Toimintasuunnitelma vuosille 2013–15
(Pöydältä)
Kun yleiskaava 2016:ssa tullaan esittämään huomattavan paljon rakentamista kantakaupunkiin, tämän henkeä voisi alkaa noudattaa jo nyt ja painottaa kaavoituksessa Kehä I:n sisäpuolella olevia alueita ja noudattaa siellä tehtävissä kaavoissa kohtalaisen reippaita aluetehokkuuksia. Lisää kaupunkia!
On ollut puhetta lisätä tähän vaatimus elinkeinopoliittisista vaikutuksista tärkeimpien hankkeiden yhteydessä.
Hernesaaren osayleiskaava
Minulla oli ollut käsitys, että alueesta olisi pantu selvitysalueeksi koko Hernesaaren kärki, mutta selvitysaluetta onkin vain itse helikopterikenttä. Jos sitä helikopterikenttää ei tule, kyllä se kärkikin pitää optimoida uudestaan. Aika kalliille paikalle siinä nyt kaavaillaan venetarvikkeiden suurmyymälää. Tosin siinä paikassa myös risteilyalukset hankaloittavat asuinrakentamista.
Se helikopterikenttä pitäisi oikeastaan ottaa pois jo nyt, sillä hanke on älytön ja sitoo nyt muuta maankäyttöä liikaa. Minä en saa tässä yhtälöä umpeen. Lupa on 20 lentoon vuorokaudessa, eli matkustajia on korkeintaan 300/ päivä. Toiminta ei ole kannattavaa nytkään. Miten saadaan kaupallisesti rahoitetuksi kenttä, joka maksaa 90 miljoonaa. Jokaiselta matkustajalta pitäisi saada satanen kentän pääomakuluihin. Yleensä sentään ymmärrän vastapuolen argumentit, mutta tässä on jotain, jota en ymmärrä lainkaan.
Malmin kenttä ympäristöineen laitetaan rakennuskieltään yleiskaavan laatimista varten.
Poikkeamishakemuksia
Näissä lautakunta käyttää lopullista päätösvaltaa. Virasto puoltaa kaikkia hakemuksia.
Pyhän Birgitan puistoon (Hernesaaren tyvessä, Eiranrannan edessä) tulee 157 neliön kahvila asemakaavan mukaisen 40 neliön kahvilan sijaan.
Merimiehenkatu 21:ssa muutetaan kellarikerroksen varastotilaa 224 neliön verran toimistotilaksi. Ikkunoista näkee jalat, jos joku kävelee ohi.
Tehtaanpuistoon tekojäärata huoltorakennuksineen. Me otamme kantaa vain siihen, saako näin tehdä, emme siihen, onko tämä järkevää rahankäyttöä. Joskus ihmetyttää, ajatellaanko kaupungilla, että liikunta = jääurheilua.
Ruokakauppa laajenee Pikku-Huopalahdessa. Tämä on Tilkanvierrossa, Mannerheimintien alikulun tienoilla. Viraston mielestä alue on Ruskeasuota. Tuhannen neliön kauppa saa 500 neliötä lisää.
Asuin- ja toimistorakennus Pikkuhuopalahteen. Kerrosalaa 600 neliötä, asemakaavan mukaan ei saisi olla asuntoja. Autopaikat on vuokrattava alueen pysäköintiyhtiössä. (Toivottavasti se on jotenkin kollektiivisesti omistettu eikä voittoa tuottava yksityinen. Silloin määräys taitaisi olla laiton.)
Ullakkoasuntoihin ikkunat Pitkänsillanrannassa. Kyse on kuudesta ullakkoasunnosta, jotka ovat jo rakenteilla. Enää puuttuvat ikkunat, joka halutaan tehdä suojellulle katonlappeelle. Museoväki ei pidä.
Mellunkylässä halutaan ylittää tontin rakennusoikeus. Asemakaavaa ollaan muuttamassa tehokkaampaan suuntaan, mutta kaivinkone kuopii hermostuksissaan maata jo nyt.
Erinomainen ajatus rakentaa lisää kaupunki kehäykkösen sisäpuolelle. Tähän asti on vaan kovin usein käynyt niin, että naapurien vastustuksen ja päättäjienlepsuuden takia hankkeet ovat supistuneet tai hylätty kokonaan tahi toteutettu kerrostalorakentamisen sijaan paljon pienemmällä tehokkuudella pientaloina. Pohjois-Vuosaari, Rastila, Viikimäki, Mellunkylä, ehkä myös Kivinokka, Vartiosaari, Koivusaari jne?Jatkossa lisää ryhtiä niin ehkä syntyy kaupunkia?
Pikku-Hupalahden kauppa jäi kaavoitusvaiheessa kovin pieneksi, koska kaavoittaja halusi kiihkeästi pitää rantatorin kauppojen puolta. Olisi siihen ison kadun varteen tehdä heti kunnon kaupan.
Malmin kentälle pitää vihdoinkin löytää uusi paikka. Porvoossa olisi hyvä paikka, mutta vaikka aluksi virkamiesjohto piti ajatuksesta vähäinen asukasmäärä ja päättäjät tyrmäsivät ajatuksen. Kentän alueelle tehtiin taannoin ihan hyviä suunnitelmia, mutta työ täytyi keskeyttää. Van Ormuspellon ja Alppikylän “testialueet” saadaan vähitellen rakennettua. No oppeja sovelletaan Östersundomissa.
Lisätkäähän Munkkivuoren ratikka sinne toimintasuunnitelmaan, ettemme erehdy luulemaan, että virasto ajoittaa Tallinnan-tunnelin Munkkivuoren ratikan edelle.
Kaavoittaja ei päätä investoinneista. Munkkivuoren ratikka ei vaadi suunnit5telutyötä, sillä yhteys on nopeasti suunniteltu, kun rahakirstunvartija osoittaa sille vihreää valoa. Tallinnan tunneli vaatii suunnitelman nyt, vaikka se rakennettaisiin vasta sadan vuoden päästä, jotta sen reitille ei tehtäisi esteitä. On siis kyse tavcallaan tilan varaamisesta tunnelille.
Suuria risteilyaluksia varten luulisi tarvittavan palveluita, jotka ovat fiksumpia kuin venetarvikemegamyymälä. Pienpaatilla ei taida sinne edes saada mennä.
Oletko Osmo koskaan miettinyt, miten kestämätön ratkaisu on pitää satamia keskellä Helsinkiä?
Valtaisa rekka ‑ja autoliikenne jyrää Etelärantaan, Katajanokalle ja upea ranta-alue on aitojen takana olevaa parkkipaikkaa. Eikö olisi fiksua miettiä uuden yleiskaavan yhteydessä myös sitä, kuinka kauan kestämätön tilanne saa jatkua? Perusteluinahan on esitetty muun muassa ruotsalaisturistien lyhyttä kävelymatkaa keskustaan.
Helsingin Sataman kehittämisselvitys aikoo edelleen lisätä satamien käyttöä, joten mielenkiintoiseksi nähtäväksi jää, millainen liikenneinfarkti syntyy esim. Tyynenmerenkadusta, kun nytkin katu on aivan tööt. Entäs kun jätkässä on 10000 asukasta enemmän?
Kuka nostaa kissan pöydälle?
P. S Tässä vielä linkki hassuun selvitykseen, joka johtaa entistä kovempaan rekkaralliin:
http://www.portofhelsinki.fi/uutiset#/pressrelease/view/helsingin-satama-maeaeritti-satamanosien-kehittaemisohjelman-vuoteen-2022-saakka-826844?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=Subscription&utm_content=current_news
Iso asia, kaupungin viihtyisyys ja vetovoimaisuus, muodostuu pienistä asioista. Nyt tuossa on taas kasa pääosin noita pieniä asioita.
Tuo ensimäinen linjaus on oikean suuntainen. Helsingin vahvuus on kaupunkimaisuus. Muunlaisessa rakentamisessa mm. Espoo on vahvempi, eikä Helsingin kannata yrittää kilpailla Espoon, Porvoon jne. vahvuusalueilla, vaan tehdä se mitä osaa kunnolla. Aluetta voi mielestäni vieläkin supistaa, tuo Kehä I on aika kaukana keskustasta.
Hernesaaressa on turha sitoa käsiä niin, ettei kenttää tarvittaessa voi toteuttaa. Laitetaan kentän laidalle rivi toimistoja, niin siinä on meluvalli. Malmin lentokentän alueen selvittäminen on myös positiivisia asioita. Kenttää tarvitaan tulevaisuudessakin. Kun käyttö laajentuu takaisin matkustajaliikenteeseen, kannattaa mm. spåralinjojen varaukset ja niiden tarvitsema kaupunkimainen kaava tehdä ajoissa. Spårakin vaatii riittävän tehokkuuden ollakseen kannattava.
Välillä tuntuu, etteivät kaavoitus ja joukkoliikennesuunnittelu kohtaa. Eimerkiksi paljon puhuttu Munkkivuoren linja (Munkkiniemi — Munkkivuori — Pikkuhuopalahti lenkki) on järkevä laajennus, mutta vaatii ehdottomasti lisärakentamista linjan varrelle ollakseen kannattava. Noita vanhoja kauppaloita pitää vähitellen pystyä integroimaan kaupunkiin. Hernesaari taas on hyvä esimerki onnistuneesta kaavoituksen ja liikennesuunnittelun integraatiosta, johon pitää muuallakin pyrkiä.
Pikkuhuopalahdenkaan kohdalla en ole varma, että kaavassa yleensäkään on järkevää merkitä asuin- ja toimistotiloja. Mikä ylimaallinen tieto on virkamiehellä poliitikosta puhumattakaan siitä, miten tiloja on järkevää käyttää? Osmo, kerro miksi kaavassa pitäsi muka olla tuollaisia merkintöjä? Oleellistahan kaavassa on katujen paikat ja kerrosmäärät. Mitä tontilla tehdään noissa rajoissa, tietää tontin omistaja varmasti paremmin.
Ehkä edellinen on sanottu vähän yksioikoisesti, mutta ei tämä nykyinenkään äärilaita, jossa virkamiehet ja poliitikot sotkeutuvat yksityiskohtiin, ole toimiva. Kaupungin tehtävä on luoda mahdollisuuksia, ei estää niitä. Helsingin kohdalla se tarkoittaa kaupunkimaisen kaavan ulottamista uusille alueille niin, että kaupunki voi laajentua. Ihan niin kuin se teki ennen sotia.
Mellunkylä on ongelma. Ainoa järkevä toimenpide olisi käyttää puskutraktoria 60‑, 70- ja 80-luvun kerrostalorakennuskantaan ja aloittaa alusta pientalorakentamisella. Se ei ole taloudellisesti mahdollista. Vaihtoehdoksi jäänee ruutukaavan tekeminen metroaseman ympärille ja jos tuo ylitys sopii kaupunkimaiseen rakentamiseen Mellunmäessä (kuusi kerrosta ja umpikortteli) niin antaa palaa. Jos se on jossain muualla, niin kaksi kerrosta joko rivarina tai pientalona on ok.
Sitä sanotaan myös eläväksi kaupungiksi. 😉 Länsisataman liikenne on helppo ohjata Länsiväylälle ja Skattan liikenne saadan näppärästi Pohjoisrantaa pitkin Lahden motarille. Kyse on enemmän halusta tehdä hyvää liikennesuunnittelua kuin oikeasta ongelmasta. Halu tai ehkä osaaminen vain puuttuu joiltakin virkamiehiltä, joiden mielestä “auto on paha”. Sellaisia ei kannata palkata liikenensuunnittelijoiksi ja nykyiset kannattaa siirtää johonkin, missä aiheuttavat vähemmän vahinkoa.
Parkkipaikkojen osalta olet oikeassa. Autot eivät kuulu pysäköityinä maan päälle, vaan silloin ne kannattaa laittaa maan alle.
Ystävällinen vinkki, sinänsä tähän suhteellisen suopeasti suhtautuvana: Varoisin argumenttia valtavasta rekkarallista. Niille lautoille kulkee satoja autoja, pääkadulla liikkuu kymmeniä tuhansia autoja päivässä. Hetkellisesti toki voi olla silti suuria, mutta hakisin perustelut sataman siirtoon on jostain muista kuin liikennemääristä.
En tiedä kenelle Osmo vastasit, mutta ainakaan minun kysymykseeni tuo kommenttisi 3.2.2012 klo 15.46 ei vastannut.
Jussi K. Ahtola
Vastaukseni koski Munkkivuoren ratikkaa ja oli vastaus Federleylle.
Matkustajasataman siirtu Vuosaareen on vihreiden vakiovaatimuksia, mutta olemme menestyneet sen kanssa huonosti.
Ehdottomasti näin! Etenkin autolautat pitäisi ehdottomasti saada pois keskustasta ja eteläsatamasta vaikka vuosaareen, puhtasti turisteja kuljettavat risteilyalukset voisivat sitten vaikka tullakin “keskustaa elävöittämään”.
Erityisen tärkeää tähän on ottaa kantaa nyt, kun satama-alueita ollaan tosissaan suunnittelemassa uuteen uskoon; jos rekkarallin jatkumista pidetään suunnitteluvaiheessa lähtökohtana mutta myöhemmin tullaankin järkiin, niin lopputuloksena on helposti tuulista asvalttikenttää ja raskaan liikenteen ehdoilla tehtyä ympäristöä aivan valtakunnan paraatipaikoilla.
Samaa olen ihmetellyt. Perustelut siitä, että laivaturistien on päästävä kävelemään satamasta keskustaan ovat liikuttavia – miten kukaan ei pidä sitten ongelmana sitä, että lentokentältä on yli 30 minuutin matka keskustaan? Yhtä hyvin voisi argumentoida, että lentoasema tulisi uudelleensijoittaa ensimmäisen vesitasokentän paikalle Katajanokan edustalle, jotta kaikki miljoonat Helsinkiin saapuvat lentomatkustajat näkevät ensimmäisenä Kauppatorin ja voivat kävellä Espalle.
No meillähän olisi Helsingin keskustassakin puistoja, toreja, aukioita ja vaikka mitä. Olisiko niissäkin “rakentamisen tehostamispotentiaalia”? Vai pitäisikö pelkästään kaikki viher-/virkistysalueet pistää “lihoiksi” — sumeilematta vaan kaikki T.Kivelän listan ulkopuoleltakin? Näin saataisiin enemmän sitä tiivistäjien ilmeisesti kovasti kaipaamaa “lisää kaupunkia kaupunkiin” ja “ryhtiä”! (Vinkkinä “ryhtiliikettä” kaipaaville: lukekaapa Hesarin juttu 3.2.2013 sivuilta C1-C6.)
Kas kun ei joku ehdota samasta syystä Kaivopuiston täyteenrakentamista ja talonauhoja molemmin puolin Ehrenströmintietä ja Merisatamanrantaa. Ehkä tuonne mahtuisi osa jonkun Helsinkiin kaipaamasta 400 000 lisäasukkaasta. Jos tontin hinta olisi kovin korkea, eikö se toisaalta takaisi tulevien veronmaksajien veronmaksukyvyn? (Köyhät älkööt vaivautuko!) Seuraavaksi voisivat tiivistäjät ehkä siirtyä miettimään vaikkapa Eläintarhan- ja Töölönlahden täyttöä (saataisiinhan näinkin “lisää kaupunkia kaupunkiin”). Vanhankaupunginlahden tai Kruunuvuorenselän täyttö toisi samoin lisäaluetta rakennettavaksi. Eipä tarvitsisi ihmetellä Laajasalon uusien silta-/tunneli-/muu vaihtoehtojen mielekkyyttä, jos siirrettäisiin satamat Vuosaareen ja Inkooseen ja padottaisiin mainitut vesialueet, Vantaanjoelle toki kanava tekemällä!
Hei, haloo! Mihin on unohtunut ulkoilu- ja virkistysalueiden tärkeys? Jos ainoat viheralueet kaupungissa ja sen liepeillä olisivat vain muutaman neliön istutettuja, steriilejä nurmikaistaleita (kukkineen, pensaineen; esim. mallia Ruoholahti, jossa koirankaan ei olisi ilmeisesti alkuun sallittu nostaa jalkaa kivetyn, muutaman neliön kokoisen, suorakaiteen muotoisen alueen keskellä olevalle puulle), taitaisi olla aika siirtyä etsimään viihtyisämpiä kaupunkeja/asuinalueita jostain muualta. Pitäisikö jättää suosiolla Helsinki sitä aina vain tiiviimmin rakennetuksi slummiksi haluavien temmellyskentäksi? Väitän, että nykyiset, kaikille avoimet ulkoilu- ja virkistysalueemme, vesialueita myöten, ovat Helsingin merkittävimpiä piirteitä, kaupunkimme upean omaleimaisuuden tae.
Kuka kaipaa itänaapurimme, tai Kiinan uusien suurkaupunkien asuialueiden jättikerrostaloja tai väkirikkaiden alueitten suurkaupunkien slummeja? Koska mahtaisimme saada esim. Kallioon, Katajannokalle, Kruununhakaan ja Punavuoreen ensimmäiset 16‑, 26- ja 36-kerroksiset talot, olisiko se mahdollista edes supertehostetun ullakkorakentamisen myötä? Mitä mahtaisitte tuumia, jos naapurustoon ja/tai sen viimeisille vihreille plänteille (esim. siirtolapuutarha-alueet) nousisi 25–50-100-kerroksisia asuinkolosseja vieri viereen ja puoluevirkailija tulisi soittamaan ovikelloanne ja kertomaan teiltäkin edellytettävää uhrautumista ja poismuuttoa?
Tai jos merenrantaväylän upeiden maisemien eteen pystytettäisiin yksityinen talomuuri, joka peittäisi avoimet, julkiset näkymät jokamiehen (ja ‑naisen) käyttämältä kävely-/pyörätieltä ja lahjoittaisi köyhemmille käyttäjilleen/naapureilleen vain (pääosin) synkät varjot (kuten nyt Koivusaaren osayleiskaava-alueelle julkeasti esitetään)?
Ihmisten elämää tai kaupunkia ja sen kehitystä ei pidä tarkastella pelkkinä lukuina tai tehokkuusmittareilla. Elämän ja asumisen pitää olla myös elämisen arvoista nyt ja tulevaisuudessa.
Eikö nykyisin muka ole enää lainkaan syytä arvostaa alueitten viihtyisyyttä, ja sen osaltaan takaavaa lähiluontoa. Kaupunkia voidaan toki tehdä lisää Kehä I:n sisäpuolellekin (kuin sen ulkopuolellekin), mutta tässä olisi oltava äärimmäisen varovainen. Asuinympäristön (siis lähiympäristön) viihtyisyys ja asumisväljyys (lue: ei vastapäisen talon seinää ja naapurin ikkunoita kadun toisella puolella esim. 20 metrin päässä) ovat aivan olennainen juttu viihtyisyyden takaamiseksi myös Helsingin kaltaisessa kaupungissa. Jos alueet rakennetaan liian täyteen, on kohta työ ainoa syy, minkä vuoksi täällä päin kukaan haluaa asua. Siitä seuraisi vain ongelmia, lisää muuttoliikettä kehyskuntiin ja slummiutumista. No, joillekin tietysti punkka-työpaikka-baari ‑kolmio voi riittää, mutta elinpiirinä se olisi aika yksipuolinen. Lapsiperheet voivat näiltä alueilta tyystin kaikota. Näin on tainnut jo osin tapahtua.
Ehkä KSL:n kokouksissa pitäisi pohtia sitä, miten kaupungistamme voisi tehdä viihtyisämmän/pitää viihtyisänä — kaikille (= kaikenikäisille). Vaikkapa tuo hiljan uutisoitu Mechelininkadun lehmusten kaato kerralla ei sitä tekona taatusti tule edistämään tahi Kivinokan tai Koivusaaren rakentaminen. Ulkoilu- ja virkistysalueiden olemassaolo asuntojen lähiympäristössä auttaa osaltaan estämään kaupunkimme slummiutumista.
Ne myös auttavat ihmisiä kestämään paremmin esim. työelämän paineita ja vähentämään pahaa oloa.
Ulkoilu- ja virkistysalueita ei tule nakertaa tai haukata isompinakaan paloina. KSL:n olisi syytä painottaa gryndereitten(?) unelmien toteuttamisen sijaan lähiluontoa, ja jopa nuorten (miesten?) kasvulle jonkun (nyt en tosin muista kenen?) tärkeäksi osoittamaa joutomaan merkitystä.
Katukuilujen rakentaminen tai syventäminen (ullakkorakentamisella) ei viihtyisyyttä lisää. Tämän taisi jo ymmärtää taannoin, 1940–50-lukujen taitteessa, mm. Heikki von Hertzen. Ennemmin pitäisi rakentaa tai edes ylläpitää ihmisten mittaista, viihtyisää kaupunkia.
Pääkaupunkiseudun kuntarajojen purkaminen voisi ehkä auttaa, jos muut (inhimilliset, lähiympäristöä suojelevat) keinot eivät auta. Helsingin tulee kuitenkin säilyä inhimillisenä ja viihtyisänä kaupunkina kaikenikäisille.
Kuka hoitaa rahakirstunvartijalta ne rahat? Munkkivuoren ratikan H/K on nyt 1,4, kun bussiliikennettä on jälleen lisätty. Rahakirstunvartija on melko vastuuton polttaessaan rahaa vuodesta toiseen bussiliikenteesen, kun ratikka hoitaisi homman edullisemmin ja laadukkaammin.
Minusta nämä H/K‑luvut ovat turhauttavia. Kun ne jäävät ykkösen alle, niitä käytetään perustelemaan, että jätetään tekemättä. Kun ne nousevat ykkösen yli, ne eivät enää kelpaakaan perusteluksi sille, että tehdään.
Ruotsalaisturisteja enemmän on viime aikoina kohkattu risteilyturisteista, joiden avulla Helsingin talous saadaan nousuun. Risteilylaivoista ei ole niin paljon haittaa kuin autolautoista. Pienemmät risteilylaivat, jos eivät ole reittiliikenteeseen rekisteröityjä, voivat kiinnittyä myös aitaamattomaan laituriin.
Ja jos Ruotsin liikenteestä puhutaan, ei autolautoilla sielläkään (enää) aivan keskustaan asti pääse.
Pari kommenttia:
-Laivojen tuoma autoliikenne (puhutaanpa sitten rekoista tai henkilöautoista) on erittäin merkittävä haitta. Joka tätä vähättelee, ei ole ollut paikan päällä katsomassa
Nim. Ville väitti ettei autolautoilla pääsisi aivan keskustaan. Katajanokka ja Olympiaterminaali ovat kyllä aika keskustaa. Voidaan tietysti aloittaa semantiikkaan kuuluva väittely sanasta “keskusta”, joka kait virallisesti on rautatieaseman hujakoilla
-Ranta-alueiden käyttö rekkojen perävaunujen parkkipaikkoina yms varastotilana tarkoittaa juuri mitä se tarkoittaa: kaupungin ykkösranta on parkkipaikkaa ja varastoa, toki aitojen takana
-Tpyyluomalle: auto-ja rekkamäärä on riittävä aiheuttaakseen ongelmia muutoinkin ahtaaseen paikkoihin tehdyille satamille. Kun laivaliikenne kasvaa “tilapäinen” tilanne on yhä useammin vallitseva tilanne
-Kallelle: Millään liikennesuunnittelulla keskustassa tätä ongelmaa ei ratkaista. Minä en vaan näe yhdistelmää rekka+parhaat ranta-alueet kovin toimivana
-Muuta: Jos edes toinen terminaali (esim Skatta) siirrettäisiin esim Jätkään, voitaisiin Katajanokkaa ja ympäröiviä alueita oikeasti rauhoittaa.
Helsingin ullakkorakentaminen tapahtuu yleensä olemassaolevien kattojen sisälle, ei taloja korottamalla.
Ihmisen mittoihin kuuluu myös kävelyetäisyys. Valitettavasti nykyäänkin voimissaan oleva metsälähiöideologia ei ota sitä huomioon vaan palvelut ja työpaikat sijoitetaan pois silmistä auto- tai metromatkan päähän.
Jollei sitä helikopterikentän varausta saa poistettua, niin voisiko ehdottaa toteutusta jossa helikopteri laskeutuisi proomulle joka joko vaijerilla tai potkureilla kulkisi (automaattisesti) lähemmäs ja kauemmas rannasta. Nykyisen ratkaisun hinta kuulostaa sellaiselta ettei tuollaisen tekeminen olisi välttämättä kalliimpaa. Etäisyydeksi rannasta voisi sitten määritellä sellaisen että meluhaitat jäävät pieniksi.
Erittäin kova jäätalvi voisi tietysti olla ongelma, mutta niitä taitaa kuitenkin olla aika harvoin.
Mielenkiintoisesta listasta kummallisin taitaa olla tuo Pitkänsillanrannan ullakkoasunnot… siis niitä jo rakennetaan, vaikkei ole lupaa edes ikkunoille? Vai haluavatko merinäköalan ja ikkunat Kaisaniemen puiston suuntaan? Nostaisi noiden asuntojen hintaa tn. tonnilla parillakin per neliö luulen ma. Joka tapauksessa, jos on säännöt ja niihin altaan tekemään poikkeuspäätöksiä, niin se johtaa aina vain isompiin poikkeuksiin.
Yritän vaan vähän jakaa suhteellisuudentajua, eli siis joo on ihan oikeita ongelmia mutta ne vaaditut ratkaisut pitäisi olla jotenkin suhteessa ongelmien kokoon. Yksi luku nyt esimerkiksi, Hakaniemen sillan yli eli käytännössä Pohjoisrantaa menee syyskuun arkipäivässä 32 378 ajoneuvoa. Näistä kuorma-autoja on 862 (2,7%) ja rekkoja 269 (0,83%). Tuonne kai päätyy suurin osa satamien rekkaliikenteestä?
Katajanokan terminaalin voisi kieltämättä siirtää, mutta sille kannattaa hakea perustelut tilan ottamisesta asutuskäyttöön. Ja sitten pitäisi keksiä joku vaihtoehtoinen realistinen paikka joka on vähemmän huono sijainti. Vuosaari ei sitä ole matkailukäytössä etäisyyden vuoksi, se nyt vaan on liikenteellisesti Keravalla.
Ainoa mikä mulle tulee mieleen, ja oletuksella että unohdetaan nyt se Keskustatunneli ja tehdään jotain järkevää, eli laajennetaan Keskustan huoltutunneli Länsisatamaan ja Hakaniemeen. Toi ei maksa miljardia, länsipää on nyt se Stockan sisäänajo Lapinrinteessä ja itäpää on Kaisaniemenkadulla. Se ei olisi mikään maanalainen moottoritie, mutta sitä pitkin pääsisi tavaraliikenne keskustan ali, ja autot parkkihalleihin.
Tolla oletuksella, ja jos ne laivat mahtuu Länsisatamaan niin miksei sinne sitten, lisää laituritilaa saa esimerkiksi siltä kopterikentältä. Jos vastaavasti gryndaa Skattaa niin ehkä tämä jopa kannattaisi, mutta niin tää ei ainakaan etenisi että skattalaiset rupeaisi sitten vastustamaan lisärakentamista.
Oliko sinulla mielessä kenties tällainen ihmismittakaava Tapiolan malliin? niin on nättiä ja kutsuu nauttimaan luonnosta. Sitä mä vaan ihmettelen että kun von Hertzenin mukaan ainoa automatka jonka lapsiperhe tekee Puutarhakaupungiin on muuttomatka, niin miksei se oikein näytä siltä?
Se tiivistäminen tarkoittaa käytännössä nimenomaan sitä että tehdään ihmisen mittakaavassa. Esimerkiksi kadun leveys on 5–15 metriä, Tehtaankatu esim. taitaa olla noin 15, eikä 30–50 metriä malliin mikä tahansa lähiö. Kummanlaisessa ympäristössä sinä mieluiten kävelet?
Esimerkiksi helsinkisiläisittäisin huimalla 1,5 alueteholla ja keskimäärin viisikerroksisilla taloilla, 70% maa-alasta on muussa kuin rakennuskäytössä. Se mitä tolla muulla tehdään on olennaista, mutta muutamia sanoja tiputtaakseni riittävä runkosyvyys, kunnolliset puistoaukiot kontra pienet sisäpihat ja lähivirkistysaluelämpäreet, yhteiskäyttöinen tila, sekä ennen kaikkea liikenteen tilankäytön tehokkuuden maksimointi.
Korkea rakentaminen on se millä voi yrittää paikata sen jälkeen kun on sössitty maankäyttö pintatasossa, ja ne ovat pikemmin ratikka- ja hissikaupungin vastakohta kuin seuraus.
Tpyyluomalle: Vuosaari ei ole mitenkään liikenteellisesti sivussa. Samanlaisia metromatkoja joutuu tekemään Tukholmassakin. Ja mitä sitten, vaikka olisikin? Turisteilla ei ole kiire minnekään ja satamaan jatkettuna metro laivaterminaalin alakertaan olisi oikein passeli ratkaisu. Vuosaari olisi hyvä vaihtoehto vapauttaa Katajanokkaa ihmisille perävaunuparkkipaikan takia. Mitä matka-aikoihin tulee, niin nilkuttavaan kolmoseen ei mahdu ruuhka-aikoina ja joutuu odottamaan seuraavaa. Siihen se 20min meneekin. Mutta onpa hyvä tietää taas mikä on tärkeää: turistien lyhyt matka kauppatorille.
http://sl.se/sv/Resenar/Planera-resa/
Reseförslag Måndag 4 februari
12:42 Gärdet
12:48 T‑Centralen
tunnelbanans röda linje 13
6 min
No vaikka sinne kauppatorille Vuosaaren satamasta: Bussi 78, noin 15 min Vuosaaren metroasemalle.
Metro Vuosaari — Kaisaniemi 20 min.
Ja kilsan kävely päälle.
Käytännössä vajaa tunti, kävelyineen ja vaihtoineen. Mä sanoisin että näillä järjestelyillä turistien yhteydet keskustaan on poistunut ongelma, koska ei ne tota väliä tule kulkemaan.
Kannelmäen EKA-market oli alunperin Elannon. SOK, jolla oli vaikeuksia päästä Helsinkiin, kaappasi Elannon ja sai näin kovin paljon hyvää tilaa. HOK kaappasi myös Pajusen Alepat ja SPAR-myymälät.
Olipa pitkä jeremiadi nimimerkillä Kivikaupungin kasvatti. (Voishan sitä ihan omalla nimelläkin kirjoittaa). Helsingissä on hehtaarilla puolet Tukholman asukkaista eikä siellä puistoista ja vihreästä suurta puutetta ole. Meilläkin on runsaasti puisto ja metsäalueitä, joita i ole tarkoitus muutta rakennusmaaksi. Keskuspuito ja muut vihersormrt joka suuntaan plus korttelipuistot. Ei todellakaan ole aikomus tehdä Kiinan suurkaupunkia vaan hyvää ja elävää kantakaupunkia eikä metsälähiötä, lisäksi laidemmalla voitaisiin tehdä tiivistä ja matalaa TownHouse-rakentamista, jolla päästää varsin suuren tontti- ja aluetehokuuteen. Malli voi katsella vaikka Lontoosta tai Hollannin kaupungeista.
Jussi K. Ahtola:
Onhan se satama-alue nykyisin järjestelyin syrjässä. Matkustajalauttaliikenteen siirron ehtona Vuosaareen pitäisin metrolinjan jatkamista Vuosaaresta satamaan. Huoltoraide sinne jo meneekin, joten kulku-ura on olemassa eikä luulisi maksavan maltaita, kuten muut tämän seudun metrohankkeet. Matkustajaterminaaliin tulisi olla sisäyhteys asemalta. Tällä tavoin matka-ajaksi Vuosaaren satama — Rautatientori tulisi n. 25 minuuttia, siis vähemmän kuin valmistuvalla Kehäradalla Lentoasemalta Helsinki C:lle (30 min). Edelleenkin, kukaan ei pidä suurena ongelmana, että lentomatkustajilta kestää nykyisin kolmekin varttia hitaalla bussilla keskustaan. MIten ne laivamatkustajat ovat niin paljon fiinimpiä, että eivät voisi matkustaa julkisilla keskustaan?
On aika erilainen konsepti tulla huvittelemaan ja shoppailemaan päiväristeilylle Helsinkiin ja viettää keskustassa muutama tunti kuin tulla tänne liikematkalle taikka viikonloppumatkalle.
Nimenomaan. Erikoista, että laivamatkustajat ovat niin fina människor, että he eivät voi jäädä hiukan kauemmaksi kaupungista. Kaupunki kasvaa, eivät valtavat lähes teollisiksi rinnastettavat toiminnot voi olla keskustassa. Turistit nyt joutuvat metroon, mutta mitäs sitten? Niin minäkin joudun maailman turuilla ja toreilla metroihin ja juniin. Jos päiväristeilyllä oleva ruotsalaisperhe joutuu varaamaan n. 30–40min enemmän matkoihinsa, ei minua oikeasti kiinnosta.
Mieluiten käyskentelen Skattalla, jossa voisi olla vaikkapa rantabulevardi ja jäätelökioski ja miksei vaikkapa puistoa. Mutta ei. Svenska turister über alles.
Tämä riippuu aika paljon satamasta, eivätkä nuo keskustan satamat ole pahimpia. Länsisatama ja Jätkäsaari ovat kuitenkin aika kamalia nykyään. Ongelmakenttä tosin tulee enemmän henkilöautoista kuin rekoista, mutta liikennettä on paljon, ja kaljanroudaajien henkilöautot nostetaan vaikka puuta vasten säilöön rouduureissun ajaksi.
Lauttaliikenteessä iso ongelma onkin tuo hetkellinen pulssi. Sopivan lautan tulo- tai lähtöaika aiheuttaa melkoisen infarktin liikennejärjestelmälle.
Tuntuisi ihan fiksulta, että autolauttaliikenne siirrettäisiin keskustan ruuhkavyöhykkeeltä jonnekin, mihin mahtuu autoja. Ristelyalukset voivat sitten tulla keskustaan. Ajatus metron jatkamisesta Vuosaaren satamaan ei tässä mielessä ole yhtään dorkempi.
Oletko tosissasi?
Kuinkakohan kauan tyypillinen risteilymatkustaja viipyy kohteessaan vs lentomatkustaja?
Mihin me oikeastaan tarvitaan niitä risteilymatkustajia ylipäätään. Pääasia että omalla autolla pääsee Jätkäsaaresta jouhevasti kulkemaan.
Pelkkä autolauttaliikenne ei perustele metron jatkamista. Liikeenepulssit ovat lyhyitä ja suuri osa kulkee autoliikenteenä. Aikanaan tutkittiin jatkomahdollisuuksia ja todettiin, että jos aseman lähiympäristöön saadaan asutusta tiiviisti, asiaa voisi hatkita. Kaavoiitajat eivät lämmenneet asialle. Alueen työpaikat synnyttävät hyvin vähän joukkoliikenematkoja.
Jees Hernesaaren kärjen turhaketäyttöjen perusteelliselle selvittämiselle — asemakaavalle jätettävä väljyyttä siihen lopputulemaan, että asukkaat pääsevät eteläiseen kärkeen asumaan, olemaan ja harrastamaan ja risteilyturistit nauttimaan rantakahviloista, putiikeista ja jaloittelusta.
Jees Ruoholahden palveluiden parantamiselle — ei enää autolla markettiin vaan kunnolliseen “korttelikauppaan”.
Nope arkkitehtuurin kerrostumien vastustamiselle ja tervetuloa ullakkoasukkaat ja ainutlaatuiset kattomaisemat.
Jees toimistoille kivijalkaan — jalkanäkymät voivat olla ihan uberkivat 😀 Korttelit elävöityvät ja kadut siistyityvät.
Ei tuo Vuosaari matkustajan kannalta välttämättä mitenkään tolkuttoman huono ratkaisu olisi, edellyttäen että hukkaputki jatketaan satamaan asti. Liityntäpelleily ei tässä(kään) formaatissa toimi.
Toisaalta noi satamat mielestäni ikään kuin kuuluvat kuvaan, enkä nyt varsinaisesti olisi niitä mihinkään siirtämässä jonkun jäätelökioskin tai pikku “ruuhkan” takia.
Sieltä laivaterminaalista on Gärdetin metroaseman laiturille (josta tuo 6 min laskenta alkaa) pitkän puoleinen kävelymatka, luokkaa kilometri.
Itseänikin kovasti harmittaa lähiluontoalueiden rakentaminen. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat vaikka Meri-Rastilan ranta-alueiden kaavoitussuunnitelmat. Ymmärrän tietenkin myös täydennyskaavoituksen haasteellisuuden. Harva haluaa rakennustyömaata ikkunansa alle.
Mutta mutta, harvaan asutun kaupungin kaavoittaminenkaan ei ole aivan ongelmatonta. Seurauksena on ainakin palveluiden yksipuolistuminen; samoin kaupunkirakenteen julmettu leviäminen. Harvaan asuttu nukkumalähiö ei välttämättä elätä paljoa muuta kuin pari baaria ja pientä lähikauppaa. Mainitsemasi punkka-työpaikka-baari ‑kolmio on ennemmin seurausta liian harvasta kaavoituksesta kuin liian tiheästä. Julkinen liikennekin on sieltä huonosti kannattavaa. Työmatkojen ja parempien palveluiden perässä on matkustettava pitkiäkin matkoja henkilöautolla. Hyvät palvelut ovat varsin tärkeä syy miksi ihmiset haluavat asua kaupungissa. Pitkät etäisyydet kaupungin sisällä eivät ketään kaupunkiin houkuttele.
Harvakseltaan kaavoitettu kaupunki ei varmastikaan houkuttele säästämään lähiluontoa, koska vaihtoehtona on että uudet talot rakennetaan aina yhä kauemmas kaupungin keskustasta.
Viihtyisää kaupunkia suuniteltaessa en mieleläni tekisi kompromisseja lähiluonnon tuhoamisen kanssa. Toivoisin asuvani ympäristössä, jossa on hyvät ulkoilu- liikuntamahdollisuudet. Olisi kiva päästä helposti pyöräilemään tai hiihtämään. Vastapäisen talon seinää ja naapurin ikkunoita kadun toisella puolen voisin hyvinkin suvaita jos se tarkoittaisi parempia palveluita ja lähiluonnon säilyttämistä. Tiivistämistä voitaisiin myös tehdä myös sijoittamalla pysäköinti maan alle tai parkkitaloihin. Pysäköinti ja muu liikenneinfrastruktuuri vie valitettavan suuren osan kaupunkitilasta. Näköala parkkipaikalle ei varmaankaan ole yhtään sen miellyttävämpää ympäristöä kuin näkymät viereisen talon seinäänkään. Toivoisin hyvää julkista liikennettä. Kaupungista löytyy vielä paljonkin plänttejä “joutomaata” minne voitaisiin kaavoittaa — tai muita vastaavia vaihtoehtoja, kuten vaikkapa moottoriteiden muuttaminen kaduiksi sissäntuloväylillä tai vaikkapa niiden kattaminen.
Kun kaupunki määrää kaavalla rakennusten käyttötarkoituksia Pikku Huopalahdessa, se on paha, mutta taloudellisesti täysin älyvapaan helikopterikenttäidean varjeleminen Hernesaaressa määrämällä taloja meluvallitoimistoksi on hyvä? Toimistotilaa on kaupungissa jo muutenkin tyhjillään ja asunnoista kova pula. Pitäisikö antaa markkinoille mahdollisuus toimia? Näitä meluvallitoimistoja on esitetty ja kaavoitettu joka pääväylän varteen, koskapa melussa ei voi asua, mutta kylläkin voi tehdä toimistotöitä. Osmo on täällä esittänyt epäilyjä hankkeiden toteutumisesta, kun kysyntää olisi asunnoille, ei toimistoille.
Daniel Federley:
Toki, mutta onko todella niin, että päiväristeilijöiden oletettu mukavuus menee kaupungin omien asukkaiden viihtyvyyden ja ranta-alueiden kehittämisen edelle?
Tallinnan satamasta on olemattomat julkiset kulkuyhteydet, ja useimmat taitavat ottaa taksin tai kävellä sieltä kaupungille. Tämä ei kuitenkaan vaikuta hillitsevän suomalaisten risteilyintoa. Minusta tätä sataman etäisyyden merkitystä liioitellaan meillä.
Jatkan vielä analogiaa lento- ja laivaliikenteen kehityskaaresta. Helsingin ensimmäinen lentoasema (tai pikemminkin lentosatama) sijaitsi 1920–30-luvuilla Katajanokan edustalla. Sen jälkeen kasvava liikenne siirrettiin Malmille, ja lopulta Seutulaan. Kukaan ei varmaankaan kyseenalaista lentoliikenteen syrjäänsiirtämistä. Kuitenkin laivaliikenteessä kaluston koko on yhtä lailla moninkertaistunut, ja entiset matkustajahöyrylaivat vaihtuneet autolautoiksi. Mutta satama on edelleen samalla paikalla kuin höyrylaivakaudella, ja purkaa kaiken ajoneuvoliikenteensä kantakaupungin katuverkkoon. Eikö tämä ole vähän outoa?
Eli siirretään Tukholman ja Tallinan laivat tuhansine päivittäisine risteilymatkustajineen kulkemaan johonkin kaupungin reunamille, ettei keskustan herkkää yksityisautoilua vaan mennä häiritsemään näillä “infarkteilla”. No huh huh.
Suurimmaksi osaksi jalan ja julkisilla tapahtuva risteilymatkustajien liikkuminen on oleellinen osa kaupunkimme toimintaa. Ja nykyinen tapa tuoda matkustajat laivoilla suoraan keskustaan on ainut oikea. Siinä ei muutamalla pikkuautolla, jotka muodostavat ehkä prosentin kantakaupungin liikenteestä, ole mitään käytännön merkitystä. Olkoonkin, että risteilymatkustus sinällään on täysin turhaa puuhaa — aivan samalla tavoin kuin yksityisautoilu keskustassakin.
Onko tämä aivan välttämätöntä?
Olen ainakin valmis maksamaan merkittäviä summia läpitalon kaksiosta (= jotain 60-luvulla tai sitä ennen rakennettua) verratuna pakostakin pimeään umpiperään, jossa ikkunoita on vain yhdellä asunnon reunalla. Valitettavasti vaan läpitalon kaksioita ei enää tuohon runkosyvyteen vedoten tehdä. Mikä laskee asumisviihtyvyyttä erittäin merkittävästi. Nimimerkki kokemusta on.
Miksi kuljettaa 2000 keskustaan suuntaavan risteilymatkustajan joukkoliikenneväline keskustan sivuun?
Jos näin tehtäisiin, he alkaisivat joukoin käyttämään pikkuautoja aivan kuten lentokenttäliikenteessä. Ja satamien tilalle saataisiin muutama ökyasunto, joiden asukkaat eivät joukkoliikenteeseen astu ikipäivänä. Ketä tällainen kehitys palvelee?
Jos rantaan halutaan lisää rakentaa, niin aloitetaan vaikka Merisataman kaistaleesta, jossa nykyään säilytetään paraatipaikalla autoja ja veneitä.
KULOSAARI, paikka jossa on metroasema, asukkaita lienee noin 5000 verran. Miksi tuohon alueeseen ei uskalleta koskea vaikka olisi logistisesti kaikkein oleellisin tiivistyskohde. Puhetta siitä on riittänyt vuosien varrella mutta teot ovat hieman toiset. Vanhasta ostarista olisi hyvä aloittaa ja tehdä siihen korkea maisematorni/yhdistelmärakennus jossa olisi asuntoja sekä tietysti ne palvelut mitkä siinä nytkin jo on. Samoin metroaseman viereen voisi tehdä pitkän rakennuksen lähes koko matkalle leposaarentien ja rantatöyryn väliin Metroaseman puolelle. Kulosaareen olisi hyvä jatkaa Kalasataman kaupunkia itään päin. Meluvalliakaan ei tarvitse rakentaa kun Itäväylä muutettaisiin bulevardiksi. Meluvallien sijaan asuntoja, tiivistä rakentamista ja kestävän kehityksen mukaista aluetta pitäisi tehdä siihen missä kaikki muu on jo paikoillaan. Eikun ehdottelemaan kaavoitusta sen mukaiseksi, eikö?
POROLAHTI STRÖMSINLAHTI sinne pitäisi saada oikea kanaali ja ympärille asuntoja samoin kuin Ruoholahdessa. Tukeutuisi hyvin kestäviin liikuntamuotoihin kun Laajasalosta tulisi pikaratikka joka kulkisi itäkeskukseen. Stadi on pullollaan paikkoja jossa on ryteikköä joita voi tiivistää huomattavasti. Jostain syystä on vain pakko kuvitella että vain laajentumalla saadaan tilaa. Ehkä valtuusto olisi hyvä ajeluttaa Hyvinkään sijasta eri puolilla kaupunkia niin tietäisivät mitä niissä on ja mitä tapahtuu muutenkin kuin paperilla.
ITÄVÄYLÄ ja KEHÄ 1 kaduiksi toisi huomattavasti sitä kuuluisaa rakennustilaa ja tiivistä kaupunkia. Ja taas tuettaisiin sitä kestävien liikuntamuotojen kehittämistä kun siinä kulkisi pikaratikka keskellä ja kaupunki olisi ympärillä. Kaavoja odotellessa…
Lisää kaupunkia! minunkin puolestani. Jos tiivistämistä Kehä I:n sisään ehdottaisi joku muu kuin Ode, älähtäisivät vihreät heti: Keskuspuistoa nakerretaan, lähiviheralueet pienenevät. Toki rannoilta ja Pasilasta löytyy vielä rakennusmaata, mutta se taitaa olla jo valmiiksi tiiviisti kaavoitettua.
Mihinkähän tämä perustuu?
Tuo vaalipamfletti “Seuraavat 400 000 helsinkiläistä” edustaa aika hyvin vihreiden ajattelutapaa. Samoin kuin keskustelufoorumi “lisää kaupunkia Helsinkiin” Kaupunkia, ei lähiöitä.
Tämä’ ei tarkoita keskuwspuiston uhraamista, päin vastoin, sillä tiivis rakenne vaatii kunnon viheralueet. Parempi muutama kunnollinen viheralue, kun erilaista tehotonta liikennevihreää sinne tänne.
Niin, lyhimmillään Tallinnan satamasta on alle kilometri vanhan kaupungin portille.
No eipä oikeastaan. Nykyiset matkustajalentokoneet tarvitsevat leveät kolmen kilometrin mittaiset kiitotiet. Jos sellaisen yrittäisi sovittaa Olympiaterminaalin viereen kuivalle maalle, niin kiitotien toinen pää olisi jossain Nordenskiöldinkadun tasalla ja suunnilleen koko Helsingin keskusta asumiseen kelpaamatonta melualuetta. Siihen verrattuna nykyisten isojen matkustajalauttojen operoiminen Eteläsatamasta käsin on kuitenkin mahdollista, mitä infarkteja se nyt sitten aiheuttaakaan.
Ei kuulosta onnistuneelta ajatukselta. Tukholmassa Silja-Line tulee Värtan satamaan, joka on vajaan 6 kilometrin päässä keskustasta: T- Centralista, ra-asemasta jne. Viking Line Södermalmille, joka on kävelymatkan päässä Vanhasta kaupungista. Vuosaaren satama on 19 km päässä kaupungista itäsuuntaan. Ja huomattava osa matkustajista tulee länsisuunnasta.
Ikävä maantieteellinen tosiasia on, että Xelsinki on rakennettu niemelle. Laivaliikenne on osa kaupunkikuvaa.
Totta puhukanei en tunne lentomatkustajien profiilia. Mikä siis on keskimääräinen lentomatkustaja. — Liikematkailija . ja myös huomattava osa tavallisista turisteista- ottaa lentokentältä taksin hotelliin tai neuvotteluun. Se on pieni kustannus liikematkapäivän hinnassa. Tuleva suora junayhteys ei oleellisesti muuta tilannetta
Ja aivan vieressä viinaostosparatiisit.
Satamasta kulkee myös hyvin paljon edullisia pikkubusseja suoraan hotelleille. Eikä kai lähimmälle raitiovaunupysäkille olla kummoista matkaa.
Oma kommenttini koski enemmän Länsisataman Tallinnan-liikennettä ja Jätkäsaarta kuin Katajanokkaa tai Olympiaterminaalia.
Keskustasjiannin puolesta puhuu vain se, jos laiva tuo ulkomailta päiväturisteja kävelemään keskustassa. Jätkän kautta tulevat matkaajat eivät kovin sankoin joukoin täytä tätä vaatimusta. Lisäksi Jätkäkin on niin kaukana, että sinne käytännössä mennään moottorivoimalla.
Toisaalta Jätkän kautta kulkee hyvin paljon sellaista liikennettä, joka menee kumipyörillä — haluttiin tai ei. Kaljanroudaajat tuovat tonkkansa autoilla, omilla tai kaverin hakemana. Virolaiset raksamiehet tulevat omilla autoillaan, rekat kuljettavat tavaraa kumipyörillä. Osa kauempaa tulevista matkaajista tulee autolla.
Jätkän osalta tämä liikenne aiheuttaa haasteita sekä ihan liikenteenä että paikoituksen kanssa. Asiaan liittyy sekä kaupunkikuvallisia että viihtyvyyskysymyksiä mutta myös ihan tonttimaakysymys. En ajattele asiaa ensisijaisesti yksityisautoilun hankaluuden tai helppouden kautta, mutta h/k‑analyysissa saisi kyllä laskea myös laivaliikenteen generoiman kumipyöräliikenteen haitan kaikille liikkumismuodoille.
Jos ajatellaan, että autot kuuluvat lähtökohtaisesti kehäykkösen toiselle puolelle, niin autoliikenteeseen nojaavan sataman pitäminen yhdessä ruuhkaisimmista nurkista tuntuu vähän huonolta ajatukselta. Vuosaareen menee iso moottoritie.
ma 11.02. klo 12:50
Vuosaaren satama, Helsinki -
Helsingin rautatieasema, Helsinki
0.3 km Hansaterminaali 12:52 78 13:07
0.1 km Vuosaari 13:20 Metro 13:40
0.2 km 13:42
matka-aika 52 min
kävelyä 0,6 km
On se Vuosaari “hieman” Värtania kauempana…
Voi elämän kevät näitä perusteluja…
Ehkä kannattaisikin siirtää matkustajasatamat Kantvikiin niin eivät olisi häiriöksi? Tai jätetään ne rasittavat ruåtsalaiset turistit Turun satamaan. Kulkekoot sieltä junalla, 2h vaihdoton yhteys ei voi olla liikaa vaadittu. Jos ei kelpaa, niin pysykööt poissa meidän rannoilta meluamasta!
Tarkoitatko että vihreiden ajattelutapa perustuu valheellisen propagandasävyitteeseen väittämään 400 000 uudesta “helsinkiläisestä”. Tuo määrä ihmisiähän on arvioiden mukaan tulossa alueelle joka on noin 20 kertaa suurempi kuin Helsinki ja voidaan asuttaa helposti pienemmällä tiheydellä kuin nykyinen Espoo?
Saattaisi olla melkoinen taloudellinen sysäys itäiselle kaupungille, jos laivaturistit siirtyisivät Vuosaareen. Turistit toisivat bisnesmahdollisuuksia ja elämää, ja ehkä myös toimitilaa alkaisi mennä kaupaksi. Kaupunki joutuisi myös luopumaan tavastaan rakentaa rahvaalla huonolaatuista ympäristöä, kun muuten ulkomaiset turistit näkisivät ne. Samalla myös Jätkäsaaren tuleva liikennefiasko jäisi toteutumatta. Ehkäpä sitten tuloerot tasoittuisivat, kun kaupunkimaisuus leviäisi ja parempilaatuinen asuinympäristö ja rakentaminen pitäisi vaurastuvat idässä pitämässä pienempituloiset leivässä.
Nykykeskustassahan mikään ei muuttuisi, kun se on kuitenkin se joka turistin on pakko nähdä. Uusille alueille kantakaupungin liepeillä hotellit ja elävää kaupunkitilaa, niin vaikka olisi asukkaana Vuosaaren Kämpissä, niin silti haluaisi kiertää katsomassa koko kylän meininkiä. Lisää yöpymisiä, lisää palvelualan työpaikkoja ja lisää kysyntää myös kulttuurille. Mutta eihän unelmille saa rakentaa…
Turisti kai tulee yleensä katselemaan paikallista elämää, joten matkustelu kaupungin sisällä ei olisi ongelma. Paremminkin antaisi kuvaa kaupungista, jossa on muutakin kuin nopeasti läpikävelty vanha keskusta ketjuliikkeineen.
Nyt vain kaupungin johdossa vallitsee ajattelu, joka ei näe näitä itäisiä ja pohjoisia alueita muina kuin nukkumalähiöinä. Nyt sitten eläköityvät ihmettelevät yhdessä syrjäytyneinen kanssa, että eihän täällä ole tarkoitettukaan tehdä mitään. Rupeavat sitten eläkeläisetkin ryyppäämään ja katselemaan verhojen välistä työelämässä uupuneiden kotiintuloa.
Turismin voisi helposti tuplata, jos tuplaisi kaupunkimaisen alueen, mutta tämä ei mene läpi. Helsinki on nyt liian nopeasti nähty, jotta kannattaisi viipyä pitempään tai tulla uudestaan, kun mikään ei muutu. Kohta varmaan venäläiset huomaavat, että Prismojahan on jo heilläkin ja Espan nähtyään jättävät tulematta uudestaan. Aasialaisella krääsällähän on lyhyempi matka Pietarin Prismoihin.
Tämä Jätkäsaaren autopaikkojen valtuustokeskustelu antoi kyllä sellaisen kuvan, että tässä kaupungissa mikään ei tule muuttumaan. Sattumalta S‑ryhmä ilmoitti jatkavansa autokauppaa. Taisi tulla selvä viesti, että uusi Helsinki rakennetaan vaikka väkisin autoille. Menee korkealta rakentamiseltakin ainakin meikäläisen puoltoääni, jos kerta henkilöliikenne ei siirry pois autoilta keskellä kaupunkia. Presidenttikin on huolissaan ilmastonmuutoksesta, mutta kannattaa öljynporailua pohjoisilla merillä. Samalla entinen puolueensa järjestää kysyntää autokauppiaille ja öljy-yhtiöille. Minä näen yhteyden autopaikoilla ja öljynporailulla, mutta samapa tuo. Eihän unelmille saa rakentaa…
Ei ole, mutta auttaisi asiaa. Siis yleisesti ottaen järkevä argumentti menee niin, että jos saman tilan voi tehdä ohuempaan runkoon niin toki kannattaa näin tehdä, koska enemmän seinäpintaa ja luonnonvaloa. Tiiviissä rakentamisessa toi jos ei vaan välttämättä päde, ja on jopa päinvastoin, samat neliöt ohuempaan runkoon voi johtaa tiheämmin sijoitettuihin taloihin eli suurempaan varjostukseen.
En mä nyt keksi miksei vaikka 15m syvään taloon voisi tehdä läpitalon kaksiota. Yksiöt on eri juttu, ja niiden tekeminen läpitalon ei nyt muutenkaan oikein onnistu.
Läpitalon huoneistoissa on se vika ihan runkodyvyyteen katsomatta, että rappua kohden voi olla vain kaksi läpitalon asuntoa.
Meilä on 15metrin runkosyvyys ja asunto talon läpi. Runkosyvyys ei sitä estä, mutta suhteessa menee paljon tilaa rappuun.
Tämä on niin absurdi keskustelu, että pitäisi varmaan olla kokonaan kommentoimatta. No tässä kuitenkin rautalangasta.
- Tallinnan vanhankaupungin portilta Vikingin ja Tallinkin terminaaleihin on n. 800 metrin kävelymatka.
- “Kaupungin omat asukkaat” ei ole sama kuin yksityisautoilevat Katajanokkalaiset ja Jätkäsaarelaiset, joita ne rekat häiritsevät.
- Kaupunki ei myöskään koostu pelkistä asunnoista. Toki kaikki toiminnot voi hajasijoittaa vaikka Seinäjoelle jotta Helsingin keskusta voidaan varata asujille, mutta kummassa paikassa se kaupunki sen jälkeen sijaitsee.
Oletettujen argumenttiesi perusteella kaikki on itse asiassa aika turhaa, jos tarpeeksi pitkälle ajatellaan.
Ihmisten pitäisi pysyä jurtassaan ja tehdä jotain tuottavaa, esim. kasvattaa ruokaa. Kävellä ja pyöräillä saa, kunhan ei tee sitä ilman järkevää syytä.
“Voi elämän kevät näitä perusteluja…
Ehkä kannattaisikin siirtää matkustajasatamat Kantvikiin niin eivät olisi häiriöksi? Tai jätetään ne rasittavat ruåtsalaiset turistit Turun satamaan. Kulkekoot sieltä junalla, 2h vaihdoton yhteys ei voi olla liikaa vaadittu. Jos ei kelpaa, niin pysykööt poissa meidän rannoilta meluamasta!”
Aikamoista trollaamista nimimerkiltä a_l.
Kysymys on laivaliikenteen aiheuttamasta liikenteestä ja siitä johtuvasta mahdottomuudesta kehittää ranta-alueita kaupunkilaisille. En näe edelleenkään järkiperustetta sille, miksi laivamatkustajat eivät voisi matkustaa metrolla (joka menisi Vuosaaren satamaan) keskustaan.
On itsestään selvää, että teollisia komplekseja muistuttavat autolautat eivät ole osa mitään “merellisyyttä” tai merimiesromantiikkaa. Niiden päätulo tulee Suomen viennistä ja tuonnista, eli rekkojen rahtaamisesta meren yli.
Sen sijaan, että lähdetään trollaamaan, voisi vaikka esittää järkeviä vaihtoja sille, miten satamatoiminnoista ainakin osan voisi siirtää pois aivan ydinkeskustasta. Kantvik ei itseasiassa olisi lainkaan huono vaithoehto. Itse tosin preferoin Vuosaarta.
Mutta voi jos ruotsalaiset turistit tietäisivätkään, miten paljon heidän hyväkseen ollaan valmiita uhraamaan maan kalleinta merenrantaa ihan vaan parkkipaikoiksi..ihan liikuttaa.
Läpitalon huoneistoja ei varmaankaan enää paljoa tehdä, koska hissit ovat kalliita ja tilaa vieviä. Ilman hissiä niitä olisi paljon halvempi tehdä, koska pelkät portaikot eivät vie niin paljoa tilaa, joten niitä voi olla enemmän.
Ns. luhtitalot ovat yksi yritys tehdä useita läpitalon huoneistoja yhdellä hissillä, mutta eivät yleensä kovin onnistuneita.
Munkkivuoreen ratikkaa ei ole vielä eikä nopeasti suunniteltu. Ehdotettu reitti keskelle Munkkivuorta tuhoaisi Munkkivuoren ajatuksen.
Kannattavuulaskelmiin suhtaudun aina tietyllä varauksella.
Busseilla on etunsa heikkoutensa kuten raitiovaunuillakin. Bussin eri tarvitse olla rämisevä Ja silloin kun — ja useimmiten on — raitovaunussa on vähemmän kuin 50 matkustjaa se ei ole bussia taloudellisempi.
Toivoisin Odessa näkyvän sitä avoimutta uusille ja totutusta poikkeaville ajatuksille sekä rohkeutta poiketa ryhmän valtavirrasta, joka aikoinaan Liberaalisessa nuorisoliitossa ka Helsinki-liikkeessä hänesäs minua kiehtoi.
Oli siis puhe risteilymatkustamisesta. Jossa kelluvia hotelleja siirrellään edestakaisin kahden kaupungin välillä noin 20 solmun nopeudella. Kyllähän se aika hulvatonta fossiilisten polttoaineiden polttamista hiilidioksidiksi on. Siinä kuin yksityisautoilukin tiiviisti asutulla pääkaupunkiseudulla, jossa joukkoliikenne on tutkitusti yksi maailman parhaita.
Mutta jos ja kun jatketaan tätä posketonta uusiutumattomien luonnonvarojen kuluttamista ilman mitään rajoja niin mikäs siinä, antaa paattien seilata ja pyörien pyöriä. “Lämpiä rauhassa”, kuten blogin ylläpitäjäkin joutui jokin aika sitten otsikoimaan. Kyllä meidän sukupolvi täältä vielä todennäköisesti ilman isompia ongelmia tulee selviämään. Ja tulevien sukupolvien elinoloista huolen kantaminen on sitten aivan turhaa?
Kiinnostaisi tietää, onko tarkoitus asuttaa nämä tulevat 400 000 asukasta Helsinkiin? Onko ajatuksena, että niiden työpaikatkin sijaitsevat Helsingissä? Varmaan nämä tavoitteet jostain löytyisivät, mutta laiska kun olen…
Helsingissä on/on ollut aika monta kohtalaisen kivaakin aluetta, jotka joko liiaksi lisääntynyt ajoneuvojen määrä ja/tai liian korkea, liian tiivis rakentaminen on pilannut. En ihan ymmärrä , miksi kovin moni ei tunnu ymmärtävän, että muutos “lisää kaupunkia kaupunkiin” johtaa erittäin helposti seurauksiin: “lisää betonia”, “lisää kerroksia”, “lisää varjoa”, “lisää ihmisiä”, “lisää liikennettä”, lisää autoja” ja “lisää asfalttia” ‑kaupunkiin. Kuka tällaista kehitystä haluaa? En minä ainakaan, en todellakaan. Oma mottoni on sen vuoksi: “lisää viihtyisyyttä Helsinkiin”.
Kun katsoo uusia asuinalueitamme tai miksei niitä vanhempiakin, voi vain todeta, että valitettavasti kehitys on monin paikoin johtanut ikävämpään suuntaan. Parantamisen varaa on monin paikoin aika paljon. Esim. Tehtaankadun ankeutta helpottaa se, että sen varrella on puistoa tai aukiota vuoroon puolella, jos toisellakin. Vastapäisen talon seinääkin naapureineen ehkä auttaisi sietämään paremmin, jos taivaan, puun tai aukion näkeminen olisi samalla ylipäätään mahdollista, ja niitä naapurin ohella nähdäkseen ei tarvitsisi kurkotella ikkunasta. Liian monet (pysäköidyt) autot ja parkkialueet ovat aika viheliäisiä näkyjä kodin ikkunasta (ainakin omasta mielestäni), mutta on syytä muistaa, että niillekin on toki tarvetta. Kaikki eivät ole syntyneet (ainakaan talvi-) pyöräilijöiksi ja osalle ihmisistä pyöräily voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta, monestakin eri syystä. Julkisen liikenteen hyvä sujuvuus, josta Helsingissä ainakin aiemmin saimme nauttia, on merkittävä kaupungin viihtyisyyttä lisäävä asia.
Euroopan vanhojen kaupunkien keskustat ovat usein ihan mukavia, kun autoja ei ole (ainakaan liikaa) ja kaikki tuntuu olevan kävelyetäisyydellä ja taivaskin näkyy. Suomessa aurinko on suuren osan vuodesta aika matalalla, minkä vuoksi rakennusten aikaansaamiin varjoihin, ja niiden minimointiin, olisi syytä kiinnittää aiempaa suurempaa huomiota kaavoituksessa. Tähän ei taida olla juuri muuta ratkaisua kuin kerroskorkeuden rajoittaminen. Ehkäpä tuo Ribbinginhovin tai Huvilakadun talojen 3‑kerrosta olisi parahultainen inhimillisen mittakaavan raja asuinalueilla.
Liikennetarpeen vähentämiseksi ei kannattaisi asuntoja ja työpaikkoja rakentaa kovin kauaksi toisistaan. Vaan millä estäisimme ihmisiä hankkimasta asuntojaan liian kaukaa työpaikoistaan! Lauttasaaren Vattuniemestäkin tosin pikkuhiljaa työpaikat katoavat, kun kovaa rahaa tavoittelevat grynderit rakentavat (kaupungin myötävaikutuksella) jopa meren päälle! Harrastukset kannattaisi sovittaa lähialueille, kävely- tai korkeintaan bussi-/raitiovaunu-/metromatkan päähän. En ole oikein ikinä ymmärtänyt vanhempia, jotka lähes joka ilta ja viikonloppu suostuvat vapaaehtoisesti(?) kuskaamaan jälkikasvuaan peleihin ympäri laajempaa pääkaupunkiseutua. Joku tolkku kai tässäkin voisi olla, mutta kaavoittajan tulisi myös ymmärtää asukkaiden monet tarpeet (asumisen ohella).
Onko Mechelininkadun/Porkkalankadun tukkoisuutta ja Jätkäsaaren uuden asuinalueen muodostamaa sumppua mitenkään mahdollista saada jatkossa toimimaan siedettävästi iltaisinkaan, jos liikenne vain lisääntyy entisestään? Laivalla sentään pääsee ainakin toistaiseksi Jätkäsaaresta väljemmille vesille, toivottavasti myös Eteläsatamasta/Katajannokalta vastakin. Tämäkin on Helsingille omaleimainen piirre, vetonaula. Lähiluonnosta (kaupungissa!) voisi kehittää helposti toisen, jos sen arvo vain laajemmin ja syvällisemmin ymmärrettäisiin.
Olin juuri sanomassa, että näinhän tarvitse olla. Mutta sitten totesin, että juuri näin on tässä asumassani ‑72 rakennetussa arava-talossa Heikkilässä Kirkkonummella. — Täytyy sanoa, että läpitalon kulkeva huoneisto tuo kyllä selvää tilantunnetta. Ja portaikko on valoisa, koska siihe tulee luonnonvalo.
Portaikko ei vie kphttuuotmasti tilaa. Toinen puoli asiasta on, että talosa ei ole hissiä eikä voida rakentaa.
Arkkitehtuui on vaativa taiteen laji.
Kiistämätön geometrinen tosiasia, mutta toisaalta kaksi läpitalon ja kaksi muunlaista menee ihan käytännössäkin muistaakseni ongelmatta, enkä neljää ovea/rappu/kerros enempää juuri muista muutenkaan nähneeni.
Tässä on hyvä muistuttaa Tukholman linjan (Silja Serenade) matkustaja — ja autokapasiteetista.
Hyttipaikkoja 3 001 henkilölle
Hyttejä 986[1] henkilölle
Matkustajakapasiteetti 2 852[1]
Miehistöä 480 (mukaanlukien vaihtomiehistö) henkeä
Lastikapasiteetti 950 m
Autokapasiteetti 395 henkilöautoa
Olisi hyvä tietää, mitä tämä tarkoittaa rekkapaikkoina Olettaisn, että suurusluokkaa 50. Rekalla voidaan tarkoitaa pitkää yhdistelmää (kuormaa-auto + perävaunu)tai sitten pelkää puoliperävaunua, joka viedään lauttaa nyleensä ilman vetoautoa
Joku paremmin asioista tietävä voisi valistaa.
Varustamon iomoituksen mukaan lauttaterminaalista Gärdetin metroasemalle on 500 m. Yksinomaan lautan pituus on 203 m, joten kävelyä kyllä piisaa muutenkin. Vierestä lähtee myös busseja.
Katajanokalla häiriöistä kärsivät aika paljon myös ratikalla matkustajat, kun rekkoja on talvella jumissa sekä ylämäessä että alamäessä (sileillä renkailla eivät uskalla tulla alas jäistä mäkeä).…
Klassisissa 50–70-lukujen lähiölamellitalorappukäytävissä näin onkin.
Nykyään halutaan kuitenkin mahdollisimman paljon ovia yhden hissin ja portaikon yhteyteen. Eri syistä: vähemmän kustannuksia rakennuttajalle, vähemmän ylläpidettävää osakkeenomistajille, pienempi jalanjälki ihmiskunnalle.
Itse vierailen säännöllisesti talossa jonka rappukäytävässä on yksitoista ovea per kerros. Eikä ole edes mikään laitos tai asuntola, vaan kuusi vuotta sitten valmistunut kovan rahan talo jossa asuntokoko vaihtelee välillä yksiö — 4h+k.
Viranomaiset vaatii että asunto avautuu kahteen ilmansuuntaan, luonnonvalo porrashuoneeseen, asuntojen pääilmansuunta aina valoisa / aurinkoinen.
Lukematon määrä toisiaan vastaan olevia reunaehtoja
Lisää ihmisiä tulee haluat sinä tai et, ihan jo kätilöopistolta. Sitä enemmän liikennettä, asfalttia, betonia ja autoja mitä laajemman maa-alan he asuttavat.
Emme millään. Se mihin voi vaikuttaa on että työpaikat ja ihmiset ovat keskimäärin mahdollisimman lähellä toisiaan, joka maantieteellisenä itsestäänselvyytenä tarkoittaa tiivistä kaupunkirakennetta. Saman ihmismäärän asuttaminen kaksikymmentä kerta Helsingin kokoiselle alueelle tuottaa ceteris paribus kaksikymmentä kerta pidemmät työmatkat heille. Oikeasti tuossa kävisi niin, ja osin on jo käynyt, että seutu hajoaa useisiin työssäkäyntialueisiin, joka heikentää työllisyyttä, laskee talouskasvua, ja kusee kintuille varsinkin niitä joilla ei ole varaa valita asuinpaikkaansa. Niin kuin Kalasatamaa siivoamaan Riihimäeltä.
Olen täysin samaa mieltä että pitää tehdä viihtyisää kaupunkia, tälle muuten löytyy pätevät taloudellisetkin perustelutkin, ja sitä voi tehdä samalla kun sitä tekee lisää. Tämän takia lisää kaupunkia haluavat hengenheimolaiset esimerkiksi harvemmin ajavat esimerkiksi Kaivopuiston gryndaamista, tehdään tiivistä jotta mahtuu ne puistotkin.
Noin neljä ja puoli kertaa. Neliöjuuri!
Rakennustapaohjeissa tuota voidaan talo- tai aluekohtaisesti edellyttää, mutta se ei suinkaan ole mikään kategorinen viranomaismääräys.
Määräyksiä sen sijaan ovat seuraavat:
“Asuinhuoneessa tulee olla ikkuna, jonka valoaukko on vähinään 1/10 huonealasta. Ikkunan sijoituksen ja muun järjestelyn tulee olla valoisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarkoituksenmukainen. Huoneen ikkunan tai osan siitä tulee olla avattavissa. Asuinhuoneen ikkunan tulee olla välittömässä yhteydessä ulkoilmaan. Luonnonvalo osaan huoneiston asuinhuoneista saadaan kuitenkin järjestää toisen, valokatteella tai muulla valoa läpäisevällä rakennusosalla rajatun tilan kautta.”
“Etäisyyden asuinhuoneen pääikkunan edessä samassa tai naapurikiinteistössä olevaan vastapäiseen rakennukseen tulee olla vähintään yhtä suuri kuin vastapäisen rakennuksen korkeus huoneen lattiatasolta mitattuna, ellei asemakaavasta muuta johdu. Pääikkunan edessä tulee kuitenkin olla vähintään 8 metrin etäisyyteen asti rakentamatonta tilaa. Pientalossa saa mainittu etäisyys tontilla tai rakennuspaikalla olla viihtyisyyden vaatimukset huomioon ottaen pienempikin.”
Luonteva ratkaisu on verottaa sitä, mistä katsotaan olevan haittaa. Tässä tapauksessa verotettaisiin siis pitkiä työmatkoja. Ehkä työmatkavähennyksiä voisi vähentää ja polttoaineveroa nostaa. Ihmiset järkeistävät sitten työmatkojaan ohjauksen mukaan.
En toki kuvitellutkaan voivani suoraan vaikuttaa ihmisten tulemisiin tai menemisiin. Kaavoitus ja uusien asuinrakennusten rakentaminen ovat toki keinoja hallita (jossain määrin) asukasmäärää sekä sen tuottamia oheistarpeita. Hiukkasen vain ihmetyttää miksi kaupunki- ja liikennesuunnittelusta huolimatta liikenne tökkii paikoissa, joissa sen ei tarvitsisi tökkiä ja miksi esim. kapeasuisten “pussien” perälle (Jätkäsaari&Hernesaari!) tästä huolimatta ollaan vielä rakentamassa isoja asuinalueita.
Syntyvyyden ylivoima kuolleisuuteen verrattuna (1722) taisi viime vuonna vastata vain noin viidennes Helsingin 1,4 %:n väestönkasvusta (8470). Nettomuutto kotimaasta ja ulkomailta puolestaan kattoi siis noin neljä viidesosaa. Näin ainakin, mikäli on uskominen lähdettä: “http://www.hel2.fi/tietokeskus/julkaisut/pdf/13_01_29_Tilastoja_3_Selander.pdf”.
Kätilöopiston merkitys ei siten taida olla kovin suuri, vaikka bussiin tuntuu nykyisin entistä useammin lastenvaunuja ilmestyvän. (Se voi tosin olla myös seurausta paikallisesta päiväkotipaikkojen puutteesta!)
Pitkällä tähtäimellä voi taitamattomasti hoidetun “lisää kaupunkia” periaatteen seuraukset johtaa kasvaviin ulkoilu- ja virkistysalueiden ja siten merkittävällä tavalla myös asukasviihtyvyyden vähenemiseen. Suurempi asukasmäärä johtaa kasvavaan liikenteeseen, ei se aiempia ongelmia poista. Ongelma on ihmisten suuri tarve liikkua sinne tänne, esim. töihin tai harrastuksiin. Pitäisi tosiaan suosia töitä ja harrastuksia kodin/kämpän lähistöllä.
Lähiluonto ei ehkä ole vaarassa Jätkäsaaressa ja Hernesaaressa, mutta eikö juuri mm. Meri-Rastilassa, Kivinokassa ja Lauttasaaressakin (ml. Koivusaari) ollut/ole kyse lähiluonnon ja alueen viihtyisyyden puolesta kannetusta huolesta. Kaivopuistoa eivät sentään ilmeisesti grynderit tai muutkaan tiivistäjät tohdi himoita, ainakaan julkisesti, vaan kuka noista veijareista selvän ottaa.
Asukkaat ovat reagoineet aika voimakkaasti kaupungin lisärakentamissuunnitelmiin. Taustalla on usein aito huoli omaksi ja kivaksi koetun asuinalueen viihtyisyyden kärsimisestä. Eivät kaikki voi tai jaksa hypätä pyörän selkään ja polkea tai lenkkeillä kauas Kaivopuistoa tai muita puisto‑, ulkoilu- tai viheralueita ihailemaan, vaikka haluaisivat. Siksi lähiluonto ja viheralueet (joihin mukaankuuluviksi luen kalliot, rannat ja vesialueetkin) ovat monille ihmisille tärkeitä.
Jos ja kun päätöksiä ja niiden takana olevien tavoitteiden asetantaa on, kuten pelkään, sanelemassa liki sokea (vai olisiko kuuro osuvampi sanavalinta tässä yhteydessä, ainakin asukkaiden hätähuutojen vastetta luonnehdittaessa) pyrkimys lisäasutukseen ja tiivistämiseen, on asukkaiden mielipiteet helppo kuitata ylimalkaisin ja vähättelevin vastinein, vuorovaikutusraporttien uumeniin niputettuina. Näitä vuorovaikutuksen vaatimukset muodollisesti täyttäviä dokumentteja on nähty.
Viime vuosina on jostain syystä pyritty rakentamaan sairaan paljon mm. rannoille. Vaikka tässä olisikin kyse muoti-ilmiöstä tai puhtaasta nousukasmaisuudesta, on se ilmeisesti myös varsin suotuisaa rakennusliikkeiden katteiden kannalta. Tästäköhän syystä Länsimetrokin suunnattiin kulkemaan kovin lähellä rantoja? Pankit taitavat nykyisin rahoittaa mielummin asuntokauppaa, kuin työtä tarjoavia yrityksiä. Uudet asunnot saadaan myytyä, jos käytettävissä on alueen (aiempi) hyvä maine. Vaan miten lopulta kävi, kun lahdatiin kultamunia muniva hanhi?
Asukkaiden elämykset lähiluonnossa ovat parhaimmillaan näitä “kultamunia”, joita meille Helsingissäkin on (säätyyn ja varallisuuteen katsomatta) vielä paikoin tarjolla. Asuntojen rakentaminen viimeisille rannoille, tai monille muille näkyville paikoille, ulkoilu‑, virkistys- ja viheralueille, voi pahimmillaan pilata kauniit alueet, upeat julkiset maisemat ja jopa lähiluonnon. Huolenpito lähialueista sitävastoin usein ylläpitää ja tiivistää kaupunkilaisten luontosuhdetta ja edistää mielestäni paremmin kestävää kehitystä kuin asutuksen liika tiivistäminen, kaupungin täyteen ahtaminen. Jos viihtyisyys katoaa Helsingistä (tai sen eri alueilta), katoavat myös ne asukkaat, joita kaupunki taitaa kipeimmin tarvita.
Pamflettitasolla tuo toimii hyvin. Mutta, kun jotain asuinaluetta pitäisi oikeasti tiivistää tai rakentaa joukkoliikennekatu, joka nirhaisee puistoa alkaa kiivas, kiivas paikallinen vastustus. Vihreät eivät ole tässä yhtään sen parempia tai pahempia nimbyjä kuin muutkaan. Mutta ristiriita puheiden & ihanteiden ja todellisuuden välillä on olemassa.
Mä sanoisin että Vihreät saa helpoiten barrikaadeille sillä että ehdottaa jonkun puistoalueen rakentamista ja vielä tehottomasti. Olen yllätyksekseni huomannut että kiivaimmatkin luonnonsuojelijat kyllä hyväksyvät sen että joitain viheralueitakin tulisi ottaa rakennuskäyttöön, mutta vaikea sitä on perustella jos tilalle tulee pari omakotitaloa tai yksi pistetalo parkkikentän keskelle.
Jos Espooseen nyt haluttiin metro rakentaa, niin minne sitten? Keskelle peltoja, metsää vai seuraamaan rantaradan linjausta?
Rantaradan lisäraiteet eli kaupunkiradan raiteet kannattaisi rakentaa metrona. Metron reitti kulkisi Huopalahdesta etelään Meilahden kautta Kampin metroasemalle ja Espalle.
Ihmisten liikkumistarpeet ovat monenlaiset, tosin tietyt kulkuväylät kehittyvät yleensä muita vilkkaammiksi. En voi kehua tuntevani Espoota erittäin hyvin, mutta rakentamattomia alueita (mutta esim. asuinalueiksi sopivia paikkoja) siellä taitaa olla paljon enemmän, kuin vaikkapa Länsiväylän varrella tai Helsingissä.
Rakentamalla metro kulkemaan rantojen läheltä on otettu harkittu riski merenpinnan kohoamisen suhteen. Kuka osaa luotettavasti arvioida millä korkeudella merenpinta on sadan vuoden kuluttua, tai sen jälkeen? (Lontoon metro täytti äskeittäin 150 vuotta.)
Kun nyt asuinalueita ja joidenkuiden hamuamaa tiivistämistäkin, ml. yhteiskunnan infrastruktuuri (ml. metro, ‑tunneli ja sen aukot maanpinnalle), ollaan keskittämässä merenpinnan nousun suhteen vaaranalaisille, suhteellisen lähellä nykyistä merenpintaa sijaitseville alueille Helsingissä ja Espoossa, ei toiminta mielestäni edusta ns. kestävää kehitystä. Pikavoitot tietysti kiinnostavat eräitä tahoja (grynderit, pankit, kiinteistövälittäjät) kovasti, mutta harvojen etu ei saisi olla määräävässä asemassa silloin, kun yhteiskunnan kannalta mittavia liikenneväylien linjaus- ja investointipäätöksiä tehdään. En tiedä mille investoinnin takaisinmaksuajalle esim. Länsimetro on suunniteltu, mutta eräs sen rakentamisen päämotiiveista taisi olla Espoosta Helsinkiin tulevien henkilöautojen Helsingille aiheuttama ongelma. Ehkä se olisi ollut ratkaistavissa toisinkin …
Kampin bussiterminaalin käyttö ja Länsiväylää pääreittinä kulkevan bussiliikenteen edut (joustavuus, nopeus, mukavuus, palvelutaso) eivät metroon verrattuna ole (olleet) vähäiset.
Kannattaisi ehkä selvittää ensin, millä korkeudella esimerkiksi muinaisrannat ovat Suomessa sijainneet, ennen kuin merkittävämpää lisärakentamista ranta-alueille kaavaillaan. Nykyinen normi, joka taitaa olla noin 3–4 metrin korkeudella nykyisestä merenpinnasta (keskikorkeudesta, oletan) ei paljoa auta, jos merenpinnan kohoaminen ylittää nuo lukemat.
Metro lienee silti paras ratkaisu suurten ihmismäärien liikkumistarpeita palvelemaan. Verkostomaisena, tai rengasmaisena, muuallekin kuin vain länteen (tai itään) suuntautuvana, se tarjoaisi myös vaihtoehtoisia reittejä, jos jokin linjaosuus on esimerkiksi huolto- tai korjaustöiden takia, väliaikaisesti tai miksei pitempiaikaisestikin, poikki.
Pelkäänpä että metrot on nyt rakennettu. Automaatti on tehnyt metrosta niin kalliin tehdä.
Automaattimetron elinkaarikustannukset ovat edullisemmat kuin nykymetron.
Ei lisää lentomelua Munkkisaari-Hernesaari-Eira-Punavuori alueelle.
Ei helikopterikentälle. Asukkaat eivät halua kenttää tänne.
Lentomelua on jo riittämiin, kun kevytkoneet pörräävät alueen yllä keväästä syksyyn ja myös laskuvarjohyppääjiä näkee rannoilla.
Kenttä tulisi leikkaamaan merkittävän siivun vanhan perinteikkään pursiseuran toimintatilasta merellä. Ja näky olisi todellakin ruma.
Siitä pörisevästä melusta puhumattakaan.
Jo nyt tiettyjen tapahtumien ja armeijan harjotusten aikaan kuuluva, tuntikausia jatkuva helikopterimelu, myös iltaisin, todellakin häiritsee alueen asukkaita.
Punavuori, esimerkiksi, on Helsingin tiheiten asutettu kaupungiosa. Lähes slummi siis. Ei enää rasitteita sinne, kiitos.
Vaan kun Hernesaari nousee, rasitteita odotettavissa niiden satojen päivittäisten autojen muodossa, jotka “oikaisevat” alueen läpi.
Miksi Hernesaari toteutui tuollaisena?
Autottomasta suunnitelmasta päädyttiin 10 000 asukkaaseen ja työpaikkaan? Sen päälle harrastusliikenne.
Telakkakatu ja Merikatu tukehtuvat liikenteeseen.
Ja väliin jäävät, sori. Ostakaa koteihinne se uusi tehokkampi ilmanpuhdistin ja välttäkää liikkumista kyseisillä kaduilla aamuisin ja iltaisin.
Tuulettakaa kotinne vain yöaikaan.