Kirjassaan Triumph of the City Edward Glaeser kirjoittaa, että slummit ovat myönteinen ilmiö, sillä on hyvä, että maaseudun köyhät muuttavat kaupunkeihin eivätkä jää maaseudulle. Slummeista voidaan kohota ylöspäin ja monin on kohonnutkin. Kurjalla maaseudulla ei ole mitään mahdollisuuksia.
En ole ihan varma, että slummit ovat paras vaihtoehto, vaikka jääminen maaseudulle odottamaan nälkäkuolemaa onkin vielä huonompi. Niin kuin joku sanoi, että kun pitää valita stalinismin ja fasismin väliltä, liian moni valitsee.
Glaeserin teesi tuli mieleeni, kun luin maanantai Hesarista artikkelia ”ongelmalähiöiden” koulutustasosta, ulkomaalaisväestöstä ja työttömyydestä. Kun kolmiulotteista näyttöä vasta kehitellään, piirsin kuvaan vain kaksi näistä, koulutustason ja työttömyyden. Ulkomaalaisväestön mukaanotto olisi vain vahvistanut väitettäni.
Koulutustasolla mitattuna ongelmallisimmat lähiöt löytyvät Helsingistä. Niissä on kuitenkin joukon matalin työttömyys. Toiseksi matalimmat kaksi löytyvät Turusta ja korkeimmat kaksi työttömyysaluetta Kotkasta.
Koulutetun väestön on ylivoimaisesti helpointa löytää koulutustaan vastaavaa työtä suurista kaupungeista, mutta helpompaa työn löytyminen on myös vähän koulutetuille ja maahanmuuttajille.
= = = =
Koska olen entinen tilastotieteilijä, on pakko sanoa, että yllä oleva ei täytä mitään tieteellisen tutkimuksen vaatimuksia, mutta onpahan vain mielenkiintoinen kuva.
“Työttömyys ja alhainen koulutus”
Millainenhan maailma olisi ilman virkamiehiä. Löytyisiköhän aiheeseen yhtään linkkiä. Eli jos ihmiset & työttömät tekisivät asioita ilman virkamiesten opastusta, olisiko Suomi perempi maa elää kuin esim. Austraalia.
Työttömyysasteen tuijottaminen on hieman harhaanjohtava syrjäytymisen mittari. Parempi olisi työllisyysaste. Tiettyjen maahanmuuttajaryhmien työllisyysaste voi olla 10% luokkaa, vaikka työttömyysaste ei olisikaan 20% pahempi, jos iso osa porukasta on kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella. Korkea työttömyysaste voi olla esim. taantuvalla teollisuuspaikkakunnalla, mutta tämänlaisen paikkakunnan ongelmat ovat aivan erilaisia, kuin juurettomien, kouluttamattomien, ilman työkokemusta olevien maahanmuuttajien asuttamalla alueella. Ainakin koulujen, lastentarhojen ja autojen paloherkkyys tuntuu olevan matalampi.
AV
Onko sinulla jotain faktaa siitä, että Jakomäessä olisi alhainen työllisyysaste vaikkapa Kotkaan verrattuna, vai haluatko vain levittää perusteettomia ennakkoluuloja?
Soininvaaran maaseutuviha näyttää nykyisin saavan hyvin koomisia piirteitä.
Joo, epäilemättä esimerkiksi somalilasten ja sitten niiden egyptiläismummojen työllisyysaste on tosi heikko.
Helsingissä keskimäärin työvoiman ulkopuolella on keskimäärin 18,9 % 20–65-vuotiaista, Jakiksessa 22,6 % ja Kontulassa 21,0 %. Eniten työvoiman ulkopuolelle jää maahanmuuttajistaan tunnetussa Kaivopuistossa, 30,9 %.
Käsittääkseni Ruotsissa merkittävienkin kaupunkien lähettyvillä on lukuisia korkean (nuoriso)työttömyysasteen lähiöitä. Se kertoo siitä, että myös suurimpien työpaikkakeskittymien kyky työllistää heikosti koulutettua työvoimaa on rajallinen. Matalapalkkatyöläisten ylitarjonta Ruotsissa selittyy ylimitoitetulla humanitäärispainotteisella maahanmuutolla. Suomenkaan ei kannata tuudittautua siihen, että esimerkiksi metropolialueemme kyky työllistää kouluttamattomia ihmisiä hanttihommiin olisi rajaton. Uskon kyseisen limitin olevan jo aika lähellä, silti pääkaupunkiseudullakin on työttömiä nuoria aivan liikaa.
PS. Luulin aiemmin, että Kotkassa ei olisi kovin paljoa maahanmuuttajia, mutta siellä taitaa olla liki samassa suhteessa kuin Turussa. Kotkan ongelmat johtuvat teollisuuden rakennemuutoksesta, eikä pelkkä koulutus auta, jos ei ole työpaikkoja tarjolla. Pidemmällä aikavälillä korkea koulutustaso tarkoittaa hyvää ennustetta — heikko koulutustaso yhdistettynä segregoituvan populaation koon kasvuun merkitsee ghettoutumista.
http://www.demari.fi/arkisto?id=11851
Tuollaisissa ns. tutkimuksissa pitäisi huomioida myös asuinalueen keskimääräinen ikäjakauma.
Mutu-tuntumalla arvioisin asian olevan seuraavasti:
Melko vanhojen ihmisten asuinalueella saattaa olla korkeahko työllisyys kouluttamattomuudesta huolimatta. Nämä ovat juuri niitä ihmisiä, jotka ovat ansainneet leipänsä sellaisissa duunariammateissa, joihin ei ole muodollista koulutusta juuri vaadittu.
Nuorten ihmisten kohdalla taas kouluttamattomuus takaa suurella prosentilla myös työttömyyden. Tosin äsken uutisoitiin, että myös akateemisten työttömyys on kovassa nousussa.
Maaseudulla ei Suomessa kukaan kuole nälkään, mutta aika tavalla eri mittaluokkaa syrjäytyminen siellä saa. Toisaalta, onpahan vaikeampi nuorten jengiytyä ja aiheuttaa yleistä kaaosta jos ovat työttöminä maaseudulla. Siellä ne sentään vain juovat itsensä hengiltä ja korkeintaan vähän tappelevat kirkonkylillä. Kaupungeissa sitten poltetaan autoja.
(Ja siis, tämän saa nyt lukea sitten ihan sillä lailla kuin haluaa)
“on hyvä, että maaseudun köyhät muuttavat kaupunkeihin eivätkä jää maaseudulle. Slummeista voidaan kohota ylöspäin ja monin on kohonnutkin. Kurjalla maaseudulla ei ole mitään mahdollisuuksia.”
Minulla on vahva mututuntuma, että Suomessa maaseudulta muutetaan pääkaupunkiseudulle ensisijaisesti töihin tai opiskelemaan, ei suinkaan slummeihin joutoväkenä notkumaan.
Slummien joutoväki lienee suurimmaksi osaksi ihan pk-seudun paikallista tuotantoa, maustettuna humanitaarisilla muuttajilla.
Mikä saa sinut ajattelemaan, että Edward Glaeser olisi tutkinut Suomen tilannetta ja kuvaus koskisi erityisesti Suomea? Suomi ei ole maailman napa.
Koneellistuminen. Globalisaatio. Velkakupla.
Ensimmäiseltä suojasi poikkeuksellinen kädentaito tai muuttaminen lähiöihin (karhuvuoret ja kontulat ympäri Suomen). Seuraavalta kotimarkkinoiden palvelualat tai erityinen osaaminen maailmantaloudessa sekä julkinen sektori (metropoli). Kolmannelta suojaavaa oikeaa strategiaa ei vielä tiedetä.
Suomen ja muun länsi-Euroopan välinen ero on se että Suomessa teollistuminen ja kaupungistuminen tapahtui hitaammin ja Suomella ei ole ollut siirtomaita josta olisi muuttanut väkeä Suomeen yhtäjaksoisesti. Toki esim Venäjän vallan aikana Suomeen muutti venäläisiä, tataareja ja juutalaisia ym, mutta itsenäistymisen jälkeen oli pitkä tauko ennen seuraavaa maahanmuuttaja-aaltoa. Muualla länsi-Euroopassa isot betonilähiöt rakennettiin nimenomaan siirtolaisia varten, Suomessa maaltamuuton aiheuttaman asuntotarpeen tyydyttämiseksi.
Taloudessa jossa ei ole täystyöllisyyttä minkä tahansa työllistämiskyky on rajallinen. (Sivumennen, en äkkiseltään keksi miksi väestön koulutustaso vaikuttaisi kokonaistyöllisyyteen, siis koulutus parantaa yksilön työllistymismahdollisuuksia suhteessa muihin työnhakijoihin, mutta onko tämä nollasummapeliä kokonaistyöllisyyden kannalta?)
Varsinainen pointti kuitenkin on että myös huonosti koulutetut työllistyvät paremmin isommilla työssäkäyntialueilla, josta on myös empiiristä näyttöä. Se ei ole ihan sattumaa, että syrjäytyneet lähiöt tuppaa olemaan syrjäisiä:
Asuinalueen työssäkäyntialue on efektiivisesti se alue jonka sisälle voi taittaa työmatkan siedettävässä ajassa ja siedettävin kustannuksin. Esimerkiksi Pohjois-Vantaan lähiöistä, ainakin jos liikkuu julkisilla niin kuin suurin osa työmatkalaisista ja varsinkin pienipalkkaisemmista tekee, on käytännössä vaikea käydä töissä muualla kuin pääradan varren sektorissa.
Huono saavutettavuus näkyy myös asuntojen hinnoissa, eli ilman mitään interventioita pienituloiset, joidenka on muutenkin vaikea saada töitä, kasaantuvat alueilla joista on vaikea käydä töissä. Tämän takia idea että asutetaan yhteiskunnan tuella elävät halpoihin asuntoihin on niin tavattoman huono. Ei kannata asuttaa ihmisiä joidenka on vaikea työllistyä vielä paikkaan jossa on vaikea työllistyä.
Kaupunkirakenteellisesti varsinainen ongelma toki on syrjäiset lähiöt. Ei tehdä niitä vaan rakennetaan lähelle, ei se sen vaikeampaa ole.
Näitä oikeita työllisyysaste lukuja on taviksen vaikea löytää/saada.
Nykyää työkkäri pistää herkästi ihmisen työvoiman ulkopuolelle ja siksi työllisyysasteetkin näyttävät hyviltä eivätkä kerro totuutta.
Tilasin oman otteeni työkkäristä ja niinhän siinä oli käynyt, että minut oli luokiteltu työvoiman ulkopuoliseksi 500 päivän jälkeen
Olen nyt eläkkeellä, mutta työnhakijana työvoimatoimistossa ja työvoiman ulkopuolisena edelleen vaikka olen alle 65-vuotias.
Näin se työura pitenee Suomessa
Eurostat tekee työllisyystilastoja pelkästään ikään perustuen.
Koulutusluokituksena käytetään (ISCED) mukaista luokittelua: tällaisissa tilastoissa työllisyysaste perustuu 15–64-vuotiaiden sijasta 25–64-vuotiaisiin.
Korkea-asteen koulutuksen saaneiden työllisyysaste oli EU-27:ssä 83,9 % vuonna 2010, mikä on huomattavasti korkeampi kuin alemman tai ylemmän perusasteen koulutuksen saaneiden työllisyysaste 53,8 %.
Keskiasteen koulutuksen tai keskiasteen jälkeisen koulutuksen, joka ei ole korkea-asteen koulutusta, saaneiden työllisyysaste EU-27:ssä oli 73,1 %.
Tämäkään ei kerro koko totuutta, korkealoulutetuissa on vähän kotirouvia, sen sijaan alimmissa luokissa paljon.
Yksittäisillä tilastoilla ei ole suurta arvoa kun arvioidaan työllisyyttä
Juhana Vartiaisen ja minun paperista löytyy koulutusasteen mukainen työllisyysaste ikäluokassa 35–54 vuotta, jolloin nuoruus eikä vanhuus pääse sotkemaan asiaa. Erot koulutusasteen mukaan ovat huomattavan suuret niin, että kaksi alina koulutusryhmää muodostavat ongelman.
En ole varma pätevätkö Glaeserin väitteet oikein Suomeen. Ennen maalla oli kulkureita, ne taisivat hävitä jo 1960-luvulla. Nykyisin nämä kulkurit asunevat usein kaupunkien lähiöissä. Sosiaaliset ongelmat kasaantuvat helposti niihin ja ilmenevät mm. lyhyenä elin-ikänä. Maaseudulla työttömyysaste on yleensä pienempi ja sinne jääneiden on oltava omatoimisempia kuin lähiöissä. Myös ravinnon hankkimista omasta ympäristöstä (kalastus, metsästys, marjastus yms) lienee maalla enemmän. Ei Suomessa kukaan nälkään kuole maallakaan !
Muuten Suomen kaupungeista kaikkein lyhin eliniän ennuste on on kotkalaisilla, onko jotakin tekemistä työttömyyden kanssa ? muutenkin erilaiset ammatti- ja elinikätutkimukset ovat tuottaneet mielenkiintoisia tuloksia. Alapäässä (lyhin elinikä) ovat mm. ravintolatyöntekijät ja asfalttimiehet ja pitkän eliniän ammatteja mm. pappi, korkeakoulun opettaja. Syöpää (kaikki syövät)on Suomessa maaseudulla noin 10% vähemmän kuin kaupungeissa, tässä mielessä ei oikein kannata muuttaa kaupunkiin.
Glaeserin väite Suomeen siirrettynä on, että työttömän kannattaa muuttaa suurempaan kaupunkiin. Ylijäämäväestöä ei varastoida Suomessa enää maaseudulle, kuten kehitysmaissa.
Johtuuko työttömyyden ja alhaisen koulutuksen välinen korrelaatio siitä, että palkkojen määräytyminen ei mukaudu siihen, että matalan osaamistason ammattien tuottavuus suhteessa korkean osaamistason ammatteihin on heikentynyt Näin ollen näiden ammattien palkkaerojen pitäisi olla suuremmat?
Tämä on ainakin oma päätelmäni.
Mitä asialle sitten tulisi tehdä, kun asumiskustannuksia ja muita elämisen kustannuksia jatkuvasti aivan tieten tahtoen korotetaan, niin etteivät matalapalkkaiset tunnu nytkään tulevan toimeen?
Puutteellinen sisälukutaito sai minut näin ajattelemaan. Luulin että kirjoituksessa vihjattiin Suomen slummien koostuvan ensisijaisesti maaltamuuttajista.
Suomessa pienin työttömyys on Ahvenanmaan kunnissa (Föglö 1,1 %) ja monissa Pohjanmaan rannikon kunnissa. Suurin yleisesti Lapissa (noin 20% Sallassa). Suuri se on myös monissa kasvukeskuksissa, kuten Tampereella 14%. Ahvenanmaalla koulutusaste ja työttömyys eivät näytä korreloivan niin kuin voisi olettaa.
Suomessa varsinkin saaristossa on joko työllistettävä itse itsensä tai muutettava pois. tällöin tilanne on mielestäni melko terveellä pohjalla. Myöskin näissä kunnissa (Ahvenanmaa, Pohjanmaa) eliniän odote on hyvä, toisin kuin joissakin kasvukeskuksien lähiöissä.
Hah. Suurin osa Suomesta oli kokonaan asumatonta vielä 1950-luvun alussa. Suomalainen asutus on keskittynyt suurimmaksi osaksi kauppaloiden ja kaupunkien lähelle, lukuunottamatta 1945–1960 välistä valtavaa jälleenrakennusaaltoa, jossa samalla levitettiin asutusta koko maahan. Syntyneiden lapsien määrä oli valtava, josta me nyt kärsimme. Jo seuraavalla vuosikymmenellä alkoi valtava muuttoliike pois maalta, koska maaseudulta alkoi loppumaan työt.
Ensimmäinen tehdas perustettiin Suomeen vuonna 1820 Tammerkosken rannalle (Finlayson, puuvillatehdas). Suomi on ollut edelläkävijä teollisen tuotannon kehityksessä.
Suomi oli 1800-luvulla merkittävä kansainvälisen politiikan näyttämö, josta kertoo mm. se että Englanti lähetti laivastonsa Itämerelle.
Näyttää siltä, että suurten ikäluokkien perintönä olemme unohtaneet sen, mitä tapahtui ennen itsenäistymistä ja maailmansotia.
Mitä itse aiheeseen niin onhan se niin, että mitä vähemmän maaseudulla asuu ihmisiä, sitä enemmän jää tilaa villille luonnolle.
Mutta itse slummin olemassaolo kertoo siitä, ettei ihmisistä välitetä.
Ajatelkaapa, maailmassa on 7 miljardia ihmistä ja rapiat päälle. Oletetaan että tästä 70 miljoonaa elää slummeissa, eli yksi sadasosa.
Jos 70 miljoonalle ihmiselle maksetaan kuukaudessa suomalaista työmarkkinatukea vastaava summa rahaa, eli nettona 520 euroa käteen, niin se maksaa kuukaudessa 36 400 miljoonaa euroa. Vuodessa se maksaisi 436,8 miljardia euroa. Yhdysvallat käyttää enemmän sotilasvoimiinsa vuodessa.
Toki 520 euroa kuukaudessa päiväntasaajan kieppeillä olisi todella iso määrä rahaa. Afrikassa hyvin moni jää alle tuon 520 euron. Joten todellisuudessa tuon summan voi aivan hyvin jakaa kymmenellä, jolloin saadaan 43,7 miljardia euroa. Pelkästään Shell tekee nettotulosta, joka on karkeasti viidesosa tuosta.
On täysin valintakysymys, onko Suomessa tai missään muuallakaan köyhiä.
On täysin valintakysymys, onko maailmassa nälänhätää. Puolet tuotetusta ruuasta menee roskikseen tuotannon eri vaiheissa. Tämä massa vastaa melkein 1:1 aliravittujen ihmisten vaatimaan lisäravintoon.
Käytännössä ihmiset voitaisiin ruokkia ja turvata heille perustulo koko maailmassa, jokaisessa valtiossa, jos vain niin haluttaisiin.
Joo, saattas slummien asukasmäärä alkaa kasvamaan jos siitä maksettaisiin noin hyvin.
Maailman köyhyydestä ja nälänhädästä eroonpääseminen vaatisi perinteistä kolonialistista valloitussotaa, jossa valkoinen mies tulisi laittamaan asiat kuntoon. Meinaan muulla tavalla voisi olla aika vaikeata järkätä se apu tarvitsijoilleen saakka.
Kun kävin koulua 1970-luvulla maantiedon oppikirjan mukaan yli puolet suomalaisista asui tuolloin vielä aidosti maalla eikä kaupungeissa tai kauppaloissa (joita oli vain kourallinen). Näin ei olut asian laita muualla länsi-Euroopassa kuin jossain Portugalissa ja Kreikassa. Yleisesti hyväksyttyjen kaupungistumisen mittareiden mukaan Suomi on aina ollut perässäpitäjä. Suomen vientoteollisuus on ennen 2. maailmansotaa ollut vain raaka-aineita ja puolivalmisteita valmistavaa. Tästä voisi pitää kahden tunnin esitelmän miksi on niin mutta turha tässä.
Suomen kansainvälispoliittine asema on aina ollut kiinnostava sen jälkeen kun Venäjä siirsi pääkaupunkinsa Pietariin ja vaikka se ei ole enä pääkaupunki, se on Venäjän tärkein sekä kaupallisen etä sotilaallisen merenkulun satamakaupunki Euroopassa joka tapauksessa. Englannin laivasto kävi 1850-luvulla täällä tuhotakseen Suomenlinnan, Bomarsundin ja muita linnakkeita jotka toimivat Pietarin lukkona.
Minkäs värinen mies lähetetään Kreikkaan laittamaan “asiat kuntoon”?
Kuka on määritellyt, että juuri kaksi alinta koulutusryhmää olisivat ongelmallisia? No se porukka siellä kolmessa ylimmässä ryhmässä. Jonka palkka huitelee aivan omissa sfääreissään suhteessa näihin “ongelmatapauksiin”.
Eikö lähtökohtana pitäisi olla yhteiskunta, jossa kaikilla olisi kykyjään vastaava paikka ja siitä yhtäläinen korvaus. Kyllä siivoojat, keittäjät, hoitajat tai kiinteistönhuoltajat ovat tänäkin päivänä yhteiskunnalle täysin välttämättömiä.
Nyt vaan on menty määrittelemään, että käymällä 5 vuotta opintotuen varassa korkeakoulua on oikeutettu hyvin palkattuun siistiin sisätyöhön tuijottamaan isoa näyttöä isolla palkalla — kun se on niin “tuottavaa”. Ja sitten oletetaan, että ne kaksi alinta koulutusryhmää luuttuavat lattiat, tekevät ruoat ja hoitavat lapset ja vanhukset samaan hintaan kuin virolaiset.
Tällä keinotekoisella luokkajaolla ei yhteiskuntaa pidemmän päälle rakenneta.
Syntyisi varjotalous, ja kohta aivan samat tyypit olisivat rikkaita.
Löydät asialle perusteita mm. hakemalla tältä sivustolta sanalla “matalapalkkatyö”.
Lisäksi jos kaikilla olisi sama palkka, niin en varmana tätä paskaduunia tekisi.
Voisin olla vaikka pihatalkkarina. Olen kokeillut kahta pihatalkkaria tänä kesänä tosi tarpeeseen. Ensimmäinen oli umpikännissä ja kesti kolme tuntia. Seuraavana päivänä häntä ei enää kuulunut. Toinen kesti viikon, mutta oli koko ajan umpikännissä, ja nyt häntäkään ei kuulu. Riuskat nuoret miehet eivät lähde. Ilmeisesti isi antaa biletysrahaa muutenkin.
Kirjoittelisi blogikommentteja?
Olisi hyvä katsella Jakomäen ja Kumpulan ikäjakautumaa.
Hyvin huomattava osa lienee minun ikäpolveani siis 55 — 65 vuotiasta. Joko eläkkeellä tai vakituisesa työssä. Taitaa olla niin, että enemmistöllä vielä 53-syntynistä on pelkkä kansa- ja kansalaiskoulupohja. Kyllä sillä leivän hankki.
Nyt 20-buotiaissa alhainen koulutustaso on indikaatio yleensä enemmmän tai vähemmän heikosta keskittymiskyvystä, eli ns. lyhyestä pinnasta.
Ollaanko tässä nyt ylläpitämässä ja kehittämässä markkinoita vai yhteiskuntaa? Kaksi ääripäätä: 1) Maksimoidaan bkt, savustetaan se huonosti koulutettu porukka pihalle tästä maasta ja ulkoistetaan “matalapalkkatyöt” virolaisille. 2) Maksimoidaan jokaisen yhteinen hyvä ja maksetaan kaikesta työstä ihmisarvoinen (ei tuottavuuden) mukainen korvaus.
Nykymallissa palkkaerot ovat moninkertaisia. Suorittavaa työtä tekevät joutuvat elämään kädestä suuhun ja parempituloisilla on runsaasti varaa keventää, jos elää vähänkin kohtuullisesti. Progressiivisia veroja on painettu alas, yhteiskunta elää velaksi ja nuoret ja vanhat elävät yhteiskunnan korvauksilla — samalla kun virolaiset käyvät tekemässä yhä suuremman osan suorittavista töistä. Ei ole kestävää.
Soininvaara/Vartiainen ehdottaa laastariksi, että yhteiskunta alkaisi kompensoimaan matalia palkkoja. Tyyliin maksat turhan isosta palkasta vähän enemmän veroja ja ne siirretään yhteiskunnan kautta siivoojan liian pienen palkan jatkoksi. Kuulostaa askeleelle kohti entistä peruuttamattomampaa kestävyysvajetta.
Miten olisi tehdä sama yksinerktaisemmin ja palata lähemmäs pohjoismaista hyvinvointimallia; leikata (tai verottaa enemmän) isoja palkkoja ja korottaa pienempiä. Ei toimi, huutavat “korkeapalkkatyöläiset”. Eli jatketaan entiseen malliin. Toimii tiettyyn rajaan asti. Ja niillä rajoilla ollaan jo niinkin lähellä kuin monissa EU-maissa.