Viime viikot ovat taas osoittaneet, ettei Yhdysvaltain hallintotapa ole enää ajan tasalla. Ei tiedä hyvää, että kaksi toisiaan vihaavaa poliittista ryhmittymään voivat molemmat halvaannuttaa päätöksenteon. Yhteiskunta, joka ei pysty rationaaliseen päätöksentekoon, jää vahvasti jälkeen siitä, mitä se voisi olla. Päätöksistä tulee pahasti epäoptimaalisia, jos niiden sisältöä ei sanele se, mikä on järkevää, vaan mikä voidaan lakiteknisesti juonia läpi.
Minun on vaikea uskoa, etteikö jonkinasteista sopua synny ennen kuilun reunaa maanantaina, mutta näissä oloissa ratkaisu tulee olemaan kaukana Pareto-optimaalisesta.
Eipä silti, päätöksiin ei kykene myöskään EU, ei Venäjä eikä YK.
Mun näkemäni ennusteet sanovat, että ratkaisu syntyy vasta sitten kun Bushin tekemät väliaikaiset tuloveronleikkaukset päättyvät. Tämän jälkeen republikaanit voivat tehdä sopimuksen ja sanoa keventäneensä verotusta.
Se on demokratian heikkokohta.
Vasta vaikeat kriisit saavat aikaan epämiellyttävät päätökset.
Posiitivisia kyllä kaikki kilvan tekee.
Silti parempaa ei ole vielä keksitty, vaikka se olisi toivottavaa.
Tiedät varmaan mitä Winston Curchill sanoi samasta asiasta;)
Ehem, viimeiset kymmenet vuodet lobbarit ovat säätäneet suurimman osan USA laista, ei virkamiehet. Se siitä rationaalisuudesta. Samaahan kokoomus ajaa täällä Suomessa tällä hetkellä heikentäen puna/viher virkamiesten asemaa.
Joo totta. Kun on sota käynnissä sisäpolitiikassa voi käytännössä tehdä mitä tahansa. Jenkit sotii, ei taida sotiminen enää tuottaa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Mutta kotimaassa on sitten helpompaa toimia miten huvittaa. Velkakattoahan ne siellä taas nostaa. Tehdään poikkeuslakeja ja painetaan lisää dollareita..
Ei tilanne suinkaan ole noin yksinkertainen kuin kuvaat. Verot ovat vain osa ongelmasta, pitkällä tähtäimellä paljon vakavampi ongelma on eläkejärjestelmän (social security) ja ikääntyneiden ja köyhien terveydenhuoltojärjestelmien (Medicare/Medicaid) rahoituspohjan kestämättömyys.
Sopua ei synny, ellei myös noiden järjestelmien kulujen paisumiselle tehdä jotain ja siihen taas ei demokraattien vasemmistosiipi suostu.
Kohta USA:ssa alkaa taas kerran hedelmätön keskustelu, tulisiko arvonlisävero ottaa käyttöön. Mutta kuten aikaisemminkin, keskustelu tyrehtyy melko nopeasti. Sääli, koska alv ratkaisisi osan rahoitusongelmista.
Mistä moinen käsitys? Muistaakseni New Yorkissa VAT eli sales tax on 8.25 prosenttia.
Melkein samanlaistahan se on Suomessakin. Hallitus ajaa tai pyrkii ajamaan läpi kaikki Hallituspuolueiden edustajat sanovat kyllä hallituksen laikialoitteille ja ei opposition aloitteille.
Vaivattomammin tämä farssi kulkisi, kun vaaliohjelma olisi yhtä kuin hallitusohjelma ja sitten vaan lait valmisteltaisiin ja hyväksyttäisiin nopeassa tahdissa ilman sen kummempia äänestyksiä.
Repblikaanien radikaalisiipi (siis nykyinen valtavirta), haluaa vain hävittää nuo ohjelmat, eikä ole kiinnostunut mistään sovusta, joka pyrkisi turvaamaan niiden tulevaisuuden. Jos “Social security” ohjelman etuuksille tai sitä rahoittaville veroille ei tehtäisi yhtikäs mitään, se voi toimia nykyisillä säännöillä seuraavat 20 vuotta, jonka jälkeen etuuksia pitäisi leikata 25% silloisesta, nykyistä selvästi korkeammasta tasosta. Fiskaalisten ongelmien joukossa ei niitä kaikkein akuuteimpia.
Julkisen terveydenhuoltojärjestelmän osalta Obamahan on pyrkinyt rajaamaan kustannuksia. Republikaanit ovat vastanneet vaahtomalla “Death paneleista” ja hyökkäämällä viime vaaleissa Obamaa vastaan juuri sillä perusteella, että hän oli leikannut runsaat 700 $ miljardia Medicare-ohjelman kustannuksista.
“Kuiluun syöksyminenhän” ei tarkottaisi sen dramaattisempaa asiaa kuin Kataisen ja EU matkimista (verojen kiristämistä ja menojen leikkausta korkean työttömyyden vallitessa). Olihan se toki tyhmää, mutta ei sellaista tyhmyyttä, josta kai eurooppalaislla tai suomalaislla olisi varaa amerikkalaisia arvostella.
I
Osmo. Poliitikot USAssa ja Kanadassa eivät ole sen luokan “filmitähtiä” kuin Suomessa poliitikot ovat.
II
Historiaa.
Suomessa aikoinaan Kekkonen määritti suosikkinsa lehdistössä kuuluttamalla : Katri-Helenaa ja Susi-Kallea.
Yhdysvaltain poliittinen järjestelmä on rikki ja syylliset löytyvät perustuslaissa liikaakin valtatasapainoa korostaneista Yhdysvaltain perustajaisistä ja toisaalta vaalijärjestelmästä. Jenkeissähän presidentin on hyvin vaikeata saada sisäpolitiikassa mitään läpi ilman edustajainhuoneen ja senaatin hyväksyntää. Eli ollakseen toimintakykyinen, pitää yhden puolueen hallita näitä kaikkia tai kyetä kompromisseihin toisen valtapuolueen kanssa.
Nyt tämä kompromissikyky on heikoimmissa kantimissa hyvin pitkään aikaan. Vaalitilastovelho Nathan Silver blogasi juuri yhdestä tärkeimmistä syistä nykytilanteeseen: republikaaneilla on tätä nykyä ylivoimainen asema edustajainhuoneen vaalipiireissä (mediaanivaalipiiri 5% republikaanimyönteinen, 2012 vaaleissa demokraateille 8% swingi verrattuna edellisvaaleihin, mutta vain 8/435 paikan voitto), mutta toisaalta demokraateilla etu presidentin valitsijamiehissä (Obama olisi voittanut valitsijamiehet, vaikka olisi hävinnyt vaalit 5,37% koko maan äänissä, voitti vaa’ankielenä toimineen Coloradon tällä prosenttiluvulla).
Republikaanimyönteisyyden ohella edustajainhuone on polarisoitunut voimakkaasti. Maan 435 vaalipiiristä jopa 242 voitettiin yli 20% erolla verrattuna koko maan äänitulokseen ja vain 35 oli 5% sisällä koko maan tuloksesta. Tämän johdosta valtaosa edustajista joutuu pelkäämään enemmän oman puolueen esivaaleja (esim. republikaanit tea partyn ehdokkaita) kuin varsinaisia vaaleja ja näin ollen vetämään paljon tiukempaa linjaa myös edustajainhuoneessa, jotta tulisivat valituksi uudelle kaudelle.
Ehkäpä paras ratkaisu ongelmaan olisi suuri vaaliuudistus. Jos presidentinvaalissa siirryttäisiin yhteen koko maan vaalipiiriin ja edustajainhuoneen vaaleissa (jonka alueet puolueet voivat optimoida tuottamaan itselleen maksimaalisen edustuksen kokoamalla vastapuolueelle harvoja hyvin vahvoja vaalipiirejä) vaalipiirit jaettaisiin jotenkin satunnaisesti, muuttuisi koko maan poliittinen ilmapiiri kertaheitolla terveemmäksi.
Niin kauan kuin jenkeillä on varaa pitää armeijansa, aseteollisuutensa, tiedustelupalvelunsa jne., niin niin kauan niillä ei todellakaan ole pulaa mistään.
Toista se on Suomessa missä meidän yhteiskuntamme tärkeimmät laitokset armeija, poliisi, terveydenhoito, koulutus jne. ovat jo nyt supistettu olemattomiin ja edelleen pitäisi vain supistaa, kun rahat eivät riitä mihinkään.
Eli kumpi on syvemmällä suossa, valtio joka ei ole tehnyt vielä mitään säästöjä vai valtio jolla alkaa säästökeinot loppumaan?
Juuri näiden ongelmien takia poliittista vallan- ja rahakäyttöä tulisi rajata jotenkin, vaikkapa perustuslailla. (Säätää maksimimäärä lakitekstille ja työntekijämäärille tjsp. tai automaattinen lakikirjan rewrite-from-scratch aina parin vuosikymmenen välein jonka pitäisi aina vähintään puolittaa sivumäärä?)
Hallinnon paisuminen ja kalkkeutuminen tuhlaa yhteiskunnallisia resursseja. Sekä rahaa, että lahjakkaiden ihmisten aikaa kun fiksut ihmiset joutuvat taistelemaan prosessia ja poliittista suhmurointia vastaan.
Julkisessa vallan- ja rahankäytössä ei oikein edes voi vastaavanlaista kilpailua kuin vapailla markkinoilla, joten huono hallinto ei välttämättä “kuole” oikein millään, kun se aina vaan puolustaa itseään ja mitään ulkoista tasapainottavaa tekijää ei oikein ole.
vangin dilemma.
pekka:
USA:n terveydenhuollossa on tehostamisen varaa. Mikään maa maailmassa ei käytä niin suurta osaa BKT:stä terveydenhuoltoon. Toiseksi kansaneläkemaksua maksetaan vain 110 100 $:n alittavalta tulojen osalta. Vasemmistodemokraatit saattaisivat suostua poistamaan tämän maksukaton. Muut ehkä eivät.
Epäilemättä USA:n tilanne on vaikea. Mutta on se politiikka täällä Suomessakin paljolti etujen ajamista ja erilaisten ideologioiden pohjalta tapahtuvaa päättämistä.
Ei ole olemassa mitään rationaalista optimia hakevaa päätöksentekoa. Jokainen poliitikko ajaa omaa Pareto-optimiansa.
Näitä kahta ei pitäisi niputtaa yhteen. Muutama vuosi sitten laskettiin, että Medicarelta ovat loppumassa rahat vuonna 2019, mutta eläkejärjestelmältä vasta vuonna 2042. Se on niin pitkä tähtäin, että tässä välissä ehtii kyllä vielä tapahtua vaikka mitä.
Kuten tuossa artikkelissa todetaan, tietyistä hämäristä poliittiseen kulttuuriin liittyvistä syistä julkisen keskustelun prioriteetit ovat kuitenkin perverssisti täysin päinvastaiset. Eläkejärjestelmästä riittää ongelman kiireellisyyttä yliampuvasti paisuttelevaa hysteeristä huutoa, kun taas Medicaren rahoitus ei saa keneltäkään edes murto-osaa eläkejärjestelmän saamasta huomiostta, vaikka sen tilanne on todellisuudessa paljon kiireellisempi. Tämä on tietysti itsessään mitä huolestuttavin asiaintila.
Amerikkalainen järjestelmä toimii. Toimivan demokratian ydin on kansalaiskeskustelu.
Toisin kuin täällä he käyvät kuuluvaa ja äänekästä keskustelua valtiontalouden koosta. “Fiscal cliff” on mitä erinomaisinta dramatisointia. Asiasta puhutaan varmasti pubeissa, kahviloissa ja aamiaispöydissä. Siitä puhutaan myös suomalaisissa blogeissa. Suomessa keskeneräisistä asioista ei tule keskustella ja jo päätetyistä asioista ei tarvitse keskustella.
Ennen pitkään puolueet pääsevät asiasta sopuun tai jos eivät pääse, tämä toimii katalyyttinä kolmannen puolueen nousulle.
Se miksi päätöstä ei synny, johtuu Amerikan demokraattisesta luonteesta. Maan väestö ei yksinkertaisesti ole päässyt oleellisista yksityiskyhdista yhteisymmärrykseen.
Hyvinhän tuo Amerikka näyttää porskuttavan, vaikka pahat lobbarit säätävät lait. Näitä vasemiston suosimia virkamiespäätöksentekoon erikoistuneita sankaritarinoita voi käydä ihastelemassa tuolla Etelä-Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa. Että se siitä Tomin rationaalisuudesta.
Jotenkin tuntuu siltä, että verojen korottamista pidetään jonain hopeluotina, joka ratkaisee kaiken. Jos näin toisaan olisi, niin miksi sitten esim Ruotsi on laskenut veroastettaan. Tai miksei USAssa pidetty yli 90% veroastetta edelleen voimassa (Cassius Clay joutui maksamaan 95% palkkiostaan voitettuaan Sonny Listonin).
Melkein kaikissa osavaltiossa on alvia suunnilleen vastaava sales tax, josta osa menee osavaltiolle, osa kunnalle.
USAn perustuslaki on ajalta, jolloin Napoleon ei ollut vielä mikään kuuluisuus. Kunkut hallitsivat maailmaa ja tätä yksinvaltaa haluttiin ehdottomasti välttää. Tarinan mukaan Jefferon ja Washington joivat teetä ja Jefferson kysyi, mihin senaattia oikein tarvitaan. Washington kysyi, miksi Jefferson hörppi teetä lautaselta. “jotta se jäähtyisi” — Sama idea senaatilla, jotta tunteet ehtisivät vähän jäähtyä. Suoraviivaisempi systeemi sallii nopeamman lainsäädännön, mutta silloin sitä haluttiin nimenomaan hidastaa. Ympärillä oli varoittavia esimerkkejä.
Sekä Bush ja Obama ovat ajaneet aika lailla samaa ison hallinnon politiikkaa, jonka aikana valtion menot ja velat ovat roimasti kasvaneet. Muuten, kun Bush nosti velkakattoa, Obama äänesti sitä vastaan. Nyt tietenkin on toinen ääni kellossa.
Yhdysvaltoien ongelma on , ettei löydy enemmistöä tekemään päätöksiä. Suomessa hallitus kykenee päätöksiin. Viimeksi Suomen hallitus päätti täysin yksimielisenä lopettaa TELAKKATEOLLISUUS Suomesta.
“Yhteiskunta, joka ei pysty rationaaliseen päätöksentekoon, jää vahvasti jälkeen siitä, mitä se voisi olla.”
Miten tämä eroaa Suomen sateenkaarihallituksen kuntauudistuksen idealismeihin törmäilevästä täydellisestä kyvyttömyydestä tehdä välttämättömiä kokonaisuutta hyödyttäviä ratkaisuja? Markkinatkaan eivät pääse vaikuttamaan kun Kuntayhtymä saa velkaa kolmella AAA:lla kollektiivisesti kaikille.
USA:ssa ei ole alv:a tai VAT:a tai muutakaan sinnepäin viittaavaa. Kyse on siis liittovaltion verosta. Toki erilaisia sales taxeja on eri osavaltioilla, mutta ne ovat lähinnä liikevaihtoveroa muistuttavia, eivät arvonlisäveroa ja verotulo menee osavaltion käyttöön. Jos joku ihmettelee, mitä eroa noilla on, niin silloin kannattaa ottaa selvää, miksi Suomen valtio luopui liikevaihtoverosta ja otti arvonlisäveron käyttöön.
“Jotenkin tuntuu siltä, että verojen korottamista pidetään jonain hopeluotina, joka ratkaisee kaiken. Jos näin toisaan olisi, niin miksi sitten esim Ruotsi on laskenut veroastettaan. Tai miksei USAssa pidetty yli 90% veroastetta edelleen voimassa (Cassius Clay joutui maksamaan 95% palkkiostaan voitettuaan Sonny Listonin).”
Tuo Liston-Clay ottelu tapahtui 60-luvulla
Suurituloisten verojen korottaminen on nykyään veron korottaminen 15 % jonnekin 20–30 % eli samalle tasolle kuin keskituloisilla.
Toki USA:n tuloerojen vuoksi sillä on enemmän merkitystä verotuoton kannalta kuin Suomessa.
Verotuksellisestikin seon toimiva, sillä USA:n rikkaiden tulot ovat sen verran suuret, että kulutus ei laske vaikka maksavatkin vähän enemmän veroja.
Juu, melko tyhjänpäiväistä pisteiden keruuta tuolloin, mutta siinä se oleellinen ero onkin. Tuolloin, niin kuin koskaan aikaisemminkaan, oli presidentin puolue kumpi tahansa ja oli kongressin jakauma mikä tahansa, ei ollut mitään todellista epäselvyyttä siitä hyväksytäänkö korotus. Vain nykyiset edustajanhuoneet republikaanit ovat halunneet käyttää korotuksia kiristyksen välikappaleena, tarkoituksellisesti uhaten aiheuttaa vakavia vaurioita Yhdysvaltojen taloudelle, jolleivat he saa omia poliittisia päämääriään läpi (vaikka hävisivätkin presidentin vaalit).
USA:n valtion maksama peruseläke on rahoitukseltaan jakojärjestelmä, joten rahat ovat loppuneet jo ajat sitten.
Sama koskee Medicarea, rahat loppuivat jo kymmeniä vuosia sitten.
Terveydenhoidonhan pitäsi olla USA:ssa kustannustehokasta kun se on valtaosin yksityistä ??
Tämä olisi totta, jos nillä olisi oikeasti omaisuutta sen verran kuin noiden järjestelmien kirjanpitoarvo on. Näin ei kuitenkaan ole, koska budjettikikkailuilla nuo rahat on aikoinaan siirretty paikkaamaan valtion budjettia. Siellä ei siis ole mitään omaisuutta noiden lupausten taustalla (toisin kuin pohjoismaisissa eläkejärjestelmissä) vaan ainoastaan “valtion sisäisiä velkakirjoja”, jotka vastaavat suunnileen paperilappua, johon on raapustettu “valtion budjetista maksetaan tänne X miljardia kun tarvitaa”.
Tuo tilanne on syntynyt siten, että kun nuo järjestelmät tuottivat ylijäämää, joka piti rahastoida, sitä ei sijoitettu mihinkään tuottavaan. Sitä ei sijoitettu edes normaaleihin valtion velkakirjoihin vaan se siirrettiin valtion yleisbudjettiin ja vastineeksi annettiin noita sisäisiä velkakirjoja. Noita sisäisiä velkakirjoja ei voi myydä muille sijoittajille eikä niitä lasketa siten valtion velkaan. Tällä tempulla siis generoitiin lisää rahaan yleisbudjettiin lisäämättä velkaa lainkaan. Esimerkiksi Clintonin vuosien “ylijäämäiset” budjetit saatiin aikaan tällä kirjanpidollisella rahanluontitempulla. Oikeasti nuokin budjetit olivat reilusti alijäämäisiä.
Mikäähän ei ole ilmaista, joten nyt kun molemmat järjestelmät ovat siirtyneet maksamaan rahastoitua varallisuutta, niissä ei olekaan mitään millä maksaa. Ja ongelmaa pahentaa se, että yleisbudjetti on velkaa myös noiden järjestelmien “tekemän tuoton”, joka on myös maksettu vastaavilla maksulupauksilla. Eli vaikka laskennallisesti noissa järjestelmissä on rahaa, jokainen alijäämädollari joudutaan ottamaan yleisbudjetissa. Ja samalla tavalla kuin ylijäämän aikaan tuo raha “tuli tyhjästä” ja paransi yleisbudjetin tilaa, nyt alijäämän aikaan tuo raha “katoaa” tyhjään budjetin ulkopuolelle. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin muuttaa nuo sisäiset velkakirjat normaaleiksi velkakirjoiksi, joita rahastot voisivat myydä markkinoille, mutta se räjäyttäisi valtion velan saman tien kaksin- tai kolminkertaiseksi.
Tommi Uschanov:
Kun puhutaan pitkän tähtäimen kestävyydestä on pakko kuitenkin sopia molemmista.
Fiscal Cliff-ratkaisukompromissin on pakko pitää sisällään sekä veronkorotuksia, että kulujen leikkauksia ja kulujen leikkaamisessa kahta suurinta rahanreikää ei voi jättää pois kuvioista.
Edellinen vakava yritys pitkän tähtäimen ratkaisuksi (Simpson-Bowles) piti sisällään säästöjä sekä eläkejärjestelmästä, että Medicaresta.
(Social securityn rahojen loppumisesta näkee kyllä lähteestä riippuen paljon aikaisempiakin vuosilukuja)
Koska Ruotsilla oli siihen varaa, sillä se veroaste on niiden laskemisten jälkeenkin maailman maista yhä muutaman korkeimman joukossa…?
Tämä on jo liian juhlallisesti ilmaistu. Koko politiikasta sinänsä on vakavasti kiinnostunut vain vähemmistö, ja demokraatit ja republikaanit ovat kaksi tämän vähemmistön vähemmistöä. Välivuosien kongressivaaleissa, kun presidentinvaalit eivät ole houkuttimena, äänestysprosentti on siinä neljänkymmenen hujakoilla (vrt. Suomen viime eduskuntavaalit: 70,5). Presidentinvaaleissa tämänvuotinen äänestysprosentti oli 58,7 (vrt. Suomi: 72,8). Vaikka käytössä on enemmistövaalitapa ja muistettavia nimiä on siten vain yksi, äänioikeutettujen enemmistö ei tiedä edes oman kongressiedustajansa nimeä.
Kun nyt ensin päästäisiin siihen, että äänestäjät tietäisivät, mistä heidän ylipäänsä haluttaisiin olevan yhteisymmärryksessä.
Pitää paikkansa (kuten koko tuo pitkä selostuksesi). Mutta kolmas vaihtoehto on tietenkin, että nostetaan niitä veroja. En ole varma, etteikö siihen vielä päädyttäisikin.
Sillonhan ongelma EI ole noissa ohjelmissa vaan siinä yleisessä valtion budjetissa. Social Security ei kuluta seuraavaan kahteen vuosikymmeneen taalaakaan sellaista rahaa, jota ei ole sen ohjelmaan litetyllä erityisellä verolla kerätty (+ tavanomainen korko) ja sen jälkeenkin se kykenisi tuon veron tuoton maksamaan 3/4 arvioiduista etuuksista nykysäännöillä.
Jos liittovaltiolla on mielestään ongelmia maksaa takaisin tuolta lainaamansa rahat, niin sitten sen varmaan pitäisi saattaa ne muut tulonsa ja menonsa järjestykseen — jollei nyt sitten ole sitä mieltä (ja vieläpä hyväksy sitä moraalisesti oikeaksi), että Reaganin aikana hyväksytyt korotetut maksut olivat vain huijaus, jolla keskiluokka saatiin maksamaan rikkaiden veronalennukset ja muut liittovaltion menojen lisäykset.
Nyt sinä höpiset ihan hassuja. Social Security järjestelmä on ollut ylijäämäinen vuosikausia ja sen oletetaan pysyvän sellaisena vielä vajaan vuosikymmenen. Aikaisempien vuosien ylijäämä (kunhan liittovaltio siis vain maksaa kertyneen velkansa takaisin) rittää pyörittämään systeemiä aika monta vuotta lisää. Tähän mennessä sitten etuisuuksia pitäisi leikata tai niitä varten kerättyjä maksuja nostaa (tai molempia).
Ei ole helppoa monipuoluesysteemissäkään. Lienee tyypillinen tilanne, kun keskikokoisessa kunnassa kotosuomessa ei ole vieläkään selvillä ensi vuoden luottamusmiespaikkojen jakoa. Vaaleista on kulunut jo aikaa, joten neuvottelut pitäis jo saada loppuun. Liki 10 puoluetta on pitänyt jokainen liki 10 omaa palaveriaan ja lisäksi puolueiden väliset neuvottelut. Mielestäni tämä on anteeksiantamatonta saamattomuutta.
Ei luottamusmiespaikkojen jakaminen nyt niin vaikeata ole. Jos ei päästä sopimukseen, paikoista äänestetään suhteellisella vaalilla.
Veroastetta pudotettiin, koska verottaja on joutunut huomaamaan, että verotuksella on usein epätoivottuja vaikutuksia talouteen. Yksinkertaistaen 0% veroasteella verotulo on 0 samoin kuin 100% veroasteellakin.
Mitä taas veroasteisiin tulee, niin aivan kuin Suomessakin, veroaste nousee palkkatulojen mukana. Ei siellä mitään regressiivistä tuloveroa ole, vaan korkein liitovaltion vero on 35% yli 380.000 tuloista, Sen lisäksi tulevat muut verot ja maksut. Pääomatulojen verotus on toinen asia kuin tulovero. Pääomatulosta ei makseta myöskään erilaisia vakuutus- ja eläkemaksuja. USAssa verot kerätään vähän eri paletilla kuin Suomessa; silti sielläkin julkisen talouden osuus on suunnilleen sama kuin esim. Saksassa.
Yhdysvalloissa erilaisten vähennysten vuoksi tosiasiallinen tulovero on regressiivinen. Virallinen asteikko ei paljon kerro.
Suomessa Perssuomalaiset lainavat Tea party ‑liikkeen teemoja, tunnetusti on helpompi keksiä lisää ruutia kuin kekeksiä uutta ruutia.
Jos tilanne polarisoituisi Suomessa tilanteeseen Perussuomalaiset vs Vihreät kaksipuoluejärjestelmässä, toden totta toivotaan perustulaillista tasapainoa valtaoikeuksissa siten, että on pakko neuvotella sen sijaan että huudeltaisiin omista nurkista.
Suurin ongelma on, että kumpikin puolue on oman vähemmistönsä vanki. Suomessa SDP on ay-siiven vanki ja kokoomus kuuntelee painokkasti oman peinenevän oikeistosiipensä rahoitusta ja ajatuksia. Kykenevää politiikkaa ovat nevotteleminen ja vastuun kantaminen ikävistäkin asioista.
USA.n järjestelmä on vain erilaisinen — ja eri osavaltiot ja countyt ovat myös omaleimaisia ja kaikilla on omaa lainsäädäntöä ja verotusta.
Suomessa uutisointi keskittyy capitol-kukkulan ympärille, joka antaa hieman yksioikoisen kuvan.
Kolmas puole toisi uutta dynamiikkaa USA:ahn ja ehkä vapauttaisi puolueet ääriryhmien painostuksesta.
(Tässä vielä kiitos Jan Vapaavuorelle vastuun kantamisesta siitä, että Suomi ei lähtenyt ylisuria telakkariskejä kantamaan. Hyvä asia Isänmaalle.)
Valitettavasti Yhdysvalloissa ei ole kuin yksi toista vihaava poliittinen ryhmittymä. Se on myös todellisuudesta, muusta maailmasta, tieteesta, talousteoriasta ja valtaosasta kansalaisistaan jne. irtautunut ryhmittymä, jota silti sen oman propagandamedian tukemana noin puolet kansasta äänestää.
USA:n todellinen veroaste on aivan muuta kuin USA ilmoittaa.
http://www.usgovernmentspending.com/total_spending_2013USrn
Tuosta linkistä saa joninlaisen käsityksen oikeasta ‚todellisesta verotasosta.
Vuonna 2012 valtion, osavaltioiden jakuntien menot ocat n 6300 miljardia dollaria
Bkt on 2012 15600 miljardia taalaa
Eli veroaste on ainakin 40 %
Tutkin siis USAn veroviraston sivuja ja luin vähennyksistä..
Jonkin yksilön kohdalla efektiivinen veroaste voi olla pienempi. Näin on Suomessakin. Mutta se on eri juttu. En muista, että hallitus olisi nyt esim. alvia korotettaessa ilmoittanut, että älkää alamaiset huolestuko, ette te oikeasti joudu panemaan kättä syvempään taskuun — Lidilissä on lenkkimakkara tarjouksessa. Ei USAn veroviraston sivullakaan sanottu, että älä väkätä, Kalle Kustaa, sun pitää hankkia vähennyksiä. Mitäs olet jo mennyt maksamaan asuntolainasi.
Mitä liittovaltion tuloveroon tulee, se on vain yksi tuloon perustuvista veroista. Tämä kuuluisa ylin 1% maksaa noin 40% liittovaltion tuloverosta. Liittovaltiollakin on muita veroja eikä tämä tarkoita, että 1% maksaisi 40% kaikista veroista. Mutta keskustelun aihe koski juuri liittovaltion budjettia.
Kaiken kaikkiaan USAssa julkisten menojen osuus on suunnilleen sama kuin Norjassa (40%) ja vain hieman vähemmän kuin Saksassa (43%).
OECD:n mukaan USA:n veroaste on vain 24%, kun taas kaikissa Pohjoismaissa se on yli 40%:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_tax_revenue_as_percentage_of_GDP
Itse luotan kyllä tuohon Wikipedia tietoon enemmän kuin Liian vanhan linkkiin.
Veroasteen lisäksi merkitystä on tietysti myös sillä, että kuinka verotaakka jakautuu.
Paul Krugmanin mukaan Yhdysvalloissa tuloerot ovat kasvaneet rajusti viime vuosikymmenien aikana ja suurituloisimpien verotus on keventynyt kaikkein eniten. Pidän hänen tietojaan luotettavina.
Tarkempi tutustuminen edellä linkittämääni Wikipedia-artikkeliin kertoo, että USA:n osalta tilasto kertoo vain liittovaltion verot eikä paikallisia veroja. Kokonaisveroaste onkin siis Yhdysvalloissa ilmeisesti noin 35–38%:
http://www.usgovernmentspending.com/percent_gdp
http://www.usgovernmentrevenue.com/revenue_history
Koska Yhdysvaltain julkinen talous on alijäämäinen on veroaste pienempi kuin julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta. Erotus katetaan ymmärtääkseni velalla.
Mutta kuten sanottua, veroaste ei kerro mitään tuloeroista tai tulonjaon oikeudenmukaisuudesta.
Mutta onko tuo koko maan idologinen kahtiajakautuminen Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän (kaksipuoluejärjestelmä, yhden hengen vaalipiirit) tuote vai heijasteleeko politiikan jakautuminen vain perustavampaa kulttuurisotaa amerikkalaisista arvoista?
Yksi niistä asioista, joita eniten vihreissä inhoan, on se että (monet) vihreät väkisin yrittävät tuoda amerikkalaisen kulttuurisodan vastakkainasettelun maltillisesta, pragmaattisesta ja konsensushakuisesta poliittisesta kulttuuristaan tunnettuun Suomeen — siitäkin huolimatta, että vastapuoli on marginaalisen pieni (pari prosenttia uskonnollista oikeistoa, promille libertaristeja ja joku yksittäinen rasisti).
Libertaarisen Cato-Instituutin mukaan talouden pitkän aikavälin kehityksen kannalta olisi parasta että nykyisenkaltainen pattitilanne jatkuisi pidempään. Jos yhdellä puolueella on hallussaan kaikki tärkeimmät instituutiot, miten pienellä vaalivoitolla tahansa voitettuna, niin pidäkkeetön tuhlaus voi alkaa…
Esim. Bush nuoremman valtakaudella republikaaneilla oli hallussaan presidenttiys, senaatti sekä kongressi. Tällä aikavälillä julkisia menoja lisättiin tuntuvasti sekä käytiin kalliiksi käyneitä ulkopoliittisia seikkailuja.
Nyt Obamaa pitää kurissa edustajainhuoneessa oleva republikaanienemmistö.
Kannattaa muistaa että Newt Ginrichin aiemmin tuoma iso vaalivoitto onnistuttiin hukkaamaan siihen että republikaanit vallassa ollessaan tuhlasivat aivan samalla tavalla kuin demokraatitkin.
Yhdysvaltain poliittista järjestelmää ei kannata havainnoida meille Länsi-Euroopasta tuttujen poliittisten näkemysten läpi, maa on tietyssä suhteessa ainutkertainen ja ansaitsee oman tarinansa irrallaan eurooppalaisesta tarinasta…
Marko Hamilo:
Aika halpoja heittoja Marko. USAn poliittisessa asetelmassa on toki ristiriitoja, mutta ei se nyt ihan niin mene, että toinen puoli on hyviksiä ja toinen puoli sinua lainaten “uskonnollista oikeistoa, libertaareja ja rasisteja”.
Kyllä meillä ristiriitoja ja erimielisyyksiä on ihan omasta takaa. Monella mittarilla jenkkien republikaanien ja demokraattien valtavirrat ovat lähempänä toisiaan kuin meillä oikeisto ja vasemmisto. Obaman edustama demokraattien vasemmisto on paljon oikeistolaisempaa (ja uskonnollisempaa), kuin meidän vasemmistomme (tai vihreämme). Ja ei se republikaanien oikeistosiipikään nyt niin pahaa ole, kuin Hesari ja YLE yhdessä todistavat.
Minua suuresti ärsyttää tapa jolla suomalainen vasemmistolainen/vihreä “älymystö” halveksii amerikkalaista yhteiskuntaa ja yrittää leimata 50% heistä punaniskaisiksi tiedettä halveksiviksi ääriuskonnollisiksi/äärioikeistolaisiksi rasisteiksi. Kuvittelin, että Hamilo ei kuulu tähän leimakirveen heiluttajiin, ja toivottavasti ymmärsin yllä olevan kirjoituksesi väärin.
Toisaalta, enpä minäkään tiedä kansanedustajani nimeä. Itse asiassa luulen, ettei minulla edes ole sellaista, sitä yhtäkään.
Äänestysprosenttien vertailussa voisi muuten mainita, että viime syksyn kuntavaalien äänestysprosentti koko Suomessa oli 58.3%. Ei ihan niin kaukana amerikkalaisista lukemista.
Mutta kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että Yhdysvaltojen ongelmien käsittely on eurooppalaisille jonkinlaista sijaistoimintaa: kun ei haluta kohdata omia ongelmia, taivastellaan niitä, joiden olemassaolosta on saatavilla runsaasti valmiiksi tuotettua riitamateriaalia, jonka lukemiseen ei tarvitse edes kovin kummoisia kieliopintoja.
Mutta kun talouskasvu joskus taas saadaan käyntiin, keinot keksitään luultavammin Amerikassa kuin Euroopassa.
Päätöksiä tehdään vasta sitten kun on pakko. Nytkin USAssa tullee viimehetken kompromissi, koska molemmat puolueet häviäisivät josseivät löytäisi kompromissia, ja siksi eivät ota tuota riskiä.
Ongelma on psykologinen, jonka ydin on se, että ihmiset vihaavat muutosta. Mieluummin ollaan vaikka kuinka huonossa jamassa, kunhan ei vaan tarvitse opetella mitään uutta.
KOLMIKANTA-HALVAUS SUOMESSAKIN
USA varmaan ratkaisee itse halvauksensa dynaamisuudellaan. Sille me suomalaiset emme voi kuitenkaan mitään.
Meidän Halvaantuneet Dinosauruksemme asuvat ahtaassa kolmikanta-munkkerissa, josta on jo loppunut happi ja ruoka. Dinojen aivotoimintakin on jo vaurioitunut ympäritöön nähden sopimatomaksi.
Noiden Dinojen kannalta on jo parasta julistaa tuo bunkkeri laittomaksi, hajoittaa se ja lopettaa isojen halvaantuneiden dinojen kärsimykset.
Kolimikanta-halvaus on nimittäin ajanut maamme kilpailukyvyttömyyteen, joka on esimerkiksi äskeisen Turun laivatilauksenkin menettämisen todellinen syy. Muuta on turha väittää.
Jos emme itse saa kolmikanta-halvaatunutta dinoamme päiviltä, sen tekevät puolestamme kansainväliset bondi-markkinat, jotka bruttaalisti lopettavat elinkelvottomien maallisen vaelluksen.
Silloin eivät pelkästään telakkamme, vaan myös itse Suomi on jo konkurssikunnossa.
Seppo Korppoo
Yrittäjä, joka tykkää pienistä ja ketteristä PK-dinoista
En hirveästi huutelisi aidan takaa. 😀 Kun katselee minkälaista talouspolitiikkaa Suomessa tällä hetkellä tehdään, ei meillä ole varaa ilkkua. Ihan samalla tavalla täällä ikävät päätökset sosiaali- ja terveysmenojen säästöistä on sysätty eteenpäin, mikä aiheuttaa pahimmillaan koko hyvinvointiyhteiskunnan luhistumisen. 🙁 Toivottavasti ei käy kuten Uudessa-Seelannissa!
Kun tiedetään, että yhteiskunnan menoista yli 70% on sosiaali- ja terveysmenoja, niin jokainen laskutaitoinen ymmärtää vain niihin tehdyillä leikkauksilla olevan jotain merkitystä. Kolmas merkityksellinen menoerä on koulutus, joka toivottavasti voidaan jättää surten leikkausten ulkopuolelle. Koulutus on satsaus tulevaisuuteen.
Kaikki muut leikkaukset ja veronkorotukset ovat lähinnä kuvainnollisia. Pahimmillaan ne aiheuttavat paljon enemmän vahinkoa kuin niistä on hyötyä.
Kuntarakenneuudistus on keskeisessä asemassa säästettäessä sosiaali- ja terveysmenoista. Liian isot ja tehottomat yksiköt on pakko purkaa, muuten emme selviä. Samalla toki tulee katsoa, mikä on oikeasti kunnalle kuuluvaa peruspalvelua.
‘ei se republikaanien oikeistosiipikään nyt niin pahaa ole’ (pekka)
Republikaanit valitsivat 60-luvun lopussa ns. Etelän strategian, eli kaappasivat itselleen Etelän rasististen punaniskojen äänet, jotka olivat aiemmin menneet demokraateille. Tämä näkyy nykyään kaikissa vaalituloksissa, Etelä on republikaanien ydinalue, ja vääränväriset puolestaan äänestävät demokraatteja. Republikaaneilla ei ole oikeastaan varaa nirsoilla, kun puolue ajaa vain pienen rikkaan vähemmistön etua, äänestäjiksi on pakko saada ihmisiä, joita ei kiinnosta oma etu vaan toisten kurmottaminen.
Totta, Gingrich sanoikin tästä “Meidät äänestettiin valtaan, jotta muuttaisimme Washingonin. Meidät äänestettin ulos, koska Washington muutti meidät”
Juurihan minä pilkkasin tätä suomalaista vasemmistovihreää älymystöä siitä, että he ovat niin rakastuneita amerikkalaisyliopistojen liberaalikampuksilta jo viidettä vuosikymmenettä kummunneeseen kulttuurimarxismiin, että heidän suurin kiukunaiheensa on se ettei heillä ole Suomessa niin kivaa ja vauikutusvaltaista vihollista kuin oppi-isillään Amerikassa ja että sen takia heidän pyhä sotansa suomalaista kristillisyyttä vastaan on yhtä naurettavan epäuskottavaa kuin yritys nähdä perussuomalaisissa suomalaisen rasismin nousu tai jossain yksittäisessä kokoomusnuoressa pelottava teekutsuliike.
En ottanut mitään kantaa siihen millä puolella amerikkalaista kulttuurisotaa haluan olla, mutta fakta on se että kyllä siellä kahtiajakautunut kulttuuri tässä suhteessa on aivan toisella tavalla kuin meillä. Sekä hyvässä että pahassa ja niin kulttuuri- kuin talouskysymyksissäkin Culture Warsin oikeistolainen osapuoli on Yhdysvalloissa noin kymmenen kertaa suurempi kuin meillä.
Ehdottomasti tärkeintähän on se, ettei mitään asiaa saada tehtyä, ellei siihen liittyvä etujärjestö ole ostanut molemmista osapuolista riittävästi edustajia.
Toisaalta libertaarithan ovat sitä porukkaa, jotka uskovat hallituksettomuuden ihanuuteen, joten nykytilannehan heille näin ollen ideologian puolesta sopii. Finanssiala, öljy-yhtiöt ja sotilasteollinen kompleksi nyt ainakin kiittävät.
Täytyy muistaa että edustajainhuoneen enemmistön lisäksi vielä ainakin tämä vanha senaatti on myöskin ihan jumissa republikaanien vuoksi, koska käytössä olevat filibuster-säännöt ovat täysin järjettömät. Yksi henkilö voi blokata kaiken monessakin eri vaiheessa eikä hänen edes tarvitse tehdä sen eteen yhtään mitään näkyvää (=puhua pöntössä).
Se yksi puolue kyllä tuhlaa, mutta demokraatit ovat vähän vastuullisempia.
Mutta ei hätää, republikaanit ovat murjoneet vaalipiirit sen näköisiksi, etteivät he kyllä häviä edustajianhuonetta vielä pitkään aikaan. (Senaatin- ja presidentinvalinnoissa taas vaalipiirirajat eivät vaikuta.)
Obama on itsekin käytännössä maltillinen republikaani (jos sellaisia vielä yleensäkin olisi olemassa). Ei häntä tarvitse tuhlauksen puolesta juurikaan pidätellä. Muissa ikävissä asioissa, joissa juuri republikaanit ovat kunnostautuneet, häntä taas olisi ihan hyväkin saada kuriin. Ei Obama paljoa pysty mitään tekemään, koska republikaanit eivät yksinkertaisesti päästä mitään lainsäädäntöä läpi.
Jos katsotaan budjetteja historiallisesta perspektiivistä, juuri demokraatit ovat niitä hyviä budjetteja tehneet.
Parhaat budjettiehdotukset on Obaman aikana tehnyt progressiivinen vaalitoimikunta(?), mutta ne eivät varmaan olisi kelvanneet edes oikeistodemokraateille puhumattakaan republikaaneista. Sen verran on siellä harpattu oikealle parissa vuosikymmenessä. Republikaanit tuhlaavat tarpeettomilla veronalennuksilla rikkaille ja suuryrityksille sekä hölmöllä säästämisellä ja sotiminenhan on myös heistä ihan kivaa.
Tavallaan olisi myös kiva saada heille oma ainutkertainen, irrallinen planeettansa, koska ilmastonmuutoksen vastustaminen ja moni muu “ikävä” kansainvälinen toiminta menee heidän vuokseen usein niin mahdottomaksi.
Niinpä. Kolmekymmentä vuotta on ollut tiedossa, ettei suurten ikäluokkien seuraajia ole yhtä paljon ja etteivät nämä mitenkään kykene noiden etuuksia maksamaan, mutta mitään ei silloin ajoissa tehty.
No, sille nyt en ainakaan minä voi mitään, että meillä on vallassa porukka, joka leikkaa menoja laman aikana eikä yleensäkään tunnu osaavan investoida. Samat henkilöt tekevät töiden siirtämisestä ulkomaille mahdollisimman kannattavaa lyhyellä aikavälillä ja haluavat pidentää työuria, vaikka töitä ei ole. Luulisi, että ihmisiä kannattaisi palkata töihin vaikka valtiolle edes johonkin marginaalisesti hyödylliseen, koska työttömyys tulee niin kalliiksi, että siten saataisiin edes jotain vastinetta ja ihmisiä pidettyä työkuntoisina.
Ja kun kerran pitää juuri lamassa saada budjetti tasapainoon (eikä toimia vastasyklisesti) niin verojahan ei tietenkään voi nostaa niiltä, jotka kykenisivät niitä maksamaan, tai puuttua harmaaseen talouteen. Tai veronkiertoon.
Ai anteeksi, ‑suunnitteluun.
Sitä en tiedä, kuka nuo dennismooret valtaan äänestää, mutta minä se en ole.
Puolet on helppo luku heittää, ja vaikka se on virheellinen sellaisenaan, vaikutusvallan osalta se ei ole aivan niin kaukana kohteestaan. Ei-triviaali osuus USA:n kongressiedustajista (edustajainhuone + senaatti) on kannattanut erilaisia tiedevastaisia lakiehdotuksia.
Tämä keskustelu ihan oikeasti on syytä käydä Suomessa ennen kuin tänne rantautuu sellainen kulttuuri, jossa “tosiasioita” esitetään “neutraalisti” laittamalla toiseen vaakakuppiin tieteellisiä tosiasioita ja toiseen sontaa, joka on peräisin jonkun ennakkoluuloista ja esittämällä nämä jotenkin tasavertaisina näkemyksinä. Tämä läppä on jo osiksi ujuttautunut keskustelukulttuuriin kun puhutaan ilmastonmuutoksesta. Siitä esiintyy jo merkkejä evoluution osalta. Vihreät eivät ole syyttömiä tähän, koska heilläkin on oma osansa siinä, että esimerkiksi homeopatian kaltaiseen hömppään suhtaudutaan positiivisesti. Uskomushoitoja nimitetään “vaihtoehtoiseksi lääketieteeksi” ikäänkuin olisi vaihtoehto sille toimiiko joku vai ei. Ja niin edelleen.
Suosittelen lukemaan syksyllä ilmestyneen Scientific Americanin artikkelin siitä, miten kulttuurisota on vaikuttanut USA:n poliittiseen kenttään ja sen tiedesuhteeseen. Yllä mainuttu Southern Strategy on yksi tärkeistä palasista tässä.
Tässä ilmiössä ei ole kyse “vihervasemmiston” ja “oikeiston” välisestä kiistasta, vaan tosiasioiden ja hörhöilyn välisestä, ja sen jakolinjat eivät noudata — tietenkään — mitään poliittista väriä. USA:ssa oikeistolaisempi puoli on omaksunut näitä juttuja enemmän sellaisista ilmeisistä älyttömyyksistä kuten evoluution tai ilmastonmuutoksen kieltämisestä, mutta vasemmistollakin on omansa lähtien siitä että sukupuolten tai etnisten ryhmien välillä ei voi olla mitään eroja jotka eivät johtuisi syrjinnästä. Tämä on jossain määrin esimerkiksi vihreiden linjaa myös. Näissä on kyse empiirisistä tosiasioista, jotka eivät kunnioita minkään valtakunnan poliittisia oppeja.
Tämä olisi syytä muistaa ihan kaikkien, jotka haluavat julistautua “tiedepuolueeksi” tai edes kritisoida vastustajiaan tiedevastaisuudesta.
Ilmeisten tosiasioiden kanssa tietenkin on syytä ottaa tiukempi linja, mutta kyllä asennevamma pitää paljastaa silloinkin kun kyse on “hyvistä” asioista. Tosiasiat tulevat ensin ja jos niistä ei pidä, niin on syytä miettiä mitä niille pitäisi tehdä tai miten niiden kanssa tulisi elää, sensijaan että julistetaan ne vääriksi.
Puolustan tästä huolimatta “vasemmistolaista” ja “vihreää” älymystöä siinä, että he ovat oikeassa siinä, että me todellakaan emme kaipaa sellaista vaikutusvaltaista “vastavoimaa” vasemmistolle, joka suu vaahdossa kiistää tosiasioita. Ei positiivista tasapainoa saavuteta sillä, että tosiasiat kiistetään “tasapuolisesti” molemmilla puolilla jotain näennäistä kiistaa.
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Share_of_Total_Income_and_Taxes_Paid_by_Income_Group_in_2011.jpg
Ei tuo nyt yhdellä vilkaisulla niin kaamean epäoikeudenmukaiselta näytä. Eniten tienaava 1% maksaa yksikseen noin 21% kaikista veroista kun taas vähiten tienaava 20% maksaa vain 2,1% veroista.
Veroaste kertoo sen sijaan aika paljon kilpailukyvystä!
Kilpailukyky erilaisissa kauneuskilpailuissa on yleensä parempi, kun veroaste on korkea ja päinvastoin.
Esimerkiksi Euroopassa Hollanti, Saksa, Pohjoismaat ovat mittareiden kärjessä, ja matalan verotuksen maat Etelä-Euroopassa pohjilla.
Minusta tuntuu, että yksinkertaistat hieman. 😀 Toki Demokraattien talouspolitiikka on ollut tehokkaampaa, mutta Republikaanien ulkopolitiikka, maailmanpoliisina olo on vastaavasti taannut rauhan.
Nyt vaihtelu on tasaantunut. Demokraattien talouspolitiikka ei ole ylivoimaista, eivätkä he käännä selkää muulle maailmalle — toivottavasti.
Kun USA viime vuosisadalla pari kertaa kääntyi sisäänpäin setvimään taloussotkujaan, oli tuloksena jäsentenvälinen kovapanosammuntakilpailu Euroopassa. Syy EU:n tai silloisen teräsunionin perustamiseen. En haluaisi kokeilla kolmatta kertaa. Suomi on geopoliittisista syistä aina mukana, kun Euroopassa soditaan. 🙁
Jaa. Minusta nyt esimerkiksi keskimäärin Vihreät, tai laajemmin tapailemasi viiteryhmä, pikemminkin yrittää ohittaa olankohautuksella käännöstuotteena Suomeen rantautuneen aivovammakonservatismin, Tiedemiehen mainiota pejoratiivia lainatakseni. Ydin tuossa ei ole niinkän se konservatismi, vaan ne aivot narikassa. (Kyllä, myös erillaisissa progressiivissemissa liikkeissä esiintyy vastaavaa vähämielisyyttä, mutta se nyt vaan on tänä päivänä vaikkapa ihan äänisaalin muodossa marginaalipuuhastelua.)
Se että ei noteerata edes haukkumisen arvoiseksi on semmoinen perinteinen akateemnten tapa suhtautua huuhaahan. Ja tälle on muodostunut vastareaktioksi itku tyylin Hyysäri ei puhu kenttätykistöstä ratkaisuna myymälävarkauksiin.
Sillä että se turpa ei nyt vaan nykyään pysy kiinni lienee aika paljon tekemistä julkaisukynnyksen romahtamisen kanssa aikojen saatossa.
Ensinnä haluaisin esittää onnitteluni sen johdosta, että onnistuit todellakin kirjoittamaan noin 14 riviä pitkän virkkeen. Toiseksi haluaisin todeta olevani kutakuinkin samaa mieltä kanssasi, tosin sillä varauksella, että uskonnollista oikeistoa Suomesta ei liene löytynyt 50-luvun jälkeen käytännössä lainkaan, vaan kyllä nämä Kristillisdemokraatit ja what-have-you ovat aika pitkälti sitä samaa “valtio pitää kaikesta huolen” ‑poppoota kuin loppukin osa suomalaista puoluekenttää.
Rationaalinen ajattelu on enemmän poikkeama kuin sääntö ihmisten maailmassa. Tunteet määrittävät sen mitä haluamme pitää totena. Perusasioita. Järjen käyttöä on varjeltava, vaadittava ja edistettävä, tunteet tulevat itsestään.
Parast meininki on varmaan Pohjois-Koreassa, jossa efektiivinen veroaste on verottajan mielestä oikein sopiva.
Noin oikeasti huippuporukassa on mm. Sveitsi, Singapore, Japani, Hong Kong, joissa se veroaste on selvästi alempi kuin Suomessa ja Ruotsissa, jotka nekin ovat huipulla.
Kilpailukyky ei kuitenkaan ole ihan sama kuin talousnäkymät.
Soininvaara voisi siis ehdottaa veroasteen rajua nostoa, että honmma menisi paremmin. Voi olla, että kaikki eivät ole samaa mieltä.
Joo. Finanssiala, öljy-yhtiöt ja sotilasteollinen kompleksi inhoavat yhtenä miehenä nykyistä kahlitsevaa kaverikapitalismia. Kukas nyt räätälöityjä etuoikeuksia, suojaa kilpailulta, avokätisiä tukiaisia ja valtion mittavia tilauksia kaipaisi kunnon oikeaa busineksen tekoa haittaamaan.
Tuolla perusteella yhteiskunta on kai sitten sitä oikeudenmukaisempi, mitä epätasaisemmin tulot jakautuvat. Yhdysvalloissa parhaiten ansaitsevan prosentin tulot ovat myöskin noin 20% kaikista tuloista.
http://elsa.berkeley.edu/~saez/saez-UStopincomes-2010.pdf
‘Republikaanien ulkopolitiikka, maailmanpoliisina olo on vastaavasti taannut rauhan.’ (Kalle)
Molempiin maailmansotiin, Koreaan ja Vietnamiin mentiin demokraattien johdolla, ja Kolmatta maailmansotaa käväistiin lähinnä Kuuban kriisissä Kennedyn kaudella.
kai tämä on joku imagokysymys. Olen nähnyt ihmisten syyttävän Reagania, viatonta miestä, El Salvadorin kuolemanpartioiden käynnistämisestä ja arkkipiispa Romeron lahtaamisesta katedraalissa kesken messun, vaikka molemmat tapahtuivat Carterin kaudella. Ulkopolitiikka on oleellisilta osin sama, oli vallassa kuka hyvänsä.
Jos asia olisikin noin yksinkertainen. Korkea veroaste vie samalla kilpailukyvyn vientiteollisuudelta nostaessaan kustannustasoa. Vientiteolllisuus taas luo hyvinvoinnin, eivät tulonjaot tai sossutädit. Kilpailukykyinen korkea veroaste vaatii vastaavasti suhteessa korkeampaa tuottavuutta.
Osmo, verrattaessa Saksaa Ranskaan tai Espanjaan toimii väittämäsi. Verrattaessa Suomea mihin tahansa noihin kolmeen tällä hekellä, yhtälö ei valitettavasti toimi. Kun tähän vielä lisätään globalisaatio, olemme täysin uudessa tilanteessa. Emme pysty jatkamaan enää näin korkealla veroasteella.
Eiköhän molemmat äärilaidat ole pahasta, sekä liiallinen tulonjakokuilu että liiallinen tasapäistäminen. 🙂 USA muuten ei ole mitenkään äärilaidalla ajatellen tulojen jakautumista 😉 , sen sijaan Suomi on tyyppiesimerkki yhteiskunnasta, jossa työnteko ja yrittäminen ei enää kannata 🙁 .
USA joutui lähtemään maailmansotiin reaktiivisesti, oltuaan vetäytynyt selvittelemään omia sisäisiä sotkujaan. Aktiivisempi ote olisi ehkäissyt hyvin todennäköisesti tapahtumia. Ulkopolitiikan jatkuvuus on nykyään ehkä selvempää — toivottavasti.
Veroasteeksi voi ilmoittaa mitä haluaa, eivät ne ole vertailukelpoisia.
Tuolla 24 % veroasteella USA:n verotulot olisivat
n 3700 miljardia taalaa.Julkiset menot ovat kuitenkin 6300 miljardia eli väliin jää kattamatonta 2600 miljardia.
Sen voi tietysti täyttää velalla, mutta velka on vain siirrettyä verotusta.
Suomenkin veroaste tippuisi rajusti, jos velka jätettäisiin huomioimatta..
Suomi laskee verosteeseen myös kirkolliveron vaikka se on vapaaehtoinen jäsenmaksu
Sveitsikin ilmoittaa veroasteen vain valtion keräämien verojen mukaan,kantonien ja kuntien veroja ei ole laskettu veroasteeseen
Japanissa taas budjetit ovat valtavan alijäämäisiä 20–25 % katetaan velalla
Keskustelu alkaa mennä sanoisinko Hommaforumin puolelle,kuitenkin vielä salongin puolella pysyen. Halvaantuneita dinorauksia kyllä löytyy tältäkin puolella Atlanttia.
Suosittelen kirjaan Yhdysvaltain uskonnollinen oikeisto (2008). Se ei ole mikään mekrityksetön ryhmä, vaan sai maan presidentiksi omaan piiriins- sen altiiliseen siipeen kuuluvan miehen eli George W. Bushin.
Luettunai kirjan aloin haikailla niitä huolettomia päiviä, jolloin NKP:n keskuskomitean aatokset olivat päällimmäisin ulkopoliittinen murheemme.
Valitettavasti elinkustannukset ovat edelleenkin regressiivisiä (kaupassa ei voi maksaa prosenteilla), mikä kerrannaisvaikutuksineen tekee tuon niin onnettomaksi. Tietysti myöskään tulojen tuntikorvaukset eivät ole missään reilussa tai mielekkäässä suhteessa.
Jos valtio on hampaaton kitisevä ukko, on helpompi kupata ilman verottajan välikättä. Ei avainhenkilöiden ostaminen (tai ostettujen henkilöiden sijoittaminen oikeille paikoille) toki haittaakaan, mutta sääntelyn vähentäminen ei luo reilua pelikenttää vaan luovuttaa vallan vahvempien pelureiden käsiin, jotka voivat tällöin vapaammin käyttää resurssejaan kilpailijoiden (ja muiden) kuristamiseen. Ilman sääntelyä julkishallinnoltakin on helpompi laillisesti saada se, mitä kulloinkin halutaan.
Tämä johtuu herrasmiesperiaatteesta (mahdollisesti sekin nyt murenemassa republikaanien johdosta), jossa erimielisyydet perinteisesti jätetään oman maan rajalle. Vaikka ulkopolitiikka on “samaa”, demokraatit ovat siltikin sitä pätevämmin toteuttaneet. He nimittäin toimivat enemmän tosiasioiden ja asiantuntijuuden kuin uskonasioiden, moralisoinnin ja machoilun perusteella.
Kuinka näin? Ei pitäisi uskoa kaikkea oikeistopropagandaa.
Ruotsi sen kuin porskuttaa eikä Tanskallakaan kovin huonosti mene, ja molemmissa maissa on korkeampi veroaste kuin Suomessa. Jopa upporikas Norja on katsonut aiheelliseksi pitää veroasteen kutakuinkin samalla tasolla kuin Suomessa on nyt.
Verojen keräämisen painopisteissä voi Suomessa olla kehittämisen varaa, mutta ei se veroaste sinänsä kyllä ole Suomen kilpailukykyä tärvellyt. Vielä kun maailmanlaajuisesti tai edes EU:ssa saataisiin veroparatiisit kuriin, niin Pohjoismaisen mallin hyvät puolet pääsisivät vielä paremmin oikeuksiinsa.
Ruotsi onkin hyvä esimerkki. Tanskalla sen sijaan ei mene kovin hyvin. Aika jolloin Ruotsin veroaste oli Suomea kovempi, on jo ajat sitten taakse jäänyttä.
Vielä selvemmin ero näkyy, kun verrataan verotuksen rakennetta. Ruotsissa mm. pääomaverotus on aina suosinut yksityistä ruotsalaista pääomaa, mikä näkyy mm. työllisyydessä. Ruotsissa oli pitkään korkea palkkaverotus, mutta sitäkin on sorvattu olosuhteiden pakosta järkevämmäksi.
Ei kannata uskoa ihan kaikkea vihervasemmiston propagandaa — varsinkaan kun sillä ei ole minkäänlaista taloudellista pohjaa. 😀 Hyvinvointi luodaan vain yksityisellä kotimaisella pääomalla ja sitä kautta kotimaisella työllä.
Ruotsin veroaste on Suomea korkeampi. Alv 25 prosenttia jo yksinään merkitsee suurta eroa.
Ongelmana on tuossa sana “jos”. Tarjolla olisi tukuttain systeemeitä, joilla saatava tulos heijastelisi paremmin kansan tahtoa kongressin koostumuksesta puhtaan enemmistövaalin tilalle, mutta uudistusta on kyllä aika turha odottaa niin kauan, kun uudistusten pitäisi lähteä niistä kaksipuoluevaalin kahdesta puolueesta.
Jos nyt saisivat edes sen aikaiseksi, että vähentäisivät ulkopuolisen rahan vaikutusta, niin siinä olisi jo aimoaskel kohti parempaa demokratian toteutumista.
NukkuMatti: Kuinka näin? Ei pitäisi uskoa kaikkea oikeistopropagandaa.
Ruotsi sen kuin porskuttaa eikä Tanskallakaan kovin huonosti mene, ja molemmissa maissa on korkeampi veroaste kuin Suomessa. Jopa upporikas Norja on katsonut aiheelliseksi pitää veroasteen kutakuinkin samalla tasolla kuin Suomessa on nyt.
Minua ei haittaisi tippaakaan Suomen korkeat verot, jos niillä saisi jotakin. Tilanne on tällä hetkellä niin, että poliisi, armeija, infrastruktuuri, terveydenhoito jne. ovat yhä huonommassa jamassa. Pitäisi todella katsoa, että mitkä ovat ne valtion ja kuntien tärkeimmät asiat. Kun niistä on päästy yksimielisyyteen, niin niihin satsataan ja lopetetaan kaikki turha rahanhaaskaus. En viitsi mainita, mitkä asiat ovat minun mielestäni turhia, koska siitä ei tule kuin turhaa jankkaamista ja väittelyä.
Asia pitää hoitaa niin, että vaaleissa annetaan sitovat lupaukset mitä tehdään ja sitten annetaan äänestäjien päättää.
Oikeassa olet. Jotenkin hauskaa, kuinka amerikkalaiset jaksavat toisaalta itse tuoda usein esiin Euroopan demokratiavajeen. Kritiikki kyllä osuu ja uppoaa, kun vain vilkaisee vaikkapa Euroopan komissiota ja parlamentin joskin tovi sitten hivenen parannettuja valtaoikeuksia.
Amerikanmaan demokratiakriitikoilta sen sijaan tuppaa unohtumaan, kuinka älyttömän surkea ja epädemokraattinen valitsijamiesjärjestelmä heillä on ja kuinka se johtaa kaksipuoluejärjestelmään ja puolue-eliitin aseman sementoimiseen.
Tuolla valitsijamiessysteemillä on epäilemättä historialliset syynsä, mutta minun historian tuntemukseni ei ole niistä perillä.
Olen samaa mieltä. Valitettavasti tosiaan näyttää mielestäni siltä, että ruotsalaiset saavat veroillaan paremmin toimivan julkisen sektorin. Joitain poikkeuksia toki on, esimerkiksi suomalainen peruskoulu on ruotsalaista parempi, ainakin kansainvälisten vertailujen valossa, mutta muita esimerkkejä onkin sitten vaikeampi löytää.
Onko muilla vastaavia havaintoja? Millä keinoin Suomen julkinen sektori saataisiin toimivaksi? Samalla veroasteella pitäisi saada tehdyksi enemmän työtä ja hyvinvointia.
Tässä hyviä ajatuksia ensi alkuun:
http://yle.fi/uutiset/jyrki_kasvi_leikitaan_tuottavuutta/6434911
Tässä toinen hyvä ajatus ja konkreettinen toimi julkisen sektorin tuottavuuden parantamiseksi:
http://yle.fi/uutiset/presidentti_niinisto_haluaa_pudottaa_palkkiotaan/6435494
Hatunnosto presidentille!
Vielä kun muutkin suurituloiset noudattaisivat Anttosen kehotusta (http://tinyurl.com/berwqj2), niin saataisiin julkisen sektorin tuottavuutta heti nostettua 20%. Samalla rahalla saataisiin 20% enemmän työtä!
Tai ei nyt ihan 20%, koska kovin pienituloisten ei sentään kannata palkkaansa alentaa. Hyytyy muuten kotimainen kysyntä ja säästämme itsemme hengiltä.
Mutta joukolle valtion omistamien yhtiöiden eläkeläisjohtajia (mm. Mikael Lilius, Juha Rantanen, Jukka Härmälä) tämä presidentti Niinistön lääke olisi kyllä suotava.
(ks. http://tinyurl.com/acxajwg)
Ruotsin veroasteesta vielä:
maan yksilöllinen osa eläkejärjestelmästä lasketaan kaiken lisäksi taloustilastoissa kotitalouksien säästämiseksi eikä julkisen vallan verotuloiksi niin kuin Suomessa eläkejärjestelmän saamat maksut palkkasumman perusteella. Merkittävän osan ruotsalaisesta eläkejärjestelmästä muodostavat toimialakohtaiset lisäeläkejärjestelmät, eläkekatto kollektiivisessa järjestelmässä pitää sisällään myös eläkemaksujen siirron valtion kassaan siltä osin kuin ne ylittävät maksettavat etuudet.
Jos Suomessa kansaneläkkeen lisäksi olisi vain yksilöllistä eläkesäästämistä niin karkeasti arvioiden veroaste putoaisi 8–9 prosenttiyksikköä.
Eli Suomen veroaste olisi noin 34% suhteessa bruttokansantuotteeseen ja Ruotsin 44%.
http://www.stat.fi/til/vermak/2011/vermak_2011_2012-07–12_tie_001_fi.html
http://www.ekonomifakta.se/sv/Fakta/Skatter/Skattetryck/
Alvilla on niin suuri merkitys, että OECD:n vuonna 2008 tehdyn tutkimuksen mukaan USAssa verotus on OECD:n maista kaikkien progressiivinta ja Ranskassa ja Pohjoismaissa (Suomea lukuunottamatta) vähiten. Kyse on siis kaikesta kerätystä verosta. Suomi sijoittuu vähän keskiarvon alapuolella. Suomi on tässä kylläkin nopeasti seurannut Ruotsia ja alvia on korotettu aika nopeasti.
“Ruotsin veroaste on Suomea korkeampi. Alv 25 prosenttia jo yksinään merkitsee suurta eroa.”
No mikä on se mittari millä tavallinen pulliainen arvioisi työnsä arvoa — ihan missä maassa tahansa.
Eikö ostovoima mittarina olisi hyvä. Että montako kiloa perunoita kussakin maassa saa tunnin työllään — ja näitä tuloksia sitten vertailtaisiin keskenään.
Vai laskeeko suomalaisten ostovoimaa se, että saamme niin pirun hyvää pakkopullapalvelua esim. työttömyyteemme työvoimaviranomaisilta.
Ruotsin Alv-kannat 25, 12 ja 6.
Suomen Alv-kannat 24, 14 ja 10.
Äkkiseltään näyttäisi siltä, että Suomessa alemmat verokannat ovat selvästi Ruotsin yläpuolella. Olen satavarma, että Suomen yleinen alv-kanta nousee lähivuosina 25%:iin. Alv on vain niin helppo tapa kerätä rahaa valtion kirstuun. Silloin Suomessa on koko Euroopan korkein arvonlisäverotus.
Tanskassa arvolisävero on 25 prosenttia kaikille tuotteille.
Samaa olen ihmetellyt.
Luin juuri Sunday Timesista OECD vertailun sosiaaliturvasta eli mitä todella saa käteen. Siinä Britit sijoittuivat kärkeen Euroopassa matalilla veroilla. Suomi oli palveluissa keskikastia, mutta verot ovat huippua.
Briteissä on myös ilmainen terveydenhuolto, kun täällä on yksi Euroopan kalleimpia.
Olen työskennellyt molemmissa maissa ja sen vuoksi myös tunnen tilanteet molemmissa yhteiskunnissa myös sisältä päin.
Eipä tuommoisia juttuja täällä näy missään, kun se ei ilmeisesti sovi polittiseen mantraan Suomen erinomaisuudesta.
Olisiko oikeasti aika rehellisyyteen.
Pitäisi esittää kysymys mitä oikeasti saadaan korkeilla veroilla.
Vertailussa pitäisi käyttää euroja eikä prosentteja. Eli mitä saadaa tuloista käteen ja montako euroa tukia tulee ja mitä terveydenhoito maksaa euroissa kansalaiselle jen.
Jos kerran ei ole kovin hyviä palveluja, niin sitten pitäisi olla rohkeutta selvittää miksi ja korjata tilanne.
Ei ainakaan ole järkevää kansalaisen kannalta maksaa korkeita veroja, jos sille ei saa vastinetta.
Nipotan vähän. Veroastettaa parempi mittari jossain mielessä on julkisten menojen osuus BKT:stä, koska alijäämällä ei voi silloin kaunistella asiaa. Tämä on Suomessa korkeampi kuin Ruotsissa tms, ja taitaa olla yli 50% nyt.
Yhdysvaltojen julkinen terveydenhoito on kalliimpaa kuin yksityinen. Siihen kuluu henkeä kohden enemmän rahaa kuin Suomessa, vaikka sen käyttöaste on paljon alhaisempi.
Yhdysvaltojen terveydenhoito lienee maailman säännellyintä, sairaanhoitajat eivät saa tehdä yksinkertaisiakaan operaatioita, kätilön ammatti on laiton monessa osavaltiossa, lääkärit ovat monopolisoineet itselleen yksinkertaisia tehtäviä, sairaalojen perustamislupia evätään kuten Suomessa taksilupia, jotta kilpailua ei syntyisi jne. Lääkkeitäkin säännellään paljon tiukemmin ja kalliimmin kuin Euroopassa. Kohta maa tukehtuu sosialismiinsa.
Bush lisäsi sosiaalimenoja enemmän kuin kukaan muu ikinä aiemmin ja tuotti valtavasti lisää sääntelyä, Obama ei ole yhtään parempi. Onneksi Pohjoismaissa työmarkkinoita lukuun ottamatta sääntely pääosin on edes joissain rajoissa.
Nukkumatti:
Muistaa sopii kuitenkin, että kyseisten entisten yritysjohtajien eläketuloon tehtiin tämän vuoden alusta lähes 6% leikkaus (eläketulon 6% lisävero 45000 euroa ylittävälle osalle).
Nuo syyt itse asiassa löytyvät parhaiten tämän sivun ensimmäisestä kartasta: http://www.mnn.com/green-tech/transportation/stories/how-fast-could-you-travel-across-the-us-in-the-1800s
Kun USAn poliittinen systeemi luotiin, maa oli pitkälti (sen aikaiseen eurooppalaiseen standardiin verrattuna) kehittymätöntä ja vaikeakulkuista. Yhteydet jo yhden osavaltion sisällä, saati sitten muualle maahan, olivat hitaat ja epäluotettavat. Tuollaisissa oloissa valitsijamiessysteemi on ainoa edes joten kuten toimiva järjestelmä.
Eurooppalaiset järjestelmät on luotu myöhemmin, maat ovat pienempiä ja niissä on ollut pitkään olemassa jo jonkunlaista infrstruktuuria. Maiden poliittiset rakenteet heijastelevat todella paljon sitä aikaa ja olosuhteita, joka maassa on ollut niiden rakentamisen aikaan.
Tässäkin tulee ongelmaksi mitä lasketaan julkiseksi menoksi.
Raja on pyritty vetämään pakollisuuteenja valinnanvapauteen .
Mutta useimmat ns vapaaehtoiset eläke-ja sairasvakuutukset eivät ole vapaaehtoisia vaan esim USA:ssa ja monessa maassa ne ovat kollektiivisia ryhmävakuutuksia ja olet automaattisesti vakuutettu kun työsuhde syntyy
Työntekijä ei voi myöskään valita vakuutusyhtiötä eikä ehtoja, joten eivät tällaiset etuudet todellisuuudessa ole vapaaehtoisia.
Siksi nekin pitäisi laskea veroasteeseen ja/tai julkisiin menoihin.
Ilman eläkettä ja sairasvakuutusta kun ei yleensä tule toimeen niin ei ole merkitystä onko se yksityinen tai julkinen.
Muistetaan kyllä. Mutta jos eläkkeellä saa yli puolen miljoonan tuloja, niin kyllä siitä tuollaisen 6% voi huoletta leikatakin. Jopa tasavallan presidentti saa täyspäiväisessä työssä vain pienen osan tästä. Minusta eläkejärjestelmä pitäisi uudistaa ja karsia tällaiset älyttömän suuret yhteisvastuullisesti taatut eläkkeet kokonaan, kuten esimerkiksi Ruotsissa on tehty.
Eikös eläkkeissä ole katto eläkemaksuissa, muttei saatavissa?
Kuka ihme tämmöisen rimpulan on mennyt suunnittelemaan?
Siis ihan oikeasti kiinnostaisi tietää! Tuommoinen henkilö pitää edes julkisesti nolata.
TEL-eläkemaksuissa ei ole kattoa, siksi ei myöskään eläkkeissä.Yrittäjäeläkkeissä on katto maksuissa, mistä seuraa tietysti, että eläkkeilläkin on katto.
Ja maissa joissa on eläkekatto (esim Ruotsi tai USA:n social security-eläke), on myös vastaava katto eläkemaksuille.
Jos meillä toteutettaisiin eläkekatto, niin vaikutus eläkejärjestelmän tasapainoon olisi negatiivinen (tulot vähenisivät enemmän, kuin eläkevelvoitteet).
Jos joku tietää jonkun maan, jossa maksettavalla eläkkeellä on katto, mutta eläkemaksuilla ei, niin kertokaa. Itse en ole moiseen törmännyt.
Oletko varma?
Näin olen kuullut ennenkin väitettävän, myös Osmon suusta, mutta itse en väitettä usko, ainakaan niideen tietojen perusteella, joita tähän mennessä olen saanut.
Havaintojeni perusteella epäilen päinvastaista. Väitän siis, että Ruotsin mallin mukainen eläkejärjestelmä tulisi Suomelle edullisemmaksi ja olisi myös oikeudenmukaisempi kuin nykyinen.
Jos joku viitsisi tutkia tätä enemmän, niin se olisi hyvä. Tämä asia on vaikea selvitettäväksi, ja laskelmat jäävät helposti epätäydellisiksi.
Eläkekatto olisi eläkavuutusyhtiöille kannattamaton, koska suurituloisilla ei ole tapana jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Tätä heikentää tietysti vastaavasti se, että he elävät pidempään, mutta ymmärtääkseni nuo työkyvyttömyyseläkkeet painavat tässä enemmän.
Onko joskus harkittu, että työkyvyttömyys niin kuin työttömyyskin turvattaisiin vakuutusperusteisesti, ja vanhuuseläkkeet olisivat sitten ihan erikseen?
Tuo “ymmärtääkseni” ei kuulosta kovin vakuuttavalta. Tämä “tieto” eläkekaton haitallisuudesta saattaa hyvinkin olla vain uskomus tai tarkoitushakuinen johtopäätös jonkin konsultin tekemästä selvityksestä, josta on yllättäen saatu juuri sellainen tulos, jota haluttiinkin.
Ehdotukseni ei siis ole se, että pelkästään asetettaisiin katto eläkkeille ja eläkemaksuille, vaan ehdotukseni on, että koko eläkejärjestelmä uudistettaisiin suurinpiirtein vastaavanlaiseksi kuin Ruotsissa on tehty.