Münster — Wuppertal

Pyöräily­blog­gaus­ta Travemünde-Pariisi:

Keskivi­ikko, Mün­ster — Wuppertal

Sadet­ta uhkaavas­sa säässä ajoin aika vauhdikkaasti Dort­mundi­in. Mat­ka kul­ki ensin pelkkää lakeut­ta, mut­ta sit­ten maise­ma muut­tui kumpuil­e­vam­mak­si — fyy­sis­es­ti haas­tavam­mak­si, mut­ta paljon mielenkiintoisemmaksi.

Dort­mundis­sa pistäy­dyin nopeasti syömässä. Kebabia taas, niitä on tar­jol­la ja jäätelöbaareja.
Sak­salais­ten kaupunkien kesku­s­tat ovat kaik­ki saman­laisia. Niistä voisi kaik­ista ottaa kuvan, jos­ta näk­isi, että Sak­sas­sa ollaan, mut­ta ei voisi erot­taa lainkaan, mis­sä sak­salaises­sa kaupungis­sa. Nämä on taval­laan suun­nitel­tu todel­la hyvin, mut­ta jotenkin hen­ki puut­tuu. Vähän on kuin kaup­pakeskuk­ses­sa tai ruotsin­laivas­sa. Tämä oli jo siis nähty, joten jatkoin nopeasti etelään.

Val­itsin pienen tien. Sen ver­ran kar­tan­luku­taitoa min­ul­la oli, että tiesin valin­neeni mäkisen taipaleen, mut­ta en näin mäk­istä. Tie nousi ja nousi. Nousu ei ollut kovin jyrkkä. Noin kuusi kilo­metriä noin neljän pros­entin mäkeä. Juuri täl­laisia taipalei­ta varten pyörässäni on triplavai­hde edessä, joten nousen mäet hitaasti mut­ta var­masti. Ongel­mana oli vain, että kel­lo alkoi olla paljon.

Nousua oli yhteen­sä 180 metriä, sit­ten sadan metrin riemukas lasku laak­son poh­jalle. Luulin, että tästä eteen­päin laak­soa pitkin olisi alamä­ki, kos­ka olin päätel­lyt, että joki vir­taa Reini­in. Mut­ta ei, joki vir­tasikin väärään suun­taan. Ensin piti ylit­tää veden­jaka­ja, mikä merk­it­si uut­ta sadan metrin nousua, tosin aika loi­va se oli. Veden­jaka­jan jäl­keen alkoi pitkä lasku kohti Reiniä. Mihinkähän ne vedet sil­lä toisel­la puolel­la joutuivat?

Hakeuduin hotel­li­in Wup­per­talis­sa, pienessä kaupungis­sa, jos­sa oli yllät­tävän mon­ta hotel­lia. Ensim­mäi­nen oli täyn­nä, mut­ta vas­taan­ot­tovirkail­i­ja etsi auli­aasti min­ulle hotellin, jos­sa oli tilaa. Täl­lainen ystäväl­lisyys on tois­tunut niin mon­ta ker­taa, että liit­tyyköhän siihen jokin provikka? Tai sit­ten se on vain kaikkia hyödyt­tävää vastavuoroisuutta.
Paikan erikoisuute­na on roikku­ratik­ka, joka on nos­tet­tu hyvin insinöörimäisille teräs­palkeille ja jos­sa vaunut roikku­vat kiskos­ta. Maise­maele­ment­tiänä se on varsin hal­lit­se­va. Se kul­kee ilmeis­es­ti laak­son päästä päähän.

Ruuan suh­teen olin pahasti myöhässä ja jouduin tyy­tymään pizzaan.

Sak­salais­ten pikkukaupunkien liiken­nepoli­ti­ik­ka on hyvin vah­vaot­teista. Toisaal­ta niitä pirsto­vat aivan järkyt­tävän kuusikaistaiset (!) kaupunki­mo­tar­it ja toisaal­ta muu onkin sit­ten jalanku­lun ja pyöräi­lyn ehdoil­la. Autol­la pääsee, mut­ta kadut ovat puss­in­per­iä ja niil­lä aje­taan korkein­taan kahtakymppiä.

8 vastausta artikkeliin “Münster — Wuppertal”

  1. Osmo: “Hakeuduin hotel­li­in Wup­per­talis­sa, pienessä kaupungis­sa, jos­sa oli yllät­tävän mon­ta hotellia.”

    350.000 asukas­ta, pieni? Kaik­ki on suhteellista.

    Vastaa

  2. Kiitos raporteista! Niitä on muka­va lukea. Ihan tulee itsellekin kylmä. Toiv­ot­tavasti läm­pe­nee Sak­sas­sa — Suomes­sa ei tarvitse läm­metä, on juuri sopivaa.

    Ihan­han näistä tulee vaikutel­ma, että Sak­sas­sa saa matkus­tavainen syödäk­seen vain het­kit­täin vuorokaudessa, ja nuo het­ket olisi paras­ta tietää jos ei aio kovasti lai­h­tua. Outoa; Suomes­ta­han on per­in­teis­es­ti kitisty että Suo­mi on kesäl­lä kiin­ni, mut­ta apposen avoin­han tämä Sak­saan ver­rat­tuna on. Tosin en käynyt tsekkaa­mas­sa rav­in­toloi­ta juhan­nus­py­hinä. Kapakat kyl­lä oli­vat auki, mut­ta en niistäkään tiedä saiko sieltä ruokaa. Yleen­sä niistä kyl­lä jotain saa niin ettei jädeen tarvitse tyy­tyä. Eikä Ode sitä­pait­si puhu juh­lapy­histä Sak­sas­sa vaan ihan taval­lis­es­ta arkielämänmenosta.

    Vastaa

  3. Kan­nat­taa ottaa mallia tuos­ta sak­salais­es­ta liiken­nepoli­ti­ikas­ta. Sen ideoil­la­han Helsinkiäkin aikoinaan kaavoitet­ti­in, kunnes joku val­opää luki liikaa Jean­neret-Gris’n ideoita ja alkoi kaavoitel­la lähiöitä. Hyvin vetävät pääväylät ovat kaupun­gin eline­hto. Man­ner­heim­intiekin toimii, kun bus­sikai­stat saadaan pois ja pyöräkai­stat paikoilleen. Sil­loin on tilaa niin spårille, henkilö- ja jakelu­au­toille, polkupyörille sekä jalankulkijoille.

    Pääväylien ulkop­uolel­la taas tulee olla riit­tävästi paikoi­tusti­laa. Yri­tys­ten kannal­ta on oleell­si­ta lyhy­taikainen paikoi­tus, jot­ta asi­akkaat pää­sevät autol­la paikalle. Asukkaiden autot on sen vuok­si saata­va pois kaduil­ta maan alle.

    Täy­tyy toivoa, että mah­dol­lisim­man moni kansane­dus­ta­ja käy avar­ta­mas­sa maail­mankat­so­mus­taan kesälo­mansa aikana. Matkoil­ta löytää ideoita, jot­ka ovat toteut­tamiskelpoisia Suomessa.

    Vastaa

  4. Anna-Liisa: Suomes­ta­han on per­in­teis­es­ti kitisty että Suo­mi on kesäl­lä kiin­ni, mut­ta apposen avoin­han tämä Sak­saan ver­rat­tuna on. Tosin en käynyt tsekkaa­mas­sa rav­in­toloi­ta juhannuspyhinä.

    Kävimme seu­rueen kanssa yrit­tämässä syömistä juhan­nuk­se­na. Suo­ma­laises­sa yli sadan­tuhan­nen asukkaan kaupungis­sa oli yksi ruokar­avin­to­la auki. Kiin­niole­via oli keskus­ta puolillaan.

    Sak­sa on kyl­lä auki­oloaiko­jen taka­pa­ju­la, mut­ta eipä Helsin­gin tilanne kovin edus­tavasti ker­ro muun Suomen tilanteesta.

    Eikä sitä­pait­si Helsinkikään ole mikään palveluy­hteiskun­nan ja auki­oloaiko­jen ihme. Har­joituk­se­na voi yrit­tää vaik­ka tila­ta jotain muu­ta ruokaa kuin piz­zaa tai kebabia koti­inkul­je­tuk­se­na. Haastet­ta voi lisätä yrit­tämäl­lä samaa eteläeu­roop­palaise­na illallisaikana.

    Vastaa

  5. Kiitok­set taas kir­joituk­ses­ta. laitoin oman kommenttini/palautteen tätä kaut­ta kun en ole var­ma luetko fb:n päivityksiä.

    Olisiko mah­do­ton aja­tus saa­da näistä aje­tu­ista pätk­istä reit­tiku­va ? Siis sel­l­ainen jos­sa reit­ti näkyy kartalla.

    Itse käytän sports-track­er­iä, mut­ta on niitä muitakin ole­mas­sa. Sof­ta asen­net­taan GPS:llä varustet­tuun puhe­limeen, niin jos sel­l­ainen nyt sat­tuu mukana ole­maan. Jakami­nen onnis­tuu myös hyvin. 

    Kuva antaa selkeäm­pää ja havain­nol­lisem­paa infor­maa­tio­ta. Reitin var­res­ta ote­tut kuvat samal­la lait­teea näkyvät myös, jos haluaa.

    t: Janne

    Vastaa

    1. Kun on mukana tämä onneton eduskun­nan iPad, eikä oikea­ta tietokonet­ta, juuri mikään kuvien kanssa ei onnis­tu. Niitä nyt esimerkik­si ei saa kam­eras­ta ulos.
      Olen yrit­tänyt nauhoit­taa matkaa Sports-track­er­il­lä, mut­ta ohjel­ma toimii Lumi­al­la huonos­ti tai en osaa sitä käyt­tää. (Sain Lumi­an päivää ennen lähtöä) Nauhoi­tus katkeaa, jos Sporstrack­er ei ole pääl­lim­mäisenä ja jos laite sam­muu sähkön puut­teeseen tai muutenb vain, mitään ei tal­len­nu. Edelli­nen ver­sio tal­len­si koko ajan. Sik­si min­ul­la on reit­ti tral­lessa vain pätkittäin.
      Kuvia liitän näi­hin jut­tuisin, kun joskus palaan Suomeen.

      Vastaa

  6. Viherinssi: Kävimme seu­rueen kanssa yrit­tämässä syömistä juhan­nuk­se­na. Suo­ma­laises­sa yli sadan­tuhan­nen asukkaan kaupungis­sa oli yksi ruokar­avin­to­la auki. Kiin­niole­via oli keskus­ta puolillaan.

    Tätä varten on ole­mas­sa ABC-ase­ma nimel­lä toimivia 24h kurmee-ravintoloita.

    Silivu­plee!

    😉

    Vastaa

  7. “Olen yrit­tänyt nauhoit­taa matkaa Sports-track­er­il­lä, mut­ta ohjel­ma toimii Lumi­al­la huonos­ti tai en osaa sitä käyt­tää. (Sain Lumi­an päivää ennen lähtöä) Nauhoi­tus katkeaa, jos Sporstrack­er ei ole päällimmäisenä”

    Voe maho­ton, ojaan men­ti­in sit­ten tuos­sakin, viimeiseen mohikaani­in, N9:ään ver­rat­tuna. Sports Track­er on toimin­ut siinä val­lan erinomaisesti.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.