoulun kohdalla.
Erilaisia välimuotoja on tullut myös lisää kuten kaikki trekking‑, fitness- ja cyclocross-pyörät. Ja maastopyörät ovat äärimmillään eriytyneet raskaan sarjan crossareiksi tai fatbikeiksi joilla ei varmaan huvita edes asvaltilla ajaa.
Vanhat maantiepyörän rungot ja muut “kippurasarviset” saattaa nykyään olla myös muodistettuja sinkuloita tai fiksejä.
Reunakivet ovat ainakin 23-millisillä renkailla todella stressaavia ja joillain suorilla on pitkittäisiä routavaurioita joiden vaarallisuutta voi verrata raitiotiekiskouraan…
Maastopyörällä ajaminen on vähän kuin kumisaappaat jalassa juoksisi. Voi olla, että niitä on maastossa, mutta asfalttiteillä ne ovat selvästi vähentyneet. Tilalle on tullut myös kevyen näköisesti kulkevia citybikeja. Kaiken kaikkiaan keskinopeudet pyöräteillä ovat kasvaneet selvästi.
Maastopyörien määrä alueen metsissä tuntuu lisääntyneen viime vuosina. Mutta niinpä nuo maastopyörätkin alkavat olla sellaisia, että ei niillä kukaan huvikseen asvaltilla aja. Tavallaan tämä on ihan järkevä kehitys, maastopyörät sopivat maastoon.
Mutta ovatko maantiepyöräilijät niitä, jotka eivät aikaisemmin polkeneet millään pyörällä, vai onko siirtymä vain pyöräilijöiden välillä? Ts. jos aikaisemmin maastopyörän näköisillä ajavat ovatkin vaihtaneet kippurasarvisiin kapearenkaisiin, niin tämä ei muuta kulkutapaosuuksia.
Mutta pidän sitä mitä kummallisimpana, että toisaalta kaupungit rakentavat pyöräilystrategioita, toisaalta pyöräilyn trendeistä meillä ja maailmalla on kovin ohuesti tietoa. Esimerkiksi polkupyörätyyppien jaottelu, ajajien jaottelu, ajankulun jaottelu, nopeusjakaumien analysointi, mahdollisten uusien pyöräilijöiden preferenssit, jne. on hyvin satunnaista.
Asian tutkiminen ei olisi kovin kallista, mutta siitä saatava informaatio auttaisi suuntaamaan rajalliset väyläresurssit fiksuimpiin paikkoihin. Esimerkiksi mahdollinen nopeuserojen kasvaminen tai pyörätyyppien eriytyminen ovat ilman muuta asioita, jotka pitää huomioida suunnittelussa. (Rauhallinen pyöräilijä haluaa lyhyen ja tasaisen reitin, nopea pyöräilijä sileäpintaisen ja hidastuksia vaatimattoman reitin.)
Minulla ei nyt ole aikaa maakuntakierrokselle, joten käytän lähteenäni seuraavaa sivustoa:
http://www.gps-waypoints.net/gps/?page=map_browse
Kun lähdetään kirkkonummelta kohti karjaata, niin tuolta löytyy seuraavanlaisia kameroita:
1. Kirkkonummen suuntaan juuri ennen sydobackantien risteystä, vähän ennen kirkkonummen keskustaa ja moottoritien alkua
2.Karjaan suuntaan juuri ennen Båtvikintien risteystä
3. Kirkkonummen suuntaan juuri ennen Störsvikintien risteystä, vähän ennen pikkalaa.
En nyt jaksa kirjoittaa enempää. Pikaisella katselulla tilann ei näytä muuttuvan radikaalisti Karjaata lähestyttäessä, valtaosa kameroista on risteyksien läheisyydessä.
Jos et todella havaitse noita risteyksiä ajaessasi autolla, toivoisin yleisen liikenneturvallisuuden vuoksi, että palauttaisit ajokorttisi. Todennäköisempää toki on, että ne harvat kamerat, joiden sijoittelulle ei mitään järkevää syytä löydy, jäävät helpommin mieleen.
Maastopyörä on kyllä lumikelissä ylivoimainen kaikkiin muihin verrattuna.
Matka-ajossa hyvällä kelillä se on tietenkin huono verrattuna oikeaan matkapyörään, mutta kyllä hyvä noin tonnin maastopyörä aina semmoisen halvahkon peruspyörän hakkaa matka-ajossakin.
Mutta pyörät pitää tietenkin valita käyttötarkoituksen mukaan. Jos ajaa pitkää matkaa kesällä niin ei maastopyörällä tee mitään. Jos ajaa ympäri talven ja välillä huonosti auratuilla alueilla, niin maastopyörä alkaa olemaan vaihtoehto. Puolivälimalleista en pidä ollenkaan.
Risteyksiä tärkeämpää on havaita risteyksistä mahdollisesti eteen tulossa oleva auto.
Ja sen havaitseminen vaikeutuu — asiallisesta turvavälistä ja nopeusrajoituksen noudattamisesta huolimatta — jos edessä kahdeksaakymppiä ajava lyö tolpan vuoksi jarrut kiinni ja hidastaa ilman mitään pätevää syytä.
Siinä mielessä tolpat keskelä suoraa kyllä ovat turvallisempia — ja niitä kyllä löytyy tuolta kunhan jaksat vielä etsiä noiden kolmen lisäksi.
Minulla oli viime talvena ensimmäistä kertaa alla cyclocrossari nastoilla. Toimi aivan loistavasti ja samalla aion mennä tulevankin talven. Toki jos harrastaisin varsinaisesti lumessa ajamista hankkisin alle paksupyörän, mutta minun talvikäyttöön cyclocrossari on ylivoimainen. Samalla fillarilla hoituu sitten kesällä maantieajot ja vähän pienemmätkin polut.
En voi välttyä tätä lukiessa ajattelemasta rinnakkaista todellisuutta, jossa autoilijat keskustelevat siitä, miten sivistymättömiä ihmiset ovat, kun eivät aja urheiluautoilla. Tai maastureilla. Mutta siis, nämä välimallin farmariautot, hyvänen aika. Ja kaikilla vakavastiotettavilla Euroopan teillä ajetaan Maseratilla. Tietenkin. Jossain maakunnissa ihmiset kuulemma ajaa Toyotalla, mutta ei se ole tästä maailmasta.
Ymmärrän kyllä tuon näkövammaisten huomioon ottamisen, ja tuota on perusteltu joskus jollakin EU-tasoisella säädöksellä.
Ihmettelen vain miten homma on saatu toimimaan esim. Hollannissa, jossa kuitenkin on ajoradasta erotettuja pyöräkaistoja ja jopa yhdistettyjä KLV:kin vaikka kuinka paljon, eikä siellä ole kanttikiviä pyöräkaistoilla. Oletettavasti Hollannissa on näkövammaisiakin. Eikö siellä sitten välitetä EU-säädöksistä?
Kyllä kai tässäkin todellisuudessa monella suomalaisella on vahvoja mielipiteitä toistensa autovalinnoista: kalliiden keskieurooppalaisten ja edullisten aasialaisten autojen keskinäisestä paremmuudesta, siitä soveltuuko katumaasturi kaupungissa ajeluun (pysyisi siellä mökkitiellään!), onko joku ökyautoksi koettu auto ylipäätään tarpeellinen kenellekään, jne.
Ja vino pino muita väännönaiheita tyyliin nastat vs. kitka, manuaali vs. automaatti, karvanopat vs. esteetön näkyvyys. Ei hifistely fillaristien omaa keksintöä sentään ole.
Käsitin että kyse oli juuri siitä monille kaukaisesta ei-vihreästä ja ei-urbaanista todellisuudesta jossa ihmiset oikeasti tarvitsevat ja käyttävät henkilöautoja ja keskustelevat niiden oikeista ja mielikuvallisista ominaisuuksista sen myyttisen essonpaarin pöydässä.
Vaikka paremmin tietävät kantatie 50:n tällä puolella pilkkaisivatkin näitä siitä että menevät naiivisti liittämään teknisiin välineisiin ominaisuuksia tavalla joka tuntuu olevan enemmän tekemisissä hiipuvan suvunjatkamiskyvyn kompensoinnin kanssa…