Kun me sanoimme isännillemme, että ei tämä teidän verotuksenne täällä Singaporessa ihan matalaa olekaan, kun pelkästään sosiaaliturvatileille menee jo 36 prosenttia palkasta, isännät vastasivat, ettei tämä ole veroa, kun raha menee omaksi hyväksi. Tällä saa kuitenkin ihan niitä samoja asioita, joita meillä saa maksamalla veroja. Tuo eläkeosuus vastaa aika hyvin suomalaista ansioeläkejärjestelmää.
Terveystilin maksut ovat samaa luokkaa kuin on kunnallisverotuksessa meillä se osuus, joka menee terveydenhuoltoon. Erona on oikeastaan vain se, että joka ei veroja maksa, joutuu turvautumaan sukulaistensa ymmärtäväisyyteen. Meihin verrattuna tämä on myös vähemmän solidaarista, koska yli 3 300 euroa menevästä palkan osasta ei makseta maksuja. Tämä tarkoittaa, että rikkaat rahoittavat suhteessa vähemmän köyhien terveydenhuoltoa. Toisaalta köyhimpien ja sairaimpien terveydenhuolto maksetaan kuitenkin verovaroista ja tähän rikkaatkin pääsevät osallistumaan.
Meillä terveydenhuollossa rikkaat subventoivat köyhien terveydenhuoltoa ja terveet sairaita. Singaporessa terveinä pysyvät tukevat vähemmän sairaampia, koska terveystilin pääomalla on katto. Ero ei ole kovin merkittävä. Kun tili on tullut täyteen, maksut menevät henkilökohtaiseen vanhuuden turvaan tai ovat nostettavissa 55 vuoden iässä. Jos ei käytä rahaa lainkaan, katto tulee tuloista riippuen vastaan 12 – 25 vuodessa. Huono terveys tulee käytännössä maksuun 55-vuotiaana, kun kertyneitä säästöjä ei saa nostaa, vaan niillä pitää täydentää terveystiliä. Terveystilin maksimia harva saa täyteen ja toisaalta, jos ei ennen kuolemaansa ehdi tiliä tyhjentämään, sen menettää sairaampien hyväksi. Silti insentiivi huolehtia omasta terveydestään on suurempi kuin Suomessa.
Se, että tässä myös pakollisilla eläkemaksuilla on katto, on tasa-arvon suhteen yhdentekevää, sillä eipähän ansaitse siltä osin myöskään eläkettä. Suomessakin on ehdotettu kattoa pakollisen eläkevakuutuksen vakuuttamille tuloille, jolloin katto tulisi myös maksuihin, mutta tasa-arvon kannalta tämä olisi aika yhdentekevää.
Huomattakoon, että tavallaan Suomen ja Singaporen eläkejärjestelmät ovat viime vuosina lähestyneet selvästi toisiaan. Singaporessa eläketili on muutettu eläkevakuutukseksi niin, ettei eläke enää katkea, vaikka elää oletettua vanhemmaksi. Suomessa taas on siirrytty henkilökohtaisten eläketilien suuntaan sillä, että ansioeläkkeen taso riippuu melko suoraviivaisesti maksun kartuttamisesta, kun se aiemmin riippui viimeisten vuosien palkasta. Raha ei ole missään tilillä, vaan pelkkänä lupauksena siitä, että seuraavat sukupolvet maksavat, mutta eläkkeen saajan kannalta tällä ei ole merkitystä, jos vain lupaus pitää. Varsinainen ero on oikeastaan enää se, että työkykyisinä pysyneet kustantavat meillä sairauseläkkeelle joutuvien menoja ja että eläkeoikeus on sidottu Suomessa 80-prosenttisesti ansiotasoindeksiin. Singaporessa nyt eläkkeelle siirtyneet ovat kartuttaneet 1960-luvulla omaa tiliään hyvin vaatimattomasti, eikä tähän ole tullut mitään ansiotasokorjauksia. Suomessa siis töissä olevat subventoivat eläkkeellä olevien eläkkeitä ainakin tuon ansiotasoindeksin verran.
Teoriassa, jos menee töihin 20-vuotiaana ja saa 55-vuotiaaksi asti palkkaa 2000 €/kk, on OA:han ja SA:han kertynyt rahaa yhteensä 230 000 euroa. Eläketilille pitää jättää yhteensä 90 000 euroa, minkä lisäksi terveystilin mahdollinen vajaus pitää kattaa. Yli sata tonnia pitäisi siis säästöjä kuitenkin olla. Siitä on kuitenkin ostettu vähintään asunto. Lisäksi lienee kannattavaa jättää rahaa eläketilille enemmän, sillä aika huonon eläkkeen saa minimisummalla.
Taitaa olla niin, että kovin moni ei tosiasiassa saa nostetuksi mitään, sillä 35 vuotta sitten ne, jotka nyt ansaitsevat 2000 euroa kuussa, ansaitsivat ehkä 300 €/kk. Kun elintaso on nyt noussut, nyt työuransa aloittavilta jää tilille ehkä huomattavastikin rahaa – jos kaikki menee hyvin.
Solidaarisuutta järjestelmään tulee siitä, että ne, jotka ansaitsevat alle 1000 eräänlaisena matalapalkkatukena parhaimmillaan 100 €/kk, jota ei kuitenkaan saa käteen, vaan joka maksetaan noille sosiaaliturvatileille.
Lainaus Osmon kirjoituksesta yllä:
“Suomessakin on ehdotettu kattoa pakollisen eläkevakuutuksen vakuuttamille tuloille, jolloin katto tulisi myös maksuihin, mutta tasa-arvon kannalta tämä olisi aika yhdentekevää.”
Tähän muutama kommentti:
Ideaalimallin pohjalta ajatellen, pitkän aikavälin tasapainotilassa ikäluokkien koon ja kansakunnan tulotason pysyessä vakiona, tuo voi olla yhdentekevää, mutta tuollainen ideaalitilanne on käytännössä vähän kyseenalainen käsite. Lisäksi pitää huomioida, että pieniä palkkoja ja eläkkeitä saavat elävät keskimäärin selvästi lyhyemmän elämän kuin hyvätuloiset, joten tämä entisestään vähentää suurten eläkemaksujen siirtymistä pienituloisten hyväksi.
Osmon käsitys ns. eläkekaton yhdentekevyydestä tasa-arvon kannalta on tullut aiemminkin esiin, mutta epäilen tätä käsitystä suurelta osin virheelliseksi. Yhtään yksiselitteistä ja riittävän perusteellista, kaikki olennaiset asiat huomioivaa tutkimusta en ole vielä löytänyt lähdeviitteeksi tällaiselle käsitykselle.
Ruotsissakin on tietääkseni nykyisin käytössä eläkekatto ja mielestäni tällainen yläraja sekä kerätyissä maksuissa että maksetuissa eläkkeissä olisi paikallaan tuoda Suomeenkin, ja se lisäisi tasa-arvoa ja ihmisten luottamusta eläkejärjestelmän tasa-arvoisuuteen. Nykyjärjestelmässä yksittäinen suurta palkkaa viimeisinä työvuosinaan saanut ja vanhaksi elävä henkilö tai hänen vanhaksi elävä leskensä (ja lopulta heidän perillisensä) saattavat hyötyä aivan kohtuuttomalla tavalla. Vaikka nämä tapaukset olisivatkin suhteellisen harvalukuinen joukko kaikkien eläkkeen saajien joukossa, niin joka tapauksessa heitä on niin suuri joukko, että se rapauttaa uskoa eläkejärjestelmän tasapuolisuuteen.
Tutkijat eivät ole suositelleet eläkekattoa, mutta moni on vaatinut sitä ersimerkiksi tällä blogilla. Minun käsittääksen katto eläkkeille ja eläkemaksuilla olisi ratkaisuna epäsolidaarinen, koska suurituloisolla on vähemmän työkyvyttömyyseläkkkeitä.
Juu, kuulostaa toki todennäköiseltä, että suurituloisilla on vähemmän työkyvyttömyyseläkkeitä, mutta silloin kun niitä on, niin ne suurituloisten työkyvyttömyyseläkkeetkin ovat parempia kuin pienituloisten. Suomessa ainakin vielä 90-luvulla saattoi korkeassa asemassa hyvillä tuloilla oleva henkilö saada erittäin ruhtinaallisen työkyvyttömyyseläkkeen (esim. mielenterveyssyistä) jopa varsin lyhyenkin alle 10 vuoden työuran jälkeen.
Eli tuon Osmon käsityksen tueksi tarvittaisiin kyllä nyt jotain oikeita tutkimustuloksia eikä mitään epämääräisiä viittauksia “tutkijat eivät ole suositelleet”. Sitä paitsi, vaikea uskoa, että tutkijat olisivat tästä täysin yksimielisiä, vaikka joku eläkekattoa suosittelematonkin löytyisi.
Luuletko Osmo tosissasi, että Ruotsissa ovat ottaneet eläkekaton käyttöön pelkästään “mutu”-tuntumalla, asiaa selvittämättä ja tutkimatta?
Sellainen kommentti vielä, että yllä kuvaamasi kaltaisessa päättelyssä jumiudutaan ehkä liiaksi tiettyihin nykyjärjestelmään sisäänrakennettuihin piirteisiin ja olettamuksiin järjestelmän toimintaperiaatteista. Eläkekaton lisäksi ruotsalaisessa eläkejärjestelmässä on toki muitakin eroja suomalaiseen verrattuna. Oman käsitykseni mukaan ruotsalainen järjestelmä on parempi, siis taloudellisesti kestävämpi ja tasapuolisempi sekä tuloluokkien, ammattiryhmien että ikäluokkien välillä.
Selvää tietysti on, että jos eläkekatto asetettaisiin yhtäkkiä voimaan ilman, että se vaikuttaa jo myönnettyihin eläkkeisiin, niin tietenkin eläkejärjestelmän tulot putoaisivat enemmän kuin menot.
Silti minun on hyvin vaikea ymmärtää, että kuinka voit ajatella, että eläkekatto sinänsä tarkoittaisi suurempaa epäsolidaarisuutta järjestelmässä. Toki siinä olet oikeassa, että nykyisessä järjestelmässä käy niin, että jos vain asetetaan eläkekatto yhtäkkiä voimaan leikkaamatta jo myönnettyjä eläkkeitä, niin tietysti tulee rahapula ja kyky turvata esim. noita työkyvyttömyyseläkkeitä heikkenee. Pitäisikin tehdä mittavampi muutos ja saattaa se voimaan harkitusti (kuten vaikka Ruotsissa).
Siis sitä en voi ymmärtää, että millä perusteella kohtuullisen työkyvyttömyyseläketurvan takaaminen kaikille välttämättä edellyttäisi sitä, että samalla monet etuoikeutetut voivat vuosikymmeniä saada valtavan suuria eläkkeitä, kuten nyt tapahtuu, ja tulee tapahtumaan vielä pitkään, vaikka käytäntöjä uusien eläkkeiden osalta muutettaisiinkin heti.
Nykyjärjestelmässä viimeisten työvuosien ansioiden merkitys on suhteellisen vähäinen, koska eläke määräytyy koko työuran ansioiden mukaan (toisin kuin ennen).
Osmo: “eläkeoikeus on sidottu Suomessa 80-prosenttisesti ansiotasoindeksiin.”
Taitettu indeksi menee kylläkin toisin päin: kuluttajahintojen paino on 80 prosenttia ja palkkojen 20 prosenttia.
Taitetrtu indeksi taittuu, kun siirtyy eläkkeelle. Mutta jos nyt on töissä ja menee eläkkkeelle vuonna 2050, tämän vuoden ansaittu eläke nousee (tai laskee) reaalipalkkojen mukana.
Mikä on se sääntö, että kattoa ei voi laittaa vain eläkkeille, vaan että se pitää laittaa samanaikaisesti myös maksuille?
Se ei ole silloin enää mikään ansioeläke. Silloin 3000 euroa kuussa ansaitseva saa ansioitta liian paljon paremman eläkkeen kuin 2000 euroa kuussa ansainnut, koska maksettujen eläkemaksujen ero ei riitä selittämään eläkkeiden eroja. Jos eläkkeisiin sisällytetään vero suurituloisille, tuon veron tuotot on oikeudenmukaista jakaa tasan kaikkien eläkkeensaajien kesken, eikä ansiotason suhteessa. Sillä pitäisi siis rahoitta kansaneläkettä.
Toki, mutta edelleen se viimeisten työvuosien ansioiden merkitys eläkkeeseen on hiukan suurempi kuin työuran alussa tehtyjen työvuosien merkitys. Tämä on epäoikeudenmukaista lyhyiden opintojen jälkeen varhain työelämään siirtyneille, etenkin kun usein raskaimmilla ja terveyttä eniten kuluttavilla aloilla työura alkaa usein nuorempana kuin akateemisesti koulutetuilla. Tämän lisäksi tavallista suuremmat ikääntyneiden eläkemaksut saattavat heikentää ikäihmisten työllistämisen kannattavuutta suhteessa nuorempiin, joka vaikeuttaa iäkkäiden työllistymistä. Työuria pitäisi kuitenkin jatkaa molemmista päistä ja parasta olisi, että eläke karttuisi tasaisesti koko työuran ajalta.
Pitää lisäksi myös muistaa se, että vielä kymmeniä vuosia joukossamme on myös vanhojen sääntöjen mukaan myönnettyjä eläkettä saavia. Osa näistä eläkkeistä on käsittämättömän suuria, ja kaikkein epäoikeudenmukaisin juttu lienee vanhat ns. lisäeläkkeet, jotka tyypillisesti on myönnetty jo ennestään mojovan työeläkkeen päälle ja joita varten kerätyt rahat eivät riitä annettuihin lupauksiin. Tällaiset kultaiset kädenpuristukset muodostavat täysin turhan taakan tuleville ja nykyisille työikäisille.
Raimo K:
Ei eläke ennenkään määräytynyt suoraviivaisesti viimeisten vuosien ansioiden perusteella. Jokainen työsuhde laskettiin erikseen, eli eläke määräytyi viimeisten vuosien perusteella vain niille, jotka olivat koko uransa samassa työpaikassa.
Suomen työeläkejärejstelmässä eläke on periaatteessa jälkikäteen maksettua palkkaa. Tämä on sen filosofia.
Virkaeläkkeissä ajattelu on hieman toinen. Virkatulo oli periaateessa korvausta menetetystä työajasta ja antoi säädynmukaisen elintason, korkeampaan säätyyn kuuluvalel korkeamman, alempaan säätyyn kuuluvalle alemman. Mutt varman tulon kumminkin
Totta kyllä… mutta ennen työsuhteetkin olivat pitempiä.
Viimeisen työsuhteen eläke määräytyi 4 viimeisen vuoden ansioiden mukaan ja jotkut työnantajat jopa nostivat eläkettä lähestyvän palkkaa loppuvuosina, että tämä saisi paremman eläkkeen — eipä tulisi kysymykseenkään nykyisin.
Eipä taida olla?
Itse asiassa indeksistä johtuen aikaisempien vuosien painoarvo saattaa olla pajonkin suurempi, koska inflaatio pyöri kaksinumeroisissa lukemissa.
Raimo K
Nukkumatti taitaa tarkoittaa superkarttumaa.
“Kun me sanoimme isännillemme, että ei tämä teidän verotuksenne täällä Singaporessa ihan matalaa olekaan, kun pelkästään sosiaaliturvatileille meneejo 36 prosenttia palkasta, isännät vastasivat, ettei tämä ole veroa, kun raha menee omaksi hyväksi. Tällä saa kuitenkin ihan niitä samoja asioita, joita meillä saa maksamalla veroja. Tuo eläkeosuus vastaa aika hyvin suomalaista ansioeläkejärjestelmää.”
Toivottavasti Osmollekin valkeni, etteivät veroasteet ole vertailukelpoisia.
Suomi vain haluaa poliittisista syistä näyttää valtion himoverottajana
No, sen voisi sitten selkokielisesti sanoa.
Artikkelissa on perustavaa laatua oleva virhe, kuollessa Singaporen CPF-tilin saldoa ei “menetä sairaampien hyväksi” vaan se jaetaan perintönä tilin haltijan osoittamien vastaanottajien hyväksi.
Se on siis oikeaa, reaalista varallisuutta eikä lumevarallisuutta kuten suomalainen eläke, josta moni duunari ei pääse koskaan nauttimaan kuoltuaan jo ennen eläkeikää, ja jonka lapsille ei tästä koskaan mitään hyvitystä annettu.
http://mycpf.cpf.gov.sg/Members/Gen-Info/FAQ/CPFNomination.htm