Rykäisin Juhana Vartiaisen kanssa lyhyessä ajassa muistion Talousneuvostolle työllisyyden esteistä. Sen kanssa oli aikamoinen työ, minkä vuoksi tällä blogilla on ollut vähän hiljaisempaa.
Nyt otan vahingon takaisin ja palastelen raportin tänne useina postauksina.
Raportti on tänään julkistettu valtioneuvoston kanslian sivuilla. Siihen pääsee tästä. Meidän osuutemme on julkaisun osa II.
Kehotan syventymään oheiseen kuvaan. Siinä on plotattu viiden eri koulutusasteen keskipalkat ja työllisyysasteet parhaassa työllisyysiässä olevien eli 30-54 vuotiaiden keskuudessa. Ryhmät ovat 1) ylempi korkea-aste, 2) alempi korkea-aste, 3) alin korkea-aste, 4) keskiaste, 5) alempi tai ylempi perusaste tai esiaste.
Vaaka-akselilla on työllisyys, pystyakselilla keskipalkat. Jos työmarkkinat toimisivat markkinamielessä hyvin, jokaisen ryhmän työllisyysaste olisi sama, mutta palkat olisivat sitä korkeammat, mitä parempi on koulutus. Viivat olisivat siis pystysuorat.
Jos taas vallitsisi täydellinen samapalkkaisuus, parempi koulutus näkyisi parempana työllisyytenä ja päinvastoin, eli viivat olisivat vaakasuorat. Huomaamme, että kolmen ylimmän ryhmän osalta kaikki menee kuin teoriassa, mutta vähän koulutettujen osalta viivat muuttuvat vaakasuoriksi.
Siinä osassa työmarkkinoita työmarkkinat eivät toimi.
Työllisyyttä on parannettavissa lähinnä vain pelkän peruskoulun varassa olevien keskuudessa ja ehkä jonkin keskiasteen suorittaneilla. Muiden ryhmien osalta työllisyys on verrattain hyvä, joten potentiaalia parantamiseen ei oikein ole.
Meiltä puuttuu siis työpaikkoja, jotka eivät edellytä mainittavaa erityisosaamista. Tällaisilla työpaikoilla on taipumus olla pienipalkkaisia, koska työnantajan nyt vaan ei kannata maksaa suurta palkkaa. Siksi laitoimme raporttimme nimeksi provokatiivisesti lisää matalapalkkatyötä. Provokaatiota on arvosteltu ja sanottu, että nimen olisi pitänyt olla ”Kaikki työ on arvokasta”.
Provokatiivisen nimen tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, että matalapalkkaisen työn osalta kannustimet eivät ole kunnossa sen paremmin työnantajilla (kysyntä) kuin työn tekijöilläkään (tarjonta). Lähtökohtamme oli, että työsuhdetta ei synny, ellei sen solmiminen kannata molemmille.
”Työllisyyttä on parannettavissa lähinnä vain pelkän peruskoulun varassa olevien keskuudessa ja ehkä jonkin keskiasteen suorittaneilla. Muiden ryhmien osalta työllisyys on verrattain hyvä, joten potentiaalia parantamiseen ei oikein ole. Meiltä puuttuu siis työpaikkoja, jotka eivät edellytä mainittavaa erityisosaamista.”
Tilastollinen analyysi ei tuo esiin ongelmien juurisyitä. Itse olen miettinyt asiaa tähän tapaan. Monet vähän koulutetut ovat työmarkkinoiden ulkopuolella esimerkiksi motivaation puutteen, elämäntapojensa (esim. alkoholisoituminen on ihan todellinen ongelma osalla nuorista) tai vakavien sairauksien takia, mikä tekee säännöllisen työn tekemisen vaikeaksi.
Sellaisessa tilanteessa erityisosaamista tarvitsemattomat työpaikatkaan eivät automaattisesti auta. Monet sairaille tai vammautuneille suunnatut työkeskukset ovat osaltaan ihan toimivia apuja tältä osin: monen työpanosta saadaan sentään edes osa-aikaisesti käyttöön. Mutta esim. psyykkisesti sairaiden tai alkoholisoituneiden työllistäminen on haastavaa, koska työnantajat eivät halua ongelmatapauksiksi kokemiaan ihmisiä usein töihin, vaan haluvat valikoida toisenlaisia tekijöitä. Sitä ongelmaa ei vähän erikoisosaamista vaativien työpaikkojen määrä kauheasti välttämättä muuta, jos halua tai kykyä mennä töihin ei ole.
Syrjäytymiselläkin lienee vaikutusta, mutta se johtuu suurelta osin juutri työttömyydestä tai siitä, että alojen, tehtävien, työpaikkojen, sijaintien, työolojen ja työehtojen suhteen on niin heikosti valinnanvaraa, etenkin matalatuottoisilla.
Kaikki nämä ongelmat korjautuisivat, jos matalapalkat sallittaisiin ja irtisanomissuoja poistettaisiin kuten Tanskassa. Syrjäytyminen, alkoholisoituminen, väkivalta ja rikollisuus vähenisivät paljon,
Otsikkonne on siinä mielessä huono, että sitä joutuu selittelemään! Liian moni tulkitsee sen suoraan, että ryhmien 3, 4 ja 5 palkkoja halutaan alentaa ja työehtoja kurjistaa, vaikka tästä ei ole lainkaan kyse.
Minäkin tarvitsisin vähän päästä isoa ja varsinkin pienempää työapua, mutta moni homma jää tekemättä palkanmaksubyrokratian takia. En viitsi palkata nuoria, joilta homma kyllä kävisi. Yksinkertaiset ja helpotkin työt tulee teetettyä firmojen ylipätevillä ammattimiehillä vain siksi, koska maksaminen firman laskulla on helppoa. Työntekijää varten vakuutus vielä menee, mutta ei se kaikki muu laskeminen ja paperityö.
Olisiko otettavissa mallia entisajoista, jolloin pikkutyöt teetettiin nuorilla, jotka saivat siitä kokemusta. Kun kerran pärjäsi, tuli palkattua nuori uudelleen ja vähän vastuullisempaan tehtävään. Tietysti tälle on nykyään esteenä pätkätöiden vaara. Minimipalkasta on pidettävä kiinni, mutta senkin määrittäminen on yksi osa sitä työlästä palkanmaksubyrokratiaa.
Esimerkkihommaksi otan taimikon raivauksen. Kylmiltään siihen ei ketään voi laskea, mutta ei tarvitse kovin kauan neuvoa vieressä, niin homma sujuu ja jälki on kelvollista. Kun työmaa loppuu, nuorta voi alan osaajana suositella toisillekin.
Metsänhoitoyhdistyksen vakinaiset metsurit tekevät vastaavat hommat, jos on mahtunut jonotuslistalle. Lisäksi yhdistys laskuttaa työnjohtokulut kuitenkin, vaikka itse kävisin paikat näyttämässä.
Osmo, luvuissasi täytyy olla vakava virhe. Mistä tuntipalkat on laskettu? Suomessa esimerkiksi vuonna 2006 naiset tekivät 78% miesten työtunneista ja saivat 78% palkoista. Eli keskituntipalkka on molemmilla sama, 22e/h. (Tietenkin naisten nettopalkka oli suurempi, veroprosenttihan määräytyy vuositulojen mukaan).
Kuvassasi naisten tuntipalkka on aina alempi…
Tutustu ihmeessä Pauli Sumasen ja ETLAn Sami Naparin tutkimuksiin.
Mikko
Luvut on vakioitu koulutusasteen mukaan. Naisten koulutusaste on miesten koulutusastetta korkeampi, joten tuntipalkka voi olla koko veästön tasolla sama, vaikka se on jokaisessa koulutusryhmässä naisilla pienempi.
Ennen oli työpaikoilla paljon kaikenlaisia hanttihommia eli töitä, joihin kykeni lähes kuka tahansa ilman erityisempää koulutusta tai perehdyttämistä. Tuntuu siltä, että tehokkuuden nimissä tuollaisista töistä on luovuttu eri tavoin.
Osa töistä on ulkoistettu ja samalla osa niistä jää tekemättä. Jos ennen työpaikalla oli oma siivooja, joka kävi jokaisessa huoneessa kerran päivässä, nyt on siivousfirman työntekijä, joka käy siivoamassa kerran tai pari viikossa ja silloinkin huonommin kuin ennen, kun on määritelty, mitä siivoaminen sisältää. Oma siivooja teki vähän enemmän eli pyyhkäisi tahran ikkunasta, kun sen huomasi, eikä jättänyt sitä odottamaan kerran vuodessa tehtävää ikkunanpesua. Matalapalkka työ on vähentynyt, koska on suostuttu hyväksymään huonompi tulos.
Osan matalapalkkatyöstä tekevät korkeammin palkatut oman työnsä ohessa. Esimerkiksi meillä siivooja tyhjentää huoneesta vain sekäjäteastian (jossa ei yleensä edes ole mitään), mutta molemmat paperiroskikset pitää itse käydä tyhjentämässä työpaikan kierrätyspisteessä.
Käytännössä siis isolla palkalla pyyhitään pölyjä, viedään paperia keräysastiaan, tehdään aikaa vieviä datahakuja, jotka voisi tehdä tutkimusapulainen ja esimerkiksi ihmetellään matkajärjestelyjä sen sijaan, että työpaikalla oli matka-asioihin erikoistunut sihteeri, joka selvittäisi vaihtoehdot ja tekisi varaukset, kun paras vaihtoehto on löytynyt. Kaikki nuo tekisi niihen erikoistunut ihminen tehokkaammin. Matalapalkkatyöt ovat kadonneet, koska näennäisten säästöjen nimissä matalapalkkaiset työt ovat siirtyneet muiden tehtäviksi.
Oman työn ohessa tehtävää sekalaista sälätyötä ei edes huomata, koska se ei käytännössä kirjaudu mihinkään. Eihän kukaan kirjaa työajanseurantaan roskien viemistä. Sinne se häviää muiden töiden sekaan ja katoaa tilastoista.
”Tehostamisen” seurauksena ne ihmiset, jotka voisivat olla töissä tekemässä yksinkertaista, tarpeellista työtä pienellä palkalla, ovatkin kortistossa vailla toivoa paremmasta.
Loistava graafi, joka hyvin osoittaa sen mistä suurimmat työllisyysasteen kasvut on mahdollista saavuttaa. Tulos ei myöskään ole yllätys, onhan matalapalkka-alojen synnyttäminen kiistatta nostanut työllisyysastetta esim. Saksassa.
Mielestäni syynä ei voi pitää nimimerkin ”niin” perusteita, koska työllisyysastetta laskettaessa massasta poistetaan työvoiman ulkopuoliset osat (opiskelijat, työkyvyttömät ym.). Vajaa työkuntoisista joku osa tietty jää tuonne mutta sen ei pitäisi selittää noin suurta pudotusta matalakoulutettujen työllisyysasteesta.
Mitähän nämä matalapalkkatyöt, joita ei tällä hetkellä ole olemassa voisivat olla? Ettei vaan kävisi niin, että palkkojen alapäässä palkat laskevat ja ketään uutta ei palkata tilalle. Porvari kiittää porvarin ystävää.
Tuo lista kattaa minusta aika hyvin kaikki t6yömarkkinoiden ulkopuolella olevat. Tässä on yksi esimerkki: http://taigawood420.puheenvuoro.uusisuomi.fi/133898-miksi-olen-tyoton
Mitä vähän erikoisosaamista vaativien työpaikkojen lisääminen auttaa, jos niitä pidetään ”paskaduunina”?
Onhan tässä jotain pointtia, mutta ei asia kuitenkaan ole ihan noin yksinkertainen.
Itse olen vähän koulutettu (amis, lukio ja muutama vuosi yliopistossa, mutta lasken itseni silti vähän koulutetuksi, koska näistä ei ollut mitään hyötyä työmarkkinoilla), mutta mitään motivaatio- tai elämäntapaongelmia ei ole työnteon suhteen. Päinvastoin, olen kiinnostunut siitä, miten omaa kehoa voi hakkeroida toimimaan paremmin (ravinto, liikunta, nukkuminen, yms.) ja uskallan väittää olevani aika paljon keskivertotyyppiä paremmassa kunnossa yleisesti ottaen (en sairastele, pystyn hoitamaan asioita kiireessä keskittymiskyvyn herpaantumatta, fyysinenkin työ onnistuu, jne.). Työmotivaatio on myös korkea.
Mutta mistään tällaisesta ei ole erityisemmin hyötyä, koska avoimia työpaikkoja on niin vähän. Monessa avoimessa paikassa arvostetaan työkokemusta ja/tai koulutusta siltä kyseiseltä alalta, ja jos vain jollain hakijalla on niitä, hän on etusijalla muihin verrattuna. Työnhakijoita on paljon ja työnantajalla on varaa valita.
Olen tekemässä sukututkimusta ja olen viime aikoina lueskellut erästä kirjaa, jossa on yhtä sukuhaaraani tutkittu. Siellä on monesta sukulaisesta lyhyt kuvaus. Sen perusteella on käynyt selväksi, että joskus kymmeniä vuosia sitten on ollut aika yleistä, että joku on käynyt pelkän kansakoulun ja sen jälkeen päätynyt ihan hyvään ammattiin. Mutta nykypäivänä tällainen on erittäin harvinaista. Matalan osaamisen tasolla olevaa ei ihan helposti oteta mihinkään, ja jos otetaan, hänet laitetaan tekemään yksinkertaisia hommia, eikä mahdollisuuksia ylenemiseen ole juurikaan. Ei, vaikka kykyä ja motivaatiota löytyisi. Yleisin polku on vain joutua pallotelluksi erilaisten pätkätyösuhteiden välillä.
Oma lääkkeeni tähän ongelmaan on yksinkertainen: tarvitaan lisää työpaikkoja. Mitä enemmän mahdollisuuksia päästä töihin, sitä enemmän mahdollisuuksia löytää sellainen paikka, missä matalapalkkatyöstä voi päästä eroon oppimalla jonkin alan ammattilaiseksi. Uusien työpaikkojen syntyminen merkittävissä määrin vaikuttaa kuitenkin aika utopistiselta, kun katsoo miten vallassa olevat poliitikot suhtautuvat asiaan.
Voitaisiin myös koittaa lisätä koulutusta.
Joskus ennenvanhaan työntekemiseen ei tarvittu edes lukutaitoa. Jossain vaiheessa koulutus lisääntyi ja sitten alettiin helpoimmatkin hanttihommat suunnitella sen mukaan, että ilman lukutaitoa ei selvinnyt. Tämä tietysti liittyy siihen, että koneiden kehittyessä helpoimmat hanttihommat siirtyvät aina koneille, mutta myös siihen, että koko väestön koulutustason noustessa helpoimmat ihmisen tehtävät työt voidaan järjestellä sen mukaan, että työntekijältä odotetaan yhä korkeampaa osaamistasoa.
Joskus (lähi)tulevaisuudessa ehkä kaikki työt ovat niin erikoistuneita, että ilman yliopistokoulutusta vastaavaa tasoa niistä ei selviä. Tällöin ratkaisuna ei ole keksiä väkisellä tekemistä kouluttamattomille ihmisille, vaan kouluttaa heitä. Ensimmäisenä voisi vaikka nostaa yliopistojen ja amk:n opiskelijamääriä sen verran, että niihin pääsee jokainen halukas; annetaan markkinoiden päättää millä alalla on liikaa korkeakoulutettuja eikä korkeakoulujen.
Pyydettiin syventymään kuvaan – Kuviot 2 ja 3, raportin s. 30–31.
Kuviot ovat ideaalimalleja, jotka eivät vastaa empiiristä todellisuutta, kun kerran käyrät ovat identtisiä kummassakin kuviossa. Näin ei ole todellisuudessa.
Kummassakin kuviossa koulutusryhmässä 1 tuntipalkan ja kuukausipalkan suhde on sama. Silmämääräisesti ja suunnilleen arvioituna miehillä 28 x 160 = 4480 ja naisilla 23 x 160 = 3680. Tämä ei pidä paikkaansa. Peruskoulun yläasteen aineenopettajan tuntipalkka on esim. 29 euroa ja ala-asteen aloittavan luokanopettajan palkka 19 euroa tunnilta, mutta työtunteja ei ole 40 viikossa vaan vähemmän, ala-asteella oleellisesti vähemmän. Koska opetusala on naisvaltainen, naisilla kuukausi- ja tuntipalkan suhde on heikompi kuin miehillä. Kuvio on tarkalleen ottaen epätosi todellisuuden kuvaus.
Tästä päästään luontevasti kysymykseen siitä, onko kuvio muutenkin vain ideaalimalli ja kuvaus vallitsevista uskomuksista. Tietävätkö nämä lähteet (Lähde: laskelmat FLEED-aineistosta ja palkkarakennetilastosta) sen, mikä koulutus itse kullakin on, vai päätelläänkö koulutus päinvastoin kulloiseenkin työhön liittyvistä koulutusodotuksista ja –vaatimuksista? Jos lähteet tietävät sen, mikä koulutus kullakin yksilöllä on, niin mistä ne voivat sen tietää? Onko Suomessa oikeasti täydellisen informaation sosialistinen suunnitelmatalous entisen DDR:n malliin tai orwellilainen valvontayhteiskunta, vai onko tämä ainoastaan raportin tekijöiden oletus/ toive?
Esimerkiksi vanhoina, ei yleisesti ottaen parempina, markka-aikoina tienasin monena vuonna tähän aikaan helmi-maaliskuussa palkkakuittien mukaan runsaat 30 000 mummonmarkkaa kuussa, 16 800+ 16 000 toisesta työstä. Tavoitteena oli 40 000 kuussa ,mutta tähän se aina jäi. Ensin mainittuun palkkaan olin tyytymätön, koska vakinainen työntekijä sai samasta työstä 24 000 markkaa kuukaudessa. Kyseisen työnantajan kannalta, useita vuosia kestäneiden peräkkäisten määräaikaisten työsuhteiden aikana kuuluin aina yo. kuvion koulutusryhmään 5) alempi tai ylempi perusaste tai esiaste. Tämä johtuu siitä, että en koskaan täyttänyt työsopimuskaavakkeen kohtaa koulutustiedot. On erikoista ajatella, että työnantajalla olisi jokin muu keino päästä selville työntekijän koulutuksesta.
Blogisti uskoo markkinatalousteorian ehtoihin täydellisen informaation maailmasta. Blogisti uskoo, että erityisosaaminen määritelmän mukaan parantaisi työllistymistä. Jatkumon toisessa päässä kuitenkin liian erityinen erityisosaaminen heikentää työllistymistä, koska sille ei ole tarpeeksi asiakkaita juuri siinä ajassa ja paikassa ja niillä tuotto-odotuksilla, joiden piirissä työnhakija on.
Sinänsä ajatus matalatuottoisten töiden lisäämisestä on hyvä, mutta silloin pitäisi aikaansaada irtikytkentä koulutuksen ja työn välillä, muuatta toista ajattelijaa mukaillen.
Nähdäkseni raporttinne teoreettisesti keskeisin väite on tässä:
”Taantuma ei kuitenkaan ole talouden pysyvä tila. Markkinataloudessa ei vallitse pysyvää
kokonaiskysynnän puutteen ongelmaa. Siksi tarjontatekijät ovat talouden pitkän aikavälin
työllisyyden kannalta ensisijaisia. Usein ajatellaan, että työllisyyttä rajoittaa se, ’ettei työpaikkoja
ole’. Tämä on tieteellisesti kestämätön myytti.”
Toisin sanoen uskotte siis Sayn lakiin tai jonkinlaiseen varianttiin siitä. Voisitko kertoa, miten Sayn laki toteutuu endogeenisen rahan tarjonnan oloissa? Tunnetut tasapainomekanismit (esim. korkomekanismi ja real balance effect) eivät ole mitenkään yhteensovitettavissa rahan endogeenisuuden kanssa.
Kehtaanpa vaittaa, etta tyomarkkinoiden toimimattomuus on ko. ilmion syy, varsinkin nuorten miesten keskuudessa, jotka laskevat aika nopeasti auki kuinka paljon eforttia koulutukseen kannattaa laittaa pleikkarin ja kaljoittelun sijaan.
Korkeakoulutetuista suuri osa on töissä julkisella sektorilla tai julkisin varoin rahoitetuissa yhteisöissä.
Tulkinta mikä on julkinen /yksityinen on hieman muunneltu, sillä aikaisemmin julkisen sektorin osuus oli 60 %
Laina Akavan sivuilta
”puolet työskentelee yksityisellä, puolet julkisella sektorilla”
Ilman koulutusta olevat tekevät töitä yksityisellä sektorilla ja yleensä töissä, joissa käytetään työkohtaisia/määräaikaisia sopimuksia
Esim kauppa,ravintola-ala, rakennusala , kuljetusala etc käyttävät pätkätyöläistyövoimaa
Lyhyet työpätkät aiheuttavat korkean kitkatyöttömyyden verrattuna julkisen sektorin kymmeniä vuosia kestäviin katkottomiin työsuhteisiin.
Vaikka julkisella sektorilla on paljon pätkätyötä niin pätkät liittyvät pienin tai 0- katkoin yhteen
Trakastelu on yksisilmäinen ja kuviolla pyritään vain toditelemaan eriarvoisuuden kasvattamisen välttämättömyyttä
Varmaankin monet, mutta tuskin sentään 30…40% pelkän perus- ja 20…25% keskiasteen koulutuksen saaneista kuuluvat tähän ryhmään. Ja jos kuuluisivatkin, eikö olisi tärkeää, etteivät uudet ikäluokat putoa samaan kuoppaan. Työ lienee yksi tehokkaimmista syrjäytymisen estäjistä.
Kiitokset Soininvaaralle ja Vartiaiselle todella informatiivisten mutta yksinkertaisten graafien ”keksimisestä”. Ne osoitavat selkeästi, että jos palkat eivät jousta, työllisyys joustaa.
Miksi niitä vähän koulutettuja, pelkän peruskoulun varassa olevia ihmisiä tuotetaan koko ajan lisää? Esim. työttömäksi jääneillä vanhemmilla lapset joutuvat lopettamaan lukion tai ammattikoulun, koska opiskeluvälineisiin ja kirjoihin ei ole varaa. Toimeentulotuesta näitä ei korvata.
____________
”Monet sairaille tai vammautuneille suunnatut työkeskukset ovat osaltaan ihan toimivia apuja tältä osin: monen työpanosta saadaan sentään edes osa-aikaisesti käyttöön.”
Sitä työpanosta käytetään poppanan kutomiseen yms. päivähoitohommaan. Palkkaakaan ei makseta, korvauksella ei pysty maksamaan edes päivän lounasta ja työmatkoja. Eikö työn tarkoituksena olisi tarjota toimeentuloa?
Näitä ongelmia on kakissa sosiaaliryhmissä, esim. alkoholi ei todellakaan ole mikään alempien tuloluokkien ongelma.
Tosin ylemmissä tuloluokissa alkoholistikin pärjää paremmin.
Tottahan tämä on, kaupan kassallakin vaaditaan tradenomin tutkinto, vaikka työ ei edellytä mitään pätevyyttä – mutta kun tradenomeja on tarjolla, otetaan sitten niitä töihin.
Tarkoitat ilmeisesti entistä Neuvostoliittoa, mikä olisi pitänyt mainita.
Suomessa julkisen sektorin osuus on aika kauan ollut noin 20%.
60% oli maatalousväestön osuus sodan jälkeen, tuista huolimatta sitä ei lueta julkiseen sektoriin.
On ongelmia kaikissa koulutusryhmissä. Mutta ei samaa määrää ja samoilla vaikutuksilla. Kommenttini oli vastausta Soininvaaran toteamukseen, että ”Jos työmarkkinat toimisivat markkinamielessä hyvin, jokaisen ryhmän työllisyysaste olisi sama”. Mutta näin ei käsittääkseni ole mm. juuri siitä syystä, että koulutuksen perusteella erotellut ryhmät eroavat muussakin kuin vain koulutuksessa.
Tästä johtuen on myös niin, että vaikka nyt matalammin koulutettuja (vain peruskoulun käyviä) koulutettaisiin huomattavasti lisää, nämä ”uudet koulutetut” eivät keskimäärin yltäisi samaan työllisyysasteeseen kuin nyt korkeammin koulutetut yltävät. Taustalla kun on muitakin tekijöitä.
Koko ero ei selity tuolla tekijällä, mutta se on yksi selittävä tekijä, jota ei pidä unohtaa. Monessa tapauksessa syy työllistymättä jäämiseen on sama kuin syy siihen, miksi kouluja ei ole käyty enempää. Muitakin syitä toki on.
Sinänsä hyvä huomio, muttei selitä perus- ja keskiasteen koulutuksen saaneiden välistä ällistyttävän suurta työllisyyseroa.
Tuohan kertoo jos vuosikymmeniä jatkuneen politiikan tuloksista.
Palvelu alempiarvoista toisten nöyristelyä. Itsepalvelua pitää olla kun on Amerikassakin. (USA:ssa on hyvän palvelun maa ja itsepalvelu vähän)
Pitää investoidan koneisiin ja sen vuoksi pitää tarjota kaikenlaisia toimia sen hyväksi. Manuaalityö vähenee.
Pitäisikö kulttuuri muuttua vai pidetäänkö edelleen järkevänä sitä että osa tekee rajusti töitä ja elättää varsin suurta joukkoa joka ei tee mitään yhteiskunnan hyväksi. Sen sijaan kärsii turhautumista jota kutsutaan masennukseksi.
Miksi (minimi)palkan lasku ei vaikuttaisi työn kysyntään?
Luin OSn viittaaman ”Matalapalkkatyö Suomessa”.
Kirjoituksen 1. Osassa yllättävänkin rehellisesti todettiin, että monet aikaisemmat yritelmät näissä asioissa ovat olleet täysin tehottomia.
Kirjoitus on hyvä ja monetkin suositukset osuvat mielestäni justiinsa kohdalleen.
Varsinkin työllistämis- ja työllisitymiskynnyksiä käsiteltiin käytännön läheiseti eri puolilta varsin asiantuntevasti.
Erityisesti panin merkille monta kohtaa, jossa yrittäjäriskiä pyritiin alentamaan rekrytoinnin yhteydessä. Tämä edustaa uutta ajattelua tässä maassa. Olen varma, että tällä suunnalla voi saada toivottuja tuoksia.
Parasta antia olivat 2. Osan aivan konkreetiset suositukset.
Toivottavasti nämä suositukset myös toteutetaan sellaisessa muodossa, että tuloksia syntyy.
Seppo Korppoo
Yrittäjä
En tiedä onko tämä merkittävä juttu työllisyyden kannalta, mutta totta on kuitenkin koulujen kirjakeskeisyys. Ainakin omina lukioaikoinani 90-luvulla kirjakaruselli oli tolkuton. Pakko-ostatettiin lukiolaisilla hirvee määrä kirjoja, joista suuri osa ihan turhia. Puoliakaan en varmasti lukenut. Ihan hyvät arvosanat tuli silti 😀 Nykyään vaaditaan varmaan muitakin (tietoteknisiä?) juttuja opiskeluissa…
Miksiköhän aina, kun tämän blogin kommenteissa mainitaan jokin pelikonsoli, se on PlayStation? Ei koskaan esimerkiksi Xbox tai Wii. (Aiempia mainintoja esim. tässä, tässä ja tässä.)
Olisikohan syynä se, että pleikka tuli markkinoille jo 90-luvun alkupuoliskolla ja muut johtavat nykybrändit vasta paljon myöhemmin? Jolloin mainitseminen saattaisi olla oire siitä, että mainitsijan toistaiseksi tuoreimmat läheltä tehdyt havainnot siitä, millaista elämää Suomen nuoriso viettää, ovat myös noilta samoilta ajoilta.
Kohta varmaan joku tuomitsee laiskottelevat nykynuoret, jotka vain pelaavat Sega Saturnia päivät pitkät. Ja kuuntelevat ties mitä CD-levyjä.
Eli jos insinööritöistä siirrettäisiin halpamaihin helpoimamt ja matalapalkkaisimmat ja suomalaisten insinöörien keskipalkka nousisi, niin tämä näkyisi tilastoissa siten, että naisia sorretaan?
Kiitoksia Osmolle tukevasta lukupaketista! Täytyypä perehtyä kun aikaa löytyy. Osmo on kyllä yleensä ollut tämän tyyppisissä poliittisissa kysymyksissä vahvimmillaan.
Nimenomaan.
Ode ja Vartiainen sivuuttavat täysin työn kysyntätekijöiden merkityksen. Tässä on kaksi asiaa:
1) Jopa uusklassisen ”täystyöllisyyden” oloissa reservityövoimaa on joka tapauksessa se 5-7 prosenttia.
2) Kuten Lauri mainitsi, blogin analyysi perustuu vääräksi osoittautuneeseen Sayn lakiin. Pitkällä aikavälillä on todellisuudessa pakko puuttua myös kysyntätekijöihin, jos uusklassista täystyöllisyyttä halutaan pitää yllä.
Lisäksi jos työttömyyttä oikeasti haluttaisiin painaa minimiin, julkisen sektorin työllistämisohjelmat ovat todellinen (ja mahdollisesti ainoa) vaihtoehto (ks. esim: http://sorsafoundation.fi/2012/11/30/luonnollisesta-tyottomyydesta-taystyollisyyteen/)
”Tiedämme yrityskyselyistä yleisesti, että monilla
toimialoilla on jatkuvia rekrytointivaikeuksia, erityisesti korkeasuhdanteissa, mutta jossain määrin myös matalasuhdanteissa. Tällaisia toimialoja ovat esimerkiksi rakentaminen, siivousala ja kuljetus ala.”
Tiedämme myöskin että merkittävin syy on hakijoiden sopimattomuus työnantajan tarpeisiin.
Osatyövoiman tarjonnasta on varmaan sopimatonta.
Mutta siivous-kuljetus-rakennusalalla on paljon huijarifirmoja, jotja vain hyvöskskäyttävät työvoimaa ja jättävät palkkoja, ylityökorvauksia, sosiaaliturvamaksuja etec maksamatta.
Tai teettävät järjettömän pitkiä päiviä ja/tai työturvalluus laiminlyödään jatkuvasti.
Kukapa haluaisi huijarifirman palvelukseen ??
Varmaan heillä on vaikeuksia rekrytoinnissa ?
Tutkimus on otantatutkimus eikä huomioi tällaisia asioita
Tietysti tuossa joukossa on kaupantekijäisinä päihteiden väärinkäyttäjiä, vähälahjaisia , työkyvyltään alentuneita, mielenterveysongelmaisia etc
Eivät he kaikki ole eläkkeellä tai ole nuoria tai vanhoja.
Kun matalapalkkaisia on raportin mukaan 5,9 % työllisistä niin se edustaa n 150000 henkeä ja vaikka luokan työttömät lasketaan mukaan niin n 200000.
Kyllä näin pieni markkina muuttuu helposti vertailukelvottomaksi jo pienillä häiriötekijöillä
Akateemistan ja kouluttamattomien työmarkkinoiden vertaaminen on vähän kuin vertaisi keskenään matkapuhelin- ja atomivoimalamarkkinoita
– liian korkea veroaste
– liian korkeat sossutuet
Matalapalkkatyötä voisi olla esim. puolipäiväisenä vaikka netin käyttö kulttuurin tuottamistarkoituksiin.
Saisi laittaa tunnit ylös, mitä käyttää ja tekee ja yhteiskunta maksaisi pienen korvauksen. Taidehan on niin monisäikeistä. Moni nuori on syrjäytynyt työelämästä ja käyttää nettiä muutenkin taitavasti. Samoin esimerkiksi elokuvien katselu ja musiikin kuuntelu. Palkitsevuuteen näissä tulonsiirtohommissakin.
Minulle jäi lyhyestä kaaviotekstistä arvoitukseksi, miten matalapalkkatyötä tekevät tulisivat toimeen? Vuokrien hillitön nousu, elintarvikkeiden huippuhinnat, työmatkakustannukset, sähköön ja kaikkiin muihinkin hintoihin lisätyt vitoset ja kympit, yhä pitemmät matkat terveydenhuoltoon matkakustannuksineen – miten niistä kaikista selviää sillä matalalla palkalla?
Matalapalkkatyötä on kyllä tarjolla. Esim monenkarvaista provisiotyötä on aina tarjolla. Ongelma on se, että paraskin toiveikkaista nuorista työntekijöistä yltää 8-9tunnin työrupeamalla vain työtuloille, jotka eivät edes oikeuta alempaan veroprosenttin, joka kannustuksena ojennetaan 700e/kk ylittäville tuloille.
Tuntipalkat siis ovat jo lähellä aasialaista tasoa, mutta koska asumisen ja muun välttämättömän hintataso ei ole aasialaisella tasolla, näitä töitä voivat harrastella vain ne, joiden vanhemmilla on varaa nuorensa elinkustannuksiin.
Jos tradenomi on kaupan kassalla, jotain on mennyt pahasti pieleen.
Jos koulutuskärjestelmän tuottama osaaminen ei riitä, ollaan pahassa AMK kriisissä – koulutusinvestointi menee hukkaan. Samalla sopivan matalan koulutuksen saaneet jäävät työttömäksi.
Sama ongelma on muissakin matalan koulutustasoa hommissa, call centerit esimerkiksi. Työnantaja ottaa koulutetuimman saatavilla olevan työntekijän.
Tradenomi jää kaupan kassalle, koska palkka-asteikon alapäässä ei ole palkkaeroja. Tradenomi ei saa tradenomin osaamista vaativasta työstä sen parempaa palkkaa kuin kassalta. Koulutus menee huikkaan ja kouluttamaton jää töttömäksi.
Varmaan noinkin, mutta ei tuolla voi mitenkään dissata koko raporttia eikä varsinkaan noita käyriä, jotka täysin kiistatta osoittavat, että työmarkkinat eivät toimi. Varsinkin kun Osmo esittää hyvät perustelut sille, miksi näin on.
Sitäpaitsi syrjäytmisselitys ei kumminkaan selitä sitä, miksi pelkän peruskoulun käyneellä ei-syrjäytyneellä ja ammattikoulun käyneellä on samat tuntipalkat. Kaiken järjen mukaan näin ei pitäisi olla, tai vaihtoehtoisesti ammatillinen koulutus on sinällään täysin turhaa ja ainoa vaikutus sillä on syrjäytymisen ehkäisy, josta taas seuraa työkykyisyys.
Mikä tulee noihin moniongelmaisiin, niin kuinkahan moni niistäkin jäisi syntymättä, jos suoraan peruskoulustakin voisi mennä lapiohommiin?
Tästäkin keskustelusta voidaan todeta, että mikäli ihmisen koko maailmankuva perustuu siihen että Vartiaisen ja Soininvaaran esittämät asiat eivät pidä paikkaansa, häntä ei ole mahdollista saada ymmärtämään Vartiaisen ja Soininvaaran esittämien toimenpiteiden järkevyyttä.
Kuvaa katsomalla voi vetää myös sen analogian että mitä pienempi palkka sen huonompi työllistyvyys, joten parempi työllistyvyys saadaan palkkaa nostamalla!
Tosiasiassa eiköhän vähän koulutusta saaneiden työllistyvyyden taustalla ole iso määrä muita vaikuttimia kuin liian kova matalapalkkaisten alojen palkkataso. Ammattiyhdistyksettömät, sosiaaliturvattomat ja ympäristölainsäädännöttömät maat kalipailevat kouluttamattoman työn tekemisestä tavalla johon ei voi vasta muuta kuin poistamalla em. asiat myös meiltä, mutta se tie ei ole sivistysvaltion tie. Eikä sekään ole järkevää että matalampi palkka kompensoidaan verovaroista. Sitä ei pitkällä tähtäimellä minkään valtion talous kestä, ja tosiasiassa se on yritystuen uusi muoto.
No mikä keinoksi? Matalapalkkaisten palkkatason nosto siirtyy suoraan kulutukseen, mikä lisää tuotteiden ja palvelujen kysyntää, mikä synnyttää oikeita, terveitä työpaikkoja. Ja lasketaan korkeammin koulutettujen palkkatasoa, sillä siellä on ”tyhjäkäyntiä ja välystä” varsinkin julkisella sektorilla.
Lisäksi 4)keskiasteen palkkakehitys näkyy jääneen jälkeen, joten sitä korottamalla saadaan kuva tasapainoon ja lisää yritystoimintaa elvyttävää tervettä kulutusta (yritys- ym. tukien sijaan).
”Koulutus menee huikkaan”
Freudian slip paljastaa moralistisen asenteen.
Kannattako Soininvaara ja Vartiaisen todellakin vedota Tanskan malliin?
”Pidämme tanskalaista aktivointi-toimintatapaa paremmin pohjoismaiseen ja suomalaiseen arvoympäristöön sopivana kuin saksalaisia ns. Harz-reformeja, joihin kuulunut tukien ja standardien leikkaaminen on hyvän työllisyyskehityksen hintana myös lisännyt köyhyyttä.” (2013, 56.)
Tanskassahan työmarkkinat ovat aina toimineet niin, että kaikenlaiset työhaluiset ihmiset löytävät töitä. Oletteko te ikinä olleet Tanskassa töissä?
Operaatio on seuraava: Suomalaiseen toivottomuuteen ja loputtomiin todisteluihin kyllästynyt työnhakija ajaa Ruotsin läpi sen verran kovaa, että ehtii Kööpenhaminan Folkeregisteriin ennen sulkemisaikaa hakemaan tanskalaista verokorttia (tämä vaati mukaan pohjoismaisen verokortin ja jonkin ei täysin tekaistun osoitteen). Seuraavana arkipäivänä mennään verokortin kanssa irtotyöläisten (lösarbejder, ammattinimike on tavattoman tyydyttävä) työnvälitykseen, josta työnhakija lähetään johonkin osoitteeseen tekemään jotakin ennalta tuntematonta työtä. Kello 7.30 ollaan työssä. Työehtosopimusten mukainen palkka maksetaan päiväkeikasta päivän päätteeksi, pitempiaikaisessa työsuhteessa myöhemmin. Tällä tavalla monet ovat löytäneet itselleen sopivan, pitkäaikaisen ja joskus jopa vakinaisen työn. Prosessiin sisältyy yksinkertaisesti harvinaisen pieni ”määrä kontakteja ja keskusteluja paikallisessa työvoimatoimistossa” (2013, 56). Koulutukset eivät nouse missään vaiheessa esille.
Totta on, että 1990-luvulla sosiaalituen (biståndshjælp) varassa eläneet alle 25-vuotiaat pakotettiin ryhtymään johonkin, mutta Tanskassa hyväksyttävän johonkin ryhtymisen kirjo on laajempi kuin Suomessa.
Kun koko ajan työllisyyden yhteydessä puhutaan koulutuksesta, niin pitäisi sitten määritellä se, mitkä elämänalueet ja aktiviteetit kuuluvat koulutuksen käsitteen alaan, ja myös kertoa se ihmisille, etteivät he omaksi vahingokseen ja väärän tiedon varassa menisi rekisteröimään ”koulutuksiksi” toimintoja, joista on haittaa heidän työllistymiselleen. Koko ajanhan näitä tulee: “osallistumistodistuksen voi pyytää sähköpostitse osoitteesta koulutus@xx”. Kannattaako pyytää vai ei? Kansainvälisistä tieteellisistä konferensseista saa joskus osanottotodistuksen, Phd-kursseilta jopa credit points. Lapsellinen mieli norsunluutornissaan kuvittelee, että tästä olisi hyötyä. Tilanne on toinen suomalaisilla työmarkkinoilla, joilla ajatellaan, että “ai jaa, no emme me sitten kyllä niiden puolelaisia…”
Nyt sitten taas veri punnitaan.
Hallitus tekee kohta linjaukset loppuvaalikauden tärkeimmissä asioissa tilanteessa, jossa ”on pakko tehdä jotakin”.
Kaikki ovat varmaan huomanneet, että eri ryhmien lobbarit ovat nyt ajaneet joukkonsa puolustuslinjoille ja kohta varmaan aloittavat ”pelottavan sapelinkalistelunsa”.
On taas kerran se tilanne, josta Raimo Sailas kommentoi jotenkin näin: ”Jos kaikki lobbarit saisivat mitä haluavat, tästä tulisi huono maa.”
Minä olen samaa mieltä, ja panen paremmaksikin: ”Ne joilla ei ole kehissä lobbaria ollenkaan tulevat oikein kunnolla kupatuiksi.”
Nyt näyttääkin siltä, että syrjään loukutetut ja yrittäjät tulevat kolmikannan toimesta jyrätyiksi ja varsinkin kupatuiksi.
Tämä siitä huolimatta, että PK-yritykset ovat maan suurimpia työllistäjiä ja loukutetut tulevat yhteiskunnalle silmittömän kalliiksi, puhumattakaan toivottomassa loukussa olemisesta seuraavista inhimillisestä kärsimyksistä.
Tässä tilanteessa OSn ja Juhana Vartiaisen erinomainen selvitys muuttuukin kansan etua vastaan toimivien kolmikantalobbarien armottoman tykkitulen ampumatauluksi.
Jos käy kuten nyt ennustan, nykyinen investointlama ja loukku-ongelmat vain pahenevat.
Seppo Korppoo
Yrittäjä, joka toimii historian oikealla puolella kansan parhaaksi
Juuri näin asia näyttää olevan.
Ja moniin muihinkin helppoihin tehtäviin otetaan koulutettuja, kun niitä on saatavana. Koulutus on kuitenkin aika kallista, turha koulutus etenkin.
Kiinalaiset eivät kyllä taatusti kilpaile suomalaisten partureiden, siivoojien ja kotiapulaisten kanssa samoista apajista.
Työvoiman kysyntään vaikuttavat myös kuluttajien ostomahdollisuudet ja tuotannon tehokkuus. Jos asiakkailla ei ole ostovoimaa niin eipä työvoimaakaan tarvita tai jos asiakkailla ei ole aikaa kuluttaa niin eipä työpaikkoja synny.
Jos usalaisten ostovoima olisi Suomen tasoa niin työllisiä nykytekniikalla olisi 2,5 miljoonaa ja loput eläisivät ihntiaaneina preerialla.
Ja pienipalkkaisen työn osuus lopputuotteen hinnassa on niin vähäinen, ettei sillä ole merkitystä hinnoittelussa
Esim kun 100 euron kännykän hinnassa sen pienipalkkaisen linjatyöläisen kulu on muutamia centtejä niin eivät centin muutokset tehdashinnassa eli 20-30 % muutokset palkassa heijastu lopputuotteen hintaan saakka.
Suurin ansaitsija tuossa 100 euron kännykässä on valtio , 24 %,seuraavaksi suurin yhtiöt ja kolmanneksi hyväpalkkaiset suunnittelijat, markkinoijat,brändääjät, muotoilijat.
Mutta suurimpana ongelmana nähdään se pieni kiinalainen työntekijä, joka ei alistu osaansa.
Sama koskee kaikkia tuotteita , sen pienipalkkaisen osuus on niin pieni, ettei se vaikuta juurikaan lopputuotteen hintaan
Itse asiassa pahin matalapalkkatyön kilpailija on ilmainen työ.
Sitä teetetään opiskelijoilla ja työttömillä.
Työttömät ja opsikelijat tekevät n puolen vuoden jaksoja ilmaisina työntekijöinä
Esim serkkuni on tällä hetkellä tällainen työntekijä.Työuraa hänellä on takanaan 30 vuotta ja nyt työkkäri ”kouluttaa” häntä samaan ammattiin.Vanha 30 vuotta sitten tehdyn opiskelun vuoksi häntä pidetään ammattitaidottoman vaikka työssä on joutunut pitämään ammattitaidon yllä
Ja nyt hän tekee puolen vuoden työharjoittelua, joka on työnantajalle ilmainen.
Kun tällaisia harjoittelijoita on paljon niin he syövät pienipalkkaista ja vähän parempipalkkaistakin palkkatyötä.
Mikä on työttömän työhön siirtymisen marginaalikustannus kansantaloudelle?
Jos työtön tarvitsee elääkseen vaikkapa asunnon ja 300 e/kk käteen, niin hänen olemisensa maksaa yhteiskunnalle tuon verran. Jos ko. työtön siirtyy työhön, hän tarvitsee samaan elintasoon asunnon + 300 e/kk + työvaatteet + työmatkakustannukset.
Toisin sanoen talouden kannalta työn hinta on työvaatteet + työmatkakustannukset. Tyypillisesti alle 10 euroa päivässä. Halvempi kuin virolainen, venäläinen tai vaikka kiinalainen.
On aika helppoa keksiä töitä, joissa vähän kouluttamattomammankin ihmisen tuottavuus on yli 10 e/pvä. Jos siis lähdetään siitä, että kaikki työttömät eivät ole työkyvyttömiä fyysisestä, psyykkisestä tai sosiaalisesta syystä.
Tältä kannalta katsottuna ei vaadita paljon aivotyötä sen huomaamiseksi, että työttömät kannattaisi saada vaika hyvinkin huonosti tuottaviin töihin. Mallin löytäminen on kuitenkin vähän haastavaa, koska siitä pitäisi löytyä kannustavuus työttömälle, eikä se saisi johtaa puliveivaamiseen työnantajien suunnasta.
Tämä ei edelleenkään ole nollasummapeli. Kotona äksboksilla pelaavan mediaanityöttömän tuottavuus on nolla, joten melkeinpä mihin hyvänsä työhön laitettuna kansakunnan kokonaistuottavuus kasvaa. Tämä on ihan sitä samaa juttua kuin se, ettei pitäisi tuijottaa työttömyysasteeseen vaan työllisyysasteeseen.
ensin te nostatte hallituksessa perusturvaa 100e/kk ja sen jälkeen ehdotatte matalapalkka-alea.
ristiriitaista?
eli vanha sananlasku:verot valtion maksettavaksi
Selittääkö kannattamasi teoria sen, miksi koulutus vaikuttaa työllisyyteen noin dramaattisesti?
Ulkopuolisesta tämä vaikuttaa enemmänkin ’muna vai kana ensin’ -kiistelyltä. Arkikokemus osoittaa, että tekemättömiä töitä on vaikka millä mitalla, mutta niitä ei vain kannata teettää
Esimerkiksi seniorikansalaiset tarvitsevat yhä enemmän apua niin kodin sisä- kuin ulkopuolisiin töihin. Suuri osa näistä töistä ei vaadi mitään erikoisempaa koulutusta, koska neuvoja on itse paikalla.
Näiden töiden teettäminen yritysten kautta tulee yrityksen yleiskustannuten takia turhan kalliiksi ja tekijän suora palkkaaminen on tarvittavan byrokraattian takia työlästä.
Ongelmia tuntuu olevan myös yrittäjäpuolella. Esimerkiksi taloyhtiöt valittavat, ettei alle 50 000€:n hankkeisiin tahdo saada tarjouksia. Onkohan niin, että suoran palkkaamisen lisäksi myös pienyrittäminen on tehty turhan hankalaksi.
Olen työssä käyvä yli 50v kirvesmies.
Rakennusalalla vielä olevien suomalaisten keski- ikä on hämmästyttävän korkea, varmaan jo reilusti yli 50v.
Verovapaa ulkomainen orjatyövoima on yksi syy, mutta jotenkin nykynuoriso ihmetyttää. Paskatyötä ei halua tehdä kukaan, eikä siihen pakoteta.
Jos meikäläinen jää työttömäksi, niin heti tulee osoitusta virolaisiin ja venäläisiin rakennusfirmoihin ja on pakko käydä töitä kysymässä. Niiltä taas ei saa tositetta käynnistään, joten TE- toimisto saa päivärahat poikki.
Joltain virolaiselta firmalta saisi vielä vähemmän palkkaansa ja kysyjä voi saada luodin otsaansa. Ennakkotapauksia on jo, mutta niistä ei puhuta.
http://rodionr.vuodatus.net/lue/2012/05/ei-rahoja-mutta-henki
Tämä on aivan totta. Työharjoittelu on nykyään pakollista tietääkseni lähes kaikissa AMK-tutkinnoissa, ja lähes valmiin ammattilaisen asiantuntijatyöstäkin saatetaan maksaa alta tonnin. Vielä karkeampiakin esimerkkejä on, myös minun lähipiirissäni. Kandidaatille neljäsataa euroa Helsingissä ja niin edelleen, ja joku senkin homman varmasti joutuu ottamaan.
Alalla jolla vietin välivuoteni harjoittelijan palkka on 80% alimman palkkaluokan palkasta. Tämä on periaatteessa kyllä ihan hyväksyttävää, vaikkakin asettaa samaa työtä tekevät ihmiset välillä hieman hullunkuriseen asemaan. Jos tulet ummikkona kesätöihin, palkkasi on 10 euroa, ja jos taas melkein valmiina ammattilaisena harjoitteluun, palkkasi on 8 euroa. Nykytilanteessa työnantajat käyttävät pakkoharjoittelua härskisti hyväkseen.
Jos ja kun kauhistellaan sitä, että nuoria yritetään pakottaa ”matalapalkkatyöhön”, pitäisi muistaa katsoa rehellisesti nykytilannetta, jossa työn teettäminen ilmaiseksi ei ole mitenkään harvinaista. Kai matalakin palkka on parempi kuin ilmaisen työn tekeminen?
Kun minä pääsin lukiosta, kesti vuoden päivät ennen kuin sain mukavan työn, enkä kyllä mitenkään nirsoillut. Ennen kuin pääsin töihin tehtaaseen, minun piti osoittaa säntillisyyteni olemalla pihatöissä puoli vuotta (nekin työt olivat ihan ok, palkka vain oli surkea), ja päästäkseni pihatöihin minun piti olla kolme kuukautta työharjoittelussa, josta maksettiin peruspäivärahaa vastaava työmarkkinatuki. Kyllä olisi matalapalkkatyö silloin kelvannut. Tietääkseni jotkut kaupat pyörittävät kassatoimintojaan kokonaan ”harjoittelijoilla”, jotka säännöllisesti vaihdetaan.
Eräs kysymys tosin on se, että kuka kerää hyödyn niissä tapauksissa, joissa jokin ala on jo nyt vahvasti nuorten (ja maahanmuuttajien) hallussa, kuten vaikka siivousala?
Eikö se nyt ole ihan sama mainitseeko Xboxin, Pleikkarin vai Saturnin, kun ne kaikki kuitenkin ovat vain erilaisia Nintendoja?
Hieno idea, mutta miksi jäädä puolitiehen? Myös naiset voitaisiin ottaa malliin mukaan, heillä kun on äitiyden tuoma ”handicap”. Naisiakin voitaisiin työllistää paremmin maksamalla heille pienempää palkaa kuin miehille.
Eikä sovi unohtaa itsepalvelua.
Jos kerran Soininvaara ja Vartiainen eivät suostu kertomaan sitä, mikä kuuluu koulutuksen käsitteen alaan, kuka sen sitten päättää? Aina alimman tason työvoimaviranomainen mahdollisimman varovaisesti siinä tarkoituksessa, että henkilö ei saisi sen enempää työtä kuin etuisuuksiakaan?
Onko esimerkiksi tämä ”koulutusta”? Suhteellisen tuoreessa (2011) suomalaisessa referee-tasoisessa tieteellisessä verkkolehdessä mainostetaan julkaisuun sisältyvää kirjoitustani mm. seuraavasti:
”Importantly, this essay becomes even more fascinating by the way the writer positions himself in a multiple institutional margin, not only as a lay person in the field of [xx] theory but also as a “paraprofessional” [xx]”
Ikävää, että hengentuote ei jostakin syystä näy Google Scholarissa, mutta vaikka se näkyisi, viittausmäärä olisi sama kuin suositukset tässä blogissa. Kaikenlaisten työllistymismahdollisuuksien kannalta hengentuotteen ja siinä kuvatun tieteenharrastuksen vaikutus olisi ehdottoman negatiivinen, mutta onko sen kirjoittaminen taikka lukeminen ”koulutusta”?
Pitäydytään kuitenkin faktoissa. Tradenomin keskipalkka (2012) on 3329 euroa kuukaudessa, mikä ei ole lainkaan hullummin ottaen huomioon ryhmän keski-iän, sukupuolijakauman ja työkokemuksen:
TRAL:n vuotuinen jäsentutkimus tarkasteli vuoden 2012 lokakuun tilannetta. Tradenomikunnasta 70 prosenttia on naisia ja keski-ikä on 34 vuotta. Ammattivuosia valmistumisen jälkeen on keskimäärin 6,1 vuotta.
http://www.tral.fi/news/4380
Puhutaan siis täysin eri tuhatluvuista kuin kaupan usein osa-aikaisten kassatyöntekijöiden kohdalla. Palkka-asteikon alapään eroilla ei siis ole merkitystä esimerkiksi ottamasi ryhmän palkkatasoon, eikä heidän koulutuksensa ole mennyt hukkaan.
Tämän selvittäminen vaati noin kahden minuutin googletuksen.
Tradenomi siwan kassalla on vähän samanlainen ilmiö kuin pleikkaria pelaava koulunkeskeyttäjä eli yleisesti käytetty kielikuva jolla tietty ongelma havainnollistuu ja saa kasvot.
Olisi kiintoisaa tietää kuitenkin kuinka moni amkista valmistunut päätyy kaupan kassalle – ja kuinka pitkäksi aikaa? Voisi kuvitella että kaupan kassalla työssä ollut tradenomi etenee myymäläpäälliköksikin hieman nopeammin kuin ylioppilaspohjalta?
Nuori pyrkyri Antti Lindtman sitten osoitti olevansa vanhan liiton mies.
Suuri sääli sosiaalidemokratialle sekä Suomelle.
Näenköhän päivää, jona Suomessa voittaisi avarakatseinen kyky nähdä tulevaan ja suunnistaa eteenpäin.
Viittaamasi kirjoittajahan puhuu tuossa siitä että työtä teetetään työttömyystuella, siis maksamatta palkkaa. Että työnantaja käyttää systeemiä väärin. Ei vähän erikoisosaamista vaativia työpaikkoja pidetä paskaduuneina, jos työehdot ovat kohtuulliset ja palkalla on mahdollista elää.
1970-luvun alussa opintoni päätettyäni ja armeijaan menoa odotellessani olin rakennuksilla töissä hankkiakseni rahaa opintolainan korkoihin ja taskurahoja inttiin. Rasalle pääsi töihin kun vaan meni työmaaparakkiin, kysyi vastaavaa mestaria ja antoi tälle verokirjan. Ensimmäisiksi työkaluiksi mestari kehotti hakemaan kalustevarastosta rautakangen ja lapion. Niillä kaivettiin muiden hanttimiesten kanssa viemärikaivoille paikkoja, vaikka kaivinkonekin työmaalla oli. Kerroksiin kannettiin betonia sankoilla ja tehtiin ns. kottaraisia, sillä nosturi tarvittiin elementtien asennukseen.
Palkasta ei neuvoteltu, vaan se maksettiin tariffikirjan mukaan. Kun tilissä ei alkanut näkyä piiskarahoja, joita toiset kertoivat saavansa, pyysin lopputilin ja lomarahat. Seuraavana aamuna menin verokirjan kanssa viereiselle työmaalle, jossa työsopimus syntyi yhtä helposti.
Tällaisia töitä ei vaan enää nykyisin ole.
Tästä voisi varmaan vielä kysyä, että onko nyt verrattu palkkoja vai ansioita? Tästähän aina nykyään huomautetaan. Onko siis tullut sekaannus?
Sama havainto: ystäväni, jolla on koulutuksia kaksikin, joutuu työkkärin mielestä käymään uudelleen ensimmäisen koulutuksensa, vaikka nykyinen koulutusversio on hyvin heppoista touhuilua verrattuna jo plakkarissa olevaan.
Ilmeisesti jollain tasolla hallintoa on taas kerran valittu hyvin kyseenalaiset keinot, joilla on vain tarkoitus saada aikaan kuva siitä, että työllistämispolitiikalla saataisiin jotain aikaiseksi.
Hallintokoneistossa nimenomaan näennäisyyksien vaaliminen ja tuottaminen on se kallein osuus. Jos ihan oikeasti uskallettaisiin tehdä jotain, luoda vaikka niitä yhteiskunnallisia yrityksiä tai luoda edes yhteiskunnallisille yrityksille samanlaiset mahdollisuudet toimia kuin muualla maailmassa, paljon olisi jo voitettu.
Tänä päivänä eivät kiinalaiset vielä kilpaile vaan venäläiset, virolaiset, afrikkalaiset ja lähi-idän asukkaat.
Mutta ei maalla ole niin väliä
Maahanmuuttajista suurin osa on kouluttamattomia ja polkevat pienipalkkaista työtä vieläkin pienipalkkaisemmaksi.
Maahanmuutajan palkka on oleellisesti pienempi kuin kantasuomalaisen
Voisiko joku neuvoa, millä houkutella nuori henkilö opiskelemaan tai hankkiutumaan työmarkkinoille?
Työtä vailla oleminen tuntuu olevan parempi kuin aivan pienipalkkaisimmat hommat.
Langanpäätä tämän onegelman selvittämiseksi ei näytä löytyvän.
Kiitos taas raportin muistutuksesta. Kaikille tämä ei ole teoriaa vaan aivan käytännön ongelma.
”Totta on, että 1990-luvulla sosiaalituen (biståndshjælp) varassa eläneet alle 25-vuotiaat pakotettiin ryhtymään johonkin, mutta Tanskassa hyväksyttävän johonkin ryhtymisen kirjo on laajempi kuin Suomessa. – ”
Tanska kopioi Suomesta ns Leppäsen lain, samaan aikaan Shon porvarihallitus lakkautti lain.
Eikä Tanskan työttömyys ole enää alhainen vaan Eurostatin mukaan jo korkeampi kuin Suomen
”Seuraavana arkipäivänä mennään verokortin kanssa irtotyöläisten (lösarbejder, ammattinimike on tavattoman tyydyttävä) työnvälitykseen, josta työnhakija lähetään johonkin osoitteeseen tekemään jotakin ennalta tuntematonta työtä. Kello 7.30 ollaan työssä. ”
Työttömyysasteen noususta voi päätellä , että ilmeisesti tanskalaisten navigaattorit eivät löydä tuonne työkkäriin
Eivätkös sossutuet jätä aina sen saman n400e/kk ihmisille ruokaan ja muuhun tarpeelliseen? Jos palkka on niin pieni, että siitä jää käyttöön vielä vähemmän asumiskustannusten ja verojen jälkeen…ihmiset eivät voi syödä ja ostaa lääkkeitä.
Korkeat sossutuet eivät ole kenellekään syy pysyä työttömänä, mutta korkeat hinnat ja niihin riittämättömät palkat voivat sellaiseksi muodostua.
Tilannetta ei voi ratkaista lisäämällä yritystukia (suoria tai työntekijöistä maksettuja) tai tekemällä yrityksille verohelpotuksia. Sen sijaan rakentamalla edullista asumista, säännöstelemällä elintarvikkeiden ja muiden välttämättömyyshyödykkeiden hintoja (sen sijaan että lätkii niihin eurooppalaisittain korkeimpia alveja) ja yhteiskunnallisten yritysten mahdollistaminen, kaikki yhdessä voivat olla todellinen ratkaisu.
Sen lisäksi tietenkin yritysten on tyydyttävä kohtuullisiin voittoihin ja toimittava eettisesti hyväksyttävällä työnmitoituksella ja henkilöstöpolitiikalla.
Miksei yritetä herättää henkiin vanhaa kunnon kotiapulaisten ammattikuntaa? Siinä olisi työtä, joka sopii hyvin nuorille ja kouluttamattomille (esim. ilman koulutuspaikkaa jääneille), mutta työintoisille.
Nuori saisi työkokemusta ja rahaa. Lapset saisivat olla kotona. Vanhemmat saisivat keskittyä töiden jälkeen olemaan yhdessä lasten kanssa sen sijaan, että he tekisivät hiki hatussa kotitöitä.
Nykyäänhän homma kaatuu lähinnä siihen, että yksittäisen perheen ei byrokratian vuoksi kannata ryhtyä työnantajaksi.
Haluaisitko selittää millä tavalla tuo korkeiden hintojen aiheuttama työttömyys tapahtuu? Äkkiseltään luulisi että esimerkiksi 100 vuotta sitten tämä olisi ollut merkittävä työllisyyden este, kun monet joutuivat työskentelemään tunteja saadakseen palkakseen ~pari kiloa perunoita.
Itse päätin nuorena kun olin paria ”paskaduunia” kokeillut ettei niiden tekeminen kannata tukiin verrattuna, eli joko johonkin kivempaan ja paremmin palkattuun tai ei ollenkaan.
No kun katsoo noita Oden alustuksen käyriä, niin ei se nyt oikein tuoltakaan vaikuta kun keskiasteen koulutuksen ja sitä alemman koulutuksen saaneiden välillä ei ole minkäännnäköistä tuntipalkkaeroa.
Ilman töitä ja koulutusta ei miespuolinen henkilö varmastikaan tule saamaan vaimoa ja perhettä. Nuorelle asian voi ilmaista karkeammin eli ilman työtä ja koulutusta ei saa ******.
Tuo on oikeasti merkittävä asia vaikka ei pikkurahasta välittäisikään.
Jaa, työttömyyteen onkin sitten kehitetty uusi ratkaisu.
Jaetaan vastapainettua rahaa postiluukuista ja lisääntyvä kysyntä työllistää kaikki..:D
Miksihän työttömyys ei ole kovin vanha ilmiö ihmiskunnan historiassa? Työpanoksesta syntyvän elintason alhaisuus on aina ollut sitä isompi ongelma, tietysti sen vuoksi että ihmistyön teho on mekaanisen tai jopa eläinvoiman tekemän työn tehoa vaatimattomampi.
Alikysyntähörhöjen, joita mm. toveri Marx ei ollut, pitäisi pystyä sanomaan se vuosi mistä lähtien Suomi on ollut jatkuvan alikysynnän aiheuttamassa liiallisen työttömyyden tilassa..
Onko se ollut esim. 1993, jonka jälkeen Suomen vaihtotase oli ylijäämäinen vuoteen 2009 asti?
”Jos työmarkkinat toimisivat markkinamielessä hyvin, jokaisen ryhmän työllisyysaste olisi sama, mutta palkat olisivat sitä korkeammat, mitä parempi on koulutus.”
Perusolettamukseen koulutuksen ja palkan relaatiosta liittyy pieni ongelma. Koulutuksen merkittävyys on suuri julkisella sektorilla korkeapalkkaisissa viroissa, kun taas yrityspuolella työkokemus ratkaisee – koulutusta voi olla vähän tai ei yhtään, mutta silti voi olla korkeassa asemassa ja nauttia suurta palkkaa.
”Taantuma ei kuitenkaan ole talouden pysyvä
tila. Markkinataloudessa ei vallitse pysyvää
kokonaiskysynnän puutteen ongelmaa. Siksi tarj
ontatekijät ovat talouden pitkän aikavälin
työllisyyden kannalta ensisijaisia.”
Nousuhdanne ei ole enää sellainen työllistäjä kuin ennen.
Tuloerojen kasvu keskittää tulojen kasvun hyvin pienelle joukolle.Viime nousukausina kasvusta 80 % on mennyt 1 % tulonsaajista
Kun heidän kulutustasonsa on jo huippua niin pääosa tulojen kasvusta meneekin säästöön .
Ei rikaskaan palkkaa lisäsiivoojia vain sen vuoksi , että kun halvalla saa.
Ja kun aikakin on rajallinen, niin ei ole aikaakaan kuluttaa kuin rajallinen määrä.
Nousukausi ei levitä hyvinvointia enää samalla tavalla kuin ennen
Taviksilta taas ostovoiman kasvu niistetään pois asumisen kulujen kasvulla .
Tämä näkyy meille siten, että lamojen jälkeen työllisyys ei enää palaudu entiselle tasolle
Sehän on erittäin hyvä ja terve ilmiö, että työttömyys keskittyy kuvion mukaisesti matalapalkkatöiden tekijöihin eikä hyvätuottoisiin töihin ja hyvää palkkaa nauttiviin.
Mielummin nykytavalla kuin esimerkiksi niin, että työttömyys jakaantuisi tasaisesti kaikille ryhmille. Nykytilanne tuottaa suuremman bruttokansantuotteen ja verotulot. Samalla nykytilanne tarjoaa työntekijöille keskimäärin mielekkäämpiä hommia.
Kannattaa ottaa huomioon myös työmarkkinoiden dynamiikka. Ihmiset etenevät usein ainakin osan urastaan eteenpäin kohti tuottavampia ja vaativimpia tehtäviä. Ja heidän entisiin matalapalkkaisempiin duuneihin tulee uusia henkilöitä. Ketjun päässä sitten ovat ne huonoimmin palkatut. Ja kaikkein paskimmat duunit on siirretty aasialaisille.
Näin ollen uusien työpaikkojen syntyminen kovapalkkaisiin tehtäviin avaa myös työpaikkoja matalapalkkaduuneihin. Maisterit pois hampurilaispaikoista ja nuoria työttömiä putkeen.
Joten eikö yhteiskunnan kannattaisi pikemminkin tukea korkeapalkkaisten työpaikkojen syntymistä, kuin tuhlata rahaa matalapalkkatukeen?
Samalla kuitenkin matalapalkkatasolla olevia pitää painotetusti tukea ja potkia koulutukseen ja itsensä kehittämiseen. Pitää huolehtia siitä, ettei kukaan syrjäänny ainakaan aikaisessa vaiheessa.
Seppo S:
Mielummin nykytavalla kuin esimerkiksi niin, että työttömyys jakaantuisi tasaisesti kaikille ryhmille.
Mistä olet keksinyt, että maassa on oltava jokin kiinteä määrä työttömyyttä ja kysymys on vain siitä, ovatko työttöminä vähän vai påaljon koulutetut?
Palkkojen alenemisesta ei liene hirveästi riskiä avoimella sektorilla. Valtiolla ja kunnilla on enemmän ongelmana ylikoulutus ja/tai ylipalkat suoritusportaassa.
Eihän sitä tarvitse itse keksiä, EK (ja sen edeltäjät) ovat siitä silloin tällöin muistuttaneet (ehkä vahingossa).
Toki.
Siihen ei ole muuta kestävää keinoa kuin tutkimus ja tuotekehittely – ja Nokian romahduksen myötä se on myös romahtanut.
Tämä ei silti tarkoita sitä, että matalapalkkaryhmät tulisi jättää oman onnensa nojaan.
Lueskelin tuossa juuri Himasen Sinistä kirjaa. Nimi on hyvä siinä mielessä, että se ei herätä kenenkään huomiota ja kuvastaa yhdentekevyydessään sisltöä. Opus olisi hyvin voinut unohtua pölyttymään, jos eivät toimittajanpenteleet olisi tarttuneet siihen 700 000 euroon.
Käppyröistä pitää ihmetellä, miksi juuri tässä kohdin on koettu tarpeelliseksi piirtää omat sukupuolille. Onko tarkoitus liittyä virheellistä tietoa levittävien kuoroon naisten palkkojen nostamistarkoituksessa? Onkohan veronmaksajilla siihen varaa?
Sitten kun tulee puhe vaikkapa syrjäytymisestä, itsemurhista, työttömyysuhasta, terveysongelmista, orjatyöstä, syrjivästä koululaitoksesta jne. jne. ei muisteta tai olla muistavinaan, että ongelma koskee selvästi enemmän miehiä kuin naisia.
Miehet ja naiset piirretään eri kuviin, koska miehillä ja naisilla työllisyysasteet vaihtelevat maittain suuresti.
Olet väärässä. Et vain huomaa sitä.
Kun Nokia siirtää tehtaan tuotannon Kiinaan, ei tyhjä tehdas tarvitse siivousta. Työtön Nokian insinööri leikkaa tukkansa ja siivoaa kämppänsä itse. Parturin, siivoojan ja kotiapulaisen hommat siirtyivät siis Kiinaan.
Jossain näin heiton että yhden vientityöpaikan menetys johtaa 2-3 kotimarkkinatyöpaikan menetykseen, alihankinnasta ja palveluista.
Kun vienti nostaa kytkintä, tuhoutuvat siis samalla kotimarkkinatkin.
Kyllä palkkaeroja löytyy ainakin kuukausitasolla yksityisellä sektorilla.
Ei ehkä suuria, mutta alimpia palkkoja pakkaavat yhteen korkeat elinkulut.
Jos palkalla ei elä niin kannattaa liittyä Helvetin Enkeleihin, he tarjoavat kuitenkin jonkinlaisen toimeentulon , suojelun mielivaltaa vastaan ja sosiaaliturvankin
Perusaste 2 688 euroa/kk
Keskiaste 2 795
Alin korkea-aste 3 371
Alempi korkeakouluaste 3 476
Ylempi korkeakouluaste 4 492 Tutkijakoulutusaste 4 960
Lähde Tilastokeskus http://193.166.171.75/database/StatFin/pal/pra/2011/2011_fi.asp
Ehkä vitsillä kirjoitettu mutta asiassa on vakava puoli.
Mitä suuremmaksi rehellisen ja epärehellisen työn kuilu tehdään verotuksella, sitä epäoikeudenmukaisemmaksi se koetaan. Ja sitä suuremmaksi kasvaa pimeän työn osuus, kunnes yhteiskunta ei enää pysy kasassa. Tämä on se syy miksi kreikkalaiset eivät maksa veroja, ja miksi Italiassa mafia on voimissaan.
Helsingissähän yritykset ostavat jo turvapalveluja Helvetin Enkeleiltä.
Kommenttini liittyi edellisen kirjoittajan väitteisiin, että korkeat sossutuet ylläpitävät työttömyyttä. Väitteeni siis oli, että sossutuet eivät ylläpidä työttömyyttä, vaan se, etteivät pienet palkat riitä elämisen välttämättömyyksiin, on se asia, miksi matalapalkkatyötä ei voi vastaanottaa. Ja kuten varmaankin jatkoin: provisiopalkkaisiin töihin, joissa ansio voi jäädä alle toimeentulotuen tai jopa nollaan, nuori voi hakeutua vain, jos saa ylläpitonsa vanhemmiltaan.
Suoritusportaaksi julkisella voi nimetä koulut, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen. Alat eivät suinkaan pode ylikoulutuksen ongelmaa, vaan pulaa koulutetusta työvoimasta.
Sen lisäksi on vielä ongelmaa siitä, että koulutusta on muutettu epäkäytännöllisesti hallinnon ja kirjallisten töiden suuntaan, vaikka itse työ vaatisi toimenpiteiden osaamista ja monelaisia kohtaamisen taitoja, tuen antamisen taitoja pompottelutaitojen sijaan.
Puutetta on siis sekä koulutuksen saaneista, että koulutuksen laadukkaasta sisällöstä.
Palkkakaan ei ole kohdallaan – siksipä ihmiset hakeutuvat muille aloille. Myös ne, jotka haluaisivat pysyä allalla ja tehdä laadukasta työtä, siirtyvät pois, koska työnmitoitus tekee mahdottomaksi laadukkaan työn tekemisen.
Siis julkisella, suoritusportaassa.
?? Heitähän tuotetaan koko ajan vähemmän kuin ennen. Toisin sanoen, yhä suurempi osa väestöstä saa vähintään toisen asteen koulutuksen. Ongelmaksi näyttää muotoutuvan usein pikemminkin ylikoulutus, siis se tradenomi-kaupan-kassana-ilmiö.
Ehkä tässä viitattiinkin tuontiin. Niin kuin import?
Tälle ”aivoviennin” käänteisilmiölle ei taida olla hyvää termiä.
Miksi ulkomaankaupan BKT-osuuden ja työttömyysasteen välillä ei sitten näytä olevan minkäänlaista korrelaatiota – ei suuntaan eikä toiseen?
Esimerkiksi Kanadassa ulkomaankaupan BKT-osuus laski aikavälillä 1998-2008 noin 6 prosenttiyksikköä kymmenessä vuodessa (lähde), mutta samaan aikaan Kanadan työttömyys laski noin kolmanneksen (lähde).
Tuossahan on ulkomaankauppa tipahtanut suhteessa BKT:hen, ei suinkaan niin että koko ulkomaankaupan arvo olisi tippunut. Lienee selvää että jos ulkmomaankauppa pysyy paikallaan ja kotimarkkinat vetävät, kaupan BKT-osuus ja työttömyys tippuvat samaan aikaan.
Naisilla on paljon enemmän poissaoloja ja miehillä paljon enemmän tilastoimatonta ylityötä, sadan tunnin työviikkojakin, etenkin tuottavimmissa työtehtävissä. Tämä huomioiden naisten tuntipalkat samoista tehtävistä ovat suuremmat kuin miesten.
Reservityöttömyys ei ole läheskään 5-7 %, jos työ- ja rakentamismarkkinoita vapautetaan ja työllistyminen tehdään kannattavammaksi. Kun matalakoulutettujen työllisyys on 65 % ja jo keskinkertaisesti koulutettujen yli 90 %, vasemmistolainen rakennetyöttömyyspropaganda on muutenkin kehno yritys salata sitä, että työmarkkinat on pilattu sääntelyllä.
Ennen oli joka alalla apumiehen töitä ja vastaavia, joista pääsi työelämän oppiin. Työssäoppiminen on usein parempaa kuin kirjaviisaus, etenkin juuri noille matalakoulutetuille, joille pänttääminen ei sovi. Nyt vasemmisto on katkaissut nämä työelämän tikapuiden alimmat puolat. Seuraavat ovat monille liian korkealla.
Onko se oikeasti ongelma, kun noita esimerkkinä käytettyjä kaupankassa-tradenomeja ei oikeasti ole olemassa kuin ehkä kuriositeettinä?
Mielellään näkisin faktatietoa siitä, minkä alan koulutetut eivät suuressa mittakaavassa pääse koulutustaan vastaaviin töihin. Onko näitä oikeasti olemassa?
Lähinnä tulee mieleen humanistiset ja taidealat…
Saman aikavälin aikana vienti kasvoi 50%. Eiköhän se muutaman ihmisen työllistä. Tiedon löydät omasta lähteestäsi.
Jos neljännes tai kolmannes koulutusalalla opiskelleista ei pääse töihin, sitä voi varmaan jo pitää kohtalaisen suurena mittana?
http://tilastokeskus.fi/til/sijk/2010/sijk_2010_2012-03-06_tie_001_fi.html
”Sijoittumisessa oli eroja koulutusaloittain. Työllistyminen oli vaikeinta kulttuurialalta valmistuneilla. Työllisten osuus oli 64 prosenttia. Koulutusaloittain parhaiten sijoittuivat suojelualalta ja sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalta valmistuneet. Työllisten osuus oli yli 88 prosenttia.”
Vuoden 2008 tilastotiedoissa, kun työtilanne oli parempi, kulttuurialan työllisyys ei ollut kovin paljon parempi (70 %) mutta suojelualan työllisyys oli 98 %.
Medianomi? Datanomi?
Entisen Taideteollisen korkeakoulun käyneet, kuvaamataidon opettajia lukuun ottamatta, ovat varteenotettava ehdokas huonosti koulutustaan vastaaviin töihin työllistyvistä.
Erityisen olennaista tässä on se, että töihin päässeetkään eivät tuossa tilastossa välttämättä ole koulutustaan vastaavissa töissä.
Valtio on käyttänyt työllistämiseen jo sellaisia keinoja, jotka eivät ole toimineet. Matalapalkkatöistä puhuminen on aika epätoivoista, kun oikea ongelma on yritysverotuksessa ja yritysten toimintamahdollisuuksissa tässä maassa, hieman alasta riippuen toki. Jos yritykset eivät voi kasvaa niin kuka niitä ihmisiä palkkaa töihin? Valtiota näyttää kiinnostavan vain se miten yrityksiltä saa verot pois ja kun valtionvelka kasvaa ja EU:n pohjattomaan kaivoon heitetään lisää rahaa niin tottakai pitää verottaa lisää. Seurauksia ei tarvitse arvailla, ne näkyvät jo nyt.
Yritysverotus lasketaan yrityksen tuloksesta. Sillä on ihan merkittävää vaikutusta yritysten kehitysmahdollisuuksiin ja sitä kautta työllistämiseen. Mutta jos asiaa katsotaan matalan tuottavuuden töiden ja työntekijöiden kautta, yritysverotuksella ei ole erityisesti heidän tapauksessaan erityistä roolia.
Työntekijä kannattaa palkata, kun hänen odotettu tuottavuutensa ylittää hänestä koituvat kustannukset. Tämä erotus tulee yrityksen tulokseen. Erotuksen etumerkkiin ei vaikuta mitään se, kuinka paljon yrityksen tulosta verotetaan.
Yritysverotuksen madaltaminen voi olla muuten järkevää, mutta jos yksilö ei tuota palkkaustannustensa verran rahaa yritykselle, häntä ei palkata, oli veroprosentti mitä hyvänsä.
Ei se nyt ihan näin mene.
Jos yrityksen kustannukset alenevat, se voi riittävällä katteella tehdä myös matalampaa tuottavuutta vaativia tuotteita, ja palkata tähän sopivia matalamman tuottavuuden työntekijöitä.
Tästä johtuenhan ne kaikki klemmaritehtaat Kiinassa ovat.
Jos eteläiseen tai itäiseen Suomeen tulee lisää matalapalkkaisia töitä, niin miten moni työpaikka menee baltian maista tai Venäjältä tulleille työntekijöille.
Otetaanpan esimerkiksi Itä-Suomen voimalinjojen perkaustyöt. Olen paikan päällä havainnut, että työntekijät ovat venäläisiä. Suomen työehtosopimukset ja palkat eivät heitä koske, koska he tekevät työt aivan laillisesti venäläisen firman lukuun.
Eräskin nuori venäläinen perheenisä tienasi lyhyen kesän aikana uuden auton verran rahaa. Auton hän sai sillä hinnalla Venäjältä.
Suomalainen työntekijä ei olisi saanut kesän palkallaan yhtään mitää – ehkä käytetyn Ladan.
Venäläisillä ja baltian maista tulevilla on Suomen hyvät palkat ja kotimaan halvat hinnat! eli he saavat vain käväisemällä Suomessa töissä valtavan ostovoiman omassa maassaan.
Suomalainen palkka- ja kustannustaso ovat niin lähellä toisiaan, että sosiaaliturvan varassa ja töissä käyvät eivät alemmissa tuloluokissa mitenkään merkittävästi voi erota toisistaan, jos tarkoitus on pysyä leivissä, asua ja pysyä vaatetettuna.
”Eräskin nuori venäläinen perheenisä tienasi lyhyen kesän aikana uuden auton verran rahaa. Auton hän sai sillä hinnalla Venäjältä.”
Ruoho näyttää vihreämmältä aidan takana
Venäjä perii veroja autoista siinä kuin muissakin maissa peritään. Muoto vain vaihtelee maittain, autonvamistajamaat käyttöön, muuta hankintahintaan.
Ja Venäjä tietysti puolustaa tuontimaksuilla omaa valmistusta.
Suomessa autovero on Venäjän tuontitullien tasoa eli n 25 %.
Suomen autotilastoja hämäävät liikennekäytöstä poistetut autot, ne nostavat keski-ikää pari vuotta ja jostain syystä Suomessa suhteellinen autokanta on suurempi kuin muualla Euroopassa ja ero muodostuu vanhoista autoista, joilla ajetaan vähän.
http://www.stat.fi/tup/kvportaali/kuviot_lii_1.html
”Venäjä on luvannut laskea tuontiautojen tullimaksuja liittymisensä jälkeen WTO:hin, on ilmoittanut Venäjän pääneuvottelija Maksim Medvedkov. Ensimmäisten 3 vuoden aikana kauppajärjestöön liittymisestä alkaen tuontivero pysyy muuttumattomana 25%.
Seuraavien 4 vuoden aikana veroja vähitellen lasketaan. 7 vuoden kuluttua eli vuoteen 2019 mennessä ulkomaalaisten autojen tuontivero tulee olemaan 15%.
Lasketaan myös käytettyjen ulkomaalaisten autojen verotusta. 3-7-vuotisten autojen vero laskee 35:stä 25:een prosenttiin.”
Lisää matalapalkkatyötä? Oletko Vartiaisen kanssa sitä mieltä, että pitää maksaa entistä vähemmän vai näettekö matalapalkkasektorin kasvavana? Jospa keskittyisitte hahmottamaan kasvavat toimialat ja sen myötä löytämään keinot yrityksille palkata lisää työntekijöitä. Matala palkka ei työllistä yhtään enempää jos meillä on käsissä rakenteellinen ongelma, osaaminen ja tarve eivät kohtaa. Moni palvelualan yritys voisi palkata lisää väkeä mutta valtiovalta on pitänyt huolen siitä, että työllistämisen sivukulut on niin suuret ettei palkkaaminen kannata. Irtisanomissuoja on myös yksi este. Miten pääset eroon työntekijästä jos liiketoiminnan volyymi alenee. Irtisanominen on kallista. Työttömiä ei pidä syyllistää ja rangaista kun vika on muualla. Rakentavampaa on tukea yrittäjiä työpaikkojen luomiseksi. Lopuksi vielä muistuttaisin siitä, että Suomessa on näitä ulkomaisia matalapalkkatyöntekijöitä ihan tarpeeksi vieden suomalaisilta työpaikat. Nämä ihmiset ovat riiston kohteena (julkisuudessa olleiden tietojen mukaan heille maksetaan esim. vain 2 e / tunti) ja voimattomia pitämään puoliaan. Tähän pitäisi laittaa stoppi välittömästi. Rakennusalalla olisi suomalaista työntekijää tulossa töihin vaikka kuinka. Mitä olette muuten tekemässä tälle epäkohdalle vai oletteko mitään?
Mitä enemmän yritysverotusta kevennetään, sitä enemmän pitää verottaa palkansaajia. Yhtä aikaa palkansaajien palkkaa yritetään vähentää ja palkansaajia irtisanotaan ennätysvauhtia. Jokainen kai ymmärtää, että yhtälö ei toimi.
Yritykset ovat saaneet jo kelamaksujen poiston, perusteena käytettiin nimenomaan työllisyyttä. Irtisanomiset vain yltyivät, työpaikkoja katoaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Yrityksille myös maksetaan enemmän yritystukia kuin missään muussa Euroopan maassa, mutta selvityksistä ei ole luettavissa, että niillä olisi ollut mitään työllisyyttä lisäävää vaikutusta.
Eiköhän näissä ole aivan tarpeeksi näyttöä sille, ettei yritysten tukeminen johda työllisyyden lisäämiseen, vaan ainoastaan yritysten voiton lisääntymiseen. Verotulot eivät lisäänny, jos kasvanut voitto-osuus muodostuu yritystuesta ja verohelpotuksista.
Yritysten ja palkansaajien on maksettava se osuus veroista, mikä jäi puuttumaan, kun valtion ja kuntien tuottava toiminta yksityistettiin. Yksi mahdollisuus olisi palauttaa vähintäänkin sellaiset toiminnot, jotka kriisitilanteissa ovat välttämättömiä, takaisin julkiseksi tuottavaksi toiminnaksi, samoin ne, joiden vaarantuminen tuottajamaan satunnaisten kriisien myötä aiheuttaisi ongelmia.
Yhteiskunnallisten yritysten käyttäminen esim edullisen rakentamisen suhteen olisi puolestaan käytännöllinen keino vähentää palkankorotusten sekä myös yhteiskunnan tukien nostamisen, tarvetta.
Mutta kotimaisen auton ostajan ei siellä tarvitse enää tyytyä pelkkiin VAZ:iin, GAZ:iin tai ZAZ:iin:
http://wardsauto.com/europe/bmw-invest-500-million-double-russian-production-capacity
Yritysverotus on tuplaverotusta – ensin veron maksaa yritys (24%) ja sitten se maksetaan jaetusta voitosta henkilöverotuksen yhteydessä(30%). Ei hyvä homma.
Käytännössä yritysverotus määrittää osan paljonko rahaa voi sijoittaa takaisin yritykseen yli suunnitelman mukaisten poistojen (=kulumine, vanheneminen).
Kohtuullinen yritysverotus luo verotuloja. Samalla kun hieman verokikkailua rajoitetaan, tulos on hyvä.
No ei. Yritysverotuksen todellinen kohdentuminen (tax incidence) on monimutkainen asia, ja jos joku tarjoaa tässä kovin yksinkertaisia totuuksia, kyse on luultavammin poliittisesta vallantavoittelusta kuin todellisesta verotustiedosta.
Veron taakkaa ei välttämättä kanna se, jolta se kerätään. Malliesimerkiksi sopii ALV: sen tilittävät arvonlisäverovelvolliset kauppiaat, mutta sen maksavat kuluttajat tavaroiden hinnoissa – joka pennin.
Samaan tapaan yritysverotuksen taakka valuu merkittäviltä osin palkansaajille, koska yritysten tulokset tms verottaminen vaikuttaa niiden palkanmaksuun. Demagogit toki väittävät muuta – että yrityksiä tiukemmin verottamalla voitaisiin keventää palkansaajien verotusta – mutta todellisuudessa yritysverotus heikentää taloudellista toimintaa.
Yksinkertaistuksia voi toki testata yksinkertaisesti. Esimerkiksi: jos nostetaan yritysverotus sataan prosenttiin, voidaanko palkansaajien verotusta keventää bruttosummalla, joka vastaa kaikkien yritysten nykyisiä voittoja? Ei voida. Yritystoiminta lakkaa, verotulot lakkaavat.
Tuolta em. wikipediasivulta voi todeta perustotuuden: ”Tax incidence falls mostly upon the group that responds least to price (the group that has the most inelastic price-quantity curve).”
Toisin sanoen verotus kohdentuu ennen kaikkea sen mukaan, miten paljon verotettava voi paeta verotusta. Kiinteistöt ovat erittäin huonoja pakenemaan verotusta, mutta viime kädessä kiinteistöjen arvo tietysti riippuu niiden sijaintipaikan taloudellisesta toimeliaisuudesta.
Palkansaajatkin ovat aika huonoja pakenemaan, koska he tykkäävät asua kotonaan ja sukulaistensa lähellä. Yritystoiminta ja pääoma taas kaikkoavat helpommin. Toisin sanoen korkea yritysverotus on helposti hyvin vahingollista juuri palkansaajille.
http://tinyurl.com/d4lyaj3
On hyvä muistaa, että tässä maassa yritykset jakautuvat pitkälle kahteen kastiin eli pieniin yrityksiin ja sitten suuriin osakeyhtiöihin, joissa tapahtuu työvoiman siirtoa kaukoitään, koska osakkeenomistajat tarvitsevat lisää optiorahaa.
Suurin ongelma on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joissa tehdään oikeaa tuottavaa työtä eikä kerätä rahaa johtoportaan optioihin. Verotusta keventämällä luotaisiin lisää mahdollisuuksia yritystoimintaan sen sijaan, että nykyisessä mallissa yrityksiä yritetään tosissaan kaataa verotusta kiristämällä.
Paul Pekkarinen:
Johdon optiot eivät tuo osakkeenomistajille ”lisää optiorahaa”. Osakkeenomistajat maksavat ne optiot, eivät itse saa ”optiorahaa”.