Hallituksen rakennepoliittinen ohjelma (3): Työuran katkokset

Työu­ran katkokset

Työu­ran katkok­set heiken­tävät työn­tek­i­jän ase­maa työ­markki­noil­la. Pitkään jatkues­saan ne pienen­tävät työl­listymis­mah­dol­lisuuk­sia ja leikkaa­vat ansiokehitystä.

1.9              Kohden­netaan nykyi­nen koti­hoidon­tu­ki puo­lik­si molem­mille van­hem­mille ja rajoite­taan sub­jek­ti­ivista päivähoito-oikeut­ta sosi­aaliset perus­teet huomioival­la taval­la osa-aikaisek­si sil­loin, kun van­hempi on kotona äitiys‑, isyys‑, van­hempain- tai hoito­va­paal­la tai koti­hoidontuel­la.  Jos toinen van­hem­mista ei pidä hänelle kohden­net­tua vapaa­ta, per­he menet­tää tältä osin per­he­vap­aat. (STM, OKM)

Oli hyvä yri­tys saa­da KD ulos hal­li­tuk­ses­ta mut­ta ei onnis­tunut. 🙂 Vakavasti sanoen tässä leikataan koti­hoidon tuen kestoa voimakkaasti, sil­lä kovin moni mies ei tähän läht­ene. Onko tämä säästö­toi­mi vai lisääkö tämä julkisen talouden rak­en­teel­lista ali­jäämää riip­puu tarkastelu­a­jan pitu­ud­es­ta ja ole­tuk­sista. Lyhyel­lä aikavälil­lä koti­hoidon­tu­ki on halvem­pi vai­h­toe­hto kuin kun­nalli­nen päivähoito, vaik­ka vero­tu­lot otet­taisi­in huomioon. Pitkäl­lä aikavälil­lä tutkimusten mukaan näyt­tää siltä, että pitkät pois­saolot työelämästä heiken­tävät nais­ten työuria pysyvästi, ja siis alen­ta­vat kansan­tu­loa ja heiken­tävät julkisen talouden kestävyyt­tä. Jos niin onnel­lis­es­ti kävisi, että miehetkin tart­tuisi­vat tähän mah­dol­lisu­u­teen, koko kansan­talous voit­taisi. Lyhyt pois­sao­lo työelämästä vaikut­taa olen­nais­es­ti vähem­män tule­vaan työu­raan kuin pitkä. Täl­löin astuu kuvaan, että julkiselle taloudelle koti­hoidon­tu­ki on edullisem­pi kuin päivähoito.

1.10*         Valmis­tel­laan vuorot­telu­va­paan­jär­jestelmän uud­is­tus siten, että jär­jestelmän käyt­töä rajoite­taan mm. saantiedel­ly­tyk­siä tiuken­ta­mal­la. (TEM, STM)

Kom­pro­mis­si tai vesi­tys? Pöy­däl­lä oli jär­jestelmän lakkaut­ta­mi­nen. Vuorot­telu­va­paan piti kier­rät­tää työl­lisyyt­tä työt­tömien kesken, mut­ta tämä ei ole toimin­ut lainkaan. Sen sijaan vuorot­telu­va­paa on hyvä tapa vai­h­taa työ­paikkaa, kun suk­set ovat men­neet ris­ti­in. Se on toimin­ut myös omaishoidon mah­dol­lis­ta­jana, kun töistä on voin­ut jäädä hoita­maan ikään­tyneitä van­hempiaan. Ja onhan se tietysti kivaa lomail­la veron­mak­sajien kus­tan­nuk­sel­la. Tässä on tähti, joten jäämme odot­ta­maan kolmikan­nan ratkaisua.

1.11            Selvitetään van­hem­muu­den kus­tan­nusten tasaamisen eri mallien vai­h­toe­hdot ja niiden kus­tan­nuk­set. (STM)

Onnek­si tästä puut­tuu se tähti. Tästä siis voi jopa tul­la jotain.

Samas­ta syys­tä kuin on (ilmeis­es­ti) kan­nat­tavaa lyhen­tää koti­hoidon tukea olisi hyvin tärkeätä, että alle 35-vuo­ti­aat naiset nyt ylipään­sä pää­si­sivät pysyvi­in työ­suhteisi­in muu­toinkin kuin näyt­tämäl­lä todis­tus­ta ster­iloin­nista. Tilas­tol­lis­es­ti on help­po osoit­taa, että työ­nan­ta­jat syr­jivät nuo­ria naisia työhöno­to­ssa. Niin­pä tämä on vähin­täänkin yhtä paljon kestävyys­va­jekysymys kuin tasa-arvokysymys. Esitimme Juhanan kanssa ker­takaikkista kor­vaus­ta 5000 €, kos­ka sijaisen koulut­ta­mi­nen on kus­tan­nuk­sista suurin.

 

19 vastausta artikkeliin “Hallituksen rakennepoliittinen ohjelma (3): Työuran katkokset”

  1. Pitkäl­lä aikavälil­lä tutkimusten mukaan näyt­tää siltä, että pitkät pois­saolot työelämästä heiken­tävät nais­ten työuria pysyvästi, ja siis alen­ta­vat kansan­tu­loa ja heiken­tävät julkisen talouden kestävyyttä. 

    On selvä, että pitkä pois­sao­lo hidas­taa urake­hi­tys­tä. Onko­han näis­sä tutkimuk­sis­sa otet­tu huomioon se, että jonkun toisen urake­hi­tys voi hyö­tyä vastaavasti?

    Tarkoi­tan siis sitä, että yri­tyk­sessä, jos­sa on kiin­teä määrä posi­tioi­ta, pitkään koti­hoita­ji­na olleet jäi­sivät kyl­lä alem­pi­in posi­tioi­hin, mut­ta muut yleni­sivät vas­taavasti hie­man ylem­mäs. Täl­laista vapaae­htoista val­in­taa ei tarvit­sisi rajoit­taa kansan­taloudel­li­sista eikä yksilöko­htai­sis­takaan syistä.

  2. Van­hem­muu­den tasaus tarkoit­taa käytän­nössä rahan siirtämistä miesten työ­paikoil­ta nais­ten työ­paikoille eli de fac­to kyseessä tulee ole­maan tulon­si­ir­to yksi­tyiseltä julkiselle sektorille.

    Kos­ka menot rahoite­taan tuloil­la, tämä tarkoit­taa tule­vaisu­udessa entistä kovem­paa yksi­tyisen sek­torin verottamista.

  3. OK. Hyvä aja­tus, että ihmisiä saadaan koti­hoidontuelta työelämään. Nykyisel­lään tosin, mihin hei­dän toiv­otaan työllistyvän? 

    Työvoima­pu­lan alla kärvis­televään vien­ti­te­ol­lisu­u­teen, jos­sa YT-neu­vot­teluista, lomau­tuk­sista ja irti­sanomi­sista ei olla kuul­tu vuosikausi­in? Julkiselle sek­to­rille, jota toki piti leika­ta vai ken­ties yksi­tyiselle koti­markki­na­puolelle, jon­ka onnek­si taval­liset kulut­ta­jat parhail­laan miet­tivät mitä he kaikil­la huimien palkanko­r­tusten, paran­tuneen työl­lisyy­den ja vähen­tynei­den vero­jen mah­dol­lis­tamil­la rahoil­laan tekisivät?

  4. On myös sel­l­aisia tapauk­sia, jois­sa äiti kyl­lä menee töi­hin, mut­ta lapsen tai lapset hoitaa esimerkik­si iso­van­hempi tai työtön kummi.
    Nämä yhteiskun­nalle edulliset koti­hoito­vai­h­toe­hdot kar­si­u­tu­vat sit­ten aika lailla.

  5. “Vapaae­hoinen pakko ” tun­netusti on paras hallintomuoto.

  6. Tiedän, että omas­ta lähipi­iristä argu­men­toin­nis­sa on vaka­va oto­sharha, mut­ta kun ei tutkimusti­etoa asi­as­ta ei ole käsil­lä niin men­nään näillä.

    Itse olen esikoisen kanssa ollut jae­tul­la hoito­va­paal­la (kak­si päivää kotona, kolme töis­sä) reilun vuo­den ja jär­jeste­ly oli lois­ta­va! Lisäk­si lähipi­iris­sä moni mies jäi, aikoi jäädä tai on hoito­va­paal­la joko jae­tusti tai jotkut kokon­aankin. Oikeas­t­aan omas­ta lähipi­iristä vain muu­ta­ma oli olemat­ta hoito­va­paal­la lainkaan. Porukkaan mah­tuu korkeak­oulute­tus­ta duu­nari­in, joten ei mikään puh­das käpylä-ilmiö ole kyseessä. Ehkä kult­tuuri tässä on muuttumassa?

    1. Kult­tuuri isien roolis­sa on muut­tumas­sa. Vihreis­sä piireis­sä isäo­su­ut­ta tul­laan kjäyt­tämään run­saasti, eräis­sä muis­sa alakult­tuureis­sa aika vähän. Ongel­ma on myös siinä, että vasik­ka työ­nan­ta­jan on lain mukaan pakko hoito­va­paaseen suos­tua, saate­taan antaa ymmärtää, että urake­hi­tys päät­tyi sit­ten tähän.

  7. Osmo Soin­in­vaara:
    Kult­tuuri isien roolis­sa on muut­tumas­sa. Vihreis­sä piireis­sä isäo­su­ut­ta tul­laan kjäyt­tämään run­saasti, eräis­sä muis­sa alakult­tuureis­sa aika vähän. Ongel­ma on myös siinä, että vasik­ka työ­nan­ta­jan on lain mukaan pakko hoito­va­paaseen suos­tua, saate­taan antaa ymmärtää, että urake­hi­tys päät­tyi sit­ten tähän. 

    Suh­taudun ihan käytän­nön syistä aika skep­tis­es­ti siihen, että isät alka­isi­vat käyt­tää koti­hoidon­tukea kovin laa­join mitoin tämän uud­is­tuk­sen vuoksi.

    Koti­hoidontuen kanssa rahal­liset kysymyk­set ovat toisel­la taval­la tärkeitä kuin van­hempainva­paal­la. Van­hempainva­paan ansiosi­don­naisu­us tekee sen, että kohtu­ulliset tulo­erot van­hempi­en välil­lä eivät ole kovin tärkeässä roolis­sa siinä pohdin­nas­sa, kumpi vapai­ta käyt­tää. Koti­hoidontuel­la taas koko ero­tus menee per­heen omas­ta kukkaros­ta, ja tuki muutenkin on niin pieni, että se vaatii useim­mil­la tarkkaa laskemista vaikka­pa lainan­ly­hen­nys­ten kanssa.

    Toinen kysymys per­heen ja työn yhteenso­vit­tamisen kohdal­la liit­tyy siihen työhön. Per­he­vap­aat eivät ole työ­nan­ta­jalle yleen­sä mikään suuri ilon­ai­he. Jos pätevän sijaisen saa hel­posti, sil­loin työ­nan­ta­jalle hoito­va­paa on ihan ok. Tämä on kuitenkin hyvin alako­htaista. Eikä kyse aina ole pelkästä työ­nan­ta­jas­ta, työy­hteisöis­säkin voi olla se tilanne, että poisjäävän työt ekstrana tekevät eivät oikein arvos­ta poisjäämistä.

    Työstä poisjäämisen help­pous on kuitenkin karkeasti alako­htaista. Ope­tus- ja hoitoaloil­la asi­at ovat varsin suo­ravi­ivaisia. Julk­i­sis­sa tehtävis­sä yleis­es­ti samoin, kun ei tarvitse stres­sa­ta fir­man men­estyk­ses­tä. Yksi­tyisen alan koulute­tu­il­la kuitenkin kyn­nys voi olla korkeam­mal­la, samoin yleis­es­ti pk-sektorilla.

    Näp­pitun­tu­mal­ta olisin Syl­tyn kanssa samaa mieltä siitä, että ihan jo työte­htävien puoles­ta jotain sukupuolit­tumista saat­taa olla. En suinkaan yritä väit­tää, etteikö asen­teil­la ja aja­tus­maail­mal­la olisi hyvin suuri merk­i­tys, mut­ta aika opti­mistista on ajatel­la, että nyt tehty uud­is­tus saisi isät jäämään hoito­va­paalle sankoin joukoin.

    Jotain tässä olev­as­ta taka­matkas­ta ker­too se, etteivät isät mitenkään sankoin joukoin ole van­hempainva­paitakaan käyt­tämässä. Isyys­va­paat käytetäät, mut­ta sil­loinkin yritetään huole­htia siitä, että äidil­lä on vuosilo­ma samaan aikaan.

    (Jos asi­aa halu­taan edis­tää, kan­nat­taa main­os­taa hyvin kovaan ääneen jaet­tua hoito­va­paa­ta ja tehdä se mah­dol­lisim­man helpoksi.)

  8. Eikö van­hem­muu­den kus­tan­nusten tasaus­ta voisi tehdä niin että vain yksi­tyisen sek­torin työ­nan­ta­jat voisi­vat saa­da ko. korvauksen?

    Lisäk­si voisi tehdä niin että myös julkisel­la sek­to­ril­la sotu­mak­su­ja nos­te­taan jonkin ver­ran näi­den kulu­jen kat­tamisek­si. Ja rahat niihin voisi ottaa nyky­i­sistä määrärahoista.

  9. Vuorot­telu­va­paa on eri­no­mainen keino edis­tää työssä jak­samista. Sen rahoi­tus vain pitäisi jär­jestää uud­estaan, ei val­tion pus­sista. Kos­ka se edis­tää työssä pysymistä pdem­pään, niin ote­taan se tulev­as­ta eläk­keestä. Eli jokainen vuorot­te­tu­va­paakuukausi lykkäisi eläk­keelle siir­tymistä kuukaudella.

  10. Osmo Soin­in­vaara:
    Kult­tuuri isien roolis­sa on muut­tumas­sa. Vihreis­sä piireis­sä isäo­su­ut­ta tul­laan kjäyt­tämään run­saasti, eräis­sä muis­sa alakult­tuureis­sa aika vähän. Ongel­ma on myös siinä, että vasik­ka työ­nan­ta­jan on lain mukaan pakko hoito­va­paaseen suos­tua, saate­taan antaa ymmärtää, että urake­hi­tys päät­tyi sit­ten tähän.

    Tut­tava­pi­ireis­säni on tapauk­sia. ei vältätämät­tä kovin vihre­itä on tapauk­sia. Yksi oli moot­toripyötäk­er­hon vetäjä ja faktori.

    On ammat­te­ja, joista on hyvin vaikeaa irroit­tau­tua pois. Esim trako­torikaivuriyrit­täjä. Tai joiden har­joit­ta­jia on vähän ja todel­la vaikea löytää, esim. konstruktioinsinööri.

    Suurin osa ihmi­sistä ei ole ura-ammateis­sa. 80-luvul­la suosit­tu sanon­ta on nykyään lähinä mau­ton­ta pilaa: “Taval­lisen palka­nsaa­jan uran­huip­pu on se, kun fir­maa saneer­at­tae­sa ei potkaista pellolle.”

  11. Tun­tuu ettei mis­sään puolueis­sa oikein olla ymmär­ret­ty perustei­ta, joil­la koti­hoidon­tukea myön­netään. Aio­taanko­han koti­hoidon­tukea nos­ta­vat van­hem­mat jatkos­sa pakot­taa pois töistä, vai miten isät saadaan tämän lakimuu­tok­sen myötä hoita­maan las­ta koti­in? Itse aikanani hoidin lap­sia osan aikaa kotona, ja tuet menivät vai­mon tilille. Osan hoitoa­jas­ta olimme molem­mat töis­sä. Tilas­toi­hin sit­ten kir­jau­tui, että koti­hoidon­tu­ki mak­set­ti­in vain las­ten äidille. Todel­lista isien osu­ut­ta koti­hoi­dos­ta ei voi­da määrit­tää, kos­ka tätä ei tilastoida.

    1. On muuten hyvä huomio, että koti­hoidon tuki ei edel­lytä sitä, että kumpikaan van­hem­mista jää pois töistä. Tätä ei ole taidet­tu ajatella.

  12. Van­hem­muu­den tuet ja oikeudet ovat melkoisen sotkuisia, joten ei se ihme ole, ettei uud­is­tus ihan aukea. Alla puit­teet osa­puilleen, mut­ta kor­jatkaa ihmeessä mah­dol­lis­es­ti jät­tämäni virheet!

    Lain­säädän­nöl­lis­es­ti on olen­naista, että tuet ja työ­suhdeasi­at ovat toi­sis­taan eril­lään. Koko uud­is­tuk­sen arvioin­ti on aika han­kalaa ennen kuin vaiku­tuk­set kumpaankin on kerrottu.

    Tuki (hoitora­ha, kun­tal­isä, hoitolisä) tulee siitä, että tena­va ei ole kun­nal­lises­sa hoi­dos­sa. Hoitora­ha on muu­ta­man satasen kuus­sa, mut­ta siihen voi saa­da lisiä joko paikkakun­tako­htais­es­ti, per­heen koon tai per­heen pien­ten tulo­jen perus­teel­la. Kah­den työssäkäyvän van­hem­man per­heet saa­vat koti­hoidon tukea, kos­ka ole­tuk­se­na on se, että sil­loin lapselle/lapsille on jostain han­kit­tu hoito rasit­ta­mat­ta kun­nal­lista päivähoitoa. Tämä on erit­täin edullista kunnalle.

    Tuen lisäk­si asi­aan kuitenkin liit­tyy hyvin olen­nais­es­ti työ­suhde­tur­va. Pienen lapsen van­hempi voi jäädä hoita­maan las­ta koti­in (hoito­va­paa) ja työ­suhde säi­lyy, kunnes lap­si täyt­tää kolme. Rajoituk­se­na on se, että vain toinen van­hem­mista voi tehdä tämän samanaikaises­ti, mut­ta käytän­nössä jaon voi tehdä päivä ker­ral­laan, jos työ­nan­ta­jat siihen suos­tu­vat. Työ­nan­ta­jan ei ole mikään pakko suos­tua nyky­lain­säädän­nön puit­teis­sa tähän.

    Lisäk­si joka tapauk­ses­sa pien­ten las­ten van­hem­mil­la on nuorim­man lapsen perusk­oulun toisen luokan lop­pu­un asti oikeus tehdä lyhen­net­tyä työvi­ikkoa tai ‑päivää (osit­tainen hoito­va­paa, lähtöko­htaiseti 30 tun­tia viikos­sa), mikäli se ei aiheuta työ­nan­ta­jalle eri­ty­isiä ongelmia.

    Ei ole mitenkään triv­i­aalia ujut­taa esitet­tyä uud­is­tus­ta tähän sop­paan. Yhteiskun­nalle olisi pitkäl­lä aikavälil­lä edullis­in­ta, jos lapset oli­si­vat osavi­ikkois­es­ti hoi­dos­sa ja vapaat jaet­taisi­in täl­lä taval­la van­hempi­en kesken. Sil­loin ammat­ti­taito ja työelämäkon­tak­tit eivät häviä ja urake­hi­tys voi säi­lyä. Tähän pitäisi kuitenkin tul­la hyvin selkeä malli, jos­sa mak­sut, tuet ja työ­nan­ta­jan toim­inta menevät yksinkertaisesti.

    Lain­säädän­tö kaipaa viilaus­ta mon­es­ta kohdas­ta. Lisäk­si esimerkik­si päivähoidon voi olla aihet­ta siir­tyä päiväko­htaiseen lasku­tuk­seen, jos­sa eri viikon­päivät voivat olla eri hin­taisia. Muuten kuor­ma ei jakaudu tasaisesti.

    On muuten mie­lenki­in­toista nähdä sekin, alka­vatko ihmiset irti­sanoutua työt­tömik­si lyhen­netyn hoito­va­paan jäl­keen. Tätä opti­moin­tia ilmeis­es­ti tehdään jo nyt sil­loin, kun uuden työ­paikan löytämistä ei koeta kovin vaikeak­si. Ansiosi­don­nainen on usein paljon parem­pi kuin hoitoraha.

  13. Täy­tyy sanoa, että päätök­sen­teko huolestut­taa, kun ilmeis­es­ti kukaan sen parem­min hal­li­tus­puolueis­sa kuin oppo­si­tios­sakaan ei ole ollut tietoinen näistä tuen määräy­tymis­pe­rusteista. Luulisi, että edes joku virkamies STM:stä olisi val­is­tanut. Poli­itikot ovat vain joko kehuneet tai haukkuneet esi­tys­tä huo­maa­mat­ta ettei esi­tyk­sel­lä liene merk­i­tys­tä. Tuskin kel­lään on ollut tarkoituk­se­na estää vaik­ka vuorotyössä ole­vien van­hempi­en kotihoito.

  14. Osmo Soin­in­vaara:
    Tilas­tol­lis­es­ti on help­po osoit­taa, että työ­nan­ta­jat syr­jivät nuo­ria naisia työhönotossa. 

    Mut­ta nyt ei mar­gin­aalis­sa sat­tunut ole­maan tilaa osoitukselle?

    Per­he­vap­aiden takia nais­ten aloil­la on tar­jol­la paljon määräaikaisuuk­sia, jol­loin nohe­va työn­tek­i­jä pääsee pienel­lä riskil­lä näyt­tämään työ­nan­ta­jalle mil­lainen työn­tek­i­jä on. Per­he­vap­aat todel­lisu­udessa helpot­ta­vat nais­ten työl­listymistä, nuorten nais­ten työt­tömyys onkin ollut jo pitkään samanikäisiä miehiä pienem­pi, lamavu­osi­na reilustikin.

    Per­he­vap­aiden ansios­ta myös ne naiset, jot­ka muual­la oli­si­vat kotirou­vana tai osapäivä­du­u­nis­sa, paina­vat Suomes­sa kokopäivähom­mia. Jos pitää vali­ta per­heen ja uran uur­tamisen välil­lä, osa toki val­it­see sen uran, mut­ta iso osa jää kokon­aan koti­in. Jos tilas­tossa näyt­täisikin siltä, että per­he­vap­aat häir­it­sevät nais­ten työu­raa, niis­sä ei ote­ta huomioon sitä, että niiden koti­in jäävien ura ei edis­ty lainkaan.

    Suomes­sa ei nyt tarvitse vali­ta, vaan työhön palaa­vat nekin joi­ta se uran tekem­i­nen ei nyt niin hirveästi kiin­nos­ta, kansan­tu­lo nousee ja kestävyys­va­je kape­nee. Työhön palaami­nen on kuitenkin paljon vaikeam­paa, jos hoito­va­paan sijaan pitääkin ottaa lopar­it ja sin­nitel­lä ansiosi­don­naisel­la ja työ­markki­nat­uel­la (jota hal­li­tus hövelisti alkoi vuo­den alus­ta mak­saa myös kotona miehen pal­ka­lla lap­sia hoitavalle).

    1. Pes­si. Jos tuo menisi noin, nuorten nais­ten olisi paljon helpom­pi kuin miesten päästö töi­hin, kos­ka on tar­jol­la paljon sijaisuuk­sia ja YHTÄ HELPPO päästä pysyvi­in työ­suhteisi­in. Niin­pä nuoris­sa nai­sis­sa olisi yhtä paljon pysyvis­sä työ­suhteis­sa ole­via eikä työt­tömiä juuri lainkaan.

  15. Pekka Pes­si: Per­he­vap­aiden takia nais­ten aloil­la on tar­jol­la paljon määräaikaisuuk­sia, jol­loin nohe­va työn­tek­i­jä pääsee pienel­lä riskil­lä näyt­tämään työ­nan­ta­jalle mil­lainen työn­tek­i­jä on. 

    On kyl­lä, mut­ta samoil­la aloil­la näi­hin ote­taan tyyp­il­lis­es­ti nimeno­maan sijainen, ei vak­i­naista. Vak­i­naisen otta­mi­nen per­he­vap­aasi­jaisek­si edel­lyt­tää työ­nan­ta­jal­ta joko run­sas­ta vai­h­tu­vu­ut­ta tai vah­vaa näke­mys­tä kasvus­ta. Tätä ei ainakaan julkiselta puolelta yleen­sä löydy.

    Per­he­vap­aiden aiheut­tamien haastei­den lisäämi­nen työ­nan­ta­jil­la johtaa jos­sain määrin per­he­vap­aariskin pienen­tämiseen rekry­toin­ti­vai­heessa. Sille on aika mah­do­ton­ta voi­da mitään.

    Jos van­hempi­en työ­nan­ta­jille sälytetään lisää velvol­lisuuk­sia (rahal­lis­es­ti tai muuten), työ­nan­ta­jat suo­si­vat mah­dol­lisuuk­sien mukaan mui­ta. Esimerkik­si rasituk­sen tasaami­nen van­hempi­en työ­nan­ta­jien välil­lä voi olla sel­l­ainen toimen­pide, jon­ka net­to­vaiku­tus ei vält­tämät­tä ole lap­siper­hei­den tai talouden kannal­ta nolla.

    Tämä perus­tuu siihen, että mei­dän työ­markki­namme ovat kovin eriy­tyneet nais­ten ja miesten työ­markki­noi­hin. Se taas tun­tuu ole­van asia, jon­ka syitä ja ratkaisu­ja on hyvin han­kala löytää.

  16. Osmo Soin­in­vaara: Jos tuo menisi noin, nuorten nais­ten olisi paljon helpom­pi kuin miesten päästö töi­hin, kos­ka on tar­jol­la paljon sijaisuuk­sia ja YHTÄ HELPPO päästä pysyvi­in työ­suhteisi­in. Niin­pä nuoris­sa nai­sis­sa olisi yhtä paljon pysyvis­sä työ­suhteis­sa ole­via eikä työt­tömiä juuri lainkaan. 

    No juuri niin­hän tuo näyt­tää tilas­to­jen mukaan ole­van. Ikälu­okas­sa 25–34 oli työt­tömiä naisia 19 000, määräaikaisia 59 000, työl­lisiä 236 000, vas­taavasti miehiä työt­töminä 24 000, määräaikaisia 40 000 ja työl­lis­inä 290 000. Isoin ero työt­tömyy­dessä sukupuolten välil­lä on juuri parhaas­sa las­ten­saan­ti-iässä ole­vien nais­ten kohdal­la, nais­ten hyväk­si. stat.fi, suosit­te­len, käy joskus katsomassa.

    Mut­ta se toinen point­ti­ni on siis se, että hoito­va­paan jäl­keen pitäisi päästä ainakin teo­ri­as­sa takaisin samoi­hin hom­mi­in ja jatka­maan työu­raa. Nyt ollaan luo­mas­sa insen­ti­ivi jäädä koti­in hoita­maan lap­sia työt­tömyystuel­la, eli lap­sia hoita­va puoliso joutuu eroa­maan työ­paikas­taan ennen kuin saa fat­tas­ta fyrkkaa. Toisaal­ta rahan tulo ei edes lopu kun nuorin lap­si täyt­tää kolme vuot­ta, vaan koti­in voi jäädä lusi­maan paljon pidem­pään jol­loin uuden työ­paikan löytämi­nen on vieläkin han­kalam­paa. Täl­lainen ei todel­lakaan auta työurien piden­tämisessä ja kestävyys­va­jeen kaventamisessa.

Vastaa käyttäjälle Osmo Soininvaara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.