Vastaukseni HS-raadiin kysymykseen pitäisikö opettajien kurinpitovaltuuksia lisätä.
Pitäisi lisätä hieman.
Lapsilla on oikeus kunnolliseen opetukseen. Opetustyötä kohtuuttomasti häiritsevän oppilaan toimintaan pitää voida puuttua. Kotiin lähettyä oppilasta ei pidä jättää oman onnensa nojaan syrjäytymään, mutta asia kuuluu enemmän sosiaalityöntekijöille.
Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kysymys opettajan oikeudesta fyysisen voiman käyttöön. Tätä koskevat pykälät ovat kunnossa. Voimaa saa käyttää, jos oppilas käyttäytyy fyysisesti uhkaavasti. Suun soittoon ei pidä vastata väkivallalla, eikä sellaista reagointia pidä oppilaille myöskään opettaa.
Opettajan tulisi voida tarkastaa oppilaan laukut, jos epäilee, että tähän on tarvetta muiden oppilaiden turvallisuuden takaamiseksi.
Nyt käsillä olevassa tapauksessa asian käsittelyä vaikeuttaa se, että opettajan erottamisesta päättäneet eivät voi päätöstään julkisuudessa perustella salassapitosyiden vuoksi. Sama ongelma koskee vaikkapa sosiaaliviranomaisten lastensuojelupäätöksiä. Ongelmana on, että vääryyttä mielestään kärsinyt voi esittää asiasta kuinka kummallisen version hyvänsä, eikä vääriä tietoja voi oikaista. Toisaalta salassapitosäännökset suojelevat myös väärän päätöksen tehneitä viranomaisia, koska nämä voivat aina antaa ymmärtää, että asiaan sisältyy jotain sellaista, mitä ei voi kertoa, vaikka mitään sellaista ei ole.
Kerrot, ettei (opetusta?) häiritsevää toimintaa saa sallia. Samalla kerrot, ettei fyysistä väkivaltaa pidä hyvksyä kuin uhkaavissa tilanteissa. Etkö huomaa ristiriitaa?
Tavoitteletko sitä, että häirikön annetaan jatkaa opetuksen häiritsemistä, kunnes hän väsyy? Vai pidätkö hyvänä nykyisin yleistä tilannetta, jossa opettaja tulkitsee, ettei nimittely tai muu suullinen opetuksen ”häirintä” ole häiritsevää, eikä siis puutu asiaan mitenkään?
En ymmärrä kantaasi, jonka mukaan ”voimatoimia” saa käyttää vain, mikäli lapsi ensin käyttää voimatoimia. Opettaja ei siis mielestäsi saa tehdä mitään, mikäli oppilas ei käytä väkivaltaa.
Vaikuttaa siltä, että ajattelet vain häirikön etua ja miellyttävyyttä. Pelkäät, että häiritsevä murrosikäinen nuori saa sieluunsa vamman jos häntä ei ”ymmärretä”. Et huomioi luokan ja koulun muiden murrosikäisten oppilaiden sielun ja ”oppimisen” vammoja. Et huomioi koulun tärkeintä, opiskelua ja nimenomaan ”ei häiriköiden” opiskelua.
Ilmeisesti kantaasi kuuluu myös se, että mahdollisissa vaaratilanteissa opettajan pitää toimia yleisen kansalaisvelvollisuuden perusteella, ei opettajana annettujen valtuuksien perusteella.
Olen syvästi pettynyt kantaasi tässä tulevaisuudelle tärkeässä asiassa.
Lehtikirjoittelusta saamani käsityksen mukaan
Jos kysymys kuuluu, että pitääkö kurinpitovaltuuksia lisätä, niin siihen kysymykseen on tietysti vastattava. Näin on koulussa opetettu.
Minua sylettää, että koko kurikeskustelussa on unohdettu kokonaan vanhempien vastuu. Aamun Hesarissa yksikään julkaistu vastaus ei viitannut vanhempien vastuuseen häiriköivästä lapsestaan. On tiedettyä, että osa lasten vanhemmista ei kykene lapsestaan huolehtimaan mutta aivan varmasti suurin osa pystyy. Nyt näyttää siltä, että aivan jokainen vanhempi voi halutessaann ulkoistaa kasvatusvastuun yhteiskunnalle.
Opettajavaimoni mukaan Sveitsissä vanhemmat saavat rahallisen sakon, mikäli lapsi on pois koulusta muuten kuin sairauden vuoksi. Tätä voisi soveltaa myös Suomessa, niin poissaoloihin kuin koulukuriin. Vastuu koulunkäynnistä pitää laittaa sinne minne se kuuluu eli kotiin.
Niille perheille, jotka eivät vastuuta kykene kantamaan, tulee antaa ”varhaisen puuttumisen” ohjausta ennen kuin tilanne pahenee. Näin viranomaiset saavat tiedon syrjäytymisvaarassa olevat lapset tietoon jo ongelmien alkuvaiheessa. Opettajat eivät ole sosiaaliviranomaisia!
Keskustelu on keskittynyt vanhojen aikojen muissteluun. Mutta aika muutta ja kultaa muistot, harva muistaa 50-60-lukujen koulujen todellisuutta.
Vielä 50-luvulla koulut olivat täynnä epäpäteviä opettjia ja sodan käyneet sukupolvet olivat väkivaltaisia ja niinpä opettajien harjoittama väkivalta oli ongelma.
Eivätkä ne oppilatkaan mitään kullannuppuja olleet.
Niinpä kiusaaminen ja oppilaiden välinenen väkivalta olivat yleisiä ja sitä pidettiin ”normaalina”
Koulumenetyksellä ei ollut väliä, sillä vielä 50-luvulla lapset tarvittiin maatalouden työvoimaksi ja koulumenestys vaaransi tämän.
Kaupungeissa lapsia tarvittiin likuhihnalle eikä heihinkään kannattanut panostaa.Jengit ja avainkaulalapset olivat sen ajan kaupunkilaislapsia
Niinpä 60-luvun lopulla nuoriso radikalisoitui ja syntyi 70-luvulla konflikti ja nuoriso otti uuden suunnan, joka ei vanhempia sukupolvia miellyttänyt.
Kun rangaistuksetkin olivat sattumanvaraisia niin ei kannattanut toimia sääntöjen mukaan.
Tunnit istuttiin kyllä hiljaa, mutta sen jälkeen meno oli aivan jotain muuta.
Nykyäänkin opettajia on monenlaisia vaikka ovatkin valikoitua joukkoa.
Valta korruptoi aina ja laajat valtuudet johtavat väärinkäytöksiin
Opettaja järjestyksenpitäjänä vertautuu järjestysmiehiin tai vartijoihin ja heidän oikeuksiensa pitäisi vertautua myös ottaen huomioon sen, että kohteena ovat lapset
Mutta järjestyksenpitäjänkin on hallittava tunteensa ja agressionsa ja siedettävä haistatattelua ja nimittelyä menettämättä malttia.
Kun opettajan valtuuksia halutaan lisätä niin sallittuja keinoja pitäisi muokata järjestysmiehen/vartijan toimimvaltuuksiista
Ongelma on myöskin, että opettajista valtaosa on naisia ja kun eteen sattuu liki 2 metrinen bodari niin voimankäytön salliminen menettää merkityksensä ja tilanne vain eskaloituu vieläkin väkivaltaisemmaksi ja valtuudet menettävät merkityksensä ja kääntyvät itseään vastaan.
Voiman käytön lisää myö vastapuolen voimankäyttöä, tunnetuimpia ilmiöitä on asevarustelu ja sitäkin harjoittavat vastuullisiksi arvioidut aikuiset.
Oppilaita suurempi ongelma ovat oppilaiden vanhemmat.
Poikani jättivät peruskoulun kolme vuotta sitten ja nyt lukion ja olen kulkenut vanhempien kokouksissa monet vuodet.
Suurempi ongelma opettajille ovat umpihullut vanhemmat. Oppilaan kanssa voi vielä pärjätä vielä puhumalla, mutta omaa kullannuppuaan einsteinina pitävien kanssa se on mahdotonta.
Uhkailuja ja syyteuhka virtaa.
Joskus olen myös miettinyt kasvattajien periaatteita: Poikani kaverin äiti ja isä ovat kontroolifriikkejä ja niinpä hän ei saanut seurata uutisia, ei lukea lehtiä, isä otti näppiksen mukaan kun lähti töihin, pojalla oli minuuttiaikataulu niskassaaan .
Seurauksen aoli, että hän menetti motivaationsa opiskeluun ja päätti koulun huonoilla arvosanoilla.
Kosto elää.
Jos voimankäyttö rajataan vian fyysisesti uhkaaviin tilanteisiin, se tarkoittaa sitä että oppilasta ei voi poistaa luokkahuoneesta tai mistään muustakaan paikasta, ellei hän pyytämällä lähde (paitsi soittamalla poliisit paikalle). Jos taas puhutaan ainoastaan fyysisesti uhkaavasta tilanteesta, niin silloinhan opettajalla ei ole mitään erityisiä valtuuksia, koska uhkatilanteissa toimii jo hätävarjelupykälät. Toisin sanoen jopa ukko mustalainen saa käyttää fyysistä voimaa ”oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi” eli käytännössä tappelevien poikien erottamiseksi taikka itsesuojeluun.
Tämä ei voi olla tavoiteltava tilanne, eikä itseasiassa olekaan, koska laissa sanotaan selvästi, että oppilas voidaan poistaa luokasta tarvittaessa voimakeinoin.
Tarkkailija on oikeassa. Häiritsevä oppilas täytyy voida poistaa luokasta ja koulusta tarvittaessa voimakeinoin silloinkin, kun hän ei ole fyysisesti uhkaava. Pelkän häirinnän pitää riittää, koska muillakin kuin häiriköllä on oikeus turvalliseen ja rauhalliseen koulunkäyntiin. Häirikkö sitä paitsi yleensä omalla käytöksellään viestittää, ettei hän kyseisessä tilanteessa tuota oikeuttaan kaipaa.
Ja kaikkia tapauksia ei tosiaankaan tarvitse kantaa poliisille.
Kyllähän tuo oli selvä liioiteltu toimi opettajalta. Tuollaisessa yllättävässä työnnössä oppilas olisi hyvin voinut lentää nurin päälleen tai portaikkoon.
On ihmeteltävää, että yleensä lahjakas ja asiantunteva blokisti haluaa itsesaastuttaa arvostettua blogiaan tällä hallinto-onanialla, johon suomalaisilla on muutenkin suuri taipumus kaikenlaisten aihealueiden suhteen.
Tässä mediatapahtumassa arvovaltaiset tahot, tietämättään ja tietäen, oikeuttavat naisvaltaisen erityisopetuksen toimialan sisäistä tapaa määritellä voimankäyttö naispuolisten työntekijöiden subjektiivisen uhkakokemuksen, ammatillisen pätevyyden sekä tilanteessa havaittavissa olevan aggressiivisuuden kautta.
”Aggressiiviseen väkivaltaisuuteen ei opettajalla ole oikeutta.” (Opetusministeri Gustafsson)
”Fyysisen rajoittamisen täytyy tapahtua ammatillisesti, ja tässä tilanteessa me emme nähneet sitä ammatillista toimintaa. Meillä ei ole oikeutta käyttää kasvatuksellista väkivaltaa.” (Opetusviraston opetuspäällikkö Marjo Kyllönen)
Siis pieniin ala-asteikäisiin oppilaisiin systemaattisesti kohdistuvia ”kiinnipitotilanteita” ja ”kasvatuksellista kuntoutusta” ei lainkaan lueta voimatoimien ja fyysisen koskemattomuuden loukkaamisen alaan, kun naispuolinen työntekijä ei tilanteissa koe uhkaa, ei tunne aggressiota sekä voi perustella toimiaan ammatillisuudella.
Suomalainen oikeuslaitos on kuitenkin päättänyt toisin. Klassinen case on Pihtiputaan tapaus:
”Oikeudenkäynti kehitysvammaisen autistisen lapsen törkeästä pahoinpitelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta syytettyä erityisopettajaa vastaan alkoi Jyväskylän käräjäoikeudessa tiistaina. Syyttäjä vaatii hänelle vankeusrangaistusta ja viraltapanoa. Avunannosta on syytettynä kolme kouluavustajaa.
—
Syytekirjelmän mukaan hän käytti elokuusta 1994 koulunkäyntinsä aloittaneen pojan karkailuun ja muuhun ei-toivottavaan käyttäytymiseen rankaisuna pimeään koppiin sulkemista ja Tabasco-maustekastikkeen syöttämistä. ”Ehdollistavia rankaisukeinoja” opettaja käytti itse tai määräsi kouluavustajat käyttämään tämän vuoden maaliskuuhun saakka.”
(Lähteenä HS 14.8.1996, sit. Internet)
”Ehdollistavat rankaisukeinot” viittaavat behavioristiseen tutkimusperinteeseen (Skinner 1938 ym.), käyttäytymisanalyyttiseen koulukuntaan, engl. Applied Behavior Analysis. Se oli akateemisesti katsottuna aivan oikein viitattu, mutta oikeus ei antanut sille erityistä painoarvoa. Nykyisessä alan yliopistollisessa perusoppikirjassa asia on kuitattu ja käännetty näin:
”Kuitenkaan eräät ammattiauttajat eivät ole ottaneet Lovaasin varoitusta vakavasti, vaan he ovat myös myöhemmin käyttäneet negatiivista palautejärjestelmää opetustilanteissa (esim. antaneet chilikastiketta vähentääkseen erityisopetuksen luokkatilanteissa häiritsevää käyttäytymistä).” (Kerola ym 2009, 302.)
Nyt sitten opetushenkilöt sanovat, että emmehän me ole rikkoneet lakia kun emme ole syöttäneet sen enempää chilikastiketta kuin Tabascoakaan ja laitoimme koppiin valot, ja opetusvirasto, tai Lastenlinnan lääkärit koko lääketieteen arvovallalla, puolustavat etätyönä tätä hyvää kuntoutusta.
Jos sitten kymmenen vuoden kuluttua, kun asianomainen oppilas on ehkä satakiloinen ysiluokkalainen, joku yläkoulussa hänet ehkä kommenttien kera työntää kauemmas, se on koulussa täysin sopimatonta ja epäammattimaista voimankäyttöä. Asianomaisen omaa mielipidettä ja koulukokemuksiahan ei kuulla, jos kommunikaatio on todettu rajoittuneeksi ja valikoivaksi.
Pykälät ovat minustakin kunnossa. Perusopetuslaki 36b alkaa: Häiritsevän ja turvallisuutta vaarantavan oppilaan poistaminen ja jatkuu niin että poistumiskehoituksen jälkeen saa oppilaan kohtuullista voimaa käyttäen siirtää. Häiritseminen on siis riittävä peruste poistamiseksi.
Oppilasta ei saa nostaa rinnuksista, kuten Alppilassa tehtiin vaikka oppilas kuinka herjaisi. Julkisuudesta saamani kuvan mukaan rinnuksista nostamisesta olisi pitänyt antaa varoitus.
Koko keskustelussa on tyystin vaiettu siitä, etteivät opettajat ole mitään järjestysmiehiä. Heidät on palkattu opettamaan. Voimankäytöstä puhuminen on aika turhaa tilanteessa, jossa vastakkain on hento (nais)opettaja ja teini-ikäinen uhmakas jätkänroikale. Opettaja voisi voimakeinoja yrittäessään vaarantaa vakavasti oman turvallisuutensa, kun olisi estottomasti riehuvan teinin vihanpurkauksen kohteena. Opettajien turvallisuus on niin huonolla tolalla, että siihen tulisi työsuojeluviranomaisten heti puuttua. Koska opettajien tehtävä ei missään tapauksessa ole toimia järjestysmiehinä (heillä ei ole siihen koulutusta eikä siitä makseta), pitää kouluihin palkata vartijat, ihan samalla tavalla kuin kauppaliikkeissä ostokeskuksissa. Ei niissäkään henkilökunta saa käyttää voimatoimia. Sama koskee busseja. Ylimääräisiin turvallisuuskuluihin ei taas sitten opetushallinto suostu. Siksi hallinnolle sopii mainiosti nykyinen epä-älyllinen keskustelu, jossa opettajille sälytetään heille kuulumattomia tehtäviä.
Haluaisin tässä vähän tarkentaa. Opettajalla ei ole oikeutta voimankäyttöön kuin yhdessä tilanteessa: oppilaan luokasta poistamisessa.
Jos oppilas käyttäytyy fyysisesti uhkaavasti opettajaa, muita oppilaita tai itseään kohtaan, opettajalla on oikeus hätävarjeluun, muttei voimankäyttöön.
”Voimankäyttö” on tekninen termi, jolla tarkoitetaan hätävarjelun rajat ylittävää, mutta säänneltyä väkivaltaa, jolla kohdehenkilö pakotetaan toimimaan halutulla tavalla (poistumaan, sallimaan kiinniotto tms.) Olennaista on se, että ”voimankäytössä” ei saa käyttää kuin käsiä ja siihen hyväksyttyjä voimankäyttövälineitä. Hätävarjelussa taas saa käyttää mitä tahansa käteen osuvaa astaloa, jos tilanne sitä todella vaatii.
Eli suomeksi: opettaja voi käyttää hätävarjelutilanteessa tasan yhtä paljon (tai vähän) väkivaltaa kuin kuka tahansa oppilas, siivooja tai paikalle sattumalta osuva kansalainen.
Onko tuo otsikon kirjoitusvirhe tahallinen vai semmoinne psykologinen lipsahdus…..
Minäkään en ole muodostanut kantaani esillä olevaan tapaukseen koska oleellista tietoa puuttuu. Se kuuluu asiasta vastaaville tahoille.
Tärkeä olisi muistaa myös muut kuin häiriköt. Heillä pitää olla oikeus kunnon opetukseen ilman väkivallan tai muun pelkoa.
Opettajalla pitää olla työkalut tehdä työtään ja valitettavasti turhan suuri osa sitä on käytöstapojen opettamista lähinnä samoille henkilöille.
Nyt käsillä olevassa tapauksessa ihmetyttää rehtorin ja erottamispäätöksen tekijöiden toiminta. Ja siitä herää kysymys, onko koululaitoksen sisäiset toimintatavat kunnossa? Onko opettajia ja rehtoreita koulutettu asianmukaisesti oikeisiin menettelytapoihin?
Vaikka kyseinen erotettu opettaja näytti videon perusteella jossain määrin ylireakoivan tilanteessa, niin mielestäni asia olisi pitänyt käsitellä pois päiväjärjestyksestä rehtorin ja kyseisen opettajan keskustelussa. Opettajan erottaminen oli ylireakointia.
Vasta keskusteluiden, huomautusten ja varoitusten jälkeen tapahtuvista toistuvista merkittävistä ylireakoinneista ja vakavista rikkomuksista olisi paikallaan erottaminen.
Pitäisi myös harkita herkkähipiäisten opettajien vapauttamista kyseisistä valvontatehtävistä tai heidän lähettämistään järjestyksenpidon koulutukseen. Myös esimiehillä kuten rehtoreilla on vastuu siitä, mitä koulujen ruokaloissa tapahtuu, vaikka he eivät olisi siellä olleet läsnäkään. Näinhän asia on muillakin työpaikoilla.
Suomeen voi pian syntyä ihka uusi ammatti – koulupamputtaja. Kuoluampujiahan meillä jo on. En jaksa uskoa, että lapasella läpsijä kestää kvartaalitalouden kovassa kilvassa.
”Opettajien kurinpitovaltuuksia pitäisi lisätä hiemen”
Parasta olisi pitää opettajat sivussa oppilaan poistamisesta koulun tiloista mutta siten keskiössä, että heille annetaan oikeus tilata vartiointiliike paikalle, niin että vartijat voivat poistaa oppilaan tilasta ja pitää huolen siitä, että oppilas pysyy määräajan (muutama vuorokausi 1. häiriköinnistä) poissa koulun ruokailusta ja opetuksesta.
Suomessa on oppivelvollisuus, mutta pitääkö se välttämättä suorittaa yhdenmukaisesti peruskoulussa?
Peruskoulu on OSALLE koululaisia pakkolaitos. Tämä näkyy vihana ja vandalismina. Koulun päätyttyä seuraa tyhjyys ja syrjäytyminen.
Peruskoulumme on kuin koraanikoulu, Kummallakin on ylevät tavoitteet. Kummankin sivutuotteena tulee a) nujerrettuja ja b)terroristeja.
@Evert The NeveRest:
”Suomessa on oppivelvollisuus, mutta pitääkö se välttämättä suorittaa yhdenmukaisesti peruskoulussa?”
Vastaus on yksiselitteisesti ei. Yhteiskunta vaati vain oppivelvollisuutta; sen suorittamiseksi samainen yhteiskunta tarjoaa ilmaisen ja kansainvälisessä vertailuissa hyvän peruskoulun.
Vastataan kysymykseen kysymyksellä: miksei sitten koulun pakkolaitoksena kokevien vanhemmat huolehdi kultamussukkansa opetuksesta itse, jos he (lapsensa vanhempina) katsovat ettei perusopetus kelpaa? Ensisijainen velvollisuus lapsen kasvattamisesta tasapainoiseksi ihmiseksi ei ole yhteiskunnalla, vaan niillä jotka ovat vastuun ottaneet kyseisen lapsen olemassaolosta tässä maailmassa.
Viite tälle rinnuksista nostamiselle? Uutisissa olleiden tietojen mukaan silloinen rehtori on sanonut Korhosen ”tarttuneen rinnuksiin” (joka ei vielä tarvitse tarkoittaa nostamista), kun taas Korhonen itse on kertonut ”Toisin kuin jossain on lukenut, mä en ole raahannut häntä mistään rinnuksista tai kaulahuivista vaan otin hihasta kiinni”
Ei ole mikään pakko, nytkään. Oppivelvollisuuden voi suorittaa muutenkin. Olisikin toivottavaa, että oppimishaluisten ihmisten häiritsemisen sijaan sankarit hoitaisivat oppivelvollisuutensa jotenkin muuten.
Ainakin viime vuosikymmenellä kaikista suosituin ja innolla odotettu ohjelmanumero sekä opettajien Veso-koulutuspäivillä sekä koulunkäyntiavustajien koulutuspäivillä oli erilaisten kiinnipitotekniikoiden harjoittelu.
Viikonloppuisin järjestettävä koulutus korvataan työajassa (suhteessa 1:1, mistä suhteesta henkilöstö valittaa). Kiinnipitotekniikoiden koulukuntia ovat poliisin harjoittamat lukkoliikkeet (johon kenenkään ei pitäisi ryhtyä ilman monivuotista harrastusta) sekä psykiatrisissa sairaaloissa käytetyt pehmeämmät sidonnat (joilla ei välttämättä ole toivottuja tuloksia). Aikaisemmin opetettiin menetelmää, jossa iso ja mahdollisesti lihava nainen makaa ekaluokkalaisen päällä ”rauhoittamisen” tarkoituksessa. Nykyään tätä ei aktiivisesti suosita mahdollisten sisäelinvaurioiden vuoksi.
Yksityisten vartiointiliikkeiden hankkiminen kouluihin Berliinin Neuköllnin alueella (29 500 koululaista ja 66 julkista sekä kolme yksityistä koulua syksyllä 2012)herätti kiivasta keskustelua. Vartijoiden tilaamisesta päätti aluepormestari Heinz Buschkowsky (spd, sosiaalidemokraatti, suom. hommafoorumilainen), jota kertomansa mukaan arvosteltiin ja solvattiin ratkaisusta voimakkaasti erityisesti vasemmiston taholta:
”Die linke SPD in Berlin stand Kopf. Der damalige Innensenator beschimpfte mich ob des Einsatzes von ”paramilitärischen Einheiten” an Schulen. Damit würden wir das Gewaltmonopol des Staates untergrabe. Das verstanden wir gar nicht.” (Buschkowsky 2012, 298.)
Buschkowskyn mukaan vartijoiden hankkimisen syynä oli se, että ulkopuoliset, toisten koulujen oppilaat ja koulupudokkaat hyökkäilivät toisiin kouluihin. Neljä arabitaustaista lukiolaista tuli 2007 kysymään, mitä pormestari aikoo tehdä sen suhteen että ulkopuoliset tulevat heidän koulunsa alueelle ja pahoinpitelevät. Tuohon aikaan berliiniläisissä kouluissa oli aika paljon sisäsyntyisiä tai ulkoa kohdistuneita hyökkäyksiä ja erityisesti tapauksia, joissa kohteeksi muuttui kyseisen koulun opettaja. Kun vartiointi 2011 rahapulan takia lopetettiin, hyökkäykset lisääntyivät välittömästi. Esim. erään koulun ainoa saksalainen koululainen (”Der einzige deutsche Schüler” (2012, 300)) joutui koulun ulkopuolella riitaan toisen koulun arabitaustaisten oppilaiden kanssa, jotka sitten seuraavana päivänä tunkeutuivat joukolla ensin mainitun oppilaan kouluun, repivät opettajan sivuun, tuhosivat kalusteita ja hakkasivat kyseisen oppilaan. Vuoden 2013 alusta vartijat otetaan/ otettiin uudelleen käyttöön Neuköllnin kouluissa.
Onnellinen on joka kaupunki, joka ei vartioturvaa tällaisten olosuhteiden takia tarvitse. ”Glücklich ist jede Stadt, die keiner Wachschutz wegen solcher Verhältnisse benötigt. Wir haben ihr gebraucht.” (2012, 300)
Helsinki ei tarvitse, kun ei näitä ulkopuolisia hyökkäyksiä ole ollut. Opetusheniköiden tehtäviin aina kuulu jonkinlainen potentiaalinen voimankäyttö. Kyse on rajankäynnistä, tulkinnoista, määritelmistä ja määrittelyvallasta.
(Buschkowsky, Heinz 2012: Neukölln ist überall. Berlin: Ullstein.)
Blogistin viittaamat, irtisanojien salassapitovelvollisuuden alaiset seikat, leviävät jo netissä. Valitettavasti, olisivat saaneet jäädä asianosaisten yksityisasioiksi.
Tää on kirottua, tämä netin mahdollistama maanlaajuinen lynkkaustuomioistuin joka pistää voimakkaat tunteet hetkessä vellomaan. Mutta vähän sama kuin ydinaseiden kanssa, kun ne on kerran keksitty, niitä ei enää keksimättömäksi saa. On vain jatkettava, ja löydettävä keinot elää ydinaseiden maailmassa. Tai nettijulkisuuden. Tänään Heidi Hautala, huomenna se voit olla sinä.
Tässä asiassa ode on oikeassa! Jos työkaverini soittaa poskea ja käyn käsiksi, saan potkut. Näitä tilanteita on. Stressi tekee sitä. En ole saanut ja minuun ei ole käyty käsiksi, läheltä piti tilanteita on ollut.
Kaikki opet eivät ole reiluja. Minulla on siitä omakohtaista kokemusta. Luokanvalvoja solvasi minua, äitiäni, koska tämä oli yksinhuoltaja. Ärsytin sitä, vaatteillani, tukalla, joka oli tötteröllä jne..80luvulla. Kerran tämä ope kävi käsiksi ja siitä seurasi kaikenlaista. Oikeuteen ei menty valitettavasti. Minä jäin rauhaan, mutta muita oli sitten jälkeen. Se ei silloin ollut tapana.
Kouluissa on järjestyhäiriöitä. Omilla muksuilla 19v tyttö, 15v poika koulut on mennyt todella hyvin. 90% opettajista on vain hyvää sanottavaa. Molemmilta on tullut palautetta, että jotkut kaverit häiritsee. Sellaista yleistä mesoamista. Mutta, voiko siitä rankaista ruumiillisesti, ehkä jotain muuta pitää keksiä. Ei kaikki opet vieläkään ole reiluja.
Isäni on 85v, juteltiin tästä asiasta. Olen käynyt hänen kanssaan, jopa samoja kouluja. Martin koulua, toki sitten myöhemmin muita. Hänellä oli siellä opettaja, joka löi karttakepillä ja metalliviivoittimella. Viimeisenä vuonna yksi parikertaa luokalle jäänyt veti opea turpaan, luokka huusi hurraata. Ei kai tähän haluta palata?
Ei opeista ole kasvattamaan. Se on kotien tehtävä. Pyhä hyvinvointivaltio on vienyt se kodeilta. Vain ammattikavasvattajat ovat jotain. Ei helvetti.
Kyllä se kotoa lähtee. Jos viisivuotiasta ei saada kuriin, niin miten tollasta 15v joka on isää isompi ja vahvempi?
Vanhemmuuden arvostus ja tuki kunniaan. Töitä ihmisille ikuisen sosiaaliturvan sijaan. Siitä se itsekunnioitus löytyy. Hyvinvointivaltion suojatyö ei ole ainut totuus!!
No ei ole oikein alkaa ratkoa tällaista asiaa yksittäisen tapauksen perusteella. OAJ käyttää tätä hiukan hyväkseen. Sehän on opettajien etujärjestö.
Toki jos joku käy toisen kimppuun, niin oikeus voimankäyttöön pitää olla. Mutta jos pelkää sanakopua. Pitäisikö aikuisen kyetä nauramaan?
Kuulostaa hölmöltä. Onko siinä mitään järkeä, että kun joku oppilas räjähtää kerran, pari kuussa niin aina tilataan paikalle vartioliikkeen pojat? Ota huomioon, että saapumiseen kulunee aikaa keskimäärin puoli tuntia.
http://www.ess.fi/?article=410624
Opettajat luovat joskus turhia konflikteja pakottamalla oppilaita noudattamaan sellaisia sääntöjä, joille ei ole olemassa muuta perustetta kuin että näin on ennekin tehty. Jos vielä käsketään ulos ja fyysisesti tartutaan kiinni sen takia että tämmöistä sääntöä ei noudateta, niin näkisin että opettaja on ansainnutkin jonkilaista kritiikkiä. Sitten tämä opettaja vastaa kritiikkiin niinkuin videossa näkyy, paitsi että videossa ei näy oppilaan päin portaikkoa kaatuminen. Ei näin.
Suoraan sanottuna, joskus tuo saattaa olla ainoa tapa saada viesti perille. En lähtisi sitä sallimaan, mutta en välttämättä edes sanktioisi sitä, ellei se tule tavaksi.
Ongelma on siinä, että oppilaat tietävät, etteivät opettajat saa tehdä yhtään mitään. Jos oppilaaseen edes koskee tai sanoo pahasti, siinä on heti työpaikka vaarassa.
Tietynlaiset ”kullannuput” valehtelevat helposti ja ilman omantunnontuskia vanhemmilleen ja/tai rehtorille asiaa selvitettäessä. Hyvällä tuurilla kaveritkin auttavat. Jos tuosta jää kiinni, vanhemmat ehkä rankaisevat. Koulu tuskin edes sanktioi millään merkittävällä tavalla. Korkeintaan lähetetään muutamaksi päiväksi kotiin. (Sehän on loma!) Sen sijaan opettajan suhteen helposti ylireagoidaan.
On jotenkin käsittämätöntä että pikkuasioista reagoidaan liian herkästi ja sitten toisaalta isoihin asioihin ei puututa. Tuntuu, ettei uskalleta koskea mihinkään vähänkään suurempaan tai vaikeampaan ja tämä sitten purkautuu ylireagointina pikkuasioissa.
Vai olisiko yksinkertaisesti kyse siitä, että valitaan aina helpompi ”ratkaisu” sen sijaan, että tehtäisiin kuten pitäisi? Puuttuuko organisaatiosta johtajuus?
Jos nämä kysymykset esitetään yleisellä tasolla, irrallaan tämänkertaisesta tapauksesta, kysymykset ovat hyviä.
Marjo Kyllönen A-studiossa vaati puheen käyttöä ”väkivallan” sijaan. Kaikki varmaan tuntevat omilta kouluajoiltaan opettajia joiden tunneilla kukaan ei mekkaloinut, ja toisia jotka eivät saaneet minkäänlaista rotia tunneilleen. Jostain ihme karismasta oli kyse. Jos tämmöistä karismaa on tarkoitus käyttää laajalti opiskelurauhan säilyttämiseen kouluissa, herää joukko kysymyksiä:
– Onko karisma jotain jota voi opettaa (lähes) kenelle hyvänsä? Vai liittyykö se esimerkiksi synnynnäiseen temperamenttiin (joka ei perustaltaan muutu elämän aikana, mikäli Keltikangas-Järviseen on uskominen)? Ymmärretäänkö ylipäänsä mistä karismassa on kyse?
– Jos karisma on luontaista, riittääkö näitä luonnonlahjakkuuksia joka luokalle? Kuinka heidät seulotaan esiin väestöstä? Kuinka paljon näille spesialisteille pitää maksaa palkkaa (kysynnän ja tarjonnan laki).
– Jos karisma kertyy opetuskokemuksen myötä, mistä saadaan ne koekaniini-oppilaaat, joilla aloittava opettaja harjoittelee ja kerää karismaa?
– Tepsiikö tietyn opettajan karisma (lähes) oppilaaseen kuin oppilaaseen, vai vaatiiko se jonkinlaista molemminpuolista kemiaa?
Kysymykst ovat sitäkin polttavampia että usein väkivallattoman karisman käyttämistä vaativat sellaiset joilla itsellään ei semmoista karismaa ainakaan ole. Esimerkiksi A-studiossa esiintyneet Kyllönen ja opetusministeri Gustafsson eivät vähääkään muistuttaneet meidän lukioaikaista ruotsinopettajaa, joka kyllä piti luokan kuin luokan kurissa ja järjestyksessä – vaikea uskoa että kumpikaan olisi pystynyt puhumalla rauhoittamaan juuri yhtään ketään tunnekuohun vallassa olevaa. (Vaikka voihan TVstä saada väärän kuvan).
Toisaalta on totta että esimerkin voima on valtava, ja siitä ne nuoretkin mallia ottavat. Parasta olisi jos ”väkivallan” matopurkkia ei tarvitsisi lainkaan avata, mutta onko semmoinen mahdollista?
Kirjoitin sanan ”väkivalta” lainausmerkkeihin, koska sanan käyttö ikäänkuin sijoitaa samaan laatikkoon kevyimmän tönäisyn, ja vaikkapa sen mitä Josef Fritzl teki. Mitenkään väheksymättä sitä seikkaa että heti ensi tönäisyllä ylitetään laadullinen koskemattomuuden raja, haluaisin pitää mielessä että kyseessä on vähintäänkin jatkumo vähäisestä raskaaseen, ellei peräti taso tai vieläkin moniulotteisempi ilmiö.
Onko rakentavia ehdotuksia? Ei-ei -kannat ja ei-ainakaan-sitä -kannat tuppaavat olemaan hedelmättömiä.
Poliisi lienee kurinpitoon ainoa oikea keino. En oikein usko että niitä kurinpitäjiä opettajista löytyy tämän jupakan jälkeen.
Opettajista ja kansalaisista ylipäätään kasvatetaan määrätietoisesti välinpitämättömiä vässyköitä.
Erityisoppilaiden ja erityisopetukseen integroinnilla muuhun kouluun on puolensa ja säästönsä.
Paljonko sitten tavallisten lasten opetusajasta pitää käyttää erityiskouluun kuuluvien (ja siellä vaikka hyvin ADHD:n kanssa selviävien) lasten kanssa.
Joukkoilmiöt häiriöissä ovat ikäviä ja mahdollisia. Siksi nopeaa toimintaa tarvitaan. Yleensä tilanteet rauhoittuvat kun vähän saadaan etäisyyttä toisiin ja esiintymisen yleisö pienenee.
Lapset ovat fiksuja ja tekevät päätelmät miten toimia.
Poliiseilla lienee parempaakin tekemistä, kuin käydä kouluissa.
(En sitten ole koulun kanssa tekemisissä )
Nää vartijajutut on ihan päättömiä.
1) Vartijoita pitäisi olla vähintään partion verran joka koulussa jotta vasteaika ei mitattaisi tunneissa.
2) Vasteaika on silti liian suuri sillä tapahtuma voi eskaloitua sekunneissa.
3) Lapset oppivat että saa räyhätä niin kauan kunnes vartijat saapuu paikalle.
4) Opettajan on toimittava auktoritettiasemassa. Jos tätä auktoriteettia ei voida ylläpitää millään tavalla, on opettajan tehtävä mahdoton. Se että opettaja kutsuu vartijat paikalle, on konfliktitilanteessa luovuttamista. Joku muu hoitaa ongelman joten vaikka oppilas poistettaisiinkin paikalta, hän on ”voittanut” opettajan.
Tällaisessa tilanteessa opettaja ei voi valvoa asettamiaan rajoja eikä näinollen luoda turvallista ympäristöä lapsille. Turvattomassa ympäristössä lasten häiriökäyttäytyminen lisääntyy mikä edelleen pahentaa tilannetta etc.
(OK, kirjoittaja puhuu koulun tiloista poistamisesta, mutta tämä on ymmärtääkseni huomattavan harvoin tarpeen. Yleisin tilanne on että oppilas pitää poistaa luokasta/tilasta jossa toimitaan.)
En tiedä kuinka paljon opettaja ammatissa kiinnitetään huomiota ele tai kehonkielen käyttöön ja hallintaan. Kehonkieli vastaa jopa 70% meidän kommunikaatiosta ja viestinnasta.
Kun videota katsoo, niin tämän opettajan ele ja kehonkieli oli hyvin agressiivinen oppilasta kohtaan, ja oppilas vastasi sen mukaan. Uskon että hallimalla omaa kehonkieltä ja viestimalla toisella tavall opettaja olisi voinnut, jopa helpostikin, saada oppilaan tunnetilaa muuttumaan. Oppilas ei olisi edes huomannut. Mielestäni tämä oli selvästi ammattitaidon puute, ie ehkä potkuja ansainnut mutta paljon parannettavaa.
Tässä tapauksessa opettaja alensi itseään oppilaan tasolle, ja sitten kuorma-auto ja pieni henkilöauto törmäsivät ja isompi voitti kun kumpikaan eivät suostuneet jarruttamaan.
A highly controversial issue; Lichstein, Kenneth L. and Schreibman, Laura wrote in Journal of autism and childhood schizophrenia:
“Abstract
The use of electric shock in a punishment paradigm has continued to be a highly controversial issue in the treatment of autistic children. While the experimental literature argues for the effectiveness of the procedure for reducing maladaptive behaviors, some clinicians and researchers have expressed fear of possible negative side effects. The reported side effects of contingent electric shock were reviewed in an attempt to evaluate the validity of these fears. The review indicated that the majority of reported side effects of shock were of a positive nature. These positive effects included response generalization, increases in social behavior, and positive emotional behavior. The few negative side effects reported included fear of the shock apparatus, negative emotional behavior, and increases in other maladaptive behavior. The implication of these findings for the use of the shock procedure are discussed in terms of correct usage of the shock, therapist reservations, and alternative procedures.”
Lichstein, Kenneth L., Schreibman, Laura 1976: “Employing electric shock with autistic children”. Journal of autism and childhood schizophrenia. June 1976, Volume 6, Issue 2, pp 163-173.
Vert.
”Workshop järjestetään yhteistyössä Honkalampi-säätiön Kliinisen tutkimus- ja kuntoutusyksikön, Suomen käyttäytymisanalyysin ja kognitiivisen käyttäytymisterapian yhdistys ry:n sekä Vaalijalan kuntayhtymän kanssa. Tilaisuuden kouluttajana toimii Dr Laura Schreibman (Autism Research Program, University of California, San Diego).”
http://www.joensuu.fi/lehdisto_2004/msg00081.html
HS/14.4.13 Mielipide-osastolla on erityisopettaja Hannu Olinin järkevältä vaikuttava kirjoitus: ”Häirikköoppilas haluaa olla huomion keskipisteenä”. Kannattaa lukea.
Tässä ei nyt auta koulujen ja vanhempien syytellä toisiaan. Molempia tarvitaan, ja molemmilla täytyy olla sama viesti oppilaille.
Meillä käytiin viime vuosikymmenen lopulla kovat taistot kotona ajoissa kouluun lähtemistä. Poikamme intti, että mitä me asiasta vaahtoamme kun koulusssa opettajat eivät välitä myöhästelystä. Otimme yhteyttä rehtoriin. Selvisi, että koulussa on täysin menetetty ote oppilaisiin. Esimerkiksi jälki-istuntoja ei anneta, koskas oppilaat eivät niihin tule.
Minun ikäluokkani on (1956) on pidetty koulussa tiukassa kurissa. En kuitenkaan koskaan ole kokenut tai edes nähnyt opettajan käyttävän voimakeinoja. Kaikki tilastot osoittavat, että nuorten pahoinvointi on vain lisääntynyt niistä ajoista. Mitä tästä pitäisi oppia?
Ehkäpä jediritarikoulutus ja eri asteisten henkisten tilojen hallinta saadaan jossain vaiheessa lisättyä opettajien tutkintovaatimuksiin.
Siihen asti riittää että oppilailta edellytetään yksinkertaisesti sitä että tottelevat silloin kun käsketään. Ja tämä myös pidetään selkeästi mielessä ja toimitaan sen mukaan kaikissa opetushallinnon portaissa.
Jälkeenpäin voi sitten valittaa Amnestyyn jos on joutunut vakavan ihmisoikeusrikoksen uhriksi.
(onhan se kamalaa kun koulussa ei saa pitää huppua kasvoilla vaikka käräjäoikeudessa vastaajana ollessakin saa ja sinne se ura tuntuu olevan tähtäimenä…)
Tää on ihan ihmeellinen keissi. Hoegin ”Rajatapaukset” tulee mieleen.
Olen tietenkin sitä mieltä, että aikuiselta ammattilaiselta tulee odottaa aivan eri tason käytöstä kuin hankalassa iässä olevalta nuorelta, mutta mielestäni koulukeskustelussa on ajauduttu aivan täysin sivuraiteille jos oletetaan, että opettajat ovat tänä päivänä koululaisten henkiselle kehitykselle kovin suuri uhka.
Onkohan siitä nyt viikko vai kaksi, kun kymppiuutisissa haastateltiin reilun ja asiallisen oloista nuorta jamppaa, joka oli lopettanut (ammatti?)koulun kesken kiusaamisen takia. Syrjäytymisvaara on tietenkin tällaisessa tilanteessa ilmeinen, mutta hän oli onneksi löytänyt suuntaa elämälleen työpajatoiminnan kautta. Varmaan jokainen tietää näitä tarinoita lähipiirissään, ja niistä kumpuaa tämä kurin kaipuu, jota jotkut ”paremmat ihmiset” haluavat tulkita puhtaan pahantahtoisesti.
Näkemäni perusteella Alppilan opettaja toimi asiattomasti, mutta kuinka suuren vahingon hän tälle rajoja testanneelle oppilaalle aiheutti? Onko tapahtuneen perusteella syytä asettaa kyseenalaiseksi opettajan kyky toimia ammatissaan? Työsuhteen purkamisen laillisuus käsitellään varmasti oikeudessa, ja hyvä niin. En koe tarpeelliseksi spekuloida asialla enempää, kun en kaikkia faktoja tunne.
Sitä kuitenkin ihmettelen, että miksi pieni vääryys ja pieni vahinko saavat niin valtavan paljon suuremman tilan julkisuudessa kuin suuri vääryys ja suuri vahinko?
Ehkä kannattaisi katsoa, mitä perusopetuslaissa sanotaan:
36 § (13.6.2003/477)
Kurinpito
…
Opetusta häiritsevä oppilas voidaan määrätä poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi luokkahuoneesta tai muusta tilasta, jossa opetusta annetaan, taikka koulun järjestämästä tilaisuudesta.
36 b § (13.6.2003/477)
Häiritsevän ja turvallisuutta vaarantavan oppilaan poistaminen
Rehtorilla ja opettajalla on oikeus poistaa luokkahuoneesta tai muusta opetustilasta taikka koulun tilaisuudesta oppilas, joka ei noudata 36 §:n 2 momentissa tarkoitettua poistumismääräystä.
…
Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen.
Rehtori ja opettaja voivat 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa toimia yhdessä tai kumpikin erikseen. Oppilaan poistamisessa ei saa käyttää voimankäyttövälineitä. Voimakeinojen käyttöön turvautuneen opettajan tai rehtorin tulee antaa kirjallinen selvitys tapahtuneesta opetuksen järjestäjälle.
Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain (39/1889) 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä.
…
Laki on voimakeinojen käytön osalta selkeä myös yleiskielisesti lukunottamatta käsitettä ”vakava vastarinta”. Se kai pitäisi suhteuttaa siihen, että on ”oikeus poistaa”, muutenhan ajaudutaan kafkamaiseen tilanteeseen, jossa on oikeus, muttei saa.
Koulumatkat ja jälki-istunnot ovat asia erikseen.
Käsittääkseni opettaja oli juuri poistanut sen varsinaisen häirikön ja tämä videon kullannuppu tuli siitä urputtamaan. Se on jo suoraan konfrontatiivista eskaloimista ja tilanteen jatkamista. Oppilaan olisi pitänyt tämä itsekin tietää. Jos ei tiennyt, niin nythän sitten tuli arvokas oppimiskokemus.
Sitä paitsi video alkaa tilanteen keskeltä eikä alusta.
Korjatkaa jos olen väärässä.
’Jos työkaverini soittaa poskea ja käyn käsiksi, saan potkut.’ (J P Lehto)
Opettaja ei ole työtoveri vaan esimies. Esimiehelle vittuilusta seuraa oikeassa elämässä yleensä jotain muuta kuin sitä lässytystä, joka on joidenkin mielestä ainoa oikea ratkaisu kaikkiin konfliktitilanteisiin.
Suurin osa opettajista on lapsellisia eli sisä ja äitejä.
Kotonakaan ei saa käyttää väkivaltaa kasvatuksessa, mutta riehuvan lapsen saa toki rauhoittaa ja estää tekemästä mitään vaarallista.
Vanhemmilla täytyy olla aikaa ja auktoriteettia tuon tehtävän suorittamiseen
Ja elleivät halua hoitaa niin lasten häiriköinnistä pitäsi rangaista vanhempia, nyt vanhemmat pääsevät kuin koira veräjästä.
Pikku sakko häirikön vanhemmille vaikuttaisi useimpiin.
Ei lapsi eikä hänen asemansa muutu kun hän tulee kouluun,sallitut keinotkin hillitä ovat samat.
Tuntuu oudolta jos opettjalta häviävät kasvatustaidot kodin ja työpaikan välillä
Ja kannattaa miettiä myös millainen oppimis- ja minäkuvankehittämisyhteisö on sellainen koulu jossa opettajalle voi sanoa päin naamaa tämän fyysisiin vajaavuuksiin liittyvää henkilökohtaista herjaa.
Siellä ei varmaan kauheasti kainostella kun pitää keksiä jotenkin erilaisista oppilastovereista näiden ylipainoon, alipainoon, finneihin, rilleihin, etnisyyteen, kotitaustaan, ahkeruuteen, hitauteen, uskonnollisuuteen, seksuaalisuuteen tai sairauksiin liittyviä kipeitä kohtia. Ja muistutella siitä koko päivän ajan.
Ei nämä kullannuput ole mitään taiteellisia kapinallisia jotka puuttuvat yhteiskunnallisiin epäoikeudenmuksisuuksiin vaan alimman lajin narsistisia kiusaajia joiden ainoana päämääränä on tehdä muiden elämästä helvetti.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä että alaikäisillä ja kouluvelvollisuuttaaan suorittavilla ei kuulu olla ihan täysin samoja kansalaisoikeuksia kuin aikuisilla. Liiallisuuksiin kuria palauttaessaan eivät tietekään opettajat saa ryhtyä mutta jonkinlainen oikeus heillä pitää olla puuttua fyysisestikin koulurauhan häirintään. Kaikkein pahimmissa tapauksissa tietenkin poliisin pitää tulla paikalle jos riehuva oppilas jatkaa riehumista ja on vaaraksi muille. Myös koulusta erottaminen ja siirto koulukotiin pitää palauttaa pelotekeinoksi.
Silloin kun itse olin koulussa 1960-luvulla huhuiltiin että koulussa olisi jopa jokin putkahuone kellarissa jonne kaikkein pahimmat tapaukset laitettiin yöksi tai pariksi. En ole sittemin saanut vahvistusta että oliko, mutta tieto siitä että sellainen saattaisi olla toimi pelotteena sekin.
Siksi varmaan, että paljon suurempi osa yleisöstä voi samastua pienen vääryyden kokijaan. Suuren vääryyden kokijasta tupataan ajattelemaan, perusteltua tai ei, että hän on kuitenkin tavalla tai toisella itse aiheuttanut sen vääryyden itselleen, ja kunnon ihminen (= yleisö) ei voisi mitenkään itse joutua vastaavaan tilanteeseen.
Mitä kauemmas normaalista etäännytään, sitä vähemmän suurta yleisöä kiinnostaa.
Aiheesta sen verran, että minusta tämä tapaus on taas yksi indikaatio siitä kuinka tasapäistävä ”kaikille sama” -tyyppinen peruskoulumme on tulossa tiensä päähän. Ihmisiä nyt vain on monenlaisia, ja kaikille ei sovi tämä nykyisen mallin mukainen opetus yhtä hyvin. Opetusryhmät tulisi jatkossa jakaa oppimistyylien mukaan, ja opetusmetodeja säätää kullekin ryhmälle sopivaksi. Tietysti kaikissa aineissa ei voisi olla useita erilaisia persoonallisuuksia opettajina, joten opettakoon sitten vaikka sama opettaja useampaa ainetta samalle ryhmälle (ei luulisi olevan ylivoimaista ainakaan vielä yläasteella kenellekään, joka on tullut valituksi opettajankoulutukseen).
Ei ole mikään ihme, että oppilas joka kokee olevansa joukkoon kuulumaton ja sopimaton, oireilee häiriköimällä. Ongelma on myös varmasti laajempi kuin pinnalta katsoen näyttää, koska osalle on tyypillisempää oireilla sulkeutumalla ja kääntymällä itseensä, mitä ei yleensä tulla pitäneeksi ongelmana koska se ei ole niin näkyvää. Paitsi niissä ääritapauksissa, joista saamme lehdistä lukea.
On myöskin aivan liikaa vaadittu, että jokaisen opettajan tulisi kyetä hallitsemaan kaikkia hänen luokalleen sattuvia oppilaita, jos luokat muodostetaan satunnaisesti. Yksi pärjää hyvin yhdenlaisten oppilaiden kanssa ja toinen toisenlaisten, ja vain harva on kaikkea hallitseva voimallinen jedimestari. Joillakuilla on tuuria ja luokalle ei osu ketään sellaista, jonka kanssa sukset menisivät ihan täysin ristiin, ja opetus onnistuu suhteellisen hyvin. Mutta näissäkään tapauksissa luokkien jakamisesta oppimistyylin mukaan ei varmaan olisi haittaa. Tämä uutisoinnin keskiössä oleva taisteluparikin saattaisi tulla keskenään toimeen oikein hyvin, jos koulutusjärjestelmä ei pakottaisi (ehkä implisiittisesti, mutta silti) opettajaa opettamaan tietyllä tyylillä ja oppilasta mukautumaan siihen tyyliin.
Jotta ei totuus unohtuisi….
Antti Korhonen lähestyi aggressiivisesti oppilasta, jolla oli huppu päässä ruokalassa. Ensimmäinen kommentti oli ”ota huppu päästäsi tai heitän sinut ulos täältä”.
Koska AK oli jo antanut eväät valtataistelulle, katsoi kaveri parhaimmaksi poistua itse. Tällöin nuori jollain tavoin säilytti kasvonsa. Sinänsä järkevä teko despootin ilmaantuessa siis.
Tämän jälkeen tuli tämä kaveriaan puolustava poika kehiin. Tämän voi nähdä vidolta, joten siitä ei tämän enempää.
A-studion haastattelu kertoi AK:sta kaiken olennaisen. Nuoren (sinänsä karkeaa) protestia hän piti ”nussuttamisena” ja tällaista lätkäkulttuuria täysin oikeutettuna. ”Jos mulle tulee aukoon päätään, niin täältä pesee sadan kilon ylivoimalla”.
Tällaiset kommentit kuin täälläkin on nähty: nuorta nimitellään kullannupuksi ja muuten halventavasti kertovat paljon enemmän kuin jokin kuviteltu nuorten pahoinvointi.
Väkivaltaa puolustava aikuinen se pahoinvoiva on. Ja miksi AK:ta nimitellään siaksi ja läskiksi. Jokainen tietää, että arvostusta herättävää aikuista ei kukaan noin nimittele, mutta uhittelevalle ja kyvyttömälle opettajalle näin voi käydä.
Nämä eivät nyt vain toimi nämä analogiat työelämään.
Jos työpaikalla joku soittaa suutaan työnantajan edustajalle, häntä kuunnellaan aikansa ja sitten pyydetään toimimaan työnantajan esittämällä tavalla. Mikäli kyseessä on sen luokan poskisolisti, että työnantaja joutuu poistamaan hänet paikalta voimankäytön kera (siis tietysti niin, että poistajana on joku, jolla on lakisääteinen oikeus käyttää voimaa), seurauksena on työsuhteen purku.
Myös työnantajan antamien tehtävien suorittamatta jättäminen tai työnantajan antamien ohjeiden noudattamattomuus ovat henkilöön liittyviä irtisanomisperusteita. (Eivät kuitenkaan yleensä perusteita purkaa työsuhde.)
Ja tietysti niinkin, että jos työntekijä A käy käsiksi työntekijään B, kyseessä voi hyvinkin helposti olla peruste purkaa työsuhde.
Jos näistä yritettäisiin vetää analogia koulumaailmaan, niin läksynsä laiminlyövän tai opettajalle suutaan repivän oppilaan voisi ulkoistaa koko koulusta. Sama koskee oppilaita, jotka fyysisesti kajoaisivat toisiin oppilaisiin tai opettajiin. Lintsareille ei lyötäisi muikkaria tai jälki-istuntolappua käteen, vaan suuntana olisi maantie. Parantaisi varmasti työrauhaa, mutta mitä sitten tehdään niille ulkoistetuille?
Pulma on sikäli visainen, että olemme varmaankin kaikki samaa mieltä lapsen oikeudesta fyysiseen koskemattomuuteen (myös kaverien suunnalta) ja koululaisen oikeudesta hyvään opiskelurauhaan ja turvalliseen oppimisympäristöön. Lisäksi koulunkin pitäisi tukea sitä, että yksilö oppii erottelemaan neuvottelutilanteet niistä tilanteista, joissa ei neuvotella. Ei tuo nykylaki ihan pöllöltä vaikuta tätä problematiikkaa vastaan.
(Tästä tapetilla olevasta tapauksesta on kovin paha sanoa mitään. Yksi viranomainen pitää toimintaa työsuhteen purkamisperusteena, toinen ei näe mitään laitonta tapahtuneen. Ainakaan lain tulkinta ei ole yksiselitteinen.)
Pyöräilijäautoilijajalankulkijalle,
En tiedä, onko tästä siaksi ja läskiksi nimittelystä evedenssiä. Todennäköisesti on, koska Korhonen näin sanoo.
Onhan se ehdottoman moitittavaa käytöstä, mutta kiihtyneenä sitä itse kullekin voi sattua verbaalisia ylilyöntejä. Mitä nuorempi, sitä vaatimattomampi itsekontrolli. Aikuisen vastuu on aivan toista.
Jos kaksivuotiaalla olisi miehen voimat, niin jälki olisi verisiä tappoja joka uhmakohtauksen yhteydessä. Jokaiselta 15-vuotiaalta ei voi vielä edellyttää aivan täyttä aikuisen hillintää. Pääasia, että pysytään sanallisen puolella eikä käydä käsiksi ja näinhän nuori ei tehnyt eikä ollut mistään päätellen aikeissakaan tehdä.
Nämä ”kullannuppu” -puheet kertovat yleisestä halveksunnasta eivätkä liity varsiaisesti mihinkään tilanteeseen tai henkilöön. Jokainen oirehtiva tai väärällä tavalla oikeuksiaan puolustava nuori leimataan usein keskusteluissa ”meidän Pentti-Annikiksi”, ”pikku äidin palleroksi” jne.
Ihan eri ilmiöstä siis puhun kuin kiihdyksissä tapahtuvista sättimisistä.
Mutta, jos nyt kovasti haluatte pamppua kouluihin, niin kehotan äänestämään perussuomalaisia.
En tunne riittävästi tapausta voidakseni sanoa oliko ko. opettaja toiminut moitittavasti vai ei. Vaikka olisikin, kyseessä olisi korkeintaan varoituksen paikka. Tässä ei aiheutettu vammaa. Koulun rehtorilla ei tietenkään olisi ollut velvollisuutta jatkaa määräaikaista työsuhdetta sen päättymisen jälkeen.
Ihminen on tietynlaisilla neulanpistoilla, ns. kiinalaisella vesikidutuksella, helppo tehdä hulluksi. Ja näennäisesti mitätön syy voi aiheuttaa itsehillinnän pettämisen. Hyvin tehokas vallankäyttökeino.
Työpaikkakiusaaminen ja esimiesvallan väärinkäyttö on kouluissa ja julkisessa hallinnossa muutenkin yleisempää kuin haluamme uskoa.
Haiskahtaa vähän siltä, että rehtorilla ja opettajalla oli ns. sukset ristissä, ja edellinen löysi sopivan oksan, mihin jälkimmäisen hirttää, jo saa käyttää aikoinaan suosittua ilmaisua. Lehtitietojen perusteella vaikuttaa siltä, että näin olisi.
——-
Jos muuten haluaa tietää, minkälainen henki on koulun opettajainhuoneessa, on hyvä jututtaa koulusihteeriä keksimällä jostakin tikusta asiaa. Oleellistahan ei ole, mitä hän kertoo saan se mitä jättää kertomatta.
Samoin työntekijöiden poissaolot ovat tunnetusti hyvä indikaattori työpaikkailmapiiristä. Kaksi syytä. Huono työpaikkailmapiiri itsessään on sairastumisia aiheuttava stressitekijä. Ja, jos ilmapiiri on huono, niin pienestäkin flunssasta jää pois töistä (mikä on usein perusteltua). Jos hyvä, yrittää mennä töihin, jos vain jaksaa (mikä ei välttämättä ole. viisasta).
Joo… tuolla Alppilassa oppilaskaveri meni epäasiallisesti huomauttamaan opettajalle tämän epäasiallisesta käytöksestä. Siinä se.
Tänä päivänä Tuntemattoman Sotilaan luutnatti Lammio keräisi 200 000 nimeä nettiadressiin ja alikersantti Rokka laitettaisiin kasvatuslaitokseen törkeästä käytöksestä + käskyjen noudattamatta jättämisestä ….
Pyöräilijäautoilijajalankulkija: Opettaja on se ammattilainen joka pitäisi hallita oppilaitten käyttäytymistä ja olla fiksumpi kuin nuorioppilas. Samat oppilaat eivät tottele edes omissa perheissään vanhempiaan ja ovat tottuneet konfliktiin.
En todellakaan sulje pois oppilaan kurittamista, mutta ensin pitäisi käyttää fiksumpia keinoja. Elämä kun ei ole muuta kun suhteita, suhteita muihin, itseensä, luontoon jne.
Suora konflikti ei ratkaise mitään vaan pahentaa tilannetta, varsinki jos muita keinoja ei osata käyttää. Jotenkin tuntuu että Suomessa ja suomalaisessa kuoluissa ei ole vielä ymmärretty psykosomaattisen yhteyden ja miten saada konflikti ratkeamaan ilman väkivaltaa. Se on taitolaji joka näyttää olevan hyvin harvoissa käsissä.
No hellinduudelis, ihan natsikorttiolkiukko.
af Heurlin,
Lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistö voi täyttyä, vaikka vammoja ei syntyisi. Psyykkisetkin seuraukset otetaan huomioon erityisesti, kun kyseessä on alaikäinen, joka on alisteisessa suhteessa toimijaan. Tässä olisi voinut syntyä fyysisiäkin vammoja, jos poika olisi esim. lyönyt portaikossa päänsä.
Oppilaan tulee voida luottaa siihen, ettei opettaja käy aggressiivisesti päälle.
Mitä tulee sisävaatteen hupun käyttöön, niin ihmettelen, että siitä edes viitsitään tehdä nykyään numeroa. Ajat muuttuvat. Korhonen esiintyy videolla itse T-paita ja farkut päällään. Minun kouluaikoinani kaikilla miesopettajilla oli puku ja solmio. Naisilla ei minihameet tai legginsit olisi tulleet kysymykseenkään.
Kun opettajien pukukoodit ovat näin muuttuneet, miksi nuorille ei suotaisi päähineen käyttö sisällä. Sehän mielletään nykyään yleisesti asusteeksi asusteiden joukossa. Olen itsekin istunut Helsingissä kalliissa trendiravintolassa pipopäisten nuorten miesten joukossa.
Ei se silmääni miellytä, mutta miksi kaiken pitäisikään kaikkia miellyttää.
Pöyräilijäjalatonautoton sanoo:
”No hellinduudelis, ihan natsikorttiolkiukko.”
Ei sitten muuta löydy argumentointia kuin tämä Hommaforum-taso? Siellähän mikä tahansa leimataan natsikortiksi tai olkiukoksi.
Kiitos kuitenkin kommentoinnistasi!
Opettaja toimi lakikirjan mukaan, jonka tutkiva poliisi jo totesi. Seuraavaksi vuorossa on lautakuntaäänestys, jossa tuloksen pitäisi olla kuntavaalikoneen mukaan selvä. Laittomien potkujen kannalle asettunevat kaksi vihreää ja yksi vasemmalta. Opetustoimenjohtajan puoluekanta voi vaikuttaa jonkun kokoomuslaisen mielipiteenmuutokseen, jos luvataan tarpeeksi.
Jostain syystä apulaissyyttäjä Kalske on ottanut jutun tutkittavakseen. Hommalla ollaan jo varmoja, että Kalske pelastaa kaverinsa ja laittaa Korhosen liemeen. Tähän tuskin moni uskoo. Olisihan se tietty hassua, jos kaikkien parjauksien jälkeen sisulaisten esittämä salaliitto ja korruptio olisikin totta.
En voi muodostaa mielipidettä tapahtuneen materiaalisesta ja juridisesta totuudesta. Enkä oikein ehdi asiaan perehtyäkään. Sanktio oli vain kohtuuton, ja luultavasti perusteeton. Työsuhteen purkamiseen ilman varoitusta tarvitaan todella painavat syyt. Ja niitä kerrotun perusteella ei minusta definiitisti ollut.
Tapahtumien kulkua on vaikea selvittää. Tunnettu tarina kertoo, miten Sir Waltert Raleigh heitti vastavalmistuneen maailmanhistoriansa III osan tuleen nähtyään jonkun välikohtauksen Towerin pihalla ja keskusteltuaan tapahtuneesta vartijansa kanssa. Ilmeisesti vartijan näkemänsä totuudenmukaisesti kertoma poikkesi niin paljon Raleigh’n itse saamasta kuvasta..
Keskustelin tästä aisasta opettajatuttuni, aika normaalin espoolaisyläkoulun opettajan kanssa. Heillä joskus yksi jääkaapin kokoinen miesopettaja on kutsuttu erottamaan tappelevia poikia tosistaan. Toisen hän kantoi rimpuilevana olkapäillään ulos. Asia jäänyt siihen.
En oikein ymmärtänyt noita lainausmerkkejä, tarkoittavatko ne, että Antti Korhonen sanoi noin A-Studion haastattelussa? Voisitko laittaa linkin siihen haastatteluun, minä kun en muista missään haastattelussa Antti Korhosen tuollaista sanoneen.
Tässä sen sijaan pari linkkiä, joista löytyy aika mielenkiintoista lisäpohdittavaa.
Kunta.tv-sivuilla opetuspäällikkö Marja Kyllönen kommentoi asiaa
http://www.kunta.tv/web/guest?fileId=150175
”Oppilas horjahtaa portaikkoon, mutta saa lattiasta kiinni”
Missä ihmeen asennossa oppilas oikein tässä vaiheessa oli, kun edessä on ylöspäin menevä portaikko, johon hän on vähällä horjahtaa, mutta saa lattiasta kiinni? Väärinkäsitysten välttämiseksi Alppilan koulun ruokala on alakerrassa, oven takana on tasanne, jonka jälkeen on portaat vain ylöspäin.
Kyllönen puhuu koko ajan tapahtumista niin kuin hän olisi itse ollut paikalla näkemässä, täysinä toteennäytettyinä faktoina.
Varsinainen paljastus tulee sitten Kuntalehden sivuilla:
http://www.kuntalehti.fi/Ajankohtaista/Kuntauutiset/2013/Sivut/Helsingin-opetuspaallikko-Alppilan-koulun-opettajat-ovat-kauhistuneita-tapahtuneesta.aspx
”Oppilas oman kertomuksensa mukaan horjahtaa mutta saa kiinni lattiasta ettei kaadu portaisiin.”
Huomatkaa tärkein asia: ”oppilas oman kertomuksensa mukaan”
Apulaiskaupunginjohtaja Viljasen mukaan ”Tilanne dokumentoitiin välittömästi haastattelemalla paikalla olleita opettajia ja oppilaita.”
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/232690-kaupunki-puolustaa-voimakkaasti-alppilan-oppilasta
Videolta näkyy hyvin, että vieressä seisoi koko ajan toinen opettaja, joka seurasi vielä ovensuusta pojan ”horjahtelua”.
http://www.youtube.com/watch?v=fExuLvadXOg
Miksi kyllönen ei vetoa hänen (paikalla olleen opettajan) kertomukseensa, koska apulaiskaupunginjohtaja Viljasen mukaan naisopettajan kertomus on dokumentoitu välittömästi.
Tähän nimenomaiseen Alppilan tapaukseen liittyy turhan paljon tuollaisia outoja lausahduksia. Toisaalta kun opetuslautakunta 7.5 käsittelee asiaa, niin ilmeisesti nämä kummalliset lausunnot ovat juuri se tietopohja, jonka pohjalta asiaa käsitellään. Poliisihan on jo haastatellut oppilaat ja opettajat, mutta näitä kuulustelupöytäkirjoja ei taida opetuslautakunta päästä näkemään.
Jos keskitytään pelkästään Antti Korhosen irtisanomisasiaan, niin onko kukaan sattunut huomaamaan mielenkiintoista yksityiskohtaa erottajapuolen perusteluissa:
8.4 Sari Aarniokoski kertoo tapauksesta näin:
”Korhonen työnsi oppilaan voimalla ulos ruokalasta ja lopuksi tuuppasi nuoren portaikkoon, niin että oppilas kaatui portaisiin.”
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/231326-opettajan-potkukohussa-puhutaan-taysin-ristiin
17.4 Marjo Kyllönen puolestaan kertoo näin:
”Oppilas oman kertomuksensa mukaan horjahtaa mutta saa kiinni lattiasta ettei kaadu portaisiin.”
http://www.kuntalehti.fi/Ajankohtaista/Kuntauutiset/2013/Sivut/Helsingin-opetuspaallikko-Alppilan-koulun-opettajat-ovat-kauhistuneita-tapahtuneesta.aspx
Sari Aarniokoski väittää oppilaan kaatuneen portaisiin, Marjo Kyllönen väittää että oppilas oman kertomuksensa mukaan ei kaatunut. Voisiko tuosta päätellä, että jompikumpi valehtee?
Vai onko Marjo Kyllönen myös keskustellut oppilaan kanssa, hänelle oppilas olisikin kertonut vähän erilaisen tarinan, Kyllönenhän on ensimmäinen, joka tuo esille lattiasta kiinni ottamisen, esimerkiksi opetusviraston virallisissa perusteluissa tätä ei mainita.
Joku voisi väittää tällaista pohdiskelua saivarteluksi, mutta kun kyse on ihmisen työsuhteen purkamisesta ilmeisesti juuri oppilaan kertomuksen perusteella, niin minusta kyse ei ole saivartelusta vaan siitä, että koko oppilaan kertomus asettuu aika outoon valoon ja sen luotettavuus kyseenalaiseksi.