Monthermé — Boult-sur-Suippe

Pyöräily­blog­gaus­ta Travemünde-Pariisi:

Maanan­tai, Mon­ther­mé — Boult-sur-Suippe

Kun aamul­la sain vart­tia yli kahdek­san kam­me­tuk­si itseni aami­aiselle, viereisessä pöy­dässä istunut min­un ikäiseni kolmi­henk­i­nen seu­rue teki lähtöä fil­lareil­la. Kahdel­la maantiepyöräl­lä ja ilman tavaroi­ta. Kol­mas ilmeis­es­ti oli liik­keel­lä huolto­joukkona autol­la. Kos­ka oli tulos­sa läm­min päivä, olisi min­unkin pitänyt lähteä aikaisin.Tähän asti olin aamuisin viivytel­lyt, jot­ta läm­pöti­la kohoaisin kaksinu­meroisi­in lukemiin.

En saanut hotellin net­tiä toim­i­maan. Ei siis Hesaria aamukahvil­la, ei blo­gin kom­ment­tien hyväksymistä eikä sääen­nustet­ta. Ei myöskään tietoa lähistön pyöräre­it­eistä. En saanut myöskään lähete­tyk­si valmis­tunei­ta päiväkir­jamerk­in­töjä avus­ta­jal­leni, joten blo­gi laa­haa nyt tapah­tu­mien jäl­jessä pahasti.

Eilen reis­tail­lut matkamit­tari ei suos­tunut tänään mihinkään. Mis­tä sitä nyt uuden saisi? Siinä on kon­tak­tivirhe, var­maankin kos­teud­es­ta johtu­va. Pitäisikö kon­tak­tip­in­to­ja hioa vai pahen­taisiko se tilan­net­ta ennestään? Matkan mit­taami­nen on nyt GPS:n varas­sa ja siten hyvin häir­iöaltis. Keskinopeut­ta en pysty mit­taa­maan lainkaan, mut­ta se on ehkä vain hyvä. Suun­nistamiselle tämä tuot­taa vaikeuksia.

Joen vart­ta kul­ki eri­no­mainen ja suosit­tu pyöräre­it­ti. Mutkit­tel­e­van joen seu­raami­nen tuot­ti ylimääräisiä kilo­me­tre­jä, mut­ta kilo­metrit oli­vat halo­ja. Läh­es tyyni sää, sileä asfalt­ti. Se riemu lop­pui 20 km:n jäl­keen. Ylimääräisiä kilo­me­tre­jä kiemurtelu ei tuot­tanut kuin kolme, joten reit­ti oli myös tietä nopeampi.

Otin tähtäimeen Reim­sin, vaik­ka en uskonut ihan sinne asti ehtiväni.
Reit­ti oli yksinker­tainen. Pelkäsin, että kovin pääteik­si merk­i­tyt tiet oli­si­vat vilkkaasti liiken­nöi­tyjä, mut­ta suurim­mal­ta osin eivät olleet. Oli­vat moot­tori­tien suun­taisia ja hoiti­vat vain paikallisliikennettä.

Matkan ensim­mäi­nen ren­gas­rikko. Van­ha paik­ka oli irronnut. Se oli niitä itseli­imau­tu­via taar­ra­paikko­ja, joi­ta olin joskus ere­htynyt osta­maan. Mitä ideaa niis­säkin on. Liian levit­täm­miseen menee kymme­nen sekun­tia ja muu­ta­ma min­u­ut­ti pitää antaa liiman kuiv­uaa ennen paikan kiin­nit­tämistä. Siinä välis­sä minä yleen­sä vai­h­dan ehjän renkaan ja ppa­nen päällysku­mi­nen paikalleen. Ja paik­ka kestää.

Aluk­si oli aika mäk­istä. Tein pahan suun­nis­tusvirheen, joka mak­soi vain muu­ta­man kilo­metrin, mut­ta tuot­ti parisa­taa metriä ylimääräistä nousua. Osit­tain tämäkin joh­tui siitä matkamit­tarin puut­teesta. Siihen kului aikaa ja ennen kaikkea voimia. Olisi selvästi lep­opäivän paik­ka, kos­ka jaloista on voima kadon­nut. Mut­ta tre­f­fit Care du Nordil­la keskivi­ikkona klo 23:17 pakot­taa kiirehtimään.

Lop­pumatkas­ta maas­to helpot­tui ja tulin aika opti­mistisek­si sen suh­teen, että ehtisin kun­ni­al­liseen aikaan Reim­si­in niin, että saisin vielä jotain sapuskaa.
Parikym­men­tä kilo­metriä ennen pysähdyin luke­maan kart­taa (puhe­limes­ta) ja huo­masin, että siinähän on hotel­li. Kir­jauduin sisään. Omis­ta­ja ei osan­nut sanaakaan muu­ta kieltä kuin ran­skaa ja minä taas en ran­skaa juuri lainkaan, mut­ta jotenkin pär­jät­ti­in. Huone mak­soi 32 euroa. Isän­tä kysyi, aionko syödä ja sanoin aiko­vani. Menin huoneeseeni, pesin pyykkiä, venyt­telin ja yritin ostaa Orangelta net­tiy­hteyt­tä. Siinä meni melkein tunti.

Kun tulin rav­in­to­laan, ker­rot­ti­in, että liian myöhään. Olisi voin­ut maini­ta aikara­jas­ta aiem­min. Kel­lo oli puoli yhdek­sän. Oli kylän ain­oa rav­in­to­la. Sain anel­luk­si juus­tovoileip­iä. Täl­lä pysytään hengis­sä. Olisi ollut kiva nähdä, mitä kansankup­pi­las­sa ran­skalainen ruo­ka tarkoittaa.