En pystynyt lukemaan listatekstiä Singaporessa jonkin mystisen tietokonevian takia. Nyt on vähän stressi tämän kanssa.
Tiivistyskaava Jollaksessa
Tontti jaetaan kolmeksi ja rakennusoikeus nousee vähän yli 0,20. Vaikuttaa ongelmattomalta.
Tammisalon tiivistämisperiaatteet
Lautakunta hyväksyy periaatteet, joiden mukaan Tammisalossa voi rakennusoikeutta nostaa 0,25:stä 0,30:een. Minä voisin hakemuksesta hyväksyä enemmänkin, mutta se on sitten kaava. Jos alue suunniteltaisiin pientalovaltaisesti nyt, tehokkuus olisi jotain 0,40 – 0,60.
Veturitie
(Pöydältä)
Hoh. Taas.
Tämä on niin tolkuttoman kallis, erityisesti kun kustannuksiin liittää Tuusulantien kääntämisen, etten oikein tiedä, mitä tästä tulee. Vihreät esittävät palautettavaksi, jotta voitaisiin tehdä stressitestit katuverkolle erilaisilla liikennemäärillä sekä kannattaisiko Veturitien keskelle suunniteltu viherkaista siirtää autoliikenteen ja kevyen liikenteen väylien väliin ihan noin terveyssyistä.
Liikenneinvestointien talousarvioehdotus 2014 ja investointisuunnitelma vuosille 2015–2018
Tässä jaetaan niukkuutta. Paha juttu. Joudun pyytämään tämän pöydälle, koska tähän pitää tutustua kunnolla.
Lausunto mainosrahoitteisista kaupunkipyöristä
Ongelmana on, että ihan kaikkialle, missä kaupunkipyöräasemien tulisi olla liikenteellisistä syistä, ei voi panna mainoksia kaupunkikuvallisista syistä.
Poikkeamislupien myöntämisen delegointi virastopäällikölle
Palautimme tämän delegoinnin rajaamiseksi ja se on nyt tehty. Vähän jäi hiertämään 20 prosentin korotus rakennusoikeuteen. Yksittäinen omakotitalo tai pieni kerrostalo on ihan OK, mutta kuusi kerrosta lisää Kalasataman pilvenpiirtäjiin? 20 % , mutta korkeintaan 500 neliötä? Näenkö nyt turhia mörköjä?
Poikkeamislupia
Näitä ei siis ole vielä delegoitu.
Cafe Caruselli haluaa luvan lasiterassille, jonka se on rakentanut 1997.
Hyötykeskus Oy haluaa luvan 1300 neliön tilapäiselle hallille Viikintiellä. Halli joutuu siirtymään Helsingin veden tarpeiden tieltä toiseen paikkaan.
“Ongelmana on, että ihan kaikkialle, missä kaupunkipyöräasemien tulisi olla liikenteellisistä syistä, ei voi panna mainoksia kaupunkikuvallisista syistä.”
Sen sijaan liikkuvia ulkomainoksia voi olla aivan joka puolella tien varsilla? Hei kamoon… Vaikka itsekin olen sitä mieltä, että niistä ulkomainoksista pitäisi päästä eroon.
Olispa ollut somaa, jos mukana olisi ollut linkki esityslistaan. Kiinnostaisi kovasti Helsingin liikenneinvestointien suunnitelma, kun teillä siellä on julkisuudessa tolkuttoman paljon tolkuttoman kalliita suunnitelmia. Miten aiotte ne ja missä 30 vuoden aikana toteuttaa. Vähempi aika ei riittäne?
“Veturitie
…sekä kannattaisiko Veturitien keskelle suunniteltu viherkaista siirtää autoliikenteen ja kevyen liikenteen väylien väliin ihan noin terveyssyistä.”
Hyvä! Myös näitä autoilun selvästi osoitettavia terveyshaittoja toivoisi arvioitavan perusteellisemmin uutta kaupunkiympäristöä suunniteltaessa.
Toki tässä(kin) tapauksessa viherkaistan merkitys on hyvin marginaalinen, niin merkittävä pakokaasujen, pölyn ja melun lähde autoilu kaupunkitilassa on.
Tästä saa hyvän esimerkin tällaisina tyyninä kevään päivinä. Kun katutila on aamuauringossa pölystä harmaa ja suussa ja silmissä rahisee hiekka ja hieno pöly. Samalla kun puolet autoilijoista käyttää edelleen nastarenkaita ja jatkaa asfaltin raastamista suoraan keuhkoihimme. Vaikka nastarenkaiden käyttö oli tänä talvena sallittua vain 8.4.2013 asti.
Soma linkki.
Kaupunkipyörien mainosrahoitteisuus tarkoittaa sitä, että mainosyhtiö haluaa vastineeksi toistasataa isoa ulkomainospaikkaa kaupungilta.
Tällaiset mainospaikat ovat käyvän rahan vastine, sillä muutenhan kaupunki voisi vuokrata paikat kenelle tahansa. Lisäksi kaupunki taitaa kohta olla niin täynnä mainostauluja, että siellä ei pian enää mahdu pyörillä ajamaan.
“saa käyttää muuna aikana … milloin sää tai keli sitä edellyttää”; tässä on ollut ihan etelässäkin yöpakkasia sateiden jälkeen, ainakin vielä oliko-se-nyt torstaina, joten aikaisin tai iltaisin liikkuvilla on ollut ihan laillinen peruste pitää vielä nastat. Ei tavallisella autoilijalla ole motiivia ajella turhaan nastoilla, ne kuluvat nopeammin kuivalla ja ovat meluisammat ja lötkömmät kuin kesärenkaat.
Vähän tiukka se on, mutta kyllä sinne raamiin ihan normaali katurakentaminen kiskoineen mahtuu. Noi tunnelimotarihassutukset malliin Veturitie ei mahdu. Se nyt vaan pitää jotenkin saada liikennesuunnittelulle jakeluun, ettei jokaista risteystä ja liikennepulmaa voi ratkoa sadan miljoonan tunnelilla. Ja ainakaan ei jätetä kaavoja toteuttamatta eli asuntoja rakentamatta tuon takia! Joku tolkku tähän puuhasteluun.
Murisin pidemmin, http://tolkku.blogspot.fi/2013/04/halutaanko-helsinkiin-lisaa-asuntoja.html
Tätä odotinkin, kiitos lisäyksestä. Todettakoon kuitenkin, että yöpakkaset jatkuvat näillä leveysasteilla usein pitkälle toukokuuhun. Eli periaatteessa siihen asti katujen raastaminen teräspiikeillä on luvallista.
Mutta milloin laitetaan toiseen vaakakuppiin ne terveys- ja mukavuushaitat, joita tämä raastaminen aiheuttaa? Tällä hetkellä kun tässäkin asiassa mennään noin 99%:sti autoilijoiden kuvitellun turvallisuudentunteen ehdoilla. Nastarenkaat ovat varmaan yksi yhteiskunnalle haitallisimmista lumelääkkeistä.
Virallisissa lausunnoissa todetaan yleinen periaate: “Liikennesuunnittelussa etusijalla ovat kestävät kulkumuodot, joihin jalankulun lisäksi lukeutuvat pyöräily ja joukkoliikenne.”
Toisaalta tehdyn tutkimuksen mukaan: “Kiertoliittymissä tapahtuneista henkilövahinko-onnettomuuksista lähes puolet (15 kpl) oli polkupyöräonnettomuuksia.”.
Sekä: “Pyöräteiden tulisi olla linjauksiltaan pyöräilijän etuajo-oikeutta korostavia, jolloin pyöräily kiertoliittymien yhteydessä olevilla pyöräteillä olisi sujuvaa ja nopeaa. Avainasemassa on autoilijoiden nopeuden sovittaminen pyöräilijöiden tasolle, eivätkä pyrkimykset pyöräilijöiden nopeuksien hidastamiseen.”
Miksi näin ei toimita? Vaan kaupunkia rakennetaan edelleen vähemmistössä olevan ja eniten ympäristöä rasittavan liikennemuodon (autoilu) ehdoilla. Sitten joudutaan ilmeisimpiä kohtia jälkikäteen korjaamaan; investointiohjelmaehdotuksessa on lukemattomia suojateiden korottamisia, meluesteiden rakentamisia, tunneleiden kaivamisia ja vastaavia laastarointeja.
Kaikkein tehokkain ja kustannuksiltaan minimaalinen tapa eri liikennemuotojen risteysongelmien ratkaisemiseksi ovat korotetut suojatiet ja pyörätien jatkeet. Miksi niiden tekeminen ei ole sääntö vaan satunnainen poikkeus? Miksi etuajo-oikeutettu kevyt liikkuja menee reunakivien yli ja auto jatkaa pitkin tasaista väylää? Siksi, että ne hidastavat autolla liikkumista ja tekevät siitä vähemmän sujuvaa?
Tätähän kysyttiinkin jo, mutta tuleeko mieleen esimerkkejä?
Tähän samaan asian törmää jatkuvasti. Mutta kai nyt ihmisten fyysiset tarpeet (liikkuminen) menee esteettisten tarpeiden (kaupunkikuva) edelle.
Erityisesti, miksi jonkun liikkumista fillarilla pitäisi hankaloittaa siksi, että joku toinen ei tykkää fillarissa olevasta mainoksesta.
Absurdia tilanteessa on se, että tämä erikseen sanoa ääneen.
Hei ihan oikeasti!
Eikö tohon päätöksentekoon voisi nyt saada jotain ihan järkeäkin. Mitä tää tämmönen on?
“Cafe Caruselli haluaa luvan lasiterassille, jonka se on rakentanut 1997.”
“Hyötykeskus Oy haluaa luvan 1300 neliön tilapäiselle hallille Viikintiellä. Halli joutuu siirtymään Helsingin veden tarpeiden tieltä toiseen paikkaan.”
Siis Soininvaara valtuutettuna joutuu miettimään tämmösiä juttuja?
Noi pitäisi siirtää jollekin virastolle ja viranomaisten päätöksentekomenettelyn piiriin. Valtuutettujen tulisi hoitaa prieoriteetiltaan ensimmäiseksi ylemmän tason asioita. Esimerkiksi miettiä ja hakea yhteistä ratkaisua miten Helsingin asunto-ongelmat saataisiin kuntoon.
Työt pitäisi organisoida uudelleen.
Esityslistalla on myös poikkeamislupien siirtäminen virastopäällikölle.
Itse asiassa: meillä oli runsas vuosi sitten alan erikoistutkija puhumassa pienhiukkaspäästöistä vilkkaiden katujen varsilla ja erikoistutkijan viesti oli se, että jokainen metri on tärkeä. Jopa pyöräilijän ja jalankulkijan saama altistus on merkittävästi erilainen vaikka etäisyysmuutos on vain metrin pari.
Ja ei, tuossa ei ole kyse erilaisesta syketasosta, sillä mittaukset tehtiin mukana kulkevalla mittauslaitteella.
Minusta kyllä niin että kavennetaan se Veturitie, ja tehdään enemmän taloa sen länsipuolelle. Jalkakäytävät (esim. 4 metriä kpl), pyöräkaistat (2), ja kaksi autokaistaa (3,5) on 17 metriä. Eli jos haluaa puita ja/tai mediaanin, niin 20 metriä. Kadunvarsipysäköinni kanssakin, kyllä toi nyt pitäisi saada 20 metriin mahtumaan. Nyt se on 30 metriä.
Niin ja muuten, kun sen uuden tien ja radan väliin tulee lisäraide (keskilaiturilla, koska tyhmyys), niin ei kellekään ole tullut mielenkään laittaa niitä autokaistoja sen radan alle, kun siinä on korkeuseroa? Siis se rata on muutenkin sillalla/penkereellä.
Pyöräilyn edistäminen yksityisautoilun kustannuksella voi olla hyvinkin perusteltua, mutta se perustelu ei tule näiden kulkumuotojen kulkutapaosuuksista. Joukkoliikenteen suosimiseen siitä löytää helpommin perusteita.
Ympäristösyistä on helppoa löytää perusteita kevyen liikenteen kulkutapaosuuksien kasvattamiseen, mutta konevoimaisen liikenteen kulkutapaosuuksien kohdalla kyseessä on raskaita raideratkaisuja lukuunottamatta käytännössä nollasummapeli. Yksityisautoilun ja kumipyöräisen julkisen liikenteen hyvyysjärjestyksen saa tässä viritettyä ihan haluamakseen painotuksia valitsemalla.
Minäkin haluan yksityisautoilua kaupungissa paljon vähäisemmäksi, mutta argumentoinnin osalta kannattaa olla tarkkana. Hyväkin idea on helppo torpata, jos sen takana on heikkoja argumentteja. Yksityisautoilun ainoa suuremman luokan ongelma kaupunkiliikenteessä on tilankäyttö per siirretty henkilö.
Tämäkin puhuu aika vahvasti sen puolesta, että erityisesti pyörätieverkosto pitäisi rakentaa jonnekin muualle kuin vilkkaiden katujen reunaan.
Väitän että puuhastelun tolkuttomuus johtuu pitkälti orwellilaisesta sanojen ja todellisten pyrkimysten ristiriidasta.
Virallisesti Helsingin liikennettä suunnitellaan lähtökohtana julkisen ja kevyen liikenteen sujuvuus ja näiden osuuden kasvattaminen liikennesuoritteesta.
Oikeasti suunnittelun lähtökohtana on aina ja kaikkialla henkilöautoliikenteen sujuvuus, joka ajaa kaikkien muiden pyrkimysten ohi, on kyse sitten rakentamisen tehokkuudesta, katuviihtyvyydestä tai joukkoliikenteen palvelutasosta.
Räikeimpänä esimerkkinä muutamat vanhojen alueiden katupysäköintipaikat jotka ajavat prioriteeteissa minkä tahansa joukko- tai kevyen liikenteen investoinnin ohi.
Tämän ristiriidan seurauksena kellään ei ole kokonaiskuvaa siitä, minkälaiseksi ja minkä hintaiseksi Helsingin liikenneinfrastruktuuri tulee nykyisellä priorisoinnilla päätymään. Siksi jatkuvasti tulee puskista näitä 100+ MEUR katuinvestointeja jotka vain “on pakko toteuttaa”.
Helsingin kaupungin tulee päättää mitä se haluaa: joko strategiat pitää viedä toteutuksen tasolle, tai ne pitää muuttaa vastaamaan päättäjien enemmistön todellista päämäärää.
Tai sitten ei yksinkertaisesti rakenneta niitä vilkkaita katuja sinne, missä liikutaan jalan tai pyörällä. On ihan kaavoituksellinen valinta keskittää liikenne ylileveälle paraatikadulle, joka melu- ja saastehaittojen ohella katkaisee kaupunkirakenteen.
Jos päätökset on poliittisten elinten tekemiä, myöhemmin vastaavissa tapauksissa kädet eivät ole sidottuja yhdenvertaisuuden nojalla, kun voidaan tehdä uusi linjaus. Jos virkakoneisto antaa yhdelle luvan, vastaavassa tapauksessa lupa pitää antaa muillekin, tai käyttää hirveästi resursseja sen perustelemiseen (valituskierros), miksi kyseessä ei olekaan vastaava tapaus.
Ilman muuta näinkin. Irtokommenttini liittyi enemmän siihen, että jos on olemassaoleva autojen valtaväylä, sitä fillarien valtaväylää ei välttämättä kaupunkisuunnittelussa kannata ihan oletusarvoisesti tunkea samaan hässäkkään. Turvallisuus, sujuvuus ja mukavuus eivät vain kohtaa.
Esimerkiksi pöly, meteli, ilmansaasteet tai onnettomuudet eivät ole “suuremman luokan ongelmia”? Monelle jo pelkästään esimerkiksi sekin on suuremman luokan ongelma ja aivan riittävän voimakas argumentti, kun autot roiskuttavat kadulta vedet ja kurat kävelijän päälle ja vaatteet menevät saman tien pilalle.
Menetetyn tilan arvo katuna vs tonttina on toki suoraviivaista laskea ja mitata, toisin kuin vaikkapa ilmansaasteiden tai melun vaikutus ihmisten terveyteen, saatikka elinympäristön viihtyisyyteen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivät nekin olisi suuremman luokan ongelmia.
Ehkä tämä käy yksityisautoilun suosimisen sijasta vielä räikeämmäksi esimerkiksi tiettyjen pienten ryhmien suosimisesta suurempien ryhmien kustannuksella. Katupysäköintihän on sellainen aihe, jossa on intressiristiriita paitsi autojen ja muiden kulkumuotojen välillä myös erityisesti eri autojen välillä. Esimerkiksi halpa asukaspysäköinti hyödyttää ainoastaan niitä, jotka arvottavat vapaa-aikansa lähes ilmaiseksi tai jotka liikkuvat autollaan harvoin.
Poliittisen päätöksenteon ongelma on kuitenkin se, että syy-seuraussuhteet ovat usein liian monimutkaisia poliitikoille saati äänestäjille.
Näistä asioista päättävä viranomainen on kaupunginsuunnittelulautakunta, jonka jäsenet valtuusto valitsee.
Tarkoitat varmaan sitä, että ne pitäisi siirtää pois viranomaiselta (lautakunta) yksittäisten virkamiesten hoidettaviksi?
No itse en ole valtuutettu, mutta äkkiseltään iso osa ongelmista näyttäisi johtuvan siitä, että kaupungin luottamusmiehet eivät ole kunnallisbyrokratian asiantuntijoita ja pelkäävät tehdä päätöksiä (ainakin kautensa alkuaikoina) ja ovat sitten luovuttaneet päätösvaltansa virkamiehille. Virkamiehistä apulaiskaupunginjohtajien siilomaiset läänitykset vaikuttavat erityisen ongelmallisilta. Pormestarimalli voisi paikata asiaa. Tietty lautakuntien ja erilaisten johtokuntien jäsenten koulutus ja kurssittaminen voisi auttaa ihan ensi hätään.
Mutta miten?
Samaten ruuhkamaksut hyödyttäisivät ensisijaisesti autolla työmatkansa tekeviä, mutta nekin leimataan autonvihaajien puuhasteluksi.
Realisti minussa tietää, ettei asukaspysäköinnin hinnannosto ei tule menemään läpi. Pitäisikin alkaa ajaa päinvastaista linjaa: pysäköinti kantakaupungissa tehtävä ilmaiseksi ja vapaaksi kaikille. Ei enää syrjitä autoilijaa!
Sujuvuus, nopeus ja sen mukaan eri arvoilla mitattu mukavuus (eli suoruus, helppous, turvallisuus) tuovat pyöräilijät ennemmin tai myöhemmin autoilun pääväylille. Vaihtoehtoja on kaksi: tehdä pyöräilystä turvallista 12-vuotiaista ylöspäin omalla 1‑suutaisella pyörätiellä/-kaistalla, tai kieltää pyöräily kyseisellä kadulla (jolloin edelleen jotkut ajavat siellä).
Saasteeseen vetoaminen tuntuu paljon pyöräilevänä lähinnä keksityltä tekosyyltä. Jos saastetta pitäisi vähentää, vähennetään mielummin autoilua, kuin saasteetonta pyöräilyä.
Itse olen sivukatujen kiertelyt kierrelly ja nykyään ajan vain suorinta sallittua reittiä.
Jos suunnitellaan uusia reittejä, niin sata metriä sivussa menevä suora liikennevaloton ja vain kohtisuoria ristyksiä sisältävä reitti on huomattavasti sujuvampi. Vain pyöräilijöille tarkoitettu valtaväylä toimii paremmin kuin sekaliikenne, jossa on isot nopeus- ja kokoerot.
Vanhojen teiden kanssa toimitaan niin kuin toimitaan. Yksisuuntaiset pyörätiet ovat siinä hyvä vaihtoehto. Mutta jos uutta pääsee tekemään, pyörätien sijaintia kannattaa miettiä paljon tarkemmin.
Vähemmän vilkkaassa liikenteessä (= ei-ruuhkautuvassa, ei monikaistaisessa) autotien reunassa menevä pyöräkaista on hyvinkin toimiva ratkaisu. Jos autot kuitenkin joutuvat kääntymään ko. kaistan yli vilkkaassa liikenteessä, ratkaisusta ei saa sujuvaa ja turvallista millään tunnetulla tavalla. Ongelmat on havaittu maailmallakin ja ratkaisematta jääneet. Ajatusleikin pohjaksi voi ottaa vaikka Oopperan risteyksen.
Eivät siinä mielessä, että henkilöautoilun marginaalihaitta niissä verrattuna saman liikkumisen toteuttamiseen julkisella liikenteellä ei ole suuri ja väistämätön. Yksittäisen bussin liikkeellelähtö pysäkiltä tai liikennevaloista on melkoinen metelin lähde, eivätkä sporatkaan ihan hiipien vaihteista mene. Autot ovat kaupunkinopeuksissa varsin hiljaisia.
Polttoperäisten hengitysilmapäästöjen (NOx, hiukkaset, HC, CO) osalta modernit henkilöautot ovat hyvinkin vähäpäästöisiä. Tässä suhteessa kaupunki-ilma on parantunut huimasti viime vuosikymmeninä teknologian kehittyessä. Hyvän teknologian henkilöautojen osuus polttoperäisistä hengitysilmapäästöistä on jo nyt vähäinen.
Hiilidioksidipäästöt eivät ensisijaisesti ole kaupunkiliikenteen ongelma, koska liikuttavat matkat ovat lyhyitä, ja koska lopulta henkilökilometrin päästöt eivät ole kovin erilaiset bussissa, autossa tai sporassa. Ei siitäkään oikein löydy suurta eroa.
Turvallisuusargumentit toimivat osittain. Toisaalta jos Helsingin liikennekuolemia katsotaan, niissä on usein osallisena raskas ajoneuvo. Henkilöautojen kanssa sattuu paljon pikkukolhuja, mutta kaupunkinopeuksissa ne useimmiten jäävät pikkukolhuiksi. Kohtaaminen rekan kanssa samassa nopeudessa on paljon ikävämpi juttu.
Lisäksi on niin, että saaste- tai turvallisuuskysymyksiin löytyy runsaasti kohtuulliseen lisärahaan saatavia parannusmalleja. Ongelmat ovat siis sellaisia, että niitä voidaan poliittisella päätöksenteolla pienentää, jos se katsotaan tarpeelliseksi. (Joskus kyllä ihmetyttää, miksei sitä katsota tarpeelliseksi…)
Eli kun ihan konkreettisesti etsitään sitä haittatekijää, jota yksityisautoilussa ei nykymuodossaan saa vältettyä, niin kaupunkiliikenteessä se on tilanvienti sekä liikenteessä että pysäköitynä.
Henkilöautolla on toinenkin ongelma, joka voi olla kaikkiaan vielä pahempi. Yksityisauton ehdoton etu on sen tarjoama suuri liikkuvuus. Tämä sinänsä mahdollistaa suuren määrän liikkumista ja sitä kautta hajoittaa kaupunkirakennetta ja tuhlaa energiaa. Sama koskee kaikkea sujuvaa konevoimaista liikkumista.
Kokonaan toinen vertailu saadaan, jos ajatellaan koko liikenne korvattavaksi lihasvoimaisella liikkumisella. Silloin toki melu pienenee, hengitysilma paranee ja turvallisuus paranee. En kuitenkaan ihan pidä tuota realistisena vaihtoehtona nykyisellä kaupunkirakenteella.