Kaupunkisuunnittelulautakunnalle esiteltiin pari viikkoa sitten kokouksen ulkopuolella ajatuksia Vartiosaaren kaavoittamisesta. Kaikki vaihtoehdot olivat hienoja ja tasokkaita. Kyse on siitä, uhrataanko Vartiosaari asumiselle vai tehdäänkö siitä kaikkien helsinkiläisten virkistysalue.
Yksi asia on minusta selvä. Ei ole mitään perustetta jatkaa Vartiosaaren elämää nykyisenä, hyvin pienen piirin suljettuna alueena, johon muilla kaupunkilaisilla ei de facto ole asiaa. Saarelle saa kyllä mennä, mutta se pitäisi tehdä ilmiintymällä. Siltaa sinne ei ole haluttu, ”koska se muuttaisi saaren luonnetta”, mutta edes veneen omistaminen ei riitä, koska saarella ei ole vierasvenesatamaa.
Olen ollut kirjoittamassa pamflettia Seuraavat 400 000 helsinkiläistä. Siinä esitetään kaupunkirakenteen olennaista tiivistämistä, jotta Helsingin seudulle tulviva väestönpaljous ei hajaantuisi pitkin Uudenmaan savipeltoja elinkelvottomiksi lämpäreiksi. Kannatan tiivistä rakentamista, mutta sen vastapainona tulee olla kunnollisia viheralueita. Tuleeko Vartiosaari rakentaa tehokkaasti asumisen tarpeisiin, vai olisiko sen rooli olla kaikkia ilahduttava viheralue?
Se riippuu liikenneverkosta. Nykyisellä liikenneverkolla Vartiosaari on kaukana – matka joukkoliikenteellä keskustaan vie liki tunnin. Siitä tulisi autokaupunkia, koska huono joukkoliikenneyhteys on jokseenkin sama kuin ei joukkoliikenneyhteyttä lainkaan. Tämä puoltaisi virkistyskäyttöä.
Tilanne muuttuu aivan toiseksi, jos rakennetaan Kruunuvuoren ratikkasilta. Silloin voisi jopa ajatella ratikkayhteyttä Vartiosaaren kautta Vuosaareen ja liityntää metroon.
Tämä nivoisi aikaa myöten – parissakymmenessä vuodessa ehkä – Vuosaaren ja Laajasalon toiminnallisesti yhteen. Nythän niillä ei ole juuri tekemistä keskenään, vaikka etäisyys on linnuntietä lyhyt.
Yhteyksien monipuolistuminen helpottaisi myös työpaikkojen sijoittumista Itä-Helsinkiin. Vuosaaren houkuttelevuus työpaikkojen kannalta paranisi, jos Laajasalon asukkaat olisivat potentiaalista työvoimaa.