Jätkäsaaren bunkkerin katolle town-house ‑kortteli
Ainakaan virastolta ei puutu ennakkoluulottomuutta. Näistä paristakymmenestä pientalosta saattaa tulla seudun kalleimmat, jos asunnon ostajat ovat yhtä ennakkoluulottomia. Pitäisi vähän nähdä kuvia. Pysäköintipaikkojen rakentamiskustannuksissa tehdään kauden kärkitulos, yli 300 000 euroa/paikka, mutta se johtuu siitä, että alueella on ollut kaatopaikka, ja kai se pitäisi putsata muutenkin.
Elannon Hakaniemen tavaratalo laajentaa
Se on nykyisin tietysti HOK-Elanto. Kellarikerrokseen voi sijoittaa 12 päivittäistavaramyymälää? Mitähän siellä nyt puuhataan. Joka tapauksessa ennakoidaan Pisaran tuloa.
[HEH! Hauska väärinkäsitys! Teksti meni näin “… mahdollistaa tontilla 12 päivittäistavaramyymälän rakentamisen…”. Tämän voi lukea joko mahdollistaa tontilla kahdentoista päivittäistavaramyymälän tai mahdollistaa tontilla kaksitoista päivittäistavaramyymälän … Jälkimmäinen oli oikein. Ruokakauppa pannaan siis kellariin.]
Ennen vanhaan tällainen asia olisi pantu kokoomuksen pyynnöstä pöydälle kolmeksi viikoksi ja sitten olisimme olleet todistamassa jonkin Satoa lähellä olevan hankkeen etenemistä. Ne olivat niitä aikoja, kun Elannon pääjohtaja johti kaupunkisuunnittelulautakuntaa ja varapuheenjohtaja tuli Satosta.
Asuntojen koon sääntely
Aiemmasta 75 neliön keskikokovaatimuksesta luovutaan ja sen tilalle otetaan vaatimus, että asunnoista 50 % on sovelluttava perheasunnoiksi, eli että niissä on vähintään kaksi makuuhuonetta. Perheasuntojen keskikoon on oltava vähintään 80 neliötä. Tästä valtuusto on jo päättänyt, joten meille se on enemmänkin tiedoksi.
Asuntojen koon sääntely on tarpeen, jotta Helsingistä ei tulisi väestöltään kovin vinoutunutta. Espoossa uusien asuntojen keskikoko oli pari vuotta sitten 91 neliötä.
Minua häiritsee tässä asiassa kaavamaisuus. Sääntö koskee samalla tavalla jokaista kaupunginosaa ja jokaisen kaupunginosan sisällä jokaista tonttia. Varmaankin ajatuksena on kohdella tontinomistajia tasapuolisesti. Perheasunto“rasitteesta” pitäisi voida tehdä kauppatavaraa niin, että tontinomistajat voivat käydä sillä kauppaa. Minä rakennan vähän vaadittua enemmän perheasuntoja ja sinä voit sitten rakentaa niitä vähän vaadittua vähemmän.
OS: “Asuntojen koon sääntely on tarpeen, jotta Helsingistä ei tulisi väestöltään kovin vinoutunutta.”
En ymmärrä mitä vikaa on siinä, että sinkut ja lapsiperheet asuisivat eri asuinalueilla. Sinkut arvostavat keskimäärin enemmän kantakaupungin palveluita ja lapsiperheet taas asumisen väljyyttä. Ajatus, että ihmisen pitäisi asua samalla asuinalueella elämäntilanteiden muuttuessa, on agraariyhteiskunnan standardien soveltamista kaupunkisuunnitteluun. Asuinpaikan vaihtaminen elämäntilanteen muuttuessa kuuluu moderniin elämänmenoon.
Pieni, mutta tärkeä tarkennus asuntojen kokosääntelyyn liittyen. Perheasuntoja pitää olla 50% asuntojen kokonaispinta-alasta, ei 50% asunnoista.
Etuna on mm. se, että perheasuntojen määrä ja koko ei sääntele pienempien asuntojen määrää ja kokoa.
50 % kokonaispinta-alasta! silloinhan siinä on taas se rakenteellien vika, että voi rakentaa kymmeniä yksiöitä, jos rakentaa yhden 500 neliön asunnon.
Bunkkeri on todella massiivinen, ikkunaton rakennus keskellä Jätkäsaarta, mutta katolle rakennettavat town-house talot tai saunamökit tekisivät siitä sen lisäksi humoristisen.
Itse olen päätynyt sellaiseen, että yksi täysimittainen tarvitsee 25 neliötä ja alamittainen 5–10 neliötä. Pariskunta siis 50 neliötä ja tuollainen pikkuhuone per alamittainen. 2+2 siis tekisi tuollaisen 70 neliötä. Kunhan siis on seiniä lukollisilla ovilla välissä. Tämä siis, jos kaupunkia ymmärtää käyttää olohuoneenaan. Suurempi kerää jo sitten enää krääsää ja joutuu lämmittämään ja siivoamaan turhia nurkkia.
Nyt tulee sitten eläkeläispariskuntia omakotitalovyöhykkeeltä takaisin keskustaan ja korttelit mummoutuu, kun entisetkään ei halua lähteä palveluiden vierestä pois ja nuoremmilla ei ole varaa muuttaa. Mieluummin pienempiä kämppiä lisää keskustaan lähelle, jotta kaikenlaiselle palvelulle löytyy läheltä vakikäyttäjiä.
Onkohan muuten niin, että Helsinki kerää parhaat kunnallisveronkiertäjät kun valitetaan, että tulottomat muuttaa Helsinkiin, vaikka asuntojen hinnat eivät ihan tulottomille ole tarkoitettu? Osoittaisin vastuuta myös arkkitehtien suuntaan, kun rahalla ei saa laatua edes Töölönlahdelta, vaan maalattua betoniseinää.
Hakis tarvitsisi faceliftiä, ympäristön laatu romahtaa sillan ylityksen jälkeen aika rajusti. Paasitornin uusi hotelli on jo hyvä alku, mutta jää sisäpihalla unohduksiin.
Bunkkerillehan oli jo kaikenlaista visiota valmistelu, jotka olisivat sopineet tornihotellin kaveriksi, kun muuten Jätkä jää tasamatalaksi alkupäästä. Nihin visioihin verrattuna pientalot kuulostavat turhan vaatimattomilta, mutta täytyy sopeutua siihen, että Helsingissä visiot jäävät pöytälaatikkoon ja lopputulema on omakotimattoa parkkihallilla jo varastojenkin päälle.
Kuinka suuri ongelma tuo käytännössä on? Ei niitä superikkaita, jolla olisi varaa tuollaiseen lukaalin, niin kauheasti ole. Minusta tuo pinta-alaa koskeva rajoite on parempi kuin asuntojen kokonaismäärä koskeva rajoite. Se mahdollistaa miniyksiöiden, joista on huutava pula, rakentamisen kantakaupunkiin. Myös alempaan keskiluokkaan kuuluvalla pitäisi olla mahdollisuus asua kantakaupunkissa.
Nykyinen sääntely, 75 neliötä johti juuri siihen, että keskiarvoa vedätettiin ylisuurilla asunnoilla. Siki tuo VOI OLLA ongelma.
Rakennuksen ja kaupungin elinkaari on niin pitkä, että kysyntä ja tarjonta muuttuu sen aikana. Siksi olisi tärkeää, että olisi joko monipuolista tarjontaa tai että rakennuksia olisi helppo muuttaa. Helsingissä on esim. 1900-luvun alkupuolen taloja, joissa oli alunperin lähes yksinomaan yksiöitä — myöhemmin niistä on yhdistetty isoja asuntoja. Nykyinen rakennustekniikka on sellaista, että asuntojen muuttaminen on paljon hankalampaa kuin vanhoissa taloissa. Kokosääntelyä fiksumpi ratkaisu saattaisikin olla, että vaadittaisiin rakentamaan talot niin, että asuntojen muuttaminen on helpompaa. Käytännössä kustannusero toimistotaloissa käytettävän joustavan pilari-palkki-rakentamisen ja asuintaloissa käytettävän joustamattoman kantavan elementtiseinärakentamisen välillä on ehkä luokkaa 0,5% rakennuskustannuksista jos sitäkään.
Ongelma on helppo ratkaista asettamalla perhe-asuntojen keskikoolle ylärajan.
Pinta-alasääntelyllä ei ole tarkoitus säädellä alaspäin. Siksi perheasuntojen osuus kaikista asunnoista on paras keino.
En vieläkään ymmärrä kokosääntelyä. Varsinkin kun Helsingissä on pulaa juuri pienistä ja hyvin pienistä asunnoista. 😉 Helsinki tarvitsee uuden kaupunginosan, jossa on pelkästään pieniä yksiöitä ja kaksioita.
No ei nyt ihan taida se miniyksiöinti onnistua. Jos nyt jotenkin saa esteettömän kylppärin mahdutettua siihen, ja armollisesti ilman saunaa, niin sitten on semmoinen pikkuinen parkkipaikkapulma; Se normi menee niin että se on suurempi luvussa paikka per kaksi asuntoa tai 100 jotain kerrosneliötä paikasta riippuen. Parkkipaikkaa kohden on monikerroksisessa hallissa jopa 30 neliötä, eli tuollaista 20 neliön yksiötä kohti olisi tommiset 15 neliötä parkkipaikkaa. Sitä mä en tiedä miten virasto suhtautuisi jos yrittäisi rakentaa asuntoautohallin.
Niin se Kuvernöörintien kaava, kerrostalontti Laajasalontien viereen Yliskylän keskukseen, pitäisi palautta suoraan evästeellä ihan kiva, mutta talot unohtui. Tai kerrokset, ihan miten päin vaan. Kerrostalojen kaavoittaminen tonttiteholla 1,0 ei ole ainoastaan asuntopoliittisesti hyödytöntä puuhastelua, se on aktiivisesti haitallista koska tolla estetään sen tonttimaan käyttö tehokkaammin. Toi 1,0 tarkoittaa esim. viidellä kerroksella että tontista rakennetaan peräti viidennes.
Ei, vaan: jos talossa on yhteensä 1000 asuinneliötä, niin näistä 500 m² pitää rakentaa perheasuntoja (keskikoko vähintään 80 m²) ja 500 m² saa rakentaa mitä lystää.
Rakennusyhtiö sitten saa tuumata sitä ihan itse millä tavalla saa suurimmat voitot noista perheasunnoista ja millä tavalla niistä vapaasti rakennettavista.
Käytännössä tämä johtaa esimerkiksi siihen, ettei niitä valtavia lukaaleja enää kannata rakentaa yli markkinakysynnän, vaan perheasuntojen tuotanto osuu lähemmäs sitä mikä on 2+ makuuhuonetta hankkivien maksukyky.
Erityisen hyvänä puolena tuossa on se, että perheasuntoja ei tarvitse rakentaa lisää jos rakentaa 30 m² yksiötä sen sijaan että rakentaisi 60 kaksioista.
Mihin nämä kokosääntelyt perustuvat? Onko ajatus se, että kun asuntojen kokojakauma on kaikissa kaupunginosissa sama, se ehkäisee ghettoutumista? Oikeasti asuntopula koskee eniten yksiöitä, ja nyt pitäisi rakentaa niitä. Mielummin täydennysrakentamalla nykyiseen kaupunkirakenteeseen kuin uusia kaupunginosia tekemällä. Minun on helppo kuvitella, että kaupunginosa, jonka kaikki asunnot ovat halpoja yksiöitä, olisi kunnon ghetto.
PS: Miksi teksti näyttää ainakin esikatselussa lihavoidulta?
T. Tyhmä kysyy: Tarkoittaakko tonttiteho rakennusalaa, kerrosoalaa vain hyötypinta-alaa/ tontin koko.
Töölössä aika tyypillesen talon tontti on n. 700 m² ja vastikepinta-ala siinä 1600 m². Mutta tarvitan myösa katuja ja viheralueita ja urheilukenttiä.
Tunttitehokkuus on rakennusoikeus jaettuna tontin pinta-alalla ja aluetehokkuus on rakennusoikeuksia summa jaettuna alueen pinta-alalla. Aluetehokkuudessa ovat mukana kadut ja puistot sitä alentamassa, nyt esimerkiksi.
Niin ja nää kommentit on boldilla siks että sulkin tagin väärin, eli en.
tpyyluoman viestissä on rikkinäinen <b />-tagi kun pitäisi olla </b>, mikä näyttää vaikuttavan seuraaviinkin viesteihin.
Kävin korjaamassa. Nyt pitäisi näkyä oikein. Pit5äisin tätä wordpressin puolelta ohjelmointivirheenä. WordPress sulkee kyllä boldin ihan itse, mutta ei, jos se on aktivoitu kahteen kertaan.
Mutta tuohan tarkoittaisi juuri sitä Osmon mainitsemaa tilannetta, että tuolloin riittäisi, jos tekisi yhden 500 neliön jättikämpän jollekin edustusasunnoksi (tosiasiassa osin yrityskäyttöön), niin saisi tehdä sitten vaikka pelkkiä 20 neliön yksiöitä loput 500 neliötä. Nämä toki vieläpä sijoitettaisiin niin, että ne yksiöt olisivat parhailla (kalleimmilla) paikoilla, eli korkealla ja hyviin ilmansuuntiin.
No, 500 neliön kämppä on aika teoreettinen esimerkki. Mutta vaikkapa 125 neliön kämpät voisivat olla ihan realistisia. Tuolloin voisi tulla 4*125 neliötä + 25*20 neliötä, eli 1000 neliötä, jolloin 86 prosenttia asuntojen määristä on yksiöitä, ja 50 % asuinpinta-alasta perheasuntoja.
Mutta eikö tuo samalla tarkoita sitä, että kaksioita ei enää sitten rakenna kukaan, koska yksiöistä saa paremman tuoton per neliö?
Teoriassa voisi, mutta jos ja kun 6 kpl runsaat 80 neliöisiä (tai sama määrä jonkinlaisella kokojakaantumalla) menee paremmin kaupaksi paremmalla yhteenlasketulla voitolla, niin eiköhän rakennusliike mielummin rakenna niitä.
Ei minulla mitään 125 neliöisten kysynnänkään täyttämistä vastaan ole, mutta Helsingin hintatasolla tuskin tarvitsee olettaa, että kaupalliset tekijät ohjaisivat perheasuntojen keskikokoa tuohon lukuun.
Minusta tämä oli oikein hyvä uutinen, mitä nyt tietysti tpyyluoman muistutus estettömyys- ja parkkipaikkanormeista hieman latisti tunnelmaa.
Helsingissä on kohtuuton kysyntä sinkkuasunnoista, joihin omillaan toimeentulevalla, mutta ei rikkaalla nuorella aikuisella on varaa. Kiva jos niiden rakentamista ei kiellettäisi.
Aikaisemmin käytetty neliösääntely pakotti yhtiöt tekemään luonnollista kysyntää enemmän jättiasuntoja, jotta saataisiin rakennuttua tarpeeksi kovan kysynnän pieniä asuntoja. Nykyisessä järjestelmässä tätä ongelmaa ei ole, koska perheasuntojen keskikoko ei vaikuta yksiöiden määrään tai keskikokoon.
En tiedä olisiko koko kaupunginosa hyvä olla tiettyä tyyppiä mutta olisi kiva nähdä hintalappu kerrostalolle jossa ei olisi autopaikkoja ja jossa olisi pelkästään 20–40 neliön asuntoja. Viereinen talo voisikin sitten olla perheasuntoja autopaikoilla ja tuolla n.80 neliön keskiarvolla. Voisin kuvitella että tuo vertailu toisi mielenkiintoisia hintoja ja niiden perusteita esille.
Ymmärrän että on halu tehdä enemmän perheasuntoja, mutta olisi hyvä kuitenkin pitää mielessä että yli kolmen hengen asuntokuntien osuudet on Helsingissä 20,4%, Espoossa 32,6%, Vantaalla 29,4% ja Pääkaupunkiseudulla 24,7%. Eli vaikka Helsingin väestö olisi rakenteeltaan lähempänä muita kaupunkeja, niin missään tapauksessa puolessa asunnoissa ei tule asumaan yli kolmea ihmistä, pikemminkin ehkä neljännes.
Voisin kuvitella, että neliöhinnoissa ei ole yhtään mitään eroa. Neliöhintoja eivät nykyisessä markkinatilanteessa määrittele rakennuskustannukset.
Kuten eläkkeelle jäämässä oleva Tuomas Rajajärvi viikonlopun lehtihaastattelussa (HS Kaupunki 2.12.) totesi, rakennusmarkkinoilla ei ole kilpailua. Vertailukohdaksi hän oli ottanut toisen kotikaupunkinsa Berliinin, jossa asuntourakoista kilpailee 150 — 200 rakennusyhtiötä!
Tässä kuviossa ei jollain autopaikkamääräyksillä tai minimikokovelvoitteilla ole yhtään mitään merkitystä.
Onko meillä Suomessa enää mitään keinoa päästä samaan tilanteeseen, vai onko peli lopullisesti menetetty muutamalle rakennuttajajätille?
Ei tarkoita.
Syy, miksi ei tarvita, selviää kun tarkastelee vähän sitä miten normaalissa lamellityyppisessä kerrostalossa on mahdollista sijoitella asuntoja. Monta pientä yksiötä vaatii aika monessa tapauksessa enemmän rappukäytävää kuin esimerkiksi kaksion ja 80–90 m² asunnon yhdistelmä.
Lisäksi yksiöissä tulee isompi neliöhinta jo siksi, että kylpyhuoneen ja keittiön osuus kustannuksista on isompi.
Tämän sanottuani, niin tuo uusi sääntö saattaa tarkoittaa sitä, että tehdään edes jonkin verran yksiöitä, kun nykyään niitä ei tehdä käytännössä lainkaan. Yksiöistä on kaikista kovin pula, joten niitä pitäisi tehdä paljon enemmän kuin nykyään.
Rakennusmääräykset eivät juuri mahdollista olennaisesti alle 40 neliön yksiön rakentamista. Näin meille ainakin lautakunnassa väitettiin.
Toki rakennusyritys saa rakentaa keskimäärin isompia asuntoja kuin sen 80 m² perheasuntoina. Joissakin paikoissa se jopa saattaa kannattaa (siellä missä hintatason huomioiden ostajilla on siihen varaa).
Yleensä rakennuttajat kuitenkin arvioivat rakentamisen tuomaa tuottoa. Saako parempaa tuottoa jos rakentaa yhden 500 m² asunnon vai jos rakentaa sen sijaan vaikka viisi 80 m² asuntoa ja yhden 100 m² asunnon.
Parempi kun annetaan eri kokoisten asuntojen kysynnän vaikuttaa siihen, minkälaisia asuntoja rakennetaan. Näin saadaan paremmin ihmisten tarpeita vastaavia asuntoja.
Rakentamisen hintalappu huoneistoneliötä kohti voi olla aika lähelle samansuuruinen, koska vaikka autopaikan rakentamisessa säästettäisiin, pienet asunnot ovat suhteellisesti kalliimpia tehdä (kalliiden tilojen eli kylppäreiden ja keittiöiden osuus isompi, porrashuoneisiinkin menee helposti suhteessa enemmän tilaa).
Asuntojen myyntihinnat sitten taas ovat juuri niin korkeat, kuin joku suostuu maksamaan eli pienet asunnot yleensä kalliimpia.
Tuota hieman tarkoitin. Jos minulla ja 100 kaverillani jotka kaikki olisivat sinkkuja haluaisivat rakentaa talon itselleen. Kaikille tulisi esim 30 neliön yksiö ja se itse rakennutettaisiin ilman autopaikkoja. Taka-ajatukseni oli että kun yksiöitä tarvitaan enemmän kuin niitä on mutta teennäisesti nykymallilla sen hinta saadaan “kannattamattomaksi”. Pieni kylppäri ja pieni keittiö kun nyt itse rakennettuna ei maksa kovinkaan paljon jos ei laita kultaisia kahvoja jne.
Pitäisikö niitä “määräyksiä” saada hieman muutettua vastaamaan todellista elämisen tarvetta versus näiden neljän rakennuskusetusliikkeen optio tarpeita?
Jos itse tekee keittokomeron ja kylppärin pieneen asuntoon se maksaa oikeasti huomattavan paljon vähemmän kuin yhden ison asunnon 30neliön keittiö ja 25neliön pesuhuone.
Myyntihinta saadaan vastaamaan todellisuutta kun tuo optiomafia rakennusalalta siirretään fyysisesti veroparatiisiin ilman oikeutta olla yhteydessä tähän kaupunkiin =)
Väittäisin että haukut väärää puuta, en tosin tiedä. Minun käsitykseni on että suurin osa määräyksistä on tehty sinänsä hyvää tarkoittaen ihmisten parhaaksi, ongelma on pikemminkin siinä että määräyksistä vastaa sektoriviranomainen ja kokonaisuudesta taas ei oikein kukaan. Ja niitä sektoriviranomaisia jotka sanoo ei on paljon.
Voidaan sanoa että grynderit eivät olisi tehneet sisävessojakaan jos ei heilta olisi sitä erikseen vaadittu, ja tämä saattaa jopa pitää paikkansa. Mutta nykytilanteessa, jossa asumisen tasossa on pikemminkin kysymys makuasioista kuin perustarpeista, on vaikea ymmärtää minkä takia esimerkiksi pesitilojen koko ei olisi jotain mitä ostaja voisi ihan itse lompakollaan äänestämällä päättää.
Se niissä miniyksiöissä tosin on, että se ei ole niin yksinkertaita että tekee joko kolme keskimäärin 75 neliön kämppää per rapun kerros tai yhdeksän 25 neliön yksiötä.
Juu mutta kun se itse tekeminen on tehty lainsäädännön ja viranomaisvalvonnan puolesta aika mahdottomaksi. Ja toisaalta samalla logiikalla kaikki palvelut tulevat itse tehtyinä paljon halvemmiksi, tämä ei ole vain rakentamisalaa koskeva ongelma.
Esimerkiksi NCC:n “Atsimuutissa” Kalasatamassa pienimmät yksiöt ovat vain 23 m².
Rakennusliikkeiden tarjontaa seuraamalla vaikuttaa siltä, että kaksioista saa parhaimman tuoton. Ei ehkä välttämättä per neliö, mutta ylipäätään.
Toisaalta yksiöiden kysyntään vaikuttaa myös kaupungin avokätisesti maksama takuuvuokra eli toimeentulotuesta maksettavat kohtuuden ylittävät asumiskustannukset.
Muistan lukeneeni jostain että kaksio olisi tosiaan optimimyytävä.
Kaksioon saa mahtumaan pariskunnan eli lyhennystenmaksajia on kaksi. Ja jos se on pariskunnalle ensiasunto, ei vanhan asunnon myyntikään ole aiheuttamassa viivästystä kerran kun ostopäätös on tehty.
Määräykset ovat kyllä hyvää tarkoittavaa viranomaisohjausta, ongelmana onkin, että kaikkien etu pyritään turvaamaan jokaista uutta asuintaloa koskevalla lainsäädännöllä ja määräyksillä sen sijaan että katsottaisiin kokonaisuutta. Kylppäreiden valtavuus johtuu esteettömyysvaatimuksista. Tämä on vaikea poliittinen kysymys. Voidaanko sallia, että osa uusista asunnoista ei ole pyörätuolin käyttäjille soveltuvia? Minusta voitaisiin. Mutta kuka poliitikko uskaltaa ehdottaa tätä? Kynnys ry. raivostuu.
Ne pienet kämpät meni heti, yllätys, ja isompia onkin sitten tarjolla vielä. Kuten aiemminkin todettu pitäisi niitä pienempiä asuntoja saada tarjolle jotta niitä tarvitsijoille saataisiin.
En ole ihan samaa mieltä että aina itse tehty tulee halvemmaksi. Yhteistilaus tulee sinällään halvemmaksi koska voidaan tehdä isompi tilaus samaa tavaraa.Kysehän on loppujen lopuksi siitä kuka tekee ja kenelle ja minkävuoksi. Vanha stadi oli täynnä pieniä asuntoja joissa asui paljon ihmisiä. Nyt on menty toiseen ääreen eli tehdään isoja asuntoja muutamalle ihmiselle. Mistä löytyisi kultainen keskitie? Tietystikin toisista on mukavampaa omistaa isompi sitä ja tätä kuin naapuri vaikka se olisikin “tyhjäkäytöllä”. Uskoisin että stadiin mahtuisi huomattavasti enemmän myös pienempiä asuntoja jotka olisivat erittäin mukavia ja kompakteja asustaa.
Tarkoitus oli kritisoida asiaa joka johtanut tilanteeseen että pieniä asuntoja ei ole tarpeeksi tarjolla vaan niistä on tehty sijoitusasuntoja. Tuo taas on johtanut vääristymiin niin tuissa kuin tarpeissa. Varmasti sektori-ihmistenkin mielessä ainakin toivoisi siintävän yhteinen hyvä kunhan päätösvallan omaavat heitä siihen suuntaan ohjaisivat pyynnöillään.
OS: “Asuntojen koon sääntely on tarpeen, jotta Helsingistä ei tulisi väestöltään kovin vinoutunutta.”
Helsingissä on tällä hetkellä asuntojen tarjonnassa selkeä markkinahäiriö, joka johtuu siitä, että asuntoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi, ei minkäänkokoisia.
Pitäisi miettiä, miten saadaan aikaan järkevä polku ylisääntelystä siihen, että rakennettavaa tonttimaata on koko ajan riittävästi tarjolla niiden tarpeisiin, jotka haluavat Helsinkiin muuttaa. On mahdollista, että tällä polulla on järkevää, että asuntojen koille on jotain normeja, mutta en ole kyllä tästä mitenkään vakuuttunut.
Jos koko normista luovuttaisiin kertaheitolla, rakennuttajat varmaan alkaisivat rakentaa valtavia määriä yksiöitä ja kaksioita, mutta eikö tilanne tasoittuisi muutaman vuoden päästä, kun niitä olisi tarpeeksi? Jos kaupunki lisäksi tekisi asuntojen pohjan muuttamisen helpommaksi, voisi noista yksiöistä ja kaksioista saada myöhemmin yhdistettyä isompia kämppiä, jos se olisi kannattavaa.
Tämä on aivan kamala tilanne. Olen josks leikitellyt ajatuksella, että kun voitan lotossa megagigajättipotin 10 miljoonaa, niin teen pankin kanssa diilin ja rakennutan valtavan kerrostalon täynnä 25-neliöisiä yksiöitä ja laitan vuokralle. Voitte olla varmoja, että yksikään ei jää tyhjilleen, vaikka kylppäri veisi vain 4 m² ja parkkipaikaa ei olisi ollenkaan.
Mutta eihän tämä onnistu. Kylppärin pitää olla tanssisalin kokoinen, jotta Kynnys pääsee kynnyksen yli. Minusta tässä ei ole kyse tasa-arvosta vaan siitä, että pieni vähemmistö suorastaan terrorisoi enemmistöä, jonka etu ei ole maksaa niistä kylppärin hukkaneliöistä. Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että ainakin osasyyllinen on joku määräys, joka muistaakseni pakottaa kaupungin maksamaan kustannukset tilanteessa, jossa terveen ihmisen asunto on muutettava pyörätuolikelpoiseksi jos asukkaan kunto sitä vaatii. Kaupunki lyhytnäköisesti sälyttää vastuun rakennuttajalle ja kohtelee siinä sivussa terveitäkin vammaisina.
Vuokratalossa voisi jopa vuokrasopimuksessa edellyttää autottomuutta, oletan. Kun kerran voidaan kuulemma vaatia tupakoimattomuuttakin. Eli se siitä parkkipaikkatarpeesta. Tässäkin ymmärrän kaupunkia, jonka näkökulma on se, että tänään annettu autottomuuslupaus ei ole ikuinen ja 40 vuoden päästä saattaa autoja olla niin paljon, että niitä on pihat ja kadut täys. Mutta tässäkin kaupunki on lyhytnäköinen. Voihan sen kallioluolan rakentaa sitten myöhemmin.
Kuten usein käy, normit johtavat siihen, että mitään ei rakenneta. Kun yhtäältä puhutaan 400 000 tai nyt jo 600 000 uudesta helsinkiläisestä niin toisaalta pilataan kohtalaiset rakentamismahdollisuudet näillä lyhytnäköisillä määräyksillä.
Ja Tpyyluomalle: se Laajasalontien kerrostalotontti pitäisi stopata saman tien! Pahimmillaan sillä estetään Laajasalontien varren tehokkaampi kaavoittaminen ja parhaimmillaankin rakennetaan taas lisää metsälähiötä, nyt ihan ratikkapysäkin viereen! Mistä näitä ideoita oikein tulee? Tuntuu pahalta, kun ne harvat kaavat, joissa mahdollistetaan lisärakentaminen, on tehty niin tehottomiksi ja niin pieleen, että Kuoreveden kunnankansliassakin osataan paremmin.
Tehokkuudet Helsingissä eivät ole sitä mitä niiden pitää olla. Sen näkee esimerkiksi vilkaisemalla Googlen ilmakuvia. Pitkän päälle liian tehoton rakentaminen tulee vaikeuttamaan esimerkiksi joukkoliikenteen ylläpitoa. Ei kai kukaan usko, että nykyisellä tukivetoisella joukkoliikenteellä on tulevaisuutta?
Ainoa vähänkään realistinen porkkana tuollaisen saamiseksi keskusteluun on, jos joku laskee a) miten paljon näin säästettäisiin asuntovelallisten varoja/korkokuluja b) miten paljon se lisäisi kaupungin verotuloja (myös ulkoisvaikutuksineen) c) miten paljon kaupungin pitäisi varata heti-vapaita esteettömiä asuntoja samoilta alueilta vastaavilla ominaisuuksilla “vaihdettavaksi” esteettömyystarpeen iskiessä, tai jokainen asunto olisi remontoitavissa nopeasti (1 kk) nykyvaatimusten mukaiseksi (julkisilla varoilla!) d) osoittaa että tällainen “pyörätuoliasuntopooli” tai remonttirahasto tulisi kaupungin taloudelle halvemmaksi.
Ihan kafkamaista koko sääntelykeskustelu. Liberalismi on totisesti Suomessa kuollut ja kuopattu. Miksi markkinavoimat eivät saa rakentaa sellaisia asuntoja kuin kaupaksi menee? Luultavasti lapsiperheet haluavat asua Helsingissä jatkossakin ja heidän kysyntänsä pitää kyllä luontaisesti yllä perheasuntojenkin rakentamista.
Vuosi sitten tilasto kertoi seuraavaa:
Helsingissä on edelleen tyhjillään runsaat 24 000 asuntoa.
Vuoden 2010 lopussa määrä oli 7,4 prosenttia koko kaupungin asuntokannasta, Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja Tilastokeskuksen tilastot kertovat.
Helsingissä ei ole tyhjiä asuntoja. Nuo “tyhjilllään” olevat asunnot ovat sellaisia, joissa kukaan ei ole pysyvästi kirjoilla. Opiskelijoita, joiden kirjat ovat kotiseudulla, kansanedustajia, yritysten “hotelleja” henkilökunnan Helsingissä käyntiä varten, kakkosasuntoja ja niin edelleen. On myös niitä, jotka asuvat asunnoissa melko pysyvästi, mutta ovat veroteknisistä syistä kirjoilla vaikkapa Monacossa tai Tallinnassa.
Kysyntä joo, mutta Kelan ja sosiaalitoimiston pohjattomia taskuja vastaan on lapsiperheiden omilla tuloillaan aika hankala kilpailla. Kehyskunnissa valtio tulee paremmin vastaan liikenneinfralla, ja kunta kunnallisinfralla.
Totta kai “markkinavoimat” haluavat Helsingissä rakentaa pieniä yksiöitä kun julkinen sektori viime kädessä takaa kysynnän.
On hyvin mahdollista, että laajassa mittakaavassa näin onkin, mutta on silti vähän huvittavaa tarkastella tätä väitettä sen nojalla, kun itse taidan asua jonkinmoisessa tilastopoikkeamassa.
Kotirappuni neljästätoista huoneistosta kaksi on tyhjillään. Yhdessä asui joku hauraan oloinen rouva, josta ei ole näkynyt vilaustakaan pariin vuoteen. Toinen taas on suora seinänaapurini: tässä asunnossa en ole havainnut minkäänlaisia elonmerkkejä sen seitsemän vuoden aikana mitä olen siinä vieressä majaillut.
Yleensä, jos asunto on ihan oike4asti tyhjillään, asukas on joko juuri kuollut tai kuolee pian. Tuollainen vuosia tyhjillään oleminen on outoa. Maunulassakin oli kerran tällainen tapaus. Sisältä löytyi muumio vuonna 2000 huhtikuussa. Muistan tämän siitä, että lin sinä päivänä ensimmäistä päivää ministerinä, ja lehdistö vaati minua asiasta vastuuseen.
Voisiko osan siitä yhteiskunnallisesta hyödystä, joka ei-esteettömien asuntojen rakentamisella voitetaan, jollain tavoin ulosmitata ja korvamerkitä käytettäväksi liikuntarajoitteisten asian edistämiseen?
Asioista on helpompi neuvotella jos niillä on hintalappu.
Puuttuu enää rakennuslupa.
Mitä tarkoitat? Taloahan rakennetaan. Viimeksi kun ajelin siellä lokakuussa, niin kolme kerrosta oli jo pystyssä.
Sorry, erehdyin talosta. Pitänee selvittää, miksi lautakunnalle on kerrottu määräyksistä muuta.
Tämä on yksi syy tyhjiin asuntoihin. Vanhukset muuttavat johonkin laitosmaiseen, jolloin kämpät jäävät tyhjiksi. Niiden myyminen tuossa vaiheessa on joko henkisesti hankalaa (vanhus vastustaa, omaisilla ei ole voimia), käytännössä hankalaa (vanhus on muissa maailmoissa, jolloin kauppojen teko ei onnistu, tavaroille ei ole paikkaa, eikä niitä voi vielä jakaakaan) tai taloudellisesti tyhmää (hoitomaksut).
Lisäksi nämä kämpät ovat tyypillisesti huonokuntoisia ja vähän haastavia myytäviä. Ne laitetaan myyntiin, kun perunkirjoitus on tehty.
Näiden asuntojen saaminen parempaan käyttöön voi olla hyvin haastavaa. Osaratkaisu olisi siinä, että yhteiskunta voisi poistaa asuntojen vuokraamiseen liittyvän ansan. Samoin edunvalvonta-asioissa voisi olla viilaamista. (Jos vanhus on kyvytön huolehtimaan asioistaan, asunnon myyminen tai vuokraaminen ei ole mitenkään helppo läpihuutojuttu.)
Tämmöinen ihan vaikeavammaiselle suunnitelu 28 m² yksiö nyt esimerkiksi http://www.validia.fi/files/attachments/asumispalvelut/as-c75-83–91-99.pdf
Sivulta http://www.validia.fi/portal/fi/vammaiselle_henkilolle/toimipaikat/tampereen_validia-palvelut/tampere/palveluasunnot_vaikeavammaisille_henkiloille/
Se mikä tossa nyt pistää silmään on että tuossa 28 m² asunnossa on silmämääräisesti noin kymmenen metriä ulkoseinää, jossa on käytännössä yksi kunnollinen noin kahden metrin ikkuna. Jos ton nyt vaan tekisi niin että eteinen ja kylppäri olisi rungon sisällä eli huoneen perällä? Ehkä sen nyt jotenkin kestää että siinä kylppärissä ei ole sitä pikkuräppänää tuuletukseen. Rakennussyvyyden kasvattaminen ei juurikaan lisää tonttimaan tarvetta eikä kasvata yksi yhteen suhteessa neliöihin kustannuksia, eli voisi olla vaikka pikkaisen isompikin asunto, ja sitten on vielä energiatehokkuus…
Mutku runkosyvyys on syntiä.
Onko asunnot kuitenkin jonkun hallussa eli nimi ovessa ja osoitetiedot rekisterissä.
Kyllähän esimerkiksi laitoshoidossa olevien yksinäisten vanhusten vakinainen asunto saattaa olla asumattoman oloinen jos joku vaan huolehtii kustannuksista.
Taitaa vaan olla aika vaikea alkaa sellaista tapausta häätämäänkään, olisi valmista lööppi/karpo ‑materiaalia…
Puhtaasti spekulatiivisia tyhjiä asuntoja joissa ahne kiinteistösijoittaja pitää hinnannousun toivossa kämppää tyhjillään (jotta se ei kulu) ei luulisi Helsingistä paljoa löytyvän vaan nekin kannattaa pistää vuokralle. Totaalisen ylioptimististen hintapyyntöjen ansiosta venyvän kaupanteon takia tyhjinä olevat tosin menevät lähelle tätä kategoriaa.…
Valitettavasti valtuusto on sääntelyineen aivan pihalla. Ei Helsingistä puutu suuria asuntoja vaan edullisia asuntoja, niiden tuotantoa teidän pitäisi pyrkiä edesauttamaan.
Vastoin usein esiintyvää harhaluuloa ei kovan rahan uudistuotannon kysyntä ole Helsingissäkään rajaton. Siksi myyntiajat venyvät ja hankkeita laitetaan heti jäihin kun talous yskii.
Kaikki kovanrahan asunnot, joita myydään vaikka Suomen keskimääräisellä hintatasolla, menevät kyllä kaupaksi. Ei vain tunnu riittävän rakennusliikkeille. Se, että rakennusliikkeiden kannattaa hidastaa rakentamista tukeakseen hintatasoa, kertoo lähinnä siit, ettei kilpailu ole täydellistä.
Asuin eri tilastopoikkeamassa 1½ vuotta Viikissä; vastavalmistunut vakuutusyhtiön viiden rapun kohde, johon viimeisiin asuntoihin muutti asukkaita vasta 13 kk valmistumisen jälkeen. Ensimmäiset 2 kk en olisi tarvinnut verhoja, koska myös viereisen rapun vastapäiset asunnot (8 kpl) oli tyhjinä, kuten suuri osa kaikista. Puolen vuodenkin jälkeen puolet asunnoista oli tyhjinä. Arvioilta 80% täyttöasteen ylittymisen meni 8–10 kk; poismuuton jälkeen meni vain vajaa 2 kk, kunnes näkyi seuraavan asukkaan valot. Vakuutusyhtiöillä on varaa valita vuokralaiset?
Tyhjät asunnot, vuokrat ja myyntihinnat eivät aina ole keskenään suorassa korrelaatiossa. 1990-luvun lopussa Barcelonassa tyhjiä taloja ja asuntoja vaikutti olevan melko paljon, edullisia vuokra-asuntoja löytyi, mutta myyntihinnat olivat varsin korkeat; en tiedä liittyykö asiaan, mutta uudisrakentaminen oli hyvin halpaa ja toisaalta kaupunki purki vanhoja taloja puistojen, aukioiden ja julkisten rakennusten tieltä. Lontoossa asuntojen hinnat nousivat niin nopeasti, että spekuloijat antoivat tutuilleen asuntoja ilmaiseksi käyttöön, koska odotettavissa oleva myyntivoitto oli niin hyvä. Nämä nyt ovat vain satunnaisia havaintoja, mutta markkinat voivat toimia eri tavoin, kuin olettaisi.
Pienet asunnot tuntuvat kuitenkin kadonneen laajennusten yhteydessä, pieniä asuntoja rakennetaan pieniä määriä ja niistä saadaan hyvät vuokratulot ja menekki on taattu. Pienille tehokkaille, edullisille asunnoille olisi tarvetta enemmän kuin on saatavuutta.
Säännöt ja määräykset tuntuvat nyt menneen kovin solmuun kun estävät autottoman ja yksiöitä täynnä olevan talon rakentamisen. Ihmeellistä on että kun tehdään sääntöjä niistä tulee niin sitovia että niistä ei ole mitenkään mahdollista poiketa. Haiskahtaa natsikortille mutta ei anneta vielä periksi.
Ode, näetkö mitään mahdollisuutta saada onnistumaan mokomaa poikkeusta jossa rakennettaisiin yksi talo pelkästään 30–40 neliön huoneistoilla varustettuna ja ilman autopaikkoja?
Mitä olet mieltä sellaisen talon toimivuudesta yleisesti ottaen?
Tuo on talon kulmassa joten eteisen on oltava siellä perällä. Kylppärin voisi toki kiepsauttaa vasemmalle ulkoseinälle mutta lienee niin että on haluttu vierekkäisten asuntojen märkätilat vastakkain hinta- ja melusyistä.
Tuossa kohteessa näyttäisi kuitenkin olevan yhden rappukäytävän ympärillä ihan tehokkaasti asuntoja.
Ei tainnut olla tuohon kohteeseen korkean vuokran vuoksi sossun maksusitoumussopimusta luvassa vaan vuokralaiset joutuivat maksamaan omilla rahoillaan? Muuten olisi varmaan ollut heti eläväistä menoa rappukäytävässäkin.
Työssäkäyvät taas valitsevat vuokrarahoillaan mieluummin asuinpaikan josta pääsee inhimillisessä ajassa julkisilla töihin eikä syrjäistä peltolähiötä josta puuttuu siwaa lukuunottamatta kaikki palvelut.
Prisma-alko-yms. 60 m, 220–400 m kävelyllä kolmelta eri pysäkiltä 18 bussilinjaa keskustaan (ilman kirjainvariaatioita ja ns. U‑linjoja ja muita kaukobusseja) ja useita poikittaislinjoja. (Moni Töölön osoite on pika-arvioinnilla n. 200 m ratikkapysäkistä, tai kauempana). Varsinainen peltolähiö, siis. Vuokrataso ei ainakaan korkeampi kuin uusissa asunnoissa muutenkin. Nytkin näköjään seitsemän asuntoa vapaana.