Hollannin pyöräilysuurlähetystö (Dutch Cycling Embassy) suoritti lähetystyötään pyöräilyn ilosanomaa levittäen perjantaina suurlähettilään residenssissä Kaivopuistossa. Paikalle oli kutsuttu virkamiehiä ja luottamusmiehiä eri puolueista. Kokoomuslaisia ei paikalla näkynyt.
Aloitetaan ikävistä uutisista. Hollannin erinomaiset pyöräilyolosuhteet eivät ole sellaisenaan siirrettävissä Helsinkiin, enkä puhu nyt kolmesta talvikuukaudesta. Hollannin kaupungin ovat mukautuneet pyöräilyyn, koska pyöräily oli 1930-luvulla ennen autoistumista pääasiallinen kaupunkien sisäisen liikenteen kulkumuoto.
Toiseksi pyöräily soveltuu ehyeen kaupunkirakenteeseen, jossa matkat ovat lyhyet ja joihin autot eivät oikein sovi. Helsingin seutu on Euroopan mittakaavassa äärihajautunut. Niinpä pyöräily on kantakaupungin sisäisessä liikenteessä lumettomana aikana jokseenkin tasoissa autoilun kanssa, mutta kantakaupungin ulkopuolella kovin paljon vähäisemmässä osassa. Joskus vaikuttaa siltä, että ratikka-Helsinki on muutenkin eriytymässä henkisesti esikaupunkien Helsingistä.
Kehitys Amsterdamissa oli 40 vuotta sitten aivan veitsen terässä. Paikallinen Smith-Polvinen –suunnitelma käänsi sielläkin päät: tätä me emme halua. Ratkaiseva suurta kaupunkimotaria koskeva äänestys vuonna 1971 päättyi yhden äänen enemmistöllä motaria vastaan ja koko kaupungin liikennepolitiikka otti uuden suunnan. Tuon suunnitelman oli muuten tehnyt Yhdysvalloissa asuva suomalainen liikennesuunnittelija, jonka nimi meni minulta ohi korvien.
Tiiviissä kaupungissa fillaria puoltaa sen vaatima vähäinen tila ja suuri kapasiteetti. Eräässä risteyksessä oli laskettu, että 20 auton päästäminen valoista läpi vie 40 sekuntia, kun kymmenessä sekunnissa risteyksen ylittää 50 fillaria. Ero on siis kymmenkertainen.
Hollannissa fillarilla voi melkein kaikkialla ajaa myös kiellettyyn ajosuuntaan. Meillähän tämä on mahdollista vain Fredalla ratikan ansiosta, mutta muuten liikennesäännöt kieltävät sen.
Uusia pikkukaupunkeja suunnitellaan niin, että kaupunki lohkotaan sektoreihin. Sektorista toiseen ei autolla pääse kuin kehätien kautta. Fillarissa sen sijaan pääsee suoraan. Näin kaupunkien sisäinen autoliikenne jää vähäiseksi. Kaupungeissa on paljon katuja, joissa pyöräilijät voivat ajaa autojen seassa keskellä katua. Autollakin saa ajaa, mutta niin hitaasti, ettei autolla ole tarvetta ohittaa fillaria, eikä se ole mahdollistakaan.
Kun meillä on vähän vaikeuksia päättää, miten pyöräily järjestetään Helsinginkadulla, tuli mieleen, että poistetaan sieltä jalkakäytävätkin. Hollannissa on paljon tällaista ”shared space –suunnittelua, jossa katutila on yhdessä tasossa ja kaikki liikennemuodot saavat mennä missä vain. Autot ajavat luonnostaan hitaasti. Tämä anarkistinen olotila on vähentänyt onnettomuuksia selvästi. Paljon Helsinginkatua suurempiakin liikennemääriä on saatu tällaisesta läpi.
Meidän tieliikennelakimme ei oikein taida taipua shared space –ajatteluun, vaikka onhan meillä pihakatumme. Stockan kellon kohdalla Aleksilla meillä on sovellettu tällaista lain rajamailla olevaa järjestelyä. Siinä ei ole suojatietä, joten lakia tiukasti tulkiten siinä ei saisi Aleksia ylittää. Jos siinä olisi suojatie, siinä olisi pakko olla valot, jotta ratikka voisi yleensä milloinkaan ylittää suojatietä. Se taas hidastaisi sekä ratikoiden että jalankulkijoiden kulkua tavattomasti. Nyt kaikki sujuu hyvin. Jalankulkijat ylittävät kadun milloin ja mistä vain, mutta väistävät ratikkaa.
Hollantilaiset olivat katsastaneet Helsingin pyöräilyoloja. Vähän hävetti kun kuvia vertaili Amsterdamista otettuihin. Paljon saimme hyviä neuvoja yksityiskohdissa. Jokaisen kohdalla oli halu taputtaa. Kaksi mielenkiintoista neuvoa tuli, jotka vastasivat minunkin ajatuksia.
1) Museokatu: älkää tehkö mitään. Kun liikennettä on näin vähän, fillarit voivat ajaa autojen seassa.
2) Laivurinrinne (kuvassa) Miksi tässä on pyörätie? Jos teillä on konflikti pysäköintipaikkojen ja pyöräteiden välillä, poistakaa turha pyörätie ja antakaa tila pysäköintiin.
Lautakunta antoi jokin aika sitten suunnitteluohjeen, ettei asuinkaduille, joilla on 30 km/h nopeusrajoitus, pidä laittaa pyöräteitä pyöräilyä hankaloittamaan. Tätä on Hollannissa noudatettu jo kauan.
Tuota kiellettyn ajosuunnan sallimista en kyllä käsitä. Pyörän etuna kun on se että sitä voi myös taluttaa, toisin kuin autoa.
Turhat liikennevalot on myös asia jota olisi syytä miettiä — ne ovat sekä aika- että rahasyöppöjä. Autoilijana ja kevytliikkujana on yhtä turhauttavaa odotella monimutkaisen valokierron tikittämistä kun sekä autot että risteävät jalankulkijat seisovat risteyksen yhdessä osassa pitkät tovit paikallaan odottamassa että kokonaan toiseen suuntaan tulisi punaiset.
Ja nopeudetkin laskevat jos risteykseen pitäisi hidastaa varomaan oikealta tulijoita sen sijaan että kiihdyttää pikkusen lisää neljästäkympistä ettei vaan jää jumiin seuraaviin valoihin.
Anarkiaa ja ratikoita. Kannatan.
Kyllä stokkan kohdalla saa ylittää Aleksin. Tien saa ylittää jos suojatietä ei ole lähellä. Oikeus tietysti ottaa kantaa mikä on ‘lähellä’, joten pieni riski siinä on.
Jussi
Koetapa ylittää Mannerheimintie keskeltä korttelia, kun suojatielle on 30 metriä.
Onko joku saanut tuosta sakon? Ei se ehkä fiksua ole, mutta ei välttämättä laitontakaan. (Siitä on joskus takavuosina saanut sakon, että on pomppinut sporapysäkin aidan yli ajotielle Manskulla.)
Tuo on aivan järkyttävän hyvä vinkki että pyörätiet pois jos nopeusrajoitus 30km/h.
Kantakaupungissa pyörällä jopa kätevintä on liikkua liikenteen seassa sen sijaan että ajaisi pyöräteillä.
Olisi todella hyvä, jos pyörät ohjattaisiin hiljaisilla 30 km/h tai hitaammilla pikkukaduilla ajoradalle. Tuntuu vain siltä, että Suomessa asenteet ovat sellaisia, että autoilijat haluavat pyöräilijät pois ajoradalta häiritsemästä (pyörähän häiritsee jo olemassaolollaan) ja pyöräilijät taas ajavat jalkakäytävällä, vaikka vieressä olisi vähäliikenteinen ajorata, jolla pystyisi ajamaan jalkakäytävää nopeammin.
Asenteita pitäisi vielä saada muutettua sellaisiksi, että kuorman purkaminen tehdään mukisematta ajoradalta käsin sen sijaan, että tukitaan jalkakäytävä ja pakotetaan jalankulkijat kiertämään ajoradan kautta. Kannattaa seurailla esimerkiksi Sörnäisissä Kurvin keskustan suunnan bussipysäkkiä. Siinä näkee säännöllisesti kapealle jalkakäytävälle pysäköityjä autoja, jotka tutkkivat jalkakäytävän ja estävät pysäkin tehokkaan käytön, joka taas johtaa koko liikenteen tukkiutumiseen. Oman kokemuksen mukaan pysäköinninvalvontaan ei kannata soittaa, koska pysäköinninvalvojia ei tule paikalle edes tuollaisissa törkeissä tapauksissa.
“Kun meillä on vähän vaikeuksia päättää, miten pyöräily järjestetään Helsinginkadulla, tuli mieleen, että poistetaan sieltä jalkakäytävätkin. Hollannissa on paljon tällaista shared space –suunnittelua, jossa katutila on yhdessä tasossa ja kaikki liikennemuodot saavat mennä missä vain.”
Helsingissä tällaista ratkaisua, jossa kaikki kulkevat kadulla samassa tasossa (=ajoradalla), löytyy lähinnä pientaloalueiden asuinkaduilta. Joilla se tuntuu toimivan oikein hyvin.
Entistä parempi siitä tulee kun otetaan Helsingissä mahdollisimman laajasti käyttöön 30km/h taajamanopeusrajoitus. Tilaa säästyy kun ei tarvita niin paljoa pyöräteitä.
Joo, voisi aloittaa vaikka Bulevardi — Etelä-Esplanadi ‑linjan eteläpuolelta jossa ei ole kuin muutama hassu katu ja toistaiseksi rakentamaton Hernesaari jossa suuremmat nopeudet ovat perusteltuja.
Milloinkohan Hollannin kanavalaivurit, tulevat puukengissään Stadiin pitämään klinikkaa? Tänne kannattais kaivaa kanavia, saatais kalliita rantatontteja, niinkuin Uutelassa jo on. Ehkä Hollantilaisilla on joku hyvä niksi takataskussa, miten jäätyneillä kanavilla voi liikkua. Ehkäpä hevosella tai rekalla, molempia siellä taitaa olla “miljoona“kertaa enemmän kuin Suomessa.
Jos Suomenlahdella olisi liikennemerkkien ja sääntöjen viidakko, niin “kapteenittomien” laivojen haverit olisivat ehkäpä päivittäisiä.
Sellaisilla parkkialueilla, jossa liikenne on merkki- ja kaistaohjattua on vaarallisempaa, kuin sellaisilla parkkipaikoilla joissa autoa ajetaan ottamalla huomioon muut pikemminkin kuin liikennemerkit.
Euroopassa oli kokeilu, jossa seitsemän kaupunkia riisui katuja ja alueita liikennemerkeistä. Niissä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuus parantui. Kaaos toi turvallisuutta.
Luin tästä joitakin vuosia sitten ja nyt se muistui heti mieleeni. Ajattelin silloin jo, kuten alussa kirjoitin.
Löysin linkkejä ko. kokeiluun. Tässä on yksi:
http://tinyurl.com/9jzacwy
Myös Ranskasta löytyy katuja, joilla saa fillarilla ajaa “väärään suuntaan”. Merkinnät simppeleitä ja ratkaisu on toimiva. Vaatii Suomessa pienen lakimuutoksen. Muutama kuva Rennesistä toissa syksyltä:
http://hannuoskala.fi/2011/10/oon-ma-syony-rennieta-rennesissa/
Hmm, ainakaan Saloa ei kannata ottaa malliksi: täällä on hyvin pyöräteitä, mutta niitä ei juuri käytetä kun pyöräilijät ajavat johdonmukaisemin kadulla keskustan ulkopuolella, ja siirtyvät jalkakäytävälle keskustassa. Autojen seassa pyöräilijä eivät halua ajaa, kun katuja on kavennettu jotta näyttäisi että on paljon liikennettä, eikä kaventamisen tilaa ole annettu pyöräilijöille koska keskikorokkeena se on lumenhoidolisesti hankalampi ja siksi lisää osaltaan liikenteen tuntua. Toisaalta keskustassa on katuja joissa kavennus on annettu pyöräilijöille mutta silloin pyöräilijät ajava siinä kavenuksessa, ja pyöräilijöiden tilalla on tyhjää tilaa. Sanalla sanoen: täällä pyöräilijä on jalankulkija. He oiletavat että heille annetaan tilaa kun he loikkivat jalkakäytäviltä, kärkikolmiota korvallaan väistäen, suojatielle.
Osmo. Koetapa joskus käyttää järkeäsi: Aleksi on osaksi kävelykatu ja sillä sallitan käytännössä vain hidas taksi- ja huoltoliikenne raitovaunujen lisäksi. Manneheimintie on rv-kaistat huomioonotytaen 6‑kaistainen pääväylä, jolla ajonopeus on 50 jm/h. Keskinopeus 30 km/h, autolla.
Minä taas olen sitä mieltä että pyöräiy toimii parhaiten siellä missä ratikka ei kulje, eli lähiöissä joissa on kunnolliset leveät kevyen liikenteen väylät erotettuna kaduista tai jossa ei ole, liikenne on niin hiljaista että voi yöräillä turvallisesti.
Jos tarkoitetaan Hämeentieä Kurvin kohdalla, niin ajoradalla on pysähtymiskielto. Toisaalta jalkakäytävä on ko kohdalla 4 m leveä, eikä ainakaan päiväsaikaan kävelijöitä juuri näy.
Kuulun itse niihin roistoihin, jotka ovat psyäköineet auton hetkeksi tähän kohtaan, tietnkän en bussipyskin kohdalle mm. viedäkseni kirja-avustusta Rauhanpuolustajille.
Käsittääkseni Hgin pyöräinsinööreillä oli halua jopa poistaa pyöräteitä lähiöistä siellä, missä nopeusrajoitus on 30km/h. En ole ehdotusta nähnyt, minne lie hävinnyt?
Vaikka pyörätie on turha, sen poistaminenkaan ei ole ilmaista.
Ei ole kävelykadun liikennemerkkiä, ei ole kävelykatu. Ihan tavallinen katu, jolla on taksit, pyörät ja ratikat sallittu ja kävelijöiden on käytettävä jalkakäytäviä.
Jalkakäytävä länsireunalla on heti Helsinginkadun eteläpuolella vain 3 metriä leveä, myös pysäkin kohdalla. Jos siihen pysähtyy henkilöauto (2 m peilit taitettuna), kaksi lastenvaunua (>60 cm/kpl) ei mahdu kohtaamaan ja jalankulkukin on tosi ahdasta. Hyötyajoneuvot on vielä leveämpiä.
onko näistä pyöräteiden poistoista vielä kotimaisia kokemuksia? pyöräilyn kannalta onnistuminen on paljolti kiinni autoilijoiden liikennekulttuurista, joka kaikissa näissä esimerkkimaissa on aivan erilaista suhteessa pyöräilyyn. mielestäni meillä on nykyäänkin 30 teitä, joilla pyöräily on vastenmielistä autojen porhaltaessa ohi hyvin pienillä virhemarginaaleilla varsinkin näin talvella. silloin kun puolestaan ajaa keskellä kaistaa tullaan takapyörään kiinni ja on mulle hämeentiellä joskus torveakin soitettu.
siis voi tuossa pyörätien poistossa käydä niinkin että sen sijaan että autoilijat hidastaisivat kiltisti pyöräilijöiden nopeuksille, tuleekin pari kolhittua pyöräilijää, jotka kyllä sen jälkeen antavat esimerkkinä kaikille muillekin kanssafillaristeille perusteen siirtyä kansoittamaan jalkakäytäviä.
Hieman määritelmäkysymys. 70-luvun pieruna olen tottunut pitämään Alekisa maan ensimmäisenä kävelykatuna. Oleellista on, etä tavallinen ha-liikenen kielletty (lukuunottamatta ajoa Fabianinkadulta senaaintorille) ja kadun voi kävellen käytännössä ylittää mistä tahansa.
Keskustelu lähti liikkeelle siitä, että kaupunkisuunnittelussa on osattu suhtautua Aleksiin järkevästi, vaikka tiukka laintulkinta sellaisena, kun se on lakiin kielletty, tarkoittaisi, ettei Stockan kohdalla saisi katua ylittää. Olemme kai kaikki sitä mieltä, että nykykäytäntö on hyvä. Sama koskee Aleksin ylittämistä muuallakin. Kun ylittäminen on periaatteessa kiellettyä, jalankulkija väistää ratikkaa. Väistääkö myös luvatta Aleksilla ajacvaa autoa on jo toinen kysymys.
Ja koska autoilijat eivät itse yleensä välitä ja valvonta ei toimi, tämäkin tulisi ratkaista ennaltaehkäisevästi fiksun kaupunkisuunnittelun keinoin.
Edellleenkin on mahdollista suunnitella toimistotaloja, vammaisasuntoja ja päiväkoteja niin että rakennukseen oleellisesti kuuluville säännöllisille ja raskaille logistiikkatoiminnoille ei ole varattu muuta tilaa kuin jalkakäytävä pääoven edessä.
Työn raskauttamat jakeluliikennöijät eivät ota yhtään ylimääräistä askelta, varsinkaan jos on se kuorma työnnettävänä. Sama koskee pikkulasten vanhempia.
Miksi tätä kieltäydytään ottamasta huomioon kaavoituksessa samaan aikaan kuin asumiseen liittyvät paikat on pakkonormitettu reilusti yläkanttiin?
Jos nykykaupunkisuunnittelijoilla olisi yhtään häpyä jäljellä he joutuisivat kulkemaan pussi päässä kaupungilla jotta välttyisivät näkemästä oman kätensä jälkiä.
Eikös aleksilla ollut 70-luvun alussa vain tilapäinen kävelykatukokeilu ja nykytilanne ei ole sen suora perillinen vaan myöhempien aikojen suunnittelua?
http://www.asfalttiajaauringonkukkia.fi/haku/loskainen/ser110214#contentwrapper
Helsingin ensimmäinen varsinainen kävelykatu oli kai Isoroba?
Ehkä on syytä väistää myös autoa, koska jalankulkija tuskin voi kävellessään havaita, onko auto luvatta liikkeellä vai onko kyse vaikkapa huoltoajosta.
Hämeentie on huono esimerkki. Jos liikennemäärät ovat sitä luokkaa, hyviä raskaampaa ja kevyempää liikennettä yhdistäviä ratkaisuja ei ole tarjolla. Torvea soittavan autoilijan osalta tietysti tilanne on se, että siellä on kaksi torvea kytketty samaan nappiin… (Ja eikös ole vielä niin, että Hämeentiellä sillä kaistalla ei pitäisi edes olla yksityisautoja?)
Yleensä kuitenkin nuo kolmenkympin tiet ovat yksiajorataisia pienehköjä teitä ja katuja, joissa on yksi kaista suuntaansa. Niillä voi olla myös pysäköityjä autoja, eikä tien leveys välttämättä aina riitä edes kahden auton vastakkaintulemiseen ilman erityistä väistämistä.
Tällaisille kaduille pyöräteiden tekeminen tuntuu pyöräilijän näkökulmasta melkein kiusanteolta. Samaan oireyhtymään usein kuuluu myös se, että risteykset ovat rakennejärjestelyiltään sellaisia, jotka houkuttelevat tai pakottavat autoilijat ajamaan suojateiden ja pyöräteiden jatkeiden päälle. Tuohon vielä päälle muutama ylikasvanut pensasaita tai lumikinos, niin pyöräilijä ajaa korttelin, pysähtyy kuikuilemaan, luimistelee yli, ajaa korttelin, pysähtyy kuikuilemaan, luimistelee yli, jne.
Pyörätiet ovat ihan hyviä, silloin, kun niille voidaan järjestää pyöräilyn tarvitsemat näkemät. Ne puolustavat paikkansa myös pyöräilijöiden erottamisessa vilkkaasta liikenteestä, esimerkiksi pyöräilijöiden kulkeminen ajoradalla vaikkapa Mannerheimintiellä, Hämeentiellä, Mäkelänkadulla tai Hesarin länsipäässä ei ole kovin optimaalinen ratkaisu. (Kokenut pyöräilijä selviää Hämeentiellä, mutta järjestelyjen pitäisi sopia sille 12-vuotiaalle koululaiselle ja 73-vuotiaalle eläkeläisellekin.)
En nyt millään löydä sitä tapausta verkosta, mutta se on aiemmin ollut esillä, että oikeudessa on vuosia sitten käsitelty tapausta, jossa arvioitiin olisiko jalankulkijan pitänyt käyttää 30 metrin päässä ollutta suojatietä, eli oliko se “lähellä”, ja se oli lähellä. Muita etäisyyksiä ei ole “testattu”, eli kukaan ei lopullisesti tiedä miten kaukana suojatien pitää olla, että se ei olisi “lähellä”, ja kadun saisi ylittää muualta. Aleksanterinkadulla Stockan edustalta on n. 45 metriä suojatielle Mannerheimintien risteyksessä, ja pikkusen enemmän Keskuskadun risteyksessä olevalle suojatielle.
Väistää, jos haluaa
pysyä terveenä. — Auto vuorostaan väistää, jos ei halua poliisen tulevan joskus ratsaamaan liikenenttä.
En tosin tällaisena landepaukkuna juuri flaneeraa Aleksilla, mutta enpä juuri muista nähneeni siellä luvattomia henkiöautoja. — Tjaah. kerran olen luvatta vienyt tuttuni Aleksin varrella olevaan raflaan. Tulkitsin itseni taksiksi.
Puhuin Hämeentiestä. Toinen seikka on, etä muistaakeseni ko kohdalla Hesarilla on ajoradan vieresä parkkipaikkoja. Kyllä kahdet lastenvaunut voivat sivuuttaa, kun toinen malttaa odottaa.
Ilman sujuvaa jakeluliikenenttä ei ole niitä kaivattuja kivijalkakauppoja.
terve,
Surkeaa keskustelua. Asun Brasilian Resendessä (RJ). Ylitän joka päivä kävellen katuja joilla on kuusikaistainen autoliikenne. Näytän vain kädellä että nyt menen tästä. Totta helevetissä annatetaan tilaa. Ja niin annan itsekin kun satun olemaan autolla liikkeellä. Sellaista sen pitäsi olla.
t. Mikko
Ajatus siitä, että jalankulkija väistää pääsääntöisesti aina autoa, on yksi niitä asioita joita meidän pitää muuttaa ajattelussamme. Autoliikenteelle pitäsi varata perusverkosto, eli päätiet joilla liikkuminen kaupungiosasta toiseen olisi sujuvaa. Mutta heti kun poistutaan pääväylältä liikenne muuttuisi hitaammaksi ja katutila olisi varattu tasavertaisesti kaikille.
Esimerkiksi alakomaissa on asuinalueita joiden kaikki liikenneväylät on kevyenliikenteenväyliä, joissa autoilu on sallittu erityistä varovaisuutta noudattaen.
Niin minäkin, siitä kohdasta johon jonkun muun viesti viittasi. Hämeentien länsireunan jalkakäytävä Helsinginkadun eteläpuolella, kohdassa jossa on pitkä bussipysäkki ja muutamia pikkuliikkeitä. Jalkakäytävä levenee vasta siellä korttelin eteläpäässä. Kukaan ei ole tässä viitannut Helsinginkadun jalkakäytäviin. Jakeluauton leveys on helposti 2,25m + peilit, siinä tulee yhdelläkin vaunulla (tai vaikka pyörätuolilla) tosi ahdasta tai mahdotonta.
Kuulostaa hyvältä idealta, mutta entä liikuntarajoitteisten, vanhusten ja muiden erityisryhmien turvallisuus? Siinä on äkkiä virkavirhe jos Suomessa ei huomioi näitä.
Malttaminen, vapaaehtoinen väistäminen ja kohteliaisuus on eri asia kuin jalkakäytävän tukkiminen kaksi metriä leveällä möhkäleellä.
Joskus autoilijat hurskaasti ihmettelevät että voivoi kun Suomessa tuijotetaan sääntöjä pilkuntarkasti vaikka pitäisi olla mannermaisen joustava. Tarkoittaen kuitenkin yleensä sitä että kevyemmät ja pelokaammat väistäköön kun minä vaan tulen täältä, halusitte tai ette…
Pakottamalla ei saa joustavuutta.
(Kokonaan eri asia on se että niitä tavaroita kuitenkin pitää joskus kuljettaa ja tilaa siihen ei kuitenkaan ole varattu eli liikennesuunnittelija pesee kätensä tosielämästä ja pakottaa eri liikennemuodot riitelemään keskenään..)
Olemme asioista oleellisesti samaa mieltä. Olen pannut merkille, ja niin myös tuttuni, että muuatamsa vuodesa autpoilijoiden huomaavaisus sekä tosiaan että jalakulkijoita kohtaan on lisääntynyt.
Eilen menin kaupunikiin autolla, koska minulla oli mukanani kuljetettavaa. Samalla hetkellä, kun suljin auton oven muutuin autoilijasta jalankulkijaksi. Osaan ehkä nähsä asioita eri puolilta tuulilasia.
Huomasin, että Ruoholahdenkadulla, juuri ennen Albertinakdun risteystä, oli siirtolava pysäköity jalkakäytävlle. Sille ei ollut mutua järkevää paikkaa (sillä kohdalla ajorat oli kapea eikä voinut sijoittaa ajoradan puolelle). Taloja kun tätyy ylläpitää. — Kavensi jalakakäytävän yhteen metriin, mutta eipä se tuntunut ketään haittaavan.
“Tiiviissä kaupungissa fillaria puoltaa sen vaatima vähäinen tila ja suuri kapasiteetti. Eräässä risteyksessä oli laskettu, että 20 auton päästäminen valoista läpi vie 40 sekuntia, kun kymmenessä sekunnissa risteyksen ylittää 50 fillaria. Ero on siis kymmenkertainen.”
Eli polkupyörä on tiiviissä kaupungissa 10 kertaa tehokkaampi liikkumismuoto kuin henkilöauto. 10 kertaa!
Sama pitänee paikkansa joukkoliikenteen osalta, varsinkin kiskoilla.
Eli jos kantakaupungista poistettaisiin autot ja korvattaisiin ne polkupyörillä (ja raideliikenteellä), nykyiset liikenneväylät voisivat välittää 10 kertaa suuremman liikkumismäärän kuin nyt. Tai vastaavasti pärjättäisiin saman verran vähemmillä väylillä.
Plus tietenkin melu, pöly, saaste ym haittojen poistuminen.
Jälleen kerran ei voi kuin ihmetellä, mitä järkeä on liikkua / mahdollistaa liikkuminen yksityisautoilla tiiviisti asutuissa kaupungeissa? Henkilöauto on 100 vuotta vanha keksintö ja joutaisi jo jäädä historiaan kaupunkiliikenteessä historiaan.
Hollannista voisi ottaa sen verran mallia, että Helsingissäkin voitaisiin jo pikkuhiljaa luopua noista kanttikivistä pyöräteillä. Sihen ei tarvittaisi miljoonainvestointeja ja varmasti pyöräteiden käytettävyys paranisi. Tähän operaatioon riittäisiä joku 5 kesätyönteikijää a´1000e/kk, rautakanki ja vähän pikeä. Ensimmäisenä päivänä voisivat aloittaa repimällä mukulakivet pois Musiikkitalon edestä menevältä pyörätieltä.