Huonosti toimiva hallitusyhteistyö

Toimit­ta­jat kyse­liv­ät eilisessä TV 1:n puheen­jo­hta­japa­neelis­sa väit­teestäni, että hal­li­tusy­hteistyö sujuu huonos­ti, kos­ka kokoomus ja demar­it ampu­vat alas tois­t­en­sa ehdo­tuk­sia. On ehkä hyvä sanoa lop­pu­un aja­tus, jos­ta ehdin A‑Studiossa sanoa vain osan, ennen kuin toimit­ta­ja siir­si puheen mui­hin asioihin.

Pidän Suomen taloudel­lista tilan­net­ta erit­täin huolestut­ta­vana. Olen kir­joit­tanut tästä ennenkin, joten en mene nyt yksityiskohtiin.

Joillekin asioille nyt vaan ei voi mitään, mut­ta kyl­lä tämä on myös itse aiheutet­tu ongel­ma. Haikailen kovin siihen poli­it­tiseen kult­tuuri­in, joka Suomes­sa val­lit­si Lip­posen kah­den hal­li­tuk­sen aikana. Sil­loin nimit­täin osat­ti­in tehdä päätök­siä. Lip­po­nen peri maan todel­la huonokun­toise­na, mut­ta kahdek­san vuo­den kulut­tua Suo­mi oli ykkö­nen melkein kaikessa muus­sa kuin mar­raskuises­sa säässä. En kaik­ista päätök­sistä pitänyt, mut­ta poli­ti­ik­ka oli johdon­mukaista ja tulosta tuli. 

Sen jäl­keen meil­lä on ollut peräkkäin kolme hal­li­tus­ta, jos­sa hal­li­tus­puolueet ovat kun­nos­tau­tuneet saa­mal­la tor­jun­tavoit­to­ja tois­t­en­sa esi­tyk­sistä ja kaikkia iso­ja asioi­ta on lykät­ty seu­raavalle vaa­likaudelle. Maail­man muuttues­sa maa ei saisi jäh­mettyä paikoilleen, vaan sen pitäisi uud­is­tua maail­man mukana. Kymme­nen vuo­den päät­tämät­tömyys alkaa kostau­tua kiihtyväl­lä vauhdil­la. Nyt sijoituk­set tip­pu­vat kier­ros kier­rokselta ja komis­si­ol­ta alkaa tul­la noot­tia vas­tu­ut­tomas­ta taloudenpidosta.

Luet­te­lo siitä, mikä kaik­ki on jäänyt tekemät­tä , olisi pitkä, mut­ta otan esimerkke­jä itseäni lähel­lä ole­vista asioista.

Van­hasen ykköshal­li­tus käyn­nisti PARAS-han­kkeen uud­is­taak­seen kun­nal­lisia palvelu­ja. Heti alus­sa oli vas­takkain kak­si lin­jaa: demarien vahvo­jen peruskun­tien malli ja kepun maakun­ta­malli, jon­ka nimi sil­loin oli aluekun­ta­malli. Kan­natin kepun mallia varovais­es­ti.  Varovais­es­ti, sil­lä vihreät pienenä oppo­si­tiop­uolueena nyt eivät voineet ratkaisua sanel­la. Oli kuitenkin selvä, että kumpi tahansa malleista oli parem­pi kuin ei mitään. Ulos tuutista tuli kuitenkin epäon­nis­tu­mi­nen – tai siis kaikkien voit­to. Saati­in tor­ju­tuk­si sekä maakun­ta­malli että vahvo­jen peruskun­tien malli. Olisi ollut parem­pi julis­taa koko han­ke epäon­nis­tuneek­si, mut­ta sitähän ei voi tehdä. Niin­pä tehti­in aivan tolku­ton hallinnol­lis­ten him­melien sekamel­s­ka, jos­ta Jus­si Hut­tunen sanoi, että paras­ta siinä oli, että se on niin huono, ettei ratkaisu voi jäädä pitkäikäiseksi.

Van­hasen kakkoshal­li­tuk­sen suurim­man han­kkeen piti olla SATA-komitean laa­ti­ma sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän mod­ernisoin­ti, jota totis­es­ti tarvi­taankin, kos­ka jär­jestelmä on tehty savupi­ip­puy­hteiskun­taan pitkien työ­suhtei­den maail­maan eikä se toi­mi jälki­te­ol­lises­sa pätkä­työy­hteiskun­nas­sa alku­unkaan. Tämäkin onnis­tut­ti­in sabotoimaan. Lop­putu­lok­se­na oli joukko ihan hyviä uud­is­tuk­sia, mut­ta se suuri mod­ernisoin­ti lykkäy­tyi vuosikym­me­nil­lä, mis­tä mak­samme korkeaa hin­taa kas­va­vana rak­en­teel­lise­na työttömyytenä.

Ja nyt sit­ten tämä kun­tau­ud­is­tus ja sen kylk­iäisenä sote-uud­is­tus. Tämä vas­ta tor­jun­tavoit­to­ja onkin täyn­nä. Toiv­ot­tavasti tässä ei käy kuin Paras-han­kkeessa. Jos han­ke epäon­nis­tuu, pitäisi myön­tää epäon­nis­tu­mi­nen eikä tehdä jotain näen­näistä ja nykyti­lan­net­ta peräti huonontavaa.

Hal­li­tuk­sen puo­liväl­i­tarkastelus­sa meitä puhut­taa se, mitä siel­lä tehti­in, tämä osinkover­ou­ud­is­tus nyt lähin­nä. Paljon enem­män pitäisi puhua siitä, mitä siel­lä ei tehty. Niin san­o­tu­ille rak­en­teel­lisille ongelmille ei tehty mitään. Se oli riihen kauaskan­toisin päätös. Aikaikku­na kor­ja­ta rak­en­teel­lisia asioi­ta on menos­sa umpeen. Val­tion­talous on nyt yli seit­semän mil­jar­dia ali­jäämäi­nen, eikä mit­tavaa talouskasvua ole odotet­tavis­sa tilan­net­ta kor­jaa­maan. Poten­ti­aa­li­nen tuotan­tokoneis­to on aika hyvin käytössä, mikä tekee tilanteesta hyvin huolestut­ta­van. Kos­ka emme uskalla tart­tua rak­en­teisi­in, joudumme tart­tumaan juus­to­höylään, ja se tekee kipeää.

Ketä tästä pitäisi syyt­tää? Nois­sa kolmes­sa huonos­sa hal­li­tuk­ses­sa  on koetel­tu kaik­ki kolme kah­den suuren puolueen kom­bi­naa­tio­ta. Keskus­ta – SDP, Keskus­ta – Kokoomus ja Kokoomus  — SDP. Ei oikein voi syyt­tää puolueista yhtäkään syyt­tämät­tä niitä kaikkia. En voi heit­el­lä kiviä, vaik­ka tämän hal­li­tuk­sen ongel­mana eivät olekaan pienet puolueet, vaan kak­si suur­ta. Oli­vathan vihreät se puolue, joka lähti Lip­posen hallituksesta.

Ai niin. Perus­suo­ma­laiset eivät ole olleet mukana yhdessäkään, pait­si että tässä hal­li­tuk­ses­sa perus­suo­ma­laiset tosi­asi­as­sa istu­vat demarei­den ali­ta­jun­nas­sa hal­vaan­nut­taen koko puolueen päätök­sen­teon per­su­jen pelos­sa. Olen kuul­lut ker­rot­ta­van, että demarien tak­ti­ik­ka on kaataa perus­suo­ma­laiset ryhtymäl­lä itse perus­suo­ma­laisik­si. Kun tämä on tehty, on aika alkaa taas nos­taa maa­ta jaloilleen. Pahasti rau­nioina Suo­mi sen jäl­keen kyl­lä on, sil­lä demarien kuva per­supoli­ti­ikas­ta on paljon huonom­pi kuin olisi per­supoli­ti­ik­ka per­su­jen itsen­sä harjoittamana.

Outoa muu­tok­sen pelkoa on suo­ma­laiseen päätök­sen­tekokult­tuuri­in tul­lut. Muu­tosvas­tar­in­ta ei näy vain hal­li­tustyösken­te­lyn hal­vaan­tu­mise­na. Saman­lainen hen­ki on tart­tunut myös Helsin­gin kun­nal­lispoli­ti­ikkaan, esimerkiksi.

Ehdokkai­ta selitykseksi:

1)    Kun väki van­he­nee, se van­he­nee myös poli­ti­ikas­sa. Ikään­tyessään ihmi­nen muut­tuu kon­ser­vati­iviksi. Viro on men­estynyt hyvin, kos­ka heit­tivät poli­ti­ikas­ta ulos kaik­ki yli 30-vuo­ti­aat neu­vos­toa­jan väkenä.

2)    Poli­ti­ik­ka on muut­tunut epä­su­osi­tuk­si, jol­loin se ei myöskään houkut­tele lah­jakas­ta väkeä ja tämä näkyy laadus­sa. Tätä voisi tutkia empi­iris­es­ti selvit­tämäl­lä min­is­te­rien yliop­pi­las­todis­tusten arvosano­jen kehi­tys­tä, vaik­ka mit­tari onkin vähän harhainen.

3)    Ide­olo­giat ovat van­hen­tuneet. Pääpuolueet ovat syn­tyneet aikana, jol­loin Suo­mi kamp­paili torp­par­i­laitok­sen kaltai­sis­sa kysymyk­sis­sä. Puolueet ovat sisäis­es­ti hajanaisia, kun pitää käsitel­lä nykya­jan kysymyk­siä ja sil­loin puolueen on tur­val­lis­in­ta olla tekemät­tä mitään. Eri­tyis­es­ti demarien ohjel­mas­ta on toteutet­tu kaik­ki se, mitä siitä kan­nat­taa toteut­taa ja nyt puolue keskit­tyy puo­lus­ta­maan men­nei­den vuosikym­menten saavu­tuk­si­aan. Kun olin nuori, demar­it edus­ti­vat muu­tos­ta, nyt he pro­filoitu­vat tur­val­lise­na säilyttäjänä.

4)    Tiedonväl­i­tyk­sen pirstaloi­tu­mi­nen merk­it­see, että kansalais­mielipi­det­tä on vaikeampi hal­li­ta ja pop­ulis­tiset hömp­pätiedot­ta­jat saa­vat vallan.

 

 

144 vastausta artikkeliin “Huonosti toimiva hallitusyhteistyö”

  1. Hyvä ana­lyysi!

    Mut­ta olisi ehkä hyvä keskit­tyä ratkaise­maan käytän­nön kysymyk­siä eikä puuhastel­la teo­ri­o­den ja hallinto­him­melei­den kanssa.

    Kun isoin kysymys on julk­isten palvelu­jen rahoi­tus (nykyisessä demografises­sa tilanteessa, tietysti), ei siinä hallinnolli­nen laatikkoleik­ki auta.

  2. Edus­tuk­selli­nen demokra­tia estää melko tehokkaasti päätök­sen­teon jos mil­lään puolueel­la (tai saman­henkisten puoluei­den liit­toumal­la) ei ole oikeasti määräävää ase­maa. Eli turha odot­taa varsi­naisia päätök­siä ainakaan täl­lä vaa­likaudel­la. — Oliko joku oikeasti yllät­tynyt nykyisen sil­lisalaatin toimimattomuudesta?

  3. 5) Asiantun­ti­joiden näke­mys­ten arvon inflaa­tio. Tutk­i­joil­la on paljon hyvin perustel­tua tietoa mon­es­ta asi­as­ta päätök­sen­teon tuek­si, mut­ta käytän­nössä polit­ti­inen agen­da jyrää usein rationaalisen.

    6) Kvar­taali­a­jat­telu päätök­sen­teossa. Pikavip­it saati­in kiel­let­tyä, mut­ta laa­jem­mas­sa mit­takaavas­sa sama ei huol­ta huomis­es­ta ‑ajat­telu porskut­taa. Äänestävä kansa ei neljää vuot­ta asioi­ta muista.

    7) Oden kakkosko­htaan liit­tyen: päät­täjien laadun­tarkkailu, eli edes jonkin­laisen loogisen ajat­telun perus­ta­son varmis­tamisen puut­tumi­nen päätök­sen­tek­i­jöiltä. Jos auto menee rik­ki, se viedään koke­neelle automekaanikolle; jos aivois­sa on kas­vain, luote­taan koulutet­tuun kirurgi­in — mut­ta jos päätetään yhteiskun­nan sosi­aali- tai ener­giapoli­ti­ikas­ta, päätösiä rus­taa karaoke-emäntä.

    8)Selkärankojen vai­h­tu­mi­nen kumiko­pi­oi­hin. Maail­ma on mon­imutkainen, päätök­sen­teko vaikeaa, ja vas­tu­un kan­to kaikkein han­kalin­ta. Siis­pä ei tehdä päätök­siä, ja jos jotain ehdot­taa, kaivaudu­taan eiei-poteroi­hin. Päätök­sen­tek­i­jöiltä lie­nee kuitenkin kohtu­ullista odot­taa päätösten tekoa — jos hallitus/eduskunta olisi fir­ma, organ­isaa­tiomuu­tok­sen luu­ta lakai­sisi hyvin nopeasti.

  4. Juuri näin. Nelosko­htaan liit­tyy tiivi­isti jul­met­tu gallup-riip­pu­vaisu­us. Kun suo­sio notkah­taa edes hie­man, val­uu puolue­jo­hdol­ta löysät housu­un ja tehdään nopeasti eri­laisia näen­näisko­r­jaus­li­ikkeitä. Tämä siitä huoli­mat­ta, että muu­tok­set saat­ta­vat olla vain hilkun yli virhe­mar­gin­aalin, ja kausali­teetit tiet­ty­jen teko­jen ja suo­sion välil­lä yliarvioidaan. Puolueet eivät mit­taa onnis­tu­mis­taan sil­lä, mitä ne ovat saa­neet aikaisek­si, vaan sil­lä, miltä mielipi­deky­se­ly­jen pros­en­tit näyttävät.

  5. Nyky­isin val­takun­nan­poli­ti­ik­ka suorite­taan 4 vuo­den välein hal­li­tus­neu­vot­telu­jen yhtey­dessä. Sul­jet­tu­jen ovien takana. Tiedo­tus­su­lus­sa. Neu­vot­telijoina puoluei­den kovakyynärpäisimmät.
    Ohjel­ma syn­tyy, mut­ta miten paljon asiantun­ti­ju­ut­ta ja tutkimus­fak­taa on saatu sisään. Kaik­ki puolueet eivät täysin sisäistä mitä on sovit­tu ja sek­tori­m­in­is­ter­it toteut­ta­vat mekaanis­es­ti ohjel­maa, leipoen lakiesi­tyk­si­in­sä sel­l­aise­naan hal­li­tu­so­hjel­maan sisäl­tyneet sisäiset ristiriitoja.

    Min­is­teri Räsäseltä kysyt­ti­in äsket­täin (jotain) kan­nan­ot­toa (johonkin) päivänko­htaiseen ongel­maan. (Kysymys ei jäänyt mieleen, kos­ka) Räsä­nen ei voin­ut tehdä mitään — asi­as­ta ei oltu sovit­tu hallitusohjelmassa.

  6. 2) En tiedä onko poli­itikko­jen tyh­men­tymis­es­tä mitään empi­irisiä todis­tei­ta, mut­ta tämä kuu­lostaa uskot­taval­ta. Eri alo­jen (ekon­o­mistien, tiedemiehien, yms.) net­tiblo­ge­ja ja kir­joituk­sia lukies­sa huo­maa, että riit­tää kyl­lä ihmisiä joil­la on tietoa ja näke­mys­tä asioista sekä kiin­nos­tus­ta yhteiskun­nal­lis­ten ongelmien ratkaisemiseen, mut­ta eivät kuol­lak­seenkaan halua sekaan­tua poli­it­tiseen peli­in. Ongel­mana on, että poli­ti­ikas­ta suurin osa ei ole (tai ainakin ulospäin näyt­tää siltä) yhteiskun­nal­lis­ten ongelmien ratkaisemista, vaan lyhytkat­seista ja nol­la­sum­maista kansan­su­o­sios­ta kisaamista. Ana­lyyt­tisyys ja fak­tapo­h­jainen vai­h­toe­hto­jen arvioin­ti jää nurkkaan kun hyvä ehdo­tus kuu­lostaa liian “vasem­mis­to­laiselta” tai “oikeis­to­laiselta” oman pikku hei­mon imagolle.

  7. Ode tekee hyvää ana­lyysia. Itse pidän tärkeim­pänä seli­tyk­senä tuo­ta kohtaa 2.

    Keskinker­taiset poli­itikot tekevät kaiken lisäk­si vääriä asioi­ta. Mik­si Suomen hal­li­tus jär­jestelee maakun­ta- ja kun­tata­son asioita? 

    Toinen puoli ener­gias­ta on men­nyt sit­ten muta­paini­in eurosotku­jen kanssa. 

    IMD:n tuore kil­palukyky­tutkimus vahvis­taa sitä, mitä olen tääl­läkin koit­tanut sanoa. Kri­isi­maa Irlan­ti (17.) ja Suo­mi (20.) vai­h­toi­vat siinä paikko­jaan. Suo­mi on pudon­nut euroaikana 13 sijaa.

    Ruot­si on nous­sut sijal­ta 19 sijalle 4. Ruot­si­in investoidaan. Suomeen ei investoi­da. Kuka investoisi sätkynukke­maa­han, jon­ka val­u­ut­ta on häi­lyvä pyhä euro. Siniver­i­nen kru­unu on mieliku­vis­sa aivan toista maa­ta ja herät­tää sijoit­ta­jis­sa luot­ta­mus­ta ellei peräti kunnioitusta.

    Suomeen tarvi­taan hal­li­tus, joka on euron mit­tainen ja mielel­lään päätä pidem­pi, ja jol­la on rahkei­ta tehdä jopa exitit.

  8. Jep, neljä suur­ta ovat ongelmana:
    a) Kokoomus ajaa poli­ti­ikkaa, jota suurin osa kansas­ta ei halua ja joka on toteutues­saan suurim­malle osalle tuhoisaa.
    b) SDP ei ole koskaan toipunut siitä, että se lähti Lip­posen aikana leikkimään Kokoomus-ligh­t­ia. Puolueen äänestäjät kun kuitenkin ovat peri­aat­teessa siel­lä vasem­mal­la ja johdol­la ei oikein ole uskottavuutta.
    c) Keskus­ta leik­ki nuorekas­ta kaupunki­lais­puoluet­ta, mut­ta sit­ten van­han koulukun­nan toim­intata­vat pää­sivät päivän­val­oon ja poli­ti­ikkakin pal­jas­tui sik­si samak­si kuin ennenkin.
    d) Per­sut ovat muu­tosvoimainen puolue, mut­ta se jatku­vasti tor­pe­doi itseään kivikautisil­la yhteiskun­nal­lisil­la näke­myk­sil­lä ja Soinin ital­ialaistyyp­pisel­lä ylilyöväl­lä retoriikalla.

    Löy­tyy sitä muual­takin toki vikaa: Vihreät haas­taa jatku­vasti riitaa Per­su­jen kanssa täysin tarpeet­tomasti, mikä saa puolueen näyt­tämään ylim­ieliseltä ja kult­tuurielit­is­tiseltä. RKP on RKP. Kris­til­liset tut­tuun tapaansa “kris­til­lisem­pi” kuin Jeesus. Vasem­mis­toli­it­to on taas jälleen suurel­la innol­la tekemässä oikeis­to­laista talouspolitiikkaa.

    Sehän tässä niin has­sua on, että Keskus­ta — niin läpeen­sä epäre­hellisen kuvan kuin se itses­tään on jät­tänytkin — on sote- ja kun­tasekoilun jäl­keen jälleen se kaikkein järke­vim­män oloinen puolue.
    Siis mitä helvettiä?

  9. Ehdokas 5: Tiedonväl­i­tys on heiken­tynyt kun sanomale­hdet ovat hölmöyk­sis­sään aja­neet itseään alas, joten poli­ti­ik­ka on sekä ulkoa että sisältäpäin muut­tunut pin­nal­lisek­si hap­atuk­sek­si. Asi­apo­h­jaisu­us, joka entis­es­täänkin välit­tyi ver­rat­tain heikosti, on täysin näkymät­tömis­sä. Samal­la mieliku­va­main­on­ta ja main­os­bud­jetit ovat kasvaneet.

  10. Hyvin OS taas purkit­ti tilanteen.

    Mut­ta mis­sä on se idea Suomen tulevaisuudelle?

    Ei voi olla niin, että vain istu­taan ja voiv­otel­laan huonoa talousti­lan­net­ta maail­mal­la, jolle ei voi mitään ja joka vaan jatkuu ja jatkuu…

    Vaik­ka en Soinin kan­nat­ta­ja olekkaan, hänen taan­noinen letkau­tuk­sen­sa sisäl­si totu­u­den jyvän: “Hyv­in­voin­ti ilman sosialismia!”

    Suo­mi on ain­oa maa Euroopas­sa, jos­sa ei vielä ole siir­ret­ty elä­keelle noi­ta marxilaisia.

    Onko Suomen kansa on antanut tuolle porukalle oikeu­den ajaa maa takaisin kivikauteen?

    Olisiko niin, että kansan takaraivos­sa on sel­l­ainen älytön aja­tus-jäänne, että tämä marx­i­lais-poruk­ka voisi vielä jotenkin suo­ja­ta Suomea Venäjän uhalta?

    OS aivan oikein sanoo, että Virossa tämä ongel­ma ratke­si ker­ta­heitol­la kun venäläiset sai­vat lähdön. 

    Nyt Viro onkin yri­tysys­tävälli­nen, kovaa vauh­tia kehit­tyvä maa.

    Vai onko se niin, että kaiken­lainen muu­tos on niin pelot­tavaa, että se aiheut­taa eksis­ten­ti­aalisen, kauhureak­tion ja kouris­tuk­seno­maisen tar­rautu­misen vanhaan?

    Tässä tilanteessa vaarana on se, että kaiken­laiset pop­ulis­tit vievät potin pelot­tele­mal­la kansaa…

    Mikäs se Suomen pelas­ta­va idea sit­ten oikein olisi?

    Tässä se on:
    1) Pakol­liset raken­nemuu­tok­set on tehtävä heti
    2) PK-sek­tori on ain­oa, joka voi mei­dät pidem­män päälle vielä pelas­taa. Panos­te­taan siis siihen!

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, jol­la on Lip­pos­ta ikävä

  11. anonyy­mi:
    Ehdokas 5: Tiedonväl­i­tys on heiken­tynyt kun sanomale­hdet ovat hölmöyk­sis­sään aja­neet itseään alas 

    Lehdis­tö ajaa itseään alas kos­ka paperiprint­ti ei kiin­nos­ta ketään. Ja net­tiprint­il­lä ei saa rahaa läh­eskään yhtä ison organ­isaa­tion pyörittämiseen. 

    Mitä taas tulee itse sisältöön, jos vaik­ka Hesaria on viime vuosi­na kat­sonut, ihan hyvä että vähen­tävät sivu­jen määrää. Toiv­ot­tavasti pian päästään nol­laan. Ei jää ikävä. Good riddance.

    Voit­ta­ja on net­ti­me­dia, kuten vaik­ka tämä ja hom­mafoo­ru­mi. Molem­mat toki asen­teel­lisia ja puolueel­lisia, mut­ta niin ovat lehde­tkin. Net­ti-media ei ainakaan yritä väit­tää muuta.

  12. anonyy­mi: Kokoomus ajaa poli­ti­ikkaa, jota suurin osa kansas­ta ei halua… 

    Otta­mat­ta sen kum­mem­min kan­taa kokoomuk­sen poli­ti­ikkaan niin et selvästikään ole ymmärtänyt mis­tä kenkä puristaa.

    Suomes­sa olisi nimeno­maan ajet­ta­va poli­ti­ikkaa jota suurin osa kansas­ta ei halua. Nykyi­nen kil­pailukyvyt­tömyy­den tila johtuu siitä että on tehty päätök­siä joi­ta suurin osa kansas­ta on halunnut.

    Olen­pa tain­nut tämän aiem­minkin sanoa: Kreik­ka on maa joka ajet­ti­in konkurssi­in täysin demokraat­tis­es­ti äänestäen.

  13. Sep­po Korp­poo:

    Vaik­ka en Soinin kan­nat­ta­ja olekkaan, hänen taan­noinen letkau­tuk­sen­sa sisäl­si totu­u­den jyvän: “Hyv­in­voin­ti ilman sosialismia!”

    Sinän­sä huvit­ta­va kom­ment­ti, kos­ka per­su­jen talous­poli­ti­ik­ka on kuin se olisi vasem­mis­toli­itol­ta kopi­oitu. Lisää vero­ja, lisää tuki­aisia, lisää virkamiehiä.

  14. Asi­aa ei lainkaan paran­na, että hal­li­tuk­sen kasaamis­es­ta on tul­lut eri­lais­ten kyn­nyskysymys­ten yhteenso­vit­tamista. Vihreät (mm. y‑voima) eivät tässä ole yhtään parem­pia kuin Kris­til­lis­demokraatit (tasa-arvo) tai Demar­it (eläkeikä). Kokoomus sen­tään pakon edessä jousti (palkka)tuloverojen tasos­ta, joka oli hei­dän kynnyskysymyksensä.

    1. Koskaan ei ole hyvin. Yleen­sä viheitä on arvostel­tu siitä, että eivät läht­e­neet hal­li­tuk­ses­ta, kun eduskun­ta hyväksyi kak­si ydin­voimalaa. Nyt asia ei ole järin ajanko­htainen, kun pikem­minkin näyt­tää siltä, ettei noi­ta kah­taa, ei ainakaan molem­pia, raken­neta, kun kukaan ei halua niitä rahoittaa.

  15. Aika hyvä kir­joi­tus. Toisaal­ta nämä samat asi­at on puitu jo mon­een ker­taan. Kukaan ei tun­nu tekevän asialle mitään. Pitäisi sosi­aalidemokra­tia kieltää lailla?

    “4) Tiedonväl­i­tyk­sen pirstaloi­tu­mi­nen merk­it­see, että kansalais­mielipi­det­tä on vaikeampi hal­li­ta ja pop­ulis­tiset hömp­pätiedot­ta­jat saa­vat vallan.”

    Muis­ta­han Osmo myös se, että pop­ulis­mista syyt­telem­i­nen on pop­ulis­min siemen.

  16. Suo­ma­laises­sa par­la­men­taarises­sa demokra­ti­as­sa on myös omat päätök­sen­tekoa hal­vaan­nut­ta­vat omi­tu­isuuten­sa. Hal­li­tu­so­hjel­maan hirt­täy­tymi­nen on jo mon­een ker­taan mainit­tu, mut­ta toinen on enemmistöhallitus. 

    Min­un mielestäni vähem­mistöhal­li­tus tek­isi tälle maalle hyvää, eri­tyis­es­ti jos se lop­ul­ta kaa­tu­isi johonkin ajanko­htaiseen poli­it­tiseen kysymyk­seen ja sitä seu­raaavi­in vaaleihin.

    Yleen­säkin min­ul­la on sel­l­ainen mutu-tun­tu­ma, että his­to­ri­al­lises­sa ver­tailus­sa monipuoluepar­la­men­tit ovat toim­i­neet parhait­en sil­loin kun niil­lä on ollut vastapooli­na monarkki/presidentti vetämässä omaa lin­jaas­na hal­li­tus­ta asettaessa.

  17. > 1) Kun väki van­he­nee, se van­he­nee myös politiikassa

    Virossa neu­vos­toa­jan asiantun­te­muk­sen sivu­ut­ta­mi­nen voi olla perustel­tua, sil­lä jär­jestelmä on nyt kovin eri­lainen kuin aiem­min. Mut­ta pääsään­töis­es­ti ikään­tymisen tuo­ma varovaisu­us on myös viisaut­ta. Se toimii hyvänä vastapain­ona nuoru­u­den innos­tuk­selle, ymmärtämät­tömyy­delle, yksinker­tais­tamiselle, fanatismille ja ide­al­is­mille. Ylim­i­toitet­tu ide­al­is­mi on johtanut yhteiskun­tia myös huonoille kehi­tyspoluille. Hyö­dyn­netään siis kaikkien ikälu­okkien hyviä puolia.

    > 2) Poli­ti­ik­ka on muut­tunut epäsuosituksi

    Toisaal­ta poli­ti­ik­ka tar­joaa nykyään oikoteitä vaikka­pa eurovirkoi­hin. Poli­ti­ikan suo­sio on taat­tu niin kauan kuin val­ta ja rahat ovat käytet­tävis­sä. Europoli­ti­ik­ka on tässä mielessä väistämät­tä suosi­tumpaa kuin koti­maan poli­ti­ik­ka. Ehkä taitavim­mat (poli­itikot ja/tai kah­mi­jat) menevät kan­sain­välisi­in tehtävi­in, ja Suomen oma poli­ti­ik­ka jää jos­sain vai­heessa kakkos­ketjun asiaksi.

    > 3) Ide­olo­giat ovat vanhentuneet

    Pitää paikkansa. Vihreys ei ole vielä ehtinyt juuri van­hen­tua, kos­ka vihrey­den haas­teet ja tavoit­teet ovat valitet­tavasti yhä edessä päin.

    Yksi tärkeä muotou­tu­mas­sa ole­va poli­it­ti­nen jakolin­ja on paikallisu­us vs. ylikansal­lisu­us ja keskit­tämi­nen. Perus­suo­ma­lais­ten nousu liit­tyy osin myös tähän jakolin­jaan. Odotan puolueken­tän muotoutu­van tule­vaisu­udessa nyky­istä selvem­min myös tämän jakolin­jan ympärille.

    > 4) Tiedonväl­i­tyk­sen pirstaloituminen

    Suomen kaltaises­sa vakaiden kansalais­ten vakaas­sa maas­sa en kaipaa juurikaan mah­dol­lisu­ut­ta rajoit­taa tai keskit­tää tiedon kulkua. Kansan pääosa ei usko sat­un­nais­ten net­tikir­joit­ta­jien sekoilu­ja. “Hömp­pätiedot­ta­jat” ovat kai osa poli­it­tis­ten puoluei­den keskitet­tyä tiedo­tuskoneis­toa (eivät pirstaloi­tu­misen seurannaisia).

    Se että kansa ei usko van­han puoluekoneis­ton sille syöt­tämää pro­pa­gan­daa ja ain­oak­si oikeak­si väitet­tyä mallia on pääsään­töis­es­ti hyvä asia. Tämä on kivu­lias­ta vah­noille puolueille (ml. vihreät), mut­ta eduk­si demokratialle.

    - — -

    Olen kir­joituk­sen kanssa eri mieltä siinä kohdas­sa, että tekemät­tä jäämi­nen ei minus­ta ole aina huono asia. Kaik­ki viimeaikaiset kun­tau­ud­is­tuk­set ja euro­jär­jestelmän perustei­den muut­tamisen olisin mielu­usti jät­tänyt tekemät­tä. Jotkut muu­tok­set ovat siis haitallisia, ja sil­loin on parem­pi ottaa aikalisä kuin vaa­tia uud­is­tuk­sia uud­is­tusten (tai kasvo­jen säi­lyt­tämisen) vuok­si. Nuo maini­tut kohteet ovat myös liet­soneet pani­ikkia, epälu­ot­ta­mus­ta ja epä­sop­ua järjestelmään.

    Kansalais­ten kesku­udessa kyse ei pääsään­töis­es­ti ole var­maankaan muu­tosten pelosta, vaan yksinker­tais­es­ti kansalais­ten huonoik­si kat­somien päätösten vas­tus­tamis­es­ta. Demokra­ti­as­sa on vaar­al­ista ajatel­la, että poli­itikko­jen tulisi tehdä kansan tah­don vas­taisia päätök­siä, kos­ka kansa ei kuitenkaan ymmär­rä (tai pelkää hyvää tarkoit­tavia muu­tok­sia). Jos poli­itikot lähtevät tuolle tielle, on seu­rauk­se­na jos­sain vai­heessa mel­lakoi­ta tai muu­ta vas­taavaa. Ruotsin ja muiden maid­en lev­ot­to­muudet ovat myös aku­ut­ti keskustelun aihe. Suomen tulisi kehit­tää itseään niin, että yhteiskun­nan sta­bili­teet­ti ja kansalais­ten usko siihen säi­lyy. Kansalais­ten mielip­itei­den leimaami­nen väärik­si tai niitä vas­taan toim­imi­nen toimii tuo­ta tavoitet­ta vastaan.

  18. Min­ul­la on yksi seli­ty­se­hdo­tus, joka on poten­ti­aaliseen merk­i­tyk­seen­sä näh­den jäänyt hyvin vähälle huomiolle:

    n+1) Fal­skit ja yliampu­vat kri­isi­ti­etoisu­u­den nos­tat­tamisyri­tyk­set kään­tyvät itseään vas­taan — varsinkin, kun ne tule­vat yhteiskun­nan siitä osas­ta, jon­ka oma taloudelli­nen ase­ma on tur­vat­tu koko lop­puelämäk­si, tapah­tu­ipa sit­ten läh­es mitä tahansa.

    Puhuin joskus viime syksynä Juhana Var­ti­aisen kanssa näistä teemoista, joi­hin hän on suo­ma­laises­sa keskustelu­julk­isu­udessa samais­tunut yhdessä Osmon kanssa. Hän pur­ki mieltään siitä, kuin­ka ker­takaikkisen turhau­tunut hän on pääkir­joi­tus­toimit­ta­jil­ta ja muil­ta vakavaäänisiltä suu­rit­u­loisil­ta kes­ki-ikäisiltä miehiltä saa­maansa rooli­in keskusteli­jana, joka kiitet­tävästi maalailee kaiken­laisia dra­maat­tisia tule­vaisu­u­denku­via ja “uskaltaa puhua asioista niiden oikeil­la nimil­lä” ja “pyrkii nos­tat­ta­maan Suomen kansas­sa radikaalei­hin muu­tok­si­in vaa­dit­tavaa kri­isi­ti­etoisu­ut­ta” ja niin edelleen.

    Hän nimit­täin sanoi koke­vansa itse, että se, mitä hän ehdot­taa, on pikem­minkin pien­tä, läh­es huo­maam­a­ton­ta hienosäätöä ja viilaus­ta — jär­jestelmään, joka ei vaa­di mitään dra­maat­tisia iso­ja muu­tok­sia mihinkään suun­taan eikä minkään asian suhteen.

    Sen sijaan, että keskustelun saa­ma kehys on tyyp­piä “koko hyv­in­voin­ti­val­tio rom­ah­taa Suomes­sa, jos eläkeikää ei nopeasti ja päät­täväis­es­ti nos­te­ta heti”, se pitäisikin kehys­tää muot­ti­in “eläkeikää kan­nat­taisi lähi­t­ule­vaisu­udessa hie­man nos­taa, kos­ka jo täl­lä vähäpätöisel­lä yksit­täisel­lä hienosäädöl­lä voimme pitää hyv­in­voin­ti­val­tion muuten joka suh­teessa läh­es täs­mälleen saman­laise­na kuin tähän asti”. Drama­ti­soin­ti saat­taa pelkästään kaivaa poh­jaa niiltä samoil­ta tavoit­teil­ta, joi­ta siihen nojaa­mal­la halu­taan ajaa.

    Ja tähän eivät ole syyl­lisiä vain oikeis­to­laiset kes­ki-ikäiset pääkir­joi­tus­toimit­ta­jat, vaan myös vasem­mis­to, johon itse koen lukeu­tu­vani. Minus­sa herät­tää läh­es fyy­sistä pahoin­voin­tia vasem­mis­ton pei­liku­va­maisen kään­teinen puheta­pa. Siinä teknokraat­tiset hienosäädöt ole­mas­sa ole­vaan nykyjär­jestelmään drama­ti­soidaan heti jok­sikin val­tavak­si, läh­es täy­del­lisek­si irtiotok­si koko aiem­mas­ta pohjo­is­maisen hyv­in­voin­ti­val­tion perinteestä.

    Jos mikä tahansa muu­ta­man pros­ent­tiyk­sikön viilaus on “hyv­in­voin­ti­val­tion alasajo” tai “hyv­in­voin­ti­val­tion romut­ta­mi­nen”, niin kukaan ei enää osaa pitää varaansa, jos ja kun se oikea iso romu­tus uhkaa. Kun sut­ta huu­taa riit­tävän mon­ta ker­taa, kukaan ei usko, kun se oikeasti tulee.

  19. anonyy­mi: Yleen­säkin min­ul­la on sel­l­ainen mutu-tun­tu­ma, että his­to­ri­al­lises­sa ver­tailus­sa monipuoluepar­la­men­tit ovat toim­i­neet parhait­en sil­loin kun niil­lä on ollut vastapooli­na monarkki/presidentti vetämässä omaa lin­jaas­na hal­li­tus­ta asettaessa.

    Olen kaiman lin­jal­la: Suomes­sa tarvi­taan vah­va pres­i­dent­ti, kos­ka hal­li­tus koos­t­uu eduskun­nan enem­mistöpuoluei­den puolue­jo­h­dos­ta. Se ei siis puoluekurista johtuen joudu koskaan perustele­maan päätök­siään kenellekään. Olisi hyvä olla pres­i­dent­ti, joka voisi sanoa ettei ihan mikä tahansa kelpaa.

  20. ij: Kokoomus sen­tään pakon edessä jousti (palkka)tuloverojen tasos­ta, joka oli hei­dän kynnyskysymyksensä.

    Has­sua­han tässä jous­tamises­sa oli se, että se silti sai eniten. Ilmas­sa oli niin paljon hölmöjä ajatuk­sia, että muut jou­tu­i­v­at val­it­se­maan kukin vain yhden kynnyskysymyksen.

    Sun Tzu: Nykyi­nen kil­pailukyvyt­tömyy­den tila johtuu siitä että on tehty päätök­siä joi­ta suurin osa kansas­ta on halunnut.

    Nykyi­nen kil­pailukyvyt­tömyy­den tila johtuu siitä, että on tehty päätök­siä joista on hyö­tynyt vain hyvin pieni kansanosa ja nyt siitä joutu­vat kaik­ki muut mak­samaan. Tarvi­taan investoin­te­ja eikä leikkauk­sia ja hölmöä säästämistä.

  21. anonyy­mi: …leikkauk­sia ja hölmöä säästämistä.

    Val­tion talousarviot:
    2011 — 50,5 mrd jos­sa ali­jäämä 4,7 mrd
    2012 — 52,5 mrd jos­sa ali­jäämä 7,3 mrd
    2013 — 54,5 mrd jos­sa ali­jäämä 8,0 mrd

    Suomes­sa ei ole säästet­ty eikä leikat­tu mitään, vaan eletään jatku­vasti kas­va­van velan­oton varassa.

  22. Vähem­mistöön jäänyt­tä kan­taa edus­ta­va voi vain tode­ta päätök­sen tehdyk­si, eikä päätök­sen sisältöön ja tarkoituk­sen­mukaisu­u­teen vähem­mistöl­lä ole ham­pai­ta puuttua.
    Itse päätök­set syn­tyvät hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa, joten sivus­saseu­raamisen jak­so on pitkä lakiesi­tyk­sen kyp­syessä hal­li­tu­so­hjel­man mukaisek­si. Tarvit­taes­sa enem­mistö taivut­taa Perus­tus­lain tulkintaa.

    Kun oppo­si­tion on voima­ton­ta räksyt­tää enem­mistöhal­li­tuk­sen päätök­sistä, joiden tarkoituk­sen­mukaisu­u­den arvioin­ti on tehty turhak­si, vielä ufom­paa on yrit­tää virit­tää keskustelua päätök­sistä, joi­ta ei ole saatu tehtyä. Yritä nyt sit­ten haa­mun­yrkkeil­lä välikysymyskeskustelua aiheesta: “päätök­set joi­ta ei tehty”.

  23. Tiedonväl­i­tyk­sen ongel­mana on, että media ryhtyi val­lan vahtikoiras­ta val­lankäyt­täjäk­si. Tätä se on toisaal­ta aina ollutkin, mut­ta nyt Inter­netin ja oikeasti vapaan tiedonväl­i­tyk­sen aikana kon­trasti “parem­min tietävien” toimit­ta­jien ja kansan syvien riv­ien välil­lä on räikeäm­pää kuin ennen. 

    Val­lankäyt­täjiä tietenkin har­mit­taa kun hei­dän val­tansa vähe­nee ja kansaa ei voi enää ohja­ta karsi­naan kah­den tv-kana­van voimin. Poli­itikoil­ta ja puolueil­ta on uno­htunut, että hei­dän pitäisi olla kansan palveli­joi­ta ja koko val­takoneis­ton todel­lisen päämäärän tulisi olla tehdä itsen­sä tarpeettomaksi.

    Har­va halu­aa kuitenkaan luop­ua val­las­ta vapaae­htois­es­ti kun ihmis­ten omat henkilöko­htaiset taloudel­liset intres­sit ovat sidot­tu­ja kansan verot­tamiseen, jol­loin oma etu ajaa aina yhteisen edun edelle. Jos­sain vai­heessa kuitenkin on pakko tehdä vaikei­ta päätök­siä. Se tapah­tuu joko demokraat­tisen pros­essin kaut­ta tai lop­ul­ta yhteiskun­nan rom­ah­duk­sen kautta. 

    AY-liike menet­tää val­taansa kun he ovat aja­neet poli­itikkaa joka tekee hei­dän kan­nat­ta­jansa työt­tömik­si. Media menet­tää val­taansa kun ihmiset lopet­ta­vat lehti­ti­lauk­set ja rupea­vat ajat­tele­maan omil­la aivoil­laan. Van­hat puolueet menet­tävät val­taansa kun ihmiset äänestävät Perus­suo­ma­laisia protestina. 

    Eniten val­taa käyt­tää kuitenkin ylisu­urek­si painunut julki­nen sek­tori ja virkamieskoneis­to. Tässä ryh­mässä on niin paljon äänestäjiä, ettei mikään puolue tun­nu uskalta­van sanoa ääneen, että vähin­tään puo­let tulisi irtosanoa välittömästi.

  24. Sun Tzu: Val­tion talousarviot:
    2011 – 50,5 mrd jos­sa ali­jäämä 4,7 mrd
    2012 – 52,5 mrd jos­sa ali­jäämä 7,3 mrd
    2013 – 54,5 mrd jos­sa ali­jäämä 8,0 mrd

    Suomes­sa ei ole säästet­ty eikä leikat­tu mitään, vaan eletään jatku­vasti kas­va­van velan­oton varassa.

    Aivan eri­no­mainen huomio. Lisäisin tähän vielä sen, että jostakin omi­tuis­es­ta syys­tä keskustelus­sa ei näytetä koskaan pää­sevän bud­jet­tien rak­en­teeseen ja rahankäytön tehokku­u­teen asti. Hyöty/kustannustarkastelun tekem­i­nen näyt­tää ole­van jonkin­lainen tabu. Jos joku sen joskus esille nos­taa, se kat­so­taan ylivoimaisen vaikeak­si. Kuitenkin, vaiku­tavu­u­den pitäisi olla se tärkein kri­teeri, kun hark­i­taan, mihin rahaa käytetään ja ennen kaikkea mihin sitä ei käytetä.

  25. Juho Laatu: Virossa neu­vos­toa­jan asiantun­te­muk­sen sivu­ut­ta­mi­nen voi olla perustel­tua, sil­lä jär­jestelmä on nyt kovin eri­lainen kuin aiem­min. Mut­ta pääsään­töis­es­ti ikään­tymisen tuo­ma varovaisu­us on myös viisaut­ta. Se toimii hyvänä vastapain­ona nuoru­u­den innos­tuk­selle, ymmärtämät­tömyy­delle, yksinker­tais­tamiselle, fanatismille ja ide­al­is­mille. Ylim­i­toitet­tu ide­al­is­mi on johtanut yhteiskun­tia myös huonoille kehi­tyspoluille. Hyö­dyn­netään siis kaikkien ikälu­okkien hyviä puolia.

    Kun hyö­dyn­net­täisi­inkin! Valitet­tavasti ikälu­okkien väliset koko­erot johta­vat nykyjär­jestelmässä väk­isinkin van­hen­tunei­den näke­mys­ten ja maail­manku­van pain­ot­tumiseen päätök­sen­teossa. Tämä on hir­muisen harmil­lista, kos­ka maail­ma on muut­tunut muual­lakin kuin Virossa, ja muut­tuu edelleen nopeasti. Jokainen vaa­likausi, joka meiltä kuluu men­neeseen maail­maan tak­er­tuneessa puuhastelus­sa, jät­tää meitä kansakun­tana koko ajan enem­män jäl­keen ja kas­vat­taa sitä etu­matkaa, joka nuorem­pi­en päät­täjien on aikanaan onnis­tut­ta­va kuro­maan umpeen.

    Iässä ja koke­muk­ses­sa ei sinän­sä ole mitään vikaa, mut­ta kun se koke­mus sat­tuu koske­maan todel­lisu­ut­ta, jota ei enää ole, niin siihen nojaa­vat ajatuk­set voivat olla todel­la tuhoisia kenenkään varsi­nais­es­ti tarkoit­ta­mat­ta mitään pahaa. Nokial­ta kesti kym­menisen vuot­ta ennen kuin siel­lä edes myön­net­ti­in, että Applen tuot­teis­sa voisi olla jotain parem­paa kuin heil­lä. Sel­l­ainen “varovaisu­us” ei kyl­lä ole viisaut­ta vaan ihan silkkaa änkyröin­tiä ja ylim­ielisyyt­tä. Tämä karmi­va emä­mu­naus ja pää pen­saas­sa ‑leik­ki sai jatkua vuosia, vaik­ka johto oli var­maankin sinän­sä ihan hyvää ja ammat­ti­taitoista. Se oli vain pudon­nut kär­ry­iltä sen suh­teen, miten maail­ma oli muuttumassa.

    Onnek­si sen­tään poikkeuk­si­akin on. Hyvänä esimerkkinä blo­gin isän­tä, joka ei ehkä itse ymmär­rä kaikkia nykya­jan kotko­tuk­sia, mut­ta kuitenkin ymmärtää että ei ymmär­rä ja luot­taa sil­loin muiden (perustel­tu­i­hin) näke­myk­si­in asioista. Tai tääl­lä kom­men­toi­va yrit­täjä Sep­po Korp­poo, joka on onnis­tunut säi­lyt­tämään ajat­telus­saan jous­tavu­ut­ta ja kyke­nee pun­nit­se­maan uusi­akin ideoita objek­ti­ivis­es­ti, tuomit­se­mat­ta niitä heti vain sik­si että ne ovat nuorem­pi­en sukupolvien kannattamia.

  26. anonyy­mi: Nykyi­nen kil­pailukyvyt­tömyy­den tila johtuu siitä, että on tehty päätök­siä joista on hyö­tynyt vain hyvin pieni kansanosa ja nyt siitä joutu­vat kaik­ki muut mak­samaan. Tarvi­taan investoin­te­ja eikä leikkauk­sia ja hölmöä säästämistä.

    Höpö, höpö. Ongel­ma on täysin päin­vas­tainen — tehdy­il­lä päätök­sil­lä on etupäässä pyrit­ty jaka­maan kaikille mah­dol­lisim­man paljon nan­naa val­tion “poh­jat­tomas­ta” hillop­urk­ista. Samal­la “omaa paras­taan ymmärtämät­tömät” kansalaiset on pien­impi­enkin nip­pelei­den sääte­lyl­lä eris­tet­ty varsi­naisen pumpuli­paalin sisälle “tur­vaan” pahal­ta ulkomaailmalta.

    Nyt kun on vih­doinkin käynyt ilmeisek­si, ettei se val­tion hillop­urk­ki olekaan mikään ehtymätön run­sauden sarvi ja ettei se pumpuli­paali suo­jaakaan oikeas­t­aan miltään — vaan ennem­min tekee liikku­misen suun­taan tai toiseen mah­dot­tomak­si — pitäisi vis­si­in tehdä jotakin. Vaan kun ei näem­mä uskalla.

    No, men­nään poh­jan kaut­ta sit­ten — käy­hän se niinkin vaik­ka kipeetä tekeekin.

    PS. Eikös min­is­tere­itä, kansane­dus­ta­jia yms. ole tavat­tu kut­sua päät­täjik­si… nykyti­lanteessa se on kyl­lä aikamoinen oksymoron.

  27. ceterum censeo: Aivan eri­no­mainen huomio. Lisäisin tähän vielä sen, että jostakin omi­tuis­es­ta syys­tä keskustelus­sa ei näytetä koskaan pää­sevän bud­jet­tien rak­en­teeseen ja rahankäytön tehokku­u­teen asti. Hyöty/kustannustarkastelun tekem­i­nen näyt­tää ole­van jonkin­lainen tabu. Jos joku sen joskus esille nos­taa, se kat­so­taan ylivoimaisen vaikeaksi.Kuitenkin, vaiku­tavu­u­den pitäisi olla se tärkein kri­teeri, kun hark­i­taan, mihin rahaa käytetään ja ennen kaikkea mihin sitä ei käytetä.

    Laskelmien vaa­timi­nen­han on pelkkää uus­lib­er­al­is­tista fasis­mia, jon­ka tavoit­teena on ajaa kansa ryysyiseen kur­ju­u­teen kan­sain­välisen suur­pääo­man orjik­si. Kaik­ki kus­tan­nus­laske­mat voi tehokkaasti sivu­ut­taa vetoa­mal­la siihen, että kyl­lä rahaa löy­tyy, jos on vain Poli­it­tista Tah­toa riittää.

    Tässä sitä nyt sit­ten nau­ti­taan oikein koko porukalla (taas ker­ran) tah­don riemuvoitosta…

  28. Sun Tzu: Suomes­sa ei ole säästet­ty eikä leikat­tu mitään, vaan eletään jatku­vasti kas­va­van velan­oton varassa.

    Lamas­sa kuu­luukin olla ali­jäämiä. Vero­tu­lot laske­vat ja val­tion kuu­luu toimia vastasyklisesti.

    Joka paikas­sa on leikat­tu, mut­ta ehkäpä sitä ei hyvä­tu­loinen huo­maa. Koko ajan on muutenkin kaiken­näköiset säästöo­hjel­mat pääl­lä, jol­loin mitään investoin­te­jakaan ei saa tehdä.
    Huomionar­voista näis­sä säästämi­sis­sä on se, että jostain syys­tä säästö kohdis­tuu nimeno­maan toimin­nan laatu­un eikä hölmöyk­si­in, jol­loin kus­tan­nuk­set eivät luon­nol­lis­es­tikaan laske. Esimerkkinä vaikka­pa julki­nen ter­vey­den­huoltomme. Asi­akkaalle laatu on huonon­tunut ja tämä äänestää jaloil­laan yksi­tyiselle jos vain voi. Kuitenkin kus­tan­nuk­set nou­se­vat pait­si sen vuok­si, että yksi­tyiset ovat kalli­impia, myös sik­si, että julkisel­la puolel­la säästetään hölmösti ja sivuku­lut domi­noi­vat — lääkärit tekevät liukuhi­h­natöitä, jol­loin poti­laat joutu­vat tule­maan uud­estaan ja lääkärit palavat lop­pu­un, sekä toimi­vat työa­jal­la maail­man kallimp­ina sih­teere­inä. Sen sijaan että säästetään, olisi tärkeäm­pää pyrk­iä tekemään tehokkaam­min, laadukkaam­min ja fik­sum­min, vaik­ka kus­tan­nuk­set nousi­si­vatkin. Pitkäl­lä tähtäimel­lä tässä voitetaan.

    Eräs muu asia, mitä on leikat­tu, on verot, mut­ta ei toki alem­mal­ta kansanos­alta. Suurem­pia tulo­ja ja alhaisem­pia vero­ja kaipaav­il­ta tun­tuu uno­htu­van, että Suo­mi kil­pailee juuri kokon­ais­val­taisel­la hyv­in­voin­ti­val­ti­ol­laan. Nykyisel­lä maanti­eteel­lisel­lä sijain­nil­la, väkimääräl­lä ja luon­non­va­roil­la jne. tämä maa ei koskaan voi kil­pail­la etelän kanssa verois­sa. Joten, kun tar­jo­taan leikkauk­sia lääk­keek­si kil­pailukykyyn, niin sil­loin lähin­nä puhutaan eräi­den kyvys­tä kil­pail­la henkilöko­htaisen omaisu­u­den suuruudella.

    Niin tosi­aan, työ­paikko­ja on leikat­tu. Saisiko tässä nyt peräänku­u­lut­taa sitä kuu­luisaa henkilöko­htaista vas­tu­u­ta työ­nan­ta­jil­ta vai kos­keeko se, kuten verotkin, vain niitä muita?

    On muuten kum­mallista, miten tämä velan­oton syy eli väestörakenne ei ollut ongel­ma sil­loin 30 vuot­ta sit­ten, kun se jo oli ikäpyra­midin näh­neille tiedossa.

  29. anonyy­mi: Lamas­sa kuu­luukin olla alijäämiä. 

    Lamas­sa? Sel­l­ainen oli viimek­si 1990-luvun alussa.

    Suomes­sa oli het­kelli­nen taan­tu­ma vuon­na 2009.

    Tosin sil­loinen val­tion­va­rai­min­is­teri taisi suures­sa draa­man- ja suh­teel­lisu­u­den­ta­jus­saan kut­sua sitäkin peräti talvisodaksi…

  30. No pitäisikö vihrei­den ja esimerkik­si vasem­mis­ton esit­tää hal­li­tuk­sen kaatamista jos ei koh­ta ala tapahtua?

  31. Saara: Iässä ja koke­muk­ses­sa ei sinän­sä ole mitään vikaa, mut­ta kun se koke­mus sat­tuu koske­maan todel­lisu­ut­ta, jota ei enää ole, niin siihen nojaa­vat ajatuk­set voivat olla todel­la tuhoisia kenenkään varsi­nais­es­ti tarkoit­ta­mat­ta mitään pahaa. 

    Osa tiedoista ja ymmär­ryk­ses­tä on vakaa­ta. Ihmi­nen itse ja hänen käyt­täy­tymisen­sä on ollut jok­seenkin saman­laista kivikaud­es­ta tähän päivään. Näis­sä asiois­sa van­hem­mil­la ihmisil­lä on enem­män koke­mus­ta ja ymmär­rystä. Nuoret menevät hel­posti mukaan vaikka­pa uskoen siihen, että val­lanku­mous tulee paran­ta­maan kaik­ki ongel­mat ja johtaa onnel­lisem­paan maail­maan. Van­hem­mat ihmiset ymmärtävät nuo­ria parem­min, mitkä ehdo­tuk­set toden­näköis­es­ti men­estyvät myös käytän­nössä ja pitkäl­lä tähtäimel­lä, ja mitkä ovat vain tuulivi­iri­no­maista tempoilua.

    Jos taas puhutaan vaikka­pa uud­es­ta tek­nol­o­gista, on parem­pi pyytää ennustei­ta nuoremmilta.

    Nokial­ta kesti kym­menisen vuot­ta ennen kuin siel­lä edes myön­net­ti­in, että Applen tuot­teis­sa voisi olla jotain parem­paa kuin heil­lä. Sel­l­ainen “varovaisu­us” ei kyl­lä ole viisaut­ta vaan ihan silkkaa änkyröin­tiä ja ylim­ielisyyt­tä. Tämä karmi­va emä­mu­naus ja pää pen­saas­sa ‑leik­ki sai jatkua vuosia, vaik­ka johto oli var­maankin sinän­sä ihan hyvää ja ammat­ti­taitoista. Se oli vain pudon­nut kär­ry­iltä sen suh­teen, miten maail­ma oli muuttumassa. 

    Näin kävi. (eikä Nokian johto ollut edes iäl­lä pilat­tua) Minä läh­estyn Nokian ongel­maa paljolti sitä kaut­ta, että jokaisel­la organ­isaa­tioil­la on taipumus rappeu­tua, ja jäyk­istyneen organ­isaa­tion palaut­ta­mi­nen jous­tavak­si ei ole help­poa. Yri­tyk­sen tilan kor­jaami­nen on jopa demokraat­tista yhteisöä vaikeam­paa, sil­lä val­las­sa ole­va johto on omas­ta mielestään aina oike­as­sa, eikä se yleen­sä ehdo­ta itsen­sä kor­vaamista uudel­la johdol­la. Tyyp­il­listähän on, että fir­mat kaatu­vat ongelmi­in, joista fir­man kahvi­huoneis­sa on puhut­tu jo vuosia, mut­ta joi­ta johto ei ole ottanut riit­tävästi huomioon.

    Kan­natan siis hal­lit­o­ma­llia, jos­sa ote­taan huomioon sekä viimeisin ymär­rys uusista asioista, kuten nopeasti kehit­tyvästä tek­nol­o­gisas­ta ja sen aiheut­tamista muu­tok­sista, että ymmär­rys pysyvistä asioista, kuten ihmis­lu­on­nos­ta. Samoin his­to­ri­an tun­te­mus on eduk­si (van­hoil­la on tässä usein annet­tavaa). Uud­is­tus­mielisyys on hyvä työkalu, mut­ta huono ain­oana ohjen­uo­rana, ja huono jos uud­is­tus tarkoit­taa sat­tumal­ta kohdalle osunei­den (= his­to­ri­an eteen aset­tamien) muotitren­di­en mukaan laukkaamista. Yri­tyk­sille tarvi­taan vähän eri sään­nöt kuin demokraat­tisille yhteisöille.

  32. Osmo Soin­in­vaara:
    Kysymys ei ole vain tiedos­ta ja ymmär­ryk­ses­tä, vaan halukku­ud­es­ta mutok­si­in, mikä vähe­nee iän myötä.

    Voi tuol­lais­takin trendiä olla, mut­ta epäilen, että enem­män kyse on nuorten ja uud­is­tus­mielis­ten ärtymyk­ses­tä sitä kohtaan, että jotkut (esim. van­hat) tohti­vat epäil­lä ehdotet­tu­jen uud­is­tusten toimivu­ut­ta. Usein epäilys kohdis­tuu van­hempi­in sik­sikin, että nuorem­mil­la on aina joskus han oikeastikin “älyt­tömiä” ideoita (use­am­min kuin kokeneemmilla).

    En osaa itse nimetä van­ho­ja, joi­hin olisi tuol­lainen muu­tosha­lut­to­muu­den tren­di iskenyt. Ehkä moni van­ha ei enää jak­sa itse muu­tok­sia ajaa, mut­ta eivät he silti tapaa vas­tus­taa muiden tekemiä muu­tok­sia vain muu­tok­sen vas­tus­tamisen vuok­si. On myös ole­mas­sa sanon­ta “van­haan hyvään aikaan”, mut­ta ei tuonkaan tarvitse tarkoit­taa lukkoa uudistuksille.

    Usein halut­to­mus tai halukku­us muu­tok­si­in liit­tyy enem­män omaan tur­val­lisu­u­den tun­teeseen (=> muu­tos aiheut­taa ei-toiv­ot­tua epä­var­muut­ta, mis­sä tahansa ikälu­okas­sa, esim. työ­paikkansa puoles­ta pelkäävis­sä) ja luot­ta­muk­sen tasoon nyky­istä yhteiskun­taraken­net­ta kohtaan (=> kap­ina van­haa val­taa vas­taan ja vallankumous).

    No, yhden asian keksin, jos­sa van­hat ovat ehkä hie­man keskimääräistä muu­tosvas­tar­in­taisem­pia. Usein van­hem­mat ihmiset ovat val­las­sa, ja val­las­sa ole­vat tyyp­il­lis­es­ti puo­lus­ta­vat van­han val­lan sta­tus quo­ta. Poli­itikot ovat muuten tämän perus­teel­la keskimääräistä muutosvastarintaisempia.

  33. Juho Laatu: Osa tiedoista ja ymmär­ryk­ses­tä on vakaa­ta. Ihmi­nen itse ja hänen käyt­täy­tymisen­sä on ollut jok­seenkin saman­laista kivikaud­es­ta tähän päivään. Näis­sä asiois­sa van­hem­mil­la ihmisil­lä on enem­män koke­mus­ta ja ymmärrystä.

    Hmm, hmm.

    Ihmi­nen on kyl­lä varsin sopeu­tu­vainen eliö, joten väit­täisin että käyt­täy­tymisemme voidaan nähdä “vakaana” ja saman­laise­na vain hyvin geneeristä ylä­ta­soa tarkasteltaes­sa, jos sil­loinkaan. Ympäristö vaikut­taa käyt­täy­tymiseemme hyvin paljon.

    Ker­ron yhden esimerkin. Ovatko vaikka­pa ran­skalaiset jotenkin per­imältään avu­li­aampia kuin suo­ma­laiset? Tuskin. Mut­ta kun menen Pari­isin met­rossa suuren matkalaukun kanssa muu­ta­man pysäk­in­välin, min­ua aut­taa tuol­la matkalla parikym­men­tä ihmistä. Kyse­lemät­tä ja pyytämät­tä, ohi kiiruh­taes­saan, juurikaan omaa vauh­ti­aan hidas­ta­mat­ta he tart­tuvat laukun takapäähän ja nos­ta­vat sen kyn­nyk­sen yli tai aut­ta­vat por­tais­sa. Se nyt vain on tapana siel­lä ja tapah­tuu automaat­tis­es­ti. Syynä on ainakin se, että Pari­isin met­rossa on han­kalat kulun­valvon­ta­por­tit, paljon kapei­ta por­tai­ta ja monia kynnyksiä.

    Tääl­lä Helsingis­sä saman laukun kanssa pär­jään melkein kaikkial­la ilman apua, kos­ka tääl­lä insinöörit ovat laske­neet ramp­pi­en mak­sim­i­jyrkkyyk­siä, suun­nitelleet kyn­nyk­set­tömiä ympäristöjä, itses­tään avau­tu­via ovia ja pahimpi­in nousui­hin hisse­jä. Mut­ta niin­pä tääl­lä asenne onkin se, että jokaisen on pär­jät­tävä yksin. Jos sit­ten joskus joudunkin raa­haa­maan laukku­ni korkean, han­kalan kyn­nyk­sen ylitse, har­valle tulee mieleen harki­ta auttamista.

    Täl­lais­ten ja muiden koke­musten seu­rauk­se­na olen alka­nut pohtia, mis­sä menee raja. Kuin­ka pitkälle ja kuin­ka suurel­la rahal­la yhteiskun­taa kan­nat­taa siloitel­la, puleer­a­ta, rampit­taa, hissit­tää, pehmus­taa, stan­dard­is­oi­da, struk­tur­oi­da ja sään­nöstel­lä? Jos­sakin vai­heessa nimit­täin täl­lainen elämän helpot­ta­mi­nen kään­tyy itseään vas­taan: ihmiset lakkaa­vat ole­mas­ta oma-aloit­teisia ja akti­ivisia, ja alka­vat odot­taa että yhteiskun­ta jär­jestää kaiken. Kos­ka avun tarvit­sem­i­nen muil­ta ei ole taval­lista, muiden aut­ta­mi­nen on poikkeus eikä sään­tö, ja avun pyytämi­nen häpeäl­listä. Yhteisöl­lisyys kui­h­tuu. Ja mikä määrä rahaa kuluukaan tuo­hon kaik­keen edis­tyk­sel­liseen elämän helpot­tamiseen! Onko se oikeasti sen arvoista, kun mukaan las­ke­taan yhteisöl­lisyy­den menet­tämis­es­tä koitu­vat hai­tat? Uskon, että vähem­mäl­lä sli­ip­pauk­sel­la me sekä pää­sisimme halvem­mal­la että eläisimme onnel­lisem­paa elämää yhdessä. Ja uskon todel­lakin, että täl­laisil­la päätök­sil­lä voidaan vaikut­taa ihmis­ten käyt­täy­tymiseen paljonkin.

    Mut­ta joku van­hempi henkilö, jol­la matkailumah­dol­lisu­udet ovat olleet rajal­lisem­mat ja joka on ensim­mäisen ker­ran käynyt Pari­i­sis­sa vas­ta sit­ten kun arvot ovat jo muo­dos­tuneet suo­ma­laisen yhteiskun­nan muo­vaa­man talvi­so­ta-men­tal­i­teetin mukaisik­si, voi kokea sikäläisen aut­tamishalun ikävänä ja tunkeil­e­vana. Kun taas joku sel­l­ainen, joka on oppin­ut käyt­tämään iPa­dia ennen kuin puhu­maan, hah­mot­taa maail­man monipuolisem­min ja imee vaikut­tei­ta vielä paljon tehokkaam­min kuin vaikka­pa minä.

    Aikanaan suuret ikälu­okat astu­i­v­at puikkoi­hin, syr­jäyt­tivät van­hempi­en­sa ikäpol­ven, ja tekivät Suomes­ta nykyaikaisen hyv­in­voin­ti­val­tion. Var­masti siinäkin koh­dat­ti­in vas­tus­tus­ta, mut­ta muu­tok­set oli­vat mah­dol­lisia, kos­ka määräen­em­mistö oli uud­is­taval­la sukupolvel­la. Nyt, kun pitäisi ottaa seu­raa­va edis­tysaskel seu­raavien sukupolvien eväil­lä, määräen­em­mistö on edelleen väistyväl­lä porukalla. Tähän kun joku kek­sisi järkevän ratkaisun, mielu­um­min ennem­min kuin myöhem­min! Moni nuori on jo vetänyt johtopäätök­set ja muut­tanut Piilaak­soon tai johonkin maail­man suurkaupungeista, jois­sa on mah­dol­lista saa­da tehokkaaseen hyö­tykäyt­töön ne omat tuoreet ideat, joille tääl­lä lähin­nä kyynis­es­ti nyr­pis­tel­lään. Nyr­pis­te­lyn saate­sanoina se van­ha tut­tu lausah­dus: “Kyl­lä sinäkin vielä opit, kun­han saat lisää elämänkokemusta!”.

  34. anonyy­mi: Suurem­pia tulo­ja ja alhaisem­pia vero­ja kaipaav­il­ta tun­tuu uno­htu­van, että Suo­mi kil­pailee juuri kokon­ais­val­taisel­la hyv­in­voin­ti­val­ti­ol­laan. Nykyisel­lä maanti­eteel­lisel­lä sijain­nil­la, väkimääräl­lä ja luon­non­va­roil­la jne. tämä maa ei koskaan voi kil­pail­la etelän kanssa veroissa.

    Itse jaan mon­et, ellen jopa useim­mat, vasem­mis­ton sel­l­ai­sista arvolähtöko­hdista, jois­sa läh­toko­h­ta on, että kansalais­ten hyvi­noin­nin arvioin­nis­sa pitäisi tarkastel­la kansakun­nan heikoimpi­en ase­maa ja pyrk­iä paran­ta­maan sitä.

    Vasem­mis­tol­la on men­nyt kuitenkin tarkoituk­sen­mukaisu­us roski­in jo joskus kauan sit­ten, kos­ka nyky­isin nähdään verot — ei siis suinkaan se, mitä veroil­la saadaan aikaan — itseis­ar­vona. Kaik­ki dynami­ikkaa koske­va tarkastelu ja argu­men­taa­tio on “oikeis­to­laista”, ja kun esimerkik­si yri­tysvero­tuk­sen pain­opis­tet­tä yritet­ti­in (tosin epäon­nistuen) ruka­ta työl­listäväm­pään suun­taan, niin siinäkin nos­tet­ti­in kauhea meteli siitä miten rikkai­ta suosi­taan kun joku vero­pros­ent­ti nyt sat­tui laskemaan. 

    Retori­ik­ka liikkuu koko ajan sil­lä tasol­la, että vero­ja ei saa laskea, kos­ka se suosii rikkai­ta, mitä väliä, vaik­ka verot eivät hyödytä köy­hiä mil­lään lailla.

  35. Nokial­ta kesti kym­menisen vuot­ta ennen kuin siel­lä edes myön­net­ti­in, että Applen tuot­teis­sa voisi olla jotain parem­paa kuin heillä.

    Ensim­mäi­nen iPhone tuli markki­noille kesäku­us­sa 2007, eli koh­ta kuu­den vuo­den kuluttua.

    Nokial­la olisi tietysti voitu oppia jotain iPodeista vuodes­ta 2001 alka­en, mut­ta Nokia ei sil­loin tehnyt eril­lisiä musi­ikkisoit­timia eikä Apple puhe­lim­ia, joten fir­mat eivät kil­pailleet ihan samoista asiakkaista.

  36. anonyy­mi: Lamas­sa kuu­luukin olla ali­jäämiä. Vero­tu­lot laske­vat ja val­tion kuu­luu toimia vastasyklisesti.

    Joka paikas­sa on leikat­tu, mut­ta ehkäpä sitä ei hyvä­tu­loinen huomaa.

    Nyt kir­joit­ta­jal­ta jäi huo­maa­mat­ta Sun Tzun raa­pus­tukesta ne numerot. Eli siis ne, jois­sa bud­jet­ti on kas­vanut sem­moista ~5% vuosivauhtia. 

    Melko huonoa “joka paikas­sa leikkaamista”. Niin. Eli leikkaus­ta ei ole tehty (tai sitä on tehty vähempi kuin vas­taavasti kek­sit­ty uusia menoja).

    Tähän ei tai­da valitet­tavasti nyt vaikut­taa lom­pakon pak­su­us (tai puoluekir­ja), eikä varsinkaan her­mos­tu­mi­nen hyvä- tai huono­tu­loi­sista. Tosin, toiv­ot­tavasti niitä hyvä­tu­loisia saadaan jostain lisää, kos­ka ne sen­tään osal­lis­tu­vat meno­jen mak­samiseen suurem­mal­la panok­sel­la kuin mitä kuluttavat.

  37. Tiedemies:
    Kaik­ki dynami­ikkaa koske­va tarkastelu ja argu­men­taa­tio on “oikeis­to­laista”

    Poikkeuk­sen tähän tekee toki perus­tu­loa koske­vat käytös­vaiku­tuk­set, jot­ka ovat “vasem­mis­to­laisia”.

  38. Juho Laatu:
    ‘snip
    Olen kir­joituk­sen kanssa eri mieltä siinä kohdas­sa, että tekemät­tä jäämi­nen ei minus­ta ole aina huono asia. Kaik­ki viimeaikaiset kun­tau­ud­is­tuk­set ja euro­jär­jestelmän perustei­den muut­tamisen olisin mielu­usti jät­tänyt tekemättä.
    ‘snip’

    No nehän juuri on jätet­ty tekemät­tä — siis kaik­ki hyvin?

  39. Tom­mi Uschanov:
    ‘snip’
    Sen sijaan, että keskustelun saa­ma kehys on tyyp­piä “koko hyv­in­voin­ti­val­tio rom­ah­taa Suomes­sa, jos eläkeikää ei nopeasti ja päät­täväis­es­ti nos­te­ta heti”, se pitäisikin kehys­tää muot­ti­in “eläkeikää kan­nat­taisi lähi­t­ule­vaisu­udessa hie­man nos­taa, kos­ka jo täl­lä vähäpätöisel­lä yksit­täisel­lä hienosäädöl­lä voimme pitää hyv­in­voin­ti­val­tion muuten joka suh­teessa läh­es täs­mälleen saman­laise­na kuin tähän asti”. Drama­ti­soin­ti saat­taa pelkästään kaivaa poh­jaa niiltä samoil­ta tavoit­teil­ta, joi­ta siihen nojaa­mal­la halu­taan ajaa.
    ‘snip’

    Näin­hän se on 🙁
    Eläkeiän väl­itön nos­t­a­mi­nen ei ratkaise yhtään niistä ongelmista, jois­sa olemme — kyse on ain­oas­taan työ­nan­ta­jien eläke­mak­su­ista, joista EK on huolissaan.

    Selvää toki on, että jol­lakin aikavälil­lä eläkeikää on nos­tet­ta­va, arvi­ol­ta noin yhdel­lä kuukaudel­la vuodessa. Tätä ei voi­da ker­toa, vaan EK myötäjuok­si­joi­neen painaa päälle kuin yleinen syyttäjä

  40. Sep­po Korp­poo:
    ‘snip’
    Suo­mi on ain­oa maa Euroopas­sa, jos­sa ei vielä ole siir­ret­ty elä­keelle noi­ta marxilaisia.

    Onko Suomen kansa on antanut tuolle porukalle oikeu­den ajaa maa takaisin kivikauteen?
    ‘snip’

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, jol­la on Lip­pos­ta ikävä 

    Aika pahasti san­ot­tu Kataisesta…

    Ja Virossa hänen vasti­neen­sa kom­mu­nisti Kallas siir­ret­ti­in Euroopan komissioon. 😉

  41. Saara: Nyr­pis­te­lyn saate­sanoina se van­ha tut­tu lausah­dus: “Kyl­lä sinäkin vielä opit, kun­han saat lisää elämänkokemusta!”.

    Heh. Min­ul­ta meni met­rossa se klassi­nen viisi sekun­tia sen tajuamiseen mitä matkalaukun “avus­t­a­mi­nen” tarkoit­taa, ja siinä ajas­sa lähti jo puhe­lin mut­ta ei onnek­si lompakkoa. 

    Yhteisöl­lisyy­dessä ja vapaae­htoises­sa aut­tamises­sa on oma­l­ta kannal­tani se tyl­sä piirre että kes­ki-ikäi­nen mies on niiden ulkop­uolel­la. Opit kun­han saat lisää elämänkokemusta.

  42. Saara: Ovatko vaikka­pa ran­skalaiset jotenkin per­imältään avu­li­aampia kuin suo­ma­laiset? Tuskin. 

    Geeneis­sä merkit­täviä ero­ja tuskin on. Geeniper­imän lisäk­si ihmisil­lä on kult­tuuriper­imä. Siinä molem­mil­la on vah­va yhteinen euroop­palainen kult­tuuripo­h­ja, mut­ta myös vuosi­tuhan­tisen eril­lisen kehi­tyk­sen tuo­mana omat monin osin eri­laiset käyt­täy­tymiskood­it. Geeneis­sä muu­tosvauhti on hidas. Kult­tuuris­sa muu­tok­sia voisi havai­ta ehkä sadan vuo­den per­spek­ti­ivil­lä. Aika vakaa­ta siis tuo kult­tuuripuo­likin, joka periy­tyy (hyvässä ja pahas­sa) nimeno­maan sukupolvelta toiselle, edel­lisiä sukupolvia kuuntelemalla.

    Aikanaan suuret ikälu­okat astu­i­v­at puikkoi­hin, syr­jäyt­tivät van­hempi­en­sa ikäpol­ven, ja tekivät Suomes­ta nykyaikaisen hyvinvointivaltion. 

    En näe tarvet­ta hylätä edel­lisen sukupol­ven rak­en­tamia (omas­ta mielestään) paran­nuk­sia. Nuoriso luon­nol­lis­es­ti kyseenalais­taa aina van­hempi­en­sa ratkaisut, mut­ta minus­ta paras lop­putu­los voisi olla syn­teesi ja edelleen kehit­tämi­nen, ei van­han vai­h­t­a­mi­nen uuteen. Van­hat yritelmät on raken­net­tu yhtä toden­näköis­es­ti hyvien posi­ti­ivis­ten pyrkimys­ten varaan kuin uude­tkin. Ja myös pysyvyy­del­lä on arvon­sa. Se antaa yhteisen kie­len ja vakaan poh­jan sekä nykyiselle toimin­nalle että sen jatkokehittämiselle.

    Van­hat val­las­sa oli­jat voivat puo­lus­taa omaa val­ta­po­si­tio­taan (mil­lä tahansa alal­la ja jopa per­heis­sä), mut­ta en näe ikää sinän­sä tek­i­jänä, joka johtaisi seu­raa­van sukupol­ven uud­is­tusten vastustamiseen.

    Luotan näis­sä asiois­sa myös jär­jen ääneen. Ihmisilä on luon­tainen taipumus omak­sua uudet hyvin perustel­lut asi­at. Uusien aja­tus­mall­ien omak­sumiselle on annet­ta­va hie­man aikaa. Kun ihmiset katso­vat asioiden ole­van kyp­siä, muu­tos tapah­tuu itses­tään (eikä sitä edes kat­so­ta muu­tok­sek­si, vaan vain itses­tään­selvyy­den imple­men­toimisek­si). Jos jotain vas­taan pitää sotia, niin lähin­nä omaan val­taan ja omaan posi­tioon tak­er­tunei­ta (ja tietenkin val­taa tavoit­tele­maan keskit­tyviä) vas­taan. Tämä pätee niin val­tioi­hin kuin firmoihin.

    Tuon yleisem­mäl­lä tasol­la en näe nuorten ja van­ho­jen ole­van tois­t­en­sa vas­tus­ta­jia. Talvi­so­dan sukupolvi ehkä korostaa vakaut­ta ja varautu­mista. Tämä ei kuitenkaan tarkoi­ta, että seu­raa­van sukupol­ven pitäisi tyystin nämä arvot uno­htaa. Niis­sä on oma viisaut­en­sa. Jos ajat ja ulkoiset tek­i­jät muut­tuvat, tyyliäkin voi vähän muuttaa.

    Moni nuori on jo vetänyt johtopäätök­set ja muut­tanut Piilaak­soon tai johonkin maail­man suurkaupungeista, jois­sa on mah­dol­lista saa­da tehokkaaseen hyö­tykäyt­töön ne omat tuoreet ideat, joille tääl­lä lähin­nä kyynis­es­ti nyrpistellään. 

    Nykyään ympäristön vai­h­t­a­mi­nen on help­poa, ja se voi olla mon­elle virk­istävää. Mut­ta ei Suomes­sakaan uusia ideoita tor­pa­ta, vaan uusia inno­vati­ivisia yri­tyk­siä syn­tyy aika hel­postikin. Uudessa tekni­ikas­sa markki­natkin ovat usein globaalit, joten monil­la aloil­la maail­man val­loi­tus onnis­tuu Suomes­ta yhtä hyvin kuin suurista kasvukeskuksista.

  43. Raimo K: No nehän juuri on jätet­ty tekemät­tä – siis kaik­ki hyvin? 

    Hal­li­tuk­sen kun­tau­ud­is­tus on vas­ta sekainen suun­nitel­ma. Peruisin kuitenkin myös edel­lis­ten hal­li­tusten jo toteut­ta­mat “kun­tau­ud­is­tuk­set”.

    Euro­jär­jestemän hal­li­tus jo ehti de fac­to muut­taa rikko­ma­l­la tietois­es­ti yhdessä sovit­tu­ja no bail out ‑peri­aat­tei­ta. Tämän seu­rauk­se­na euro ei ole enää neu­traali yhteinen val­u­ut­ta, vaan poli­it­tisen toimin­nan työkalu. Ja vas­tu­ut (val­tioiden ja pankkien huono­jen ratkaisuiden pelas­tu­sop­er­aa­tiot) muut­tui­v­at samal­la osin yhteisiksi.

    Myös hal­li­tuk­sen muu­tossu­un­nitel­mat pitäisi perua, ennen kuin olisin tyytyväinen.

  44. Mikko H: Ensim­mäi­nen iPhone tuli markki­noille kesäku­us­sa 2007, eli koh­ta kuu­den vuo­den kuluttua.

    Nokial­la olisi tietysti voitu oppia jotain iPodeista vuodes­ta 2001 alka­en, mut­ta Nokia ei sil­loin tehnyt eril­lisiä musi­ikkisoit­timia eikä Apple puhe­lim­ia, joten fir­mat eivät kil­pailleet ihan samoista asiakkaista.

    Ostin viimeisen Nokia-puhe­li­meni 1998. Sen jäl­keen fir­man tuot­teet alkoi­vat olla min­ulle kulut­ta­jana turhan heikosti houkut­tele­via, jot­ta olisin halun­nut lait­taa niihin raho­jani (käytin tuos­ta eteen­päin vuosia muiden ihmis­ten hylkäämiä käytet­tyjä lait­tei­ta, en nimit­täin osta huonok­si koke­maani tuotet­ta vaik­ka parem­paa ei olisi tar­jol­la). Applel­la pain­otet­ti­in jo tuol­loin kulut­ta­jan näkökul­maa, houkut­tel­e­vaa muo­toilua ja käytet­tävyyt­tä, ja juuri sil­loin kun he eivät vielä tehneet puhe­lim­ia, olisi ollut oikea aika ottaa opik­seen ja sisäistää näi­den asioiden tärkeys.

    Mut­ta sekä Nokian sisäl­lä että Suomes­sa muutenkin sai kovasti kuraa päälleen, jos kehtasi olla sitä mieltä että puhe­lim­ia voisi ja kan­nat­taisi tehdä parem­minkin. Ja nyky­isin tietenkin saa kuraa päälleen kun huo­maut­taa tästä emämokas­ta, kun se on kuulem­ma jälkivi­isaut­ta.. Mjooh.

  45. Osmo Soin­in­vaara:
    Kysymys ei ole vain tiedos­ta ja ymmär­ryk­ses­tä, vaan halukku­ud­es­ta mutok­si­in, mikä vähe­nee iän myötä.

    Lievästä kon­ser­vati­ivi­su­ud­estä on myös hyö­tyä. Esimerkik­si muu­tamien paikallis­ten Osu­us­pankkien van­hoil­liset isän­nät eivät läht­e­neet 80/90-luku­jen vai­h­teen hypetyk­seen mukaan ja selvi­sivät pankkikri­i­sistä voit­ta­ji­na. Tuon kri­isin aiheut­tamien kollek­ti­ivis­ten koke­musten ansio­ta myös lie­nee, että suo­ma­laiset pankit ovat edelleen hyvässä kunnossa.

    Aivan toinen asia on nykyi­nen AY-liik­keessä (ja aiem­min MTK:ssa) val­lit­se­va muu­tosha­lut­to­muus. Asioi­ta ei saisi muut­taa piirunk­aan vertaa.

    Suo­mi on demokra­ti­ak­si harv­inaisen kor­po­rati­ivi­nen maa. Jos SAK tai saman­ta­soinen kor­po­raa­tio jumit­taa uud­is­tuk­set, koko maa jumit­tuu. Englan­nis­sa tämä jo ker­taalleen nähti­in. Esimerkke­jä parem­mas­ta kuitenkin on.

    Met­allili­it­to teki 80-luvun alkupuolel­la irtioton Suomen ammat­tili­it­to­jen sil­lois­es­ta nyrk­it pystyssä kult­tuurista. Se mah­dol­listi uuden­laisen jous­tavu­u­den töi­den ja tuotan­non jär­jestelyssä. Suomen teknolo­gia­te­ol­lisu­us nousi nopeasti aivan toiselle tasolle.

    Paper­ili­it­to jatkoi entisellään.

  46. Juho Laatu:
    En osaa itse nimetä van­ho­ja, joi­hin olisi tuol­lainen muu­tosha­lut­to­muu­den tren­di iskenyt. Ehkä moni van­ha ei enää jak­sa itse muu­tok­sia ajaa, mut­ta eivät he silti tapaa vas­tus­taa muiden tekemiä muu­tok­sia vain muu­tok­sen vas­tus­tamisen vuoksi. 

    Viime vuon­na jäi lop­ul­takin eläk­keelle erään opiske­li­ja-asun­tosäätiön talousjo­hta­ja, joka työn­sä puoles­ta jou­tui muu­ta­man ker­ran vuodessa keskustele­maan asukkaiden edus­ta­jien kanssa. Hän teki selväk­si, että on tavoitet­tavis­sa vain vir­ka-aikana, ja odot­taa opiske­li­joiden ole­van pois luen­noil­ta tapaamisen ajan. Kun hänelle yritet­ti­in ker­toa, että nyky­isin joil­lakin kurs­seil­la on läs­näolopakko ja osa opiske­li­ja-asukkaista on vir­ka-aikaan töis­sä, hän tote­si, että opiske­li­jan tehtävä on opiskel­la eikä käy­dä töissä.

    Se ei selvin­nyt, kuvit­te­liko talousjo­hta­ja opin­totuen riit­tävän hänen laa­timien­sa bud­jet­tien mukaisen vuokran mak­samiseen. Onnek­si hän sit­ten jäi eläk­keelle ja teki tilaa uudelle talousjo­hta­jalle, joka on parem­min kär­ry­il­lä 2000-luvun opiskelijamaailmasta.

  47. Kyl­läpä nyt oli kuulka­at naulan kan­taan tämä Soin­in­vaaran ana­lyysi! Eihän tähän voi lisätä mitään, siinä tulikin jo kaik­ki oleelli­nen suo­ma­laisen poli­ti­ikan nykytilasta.

  48. Vasem­mis­to, vihreät ja per­sut. Jos vasem­mis­to kykenisi uud­is­tu­maan ja nuor­tu­maan, jos vihreät lopet­taisi­vat nirp­panokkaisu­u­den ja per­sut vähän höl­läi­sivät kon­ser­vati­ivisia voimi­aan niin tuo kolmikko voisi hyvinkin syr­jäyt­tää demar­it, kepun ja kokkarit.

    On aika nau­ret­tavaa, että vasemmisto+vihreät ja per­sut pitävät toisi­aan tois­t­en­sa vas­tus­ta­ji­na avi­o­li­it­toa­sioiden vuoksi.

    Mitä jos nämä hau­taisi­vat sotakirveen­sä ja lähti­sivät aidosti haas­ta­maan kolme van­haa suur­ta? Jät­täkää ne avi­o­li­it­toasi­at eduskun­nan päätet­täväk­si jokaisen edus­ta­jan oman­tun­non mukaan?

    Ok, onhan siel­lä muu­takin, mut­ta mielestäni suurim­mat kii­s­tat noiden kol­men välil­lä ovat kuitenkin enem­mänkin oman­tun­non kysymyk­siä, pois­lukien maa­han­muut­to, joka on enem­mänkin kansan­taloudelli­nen kysymys ja siitäkin var­masti päästään sopimukseen.

    Per­sut ovat kuitenkin monis­sa asiois­sa aivan yhtä vasem­mal­la kuin vasem­mis­to ja vihreät. Varsinkin per­su­ja äänestävät ihmiset.

    Nämä kolme voisi­vat uud­is­taa Suomea ja antaa ihmisille oikeasti “uuden” vaihtoehdon. 

    Arhin­mä­ki, Niin­istö ja Soi­ni. Eikö olisi aika ava­ta neu­vot­teluy­htey­det ja jär­jestää uudet vaalit?

    YLEn gallupis­sa oli se oleelli­nen, yli 40% vas­tan­neista ei kan­nat­tanut tai ei ker­tonut kan­nat­ta­vansa mitään puoluet­ta! Aika huolestuttavaa.

  49. Jos hal­li­tuk­sen enem­mistön kesku­udessa rak­en­teelli­nen uud­is­tus tai refor­mi vielä saisi kan­na­tus­ta, on suurelle osalle asioi­ta annet­tu Veto-oikeus Arka­di­an­mäen ulkop­uolelle yleis­lakon uhalla.

    Hal­li­tuk­sen ei ole tarvin­nut jät­tää päät­tämät­tä niistä rak­en­teel­lista asioista, joista työ­markki­naos­a­puo­let eivät ole edes suos­tuneet alkaa ryhtyä rupea­maan neuvottelemaan.

    Nyky­hal­li­tus on katkaissut per­in­teen par­la­men­taaris­es­ta valmis­telus­ta suuris­sa uud­is­tuk­sis­sa. Per­in­teistä napan­uo­raa kolmikan­taiseen sopimiseen, jois­sa koplataan kaiken­maail­man asi­at yhteen ei sen­si­jaan ole kat­sot­tu tarpeel­lisek­si katkaista.

  50. “Sairaan­hoita­jien palkko­jen korot­tamiseen on myös varaa. Viime viikol­la val­tio­varain­min­is­teri Jyr­ki Katainen esit­teli neljän­nen lisä­talousarvion. Siinä kir­jat­ti­in ylimääräisiä ja odot­ta­mat­to­mia vero­tu­lo­ja noin puoli­toista mil­jar­dia euroa velan lyhennykseen.

    Ensi vuo­den bud­jet­ti on laa­dit­tu pari mil­jar­dia yli­jäämäisek­si ja jos van­hat merk­it pitävät paikkaansa, voi yli­jäämä nous­ta kolmeen neljään mil­jardi­in. Siitä löy­tyy ne 300–400 miljoon­aa euroa, jot­ka tarvi­taan tämän kri­isin ratkaisemisek­si sem­minkin, kun vielä iso osa näistä palau­tuu vero­tu­loina takaisin val­tion kassaan.”

    Tässä Arhin­mäen kir­joi­tus vuodelta 2007, ei kovin kauaskon­tais­to puhet­ta, mut­ta ulkonäkö on miehel­lä komea ja supli­ik­ki var­masti hyvä.

  51. Val­tioneu­vos­ton jäse­nil­lä pitäisi olla ylem­pi korkeak­oulu­tutk­in­to. Puolueet voisi­vat sopia tästä.

    Vähem­mistöhal­li­tus olisi parem­pi kuin tämä enem­mistöhal­li­tus. Sil­loin päätök­sistä joudut­taisi­in tiedot­ta­maan, resoneer­aa­maan ja perustele­maan ja… Ruot­sis­sa on vähem­mistöhal­li­tus ja siel­lä ei hölmöillä.

    Aivan kuten hal­pa raha teet­tää hark­it­se­mat­to­mia virhein­vestoin­te­ja, enem­mistöhal­li­tus tekee fan­tas­tisen pieleen meneviä päätök­siä. Ja kun määräen­em­mistöjä ei enää eduskun­nas­sa tarvi­ta, läpi menee sut­ta ja sekundaa.

  52. spot­tu: Heh. Min­ul­ta meni met­rossa se klassi­nen viisi sekun­tia sen tajuamiseen mitä matkalaukun “avus­t­a­mi­nen” tarkoit­taa, ja siinä ajas­sa lähti jo puhe­lin mut­ta ei onnek­si lompakkoa. 

    Yhteisöl­lisyy­dessä ja vapaae­htoises­sa aut­tamises­sa on oma­l­ta kannal­tani se tyl­sä piirre että kes­ki-ikäi­nen mies on niiden ulkop­uolel­la. Opit kun­han saat lisää elämänkokemusta.

    Klassi­nen esimerk­ki juuri sel­l­ais­es­ta kyynis­es­tä letkau­tuk­ses­ta, joista puhuin, samoin kuin siitä että elämänkoke­mus ei suinkaan aina joh­da paran­tuneeseen ymmär­ryk­seen todellisuudesta.

    On valitet­tavaa jos olet tul­lut ryöste­tyk­si. Tästä ei kuitenkaan seu­raa, että min­un tarkoit­ta­mas­sani aut­tamises­sa olisi kysymys ryöstöyri­tyk­sistä. Olen aika vähän ulko­mail­la liikkunut tur­isti­na ja Pari­i­sis­sa olen oikeas­t­aan aina työ­matkalla. Aut­ta­jat ovat pukuher­ro­ja ja mui­ta itsekin töi­hin tai mui­hin menoi­hin­sa kiire­htiviä ihmisiä. Kes­ki-ikäiset miehet osal­lis­tu­vat siinä mis­sä muutkin, enkä oikein sitäkään aja­tus­ta niele ettei tämän ryh­män edus­ta­jia itseäänkin autet­taisi jos tarvet­ta on.

  53. Lau­ri Kumpu­lainen:
    Per­sut ovat kuitenkin monis­sa asiois­sa aivan yhtä vasem­mal­la kuin vasem­mis­to ja vihreät. Varsinkin per­su­ja äänestävät ihmiset. 

    Niin — per­suthan ovat de fac­to kansallissosialisteja.

    Nämä kolme voisi­vat uud­is­taa Suomea ja antaa ihmisille oikeasti “uuden” vaihtoehdon. 

    Vaalili­iton tun­nus­lauseena olisi var­maankin “Suomes­ta Euroopan Pohjois-Korea”? Per­su­ista löy­ty­isi var­maankin apu­ja junche-aat­teen soveltamises­sa tänne pohjolan oloi­hin — onhan puolue jo kun­nos­tau­tunut toim­i­mal­la akti­ivis­es­ti PRK:n ystävyysseurassa.

  54. Juho Laatu: Van­hat yritelmät on raken­net­tu yhtä toden­näköis­es­ti hyvien posi­ti­ivis­ten pyrkimys­ten varaan kuin uudetkin. 

    Ongel­ma onkin siinä, ettei sitä van­haa maail­maa, jon­ka pelisään­nöil­lä kyseiset yritelmät on raken­net­tu, ole enää olemassa.

    Häm­mästyt­tävän har­va enää muis­taa, että sil­loin kun tätä “hyv­in­voin­ti­val­tio­ta” alet­ti­in rak­en­ta­maan, Suo­mi oli käytän­nössä sul­jet­tu suun­nitel­mat­alous, joka hen­git­ti Neu­vos­toli­iton viisivuo­tis­su­un­nitelmi­in sidot­tu­jen bilat­er­aa­likau­pan tavaran­vai­h­topöytäkir­jo­jen määräämään tahti­in. Ain­oa merkit­tävä län­si­markki­noille suun­tau­tunut poikkeus oli osa met­sä­te­ol­lisu­ut­ta, joka sekin oli liit­tynyt yhteen ja samaan vientikartelliin.

    Ment­tal­i­teeti oli se, että oli melkein kansalaisvelvol­lisu­us ostaa Lada tai Mosse, jot­ta tuon­tiki­in­tiöt saataisi­in täy­teen ja vai­h­tokaup­pa jatkuisi ongelmitta.

    Samal­la met­sä­te­ol­lisu­us yli-investoi lainara­hal­la holt­tit­tomasti ja palkko­jen annet­ti­in työrauhan nimis­sä koho­ta kon­troiloimat­tomasti — ongelma­han hoidet­ti­in aina devalvoimal­la rankasti heti kun kil­pailukyky osoit­ti vaaran­tu­misen merkke­jä. Samal­la koti­maisil­la pääomil­la tehty­jen lain­o­jen pääo­ma saati­in tehokkaasti syötyä.

    Nykyään tilanne ei voisi eri­laisem­pi olla kuin tuol­loin — toim­imme täysin avoimil­la globaaleil­la markki­noil­la eikä meil­lä ole edes omaa val­u­ut­taa, jon­ka avul­la taloudelle voisi antaa d‑vitamiiniruiskeen. Velatkaan eivät moko­mat katoa itsek­seen min­nekkään vaan ne olisi ihan oikeasti maksettava.

    Tätä kaik­ki van­hat toim­i­jat eivät kuitenkaan tun­nu sisäistäneen vaan kaikkein jämähtäneim­mis­sä kor­po­raa­tiois­sa koite­taan jatkaa niinkuin olisi vuosi 1979. Valitet­tavasti vain sul­je­tun­talouden kakun­jakos­trate­giat eivät ole toim­i­neet enää aika päiviin.

  55. Schrödin­gerin Kissa: Viime vuon­na jäi lop­ul­takin eläk­keelle erään opiske­li­ja-asun­tosäätiön talousjohtaja, … 

    Ok, yksi van­ha jar­rut­teli­ja löy­tynyt. Tuos­sa taisi olla kyse oman kiin­nos­tuk­sen lopah­tamis­es­ta. Ehkä hänelle olisi ollut ok, jos joku muu olisi hoi­tanut hom­mat hänen puolestaan.

  56. Juho Laatu: Hal­li­tuk­sen kun­tau­ud­is­tus on vas­ta sekainen suun­nitel­ma. Peruisin kuitenkin myös edel­lis­ten hal­li­tusten jo toteut­ta­mat “kun­tau­ud­is­tuk­set”.
    ‘snip’

    Eipä ole niitäkään. Ns. PARAS-han­ke ei koskaan päättynyt.

  57. No kun hal­li­tusy­hteistyö ei poli­tikoiden välil­lä suju, niin miten olisi virkamieshal­l­li­tus. Tai peräti hal­li­tus niiden toimes­ta, jot­ka tekevät sitä oikea­ta työtä, pitääk­sen Suomen talouden ja sum muut rat­taat raiteil­laan (=ydin­virkamiehet).

    Jos vaik­ka kokeil­taisi­in seu­raa­vat 4 kk ilman kansane­dus­ta­jia asioiden tiimoil­ta virkami­esten töil­lä, ja jos hyvin menee, niin sit­ten joulu­un asti samaa virkamieskokeilua jatkettakoon.

    Muuten kansane­dus­ta­jien palkkio­ta (palkkaa?) tulisi alen­taa 3/4 ker­toimel­la. Syyn var­masti näin kesän kyn­nyk­sel­lä kaik­ki tietävät.

  58. Ana­lyysi on hyvä, mut­ta mikä on lop­putu­los? Pelkään Suomen tekevän kaiken vaikeim­man kaut­ta, eli ajamme itsemme konkkaan liian korkeal­la sosi­aal­i­tur­val­la ihan samal­la taval­la kuin Uusi-See­lan­ti teki vähän aikaa sitten.

    Ratkaisuk­si siis pitää löytää yhdis­telmä, jol­la on kykyä ja halua purkaa sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmäämme oikein kun­nol­la vain sik­si, että osia siitä voitaisi­in pelas­taa. Mikä on tuo yhdis­telmä? Se ei syn­ny ainakaan nyky­i­sistä puolueista, mut­ta puolueken­tän uus­jaol­la se toiv­ot­tavasti onnistuu.

  59. Kun näin selvästi on, ja hal­li­tus meinaa vielä kävel­lä perus­tus­lain ylikin, niin mik­si vihreät eivät jätä hallitusta?
    Tai — voihan sitä yksit­täinkin siir­tyä oppo­si­tioon, kun ei enää pysty hyväksymään ihan mitä vaan.

  60. Yksi asia, mikä kuu­losti ihan mah­dot­toma­l­ta, kun kuulin sen Jari Sarasvuon Puheessa tiistaina.
    Onko tot­ta, että koulu­tuk­seen käytetään 12 mil­jar­dia ja kaiken­laiseen hallinnoin­ti­in 14 miljardia?
    Jos se on tot­ta, niin ensim­mäi­nen raken­neu­ud­is­tu­s­paik­ka on siinä.

  61. Itse kaipaan kovasti suo­ma­laiseen yhteiskun­nal­liseen keskustelu­un lähtöko­htaa, jos­sa puhut­taisi­in siitä mitä kukakin kansan osa TARVITSEE, sen sijaan että nyt saa vapaasti räl­lätä, mitä kukakin ANSAITSEE otsikon alla. Se toisi kovasti uusia sävyjä keskustelu­un, kun katse kään­netäisi­in tarpeisi­in sen sijaan että jokainen tulon­si­ir­to nähdään kansanosan arvon kyseenalais­tamise­na. Kos­kee ennen kaikkea koko eläkekeskustelua, jos­sa “kaikken­sa työelämälle anta­neet ja maan rak­en­ta­neet” 50 luvul­la syn­tyneet ker­to­vat miten he ovat ansain­neet nykyisen jär­jestelmän, varhaisen eläk­keen ja palve­lut, oli­pa oma tilanne, ter­veys tai var­al­lisu­us kuin­ka hyvä tahansa. Kiin­nos­taisi todel­la kuul­la miten he keskustelus­sa perustelisi­vat edut joi­ta he TODELLA tarvit­se­vat elääkseen.

  62. Sanois­in että meil­lä on kult­tuuris­samme muu­tamia piirteitä jot­ka tuot­ta­vat han­kaluuk­sia. Kor­po­raa­tioiden val­ta on yksi oire siitä että suo­ma­laiset eivät pidä “veneenkeikut­ta­jista”. Ideoiden kohdal­la, uusia ideoita kyl­lä arvoste­taan mut­ta vain jos ne esit­tää joku hyväksyt­tävä taho. Joku hyväkin idea voi joutua pitkäänkin “karenssi­in” jos väärät ihmiset tuo­vat sitä esiin.

    Nämä toki ovat ihan inhimil­lisiä piirteitä eivätkä rajoitu suo­ma­laisi­in, mut­ta tääl­lä kyl­lä nämä ovat aika koros­tunei­ta. Aika moni poli­it­ti­nen puheen­vuoro alkaa sanoil­la “Ei voi­da ajatel­la, että…”

  63. Eikös tyyp­il­lis­es­ti täl­laisi­na poli­it­tisi­na aikoina, jos­sa mitään ei lamaan­tu­misen takia tapahdy, joku puolueista käyn­nistää hajaan­nuk­sen ja sitä kaut­ta poli­it­tisen kri­isin takia tapah­tuu uudistumista.

    Mik­si Vihreät istu­vat hal­li­tuk­ses­sa ja ovat mukana pitkit­tämässä tilannetta?

  64. Maas­sa on hur­ja tilanne. Me tehdään noin 40 pros­ent­tia vuodes­ta taksvärkkiä val­ti­olle. Maan hal­li­tus onnis­tui kor­jaa­maan val­tion talouden vajet­ta vaivaiset 600 milj kiristämäl­lä vero­ja ja tekemäl­lä leikkauk­sia, pitäisi kor­ja­ta noin 7000 milj, käytän­nössä siis ei tehty yhtään mitään. Ihmisille ei uskalleta ker­toa mikä heitä odottaa. 

    Kukaa ei pistä Kataista tiukille maan talouden hoi­dos­ta. Pelaste­taan Euroa ja omat asi­at ovat hoitamatta.

  65. Nykyisen hal­li­tuk­sen ongel­ma on Iso Jytky. Se hen­git­tää niskaan koko ajan.

  66. Kalle:
    Ana­lyysi on hyvä, mut­ta mikä on lop­putu­los? Pelkään Suomen tekevän kaiken vaikeim­man kaut­ta, eli ajamme itsemme konkkaan liian korkeal­la sosi­aal­i­tur­val­la ihan samal­la taval­la kuin Uusi-See­lan­ti teki vähän aikaa sitten.

    Näin­hän se käy, mut­ta onnek­si suo­ma­laiset kum­minkin ovat tuos­sa konkkati­lantes­sa aina tajun­neet kääriä hihat ja alkaa toimimaan.

    Eli en epäile etteikö Suo­mi pär­jäisi, se on vaan sit­ten vähän eri asia kuin­ka syvältä pitää kuopais­sa ennenkuin ale­taan tekemään mitään. Hyv­in­voin­ti­val­tion riip­pumatossa on hyvä köllötellä.

  67. Tiedemies:
    Sanois­in että meil­lä on kult­tuuris­samme muu­tamia piirteitä jot­ka tuot­ta­vat han­kaluuk­sia. Kor­po­raa­tioiden val­ta on yksi oire siitä että suo­ma­laiset eivät pidä “veneenkeikut­ta­jista”. Ideoiden kohdal­la, uusia ideoita kyl­lä arvoste­taan mut­ta vain jos ne esit­tää joku hyväksyt­tävä taho. Joku hyväkin idea voi joutua pitkäänkin “karenssi­in” jos väärät ihmiset tuo­vat sitä esiin.

    Nämä toki ovat ihan inhimil­lisiä piirteitä eivätkä rajoitu suo­ma­laisi­in, mut­ta tääl­lä kyl­lä nämä ovat aika koros­tunei­ta. Aika moni poli­it­ti­nen puheen­vuoro alkaa sanoil­la “Ei voi­da ajatel­la, että…”

    Nuorten pitää tehdä ay-liik­keessä val­lanku­mous — ja nopeasti.

  68. SDP on nykyään suo­ma­lais­ten RKP. Koko toim­inta perus­tuu puo­lus­tus­tais­telu­un, jos­sa vuosikym­meniä sit­ten saavutet­tu­ja etu­ja puo­lus­te­taan taval­la, joka sul­kee pois kaiken uud­is­tu­misen, kasvun ja nyky­todel­lisu­u­den hyväksymisen.

    Jos RKP eläisi 2000-lukua, se pyrk­isi KASVATTAMAAN ruot­sikielis­ten tai kak­sikielis­ten osu­ut­ta, esim. kielikylpy­toimin­nan laa­jen­tamisen tai kak­sikielis­ten koulu­jen kaut­ta. Mut­ta tavoit­teena ei ole saa­da uusia ruot­sikielisiä, vaan korot­taa muuria van­ho­jen ja muun maail­man ympärille. SDP:n kohdal­la tilanne on sama nuorten, työl­listymisen ja etu­jär­jestö­jen kanssa.

    Aina ja kaikkial­la vaalit voit­taa ja keskustelua hal­lit­see aloit­teel­lisin toim­i­ja. Puo­lus­tus­tais­telu on pääosin itse kek­sit­ty­jen vihol­lisku­vien ja diko­to­mi­an ympärille raken­net­tua pas­si­ivista toim­intaa. Ei mikään yhteiskun­ta voi perus­tua sel­l­aiseen toimintaan.

  69. En tiedä, tarvi­taanko Suomes­sa jatkos­sa enää korkean osaamisen töitä, mut­ta mikäli ne kat­so­taan tarpeel­lisik­si, niin täy­tyy ihme­tel­lä hal­li­tus­ta ja myös Soininvaaraa.

    Itse vai­h­doin “korkean osaamisen” yksi­tyiseltä alal­ta opiskele­maan juliselle sek­to­rille tähtäävälle alalle. Suurim­pana katalyyt­tinä tässä oli­vat tasa-arvo­tupo ja Soin­in­vaaran ennnen 2010 vuot­ta tekemät kir­joituk­set naisen euron pienu­u­den epäoikeudenmukaisuudesta.

    Mik­si nuoret meni­sivät opiskele­maan irti­sanomish­erkkiä korkean osaamisen alo­ja, jos val­tio­val­ta halu­aa pienen­tää tulo­erot nais­ten helpom­pi­en ja tur­val­lisem­pi­en alo­jen ja miesten irti­sanomish­erkkien korkean osaamisen alo­jen välil­lä nollaan?

    Naisen euro-kam­pan­ja tuskin pois­tuu ikinä, mut­ta se tulee todel­la kalli­ik­si. Parem­pi hakea kolme ker­taa opet­ta­jak­oulu­un kuin valmis­tua DI:ksi-

  70. Juho Laatu: Ok, yksi van­ha jar­rut­teli­ja löy­tynyt. Tuos­sa taisi olla kyse oman kiin­nos­tuk­sen lopah­tamis­es­ta. Ehkä hänelle olisi ollut ok, jos joku muu olisi hoi­tanut hom­mat hänen puolestaan. 

    ihmisen maail­manku­va ja asen­nemaail­ma muotoutu­vat ensim­mäis­ten elin­vu­osikym­me­nien aikana, ja sen jäl­keen useim­mil­la yksilöil­lä tavat ja arvot muut­tuvat hyvin hitaasti. Tästä seu­raa se, että jos halu­at tietää tule­vaisu­u­den maail­mas­ta jotain, kan­nat­taa kat­soa nuorten aikuis­ten toimintaa.

    En tarkoi­ta tässä sitä nuoru­u­den riskinot­toa, joka johtuu koke­mus­maail­man sup­peud­es­ta ja testos­teronin korkeas­ta tasos­ta. Kuitenkin suh­tau­tu­mi­nen ympäröivän maail­man muu­tok­si­in (per­hear­vot, suhde teknolo­giaan, ajatuk­set työ­suhteista, jne.) on paljon jous­tavam­paa ennen kolmeakym­men­tä ikävuot­ta kuin sen jälkeen.

    Nuorten sup­peampi koke­mus­maail­ma on riskitek­i­jä, mut­ta samal­la se on myös etu. Nuorelta kuulee harvem­min “ei se ennenkään toimin­ut” ‑kom­ment­te­ja.

    Organ­isaa­tio-opista tiede­tään hyvin se, että yri­tyk­set eivät tuke­hdu van­hoi­hin huonoi­hin toim­intat­apoi­hin. Niistä osa­taan päästää irti. Tuho tulee usein van­ho­jen hyvien toim­intat­apo­jen kanssa, kos­ka jos­sain vai­heessa ne kuitenkin hap­panevat. Hyvä ratkaisu van­haan ongel­maan ei vält­tämät­tä ole hyvä ratkaisu uuteen ongelmaan.

    Ja sit­ten samaan hen­gen­ve­toon on pakko tode­ta, että ihmis­ten karkea luokit­telu iän mukaan on aivan liian yleistävää. On hyvin eteen­päin­pyrkiviä seit­semänkymp­pisiä ja erit­täin kon­ser­vati­ivisia parikymp­pisiä. Nuoren keu­laku­van otta­mi­nen kon­ser­vati­iviselle puolueelle ei tee puolueesta radikaalia. Tehokkaim­min uusia ideoita läpi voivat viedä radikaalit van­hem­mat val­tiomiehet, joi­ta on vaikeampi tor­pa­ta ikään liit­tyvil­lä argumenteilla.

    Poli­ti­ikas­sakin pitäisi lähteä siitä, että jos idea tor­pataan toim­i­mat­tomana, asia pitää perustel­la aika huolel­lis­es­ti. Se ei riitä, ettei asia toimin­ut edel­lisel­lä ker­ral­la. Pitää miet­tiä, mik­sei asia toimin­ut edel­lisel­lä ker­ral­la, ja olisiko jokin siihen vaikut­tanut osatek­i­jä muut­tunut. Inno­vaa­tiois­sa sisäl­lön lisäk­si ajoi­tus on tärkeä.

    = = =

    Ja kun ei kukaan vielä tätä sanonut ääneen: Hyvin moni poli­itikko tietää, mitä pitäisi tehdä kestävyys­va­jeen paikkaamisek­si. Valitet­ta­van har­va kuitenkaan tietää, miten vaalit voite­taan niiden päätösten jälkeen…

  71. Poth1ue1: Suo­mi oli käytän­nössä sul­jet­tu suun­nitel­mat­alous, joka hen­git­ti Neu­vos­toli­iton viisivuo­tis­su­un­nitelmi­in sidot­tu­jen bilat­er­aa­likau­pan tavaran­vai­h­topöytäkir­jo­jen määräämään tahtiin. 

    Suo­mi oli mielestäni kyl­lä selvä markki­na­t­alous, vaik­ka Neu­vos­toli­it­toa nöyris­telti­inkin, ja idänkaup­paa pyöritet­ti­in (sisäis­es­tä ja län­sikau­pas­ta poiketen) sopimuksin hal­li­tusten tasolla.

    Nykyään tilanne ei voisi eri­laisem­pi olla kuin tuol­loin – toim­imme täysin avoimil­la globaaleil­la markki­noil­la eikä meil­lä ole edes omaa val­u­ut­taa, jon­ka avul­la taloudelle voisi antaa d‑vitamiiniruiskeen. … … … Tätä kaik­ki van­hat toim­i­jat eivät kuitenkaan tun­nu sisäistäneen vaan kaikkein jämähtäneim­mis­sä kor­po­raa­tiois­sa koite­taan jatkaa niinkuin olisi vuosi 1979. 

    Jos nuo­ri­na toim­i­joina pide­tään vaikka­pa Kataista ja Urpi­laista, kat­son että he joko eivät ole sisäistäneet euroalueen (alku­peräistä, d:tä sisältämätön­tä) toim­intat­a­paa tai toimi­vat tahal­laan sitä vas­taan. Euroalue­han on jo jos­sain määrin siir­tynyt setelipain­o­lin­joille. Kuun­te­len näis­sä asiois­sa mielu­um­min vähän van­hem­man pol­ven, kuten vaikka­pa Raimo Sailaan neu­vo­ja. Tässä mielessä nuori polvi siis ryn­nii, kun taas van­ha polvi näkee tilanteen pidem­mäl­lä perspektiivillä.

    Lain­säädän­tö­työtä tehdään peri­aat­teessa tule­vaisu­ut­ta varten, ei tätä päivää varten. Mielestäni Suomen ensim­mäisen perustuslain/hallitusmuodon tek­i­jät ovat kat­selleet ainakin yhtä pitkälle tule­vaisu­u­teen kuin nykyisetkin. Nuoret saat­ta­vat olla enem­män alt­ti­ita tekemään lain­säädän­töä nykyiseen tilanteeseen sopi­vak­si sen sijaan, että tek­i­sivät lake­ja, jot­ka toimi­vat tule­vaisu­udessa / kaikki­na aikoina. Tuon kaltainen lain­säädän­tö ei tuo meille hyvää tuke­vaa lain suo­maa poh­jaa, vaan heiluu tuulivi­irin tavoin poli­it­tis­ten suh­dan­tei­den mukaan. En siis päästäisi nuor­ta sukupolvea tem­meltämään täysin ilman van­hem­man sukupol­ven tuo­maa vakaam­paa näkökul­maa yhteiskun­nan kehitykseen.

  72. Poh­jan Akka: Nuorten pitää tehdä ay-liik­keessä val­lanku­mous – ja nopeasti.

    Ei auta. Jos AY-liike on työssäkäyvien edus­ta­ja, se ei ole oikea taho aja­maan työl­lisyy­den lisäämistä. Intres­sit ovat liian pahasti ristissä.

  73. Poh­jan Akka: ay-liik­keessä vallankumous

    Pääo­ma on glob­al­isoitunut, markki­nat ovat glob­al­isoituneet, yri­tyk­set ovat glob­al­isoituneet, työ­markki­nat ovat glob­al­isoituneet, val­tioiden väliset yhteis­päätök­set ovat lisään­tyneet merkit­tävästi… ay-liike kat­soo yhä vain yhden maan sisäisiä asioi­ta ker­ral­laan, vähän vain pitää yhteyt­tä naa­purei­hin et “onks tää teil­läkin ongelma?”

  74. Tiedemies: Retori­ik­ka liikkuu koko ajan sil­lä tasol­la, että vero­ja ei saa laskea, kos­ka se suosii rikkai­ta, mitä väliä, vaik­ka verot eivät hyödytä köy­hiä mil­lään lailla.

    Niin, kun on hölmöä säästämistä.
    Ja vero­ja las­ke­taan koko ajan kaikessa muus­sa kuin palkkavero­tuk­ses­sa ja arvonlisäverotuksessa.

  75. vir­taus­po­hti­ja: ay-liike kat­soo yhä vain yhden maan sisäisiä asioi­ta ker­ral­laan, vähän vain pitää yhteyt­tä naa­purei­hin et “onks tää teil­läkin ongelma?”

    Uud­is­tushalu­ja voisi aut­taa, jos Sak­san malli­in saataisi­in AY mukaan yhtiön hal­li­tuk­seen ja johtoon. Sanelu-YT ei tätä jär­jeste­lyä vastaa.

  76. Juho Laatu: Edel­lis­ten hal­li­tusten osalta viit­taan esim. laki­in kun­ta- ja palvelu­raken­neu­ud­is­tuk­ses­ta ja kun­ta­jako­lain muutoksiin.

    http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070169
    http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20091698

    Puite­lait ovat toki ole­mas­sa, mut­ta mitään varsi­naisia uud­is­tuk­sia ei hal­li­tuk­sen eikä aikaisem­pi­en hal­li­tustenkaan toimes­ta ole tehty. 

    Eräät kun­nat ovat ennakoi­neet uud­is­tuk­sia yhdis­tymäl­lä ja muo­dosta­mal­la SOTE-aluei­ta, jot­ka nyt täy­tynee muo­dostaa uudestaan.

  77. Evert The NeveR­est:
    Val­tioneu­vos­ton jäse­nil­lä pitäisi olla ylem­pi korkeak­oulu­tutk­in­to. Puolueet voisi­vat sopia tästä.
    ‘snip’

    Kenel­lä ei ole?
    No, vas­sareil­la ei ole eikä Lau­ri Ihalaisella.
    So what?
    Mon­en korkeasti koulutetun(kin) ongel­mana on, että tietää kaik­ki, mut­ta ei ymmär­rä mitään.

  78. Viherinssi: Ei auta. Jos AY-liike on työssäkäyvien edus­ta­ja, se ei ole oikea taho aja­maan työl­lisyy­den lisäämistä. Intres­sit ovat liian pahasti ristissä.

    Tuskin­pa tässä mnaas­sa on älykkäitä nuo­ria, jot­ka usko­vat, että tule­vaisu­us on tur­vat­tu etuoikeutet­tu­jen eduista kiin­ni pitämällä.
    (Hah, lause on kaksimielinen.)
    Jokainen, jol­la on nyt tois­taisek­si-työ, on etuoikeutet­tu porvari.

  79. Viherinssi: ihmisen maail­manku­va ja asen­nemaail­ma muotoutu­vat ensim­mäis­ten elin­vu­osikym­me­nien aikana, ja sen jäl­keen useim­mil­la yksilöil­lä tavat ja arvot muut­tuvat hyvin hitaasti. Tästä seu­raa se, että jos halu­at tietää tule­vaisu­u­den maail­mas­ta jotain, kan­nat­taa kat­soa nuorten aikuis­ten toimintaa.

    En tarkoi­ta tässä sitä nuoru­u­den riskinot­toa, joka johtuu koke­mus­maail­man sup­peud­es­ta ja testos­teronin korkeas­ta tasosta. 

    Tarken­netaan tätä siis niin, että kan­nat­taa ver­ra­ta nykyn­uorten toim­intaa edel­lis­ten sukupolvien nuorten toim­intaan. Näin voimme elim­i­noi­da yhtälöstä yleistä kouho­tus­ta ja kokemattomuutta.

    Kuitenkin suh­tau­tu­mi­nen ympäröivän maail­man muu­tok­si­in (per­hear­vot, suhde teknolo­giaan, ajatuk­set työ­suhteista, jne.) on paljon jous­tavam­paa ennen kolmeakym­men­tä ikävuot­ta kuin sen jälkeen.

    Nuorten sup­peampi koke­mus­maail­ma on riskitek­i­jä, mut­ta samal­la se on myös etu. Nuorelta kuulee harvem­min “ei se ennenkään toimin­ut” ‑kom­ment­te­ja.

    Joskus “ei se toi­mi” on viisaut­ta, joskus vain kateut­ta tai kyllästyneisyyttä.

    Organ­isaa­tio-opista tiede­tään hyvin se, että yri­tyk­set eivät tuke­hdu van­hoi­hin huonoi­hin toim­intat­apoi­hin. Niistä osa­taan päästää irti. Tuho tulee usein van­ho­jen hyvien toim­intat­apo­jen kanssa, kos­ka jos­sain vai­heessa ne kuitenkin hap­panevat. Hyvä ratkaisu van­haan ongel­maan ei vält­tämät­tä ole hyvä ratkaisu uuteen ongelmaan.

    Yri­tys­ten suh­teen olen sen ver­ran pes­simisti­nen, että uskon yri­tys­ten ole­van pääsään­tönä kyken­emät­tömiä uud­is­tu­maan. Jos toim­intata­vat ovat kun­nos­sa, ne toimi­vat, mut­ta jos eivät, tarvi­taan hyvää onnea (=sat­tumal­ta juuri oikean­lainen johta­ja), jot­tan toim­intata­vat saadaan paran­net­tua. Tämä pätee eri­tyis­es­ti inno­vati­ivisi­in / uut­ta luovi­in yri­tyk­si­in — vaki­in­tuneil­la markki­noil­la toimivis­sa ruti­inifir­moissa uusi pätevä yleisjo­hta­ja voi vielä pelas­taa tilanteen.

    Ja sit­ten samaan hen­gen­ve­toon on pakko tode­ta, että ihmis­ten karkea luokit­telu iän mukaan on aivan liian yleistävää. On hyvin eteen­päin­pyrkiviä seit­semänkymp­pisiä ja erit­täin kon­ser­vati­ivisia parikymppisiä.

    Aivan. Kuten jo aiem­min kir­joitin, pysähtyneisyyt­tä luo ehkä enem­män van­han johdon (ei vält­tämät­tä iältään van­han) tak­er­tu­mi­nen val­taan ja oikeassaoloonsa.

    Nuoren keu­laku­van otta­mi­nen kon­ser­vati­iviselle puolueelle ei tee puolueesta radikaalia. Tehokkaim­min uusia ideoita läpi voivat viedä radikaalit van­hem­mat val­tiomiehet, joi­ta on vaikeampi tor­pa­ta ikään liit­tyvil­lä argumenteilla.

    Poli­ti­ikas­sakin pitäisi lähteä siitä, että jos idea tor­pataan toim­i­mat­tomana, asia pitää perustel­la aika huolel­lis­es­ti. Se ei riitä, ettei asia toimin­ut edel­lisel­lä kerralla.

    Myös muu­tok­set pitää perustel­la huolellisesti.

    Pitää miet­tiä, mik­sei asia toimin­ut edel­lisel­lä ker­ral­la, ja olisiko jokin siihen vaikut­tanut osatek­i­jä muut­tunut. Inno­vaa­tiois­sa sisäl­lön lisäk­si ajoi­tus on tärkeä.

    = = =

    Ja kun ei kukaan vielä tätä sanonut ääneen: Hyvin moni poli­itikko tietää, mitä pitäisi tehdä kestävyys­va­jeen paikkaamisek­si. Valitet­ta­van har­va kuitenkaan tietää, miten vaalit voite­taan niiden päätösten jälkeen…

    Näin on — tosin ehkä harvem­pi kuin “hyvin moni”. Poli­itikot ovat hyvä esimerk­ki siitä, mitä val­taan tak­er­tu­mi­nen tarkoit­taa. Seu­raa­vat vaalit ja val­i­tuk­si tulem­i­nen ovat heille ehkä asioiden hyvää hoitoakin tärkeämpiä asioi­ta. Samoin oma ura ja maine puolueessa tai vaikka­pa Euroopan tasol­la voi olla heille (äänestäjien ja maan kannal­ta) liian tärkeää.

  80. Ja kun ei kukaan vielä tätä sanonut ääneen: Hyvin moni poli­itikko tietää, mitä pitäisi tehdä kestävyys­va­jeen paikkaamisek­si. Valitet­ta­van har­va kuitenkaan tietää, miten vaalit voite­taan niiden päätösten jälkeen…

    Eikö se ongel­ma ole se kestävyys­va­je, eikä se vallassapysyminen?

    On tämä jär­jetön­tä, että puoluei­den oman val­lan­hi­mon vuok­si yhteiskun­ta kär­sii. Tai no, kär­simys kestävyys­va­jeesta on vas­ta alkamassa.

    Täl­läkin het­kel­lä puolueet miet­tii kuumeis­es­ti miten saadaan kään­nytet­tyä ja aivopestyä ihmisiä äänestämään meitä.

    Eikö puoluei­den pitäisi ajatel­la, miten teemme tästä maas­ta paremman?

    Eikö tämä ker­ro siitä, että eduskun­ta ja demokra­tia Suomes­sa ovat epäonnistuneet?

    Meil­lä on jo teknolo­gia toteut­taa suo­ria kansanäänestyk­siä, mut­ta sitä pelätään puoluei­den suunnal­ta kuin rut­toa. Entä jos kansa äänestääkin..VÄÄRIN?

    Medi­as­ta kyl­lä sen ver­ran, että onhan YLEkin jo melkoista hömp­pävi­ihdet­tä. Nämä poli­it­tiset keskuste­lut ovat kuin aikuis­ten hiekkalaatikkoleikke­jä, koh­ta var­maan laite­taan poli­itikot hyp­pimään uima­tor­nista vesial­taaseen. Nythän siel­lä on jo kaiken maail­man “tyyliasiantun­ti­jaa” ja välikommentaattoria.….….….

    Entä, jos annet­taisi­in poli­itikko­jen itse väitel­lä itse aiheesta, eli poli­ti­ikas­ta ja me muut olisimme tur­pa kiin­ni ja kuuntelisimme?

    Nykyi­nen tilan­nehan sopii hyvin esimerkik­si puhuville päille, kuten päämin­is­teri Kataiselle, joka tuskin sanoo mis­sään tilaisu­udessa mitään, mitä ei ole valmi­ik­si joku hänelle käsikir­joit­tanut. Varsi­nainen poli­ti­ikka­han on ihan yks hailee, kos­ka sen tekee kuitenkin muut tahot.

  81. “Tätä voisi tutkia empi­iris­es­ti selvit­tämäl­lä min­is­te­rien yliop­pi­las­todis­tusten arvosano­jen kehi­tys­tä, vaik­ka mit­tari onkin vähän harhainen.”

    Eikös just 30-luvul­la ollut tapana hakea min­is­ter­it yliopis­to­jen pro­fes­sor­eista ja saati­in maa lamaan ja sotaan.

  82. Lau­ri Kumpu­lainen: Meil­lä on jo teknolo­gia toteut­taa suo­ria kansanäänestyk­siä, mut­ta sitä pelätään puoluei­den suunnal­ta kuin rut­toa. Entä jos kansa äänestääkin..VÄÄRIN?

    Suo­ra kansanäänestys on oikein muka­van tun­tu­inen idea, kunnes mukaan ottaa pari reaaliteettia.

    Ensim­mäi­nen kysymys liit­tyy siihen, kuka ja miten aset­taa kansanäänestyk­sen kysymyk­set. Nos­te­taanko alvia? Ei. Nos­te­taanko tuloveroa? Ei. Nos­te­taanko eläkeikää? EIII!! Leikataanko sosi­aal­i­tukia? Ei. Leikataanko koulu­tus­ta? Ei. Alen­netaanko virkami­esten palkko­ja? Ehkä. Nos­te­taanko rikkaiden vero­tus­ta? Jooo!

    Tästä tulee jotenkin Hel­las mieleen.

    Jot­ta tuos­ta päästään eteen­päin, kysymyk­set pitäisi pake­toi­da real­is­tisik­si kokon­aisuuk­sik­si, jois­sa on mukana myös rahoi­tustapa. Siinäkin ratkais­us­sa pitkäjän­teisyys jää hel­posti jalkoi­hin, ja dynaamis­ten vaiku­tusten määrit­täjil­lä on erit­täin suuri ohjaus­val­ta toimintaan.

    Seu­raa­va pykälä on se, että hom­maa pyörit­tämään palkataan vii­sai­ta ja osaavia henkilöitä, jot­ka voivat kokopäivä­toimis­es­ti pere­htyä mon­imutkaisi­in asioi­hin. Tosin näi­den henkilöi­den val­in­ta on vähän kimu­rant­tia, samoin vas­tuukysymyk­set. Ratkaisu näkyykin sit­ten ympäril­lämme, par­la­men­taari­nen demokra­tia puoluekuril­la maustettuna.

    Olen­nainen asia on erot­taa arvokysymyk­set ja teknokra­tia toi­sis­taan. Ideaal­i­ta­pauk­ses­sa äänestäjät äänestävät arvoista, jon­ka jäl­keen poli­itikot sovelta­vat näitä arvo­ja ja virkamiehet tuot­ta­vat mah­dol­lisim­man real­is­tisia toimen­pide-ehdo­tuk­sia, joista poli­itikot valitsevat.

    Näin maail­ma ei tietenkään ihan oikeasti toi­mi, mut­ta vähän tuo­hon suun­taan. Poli­itikoil­la hel­posti tulee ahdis­tus­ta siitä, että ylläku­vat­tu jär­jeste­ly pakot­taa ker­tomaan todel­lisen agen­dan ja hyväksymään sel­l­aisia ratkaisu­ja, jot­ka eivät vält­tämät­tä ole äänestäjäkun­nan koke­man välit­tömän edun mukaisia.

    Lip­posen aikaa voi tässä suh­teessa vähän haikail­la, kos­ka hänen aikanaan hal­li­tus teki esimerkik­si taloudessa pitkäl­lä aikavälil­lä demarien arvo­ja tuke­via päätök­siä, jot­ka lyhyel­lä aikavälil­lä oli­vat äänestäjille ikäviä. Toisaal­ta haikailua kan­nat­taa siinä mielessä vähän rajoit­taa, että nousukaudel­la on kuitenkin kivampi tehdä päätök­siä kuin laskukaudel­la, kos­ka aika paran­taa haavoja.

  83. anonyy­mi: Uud­is­tushalu­ja voisi aut­taa, jos Sak­san malli­in saataisi­in AY mukaan yhtiön hal­li­tuk­seen ja johtoon. Sanelu-YT ei tätä jär­jeste­lyä vastaa.

    Suomes­sa­han ay-liik­keel­lä on paljon parem­pi ase­ma kuin Sak­sas­sa — meil­lä ay-liike istuu maan hal­li­tuk­ses­sa näkymät­tömänä suurvisi­ir­inä kaata­mas­sa kaik­ki epämieluisat muu­tok­set ehdot­toma­l­la veto-oikeudellaan.

  84. Raimo K: Puite­lait ovat toki ole­mas­sa, mut­ta mitään varsi­naisia uud­is­tuk­sia ei hal­li­tuk­sen eikä aikaisem­pi­en hal­li­tustenkaan toimes­ta ole tehty. 

    Kat­son sekä lakimuu­tosten, usei­den kun­ta­muu­tosten, että henkisen perin­nön seu­raavalle hal­li­tuk­selle ole­van ei-toivottuja.

  85. Osmo Soin­in­vaara,

    mitkä neljä asi­aa Suomes­sa muut­taisit, jos sin­ul­la olisi Valta.

  86. antti:
    “Tätä voisi tutkia empi­iris­es­ti selvit­tämäl­lä min­is­te­rien yliop­pi­las­todis­tusten arvosano­jen kehi­tys­tä, vaik­ka mit­tari onkin vähän harhainen.”

    Eikös just 30-luvul­la ollut tapana hakea min­is­ter­it yliopis­to­jen pro­fes­sor­eista ja saati­in maa lamaan ja sotaan.

    Oli, joo. Ja sys­tee­mi oli niin huono, että val­it­se­mal­la suo­ma­laisia prof­fia Suomen hal­li­tuk­seen saati­in koko maail­ma lamaan ja sotaan…

  87. Suo­ma­laisen sys­teemin heikkous on, että meil­lä ei ole demokraat­tis­es­ti valit­tua maakun­tata­soa, vaan kansane­dus­ta­jak­si pom­pataan suo­raan jonkun pikkukun­nan val­tu­us­tos­ta. Kun­tali­iton mukaan:

    Eduskun­nas­sa on 158 kun­nan­val­tu­utet­tua eli 79 pros­ent­tia kaik­ista kansane­dus­ta­jista toimii myös kotikun­tansa val­tu­us­tossa. Val­tu­utet­tu­jen osu­us on kas­vanut eduskun­nas­sa vuodes­ta 1996 lähtien. 

    Eniten val­tu­utet­tu­ja on Kokoomuk­sen eduskun­taryh­mässä, 35 henkilöä. Suh­teel­lis­es­ti eniten kun­tapoli­itikko­ja eduskun­nas­sa on Vasem­mis­toli­itol­la, 93 pros­ent­tia 14-henkises­tä eduskun­taryh­mästä. Kokoomuk­sen ryh­mästä 80% istuu myös kunnanvaltuustossa. 

    SDP:llä on eduskun­nas­sa kun­nan­val­tu­utet­tu­ja 34 (81% ryh­mästä), Perus­suo­ma­laisil­la 29 (74%), Keskustal­la 26 (74%), Vihreil­lä 8 (80%), RKP:llä 8 (89%) ja Kris­til­lis­demokraateil­la 5 (83%).

    Välil­lä tun­tuu, että eduskun­ta ja val­tioneu­vos­to on kun­nan­val­tu­us­to ja kun­nan­hal­li­tus. Maakun­tata­so olisi hyvä ja tarpeelli­nen kasvualus­ta val­takun­nan­ta­son poliitikoille.

  88. Lau­ri Kumpu­lainen: Eikö se ongel­ma ole se kestävyys­va­je, eikä se vallassapysyminen?

    On tämä jär­jetön­tä, että puoluei­den oman val­lan­hi­mon vuok­si yhteiskun­ta kär­sii. Tai no, kär­simys kestävyys­va­jeesta on vas­ta alkamassa.

    Täl­läkin het­kel­lä puolueet miet­tii kuumeis­es­ti miten saadaan kään­nytet­tyä ja aivopestyä ihmisiä äänestämään meitä.

    Eikö puoluei­den pitäisi ajatel­la, miten teemme tästä maas­ta paremman?

    Eikö tämä ker­ro siitä, että eduskun­ta ja demokra­tia Suomes­sa ovat epäonnistuneet?

    Meil­lä on jo teknolo­gia toteut­taa suo­ria kansanäänestyk­siä, mut­ta sitä pelätään puoluei­den suunnal­ta kuin rut­toa. Entä jos kansa äänestääkin..VÄÄRIN?

    Medi­as­ta kyl­lä sen ver­ran, että onhan YLEkin jo melkoista hömp­pävi­ihdet­tä. Nämä poli­it­tiset keskuste­lut ovat kuin aikuis­ten hiekkalaatikkoleikke­jä, koh­ta var­maan laite­taan poli­itikot hyp­pimään uima­tor­nista vesial­taaseen. Nythän siel­lä on jo kaiken maail­man “tyyliasiantun­ti­jaa” ja välikommentaattoria………….

    Entä, jos annet­taisi­in poli­itikko­jen itse väitel­lä itse aiheesta, eli poli­ti­ikas­ta ja me muut olisimme tur­pa kiin­ni ja kuuntelisimme?

    Nykyi­nen tilan­nehan sopii hyvin esimerkik­si puhuville päille, kuten päämin­is­teri Kataiselle, joka tuskin sanoo mis­sään tilaisu­udessa mitään, mitä ei ole valmi­ik­si joku hänelle käsikir­joit­tanut. Varsi­nainen poli­ti­ikka­han on ihan yks hailee, kos­ka sen tekee kuitenkin muut tahot.

    Val­tao­jal­ta hyvä kirjoitus:
    “Demokra­t­ian ja tasa-arvon ongel­ma tiivistyy kansanäänestyk­sis­sä, joi­ta tuon tuostakin ollaan vaa­ti­mas­sa Suomeenkin, mil­loin EU:sta, mil­loin ydin­voimas­ta tai jostain muus­ta. Maail­man mon­imutkaiset ongel­mat latis­te­taan gallupik­si: rasti ruu­tu­un, ei, juu, vaar­in­housut, ja hom­ma on selvä. Kansanäänestys toisen­sa jäl­keen on osoit­tanut, että niis­sä äänestetään yleen­sä jostain aivan muus­ta kuin itse asi­akysymyk­ses­tä – yleisim­min hal­li­tuk­sen puoles­ta tai sitä vas­taan. Taivas meitä var­jelkoon suo­ral­ta demokra­tial­ta, jos­sa har­va se päivä saisimme pitää Idols-äänestyk­sen turve­tuotan­nos­ta, kult­tuuribud­jetista tai maa­han­muut­to­laeista – päät­tää asioista, joista useim­mil­la ei ole pätkääkään tietoa, mut­ta sitäkin enem­män mielipidettä.”

    Kuten Val­tao­ja kir­joit­taa, niin kaikkien mielipi­de ei ole sama­nar­voinen, vaan osaavien pitäisi olla päät­tämässä. Tiedä sit­ten miten kansaäänestys toimis malli­in, mis­sä mis­sit ja jalka­pal­lo­huli­gaan­it oli­si­vat min­is­tere­inä päät­tämässä asioista.

  89. Schrödin­gerin Kissa: Viime vuon­na jäi lop­ul­takin eläk­keelle erään opiske­li­ja-asun­tosäätiön talousjo­hta­ja, joka työn­sä puoles­ta jou­tui muu­ta­man ker­ran vuodessa keskustele­maan asukkaiden edus­ta­jien kanssa. Hän teki selväk­si, että on tavoitet­tavis­sa vain vir­ka-aikana, ja odot­taa opiske­li­joiden ole­van pois luen­noil­ta tapaamisen ajan. Kun hänelle yritet­ti­in ker­toa, että nyky­isin joil­lakin kurs­seil­la on läs­näolopakko ja osa opiske­li­ja-asukkaista on vir­ka-aikaan töis­sä, hän tote­si, että opiske­li­jan tehtävä on opiskel­la eikä käy­dä töissä.

    Se ei selvin­nyt, kuvit­te­liko talousjo­hta­ja opin­totuen riit­tävän hänen laa­timien­sa bud­jet­tien mukaisen vuokran mak­samiseen. Onnek­si hän sit­ten jäi eläk­keelle ja teki tilaa uudelle talousjo­hta­jalle, joka on parem­min kär­ry­il­lä 2000-luvun opiskelijamaailmasta.

    Talousjo­hta­ja var­maankin joutuu vas­taa­maan siitä, että tulot riit­tävät kus­tan­nusten kat­tamisek­si. Yksi opiske­li­ja-asun­tosäätiö ei var­masti ole ain­oa suo­ma­lainen yleishyödylli­nen vuokra-asun­tosäätiö, jon­ka asukkaiden mielestä vuokrat ovat liian korkeat. Alan fir­mo­jen on aika vaikea kar­sia kus­tan­nuk­sia. Kiin­teistö­jen omis­t­a­mi­nen on pääo­maval­taista ja laina­hoitoku­luista luis­t­a­mi­nen ei ole pitkäl­lä välil­lä kestävää, rak­en­tamisen hin­taan ei voi itse vaikut­taa kun ei itse raken­na, kiin­teistön huolto on jo hyvin kil­pailutet­tua, kat­tei­ta ei alan hin­ta­jo­hta­jal­la paljoa ole. Jäl­jelle jää hallinto. Miten sit­ten pitäisi jär­jestää yleishyödyl­lisen asun­tosäätiön hallinto? Lähtöko­htaise­na heikkoute­na yksi­ty­isi­in fir­moi­hin näh­den näil­lä on enem­män tai vähem­män ammat­ti­taido­ton hal­li­tus. Kun yksi­tyisen fir­man hal­li­tus koos­t­uu alan ‑tai hal­li­tustyön ammati­lai­sista, saa säätiö hal­li­tuk­seen­sa asukase­dus­ta­jia, kun­nal­lis­vaaleis­sa ran­nalle jääneitä luot­ta­mus­miehiä ym. Näil­lä on sit­ten kaikkia hienoa ideoita puut­tua ties minkälaisi­in epäoleel­lisi­in yksi­tyisko­hti­in hallinnos­sa ja aina suurim­pana vaa­timuk­se­na säätiön tulo­jen minimointi.

  90. Poh­jan Akka:
    Yksi asia, mikä kuu­losti ihan mah­dot­toma­l­ta, kun kuulin sen Jari Sarasvuon Puheessa tiistaina.
    Onko tot­ta, että koulu­tuk­seen käytetään 12 mil­jar­dia ja kaiken­laiseen hallinnoin­ti­in 14 miljardia?
    Jos se on tot­ta, niin ensim­mäi­nen raken­neu­ud­is­tu­s­paik­ka on siinä. 

    Kyl­lä tämä pitää paikkansa. Tuol­ta voi kat­soa: http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20130226Mitaesa/veropuu_julkisyhteisot2011.pdf

    Tässä on var­masti leikat­tavaa. Val­tion ja kun­tien irti­sanomis­suo­jan heiken­tämi­nen voisi olla paikallaan. Minus­ta julkiselta puoleltakin pitäisi pystyä irti­sanomaan porukkaa taloudel­li­sista ja tuotan­nol­lista syistä kuten yrityksissäkin.

  91. Hupaisaa on havai­ta, miten innokkaasti SDP ja Kokoomus nyt käyvät Vihrei­den kimp­pu­un, ikään kuin huonos­ti suju­vas­ta hal­li­tusy­hteistyöstä ker­tomi­nen olisi jonkin vaka­van val­tios­alaisu­u­den pal­jas­tamista — ja kuitenkin kaik­ki ovat jo ajat sit­ten omin silmin näh­neet ko. “salaisu­u­den”.

  92. Raimo K:
    Kun isoin kysymys on julk­isten palvelu­jen rahoi­tus (nykyisessä demografises­sa tilanteessa, tietysti), ei siinä hallinnolli­nen laatikkoleik­ki auta.

    Ongel­ma ei ole julk­isten palvelu­jen rahoi­tus vaan se, että julkiset palve­lut ovat suh­teet­toman suuria ja etenkin kalli­ita ver­rat­tuna rahoituk­seen. Nyt julki­nen puoli “tarvit­see” N mil­jar­dia euroa vuodessa, ja rahaa ote­taan verot­ta­mal­la ja lainaamalla.

    Pitäisi ajatel­la niin, että julki­nen puoli saa osan Suomes­sa tehtävästä tuot­tavas­ta työstä. Jos sitä tuot­tavaa työtä tehdäänkin vähem­män niin julki­nen puo­likin saa vähem­män, ja päin vas­toin. Täl­löin olisi myös pri­or­isoita­va ja olisi pakko keskit­tyä olennaiseen.

    Täl­löin pait­si yksi­tyisel­lä myös julkisel­la sek­to­ril­la olisi kum­mal­lakin aito moti­ivi saa­da asi­at toim­i­maan tässä maas­sa. Nyt ne elävät jotenkin eril­listä elämään­sä kumpikin, vaik­ka viime kädessä niin ei voi olla.

  93. Simo Mele­nius: Ongel­ma ei ole julk­isten palvelu­jen rahoi­tus vaan se, että julkiset palve­lut ovat suh­teet­toman suuria ja etenkin kalli­ita ver­rat­tuna rahoituk­seen. Nyt julki­nen puoli “tarvit­see” N mil­jar­dia euroa vuodessa, ja rahaa ote­taan verot­ta­mal­la ja lainaamalla.

    Pitäisi ajatel­la niin, että julki­nen puoli saa osan Suomes­sa tehtävästä tuot­tavas­ta työstä. Jos sitä tuot­tavaa työtä tehdäänkin vähem­män niin julki­nen puo­likin saa vähem­män, ja päin vas­toin. Täl­löin olisi myös pri­or­isoita­va ja olisi pakko keskit­tyä olennaiseen.

    Täl­löin pait­si yksi­tyisel­lä myös julkisel­la sek­to­ril­la olisi kum­mal­lakin aito moti­ivi saa­da asi­at toim­i­maan tässä maas­sa. Nyt ne elävät jotenkin eril­listä elämään­sä kumpikin, vaik­ka viime kädessä niin ei voi olla.

    Kun eilen ver­tailin kaup­pataseen ali­jäämää, niin tuli mieleen, että val­tion bud­jet­ti (nyt läh­es 5,5 mrd) ei saisi ylit­tää vien­nin kuukausikeskiar­voa (4,7 mrd 2012)

    1. Poh­jan Akka
      Mitä tekemistä val­tion bud­jetin kool­la ja vien­nil­lä on keskenään? Jos meil­lä olisi maa­pal­lol­la yksi ain­oa val­tio, sil­lä ei saisi olla val­tion bud­jet­tia lainkaan, ellei ava­ta kaup­pay­hteyk­sia Mar­si­in? Jos Kasu­ni­ainen muo­dostaisi oman kaupunki­val­tion, jon­ka tuloista vien­ti muo­dostaisi var­maankin vähin­tään 90 %, bud­jet­ti saisi o0lla 90 % BKT:sta?

  94. Tuoreessa HSn Kuukausili­it­teessä Raimo Sailas on tympi­in­tynyt, kun myös Kokoomus on nykyään innol­la mukana hyv­in­val­tion turvotuskisoissa.
    Kestävyys­va­je kas­vaa ja lop­ul­ta näivet­tää hyvinvointivaltion.

  95. olen seu­ran­nut usa:n talout­ta ja polit­ti­ikkaa muu­tamia vuosia. yllä­tys kun onkin samat pää pointit näyt­tää pätevän myös suomeen. vaik­ka ovat suomes­sa paho­ja niin usa:ssa pahempia.

    usan talous on kuin titan­ic ja menos­sa kohti jäävuor­ta. erikoista on että tilanne on vielä kor­jat­tavis­sa ja vielä hyvinkin jois­sakin tilanteis­sa mut­ta poli­itikot ovat kyken­emät­tömiä näkemään ongelmia. poli­itikot eivät ole kyken­emät­tömiä kos­ka ovat huono­ja vaan kos­ka äänestäjät ovat pihal­la asioista.

    lista asioista
    social secu­ri­ty: suo­ril­la rahan siir­roil­la toimi­va eläke­jär­jestelmä jon­ka mak­saa tule­vat sukupol­vet ja usan “social secu­ri­ty trust fund” sisältää vain valerahaa

    medicare: ter­vey­den­huolto jär­jestelmä eläkeläisille jon­ka mak­saa nuorem­mat sukupol­vet suo­ril­la rahansiirroilla.

    stu­dent loans: joka on paisunut suurek­si ja jol­la saadaan mak­su­taakkaa siir­ret­tyä nuorem­mille sukupolville ja nuo­ril­la on selkeästi huonom­pi palkkaista töitä saatavil­la mak­saa velat pois.

    nation­al debt: joka on kas­vanut aika suurek­si ja on jo niin suuri että sen mak­samiseen menee vuosikymmeniä.

    ja kuulin myös asioi­ta “oba­macare” ohjel­mas­ta joka jakaa kus­tan­nuk­sia van­hempi­en ja nuorten ikälu­okkien välil­lä eli nuoirten henkilöi­den sairas­vaku­u­tus­mak­su­ja käytetään mak­samaan van­hempi­en ikälu­okkien terveydenhuoltoa.

  96. Simo Mele­nius: Ongel­ma ei ole julk­isten palvelu­jen rahoi­tus vaan se, että julkiset palve­lut ovat suh­teet­toman suuria ja etenkin kalli­ita ver­rat­tuna rahoituk­seen. Nyt julki­nen puoli “tarvit­see” N mil­jar­dia euroa vuodessa, ja rahaa ote­taan verot­ta­mal­la ja lainaamalla.
    ‘snip’

    Ker­ropa siis, mis­tä julk­isia palvelu­ja pienennetään!

  97. Ekon­o­misti: Kyl­lä tämä pitää paikkansa. Tuol­ta voi kat­soa: http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20130226Mitaesa/veropuu_julkisyhteisot2011.pdf

    Tässä on var­masti leikat­tavaa. Val­tion ja kun­tien irti­sanomis­suo­jan heiken­tämi­nen voisi olla paikallaan. Minus­ta julkiselta puoleltakin pitäisi pystyä irti­sanomaan porukkaa taloudel­li­sista ja tuotan­nol­lista syistä kuten yrityksissäkin.

    Ei julkisen sek­torin irti­sanomisi­in mitään säädök­si­in perus­tu­vaa estet­tä ole, mitään ylimääräistä työ­suhde­tur­vaa ei ole — pait­si kuntaliitoksissa.
    Työ­sopimus­la­ki on sama.

  98. Poh­jan Akka:
    Yksi asia, mikä kuu­losti ihan mah­dot­toma­l­ta, kun kuulin sen Jari Sarasvuon Puheessa tiistaina.
    Onko tot­ta, että koulu­tuk­seen käytetään 12 mil­jar­dia ja kaiken­laiseen hallinnoin­ti­in 14 miljardia?
    Jos se on tot­ta, niin ensim­mäi­nen raken­neu­ud­is­tu­s­paik­ka on siinä. 

    Ekon­o­mistin linkkaa­ma verop­uu tarken­taa hie­man näi­den meno­jen jakau­tu­mista ja aut­taa kohdis­ta­maan raken­neu­ud­is­vaa­timuk­set tarkemmin:

    Yleinen hallinto (13,9 mrd.€):
    ‑Val­tion, kun­tien ja sosi­aali­ra­has­to­jen hallinnoin­ti (12 mrd.€)
    ‑Perus­tutkimus (1,1 mrd.€)
    ‑Kehi­tys­a­pu (0.8 mrd.€)

    Koulu­tus (12,1 mrd.€):
    ‑Perusk­oulun yläaste ja keski­aste (12–18 vuo­ti­aat) (5,4 mrd.€)
    ‑Korkeak­oulut ja ammatill­i­nen jatko- ja täy­den­nysk­oulu­tus (3,9 mrd.€)
    ‑Esi­aste ja perusk­oulun ala-aste (6–12 vuo­ti­aat) (2,5 mrd.€)
    ‑Muut koulu­tuk­seen liit­tyvät menot (0,3 mrd.€)

  99. Raimo K: Ker­ropa siis, mis­tä julk­isia palvelu­ja pienennetään!

    Pienen­netään hallintoa ja paran­netaan kustannuslaskentaa.

    On se niin kum­ma, että kun yksi kun­ta tarvit­see kouluhal­in­toon­sa 5 henkilöä per 1000 oppi­las­ta, toinen 15. Oppimis­tu­lok­setkin ovat edel­lisessä kun­nas­sa parem­mat, kun rehtorit voivat keskit­tyä koului­hin­sa, eivät koulu­vi­ras­ton kanssa seurusteluun.

    Yksi syy siihen, mik­si yksi­tyiset lääkäri­fir­mat näyt­tävät halvem­mil­ta kuin kun­nan oma tuotan­to on, ettei yleiskus­tan­nuk­sia kohdis­te­ta oikein. 

    Jos kun­nat pakotet­taisi­in julkaise­maan tärkeimpi­en palvelu­jen­sa yksikkökus­tan­nuk­set keskenään ver­tailukelpoisel­la taval­la, kun­tademokra­tia nousisi aivan uudelle tasolle.

  100. Min­is­te­rien ja kansane­dus­ta­jien kun­nal­lispoli­it­ti­nen kak­sois­rooli taitaapi olla keskeisin syy, että ei ainakaan val­tio-ohja­tus­ta SoTea ja kun­tau­ud­is­tus­ta saa­da tehdyksi.

    Suomeen on tulos­sa seu­raa­va hallinnolli­nen por­taikko mantereelle:
    1) Val­tio, Kela ym.
    2) Maakunnat
    3) Keskuskunnat
    4) Kehyskunnat
    5) Yli 20 000 asukkaan kunnat
    6) Kieli- tai muista syistä eriyte­tyt kunnat.
    7) Yhteistyöy­htymäjär­jeste­lyt yms. virtuaalikunnat.

    Ahve­nan­maa jatkaa maakuntapohjalta.

  101. USA:ssa saavutet­ti­in yksi virstan­pylväs, kun Coop­er Union otti opin­tomak­sut käyt­töön. Tähän saak­ka (n. 150 vuotta)sen opiske­li­jat ovat opiskelleet ilmaisek­si ja sisään­pääsy perus­tuu vain ja ain­oas­taan aka­teemisi­in ansioi­hin. Varakas opinahjo omis­taa mm. keskeisel­lä paikalla ole­van kiin­teistön Man­hat­tanil­la. Lafkan talous­vaikeuk­sien syynä on, kuin­ka ollakaan, speku­loi­vat johdon talous­miehet, joiden kuningasidea oli ottaa velkaa ja sijoit­taa se voit­to­jen toivos­sa. Mitään tarvet­ta sijoi­tus­tuo­toille ei edes ollut, kos­ka vuokrat­u­lot kat­toi­vat toimin­nan. Kuten on ole­mas­sa nakke­ja ja talous­nakke­ja, on ole­mas­sa myös miehiä ja talousmiehiä.

  102. zack: Val­tao­jal­ta hyvä kirjoitus:
    “Demokra­t­ian ja tasa-arvon ongel­ma tiivistyy kansanäänestyk­sis­sä, joi­ta tuon tuostakin ollaan vaa­ti­mas­sa Suomeenkin, mil­loin EU:sta, mil­loin ydin­voimas­ta tai jostain muus­ta. Maail­man mon­imutkaiset ongel­mat latis­te­taan gallupik­si: rasti ruu­tu­un, ei, juu, vaar­in­housut, ja hom­ma on selvä. Kansanäänestys toisen­sa jäl­keen on osoit­tanut, että niis­sä äänestetään yleen­sä jostain aivan muus­ta kuin itse asi­akysymyk­ses­tä – yleisim­min hal­li­tuk­sen puoles­ta tai sitä vas­taan. Taivas meitä var­jelkoon suo­ral­ta demokra­tial­ta, jos­sa har­va se päivä saisimme pitää Idols-äänestyk­sen turve­tuotan­nos­ta, kult­tuuribud­jetista tai maa­han­muut­to­laeista – päät­tää asioista, joista useim­mil­la ei ole pätkääkään tietoa, mut­ta sitäkin enem­män mielipidettä.”

    Kuten Val­tao­ja kir­joit­taa, niin kaikkien mielipi­de ei ole sama­nar­voinen, vaan osaavien pitäisi olla päät­tämässä. Tiedä sit­ten miten kansaäänestys toimis malli­in, mis­sä mis­sit ja jalka­pal­lo­huli­gaan­it oli­si­vat min­is­tere­inä päät­tämässä asioista.

    Mut­ta aivan samal­la taval­la voidaan sivu­ut­taa keskustelu vaikeista asioista, kun vain min­is­teri tekee päätök­sen­sä omien poli­it­tis­ten tavoit­tei­den mukaan.

    Jos asioista päätetään kepu­laiseen tapaan nuo­tiopi­ireis­sä ja lausun­tok­ier­ros jär­jestetään silmän­lumeek­si, niin eihän se eroa mil­lään taval­la siitä, että jär­jestet­täisi­in tekstariäänestys.

    Sitä­pait­si esimerkik­si kun­nis­sa kansanäänestys­tä voisi var­masti käyt­tää monis­sa asiois­sa. Esimerkik­si koulu­ruokailus­sa voisi äänestyt­tää ruokalis­to­ja, tietyn bud­jet­ti­raamin nimis­sä. Täl­läisiä pieniä asioi­ta, joil­la kuitenkin on merk­i­tys­tä taviksen elämässä.

    Onko sekään oikein, että evätään kansalaisil­ta mah­dol­lisu­us päät­tää asi­as­ta, vaik­ka päätös olisikin asiantun­ti­joiden mielestä huono? Eihän sil­lä pitäisi olla demokra­t­ian toteu­tu­misen kannal­ta mitään merkitystä?

    Tuol­la ajat­telumallil­la­han paras ratkaisu olisi etsiä fik­su ja lem­peä diktaattori.

  103. Osmo Soin­in­vaara:
    Poh­jan Akka
    Mitä tekemistä val­tion bud­jetin kool­la ja vien­nil­lä on keskenään? Jos meil­lä olisi maa­pal­lol­la yksi ain­oa val­tio, sil­lä ei saisi olla val­tion bud­jet­tia lainkaan, ellei ava­ta kaup­pay­hteyk­sia Mar­si­in? Jos Kasu­ni­ainen muo­dostaisi oman kaupunki­val­tion, jon­ka tuloista vien­ti muo­dostaisi var­maankin vähin­tään 90 %, bud­jet­ti saisi o0lla 90 % BKT:sta?

    Vien­nistä se näyt­tää Suomes­sa todel­li­nen vero­jen­mak­sukyky tulevan.
    Val­tion bud­jetin ja vien­nin suhde on muut­tunut negati­ivisek­si ja val­tion vel­ka vas­taavasti kasvanut.

  104. Tämä on lop­pu­peleis­sä yksinkertaista:

    Globaal­i­taloudessa tuot­teet ja palve­lut kil­pail­e­vat sekä osta­jista että rahoittajista/tuottajista. Sekä ulkoat­ule­vista että kotimaisista.

    Korkean palkkata­son maid­en on pystyt­tävä iskemään tiski­in jotain mil­lä kom­pen­soidaan korkea palkkata­so. Jotain minkä vuok­si tuotet­ta tai palvelua tai tuoteke­hi­tys­tä kan­nat­taa tehdä korkean palkkata­son maassa.

    Yksi on ollut koulu­tus, mut­ta se ei enää Suomen osalta pelkästään kan­na. Väkirikkaissa mais­sa esim. aasi­as­sa on yksinker­tais­es­ti niin paljon jengiä mis­tä lah­jakkuk­sia siivilöidä. 

    Infra ja homogeenisu­us, pienu­ud­es­ta tule­va nopeus ja luotettvau­us. Nämä voisi­vat toimia todel­la hyvin. Mut­ta se edel­lyt­tää ettei jäädä kinaa­maan joltain ääliö-arvopo­h­jal­ta itsestäänselvyyksistä.
    Läpimänt­te­jä halli­nol­lisia ja poli­it­tisia ratkaisu­ja on maa täyn­nä, jot­ka yksinker­tais­ta­mal­la ja järkeistämäl­lä nous­tais kohis­ten huipulle. 

    Sote uud­is­tus, th-tieto­jär­jestelmä, kan­nustin­loukut, yri­tys­tukien suun­taus uusi­in ja pieni­in yri­tyk­si­in, pakkoruotsi(sic!), vero­tuk­sen yksinker­tais­t­a­mi­nen, suo­ja-ammat­tien pois­to… joka h*tin ruu­vin­vään­töön tarvi­taan joku lupa! Näitä riittää.

    Ihmiset eivät uskalla tehdä enää mitään, kos­ka ole­tusar­vo on että se ei onnis­tu, ei mene läpi, olet väärässä kun­nas­sa, erikoistapaus, täy­tyy kon­sul­toi­da… Tämä on tilanne. Ei uhkaku­va. Uhkaku­va on realisoitunut. 

    Meil­lä on kaik­ki avaimet saa­da hom­ma toim­i­maan mut­ta se edel­lyt­tää päätök­siä yhteisen hyvän edestä. Vaik­ka hävet­täisi Brys­selis­sä, raken­nus­li­iton pikku­jouluil­la tai RKP:n puoluekokouksessa.

  105. Tapio: Pienen­netään hallintoa ja paran­netaan kustannuslaskentaa.

    On se niin kum­ma, että kun yksi kun­ta tarvit­see kouluhal­in­toon­sa 5 henkilöä per 1000 oppi­las­ta, toinen 15. Oppimis­tu­lok­setkin ovat edel­lisessä kun­nas­sa parem­mat, kun rehtorit voivat keskit­tyä koului­hin­sa, eivät koulu­vi­ras­ton kanssa seurusteluun.

    Yksi syy siihen, mik­si yksi­tyiset lääkäri­fir­mat näyt­tävät halvem­mil­ta kuin kun­nan oma tuotan­to on, ettei yleiskus­tan­nuk­sia kohdis­te­ta oikein. 

    Jos kun­nat pakotet­taisi­in julkaise­maan tärkeimpi­en palvelu­jen­sa yksikkökus­tan­nuk­set keskenään ver­tailukelpoisel­la taval­la, kun­tademokra­tia nousisi aivan uudelle tasolle.

    Ihan hyviä ideoita, mut­ta käytän­nön toteu­tus puuttuu.

    Meikäläisen asuinkun­nas­sa kouluhallintoa on 3 henkilöä per 1000 oppi­las­ta, joten tuo 15 tun­tuu hihas­ta vedetyltä.
    Kun­ta­palvelu­jen yksikkökus­tan­nuk­set tilas­toidaan kyl­lä ja tiedot ovat julkisia.

    Yksi syy siihen, mik­si yksi­tyiset lääkäri­fir­mat näyt­tävät halvem­mil­ta, on se, että kun oper­aa­tios­sa jokin menee pieleen, se kor­jataan julkisel­la puolella.

    Hallintoa tosi­aan voisi keven­tää, mut­ta kun­ta­puolel­la sen osu­us on max. noin 4% ja siinä on jo raken­nus­valvon­nat yms.

  106. Timo:
    Tämä on lop­pu­peleis­sä yksinkertaista:

    Meil­lä on kaik­ki avaimet saa­da hom­ma toim­i­maan mut­ta se edel­lyt­tää päätök­siä yhteisen hyvän edestä. Vaik­ka hävet­täisi Brys­selis­sä, raken­nus­li­iton pikku­jouluil­la tai RKP:n puoluekokouksessa.

    Just näin. Mis­tä löy­tyy riit­tävä vas­tu­ullis­ten älyl­lis­ten määrä tekemään vallankumous?

  107. Poh­jan Akka: Vien­nistä se näyt­tää Suomes­sa todel­li­nen vero­jen­mak­sukyky tulevan.
    Val­tion bud­jetin ja vien­nin suhde on muut­tunut negati­ivisek­si ja val­tion vel­ka vas­taavasti kasvanut.

    No ei se nyky­isin ainakaan tule.
    Vien­nin osu­us Suomen BKT:stä on noin 30%, joten jos vain vien­tiä verotet­taisi­in, niin kallis vien­ti olisi pian nollassa.
    Kyl­lä lisäar­voa tulee koti­maises­sa tuotan­nos­sakin, vaik­ka jotkut muu­ta väittävät.

  108. Timo:
    ‘snip’
    Sote uud­is­tus, th-tieto­jär­jestelmä, kan­nustin­loukut, yri­tys­tukien suun­taus uusi­in ja pieni­in yri­tyk­si­in, pakkoruotsi(sic!), vero­tuk­sen yksinker­tais­t­a­mi­nen, suo­ja-ammat­tien pois­to… joka h*tin ruu­vin­vään­töön tarvi­taan joku lupa! Näitä riittää.
    ‘snip’

    Mitä sin­ul­la on pieniä yri­tyk­siä vas­taan? Nehän juuri työl­listävät, suuret saneeraavat.
    Pien­ten yri­tys­ten tukem­i­nen on sitä­pait­si koko EU:n laa­juinen strate­gia — tosin pienyri­tyk­sen ylära­ja on 250 työn­tek­i­jää (muis­taak­seni).

  109. Osmo Soin­in­vaara:
    Poh­jan Akka
    Mitä tekemistä val­tion bud­jetin kool­la ja vien­nil­lä on keskenään?

    Ei pidä tyr­mätä lois­tavaa ideaa epäolen­naisi­in yksi­tyisko­hti­in tak­ertuen. Se että julkisen sek­torin törsäys sido­taan hyv­in­voin­nin kannal­ta olen­naisen para­metrin kehi­tyk­seen on eri­no­mainen ajatus.

    Tähän kun liitetään tavoit­teista lip­sumisen estävä vankeusran­gais­tuk­sen uhka hal­li­tus­puolueen poli­itikoille niin käsis­sä on sys­tee­mi joka voisi jopa toimia.

  110. Puoluei­ta on liikaa yleen­sä ja eri­tyis­es­ti hal­li­tuk­ses­sa. Hom­ma toimii vain, kun on kri­isi­tun­nel­ma pääl­lä. Nyt ei ole mut­ta koh­ta on.

  111. Timo: Ihmiset eivät uskalla tehdä enää mitään, kos­ka ole­tusar­vo on että se ei onnis­tu, ei mene läpi, olet väärässä kun­nas­sa, erikoistapaus, täy­tyy kon­sul­toi­da… Tämä on tilanne. Ei uhkaku­va. Uhkaku­va on realisoitunut. 

    Tähän liit­tyen, jär­jen käyt­tö olisi suo­tavaa — mut­ta yhä use­am­min nou­date­taan normia (joi­ta riit­tää ja lisää tulee koko ajan).

  112. Vero­jen mak­sukyky tulee siitä mitä koti­maas­sa tuote­taan. Se, viedäänkö vai kulute­taanko se koti­maas­sa ei ole olennaista.

  113. Sanokaa hul­luk­si, mut­ta avaru­us­te­ol­lisu­us on yksi ala mihin Suo­mi voisi erikois­tua. Meil­lä on korkeata­soista kaivos­te­ol­lisu­ut­ta (esim Normet, ja raa­ka-ainei­den vuok­si­han avaru­u­teen ollaan menos­sa), sit­ten on avaru­us­te­ol­lisu­udessa mm. Vaisala ja Ilmati­eten­laitos (luo­taimet), konepa­ja­te­ol­lisu­us on myös huip­pu­lu­okkaa ja kemi­ante­ol­lisu­us polt­toainei­den tuotantoon. 

    Suo­ma­laiset kykeni­sivät tuot­ta­maan kan­toraketin yksi­ty­isille markki­noille hyvin nopeasti, niin jos vain jostain saataisi­in rahaa… Nythän on alka­mas­sa se todel­li­nen avaru­uskil­pailu, joka on käytän­nössä yksi­tyiset vs Kiina. Siinä kisas­sa on kaik­ki vielä avoinna.

    Toinen vai­h­toe­hto on esimerkik­si meri­te­ol­lisu­us ja meren­po­h­jas­sa tapah­tu­va louhin­ta. Suurin osa Maa­pal­lon pin­ta-alas­ta on veden peit­tämä ja raa­ka-ainei­ta voisi kaivaa myös meren poh­jas­ta. Roboti­ikalla on tässäkin hyvin suuri merkitys.

    Kol­man­te­na vai­h­toe­htona pidän ruuan­tuotan­non kehit­tämistä. Maail­mas­sa­han kehitetään sul­jet­tu­ja jär­jestelmiä ruuan­tuotan­toon avaru­uslen­to­ja varten. Vas­taa­van­laisil­la jär­jestelmil­lä voitaisi­in tor­jua hel­teet, sadekaudet, hyön­teiset. Avo­maal­la kas­vat­ta­mi­nen alkaa tul­la tien­sä päähän, jo siinäkin mielessä että fos­forista tulee pulaa. Rav­in­toliusvil­je­ly, ilmav­il­je­ly, kasvi­huonete­knolo­gioiden kehit­tämi­nen jne. 

    Mik­sei siis ale­ta kehit­tämään ns. ruokareak­tor­e­i­ta, joista saadaan raa­ka-ainei­ta ruoka­te­ol­lisu­udelle? Eihän nyt kukaan oikeasti usko että luo­muvil­je­ly onnis­tuu 7+ mil­jardille ihmiselle… Viime vuon­na helle tuhosi sadot Yhdys­val­lois­sa, jot­ka oli­vat tehomaat­alouden tuotan­toa. Puna­mul­lan kul­taamista muis­toista pitää päästä eroon, se oli sitä aikaa, nyt on uusi aika. 

    Meil­lä on met­sää ja siitähän Suo­mi on elänyt tämän ensim­mäisen vajaan sata vuot­ta (ja pidem­päänkin). Mut­ta samaa met­sää on reilut 10 000 kilo­metriä tästä Vladi­vos­toki­in. Ja vielä Pohjois-Amerikas­sakin. Arvelisin että met­sän merk­i­tys koros­tuu enem­mänkin sisä­markki­noil­la, kuin vien­nis­sä. Sil­lä Venäjän oma met­sä­te­ol­lisu­us kehit­tyy melkoista haipakkaa.

    Voihan sekin olla mah­dol­lista, että uudet tule­vaisu­u­den mahdit vain yksinker­tais­es­ti menevät piskuisen Suomen ohitse joka suh­teessa. Tai kaikkien pie­nien euroop­palais­ten val­tioiden ohitse. Itse henkilöko­htais­es­ti kan­natan Euroopan Yhdys­val­to­ja, eli liit­to­val­tio­ta. Tai vähin­tään pohjo­is­maid­en valtioliittoa.

    Brasil­ia, Intia ja Kiina tule­vat entis­es­tään voimis­tu­maan. Afrikas­ta nekin ammen­ta­vat kasvun­sa, kuten län­si­maatkin ovat tehneet. Mut­ta miten käy län­si­maille, lähin­nä Euroopalle, jos Afrikan raa­ka-aineet menevätkin muualle? Yht­enäisel­lä Euroopal­la on suurem­pi vaiku­tus­val­ta, kuin itsenäisil­lä euroop­palaisil­la valtioilla.

    Suomes­sa on liian jäykkä byrokra­tia ja se var­masti jar­rut­taa mon­es­sa suh­teessa Suomen uud­is­tu­mista, jota kipeästi kai­vat­taisi­in. Eikä Suomel­la ole varaa pitää hal­li­tus­ta, joka ei kykene päätök­si­in. Min­ulle on ainakin ihan sama kuka siel­lä päät­tää ja mitä, kun­han se tehdään fik­susti ja että siitä on hyö­tyä niin Suomen kuin koko Euroopan näkökulmasta.

  114. Kun­nal­lises­sa toimin­nas­sa tun­tuu toisi­naan siltä, että tärkein­tä ei ole se, mitä tehdään vaan kuka tekee. Läh­es yhtä mieltä ollaan siitä, mitä pitäisi saa­da aikaisek­si, mut­ta olen­nais­in­ta on se, kenen man­daatil­la asia toteutetaan ja kuka saa kunn­ian. Huoh!

  115. Raimo K: Ihan hyviä ideoita, mut­ta käytän­nön toteu­tus puuttuu.

    Meikäläisen asuinkun­nas­sa kouluhallintoa on 3 henkilöä per 1000 oppi­las­ta, joten tuo 15 tun­tuu hihas­ta vedetyltä.

    Hienoa! Valitet­tavasti noi­ta luokkaa 15/1000 ole­via suhdeluku­ja myös löy­tyy. Kysymys saat­taa olla siitä, että yhdessä kun­nas­sa asioi­ta keskitetään kouluhallintoon, toises­sa samo­ja asioi­ta sälytetään koulu­jen rehtoreille. 

    Kan­natan jälkim­mäistä mallia, kos­ka koulu­jen rehtorit yleen­sä tekevät töitä nyrk­it saves­sa, eivätkä värkkää turhia.

    Raimo K: Kun­ta­palvelu­jen yksikkökus­tan­nuk­set tilas­toidaan kyl­lä ja tiedot ovat julkisia.

    Mis­tähän tuol­lainen kun­tako­htainen tilas­to löytyisi?

    Raimo K: Yksi syy siihen, mik­si yksi­tyiset lääkäri­fir­mat näyt­tävät halvem­mil­ta, on se, että kun oper­aa­tios­sa jokin menee pieleen, se kor­jataan julkisel­la puolella.

    Todel­la hyvä, että nos­tit asian esille. Yksi­ty­is­fir­mat pitäisi pakot­taa otta­maan saman tapainen vaku­u­tus, mitä pakolli­nen liiken­nevaku­u­tus on. Tukit­taisi­in tämä porsaanreikä.

    En kuitenkaan usko, että tämä olisi pääsyy yksi­ty­is­fir­mo­jen kilpailukykyyn.

    Raimo K: Hallintoa tosi­aan voisi keven­tää, mut­ta kun­ta­puolel­la sen osu­us on max. noin 4% ja siinä on jo raken­nus­valvon­nat yms.

    Vaikut­taa pieneltä. Mitkähän menot kun­nis­sa kir­jataan hallinnon menoik­si? Mikähän on hallinnon henkilöstö­meno­jen osu­us kaik­ista henkilöstö­menoista? Löy­ty­isikö linkkiä?

  116. Tiedemies
    “Vero­jen mak­sukyky tulee siitä mitä koti­maas­sa tuote­taan. Se, viedäänkö vai kulute­taanko se koti­maas­sa ei ole olennaista.”

    On myös sijoi­tusten tuo­toil­la merk­i­tys­tä. Eläkey­htiöt rapor­toi­vat n. 5 mrd sijoi­tus­tuo­toista suurelta osin EU-alueen ulkop­uolelta ensim­mäisel­lä vuosineljänneksellä. 

    Sodan jälkeisen ajan Suo­mi on toimin­ut investoin­ti­hyödykkei­den tuot­ta­jana. Investoin­tien rahoit­ta­jana ei ole kan­nat­tanut toimia, kos­ka muual­ta on saanut rahoi­tus­ta halvem­mal­la. Nyt yhden maail­man­val­u­u­tan AAA-maana kan­nat­taa myös toimia muiden investointipankkina.

  117. Raimo K: Mitä sin­ul­la on pieniä yri­tyk­siä vas­taan? Nehän juuri työl­listävät, suuret saneeraavat.
    Pien­ten yri­tys­ten tukem­i­nen on sitä­pait­si koko EU:n laa­juinen strate­gia – tosin pienyri­tyk­sen ylära­ja on 250 työn­tek­i­jää (muis­taak­seni).

    Juu, juuri näin, tek­sti luiskahti hiomat­tomana, yri­tystuet pitäisi nimeno­maan suun­na­ta start uppeihin.

  118. Tiedemies:
    Vero­jen mak­sukyky tulee siitä mitä koti­maas­sa tuote­taan. Se, viedäänkö vai kulute­taanko se koti­maas­sa ei ole olennaista.

    Käytän­nössä kuitenkin sitä, mikä viedään, ei pystytä kulut­ta­maan koti­maas­sa, — ja mitä ei pysty­ta kulut­ta­maan, sitä ei tuotetakaan.

    Täältä voi luku­ja verrata:
    http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_valtiontalous.html

    Mm. täältä voi kat­sel­la vien­tiä ja vaihtotaseita:
    http://www.ek.fi/ek/fi/suhdanteet_ym/perustietoja_suomen_taloudesta/ulkomaankauppa.php

    Ja täältä val­tion bud­jetin kasvun:
    http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/ajankohtaistavaltiontaloudesta/valtiontulotjamenot/

    Ker­ran muuten todet­ti­in, että sähkönku­lu­tuk­sen alen­e­mis­es­ta voi päätel­lä taan­tu­man ennen kuin siitä edes puhutaan…

  119. Joku on lukenut repub­likaanien propagandaa.

    nsaspy: social secu­ri­ty: suo­ril­la rahan siir­roil­la toimi­va eläke­jär­jestelmä jon­ka mak­saa tule­vat sukupol­vet ja usan “social secu­ri­ty trust fund” sisältää vain valerahaa

    Tämä “valer­a­ha” on USA:n val­tion mak­susi­toumuk­sia — täl­lä het­kel­lä ja pitkäl­läkin aikavälil­lä toden­näköis­es­ti maail­man luotet­tavin omaisu­u­den muo­to. Ain­oa ris­ki muo­dus­tuu siitä, että kukkaron­nyöre­jä hallinnoi kon­gressin alahuone, jos­sa maanti­eteel­li­sistä syistä hal­lit­see repub­likaan­it, jot­ka eivät halua nos­taa vero­ja edes tilanteessa, jos­sa ne ovat his­to­ri­al­lisen alhaal­la, ja jot­ka ovat jo ker­ran osoit­ta­neet valmiuten­sa olla kun­nioit­ta­mat­ta (rahal­lisia) sitoumuk­sia (vas­toin perustuslakia).

    medicare: ter­vey­den­huolto jär­jestelmä eläkeläisille jon­ka mak­saa nuorem­mat sukupol­vet suo­ril­la rahansiirroilla.

    Aivan kuten kaik­ki muutkin maail­man ter­vey­den­huolto­jär­jestelmät. Ideana on ollut aut­taa ihmisiä heti eikä kerätä raho­ja ja maku­ut­taa niitä 50 vuot­ta tilil­lä, jos­ta poli­itikot oli­si­vat ne täl­lä välin ryövän­neet, ja tar­jo­ta vas­ta sit­ten täl­lä rahal­la palvelui­ta. Kyseessä on kuitenkin jatku­vara­hoit­teinen ohjel­ma. Ja suurin syy ohjel­man kus­tan­nuk­sien kasvu­un on se, että val­tio ei saa lain mukaan neu­votel­la lääkkei­den hinnoista!

    stu­dent loans: joka on paisunut suurek­si ja jol­la saadaan mak­su­taakkaa siir­ret­tyä nuorem­mille sukupolville ja nuo­ril­la on selkeästi huonom­pi palkkaista töitä saatavil­la mak­saa velat pois.

    Tässä on takana use­ampi asia: finanssisek­tori on päästet­ty veräjän­var­ti­jak­si näille val­tion takaamille lain­oille sekä tietenkin koulu­tuskus­tan­nusten räjähdys­mäi­nen kasvu, jos­sa on takana yksi­ty­istämi­nen ja val­tion tukien pois­t­a­mi­nen, noin aluk­si. Koulu­tus­ta ei enää kat­so­ta yleishyödyl­lisek­si asi­ak­si vaan bis­nek­sek­si. Koulu­tuk­ses­sa on help­po kupa­ta, kos­ka se on kuitenkin välttämätöntä.

    nation­al debt: joka on kas­vanut aika suurek­si ja on jo niin suuri että sen mak­samiseen menee vuosikymmeniä.

    Ain­oa val­tion­vel­ka, jon­ka mak­samiseen ei olisi men­nyt vuosikym­meniä lie­nee Suomen vel­ka 80-luvul­la, joka oli ole­mas­sa vain luot­tolu­ok­i­tuk­sen ylläpitämisek­si. Yhdys­val­tain vel­ka ei pros­ent­ti­na BKT:stä ole mitenkään eri­tyisen suuri eikä ongel­malli­nen muuten kuin että repub­likaan­it eivät halua kan­taa vero­ja sen mak­samisek­si. Yllät­täen sama poli­it­ti­nen taho on pääasi­as­sa vas­tu­us­sa kaik­ista noista veloista ja pyrkii tekemään liit­to­val­tios­ta täysin ham­paat­toman. Kyse on poli­it­tis­es­ta kor­rup­tios­ta, jos­sa julk­ishallinnos­ta tehdään tahal­laan velkainen ja teho­ton, jon­ka jäl­keen on tekosyy ajaa se alas. Ain­oa mitä ei olla aja­mas­sa alas on puo­lus­tus, jos­sa pyörii isot rahat, sekä yri­tys­ten verotukiaiset.

  120. Raimo K: Tässä on vähän konkretiaa:

    Kiitok­sia!

    Kus­tan­nuk­set per oppi­las vai­htel­e­vat paljon. Osa selit­tyy erikoisolo­suhteil­la, mm. har­va asu­tus, mut­ta hyvin samankaltai­sis­sa naa­purikun­nis­sakin on yli 25% ero­ja. Se on paljon!

  121. Poh­jan Akka: Käytän­nössä kuitenkin sitä, mikä viedään, ei pystytä kulut­ta­maan koti­maas­sa, – ja mitä ei pysty­ta kulut­ta­maan, sitä ei tuotetakaan.
    ‘snip’

    Väärä päätelmä. Sitä viedään, mille on kysyntää.
    Et kai vaan ole taloustieteilijä?

  122. Met­sän­peikko:
    Edus­tuk­selli­nen demokra­tia estää melko tehokkaasti päätök­sen­teon jos mil­lään puolueel­la (tai saman­henkisten puoluei­den liit­toumal­la) ei ole oikeasti määräävää ase­maa. Eli turha odot­taa varsi­naisia päätök­siä ainakaan täl­lä vaa­likaudel­la. – Oliko joku oikeasti yllät­tynyt nykyisen sil­lisalaatin toimimattomuudesta?

    Joskus val­lit­see tas­apeli tai pat­ti­ti­lanne. Se on kestet­tävä. Se kuu­luu asi­aan. Kummallakaan/kellään osa­puolel­la ei ole niin vah­vaa ja vaku­ut­tavaa näke­mys­tä että se kan­nat­taisi toteut­taa toisen kustannuksella. 

    Ei tarvi­ta kehi­tys­tä tai muu­tos­ta sen itsen­sä takia. Ei pidä antaa myöskään sel­l­aiselle rak­en­teel­li­sista muu­tok­sista vouhot­tamiselle val­taa kuin Lip­posen aikakaudel­la jol­loin alet­ti­in tuho­ta tarpeel­lisia sosi­aal­isia rak­en­tei­ta ja mikä pahin­ta, kaikkea yhteiskun­nal­lista ajat­telua. Nyt sit­ten pili­pal­i­bok­sit ja maikkar­it plus main­osve­toinen lehdis­tö joh­dat­tel­e­vat kansaa miten sat­tuu. Sekin on tietysti kestet­tävä, mut­ta eihän sitäkään tarvinne kestää lop­ut­tomi­in ennenkuin jonkin­lainen enem­mistö ihmisiä huo­maa etteivät missi­noloiset naiset sovi min­is­tereik­si eikä elämä ole yhtä maikkaritarinaa …

  123. Aivan, kysyn­tä ratkaisee, niin vien­nis­sä kuin koti­maas­sakin. Mitä ei kysytä, sitä ei tuote­ta — ja siltä osin ei tule verotulojakaan.

    Talousti­eteil­i­jä?
    Luepa Suomen Kuvale­hdestä Var­ti­aisen blogi!

  124. Poh­jan Akka:
    Aivan, kysyn­tä ratkaisee, niin vien­nis­sä kuin koti­maas­sakin. Mitä ei kysytä, sitä ei tuote­ta – ja siltä osin ei tule verotulojakaan.

    Talousti­eteil­i­jä?
    Luepa Suomen Kuvale­hdestä Var­ti­aisen blogi!

    Luet­tu on. Ei maini­ta Poh­jan Akkaa. 😉

  125. Osmo Soin­in­vaara:
    Poh­jan Akka
    Mitä tekemistä val­tion bud­jetin kool­la ja vien­nil­lä on keskenään? Jos meil­lä olisi maa­pal­lol­la yksi ain­oa val­tio, sil­lä ei saisi olla val­tion bud­jet­tia lainkaan, ellei ava­ta kaup­pay­hteyk­sia Mar­si­in? Jos Kasu­ni­ainen muo­dostaisi oman kaupunki­val­tion, jon­ka tuloista vien­ti muo­dostaisi var­maankin vähin­tään 90 %, bud­jet­ti saisi o0lla 90 % BKT:sta?

    Vien­ti­mais­sa on asi­akkaat eli kulut­ta­jat joille suo­ma­laiset työntekijät&suomalaiset omis­ta­jat tuot­ta­vat tavaroi­ta, kul­kee oikeis­to­lainen ymmär­rys talouden toimin­nas­ta. Työn­tek­i­jä ilme­nee liike­taloudel­li­sis­sa laskelmis­sa tuotantokoneena,oikeisto ei mitenkään tajua että työn­tek­i­jä ja asi­akas on sama asia. 

    1)Työntekijän on tuotet­ta­va jot­ta 2) asi­akas voi kulut­taa ja 1) ja 2) eivät ole sama asia, kul­kee oikeis­to­lainen jär­jen­juok­su, joka viime aikoina on yhä enem­män kään­tynyt sisään­päin tui­jot­ta­maan liike­taloudel­lisi­in laskelmi­in­sa, kään­tynyt sisään­päin kuun­tele­maan “raha on paras konsultti”-ideologian mukaises­ti Excel-taulukon solu­jen €uro-määriä.

    Suomen val­tio on velkainen Van­hasen-Kataisen veronalen­nusten takia, sit­ten ärsyt­tävästi puhutaan kestävyys­va­jeesta, eri­tyisen ärsyt­tävää on se kun kestävyys­va­jeesta puhuu toinen näistä veronalentajista.

    Jos hal­li­tus on surkea, niin on ihan oikein että joku sieltä sisältä tuo asian esi­in, kuten Soini­vaara on tehnyt; nythän hal­li­tus­puolueet ovat sopi­neet että sisäiset arvosteli­jat vai­en­netaan! Läpinäkyvyy­den puut­teet muo­dosta­vat paikko­ja jos­sa kaik­ki likainen ja hämärä toim­inta viihtyy: media-Katainen (=muka­va mies) ja salaiset neu­vot­te­lut-Katainen (=uus­lib­er­al­isti: mm. “suh­teelli­nen köy­hyys ei het­kau­ta ketään” Turun Sanomis­sa 2008) pystyy jatka­maan toimintaansa.

    1. Mitenkähän merkan­tilis­tit pär­jäi­sivät, jos syn­ty­isi maail­man­hal­li­tus ja koko maail­ma olisi yhtä val­tio­ta? Aja­tusvirhe on aivan käsit­tämätön, mut­ta joku sen käsit­tää, kos­ka se on elänyt vuo­sisato­ja ja herää henki­in vaik­ka kuin­ka mon­ta ker­taa kumottuna.

  126. Hei,

    min­ua jäivät kovasti mieti­tyt­tämään tuo Sun Tzun kom­ment­ti sekä siitä seu­ran­nut jatkokeskustelu, jos­ta esimerkeinä alla ole­vat ceterum censeon ja anonyymin kom­men­tit. Alun­perin tarkoituk­se­nani oli kir­joit­taa melkoisen kri­it­ti­nen vas­taus Sun Tzulle, kos­ka nykyi­nen talousti­lanne selvästi osoit­taa, että ei Suomes­sa eikä oikein muual­lakaan Euroopas­sa ole elvytet­ty tarpeek­si tämän talouskri­isin aikana. Nim­imerk­ki anonyy­mi (ja ehkä joku muukin) ehtikin jo vas­ta­ta Sun Tzulle siltä poh­jal­ta kuin olin itse ajatellut.

    Päätin täten selvitel­lä asioi­ta hie­man tarkem­min. Aiko­muk­se­nani oli aluk­si selvit­tää inflaa­tion osu­ut­ta val­tion meno­jen euromääräiseen kasvu­un. Päädyin sit­ten sivulle (http://findikaattori.fi/fi/1). Huo­masin kuitenkin, että noil­ta sivuil­ta löy­tyy paljon mie­lenki­in­toisem­pia tieto­ja kuin pelkät inflaa­ti­olu­vut. Yksi asia, mikä pisti silmään, oli, että tämä nykyi­nen lama ei usei­den tun­nus­luku­jen val­os­sa näytä kovinkaan pahal­ta ver­rat­tuna 1990-luvun alun lamaan. Esimerkik­si työt­tömyys- ja työl­lisyysastei­den kehi­tys ei näytä kovin pahal­ta (http://findikaattori.fi/fi/34 ja http://findikaattori.fi/fi/41). Myöskään huolto­suh­teen kehi­tys ei näytä eri­tyisen pahal­ta (http://findikaattori.fi/fi/32). Suh­teel­lisen hyvä kehi­tys johtuu osit­tain juuri siitä, että bud­jetit ovat olleet ali­jäämäisiä, eli kas­va­neet enem­män kuin inflaa­tion ver­ran. Tämä antaisi uskoa siihen, että suh­teel­lisen pie­nil­lä, mut­ta järkevil­lä rak­en­teel­lisil­la muu­tok­sil­la (kuten mm. Tom­mi Uschanov ja Osmo Soin­in­vaara ovat peräänku­u­lut­ta­neet) päästäisi­in melko pitkälle, jos niitä mal­tet­taisi­in viisaasti tehdä vuosi vuodelta. Voisimme var­masti ottaa paljon mallia muista maista työl­lisyy­den hoidon ja hallinnon suh­teen sekä tietotekni­ikan kus­tan­nuste­hokkaan soveltamisen suhteen.

    Toisaal­ta, noil­ta samoil­ta tilas­to­sivuil­ta pal­jas­tui myös asioi­ta, jot­ka todel­la pistävät silmään, eräät jopa räikeästi. Yksi, joka yllät­ti ja kum­mas­tutt­ti min­ua, oli palkkat­u­lo­jen kehi­tys (kat­sokaa itse: http://findikaattori.fi/fi/13),
    Eri­tyisen rajusti ovat kas­va­neet val­ti­ol­la työsken­tele­vien miesten keskimääräiset palkat — usei­ta vuosia, koko tämän laman ajan. Ja nämä palkat ovat muutenkin koko ver­tailun korkeim­mat. Toisaal­ta olemme saa­neet kuul­la kaiken­lai­sista säästö­toimista, jot­ka kohdis­tu­vat esim. poli­isi­in, hätäkeskuk­si­in, ter­vey­den­huoltoon, liiken­teeseen, ympäristö­valvon­taan jne. Johtopäätök­sek­si jää, että nuo val­tion miespuolis­ten työn­tek­i­jöi­den voimakkaasti kohon­neet keskimääräiset palkat on osit­tain rahoitet­tu vähen­tämäl­lä suorit­ta­van portaan
    työ­paikko­ja. Eli toisaal­ta yhteiskun­nan toimin­nan kannal­ta vält­tämät­tömiä rak­en­tei­ta on ajet­tu alas (lukekaa vaik­ka tari­na pikku­tytöstä, jota joudut­ti­in amputoimaan, kos­ka hätäkeskus ei saanut lähetet­tyä ambu­lanssia tuntikausiin),
    kun taas johtote­htävis­sä ole­vat ovat saa­neet säi­lyt­tää työ­paikkansa ja ovat mah­dol­lis­es­ti vielä korot­ta­neet omia palkko­jaan. Kaiken tämän siis pal­jas­taa tämä yksinker­tainen tilas­toku­vaa­ja. Tois­tan — var­muu­den vuok­si — vielä osoit­teen: http://findikaattori.fi/fi/13.

    Tähän tari­naan liit­tyy kuitenkin pien­tä iro­ni­aa. Nimit­täin laman vaiku­tus olisi toden­näköis­es­ti ollut nykyti­lan­net­ta pahempi, jos nuo keskipalkat eivät olisi nousseet. Nimit­täin nuo palkat ovat luoneet talouteen ostovoimaa, joka on osaltaan pehmen­tänyt talouden ja työl­lisyy­den alamäkeä. Silti allokaa­tio on tapah­tunut räikeäl­lä taval­la yhteiskun­nan kokon­aise­dun ja ihmis­ten oikeusta­jun vas­tais­es­ti. Paljon parem­pi olisi ollut jäädyt­tää korkeim­mat palkat ja säi­lyt­tää yhteiskun­nan perus­rak­en­teet ehjinä ja toimivina.

    Tuon kum­mas­tus­ta herät­tävän palkkake­hi­tyk­sen lisäk­si tilas­to­sivuil­ta ilme­nee muu­ta­ma muu kiin­toisa seik­ka. Merkit­tävä asia tässä Euroopan talouskri­i­sis­sä on sen huo­mat­ta­va pitkit­tymi­nen. Tämä johtuu pitkälti siitä, että noin vuo­den 2010 paikkeil­la alkoi­vat talouskri­isin hoidon kannal­ta täysin väärän­laiset opit päästä val­lalle. Val­tioiden elvy­tys­toimet käytän­nössä suli­vat pois leikkaus- ja säästövim­man tieltä. Tämä säästöide­olo­gia yhdis­tet­tynä EU:n ja euron rak­en­teel­lisi­in ongelmi­in pysäyt­tivät talouden elpymisen ja kään­sivät sen uuteen lasku­un. Tämä talouden kään­tymi­nen uuteen lasku­un näkyy muun muas­sa tässä Suomen teol­lisu­us­tuotan­toa kuvaavas­sa käyrässä: http://findikaattori.fi/fi/48. Näemme siinä jyrkän pudo­tuk­sen v. 2008 lop­ul­la, sit­ten pari vuot­ta kestävän nousun 2008–2010, ja sen jäl­keen hil­jalleen alaspäin vievän trendin, joka jatkuu edelleen. Sama näkyy vielä selvem­min Suomen talouden yleistä kehi­tys­tä kuvaavas­sa käyrässä (http://findikaattori.fi/fi/3).

    Tuo­ta laskua selit­tää osit­tain noin kak­si vuot­ta laskus­sa ollut rak­en­t­a­mi­nen (http://findikaattori.fi/fi/59). Tuo­hon val­tio olisi voin­ut puut­tua päät­täväisin elvy­tys­toimin, varsinkin kun asun­to­jen hin­nat ovat karan­neet käsistä (http://findikaattori.fi/fi/92) syö­den ihmis­ten ostovoimaa (http://findikaattori.fi/fi/23).

    Ja vaik­ka yhä suurem­pi osa suo­ma­lai­sista asuu kaupungeis­sa (http://findikaattori.fi/fi/56), niin silti jostain syys­tä hei­dän työ­matkansa vain pitenevät ja pitenevät (http://findikaattori.fi/fi/70).

    No, mikä tuo­hon kaik­keen ratkaisuk­si? Yksi osa ratkaisua voisi olla lisätä rak­en­tamista, ekol­o­gista sel­l­aista. Kaupunkien keskus­tois­sa, ja joukkoli­iken­teen sol­muko­hdis­sa pitäisi rak­en­taa korkealle ja syvälle. Kansan­taloudelle aiheutu­vat kus­tan­nuk­set tuli­si­vat vuosikym­me­nien kulues­sa moninker­tais­es­ti takaisin alen­tuneina asumisku­luina, ener­gian­säästönä, lyhyemp­inä työ­matkoina ja niin edelleen.

    Lisäk­si pitäisi kor­ja­ta koulut, sairaalat, hätäkeskuk­set, poli­isi­laitok­set, tiet ja rautati­et. Pitäisi peru­ut­taa jo 1990-luvul­ta asti tehdyt väärät säästöpäätök­set, esim. ennal­taehkäi­sevässä ter­vey­den­huol­los­sa. Leika­ta pitäisi korkeim­mista palkoista, eläkkeistä ja osinko­tu­loista, eikä pienistä palkoista ja eläkkeistä. Alv:n koro­tus­päätös pitäisi välit­tömästi perua. Säh­läyk­set tietotekni­ikan soveltamises­sa pitäisi lopet­taa ja tehdä asi­at oikein.

    Oikeas­t­aan kan­nat­taisi alkaa tehdä monia hyviä asioi­ta samanaikaises­ti, välit­tämät­tä liikaa kus­tan­nuk­sista. Kus­tan­nuk­sia voi miet­tiä myöhem­min, sit­ten kun talous ja yhteiskun­ta ovat kestäväm­mäl­lä poh­jal­la. Tämän laman aikana olisi tärkeää pitää tuotan­tokoneis­to pystyssä ja työl­lisyys korkeal­la ja kohen­taa infra­struk­tu­uria tule­vaisu­ut­ta ajatellen. Nyt voisimme tehdä monia asioi­ta velak­sikin, kos­ka val­tion vel­ka on vähäi­nen ver­rat­tuna moni­in mui­hin Euroopan mai­hin. Jos EU-säädök­set haraa­vat vas­taan, niin niitä pitää voi­da muut­taa. Toiv­ot­tavasti niitä yhteis­tu­umin muute­taankin ja euron val­u­vi­at kor­jataan. Olisi joka tapauk­ses­sa järkevää yrit­tää säi­lyt­tää Euroopas­sa se hyvä mikä siel­lä on. Jos Euroop­pa tuhoaa itsen­sä poli­it­tis-taloudel­lis-kult­turel­liseen umpiku­jaan, niin voi olla, että maail­mas­sa pää­sevät val­lalle kehi­tysku­lut, jois­sa ihmisoikeuk­sil­la, ympäristöti­etoisu­udel­la ja hyväl­lä hallinnol­la ei ole juurikaan sijaa.

    Maail­man liit­to­val­tio on tärkeä päämäärä, ja ennen pitkää vält­tämätön. Euroopan Unioni on var­masti hyvää har­joit­telua sitä varten. 

    Sun Tzu: Val­tion talousarviot:
    2011 – 50,5 mrd jos­sa ali­jäämä 4,7 mrd
    2012 – 52,5 mrd jos­sa ali­jäämä 7,3 mrd
    2013 – 54,5 mrd jos­sa ali­jäämä 8,0 mrd

    Suomes­sa ei ole säästet­ty eikä leikat­tu mitään, vaan eletään jatku­vasti kas­va­van velan­oton varassa.

    ceterum censeo: Aivan eri­no­mainen huomio. Lisäisin tähän vielä sen, että jostakin omi­tuis­es­ta syys­tä keskustelus­sa ei näytetä koskaan pää­sevän bud­jet­tien rak­en­teeseen ja rahankäytön tehokku­u­teen asti. Hyöty/kustannustarkastelun tekem­i­nen näyt­tää ole­van jonkin­lainen tabu. Jos joku sen joskus esille nos­taa, se kat­so­taan ylivoimaisen vaikeaksi.Kuitenkin, vaiku­tavu­u­den pitäisi olla se tärkein kri­teeri, kun hark­i­taan, mihin rahaa käytetään ja ennen kaikkea mihin sitä ei käytetä.

    anonyy­mi: Lamas­sa kuu­luukin olla ali­jäämiä. Vero­tu­lot laske­vat ja val­tion kuu­luu toimia vastasyklisesti.

    Joka paikas­sa on leikat­tu, mut­ta ehkäpä sitä ei hyvä­tu­loinen huo­maa. Koko ajan on muutenkin kaiken­näköiset säästöo­hjel­mat pääl­lä, jol­loin mitään investoin­te­jakaan ei saa tehdä.
    Huomionar­voista näis­sä säästämi­sis­sä on se, että jostain syys­tä säästö kohdis­tuu nimeno­maan toimin­nan laatu­un eikä hölmöyk­si­in, jol­loin kus­tan­nuk­set eivät luon­nol­lis­es­tikaan laske. Esimerkkinä vaikka­pa julki­nen ter­vey­den­huoltomme. Asi­akkaalle laatu on huonon­tunut ja tämä äänestää jaloil­laan yksi­tyiselle jos vain voi. Kuitenkin kus­tan­nuk­set nou­se­vat pait­si sen vuok­si, että yksi­tyiset ovat kalli­impia, myös sik­si, että julkisel­la puolel­la säästetään hölmösti ja sivuku­lut domi­noi­vat – lääkärit tekevät liukuhi­h­natöitä, jol­loin poti­laat joutu­vat tule­maan uud­estaan ja lääkärit palavat lop­pu­un, sekä toimi­vat työa­jal­la maail­man kallimp­ina sih­teere­inä. Sen sijaan että säästetään, olisi tärkeäm­pää pyrk­iä tekemään tehokkaam­min, laadukkaam­min ja fik­sum­min, vaik­ka kus­tan­nuk­set nousi­si­vatkin. Pitkäl­lä tähtäimel­lä tässä voitetaan.

    Eräs muu asia, mitä on leikat­tu, on verot, mut­ta ei toki alem­mal­ta kansanos­alta. Suurem­pia tulo­ja ja alhaisem­pia vero­ja kaipaav­il­ta tun­tuu uno­htu­van, että Suo­mi kil­pailee juuri kokon­ais­val­taisel­la hyvinvointivaltiollaan. — 

  127. Osmo Soin­in­vaara:
    Mitenkähän merkan­tilis­tit pär­jäi­sivät, jos syn­ty­isi maail­man­hal­li­tus ja koko maail­ma olisi yhtä val­tio­ta? Aja­tusvirhe on aivan käsit­tämätön, mut­ta joku sen käsit­tää, kos­ka se on elänyt vuo­sisato­ja ja herää henki­in vaik­ka kuin­ka mon­ta ker­taa kumottuna.

    Selit­täisikö joku maal­likolle, mis­sä se aja­tusvirhe on? Jos ja kun emme ole täysin omavaraisia, joudumme osta­maan kaiken­laista ulko­mail­ta. Jos meil­lä ei ole vasti­neek­si myytävää, maal­likko­jär­jen mukaan me köy­hdymme ja muut rikastuvat.

    Efek­ti lakkaa peri­aat­teessa vaikut­ta­mas­ta jos koko maail­ma on samaa val­tio­ta, mut­ta sil­loinkin var­masti olisi aluei­ta joille tuo­daan enem­män kuin sieltä viedään. Maail­man­laa­juinen val­tio sit­ten var­maan tuk­isi näitä aluei­ta jol­lakin tavoin, ellei toiv­ot­taisi ihmis­ten muut­ta­van sieltä pois. 

    Entä esimerkin viem­i­nen toiseen ääripäähän, jos­sa jokainen maa­pal­lon asukas olisi oma val­tion­sa? Nyt jokaisen tulisi onnis­tua ole­maan muille hyödyk­si ainakin sen ver­ran kuin hän tarvit­see muil­ta tavaroita/palveluja elääk­seen. Mis­sä tämä simp­peli järkeily ontuu?

    1. Onko kukaan kiin­nos­tunut Pirkan­maan vai­h­to­taseen yli- tai ali­jäämistä? Merkan­til­is­mi ontuu ajatuk­ses­sa, ert­tä ne tuot­teet, joi­ta valmis­tamme iytse itsellemme ovat jotenkin huonom­pia ja lisäävät elin­ta­so­mamme vähem­män kuin ne, jot­ka ostamme ulko­mail­ta ja mak­samme viennillämme. 

  128. Tuon­nin ja vien­nin koros­tu­mi­nen johtunee siitä, että vien­ti­tavarat tup­paa­vat ole­maan teol­lisu­us­tuot­tei­ta ja teol­lisu­us oli aikoinaan sama asia kuin vauraus.

  129. Saara
    “Selit­täisikö joku maal­likolle, mis­sä se aja­tusvirhe on? Jos ja kun emme ole täysin omavaraisia, joudumme osta­maan kaiken­laista ulko­mail­ta. Jos meil­lä ei ole vasti­neek­si myytävää, maal­likko­jär­jen mukaan me köy­hdymme ja muut rikastuvat.”

    Esimerk­ki: Ran­skalainen tien­aa hyvin, mut­ta on huolestunut tule­vaisu­ud­estaan ja tal­let­taa suuren osan tien­aamista rahoista pankkiin.

    Suo­ma­lainen tien­aa ostovoimal­taan huonos­ti, mut­ta halu­aa saman­laisen mate­ri­aalisen elin­ta­son kuin ranskalaisellakin.

    Pankki­jär­jestelmä kanavoi ran­skalaisen säästöt Suomeen, joil­la rahoil­la raken­netaan suo­ma­laisen toivo­ma asunto.

    Suomen vai­h­to­tase heikke­nee Ran­skaan mak­set­ta­van koron ver­ran esim 0,2% laina­sum­mas­ta vuodessa, mut­ta suo­ma­laisel­la on asun­to, jon­ka arvo nousee ja ran­skalaisel­la on pankki­tal­letus jon­ka arvo las­kee (kos­ka inflaa­tio on yli 0,2 %).

  130. Osmo Soin­in­vaara:
    Onko kukaan kiin­nos­tunut Pirkan­maan vai­h­to­taseen yli- tai ali­jäämistä? Merkan­til­is­mi ontuu ajatuk­ses­sa, ert­tä ne tuot­teet, joi­ta valmis­tamme iytse itsellemme ovat jotenkin huonom­pia ja lisäävät elin­ta­so­mamme vähem­män kuin ne, jot­ka ostamme ulko­mail­ta ja mak­samme viennillämme. 

    Nuo esimerk­it ovat kyl­lä ihan sama­nar­voisia merkan­tilistin silmis­sä, kaup­patase pysyy vakiona. Vas­ta kun vien­ti­tuot­tei­den sijaan mak­su­ta­pana on käteinen (eli tuo­ja-kulut­ta­ja net­tovelka­an­tuu), merkan­tilis­tia alkaa närästää…

    1. Merkan­tilistin mielesä me emme rikas­tu pesemäl­lä tois­temme paito­ja. Siinä menee roskik­seen vai­h­toe­htois­es­ti puh­taat pai­dat tai tehokas työn­jako. Merkan­tilisti saa aikaan korkean tul­limuurin ja alen­taa kaikkien hyvinvointia.
      Vai­h­to­taseeseen tui­jot­ta­mi­nen on samaa kuin että tui­jo­tamme tois­temme velka­an­tu­mista. Mik­si min­un pitää kan­taa huol­ta siitä, onko naa­puri­ni ottanut liian suuren velan. Sen ymmär­rän, että mei­dän kaikkien kan­nat­taa pitää huol­ta julkisen sek­torin velkaantumisesta.

  131. Korot voivat tietenkin nous­ta, jol­loin asun­non arvo voi laskea ja säästäjän säästö­jen nous­ta. Sik­si finanssi­valvon­ta on ajanut pakol­lista omien säästö­jen osu­ut­ta. Jot­ta ei syn­ty­isi tilan­net­ta, että vakuute­na ole­van asun­non arvo ei kata jäl­jel­lä ole­van lainan määrää.

  132. Ton­ni käteen: Sik­si finanssi­valvon­ta on ajanut pakol­lista omien säästö­jen osu­ut­ta. Jot­ta ei syn­ty­isi tilan­net­ta, että vakuute­na ole­van asun­non arvo ei kata jäl­jel­lä ole­van lainan määrää.

    Eivätkös pankit tee riskikar­toituk­set tätä varten, kom­pen­soi sitä lainan korossa ja jos riskiä kasaan­tuu liikaa, osta vakuuk­sia rahoitusmarkkinoilta?
    Min­ua vain vähän kiin­nos­taisi tietää, miltä osin omien säästö­jen pakon alen­ta­ma ris­ki kom­pen­soidaan velal­liselle. Jos pitäisi arva­ta, ei miltään osin vaan pank­ki käärii voitot ensin omaan tasku­un ja sit­ten jakaa ne tulospalkkioina ja osinkoina.
    Sys­temaat­tista riskiä olisi järkeväm­pää vähen­tää iskemäl­lä kiin­ni pankkien vakavaraisuusvaatimuksiin.

  133. anonyy­mi
    “Sys­temaat­tista riskiä olisi järkeväm­pää vähen­tää iskemäl­lä kiin­ni pankkien vakavaraisuusvaatimuksiin.”

    Niitä kai tässä uudessa säätelyssä kiris­tetäänkin. Joten ymmärtää kyl­lä toisaal­ta mik­si tuo­ta finanssi­valvon­nan ehdo­tus­ta vastustetaan.

  134. Ton­ni käteen: Niitä kai tässä uudessa säätelyssä kiris­tetäänkin. Joten ymmärtää kyl­lä toisaal­ta mik­si tuo­ta finanssi­valvon­nan ehdo­tus­ta vastustetaan.

    En nyt ymmär­rä mik­si pitää vaa­tia lainan­ot­ta­jal­ta enem­män. Pank­ki vaatikoon, jos haluaa.

    Ton­ni käteen: Jot­ta ei syn­ty­isi tilan­net­ta, että vakuute­na ole­van asun­non arvo ei kata jäl­jel­lä ole­van lainan määrää.

    Tätä tilan­net­ta on per­in­teis­es­ti kut­sut­tu yrit­täjän riskiksi.
    Jos ris­ki pois­te­taan, olisi syytä pois­taa voitotkin.

Vastaa käyttäjälle anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.