Asumisen kalleus johtuu siitä, että asuntoja on liian vähän. Syytös kohdistuu kuntiin: kaavoittakaa enemmän.
Kaupunkisuunnittelulautakunnasta voin kertoa terveisinä, että kovin helppoa ei lähinnä tiivistämiseen perustuva kaavoitus ole, kun asukkailta viedään alueet, jotka he ovat mieltäneet virkistysalueiksi. Mutta on kaavoituksen hitauteen toinenkin syy.
Kaavoittaminen maksaa, enkä tarkoita tällä kaavoittajan kynään ostettavaa mustetta. Tontti pitää saattaa rakentamiskelpoiseksi, eli maaperä on puhdistettava ja vahvistettava, on rakennettava kadut ja muu infra. Se on Helsingissä keskimäärin 400 — 500 euroa kerrosneliöltä. Koivusaaressa peräti 900 euroa neliöltä, mutta sitä ei näköjään rakenneta. Tämän päälle tulevat koulut, päiväkodit, ratikat, metrot ja kaikki muu sellainen.
Helsingillä on nyt pahasti päässeet rahat loppumaan. Rahoitusjohto esittää investoinneille 400 miljoonan euron vuotuista kattoa. Toteutuessaan tuollainen katto merkitsisi yksikäsitteisesti, ettei kaupunki voi toteuttaa aikeitaan 5000 uudesta asunnosta. Sama ongelma koski pitkään Vantaata. Kaupunginjohtaja oli asialla luottamusmiehiä enempää vaivaamatta määrännyt, ettei kaupunki voi kasvaa enempää kuin 1,5 prosenttia vuodessa (suullinen tiedonanto). Nyt ovat puikoissa uudet miehet ja naiset ja Vantaa panostaa voimakkaasti kehäradan asuinalueisiin – ja lähestyy taloudellista kriisiä.
Kun rakentamista estää suurelta osin kuntien vaikeudet rahoittaa kasvua, voisiko tälle tehdä jotain? Olisi kansantaloudellisesti tärkeätä saada pääkaupunkiseudun asunto-ongelma ratkaistuksi, mutta kunnilla ei ole siihen rahaa. Aikanaan Vanhasen hallituksessa pääministeri Vanhanen (Nurmijärvi) ja rahaministeri Kalliomäki (Nurmijärvi) ajoivat läpi lisärahoituksen nopeasti kasvaville kehyskunnille, mutta pääkaupunkiseudun kunnat eivät tästä rahasta päässeet osallisiksi. Ymmärtääkseni tästä hajautumissubventiosta on nyt luovuttu, mutta voin olla väärässä. Tällainen tuki pitäisi saada nimenomaisesti Helsingille, Espoolle ja Vantaalle. Asetetaan niille jokin tavoiteasuntotuotanto ja maksetaan korvausta sen ylimenevästä asuntotuotannosta.
Toki voisi ajatella niinkin, että kunnan kasvun voisi rahoittaa kaavoitushyödyllä. Kun asunnot ovat niin mahdottoman kalliita, rakennusoikeuden arvo on suuri. Rakennusoikeuden arvolla pitäisi saada tontit rakennuskelpoiseksi ja rahoittaa vielä ne koulu- ja päiväkotirakennukset. Yksityisestä maasta pitäisi voida periä melko korkeatakin rakennusmaamaksua ja kunnan pitäisi voida panna maan hinta lihoiksi sen sijaan, että asuntojen korkea hinta lihottaa rakennusliikkeitä. Tässä olisi se hyvä puoli, että ihan syrjään ei kannattaisi rakentaa, koska se tuottaa kunnalle aina tappiota niin kuin tulee tuottaakin.
Vaatimus avata useampia asuinalueita kerralla, jotta tonttimaan hinta alenisi, on kunnallistaloudellisesti täysin mahdoton, koska silloin vajaasti rakentuville asuinalueille pitää tehdä infraa etuajassa. Samaan joukkoon kuuluu ajatus, että kuinka syrjässä hyvänsä oleva maanomistaja voisi vaatia maansa kaavoittamista. Se vasta maksaisi.
===
Helsingin seudulla on kaavoitettuja, tyhjiä tai vajaasti rakennettuja tontteja, joita yritetään nyt patistaa pakottamalla kunnat asettamaan niille korkeampi kiinteistövero, vähintään 1,5 prosenttiyksikköä yli yleisen kiinteistöveron, jolloin veroksi tulee esimerkiksi Helsingissä vähintään 2,3 %. Vero esimerkiksi Helsingissä on nyt 0,8%. Mielenkiintoista tässä on, miksi valtion pitää pakottaa kunnat tähän, miksi ne eivät vapaaehtoisesti nosta tätä veroa suoraan tappiin, eli kolmeen prosenttiin. Nämä vajaasti rakennetut alueethan sijaitsevat suoraan kunnallistekniikan äärellä ja ovat siten hyvin edullisia. Jos ei halua maksaa käyttämättömästä rakennusoikeudesta, aihana se rakennusoikeus voidaan poistaa.