Mitkä ovat teidän kynnyskysymyksenne?

(Julka­istu Suomen Kuvale­hden ykkös­ketju ‑blogi­na)

Olen viime aikoina poht­in­ut, mihin kyky tehdä päätök­siä on Suomes­sa kadon­nut. Vas­taus on moni­ta­hoinen eikä se ole min­ulle oikein vielä hah­mot­tunut, mut­ta yksi tek­i­jä mon­en muun joukos­sa on, että lehtimiehistä on tul­lut henkisiä perus­suo­ma­laisia, jot­ka halu­a­vat yksinker­taisia totuuk­sia ja selviä syyl­lisiä – syyt kiin­nos­ta­vat vähem­män kuin syylliset.

Lehdis­töä kiin­nos­ta­vat kon­flik­tit ja vas­takkainaset­te­lut ja sik­si lehdis­tö niitä ruokkii. Se on ymmär­ret­tävää, mut­ta sil­lä on hin­tansa. Vaik­ka kuin­ka mon­ta ker­taa olen joutunut vas­taa­maan kysymyk­seen, mitkä ovat tei­dän kyn­nyskysymyk­senne, mis­tä ette mis­sään olo­suhteis­sa luovu. 

Jos poli­itikot käyt­täi­sivät sanaa kyn­nyskysymys yhtä tiuhaan kuin lehdis­tö, tässä maas­sa ei voitaisi muo­dostaa minkään­laista hal­li­tus­ta. Miten lehdis­tön ihan­nepoli­itikok­si on voin­ut tul­la itsepäi­nen jäärä, joka pitää härkäpäis­es­ti kiin­ni siitä, mitä ker­ran sanoi, vaik­ka olo­suh­teet muut­tuisi­vat ihan toisik­si tai saa uut­ta tietoa. 

Ilmiö ei ole uusi, mut­ta pahen­e­mas­sa. Jo kauan sit­ten, kun oli saatu valmi­ik­si Helsin­gin bud­jet­tineu­vot­te­lut, kun­nal­lis­toimit­ta­ja soit­ti ja halusi tietää, mitä te saitte. Vas­tauk­sek­si ei kel­van­nut, että teimme kaikkemme sen eteen, että Helsin­ki olisi asukkailleen hyvä paik­ka elää, hoitaisi palve­lut hyvin ja tehokkaasti ja sen talous olisi pitkäl­lä aikavälil­lä tur­vat­tu. Ei, piti ker­toa, mitä tässä ratkais­us­sa on sel­l­aista, mitä te ajoitte ja kokoomus ja demar­it vastustivat.

Olin neljä vuot­ta pois eduskun­nas­ta ja palasin takaisin vuon­na 2011. Katkos aut­toi huo­maa­maan, kuin­ka nopeasti poli­ti­ikan luonne on muut­tunut. Paljon enem­män ener­giaa menee julk­isu­us­peli­in. Aikaa ja voimia on rajal­lis­es­ti, joten yhä vähem­män ener­giaa riit­tää siihen, miten asi­at oli­si­vat hyvin eivätkä vain näyt­täisi siltä.

Lehdis­tö on kri­i­sis­sä ja reagoi siihen lyhen­tämäl­lä artikkelei­ta ja yksinker­tais­ta­mal­la sanomaansa. Se suosii yksinker­taisia totuuk­sia. Maon Kiinas­sa kir­joitet­tua kieltä yksinker­tais­tet­ti­in niin, että sil­lä oli hel­poin­ta esit­tää yksinker­taisia isku­lau­sei­ta, ja kovin kankeaa kuva­ta mon­imutkaisia syy- ja seu­raus­suhtei­ta. Vähän samaa vaa­di­taan nyt poli­itikoil­ta. Virke, jos­sa on kak­si sivu­lauset­ta, on jo selit­te­lyä. Yksinker­taiset totu­udet tyyli­in tämä on hyvä ja tämä on paha, ovat suoraselkäisyyttä.

Oma­l­la blogillani olen kohdan­nut aivan toisen­laisia luk­i­joi­ta. Heitä kiin­nos­ta­vat ana­lyysit ja ilmiöi­den syyt. Aliarvioiko lehdis­tö lukijoitaan?

81 vastausta artikkeliin “Mitkä ovat teidän kynnyskysymyksenne?”

  1. Entäs jos annet­taisi­in kansan päät­tää. Päätök­sen­teko on mur­rokses­sa. Pitäisi tehdä iso­ja ratkaisu­ja. Poli­itikoista ei ole siihen. Suo­ra demokra­tia ja kansan­val­ta on tule­vaisu­ut­ta parem­paa demokratiaa.

  2. Lehtimiehen moraali on aina ollut huono. Mut­ta myös ammat­ti­taito on huono.

    Jos osaa asi­at, ei kan­na­ta alkaa toimit­ta­jak­si. Parem­min palkat­tua työtä löy­tyy muual­ta. Selvim­min tämä näkyy oikeus- ja taloustoimittajissa.

  3. Lehdis­tö todel­la on kri­i­sis­sä. Hesarin kuolinkamp­pailua on ikävä seu­ra­ta. No, seu­raankin vier­estä – tilauk­sen olen jo irtisanonut.

    Mut­ta hei – eikös poli­ti­ik­ka ole, pidä olla ja saa olla lehmänkaup­po­ja? Sil­lä taval­la­han asi­at etenevät, että mei­dän puolue kan­nat­taa tei­dän kanssa tuo­ta ja te sit­ten kan­natat­te mei­dän kanssa tätä. Tässä minus­ta on vihreil­lä ongel­ma, tai ainakin se näyt­täy­tyy ulospäin niin. Niitä lehmänkaup­po­ja ei osa­ta tehdä.

    Helsin­gin kun­nal­lispoli­ti­ikas­sa vihreät on vähän kuin per­sut val­takun­nan poli­ti­ikas­sa (mikä kai on molem­mille puolueille pieni kauhis­tus – että rakkaat vihol­liset muis­tut­ta­vatkin niin paljon toisi­aan). Yksi isoista, mut­ta yksinäi­nen kitisijä.

    Olisiko meil­lä jo sil­ta Laa­jasa­loon, jos vihreät eivät olisi asian kanssa yksin, vaan oli­si­vat värvän­neet demar­it sen taakse? Ja olisiko meil­lä jotain muu­takin, jon­ka demar­it tah­to­vat mut­ta eivät saa, kun kokoomus ei halua?

    Mik­si ks-lau­takun­nan äänestyk­set päät­tyvät jär­jestään 5–4 eli kok­dem vs muut?

  4. Mut­ta oletko Osmo enää tuol­laise­na poli­ti­ikan konka­ri­na, ja yhden Suomen suosi­tu­im­man poli­it­tisen blo­gin kir­joit­ta­jana, tuol­la lail­la toimit­ta­jien armoilla?

    Ainakin oma­lle äänestäjäkun­nalle­si luulisin että saat ker­rot­tua näke­myk­sesi tääl­lä blo­gis­sa, ohi toimit­ta­jien lyhytjänteisyyden.

    Toinen asia mitä olen miet­tinyt, kan­nat­taisiko blog­gaavien julk­isu­u­den henkilöi­den vähän iskeä takaisin sil­loin kun toimit­ta­jat ovat uuti­soi­neet tai kir­joit­ta­neet haas­tat­telus­ta ihan päin män­tyä. Voisi ker­toa blo­gis­sa oman puolen­sa tari­nas­ta ja vähän irvail­la miten väärin toimit­ta­ja taas asi­at tajusi. Vai jou­tu­isiko tuol­lais­es­ta koko toimit­ta­jakun­nan kollek­ti­ivisen kiu­san kohteek­si sitten?

  5. Jos tiedon lisään­tyessä muut­taa kan­taansa, niin se on “takin kääntöä”.

    Yhdys­val­tain poli­ti­ik­ka on hal­vaan­tunut kah­den tasavah­van puolueen vuok­si. Kumpikin näistä pystyy kampit­ta­maan toista merkit­tävis­sä uudistuksissa. 

    Suomen poli­ti­ik­ka on hal­vaan­tunut sik­si, että meil­lä on neljä suur­ta puoluet­ta, joista ei hel­posti saa kol­men puolueen enem­mistöhal­li­tus­ta, jol­la olisi yhteinen poli­it­ti­nen agen­da. Kah­den ison puolueen jäämi­nen oppo­si­tioon tarkoit­taa pien­ten puoluei­den mukaan­ot­toa tilk­keek­si hal­li­tuk­seen, jol­loin näille jää vaa’ankieliase­ma ja siten suh­teet­toman suuri valta…

  6. Se joka ei ole ikinä tehnyt virhet­tä, ei ole ikinä tehnyt mitään. Voi olla, että se on se isoin virhe.

    Ihmis­ten ajat­telu muo­dos­tuu hei­dän vas­taan­ot­tamista sig­naaleista, ja tässä tosi-teevee-ajas­sa halu­taan tietää henkilöko­htais­es­ti kaik­ki. Tois­taisek­si ei kukaan toimit­ta­ja ole udel­lut, että kos­ka poli­itikol­la on kuukautiset, ehkä sin­nekin vielä mennään.

    Poli­ti­ik­ka on nykyään niin absur­dia, ja niin kaukana kaik­ista reali­teeteista, etten minä halua olla siinä mukana. Moni var­maan jakaa mielipiteen.

  7. Hieno tek­sti, mut­ta johtopäätös lehdis­tön kri­i­sistä on laiska ja heikol­la poh­jal­la. Ihan samal­la taval­la voisi sanoa että poli­ti­ik­ka on kri­i­sis­sä. Ja tietysti kri­ise­jä on vähän joka asi­as­sa, mut­ta poli­it­tisen keskustelun katoami­nen tästä maas­ta on selvästi ja kirkkaasti se syy, joka motivoi näitä sloganinmetsästäjiä.

    Etelä-Euroopan uppoami­nen ja Kreikan vaku­ussekoilut, euroalueen näköalat­to­muus, maa­pal­lon kestokyvyn nykyi­nen täysin piit­taam­a­ton ylikuor­mit­ta­mi­nen ja alati kas­va­vat human­itääriset ongel­mat ovat sotku ja mössö, joka lamaan­nut­taa. Mä en ainakaan tiedä yhtään, mihin tässä pitäisi ryhtyä, ja jos poli­itikoil­la on ehdo­tuk­sia, kuun­te­len ja äänestän mielelläni.

    Et usko Osmo, mut­ta mä mietin usein Koi­järvi-nuoru­ut­tasi ja omaa tuol­loista ehdot­to­muut­tasi, Linkolan sil­loista suo­ravi­ivaista toim­intaa hala­javaa maail­man­pelas­tamista — ja kaipaan sil­loista toivoa. Tai mitä hyvän­sä toivoa.

    Tänään juuri iltik­sessä tam­pat­ti­in Urpi­laista peri­aat­tei­den­sa myymis­es­tä, ja kyl­l­lä mun mielestä niis­sä syytök­sis­sä ihan perääkin on. Poli­ti­ik­ka on niin talousori­en­toitunut­ta, että puolueista on kadon­nut entiset profi­ilit. Poli­ti­ik­ka on siitä päät­tämistä, mikä kos­kee talout­ta — aivan samoin kuin keski­a­jal­la poli­ti­ikkaa oli kirkol­liset asi­at. Nykyisen talouden paikalla oli sil­loin kirkko. 

    Kansalle yritetään selit­tää puolei­den ja kolmikan­nan ja rikkaiden ja köy­hien ja muiden van­ho­jen oppos­i­toiden ero­ja puolueista käsin aikana, jol­loin tehtai­ta ei enää ole ja suurin piirtein kaikil­la on korkeak­oulu­tutk­in­to ja palkkiopo­h­jainen ase­ma työelämässä.

  8. Ehkä lehdis­tö on tul­lut hie­man tosi-TV-tyylisem­mäk­si, eli kysymyk­sil­lä käy­dään entistä helpom­min iholle sen sijaan, että pidet­täisi­in van­hanaikaises­ti kohtelias­ta ja kun­nioit­tavaa etäisyyt­tä. Mut­ta ei tuol­laisen uuden tyylin pitäisi päätök­sen­tekokykyä viedä.

    Poli­it­tista päätök­sen­tekokykyä rajoit­ta­vat Suomes­sa ehkä enem­män muut tek­i­jät, kuten kuu­den puolueen hal­li­tuk­sen tiuk­ka (=jous­tam­a­ton) hal­li­tu­so­hjel­ma, käsil­lä ole­vien ongelmien uutu­us (=joudu­taan kek­simään uusia ennen kokeilemat­to­mia ratkaisu­ja), poli­it­tisen peliken­tän muut­tumi­nen perus­suo­ma­lais­ten nousun myötä (=häm­men­nys), ja oikeasti vaikeat (=koet­tua hyv­in­voin­tia laske­vat) kysymyk­set kuten ilmas­to­muu­tos ja mah­dolli­nen tarve sopeut­taa Suomen toimia sen alenevaan kil­pailukykvyn mukaisiksi.

    On ihan ter­ve ilmiö, että lehdis­tö yrit­tää kam­meta ympäripyöre­itä selit­tele­vistä poli­itikoista irti joitain konkreett­tisi­akin lausun­to­ja. Joskus lehdis­tö voi yrit­tää kyn­nyskysymyk­siä, joskus puoluei­den välisiä kon­flik­te­ja. Fik­su poli­itikko puhuu asi­aa. Jos asi­aa on, lehdis­tö saa kyl­lä siitäkin uutiselle pohjaa.

    Lehdis­tö halu­aa nykyään myös henkilöi­tyjä jut­tu­ja, dra­mati­ikkaa ja kyyneleitä. Tästä asiaori­en­toitunut poli­itikko voi pysyä erossa (tai yrit­tää hyödyntää).

    Tämä uuti­soin­nin henkilöi­tymi­nen on minus­ta ehkä merkit­tävin muu­tos lehdis­tön asen­teessa. Kas­voku­via ja tun­tei­ta siis, ja vähem­män itse asioiden pohdintaa.

    Mut­ta päätök­sen­tekokykyyn tämän ei pitäisi vaikut­taa, pait­si jos media viih­teel­listää poli­ti­ikkaa niin paljon, että päätök­sil­lä ei ole enää julk­isu­udessa merk­i­tys­tä, kun vain kasvot ja tun­teet kiin­nos­ta­vat. Mut­ta ehkä nin pitkäl­lä ei vielä olla.

    Vihreil­lä ongelmia voi aiheut­taa se, että on sitoudut­tu siihen että hal­li­tus­tovere­i­ta ei arvostel­la, eikä kukaan esitä hal­li­tuk­sen lin­jas­ta poikkeav­ia ajatuk­sia. Suut on siis sul­jet­tu neljäk­si vuodek­si. Ei ihme ettei mitään uusia vihre­itä päätök­siä syn­ny. Uusis­sa (hal­li­tu­so­hjl­maan kuu­lumat­tomis­sa) esille tule­vis­sa kysymyk­sis­sä ole­tan hal­li­tuk­sen enem­mistön (= kok, sdp) tekevän päätökset.

    Ehkä päätök­si­in voi vaikut­taa epä­suo­rasti puhu­mal­la asioista, jot­ka toteu­tu­vat vas­ta seu­raavien hal­li­tusten aikana.

  9. Osmo Soin­in­vaara: Oma­l­la blogillani olen kohdan­nut aivan toisen­laisia luk­i­joi­ta. Heitä kiin­nos­ta­vat ana­lyysit ja ilmiöi­den syyt. Aliarvioiko lehdis­tö lukijoitaan? 

    Kyseessä on pikem­minkin hajau­tu­mi­nen, jos­sa entistä pienem­pää osaa ihmi­sistä kiin­nos­taa poli­ti­ik­ka ja keskustelu. Toisaal­ta, se että poli­ti­ik­ka kiin­nos­taa vähän on merk­ki siitä että ihmisil­lä on keskimäärin pienet ongel­mat, vielä.

    Tosin tästä on taidet­tu valit­taa ennenkin.

  10. Tun­tuu itsepetok­selta johon kaik­ki osal­lis­tu­vat, kun poli­itikoil­ta lypsetään lupauk­sia rahoituk­ses­ta mil­loin mihinkin hyvään tarkoitukseen.
    Kun jol­lakin oli vaa­likam­pan­jan isku­lauseena: “Minä puoli­tan työt­tömyy­den”, tuli ääniä ennä­tys­mäis­es­ti. Ehkä ne äänet eivät parem­paakaan osoitet­ta löytäneet.
    Eri­lais­ten talousen­nustei­den kohdal­la on uskot­tavu­us rom­ah­tanut. Kuin­ka mon­ta ker­taa on joudut­tu kasvuen­nustet­ta muut­ta­maan alaspäin. Puo­lus­tel­e­vat sil­lä, että jos ennus­taa huono­ja aiko­ja, niin ennuste toteut­taa itsen­sä. Siis­pä tarkoi­tus ei olekaan ennuste vaan hurskas toive tulevaisuudesta.

    Tavalli­nen kansalainen on väärä vas­taa­maan kysymyk­seen mis­tä voisi leika­ta. Vas­tauk­se­na on yleen­sä, että tietenkin kaik­ki turhat virat, ylisu­uret palkat jne. Elikkä kaik­ki sel­l­ainen, joka ei tun­nu min­ulle mitään vaikuttavan. 

    Mitenkähän käy kun lääkärille annetaan määräys hoitaa vain puo­let poti­laista säästösy­istä. Kuka­han sen sit­ten olisi päät­tämässä, ketä hoide­taan ja ketä ei.

    Kouluis­sa tehdään taas lomau­tuk­sia. Opet­ta­jat itsekin kehtaa­vat sanoa, että ope­tus ei siitä kär­si. Joutu­vat paikkaa­maan puut­teet nöyränä kut­sumustyön kirkkaiden peri­aat­tei­den vuok­si. Kär­sivät itse, ettei oppi­laiden tarvitse kärsiä.
    Karu totu­us on kyl­läkin siinä, että esim lukio on suurelle joukolle kallis päivähoitopaik­ka. Saa­vathan vielä lämpimän ater­ian ja ovat ainakin pois malek­si­mas­ta ja pahanteosta. Taas ne ahk­er­at, tun­nol­liset ja lah­jakkaat kär­sivät. Hehän pär­jäävät kaikesta huoli­mat­ta ihan itsenäisestikin.

  11. Väit­täisin, että suurin osa kansas­ta on jotenkin pikkuhil­jaa lamaan­tunut — eli kyse ei ole vain help­po­ja skooppe­ja met­sästävistä laiskoista toimit­ta­jista tai vas­tu­u­ta pelkäävistä poli­itikoista. Sama tau­ti pyörii niin viras­tois­sa, laitok­sis­sa kuin yri­tyk­sis­säkin. On niin paljon helpom­pi käyn­nistää aina vain uusia selvi­tyk­siä, ana­lyy­se­jä, markki­natutkimuk­sia jne. kuin oikeasti rohje­ta tehdä jotain.

    Jotenkin tämä kaik­ki tulee räikeim­min esi­in mon­es­sa tutkimus­ra­ha­haus­sa — ei riitä, että on kohta­laisen kelvolli­nen tutkimus­ryh­mä ja jok­seenkin kiin­nos­ta­va tutkimu­sai­he — pahim­mil­laan “kat­so­taans josko tästä voisi joskus tul­la jotain” ‑tason tutkimuk­seenkin vaa­di­taan busi­ness­mall­it, asi­akas­ryh­mät ja markki­napo­ten­ti­aalit. Jos näitä ei löy­dy, niin sit­ten ei tarvitse rahakirstun vahti­jan ottaa “riskiä”.

    Sama tau­ti vaivaa jokaista organ­isaa­tio­ta sisäis­es­ti — jos joku “julkeaa” ehdot­taa, että eikö asi­at voisi tehdä jotenkin fik­sum­min ja kus­tan­nuk­sia säästäen, niin eikös hom­ma hau­da­ta heti välit­tömästi selvi­tys­ten ja sisäis­ten kehi­tyspro­jek­tien hyökyaal­lon alle.

    Oikea ongel­ma on siis siinä, että meil­lä val­lankah­vaan läpi koko yhteiskun­nan on päässyt kam­ree­rien, juristien, epäpäte­vien jees-miesten ja tur­val­lisu­ushakuis­ten lus­sukoiden maho armei­ja. Ei tässä tietenkään pidä mihinkään “man­age­ment by perkele” ‑tyyli­in pidä pala­ta, mut­ta kyl­lä mei­dän yhteiskun­ta kaipaa oikein mojo­van potkun ahteriinsa.

    Ensim­mäisenä kaik­ki uud­is­tusten pääl­lä istu­jat, pykälien viilaa­jat ja pros­es­sikaavioiden säätätjät pitäisi… noh, lähet­tää vaik­ka kehi­tys­a­puna Zim­bab­ween (vai olisiko se liian jul­maa zim­bab­we­lais­ten suh­teen kat­sot­tuna?) Tämän jäl­keen voitaisi­in aloit­taa ihan oikeat uud­is­tustalkoot, joiden aivansananan olisi “ein” siaan “mitäs jos”.

  12. Lehdis­tön talous on kural­la ja toim­i­tuk­set on ajet­tu minimiin.
    Ei ole aikaa selvit­tää taus­to­ja ja niin­pä men­nään siitä, mis­tä aita on matalin.

    Toimit­ta­jat pyrkivät saa­maan valmi­in artikke­lin haas­tateltaval­ta ja niin­pä asia pyritään tekemän yksinkertiaseksi,mutta huomio­ta herättäväksi.

    Siki kon­flik­tin etsimi­nen haas­tatelta­van lausun­nos­ta on tärkeää.

    Niin­pä lehdet ovat täyn­nä nopeasti kyhät­tyjä tek­ste­jä, joil­la pyritään herät­tämään luk­i­jan huomio­ta, mut­ta sisältö on silkkoa.

    Sähköi­nen media kär­sii omista ongelmista, main­os­tu­lot pak­enevat sieltäkin ja uudet verkko­me­di­at eivät tuo­ta tv-yhtiöille eikä lehdistölle

    Tiedonväl­i­tys on kri­i­sis­sä ja se antaa sijaa kaiken­laisille pop­ulis­teille, pop­ulisti­nen info lev­iää laa­jalle ja kun parem­paa lähdet­tä ei ole niin, pöl­höpop­ulis­mikin muut­tuu totuudeksi

  13. Hyvä esimerk­ki tiedo­tusvä­linei­den ham­paat­to­muud­es­ta on esim se että tiedo­tusvä­li­neet ei kykyne selittämään,mitä on kestävyys­va­je ja miten esite­tyt kor­jaus­toimen­piteet vaikut­ta­vat käytän­nössä taval­lis­ten ihmis­ten elämään. Lehdis­tö ja/tai tv eivät kykyne haas­ta­maan poli­itikko­ja selvit­tämään asiaa

    Esimerkik­si eläkeiän nos­toa on pidet­ty tärkeänä kestävyys­va­jeen korjaajana.

    Mut­ta todel­lisu­udessa se kor­jaa vajet­ta vain, jos syn­tyy tarpeek­si työ­paikko­ja ‚jot­ka kat­ta­vat syn­tyneen tar­jon­nan lisäykšen.

    Eivätkä tiedo­tusvä­li­neet perää, mit­ten työ­paikat luodaan.

    Työn tar­jon­nan lisäämistä hoetaan yht­enä mantrana, mut­ta tiedo­tusvä­li­neet eivät ole huo­man­nut, että se tarkoit­taa työt­tömyy­den kas­vat­tamista. Työn tar­jon­ta = työttömyys.

    Poli­itikko­jen lin­ja on muut­tunut totaalis­es­ti, mut­ta lehdi­istö ei ole huo­man­nut tätä.

    Enää ei pyritä täystyöl­lisyy­teen vaan pyritään pitämään työt­tömyys korkeana ja tiedo­tusvä­li­neet jät­tävät tämän kertomatta.

    Tiedo­tusvä­li­neet ovat menet­tämässä yhteiskun­nal­lisen roolinsa

  14. Täl­lä het­kel­lä Suomes­sa ei ole puoluet­ta, jota voisin äänestää. Olen siis täl­lä het­kel­lä nukku­vien puolueen kan­nat­ta­ja. Eikä siinä auta, jos joku puolue kan­nat­taisi juuri min­ulle tärkeitä asioi­ta ja ottaisi ne “kyn­nyskysymyksinä”.

    Min­ul­la oli aika suuret odotuk­set kuu­den puolueen hal­li­tuk­selta siinä mielessä, että nyt olisi pakko tehdä kompromisseja.

    Vaan ei, pikkupuolueet “kiristää” ja suuret makaa­vat poterois­saan ja ham­pai­ta kiris­tellen jaka­vat muru­sia pikkupuolueille.

    On aika surullista, että Suo­mi on val­ta­van raken­nemuu­tok­sen kouris­sa ja muutenkin heikoil­la jäil­lä niin hal­li­tuk­ses­sa ollaan näin pikkumaisia.

    Heik­ki:
    Se joka ei ole ikinä tehnyt virhet­tä, ei ole ikinä tehnyt mitään. Voi olla, että se on se isoin virhe.

    Äänestäjien kos­ton pelko ja val­lan­hi­mo tun­tuu voit­ta­van kaiken muun.

    Heik­ki:
    Poli­ti­ik­ka on nykyään niin absur­dia, ja niin kaukana kaik­ista reali­teeteista, etten minä halua olla siinä mukana. Moni var­maan jakaa mielipiteen.

    Nimeno­maan. Vaaliväit­te­lyis­sä tois­te­taan ostet­tu­ja mantro­ja, toimit­ta­jat johta­vat show­ta ja varsi­nainen väit­te­ly ja keskustelu puut­tuu kokon­aan. Itse todel­li­nen poli­ti­ik­ka tehdään kulis­seis­sa, kekkoslaiseen tapaan. 

    Hal­li­tus­neu­vot­telu­iden salas­sa käymi­nen oli pohjanoteeraus.

    Eduskun­nas­sa väitel­lään ihan lämpimik­seen ja äänestytetään ennal­ta sovit­tu­ja äänestyk­siä (puoluekuri). Todel­liset neu­vot­te­lut ja väit­te­lyt ovat sit­ten pienis­sä piireis­sä sul­jet­tu­jen ovien takana (valiokun­nat jne).

    Sil­lä neu­vot­telupros­essin avoim­muudel­la on merk­i­tys­tä, kos­ka siinä vai­heessa asioista voitaisi­in keskustel­la myös julkisuudessa.

  15. Jor­ma Nordlin:
    Entäs jos annet­taisi­in kansan päät­tää. Päätök­sen­teko on mur­rokses­sa. Pitäisi tehdä iso­ja ratkaisu­ja. Poli­itikoista ei ole siihen. Suo­ra demokra­tia ja kansan­val­ta on tule­vaisu­ut­ta parem­paa demokratiaa. 

    Suo­ra demokra­tia on dik­tatu­uri, jos­sa dik­taat­tori on se, joka saa päät­tää kysyt­tävien kysymys­ten tarkat sanamuodot.

    Suomes­sa 90-luvul­la tehdyssä tutkimuk­ses­sa esimerkik­si ilmeni, että väit­teen “Vero­ja pitäisi Suomes­sa alen­taa” kanssa oli täysin samaa mieltä 50,4 % vas­taa­jista, mut­ta väit­teen “Vero­ja pitäisi Suomes­sa alen­taa, vaik­ka se johtaisikin tun­tu­vaan sosi­aal­i­tur­van leikkaamiseen” kanssa enää 12,4 %. (Heik­ki Ervasti & Olli Kan­gas: Ammat­tiryh­mät ja hyv­in­voin­ti­val­tio, 1994, s. 30–32.) Kumpi näistä nyt on se todel­li­nen kansan tah­to? Ja entä kun viidel­lä eri sana­muodol­la olisi saatu viisi eri prosenttilukua?

  16. Suo­sion­sa menet­tämistä pelkäävä alen­tuu hal­pahi­na­tiseen suo­sion kalastelun menet­te­ly­i­hin. Tämä kos­kee sekä poli­itikko­ja että inter­ne­ta­jan paineessa toimi­vaa lehdistöä.

  17. Lehdis­tä ei aliarvio luk­i­joi­tansa. Sinä vain muo­do­stat näke­myk­sen asioista liian pienel­lä otok­sel­la. Kan­nat­taa muista, että kek­siver­tokansalainen ei muista mitkä puolueet on hal­li­tuk­ses­sa. Ja silti hän vaaleis­sa voi vali­ta ketä äänestää hal­li­tus­ta vas­taan tietämät­tä oikein menikö se ääni siitenkin van­halle hallituspuolueelle.

    Suomen päätök­sen teki on jäh­meää kos­ka vaale­ja on niin tiheässä, että poli­itikolle on tärkeäm­pää voit­taa seu­raavis­sa vaaleis­sa kuin tehdä järke­viä päätök­siä. Varsinkin suo­ma­laises­sa vaal­i­jär­jestelmässä jos­sa myös pien­puolueet päästetään par­la­ment­ti­in, on mah­do­ton tehdä hal­li­tus­ta joka ei tal­loisi jonkun hal­li­tus kump­panin äänestäjien varpaille, tehdessään mitä tahansa.

  18. Osmo: Oma­l­la blogillani olen kohdan­nut aivan toisen­laisia luk­i­joi­ta. Heitä kiin­nos­ta­vat ana­lyysit ja ilmiöi­den syyt. Aliarvioiko lehdis­tö lukijoitaan? 

    No, kaikesta huoli­mat­ta tämän blo­gin akti­iviset kom­men­toi­jat eivät saisi valit­tua edes yhtä kansane­dus­ta­jaa, vaik­ka muut­taisi­vat samaan vaalipi­iri­in. Omista kahdek­sas­tatuhannes­ta äänestäjästäsikin tääl­lä keskustelee vain aivan triv­i­aali määrä.

    1950-luvul­la Yhdys­val­lois­sa oli kahdesti demokraat­tien pres­i­dent­tiehdokkaana älykköimagon oman­nut Adlai Steven­son. Joku sanoi hänelle kan­nus­tavasti, että kaik­ki järkevät ja todel­lisu­u­den­ta­juiset ihmiset tule­vat tietenkin äänestämään hän­tä. Steven­son vas­tasi, ettei se riitä; pitää saa­da ään­ten enemmistö.

    Hannes: Kyseessä on pikem­minkin hajau­tu­mi­nen, jos­sa entistä pienem­pää osaa ihmi­sistä kiin­nos­taa poli­ti­ik­ka ja keskustelu. 

    Mil­lä mit­ta­pu­ul­la poli­ti­ik­ka itse kiin­nos­taa nykyään vähem­män kuin ennen? Vii­sistä viime eduskun­tavaaleista äänestyspros­ent­ti on laskenut edel­li­sistä vaaleista vain kak­sis­sa, kun se kolmis­sa on noussut.

    (Jos tätä käytetään mit­ta­pu­u­na, kiin­nos­tuk­sen taso on Suomes­sa pitkäl­lä aikavälil­lä kyl­lä laskenut, mut­ta enim­mäk­seen jo 70–80-luvulla, kun se 90-luvun alus­ta läh­tien taas on pikem­minkin polkenut paikallaan. Vuon­na 1962 äänestyspros­ent­ti oli 85,1; vuon­na 1991 se oli 68,4 ja vuon­na 2011 läh­es sama eli 67,4.)

    1. No, kaikesta huoli­mat­ta tämän blo­gin akti­iviset kom­men­toi­jat eivät saisi valit­tua edes yhtä kansane­dus­ta­jaa, vaik­ka muut­taisi­vat samaan vaalipiiriin.

      Kom­men­toi­jia en ole laskenut, mut­ta eri kävi­jöitä on kuukaudessa vähän yli 25 000, joten…

  19. Daniel Fed­er­ley:
    …eikös poli­ti­ik­ka ole, pidä olla ja saa olla lehmänkaup­po­ja? Sil­lä taval­la­han asi­at etenevät, että mei­dän puolue kan­nat­taa tei­dän kanssa tuo­ta ja te sit­ten kan­natat­te mei­dän kanssa tätä. Tässä minus­ta on vihreil­lä ongel­ma, tai ainakin se näyt­täy­tyy ulospäin niin. Niitä lehmänkaup­po­ja ei osa­ta tehdä. 

    Ongel­ma on osit­tain se, että vihreät on ainakin joidenkin kan­nat­ta­jien­sa mielestä por­var­ille-kapu­loi­ta-rat­taisi­in ‑tyyp­pinen EI-EI ‑puolue, jon­ka tehtävä on etsiä uhkaku­via ja olla teinipunkkarin uhmal­la ja ehdot­to­muudel­la niitä vas­taan ja sopi­vasti yhteiskun­nan ulkop­uolel­la (mut­ta ei niin paljon että menet­tää sen tar­joamia kivo­ja etuja). 

    Ja “por­vari” on mon­esti oma isä, yläas­teen liikun­nanopet­ta­ja, lipun­tarkas­ta­ja tai lähikaup­pias joka ei myy pus­sikal­jaa ilman papereita.

    Sit­ten maail­manku­va rom­ah­taa kun omat edus­ta­jat ja val­tu­ute­tut joskus joutuukin “anta­maan perik­si” ja “alis­tu­maan neu­vot­telui­hin” kokkarei­den kanssa…

  20. Kat­soin eilen suo­ran lähetyk­sen #heurekafoorumi:sta. Tilaisu­udessa oli hyvä meinin­ki, erit­täin asiantun­te­via puheen­vuoro­ja ja hyviä konkreet­tisia ehdo­tuk­sia Suomen kehit­tämisek­si. Tämän aamun sanomale­hti­jut­tu kyseis­es­tä tilaisu­ud­es­ta oli irvail­e­va ja kaikenkaikki­aan negati­ivi­nen. Suo­ra viesti poli­itikoil­ta min­ulle on rak­en­ta­va ja posi­ti­ivi­nen. Mik­si välis­sä ole­va toimit­ta­ja läh­es poikkeuk­set­ta hämärtää viestin olen­naiset osat ja muut­taa viestin kyynisek­si “kansanki­iho­tuk­sek­si”. En ymmär­rä, mik­si näin on. Vaikea uskoa, että joku taho hyö­ty­isi täl­läis­es­tä Suomen kehit­tämisen jar­rut­tamis­es­ta. “Val­lan vahtikoira” on pahasti vinksah­tanut ja tämä käy Suomen kansalle todel­la kalli­ik­si. Tämä tau­ti on naker­tanut suo­ma­lais­ten hyv­in­voin­tia jo kym­meniä vuosia. En enää kek­si muu­ta kuin tilat­tavien lehtien ALV:n nos­t­a­mi­nen 50%:iin?

  21. Kansanäänestys­tä voisi kehit­tää. Paino oli sanal­la kehit­tää: esimerkik­si kus­tan­nusarvio ja rahoi­tuse­hdo­tus tulisi pan­na ajois­sa näkyville. 

    Ehdot­ta­jien ja ehdo­tuk­sen vas­tus­ta­jien tulisi myös saa­da perustel­la kan­taansa ns. mas­sa­me­di­as­sa. Tehtävä Ylelle? Tai lehdille velvol­lisu­us julka­ista kum­mankin osa­puolen itse kir­joit­ta­mat tiivis­telmät? Val­tio mak­saisi osana vaa­likus­tan­nuk­sia? “Val­tio mak­saa” ei ole täl­lä het­kel­lä fik­suin sana­pari, mut­ta tässä se puo­lus­taa paikkaansa.

    Sit­ten keven­nys: Jos enem­mistöhal­li­tuk­set ovat niin tuskan takana, ote­taanko käyt­töön Kanadan vaal­i­jär­jestelmä? Siel­lä on etelä­naa­puris­taan poiketen melkein pohjo­is­mainen puoluekart­ta: kon­ser­vati­iv­it, lib­er­aalit, demar­it (ihan oikeat sel­l­aiset, SI:n jäsen­puolue) ja isom­pi kielipuolue kuin meil­lä. Vihre­itä ei puolue­ta­sol­la ole, mikä kyl­lä esim. kaupunkisu­un­nit­telus­sa näkyy:(

    Liit­topar­la­mentin vaaleis­sa on silti van­han emä­maan mukaises­ti yhden ehdokkaan per puolue vaalipi­ir­it. Win­ner takes all.
    Ottawaan voi saa­da tuke­van enem­mistön muis­taak­seni joskus jopa alle 40 % kannatuksella.

    Ja tähän iro­ni­avaroi­tus: en tosis­sani kan­na­ta tuol­laista. Vielä vähem­män Unkarin hie­man vas­taavaa systeemiä.

  22. Osmo Soin­in­vaara: Kom­men­toi­jia en ole laskenut, mut­ta eri kävi­jöitä on kuukaudessa vähän yli 25 000, joten… 

    Jos nyt lehtien tilanteessa pysytään, niin tuo­han on hie­man enem­män kuin Vihreän Lan­gan luk­i­jamäärä. Jos jonkin blo­gis­sa käsitel­lyn asian epäpoli­it­tiset googlaa­jat vähen­netään, päädytään luul­tavasti melko samaan. Ja Lankakin on sen­tään jo melko viih­teelli­nen ver­rat­tuna tähän blogi­in. (Ver­tailun vuok­si, kum­mankin iltapäiväle­hden luk­i­jamäärä on jotain 500000 — 600000 ja ilmestymisti­heys 12-kertainen.)

    Ei min­ul­la henkilöko­htais­es­ti olisi mitään sitä vas­taan, että media muut­tuisi asia- ja val­is­tus­pi­toisem­mak­si, vaik­ka van­has­sa Repo­ra­dion hengessäkin. Mut­ta nykyään siihen ei voi­da men­nä, kos­ka KANSA RAIVOSTUIsi.

  23. “Maon Kiinas­sa kir­joitet­tua kieltä yksinker­tais­tet­ti­in niin, että sil­lä oli hel­poin­ta esit­tää yksinker­taisia isku­lau­sei­ta, ja kovin kankeaa kuva­ta mon­imutkaisia syy- ja seu­raus­suhtei­ta.” Osmo, sor­rut nyt joko jonkin urbaanin leg­en­dan levit­tämiseen tai älyl­liseen epäre­hellisyy­teen. Kiinas­sa yksinker­tais­tet­ti­in merk­istöä, ei kieltä. Täl­lä on ollut ehdot­tomasti posi­ti­ivi­nen vaiku­tus man­nerki­inalais­ten luku­taitoon. Se, että Maon hallinto käyt­ti kieltä julkises­sa kom­mu­nikaa­tios­sa lähin­nä isku­lau­seisi­in tai muuhun poli­it­tiseen viestin­tään, ei tee uud­is­tuk­ses­ta mitenkään kieltä itseään yksinkertaistavaa.

    1. Kir­jain­merkeistä oli kyse.
      Kir­jas­sa Vil­li­jout­senet Jung Chang esit­ti seikkaperäis­es­ti, kuin­ka tuo merk­istö­jen kar­simi­nen kar­si sitä, mitä kir­joite­tul­la tek­stil­lä pystyi ilmaise­maan. Väit­teeni on peräisin tuos­ta kirjasta.

  24. Osmo Soin­in­vaara kir­joit­ti: Vas­taus on moni­ta­hoinen eikä se ole min­ulle oikein vielä hah­mot­tunut, mut­ta yksi tek­i­jä mon­en muun joukos­sa on, että lehtimiehistä on tul­lut henkisiä perus­suo­ma­laisia, jot­ka halu­a­vat yksinker­taisia totuuk­sia ja selviä syyl­lisiä – syyt kiin­nos­ta­vat vähem­män kuin syylliset.

    Osmon blo­gi on suosit­tu ja olen seu­ran­nut sitä tämän kesän. Ymmär­rän hyvin, että vihre­itä paina­vat kak­si asi­aa; ympäristökatas­trofi ja tuleeko Helsingistä metropoli. Täy­tyy sanoa, että huvit­tavin­ta Vihreän Lan­gan blo­gien ja Osmon blo­gien kom­menteis­sa on se suuri saatana (per­sut), joi­hin vedo­taan aina. Tulee mieleen 70-luku aina 2000 luvun alku­un ja Vihreän Lan­gan kom­men­tit USA:sta.Leo Stra­niuk­selta tuli hyvä kom­ment­ti mitä pitäisi tehdä, mut­ta ongel­mana­han on jälleen ker­ran sama kuin hal­li­tuk­sel­la, raken­neu­ud­is­tuk­sia pitää tehdä, mut­ta käytän­nön toteu­tuk­sista ei voi puhua.Laskennallisestihan voisimme arvioi­da mitä esim. kuin­ka paljon voidaan käyt­tää enr­giaa / henkilövu­osi ja miten se tuote­taan. Määritetään hyväksy­tyt ener­giatuotan­to­ta­vat ja niiden kap­a­siteetit. Lasken­ta voidaan aloit­taa vaik­ka siitä, että hiilen polt­to pudote­taan puoleen, ja kat­so­taan mil­lä menetelmil­lä se voidaan kor­va­ta. Toisaal­ta vero­tuk­sen kaut­ta voimme hillitä kulu­tus­ta. Kuten jo Leon blo­gis­sa kom­men­toin niin jos vero­tuk­sel­la vähen­netään kulu­tus­ta niin vero­tus­tu­lot vähe­nee. Jos verot ovat niin korkeat, että se kom­pen­soi kulu­tuk­sen laskun, niin kuka kulut­taa sen vähän?

  25. Tiedo­tusvä­li­neet saa­vat juuri niin paljon val­taa kuin mitä poli­tikot viit­sivät antaa niille. Lehtiä ilmestyy laidas­ta laitaan ja maas­sa on 3 isoa sähköisen viestin­nän kon­ser­nia joil­la on omat uutis- ja ajanko­htais­toim­i­tuk­set, ja lisäk­si on blog­it ja bit­ti­avaru­us. Kylmän sodan aikana oli paljon helpom­paa. Sil­loin Kekko­nen määrit­teli mitä suo­ma­lainen poli­tikko sai sanoa ja mitä media sai kir­joit­taa. Jotkut “toisi­na­jat­te­liv­at” maail­mankat­so­muk­ses­ta riip­puen maus­toi­vat tari­noitaan Ruotsin tai Neu­vos­toli­iton medi­as­sa ja niitä sit­ten tulkit­ti­in räväkik­si kan­nan­otoik­si muttsa siinä oli kaik­ki. Tavalli­nen kansa oli tyy­tyväi­nen niukkaan ulostu­loon. Ongel­ma on kai siinä että val­ta­me­dia ei ole vielä valmis puhu­maan kaik­ista asioista niiden oikeal­la nimel­lään. Mon­et toimit­ta­jat ovat noi­ta “taval­lisen kansan” jälkeläisiä jot­ka kuvit­tel­e­vat että ihmiset halu­a­vat lukea pelk­istet­tyä soopaa.

  26. Ryhtiä olisi saata­va pitem­män tähtäi­men suun­nit­telu­un. Ei var­maan ole kenenkään etu siinä, että esim kun­nal­lis­vaalien jäl­keen kestää puoli vuot­ta ennenkuin uusi val­tu­us­to ja lau­takun­nat aloittavat.Vieläpä niin, että vuo­den alus­sa ollaan täysin ilman päät­täviä elim­iä, kun van­ho­jen kausi on lop­punut. uusien lau­takun­tien kokoon­panos­ta käy­dään tyyp­il­lis­es­ti 100 neu­vot­telua ryh­mien kesken. Ain­ut hyö­ty siinä on saa­da tutus­tua mui­hin päättäjiin.

    Val­takun­nan asiois­sa vas­taa­van­lainen vitkastelu näkyy ja tun­tuu. Kyhätään kiireel­lä elvy­tys­paket­tia eri­laisi­in raken­nusko­hteisi­in. Rak­en­t­a­mi­nen ja kun­nos­t­a­mi­nen ovat kuitenkin pitkäjän­teistä puuhaa. Koke­mus­ta on myös raken­nusalan ylikuumenemisilmiöistä.Pulaa tulee työvoimas­ta. Tavaroiden toim­i­tusa­jat kas­va­vat sietämät­tömik­si. Urakkahin­nat nou­se­vat niukku­u­den lakien mukaises­ti. Tähän ei hal­li­tuk­sel­la ole hillintäkeino­ja, eikä var­maan halu­akaan puut­tua. Sit­ten taas men­nään laman pohjalle. 

    Tyyp­illi­nen kohuot­sikko: Vuokrat nousseet rajusti. Voisi kuvitel­la, että jos vuokraami­nen on kan­nat­tavaa, niin kyl­lä joku sitä alka­isi enem­mänkin harrastaa.

    Käsit­tämätön oli asun­to­min­is­terin kesäa­ja­tus koti­talousvähen­nyk­sen laa­jen­tamis­es­ta myös taloy­htiöi­hin. Asun­to-osakey­htiön tarkoi­tushan ei ole tuot­taa voit­toa, jota sit­ten verotet­taisi­in. Näitä keskikesän ajatelmia löy­tyy lisääkin. Aina koulu­jen alka­es­sa ehdote­taan lukukau­den piden­tämis­es­tä alkukesästä. Samoin koulun aamun alka­mi­saikaa halut­taisi­in siirtää myöhemmäksi.

    1. Asun­to­min­is­teri on aivan oikeassa.
      Olet­takaamme, että meil­lä on joko kak­si omakoti­taloa eril­lis­inä kiin­teistöinä tai kak­si omakaóti­taloa niin, että ne muo­dosta­vat asun­to-osakey­htiön. Molmepi­in tulee putkire­mont­ti. Jos ne ovat eril­lisiä omakoti­talo­ja, niihin saa koti­talousvähen­nyk­sen mut­ta jos ne ovat asun­to-osakey­htiö, ei saa. Käytän­nössä asun­to-osakey­htiöt ovat ker­rostalo­ja, mnut­ta se ei poista tätä. Asun­to-osakey­htiö ei tavoit­tele voit­toa, mut­ta se perii kus­tan­nuk­set asukkailt5a. Omako­talo­jen remont­te­ja val­tio tukee mut­ta ker­rostalo­jen ei tue. Kuka voi väit­tää tätä tasapuoliseksi.

  27. Min­un mielessäni täy­del­lisessä maail­mas­sa poli­ti­ik­ka olisi sitä, että fik­sut ja viisaat ihmiset kokoon­tu­vat yhdessä miet­timään miten asi­at saadaan jär­jestet­tyä parhain päin keinoista tin­kimät­tä. Puolue­jär­jestelmä ja kaiken­lainen keinotekoinen vas­takkainaset­telu tuo mieleen lähin­nä alkukan­taisen trib­al­is­min, jos­sa tärkein­tä on että oma “heimo” jyrää muut, oli lop­putu­los sit­ten muuten hyvä tai huono.

    Yhteiskun­nal­lisi­in ongelmi­in on ole­mas­sa selkeästi huonom­pia ja parem­pia ratkaisu­ja ja niiden löytämistä tuskin helpot­taa se, että julk­isu­udessa “hyvä” poli­itikko on sel­l­ainen joka puo­lus­taa aina oman hei­mon kun­ni­aa vaik­ka kaik­ki fak­tat oli­si­vat vastaan.

    Jos rohkeut­ta riit­tää, niin Osmon kan­nat­taisi lähteä tämän blo­gin luk­i­joiden äänien turvin vetämään vielä rohkeam­min täl­laista ratio­nal­is­til­in­jaa, jos­sa asioi­hin paneudu­taan ennen mielip­itei­den muo­dostamista ja mielip­i­teen muut­ta­mi­nen ei ole takinkään­tämistä vaan oikea ratkaisu sil­loin kun fak­tat puhu­vat vastaan.

  28. Juk­ka Siren: Kansanäänestys­tä voisi kehit­tää. Paino oli sanal­la kehit­tää: esimerkik­si kus­tan­nusarvio ja rahoi­tuse­hdo­tus tulisi pan­na ajois­sa näkyville.

    Suo­ra kansanäänestys on tuhoontuomit­tu idea rahoituk­sel­li­sis­sa asioissa:

    - Lisätäänkö sin­un vero­jasi? Ei.
    — Alen­netaanko sin­un saami­asi tulon­si­ir­to­ja? Ei.
    — Nos­te­taanko sin­un eläkeikääsi? Ei.
    — Nos­te­taanko muiden vero­ja? Joo.
    — Alen­netaanko muiden saamia tukia? Joo.

    Poli­ti­ikan ydin on kom­pro­missien tekem­i­nen. Yksit­täis­ten enem­mistöpäätösten tekem­i­nen ei tätä mah­dol­lista. Kansanäänestyk­sis­sä on ainakin kolme ongel­maa, vas­tu­un katoami­nen (kansa ei putoa eduskun­nas­ta), aika­jän­teen ero (medi­aanikansalaisel­la lyhyem­pi kuin poli­ti­ikas­sa pitäisi) ja infor­moin­nin aste.

    Kansanäänestyk­sis­sä (ovat ne sit­ten henkilö­vaale­ja tai asioista) pitäisi äänestää nimeno­maan arvoista, ei toimen­piteistä. Toimen­piteet pitää kuitenkin aina hakea parhaan mah­dol­lisen asiantun­ti­jatiedon poh­jal­ta. Näin tämä peri­aat­teessa toimii nyt, vaik­ka ihan aina puolueet eivät oikein tiedä arvo­jaan tai viit­si ker­toa niitä ääneen.

    Kansanäänestyk­siä voi olla sel­l­ai­sista asioista, joil­la ei ole suur­ta pitkän aikavälin taloudel­lista merk­i­tys­tä, ja jot­ka liip­paa­vat läheltä ihmis­ten omaa elin­pi­ir­iä. Kansanäänestys kiel­to­laista saat­toi olla täl­lainen, mut­ta kaikki­aan val­takun­nan­poli­ti­ikas­sa on aika vähän tämän kat­e­go­ri­an kysymyksiä.

  29. Jor­ma Nordlin:
    Suo­ra demokra­tia ja kansan­val­ta on tule­vaisu­ut­ta parem­paa demokratiaa.

    Jaa niin kuin suo­ran demokra­t­ian Kali­for­ni­as­sa, jos­sa käytetään enem­män rahaa vankilo­i­hin kuin koko koulu­tusjär­jestelmään yhteen­sä? Val­is­tus­filosofit, jot­ka kehit­tivät mod­ernin edus­tuk­sel­lisen demokra­t­ian, karsas­ti­vat syys­täkin suo­raa demokra­ti­aa ja enem­mistön diktatuuria. 

    Mick Scheinin:

  30. Osmo Soin­in­vaara:
    Kir­jain­merkeistä oli kyse.
    Kir­jas­sa Vil­li­jout­senet Jung Chang esit­ti seikkaperäis­es­ti, kuin­ka tuo merk­istö­jen kar­simi­nen kar­si sitä, mitä kir­joite­tul­la tek­stil­lä pystyi ilmaise­maan. Väit­teeni on peräisin tuos­ta kirjasta.

    Tohdin kuitenkin väit­tää että ko. kir­jan kir­joit­ta­ja lähin­nä asso­sioi yksinker­tais­te­tut merk­it Maon aikaisi­in ikävi­in asioi­hin ja tämän takia argu­men­toi niitä vas­taan, ere­htyen luule­maan että merkki­u­ud­is­tus on itse syypää siihen että kieltä pop­u­lar­isoiti­in tuol­loin lähin­nä julis­tei­den isku­lau­sei­den, seinä­maalausten jne. kaut­ta. Kir­joit­ta­ja on toki valmis­tunut kieli­ti­eteil­i­jäk­si ja on itse kiinalainen, mut­ta ei ole kaukaa haet­tu aja­tus että hänel­lä on oma agen­dansa (tai kyvyt­tömyys ymmärtää kausalitet­tia) argu­men­toin­nis­sa, mikä heiken­tää sen tieteel­listä poh­jaa. Olen itse myös tutk­in­ut Aasian kieliä ja väite, että Kiinan merkki­u­ud­is­tus teki mon­imutkaisten asioiden esit­tämisen yhtään entistä vaikeam­mak­si on tieteel­lis­es­ti kestämätön.

    Dis­claimer: japanin asiantun­ti­jana suosin itse toki japani­laisia osit­tain yksinker­tais­tet­tu­ja merkke­jä 😉 Japanis­sa käy­dään vähän väliä saman­laisia keskustelu­ja kir­jakie­len heiken­tymis­es­tä, mut­ta itse alan olla jo sil­lä kan­nal­la että kyseessä on vain tra­di­tion­al­istien ide­al­is­mi. He haikail­e­vat elit­is­tis­es­ti van­ho­jen hyvien aiko­jen perään, jol­loin kir­joitet­tu kieli oli har­vo­jen ja valit­tu­jen leikkikent­tä ja salaseu­ra. Varsinkin kiinalaisil­la merkeil­lä kir­joite­tut kielet ovat olleet per­in­teis­es­ti täl­läisiä. Käytän­nössä esimerkik­si klas­sista kiinaa lukies­sa pitää etukä­teen tietää mitä tek­stis­sä lukee, että sen osaa lukea oikein. Tätä vas­ten nykypäivän kir­joite­tut kielet ovat paljon demokraat­tisem­pia. Kuka tahansa saa osal­lis­tua kir­jakie­len käyt­tämiseen. En vai­h­taisi tätä mis­tään hin­nas­ta pois.

  31. Osmo Soin­in­vaara:
    Asun­to­min­is­teri on aivan oikeassa.
    Olet­takaamme, että meil­lä on joko kak­si omakoti­taloa eril­lis­inä kiin­teistöinä tai kak­si omakaóti­taloa niin, että ne muo­dosta­vat asun­to-osakey­htiön. Molmepi­in tulee putkire­mont­ti. Jos ne ovat eril­lisiä omakoti­talo­ja, niihin saa koti­talousvähen­nyk­sen mut­ta jos ne ovat asun­to-osakey­htiö, ei saa. Käytän­nössä asun­to-osakey­htiöt ovat ker­rostalo­ja, mnut­ta se ei poista tätä. Asun­to-osakey­htiö ei tavoit­tele voit­toa, mut­ta se perii kus­tan­nuk­set asukkailt5a. Omako­talo­jen remont­te­ja val­tio tukee mut­ta ker­rostalo­jen ei tue. Kuka voi väit­tää tätä tasapuoliseksi.

    Tämä on tot­ta, mut­ta seu­raa­va tas­a­puolisu­u­songel­ma on vuokral­la asu­vat keski­t­u­loiset ja omis­tusasun­nos­sa asu­vat. Onko oikein, että veron­mak­sa­jat tuke­vat sekä asun­non ostoa korko­jen verovähen­nyk­sel­lä että asun­non arvon paran­tamista koti­talousvähen­nyk­sel­lä, kun vuokral­la asu­va postinkan­ta­ja-lähi­hoita­ja ‑per­he ei saa mitään mis­tään? Kun yhteiskun­ta on tukenut asun­to-osakey­htiön putkire­mont­tia, niin sit­ten tuol­ta vuokral­la ole­val­ta esimerkkiper­heeltä voidaan ottaa entistä enem­män vuokraa… 

    Vuokral­la asu­vat pien­i­t­u­loiset saa­vat asum­is­tuk­sea, joten he eivät tästä kär­sisi. Asumisen verot­ta­mi­nen on kaikkea muu­ta kuin neutraalia.

  32. Pyöräil­i­jäau­toil­i­ja­jalankulk­i­ja: Ongel­ma on osit­tain se, että vihreät on ainakin joidenkin kan­nat­ta­jien­sa mielestä por­var­ille-kapu­loi­ta-rat­taisi­in ‑tyyp­pinen EI-EI ‑puolue, jon­ka tehtävä on etsiä uhkaku­via ja olla teinipunkkarin uhmal­la ja ehdot­to­muudel­la niitä vas­taan ja sopi­vasti yhteiskun­nan ulkop­uolel­la (mut­ta ei niin paljon että menet­tää sen tar­joamia kivo­ja etuja).

    Väsynyt stereo­typ­ia, mut­ta minus­ta tässä kitey­tyy hyvin vihrei­den julk­isu­usku­vaon­gel­ma. Mikään määrä tutkimusti­etoa ei riitä, kun vas­tas­sa on mieliku­va anark­isti­hipeistä vas­tus­ta­mas­sa kaikkea vas­tus­tamisen takia.

  33. Viherinssille:

    Olin epä­tark­ka. En tarkoit­tanut, että bud­jetin yksi­tyisko­hdista pan­taisi­in pystyyn kansanäänestys. Mut­ta monil­la ns. arvokysymyk­sil­läkin on taloudel­lisia vaiku­tuk­sia, joi­ta ehdot­ta­va taho saisi/joutuisi puimaan jo ehdottaessaan.

    Osmolle:

    Minus­takin oikeus remon­tin koti­talousvähen­nyk­seen ker­rostalo­jen osakkaille on hyvä. Tai vähem­män huono kuin nykyti­lanne, vaik­ka sil­lä olisi miiuk­sen­sakin kuten Kasvis­syöjä tääl­lä ja jotkut mm. Hesarin yleisönosas­tossa kommentoivat. 

    Se vauhdit­taisi kor­jaus­rak­en­tamista näinä ankeina aikoina. Kor­jausavus­tuk­si­in ver­rat­tuna se on selkeämpi ja automaattisempi. 

    Vai­h­toe­htona voisi olla esimerkik­si ener­giate­hokku­ut­ta paran­ta­van remon­tin kulu­jen vähen­tämi­nen kiin­teistöveros­ta. Tai pysyvä kiin­teistöveron alen­nus ener­giapi­hille talolle.
    Mut­ta kun kiin­teistövero on kun­nalli­nen vero, kohdis­tu­isi tämä jalomieli­nen aja­tus val­tio­takin pahem­mas­sa raha­pu­las­sa (keskimäärin) ole­vi­in kuntiin.

  34. On siinä lehtimi­esten har­ras­ta­mas­sa tivaamises­sakin jotain. Kaik­ki puolueethan voivat vas­ta­ta että “yritämme tehdä helsingistä parem­man paikan asua ja elää”. Samaan aikaan äänestäjä ihmettelee kun puolueet muis­tut­ta­vat toisi­aan ja kokoomus ja vasem­mis­to ja vihretä mah­tu­vat samaan hallitukseen.

    Kyl­lä poli­itikon kuu­luu ottaa kantaa.

    Mut­ta tietysti jotain järkeä tässä voisi olla. Jos vuon­na ‑85 sanoi jotain niin pitääkö lehdis­tön muis­tut­taa siitä hamaan hau­taan? No ehkä pitää, mut­ta miten nämä rajat sit­ten vetäisi??

  35. Osmo Soin­in­vaara:
    Asun­to­min­is­teri on aivan oikeassa.
    Olet­takaamme, että meil­lä on joko kak­si omakoti­taloa eril­lis­inä kiin­teistöinä tai kak­si omakaóti­taloa niin, että ne muo­dosta­vat asun­to-osakey­htiön. Molmepi­in tulee putkire­mont­ti. Jos ne ovat eril­lisiä omakoti­talo­ja, niihin saa koti­talousvähen­nyk­sen mut­ta jos ne ovat asun­to-osakey­htiö, ei saa. Käytän­nössä asun­to-osakey­htiöt ovat ker­rostalo­ja, mnut­ta se ei poista tätä. Asun­to-osakey­htiö ei tavoit­tele voit­toa, mut­ta se perii kus­tan­nuk­set asukkailt5a. Omako­talo­jen remont­te­ja val­tio tukee mut­ta ker­rostalo­jen ei tue. Kuka voi väit­tää tätä tasapuoliseksi.

    Ei ole temp­pu eikä mikään hyväksyä yhtiökok­ouk­ses­sa vas­tu­un­jakoon muu­tos ja yhtiö­muo­toises­sakin talos­sa hoitaa putkire­mont­ti suo­raan osakkaiden toimes­ta asun­toko­htais­es­ti sopi­en. Toki koor­di­naat­torin tämäkin vaati.

    Ker­rostalois­sa asuu yleen­sä väkeä, joil­la ei ole halua osal­lis­tua kiin­teistön­sä hoitoon ja kun­nos­s­api­toon, vaan edel­lyt­tävät kaiken valmi­ina muiden hoita­mana. Siitä on sil­loin syytäkin mak­saa enemmän.

  36. KariS: Ei ole temp­pu eikä mikään hyväksyä yhtiökok­ouk­ses­sa vas­tu­un­jakoon muu­tos ja yhtiö­muo­toises­sakin talos­sa hoitaa putkire­mont­ti suo­raan osakkaiden toimes­ta asun­toko­htais­es­ti sopi­en. Toki koor­di­naat­torin tämäkin vaati.

    Ker­rostalois­sa asuu yleen­sä väkeä, joil­la ei ole halua osal­lis­tua kiin­teistön­sä hoitoon ja kun­nos­s­api­toon, vaan edel­lyt­tävät kaiken valmi­ina muiden hoita­mana. Siitä on sil­loin syytäkin mak­saa enemmän.

    Eri­no­mainen kom­ment­ti, osakey­htiön osakkaat (siis jotkut, tiedän omas­ta koke­muk­se­tani), luule­vat, että hom­ma hoituu ilman hei­dän kon­tribuu­tio­taan, jos ei halua osal­lis­tua niin rahal­la­han siitä selviää. Eli­ta­so saadaan käyt­tämäl­lä rahaa, jos yhteiskun­nas­sa ei ole rahaa niin käytetään kuponke­ja (=rahaa). Kaikkein hul­luin­ta asi­as­sa on se, että meil­lä on toimi­va asun­to-osakey­htiölain­säädän­tö. Sieltä kun lukee on hie­man viisaampi tai sit­ten kysyy isännöitsijältä??!

    1. Lisäk­si taloy­htiön omis­ta­man kiin­teistön remont­ti­in ei saa koti­talousvähen­nys­tä, vaik­ka sen tek­isi itse. Ei siis esimerkik­si putkiremonttiin.

  37. Juk­ka Siren: Olin epä­tark­ka. En tarkoit­tanut, että bud­jetin yksi­tyisko­hdista pan­taisi­in pystyyn kansanäänestys. Mut­ta monil­la ns. arvokysymyk­sil­läkin on taloudel­lisia vaiku­tuk­sia, joi­ta ehdot­ta­va taho saisi/joutuisi puimaan jo ehdottaessaan.

    Tee konkreet­ti­nen esimerk­ki, niin keskustelu saa vähän lihaa luiden ympärille. Voihan olla, että onkin laa­jem­pi joukko kansanäänestyk­seen sopivia kysymyksiä.

  38. Juk­ka Siren: Mut­ta kun kiin­teistövero on kun­nalli­nen vero, kohdis­tu­isi tämä jalomieli­nen aja­tus val­tio­takin pahem­mas­sa raha­pu­las­sa (keskimäärin) ole­vi­in kuntiin.

    Kiin­teistövero on kovin alhainen vero, siitä ei kovin paljon pääse vähen­tämään. Val­tion ja kun­tien väli­nen tap­pelu on sit­ten erikseen.

    Sit­ten vielä sel­l­ainen vähän epäilevä kysymys tulee mieleen, kan­nat­taako julkisen val­lan yleen­säkään avus­taa ener­gia­re­mont­te­ja. Jos remont­ti ei kan­na­ta rahal­lis­es­ti tek­i­jälleen, mik­si se pitäisi väk­isin lait­taa kan­nat­ta­maan? Sil­loin­han kohden on ener­gian­säästölle huono.

    Koti­talousvähen­nyk­sen varsi­nainen aja­tus on alen­taa palvelu­iden veroki­ilaa. Sen ulot­ta­mi­nen remont­tei­hin on tätä taus­taa vas­ten jos­sain määrin perustel­tua (raken­nus­mies tekee vs. muun alan ammat­ti­lainen tekee itse). Perustelu alkaa kuitenkin ontua siinä vai­heessa, kun remont­ti on jol­lain taval­la joka tapauk­ses­sa pakko tehdä ammattivoimin.

    Olen kyl­lä siitä samaa mieltä, että vähen­nys ei nykyisel­lään ole mitenkään tas­a­puo­li­nen, nykysään­nöil­lä taloy­htiöstä tule­van remont­ti­laskun pitäisi olla kotitalousvähennettävissä.

  39. Osmo Soin­in­vaara:
    Asun­to­min­is­teri on aivan oikeassa.
    Olet­takaamme, että meil­lä on joko kak­si omakoti­taloa eril­lis­inä kiin­teistöinä tai kak­si omakaóti­taloa niin, että ne muo­dosta­vat asun­to-osakey­htiön. Molmepi­in tulee putkire­mont­ti. Jos ne ovat eril­lisiä omakoti­talo­ja, niihin saa koti­talousvähen­nyk­sen mut­ta jos ne ovat asun­to-osakey­htiö, ei saa. Käytän­nössä asun­to-osakey­htiöt ovat ker­rostalo­ja, mnut­ta se ei poista tätä. Asun­to-osakey­htiö ei tavoit­tele voit­toa, mut­ta se perii kus­tan­nuk­set asukkailt5a. Omako­talo­jen remont­te­ja val­tio tukee mut­ta ker­rostalo­jen ei tue. Kuka voi väit­tää tätä tasapuoliseksi.

    Yhtiöjärjestyk­sessä voi määrätä ainakin eril­listalos­sa ylläpi­to­vas­tu­un osakkaalle, ja koke­musteni mukaan sen koti­talousvähen­nyk­sen saa kun liit­tää yhtiöjärjestyk­ses­tä otteen verottajalle. 

    Ker­rostalo­jen osalta on muis­taak­seni säädet­ty vas­tu­ut mut­ter­i­ta­sol­la asoy-lais­sa, joten siel­lä ei onnistune.

  40. “…lehtimiehistä on tul­lut henkisiä perus­suo­ma­laisia, jot­ka halu­a­vat yksinker­taisia totuuk­sia ja selviä syyl­lisiä – syyt kiin­nos­ta­vat vähem­män kuin syylliset.”

    Min­ua syyt kiinnostavat:

    Media mielel­lään ilmoit­taa ole­vansa val­lan vahtikoira. Tämä koira on kuitenkin medi­an kulut­ta­jien ja medi­as­sa ilmoit­tavien yri­tys­ten talu­tus­narus­sa. Sik­si toimit­ta­jat toimi­vat kuten Osmo ker­too. Toimit­ta­jien on myötäiltävä yleisön mieli­halu­ja, kuten perus­suo­ma­laisetkin tekevät, jot­ta media myy parem­min. Se media joka myy hyvin, siinä kan­nat­taa yri­tys­ten ilmoitel­la, se media on kan­nat­ta­va yri­tys. Myös ilmoit­telijoi­ta kohtaan toimit­ta­jien kan­nat­taa olla myötä­sukaisia, jot­ta ilmoit­ta­jat säi­lyvät, jo oman työ­paikkansa turvaamiseksi.
    On noidanke­hä. Medi­aan uskoo suuri yleisö, kos­ka se uskoo siihen, mitä medi­as­sa san­o­taan. Sen sijaan uudet ajatuk­set on vaikea saa­da läpi, kos­ka toimit­ta­jille on tiet­ty ris­ki niistä kir­joit­taa, ja sik­si on tur­val­lista kir­joit­taa asioista niin kuin niistä ennenkin on ajatel­tu. Epäilenkin, että tässä on nyky­on­gelmien perussyy: uut­ta ajat­telua ei syn­ny, ja jos syn­tyy, sitä ei saa­da medi­aan, ja jos vielä saadankin, sitä eivät uskalla toimit­ta­jat käsitel­lä. Se ei nouse keskusteluun.

  41. Osmo Soin­in­vaara:
    Lisäk­si taloy­htiön omis­ta­man kiin­teistön remont­ti­in ei saa koti­talousvähen­nys­tä, vaik­ka sen tek­isi itse. Ei siis esimerkik­si putkiremonttiin.

    http://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Kotitalousvahennys

    “Asun­to-osakey­htiö ei voi saa­da koti­talousvähen­nys­tä. Huoneis­ton omis­ta­ja voi kuitenkin saa­da koti­talousvähen­nyk­sen sel­l­ai­sista kun­nos­s­api­to- ja perus­paran­nustöistä, joiden tekem­i­nen ei ole yhtiön vastuulla.”

  42. KariS: Ei ole temp­pu eikä mikään hyväksyä yhtiökok­ouk­ses­sa vas­tu­un­jakoon muu­tos ja yhtiö­muo­toises­sakin talos­sa hoitaa putkire­mont­ti suo­raan osakkaiden toimes­ta asun­toko­htais­es­ti sopi­en. Toki koor­di­naat­torin tämäkin vaati.

    Onko­han tätä temp­pua mis­sään tehty. Kuu­lostaa oudol­ta, että vas­tu­u­ta voitaisi­in siirtää yksit­täisille osakkaille.

    Ymmär­rän koti­talousvähen­nyk­sen syn­tyneen siitä, että madal­let­taisi­in edes pieneltä osalta työkus­tan­nuk­sia. Nythän sen saa myös vaikka­pa per­he­juh­lan kus­tan­nuk­sista. Tietenkin aina kun luo­daan uusi tukimuo­to, voidaan kysyä kuka mak­saa sen. Luulisi, että asiantun­ti­jat osaisi­vat laskea asun­non keskimääräisen vuosit­taisen huolto- ja kor­jauskus­tan­nuk­sen. Voisiko siitä laa­tia jonkin­laisen automaat­tisen vero­helpo­tuk­sen. Ne, joil­la ei ole varaa siihen pie­neenkään remont­ti­in, eivät pääse koti­talousvähen­nyk­ses­tä naut­ti­maan. Tyyp­illi­nen omako­ti­a­su­ja joutuu vuosit­tain aina jotain nurkkaa kun­nos­ta­maan luokkaa 1000 €:lla.
    Var­maan täl­lainen aja­tus voidaan tyr­mätä teo­ri­as­sa hyvänä mut­ta käytän­nössä mahdottomana.

    Kaikissa tukien reunae­hdois­sa on ikäviä omi­naisuuk­sia. Jos lapselle on antanut ennakkoper­in­tönä yli puo­let asun­nos­ta, ei hän ole enää oikeutet­tu myöhem­min ensi­a­sun­non han­kkimises­sa pääsemään varain­si­ir­toveron mak­samis­es­ta. Pitää siis tietää antaa alle puo­let per­in­tönä. Eihän nämä ole tietenkään verot­ta­jan murheita.

  43. Osmo Soin­in­vaara: lehtimiehistä on tul­lut henkisiä perus­suo­ma­laisia, jot­ka halu­a­vat yksinker­taisia totuuk­sia ja selviä syyl­lisiä – syyt kiin­nos­ta­vat vähem­män kuin syylliset.

    Minus­ta taas suo­ma­lainen media on his­to­ri­al­lis­es­ti täysin poikkeuk­sel­lises­sa tilanteessa, kos­ka medi­an­han kuu­luisi olla val­lan vahtikoira eli valvoa val­lankäyt­täjiä eli hal­li­tus­ta. Medi­an pitäisi puut­tua ja kaivel­la sitä, mitä Soin­in­vaara, Katainen ja Haglund tekevät — ja kri­ti­soi­da heitä siitä. Kuitenkin tilanne on nyt se, että suo­ma­lainen media on ase­moin­ut itsen­sä hal­li­tuk­sen puolelle — oppo­si­tio­ta vas­taan. Tämä on täysin sairas tilanne.

    Täl­lainen kuva ainakin min­ulle on syn­tynyt. Pelkästään lehtien pääkir­joituk­sista huo­maa tämän helposti.

    Toimit­ta­jien puoluekan­nois­sa on selkeä yliedus­tus Vasem­mis­toli­iton ja vihrei­den kohdalla.

    Ja mitä taas tulee siihen, että media muis­tut­taa poli­itikko­ja van­hoista lupauk­sis­taan, niin sehän on vain hyvä asia. Net­ti ei uno­h­da ja loiset saa­vat lop­ul­ta palkkansa.

  44. Yksi ihmettelemisen arvoinen asia on se, mik­si pien­tä äänestyspros­ent­tia pide­tään automaat­tis­es­ti huonona. Ihmis­ten mielip­i­teet ovat val­ta­van eri­ar­voisia. Jos esimerkik­si äänestyspros­entin lasku selit­ty­isi sil­lä, että vähiten yhteiskun­nal­lisi­in asioi­hin pere­htyneet jät­tävät enem­män äänestämät­tä kuin ennen, niin eikö äänestyspros­entin lasku ole lois­ta­va asia?

  45. Jari V: Väsynyt stereo­typ­ia, mut­ta minus­ta tässä kitey­tyy hyvin vihrei­den julk­isu­usku­vaon­gel­ma. Mikään määrä tutkimusti­etoa ei riitä, kun vas­tas­sa on mieliku­va anark­isti­hipeistä vas­tus­ta­mas­sa kaikkea vas­tus­tamisen takia.

    Mihin tutkimus­tu­lok­si­in viitataan. Jos ilmas­to­muu­tostutkimuk­si­in, niin ne ovat perustiedet­tä, jos­sa ote­taan kan­taa (toiv­ot­tavasti tieteel­lisel­la neu­trali­teetil­la) mitä ympäristössä tapah­tuu. Ongel­ma tulee siitä, että poli­it­tis­es­ti puhumme ympäripyöre­itä ja sanomme, että päästöjä pitää vähen­tää. Tätä on puhut­tu jo vuosikau­sia mut­ta suurin osa keskustelus­ta pyörii siinä, että “koh­ta käy huonos­ti”. Ei todel­lakaan mitään lasken­nal­lista tavoitepoli­ti­ik­ka. Tarkoi­tan sitä, että mitä pois ja mitä lisää; numerot ja aikataulut tek­isi terää!

  46. Isoäi­ti­ni, tun­net­tu näyt­telijä kuoli helmiku­us­sa 1962. Sekä Kokoomuk­sen Uudessa Suomes­sa että SLDL:n Kansan Uuti­sis­sa hänestä oli puolen sivun muistokirjoitus

    Samaan aikaan maas­sa oli sekä pres­i­dentin- että eduskun­tavaalit. Etsin pari vuot­ta sit­ten lehdis­tä isoäi­ti­ni nekrolog­it esi­in ja totesin, että sil­loin poli­ti­ik­ka oli paljon nyky­istä mie­lenki­in­toisem­paa, sanoiusinko intomielisem­pää. Mut­ta enpä juuri tunne kaipaa­vani niitä aiko­ja takaisin.

  47. Viherinssi: Perustelu alkaa kuitenkin ontua siinä vai­heessa, kun remont­ti on jol­lain taval­la joka tapauk­ses­sa pakko tehdä ammattivoimin.

    Pitää paikkansa, mut­ta osakkail­la on taipumus­ta vitkutel­la kor­jauk­sis­sa ensim­mäisi­in vahinkoi­hin asti. 

    Koti­talousvähen­nyk­sen määräaikainen, esim 2..4 v, ulot­ta­mi­nen myös asun­to-osakey­htiöi­den osakkaille houkut­telisi kor­jausten aikaistamiseen ja panisi liik­keelle paljon yksi­ty­istä rahaa. Huom., jos määräai­ka on liian lyhyt, se vain nos­taa remont­tien hintoja.

  48. San­teri: Tätä vas­ten nykypäivän kir­joite­tut kielet ovat paljon demokraat­tisem­pia. Kuka tahansa saa osal­lis­tua kir­jakie­len käyt­tämiseen. En vai­h­taisi tätä mis­tään hin­nas­ta pois.

    Täysin samaa mieltä. Olemme kuitenkin ikonien, hymiöi­den, evvkoiden ja iskuot­sikoiden takia menos­sa stan­dard­imerkkikie­len, t.s rajoitet­tu­jen käsit­tei­den suuntaan.

    Sen sijaan mon­et anglis­mit eivät supista, vaan laa­jen­ta­vat suomenkie­len käsitteistöä.

  49. Näyt­tää vähän siltä, että toim­i­tuk­sis­sa on käyn­nis­sä varsinkin junior­i­toimit­ta­jien välil­lä kun­non darvin­istien kil­pailu: Saanko jut­tuni läpi toim­i­tus­pääl­likön seu­las­ta ja ero­tunko kollee­go­is­tani, vai saanko potkut.

    Ase­mansa vaki­in­nut­taneil­la senior­eil­la ja kolum­nis­teil­la on vielä mah­dol­lisuuk­sia ana­lyysi­in, varsinkin ammat­ti- ja aikakauslehdissä.

    Ruotsin ja Englan­nin päiväle­hdis­tö ei myöskään ana­lyy­seis­sa piehtaroi. Ero parhaisi­in ammat­ti- ja aikakausle­hti­in on huikea.

    Leipää ja sirkushuveja!

  50. Kun sat­un juuri nyt kuun­tele­maan YLEn ohjel­maa “Brys­selin koneessa” totean taas, että jos­sain medi­as­sa esitetään vielä suo­ma­laisit­tain hyvää analyysiä. 

    Sääli, että YLE pilasi Puheen. Valvo­jat val­vokoon, ettei saa­man­laista sen­su­uria tapah­du enempää.

  51. Tapio: Valvo­jat val­vokoon, ettei saa­man­laista sen­su­uria tapah­du enempää.

    Anteek­si, selkeäm­pänä toiveenani on, ettei saman­laista “kau­pal­lis­tu­mista” saa enem­pää tapahtua.

  52. Tom­mi Uschanov:

    Ei min­ul­la henkilöko­htais­es­ti olisi mitään sitä vas­taan, että media muut­tuisi asia- ja val­is­tus­pi­toisem­mak­si, vaik­ka van­has­sa Repo­ra­dion hengessäkin. Mut­ta nykyään siihen ei voi­da men­nä, kos­ka KANSA RAIVOSTUIsi.

    Eiköhän sitä val­is­tus­pi­toisu­ut­ta ole ollut jo ihan tarpeek­si (lue=hallituksen määräys­tä). Asi­aakin on, mut­ta se “val­lan vahtikoira” ‑rooli on medi­al­ta ollut aina hukas­sa. Suomet­tumi­nen eli pelku­ru­us yksinker­tais­es­ti tun­tuu ole­van kansan­tau­ti. Vain jotkin har­vat, kuten MTV3 uskalta­vat edes jotenkin kri­ti­soi­da hal­li­tus­ta poli­itikoi­neen ja yksilöidysti poliitikkoineen.

    Mut­ta onhan meil­lä hal­li­tuk­sen pj Katainenkin, joka itkee koko kansalle tyyli­in “pitääkö aina riidel­lä ja arvostel­la minua!” 

    ..“kansa raivos­tu­isi.”

    Umm, meinaatko kansan lähtevän siitä hyvästä kaduille ja veren vir­taa­van? Vai osoit­taako Uschanovin kom­ment­ti juuri yhden suurim­mista ongelmista: hän ja media yksinker­tais­esi pelkäävät suu­tut­ta­mas­ta [val­taapitäjiä]? Vai oliko vain huono vitsi?

  53. Poli­itikoil­la on laatuon­gel­ma, joka on seu­raus­ta puoluei­den vetovoiman vähen­e­mis­es­tä 30 vuo­den aikana. Ensi se näkyi kun­nis­sa, sit­ten Eduskun­nas­sa ja nyt hal­li­tuk­ses­sa ja min­is­te­rien neuvonantajissa.

    Hal­li­tuk­ses­sa näkee, että ‘poli­itikko’ on ammat­tin­imike, eikä luot­ta­muk­sen osoi­tus. Poli­itikon uraa tehdään pää­toimis­es­ti niiden osalta ketkä ekevät ja heille avataan puolu­iden oma merkit­tävä kam­pan­jara­hoi­tus. Muil­la ehdokkail­la ei ole kilpailuvoimaa.

    Tämän seu­rauk­se­na koke­mus­ta yleis­es­tä elämästä ja kansalais­ten arjes­ta ja yhetiskun­nan toimin­nas­ta on vähän.

    eri­tyisen huolestut­tavaa on, että poli­it­ti­nen avus­ta­jakun­ta on osa poli­itikon ammat­tiu­raa. Ensik­si ollaan puolueak­ti­ivi, sit­ten poli­it­ti­nen avus­ta ja sen jäl­keen saadaan paik­ka sopi­valle päätök­sen­teko-organ­isaa­tios­sa. Min­is­ter­it eivät värvää avus­ta­jik­seen osaavia ja konei­ta ihmisiä päätök­sen­tekokoneis­tos­ta tai tiede­laitok­ista — auvus­ta­jan rooli on olla arjen poli­ti­ikan tak­ti­nen neu­vo­nan­ta­ja eikä tiedon prosessoija.

    Pahin asia on, että tuotet­tua tietoa ilmeiesti ei osa­ta käyt­tää. Yliopis­tok­oulu­tuk­sen saa­neet ihmiset? Onko ylio­pi­tois­sa ollut jotain pahasti vial­la vai ovatko amtipoli­itikot sat­tuma­mais­tere­i­ta? Tietoa ja tutkit­tua tietoa on, mut­ta vain poli­it­tis­es­ti itselle mieluinen kel­paa — jos sel­l­aista ei löy­dy niin se keksitään.
    Käytän­nössä kunkin lob­bau­sor­gan­isaa­tioille on annet­tu vapaakortti.

    Kansalais­ten hyv­in­voin­tia ja elämää kovin arvoin edis­tetään. Pikem­minkin omaa vaalipi­ir­iä ja tuk­i­joukko­ja lahjo­taan niin paljon kuin voidaan.

    Heure­ka-sem­i­naari oli jokin­lainen poh­jan­oteer­aus pop­ulis­mis­sa. Six­ten Kork­man ja Erk­ki Liika­nen ovat hyviä koulut­ta­jia, mut­ta eikö hiedän viestään ole tässä jo ehdit­ty kuunel­la? Täl­lä ker­taa ei edes yritet­ty mitään ja avuk­sek­si ekr­toataan paljonko vaal­i­tus muut­tuisi, jos jotain päätetään. Soinin on help­po käyt­tää tilan­net­ta hyväkseen.

    Media on vähän samas­sa jamas­sa. Pää­tomit­ta­jien ammat­ti­taito lie­nee hukas­sa, jol­loin ei organ­isaa­ti­oltakan enem­pää voi odottaa.

    Siis: tietoa o ole­mas­sa, sitä voi käyt­tää. Mis­sä vika ettei kel­paa poli­itikoille eikä medi­alle? Lob­barieden tiedot­teet sen sijaan paine­taan sel­l­aise­naan hal­li­tu­so­hjel­maan saakka.

    Lohtu­na on, etteä poli­itikomme ovat juuri niin hyviä kuin ansaitsemme.

  54. Tuo­mo Niemelä: Umm, meinaatko kansan lähtevän siitä hyvästä kaduille ja veren vir­taa­van? Vai osoit­taako Uschanovin kom­ment­ti juuri yhden suurim­mista ongelmista: hän ja media yksinker­tais­esi pelkäävät suu­tut­ta­mas­ta [val­taapitäjiä]? Vai oliko vain huono vitsi?

    Tarkoitin lähin­nä sitä, että van­hakan­taisel­la val­is­tuk­sel­la oli aikoinaan edel­ly­tyk­set toimia ihan aidosti, kos­ka Ylel­lä oli monop­o­liase­ma. Jos se ei toimin­ut, niin syynä oli ilmaisumuodon kökköys tai tuput­tavu­us, ei viestin varsi­nainen asi­a­sisältö. Mut­ta nykyään kansan raivos­tu­misen help­pona purkau­tu­mistienä olisi kana­van vai­h­t­a­mi­nen jok­sikin muuk­si. Ei siinä veren tarvitse virrata.

    Itsel­läni ei ole mitään sitä vas­taan, että val­taapitävät suut­tuvat minus­ta. Mut­ta tilanne on nyky­is­inä aikoina vaikeampi kuin ehkä voisi kuvitel­lakaan, kos­ka medi­ak­en­tässä on niin paljon fal­skia suu­tut­tamista pelkän suu­tut­tamisen vuok­si. Ja siihen taas en halua mis­sään tapauk­ses­sa samais­tua, kos­ka se on osa ongel­maa eikä ratkaisua.

  55. Hal­li­tus­puolueen poli­itikko ei voi tode­ta, että päätök­siä ei syn­ny, kos­ka hal­li­tus on huono. Eikä sitä, että yksi huonon hal­li­tuk­sen huonoista osasista on vihreä liit­to. Siis­pä hal­li­tus­puolueen poli­itikon on löy­det­tävä syn­ty­puk­ki: täl­lä ker­taa se on media.
    Tuskin toimit­ta­jat teitä poli­itikko­ja estävät tekemästä päätök­siä. Teil­lä eduskun­nasa on kaik­ki lain­säädän­tö­val­ta Suomes­sa. Hal­li­tuk­ses­sa vihreil­lä on myös toimeen­panoval­taa. Käyt­täkää sitä älkääkä itkekö.

  56. Out­sider: KariS: “Ei ole temp­pu eikä mikään hyväksyä yhtiökok­ouk­ses­sa vas­tu­un­jakoon muu­tos ja yhtiö­muo­toises­sakin talos­sa hoitaa putkire­mont­ti suo­raan osakkaiden toimes­ta asun­toko­htais­es­ti sopien.”

    Onko­han tätä temp­pua mis­sään tehty. Kuu­lostaa oudol­ta, että vas­tu­u­ta voitaisi­in siirtää yksit­täisille osakkaille.

    Veron­mak­sajien keskus­li­iton Talous­taito-lehdessä oli joku aika sit­ten varoit­ta­va artikke­li vero­su­un­nit­telukon­steista jot­ka tun­tu­vat lyhyel­lä tähtäimel­lä fik­suil­ta, mut­ta iskevät pidem­mäl­lä tähtäimel­lä lujaa näpeille. Muis­taak­seni myös tuo as-Oy:n vas­tu­un­jaon muut­ta­mi­nen koti­talousvähen­nyk­sen saamisek­si oli lis­toil­la, en tosin muista mis­tä syys­tä. Päätellen siitä että asia oli artikke­li­in sisäl­lytet­ty, sitä on (ken­ties mon­es­sakin yhtiössä) kokeiltu.

  57. Tapio: Sääli, että YLE pilasi Puheen. Valvo­jat val­vokoon, ettei saa­man­laista sen­su­uria tapah­du enempää.

    Aamen tälle! Mikä siinä onkin että juuri ne päs­seim­mät nou­se­vat kuo­hu­jen mukana päät­tävi­in asemi­in tuhoa tekemään?

  58. zack: Yksi ihmettelemisen arvoinen asia on se, mik­si pien­tä äänestyspros­ent­tia pide­tään automaat­tis­es­ti huonona. Ihmis­ten mielip­i­teet ovat val­ta­van eri­ar­voisia. Jos esimerkik­si äänestyspros­entin lasku selit­ty­isi sil­lä, että vähiten yhteiskun­nal­lisi­in asioi­hin pere­htyneet jät­tävät enem­män äänestämät­tä kuin ennen, niin eikö äänestyspros­entin lasku ole lois­ta­va asia?

    Mikäli voidaan olet­taa ihmis­ten tekevän äänestyspäätök­sen sen perus­teel­la, että mikä puolue tai ehdokas olisi kykenevin hoita­maan kansakun­nan asioi­ta, voisi alhainen äänestyspros­ent­ti olla hyväkin asia. Mikäli äänestyspäätös tehdään omista itsekkäistä lähtöko­hdista, ajat­tele­mal­la, että kuka ajaisi omia etu­jani tehokkaim­min; alhainen äänestyspros­ent­ti tarkoit­taisi joidenkin kansan­ryh­mien aliedus­tus­ta päätöksenteossa.

  59. anonyy­mi:
    Min­un mielessäni täy­del­lisessä maail­mas­sa poli­ti­ik­ka olisi sitä, että fik­sut ja viisaat ihmiset kokoon­tu­vat yhdessä miet­timään miten asi­at saadaan jär­jestet­tyä parhain päin keinoista tinkimättä. 

    Niin min­unkin mielessäni. Vaikeaa tässä on se, että täy­del­lisessä demokra­ti­as­sa ei näin ole. Täy­del­lisessä demokra­ti­as­sa jokainen ihmi­nen on yhtä fik­su ja viisas ja jokaisen ihmisen ääni on yhtä paina­va. Täy­del­lisessä demokra­ti­as­sa demokra­t­ian tekni­ik­ka on sel­l­aista, että nämä tasa-arvoiset ihmiset pystyvät otta­maan kan­taa pienem­pi­inkin asioi­hin. Tämä on vaikea aihe, kos­ka ei ole kiva sanoa ääneen, että toiset ovat viisaampia kuin toiset ja sen takia emme voi toimia täysin demokraattisesti.

  60. Viherinssi pyysi anta­maan konkreet­tisia esimerkke­jä arvokysymyksistä,joilla on talous- (esim. vero-)vaikutuksia ja sik­si voisi toimia kansanäänestys seu­rauk­sil­taan mah­doll­sim­man valmi­ik­si pureskeltuna. 

    Kiireessä eivät tule parhaat mieleen, vaan tod.näk. heti kun olen painanut “Kom­men­toi”, mut­ta jotain kumminkin:
    (Varoi­tus: en usko ja varsinkaan toi­vo että tuol­laisia äänestyk­siä tulisi)

    Jonkin nyt lail­lisen elinkeinon kieltämi­nen nopeas­sa tahdis­sa (esim. 20 v siir­tymäai­ka on jo eri juttu).

    Ener­giapoli­it­tiset päätök­set (ydin­voiman alasajo tai tuuli/aurinko/aaltoenergian voimakas tukeminen.

    Jotkin kak­sikielisyy­teen liit­tyvät jutut, kuten julkisen palvelun tv- ja radiokanavat.

    Lukukausi­mak­sut kaik­keen yläas­teen jälkeiseen koulutukseen.

    Uudet moot­tori­ti­et mak­sullisik­si ver­sus PPP-mallil­la rahoitus.

    Jos noista tekee johtopäätök­siä kieli- tai ener­giapoli­it­ti­sista kan­nois­tani, ne ovat toden­näköis­es­ti vääriä.
    Yritin vain arvail­la, mitä “ajas­sa” tai joidenkin päässä voisi liikkua. Mon­et noista ovat ns. nip­peleitä, mut­ta nip­peleistä ne Sveit­sis­säkin enim­mäk­seen äänestävät.

  61. En tiedä kuu­luuko tämä asia nyt tähän, mut­ta olen ymmärtänyt että autoilun vähen­tämi­nen on yksi Vihreän Liiton kyn­nyskysymyk­sistä. Yksi tehokas keino on ollut vero­tus, ei se ole tietenkään vähen­tänyt sitä mut­ta pitänyt kuris­sa. Henkilöau­to­jen vero­tushan koos­t­uu kolmes­ta ele­men­tistä, autovero, käyt­tö­mak­su ja polt­toain­evero. Autovero on Suomes­sa kormeampi kuin EU:ssa keskimäärin mut­ta samas­sa lin­jas­sa muiden jäsen­maid­en, joil­la ei ole omaa auto­te­ol­lisu­ut­ta, kanssa. Korkeaa autoveroa on moitit­tu sil­lä että autokan­ta uusi­u­tuu hitaasti ja van­hat autot saas­tut­ta­vat, mut­ta jokaine tietää että jos autot oli­si­vat reilusti halvemp­pia niin ei kukaan ostaisi vähän saas­tut­tavia ja kulut­tavia vaan kuitenkin mah­dol­lisim­man isoja. 

    Mut­ta mut­ta: Nyt on Vihreän Liiton puheen­jo­hta­ja kärynyt autoveron kier­rosta ja ollut epäiltynä veropetok­ses­ta asi­aan liit­tyen. Hän on siis ajanut ex-vai­mon­sa Ruot­si­in rek­isteröidyl­lä autol­la Suomes­sa ja väit­tää että ei tien­nyt sään­nöistä. Min­ulle aikanaan jo autok­oulus­sa ker­rot­ti­in mitä seu­rauk­sia siitä tulee jos suo­ma­lainen ajaa metriäkään ulko­maille rek­isteröidyl­lä autol­la ilman että omis­ta­ja on mukana, ja auto ei ole ns muu­toau­to tai autos­ta ei ole mak­set­tu autoveroa.Siitä seu­raa kun­non ran­gais­tuk­set. Vihreän Liiton puheen­jo­hta­ja on lisäk­si omas­sa blo­gis­saan selitel­lyt asi­aa että se on epäreilua kun kahdessa maas­sa asu­va ei saa ajaa muuil­la kuin Suomeen rek­isteröidy­il­lä autoil­la. Juuri tässä seikasa autovero­tuk­sen on olta­va veden­pitävä, jos ei ole, niin ei ole mah­dol­lista per­iä koko autoveroa, kos­ka äkkiä ilmaan­tu­isi suo­ma­laisia jot­ka “asu­vat” vuoroin Virossa tai Ruot­sis­sa ja ajaisi­vat ulko­maisil­la autoilla. 

    Minä en edes syytä medi­aa asioiden vääris­telyssä vaan Vihreän Liiton puheen­jo­hta­jaa töp­päilystä, ja ihmette­len miten muu puolue­jo­hto ei ole ohjeis­tanut hän­tä tässä asi­as­sa että edes pitäisi tur­pansa kiin­ni. Tietysti tästä satelee taas ääniä autoilu­un myön­teis­es­ti suh­tau­tu­vien puoluei­den laari­in nim­iltä mainitsematta.

  62. Puolueet ja poli­itikot ovat kopi­oi­neet toim­intat­a­pansa suo­raan etujärjestöiltä.

    Eilen ulkopar­la­men­taari­nen toim­i­ja L.L loi­he lausumaan ettei työt­tömyys­tur­vaan saa hal­li­tus esit­tää muu­tok­sia, tai .…

    Avain­min­is­te­rien taus­ta-avus­ta­jat on otet­tu etu­jär­jestöistä, joten pelikir­ja on opit­tu siel­lä. Päämin­is­teri vaaran­taa teflon­naa­mansa naar­mut­to­muu­den, jos alkaa tekemään val­tiomi­es­ta­son esi­tyk­siä kansakun­nan tulevaisuudesta.

  63. Kyl­lä siltä tun­tuu, että jour­nal­is­tit aliarvioi­vat luk­i­joi­ta, mut­ta ei siinä kaikki:mielestäni myös päät­täjät aliarvioi­vat äänestäjiä. Ainakin jos päät­tämät­tömyy­dessä on takana se, että pelätään ään­ten katoa­van. Ei se niin mene, kyl­lä me äänestäjät osaamme arvioi­da kuka teki hyviä vaik­ka osin kipeitäkin päätöksiä.

    Toisaal­ta jotkut päätök­set saisi­vat jäädä tekemät­tä — esim. Suomen kun­tak­en­tän val­lanku­mous on jotain, mis­tä kansalaisen on todel­la vaikea löytää kul­ta­jyvää eli mitä paran­nuk­sia se tuo elämäämme ja mitä huonoa sen takia jäisi toteutumatta.

  64. Vielä tuos­ta koti­talousvähen­nyk­ses­tä: Verot­ta­ja ei enää itsekään tiedä, kuka saa vähen­nys­tä ja mis­tä. Uuti­nen seuraavassa:
    http://www.taloussanomat.fi/rakentaminen/2011/11/12/ts-taloyhtioissa-kikkaillaan-kotitalousvahennyksella/201116746/12
    Jospa joku kehit­täisi koko vero­tusjär­jestelmään yksinker­tais­tuk­sen. Siitä Nobel-palk­in­to olisi paikallaan.
    Paljonko­han luke­mat­tomien eri­lais­ten pikku­vero­jen per­im­i­nen itsessään aiheut­taa kustannuksia.

    Syyt­tämät­tä hal­li­tus­ta voi kyl­läkin tun­tea sääliä havait­tavis­sa ole­vaa tem­poil­e­vaa talous­poli­ti­ikkaa kohtaan. Mitään luot­ta­mus­ta ei ole use­am­man vuo­den päähän tule­vaisu­u­teen. Mitä uusia rasit­tei­ta veron­mak­saji­in kohdis­te­taan. Muitahan ei mikään kir­paise, siis jos ei ole mis­tä ottaa.

  65. Mikko Kivi­ran­ta: Muis­taak­seni myös tuo as-Oy:n vas­tu­un­jaon muut­ta­mi­nen koti­talousvähen­nyk­sen saamisek­si oli lis­toil­la, en tosin muista mis­tä syystä. 

    Lähin­nä näitä vas­tu­un­jaon muu­tok­sia on tehty eril­listaloy­htiöis­sä. Niiden ole­mas­saolokin on usein seu­raus­ta siitä, että ei ole taloudel­li­sista syistä tehty kiin­teistön jakamista. Eril­liset raken­nuk­set mah­dol­lis­ta­vat varsin pitkälle vas­tu­un jakamisen ilman suuria katastrofeja.

    Sen sijaan jos asun­not ovat samas­sa raken­nuk­ses­sa, rak­en­teisi­in liit­tyvien vas­tu­iden jakami­nen jotenkin muuten kuin kaikille yhteisek­si johtaa ennem­min tai myöhem­min isoi­hin riitoi­hin. Lin­jas­tosa­neer­auk­sen tai julk­i­sivure­mon­tin tekem­i­nen asun­toko­htais­es­ti on käytän­nössä kutakuinkin mahdotonta.

    Se vas­tu­un­jako­taulukko ei ole ihan taivaas­ta pudon­nut. Taval­lisen ker­rostaloy­htiön kannal­ta vas­tu­ut on varsin hyvin mietit­ty, ja niistä isom­min poikkeami­nen on riskialtista. Pienis­sä taloy­htiöis­sä jako ei toi­mi yhtä hyvin, mut­ta pienis­sä taloy­htiöis­sä tais­telun saa aikaan ihan jaos­ta riip­pumat­ta, jos mukaan sat­tuu yksikin han­kalampi tapaus.

  66. Tapio: Sääli, että YLE pilasi Puheen. Valvo­jat val­vokoon, ettei saa­man­laista sen­su­uria tapah­du enempää.

    Siinä meni viimeinen asiao­hjelmia enem­mälti lähet­tävä radiokana­va. Ylen viralli­nen perustelu tem­pulle oli se, että ohjel­man pitäisi koskea enem­män 30–45 ‑vuo­ti­ai­ta kaupunkilaisia.

    Ylen käsi­tys tästä aiheesta on urheilu, mukaan­lukien van­ho­jen ottelu­iden uusin­nat. Eil­isil­tana yritin kuun­nel­la, eikä sieltä muuten tul­lut urheilua. Tuli erään kohderyh­mälle vähem­män tun­netun laula­janäyt­telijän henkilöhaas­tat­telu uus­in­tana kesältä 2011.

    Tietysti asian olisi voin­ut ajatel­la niin, että Puheen muut­ta­mi­nen Urheiluk­si olisi tuonut Suomelle tilaa lähet­tää lisää asiao­hjelmia. Ja höpöhöpö. Ettei vain käynyt niin, että asiao­hjelmien tuot­ta­mi­nen mak­saa rahaa, jol­loin se jätet­ti­in tekemät­tä jol­lain fal­skil­la tekosyyllä?

    Ymmär­rän sen, että Ylen pitää palvel­la eri kohderyh­miä. Voisiko se joskus palvel­la myös meitä hyvin toimitet­tu­ja asiao­hjelmia arvostavia? Van­ha Yle Puhe oli tässä suh­teessa oivallinen.

    (Juu, ei liity asi­aan mil­lään taval­la, mut­ta tuo Ylen tem­paus kyl­lä kismit­tää vieläkin.)

  67. Mikko: Tämä on vaikea aihe, kos­ka ei ole kiva sanoa ääneen, että toiset ovat viisaampia kuin toiset ja sen takia emme voi toimia täysin demokraattisesti. 

    Ei se ole pelkästään tuo­ta. Tar­jol­la ole­vat mah­dol­lisu­udet ovat niin mon­imuo­toisia ja ‑mutkaisia, että niiden ymmärtämiseen ja hah­mot­ta­mi­nen vaatii täysipäiväistä työn­tekoa. Vaik­ka me kaik­ki äänestäjät olisimme yhtä kyvykkäitä kuin kansane­dus­ta­jat, meil­lä ei ole samaa aikamäärää käytössämme asi­akokon­aisuuk­sien hahmottamiseen.

    Erikois­tu­mista tämäkin, mod­ernin yhteiskun­nan kilpailukykytekijä.

  68. Vaik­ka tämä on vähän sivus­sa aiheesta, niin sit­ten YLEstä. Puhe-kanaval­la on toteutet­tu mas­si­ivi­ine tason lasku. Eikä urheilu sitä pait­si ole oikeasti “puhet­ta”
    Jos jol­lain on kaipuu Repo­ra­dioon, niin tässä esimerk­ki jour­nal­is­min tasos­ta silloin. 

    Meille on kuuli­ja lähet­tänyt kysymyk­sen “onko Neu­vos­toli­itossa aseistakieltäytyjiä?
    Kysy­imme tätä ever­sti (eipä muis­tu nimeä) ja tässä vas­taus “Täl­läi­nen on hyvin harv­inaista, mut­ta joskus sitä tapah­tuu. Nämä henkilöt lähetetään hoitoon ja he paranevat pian ja astu­vat riviin”

    Siis näille Ylen osaav­ille jour­nal­is­teille ei tul­lu mie­lenkään muu­ta kuin hymistä, että hom­ma on hoi­dos­sa (kieltäy­tyjän lisäksi)

  69. Aliarvioiko lehdis­tö lukijoitaan? 

    Kyl­lä, ja on tehnyt sitä jo jonkin aikaa. Lehdis­töä ei pelas­ta mikään muu kuin pitkät ana­lyysit ja tutki­va jour­nal­is­mi. Kukaan ei mak­sa net­ti­aikana isku­lau­seista sent­tiäkään, kos­ka niitä voi lukea kaikkial­ta ilmaiseksi. 

    Esimerkik­si: “työn vas­taan­ot­tamisen on olta­va aina kan­nat­tavaa”, on isku­lause. Se ei ker­ro lainkaan siitä, mitä sil­lä tarkoite­taan. Tätä sen sijaan tois­tel­laan koko ajan. Kuka ker­toisi tarkoit­taako hän sil­lä perus­tu­lo­ma­llia vai ken­ties tukien alasajoa. Molem­mis­sa malleis­sa työn vas­taan­ot­tamis­es­ta tulee kannattavaa.

    Kokon­aan toinen asia on sit­ten, kuka niitä perus­teel­lisia ana­lyy­se­ja tulee kir­joit­ta­maan. Toimit­ta­jatyö on myös kriisissä.

  70. Jyr­ki Patomä­ki nos­ti esi­in mukavasti medi­aa vaivaavia ongelmia. Medi­as­sa on alka­nut esi­in­tyä mie­lenki­in­toisia piirteitä. 

    Hesarin matkailu­o­sios­sa oli ker­ran laa­ja artikke­li Viet­namista matkako­hteena. Jut­tu oli mon­i­sivuinen, mut­ta sivua kään­net­täessä yhtäkkiä olikin sivun main­os, että finnair aloit­taa lennot Viet­nami­in tai tar­joaa loma­len­to­ja sinne (en muista tarkkaan). Main­ok­sen jäl­keen artikke­li taas jatkui. 

    Min­ua tämä häiritsi.

  71. Tom­mi Uschanov: Suo­ra demokra­tia on dik­tatu­uri, jos­sa dik­taat­tori on se, joka saa päät­tää kysyt­tävien kysymys­ten tarkat sanamuodot.

    Ja entä kun viidel­lä eri sana­muodol­la olisi saatu viisi eri prosenttilukua? 

    Yksi edus­tuk­sel­lisen demokra­t­ian hyvä puoli on että edus­ta­jat ovat riit­tävän pieni joukko voidak­seen neu­votel­la, ja heil­lä on aikaa ja ener­giaa neu­votel­la, jatkoneu­votel­la ja jatk­jatkoneu­votel­la kunnes äänestet­tävän kysymyk­sen sana­muo­to on saatu hinkat­tua kaikkia tyy­dyt­tävään kuosiin.

    Samo­ja piirteitä saadaan suo­raan demokra­ti­aan ns. jatku­van äänioikeu­den mekanis­mil­la. Asi­as­ta on keskustel­tu tässäkin blo­gis­sa mm. tääl­lä, tääl­lä, tääl­lä ja tääl­lä:

    Ker­taan vielä: perusidea on että edus­ta­ja ei täy­sis­tun­nois­sa äänestäisi yhdel­lä äänel­lä per nainen/mies, vaan yhtä monel­la äänel­lä kuin hän on saanut kan­nat­ta­jia kansalais­ten joukos­ta. Todel­li­nen val­it­si­joiden­sa edus­ta­ja siis. Kansalainen voisi mil­loin hyvän­sä ottaa äänen­sä pois edus­ta­jal­taan, sähköis­es­ti, ja siirtää sen toiselle.

    Eduskun­nan voima­suh­teet siis eläi­sivät jatku­vasti, eikä olisi eri­ty­istä ‘vaalivuot­ta’ johon sumu­tus- ja hyvänlu­pailukam­pan­jat voisi keskit­tää. Riip­puen siitä tuleeko äänien eestaas­si­irtelystä suuri kansan­hu­vi, vai jät­tävätkö kansalaiset enim­mäk­seen päätök­sen­teon ammat­ti­taitoisille edus­ta­jilleen (tehden äänen­si­ir­ron vain väärinkäytök­sen tai närkästyt­tävän syvän lin­jaer­im­ielisyy­den sattues­sa): tästä riip­puen voi olla että eduskun­nas­ta olisi koko ajan putoa­mas­sa ja sinne nouse­mas­sa uut­ta väkeä. Ilmeis­es­ti tuon jatku­van pyöröo­vis­sa kulkemisen hillit­semisek­si (kun jol­lain lail­la pitkäjän­teis­es­ti päätök­siäkin pitäisi pystyä aikaan saa­maan) Tim­on 10.10. 9:49 esit­tämään malli­in oli lisät­ty kak­si­vai­heinen vaali, jon­ka ensim­mäisen vai­heen jäl­keen pyöröovi sulkeutuu.

    Jos nykyjär­jestelmässä 15 edus­ta­jaa ryh­mäkurin rajaa­mana seisoo yhden poli­it­tisen lin­jauk­sen takana, eikö hei­dät voisi kor­va­ta yhdel­lä edus­ta­jal­la joka äänestää lin­jauk­sen puoles­ta 15 äänen pain­ol­la täysistunnossa? 

    Siinä sys­tee­mis­sä on myös omat huonot puolen­sa, yht­enä tärkeänä kysymys kuin­ka sähköi­nen äänestämi­nen jär­jestet­täisi­in tur­val­lis­es­ti ja läpinäkyvästi. Kali­forn­ian koke­muk­set ovat myös jos­sain määrin huolestut­tavia, mut­ta siel­lä sys­tee­mi toisaal­ta muis­tut­taakin enem­män per­in­teistä suo­raa demokra­ti­aa kuin jatku­van äänioikeu­den mallia. 

    Voi myös kysyä että jos jo nyky­poli­itikot pelkäävät kuin­ka GUM ( Great Unwashed Mass­es ) reagoi hal­li­tuk­sen vaikeisi­in päätök­si­in, eikö päätök­si­in pääsemistä helpot­taisi pikem­minkin hätä­jar­rul­la varustet­tu val­is­tunut itse­valtius?

  72. KariS:
    Ker­rostalois­sa asuu yleen­sä väkeä, joil­la ei ole halua osal­lis­tua kiin­teistön­sä hoitoon ja kun­nos­s­api­toon, vaan edel­lyt­tävät kaiken valmi­ina muiden hoita­mana. Siitä on sil­loin syytäkin mak­saa enemmän. 

    Val­tio­val­ta ei kyl­lä sen saa­mat­ta jääneen veroe­dun vasti­neek­si näitä isän­nöin­tipalvelu­ja tajoa, vaan asun­to-osak­keen­o­mis­ta­jat mak­sa­vat niistä kyl­lä ihan yksi­tyisen markki­nahin­nan — ja luon­nol­lis­es­ti se omako­ti­a­sukaskin saa koti­talousvähen­nyk­sen nimeno­maan siitä remont­ti- ym. työstä, mitä hän EI tee itse.

    (Yleis­es­ti yhteiskun­tien taloudelli­nen hyv­in­voin­ti on koko varsi­naisen his­to­ri­an ajan kehit­tynyt, kun ihmiset eivät ole yrit­täneet tehdä kaikkea mah­dol­lista tarvit­se­maansa itse. (viite: Adam Smith, Kan­so­jen var­al­lisu­us, 1776, jos sel­l­aista tarvitaan))

  73. Mikko Kivi­ran­ta: Voi myös kysyä että jos jo nyky­poli­itikot pelkäävät kuin­ka GUM ( Great Unwashed Mass­es ) reagoi hal­li­tuk­sen vaikeisi­in päätök­si­in, eikö päätök­si­in pääsemistä helpot­taisi pikem­minkin hätä­jar­rul­la varustet­tu val­is­tunut itsevaltius?

    No, eivät ne val­is­tuneen ja sivistyneen Kekkosen ajat mitenkään edis­tyk­sel­lisiä olleet, päin­vas­toin. Rak­en­tei­ta uskallet­ti­in muut­taa vas­ta 90-luvun alus­sa IMF-uhkan edessä.

    Kun yksi­tyisel­lä puolel­la ylen­netään tai värvätään uusi johta­ja, keskeisin arvioitavia asia on, saako hän (tehtävään kuu­lu­via) tulok­sia aikaan. 

    Kaik­ki kun­nia kansan vil­lit­si­jöille ja kuun­telijoille, älyköille ja visionääreille, sil­lä heitä tarvi­taan. Mut­ta niin kauan kuin eduskun­tavaalit ovat myös päämin­is­terivaalit, kansalaisen pitäisi ennen kaikkea arvioi­da, saisiko a.o. puolueen puheen­jo­hta­ja (tarvit­taes­sa myös Suomen kannal­ta) tärkeitä tulok­sia aikaan vai onko pääasiana esim. puolueen pitämi­nen kasassa.

    Ihmiset ovat tätä luot­ta­mus­ta aika hyviä arvioimaan, mut­ta näkemieni gallup­pi­en kysymys­pat­ter­it eivät tätä asi­aa tavoittele.

  74. Osmo : “Olen viime aikoina poht­in­ut, mihin kyky tehdä päätök­siä on Suomes­sa kadonnut.”

    No siihen kun Lip­po­nen hääti lehti­toimit­ta­jat eduskun­nan käytäviltä ja näin sit­ten puolue­toimis­tot ovat olleetkin sanomale­htien lähteinä — arvaan vaan.

    Näin vähäpätöisille päät­täjille ei ole jäänyt sijaa toimia yhtään mis­sään vaikut­tavas­sa ympäristössä (=suut tukit­ti­in Lip­posen päätöksellä).

  75. Mikko Kivi­ran­ta: kuin­ka sähköi­nen äänestämi­nen jär­jestet­täisi­in tur­val­lis­es­ti ja läpinäkyvästi

    Ei jär­jestetä, ellei uhra­ta vaalisalaisuutta.

  76. Mikäli voidaan olet­taa ihmis­ten tekevän äänestyspäätök­sen sen perus­teel­la, että mikä puolue tai ehdokas olisi kykenevin hoita­maan kansakun­nan asioi­ta, voisi alhainen äänestyspros­ent­ti olla hyväkin asia. Mikäli äänestyspäätös tehdään omista itsekkäistä lähtöko­hdista, ajat­tele­mal­la, että kuka ajaisi omia etu­jani tehokkaim­min; alhainen äänestyspros­ent­ti tarkoit­taisi joidenkin kansan­ryh­mien aliedus­tus­ta päätöksenteossa.
    ML: za

    tämän­päiväisen kilo­metriko­r­vausten laskemisen peru­misen perus­teel­la täy­tyy tode­ta, että tai­dat­pa olla oikeassa.

Vastaa käyttäjälle Outsider Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.