Koska en saanut puheenvuoroa eduskunnan kyselytunnilla, laitan kysymykseni tähän. (Keskustalaiset olivat kysyneet kuntien pakkoliitoksista.)
= = =
Keskustalaiset mainostavat kotikunta ‑maakuntamalliaan ja esittävät sen esimerkkinä Kainuun hallintokokeilun. Tuo kokeilu kaatui yhden kunnan vetoon. Olisiko keskustalaisten mielestä tässä voinut käyttää pakkoa ja voiko tuossa teidän maakuntamallissa noin ylipäänsä käyttää pakkoa, vai voiko senkin toteuttaa vain jos kaikki Suomen kunnat suostuvat tehtäviensä siirtoon maakunnalle?
Kaupunkiseuduilla, joita tämä pakkoliitos ‑perälauta koskee, kyse ei ole tarpeesta muodostaa riittävän vahvoja kuntia huolehtimaan palveluista. Siksi ihmettelen, miksi pääministeri käyttää tätä perustetta, joka on niin helppo kumota. Kyse on kalliiksi käyvästä osaoptimoinnista, joka johtaa sosiaalisesti vääristyviin rakenteisiin ja hyvin huonoon kaupunkirakenteeseen. Näihin päiviin asti keskustan kuntapoliitikot ovat myöntäneet, että kaupunkiseuduilla on suuri ongelma kuntarakenteessa ja kuntien kannustimissa kampittaa toisiaan. Olisi hyvåä tilaisuus kertoa, miten ne sitten ratkaistaan, ellei kuntaliitoksilla.
Yksi vaihtoehto on samanlainen kaupnkiseudun hallinto, jota nyt esitetään Helsingin seudulle. Kun sille annetaan riittävästi tehtäviä – esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuolto – siitä voi tulla ihan hyvä.
hallituksen päätöksessä on metropolihallinto, mutta ei samanlaista mahdollisuutta millään muualla kaupunkiseudulla. Riittävän vahva seutuhallinto – jolle siirretään myös pääosa kuntien verotusoikeudesta – poistaisi ne ongelma, joita kaupunkiseuduilla yritetään torjua kuntaliitoksilla.
Kysynkin kuntaministeriltä, että jos vaikkapa Tampereen seudun kunnat yhteisellä kirjeellä ilmoittavat, että kuntaliitoksten sijasta ne ovat halukkaita korjaamaan esitetyt ongelmat vahvalla seutuhallinnolla, voiko hallitus tämän hyväksyä, vai pidetäänkö kuntaliitostiestä kiinni myös tällöin?
= = =
Julkisena vihjeenä Pirkanmaan kunnille: Jos haluatte ”metropolihallinnon” myös Tampereen seudulle, lähettäkää siitä kirje kuntaministerille ja julkaiskaa se. Jos ja vain jos siinä on kaikkien mukaan tarkoitettujen kuntien nimi, sitä voi tuskin sivuuttaa.
Nyt on taas puurot ja vellit sekaisin kun katselee sinänsä ehkä hyvinkin tarpeellisen metropolihallinnon syntymistä. Toisaalta en sitä yhtään ihmettele, kun on nähnyt miten valtion aluehalinto on kyetty muutamassa vuosikymmenessä sekoittamaan täysin. 😀
Metropolihallinto on muualla pääkaupunkiseudun kaupunkien alueella toimiva aluehallintoviranomainen, joka hoitaa kuntarajat ylittäviä asioita, kuten pääväylien kaavoitus ja kenties raskaan raideliikenteen operointi. Yleensä metropolihallinto on erotettu läänijärjestelmästä.
Metropolialueen kaupungit, jotka ovat usein paljonkin Helsinkiä pienempiä, hoitavat palvelut. Pariisissa pienin käytännössä kuntaa vastaava kaupunginosa on 18 000 asukasta ja suurin 233 000 asukasta. Suurten yksikköjen olessa laitakaupungilla. Lontoo on tuotakin pienempi.
Pilkkomalla liian suuret yksiköt on saatu toimintoja tehtostettua. Paras esimerkki on Lontoon kuntauudistus, jossa purettiin koko mertoppolihallinto vuosiksi.
Kun Helsingin byrokratian yläpäästä leivotaan seutuhallinto ja kaupunginosat pilkotaan omiksi kunnikseen, ei vielä saavuteta säästöjä. Kyllä säästöt saadaan aikaiseksi keventämällä samalla keskushallintoa ja erottamalla pääkaupunkiseudun kunnat noin Kehä I:sta pitkin kokonaan läänihallinnosta.
Miten voit väittää tällaista. Ranskalaiset kunnat eivät hoida palveluja juuri lainkaan, eivät esimerkiksi terveydenhuolto, joka on Suomessa kuntien päätehtävä. Niiden hoitamat palvelut ovat hyvin paikallisia eikä kunnilla ole des verotusoikeutta, joten ne ovat vain valtion hallinnon jatke.
Erittäin hyvää aatosta jälleen Odelta.
Nykyinen malli jättää kaupunkiseutujen ulkopuoliset kunnan tuuliajolle. Siksikin pitäisi tehdä Oden mainitsema seutuhallinto ja kattaen kaikki maakunnan kunnat.
Paikallisten asioiden esille ottaminen ja pitäminen pitää varmistaa kaksikamarisella mallilla, jossa toinen kamari olisi suorilla kansanvaaleilla valittu valtuusto ja toisessa kamarissa olisi edustaja muodostettavilta äänestysalueilta.
Paikan nimet täytyy pitää paikan niminä ja kaiken maailman nummi-pusulat palauttaa luonnollisiksi paikoiksi.
On kytllä kovin hankalaa opttaa samaan hallinoon mnukaan syrhäisiä maalaiskuntia ja keskuskaupunkeja. Jos syrjäseutuja aletaan kaavoittaa samalla tarkkuudella, kuin kaupunkeja pitää kaavoittaa, syrjäseutujen asukkaille ei jää mitäänh päätösvaltaa omista asioistaan. Jos taas päätewtään, että kaupungeissa seutuhallinto käyttää suurempoaa valtaa kuin syrjäseuduilla, millä oikeudella ne syrjäseutujen ihmiset vaativat päästä osallistumaan keskuskaupunkien ratikkalinjoista?
Tuota kaksikamarisuutta en ymmärrä lainkaan. Jos nyt vaikka Uusimaa jaettaisiin 5000 hengen toisen kamarin äänestysalue3isiin, jotta Pornaisistakin tulisi yksi alue, toisessa kamarissa oli 120 helsinkiläistä. Miten se Pornaisten asema siitä paranee? Toinen kamari ewdustaisi silloin enemmistövaalitavan vuoksi vain suuria puolueita ja ensimmäisessä kamarissa olisi kaiken kokoisia puolueita. Muuta eroa ei olisi.
Pirkkalalaisena kunnanvaltuutettuna voin todeta, että ainakin itse olisin oikein tyytyväinen, jos saisimme mahdollisuuden metropolihallintoon. Toivottavasti tuo mahdollisuus suodaan.
“Keskustalaiset mainostavat kotikunta ‑maakuntamalliaan ja esittävät sen esimerkkinä Kainuun hallintokokeilun.”
Kainuu on käytännössä selvitystilassa tämän kokeilun jäljiltä.
Osaoptimointia ja osaoptimointia..
Kyllähän ympäryskunnissa tosiasiassa monet asiat hoidetaan paremmin kuin keskuskunnassa. Tampereellakin meno on sekä luottamus- että virkamiespuolella sellaista pelleilyä, että ei kai tuo ihme ole että naapurit eivät kovin mielellään tuohon sirkukseen ole mukaan hyppäämässä.
Metropolihallinto on varmaankin suurempi hallitohimmmeli kuin perinteisempi kuntien välinen yhteistyö. Kuntien yhtestyöstä se poikkeaisi niin, että 1) tulisi yhdet vaalit, valtuutetut ja yksi joukko virkamiehiä lisää, 2) enemmistö tai suurimmat kunnat voisivt päättää pienten kuntien asiat niiden itsensä puolesta, 3) kiinteää valtion asettamaa järjestelmää ei voi muuttaa, vaikka jäsenet kokisivat sen toimnnan huonoksi.
Luulenpa että hallitus ei ole vielä luopunut aikeistaan lopettaa pikkukunnat maaseudultakin, pienemmällä tai suuremmalla painostuksella tai pakolla, vaikka hallituksen viimeisimmässä kampanjassa keskityttiinkin suurkaupunkien haluun liittää naapurinsa itseensä. Pääministeri siis tarvtsee jotain hämäriä väitteitä, esim. “leveät hartiat”, (pätevien argumenttien puuttuessa) noiden pikkukuntien painostamiseksi.
En ole keskusta, mutta vastaan jotain silti. Kuntarakenteessa ei ole ongelmia. Jos kannustimet kampittaa toisia ovat liian suuret (pieni kilpailu voi olla aina paikallaan), ne voi purkaa. Suurin kannustinongelma on kai siinä, että kunnat saavat kovin suuren edun haaliessaan rikkaita asukkaita ja yrityksiä itselleen (tai vältellessään köyhiä). Muutetaan siis kuntien rahoitusta siihen suuntaan, että liialliset kannustimet poistuvat. Tämä merkitsisi kai siirtymistä jonkin verran valtion tasarahoituksen suuntaan, pois kuntakohtaisesta asukkaiden tuloihin perustuvasta rahoituksesta. Yksinkertaista, eikä kenenkään itsemääräämisoikeuteen tarvitse puuttua. Kuntaliitokset eivät ratkaisisi perusongelmaa, vaan samat ongelmat jäisivät uusille rajoille.
Jos Tampereen seudun kunnilla on yhteistyöhaluja, ne voivat hyvin myös tehdä yhteistyötä, vaatimatta uusia hallintohimmeleitä ja sitomatta itseään tiettyyn vahvimpien kuntien vetämään kuvioon määräämättömäksi ajaksi.
Juho
Oletko koskaan ollut mukana kuntien välisessä “yhteystyössä”. Se on toivottoman tehotonta kokoustamista. Jos koko julkinenhallinto olisi yhtä tehotonta, tämä maa olisi konkurssissa. Päätöklsenteko, jossa 15 osapuolella jokaisella on veto-oikeus, ei voi johtaa järkevään tulokseen.
En ole ollut mukana tuon kaltaisissa luottamustehtävissä. Mutta kun muistelen sitä, mitä muut ovat puhuneet, enemmän olen kuullut valituksia suurten ja pienten kuntien yhteistyön toimimattomuudesta kuin tasaveroisten kuntien yhteistyön ongelmista. Teille isoille olisi varmaankin kätevämpää ja ongelmattomampaa päästä äänestämään muiden kuntien mielipide nurin.
Pienet kunnat ovat historian saatossa oppineet toteuttamaan monet asiat yhteistyössä (pakko opettaa). Vaikkapa terveyspalveluiden toteuttaminen yhdessä toisten kanssa on niille rutiinia. Myös eri toteutustapojen vaihdoksiet, kuten siirtyminen yhteistyöstä omaan toteutukseen, voivat sujuva hyvin ja kaunoitta. Tästä joustavuudesta ja niille parhaiten toimivien toimintatapojen valinnasta metropolihallinto tai kuntaliitos pakottaisi ne luopumaan.
Päätöksenteko, jossa kaikilla osapuolilla on veto-oikeus johtaa päätöksentekoon, jossa jokaisen osapuolen mielipide täytyy ottaa kohtuudella huomioon. Veto-oikeuden eli käytännössä itsehallinnon ja vapaan sopimusoikeuden poistaminen johtaa valitettavasti toisten käskytettäväksi siirtymiseen.
Ahvenanmaan malli toimii, Kainuun malli ei toimi.
Ahvenenmaa on keskikokoisen kunnan kokoinen ja hyvin varakas.
Pirkanmaalle riittää yksi kunta, Tampere.
Asutus keskittyy kätevästi valtateiden varsille ja Pyhäjärven ympärille.
Maaseutuasumiseen riittää kyllä lääniä lähempänä Tamperettakin. Teiskon suunta on hyvä esimerkki tästä, bussitkin kulkee. Viljelijät toki asia erikseen, mutta heitäkin voidaan tukea mobiileilla palveluilla.
Ei voi ymmärtää mikä hinku ihmisillä on säilyttää ikiomat kunnanjohtajat ja korkeimmat virkamiehet kunnantaloineen. Eivät ne ole palveluita, mutta näihin menevällä rahalla voitaisiin tarjota lisää palveluita.
Yhdellä kunnanjohtajalla saisi pari kolme opettajaa tai hoitajaa. Ehkäpä vaikka terveyskeskusbussin kiertämään kylät verinäytteitä jne ottamassa.
Jos taas tarvitsee sairaalahoitoa, niin on parempi olla isossa talossa, josta löytyy sitten tarpeen tullen erikoissairaanhoidon palvelutkin.
Pienissä asioissa palvelu tulisi asiakkaan luokse, suurissa asioissa asiakas palvelun luokse.
Sama muuten toimisi kaupungeissakin, mikä pakko on jonottaa näytteidenottoa varten terveyskeskuksessa, kun näytteenottobussi voisi kiertää lähiöt viikoittain..! Sama bussi voisi tarkastaa verenpaineet jne.
Täytyy erikseen sanoa, että kyläkoulut ovat sellaisia mistä kannattaisi ennemin pitää kiinni, kuin omasta kunnanjohtajasta. Niissä oppilaat usein viihtyvät ja opetus on tehokasta, johtuen pienemmästä ryhmäkoosta.
Byrokratiabussienkaan käyttöönotto ei varmasti olisi ylivoimainen nykypäivänä, kun on langattomat yhteydet olemassa.
Kivijalkoja ei enää tarvita, vaan liikkuvia ja joustavia palveluita, jotka tuodaan mahdollisimman lähelle asiakasta tai tarjotaan etänä.
Varsinainen päättäminen, kokoustaminen ja istuntojen pitäminen on aivan sama hoitaa siellä keskuskunnassa. Tilaisuudet voidaan näyttää reaaliajassa internetissä ja niin edelleen.
Loppuun heitän sen, että magneettikuvaus on hyvä esimerkki palvelusta, joka on ollut “mobiili” jo vuosikaudet. Itsekin aikoinaan säästin edestakaisen matkan Kuopioon, kun magneettikuvausrekka kävi Iisalmessa. Samoin erikoisvarusteltuja “terveyskeskusrekkoja” voisi kulkea kylien kautta.
Kunnat nykymuodossaa varsinainen lehmän henkäys menneisyydestä.
Varakkuuden luomista helpottaa huomattavasti, kun maakunta saa itse päättää, miten valtion keräämät verot käytetään. Jos Ahvenanmaalla olisi käytössä vain kunnallishallinnon muskelit, olisiko Ahvenanmaan varakkkuus enemmänkin samaa tasoa naapurissa olevan Paraisten kanssa?
Puola-Liettuan kansainyhteisössä oli parlamentissa jokaisella edustajalla veto-oikeus eli ns. liberum veto.
Vatikaanissa päiviteltiin että helvetissä on erityinen demoni joka on keksinyt liberum veton.. 🙂
Kuten kirjoitin, en tarkoita mitään sellaista USAlaista kaksikamarisuutta, jossa päätöksille haetaan hyväksyntä kummastakin kamarista. Kuitenkin “kaksikamarisuus” on maailmalla varsin yleistä eri versioissa.
On meillä nytkin tavallaan kaksi kamaria maakunnissa: maakuntavaltuusto ja maakuntahallitus.
Pääasia on se, että jollakin mandaatilla paikallisten ihmisten tarpeiden kuuleminen varmistettaisiin ylimmällä päätöksentekotasolla.
Ilman mitään kakkoskamaria tai muuta peräluukkua, Tamperekin tekisi maakunnassa määräenemmistöllään Tampereen alueen edun mukaista ja näköistä politiikkaa. Tästä syystä seutuhallintoa vastustetaan kynsin hampain.
Niin — ja samalla saisivat sitten hoitaa ihan omat asiansa ja maksaa muille aiheuttamat kulut. Kun näin ei tehdä, on turha puhua “itsehallinnosta”. Kyase on vallan säilytämisestä nykyisiellä kunnan eliitillä eikä kuntalaitsen eduista ja palveluista.
Tampereen (tai Turun) tyyössäkäymisalueen kokoinen yhtienen verotus, osiaali- ja terveydendenhuolto, koulut, joukkoliikenne, kaavoitus, elinkeinopolitiikka auttaisivat paljon. Mutta silloin siellä on suorilla vaaleilla valittava maakäräjät ja jäljelle jääneet rahat menevät sitten kuntiin.
Uusi Tampere olisi: Tampere, Nokia, Pirkkala, Ylöjärvi, Ruovesi, Hämmeenkyrö, Orivesi, Juupajoki, Kangasala, Lempäälä.
Pohjois-Pirkanmaan Ikaalinen, Parkano, Kihniö, Karvia, Kankaanpää, Jämijärvi on oma työpaikkaomavarainen alue, jossa valittettavasti olisi korekampi veroäyri. Ai niin, ne maakuntarajat ja muut byrokratian sotkut… Miksei sinnekin sopisi metropolihalinnon tapainen systeemi?
Tässä on syy miksi vataus on jyrkkä EI kuntaeliitiltä.
Pirkkala saisi alueelleen jätevedenpuhdistamon, koska se olisi halvinta tehdä lentokentän melualueelle kalliion. Lopputulos olisi myös toimintavarmempi kuin ns Nokia-mallin pikkuputsarit. Pirkallaan tulisi myös soisaalisita asuntotuotantoa, maahanmuuttajia ja köyhiä. Sieltä makettaisin myös teatetreista ja sinfoniaorkesterista.
Kokonaisuuden etu olisi suuri, mutta se ei tule vain missään tapauksessa kelpaamaan. Kukapa kannataa yhteistyötä, jossa nykysiet ilmaishyödykkeet tulevat maksullisiksi itselle vaikka ne kaikilta halpenisivat?
Jos kuntalaiset haluavat säilyttää vallan nykyisellä johdollaan, eivätkö saisi? Luulen itse asiassa, että haluavat pitää vallan itsellään, toteuttaa palvelunsa haluamallaan tavalla, eivätkä halua luovuttaa valtaa naapurikaupungille. 🙂
Missäköhän suhteessa auttaisi? En näe noita hyötyjä, eivätkä ilmeisesti monetkaan pienet kunnat.
Jos Tampere haluaa sijoittaa puhdistamonsa Pirkkalaan, se voi kai ostaa tuon palvelun Pirkkalalta, tai vuokrata paikan. Varmaankin Pirkkala suostuu, jos Tampere maksaa riittävästi.
Noilla argumenteilla saatte varmasti pirkkalalaiset juoneen mukaan. 😉
Mikähän se olisi pirkkalalaisille?
Jaa että pirkkalalaisten pitäisi rahoittaa Tampereen teattereita ja orkestereita? Tapmpereella käy bussilasteittain myös maalaisia kaukaisemmista pikkukunnista. Jos Tampere haluaa vältellä tällaista liikennettä, se voisi tarjota teatteri- ja orkesteripalveluita vain tamperelaisille. Tai se voisi myydä subventoituja lippuja vain tamperelaisille. Mutta epäilen, että Tampere haluaa kaikkien käyvän, koska se on edullisinta Tampereelle (ylläpitää Tampereen muita parempia palveluita, tuo muutakin rahaa, kuten bussilastillisen ruokailijoita Tampereelle). Jos Tampere katsoo muiden kuntien loisivan, lopettakoon palveluiden tyrkyttämisen. Pirkkalan valloitukseen tuo on huono peruste, koska tuolla perusteella Tampereeseen pitäisi liittää kaikki Pirkanmaan kunnat (joille Tampereen on lähin korkeakulttuuripalveluita tarjoava keskus).
Nyt kun kepu mainittiin alustuksessa, niin haluaisin ohjata keskustelua vihreitten ja kepun välisiin huonoihin suhteisiin. Edellisten vaalien jälkeen vihreät (puoluevaltuuskunta?) tyrmäsivät osallistumisen hallitukseen, jossa kepu on edustettuna. Samoin vihreiden ja perussuomalaisten osallistuminen samaan hallitukseen lienee hyvin etäinen ajatus ‑tuskin perussuomalaiset lähtevät hallitukseen vihreitten kanssa ja päinvastoin.
EK-vaalien jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon. Kepun kuoppaaminen on osoittautunut ennenaikaiseksi ja myös puheenjohtajan vaihdos varmasti edesauttaa kepun hallituskykyisyyttä vaalien jälkeen. Kepun gallup-kannatus on suurempi kuin SDP:n ja Vasemmistoliiton yhteensä.
Olisiko siis vihreissä aika harkita uudelleen välejä Sipilän kepun suuntaan? Tällä hetkellä näyttää 95 prosenttisen varmalta, että kepu on seuraavassa hallituksessa mukana jatkamassa kunta- ja sote-hässäkkää, olisiko yhteistyön paikka jo etukäteen? Ja vielä, mihin hallitukseen vihreät aikoo jatkossa osallistua, jos se ei sovi samaan porukkaan kepun tai perussuomalaisten kanssa? Tuskin nykyistä hallituspohjaa ihan heti laitetaan pystyyn tämän kauden jälkeen.
Keskustan esittämä malli on käsittääkseni hyvin lähellä Ruotsin ja Tanskan malleja. Niitä ei suinkaan olla purkamassa. Erona on se, että Ruotsissa lanstingetillä on verotusoikeus, mutta Tanskan Regioinilla sitä ei ole. Kummassakin maassa sutuhallinto valitaan suorilla vaaleilla.
Eli isot asiat ja terveydenhuolto hoidettaisiin laajemman aluehallunnon toimesta. Meillähän on hyvin toimiva maakunta-kuntahallinto Ahvenanmaalla. Turha pelotella Kainuulla.
“Jos haluatte ”metropolihallinnon” myös Tampereen seudulle, lähettäkää siitä kirje kuntaministerille ja julkaiskaa se.”
Kuulostaa tarpeettoman vaikealta. Miksei Tampereen taajamaan kuuluvia pikkukuntia voi pakkoliittää Tampereeseen siten kuin Pispala ja Messukylä aikoinaan? Nehän ovat käyttäytyneet aika loismaisesti jopa pääkaupunkiseudun pienempiin kuntiin verrattuna ja olisi vain oikeus ja kohtuus kun valtio lakkauttaisi ne ja siirtäisi isompaan. Myönnytyksenä Tampere voisi luovuttaa taajaman ulkopuoliset alueet (=Teiskon) jollekin muulle kunnalle tai voisi sallia sille itsenäisyyden, jolloin kaupungin tiheys nousisi järkevälle tasolle.
“Siksi ihmettelen, miksi pääministeri käyttää tätä perustetta, joka on niin helppo kumota.”
Muita pääministerin käyttämiä perusteita on “verotuksen aleneminen käytetään yrityksissä työllistämiseen” (onko yrityksen päätehtävänä työllistäminen vai joku muu?) ja “veronalennukset ovat varma sijoitus valtiolle: rahaa tulee lopulta enemmän kuin meni” (Suomessa ei edes Lafferin käyrää ole käytetty. Suomessa verotus lähenee nollaa ja verotulot kohti ääretöntä, Suomessa ei ole puhuttu optimiverotasosta)
Hyvin epäilyttävät perustelut ovat savuverho (Ignoratio elenchi), joka peittää sen että jyrkkä uusliberalisti ajaa valtiota ahtaammalle veronalennuksilla.
“Jos jyrkkä uusliberalisti, niin ajaa valtiota kohti huonompaa tilaa”-sääntö — tässä ei ole mitään epämääräistä.
Rahapulainen suurkunta leikkaa palveluja reunoilla, koska suurella keskuskunnalla on eniten kunnanvaltuutettuja kunnanvaltuustossa.
Suurkunta on julkisten palvelujen leikkausautomaatti, ja jyrkkä uusliberalisti haluaa leikata julkiset pois ja tilalle yritystoimintaa — jyrkälle fanaatikolle on aivan sama pystyykö yritys tekemään 50% vuodessa voittoa, tai tuleeko reunoille yritystoimintaa ollenkaan.
Millaisia ovat Teiskon palvelut suhteessa Pirkanmaan syrjäkuntiin?
Koko Suomen historian aikana ei ole kyetty romuttamaan yhdenkään maakunnan taloutta niin nopeasti, kuin “Kainuun malli” siihen kykeni.
Teiskohan on juuri se varoittava esimerkki miksi naapurikunnat eivät halua liittyä Tampereeseen. Ei voi puhua samana päivänä kuin Kangasalasta, Pirkkalasta, Lempäälästä jne. Tampere ei ole kehittänyt Teiskoa millään tavoin, vaikka aikanaan taidetiin kaikkea lupailla.
Otetaan mallia vaan muusta Euroopasta ja Pohjoismaista. Terveydenhuolto pois kunnilta. Turhaa syyttää naapurikuntia, jos Tampere ei ole kaavoittanut omakotitontteja tarpeeksi. Tilaahan olisi ollut vaikka koko Teisko. Kyllä Tamperekin haluaa sinun puheittesi perusteella kermankuorinta, jos se haluaa nimenomaan varakkaat naapurikunnat, muttei muita köyhempiä kauempaa. Tehdään vain koko Pirkanmaasta yksi lanstinget/region, joka hoitaa alueen terveydenhuollon. Silloin saadaan lääkäreitä paremmin palvelukseen. Odotan mielenkiinnolla THL uutta mallia. Juopponsa saisi jokainen kunta hoitaa itse. Tampere voisi muutenki tehostaa elinkeinopolitiikkaansa, koska työttömyys siellä on nyt 16% ja mukamas hyvin menee.
Juho Laatu, Suomen kohtalonkysymys korkean teknologian maana ja hyvinvointivaltiona ei riipu juuri lainkaan siitä miten suuret kunnat kohtelevat pieniä kuntia, mikä tuntuu sinulle olevan hyvin tärkeä aihe. Tuo on kyllä omastakin mielestäni tärkeä kysymys ja haluan siihen toimivan ja oikeudenmukaisen ratkaisun, mutta vaikutuksiltaan ja suuruusluokaltaan se kalpenee täysin osaoptimontiongelman rinnalla.
Geopoliittisten syiden takia meillä ei ole kovinkaan paljon varaa möhliä ja tehdä omia maaleja seuraavilla alueilla:
1) koulutuksen taso
2) teknologian taso
3) huoltovarmuus (ruoka, energia, lääkkeet, jne.)
4) talouspoliittinen asema suhteessa muihin maihin
5) monipuolinen tuotantorakenne, joka on samalla myös järkevästi maantieteellisesti hajautettu
6) maanpuolustuksen taso ja uskottavuus
7) työllisyysaste
8) työvoiman pätevyydestä ja työkyvystä huolehtiminen (mukaan lukien päihteiden käytön rajoittaminen, tarvittaessa riittävin pakkokeinoin)
9) yleinen turvallisuus ja lain kunnioitus
10) kansallisomaisuuden ja kansallisvarallisuuden (mukaan lukien luonnonvarat) turvaaminen
Nämä eivät ole tässä missään erityisessä järjestyksessä (eivätkä suinkaan ainoita minulle tärkeitä asioita), mutta noista jokaikinen kohta on lähes välttämätön, jotta voimme jollakin tavalla selviytyä, jotta 100 vuoden päästä ylipäänsä olisi olemassa oikeus- ja hyvinvointivaltion perinteitä kunnioittava yksikkö nimeltä Suomi, olkoon se sitten osavaltiona yleismaailmallisessa liittovaltiossa (ykköstoiveeni) tai sitten EU:n osavaltio, tai sitten sillä tavalla itsenäinen kuin ennen EU:hun liittymistä. Juho, koska itse asut kaukana Pääkaupunkiseudusta, niin saattaa olla, että et ole vielä sisäistänyt tämän osaoptimointiongelman vakavuutta koko kansakunnan tulevaisuuden kannalta (tämä päätelmä mm. siksi, koska vähättelit kuntien yhteistyöhön liittyviä ongelmia ja puolustelit veto-oikeutta). Pääkaupunkiseudulla suurimman osan elämästäni asuneena näen osaoptimointiongelman aiheuttamia vaikeuksia ympärilläni päivittäin. Voisin luetella niitä lukuisia, mutta asuntopula, voimakkaasti kohonneet asumiskustannukset, yhdyskuntarakenteen hajanaisuus ja tehottomat liikennejärjestelyt ovat vain joitakin esimerkkejä noista.
Joka tapauksessa, nuo esittämäni kymmenen kohtaa ovat täysin välttämättömät ratkaista, jos haluamme selviytyä kunnialla, tai siis ylipäänsä selviytyä. Niiden ratkaisemiseksi on välttämätöntä yrittää pysyä muiden Pohjoismaiden tasolla. Tämä on nyt vakavasti uhattuna. Meillä on muihin Pohjoismaihin nähden merkittäviä luonnonvaroihin ja geopolitiikkaan liittyviä lisärasitteita, sekä nyt tällä hetkellä vielä ylimääräisenä rasitteena eurojärjestelmästä aiheutuvat ongelmat. En usko, että ilman osaoptimointiongelman ja muiden merkittävien ongelmien ripeää ratkaisua meillä olisi kovinkaan hyvät mahdollisuudet säilyä muiden Pohjoismaiden tasolla, vaan meitä uhkaa ajautuminen köyhyyskierteeseen ja taloudellisen itsenäisyyden menettämiseen. Tämä asettaisi, kun otetaan huomioon Suomen geopoliittinen asema, ennen pitkää uhan alaiseksi myös kaiken poliittisen itsenäisyytemme oman kansakuntamme tulevaisuutta koskeviin päätöksiin.
Nykyiseltä hallitukselta ja koko eduskunnalta (lisäisin tähän vielä Helsingin päättäjät!) on näyttänyt puuttuvan viisaus nähdä ongelman vakavuus tai tehdä tarvittavat ratkaisut (ne eivät ole lisäleikkauksia, ja verta, hikeä ja kyyneliä, vielä ei olla siinä tilassa, siinä oltiin viimeksi suurin piirtein välillä 1935–1955).
Tuoreimmat kehityskulut antavat kuitenkin toivetta paremmasta, vaikka keskustelun ajautumista sivuraiteille on nähtävissä. On myös mielenkiintoista nähdä minkälaisen raportin filosofi Himasen työryhmä saa aikaan. Olen itsekin valmis osallistumaan Suomen tulevaisuutta pohtiviin työryhmiin, asianmukaisesti palkattuna, mikäli voin olla mukana ilman puoluepoliittisia kytköksiä. Sellaisissa työryhmissä varmasti olisi tarvetta myös ajattelijoille, jotka ymmärtävät paremmin Pääkaupunkiseudun ulkopuolisen Suomen ongelmia, joista taas minulla ei ole kovinkaan paljon omakohtaista kokemusta.
Toiveeni kuitenkin on, että ihmiset jotka osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun ottaisivat tämän osaoptimointiongelman oikeasti vakavasti. Osmo Soininvaara ja muut asiaan paneutuneet eivät kirjoita siitä turhaan. Minäkään en voi olla kantamatta korttani kekoon tähän keskusteluun, vaikka haluaisin mieluummin suunnata tarmoni muihin asioihin. Suomen kansalaisena minulla on kuitenkin myös oma lehmä ojassa, enkä voi olla tekemättä mitään, kun oma kansakuntani uhkaa heittää perintöosansa pois hernerokan hinnalla. Esimerkkejä varoittavista kohtaloista löytyy hyvin läheltä. Missä ovat tänä päivänä vatjalaiset, entäpä liiviläiset? Miten kävi virolaisten 1940-luvulla? Kun katsoo tämän päivän Kreikkaa tai Irlantia, niin ei käy kateeksi, mutta pitkällä tähtäimellä Suomen asema on vielä epävarmempi, jos virheiden tekeminen jatkuu viime vuosien ja kuukausien tasolla.
En mielestäni linkannut kuntien asianmukaista kohtelua korkean teknologian menestykseen. Lienee tuo kuitenkin pieni tekijä siinä missä moni muukin.
Osaoptimoinnin suurille keskuksille aiheuttamien ongelmien suuruus on jäänyt minulle mysteeriksi. Tilanne näyttää usein siltä, että nuo suuret keskukset kalastelevat itse rikkaimpia asukkaita erittäin tehokkaasti, mutta ärsyyntyvät, jos jokin niiden naapurikunta saa muutaman itselleen. Syrjäseutujen kunnat toki menettävät koulutettua työvoimaa kapunkeihin, mutta on outoa ajatella, että suurimmat kaupungit olisivat suuria kärsijöitä tässä pelissä.
Korjaisin kyllä kuntien välisiä liiallisen kilpailun ongelmia mielelläni niin, että rahanjako tehtäisiin Suomessa entistä oikeudenmukaisemmaksi. Kuntien ei tulisi hyötyä liikaa tuollaisesta kalastelusta, ei kehyskuntien eikä keskuskaupunkien.
(Hallituksen ja suurkaupunkien ajamat kuntaliitokset ja metropolit eivät korjaa tätä ongelmaa, vaan lähtenevät usein ehkä enemmänkin liikeelle vallanhausta ja toisten “väärän politiikan” korjaamisesta pakolla.)
Lista oli ihan hyvä. Paras kohta olis työllisyysasteen mainitseminen omana kohtanaan, sillä halituksemme ovat paljolti luopuneet tuosta tavoitteesta.
Luottamukseni keskitettyyn päätöksentekoon on huomattavasti pienempi. Lyhyesti, eurooppalaisuus ja Euroopan menestys on perustunut rikkaaseen kulttuuriperntöön ja erilaisiin vaihtoehtoihin. Yhden keisarin järjestelmä ei kuulosta houkuttelevalta. On monia syitä pitää päätöksenteko lähellä ihmisiä. Tarvitaan siis tasaapaino keskitetyn vallan ja hajautetun vallan välillä. Ihmiskunta tekee yhä virheitä, eivätkä johtajat myönnä niitä, eikä kansa osaa vaaleissa korjata tilannetta. Siksi hajautettu ja heterogeeninen yhteisö toimii parhaiten. Yhteistyötä ei tarvitse lakkauttaa, mutta valtaa ei kannata päästää liian kauas, suurimmille valtioille, rikkaimmille lobbareille, tehokkaimmille armeijoille, byrokraateille ja liian monen mutkan taa (kunnanvaltuutetulle on helpompi soittaa kuin MEP:ille, ja valtuutettu voi todennäköisesti vaikuttaa ko. asiaan tehokkaammin).
Helsingissäkin on tullut oleiltua paljon. Tuo ongelma ei ole silti kolahtanut. Ehkä osaat perustella minulle, miksi osaoptimointi olisi merkittävä ongelma, ja miksi enemmän keskuskaupungeille kuin muille.
Miksi Espoo olisi näihin syyllinen eikä Helsinki itse? Onko esimerkiksi Espoon rakennettava metro siksi, että Helsinki on valinnut tuollaisen ratkaisun itselleen? Onko Espoossa oltava omakotitaloja vain samassa suhteessa kuin Helsingissä?
Aivan, mutta en näe mitään merkittävää yhteyttä osaoptimointiin tai kuntaliitoksiin.
Pitäisi ensin todistaa, että kyse on muustakin kuin naapurikateudesta, tai kahden rikkaan kiistelystä siitä, kumpi kahmii itselleen enemmän.
Haluaisin kontribuoida tuon esittämäsi listan kaltaisiin asioihin ja tehdä Suomesta entistä toimivamman. Valitettavasti erityisesti kuntaliitoskysymykset näyttäisivät olevan tuon listan rinnalla täysin toissijaisia asioita, ja vieläpä pääasiassa haitallisia (korvataan tehokas pikkukunnan hallinto tehottomalla ison kunnan hallinnolla, viedään palvelut pois, poistetaan pitkän historian omaavalta yhteisöiltä oikeus päättää omista asioistaan).
Kyllä Helsinkikin harjoittaa osaoptimointia. Jos jääkiekon sääntöjä muutettaisiin niin, että vastustajaa saa purra, kyllä kaikki joukkuueet syyllistyisivät puremiseen.
Onko oleviaan argumentti osaoptimoinnin hyväksi, että kaikki harjoittavat sitä. Eikö se tee siitä entistä pahempaa?
Se että kaikki yrittävät hyödyntää järjestelmän vikoja ei ole peruste olla korjaamatta noita vikoja. Mutta viat tulee korjata, eikä keskittyä muihin tavoitteisiin, kuten kuntaliitoksin, jotka eivät suinkaan poista osaoptimoinnin syitä.
Jos katsotaan väestön määrää on Helsinki varsinainen superkunta, yli 600 000 asukasta.
Jos katsotaan pinta-alaa on Utsjoki suurkunta.
Suomessa on käytännössä kolmen tyyppisiä kuntia. Ensimmäisenä kunnat, jotka ovat suuria tai suurehkoja ja täten itsenäisiä. Toisena kunnat, jotka ovat pieniä, mutta kuitenkin pärjäävät esimerkiksi matkailuelinkeinon vuoksi. Kolmantena kunnat, jotka ovat pieniä ja niillä ei ole mitään pelastusrengasta.
Utsjoki ja Inari ovat kuntia, joissa kuitenkin asiat ovat pienestä väestöstä huolimatta melko hyvin. Tenojoki ja Saariselkä ovat hyvä asia. Kittilässä ja Sodankylässä on kaivokset. Lapista löytyy myös melko maltillisia veroäyrejä.
Kun tullaan tänne etelämmäksi niin alkaa löytymään pikkuruisia tuppukyliä, joilla ei ole mitään toivoa. Veroäyrin korotuspaineet ovat valtavat ja veroäyri on jo muun maan keskiarvoa rutkasti korkeammalla.
Näitä kuntia voi kuvailla eräänlaisina saattokuntina, jossa sinne jäävät hiljalleen hoidetaan haudan lepoon. Nuoriso muuttaa pois, paremman huomisen toivossa. Näissä kunnissa henkilöstömenot ovat luokkaa 4/5 kaikista menoista. Veroäyri ahdistaa palkansaajia ja koulutettua työvoimaa ei löydy. Listaa voisi jatkaa vielä pitkäänkin, mutta se ei ole tarpeellista.
Juuri tälläisien kuntien, joilla ei ole mitään tulevaisuutta, pitäisi lakata olemasta. Niillä ei ole mitään järjellistä tehtävää.
Kuntalaisilla pitää olla ne palvelut, jotka on laissa määrätty riippumatta miten kaukana kunnantalo on. On turha kuvitella, että kunnantalon etäisyys vaikuttaa palveluihin.
Nimenomaan sillä kuntaliitoksella voidaan ehkäistä sitä tilannetta, jossa kunnan tuottama palvelu joudutaan rahapulassa yksityistämään. Syy voi olla myös koulutetun työvoiman puute.
Suurempi kunta kykenee tuottamaan se palvelun suuremmalla todennäköisyydellä, kuin se korviaan myöten veloissa oleva tuppukylä. Esimerkiksi keinoilla, joita toisessa viestissäni esitin.
Suomeen on hyvää vauhtia muodostumassa valtava joukko kuntia, jotka ylpeydessään hiljaa musertuu.
Ei se oma kunnantalo ole sen arvoinen.
Vihreät ovat mielestäni tuoneet esille hyviä ehdotuksia, joilla syrjäkylien tarpeet tuodaan suurissa kunnissa hyvin esille. Tämä tuli esille jo kuntavaaleissa.
Niin yleensä osaoptimoinniksi taidetaan sanoa sitä mitä muut tekevät, itse ei siihen syyllistytä koskaan.
Olen tässä ihmetellyt tämän Suomen kuntauudistukse “impivaaralaisuutta”, kun yleensä katsellaan malleja myös muualta maailmasta.
Ohessa hyvä esitys eurooppalaisesta aluehallinto ja kuntarakenteesta. Hallituksen suunnittelema isäntäkuntamalli näyttää olevan tuntematon muualla.
http://www.keskisuomi.fi/filebank/22380-Kunnat_ja_alueet_Euroopassa_Johtaja_Keijo_Sahrman_8_11_11.pdf
Aika hurja määrä näitä kuntia on Italiassa, Espanjassa, Ranskassa (36000)ja Saksassa (12000).Vaikka niiden päätäntävalta ei olekaan sama kuin Suomessa, niiden määrä kuitenkin viittaa siihen, että näissä maissa arvostetaan paikallisdemokratiaa olennaisesti Suomea enemmän.
Ei pidä katsoa “kuntia” muualla maailmassa. Kunnan tärkein tehtävä Suomessa on terveydenhuolto. Katsokaa, miten vastuu terveydenhuollon järjestämisestäå on järjestetty. Ranskassa on kuntia, joissa ei ole yhtään asukasta.
Saksassa on eräänlainen isäntäkuntamalli, koska kaupungit järjestävät monia keskeisiä palveluja ympäröivälle maaseudulle.
Huonommat, ajettava pahimmillaan jopa 50 km Tampereelle. Ei kaupungin bussihintoja vaan maaseutubussien kalliimmat taksat. Aivan surkeat verrattuna itsenäisiin naapureihin (Pirkkala, Lempäälä, Kangasala, Ylöjärvi ym.). Jätetty pääosin takamaaksi.
Teiskosta nimenomaan pääsee kaupungin sisäisillä hinnoilla (kertalippu 2,50e) vaikka sen 50 km Tampereen keskustaan. Lähikunnista lyhytkin matka Tampereelle maksaa enemmän.
Eikä Teiskoa muutenkaan voi oikein verrata Tampereen lähikuntiin (Pirkkala, Kangasala, Lempäälä, Ylöjärvi, Nokia). Teisko on harvaan asuttua maaseutua kaukana kaikesta. Sen kirkolle on Keskustorilta matkaa 35 km, kun mainittujen kuntien keskuksiin 10–23 km.
Oikeassa olet, pirkkalalaisi on tuettu aivan liikaa ja he saavat loisia ihan keskenään. Saavat sen mitä tilasivat. (Pirkkala on ihan mikä tahansa piirityskunta…)
Jätevenedenpuhdistamossa rationaalinen ratkaisu olisi tehdä paikkaan, jossa se on halvin tehdä. Tämä ei kelpaa pirkkalalaisille eikä nokialaisille, koska heille täörkeintä on, että kunhan X on muualla, kuluista viis.
Uskoa rationaaliseen päätöksenteekon ei ole ja ainoa looginen teko on siirtyä palveluissa hinnoittelumalliin, jossa kuntalaisilla ja turisteilla palvelut ovat a euroa ja naapurikuntien asukkailla n kymmenen kertaa kalliimmat. Siis he saavat myös maksaa kaksoishinnotetlun kulut. Samoin liittymistiet on syytä varustaa sopivalla päättymättömällä remontilla, miettivät sitten kaavoitustaan uudestaan.
Siinähän on sitetn Pirkkalassa viihtyisyyttä, halpa veroäyri ja varakkaat naapurit pellonlaitaomakotitaloissa.
Näinhän se Juhon maailmasa tehdään, holehditaan kurjuuden maksimoinnista. Elonkevoton Pirkkala ei siitä sen eloisamaksi muutu.
Jos Tampere aikoo siirtää jätevedenpuhdistamonsa naapureidensa riesaksi, huonontamaan niiden ympäristöä ja imagoa, siitä on hyvä maksaa vastaavasti. Erityisesti tämä olisi oikein siksi, että Tampere ilmeisesti hyötyisi tällaisista järjestelyistä rakentamalla keskustassa olevan jätevedenpuhdistamonsa tilalle jotain kannattavampaa. Jos naapurit eivät innostu (en ihmettelisi), Tampereeltakin löytyy syrjäseutuja. Ja kallioluolia voi rakentaa myös Tampereen keskustan lähelle. Jokainen maksakoon itse takapihansa kunnostuksen.
Nuo taisivat olla sinun ehdotuksiasi. Minun käsitykseni on, että Tampere hyötyy siitä, että se on koko maakunnan ostos- ja korkeakulttuurikeskus, eikä eristäytyminen ole sille kannattavaa. Pienet teatterit ja monet muut erikoispalvelut kuolisivat, jos ne eristettäisiin pirkanmaalaisista asiakkaistaan. Tamperelaisetkin voisivat kaivata Pirkkalan lentokenttää ;-).