Kantakaupungin suuret puolueet, kokoomus ja vihreät suhtautuvat kovin eri tavoin autoihin kantakaupungissa. Riidan ovat ratkaisseet lähiöistä äänensä saavat demarit yleensä autojen hyväksi, koska lähiöissä auto on aika luonnollinen asia.
Jotkut kokoomuslaiset haluavat paljon autoja, koska he nyt vain pitävät autoista ja autolla ajamisesta, eivätkä ole vaivautuneet miettimään, mitä autojen suosimisesta seuraa. Unohdetaan heidät ja keskitytään valistuneempien kokoomuslaisten ajattelutapaan. He haluavat autoja ja paljon parkkipaikkoja, koska keskittyvät kilpailuun hyvistä veronmaksajista Espoon kanssa. Alle puolet kantakaupungissa asuvista ruokakunnista omistaa auton, mutta auton omistajat ovat keskimäärin selvästi varakkaampia kuin ne, jotka eivät autoa omista. Tästä kokoomuksessa tehdään se johtopäätös, että pakottamalla taloyhtiöt rakentamaan haluamaansa enemmän autopaikkoja saadaan Helsinkiin parempia veronmaksajia.
Tämä johtopäätös on kansainvälisen kokemuksen valossa väärä. Kaupungin keskusta on yleensä joko kaupungin arvostetuinta asuinaluetta (Pariisi, New York) tai slummiutunutta, jolloin arvostetuimmat alueet ovat kaupungin laidoilla (Bryssel). Keskusta-asuminen on suosiossa joukkoliikennevaltaisissa kaupungeissa, joissa autoilua keskustassa on eri tavoin jarrutettu ja vaikeutettu, ja keskusta slummiutuu autovaltaisissa kaupungeissa, koska asumisolosuhteet keskustassa ovat liikenteen takia huonot ja saavutettavuus ruuhkien takia heikko.
Varakas helsinkiläinen varmaankin omistaa mielellään auton ja parkkipaikan, mutta jos samaan diiliin kuuluu, että kaikilla hänen naapureillaankin on auto, hänen kannattaakin valita autoton vaihtoehto sekä itselleen että naapureilleen. Kantakaupungin katujen tukkiminen liiallisella automäärällä ei johda siihen, mitä kokoomus sillä tavoittelee, vaan vie pikemminkin aivan toiseen suuntaan.
On tehty hirvittävä ja kallis virhe, kun Jätkäsaareen ja Kalasatamaan on pakotettu rakentamaan autopaikkoja yli maksuhalukkaan kysynnän. Lasku tästä tulee suoraan kaupungille kahta kautta. Maanomistajana kaupunki maksaa nuo satojen miljoonien arvoiset autopaikat, koska kallis kaava kapitalisoituu maan hintaan sitä alentaen.
Lisäksi se tulee alentamaan asumisviihtyisyyttä kantakaupungissa, ruuhkauttamaan liikennettä ja vaikeuttamaan saavutettavuutta sekä heikentämään veropohjaa, mikä sekin tulee kaupungille kalliiksi.
Keskustatunneli = vähemmän liikennettä keskustassa = kävelykeskusta = hyvä asia.
Ei ole uskottavaa väittää, että tunneli — joka vie autoja pois keskustan kaduilta — lisää autoja keskustaan.
Perheemme asuu kantakaupungissa. Aamulla vien yhden lapsistamme päiväkotiin ja toisen esikouluun, kolmas on jo yläasteikäinen ja kulkee omin neuvoin kouluun ja takaisin. Ilman autoa aamuinen ruljanssi lastenkuljetuksessa lastenrattaineen ja reppuineen päivineen veisi melkein puolitoista tuntia, ja sama toisinpäin. Auton ansiosta sama operaatio hoituu 25 minuutissa. Auto on meille välttämättömyys. Iltaisin voimme kuljettaa yläasteikäisen lapsemme harrastukseen, ilman autoa ei tämä onnistuisi.
Ilman autoa emme voisi asua kantakaupungissa. Sääliksi käyvät ne raukat, jotka saavat päiväkotipaikan kaukaa Itä-Helsingistä, kun kaupunki on satsannut liian vähän päivähoitoon viime vuosina.
Auto on myös kantakaupungissa monille perheille välttämättömyys. Toivon todellakin, ettei vihreiden kannatus enää tästä kasva, vaikka ympäristömyönteinen äänestäjä olen aina ollutkin.
Auto on huono kapine.
Kyllä vaan virkistyi ja aktivoitua Vaasankatukin kun siitä tehtiin kävelykatu Vihreän aloitetoiminnan jälkeen. Kansaa vallan velloo siinä entisellä ajoradalla. Eiköhän meno vielä vilkastukin kun päästään loka-marraskuuhun? Ja kivijalkayrittäjät kiittävät…
Helsinki on lopulta suhteellisen pieni kylä ja se tulee huomioida vertailuissa näihin suurempiin kaupunkeihin.
“Auton ansiosta sama operaatio hoituu 25 minuutissa.”
Se hoituu kahden asian ansiosta: (1) että teillä on auto, ja (2) että puolella kaupunginosanne asukkaista ei ole autoa.
Jonkin minulle tuntemattoman päättelyketjun seurauksena kuitenkin kannatat politiikkaa, että keskusta-asujillakin auton käyttö lisääntyisi, ja siten ruuhkat kasvaisivat ja sinunkin aamurutiinisi venyisi paljon pidemmäksi kuin 25 minuuttia.
Osmon kirjoituksen pointti oli, että ruuhkaton keskusta olisi autoilijoidenkin etu. Siis niiden jotka jatkaisivat autoilua.
Tuottavat ihmiset tarvitsevat yleensä autoja Helsingin malliin suunnitellussa kaupungissa. Itä-Helsingissä on uudehkoja taloja sekä rakenteella olevia joissa on vain kolmasosa tarvittavista parkkipaikoista. Kun siellä ei myöskään ole asukaspysäköinti-mahdollisuutta niinkuin keskustassa on, voi näissä taloissa asua vain eläkeläiset ja työttömät.
Aina saa lukea näitä stooreja kuinka “auto on meille niin välttämätön kun pitää ajaa sinne ja tänne”. Jos joskus pysähtyisi miettimään sitä että ehkä se auto on juuri se syy ja seuraus siihen suhaamiseen.
Juhani: kuulostaa siltä, että auto on tosiaankin sinulle välttämätön.
Suurimmalla osalla ihmisistä päivittäinen logistiikka on kuitenkin sinun tapaustasi yksinkertaisempaa ja sen johdosta hoidettavissa ilman autoa.
En usko, että kukaan vihreistäkään haluaa autoilua kieltää.
On kuitenkin kaikkien etu, että kaupungissa ajetaan mahdollisimman vähän sellaista ajoa, joka ei ole välttämätöntä. Sen suuntaista politiikkaa kannattaa suosia myös niiden, jotka autoa päivittäin tarvitsevat, koska se vähentää turhaa liikennettä tarpeellisen liikenteen tieltä.
Keskustan pääsee jo nyt ohittamaan kehäteitä yms. väyliä pitkin.
Keskustatunnelia vastaan minulla ei oikeastaan ole mitään muuta kuin se, että se, kuten yksikään muukaan autotunneli koskaan missään, ei ikipäivänä maksaisi itseään takaisin, joten samat rahat kannattaa laittaa johonkin järkevämpään. Ja sillä rahalla saa paljon.
Miksi muiden ihmisten pitäisi maksaa teidän asuinpaikkavalinnasta koituvat kustannukset? Minusta on ihan luonnollista, että nen ihmiset jotka eivät pärjää ilman autoa asuvat siellä missä auton säilytys on halvempaa.
Komppaan kirjoittajaa.
Vihreissä on paljon nuoria ja vähän elämänkokemusta omaavia. Taitaa olla myös semmoisia jotka ei ole lapsia kovin paljoa.
Vaikka on niin kiva ajatella vain itseään, tarvitaan Suomeen lapsia ja perheitä jotka hankkivat lapsia. Ei olisi kestävyys vajetta jos yksi sukupolvi ei olisi jo ajatellut vain omaa napaansa, eikä hankkinut kolmea lasta vaikka se olisi ollut mahdollista. Siksi kolme koska aina osa ihmisistä ei vain saa lapsia vaikka haluaisi. Muistan vielä ‑80-luvulla ihan virallisesti todistetun ettei lapsia tarvita, kyllä kaikki menee hyvin. Joku voisi kaivaa esille nämä koloihinsa piiloutunee ennustajat kertomaan mitenkä lopulta kävikään. Ehkä palstan pitäjä muistaa ketä he olivat.
Lapsiperheiden asumista ja oloa pitää kaikin keinoin helpottaa. Heitä pitää kuunnella. Heidän pitää olla mahdollista asua myös kaupunkien keskustoissa.
Pois vihreyden nimeen verhottu omaan napaan tuijottaminen. Hyvää ympäristö ja kestävää elämistä pitää kehittää myös kansakunnan kannalta kestävästi.
Minulla nyt esimerkiksi on kolme lasta, mutta en ole kokenut tarvitsevani autoa.
Keskusta näivettyy jo senkin takia, ettei siellä ole mitään muuta toimintaa kuin kauppoja. Makasiinienkin toiminta loppui jo aikoja sitten. Ihmisten omasta aloitteesta syntyvä toiminta halutaan aina siirtää jonnekin pois häiritsemästä. Keskusta on “bisneserämaata”, joka on aika ankean näköistä kun kaupat menevät kiinni. Välillä vähän “myöntätuntoisena” katselen turisteja, jotka ovat eksähtäneet tänne silloin kun on joku pyhä tms. ja keskusta on aivan kuollut.
Onkin erittäin kätevää ajaa esim. Lauttasaaresta Kehä I:n kautta Laajasaloon.
Autoilun välttämättömyys keskustan lapsiperheille perustuu siihen, että kaupunki on jo vuosien ajan aliarvioinut roimasti keskustassa asuvien lapsiperheiden määrän. Arvio on perustunut olettamukselle, etteivät lapsiperheet halua asua keskustassa, koska siellä on mm. niin paljon liikennettä.
Alimitoitettuihin päivähoitopalveluihin vetoamalla Juhani ja Jouni yrittävät perustella miksi keskusta-autoilua on edistettävä. En tiedä mitä ihmeen isälogiikkaa tämä on, koska minusta paljon ilmeisempi ratkaisu olisi pykätä enemmän päiväkoteja ja esikouluja keskustaan. Estehän on lähinnä hallinnollinen.
Viidenkymmenen parkkipaikan hinnalla tekee yhden päiväkodin kuudellekymmenelle lapselle. Lapsi on päiväkodissa keskimäärin neljä vuotta.
Auto ei ole kantakaupungissa välttämättömyys. Toki se joskus helpottaa asioita, mutta ilman sitäkin tulee toimeen. Itse asun kantakaupungissa, menen jälkikasvun kanssa joukobussilla päiväkotiin, sieltä busilla keskustaan ja vielä metrolla pari pysäkkiä ja töissä ollaan. Tunti menee. Kuulostaa hankalalta, mutta ei se sitä ole, kun julkinen liikenne toimii.
Osmo, vastustat autoja nyt ihan periaatteesta. Meidän kahden hengen taloudessa on kaksi autoa. Jos molemmille autoille olisi talli tai edes hallipaikka lähellä, olisivat autot entistäkin useammin siellä. Nyt kadun siivous ja auraus jne. manööverit aiheuttavan sen, että autoa on joka tapauksessa siirrettävä, niin silloin sen saman tien ottaa töihin. 🙂
Keskustan tilannetta en tarkasti tunne, mutta Töölössä on lukuisia entisiä autohalleja muutettu liiketiloiksi. Eli vastustamalla autohallien rakentamista vastustat samalla elävää, toimivaa kaupunkia, koska alueelle ei tehdä riittävästi toimitiloja kaupalle ja pienteollisuudelle. 😉
Jotta kaupunki eläisi, on siellä oltava palveluja ja kauppaa. Palveluiden elinehtoja taas on kaksi: joillekkin palveluille tärkeintä on riittävä asiakaspohja alueella. Asiakaspohja tarkoittaa sekä asukkaita että (valkokaulus-) työpaikkoja. Tämän takia lähiöt olivat tuhoon tuomittu idea.
Toisille palveluille taas asiakkaiden saavutettavuus on elinehto, eli paikalle tulee päästä sekä julkisilla että henkilöautolla. Sen takia kadunvarsipaikkojen varaaminen asukkaille ei ole edes asukkaiden etu! 😀 Asukkaiden autot on saatava kohtuuhintaisesti talojen alle.
Kalle. Uskotko markkinatalouteen?
Jos lukuisi autohalleja on muutettu liiketiloiksi, niitä tarvitaan liiketiloina enemmän kuin autohalleina. Autoilijat nyt vain eivät pidä autoilua kuitenkaan niin tärkeänä, että maksaisivat autopaikoistaan enemmän kuin liiketilat niistä maksavat. Kerro hyvä syy, miksi tähän tarvittaisiin (kommunistista) yhteiskunnallista interventiota?
No ainakin sitä tunnelia kauppaavan virkamieskunnan laskelmissa autojen määrässä katuverkossa ei tapahdu juuri mitään muutosta. Kehottaisin myös hetken pohtimaan siitä, että paljonko kohteita joihin joku on sillä autolla menossa on maan alla.
Oden vasta-argumentti on että virkamieskunta on hannareita, sulkee vaan reippaasti vastaavasti katuja, niin kyllä sille tunnelille löytyy maksuhaluisia käyttäjiä. Tässä on vaan mm. sellainen ongelma, että tuollainen ratkaisu ei kyllä paranna keskustan saavutettavuutta henkilöautolla, ja samasta syystä se valitettavilla ja vallitsevilla laskentatavoilla ei ole kannattava.
Minulla on sellainen käsitys, ettei kehäväylää saa kannattavaksi millään lähtöoletuksilla, mutta näkisin mieleläni kunnolla tehdyt laskelmat.
Olen ilkeä, mutta noin nyrkkisääntönä kun autopolitiisessa keskustelussa mainitaan lapsiperhe, niin todennäköisesti loppu on suhteellisuudentajutonta puppua. Näin siksi että liikennejärjestelmän tasolla (ruuhkautuminen, parkkipaikkojen saatavuus, jne.) kysymys on massoista ja siitä miten he kulkevat.
Lapsiperheitä merkityksessä taloudessa asuu alaikäinen on Helsingissä 23% asuntokunnista, konservatiivisemmin kaksi aikuista ja kakaroita on 16% kotitalouksista. Sillä että nämä perheet autoilevat enemmän kuin helsinkiläiset keskimäärin, on ehkä jokusen prosentin vaikutus autojen osuuteen henkilöliikenteestä. Ei tällä voi perustella sitä että esimerkiksi joka ikiselle asunnolle pitäisi olla parkkipaikka, ja jos nyt jostain syystä halutaan tukea nimenomaan lapsiperheiden autoilua, niin se toki kannattaa tehdä suoraan vaikkapa jollain alennuskortilla pysäköintimaksuista.
Aika kaukana ovat teillä kantakaupungissa päiväkodit, jos matkaan menisi puolitoista tuntia kävellen tai julkisella liikenteellä (polkupyörä lienee mahdoton ajatus). Siitä pyyhkeet varhaiskasvatusvirastolle, että molemmille lapsille pitäisi kyllä järjestää hoitopaikka samasta päiväkodista (tässä tapauksessa eskarillisesta sellaisesta).
Työni hoitaminen vaatii autoa (~400km/kk + koti-työsiirtymät ~45km), joten en usko, että työnantajani ilahtuisi, että käyttäisin ~viikon työtunnit pyöräilemällä työaikana. Työautoa se ei kuitenkaan tarjoa, joka on ihan yleistä minun alalla. Asun ja työskentelen PK-seudulla.
Hyvä, sinulle auto on välttämätön ja varmaan lukuisille muillekin. Se ei tarkoita, että se olisi välttämätön kaikille. Siksi monet nuoret eivät hanki autoa, eivätkä edes ajokorttia Helsingissä.
Esim Vantaalla näytetään panostettavan parkkipaikkoihin jopa kuorma-autoille.(minullakin on autossa arviolta 700kg työkaluja ja tarvikkeita). Autoilu on aihe joka tällä palstalla aina muuttuu romanttiseksi “satuiliksi”
1. Tie hyödynnetään tehokkaimmin ns. kaupunkibulevardina, jossa nopeus on n.50km/h. Haittojen vähentyessä rakennukset voidaan tuoda lähemmäksi tietä. Miksi Hgin lähestymisväylien ja kehien nopeus on 80km/h?
2. Polttomoottoriautokin on hieno väline, kun sisällä on 4–5 ihmistä ja tavarat. Pk-seudulla autossa lienee nykyään keskimäärin <1.5 ihmistä. “Älykkäällä” liikenteellä matkustajien määrä voitaisiin moninkertaistaa. Sen kehittämisessä olisi entisille nokialaisille töitä. Aika pitkälle voisi päästä vaikkapa kaupunkitunnelin hinnalla.
3. Sähköauton luvataan ratkaisevan monta ongelmaa, mutta sitä markkinoidaan 2 tonnin tankkina, jossa matkustaa yksi ihminen. Missä on 1–2 hengen versio, joka puolittaisi ajokaistan leveyden tarpeen? Pohjolassa matkustajien ja akkujen vaatima lämpö pitänee kuitenkin tuottaa polttamalla
Markkinatalous on ihmeellistä. Kun kaupunki “myy” ilmaiseksi kadunvarsipaikkoja, ei synny muuta paikoitusmahdollisuutta kaupalliselta pohjalta. Jos haluttaisiin ohjata asukkaiden autot pois kadun varsilta, on yksi mahdollisuus tehdää se nostamalla kadunvarsipaikoituksen hintaa. Satasen korotusten sijasta, minusta ensivuonna voi siirtää pilkkua vähän. Tämä vaatii toki sen, että samalla kaavoitetaan mahdollisuuksia rakentaa autohalleja.
Tanskassa on asunnolle oltava yksiselitteisesti autopaikka. Ensisijaisesti paikan on oltava autotalli, toissijaisesti kelpaa autohalli. Se vähentää oleellisesti rikollisuutta. Asuin melkein parikymmentä vuotta Espoon suunnalla. Autooni tehtiin sinä aikana kaksi kertaa kilikalikeikka ja kerran se varastettiin kuukaudeksi (Kallioon) -> vaikutukset vakuutusmaksuihin! Niinä vuosina kuin autolle oli autotalli, ei se kärsinyt kertaakaan, eikä minulta mennyt sitä paria kolmea päivää asioiden selvittelyyn!!
Lyhytaikainen kadunvarsipaikoitus taas on elinehto kaupalle tai palvelulle. Haluammeko palveluita Helsinkiin? Minä haluan palveluita tänne ja edellytyksenä sille on edullinen autopaikka minulle sekä monelle muulle.
Nyt jos ongelma on oikeasti tämä “kommunistinen interventio” niin varmasti teet sitten kaikkesi sen saman poistamiseksi helsingin kaupungin joukkoliikenteeltä. (Kun kaupunki maksaa yli puolet lipun kustannuksesta.)
Veikkaan että et tee.
En usko ongelman oikeasti olevan tämä “kommunistinen interventio” vaan se ettei se interventio kohdistu vihreiden kannattamaan asiaan.
Toisin sanoen, kirjoituksessa on kyse poliittisesta retoriikasta.
Mun mielestäni on väärin osoitella sormia lähiöissä asuvia kohtaan. Lähiöissä asuvat enemmistö lapsiperheistä, koska lähiöt ovat sopivampi ja edullisempi elinympäristö heille. kantakaupungissa asuu enemmistö sinkuista ja hyvin suuri osa eläkeläisistä. Tällainen on työnjako useimmissa eurooppalaisissa suurkaupungeissa.
Autoilua kantakaupungissa voidaan vähentää rakentamalla luoteis-eteläsuuntainen metro joko Pisara-radan osana tai kokonaan erillään sekä jo ennen sitä perimällä tietulleja keskustaan pyrkiviltä autoilijoilta.
Just just. Vähän niinkuin Stockmann ja Sokos kärsivät tästä kadunvarsipaikoituksen puutteesta. Se tuntuu olevan niille suorastaan elinehto.
Kommenttini kritisoikin lähinnä sitä kuinka helposti kanssaihmiset tuntuvat tietävän kuka autoa tarvitsee ja kuka ei. Yleistäminen on helppoa. Autoilua ei vähennä myöskään se, että kovinkaan kauaksi ei tarvitse kotoa lähteä, kun auto tulee halvemmaksi vain 1–2 matkustajan lastilla esim. junaan verrattuna.
Luulen, että tuo sopisi vihreälle valtuustoryhmälle hyvin. Siis radikaali kadunvarsipysäköinnin hinnan korotus. (vaikka nyt ei ihan edes täydellä dekadilla — saako niitä siiten poistaa käytöstä, jos niiden havaitan jäävän osittain tyhjäksi?)
Täsmentäisin vielä, että kaupungin olisi siis annettava lupa autohallin rakentamiseen halukkaille? Sen ei tarvitsisi rakentaa niitä itse tai määrätä taloyhtiö tai sellaisen rakennuttaja sellainen tai sellaisen osa kustantamaan?
Minusta tässä on kyse vieläkin suuremmasta asiasta kuin autojen viemästä tilasta.
Kysymys mielestäni kuuluu, että mitä autojen tilalle?
Miten ihmiset saadaan tulemaan keskustaan?
Olisiko keskusta ilman autoja entisestäänkin tyhjempi?
Suomalaisen kaupungin keskustassa, Helsinki mukaan luettuna, on ne tutut ketjujen liikkeet, ketjujen ravintolat, apteekki, alko, rautatieasema- ja linja-autoasema.
Ihmiset juovat alkoholinsa nykyään pääosin kotona, koska “räkälät” eivät hirveästi houkuta ja “laadukasta” alkoholia saa halvalla kotiin.
Ostokset sujuvat helpommin netissä ja suuressa automarketissa.
Itseasiassa se automarketti on sellainen, kuin viihtyisän keskustan pitäisi olla. Ainakin osa näistä on varsin onnistuineita, siellä on “pääkatu”, jonne tullaan pääovista, kaupan kassalta ja sen varrella on sitten muita liikkeitä, kahviloita ja ruokapaikkojakin. Ei ole liikenteenmelua, eikä saasteita. Ihmisvilinää riittää. Ainoa haitta on ettei auringonvaloa näe.
Itsekin asioin Tampereella suuressa automarketissa, jonne ajan pyörällä. Siellä on hyvä pyöräteline katoksen alla, postiautomaatti, laajan valikoiman ruokakauppa ja varsinkin kalatiski, ja niin edelleen. Samasta kaupasta löytyy myös ihan hyvä retkeilyosasto ja taloustavaraosasto.
Kun vertaan entisen kotikaupunkini keskustaa, Tampereen keskustaa ja Helsingin keskustaa klo 17–18 jälkeen arki-iltana niin aika kuollutta se on jokaisessa kolmessa paikassa.
Elokuviakin katsotaan hyvin pitkälti kotiteattereissa, musiikista puhumattakaan.
Jos ihan keksimällä pitäisi keksiä miksi mennä keskustaan niin ei tule oikein muuta mieleen kuin bussin vaihtaminen, ohi ajaminen jonnekkin muualle menossa ollessa tai teatteriin meneminen.
En usko että pelkällä autojen poistamisella keskustat puhkeavat kukkaan, kyllä siellä pitää olla jokin syy miksi mennä sinne. Nykyään kun ei tarvitse mennä kahvilaan tapaamaan tuttavia, vaan voi jutella sosiaalisen median kautta tai vaikkapa Skypellä.
Toisaalta, jos keskustasta saataisiin asumista ajatellen viihtyisämpi alue ja myös lapsiperheet otettaisiin hyvin huomioon, esimerkiksi rakentamalla leikki- ja liikuntapaikkoja myös keskustoihin niin asia voisi muuttua. Erilaisia katoksia kävelykatuineen.
Mutta, edelleenkin on ongelmana se, että miten ihmiset ja elinkeinot nykyaikana saadaan houkuteltua keskustoihin? Kun ne ovat kuitenkin kadonneet sieltä “luonnollisen talouskehityksen” nimissä.
Keskustat ovat ahtaita ja siten tietysti autojen poistaminen toisi tilaa muille, jota kannattaa varmasti osittain kokeilla. Ehkä vaikka muutaman kadun kokeiluna. Itse pidän kyllä paljon erilaisista kävelykaduista, joiden reunoilla olevat kahvilat ja liikkeet ovat “avoimia” kadulle.
Toisaalta, meillähän on jo tori- ja kauppahallikulttuuri. Toimisivatko kävelykadut ja riittäisikö niille asiakkaita?
Mihinkään yksityiskohtiin minun on turha mennä, kun on kyse Helsingistä, jota tunnen kovin huonosti. 🙂
Jos Helsinki yhdistyy Vantaa ja/tai Espoon kanssa, niin tämän jälkeen kantakaupungin asioista päätetään entistä suuremmassa määrin lähiöistä käsin. Ajatus on varsin huolestuttava.
Kyllä ihan tunnetun ja ymmärrettävän päättelyketjun seurauksena lastenhoitopaikkojen sijainti (tai kahden hoitopaikan eri sijainti) johtaa joukkoliikenteen käytön mahdottomuuteen. Ja sama pätee myös esikaupunkeihin, kahdella bussilla päivähoitoon ei ole tolkullinen vaihtoehto.
Suunnittelulla voisi ennakoida ja ratkaista tällaisia, mitä ymmärrän Soininvaaran usein ehdottavan.
Optimaalinen kaupunkirakenne on asutuskeskus (ydin) — palvelukehä — asutuskehä — palvelukehä — jne.
Kukin palvelukehä on hyvin saavutettavissa sekä sisemmästä että sitä seuraavasta ulommasta asutuskehästä. Liikenneverkko muodostuu säde- ja kehäväylistä.
Se mikä jää puuttumaan on “seksikäs” yksi ydin joka on helppo mieltää ja markkinoida. Onko suurikin murhe?
Tarkennus: …yksi palveluydin…
Täysin samaa mieltä!
Itse kokeilin kahden lapsen yksinhuoltajana parin vuoden ajan julkisella liikenteellä kulkemista.
Työ + tarhamatkoihin meni päivässä noin kolme tuntia ja vi***us yltyi lopulta niin pahaksi, että ostin auton ja vi***us loppui. Kun lapset menivät kouluun, vaihdoin auton fillariin. Asuinpaikkana oli Ruoholahti, tarhapaikat Kampissa ja Punavuoressa, ja työpaikka Espoossa.
Omalla autolla kulkeminen tuli sitäpaitsi halvemmaksi, kun kilometrejä oli vähän ja välissä seutulipun raja.
Julkinen liikenne on mukavuudeltaan edes suurinpiirtein kilpailukykyinen auton kanssa vasta silloin, kun se on autoilua kalliimpaa, ja toisaalta hinnaltaan se on kilpailukykyinen vasta silloin, kun se on autoa niin paljon epämukavampaa, ettei sitä käytetä kuin taloudellisesta tai ideologisesta pakosta.
Jos ei olisi joukkoliikennettä, kaupunkissa olisi sellaiset ruuhkat, että kenelläkään ei olisi hauskaa. Joukkoliikenteen subventoinnista hyötyy epäsuorasti myös yksityisautoilijat.
Itäväylällä oli aivan poskettomat ruuhkat 1960-luvulla. Matka Puotilasta keskustaan kesti 40 minuuttia. Ruuhkat poistettii tekemällä Itäväylälle bussikaistat, jonka jälkeen riittävän moni siirtyi bussiin ja ruuhkat katosivat. Joukkoliikenteen suosimisesta hyötyivät todellakin kaikki.
Vihreät ovat aivan väärä porukka sotkeutumaan näihin autoasioihin ne jos saa päättää täällä liikuttaisiin hevosilla.
Parkki paikka 100 vuotta
Vihreät ovat aivan väärä porukka sotkeutumaan näihin autoasioihin ne jos saa päättää täällä liikuttaisiin hevosilla.
Päiväkotirakennuksen käyttöikä on myös juokseenkin rajaton. Kyse oli siis invest6oinista, ei käyttömenoista. Käyttömenot ovat yhtä’ suuria, oli päiväkoti lähellä tai kaukana kotoa. Niitä pitäisi tehdä asuintaloihin niin, että päiväkoti on muutettavissa asuinhuoneisto(i)ksi, kun tarve3 päiväkodille hiipuu.
Eikö tällöin väki siirtyisi ihan omatoimisesti joukkoliikenteen käyttäjiksi ilman mitään nettomaksajien taskuista kaivettuja subventointeja?
Pothue1
Tuytustu teoriaan ulkoisvaikutuksista. Siitä, että Virtanen jättää autonsa talliin ja siirtyy ratikan käyttäjäksi hyötyvät kaikki muut. Siksi kaikkien muiden kannattaa subventoidea joukkoliikennettä. Niin tehdään jokseenkin jokaisessa suurkaupungissa maailmassa.
En minä Brysselin keskustassa ole huomannut slummiutumista. Tosin perspektiivini on aika lyhyt, ensimmäisestä vierailustani kaupungissa on noin 15 vuotta. Minusta Brysselin keskusta on oikein mukava runsaine kävelykatuineen. Uskon kuitenkin, että ydinkeskusta ei ole kovin mukava asuinpaikka turismista johtuen.
Brysselin keskustaa siellä pohjoisen aseman tienoilla pannaan nyt voimakkaasti uuteen uskoon, mutta pahaan kuntopon se pääsi fyysisesti ja sosiaalisesti. Tulotaso kaupungin uylkopuolella on selvästi korkeampi kuin keskustan alueilla. Tai oli. Nythän kaikkialla maailmassa keskusta-asumisen suosio kasvaa.
Laittakaapas kaavamääräyksiin päiväkotivelvoite autopaikkavelvoitteen sijaan. Autoahan ei edes tarvita, jos ei tarvitse lapsia kuskata päiväkotiin. Samalla säästyisi kaupungilta päiväkotien rakentamisrahat.
Joo, rautatieasemanseudut ovat muuallakin maailmassa lähes poikkeuksetta muuta kaupunkia epäsiistimpiä. Mutta eikös Brysselissä ole aika toimiva joukkoliikenne? Tämän arvion esitin puhtaasti kokemuksillani turistina.
Kehotan myös tutustumista käsitteeseen “yhteismaan tragedia: http://en.wikipedia.org/wiki/Tragedy_of_the_commons
Autoilu on juuri tällainen. Autoilun valinta hyödyttää aina valinnan tekevää yksilöä ilman, että tämän pitäisi maksaa aiheuttamastaan haitasta muille. Tietenkin jos meillä olisi riittävän korkea ruuhkamaksu, ei joukkoliikennettä tarvitsisi subventoida.
Sitä paitsi joukkoliikenteen subventiosta suurin osa taitaa valua siihen, kun joukkoliikennettä pitää tasa-arvosyistä ajaa myös pitkin autokaupungin katuja. Joukkoliikenteen varaan suunnitellussa kantakaupungissa sitä ei juuri tarvita. Jos tarvitaan, sekin johtuu lähinnä autojen aiheuttamasta haitasta joukkoliikenteen sujuvuudelle. Esimerkiksi kalliiksi haukuttu raitioliikenne on itsekannattavaa, ja jos se voisi liikennöidä ilman autojen häiriöitä, sen tuloista voisi maksaa ratikkaradatkin. (Kaupunkihan maksaa autoilullekin kaikki sen tarvitsemat väylät, joten sikäli joukkoliikenteenkään väylien rakentaminen ei edes ole subventiota.)
Kyllä helsinkiläislähiössäkin on mahdollista pysäköidä työvälineenä käytettävä kuorma-auto yön yli. Paikkoja ei tosin ole siihen erikseen suunniteltu vaan pysäköinti tapahtuu kevyen liikenteen väylillä, valvontaahan ei koskaan ole klo 16 jälkeen.
Näin se käy. Hommat hoituu ja kukaan ei ole vastuussa (kunhan kukaan ei jää peruuttaessa alle). Ilmeisesti lähiöitä ei kuitenkaan oikeasti suunnitella työssäkäyville asukkaille tai ainakaan duunareille…
Meillä on kaavoissa kuorma-autojen pysäköintipaikkoja ihan niin kuin Vantaallakin.
Jostain kumman syystä paikat sijaitsevat sen verran kaukana asunnoista että työstä rasittuneet rekkamiehet eivät jaksa kävellä sieltä asti kotiinsa vaan parkkeeraavat ikkunan (ja myös naapurien ikkunan) alle.
Paperilla/tietokoneruudulla normin mukaan suunniteltu ei aina toteudu käytännössä. Tervetuloa joskus vierailemaan todellisuudessa.
Niinpä joo, teoriassa tietenkin näin.
Käytännössä mukaan tulee muuttuja nimeltä suomalainen rakentamisen laatu (ns. elvytyksestä puhuttaessa mainitaankin usein mantra/klisee “homekoulu”)…
Mutta hyvä että excelillä asia on kunnossa ja ainakin se home on edes sitten ikuista…
Esikouluikäinen osaa kävellä yksinkin. Päiväkoti-ikäisen voi kävelyttää tai viedä pyörällä, ellei sitten ole valittu päiväkoti niin kaukaa, ettei jaksa. Jos on, niin syyllinen löytynee peiliin katsomalla.
Nähtävästi ilman autoa ei pärjää, kun tehdään kaupunginosaa autoilun ehdoilla. Kannattaisi siis muuttaa lähiöön, jossa ihan oikeasti pärjää kävelemällä, pyöräilemällä ja joukkoliikenteellä.
Jos pussinperästä ajaa toiseen pussinperään, niin väkisinkin joutuu kiertämään.
Jaa, ajattelet, että Lauttasaaresta pitäisi saada ajaa keskustan kautta. Ok, mutta ei sitten espoolaiset eli suljetaan Länsiväylä ja liikenne ohjataan Hietsun kohdalla pohjoiseen Kehälle pois keskustasta.
Olisi, jos katutilaa ei oteta takaisin kevyelle liikenteelle, terasseille tai viherkaistoille. Eli siis ihmisille.
Nykyään tosin harrastetaan vain kovia pintoja eikä sisäkattolevyjä laiteta. Eräässäkin kehänvierysmarketissa sisämelu on suurempi kuin ulkomelu, koska mitään vaimennusta ei sisällä ole.
Eräs yrittäjä pysäköi rekkansa sillalle. Nyt on joko lopettanut tai pitää taukoa. Parhaimmillaan oli kaksikin samalla sillalla. Vaikutuksista siltaan en tiedä. Toivottavasti korjauskustannukset laskutetaan, jos rakenteet väsyivät.
Niinpä. Jos olisi ympärivuorokautinen pysäköinninvalvonta, joka myös hinaisi autot heti pois, löytäisi rekkamieskin itsestään energiaa kävellä jonkin matkaa.
Ei aivan näin ykseinkertiasta. Elämme kuunalisesa maailamssa, jossa kaikki on alttiina rappetumiselle. (toetaa nimim. epätoivoinen omakotitaslon omistaja). — Päiväkodin muuntmainen asuntokätyyöön ei välttämätä oel simppeliä.
Katajanokan kärkeen on rakennettu päiväkoteja juuri sillä periaatteella, että ne ovat vähän aikaa päiväkotikäytössä ja muutetaan sitten asunnoiksi. Ei mitenkään vaikeata.
Tässä on pahasti muna vai kana ‑tyylinen ongelma. Kun kaupunki rakennetaan autoilun ehdoilla, siitä tulee sellainen että ilman autoa ei pärjää (etäisyydet pitkiä, paljon tilaa parkkeerausta varten, pieni asukastiheys). Kun tästä johtuen autoilevaa väestöä on paljon, rakennetaan uusikin kaupunki autoja varten. Jostain olisi hyvä laittaa kierre poikki ennenkuin Helsinkiin ei enää mahdu muutakuin parkkipaikkaa ja viisikaistaisia autoteitä.
Autopaikan rakentaminen taloyhtiöön muiden asukkaiden kustannuksella nyt on vain itsekästä ja törkeää, en ymmärrä miten tuollaista voi päästä läpi.
Tuo pitää teoriassa paikkansa, mutta kaupunkibulevardi tarvitsee onnistuakseen sen kaupungin. Jos Mannerheimintien alkupää haluttaisiin muuttaa kaupunkibulevardiksi, se voisi onnistua johonkin Tullinpuomiin asti: nopeusrajoitus viiteenkymppiin, paikoitusta lisää, pyöräkaistakin pitäisi sopia mukaan ja puut. Tullinpuomista eteenpäin puuttuu sitten se kaupunki!
Oletko huomannut, että Mannerheimientien ympäristöä kaavoitetaan kaupunkimaiseksi pienin askelin Ruskeasuon korkeudella?
Hyvin pienin askelin ja vain aivan kadun viertä. Nyt tehdään niitä päätöksiä, jotka olisi pitänyt tehdä 40-luvun lopulla. Mutta kuten sanoit, ollaan menossa oikeaan suuntaa.
Jos katsot vaikka Google Maps’n ilmakuvaa alueesta, niin havaitset heti ongelman ytimen. Spåran pitäisi kerätä matkustajia 300 m:n käytävästä molemmin puolin rataa. Tullinpuomilta eteenpäin ei ole mitään mitä kerätä! Esimerkiksi kadun pohjoispuoli on pelkkää puisto muutaman pistetalon jälkeen.
Helsingissä on varaa ja tarvetta tiivistää rakentamista aivan keskustan lähelläkin. Rakennuskohteita löytyy jopa Taka-Töölöstä! Vain riittävän tiivis kaupunkirakenne takaa palvelut ja pidemmän päälle julkisen liikenteen.
Olen ainakin huomannut. Ruman näköistä jälkeä, kylmää ja uutenakin kuin entinen “köyhien stocka” Ehkä viihtyisyys palaa, kunhan ne terassit ja kevyt liikenne tulevat paikalle. Ainakin tutut pyrkivät muuttamaan pois heti kun kukkaro antaa periksi. Vaikka onhan siellä se punainen mökki muistona.
Autokaupunkia esiintyöntävistä voimista kauppa on suurimpia syntisiä. Kaupungit ovat syntyneet kauppapaikoiksi ja vaihdanta keskittyi kaupungin saavutettavimpaan kohtaan, keskustaan.
Kun tämä kuvio särkyi auton yleistyttyä, kaupunkikehityksen pallo oli hukassa vuosikymmeniä. Nyt autokaupunki on havaittu hyvin yleisesti huonoksi kehityssuunnaksi ja mm Helsingissä puolueet laidasta laitaan ovat jo tiiviin kaupunkirakenteen puolesta.
Mikä puolue on tässä aktiivisin ja ketkä kulkevat vanavedessä, on hyvä keskustelunaihe. Sanoisin, että ei-autopuoluetta kannattaa nykyisin valtaosa
kunkin puolueen jäsenistä. Laivan kääntäminen reitin mutkassa vaatii navigointitaitoa.
Mikä on muuten nykyaikaisen suurkaupungin saavutettavin piste? Se ei välttämättä ole historiallinen keskusta tai se mitä pidetään kaupungin keskustana. Ja jos kaupunki kasvaa onko se yhä sama ja onko järkevää pitää se samana kuin on ollut 1900-luvulla? Mikä on Helsingin väestöllinen keskipiste? Kaupungeilla halutaan olevan palveluydin. Tämä palvelee etenkin turismia mutta ei välttämättä kaupungin koko asukaskantaa. Asukkaita voisi palvella paremmin palvelukehä tai ‑verkosto.
“Autokaupunki” ehkä joo. Mutta “metrokaupunki” myös.
Olen Osmon kanssa sinänsä samaa mieltä siitä, etten ymmärrä miksi Helsinginniemellä pitäisi autoilla. Minusta kuitenkin Vihreiden agitoima menetelmä autoilun vähentämiseksi menee takapuoli edellä puuhun.
Suluttamalla niemelle johtavat moottoritiet saadaan helposti aikaan liikennekaaos kantakaupungissa (varsinkin 4–5 aikoihin iltapäivällä). Jostain syystä Helsinkiin on sijoittunut liiaksi työpaikkoja, josta seuraa liian paljon liikkumisen tarvetta. Monet työpaikoista ovat ns. korkean statuksen paikkoja, joihin ei busseilla ole tapana kulkea. Onko yhteiskunnan viisasta pyrkiä vielä enemmän uuvuttamaan näitä henkilöitä vaikeuttamalla heidän työmatkojaan entisestään?
Liikenteen tarkoituksellinen haittaaminen on kuitenkin samankaltainen toimenpide kuin että sähkön kulutuksen vähentämiseksi vaihdettaisiin ihmisten sulaketauluihin kolmen ampeerin sulakkeet. Kyllähän kansalainen sinänsä oppisi muutaman palaneen propun jälkeen sähkönkäyttöään sääntelemään, mutta silti…
Mutta ei siinä vielä kaikki. Kun sähkönkäyttöä vielä haluttaisiin siitäkin vähentää, niin asennettaisiinpa pääjohtoon niin suuri vastus, että pistorasiassa olisi korkeintaan vajaa sata volttia mikäli edes hyyskän kattovalo olisi kuormana. Tämäkö olisi ratkaisu?
Kyllähän kieltämättä sillä tavalla asukasparan liemet pysyisivät paljonkin entistä viileämpinä, eikä stereoistakaan lähtevä hiljainen piipitys enää naapurin korvia pilaisi. Ongelma on siinä, että kaikki näin “säästetty” energia muuttuisi hukkalämmöksi siinä pääjohdon vastuksessa, ja ainoa vaikutus olisi asukkaan moraalin väitetty parantuminen. Tarkoitus oli kuitenkin säästää sähköä eikä järkeä, eikö niin?
Tämän takia meidän ei ehkä pitäisi niin innokkaasti pyrkiä lisääämään resistiivisiä elementtejä pääjohtoihin sähköasennuksissa sen enempää kuin yhteiskuntasuunnittelussakaan. Parempi on vähentää hyötykuormaa rationalisoimalla tarpeeton pois. Yhteiskuntaakin voisi pääsääntöisesti pyrkiä kehittämään muilla menetelmin kuin ideologis-elitistisen nimby‑v*ttuilun kautta, mikä on viime vuosina muotoutunut vihreän liikkeen pääasialliseksi toimintatavaksi. Liike on lakannut olemasta yhteiskuntaa eteenpäin vievä aktiivinen voima, ja muuttunut reaktiiviseksi laumaksi sivuraiteelle ajautuneita katkeria jääriä, joiden pääelinkeino on pyrkiä viimeiseen hengenvetoon osoittaa “olevansa periaatteessa oikeassa” käytännöllisyysaspekteistä vähät välittäen. (En lue Osmoa tähän kärkijoukkoon.)
Mielestäni Helsingin liikenneongelmien ratkaisussa olisi parasta keskittyä vähentämään liikenteen _tarvetta_ eikä menetelmiä. Ei Helsingin maaperä ole yhtä pyhää kuin Jerusalemin, koska yksikään profeetta ei ole Kalliossa tai Töölössä syntynyt eikä kuollut. Siksi eturivin työpaikat (joissa työskentelevät edellyttävät ja myös nauttivat porvarillista elintasoa eikä betonisia neukkukuutioita) voisivat hyvin sijaita jossain muualla kuin tuolla ahtaalla niemellä, jonne pääseminen on tuskan takana sekä seutubussilla että työsuhde-Jaguaarilla.
Vai pidetäänkö Stora-Enson pääkonttoriakin Katajanokan katveessa vain siksi, että satunnaiset paperikoneasiat on rivikansalaisen kätevä hoitaa matkalla laivaterminaaliin spriinhakureissulle? Vaikuttaa aika kaukaa haetulta hyödyltä, mikäli sen takia kymmeniä kuutiometrejä paremman tason konttorirottaa on sinne ja sieltä peltiastioissa rahdattava jok’ikinen arkipäivä.
Työpaikat valitsecat aika paljon itse sen, mihin katsovat järkeväksi asettua. Helsingin niemeltä pyritään nyt pois. Ymmärtääkseni Stora Ensokin on siirtymässä ellei jo siirtynyt. Talo ainakin on remontissa ja kaavoite4ttu muuhun käyttöön.
Historialliset keskustat ovat olleet erilaisia tukku- yms. toreja joilla tapahtui sitä vaihdantaa.
Elintarviketukut ovat siirtyneet motareiden varsille. Tieto, raha ja osakkeet ovat virtuaalisia. Fyysisten objektien kuluttajakauppakin tapahtuu yhä enemmän netissä ja toimitus kuriirilla kotiin tai työpaikalle. Vaihdanta tapahtuu muualla.
Nykyään keskusta määrittyykin sen kautta missä nuorehkot ihmiset kokoontuvat tarkoituksena päästä vaihtamaan ruumiinnesteitä…
Katsoin Helsingin suurpiirien väestömäärät ja sijainnin. Väestöllinen keskipiste taitaa olla ehkä pienellä yllätysmomentilla keskinen suurpiiri. Siihen kuuluu Wikipedian mukaan mm. Pasila. Pasilassa on muistinvaraisesti Pasilan asema. Onko se hyvin saavutettavissa olevaa aluetta? Helsinkiin suunnitellaan uutta valtakunnan kirjastoa. Olisiko kirjaston mielekkäin paikka siis Pasilassa? Onko turistien ydin-Helsinki eri asia kuin asukkaiden ydin-Helsinki? Onko niiden oltava sama kun 1900-luvullakin oli niin. Helsingin kaikki ongelmat ovat heti kertaluokkaa pienempiä jos asukkaiden kaupungin ydin ja mittakeppi on ~Pasila? Eteläinen suurpiiri on ratkaisu enintään kymmeniksi vuosiksi. Keskinen suurpiiri on tuhatvuotinen valtakunta :). Kuten huomaatte en todellakaan asu Helsingissä enkä tiedä siitä juuri mitään. Mutta Helsinki on kuitenkin Suomen mittakaavassa IsoVeli ja elintapojen mittari numero 1. Siksi mielenkiintoinen seurattava.
Helsingin pääkirjasto on nyt Pasilassa, mutta aika vähän siellä käy asiakkaita verrattuna pikkuruiseen sivupisteeseen Postitalolla tai Richardinkadun kirjastoon, vaikka sekin on varsinaisen keskustan ulkopuolella.
Et sinä työpaikkoja keskustasta pois siirtämällä saa liikkumisen tarvetta vähennettyä, todennäköisemmin päinvastoin. Asuinpaikan valinta pääkaupunkiseudun sisällä kun ei mene kovinkaan vahvasti työpaikan mukaan, ja vaikka menisikin niin sillä puolisolla on sitten kuitenkin työpaikka jossain muualla.
Ampumalla työpaikat asuntojen tavoin haulikolla ympäri seutua keskustan ruuhkat kyllä pienevät, mutta kehätiet ovat sitten kahta kauheammassa tukossa kun joukkoliikenne ei toimi sitäkään vertaa kuin nyt. Säteittäinen liikenne keskustaan kun nyt on vielä aika helposti järjestettävissä verrattuna järjestelmään, jossa matkoilla ei ole minkäänlaisia yhteisiä alku- tai loppupisteitä.
Tietysti lähiöihin mahtuu helpommin uutta moottoritietä monikertaistuvaa autoliikennettä varten, mutta en nyt varsinaisesti pitäisi sitä kovinkaan tavoiteltavana tilana.
Porvarillinen elintaso tarkoitti muuten aika pitkään kivitaloa kaupungissa. Jopa sana “porvari” tarkoittaa kaupunkilaista. Ehkä sitä kaupunkia pitäisi rakentaa lisää, eikä niinkään lähiöitä?
Tarvitseeko tästä asiasta väitellä, kun sen voi selvittää paikkatietoaineistosta. Ymmärtääkseni väite on, että kantakaupungin ulkopuolella oleviin työpaikkoihin ihmiset tulevat lyhyemmän matkan päästä kuin kantakaupungissa oleviin työpaikkoihin. Minulle ei ole (vielä) tästä tutkittua tietoa, mutta olisin valmis lyömään vetoa, että niissä keskimääräinen työmatka on pidempi ja että niihin tullaan harvemmin jalan, fillarissa tai joukkoliikenteellä.
Siis mitä ihmettä nyt oikein kirjoitat? Autoilun valitsevat maksavat vallan helkkaristi veroja eri muodoissaan. Vapaamatkustajia ovat lähinnä kaikki muut. Joukkoliikenteellä on tietenkin hyötynsä myös autolla liikkuville, mutta sitä subventoidaan melko runsaasti. Polkupyöristä ei makseta pyöräveroa.
Outotec muutti juuri Niittykummusta uusiin tiloihin Matinkylään Länsiväylän varteen Ison Omenan kupeeseen. Yritys halusi säilyä samalla alueella, koska kampuksen yli 800:sta työntekijästä suurin osa asuu kävely/pyörämatkan päässä.
Samoin ymmärtääkseni muidenkin lähialueen suurten yritysten(Orion,Metsä,Tapiola,Kone,Neste,Nokia,Outokumpu jne) työntekijät asuvat pääosin Espoossa Länsiväylän molemmin puolin.
Olisi mielenkiintoinen tutkimus. Mielekästä (inhimilliseltä kantilta) olisi tarkastella myös matka-ajan suhteen.
Kuinka paljon keskimääräinen liikenteen nopeus hidastuu etäisyyden funktiona paikasta jota pidetään Helsingin ytimenä. Ytimessä liikennenopeus lienee käytännössä jalankulkunopeus (en kiellä hölkkäämästäkään vaan kannustan). Jossakin, ei niin kovin kaukana, edetään 120 km/h.
Ajattele sitä vuokrana julkisesta tilankäytöstä.
Kenties huomaat, että yksityisautoilu on kuitenkin aika halpaa.
Metrokaupunki ei ole kuolemassa. Kaupungit tiivistyvät ja kun henkilöliikenne on ratkaistava tehokkailla, edullisilla ja nopeilla kulkutavoilla — moottoritiet ovat kaupunkiliikenteessä poissulkeutuva vaihtoehto — metro pitää pintansa.
Oikeassa joukkoliikennekaupungissa on Helsingin kokoluokassa metrolle selkeä tilaus. Kannattaa seurata, mitä valintoja maailmalla tehdään tässä kaupungistumisen kiihkeässä vaiheessa.
Pelkällä metrolla ei tulla toimeen, vaan lisäksi on oltava lähijunia, ratikoita ja busseja verkkoa täydentämässä.
Pasilan tavoitettavuus on Helsingin parhaita. Sinne pääsee junalla, bussilla ja raitiovaunulla. Ja lisäksi pyörällä ja kävellen erinomaisia kevyenliikenteenväyliä pitkin. Miksi se ei houkuttele kävijöitä?
Koska Pasilaan ei pääse kävellen sieltä, missä ihmiset liikkuvat normaalisti, vaan sinne pitää tehdä erillinen junamatka. Kirjasto kymppiin paljon useampi voi pistäytyä kävellen sieltä, missä he liikkuvat muutenkin. Yhtä hyvin voisit kysyä, miksi Stockmannin päämyymälä on Aleksilla eikä Pasilassa.
Höpsismiä. Olet useamman vuoden ja postauksen ajan ylistänyt joukkoliikenteen ylivertaisuutta, kattavuutta ja edullisuutta (“kausilippu on käytännössä ilmainen”). Ilmeisesti kalliit yhteydet eivät sittenkään toimi. Olisiko syytä pienentää joukkoliikenteen 50 % subventiota?
Stockmann on Aleksanterinkadulla siksi, että yhtiötä perustettaessa Fredriksbergin tila oli lähinnä kallioista joutomaata ja myöhemmin kaatopaikka. Ei tavarataloa kukaan kaatsille perusta.
Vaikka joukkoliikenne olisi ilmaista, huonossa paikassa oleva palvelupiste on huonossa paikassa, koska myös ajalla on merkitystä. Pasila ei ole hyvä paikka keskuskirjastolle ei ainakaan pitkään aikaan, koska kukaan ei piipahda Pasilaan huvikseen. Siellä on pieni kerrostalolähiö ja paljon sisäänpäin kääntyneitä toimistoja, mutta ei mitään kaupunkikulttuuria.
Kyse on lähinnä autokaupunki-ideologian mukaisesta toimintojen erottamisesta, eli siitä, että työpaikat ovat yhdessä paikassa, asunnot toisessa ja palvelut kolmannessa. Tällöin matkoja tulee väkisinkin paljon ja ne ovat pitkiä. Kaupunkiympäristössä toimintojen välillä ei ihannetapauksessa pitäisi olla minkäänlaista eroa, vaan sekä asunto, työpaikka, lähikauppa ja illallisravintola voivat löytyä samasta korttelista (tai jos ei, niin sitten naapurikorttelista).
Vaikka tilanne tässä suhteessa on jo nyt keskusta-alueella aika hyvä, rakennusten käyttöä pitäisi saada kauttaaltaan nykyistä joustavammaksi määräyksiä keventämällä. Markkinatalous pitäisi kyllä huolen toimintojen jakautumisesta (käytännössä siis toimistoja muutettaisiin asunnoiksi).
Tämä ei ole mikään autokaupunki-ideologiakysymys. Toimintojen eriytyminen on kaupungin luontaista kehitystä, ja luo kaupunkijatkumoon kontrastia ja elävyyttä. Se että matkat ovat pitkiä on seurausta hajautuneesta kaupunkirakenteesta, joka ei ole toimintojen eriytymisen seurausta vaan tietoinen suunnittelupäätös.
Eurooppalaisissa metropoleissa on kauppakatuja, kävelykatuja, räätälikatuja, kenkäkatuja, aikuisviihdekatuja, ruokailuaukioita, bilealueita, pankkikatuja, toimistokaupunginosia jne. kävelyetäisyydellä toisistaan ilman että välissä täytyy olla kaupunkimotarin ja/tai junaradan halkoma melualue. Isommat työpaikkakeskittymät hoituvat raskasraiteella kunhan on ensin huolehdittu riittävästä tiheydestä.
Kauppa keskittyy kauppakeskuksiin meillä ihan ilmastosyistä, vähän etelämmässä riittää joku viihtyisä puoli- tai täyskävelykatu. Olen aika monta hiihtolomaa viettänyt milloin missäkin eurooppalaisessa suurkaupungissa, eikä missään (no, Pietaria lukuunottamatta) ei ole tullut vastaan samanlaista ilmastosurkeutta.
Kun kaavoitetaan tarpeeksi tiheää asuinaluetta (oikeaa kaupunkia), sinne ei voi olla syntymättä rittävää palvelurakennetta jollei se ole kaavassa erityisesti estetty (ja miksi olisi?). Jos kilowattitunnilla pääsee kymmenen kilometriä, ei pitkätkään etäisyydet (lue: ykköskehälle, Pasilaan, Pitäjänmäelle yms) ole mikään ongelma edellyttäen että joukkoliikenne on asianmukaisesti järjestetty.
Toimintojen eriytymisen ja autokaupungin väistämätön suhde on pohjimmiltaan ajatusharha. Kehien toimintoja voidaan tuoda isossakin mittakaavassa jalankulkumittakaavaan jos vaan halutaan, ja tuottaa vaikkapa huonekalukauppakortteli joka luultavasti vetää muita saman alan yrityksiä puoleensa, eli lopputulos olisi tässä esimerkissä vähän kuin järjelliseksi skaalautettu Lommila.
Kyllä ne lähiöt on nimenomaan kaavoitettu sillä tavalla, että toiminnot ovat erillään. Ja nimenomaan siitä syystä, että aikanaan autokaupungin suunnitteluideologiana oli se, että toiminnot eivät saa limittyä. Eli lähiöissä ei vahingossakaan ole toimistoja, kauppa on siellä ostarilla eikä missään muualla ja ulkosyöttöinen liikennejärjestelmä mahdollistaa “sujuvan” liikenteen motarille ja sitä pitkin töihin (ja motarit tehokkaasti katkaisevat yhteydet lähiöistä toiseen. Mutta eihän sinne naapurilähiöön ole tarkoituskaan mennä, ei sitä niin ole suunniteltu).
Kyllä näistä suunnitteluideologioista on kirjoitettu kokonaisia kirjoja joissa seikkaperäisesti todistetaan miksi juuri tällainen malli on “paras”, nykyään ne toki onneksi jo kyseenalaistetaan.
Riittävän tiheä perinteinen kaupunki tosiaan on se “oikea vastaus” tähän ongelmaan, mutta sellaistahan ei Suomessa olla rakennettu pitkään aikaan. Eikä se silloinkaan meikäläisillä normeilla ole mikään automaatio että palveluita syntyy; saas nähdä minkälainen nukkumalähiö Kalasatamastakin tulee.
Lähiöistä puuttuu pääkatu, koska suunnitteluideologian mukaan autoväylien varrella ei saa olla mitään. Siksi ne on käännetty poispäin sisääntulotiestä.
Suunnitelmat taisivat toimiakin noin viiden vuoden ajan lähiöiden tultua kokonaan valmiiksi. Sitten aika ajoi valmiiksi annettujen piirustusten kun yhteiskunta ja ihmisten elintavat muuttuivat.
Sen siitä saa kun leikkii jumalaa ja kuvittelee että ihmiset ja yhteiskunta asettuvat kiltisti valmiiseen muottiin vuosikymmenien ajaksi.
Alunperin liukuhihnalähiöt oli tarkoitus purkaa ja rakentaa uusiksi uuden muodin mukaan sitten kun niiden “tekninen” aika tulee täyteen. Valitettavasti tämä kaikkein tärkein osa suunnitteluideologiasta on unohdettu kokonaan…
Kyllä toimintoja on eriytetty iät ajat. Sellaisia ehjiä ja homogeenisia kokonaisuuksia kuten Torkkelinmäki, Engelinaukio tai Senaatintori on sittemmin pidetty hyvinkin viehättävinä, kutakin omalla tavallaan.
Kaupunki hajosi siinä vaiheessa kun mittakaavaa ja nopeutta ryhdyttiin kasvattamaan, ja tässä on keskeistä nimenomaan yksityisautolla liikkumisen tavoitenopeus. Signaalien ja viestien koko joudutaan moninkertaistamaan jotta ne ylipäätään olisivat autoilijan havaittavissa, ja yhdessä liikkumisen viemän tilan kasvattamisen kanssa luodaan jalankulkijan kannalta vieras ja epämiellyttävä ympäristö, siis juuri sellainen jolla tehokkaasti eristetään lähiöt tai pahimmillaan kaupunginosat toisistaan.
Mielipidekysymys, mutta itse pidän vääristynyttä mittakaavakäsitystä ensisijaisena esteenä hyvälle kaupunkisuunnittelulle. Tälle on sukua “liikenteen sujuvuus” jolla käytännössä tarkoitetaan yksityisautoilun vaivattomuutta. Väärä mittakaava johtaa sitten ajonopeuksien kasvuun, meluun, turvattomuuden tunteeseen ja ylipäätään epämiellyttävään kaupunkikokemukseen.
Tämä on hyvin mahdollista. Mutta sitten kannattaa kysyä kysymys siitä, miksi kaupat saavat asiakkaita peltojen keskelle, ja voisiko tämän kehityksen kääntää ympäri.
Tällä hetkellä esikaupunkiperhe käy pari kertaa viikossa kaupassa ja hakee sieltä muutaman kymmenen kiloa elintarvikkeita ynnä muuta kerrallaan. Samainen perhe arvostaa kaupassa suurta valikoimaa sekä kohtuullisia hintoja ja pyrkii minimoimaan ruokakaupassa käytettävän ajan kokonaisajankäytöstä.
Tässä pelissä keskustan kivijalkakaupat putoavat pois valikoimansa, hintatasonsa ja saavutettavuutensa vuoksi. Kaikkea toki on saatavilla, mutta se edellyttää monessa kaupassa käymistä, minkä jälkeen niiden kauppakassien siirtely muuttuukin kovin työlääksi ja aikaavieväksi. Yksi ratkaisu on käydä Tukkimiehen ruokaosastolla hakemassa kaikki, mutta siellä pitää käydä useamman kerran, jos kaiken aikoo itse kantaa.
Esikaupungin oman ostarin pikkukauppa menestyy sillä, että sieltä voivat paikalliset elämäntapaleppoistajat hakea päihteensä ja unohteliaat esikaupunkilaiset unohtuneen kahvimaitonsa kello 22.30. Ja silloinkin merkittävä osa asiakaskunnasta tulee paikalle peltilehmän pötsissä.
Tämä kauppahavainto on sinänsä merkittävä, koska se on aika selkeästi havaittavissa hyvin monessa kaupungissa. Päivittäistavarakaupat ovat muualla kuin keskustassa, koska keskustan logistiikka ja hintataso eivät päivittäistavaroita suosi.
Hintatasoon voi olla vaikea vaikuttaa, mutta kehityksen kääntämistä auttaisi sekin, että kansalainen saisi päivittäistavaransa mahdollisimman nopeasti ja sujuvasti. Jos vastaus sisältää jokapäiväisen kaupassakäynnin työmatkalla, kaupassakäynnin pitää olla todella nopeaa. Toisaalta nykyisellään vaikkapa nettikauppa kotiinkuljetuksella voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto.
Eikös tutkimustieto nytkin jo kerro, että Helsingin asioista päättää nyt enimmäkseen kantakaupungissa tai sen lähellä asuva edustajisto eikä suinkaan lähiöiden asujat?
Kenties siis saataisiin myös lähiönäkökulmaa mukaan päätöksentekoon.
Väite ei ole se minkä ymmärsit, Osmo, ja sen minkä ymmärsit, pystyt todennäköisesti paikkatiedoin todistamaan. =)
Työmatkan kilometreinä mitatun pituuden sijasta pitää tarkastella työmatkan ajallista pituutta, ja lisäksi työmatkasta aiheutuvan kokemuksen epämiellyttävyyttä ja stressaavuutta.
Valitsemalla jopa ajallisesti pitempi työmatka voi koettu elämänlaatu parantua huomattavasti enemmän kuin mitä tuntee auton ratissa menettävänsä.
Eräässä toisessa kommentissa huomautettiin “porvarillisen” elämäntavan nimenomaan tarkoittavan kaupungissa asumista. Kapean historiallisesti tämä väite on sinällään tosi, mutta nykyaikainen kaupunkiasuminen on, poislukien muutamat poikkeustapaukset Eirassa, kaikkea muuta kuin mitä tuo porvarillisen luokan asuminen kauan sitten loppuneella eeppisellä kultakaudella oli.
Neukkukuutioita (joissa itsekin olen asunut elämästäni 75%, ja siksi oikein hyvin tiedän mistä puhun) voi paremmin verrata slummiasumiseen. Siinä määrin virikkeetön ja rajoittava asumismuoto se on, ja sieltä poispääseminen on monelle varhaiskeski-ikäiselle ja keskiluokkaiselle suuri taloudellinen kannuste.
Minun teesini on se, että valtaosa Länsiväylän aamu- ja iltaruuhkissä käkkivistä ovat siellä pakotettuna, vastoin tahtoaan, tehtyään vastentahtoisen kompromissin muun elämänlaatunsa turvaamiseksi. Tässä keskustelussa pääasiallisena ruuhkanpoistamismenettelynä ehdotetaan sanalla sanoen tätä yksilöä lisää kurjistavia pakkotoimia.
Osmo toteaa myös, että työpaikat valitsevat itse missä työpaikat haluavat olla. Tämäkin on sinällään totta, toistaiseksi. Vastakkain on kuitenkin se, halutaanko kepittää eläviä ihmisiä (työssä kävijöitä) vai instituutioita (työpaikkoja) kustannusohjauksella ja pakkohiillostuksella. Hajasijoitusta ei välttämättä tarvitse tehdä edes kehäkolmosen ulkopuolelle.
Muilta osin tämä keskustelu vaikuttaa minusta lillukanvarsiin takertumiselta. Teknillisiin yksityiskohtiin ja tarkoitushakuisen etevästi valittuihin “tilastoihin” vetoamalla tuskin päästään mihinkään suomalaisen yhteiskunnan elinvoimaisuuden kehittämisessä. Sellainen toiminta ei ole muuta kuin jarruvaunun virittelyä, mikä on muodostunut Suomen pääelinkeinoksi pian Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen. Epäilen keskustelun osanottajien myös itse tiedostavan tämän sisimmässään.
Mahtavaa logiikkaa. Ihmisen liikkumisentarve johtuu välineestä joka on tehty tuota tarvetta tyydyttämään.
Osmo, se hirvittävä ja kallis virhe pysäköinnin suhteen Jätkäsaaressa ja muilla uusilla asuinalueilla on se, että autopaikkoja ei laiteta kadunvarsiin. Kaupunkisuunnittelussa on tehty ideologinen ratkaisu, että kadunvarsipaikkoja pitää keinotekoisesti vähentää. Se lukee jo virallisessa pysäköintistrategiassakin. Kun kauhistelet asuntojen hintoja uusilla asuinalueella, niin katso kuitenkin ensin peiliin.
Laske vähän. Jätkäsaaren autopaiat eivät mahdu kadunvarteen. Maan alle pitäisiu mennä joka tapauksessa. Kadunvarsipysäköinti vaatisi katujen levittämistä eli tonttien pienentämistä, eli tuhansia asukkaita vähemmän. Menetettynä rakennusoikeutena maanpäällinen pysäköinti olisi vielä kalliimpaa.
Kadunvarfsilla on kuitenkin paikkoja tilapäiseen pysäköintiin.
Jos otetaan annettuna se, että valtuutettujen enemmistö ei nykyisistä autopaikkanormeista luovu, vihreillä voisi olla asiassa kaksi vaihtoehtoista äärilinjaa. Joko hyväksytään kantakaupungin vahva lisäautoistuminen (esim. Mechelininkadulla) ja voitetaan kaupungin asukasluvun maksimaalinen kasvattaminen, tai sitten kaavoitetaan Jätkäsaareen suuria puutarhaomakotitontteja. Kadunvarsille jäisi tässä mallissa automaattisesti vieraille riittävä määrä paikoitustilaa.
Mielenkiintoinen autokaupunkia puolustava Randall O’Toole blogi. The Antiplanner. Joka nimensä mukaisesti ei usko liialliseen suunnitteluun.
http://ti.org/antiplanner/
Ensinnäkään ei pidä paikkaansa että kadut voisivat olla kaikkialla huomattavasti kapeampia ilman autopaikkoja. Taloja ei useinkaan voi laittaa vieri viereen, muuten tulee pimeää sisälle. Käytännössäkin sen näkee uusilla alueilla, talot eivät ole yhtään lähempänä vaan kadunvarret ovat täynnä tarpeettomia ulokkeita. Väitteesi on myös ristiriitainen: jos kerran on mahdollisuus asioimispysäköintiin, niin miksei sitten asukaspysäköintiin? Ovatko ne asioivien autot jotenkin kapeampia? Jätkäsaaresta: Kuinka paljon siellä tarvitaan tilapäistä pysäköintiä? Luultavasti ei juuri lainkaan. Eihän siellä ole mitään palveluja ulkopuolisille. Tosiasiassa on ideologinen, ei taloudellinen päätös ajaa autot parkkihalleihin. Ja juuri tämä ideologia, eivät autot sinänsä, nostavat tarpeettomasti asuntojen hintoja. Osmo, sinä olet yksi syyllisistä tähän järjettömyyteen, joten feidaa vähän paasaamista siitä, että autot nostavat asuntojen hintoja. Argumenttisi “kaikki autot ei mahdu kadulle” on myös outo. Laske vähän. Jos vaikka 70% autoista saadaan kadun varteen ja 30% halliin, niin onhan se huomattavasti halvempaa kuin laittaa 100% halliin ja kadunvarsille jotain orpoja pajuja ja lumikasoja. Aina löytyy niitä, jotka halajavat autolle omaa pesää, no maksakoot siitä. Lopuille riittää katupaikka.
Jos asukkaiden autot mahtuisivat edes auttavasti kaduille, pitäisi olla vinopysäköinti molemmilla puolilla. Se vioe tilaa verrattuna siihen, että on asiointipysäköinti toisella puolella. Lisäksi se, että kadunvarsipaikat annetaan asukkaiden viikonloppuisin tarvittavien autojen seisottamiseen tarkoittaa sitä, että satunnaiseen pysäköintiin ei jää tilaa.