HSL:n hallitus päätti tänään muuttaa raitiovaunu 3:n numeroinnin niin, että se on välillä nro 3 ja välillä nro 2.
Miksi kolmosella on ollut tunnukset 3B ja 3T eikä pelkkä kolmonen? Se johtuu muinaisesta Vanhan ylioppilastalon pysäkistä, johon tuli kolmonen toisaalta Aleksilta jatkaakseen Töölöön (3T) ja Bulevardilta, jatkaakseen Kallioon (Berghäll) (3B). Tätä pysäkkiä ei ole ollut vuosikymmeniin, mutta tunnukset jäivät, vaikka oli yksiselitteistä, mihin seuraava kolmonen oli menossa.
Sitten kolmosen reittiä muutettiin niin, että se tulee saman kierroksen aikana kaksi kertaa aseman pysäkille ja vielä samalle puolelle ja jatkaa siitä eri suuntiin siitä riippuen, mistä se sillä kertaa oli tulossa. Nyt eivät vanhat tunnukset riittäneetkään, koska täsmälleen sama vaunu meni eri suuntiin. Päätettiin, että vaunu vaihtaa tunnusta kaksi kertaa reittinsä aikana, kerran Eteläsatamassa ja toisen kerran Eläintarhassa. Niinpä asemalle Rautatientorin suunnasta tullessaan 3T ja 3B jatkavat eri suuntiin, en tosin muista kumpi kumpaan. Kannattaa katsoa mitä vaunun otsassa lukee.
Tämä on niin sekavaa, että nyt sitä selkeytetään tekemällä toisesta linjasta nro 2 ja toisesta nro 3. Numeron vaihto kaksi kertaa reitin aikana säilyy, koska ei sitä voi poistaa. Sekavana se siis säilyy. Minusta olisi ollut selkeämpää tehdä kolmosesta kolmonen. Reitti olisi kaikilla muilla pysäkeillä täysin yksiselitteinen, paitsi asemalla. Siinä taas joutuu joka tapauksessa lukemaan vaunun otsasta, mihin se on menossa.
Sellainen muutos tehtiin, että vaunu 3B, jossa nyt lukee, että se menee johonkin mystiseen Eläintarhaan, menee tästä eteenpäin Kallioon.
Museovirasto on suojellut vähäpätöisempiäkin arvoja kuin kolmosen numeroinnin.
PS.
Nelonen on nelonen molempiin suuntiin kuljettaessa. Miksi meillä on erikseen 7A ja 7B vaikka ratikan kulkusuunnasta näkee selvästi, mihin se on menossa?
Olen tyytyväinen että kolmos hässäkkä vihdoin siirtyy historiaan. Olen ollut vaikeuksissa kun olen joutunut selittää Kaivokadulla tai Mannerheimintiellä ulkomaisille turisteille millä raitiovaunulla pääsisi Olympiaterminaalille, kun noita kolmosen alakirjaimia viime reittimuutoksen jälkeen ei millään muista.
7A ja 7B on mukava erotella vaikka sen takia, että kun Pasilan asemalla asemahallin monitorista katsoo, mihin aikaan ratikka lähtee, niin on mukavaa tietää, kumpi seiska on kyseessä. Ehkä loogista, että numero on sama, koska kuljettu reitti on sama. Sikäli olisi loogista, että 3B ja 3T olisi myös säilytetty.
Oli kolmosen numeroinnista mitä tahansa mieltä (minä kannatan numeroiden muuttamista), on minusta selvää, historian kunnioittamista ja suojelua voi tehdä fiksumminkin. Minusta tässä on pikemminkin tarve dokumentoida historiaa, ei yrittää väkisin säilyttää sitä suojelulla. Kunnollista dokumentointia suojelun sijaan voisi välillä harkita myös rakennusten (liian tiukan) suojelun sijaan. Ongelma on tietysti se, että museovirastolla ei ole varaa tehdä/teettää tätä työtä, mutta suojelumääräys ei maksa mitään – ainakaan museovirastolle.
Kerrankin olen Osmon kanssa täysin vastakkaista mieltä (paitsi tuosta 7A/B:stä). Kolmosen linjanumeroinnin purkaminen oli erittäin hyvä parannus.
Syy on johdonmukaisuus. Missään muualla Helsingin seudulla ei tarvitse katsoa määränpääkyltistä, minkä bussin tai vaunun kyytiin nousee, kunhan tietää olevansa oikean suunnan pysäkillä.* Olisi järjetöntä, jos 3 olisi sitten yksi poikkeus. Tällaisia ”ylläreitä” ei saa vain olla.
Ja on ihan eri asia selittää tuntemattomallekin, että ”ota linja 2” kuin että ”ota se 3, jonka määränpää on Töölö”.
3B ja 3T olivat varmasti myös haasteellisia, koska missään seudulla muualla kirjainlisäkkeet eivät merkkaa täysin eri suuntia. Mutta ne olivat silti parempia kuin pelkkä 3. Jollei kirjaimia oppinut, on tietysti ihan sama, onko se B vai T. Mutta jos oppi, siitä oli ihan oikeaa hyötyä. Kalliolainen kyllä oppii nopeasti, kun kulkee 3B:llä edestakaisin, että 3B on se oma ratikka. Päteväthän nuo vanhat muistisäännötkin yhä: 3B menee edelleen Kallioon ja 3T Töölöön.
Oslossa on muuten metrolinjakin, joka toimii juuri samoin eli käy samalla pysäkillä kaksi kertaa ja vaihtaa linjatunnusta välissä 4:stä 6:ksi.
*) Metro on tästä poikkeus, mutta metrollahan ei ole linjanumeroitakaan.
Nyt päästään sanomaqan, että ota linja 3 paitsi, jos otat sen Olympiaterminaalissa tai sen jälkeen, ota linja 2. Tämä se vasta on selkeää.
”Museovirasto on suojellut vähäpätöisempiäkin arvoja kuin kolmosen numeroinnin.”
Valitettavasti.
Kyllä sen reitin muutokseenkin olisi haluja. HKL:n kannalta helpompi pitää kolmonen aikataulussa jos se ei olisi niin kovin pitkä. Eli esim. katkaistaan lenkki jommasta kummasta päästä. Tulevan kakkonen voisi käydä kääntymässä Tehtaankadun länsipäässä, mutta kun sille Fredalta tulevalla kolmoselle ei taas ole oikein kääntösilmukkaa esim. Olympiaterminaalilla. Pitäisi tehdä kiskot jonkun korttelin ympäri jotenkin.
Toivottavasti kukaan vanha stadilainen ei nouse Kaivokadulla linjalle 2 mennäkseen Toiselle linjalle.
Entinen linja 2 joutui lakkautuslistalle v2004, kun kaupungin taloustilanne heikkeni ja kustannussäästöjä haettiin lippujen hintojen korotusten estämiseksi. Samalla esitettiin myös linjan 1 lakkauttamista, mutta se jäi liikennöimään.
Nyt kun pyhää kolmosta ei enää ole, olisi syytä lopettaa niiden uusien linjojen rengaslinjaus ja katkaista ne kahdeksi eri päätepysäkit omaavaksi linjaksi.
Esim uuden 3T:n päättärit Eläintarhasta Pasilaan ja Kaivopuistosta Telakkakadulle, 3B:n Eläintarhasta jonnekkin Töölöön ja Kaivopuistosta vaikka Telakkakadulle, tai muuanne.
On turhauttavaa kävelyttää matkustajia Eläintarhassa edellä olevaan raitiovaunuun tai jättää eläintarhan reitti välillä ajamatta koska rengaslinjaa ei voi pitää aikataulussaan, huonoa asiakaspalveluahan sellainen on.
Tällä perusteella jokaikisellä linjalla pitäisi olla eri suuntiin eri linjakirjain. Lähteehän Pasilasta esimerkiksi 58:kin eri suuntiin, ja niistäkin pitää tietää, kumpaa taulua pitää katsoa.
Sitä paitsi varmaan kukaan ei oikeasti muista, miten päin ne seiskan kirjaimet menevät. Minäkään en muista, vaikka asuin muutaman vuoden yhden seiskan pysäkin vieressä. Ja sille on selkeä selityskin: 7:n kirjainerojen muistamisesta ei ole mitään käytännön hyötyä, toisin kuin 3:n nykyisten kirjainerojen muistamisesta.
No kun tuntemattomalle selittää, tuskin tarvitsee useinkaan arvata, mistä pisteestä tämä lähtee. Meneehän joka paikkaan eri pisteistä eri linjoja. En koe, että pitäisi silti valittaa siitä, että on vaikeata selittää, kun Kallioon pääsee linjalla 9, jos lähtee Pasilasta; linjalla 23, jos lähtee Ilmalasta; linjalla 53, jos lähtee Munkkiniemestä ja niin edelleen. Ihan yhtä lailla nyt Kallioon alkaa päästä edelleen linjalla 3 sekä linjalla 2 vähän muualta.
Suhtaudu asiaan niin, että linjalta 3 on linjalle 2 aina 0 minuutin vaihtoajalla tarjottu vaihtoyhteys, joka on tehty niin vaivattomaksi, ettei tarvitse edes ahteriaan penkistä nostaa.
Ennen oli paremmin. Silloin raitiovaunut eivät kulkeneet kävelykadulla.
Täältä löytyy joka näkökohta: http://hslliikenteessa.blogspot.fi/2012/02/kolmosen-ratikka-vie-vaarille-raiteille.html
Ei sitä kukaan enää lue, paitsi joku suunnittelijanretale ehkä. Edellinen viesti oli viime elokuulta, kunnes äsken nokitin:
– – –
(1) Hei te, jotka vain nysväätte ja keksitte koiruuksia rehellisten ihmisten kiusaamiseksi, koettakaa kestää.. 🙂
(2) Pahimmaksi ongelmaksi näyttää jääneen, että numeron vaihtuessa ns. päättäreillä epätoivoiset ulkomaalaiset – jotka jostain kumman syystä kyllä tietävät olevansa juuri nyt tasauspysäkillä – hyppivät ulos vaunusta päättöminä kanoina. Minulla on ehdotus:
Vaunun sisällä linjanumeronäyttöihin koko matkan ajaksi 2/3.
Ei muuten haittaisi, vaikka kaikkia mahdollisia linjanumeroita varten hankittaisiin joka spåraan parikolme erillistä vähän isompikokoista valotäplänäyttötaulua (mahtuisi sitten vastaavasti pysäkkinimiin pari kirjainta lisää). Tuskin maksaisi jättimaltaita. Jos ei oitis onnistu, irtokilven voisi tehdä maalatusta pellistäkin niin kuin ennenvanhaan.
(3) Onkohan kukaan arvioinut, kuinka moni ummikkoturisti olisi kiitollinen, jos vähän ennen Olympialaiturin pysäkkiä soitettaisiin lehmänkelloa? Siis jotain mikä varmasti erottuisi puheensorinasta.
(4) Numerouudistuksen toiseksi suurin ongelma näyttäisi olevan, etteivät tulvehtivat turistit enää tiedä mikä on heitä varten. Ei varmaan ollut mikään ongelma, että T-kirjain oli näkyvissä silloinkin kun kuulutuksia ei ollut.
Ehdotus: matkailijoiden infopisteille kerrotaan, mitkä ratikat ja milloin harjoittavat erityisvalitusta. Siten löydetään pysäkki. Ellei auta, maalataan katuun värillinen raita (kuten sairaaloiden lattiaan) ja isoja numeroita muistutukseksi. Sitten vielä varmuuden vuoksi palveluhenkiseen ratikkaan ulospäin näkyvä peltikilpi tai valotaulun lisuke jossa vilkkuisi T niin kuin tättärätää.
(5) Alan muuttua ilkeäksi. Ei kannata lukea eteenpäin. Joku oli sitä mieltä, että koko silmukkareitti ylimalkaan on älytön – eihän kenelläkään voi olla asiaa Kauppatorilta Töölöön tai Viiskulmasta Kallioon. Joo, ei varmaan. Jospa sittenkin säilytettäisiin perinteiset kirjaimet: T = turister. B = bönder.
Suurin osa ihmisistä joille neuvotaan on nousemassa kyytiin joltain tietyltä pysäkiltä, jolloin linjanumero on aina sama. Usein nimenomaan rautatientorilta, jossa ongelma oli pahin. Kuvaamasi ongeolma on sinänsä todellinen, mutta sen esiintyvyys on murto-osa nyt korjatun ongelman laajuudesta.
Minusta tämä uudistus on ihan aito parannus. Siinä on kuitenkin se erittäin paha vika, että numeron vaihto tapahtuu surkeassa paikassa, koska sillä saa taas turistit sekaisin.
Paikallisillehan on ihan sama, vaikka linjat merkittäisiin aleefilla ja beetelillä, koska kyllähän vakikäyttäjä kikat oppii. Tuo 3T/3B-sotku oli oikeasti vaikea selittää sellaiselle, joka ei linjoja yleisesti käyttänyt. Nyt ongelmia on vain numeronvaihtopysäkeillä.
Olisihan tuon voinut tehdä myös siten, että 3B kiertäisi Kaivopuiston lenkkiä ja 3T Töölön-Kallion lenkkiä. Jos haluaa Kalliosta Kaivariin, joutuisi vaihtamaan välissä välinettä. Yksinkertaista mielestäni.
Numeroiden vaihto linjan kesken on pöljää. Parempi on eriyttää linjat erillisiksi ihan suosiolla.
Luulin että kaikki tietävät, että kolmosen t tarkoittaa till ja b baka.
On jo nyt sekavaa kertoa vieraille (etenkin ulkomaalaisille), että meille pääsee raitiovaunulla 3B, mutta se voikin olla 3T siellä, missä kohtaa hyppää siihen kyytiin. Puhumattakaan, jos se jatkossa vaihtaa matkalla koko numeron. Hyppää kakkoseen, mutta tule perille kolmosella! Ei sitten järjen hiventäkään.
Käytin edellä väärää sanaa. Olympialaiturihan ei ole tasauspysäkki, kun ratikka ei siinä turhanpäiten seiso.
Vaan jos ongelma on siinä, että numero vaihtuu hankalassa paikassa, mikä estää siirtämästä numeronvaihtopysäkkiä vaikkapa yhdellä pykälällä, Tehtaankadun itäpäähän?
Aniharva laivamatkustaja kai tulee sieltäpäin. Jos tulee, on joka tapauksessa neuvonnan tarpeessa. Mieluimmin etukäteen (esim. ”hirvityksestä seuraava”). Ja sillä, joka saa Entisen Neukkulan kulmalla paniikkikohtauksen, on vain lyhyt matka juostavana. Laivatkin varmaan nykyään jo näkyvät siihen.
Minun puolestani ei olisi tarvinnut säilyttää kolmostakaan. Bulevardi-Berghäll -silmukka muodostaa kartalla niin nätin kakkosen ja Töölö-kauppaTori -puolisko vitosen, että ei voisi muistisäännöistä enää paljoa paremmaksi laittaa…
Eikö reittiä voi muka korjata yksiselitteiseksi? Jossain muussa järjestelmäsuunnittelissa tuota sanottaisiin mokaksi, joka tulee korjata ennen järjestelmän ottamista tuotantoon. 😉
Ota näistä vihreistä nyt selvää. Kakkonen on ykkönen, mutta kolmonen on kolmonen.
Jos ne eivät vaihtaisi numeroa, vaan olisivat 2 ja 3, mutta numeron perässä olisi suuntaa indikoiva kirjain, s niinkuin söder ja n niinkuin norr. (toki ruotsiin eikä englantiin perustuen)
Semminkin kun lähtöajat ilmoittava taulu ei ole ainoastaan Pasilan asemalla, vaan näillä näppäimillä joka matkustajan puhelimessa.
Aika kurjan tempun teki HSL meille, jotka seisomme kesällä Kauppatorilla turisteja neuvomassa ammttinimikkeellä raitiovaununrahastaja. 3B:tä etsivälle menee vielä kaaliin se, että nousee 3T:hen ja kyllä se kirjain siitä sitten parin pysäkin päästä muuttuu. Mutta yritäpä nyt selittää kolmosta etsivälle, että pitääkin mennä kakkoseen ja vieläpä kesken kesän.
Kaiken lisäksi sekä 3B että 3 tulevat kulkemaan osan kesästä poikkeusreittiä Kalliossa Hakaniemen ratatöiden vuoksi. Mehevä soppa, joka tuskin menee niinkään, että poikkeusreitin päivämäärä korreloisi jotenkin tunnuksenvaihdon kanssa.
Vähin, mitä tässä voi tehdä, olisi siirtää muutos tapahtuvaksi sellaiseen vuodenaikaan, jolloin niitä ulkopaikkakuntalaisia, joihin täälläkin on useasti viitattu, on mahdollisimman vähän. Ei tarvitsisi sitten painaa kahta eri versiota sesonkiesitteistä. Vaan painetaankohan nytkään — 3B ja 3T niissä esiintyvät vielä pitkään. Toinen asiaa huomattavasti helpottava seikka olisi tunnuksenvaihdon siirtäminen Olympialaiturin pysäkiltä Kauppatorin pysäkille, joka lie yksi suosituimpia turistipysäkkejä. Siitä voisi sitten nousta sekä kakkoseen että kolmoseen ja tunnusepätietoisuus siirtyisi Siljan matkustajien harmiksi, joita kuitenkin on vähemmistö.
Minä hoitaisin tämän asian sillä tavoin, että pitäisin tunnukset nykyisellään, kunnes linjastoa muutenkin muutetaan. Helsingin raitiolinjoille on ollut tapana tehdä täysremontti noin 30 vuoden välein, joten eiköhän se ole taas kohta edessä.
Minä toteuttaisin numeromuutoksen mahdollisimman pian, ennen kesää. Mistään isosta muutoksestahan ei ole kysymys.
Kolmosen ratikka on kulttuuriarvo
Vanhana paljasjalkaisena stadilaisena on tosi vaikea pysyä mukana näissä uusissa kaupunginsisäisissä liikennejärjestelyissä, varsinkin kun suunnittelijat ovat selkeästi maaltamuuttajia. Virastojen virkamiehet ovat vaikeimpia tapaamiani ihmisiä, jotka sanelevat elämämme sisällön sen sijaan, että he palkkansa eteen toimisivat rakentavassa vuorovaikutuksessa meidän kanssa. Valitusoikeutta ei yleensä ole, vaan stadilaisen pitää vaan alistua junttien päätöksiin. Koko joukkoliikenne on nykyisin niin sekava, ettei käyttäjä tajua millä kulkupelillä mihinkin pääsee. Tilanne on samankaltainen kuin kirkon menneiden vuosien remontti, jossa vanhat ihanat perinteiset virret hyljättiin sävelmiä myöten ja tilalle tulivat uudet renkutukset, joita kukaan ei edes opi.
18:n ikivanhan bussilinjan lakkauttaminen oli surkea päätös, jota eivät sen vakiokäyttäjät tule ikinä hyväksymään. Samoin kävi 17 bussilinjalle, joka toimi hyvin kantakaupunkialueella vaikkapa Korkeavuorenkatua pitkin ja se oli aina täynnä matkustajia. Nyt sieltä kulkee Lauttasaaren bussi 24, jota kantakaupungin asukkaat inhoavat.
Kaupunkisuunnitteluun pitäisi ehdottomasti ottaa mukaan asukkaiden näkemys, hellävaroen viilailla ja korjailla kohtia, jotka eivät toimi. Elämme vapaassa demokratiassa, vaikka sitä harvoin pääsee toteuttamaan. Tällainen järjetön koko kaupungin liikenteen uudelleen järjestely vailla loogista ajattelua on vastenmielistä. Korjattavaa toki on, mutta sen voisi tehdä vanhoja arvoja kunnioittaen.
Olen aikojen saatossa itsekin ihmetellyt kolmosen ratikan logiikkaa jo käydessäni koulua Töölöstä Krunassa. Tulin kolmosella Senaatintorin kulmalle ja se oli vielä helppoa. En kuitenkaan vieläkään muista miten ratikka kulkee siitä eteen päin. Aseman edestä kyytiin hypätessä olen usein kuvitellut kolmosen menevän Töölön suuntaan, kun muistaakseni ratikassa on jopa T-kirjain. Yllätyksekseni se kääntyy Manskun kulmasta Erottajalle päin. Siltä pysäkiltä yksikään ratikka ei käänny mennäkseen Mannerhiemintietä Töölööseen päin? Tässä vaikkapa olisi mielestäni korjaamisen paikka kolmosen reitin osalta.
Tähän kolmosen linjaan me syntyperäiset stadilaiset olemme aikojen saatossa tottuneet epäloogisista piirteistään huolimatta. Olen siis sitä mieltä, ettei kolmosen olemusta tarvitse sen kummemmin muuksi muuttaa pieniä viilauksia lukuunottamatta. Meiltä on jo riittävästi purettu pois historian havinaa, vanhat patinoituneet Makasiinit saivat mennä ja tilalle on kyhätty nykyvenäläisstyyppinen funkkiskolhoosi-slummialue teollisuusaluerakennusta muistuttavan konserttitalon kökötellessä tylsänä kauniin Aurora Karamsinin huvilan tiellä. Välillä tuntuu kummalliselta tämä junttikulttuuri, joka on tunkeutunut aikojen saatossa maaseudulta Helsinkiin. Kun ensin on pilattu vanhat kirkonkylät ja pienet kaupungit, niin sitten tullaan Helsinkiin pilaamaan vielä meidänkln kaupunkimme.
Vastustan siis isoja huonosti perusteltuja muutoksia. Pienet viilaukset eivät tunnu pahoilta, mutta monumenttisen kokoiset päätökset eivät sovi Helsinkiin. Moderni kaupunkimme on aina muuttunut, eikä siinä periaatteessa ole mitään pahaa. On vaan kysymys siitä, kenen ehdoilla muutokset tehdään. Miten ne vaikuttavat ihmisten elämään ja miltä ne näyttävät. En itsekään menisi tekemään radikaaleja muutoksia jollekin toiselle paikkakunnalle sen perinteisten arvojen vastaisesti.
Uusi linjanumerointi on kuin suoraan Linnanmäeltä. Kun astuu kolmoseen, niin tulee kakkosesta ulos.
Esimerkiksi. En näe siinä mitään ongelmaa sporassa sisällä istuville, että linja vaihtaa numeroaan kesken kaiken. Yleensä numeroa tulee tuijotettua siinä vaiheessa, kun pysäkillä seisoo. Ja silloin sillä samalla pysäkillä numeroaan vaihtava linja on inhottava. ”Reittiopas sanoi, että pitää ottaa linja 3 tuohon suuntaan, mutta tänne tulee vain kakkosia…”
Kahteen suuntaan liikennöitävä kahdeksikkolinja on joka tapauksessa sekava, tekee sen miten hyvänsä. Risteyksessä tulee vaikeaa.
Kolmosenkin ratikka on kulkuneuvo ja osa kaupungin joukkoliikennejärjestelmää. Linjatunnuksiin liittyvät kulttuuriarvot voi arkistoida sporamuseoon.
joskus muinoin se meni niin että 3T to town ja 3B back home. 😉
Niin ja miksi meillä on Eläintarha, kun ei siellä ole eläimiä.
Sano se kauniisti turistille, joka kurkkii elstun kentän portista, olet 10 kilometriä väärässä paikassa.
Seiskan osalta toinen menee myötäpäivään ja toinen vastapäivään… satunnaiselle matkaajalle Pasilasta noustessa oleellinen tieto sinällään, että jos on menossa esim. jäähallille ei lähde sinne seiskalla, joka menee myötäpäivään, vaikka silläkin perille pääsee (joo pääseehän sitä nelosella keskustasta Katajanokalle Munkkiniemen kauttakin vaikka nousisi väärään suuntaan menevään ratikkaan, matkailu avartaa:)). Tosin voisihan tuo olla 7 Töölön kautta keskustaan ja 7 Sörnäisten kautta keskustaan myös ja keskustassa tekstit toisin päin. Se olisi selkeämpääkin.
Näinhän se on. Helsingin liikennesuunnittelijat yrittivät ratkaista asian laittamalla kaikki kolmoset kulkemaan samalta pysäkiltä, ja kun sotku tietenkin vaan lisääntyi, niin seuraavaksi piti sitten ruveta numeroja vaihtelemaan.
Järjellinen pointti. Pari mullistavan mielikuvituksellista lisäehdotusta löytyy tähänkin hätään:
Käytetään hyväksi pysäkkitolppaa (puhun yksinkertaisuuden vuoksi ensin tolpasta – katos tulee sitten). Kiinnitetään tolppaan kolme taulua. Alimmaksi kirjoitetaan kymmenellä eri kielellä: ”Raitiovaunu A jatkaa tästä eteenpäin numerolla B.”
Sijoitetaan kaksi tällaista taulua seläkkäin niin, että toinen katsoo meno- ja toinen tulosuuntaan. Pysäkillä seisoja melkoisen varmasti näkee jommankumman.
Ylempään, sanotaan vaikka kolkyt senttiä kanttiinsa ja kasvot kiskoille päin, piirretään reitinpätkää kuvaava tukeva viiva. Väännetään se kulkemaan osapuilleen oikealta alhaalta vasemmalle ylös.
Miksikö niin? Suunta alhaalta ylös tarkoittaa opasteissa yleensä ”eteenpäin”. Sen takia nouseva viiva. Toisaalta vaakakomponentti osoittaa kiskojen suunnan. Vinohko viiva on kyllin hyvä kompromissi kahden periaatteen välillä ja toiminee riittävän havainnollisesti, kunhan vain ilmansuuntia ei sotketa tähän asiaan mitenkään.
Pysäkkitäplä sijoitetaan suunnilleen keskelle.
Linjanpätkä voi olla tyylitelty, mutta kadun mahdollinen kaartuvuus tai kiskojen lähin kääntymiskohta on hyvä saada mukaan. Auttaa osaltaan hahmotusta. (Tällöin vastakkaisten pysäkkien ”radanpätkät” ovat pysäkkitäplän ympärillä 180 astetta toisiinsa nähden kierrettyjä.)
Varsinainen juttu on sitten kaksi nuolta jotka ohittavat pysäkin kummaltakin puolelta. Ja päälle päätteeksi linjanumerot radanpätkien viereen. Tuolta tänne A, tästä eteenpäin B.
Ellei tämä riitä, pysäkkipampulan voi halkaista kahdeksi. Nuoli kuitenkin kertoo että yli mennään.
Jos ja kun pysäkillä on sadekatokset, sijoitellaan ylläkuvattuja tauluja eri kohtiin. Suuntien suhteen ei kuitenkaan pidä sekoilla.
Ylläkuvattu ”nuolitaulu” voidaan sijoittaa katoksen alle sen pitkälle seinälle ja miksipä ei myös katoksen etureunasta ylöspäin, niin että se näkyy kauemmaksi ja ratikkaan sisälle. (Kuten jo mainitsin, siellä sisällä olisi ennakkovaroituksena hyvä olla pysyviä linjanumeronäyttöjä 2/3.)
Samanlaiset taulut voi myös mainiosti kiinnittää pysäkin kaiteeseen jatkovarren päähän riittävän ylös vähän matkaa katoksesta kumpaankin suuntaan.
Mikäli nuolitaulu sijoitetaan katoksen päätyseinään, se on sijoitettava tulosuunnan puolelle ja menosuunnan on kuvassa oltava suoraan ylöspäin.
Sille, joka mahdollisesti aikoo nyt parkua ettei ymmärrä yllä olevasta höläyksenpöläystä, voin sanoa lempeän lohdullisesti: Älä välitä. Ymmärrät kun näet. Sinun ei tarvitse selittää tätä kenellekään.
Joka taas tässä kuvattujen opaskilpien avullakaan ei tositilanteessa ymmärrä miten spåra vaihtaa nummeria, on luultavasti ihminen joka ihmettelee hississä miksi täällä on niin monta nappulaa.
Ikävä sanoa, mutta sellainen on joka tapauksessa saattaen siirrettävä.
Hyvä, että muutos saatiin aikaan. Kelle tahansa ei-helsinkiläiselle 3B:n ja 3T:n reitit on ollut hankala hahmottaa. Laitakaupunkilaisena itsekin olen ihan hukassa kolmosten reittien kanssa silloin harvoin kun niitä käytän(käyttäisin varmasti useammin, jos tunnistaisin niiden reitit helpommin, anteeksi yksinkertaisuuteni).
Mikä kantakaupunkilaisille uudistuksessa on niin vaikeaa, varsinkin kun tiedetään millaisia hankaluuksia tilanne muille aiheuttaa? Ettei vaan olisi kyse kantakaupunkiin pesiytyneestä nurkkakuntaisuudesta?
Nykyään tuo on kylläkin ratkaistu huomattavasti yksinkertaisemmin: vaunussa näkyvä numero vaihtuu jo pian (±GPS) varsinaista pääte- tai numeronvaihtopysäkkiä lähinnä edeltävältä pysäkiltä lähdön jälkeen. Kolmosen lisäksi tämä toteutuu myös Arabian päättärillä, jossa saapuva kutonen lähtee kasina ja päinvastoin.