Aachen — Ciney

Pyöräily­blog­gaus­ta Travemünde-Pariisi:

Lauan­tai, Aachen — Ciney

Aamu aukeni kovin sateise­na. Ilman sade­takkia ei olisi ollut mah­dol­lista lähteä matkaan. Min­un sade­takki­ni on kirkkaan keltainen. Näitä on näköjään myös asfalt­in­har­mai­ta. Mitä ihmettä! Henki­vaku­u­tus oli niin kallis, että jotain katet­ta sille on saatava?

Alet­ti­in olla siinä osas­sa Euroop­paa, jos­sa asu­tu­il­ta seudul­ta pois­tu­taan aina ylämä­keen. Eri­tyis­es­ti tietysti nyt, kun olti­in kol­men val­takun­nan rajal­la. Val­takun­nat yleen­sä kohtaa­vat korkeuk­sis­sa. Suomenkin korkein koh­ta on rin­teessä Nor­jan rajalla.

Aluk­si siis ylämä­ki. Olin valin­nut pienen tien, joka yhty­isi päätiehen. Nousu oli raivos­tut­ta­van jyrkkä ja pelkäsin koko ajan alamäkeä, kos­ka sen jou­tu­isi mak­samaan uute­na ylämäkenä. Pikku­tieni yhtyi kuitenkin isoon tiehen melkein huip­ul­la. Risteyk­sen parkkipaikalla oli kovin pro­fes­sion­aalisen näköisiä maastopy­öräil­i­jöitä purkau­tu­mas­sa autoistaan.

Ylämäkeä seurasi railakas lasku seu­raavaan kylään. Se näyt­ti ihan oudol­ta. Pyöräil­i­jöitä ei pakotet­tu hidas­tus­re­it­eille, vaan liiken­nejärkeste­lyt muis­tut­ti­vat kovasti koti­maisia. Sinne vaan autoil­i­joiden sekaan. Huo­masin tien­vi­itan: Rue de jotain. Niin ja tietysti, kaik­ki autot oli­vat Bel­gian rek­isteris­sä. Edes Rid­ley ei ollut hir­nah­tanut, kun oli saa­punut synnyinmaahansa.

Kun­nan­ra­jan olin huo­man­nut, mut­ta val­takun­nan rajaa en.
Se oli tietysti samas­sa paikas­sa, sil­lä Aachen on rajakaupun­ki. Kukaan nyt ei vain ollut saanut päähän­sä merk­itä val­takun­nan rajaa. Eläköön Schen­gen, mut­ta ihan oikeustur­vasy­istä pitäisi tietää, että nyt saa kuun­nel­la musi­ikkia pyöräil­lessä ja onhan noi­ta muitakin määräyk­siä niin kuin vaikka­pa sitä kannabisksen käyt­töä koske­vat, jot­ka muut­tuvat rajalla.

Tie oli aika kapea ja raskaasti liiken­nöi­ty. Min­ua häir­it­si lähin­nä se, että suuri määrä auto­ja jou­tui jäämään taak­seni odot­ta­maan ohi­tus­mah­dol­lisu­ut­ta. Etsin kar­tal­ta pienem­män tien ja siitä alkoi seikkailu.

Ensin tämä takapi­ho­jen tie meni vain asu­tuk­sen sivuitse, mut­ta sit­ten se muut­tui pelkäk­si maat­aloustiek­si. Maise­ma oli kumpuil­e­vaa ja sateen har­maan­nut­ta­mana varsin kuvauk­selli­nen. Edessä oli korkea met­säi­nen mäki. Olin var­ma, että sen tämä tie edes kiertäisi, mut­ta ei kiertänyt. Tie meni synkkään met­sään. Niin synkkään, että autot pani­vat val­ot päälle met­sään tul­lessaan, tai siis kumpikin vas­taan­tul­lut pani. Mäki oli niin jyrkkä ja liiskau­tunei­den etonoiden ja muun sel­l­aisen liukas­ta­ma, että kat­soin viisam­mak­si talut­taa, kos­ka lip­su­va takapyörä ja lukkopolkimet ovat huono yhdistelmä.

Kova nousu ei men­nyt hukkaan, kos­ka pikku­tieni yhtyi ilman mainit­tavaa alamäkea päätiehen.

Sade yltyi ja kaipasin todel­la niitä tuulilas­in­pyyhk­i­jöitä sil­mala­sei­hi­ni, kunnes älysin ottaa lasit pois kokonaan.

Liegeen oli riemas­tut­ta­va, melkein 15:n kilo­metrin loi­va lasku. Wikipedia tiesi ker­toa, että Liege on Bel­gian kol­man­nek­si suurin kaupun­ki. Kovin mahtipon­tisen keskus­tan oli­vat Liegeen lait­ta­neet. Mon­u­men­taa­likeskus­tan suuri aukio oli autio ja tyhjä, kun taas kat­e­draalin aukio kuhisi elämää, vaik­ka aukio oli tärvel­ty todel­la maut­tomasti. Mit­takaa­va: tämä aukio oi sopi­van pieni.

Lähdin aja­maan Maas-jokea län­teen. Löysin pyöräre­itin opas­teen, jon­ka kanssa min­ul­la tärväy­tyi ainakin vart­ti­tun­ti, kun yritin seu­ra­ta, mihin reit­ti oikein jatkuu seu­raavis­sa kul­mis­sa. Toden­näköis­es­ti se opasti pyöräil­i­jät ihan samal­la rin­nakkaistielle, jolle olin menos­sa muutenkin, mut­ta opas­tus oli luokaton.

Joen vart­ta ajami­nen oli tietysti fyy­sis­es­ti help­poa, vaik­ka juuri sik­si välil­lä vähän yksi­toikkoista. Huyn kaupungis­sa päätin suun­na­ta pohjoiseen enem­män Pari­isin suun­taan, vaik­ka Nokian nav­i­gaat­tori yrit­ti int­tää, että Pari­isin pääsee parhait­en, kun jatkaa jokea länteen.

Yritin vara­ta hotel­lia puhe­limel­la, mut­ta vas­ta nejäs tärp­päsi. Hotel­li löy­tyi Cineystä. Olin huolis­sani, ehdinkö kir­jau­tu­maan hotel­li­in ja syömään. Hyvää englan­tia puhu­va hotel­li-ihmi­nen ehdot­ti, että jos olen tuos­ta huolis­sani, voisin men­nä ensin syömään ja sit­ten hotelliin.

Reit­ti nousi ensin todel­la rankasti. Olin valin­nut Huyn keskus­tas­ta “oiko­tien”, jos­sa nousu oli noin 15% eivätkä vai­h­teeni oikein riit­täneet, mut­ta lop­ul­ta ylös pääsin. Yksi nousu ei riit­tänyt. Tie nousi ja las­ki mon­een ker­taan. Aloin jo pohtia, olisiko kan­natt­tanut vain seu­ra­ta sitä Maas-jokea.

Yksi henkeä sal­paa­va tilan­nekin syn­tyi. Ajoin vauhdikas­ta laskua alas noin neljää kymp­piä. Edessä oli risteys, mut­ta kun muu­ta liiken­net­tä ei näkynyt, ajoin risteyk­sen vai­hdil­la läpi. Tääl­lä on tapana jostain syys­tä joskus vär­jätä risteyk­sis­sa asfalt­ti punaisek­si. Niin tässäkin. Aivan liian myöhään huo­masin, että punainen alue olikin shikaani, joka olisi pityänyt kiertää. Ehdin kuitenkin hypätä pyöri­neni shikaanin päälle. Se oli päällystet­ty katukivil­lä eikö esimerkik­si pyörel­lä muku­lakivil­lä, joi­ta myös näkee, joten selvisin pienel­lä täryyttämisellä.

Ajoin Cineyn keskus­taan, mut­ta en löytänyt rav­in­to­laa vaan snack-baarin, joka olisi auki kymme­neen. Suun­nistin kohti hotel­lia, kos­ka halusin käy­dä suihkus­sa ja vai­h­taa vaat­teet ennen illallista.

Per­il­lä odot­ti lin­na­mainen hotel­li. Oikein miel­lyt­tävä paik­ka. Kiire­hdin syömään, etten joudu tyy­tymään ham­puri­laiseen. Cineyn keskus­to­ril­la, joka oli jostain syys­tä muutet­tu “hiekkaran­naksi”, soit­ti hyvin meluisa bandi.

Rav­in­to­lat oli­vat sulke­neet jo keit­tiön­sä, pait­si yksi, jos­ta sain eri­no­maista sienirisot­toa ja gril­lat­tu­ja jät­tikatkara­pu­ja. Matkan tähän asti paras ateria.

Hotel­lis­sa iPadi­in oli tul­lut usei­ta vieste­jä, jos­sa O2 main­os­ti, että heiltä saa euroopan­laa­juisen dataroamin­gin viidel­läkympil­lä kuukausi. Tätä olin juuri kysynyt hei­dän toimis­tossaan, mut­ta sel­l­aista ei ollut ollut. Vieste­jä ei voin­ut mitenkään aktivoi­da. Kun olin jo Bel­gias­sa, roam­ing ei toimin­ut. Kaipa tähän jokin ratkaisu olisi.

Yksi ajatus artikkelista “Aachen — Ciney”

  1. Osmo,
    Bel­gias­sa asuneena en ihmettele että löysit sieltä reis­susi tähän asti parhaan ater­ian. Bel­gian kaakkoisen alueen maise­mat ovat kivo­ja — siis hyvää matkan jatkoa kohti Pariisia,
    ‑Lau­ri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.