Asukaspysäköintitunnuksen hinta

Pysäköin­tipoli­ti­ikan uud­is­tuk­ses­sa pää­paino on pop­ulis­tis­es­ti kohdis­tunut asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­taan. Jotenkin huomio kiin­nit­tyy aina lil­lukan­var­si­in, kun tehdään suur­ta uud­is­tus­ta. Helsingis­sä investoidaan uusi­in pysäköin­tipaikkoi­hin noin sata miljoon­aa euroa vuodessa, ja osa tuos­ta rahas­ta haaskau­tuu huono­jen määräys­ten takia. Jos asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­taa nos­te­taan 500 eurol­la vuodessa, siitä ker­tyy rahaa vuosit­tain noin kymme­nen miljoon­aa euroa.

Esit­telijä perustelee pysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­nan nos­tamista muun muas­sa kaupunki­lais­ten tas­a­puolisel­la kohtelul­la. Tämä on sinän­sä tot­ta. Kan­takaupungis­sa kaupun­ki tar­joaa käytän­nössä ilmaista kadun­var­sipysäköin­tiä asukkaille van­hois­sa talois­sa. Uuteen taloon tai ullakko­huonei­ta raken­net­taes­sa pysäköin­ti on toteutet­ta­va ton­til­la, käytän­nössä talon alla, mikä mak­saa kym­meniä tuhan­sia euro­ja paikkaa kohden tai vuokrak­si muutet­tuna 100 – 300 euroa kuus­sa. Lähiöis­sä kaaval­la on vaa­dit­tu toteut­ta­maan paikat oma­l­la ton­til­la. Jos tont­ti on oma, taloy­htiö on menet­tänyt raken­nu­soikeut­ta, kos­ka ton­tille ei mah­du enem­pää talo­ja, kun parkkiken­tät vievät tilaa. Vuokra­ton­tista kaupun­ki perii vuokraa myös niistä pysäköintipaikoista.

Esit­telijän mukaan kaupun­ki sub­ven­toi paikko­ja, kos­ka pysäköin­nistä aiheutuu kus­tan­nuk­sia ja maan hin­nalle las­ket­ta­van koron muo­dos­sa. Tuo maan­hin­nan korko ei istu min­un ajat­te­lu­ta­paani, mut­ta maan vai­h­toe­htoiskäytön hin­ta istuu.

Mihin pysäköin­ti­ti­laa voisi käyttää?

Lumi. Noista kus­tan­nuk­sista talvikun­nos­s­api­to on ilmeisin. Jos pysäköi­tyjä auto­ja ei olisi, lumen auraus olisi ehkä kymme­nen ker­taa halvem­paa. Voisi vetää kadun ker­ral­la puh­taak­si isol­la aural­la. Lisäk­si lun­ta ei tarvit­sisi kul­jet­taa pois. Alun perin kan­takaupun­gin kadut mitoitet­ti­in niin, että tal­ven lumi pystytään varas­toimaan kadun var­teen kevä­tau­rinkoa odot­ta­maan. Nyt pysäköin­ti on vienyt lumelle varatun alueen. Autoista ei pääse eroon, mut­ta paljon on voitet­tavis­sa sil­lä, että kul­lakin kadul­la olisi viikkosi­ivous­päivä, kuten Tukhol­mas­sa. Se vie tietysti pahim­mil­laan 20% pysäköin­tipaikoista. Sik­si kesäau­tot kan­nat­taa hin­noitel­la pois kadun­var­sil­ta. Ainakin kymme­nen pros­ent­tia Kata­janokan kaduil­la säilö­ty­istä autoista oli tänäkin tal­ve­na sel­l­aisia, joi­ta ei tal­ven aikana käytet­ty kertaakaan.

Mak­sulli­nen asioin­tipysäköin­ti. Asukaspysäköin­nille vai­h­toe­htoinen käyt­tö on mak­sulliset pysäköin­tipaikat lyhy­taikaiseen pysäköin­ti­in, joi­ta eri­tyis­es­ti kivi­jalka­kau­pat ovat toivoneet kaup­po­jen­sa eteen. Mak­sulli­sista paikoista kaupun­ki saa tulo­ja keskimäärin 3000 euroa vuodessa. Jos asukkaille varat­tu paik­ka on pois muil­ta, jot­ka oli­si­vat valmi­it mak­samaan siitä 3000 euroa vuodessa, paik­ka mak­saa 3000 euroa vuodessa.  Tosin ne muut aihau­ta­vat enem­män liiken­net­tä ja siis myös ruuhkia.

Menete­tyt ajokai­stat. Erit­täin kalli­ita pysäköin­tipaikko­ja ovat sel­l­aiset, joiden takia autot joudu­taan ohjaa­maan ratikkakiskoille ratikoiden tietä tukki­maan. Tästä aiheutuu järkyt­tävän suuret kus­tan­nuk­set, keskimäärin tuhan­sia euro­ja paikkaa kohden, pahim­mil­laan kym­meniä tuhan­sia. Miten täl­lainen hul­lu­us on päässyt Tapio Korho­sen silmien ohi? Tämän hin­ta vain kas­vaa, kun kan­takaupun­gin asukas­määrän kasvu johtaa ruuhkien lisään­tymiseen. On selvää, että jatkos­sa joudu­taan pysäköin­tipaikko­ja pois­ta­maan liiken­teen tieltä.

Katu­ti­lan muu käyt­tö. Haaveenani on kaupun­ki, jos­sa osa kaduista olisi pihakatu­ja, vaik­ka joka toinen. Jalankulk­i­jat kulk­i­si­vat näitä pitkin. Kotikatu­ni Luot­sikatu olisi aivan lois­ta­va pihakatu­na. Noin 60 pysäköi­jää on varan­nut kadun itselleen ja mak­saa siitä siis yhteen­sä 7200 euroa vuodessa. Niis­sä myös kau­pat ja kahvi­lat men­esty­i­sivät. Liiken­teeseen noi­ta katu­ja ei tarvi­ta, mut­ta auto­jen säi­lyt­tämiseen tarvi­taan. Jos pysäköin­ti olisi maan alla, katu­ti­la voisi olla paljon parem­mas­sa käytössä.

Markki­nahin­ta

En kuitenkaan lähtisi hin­noit­tele­maan asukaspysäköin­tipaikko­ja kus­tan­nus­pe­rusteis­es­ti vaan markki­nape­rusteis­es­ti. Pidän Lasse Män­nistön ajatuk­ses­ta, että tun­nuk­sen hin­nalle etsitään taso, joka tas­apain­ot­taa markki­nat niin, että pysäköin­ti­tun­nuk­sel­la saa myös paikan. Hän esit­tää blogillaan, että tun­nusten määrän pitäisi olla 90 % paikko­jen määrästä, siis noin 18 000, kun niitä on nyt 27 000. Ehkä voisi olla 110% paikko­jen määrästä, sil­lä tuo 27 000 sisältää myös yri­tys­tun­nuk­set, joi­ta käytetään päiväl­lä, jol­loin osa asukaspysäköi­jistä on vienyt auton­sa muualle.

Kus­tan­nuk­si­in tulee link­ki toista kaut­ta. Jos asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen markki­nahin­naksi tulee vaikka­pa 500 €/kk ja jol­lakin kadun­pätkäl­lä paikoista on joukkoli­iken­teelle tai toisille autoil­i­joille hait­taa 3000 €/kpl, on se peruste pois­taa nuo paikat.

Kos­ka on tarvet­ta vähen­tää kadun­var­si­paikko­ja joukkoli­iken­nekaisto­jen, pyörätei­den, lumitöi­den ja pihakatu­jen tieltä, hyväksyn sen, että asukaspysäköin­ti­tun­nusten hin­to­jen korot­tamista käytetään laitospysäköin­nin tukemiseen. (Skat­talle parkkilu­o­la ja Luot­sikadus­ta pihakatu!) Täy­del­lisessä maail­mas­sa täl­laista ei tehtäisi, mut­ta pysäköin­tipoli­ti­ikas­sa ollaan kaukana täy­del­lisen maail­man ulkopuolella.