(Teksti on julkaista Suomen Kuvalehden nettisivuilla Ykkösketjun blogina)
Elinkeinoelämän keskusliitto kannattaa eläkeiän nostamista, jotta veronmaksajia olisi riittävästi suhteessa tulonsiirtoja saaviin. Eläketurvakeskuksen kyselyn mukaan yritykset taas haluaisivat henkilökuntansa siirtyvän eläkkeelle viimeistään 63-vuotiaina.
EK:ssa ajatellaan kokonaisuuden etua ja yrityksissä yrityksen etua. Yritykset toivovat muiden pitävän henkilökuntansa töissä pidempään, jotta verot eivät nousisi, mutta ei halua tehdä sitä itse. Ikääntyvä työntekijä ei yleensä ole yhtä tuottava kuin nuorempi ja on usein haluton uudistuksiin. Itsekään en yli 60-vuotiaana pysty enää sellaisiin työsuorituksiin kuin ennen, mutta voin onneksi vaikuttaa työni sisältöön ja keskittyä asioihin, joissa iästä ei ole haittaa, mutta kokemuksesta on hyötyä.
Olisi luontevaa lopettaa työura pehmeästi tahtia hidastamalla ja työtehtäviä sopeuttamalla. Meidät on kuitenkin opetettu päinvastaiseen. Kymmenen vuotta sitten eläke määräytyi viimeisten työvuosien ansioiden perusteella. Piti ottaa loppukiri ja hypätä syrjään ajoissa, jos vauhti alkoi hiipua. Sama virhe toistuu vähän lievempänä superkarttumassa, joka palkitsee eläkkeen myöhentämisestä suhteessa viimeisten vuosien palkkaan eikä lykätyn eläkkeen suuruuteen.
Työntekijä varmaankin suostuu tekemään viimeisinä vuosina töitä vähän rauhallisemmin, mutta työnantaja ei halua maksaa osittaisesta työpanoksesta täyttä palkkaa. Siksi tehtäviä ei sopeuteta iän mukana, vaan ikääntynyt avustetaan eläkkeelle. Toimitusjohtajille on kuitenkin raivattu tie hektisestä työrytmistä hallitusammattilaisiksi.
Esitimme Juhana Vartiaisen kanssa raportissa Lisää matalapalkkatyötä, että käytettäisiin yleisemmin mahdollisuutta jäädä eläkkeelle 63-vuotiaana ja solmia uusi, vähän rennompi työsopimus, jolloin palkka tulee eläkkeen päälle. Harmi, ettemme olleet kuulleet Singaporen kokemuksista.
Eduskunnan verojaosto kuuli viime viikolla vierailullaan Singaporessa laista, jossa kehotetaan työnantajaa ja työntekijää solmimaan uusi kolmivuotinen työsopimus uudella palkalla, kun työntekijä täyttää 62 vuotta. Lakia meille esitellyt ministeri käytti ikääntyneiden työkyvystä niin suorasukaista kieltä, että Suomessa siitä syntyisi skandaali. Luulin ensin, että noissa neuvotteluissa työntekijä olisi perin heikoilla, mutta erehdyin. Jos sopimusta ei synny, koituu ankara taloudellinen sanktio työnantajalle.
Laki nosti eläkkeellesiirtymisikää välittömästä melkein kahdella vuodella!
Matkailu avartaa enemmän kuin hiihtäminen Rukan hangilla.
Voitko hieman selvittää tuota Singaporen mallia? Mitä tarkoittaa laki, joka “kehoittaa”? Yleensä lakien muotoilu on kuitenkin enemmänkin käskevää tyyliä:“Jos et tee niin kuin laissa käsketään, seuraa X”.
Sanot, että työnantaja saa ankaria sanktioita, jos uusi sopimus jää neuvottelematta. Mikä siis painostaa työntekijää suostumaan työkykynsä mukaisesti alennettuun palkkaan, jos hän tietää työnantajan olevan kärsivänä osapuolena, jos sopimusta ei synny?
Mihin ikärajaa edes tarvitaan?
Fyysisesti raskaata työtä tekevä voi jatkaa kevyempää duunia vielä vaikka vuosikymmeniä, jos tahtoo.
Hyvin moni eläkeläinen on yksin, tissuttelee aikansa kuluksi ja kärsii yksinkertaisesti tekemisen puutteesta. Työelämällä on suomalaisessa yhteiskunnassa todella suuri merkitys.
Miksi siis työelämän pitäisi keinotekoisesti katketa?
Minun ikäluokallani ei ole töitä, eikä kohta monella työhalujakaan, kun palkoista jää käteen niin vähän verojen ym. maksujen jälkeen. Ikäisilleni eläkkeelle pääseminen on lähinnä vitsi, ei siihen usko juuri kukaan että eläkejärjestelmä kestää.
Työ on kuitenkin se, joka pyörittää yhteiskuntaa ja mitä vähemmän työtä tehdään, sitä vähemmän yhteiskunnassa tapahtuu ja tuotetaan.
Jos porukka jää alle 60 vuotiaana eläkkeelle, se tarkoittaa että hyvin suuri joukko nykypäivänä elää jopa 30 vuotta eläkkeellä. Kolmekymmentävuotta! Karkeasti siis oman elämäni pituisen pätkän eläkkeellä.
Mielestäni eläkeläiset voi jakaa karkeasti kahteen osaan, 1900-luvun alussa syntyneet vanhuseläkeläiset ja 1900-luvun puolivälissä syntyneet työeläkeläiset.
Jälkimmäisistä suurin osa olisi täysin kykenevä tekemään töitä yli 70 vuotiaaksi. Varsinkin kun fyysisesti raskaat työt vähenevät voimakkaasti yhteiskunnassamme.
Työelämän pitäisi olla joustavampi alku- ja loppupäästä, koska varmasti on yhtä monta erilaista työuraa kuin on ihmisiäkin. On pähkähullua pakottaa ihmiset eläkkeelle, jos työkykyä ja halua vielä on.
Suuret ikäluokat ovat koko työuransa ajan opetettu odottamaan sitä “palkkiota” sitä työurasta, eli vuosikymmeniä kestäviä kissanpäiviä nuorempien sukupolvien piikkiin.
Eilisessä A‑talkissa otettiin hoitotyötä tehnyt nainen esimerkiksi. Juuri tälläisissä tapauksissa voidaan työuraa vielä jatkaa, kunhan työ muuttuu vaikkapa uuden ammatin myötä. Tälläisiin muuntokoulutuksiin pitäisi panostaa enemmän.
Suomessa tuo johtaa ja on jo johtanut siihen, että +50-vuotias pistetään kortistoon.
Silloin ei tarvitse tehdä sopparia ja välttää myös sanktiot.
Suomessa on työvoimaa tarjolla pilvin pimein, joten jo +50-vuotiaan poispotkiminen on mahdollista
Suomen ja Singaporen välillä on valtava kulttuuriero ja se vaikuttaa olennaiseti, miten tuo systeemi toimii .
Aasiassa, myös Singaporessa ‚kulttuuri on patriarkaalinen ja senioriteettia kunnioitetaan .
Suomessa taas seniori katsotaan painolastiksi, jolla ei ole arvoa ja niinpä seniorista pyritään kaikin keinoin eroon.
Niinpä seniori irtisanotaan ennen kuin tuo pakkotyöllsitämisikä koittaa.
Tuota pakkotyöllistämissääntöä on helppo kiertää, ei toimi
Siis jos työnantaja tahtoo… Ei näytä tahtovan.
“Elinkeinoelämän keskusliitto kannattaa eläkeiän nostamista, jotta veronmaksajia olisi riittävästi suhteessa tulonsiirtoja saaviin.”
Erikoinen ajattelutapa. Kyllähän eläkeläisetkin veroja maksavat
Eri asia on, että eläkkeet ovat niin alhaiset, että moni kunta on ongelmissa, kun suuriosa asukkaista elää köyhyydessä ja verotuksen rajoilla
Suomella menisi paljon paremmin, jos eläkkeet olisivat korkeampia ja eläkeläisten veronmaksukyky ja ostovoima olisivat kohtuulliset.
On väärää talouspoliitiikkaa, että ulkomaisen kilpailukyvyn takia koko Suomi noudattaa nollalinjaa (julkisella puolella ikälisät kyllä rullaavat).
Viennistä elävät alat voisivat tehdä omat kilpailukyiset palkkaratkaisunsa ylintä johtoa myöten. Onkin nurinkurista, että juuri vientialoilla on aina ollut hyvät palkat paperimiehestä sataman ahtaajaan.
Suomessa kotimarkkinat on kurjistettu yhtäällä pienillä palkoilla ja eläkkeillä ja toisaalla korkeilla hinnoilla, kustannuksilla, veroilla ja maksuilla.
Suomalaisten ostovoima on romahtanut Euroopan köyhien kriisimaiden tasolle. Jopa Stockman käy YT-neuvotteluja. Ihmiset peruuttavat jopa lehtitilauksia. Ajokorttikin pitää ajaa Virossa. Kuka olisi uskonut, että Suomessa on ruokajonoja.
Suomen taloudessa on viimeiset hetket tehdä korjauksia. Nyt pitäisi lähteä aivan uudella ajattelulla liikkeelle ostovoiman nostamiseksi suosta. Se työllistää ja luo työpaikkoja.
1. On epä-älyllistä ja kvasi-tiedettä sanoa, että työvoiman tarjonta luo työpaikkoja. Työttömyyden siis pitäisi lisätä työtilaisuuksia.
2. Samalla logiikalla voi väittää, että tuotteiden tarjonta luo kysyntää. Mitä enemmän tuotteita on tarjolla sitä suurempi olisi kysyntä.
Kumpikin väite on absurdi.
Ostovoima luo kysyntää ja työpaikkoja ja vice versa.
Sovitaanko Late, että palataan sitten 30 vuoden jälkeen asiaan, kun minulla kuolema kolkuttelee ja sinä olet saanut hieman lisää ns. yleistä elämänkokemusta.
PS. minäkin olen käynyt tuon vaiheen joskus läpi ja täytyy myöntää että nuorena on tyhmä ja rajallinen.
EK toimii täysin loogisesti. Siellä todennäköisesti ajatellaan, että voihan julkisella puolella ja myös joissakin harvoissa yksityisen puolen työpaikoissa työnantajat pitää iäkkäitä töissä. Myös pienyrittäjät tehkööt pidemmän työuran.
“Seniorityöpaikkoja”, joissa iäkkäitä siedetään, on ehkä 50 prosentilla yli 55 ‑vuotiaista työllisistä. Loput menkööt sitten kortistoon odottamaan eläkeikää. Ehkä joku harva heistäkin löytää uusia töitä ainakin silloin, jos joukkoa kurjistetaan tarpeeksi ja heidät ajetaan leipäjonoihin muun muassa eläkeputken poistolla.
EK varmaan vastustaa tiukasti Singaporen mallia, koska se lisäisi yritysten rasitteita ja kiihdyttäisi työpaikkojen siirtymistä halvempiin maihin. Ja tuskin palkansaajajärjestötkään mallia hyväksyvät. Ei ainakaan silloin, jos uusi laki koskisi myös julkisia “seniorityöpaikkoja”.
Vartiaisen logiikka lähtee ilmeisesti siitä, että työttömien määrän lisääntyessä palkat joustavat alaspäin, jolloin yritykset saavat halvemmalla työntekijöitä, jolloin niiden kannattavuus paranee ja sen vuoksi ne työllistävät lisää väkeä.
Mutta ei se aina aivan niin mene. Esimerkiksi rakennusalan yritykset tuskin tuottavat pääkaupunkiseudulle tai Espanjaan kovin montaa asuntoa lisää, vaikka ne saisivat työntekijöitä halvemmalla. Palkanalennusten tuottamat lisävoitot menisivät rakennusyritysten voittoihin ja osinkojen kautta omistajille.
Sijoittajien saamat lisätulot eivät juurikaan kanavoituisi Suomen talouselämään, vaan hakeutuisivat esimerkiksi Aasian kasvaville markkinoille.
Palkkojen aleneminen pienentäisi kulutuskysyntää Suomessa ja supistaisi sitä kautta taloudellista toimintaa maassamme. Lopputuloksena ei olisi uusi tasapaino vaan kiihtyvä talouden alakierre.
Ok. Singaporessa siis joku tyyppi sanoi, että vanhat ihmiset on paskoja työntekijöitä, ja niinpä laki pakottaa heillä vanhojen ihmisten palkat alas, joten meillä pitää myös lailla pakottaa vanhojen ihmisten palkat alas.
Kumpikin väiteä pitää kyllä paikkansa ja se on helppo osoittaa ääriesimerkeillä:
Kohta 1)
Oletetaan että Suomeen ilmestyisi joukko Steve Jobseja. Mikähän mahtaisi olla vaikutus työpaikkojen määrään?
Työttömyyden nousu kyllä aivan oikeasti helpottaa rekrytointia, mutta koska työttömyyden nousu johtuu työpaikkojen vähentymisestä, niin eihän se nyt tietenkään näy plussana. Jos kaikki työttömäksi joutuneet karkotettaisiin välittömästi maasta, niin kyllä työpaikkojen määrä tippuisi paljon nopeammin kuin mitä todellisuudessa tapahtuu.
Kohta 2) taas pätee minkä tahansa uuden menestyksekkään innovaation kohdalla. Ennen kuin tuote on markkinoilla, sille ei ole minkäänlaista kysyntää. Esimerkiksi käy kännykkä, mitä enemmän ja parempia kännyköitä ja nykyisin älypuhelimia on tullut markkinoille, sitä enemmän niiden kysyntä on noussut.
Kyllä tuotteiden tarjont5a luo kysyntää. 1980-luvulla kännyköihin ei ollut kysyntää lainkaan, koska ei ollut tarjontaakaan ja nyt on.
Noita väitteitä kutsutaan taloustieteessä Say’n laiksi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Say%27s_law
Minun näkemykseni mukaan Say’n laista voi tehdä kaksi hieman toisistaan poikkeavaa väitettä, jotka molemmat ovat täysin väärässä:
Ensimmäinen on se, että Say’n laki on totta.
Toinen on se, että Say’n laki ei ole totta.
Kysyntä ja tarve oli olemassa.
Samaa mieltä Syltyn ja Osmon vastauksien kanssa Everestin kritiikkiin.
Lisäisin vielä, että tuossa tarjonnan lisäämisessä ihmisillä tulee helposti sellainen mielikuva, että kyseessä olisi määrällisestä tarjonnan lisäämisestä. Väittäisin, että kummassakin tapauksessa kyseessä on lähes järjestään siitä, että haetaan laadullista tarjonnan lisäystä.
Olen lukenut Vartiaisen kirjoituksia ja haastatteluja (plus se Osmon kanssa tehty raportti) melko paljon sen jälkeen kun mies palasi Suomeen ja olen tullut melko vakuuttuneeksi siitä, että miehen analyysi työn tarjonnan lisäämisestä on oikea. Meillä näyttää olevan erilaisia työvoiman reservejä olemassa, joita kannattaisi avata tai purkaa. Tuskin kukaan kirkkain silmin väittää, etteikö hyvin monelle 63-vuotiaalle eläkevöityvälle olisi vielä paljonkin työmarkkinoilla kysyntää, erityisesti korkeasti koulutetussa päässä. Samoin “liian pitkään” kotona viipyvät kotiäidit ja isät kannattaisi saada edes puolipäiväiseen työhön nopeammin.
Syltyn vertauskuva siitä, että jos työmarkkinoille ilmestyisi yht’äkkiä Steve Jobseja on osuva. Ei työvoima tarjonnan lisäämisellä ole kyse siitä, että haluttaisiin kortistoon lisää sähkömiehiä, vaan sellaisia työntekijöitä, jotka tuovat selvästi firmaan lisää enemmän rahaa kuin palkka on. Tälläkin blogilla on usein keskusteltu pienten firmojen rekryriskeistä ja tätähän se usein on: firmalla saattaa olla kasvuprospekteja, mutta tarjolla ei ole tarpeeksi “100% varmaa” rekrytoitavaa. Yleisesti ottaen kansantaloudessa on käynnissä jatkuva valuvikojen ja epätasapainojen korjaus. Jossain päin on liikaa työvoimaa, jossain päin taas aivan liian vähän. Jälkimmäistä on paljon kannattavampi minimoida sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä.
Ja mitä tulee tuohon tuotteiden tarjonnan lisääntymiseen, niin siinäkin kyseessä on ennen kaikkea tarjonnan laadun parantuminen. Kyllähän ennen iPhoneakin markkinoilla oli ollut jo pitkään kosketusnäytöllisiä puhelimia, mutta vasta iPhone kykeni luomaan sellaisen laadullisen parannuksen, joka löi markkinoilla läpi ja oikeastaan loi uuden kategorian. Tämä loi merkittävää kysyntää ja kansantaloudellista kasvua. iPhonen läpilyönnin läpi taas tapahtui lisää laadullista tarjonnan kasvua kun Android ja Lumia tulivat palvelemaan sellaisia kuluttajia, joille iPhone ei ole juuri se oikea luuri. Tätä se tarjonnan kasvu on: ei lisää määrää, vaan lisää tuotteidein erilaistumista (eri hintakategoriat, ominaisuudet, makupreferenssit). Tarjonnan laadullinen parantuminen kiristää myös kilpailua ja luo ns. best practice tehokkuuksia, jotka ovat merkittävä kasvun lähde.
Lisäisin vielä, ennen kuin joka älähtää, että tuo “laadullinen työn tarjonnan lisäys” on helppo nähdä jotenkin ihmisiä erilaistavana ja asenteellisena. Eli ikäänkuin joku korkeasti koulutettu olisi “parempi” työntekijä kuin joku sähkömies.
Korostan, että laadullisuus on relativistinen termi: mikä työntekijä sopii paremmin mihinkin työtehtävän. Työttömistä sähkömiehistä ei ole täyttämään avointa lääkärin virkaa, eikä päinvastoin. Kansantalous toimii tehokkaaammin, kun työntekijöiden osaamiset ja työpaikkojen tarpeet kohtaavat. Mielestäni Vartiaisen analyysi, että tarjonnan lisääminen korjaa tätä, on oikea. On helpompi varsinkin lyhyellä aikavälillä patistaa ihmisiä täyttämään työpaikkoja aloilla, joissa on kysyntää (esim. ne kotiäidit töihin) kuin muuntokouluttaa työntekijöitä aloilta, joissa on ylitarjontaa.
Sinun nuoruudessasi ei ollut tilannetta, jossa eläkejärjestelmässä oli 150 miljrdia euroa, mutta tarve oli 420 miljardia.
Tcrown on oikeassa, tai siis melkein. Sayn laista on toki väärin sanoa että se on totta. Mutta jonkin verran enemmän väärin on sanoa että se ei ole totta.
Työvoiman tarjonta on välttämätön edellytys sille että uusia työpaikkoja voi syntyä, mutta riittävä se tietenkään ei ole.
Niin, ja työttömyys ei (tässä ajatuskehikossa) vaikuta työvoiman tarjontaan, vaan se tarjonta on työttömyydestä riippumatta olemassa. Osa siitä tarjonnasta vain kohtaa kysynnän ja osa ei.
Jos työn tarjontaa pystytään lisäämään (esimerkiksi kasvattamalla populaatiota), siitä kyllä seuraa kasvua myös työn kysyntään.
Ennen kännyköitä ihmiset eivät varmaankaan tietoisesti niitä kaivanneet, mutta jos heiltä olisi kysytty haluavaisivatko laitteen millä soittaa mistä vaan, uskoisin että useimmat olisivat sellaisen halunneet. Se että kutsuuko tätä kysynnäksi näyttäisi vaihtelevan ihmisten välillä, itse kutsun.
Samoin mielestäni on mielekästä sanoa että ilmaiselle energialle tai teleportaatiolle on kysyntää vaikkei tarjontaa olekkaan.
Käydessäni pari vuotta sitten Singaporessa minulle sanottiin, että siellä nimenomaan eläkkeet oli kokonaan lopetettu. Sen seurauksena vanhukset olivat töissä kaikenlaisissa viraapelihommissa, kuten vartijoina ja ravintolapöytien plokkareina. Onkohan tilanne sittemmin muuttunut vai minulle syötetty pajunköyttä?
Ja missähän kaupassa kävit kännykkää kysymässä esim. 70-luvulla?
Tuo EK:n formulointi oli puutteellinen, ajatus ei.
Kun joku tekee palkkatyötä, hän synnyttää työnantajan ohjauksessa jotain sellaista, josta on vara maksaa yrityksen juoksevien kulujen lisäksi työnantajan ALVt, työnantajamaksut, yrityksen yhteisöverot jne ja jopa kartutaa yrityksen pääomia.
Friedrich Hayekin mukaan se tekee ekonomistin että tietää että hyödykkeiden kysyntä ei ole työvoiman kysyntää.
Kysyntä vaikuttaa tuotannon koostumukseen eli siihen millainen rakenne tuotannolla pitäisi olla.
Tarvitaan kuitenkin lisäksi muita asioita että tuotantoa voidaan kasvattaa.
Puuttuvat reaaliset säästöt voivat tarkoittaa että teknologiset investoinnit lisäävät työttömyyttä. Tätä asiaa pohti jo David Ricardo. Pääoman omistajien ei tarvitse edes välittää siitä että tuotannon määrä voi tippua, jos he itse saavat aiempaa suuremman suhteellisen ja absoluuttisen osuuden tuotannon arvosta.
Sayn ja Walrasin lait ovat varmaan kaikkein väärin tulkituimpia käsitteitä taloudellisessa keskustelussa.
Siivoojia lisää Suomeen, jotta saadaan kehitettyä nelivetoinen lentoauto ja laihduttava keskiolut.
NL teki valtavasti sinkkiämpäreitä, jostain syystä ne jäivät varastoon eli tarjonta ei lisännyt kysyntää.
Ei tarjonta ole se tekijä joka olisi määräävin vaan kysyntä .
Markkinataloudessa kaikki perustuu kysyntään ja tarjonnan on osuttava tuohon kysyntätilanteeseen.
Nytkin peperiteollisuus on vaikeuksissa ‚koska kysyntä vähenee eli tarjonnan lsiääminen ei lisää kysyntää
“Työ on kuitenkin se, joka pyörittää yhteiskuntaa ja mitä vähemmän työtä tehdään, sitä vähemmän yhteiskunnassa tapahtuu ja tuotetaan.”
tuokaan ei pidä paikkaansa.Teemme nyt vähemmän työtunteja kuin vuonna 1989 mutta siitä huolimatta tuotannon volyymi on paljon suurempi kuin 1989.
Tuottavuuden nousu vaikuttaa niin , että samalla työmäärällä voidaan tehdä enemmän.
Aikaisemmin tuottavuuden noususta osa kanavoitui yleiseen työajan lyhentämiseen mutta 90-luvulla tämä loppui
Nyt työaikaa lyhennetään työttömyyden kautta
Kun 80-luvulla työttömyysjaksoja oli vuodessa n 200000 niin nyt niitä on 800000 eli työajan lyhennyksenä se merkitsee jotainkolme vuotta lisää vapaa-aikaan.
“Seniorityöpaikkoja”, joissa iäkkäitä siedetään, on ehkä 50 prosentilla yli 55 ‑vuotiaista työllisistä. Loput menkööt sitten kortistoon odottamaan eläkeikää”
Nämä seniorityöpaikat ovat pääasiassa julkisella sektorilla.
Julkisen sektorin työntekijöistä lähes puolet on +50-vuotiaita ja se nostaa näennäiseti ikääntyneiuden työllsiyysastetta.
Nykyiset eläkesäännöt on tehty niin, että ne suosivat julkisen sektorin työntekijöitä.
Julkisen sektorin työntekijä voi hiihdellä viraston käytäviä helposti 65–68-ikään ja saa eläkkettä 80%-100 % viimeisistä palkoista
Yksityiseltä lentää ulos +50-vuotiaana ja kun työura on katkonainen niin eläke jää 40–50 % viimeisistä palkoista
Viime eläkeuudistuksessa yksityisen sektorin työntekijöitä kusetettiin raskaasti
Niin tämä on aika olennainen asia. Minulla on myös sellainen käsitys/oletus, että Singaporessa kuten monissa anglosaksisissa maissa eläkerahat on itse kerättävä työuran aikana, eikä mitään julkista työeläkejärjestelmää oikein ole siinä mielessä kuin Suomessa.
Singaporessa on siis pakolliset sosiaaliturvatilit eli eräänlainen pakollinen eläkejärjestelmä, joka on siis täysin rahastoiva, mutta siis pakollinen. Eläkesäästämiseksi hyväsktytään myös asuntosäästäminen. Ei eläkejä’rjestelmää tarkoittanee, että ei ole kansaneläkettä, vaan pelkkä pakollinen ansioeläke.
terve,
Kai se on niin, että Suomessa nuo teleportaalityöt ajatellaan normaaliksi elämäksi. Mutta todellisuudessa nykysysteemi toimii meidän kannalta aivan ok. Jatketaan näin. Olen asunut Brasiliassa n. 15 vuotta.
Uskokaa tai älkää, ei se systeemi Suomessa niin paha ole. Voisi olla paljon huonomminkin, ja niinhän Perut haluavatkin.
t. Mikko
Ei EK:ssakaan ajatella kokonaisuuden etua. Siellä ajatellaan työnantajien (sekä veropäätösjuhlinnasta päätellen rikkaiden) etua.
Koko keskustelu eläkeiästä johtuu vain typerästää kollektiivisesta eläkejärjestelmästämme, joka kannustaa jäämään mahdollisimman aikaisin pois töistä muiden elätettäväksi.
Mitä tarvitaan:
1. Kansaneläke tms. kaikille valtion budjetista
2. Työeläke niille, jotka ovat sen itse itselleen säästäneet.
— Työnantaja lopettaa eläkemaksujen maksamisen. Säästynyt rahasumma muuttuu bruttopalkaksi työntekijälle
— Työntekijän pakollinen eläkesäästö voisi olla vaikkapa min. 15 % uudesta bruttopalkasta ja max. 30 %, oman valinnan mukaan
— Työntekijä saa joko sijoittaa rahansa eläketilille itse tai antaa eläkeyhtiön hoitaa homman hänen puolestaan
— Eläkkeelle saa jäädä, kun on säästänyt tarpeeksi omaan tilanteeseensa nähden.
— Jos kuolee ja eläkerahaa jää, se jää perinnöksi
Eläkkeet maksetaan noin 70%:seati työssä käyvien toimesta, eli veron luonteisilla maksuilla. Eli eläkkeen verot maksetaan verojen avulla.
Raha on vain symboli, oleellista on tuotanto. Ja vain sitä voi oikeasti verottaa.
Hyvä, että seuraava suomalaisen eläkejärjestelmän epäkohta nousee nyt myös laajemmin esille:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013043016964105_uu.shtml
Itse olen tämän blogin kommenteissa yrittänyt jo aiemmin kiinnittää myös Osmon huomiota tähän asiaan, mutta mitään selkeää kannanottoa en ole ainakaan vielä kuullut.
Tuo on kyllä väärin laskettu. Siitä, että pienituloisten keskimääräinen elinikä on 68 vuotta ei voi päätellä, että he ovat 65 vuotta täytettyään keskimäärin kolme vuotta eläkkeellä. Olinajan odotetta painaa alas kuoleminen keski-iässä. Jos on selvinnyt 65-vuotiaaksi, elinvuosia on keskimäärin jäljellä paljon enemmän kuin kolme. Henkilö. joka kuuluu alimpaan tuloluokkaan ei yleensä myöskään ole juuri eläkemaksuja maksanut ja hänen eläketurvansa koostuu lähinnä kansaneläkkeestä.
Tässä olet Osmo toki oikeassa. Liekö sitten raflaavan otsikoinnin ja uutisen taustalla Iltalehden toimittajan pyrkimys saada uutiseen mahdollisimman paljon klikkauksia vai Pusan omat väitteet. Ehkä kumminkin kannattaisi perehtyä Pusan alkuperäiseen tekstiin eikä Iltalehden tulkintaan siitä:
http://www.pusa.fi/
Vaikka Iltalehden uutisessa mutkat vedettiinkin suoriksi niin silti suomalainen eläkejärjestelmä ei ole niin hyvä ja oikeudenmukainen kuin sen pitäisi olla. Järjestelmää uudistettaessa kannattaisi tarkkaan tutkia länsinaapurissa käytössä oleva malli.
Itse asiassa kirjasensa “Renkien valta” luvussa 12.5 Pusa toteaa juuri saman asian kuin Osmokin, eli että 65 vuotiaiksi selvinneiden osalta eliniän odote on pienituloisillakin selvästi pitempi kuin kaikilla pienituloisilla.
Kannattaa lukea Pusan kirja. Hän voi tietää joidenkin asioiden ja tilastojen taustoista enemmän kuin moni muu.
Toki on selvää, että useimpiin suurituloisiin verrattuna “henkilö. joka kuuluu alimpaan tuloluokkaan ei yleensä myöskään ole juuri eläkemaksuja maksanut”, mutta eiköhän ole kuitenkin niin, että aika moni ennen eläkeikää kuollut on maksanut eläkemaksuja enemmän kuin on eläkettä nostanut. 😉
Toiseksi, miksei kukaan raportoi eliniän odotteita yli 65-vuotiaiden eläkkeensaajien joukossa tulotason mukaan?
Päivänselvä johtopäätös on yös se, että naiset pääsevät hyötymään miesten kustannukselle elikkä naisille pitää ehdottomasti kehittää jonkinsorttinen eläkeleikkuri.
Tämä nyt tarkoittanee käytännössä sitä, että järjestelmä on suurinpiirtein samanlainen kuin suomalaisilla yrittäjillä nykyisin. Kuinkahan suuri pakollinen eläkemaksu on tuloista ja rahamääräisesti, aika olennainen asia ?
Pakkosäästämistilien maksuprosentti on Singaporessa 36 % palkasta. Tästä noin 8 prosenttia menee terveydenhoitoon ja loput ensin asuntovarallisuuteen ja myöhemmin eläkkeeseen. Asuntovarallisuudella voi myös ostaa eläketurvaa.
Uudessa-Seelannissa taitaa muuten olla hiukan ehdottamasi kaltainen järjestelmä:
http://www.etk.fi/fi/service/uusi-seelanti/622/uusi-seelanti
Ei välttämättä olisi huono ajatus ottaa Suomessakin käyttöön joitain sikäläisen mallin piirteitä. Ihan sellaisenaan Uuden-Seelannin mallia tuskin kuitenkaan kannattaa kopioida.
Osmo,
Pusa ei ole näkemyksineen yksin.
Esimerkiksi seuraavassa esityksessä on samansuuntaisia näkemyksiä:
http://videonet.fi/etk/tep2012/1–3/ruuskanen.pdf
Katso erityisesti sivut 20 ja 28.
Vielä selvemmin pitkäikäiset hyötyvät lyhytikäisten kustannuksella. Ratkaisu tähän olisi että eläkettä maksettaisiin koko ajan sen kertyessä. Lisähyötynä ei tarvisi kiistellä eläkeiästä ja työllisyys paranisi kun eläkkeen tulo loppuisi jos lopettaa työnteon.
Lisääkö työn kysyntä työpaikkoja? Jos lisää, niin silloin kannattaisi vaikkapa lieventää työehtosopimusten yleissitovuutta. Voisipa tulla työvoiman kysyntäpiikki.
Nyt ihastellaan, miten Suomen uudet yritykset ovat lähinnä nörttien peliyhtiöitä. Niissä sanotaan olevan Suomen mahdollisuus.
Nörteillä ei ole yleissitovia työehtosopimuksia. Työaikalakiakaan ei tunneta. Jos on krapulapäivä, se pidetään palkattomana jne.
Mutta kun peliyritys kasvaa, sinne marssivat työsuojelutarkastajat ja ammattiyhdisaktiivit. Pelifirma laitetaan ns. ruotuun, ja sen jälkeen se onkin samassa tervassa kuin mikä tahansa suomalainen yritys.
Eduskunta ja työmarkkinasopijat tehtailevat jatkuvasti uusia määräyksiä ja kustannuksia. Uusia työpaikkoja ei perustetta Suomeen vaan sinne, missä jossa määräyksiä ei ole ja ainoa työehtosopimus on minimipalkka.
Kaikki mikä on siirrettävissä siirretään yleissitovien työehtosopimusten ja eduskunnan sosiaalivalkiokuntien ulottumattomiin Suomen rajojen ulkopuolelle.
Työvoiman tarjonta lisää siis työpaikkoja — ulkomailla.
Tutkimuksin on osoitettu, että työvoiman lisääntyminen parantaa työllisyyttä, ei nosta työttömyysprosenttia. Tästä oli akateemisessa talousblogissa. Työttömyysprosenttia voi laskea tekemällä sosiaaliturvasta kannustavan ja poistamalla minimipalkat ja irtisanomissuojan.