Työnantajalle lankeava sosiaalinen vastuu työhön pääsyn esteenä
Historiallisista syistä työnantajalle on sälytetty sosiaalista vastuuta työntekijöidensä sosiaalisista ja terveydellisistä riskeistä. Rationaalisesti toimiva työnantaja ottaa potentiaaliset riskit huomioon rekrytointivaiheessa ja pyrkii välttämään sellaisten henkilöiden palkkaamista, joihin hän arvelee syystä tai toisesta sisältyvän keskimääräistä suuremman riskin. Siksi on viisasta siirtää osa riskeistä yhteisesti katettaviksi.
Nuori nainen ja raskauden riski
Nuorilla naisilla teetetään paljon saman ikäisiä miehiä enemmän erilaisia pätkätöitä. Tämä johtuu mitä ilmeisimmin suurelta osin pelosta, että työntekijä tulee raskaaksi. Vaikka välittömästi äitiyslomista aiheutuvia kustannuksia on tasattu, äitiysloma tuottaa työnantajalle ylimääräisiä kustannuksia sijaisen perehdyttämisestä alkaen. Naisyrittäjien hieman kiistanalaisen laskelman mukaan työnantajalle aiheutuu yhdestä raskaudesta noin kymmenentuhannen euron suuruinen kustannus. Kustannuksia aiheuttaa se, että äitiyspäiväraha on palkkaa pienempi, mutta useimpien työehtosopimusten mukaan työnantajan on kuitenkin maksettava ainakin äitiysloman ajalta täysi palkka. Sama toistuu äitiys- ja vanhempainvapaan aikana kertyneen lomaoikeuden kohdalla, josta korvataan osa. Suurin kustannus on kuitenkin vaikeammin määriteltävä haitta sijaisen rekrytoinnista ja hänen perehdyttämisestään. Näitä kustannuksia on mahdoton määritellä tarkasti ja ne vaihtelevat tapauskohtaisesti. Nuorten naisten vaikeus päästä pysyvään työsuhteeseen kielii siitä, että ongelma on todellinen.
Nuorten naisten vaikeudet päästä vakituiseen työsuhteeseen eivät ole vain tasa-arvo-ongelma, vaan asialla on myös mittavia kansantaloudellisia vaikutuksia. Katkokset työhistorian alussa heijastuvat urakehitykseen koko työuran ajan vähentäen naisten työpanoksen kansantaloudellista arvoa.
Raskaudesta työnantajille aiheutuvia kustannuksia on syytä tasata. Välittömiä kustannuksia, kuten äitiys- ja vanhempainpäivärahan ja maksettavan palkan erotus sekä äitiysloman aikana kertynyt vuosilomapalkka voidaan tasata suoraan. Muiden kulujen määritteleminen tarkasti on mahdotonta. Siksi esitämme, että maksetaan euromääräinen kertakorvaus työnantajalle, jonka pysyvässä työsuhteessa oleva työntekijä tulee raskaaksi. Korvaus voidaan rajata niihin äiteihin, jotka äitiys- ja vanhempainvapaan ja mahdollisen hoitovapaan jälkeen palaavat saman työnantajan palvelukseen.
Korvaus voi olla joillekin ylimitoitettu ja toisille alimitoitettu, mutta keskimäärin kuitenkin lähempänä oikeata kuin nykytila. Mitään haittaa ei ole siitäkään, että työnantaja, jolla äitiydestä ei koidu merkittäviä kustannuksia, pyrkii korvauksen toivossa tarjoamaan aktiivisesti töitä potentiaalisille äideille.
Suositus 10:
Äitiydestä aiheutuvien kustannusten tasaus. Tasataan työntekijän raskaudesta aiheutuvat suoranaiset ja välilliset kustannukset. Suoranaisten kustannusten lisäksi maksetaan välillisistä, muun muassa sijaisen perehdyttämiseen liittyvistä kuluista kertaluontoinen 5000 euron korvaus siinä tapauksessa, että työntekijä palaa raskauden ja perhevapaiden jälkeen saman työnantajan palvelukseen.
= = =
Rajaus niihin työsuhteisiin, jotka jatkuvat vanhempainlomien jälkeen on tehty kustannusten säästämiseksi. Kaiken kaikkiaan raskauksia on Suomessa vähän alle 60 000, mutta tällä rajauksella maksuun tulevia korvauksia olisi murto-osa tästä. Huomaan, että tuosta tekstistä on jäänyt pois toinen rajaus eli se, että työsuhteen on täytynyt olla toistaiseksi voimassa oleva raskauden alkaessa. Tätä on moitittu kalliiksi, mutta tässä työnantajilta siirtyy vain rahaa toisille työnantajille. Nykykäytäntö on kallis niille työnantajille, jotka joutuvat äitiyden kustannuksia kattamaan. Tämä olisi yhtä kallis, mutta kustannus jakautuisi oikeudenmukaisemmin.
Tämä poistaisi osan ongelmista, mutta iso kysymys on se, kuka tuon korvauksen maksaa. Jos se maksetaan lisäämällä työnantamaksuja, niin siitä syntyy aika kimurantteja tulonsiirtokuvioita ja kannusteita.
Lisäksi sama korvaus pitäisi ulottaa myös muihin vanhempainvapaisiin, koska niitäkin on, ja koska nekin ovat yleistymässä. Muuten työnantajat alkavat suhtautua niiden pitämiseen erityisen nuivasti.
Perehdytyskustannuksissa on kuitenkin sellainen haaste, että ne ovat todella vaihtelevia. On paljon töitä, joissa työntekijä muuttuu tuottavaksi vasta vuoden työskentelyn jälkeen, ja sinä aikana hänen perehdyttämiseensä on uhrattu huomattavasti työaikaa. Vaativissa asiantuntijatehtävissä kustannus voi siis olla esimerkiksi 100 000 euroa.
Toisaalta näihin tehtäviin ei palkata sijaista vanhemmuudesta aiheutuvien poissaolojen ajaksi, koska on helpompi selvitä aliresurssoinnilla. Tästä syystä millään järkevällä rahasummalla ei päästä siitä tilanteesta, että työhaastattelussa ainakin pk-sektorin työnantaja miettii monenlaisia skenaarioita.
Ja sitten taas joillakin matalan tuottavuuden ja palkkatason aloilla työnantaja alkaa haalia nuoria naisia vakinaisiin työsuhteisiin. Jos perehdytys kestää päivän ja hakijoita riittää, 5000 euroa on ihan mukava raha.
= = =
Mutta heitänpä tähän ihan toisenlaisen pallon. Sovitaan, että rahalliset etuudet pysyvät nykyisellään. Sovitaan kuitenkin lisäksi, että työnantaja saa vapaan kestettyä 3 kk irtisanoa halutessaan työsuhteen tuotannollisista ja taloudellisista syistä.
Tämä voi kuulostaa raa’alta, mutta jokuhan sen työn tekee, jos se työ pitää tehdä. Jos sitä ei tarvitse tehdä, työnantaja voi jo nyt käyttää tuotannollisia ja taloudellisia syitä.
Suuri muutos olisi siinä, että vanhempainvapaalle lähtenyt olisi kuin firmasta pois lähtenyt. Tilalle otetaan toinen toistaiseksi voimassa oleva työntekijä. Jos firmalla menee hyvin, vanhempainvapaan loputtua tarjolla olisi vanha hyväksi havaittu työntekijä takaisin. Tai jos tilalle ei oteta ketään, edelleen vanha saisi paikkansa.
En keksi yhtään mekanismia, jolla tällainen muutos heikentäisi esimerkiksi nuorten naisten työllistymistä tai kokonaistyöllisyyttä. Päinvastoin, riskin pienentäminen parantaisi työllistymistä, ja äitiysloman sijaisen äitiysloman sijainen olisikin vakihommissa.
Nyt voi tietysti ajatella, että sittenhän pankki ei anna asuntolainaa perheenperustamisiässä oleville nuorille. Jos ei anna, antolainaus alkaa hyytyä hyvinkin vauhdilla, koska lähes kaikki uudet asiakkaat olisivat riskiryhmässä, jolloin kriteeri ei ole käyttökelpoinen.
Minä en tunne yhtään työantajaa joka pitäisi ylimääräistä ja ei-tuottavaa työvoimaa edes palkatta kirjoillaan — jos olisi mahdollista, tiloissaan.
Paitsi yhdessä tapauksessa missä suku myi maa-alueita tuotantolaitokselle, niin tuossa kaupan ehtona oli ottaa heikkolahjainen yritykseen työhön ikiajoiksi.
Ensimmäinen tehtävä milteipä olisi nostaa minimiäitysraha akunnolla 800 — 1000 euroon. Se ei sinänsä lisää kustannuksia, koska silloin vain raskaudet siirtyvät aiemmaksi, enen vaikinaista työsuhdetta.
Olisi hyvä tietää, kuinka paha kierre on kyseessä. Miniälläni ei ollut mitöön vaikeuksia löytää DI:nä työpaikkaa, mutta muilla aloilla on.
Kuinka paljon tämä lysti — eli rahojen siirto työnantajalta toiselle maksaisi? Jos oletamme, että 50 % synnyttäjistä (eli siis heidän työnanatjistaan) kuulusi edun piiriin., niin summa olisi bruttona 150 Me/vuosi. Työnantajmaksuihin — puhdas arvaus — tämä toisi lisää noin 0,2 %-yksikköä. Ei kohtuutonta
Olisi sosiaalisesti oikeudenmukaista myös korvata irtisanotuille yt-vetoisilla miesvaltaisilla aloilla syntyneet irtisanomiset työntekijöille. Suuret irtisanomiset kielivät miesten hankaluudesta säilyttää vakiotyöpaikka pidempään. Lienee aika yhdentekevää, onko pätkätöissä vai vakitöissä, jos vakitöistä saa kuitenkin potkut.
Miksemme siis korvaisi yhteisestä kassasta miesvaltaisilla aloilla irtisanotuille esimerkiksi yhden AMK-tutkinnon verran palkkatukea, jotta irtisanotulla olisi aikaa opiskella uusi ammatti.
Tällä ehdotuksella olisi epätasa-arvoinen vaikutus esimerkiksi miesten hakiessa julkisen sektorin töitä. Jos paikkaa hakee mies ja nainen, niin työnantaja valitisi mieluummin naisen, koska julkisen sektorin töistä ei voi raha loppua. Työnantajalle ei tulisi laskua raskaudesta, mutta se saisi rahaa raskaudesta.
Toisaalta, jos työnantajien maksut pysyisivät vakiona, tarkoittaisi se suurempia kuluja miesvaltaisille vientisektorin työnantajille. Suuremmat kulut lisäisivät irtisanomisuhkaa miehillä. Ei kovin sosiaalisesti oikeudenmukaista, kun nyt jo valtaosa irtisanomisista osuu miehiin.
“Korvaus voi olla joillekin ylimitoitettu ja toisille alimitoitettu, mutta keskimäärin kuitenkin lähempänä oikeata kuin nykytila. Mitään haittaa ei ole siitäkään, että työnantaja, jolla äitiydestä ei koidu merkittäviä kustannuksia, pyrkii korvauksen toivossa tarjoamaan aktiivisesti töitä potentiaalisille äideille.”
Ai ei voi olla haittaa, jos työn saa nainen miehen edestä?
Pikaseen laskien, sanotaan nyt vaikka 40 000 töihinpalajja ja jokasella 5 000 € tekee 200 miljoonaa vuodessa. Työnantajien sosiaaliturvamaksut on nyt noin 20 miljardia vuodessa, eli tuo oli noin 1% korotus niihin. Tai sitten maksetaan vaan verovaroista, veroja ne on työnantajamaksutkin tosin, ei tuo nyt niin iso summa ole jos se ratkoo tätä pulmaa.
ikaseen laskien, sanotaan nyt vaikka 40 000 töihinpalajja ja jokasella 5 000 € tekee 200 miljoonaa vuodessa. Työnantajien sosiaaliturvamaksut on nyt noin 20 miljardia vuodessa, eli tuo oli noin 1% korotus niihin. Tai sitten maksetaan vaan verovaroista, veroja ne on työnantajamaksutkin tosin, ei tuo nyt niin iso summa ole jos se ratkoo tätä pulmaa.
¤0 000 ei voi palata töihin, koska ei ole ollutkaan. Jakaisin tuon luvun ainakin kahdella ellei kolmella. Tämä on mahdollista laskea, mutta meiltä loppui aika.
Mitäs jos kannustaisitte naisia hankkimaan lapset opiskeluaikana. On älytöntä luoda järjestelmä, joka kannustaa menemään 6 kk töihin ennen raskautta ja sen jälkeen päivitellä työsuhteeseen tulevia katkosia.
Kannustus on toteutettavissa helposti: Annetaan äitiydestä vakiosuuruinen “päiväraha”, joka ei ole kytketty raskautta edeltäneisiin tuloihin. Johan loppuisi lasten tekeminen kovapalkkaisissa hommissa. Toisaalta lapset varmasti houkuttelisivat hikisillä opintotuilla kitkuttelevia.
Jari Mustonen
Huh-huh! Isoissa firmoissa ja organisaatioissa tasaus onneksi toimii jo huomaamatta, kun ei tarvitse joka euroa surra. Pienyrittäjälle aika ahdistava tilanne hankkia “kymppitonnin” sijainen. Toisaalta monet naiset vierastavatkin pikkufirmoja työnanatajina. Tasaus parantaisi tätäkin tilannetta.
Hyvä idea, mutta eikö tästä voi tehdä ihan tavallisen investointilaskelman: valtio olettaa saavansa lapselta tulevaisuudessa määrän x verotuloja enemmän kuin on kustannuksia. Sitten vain diskontatataan tuon x:n nykyarvo ja saamme sen summan, jonka valtion kannattaa syntyvästä lapsesta maksaa.
Lienee pväiänselvää että naisvaltaisilla aloilla on paljon erilaisia pätkiä kun on äitiyssijaisuuksia. Jos jokainen nainen tekee keskimäärin 2 lasta, niin naisvaltaisela alalla jokainen nainen tekee myös kaksi sijaisuutta.
🙂 miehille pakollinen 6kk isyysvapaa, jos ei kykene hoitamaan lasta, olisi vaihtoehtona saman pituinen yhteiskuntapalvelu vanhusten hoitokodissa.Työnantajan pitäisi saada keskittyä bisnekseen ja tuottamiseen, eikä sosiaalipalveluihin. Nykyäänhän työnantajat maksavat duunareiden terveydenhoidonkin kokonaan, yhteiskunnalla on enään “spurgut” siipiensä suojassa.
Ajatuksessa kertaluontoisesta sijaisen palkkaamisen korvaamisesta on mielestäni kyllä useampikin ongelma.
Ensinnäkin ihmisten ohjaaminen rahalla vaikuttaa vain niihin kenelle raha on tilanteessa olennainen vaikutin ja kenelle tarjottava summa on niin suuri, että sillä on todellista merkitystä. Joten 5000 euron kertalounteista korvausta todennäköisesti käyttäisivät matalapalkka-alat, joista monet ovat jo nyt naisvaltaisia, ja pienet yritykset. Naisvaltaisten matalapalkka-alojen kohdalla korvaus siis pahimmillaan saattaisi vain vaikeuttaa miesten pääsemistä aloille. Pienissä yrityksissä korvaus saattaisi johtaa paikoin nuorten naisten suosimiseen, mitä on tietysti vaikea pitää ainakaan suurena ongelmana.
Kuitenkin on vaikea uskoa, että 5000 euron kertakorvauksella olisi mitään merkittävää vaikutusta suurempiin yrityksiin, julkiseen sektoriin ja erityisesti asiantuntija- ja johtotehtäviin. Tietointensiivisillä aloilla kyse lienee enemmän siitä, että työnantaja ottaa riskin palkatessaan juuri tietyn työntekijän, käyttää rajallisia resursseja hänen perehdyttämiseensä ja tämän jälkeen ei pääse käyttämään sijoituksen tuloksia kun työntekijä lähtee äitiyslomalle. Jos perehdytykseen menee vaikkapa 6kk, niin kulu lienee ennemmin 30 tuhannesta eurosta ylöspäin kuin 5 000 €. Ja tämä ei ota vielä edes huomioon sitä vaivaa ja epävarmuutta, jonka tätä rekrytointirumbaa hoitava ihminen joutuu kokemaan.
Eräs asia mikä tästä vielä tuli mieleen, on se, että kaikki organisaatiothan joutuvat ottamaan rekrytoinnissa tapahtuvia riskejä. Näitä riskejä lienee aika vaikea hinnoitella, mutta niillä varmasti on jokin hinta. Tällöin voisi ajatella, että organisaatiot mielellään käyttäisivät järjestelmää, jolla saavat yhteiskunnan ottamaan osan tämän riskin kuluista kontolleen. Eli periaatteessa, mikäli korvaus vastaa rekrytoinnista todella aiheutuvia kuluja, vanheimpainvapaajärjestelmästä saattaisi tulla tällainen rekrytointiriskiä ythteiskunnalle siirtävä mekanismi. En sitten tiedä olisiko vaikutus niin suuri, että sillä olisi jotain todellista käytännön merkitystä.
Yhteenvetona kannatan vanheimpainvapaiden aihettamien kustannusten tasaamista (äitiysloman palkka, lomat, jne.), mutta tuollaisen erillisen raskauskorvauksen maksaminen saattaa kyllä vaikuttaa vähän mihin sattuu ja miten sattuu, jopa alkuperäisiä arvojaan vastaan tasa-arvoa vähentämällä. Tuon raskauskorvauksen vaatimat rahat edistäisivät tasa-arvoa paremmin päivähoitoa ja miesten perhevapaiden pitämistä edistävissä toimissa.
En kyllä ymmärrä, miten tuo rahan jakaminen ratkaisisi pätkätyökierteen. Naisille on tarjolla enemmän pätkätöitä, koska naiset jäävät lapsen tultua pois työstä ja työmarkkinat ovat segregoituneet naisten ja miesten töihin. Äitiyslomalla tai vanhempainlomalla olevan naisen tilalle palkataan määräaikainen sijainen, vakituista ei voi ottaa, koska vakituinen on kuitenkin joskus tulossa takaisin töihin perhevapailta. Jos vakituisiksi palkattaisiin nykyistä helpommin lapsensaanti-iässä olevia naisia, se tarkoittaisi vain sitä, että näitä sijaisuuksia (ja pätkätöitä) olisi entistä enemmän.
Eiköhän todellinen ratkaisu olisi segregaation purkaminen. Voitaisiin aloittaa vaikka kannustamalla työnantajia palkkaamaan perhevapaasijaisiksi pätkätöihin miehiä. Tämä ratkaisisi myös toisen tasa-arvo-ongelman, parikymppisten miesten työttömyysaste on 25–45 % korkeampi kuin naisten.
Äitiyden kustannusten tasauksen ongelmallisuus on todella kummallinen ilmiö.
Itse olen sitä mieltä, että parhaassa työiässä olevien naisten roikottaminen pätkätöiden löysässä hirressä äitiyspelkojen tähden on Suomen suurin nykyinen tasa-arvo-ongelma, mutta yllätyksekseni useimmat itseään feministeiksi kutsuvat ihmiset keskittyvät mieluummin kaikenlaisiin hassuihin sensaatio- tai pahimmillaan hölynpölyaiheisiin, joita en nyt mainitse tässä ettei tule turhaa riitaa.
Ehkä kysymys vain on ihmisille kiusallinen, kun ay-kentässä naisvaltaiset alat kannattavat kustannusten tasausta ja miesvaltaiset vastustavat. Mieluummin ollaan näennäisesti yhtenä rintamana porvaria vastaan.
Toisaalta mistäpä minä mitään tietäisin, kun olen mies. Kannatan silti ehdotettuja toimenpiteitä pääpiirteissään, joskin joidenkin nimimerkki viherinssin esittämien varausten kera. 5000 euronkin kertakorvaus on joillakin aloilla tosiaan liikaa.
Ei nyt sentään. Sotu-maksu on pari prosenttia palkasta, suomalaiset saavat ansiotuluoja noin 100 miljardia, joten puhutaan parista miljardista.
Työn hintaa tarkasteltaessa työnantajalle suurin sivukulu tulee eläkemaksuista, sen jälkeen lomapalkoista ja ‑rahoista. Jälkimmäiset ovat kuitenkin vähän siinä mielessä eri asia, että niissä raha näkyy palkansaajan tilinauhalla.
Ja siis tässä keskustelussa nyt keskityttiin tuohon 5000 euron sijaiskorvaukseen, mutta ehdotuksessa aivan oikein oli myös nykyään TES:llä sovittavien palkka-asioiden hoitaminen, mistä tulee tilanteesta riippuen ihan tuntuvia korvauksia. Tämä lisää tarvittavaa rahasummaa.
Rahasumman jonkinlainen hyvin karkea arvio löytyy siitä, että jos 40 000 äitiä olisi töissä, niin 10 000 euroa per äiti tekee 400 miljoonaa vuodessa. Tämä tosin lienee yläkantissa Odenkin mainitsemista syistä, joten ehkä se 200 miljoonaa vuodessa on oikea luku.
Sinänsä summa on ihan handlattavissa. Jos sitä ei haluta suoraan veronmaksajilta ottaa, se voitaisiin myös hoitaa ihan AY-yhteistyönä. Sovitaan, että palkankorotus on 0,5 %, josta 0,2 % korvamerkitään tähän tarkoitukseen ja 0,3 % maksetaan rahana. Kertaoperaatio riittää. Tosin siinäkin ratkaisussa maksaja on osin väärä (palkansaajat koko kansan sijasta).
Jotta sijaisen voisi ottaa, sijaisen pitäisi olla pätevä. Segregaatio tulee paljolti jo koulutuspohjasta. Koulutetun nuoren naisen tilalle ei oteta peruskoulupudokasta nuorta miestä. Eikä diplomi-insinöörin tilalle yleensä oteta valtiotieteen maisteria.
Suomessa on lopulta varsin vähän sellaisia tehtäviä, joihin hakee tasaisesti miehiä ja naisia yhtä hyvällä kokemuksella ja koulutuksella. Alat ovat voimakkaasti sukupuolittuneet, mikä lopulta tekee työpaikoista kilpailemisesta yllättävänkin paljon miesten välisen tai naisten välisen.
Tästä syystä perhevapaiden pätkätöistä on vaikea päästä etenkään naisvaltaisilla aloilla eroon. Ainoa tapa saada niiltä osin pätkätöitä vähenemään on jättää työnantajalle mahdollisuus irtisanoa perhevapaan nauttija sillä perusteella, että samaan tehtävään on tehty toisen ihmisen kanssa toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, eikä paluuhetkellä työtä ole tarjota.
Eikä tämä ole enää mikään naisten ongelma pelkästään. Nuoret miehetkin pitävät perhevapaita, ja määrä tulee kasvamaan. Mitä enemmän nämä haittaavat työnantajan toimintaa, sitä enemmän nuorille miehillekin tulee erilaisia pätkätyösuhteita. Nettotulos ei ole nuorten perheiden kannalta kovin hyvä, joten on ihan hyvä pohtia erilaisia kompensointimahdollisuuksia.
Tulipahan muuten mieleen, että kertakorvauksen määrään liittyvää problematiikkaa voisi vähän lievittää sillä, että sen määrittäisikin työntekijän palkan kautta. Korvaus olisi vaikkapa kahden kuukauden bruttopalkka.
Palkalla ja työvoiman saatavuudella on tietty korrelaatio, joten oletettavasti pienipalkkaisissa tehtävissä työvoiman korvaaminen on helpompaa.
Todellisuudessa tuossa lienee vielä progressiota (pienipalkkaisissa tehtävissä perehdytys on nopeampaa JA kuukausipalkka on pienempi), mutta se johtaisi aika outoihin tilanteisiin vaikkapa opettajien ja lääkäreiden kohdalla (hyvä palkka, nopea perehdytys).
“Tulipahan muuten mieleen, että kertakorvauksen määrään liittyvää problematiikkaa voisi vähän lievittää sillä, että sen määrittäisikin työntekijän palkan kautta. Korvaus olisi vaikkapa kahden kuukauden bruttopalkka.”
Tämäkin on perusetlu ehdotus. Oleellista kuitenkin on, että pienelle yritykselle välittömät kustannukset(lomapalkka yms.), vaikka suhteellisen pienetkein voivat olla ylivoimaiset, semminkin kunne yleensä kertautuvat.
Pari huomiota:
- pitäiskö tässä huomioida jotenkin se, että monet naisvaltaset alat painottuu julkiselle sektorille? Julkinen sektori lienee aika hyvä hyvä riskin kantaja raskauden kaltasten liiketoimintaan liittymättömien riskien osalta. Mies- ja naisvaltaisten työnantajien välisen riskin tasaamisen sivuvaikutuksena riskiä siirtyis samalla julkiselta sektorilta yksityiselle.
- sukupuolisegregaatio työelämässä lienee jotain, mistä eroon pääsemistä pidetään suht yleisesti poliittisena tavoitteena. Kohtalaisen helppo nähdä, kuinka ehdotettu muutos entisestään vähentäis kannustimia palkata miehiä naisvaltasille aloille. Voi myös olla että sillä kertakorvauksella olis kaikkein eniten merkitystä just niillä kohtalaisen matalapalkkaisilla aloilla, joilla työskentelee paljon naisia. Siten nettovaikutus vois olla segregaatiota lisäävä, vaikka kannustimet naisten palkkaamiseen lisääntyiskin joillain miesvaltaisilla aloilla. (tämä ei ollut argumentti segregaation vähentämisen puolesta. Pidän avoimena kysymyksenä mikä on optimaalinen määrä segregaatiota työelämässä)
- nuoret miehet ei kokonaisuutena taida olla erityisen hyvässä asemassa työmarkkinoilla. Ymmärtääkseni nuoria miehiä on työttöminä ja syrjäytyneinä enemmän kuin nuoria naisia. Huonontaisko tää muutos joidenkin nuorten miesten tilannetta entisestään?
Työvoimasta on n 15 % määräaikaisia , naisista n 18 % ja miehistä 12 % ero vastaa n 60000 henkeä.
Määräaikaiisita enitne on hyvin nuoria, 15–19-vuotiata ja määräaikaisten määrä romahtaa hyvin jyrkästi 30 ikävuoteen mennessä ja tippuu reilusti alle kaikkien työntekijöidne keskiarvon.
Kun ensisynnyttäjien keski-ikä on lähellä 30 vuotta niin tilastot eivät aukottomasti todista , että synnyttämisen kulut estäisivät työsuhteiden vakiintumista.
Enemmänkin nasten pätkätyöläisyyttä selittää tuo töiden jakaantuminen nais-miesaloihin.
Naisaloilla perhevapaat lisäävät sijaisten tarvetta ja sijaiset ovat määräaikaisia ja naisia
Nuorten pätkätyöläisyys on oma valinta: 15–19 ‑vuotiaista 63 %, 20–24-vuotiaista 36 % ja 25–29-vuotiaistakin vielä 26 % halusi pätkätyön.
Kokoaikatyötä halusivat vain 26 %, 37 %, 45 %
Eli pätkätyöläisyydestä pitäsi puhdistaa pois vapaaehtoinen pätkätyöläisyys
Kannatan tuollaisenakin, mieluiten kuitenkin miehiä tasa-arvoisesti koskevana (esimerkiksi käytetyn subjektiivisen poissaolo-oikeuden pituuden perusteella epälineaarisesti). Vastaväite vetoaisi siihen, että miesten syrjintä lapsentekoiän perusteella on niin vähäistä, että epäsymmetrinen puuttuminen vain naisiin on perusteltua.
SAK:n ja EK:n saaminen tämän taakse voi olla vaikeaa, koska ne suosivat miesvaltaisia aloja monin tavoin.
Ellei tämä synny nykyriihessä, vaatinee melkoisen kansalaispainostuksen toteutuakseen. Mitenkähän sen saisi aikaiseksi?
Idea ja asia ovat sinänsä kohdallaan sanavalinnoissa vain häiritsee ITSE ELÄMÄN NÄKEMINEN TUOTTAVUUDEN ESTEENÄ ihan kuin me eläisimme kansantaloutta varten. Lisäksi elämästä näyttää koituvan yrittäjille ikävää RISKIÄ ja poikkeamat uraputkessa “vähentävät naisten työpanoksen kansantaloudellista arvoa”. Joskus tuntuu että “kirjat” pitäisi polttaa, byrokratia lakkauttaa, antaa firmojen kaatua rauhassa ja aloittaa kaikki ihan uudelleen perusasioista. On mies ja nainen ja tulee lapsia ja tarvitaan ruokaa, suojaa ja rakkautta!
Andy
Olet oikeassa. Lisäksi työpaikka ja taloudellinen turvallisuus olisivat ihan kiva jmuttu.
Tuosta on vaikea olla muuta kuin samaa mieltä.
Mutta jos talouden realiteetit tarjoavat vain rajallisen määrän vakinaisia työpaikkoja, vanhemmuuden erityinen suojaaminen lainsäädännöllisesti lisää pätkätöitä ihan väistämättä. Aika usein asia kiertyy sitten siihen, että vakityössä oleva Tiina voi perustaa perheen, mutta Tiinan sijainen Maarit ei voi, koska hänellä ei ole taloudellista turvallisuutta.
Miksi perhettä vielä perustamattomalla olisi pienempi oikeus vakityöhön kuin perheen perustaneella? Tämä on yksi niistä mekanismeista, joka pitää lisääntymisikää korkealla, kun perhe perustetaan vasta vakityön saamisen jälkeen. Ja sen vakityön saa vasta myöhään, koska sitä edeltää pitkä rivi äitiyslomasijaisuuksia.
Toisaalta niitä vakinaisia työpaikkoja ei ilmesty kansantalouteen mistään ilmasta lisää mahtikäskyllä — ellei niitä sitten tehdä julkiselle puolelle. Vanhempainetuudet voivat olla sosiaalisesti hyvinkin tärkeä — jopa lähes välttämätön — asia, mutta yrityksille ja työpaikkojen syntymiselle ne eivät ole kovin hyvä juttu.
Isien vanhempainetuuksien paraneminen ja niiden laajempi käyttö tulee parantamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa työnantajien silmissä niissä töissä, jossa nuoret miehet ja naiset kilpailevat samoista työpaikoista. Samalla se tulee heikentämään kaikkien nuorten miesten mahdollisuuksia vakinaiseen työhön. Tässä on sellainen ikävä vaihtoehto, että kohta perheenperustamisessa odotetaan sitäkin, että isäkandidaatilla on vakityö.
En väitä tietäväni, mikä olisi oikeasti paras toimintamalli. Nykyinen kehitys kuitenkin voi viedä nuoria perheitä entistä hankalampaan tilanteeseen, jos asioihin ei löydy hyviä ratkaisuja. Ratkaisu “otetaan työnantajan pussista” heikentää väistämättä työllisyyttä. Ja ehkä ratkaisu “palataan 50-luvulle” on sekin vähän huono.
tähän on kuten kirjoittaja totesikin niin helppo ratkaisu:KAIKKI työnantajat maksavat yhteiseen “pooliin“summan joka korvaa äitiyden aiheuttamat välittömät kustannukset.
tämä ei ole kolmikanta kysymys vaan hallitus päättäköön asian.(koska miesvaltaiset liitot/työnantajat eivät siihen suostu—-yritetty on)
siihen lapsen tekoon kun kuitenkin vielä tarvitaan meitä miehiäkin.
Miksi juuri työnantajien pitäisi maksaa etuudet ja niistä aiheutuvien vahinkojen korvaukset? Hehän ovat koko ongelmassa se primäärikärsijä, työntekijät toissijainen (jotka kärsivät siksi että työnantajat kärsivät ja reagoivat ongelmiinsa), ja vasta sitten kaikki muut.
Ei nainen tarvitse vakityötä että voi perustaa perheen. Meidän perheessä vaimo opiskelee ja minä tuon leivän pöytään.
Kysehän on siitä, että halutaan elää materiaalisesti mahdollisimman mukavasti ja sen takia tarvitaan kahden ihmisen tulot. Siksi odotetaan vakityöpaikkaa ennen perheen perustamista. Kahden opiskelijan nuoret perheet todistavat, että vakituinen työpaikka ei ole mikään pakollinen edellytys lasten hankkimiselle.
Eli minusta on hölmölä argumentoida kuten Andy argumentoi, että elämä on muka jotenkin alistettu tuotannolliselle työlle. Kun perheet _itse_ tekevät sen omilla valinnoillaan. Tottahan tarvitaan kaksi keskipalkkaista työpaikkaa, mikäli halutaan tilavassa asunnossa. Toki tarvitaan kasi hyvätuloista työpaikkaa, mikäli halutaan asiu pk-seudulla edes keskikokoisessa asunnossa.
Mutta ei tarvita kovinkaan kummoista työpaikkaa, jos kelpaa vähän pienempi asunto jostain ei niin suositulta alueelta.
Törkeästä pahoinpitelystä saa noin 50 päiväsakkoa eli ehkä tonnin sakkoa. Jos tulee raskaaksi ilman että on ensin ollut vähän aika työssä, siitä rangaistaan joka kuukausi tuon tonnin.
Hmm, tämä pistää miettimään. Onko toistuvat määräaikaisuudet todella perheen perustusta lykkäävä merkittävä tekijä? Painottaisin sanaa merkittävä. Tätä kuulee toisteltavan, mutta en kyllä muista törmänneeni mihinkään todelliseen näyttöön. Tämä tulkinta ei myöskään vastaa omia kokemuksiani.
En siis kiistä, etteikö kyse olisi tasa-arvo-ongelmasta, mutta kiinnostaisi saada faktaa pätkätöiden vaikutuksen suuruudesta perheen perustamisikään.
Ihan oikeasti uskot, että julkisektorin organisaatioilla ei ole omia budjettejaan ja että palkkakuluihin on erityinen vAltionvarainministeriön avoin piikki?
Kiitos täsmennyksestä, olisi pitänyt kirjoittaa työnantajamaksuista, laskin siis eläkkeet tuohon mukaan.
Miksei näinkin. Olennaista tässä on nyt minusta se että vanhemmuuden kustannusten jakamisessa puhutaan kuitenkin suhteellisen pienistä summista. Ja toisaalta tämän ongelman sivuvaikutukset ovat hyvin huomattavia, vaikkakin vaikeasti määrällistettävissä.
Väitän että nuorten naisten työuupumuksissa, sairaseläkkäisessä, ja niin edelleen on erittäin merkittävä tekijä työelämän kaikin puoleinen epävarmuus. Vauvalaskun arpominen mielivaltaisesti työnantajilla on tässä yksi keskeinen tekijä, koska se toimii efektiivisesti verona nuorten naisten vakituisille työsuhteille, tai edes työsuhteille. Varmaan jossain määrin myös lisääntymisikäisten miestenkin kohdalla. Inhimillisestä puolesta puhumattakaan, tässä on kyse ihan eri dekadin taloudellisista vaikutuksista työmarkkinoiden toimintaan ja työllisyyteen, kuin asiaa korjaavassa vanhemmuuden kustannusten jakamisessa.
Uskon, että tuotannolistaloudellisista syistä irtisanomiset hoivasektorilla ja terveydenhuollossa ovat mitättömän pieni asia.
VTT:lla toki voi loppua rahat, mutta ne ovat miesvoittoisia aloja.
Tai käänteisenä, jos on niin tyhmä, että palkkaa nuoren naisen (tai nykyään myös miehen) suoraan vakituiseen työsuhteeseen, myös siitä saa ainakin tonnin kuussa sakkoa?