Yksi työllistymisen esteistä on työnantajan ennakkoluuloinen – oikeutettu tai perusteeton – epäilys, että työnhakijalla saattaisi olla aika paljon sairauspoissaoloja.
Toistuvien sairauspoissaolojen riski
Työnantaja on vastuussa työntekijän sairauspoissaoloista yhdeksän ensimmäistä päivää. Vasta tämän jälkeen Kelan sairauspäiväraha alkaa maksaa päivärahaa sairastuneen työnantajalle. Samalle henkilölle voi koitua vuoden aikana lukuisia sairausjaksoja, josta työnantaja ei saa ehkä lainkaan korvausta. Tämä saa työnantajan karttamaan työhönotossa henkilöitä, joihin vaikuttaa kohonnut sairastavuusriski. Olisi kohtuullista rajoittaa karenssipäivien vuotuista määrää.
Suositus 11:
Työnantajan vastuun rajaaminen toistuvasti sairastelevasta työntekijästä. Jos samalla työntekijällä on kalenterivuoden aikana vähintään 15 poissaolopäivää sairauden vuoksi niin, ettei työnantaja saa niistä sairauspäivärahaa Kelalta, maksaa Kela työnantajalle sairauspäivärahaa jokaiselta tämän ylittävältä sairauspäivältä.
Juuri näin. Jotain tämän tyyppistä yönantajien tulisi saada ”korvaukseksi” tuon nk. lomasairauskarenssin poistamisesta. Vuosirajakin voisi suoraan olla tuo 9pv. Ongelma työpaikoillahan ei ole ne henkilöt, jotka sairastavat sen maks yhden kausiflunssan vuodessa ja ehkä ovat pois vaikean taudin tai lievän vamman takia poissa työstä 3 viikon jakson 1-2 kertaa viidessä vuodessa. Ongelma ovat ne, jotka ovat lähes kuukausittain, vaihtelevista syistä, poissa sen 3-5 päivää
Kaiken oikeudenmukaisuustajun mukaan, yhteiskunnan pitäisi maksaa sairausajan korvaus. Säköposti tai tekstari Kelaan heti kun jäädään pois duunista ja toinen kun palataan.
Ei tuossa ole kyse vain rahasta, vaan siitäkin, että jonkun on tehtävä ne työt myös silloin, kun vakityöntekijä on sairauslomalla. Nollavaroitusajalla on hankala saada töihin sellaista sijaista, jonka perehdyttämiseen ei tarvitse panostaa.
En näe, että tuo suositus käytännössä houkuttelisi työnantajia ottamaan nykyistä halukkaammin töihin sellaisia henkilöitä, joiden se arvelee saattavan olla sairauslomalla poikkeuksellisen paljon.
Normaalissa toimistotypaikassa sairaspoissaoloja on joatain 6 päivää vuodessa – ja melkein aina alle 10 päivää keskimäärin.
Jos sairaspolot alkavat olla juokkaa 14 päivää / nuppi, jotain olisi syytä tehdä työpaikalla. Jostain syystä kuntatyönantajilla sairaspoissaoloja on paljon. Syyksi voi perustellusti epäillä huonoa johtamista ja varhaisen välittämisen ja ennaltaehkäisybn laiminlyömistä.
Ajatuksen ongelma on siinä, että ehdotus ei ainkaan kannusta työnantajaa kysymään työntekijältä miten hän voi ja miten voisi mahdollisesti auttaa.
Parhaillillaan varhaisen välittämisen mallit ovat illeen selkeitä, että kuuluu työntekijän ja työnantajan itsestään selvyyksiin, että pidemmän sairaspoissolon ja muutaman lyhyen jälkeen kysytään miten menee. Samoin alkoholin käytön epäilyt hoidetaan yhdessä työterveyden kanssa. Alkoholismi näyttäytyy juuri lyhyinä poissaoloina.
Työnantajien ymmärrys siitä, että Kela tukee enemmän ennaltaehkäisevää toimintaa työterveydessä kuin sairaanhoitoa auttaisi hyädyntämään paremmin työtereveyden tarjoamia palveluita.
Tämä on heikoin Juhanan ja Oden ehdotuksista. Toivottavasti jää pois jatkokäsittelystä.
Ihmiset on liikaa vapautettu omasta vastuustaan terveytensä hoidosta ja ylläpidosta. Miksi vastuuta on siirretty työnantajille? On ymmätterrävää, että osa vastuusta voidaan siirtää yhteiskunnalle; Kelalle, mutta miksi pientyönantajille? Työapaturmariskien varalta lakisääteisesti vakuutetaan työntekijät, mutta muiden sairastumisten vuoksi ei saa vakuutusta, jos ei vakuutusyhtiö hyväksy lääkärintodistuksella annettua terveysselitystä. Jos vakuutusyhtiö myöntää sairaus- ja sairauskuluvakuutuksen, niin joidenkin työntekijöiden osalta niihin tulee erilaisia rajoituksia. Tällöin sairausajan palkkojen maksun riski siirtyykin työnantajalle, kun se periaatteessa kuuuisi olla Kelalla. 30 vuotta sitten minua pyydettiin toimitusjohtajaksi erääseen yritykseen. Siellä eräs henkilö oli vuoden aikana käynyt 23 kertaa lääkärissä ja saanut sairauslomaa noin 15 kertaa, 2 – 4 pv kerrallaa. Oli useita muita, jotka olivat ”vähemmän sairaita”. Pidin koko henkilökunnalle puhuttelun ja ilmoitin, että jos ei sairastaminen lopu, niin koko yrityksen toiminta lopetetaan. Kaikki ”terveet ja työkykyiset” olivat samaa mieltä. Pahiten sairaat poistuivat joukosta ja muut paranivat. Yrityksen tuotantomäärä kaksinkertaistui neljässä kuukaudessa, vaikka henkilökunta väheni.
Mahtaisivat Kelan kulut nousta taivaisiin , kun jokainen voisi sähköttää sairausloman ilman sen kummempaa kontrollia.
Näin tulisi palkka ja sairaskorvaus yhtä aikaa
Toistuvasti sairas pitää osoittaa työterveyshuollon työkyvyn arviointiin.
Työnantajat tekevät tätä harvoin, ennemmin siedetään sairaspoissaoloja.
Tuntuu oudolta, että runsaiden sairaspoissalojen syytä ei selvitetä, sehän johtaa ennen pitkää työkyvyttömyyseläkkeelle, joka on vielä kalliimpi.
Mikäli työnnatjan vastuu poistetaan niin se johtaa entistä välinpitämättömämpään suhtautumiseen työntekijän tervydestä ja sitä kautta suureen työkyvyttömyyseläkkeidne määrään.
Valtio maksaa suuren osa työtervyshuollosta, joten vastapalveluna on syytä edellyttää sen toimivan ja etää sen palveluja hyödynnetään
Työkyvyn arvionnista on sekin hyöty, että sairauden vuoksi tehtävään sopimattoman työsuhde voidaan purkaa
”Jos sairaspolot alkavat olla juokkaa 14 päivää / nuppi, jotain olisi syytä tehdä työpaikalla. Jostain syystä kuntatyönantajilla sairaspoissaoloja on paljon. Syyksi voi perustellusti epäillä huonoa johtamista ja varhaisen välittämisen ja ennaltaehkäisybn laiminlyömistä”
Naiset ovat enemmän sairaslomilla kuin miehet.
Kunta-ala on naisvaltainen ala ja yksityinen taas miesvaltainen ja tämä näkyy suurena erona sairaspoissaoloissa.
Lisäksi julkinen sektori sietää enemmän sairaspoissaoloja ja puuttumiskynnys on korkea.
Yksityisellä sairas päätyy yt-jonoon.
Asko tuossa tiivisti tilanteen.
Jos työntekijä on n 30 päivää poissa tösitä lyhyissä jakoissa, ongelmaa olisi syytä alkaa ratkomaan yleisen mekastusken sijaan yhdessä työterveyden kanssa kolmikantakeskusteluna siitä mitä työssä olisi muutettava tai jotain. Joskus löytyy tapoja tehdä korvaavaa työtä (tyyliin VMTL).
AY-liike ja perinne ovat nähneet maailman 1918-tapahtumien kautta, jolloin sairasloma on ansaittu etuus. Ei se niin ole.
Työhön plaamiseenkin kannatata panostaa ajttelua.
Meillä pitkien sairaslomien yhteydessä on ollut hyvä tapa, että ao henkilö on vaikka puhelimella mukana viikkopalaverissa, jolloin pysyy edes jyvällä missä mennään.
Kukaan ei kaipaa töihin flunssaisia tartuttamaan muita tai olemaan jotenkin muuten puolivaloilla. Siksi se yhdenpäivän palkaton vapaa on aika typerä idea. Ruotsissa systeemi johtaa siihen, että aina ollaan pitkään poissa, kun Suomessa palataan hommiin päivässä parissa.
Suurin riskiryhmä ovat pienten lasten vanhemmat, eteenkin yksinhuoltajat. Pariskunnat yleensä vuprttelevat, yh.lla ei oikein ole vaihtoehtoja – ja alle kouluiässä lapset vain sairastavat jonkin määrän tauteja.
Vinkki: työnantajan kannatat jutella työterveyden työtevreyslääkärin ja työtevreyshoitajan kanssa ja vähän miettiä keinoja.
Vielä lisättävä yksi näkökohta:
Ihmettelin kunnan suuri sairaspoissaoloja. Sitten kuulin selityksenn: sairaspäiviä lisäävät pikäkaiset työkyvyttömyydet. Muuten ollan aika lailal taoisa yksityisen kanssa.
Huomaa kyllä yhden asian: tietyissä päiväkodeissa on runsaasti sairaspoissoloja, ja se on selvä merkki huonosta työilmapiiristä.
Selitys on kaksisuuntainen: Huono työilmapiiri on itsessään sairastavuutta lisäävä stressitekijä. Ja toisaalta, jos on huono työilmapiiri, niin kynnys pitää sairaslomaa (sinänsä perustellusta syystä) on matalampi.
Eikö nykyaikaisessa yhteiskunnassa ja hyvinvointivaltiossa voisi suoda sellaista, että pienten lasten äidit voisivat tuoda lapsensa työpaikoilleen. Ja näin työpaikkoillekin voitaisiin työllistää hyvätapaisia pitkäaikaistyöttömiä täydellä palkalla työllisten äitien lasten hoitamiseen.
Muuten näin Kiinassa pitkän työllistymiseni aikakautena, kun paikkalisen hotellin henkilökunta asui hotellihuoneeni alapuolella viereisessä kerrostalossa, kun veivät lapsiaan viereiseen lasten hoitolaan.
Ja tuossa lasten hoitolassa oli niin, että yksi lastenhoitaja per lapsi ohjasi lasta per työpäivä. Lisäksi oli niin, että lapsia ohjailtiin tekemää asioita, ja kuritettiin tukkapöllyillä ja kevyesti läpsimällä … mutta tätä ei varmaankaan moni usko.
Kuntapuolella kuulin isosta yksiköstä, jossa sairaspoissaoloja oli yli 30 pv/nuppi/vuosi!!
Kunnissa sairaspoissaoloihin puuttuminen on selvästi heikkoa, mikä on osa johtamisen ongelmia.
Liekö kunnallinen itsehallinto este keshittämiselle kunta-alalla? Koksa käytössä on sijaisia, sairaspoissaolojen kustannukset tavalalan katoavat.
Pitkaikaisia työkyvyttömyyksiä on mullakin aloilla. Kustannusten oivaltaminen on vain kannustanut tekemään ehkäiseviä asioita.
Tällä hetkellä omavastuuseen kelpaavat vain sellaiset sairauspäivät, joista on lääkärintodistus.
Eikö tämä johtaisiko siihen, että työnantajat alkaisivat vaatia kaikista poisaoloista lääkärintodistuksen? Jos näin ei meneteltäisi, hyöty muutoksesta olisi marginaalinen. Jos meneteltäisiin, niin terveydenhuoltoa rasitettaisiin järjettömällä työllä. Miten te olette siis miettineet ehdotuksenne vaikutukset?
Kommenttina kuntien sairauspoissaoloista. Yksityiset yritykset pitävät säännöllisin väliajoin YT-neuvotteluja, joiden tarkoituksena on kustannussäästöt. Näissä irtisanotaan sairaat ja iäkkäät työntekijät. Kun kunnissa ei toimita näin, kunnissa on pitkiä sairauslomia.
Kun yritysjohto ja kunnanjohtaja oivaltaa sairaspoissalopäivän hinnan olevan varovasti arvioiden 200 eur päivässä, ennaltaehkäisyyn luulisi löytyvän rahaa.
ES, kuntien järjettömän korkeisiin poissaoloihin ei ole tuollaista vastausta ”kun vaan niin on”. Voi tietysti huijata itseään ja selitellä, kunnat ovat nykyisin paskoja työpaikkoja, joita johdetaan ammattitaidottomasti ja kehnosti. Kuntaduunit jaetaan poliittisesti sopiville.
Jotain olisi syytä tehdä. Kuntauudistus parantaa hieman tilannetta, kun vähän osaamistaso voi parantua.
Entä jos kunnat olisivat myös pakotettuja irtisanomaan paljon sairastavat?
Naisten sairauspoissaolojen määrä on suurempi kuin miesten ja kun kunta-alalla yli 80 % työntekijöistä on naisia niin totta kai sairaspoissolot ovat suurempia kuin yksityisellä, jossa pääosa työntekijöistä on miehiä.
Sairaslomat keskittyvät niin yksityisellä kuin julkisellakin matalapalkka-aloille ja niinpä nuo 30 päivän sairapoissolot keskittyvät siivoojiin ja muihin raskasta suoritustyötä tekeviin ryhmiiin, niin yksityisellä kuin julkisella
Nyrkkisääntö on, että 20 % työvoimasta tuottaa 80 % sairaspoissaoloista.
Sairaslomien pituuteen vaikuttavat olennaisesti hoitojonot .
OECD mukaan Suomen tervydenhoito on OECD maiden eriarvoisinta ja niinpä huonossa sosiaalisessa asemassa olevat seisovat hoitojonoissa, mikä pidentää sairaslomia.Fyysisessä työssä pienikin vaiva aiheuttaa sairasloman.
Ruotsin karenssipäivää on kehuttu, mutta se on myytti.Ennen vuoden 1993 käyttöönotettua karenssipäivää sairalomat olivat olleet jo seitsemän vuotta laskussa, joten vertailu 10 vuotta aikaisempiin on vain poliittista petosta
Karenssin käyttöönoton jälkeen sairaslomat ovat aaltoilleet, eikä karenssin vaikutusta ole voitu erottaa
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2012/03/16/3t-palkaton-paiva-ei-vahenna-sairauspoissaoloja/201225435/139
Ja itse asiassa karenssi aiheutti uuden ongelman:Karenssin vuoksi ei kannata olla päivää pois ja niinpä nyt ollaan kolme päivää.