Hallituksen rakennepoliittinen ohjelma (3): Työuran katkokset

Työuran katkokset

Työuran katkokset heikentävät työntekijän asemaa työmarkkinoilla. Pitkään jatkuessaan ne pienentävät työllistymismahdollisuuksia ja leikkaavat ansiokehitystä.

1.9              Kohdennetaan nykyinen kotihoidontuki puoliksi molemmille vanhemmille ja rajoitetaan subjektiivista päivähoito-oikeutta sosiaaliset perusteet huomioivalla tavalla osa-aikaiseksi silloin, kun vanhempi on kotona äitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kotihoidontuella.  Jos toinen vanhemmista ei pidä hänelle kohdennettua vapaata, perhe menettää tältä osin perhevapaat. (STM, OKM)

Oli hyvä yritys saada KD ulos hallituksesta mutta ei onnistunut. 🙂 Vakavasti sanoen tässä leikataan kotihoidon tuen kestoa voimakkaasti, sillä kovin moni mies ei tähän lähtene. Onko tämä säästötoimi vai lisääkö tämä julkisen talouden rakenteellista alijäämää riippuu tarkasteluajan pituudesta ja oletuksista. Lyhyellä aikavälillä kotihoidontuki on halvempi vaihtoehto kuin kunnallinen päivähoito, vaikka verotulot otettaisiin huomioon. Pitkällä aikavälillä tutkimusten mukaan näyttää siltä, että pitkät poissaolot työelämästä heikentävät naisten työuria pysyvästi, ja siis alentavat kansantuloa ja heikentävät julkisen talouden kestävyyttä. Jos niin onnellisesti kävisi, että miehetkin tarttuisivat tähän mahdollisuuteen, koko kansantalous voittaisi. Lyhyt poissaolo työelämästä vaikuttaa olennaisesti vähemmän tulevaan työuraan kuin pitkä. Tällöin astuu kuvaan, että julkiselle taloudelle kotihoidontuki on edullisempi kuin päivähoito.

1.10*         Valmistellaan vuorotteluvapaanjärjestelmän uudistus siten, että järjestelmän käyttöä rajoitetaan mm. saantiedellytyksiä tiukentamalla. (TEM, STM)

Kompromissi tai vesitys? Pöydällä oli järjestelmän lakkauttaminen. Vuorotteluvapaan piti kierrättää työllisyyttä työttömien kesken, mutta tämä ei ole toiminut lainkaan. Sen sijaan vuorotteluvapaa on hyvä tapa vaihtaa työpaikkaa, kun sukset ovat menneet ristiin. Se on toiminut myös omaishoidon mahdollistajana, kun töistä on voinut jäädä hoitamaan ikääntyneitä vanhempiaan. Ja onhan se tietysti kivaa lomailla veronmaksajien kustannuksella. Tässä on tähti, joten jäämme odottamaan kolmikannan ratkaisua.

1.11            Selvitetään vanhemmuuden kustannusten tasaamisen eri mallien vaihtoehdot ja niiden kustannukset. (STM)

Onneksi tästä puuttuu se tähti. Tästä siis voi jopa tulla jotain.

Samasta syystä kuin on (ilmeisesti) kannattavaa lyhentää kotihoidon tukea olisi hyvin tärkeätä, että alle 35-vuotiaat naiset nyt ylipäänsä pääsisivät pysyviin työsuhteisiin muutoinkin kuin näyttämällä todistusta steriloinnista. Tilastollisesti on helppo osoittaa, että työnantajat syrjivät nuoria naisia työhönotossa. Niinpä tämä on vähintäänkin yhtä paljon kestävyysvajekysymys kuin tasa-arvokysymys. Esitimme Juhanan kanssa kertakaikkista korvausta 5000 €, koska sijaisen kouluttaminen on kustannuksista suurin.

 

19 vastausta artikkeliin “Hallituksen rakennepoliittinen ohjelma (3): Työuran katkokset”

  1. Pitkällä aikavälillä tutkimusten mukaan näyttää siltä, että pitkät poissaolot työelämästä heikentävät naisten työuria pysyvästi, ja siis alentavat kansantuloa ja heikentävät julkisen talouden kestävyyttä.

    On selvä, että pitkä poissaolo hidastaa urakehitystä. Onkohan näissä tutkimuksissa otettu huomioon se, että jonkun toisen urakehitys voi hyötyä vastaavasti?

    Tarkoitan siis sitä, että yrityksessä, jossa on kiinteä määrä positioita, pitkään kotihoitajina olleet jäisivät kyllä alempiin positioihin, mutta muut ylenisivät vastaavasti hieman ylemmäs. Tällaista vapaaehtoista valintaa ei tarvitsisi rajoittaa kansantaloudellisista eikä yksilökohtaisistakaan syistä.

  2. Vanhemmuuden tasaus tarkoittaa käytännössä rahan siirtämistä miesten työpaikoilta naisten työpaikoille eli de facto kyseessä tulee olemaan tulonsiirto yksityiseltä julkiselle sektorille.

    Koska menot rahoitetaan tuloilla, tämä tarkoittaa tulevaisuudessa entistä kovempaa yksityisen sektorin verottamista.

  3. OK. Hyvä ajatus, että ihmisiä saadaan kotihoidontuelta työelämään. Nykyisellään tosin, mihin heidän toivotaan työllistyvän?

    Työvoimapulan alla kärvistelevään vientiteollisuuteen, jossa YT-neuvotteluista, lomautuksista ja irtisanomisista ei olla kuultu vuosikausiin? Julkiselle sektorille, jota toki piti leikata vai kenties yksityiselle kotimarkkinapuolelle, jonka onneksi tavalliset kuluttajat parhaillaan miettivät mitä he kaikilla huimien palkankortusten, parantuneen työllisyyden ja vähentyneiden verojen mahdollistamilla rahoillaan tekisivät?

  4. On myös sellaisia tapauksia, joissa äiti kyllä menee töihin, mutta lapsen tai lapset hoitaa esimerkiksi isovanhempi tai työtön kummi.
    Nämä yhteiskunnalle edulliset kotihoitovaihtoehdot karsiutuvat sitten aika lailla.

  5. ”Vapaaehoinen pakko ” tunnetusti on paras hallintomuoto.

  6. Tiedän, että omasta lähipiiristä argumentoinnissa on vakava otosharha, mutta kun ei tutkimustietoa asiasta ei ole käsillä niin mennään näillä.

    Itse olen esikoisen kanssa ollut jaetulla hoitovapaalla (kaksi päivää kotona, kolme töissä) reilun vuoden ja järjestely oli loistava! Lisäksi lähipiirissä moni mies jäi, aikoi jäädä tai on hoitovapaalla joko jaetusti tai jotkut kokonaankin. Oikeastaan omasta lähipiiristä vain muutama oli olematta hoitovapaalla lainkaan. Porukkaan mahtuu korkeakoulutetusta duunariin, joten ei mikään puhdas käpylä-ilmiö ole kyseessä. Ehkä kulttuuri tässä on muuttumassa?

    1. Kulttuuri isien roolissa on muuttumassa. Vihreissä piireissä isäosuutta tullaan kjäyttämään runsaasti, eräissä muissa alakulttuureissa aika vähän. Ongelma on myös siinä, että vasikka työnantajan on lain mukaan pakko hoitovapaaseen suostua, saatetaan antaa ymmärtää, että urakehitys päättyi sitten tähän.

  7. Osmo Soininvaara:
    Kulttuuri isien roolissa on muuttumassa. Vihreissä piireissä isäosuutta tullaan kjäyttämään runsaasti, eräissä muissa alakulttuureissa aika vähän. Ongelma on myös siinä, että vasikka työnantajan on lain mukaan pakko hoitovapaaseen suostua, saatetaan antaa ymmärtää, että urakehitys päättyi sitten tähän.

    Suhtaudun ihan käytännön syistä aika skeptisesti siihen, että isät alkaisivat käyttää kotihoidontukea kovin laajoin mitoin tämän uudistuksen vuoksi.

    Kotihoidontuen kanssa rahalliset kysymykset ovat toisella tavalla tärkeitä kuin vanhempainvapaalla. Vanhempainvapaan ansiosidonnaisuus tekee sen, että kohtuulliset tuloerot vanhempien välillä eivät ole kovin tärkeässä roolissa siinä pohdinnassa, kumpi vapaita käyttää. Kotihoidontuella taas koko erotus menee perheen omasta kukkarosta, ja tuki muutenkin on niin pieni, että se vaatii useimmilla tarkkaa laskemista vaikkapa lainanlyhennysten kanssa.

    Toinen kysymys perheen ja työn yhteensovittamisen kohdalla liittyy siihen työhön. Perhevapaat eivät ole työnantajalle yleensä mikään suuri ilonaihe. Jos pätevän sijaisen saa helposti, silloin työnantajalle hoitovapaa on ihan ok. Tämä on kuitenkin hyvin alakohtaista. Eikä kyse aina ole pelkästä työnantajasta, työyhteisöissäkin voi olla se tilanne, että poisjäävän työt ekstrana tekevät eivät oikein arvosta poisjäämistä.

    Työstä poisjäämisen helppous on kuitenkin karkeasti alakohtaista. Opetus- ja hoitoaloilla asiat ovat varsin suoraviivaisia. Julkisissa tehtävissä yleisesti samoin, kun ei tarvitse stressata firman menestyksestä. Yksityisen alan koulutetuilla kuitenkin kynnys voi olla korkeammalla, samoin yleisesti pk-sektorilla.

    Näppituntumalta olisin Syltyn kanssa samaa mieltä siitä, että ihan jo työtehtävien puolesta jotain sukupuolittumista saattaa olla. En suinkaan yritä väittää, etteikö asenteilla ja ajatusmaailmalla olisi hyvin suuri merkitys, mutta aika optimistista on ajatella, että nyt tehty uudistus saisi isät jäämään hoitovapaalle sankoin joukoin.

    Jotain tässä olevasta takamatkasta kertoo se, etteivät isät mitenkään sankoin joukoin ole vanhempainvapaitakaan käyttämässä. Isyysvapaat käytetäät, mutta silloinkin yritetään huolehtia siitä, että äidillä on vuosiloma samaan aikaan.

    (Jos asiaa halutaan edistää, kannattaa mainostaa hyvin kovaan ääneen jaettua hoitovapaata ja tehdä se mahdollisimman helpoksi.)

  8. Eikö vanhemmuuden kustannusten tasausta voisi tehdä niin että vain yksityisen sektorin työnantajat voisivat saada ko. korvauksen?

    Lisäksi voisi tehdä niin että myös julkisella sektorilla sotumaksuja nostetaan jonkin verran näiden kulujen kattamiseksi. Ja rahat niihin voisi ottaa nykyisistä määrärahoista.

  9. Vuorotteluvapaa on erinomainen keino edistää työssä jaksamista. Sen rahoitus vain pitäisi järjestää uudestaan, ei valtion pussista. Koska se edistää työssä pysymistä pdempään, niin otetaan se tulevasta eläkkeestä. Eli jokainen vuorottetuvapaakuukausi lykkäisi eläkkeelle siirtymistä kuukaudella.

  10. Osmo Soininvaara:
    Kulttuuri isien roolissa on muuttumassa. Vihreissä piireissä isäosuutta tullaan kjäyttämään runsaasti, eräissä muissa alakulttuureissa aika vähän. Ongelma on myös siinä, että vasikka työnantajan on lain mukaan pakko hoitovapaaseen suostua, saatetaan antaa ymmärtää, että urakehitys päättyi sitten tähän.

    Tuttavapiireissäni on tapauksia. ei vältätämättä kovin vihreitä on tapauksia. Yksi oli moottoripyötäkerhon vetäjä ja faktori.

    On ammatteja, joista on hyvin vaikeaa irroittautua pois. Esim trakotorikaivuriyrittäjä. Tai joiden harjoittajia on vähän ja todella vaikea löytää, esim. konstruktioinsinööri.

    Suurin osa ihmisistä ei ole ura-ammateissa. 80-luvulla suosittu sanonta on nykyään lähinä mautonta pilaa: ”Tavallisen palkansaajan uranhuippu on se, kun firmaa saneerattaesa ei potkaista pellolle.”

  11. Tuntuu ettei missään puolueissa oikein olla ymmärretty perusteita, joilla kotihoidontukea myönnetään. Aiotaankohan kotihoidontukea nostavat vanhemmat jatkossa pakottaa pois töistä, vai miten isät saadaan tämän lakimuutoksen myötä hoitamaan lasta kotiin? Itse aikanani hoidin lapsia osan aikaa kotona, ja tuet menivät vaimon tilille. Osan hoitoajasta olimme molemmat töissä. Tilastoihin sitten kirjautui, että kotihoidontuki maksettiin vain lasten äidille. Todellista isien osuutta kotihoidosta ei voida määrittää, koska tätä ei tilastoida.

    1. On muuten hyvä huomio, että kotihoidon tuki ei edellytä sitä, että kumpikaan vanhemmista jää pois töistä. Tätä ei ole taidettu ajatella.

  12. Vanhemmuuden tuet ja oikeudet ovat melkoisen sotkuisia, joten ei se ihme ole, ettei uudistus ihan aukea. Alla puitteet osapuilleen, mutta korjatkaa ihmeessä mahdollisesti jättämäni virheet!

    Lainsäädännöllisesti on olennaista, että tuet ja työsuhdeasiat ovat toisistaan erillään. Koko uudistuksen arviointi on aika hankalaa ennen kuin vaikutukset kumpaankin on kerrottu.

    Tuki (hoitoraha, kuntalisä, hoitolisä) tulee siitä, että tenava ei ole kunnallisessa hoidossa. Hoitoraha on muutaman satasen kuussa, mutta siihen voi saada lisiä joko paikkakuntakohtaisesti, perheen koon tai perheen pienten tulojen perusteella. Kahden työssäkäyvän vanhemman perheet saavat kotihoidon tukea, koska oletuksena on se, että silloin lapselle/lapsille on jostain hankittu hoito rasittamatta kunnallista päivähoitoa. Tämä on erittäin edullista kunnalle.

    Tuen lisäksi asiaan kuitenkin liittyy hyvin olennaisesti työsuhdeturva. Pienen lapsen vanhempi voi jäädä hoitamaan lasta kotiin (hoitovapaa) ja työsuhde säilyy, kunnes lapsi täyttää kolme. Rajoituksena on se, että vain toinen vanhemmista voi tehdä tämän samanaikaisesti, mutta käytännössä jaon voi tehdä päivä kerrallaan, jos työnantajat siihen suostuvat. Työnantajan ei ole mikään pakko suostua nykylainsäädännön puitteissa tähän.

    Lisäksi joka tapauksessa pienten lasten vanhemmilla on nuorimman lapsen peruskoulun toisen luokan loppuun asti oikeus tehdä lyhennettyä työviikkoa tai -päivää (osittainen hoitovapaa, lähtökohtaiseti 30 tuntia viikossa), mikäli se ei aiheuta työnantajalle erityisiä ongelmia.

    Ei ole mitenkään triviaalia ujuttaa esitettyä uudistusta tähän soppaan. Yhteiskunnalle olisi pitkällä aikavälillä edullisinta, jos lapset olisivat osaviikkoisesti hoidossa ja vapaat jaettaisiin tällä tavalla vanhempien kesken. Silloin ammattitaito ja työelämäkontaktit eivät häviä ja urakehitys voi säilyä. Tähän pitäisi kuitenkin tulla hyvin selkeä malli, jossa maksut, tuet ja työnantajan toiminta menevät yksinkertaisesti.

    Lainsäädäntö kaipaa viilausta monesta kohdasta. Lisäksi esimerkiksi päivähoidon voi olla aihetta siirtyä päiväkohtaiseen laskutukseen, jossa eri viikonpäivät voivat olla eri hintaisia. Muuten kuorma ei jakaudu tasaisesti.

    On muuten mielenkiintoista nähdä sekin, alkavatko ihmiset irtisanoutua työttömiksi lyhennetyn hoitovapaan jälkeen. Tätä optimointia ilmeisesti tehdään jo nyt silloin, kun uuden työpaikan löytämistä ei koeta kovin vaikeaksi. Ansiosidonnainen on usein paljon parempi kuin hoitoraha.

  13. Täytyy sanoa, että päätöksenteko huolestuttaa, kun ilmeisesti kukaan sen paremmin hallituspuolueissa kuin oppositiossakaan ei ole ollut tietoinen näistä tuen määräytymisperusteista. Luulisi, että edes joku virkamies STM:stä olisi valistanut. Poliitikot ovat vain joko kehuneet tai haukkuneet esitystä huomaamatta ettei esityksellä liene merkitystä. Tuskin kellään on ollut tarkoituksena estää vaikka vuorotyössä olevien vanhempien kotihoito.

  14. Osmo Soininvaara:
    Tilastollisesti on helppo osoittaa, että työnantajat syrjivät nuoria naisia työhönotossa.

    Mutta nyt ei marginaalissa sattunut olemaan tilaa osoitukselle?

    Perhevapaiden takia naisten aloilla on tarjolla paljon määräaikaisuuksia, jolloin noheva työntekijä pääsee pienellä riskillä näyttämään työnantajalle millainen työntekijä on. Perhevapaat todellisuudessa helpottavat naisten työllistymistä, nuorten naisten työttömyys onkin ollut jo pitkään samanikäisiä miehiä pienempi, lamavuosina reilustikin.

    Perhevapaiden ansiosta myös ne naiset, jotka muualla olisivat kotirouvana tai osapäiväduunissa, painavat Suomessa kokopäivähommia. Jos pitää valita perheen ja uran uurtamisen välillä, osa toki valitsee sen uran, mutta iso osa jää kokonaan kotiin. Jos tilastossa näyttäisikin siltä, että perhevapaat häiritsevät naisten työuraa, niissä ei oteta huomioon sitä, että niiden kotiin jäävien ura ei edisty lainkaan.

    Suomessa ei nyt tarvitse valita, vaan työhön palaavat nekin joita se uran tekeminen ei nyt niin hirveästi kiinnosta, kansantulo nousee ja kestävyysvaje kapenee. Työhön palaaminen on kuitenkin paljon vaikeampaa, jos hoitovapaan sijaan pitääkin ottaa loparit ja sinnitellä ansiosidonnaisella ja työmarkkinatuella (jota hallitus hövelisti alkoi vuoden alusta maksaa myös kotona miehen palkalla lapsia hoitavalle).

    1. Pessi. Jos tuo menisi noin, nuorten naisten olisi paljon helpompi kuin miesten päästö töihin, koska on tarjolla paljon sijaisuuksia ja YHTÄ HELPPO päästä pysyviin työsuhteisiin. Niinpä nuorissa naisissa olisi yhtä paljon pysyvissä työsuhteissa olevia eikä työttömiä juuri lainkaan.

  15. Pekka Pessi: Perhevapaiden takia naisten aloilla on tarjolla paljon määräaikaisuuksia, jolloin noheva työntekijä pääsee pienellä riskillä näyttämään työnantajalle millainen työntekijä on.

    On kyllä, mutta samoilla aloilla näihin otetaan tyypillisesti nimenomaan sijainen, ei vakinaista. Vakinaisen ottaminen perhevapaasijaiseksi edellyttää työnantajalta joko runsasta vaihtuvuutta tai vahvaa näkemystä kasvusta. Tätä ei ainakaan julkiselta puolelta yleensä löydy.

    Perhevapaiden aiheuttamien haasteiden lisääminen työnantajilla johtaa jossain määrin perhevapaariskin pienentämiseen rekrytointivaiheessa. Sille on aika mahdotonta voida mitään.

    Jos vanhempien työnantajille sälytetään lisää velvollisuuksia (rahallisesti tai muuten), työnantajat suosivat mahdollisuuksien mukaan muita. Esimerkiksi rasituksen tasaaminen vanhempien työnantajien välillä voi olla sellainen toimenpide, jonka nettovaikutus ei välttämättä ole lapsiperheiden tai talouden kannalta nolla.

    Tämä perustuu siihen, että meidän työmarkkinamme ovat kovin eriytyneet naisten ja miesten työmarkkinoihin. Se taas tuntuu olevan asia, jonka syitä ja ratkaisuja on hyvin hankala löytää.

  16. Osmo Soininvaara: Jos tuo menisi noin, nuorten naisten olisi paljon helpompi kuin miesten päästö töihin, koska on tarjolla paljon sijaisuuksia ja YHTÄ HELPPO päästä pysyviin työsuhteisiin. Niinpä nuorissa naisissa olisi yhtä paljon pysyvissä työsuhteissa olevia eikä työttömiä juuri lainkaan.

    No juuri niinhän tuo näyttää tilastojen mukaan olevan. Ikäluokassa 25-34 oli työttömiä naisia 19 000, määräaikaisia 59 000, työllisiä 236 000, vastaavasti miehiä työttöminä 24 000, määräaikaisia 40 000 ja työllisinä 290 000. Isoin ero työttömyydessä sukupuolten välillä on juuri parhaassa lastensaanti-iässä olevien naisten kohdalla, naisten hyväksi. stat.fi, suosittelen, käy joskus katsomassa.

    Mutta se toinen pointtini on siis se, että hoitovapaan jälkeen pitäisi päästä ainakin teoriassa takaisin samoihin hommiin ja jatkamaan työuraa. Nyt ollaan luomassa insentiivi jäädä kotiin hoitamaan lapsia työttömyystuella, eli lapsia hoitava puoliso joutuu eroamaan työpaikastaan ennen kuin saa fattasta fyrkkaa. Toisaalta rahan tulo ei edes lopu kun nuorin lapsi täyttää kolme vuotta, vaan kotiin voi jäädä lusimaan paljon pidempään jolloin uuden työpaikan löytäminen on vieläkin hankalampaa. Tällainen ei todellakaan auta työurien pidentämisessä ja kestävyysvajeen kaventamisessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.