Pitäisikö suomalaisiin korkeakouluihin luoda lyhyttutkinnot?

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen

1) Kyl­lä

Asia on ainakin harkin­nan arvoinen. Nytkin on lyhy­itä tutk­in­to­ja, mut­ta ne ovat korkeak­oulu­jen ulkop­uolel­la eril­li­sis­sä oppi­laitok­sis­sa, jol­loin opiske­li­jan on tiedet­tävä aloit­taes­saan, mik­si aikoo isona. Yliopis­toon tulee paljon opiske­li­joi­ta, joille opin­to­jen kulues­sa selviää, ettei tieteel­liseen osaamiseen tähtäävä tutk­in­to graduineen ole hei­dän jut­tun­sa. Var­maankin korkeak­oulu­jen ulkop­uolisi­in oppi­laitok­si­in pää­tyneistä moni vai­h­taisi kun­ni­an­hi­moi­sem­pi­in opin­toi­hin, jos se vain olisi mah­dol­lista. Voitaisi­in hyvin tehdä niin, että korkeak­oului­hin otet­taisi sisään enem­män opiske­li­joi­ta, mut­ta heistä osa pää­ty­isi suorit­ta­maan lyhyem­män, suo­raan työelämään tähtäävän tutkin­non, jos­sa kuitenkin pääosa opin­to­suorituk­sista olisi samo­ja kuin mais­terin tutk­in­toon tähtäävillä.

Korkeak­ouluis­sa oppii aina tärkeitä asioista varsinkin opiskelun alku­vu­osi­na, mut­ta kaikille tutk­i­jaosaamiseen tähtäävä opiskelu graduineen ei ole vält­tämätön­tä eikä aina edes hyödyl­listä. Voidaan kysyä, mitä järkeä on siinä, että pidämme ensin grad­ua kyp­syysko­keena ja sit­ten jär­jestämme eri­laisia tuk­i­toimia niille, joille gradun tekem­i­nen ei luonnistu.

On myös hyvä, että ne, joi­ta houkutel­laan työelämään kesken opin­to­jen­sa, saisi­vat korkeak­oulus­ta edes jonkin todis­tuk­sen opinnoistaan.

Sille, joka siir­tyy lyhyt­tutkin­non jäl­keen työelämään, tulee olla tie takaisin opin­toi­hin, jos mieli muuttuu.

On parem­pi tar­jo­ta mah­dol­lisu­ut­ta lyhy­isi­in tutk­in­toi­hin korkeak­ouluis­sa kuin luo­da tätä varten omat oppi­laitok­sen­sa, jois­sa opiskelu pää­tyy aina läh­es täy­del­liseen puss­in­perään. Jos näin meneteltäisi­in, korkeak­oulu­jen sisäänot­toa pitäisi tietysti vas­taavasti lisätä.

 

102 vastausta artikkeliin “Pitäisikö suomalaisiin korkeakouluihin luoda lyhyttutkinnot?”

  1. Johan meil­lä on ammat­tik­oulu, ammat­tiko­rkeak­oulu ja lisäk­si yliopis­tossa kandin ja mais­terin tutkin­not. Luulisi, että tuos­sa on ihmisille ihan riit­tävästi valinnanvaraa.

    Jos tutk­in­toa supis­te­taan ja keven­netään vielä kan­dis­takin, ei sen paik­ka ole enää yliopis­tossa. Käytän­nöl­lisem­mille tutkin­noille on var­masti tarpeen­sa, mut­ta onko ne pakko ahtaa yliopis­toon. Pikem­minkin yliopis­tos­ta pitäisi saa­da ainei­ta pois. Esimerkik­si kie­lenkään­täjät voisi­vat opiskel­la kie­len kään­tämistä ammat­tiko­rkeak­ouluis­sa sen sijaan että tahkoa­vat ensin mon­ta vuot­ta kaiken­laista diipadaa­paa ennen kuin pää­sevät kun­nol­la edes har­joit­tele­maan kääntämistä. 

    -Korkeak­ouluis­sa oppii aina tärkeitä asioista varsinkin opiskelun alkuvuosina-

    Etenkään alku­vu­osi­na yliopis­tossa ei opi mitään käytän­nöl­listä. Toki tämä voi riip­pua alas­ta, mut­ta keskimäärin käytän­nöl­lisyys lisään­tyy opin­to­jen loppuvaiheessa.

  2. OS: “Voitaisi­in hyvin tehdä niin, että korkeak­oului­hin otet­taisi sisään enem­män opiske­li­joi­ta, mut­ta heistä osa pää­ty­isi suorit­ta­maan lyhyem­män, suo­raan työelämään tähtäävän tutkin­non, jos­sa kuitenkin pääosa opin­to­suorituk­sista olisi samo­ja kuin mais­terin tutk­in­toon tähtäävillä.”
    Mik­si tarvi­taan lyhy­tutk­in­toa, kun on ole­mas­sa jo kan­di­daatin tutk­in­to? Siitä vain pitäisi tehdä perus­tutk­in­to, jon­ka jäl­keen on karsin­ta mais­terin tutk­in­toon. Korkeak­oulu­jen sisäänot­toa ei mis­sään nimessä pitäisi enää lisätä. Nytkin ote­taan liikaa ihmisiä sisälle ja samal­la haikail­lan pidem­pi­en työurien perään. Mah­do­ton yhtälö.

  3. Kan­di­tutkin­non suorit­ta­mi­nen kestää noin kolme vuot­ta. Tarkoit­taako Soin­in­vaara ken­ties vuodessa tai kahdessa suoritet­tavaa yliopistotutkintoa?

  4. Peru­songelma­han on siinä, että yliopis­to koulut­taa kaik­ki lähtöko­htais­es­ti tutk­i­jau­raa silmäl­läpitäen ja ”poimii parhaat päältä”. Ulkop­uo­li­nen maail­ma saa sit­ten tyy­tyä rippeisi­in. Tutk­i­jau­ral­la oli­joillekaan ei olisi hait­taa soveltavas­ta työko­muk­ses­ta ja ulkop­uolisen maail­man toimin­nan ymmärtämis­es­tä (poikkeuk­sia tietysti on jo nyt ). Ymmärtääk­seni esim. Yhdys­val­lois­sa liikku­vu­us tutkimuk­sen ja sovelta­van työn välil­lä on suju­vam­paa ja kon­tak­tit elävämpiä. Liit­tyykö hei­dän keksin­tö­jen kau­pal­lis­tamisosaamisen­sakin tähän?
    Osmon esit­telemä ratkaisu on ehkä turhan mon­imutkainen. Hel­poin­ta olisi myön­tää yliopis­toon saa­puville oikeus vain kan­di­daatin tutk­in­toon ja ko. tutkin­non suorit­tamisen jäl­keen uusi hakukier­ros mais­te­ria varten. Ehkä jopa vaade 1–3 vuo­den työkoke­muk­ses­ta ennen mais­terinopin­to­ja, jot­ta tietäisi mitä osaamista todel­la hakee. Ammat­tiko­rkeak­ouluis­sa ylem­män tutkin­non suorit­ta­jat ovat hyvin motivoitunei­ta juuri tästä syys­tä (työkoke­mus) ja hei­dän opet­tamisen­sa on antoisaa, sil­lä opiske­li­jat ovat tarkko­ja opetuk­sen laadus­ta. Työl­listymi­nenkin on täl­löin helpompaa.

  5. Koulu­tus­ta voisi jär­jestää mod­u­laarisem­mak­si. Yhtäältä tutkimus- ja yleis­sivistysori­en­toitunut opiskelu, vaik­ka hyödyl­listä ja arvokas­ta yksilölle ja ehkä jotenkin yleisel­lä tasol­la “hyvän yhteiskun­nan” tavaramerk­ki, on kuitenkin aika kova vaa­timus ja suures­sa osas­sa työelämää jok­seenkin turha.

    Lisäk­si täl­lä het­kel­lä yliopis­to­jen sisäl­lä laitok­set ja tiedekun­nat riitelevät ihan liikaa siitä, kuka pääsee ujut­ta­maan omia opin­to­jaan pakol­lisik­si suurem­malle osalle opiske­li­joista. Aivan turhaa ja vahin­gol­lista kil­pailua, kos­ka se ei tapah­du opiske­li­joiden ja työelämän ehdoil­la, vaan on vain rent-seekingiä määrärahoista.

    Epäilen, että ihmiset eivät ihan hah­mo­ta yhtä asi­aa. Nimit­täin, tutkin­nol­la on pääsään­töis­es­ti kolme “arvoa”. Niiden “opti­moimi­nen” kansan­taloudel­lis­es­ti ja julkisen toimin­nan tarkoituk­sen­mukaisu­u­den näkökul­mas­ta on ei-triv­i­aali tehtävä.

    Ensim­mäi­nen on se arvo joka tulee itse omak­su­tus­ta tiedos­ta ja opi­tu­ista taidoista. Tämä on se ilmeinen puoli tutkin­noista ja siihen kiin­nitetään aina huomio­ta. Sen ajatel­laan ole­van tärkein osa tutk­in­toa, jopa ain­oa asia jol­la on väliä. Tämä on selkeästi posi­ti­ivis­sum­maista, so. mitä enem­män ihmiset (ceteris paribus) oppi­vat, sitä parem­pi. Vain kus­tan­nuk­set ajan ja rahan suh­teen ovat tässä merkityksellisiä. 

    Toinen on se, että opiskelu antaa mah­dol­lisu­u­den verkos­toitua, luo­da yhteistyö­suhtei­ta, oppia tiet­tyjä sosi­aal­isia taito­ja, markki­noi­da itseä ja niin edelleen. Tähän ei juuri vaiku­ta se, paljonko koulu­tuk­seen laite­taan rahaa, ja tämän osalta voi olla että “ykkösar­von” opti­moimi­nen heiken­tää tätä. Tätä voi äkkiseltään joku pitää nol­la­sum­maise­na, mut­ta verkos­toon itseen­sä liit­tyy muukin arvo kuin jokin “hyvä veli”- sys­tee­mi. Infor­maa­tio liikkuu verkos­tossa epä­for­maal­isti, yhteistyö on kan­nat­tavaa jne. Opin­to­vai­heessa ihmiset eivät ole vielä niin tarkalleen valin­neet alo­jaan ja opiskelu­aikaiset tut­tavu­udet ovat yleen­sä hyvin tärkeitä myös myöhem­mässä elämässä. Ne kytken­töjä eri asemi­in yri­tyk­sis­sä ja muual­la yhteiskun­nas­sa sijoit­tuvien ihmis­ten välillä. 

    Kol­mas arvo on sig­naaliar­vo. Se on läh­es nol­la­sum­maista, eli tutkin­non sig­naaliar­vo heikke­nee mitä use­ampi tutkin­non han­kkii. Sig­naaliar­voa on itseään ainakin kah­ta eri lajia. Ensin­näkin, sig­naali siitä, että kyke­nee suorit­ta­maan tutkin­non (arvosanat myös) osoit­taa kyvys­tä pitkäjän­teisen pro­jek­tin läpivi­en­nis­sä. Tässä on tietenkin kohi­naa, kos­ka jotkut luo­vi­vat opin­to­jen läpi neu­vot­tele­mal­la jne, ja se miten tämä on tapah­tunut ei ole aina aivan selvää. Toisek­si on sig­naali siitä, että henkilö on kiin­nos­tunut aihep­i­iristä. Tuskin kukaan tekee grad­ua tai väitöskir­jaa aiheesta joka ei lainkaan kiin­no­ta, tai jos tekee, niin sitä pitkäjän­teisem­pi pitää olla. 

    Lyhyt­tutkin­noil­la on lähin­nä jonkin ver­ran sig­naaliar­voa, jos ajatel­laan että joku mod­u­laari­nen osa opin­noista voidaan osoit­taa tulleen tehdyk­si. Toki sosi­aal­ista verkos­toi­tu­mista tapah­tuu myös, mut­ta ei enem­pää ver­rat­tuna siihen että opiskelee jonkin aikaa ja ei saa tutk­in­toa valmi­ik­si. Tiedol­lis­es­ti näil­lä tuskin on merk­i­tys­tä, mut­ta yhdis­tet­tynä ser­ti­fikaat­ti­in sitä voi ainakin väit­tää että on omak­sunut jotain.

  6. Ensin kan­nat­taisi etsiä niitä opin­to­jen venymiseen vaikut­tavia TODELLISIA syitä. Tynkä­tutk­in­to­jen käyt­töönot­to on asi­aan läh­estymistä väärästä suunnasta.

    Mik­si opin­to­jen työmäärät eivät pidä? Tähän kysymyk­seen kan­nat­taisi etsiä vastauksia.
    Kurssien työmäärät saa las­ket­tua, kun ensin las­kee yhdelle opin­topis­teelle määritel­lyn työmäärän, joka tulee muis­taak­seeni opintotukilaista.

    Jos opiske­li­ja opiskelee 8h/päivä kotona opiske­lut mukaan luet­tuna, onko kurssien todel­liset opintosisällöt
    sel­l­aisia, jot­ta suurin osa opiske­li­joista pysyy vaa­di­tus­sa työmäärässä?

    Kysymys on työmäärien hallinnan ajat­te­lu­ta­van ottamis­es­ta mukaan yliopis­to- ja korkeak­oulumaail­maan. Työmäärän yli­tys tai ali­tus ovat molem­mat eitoiv­ot­tu­ja asioi­ta, siis yhtä huono­ja. Tutk­in­to vas­taa pro­jek­ti­maail­mas­sa kiin­teähin­taista projektia,jonka todel­li­nen työmäärä ei saisi kovin paljoa ylit­tyä, eikä alit­tua. Kurssin vetäjä on tässä avainase­mas­sa. Hänen tulee huole­htia, että kurssin sisältö on mitoitet­tu oikein. Ongel­ma on juuri tässä kohtaa, sil­loin, kun alkaa olla liikaa niitä opiske­li­joi­ta, joil­la työmäärät venyvät. Taustal­la voi olla myös työssäkäynti.
    Aikanaan itse laskin opin­toi­hin kuu­lu­vien kurssien työmääriä ja huo­masin, etteivät ne pitäneet ollenkaan paikkaansa. Suurin osa opiske­li­joista teki paljon enem­män töitä. Kurssien työmääräpoikkea­mat luo­vat lumi­pal­loe­fek­tin, jos­sa opiske­li­ja lop­ul­ta joutuu siirtämään kursse­ja suoritet­tavak­si myöhemmin.

  7. Sam­maa mieltä edel­lis­ten (Tselovek ja KKK) kanssa. Eril­listä pikatutk­in­toa ei tarvi­ta, vaan kan­di on tarpeeksi.

    Itse olen edelleen valmis­tu­mat­ta. Gradu tehtynä vuosien jäl­keen, kuitenkin vuosia sit­ten. Nyt uskoisin ehtiväni jouluku­us­sa tekemään tarvit­ta­vat paper­i­työt ja yhden uuden opin­to-ohjel­man mukaisen lisäkurssin valmis­tu­ak­seni. Töi­hin lähtiessäni ajat­telin yltiöop­ti­mistis­es­ti, että tekee­hän nuo töi­den ohes­sa. Eipä tul­lut tehtyä, kun todel­lisu­us jatku­vine ylitöi­neen ja myöhem­min yrit­täjyys iski pällle.

    Oma koulu­tusalani — kaup­pati­eteet — on työelämän tarpeil­taan aika prag­maat­tista. Siinä mielessä kandin tulee olla vielä nyky­istä käytän­nöläheisem­pää. Juuri jut­telin läh­es samas­sa tilanteessa ole­van viit­tä­vail­la-DI yhtiökump­pani­ni kanssa, että tekni­ikan kan­dia ollaan viemässä yleis­lu­on­toisem­paan suun­taan. Virhe. Oma han­kaluuten­sa molem­mil­la aloil­la on, mitä virkaa ammat­tikotkeak­oulu­jen opin­noil­la sit­ten on, jos ylin korkeak­oulu ope­tus muut­tuu peru­sopin­to­jen osalta käytännöllisemmäksi.

    Asen­nekas­va­tus­ta ja laa­jaa kam­pan­jaa tarvit­taisi­in myös liike-elämään, että siel­lä tuet­taisi­in kah­ti­a­jakau­tunut­ta korkeak­oulu­tus­ta. Töistä pitää halu­at­taes­sa päästä ja ehtiä tekemään mais­te­ri­opin­not. Nykyi­nen työelämä ei sitä tue. Itsel­leni tuo olisi sopin­ut mitä parhaite ja valmis­tu­mi­sai­ka olisi ollut mur­to-osa aivan eri moti­vaa­ti­ol­la. Myös teo­reet­tisem­mista kurs­seista olisi saanut enem­män irti, kun olisi ollut laa­jem­paa käytän­nön koke­mus­ta. Itsel­leni oli lasken­ta­toimen opin­nois­takäytän­nön hyö­tyä töis­sä, mikä ei päde kaikille kaup­pati­eteil­i­jöille. Töis­sä kuitenkin suurim­man osan opeista olen saanut. Tämä ei luon­nol­lis­es­ti tai­da sovel­tua todel­lisille tieteille, kuten matem­ati­ikalle (tiukasti ajatellen, onko mui­ta tieteitä olemassakaan?). 

    Tuo­hon vahvem­paan kah­ti­a­jakoon sopisi myös per­in­teinen mak­sullisu­us juu­pa­seipäs ‑keskustelu. Kan­di ains ilmainen, mais­te­ri­o­hjel­ma aina kohtu­ullisen mak­sun takana ja parhaille stipendit.

  8. Kuten muutkin ovat sanoneet, onhan meil­lä jo kan­di­daatin tutk­in­to ja ainakin Aal­to Yliopis­tossa ollaan käsit­tääk­seni siir­tymässä sys­teemi­in jos­sa kan­di on se perus­tutk­in­to ja siitä pidem­mälle luke­vat ne ketkä halu­a­vat lisää ope­tus­ta. Lisäk­si meil­lä on vielä ammat­tiko­rkeak­oulukin, joka kai oppi­sisäl­löltään on about kandin luokkaa ja tähtää pelkästään työelämään.

    Jos vielä lyhyem­pää tutk­in­toa haetaan niin sit­ten voi suorit­taa vaikka­pa ammat­ti­tutkin­non aikuis­puolel­la. Ei meiltä Suomes­ta tutk­in­to­ja puu­tu, enem­män tun­tuu ole­van ongel­mana että kaik­ki halu­a­vat ns. aka­teemisen tutkin­non kos­ka sitä yleis­es­ti arvoste­taan enem­män. Kos­ka arvos­tus määräy­tyy sen mukaan kuin­ka har­va tutkin­non suorit­taa, ei ongel­maa voi kor­ja­ta tekemäl­lä uut­ta sup­peam­paa tutk­in­toa ja otta­mal­la siihen enem­män ihmisiä.

  9. Keskustelua voi kyl­lä käy­dä, mut­ta se jää täysin aka­teemisek­si har­rasteluk­si. Nytkin tiedekun­nat kär­sivät järkyt­tävästä raha­pu­las­ta. Kuka opet­taisi lisään­tynyt­tä opiske­li­ja­joukkoa, kun nykyisellekään ei tah­do löy­tyä riit­tävästi määrää eikä laatua.

    Val­tio­val­ta on suures­sa tyh­myy­dessään pakot­tanut laitok­set ja tutk­i­jat hake­maan ulkop­uolista rahoi­tus­ta. Seu­rauk­se­na on katk­er­aa kil­pailua, kampi­tus­ta ja selkään puukot­tamista Suomen vähäis­ten rahoi­tus­mah­dol­lisuuk­sien vuoksi.

    HYY:n hal­li­tuk­sen jäsen, Jor­ma Ollila on lausunut, että täl­lainen tilanne paran­taa tutkimus­ta. Ja hänen CV:nsä sisältää mm. kuu­lu­misen Euroopan vii­saiden neuvostoon ????

    Seu­rauk­se­na on ollut, että Suo­mi on jäänyt jäl­keen huip­pututkimuk­ses­sa perus­tutkimuk­ses­ta puhu­mat­takaan. Korkeak­oulu­tuk­sen suurin ongel­ma on raha, raha ja raha.

  10. Korkeak­ouluista ja ammat­tiko­rkeak­ouluista työelämään tulee jo nyky­isil­lä tutkin­noil­la niin ammat­ti­taido­ton­ta ja käytän­nön työelämästä vier­aan­tunut­ta porukkaa, ettei mis­sään tapauk­ses­sa mitään kevyt­tutk­in­to­ja heiken­tämään tasoa entis­es­tään. Julkiseen hallintoon kel­paa toki heikom­pikin aines (kuten käytän­nössä tapah­tuukin), mut­ta yksi­tyiselle sek­to­rille ja julkisen puolen oper­ati­iviseen työhön tarvi­taan korkeata­soista osaamista, ja sitä löytää enää vaivoin.

  11. Olen samaa mieltä — ratkaisun yksi­tyisko­hdista toki kan­nat­taa keskustella.

    Lähdin 1960-luvul­la suo­raan yliop­pi­laak­si tulon jäl­keen opiskele­maan yliopis­toon 2,5 vuo­den ammat­ti­tutk­in­toa ja valmis­tu­in vajaas­sa kolmes­sa vuodessa. Kukaan ei valmis­tunut määräa­jas­sa, ja suuri osa pomp­pasi töi­hin suorit­taen tutkin­non myöhem­min tai valmis­tu­mat­ta koskaan. Alan huip­ulle pär­jät­ti­in läh­es kaik­ki sil­lä koulu­tuk­sel­la, kos­ka työssä oppimi­nen on korkeak­oulute­tu­il­lakin avain­jut­tu — nyky­isin vielä tärkeämpi kuin silloin.

    Sel­l­aisia tutk­in­to­ja ei nyky­isin valitet­tavasti ole. Ammat­tiko­rkeat ovat käytän­nössä liian mata­lata­soisia korkeak­ouluik­si ja liian teo­reet­tisia ammatil­lisik­si oppi­laitok­sik­si. Korkean koulu­tuk­sen tehokas ammat­ti­ta­sok­oulu­tus puuttuu.

  12. Beefeater: Ehkä jopa vaade 1–3 vuo­den työkoke­muk­ses­ta ennen mais­terinopin­to­ja, jot­ta tietäisi mitä osaamista todel­la hakee.

    Kun mais­ter­i­ta­son tutk­in­tokaan ei enää takaa työ­paikkaa, kan­di vielä vähem­män, niin täl­laisel­la estet­täisi­in arpa­jaisil­la osalta opiske­li­joista se ylem­pi tutkinto.

  13. Tselovek:
    Johan meil­lä on ammat­tik­oulu, ammat­tiko­rkeak­oulu ja lisäk­si yliopis­tossa kandin ja mais­terin tutkin­not. Luulisi, että tuos­sa on ihmisille ihan riit­tävästi valinnanvaraa… 

    Ongel­ma onkin tuo AMK, joka ei sovi Bolog­nan sopimuk­sen piiri­in oikein kun­nol­la. Asi­aa on han­kaloitet­tu vielä niputa­mal­la AMK:ta yhteen, sen sijaan että ne olisi jae­tu lähim­mälle oman alansa korkeak­oul­ulle itsenäis­inä kandiyksikköinä.

  14. Käsit­tääk­seni kolme­vuoti­nen kandin tutk­in­to (Bach­e­lor of Sci­ence) otet­ti­in käyt­töön jo vuosia sit­ten läh­es kaikissa yliopis­tois­sa. Itsekin jouduin tekemään kan­di­tutkiel­man jos­sain välis­sä Helsin­gin yliopistossa. 

    Suurin osa silti tähtää mais­terin tutkintoon.

  15. Tuo lyhyt­tutk­in­to sovel­tuu ammat­in­vai­h­ta­jille. On kohtu­u­ton­ta , että 60-vuo­ti­aal­ta ale­taan vaa­tia 5–7 vuo­den opin­to­ja uuteen ammat­tin tai vai­h­toe­hdok­si tar­jo­taan töitä, joil­la ei ole yhteyt­tä aikaisem­paan työu­raan eli koke­mus­ta ei halu­ta hyödyntää.

    Jos työuria halu­taan piden­tää niin 60 ja +60-vuo­taillekin on tar­jot­ta­va mah­dol­lisu­us paran­taa työmarkkina-asemaa

  16. Toki noin on mut­ta muillekin koulu­tus­ta­soille tulisi luo­da ja jär­jestää lyhytkursse­ja, sil­lä kouluis­sa­han oikeas­t­aan lähde­tään siitä, että opet­ta­jat työl­listyvät täysi­palkkaises­ti ja näin osaltaan mak­sa­vat vero­ja yhteiseen kas­saan. Mut­ta kun ope­tus tup­paa ole­maan val­lan muu­ta kuin mitä sen tulisi olla — ammat­ti­in työl­listyvän etua ajatellen (-> opiskel­la voi vaik­ka lop­puelämän­sä ajan).

    Jenkeis­sä use­at eläk­keelle jäämäisil­lään ole­vat, nykyiset ammat­ti­laisethan opet­ta­vat koulu­jen tilois­sa iltakur­seil­la nuo­rille osaamis­taan. Näin tekevät kevyt­tä “laskua” läh­estyessään täyt­tä eläköi­tymistään. Mut­ta Suomes­sa taas työkkärit ham­paat irvessä pyrkivät ampumaan alas kaiken mitä tulee työt­tömän omae­htoiseen koulutukseen. 

    Joo‑o, (kuitenkin) edelleen työkkäri harkin­nal­laan myön­tää lupia työt­tömille har­joit­taa opin­to­ja työt­tömyys­tur­val­laan -> Mut­ta mik­si näin on, että työt­tömän on kysyt­tävä lupa työt­tömyys­tur­van ansain­nan aikaiseen opiskelu­un, että sit­ten lupa myön­netään tai kiel­let­tään? Mik­si? Eikö työtön tiedä omaa paras­taan, vai työkkäri­inkö on men­tävä kuule­maan virkail­i­jal­ta, että mitä työt­tömän tulisi mil­loinkin elämäl­lään tehdä. Ja sama stoori soimaan uud­estaan seu­raaval­la työkkärin käynnillänä.

  17. Beefeater: Ymmärtääk­seni esim. Yhdys­val­lois­sa liikku­vu­us tutkimuk­sen ja sovelta­van työn välil­lä on suju­vam­paa ja kon­tak­tit elävämpiä. 

    Yhdys­val­lois­sa tyyp­il­lis­es­ti koulute­tun ihmisen koulu­tus on kan­di­ta­soa (B.Sc., B.A.), Suomes­sa mais­ter­i­ta­soa. Tässä on aika suuri ero. Ehkä asi­at ovat siel­lä samoin kuin ne oli­vat tääl­lä pari vuosikym­men­tä takaperin.

    Mitä taas tulee tohtor­ei­den ja muun aka­teemisen hörhö­porukan surf­failu­un yksi­tyisen puolen ja yliopis­to­jen välil­lä, niin kyl­lä sitä Suomes­sakin on. Alako­htaisia ero­ja toki on, tekni­ikas­sa, taloudessa ja lääketi­eteessä lienevät suurim­mat osu­udet tutk­i­jak­oulutet­tua porukkaa yksi­tyisel­lä sektorilla.

    Kokon­aan toinen kysymys on se, mikä on koulu­tuk­sen lisäar­vo. Tohtor­e­i­ta on kyl­lä johta­jata­son tehtävis­sä teol­lisu­udessakin, mut­ta mon­esti sama poruk­ka voisi olla johta­ji­na jo kandipohjalta.

  18. Poh­jan Akka: Sel­l­aisia tutk­in­to­ja ei nyky­isin valitet­tavasti ole. Ammat­tiko­rkeat ovat käytän­nössä liian mata­lata­soisia korkeak­ouluik­si ja liian teo­reet­tisia ammatil­lisik­si oppi­laitok­sik­si. Korkean koulu­tuk­sen tehokas ammat­ti­ta­sok­oulu­tus puuttuu.

    Niin puut­tuu, mut­ta osin kyse saat­taa olla ainek­sen saatavuudesta.

    Takavu­osikym­meninä tieteel­lisiä tutk­in­to­ja tehti­in paljon vähem­män, jol­loin ammatil­lisem­pi­in tutk­in­toi­hin riit­ti parem­mil­la valmiuk­sil­la ole­vaa opiskelija-ainesta.

    Yliopis­to ei kovin paljon valmista ihmisiä työelämän tarpeisi­in. Esimerkik­si diplo­mi-insinööreistä suurin osa on hom­mis­sa, jois­sa ei ihmeem­min ole opin­noista iloa. Ja toisaal­ta taas työelämässä ihmisille joutuu opet­ta­maan paljon sel­l­aisia taito­ja ja valmiuk­sia, joi­ta ei yliopis­tossa opeteta.

    Ammat­tiko­rkei­ta on kri­ti­soitu siitä, että ter­vey­den­hoita­jille on opetet­tu johtamista. Aja­tus on kuitenkin oikea, vaik­ka kohderyh­mä AMK-tasol­la pääosin väärä.

    Tieteel­lis­es­tä tutkin­nos­ta on pääsään­töis­es­ti hyö­tyä tieteel­lisi­in tehtävi­in meneviltä (tiede, ope­tus, t&k). Käytän­nön­läheisem­mästä olisi hyö­tyä mon­elle muulle. Kaik­ista kyn­nelle kykenevistä ei vält­tämät­tä kan­na­ta tieteil­i­jää kouluttaa.

  19. Jor­ma Nordlin: Jos opiske­li­ja opiskelee 8h/päivä kotona opiske­lut mukaan luet­tuna, onko kurssien todel­liset opintosisällöt
    sel­l­aisia, jot­ta suurin osa opiske­li­joista pysyy vaa­di­tus­sa työmäärässä?

    Ovat. Pääosa kurs­seista on tavanomaisen opiske­li­jan suoritet­tavis­sa opin­topis­tei­den anta­mal­la työmääräl­lä, yleen­sä jopa huo­mat­tavasti vähem­mäl­lä työmääräl­lä. (Tosin olen kyl­lä myös sitä mieltä, että 8h/päivä tent­ti­in valmis­tavaa opiskelua on kohtu­u­ton vaa­timus. Kir­jal­lista työtä tai muu­ta omaa tekemistä tekee sit­ten hel­posti 12 h/päivä.)

    Pul­ma kuitenkin tulee siitä, että mitä heikom­mil­la valmiuk­sil­la opiske­li­ja tutk­in­toaan tekee, sitä enem­män aikaa kurssien suorit­tamiseen menee. Samoin jos opin­to­jen ohjaus, valvon­ta ja jär­jeste­lyt ovat heikko­ja, aikaa alkaa palaa. Väärä opiske­lutekni­ik­ka vie ihmisiltä vuosia.

    Tästä saisi joku kas­va­tusti­eteil­i­jä hyvän tutkimu­sai­heen. Liimataan 24/7 valvon­ta muu­ta­maan opiske­li­jaan ja kat­so­taan, mihin se aika menee ja miksi…

  20. “Min­ul­la on kuusi yliopis­tol­lista arvosanaa: eläin­ti­eteessä (pääaine), maanti­eteessä, kasvi­ti­eteessä, perin­nöl­lisyysti­eteessä, kas­va­tusti­eteessä ja pro­pe­deut­tises­sa kemi­as­sa. Yliopis­to-opin­toni ovat kestäneet yli kuusi vuot­ta ja auskul­toin­ti vuo­den. Pro gradun olen tehnyt kukkakär­päsen (Syr­phi­dae) siiv­en mikrotrikkioista, mut­ta en ole vielä päässyt hyö­dyn­tämään grad­u­ani [perusk­oulun] opettajana.”

    Näin siis Aino Kon­tu­la sati­irisen kir­jansa Rexi on homo ja opet­ta­jat hul­lui esipuheessa.

    Tutk­in­to­jen pituuk­sista keskusteltaes­sa tulisi aina muis­taa, että opiske­li­jat opiskel­e­vat juuri niin pitk­iä tutk­in­to­ja, kuin mitä taval­lisimpi­en pikku- ja vähän isom­pi­enkin virko­jen pätevyys­vaa­timuk­set heiltä edel­lyt­tävät. Kos­kee muun muas­sa tämän maan jokaisen koulun jokaista vak­i­tuises­sa viras­sa ole­vaa opet­ta­jaa, myös liikun­nanopet­ta­jia (liikun­tati­eteen mais­tere­i­ta Jyväskylästä).

    Vaik­ka viral­lis­es­ti­han kukaan ei tietenkään ole yliopis­tossa hake­mas­sa muodol­lista pätevyyt­tä mihinkään, vaan kaik­ki ovat kouli­in­tu­mas­sa osak­si tiedey­hteisön jäsenyyttä.

  21. Viherinssi: Ovat. Pääosa kurs­seista on tavanomaisen opiske­li­jan suoritet­tavis­sa opin­topis­tei­den anta­mal­la työmääräl­lä, yleen­sä jopa huo­mat­tavasti vähem­mäl­lä työmäärällä. 

    Tämä riip­puu todel­la paljon yliopis­tos­ta ja jopa yliopis­ton sisäl­lä laitok­ses­ta. Pahim­mil­laan (lääketi­eteelli­nen ja jotkut teknil­lisen alan tutkin­not) työmäärä opin­topis­tet­tä kohti on tuplat sitä mitä se tyyp­il­lis­es­ti on.

    Ja jär­jeste­ly­jen ja ohjauk­sen heikkous sit­ten on ongel­mana läh­es kaikissa yliopistoissa.

    Mut­ta toisaal­ta, myös tämä opin­to­jen nopeut­tamis­in­to on minus­ta han­kala ymmärtää. Sitä perustel­laan sil­lä, että ihmiset pitäisi saa­da nopeam­min työelämään. Mut­ta kun ne opin­not hidas­tu­vat pitkälti kos­ka ihmiset ovat jo työelämässä. Jos siis opin­to­ja onnis­tu­taan lyhen­tämään, käytän­nössä opiske­li­joiden tekemä työ­panos pie­nee noin yhtä paljon kuin siitä saadaan uut­ta työ­panos­ta. Mikä ihmeen apu tästä olisi val­tion­taloudelle tai kestävyys­va­jeelle? Vai onko ihmisen työ jotenkin maagis­es­ti arvokkaam­paa, jos hän tekee samaa työtä kuin ennenkin, mut­ta omaa tutkintopaperit?

  22. Kand­in­tutk­in­to on ole­mas­sa, mut­ta käytän­nössä siihen ei suh­taudu­ta varsi­naise­na tutk­in­tona. Se ei esimerkik­si anna sosi­aal­i­työn opiske­li­jalle sosi­aal­i­työn­tek­i­jän pätevyyttä.

    Eräässä kir­jas­tossa luokitel­laan toimenku­vat amk-tasoisik­si tai ylem­män korkeak­oulu­tutkin­non vaa­tiviksi. Kandin papereil­la on väliinputoaja.

    Lyhyem­pi tutk­in­to on siis ole­mas­sa, mut­ta on kiin­ni työelämästä kan­nat­taako koulu­tuk­sen­sa päät­tää kandin papereil­la. Käytän­nössä täl­lä het­kel­lä kandin paper­it on opin­to­ja selkeyt­tävä väli­vai­he, mut­ta työ­markki­noil­la niistä ei ole hyötyä.

  23. Viherinssi:

    Yhdys­val­lois­sa tyyp­il­lis­es­ti koulute­tun ihmisen koulu­tus on kan­di­ta­soa (B.Sc., B.A.), Suomes­sa maisteritasoa. 

    Lisäk­si jenkeis­sä yliopis­to-opiskelun aikataulu­tus on paljon täs­mäl­lisem­pää. 4‑vuotinen Bach­e­lor-ohjel­ma on oikeasti 4 vuot­ta, eikä meikäläiseen tyylin epämääräi­nen, jos­sa val­taosan val­it­se­ma nimel­lis­es­ti n. 5 vuo­den mais­terin tutk­in­to kestää tyyp­il­lis­es­ti yli 7 vuotta.

    Jenkeis­sä (ja UK:ssa) nuoret valmis­tu­vat yliopis­tos­ta työelämään 22–23-vuotiaana, kun meil­lä luuhataan yliopis­ton kup­pi­las­sa kolmekymppiseksi.

    Tietääkö joku mis­tä meikäläi­nen sys­tee­mi on kotoisin? Onko jos­sain muual­la Euroopas­sa val­lal­la saman­lainen “kaik­ki mais­tereik­si vaik­ka kestäisi 10 vuotta”-mentaliteetti?

  24. DI koulu­tuk­sen näkökul­mas­ta ehdo­tus on todel­la ongel­malli­nen. Ekat 2 vuot­ta on matemaat­tis-luon­non­ti­eteel­listä yleis­sivistys­tä ja lop­pu pätevöit­tää koodaa­maan jos­sain intialaises­sa ali­hankki­jafir­mas­sa. DI ammat­ti­tai­dos­ta suurin osa tulee maisterivaiheessa.

    Mikäli halu­taan että DI tai tekni­ikan kan­di olisi vähem­män aka­teemisia ja pätevöit­täisi ihmisiä enem­män työelämään niin sil­loin yliopis­ton johto pitää saa­da sitou­tu­maan muu­tok­seen. Nyt tilanne on juuri päin­vas­toin, kun val­tio­val­ta halu­aa että yliopis­tot pär­jää parem­min kan­sain­väli­sis­sä aka­teemi­sis­sa rankingeissä.

    Kauhuske­naario on että joku kek­sii taas uuden tutkin­nonu­ud­is­tuk­sen ennen kuin nykyi­nen saadaan valmi­ik­si. Käytän­nössä tutkin­nonu­ud­is­tus vie paljon resursse­ja pois opetuk­ses­ta ja uud­is­te­tut kurssit ovat mon­en vuo­den ajan huonom­pia kuin van­hat ennen kuin ne saadaan toim­i­maan kun­nol­la. Sik­si tutkin­nonu­ud­is­tusten välil­lä pitäisi olla usei­ta vuosia.

  25. Lyhyt­tutk­in­to on väärä lääke. Ennem­min pitäisi lyhen­tää yliopis­to­jen ja muun maail­man väli­matkaa. Nyt meil­lä on tusi­napro­fes­sore­ja, joiden merk­i­tys alalleen on iso kysymys­merk­ki — näin varsinkin kulttuurialalla. 

    Ylipäätään kaiken korkeak­oulu­opiskelun niput­ta­mi­nen samaan ei palvele tutk­in­tou­ud­is­tusten tarvet­ta, kun suurim­mal­la osal­la tiedekun­nista on oman­laisen­sa problematiikka.

    Human­is­tis­ten alo­jen iso syöksy epämääräisyy­den mössöön ajoit­tuu suurten ikälu­okkien opiskelu­aikoi­hin. Yliopis­to­jen väestöräjähdys­tä lääkit­ti­in niin, että mas­saa alet­ti­in koulut­taa kir­joil­la — ja tämä huonon­tu­misen kehi­tys on jatkunut saman­laise­na tähän päivään asti. 

    Niin­pä meil­lä on taide­his­to­ri­an mais­tere­i­ta, jot­ka tun­te­vat taide­teok­sia, tekni­ikoi­ta ja kult­tuuria teo­ri­as­sa. Meil­lä on kir­jal­lisu­u­den mais­tere­i­ta, jot­ka teo­ri­as­sa osaa­vat ker­toa mitä poet­i­ikan ja arkisen suomen kie­len välil­lä tapah­tuu jne. 

    Yksi lääke ongel­maan voisi olla kan­di­daatin tutkin­non merk­i­tyk­sen korost­a­mi­nen. Nykyään pitää ensin valmis­tau­tua kandik­si ja sit­ten vas­ta mais­terik­si, mut­ta käytän­nössä se on vain byrokratista kiu­san­tekoa ja lap­pusten täyttöä. 

    Jos sen sijaan kan­di­tutk­in­to tosi­aan olisi lau­datur­opin­to­ja edeltävä päätepiste, sitä voitaisi­in läh­estyä prag­maat­tisem­min — vaikka­pa niin että kan­di­työn tekem­i­nen suun­nat­taisi­in suorem­min “ken­tälle”, kuten esim. lääkik­sessä jo tehdäänkin. Se toisi pro­fes­sor­eillekin kam­puk­sen ulkop­uolista maail­maa työpöy­dälle ja ehkäpä hei­dän kap­a­siteet­ti­aan saataisi­in johonkin hyödyl­liseenkin käyttöön.

    1. Anta­vathan korkeak­oulut nytkin mak­sullista ope­tus­ta, joka kestää vain muu­ta­man viikon. Se, että saa korkeak­oulu­ta­soista ope­tus­ta jos­sain raja­tus­sa asi­as­sa, ei edel­lytä, että opiskelee koko tieteenalaa kattavasti.

  26. Tavalli­nen Teknikko: Mut­ta mik­si näin on, että työt­tömän on kysyt­tävä lupa työt­tömyys­tur­van ansain­nan aikaiseen opiskelu­un, että sit­ten lupa myön­netään tai kiel­let­tään? Miksi?

    Sik­si, että työt­tömyys­tur­va on mon­es­sa tapauk­ses­sa parem­pi kuin opin­to­tu­ki. Jos työtön saisi vapaasti opiskel­la, opiske­li­jan kan­nat­taisi han­kki­u­tua työt­tömäk­si ennen opin­to­jen alkua.

    Jos tuet oli­si­vat yhtä suuria, asial­la ei olisi mitään väliä.

    1. Itseasi­as­sa opin­to­tu­ki on työt­tömyysko­r­vausx­ta suurem­pi, jos han­kkii lisäan­sioi­ta, kuten moni opiske­li­jha tekee. Ne eivät leikkaa opin­to­tukea, mut­ta leikkaa­vat työttömyyskorvausta.

  27. Antero: Mut­ta toisaal­ta, myös tämä opin­to­jen nopeut­tamis­in­to on minus­ta han­kala ymmärtää. Sitä perustel­laan sil­lä, että ihmiset pitäisi saa­da nopeam­min työelämään. Mut­ta kun ne opin­not hidas­tu­vat pitkälti kos­ka ihmiset ovat jo työelämässä. 

    Väite kuu­lostaa mukaval­ta, mut­ta kehtaan olla eri mieltä. Opin­not hidas­tu­vat pitkälti sik­si, että ihmiset eivät opiskele tehokkaasti. Osal­la porukas­ta aikaa tuhraan­tuu ns. elämän opiskelu­un, mut­ta vielä use­am­mal­la sen takia, että opiskelu itsessään ei ole tehokas­ta. Joko opin­toi­hin todel­lisu­udessa käytet­ty tun­timäärä jää vähäisek­si tai sit­ten se tun­timäärä menee vääri­in asioi­hin. Tai sit­ten ihmi­nen on omaan kyky- ja moti­vaa­tio­profi­ili­in­sa näh­den vääräl­lä alalla.

    Opiske­li­joiden työn­tekoa en olisi ensim­mäisenä rajoit­ta­mas­sa. Työn­teko voi johtua siitä, että työt suju­vat opin­to­ja parem­min. Ham­puri­laisen kään­tämi­nen voi olla parem­pi vai­h­toe­hto kuin työt­tömäk­si valmis­tu­mi­nen. Ja mitä sit­ten, jos iki­teekkari X tekee tuot­tavaa työtä fir­mas­sa Y? Ongel­ma on vain siinä, jos valmis­tu­mi­nen tek­isi X:stä tuot­tavam­man työn­tek­i­jän, eikä se ole kovin yleinen ongelma.

    Ensisi­jais­es­ti tavoit­teena pitää olla työn­teon määrän lisäämi­nen. Toden­näköis­es­ti valmis­tuneen työ­panos on vähän parem­pi kuin valmis­tu­mat­toman, mut­ta se menee pyöristysvirheenä ver­rat­tuna siihen, ettei sitä työ­panos­ta ole lainkaan. Ei mei­dän pidä olla huolestunei­ta opiske­li­joiden työn­teosta, vaan siitä, jos joku ei tee töitä eikä etene opinnoissaan.

    Jos hom­man saisi tehdä puh­taal­ta pöy­dältä, niin sekä kep­piä että porkkanaa voisi käyt­tää. Tiukem­pi opin­to-ohjaus ja ongelmi­in varhainen puut­tumi­nen olisi myös listal­la. Mut­ta kun ketään ei oikeasti kiin­nos­ta kokon­aisu­us, niin sit­ten tehdään häröilyratkaisuja.

    Ihan esimerkkinä: Pakol­liset läs­näolot, tiuk­ka opiskelu­järjestys ja koulumaisem­mak­si toimin­nan muut­ta­mi­nen saat­ta­vat nopeut­taa medi­aan­iopiske­li­jan valmis­tu­mista. Ne kuitenkin samal­la han­kaloit­ta­vat nopean opiske­li­jan toim­intamah­dol­lisuuk­sia. Kenen ehdoil­la pitäisi mennä?

    Antero: Tämä riip­puu todel­la paljon yliopis­tos­ta ja jopa yliopis­ton sisäl­lä laitok­ses­ta. Pahim­mil­laan (lääketi­eteelli­nen ja jotkut teknil­lisen alan tutkin­not) työmäärä opin­topis­tet­tä kohti on tuplat sitä mitä se tyyp­il­lis­es­ti on.

    Tekni­ikan alan tun­nen itse parem­min, ja siel­lä yksilöko­htaisen työmäärän arvaami­nen on ihan arpa­peliä. Matemaat­tisil­la kurs­seil­la (vähän fak­taa, paljon ymmärtämistä) työmääräero voi olla vaikka­pa 1:5 siten, että arvosanat menevät juuri päin­vas­tais­es­ti. Pidem­mälle edis­tyneil­lä kurs­seil­la taas kurssi­lais­ten taus­ta voi olla hyvin vai­htel­e­va. Taus­tas­ta riip­puen sit­ten kurssin suorit­tamiseen menevä työmäärä voi vai­hdel­la hyvin laa­jois­sa rajoissa.

    Ja sama jatkuu opin­näyt­teis­sä. Yhdelle gradu tai diplomi­työ on vuosien pro­jek­ti, jos­sa jää jumi­in. Toinen voi tehdä hom­man muu­ta­mas­sa kuukaudessa oikein hyvin tuloksin. Jo pelkästään selkeän kir­joit­tamisen ruti­i­ni vai­htelee erit­täin laa­jois­sa rajoissa.

    Asi­at vielä usein kor­reloi­vat keskenään. Jos yhdelle opiske­li­jalle jokin kurssi on keskimääräistä aikaavievämpi, hänelle hel­posti muutkin kurssit ovat työläämpiä.

    Tästä syys­tä luen­noit­si­jan on hyvin han­kalaa arvioi­da työmäärää. Samas­ta syys­tä anek­do­taa­li­nen evi­denssi toimii harv­inaisen huonos­ti. Opiske­li­jan itse rehellis­es­ti pitämä opiskelupäiväkir­ja on ihan hyvä työkalu, mut­ta se toki vaatii opiske­li­jal­ta moti­vaa­tio­ta kehit­tää omaa toimintaansa.

  28. Liian van­ha:
    Tuo lyhyt­tutk­in­to sovel­tuu ammat­in­vai­h­ta­jille. On kohtu­u­ton­ta , että 60-vuo­ti­aal­ta ale­taan vaa­tia 5–7 vuo­den opin­to­ja uuteen ammat­tin tai vai­h­toe­hdok­si tar­jo­taan töitä… 

    Siis MBA? Noita­han on jo markki­noila runsaasti.

    USA:ssa tavalli­nen kaup­pati­eteil­i­jä tms. harvem­min lukee itseään mais­terik­si. Yksi tut­tu sanoi ytimekkäästi, että mais­terik­si luke­vat vain yliopis­touralle halu­a­vat ja sel­l­aiset, jot­ka ovat men­estyneet niin huonos­ti, etteivät pääse töi­hin. MBA suorite­taan vas­ta uran siinä vai­heessa, kun työ­nan­ta­jal­ta tulee vih­je. että se edis­täisi jatkoa.

  29. “-Korkeak­ouluis­sa oppii aina tärkeitä asioista varsinkin opiskelun alkuvuosina-”

    Minus­ta siel­lä oppii lop­pua kohden eniten, alus­sa opin­not voivat koos­t­ua kir­ja­ten­teistä ja peru­sopin­to­jen mas­saluen­noista. Osa taas saa jo lukios­sa hyvän yleis­sivistyk­sen, joka voi vas­ta­ta 2. vuo­den peru­syliop­pi­laan tieto­ja. Taito­ja opi­taan eniten kan­di- ja gradusem­i­naareis­sa, pien­ryh­mis­sä sekä työelämässä.

    Eikö lyhyek­si tutkin­nok­si sopisi kan­di kuten ulkomaillakin?

  30. Osmo Soin­in­vaara:
    Itseasi­as­sa opin­to­tu­ki on työt­tömyysko­r­vausx­ta suurem­pi, jos han­kkii lisäan­sioi­ta, kuten moni opiske­li­jha tekee. Ne eivät leikkaa opin­to­tukea, mut­ta leikkaa­vat työttömyyskorvausta.

    Tuol­laisil­la 2000 euron päivära­han­määräy­tymis­tu­loil­la ansiosi­don­naisen ja opin­tora­han ero taitaa olla noin 800 e/kk. Asum­is­tu­ki vaikut­taa toki, mut­ta silti aika paljon saa opiske­li­ja työ­tun­te­ja tehdä kuroak­seen tuon umpeen, kun sit­ten ne tulot alka­vat jo leika­ta opintorahaa.

    Ja jos opiske­li­ja halu­aa keskit­tyä opin­toi­hin­sa tai ei löy­dä duu­nia, perus­päivära­ha hakkaa opin­totuen ihan mukavasti.

    Aika selvä puliveivaus­mah­dol­lisu­us on siis ole­mas­sa, jos työt­tömien opiskelua ei mitenkään kon­trol­loi­da. Opiske­li­jat ovat erit­täin hyviä ja fik­su­ja optimoimaan.

  31. Osmo Soin­in­vaara:
    Itseasi­as­sa opin­to­tu­ki on työt­tömyysko­r­vausx­ta suurem­pi, jos han­kkii lisäan­sioi­ta, kuten moni opiske­li­jha tekee. Ne eivät leikkaa opin­to­tukea, mut­ta leikkaa­vat työttömyyskorvausta.

    Lisä­tien­estien han­kkimi­nen muul­loin kuin kesäl­lä on opiskelunopeud­es­ta pois. Väitän puh­taasti hatus­ta vetäen, että ylivoimais­es­ti suurin osa akti­ivi­sista yliopis­to-opiske­li­joista ei työsken­tele oman alan hom­mis­sa. Töi­hin siir­tyneitä ikiopiske­li­joi­ta, jot­ka eivät oikeasti opiskele, ei pidä laskea tähän porukkaan.

  32. “Kol­mas arvo on sig­naaliar­vo. Se on läh­es nol­la­sum­maista, eli tutkin­non sig­naaliar­vo heikke­nee mitä use­ampi tutkin­non hankkii.”

    Tässäpä tuleekin paljon asi­aa. Nykyään­hän puhutaan syr­jäy­tyneistä miehistä siten, että moni heistä ei ole opiskel­lut. Ehkä miehet ovat olleet paljon järkevämpiä. Kun kaikil­la on vähin­tään mais­terin paper­it, mais­terin papereista saata­va hyö­ty piene­nee koko ajan. Jos käyt­tää vapaa-ajan mais­terin pape­rien han­kkimiseen, niistä ei juurikaan saa hyö­tyä, mut­ta menet­tä vapaa-ajan, joka näkyy sosi­aalisen elämön heiken­tymisenä. Ehkä lukem­i­nen syr­jäyt­tää miehiä.

    Osmo väit­ti aiem­min, että Ital­ian miehet eivät koulut­taudu, kos­ka koulu­tuk­seen ei ole sat­sat­tu rahaa. Itse väitän, että Ital­ian miehet ymmärtävät, että koulu­tus ei nos­ta 2000-luvul­la sta­tus­ta, mut­ta vie ajan. Ehkä Ital­ian miehet ovat todel­la rationaalisia.

  33. Otta­mat­ta kan­taa lyhyt­tutk­in­to­jen tarpeel­lisu­u­teen nykyaikana, totean, että lyhyt­tutkin­not eivät ole mikään uusi asia. Tam­pereen yliopis­tossa oli aina 1990-luvun alkupuolelle asti lyhyt­tutk­in­to­ja (mm. kun­nal­lis­tutk­in­to, hallintovirkami­es­tutk­in­to, verovirkami­es­tutk­in­to, kir­jas­to­tutk­in­to ja sosi­aal­i­huolta­jan tutk­in­to). Näitä oli mah­dol­lista päästä opiskele­maan ilman yliop­pi­las­tutk­in­toa jopa kansak­oulu- ja kansankorkeakoulupohjalta.

    Tun­nen kak­si henkilöä, jot­ka ovat näi­den tutk­in­to­jen kaut­ta kansak­oulupo­h­jal­ta nousseet merkit­tävi­in aka­teemisi­in virkoi­hin. Toinen yliopis­ton rehtorik­si ja toinen professoriksi.

    Itse tein lyhyt­tutkin­non poh­jal­ta 38-vuo­tisen virkamiesuran. Eläk­keestäni ale­taan koh­ta per­iä solidaarisuusveroa.

  34. Työ tek­i­jään­sä neu­voo. Tämä viisaus sopii lääkärille, insinöörille, opet­ta­jalle, papille, lakimiehelle ja opet­ta­jalle sekä myös kaikille amik­sen ja amk:n käyneille. Tilas­toti­eteestä en ole var­ma. Koulu on teo­ri­aa, elämä opet­taa. Tutk­in­to on vain paperi, elämä on muualla.

  35. Mielestäni kan­di­tutkin­non työ­markki­na-arvoa tulisi roimasti nos­taa, sil­lä se olisi kansan­taloudel­lis­es­ti ja inhimil­lis­es­ti kan­nat­tavaa. Mais­terik­si tulisi voi­da vai­h­toe­htois­es­ti pätevöi­tyä tehokkaal­la työhar­joit­telul­la — gradun turhaut­ta­van puur­tamisen sijaan. Opin­toi­hin­sa liit­tyväl­lä alal­la suoritet­ta­van 6–12 kuukau­den työhar­joit­telun tulisi oikeut­taa mais­terin arvoon. 

    Pro gradun tehneet mais­ter­it saisi­vat kelpoisu­u­den tieteel­lisi­in jatko-opin­toi­hin, ja työhar­joitelleet mais­ter­it oli­si­vat kurant­tia väkeä työmarkkinoille. 

    On hölmöä venyt­tää gradu­vaa­timuk­sel­la ihmis­ten opin­to­ja 1–3 v, sil­lä jokainen ylivu­osi kus­tan­taa 40–80 tuhat­ta euroa työu­ran lyhen­tymisenä. Osa gradu­un jumi­u­tuneista opiske­li­joista sairas­tuu henkises­ti tai syr­jäy­tyy pitkäaikaistyöt­tömyy­teen. Tun­nen usei­ta täl­läisiä aka­teemisia “luusere­i­ta”. Se on surullista, sil­lä osa näistäkin ihmi­sistä kykenisi toim­i­maan alansa tehtävissä.

  36. Toivoisin että kaik­ki lopet­taisi­vat ter­min “korkeak­oulu” käytön välit­tömästi. AMK-uud­is­tuk­sen jäl­keen puo­let ihmi­sistä ymmärtävät tuon tarkoit­ta­van edelleenkin oikeaa korkeak­oulua, eli nykyään yliopis­toa. Ja toinen puoli ymmärtää sen tarkoit­ta­van opis­toa, eli nyky­istä ammattikorkeakoulua.

    Yliopis­tois­sa kan­di­daatin tason käyt­tööno­ton nor­mal­isoin­nis­sa riit­tää työtä vielä muu­ta­mak­si vuodek­si, joten yliopis­toi­hin ei kan­na­ta juuri nyt luo­da mitään uut­ta tutk­in­toa. Sen sijaan on aihet­ta kyseenalais­taa monis­sa kan­dio­hjelmis­sa ole­via “yleis­sivistäviä” opin­to­ja, jot­ka yleen­sä eivät ole yleisiä eivätkä sivistäviä.

    AMK-puolen neljän vuo­den tutk­in­toa on pitkään pidet­ty ongel­mana ja kai­vat­tu takaisin van­haa kah­den vuo­den tutk­in­toa (teknikko, merkant­ti jne.). Van­han sys­teemin puit­teis­sa ammat­tik­oulus­ta tuli asen­ta­jia, jot­ka tekivät mitä käs­ketään tap­pa­mat­ta itseään konei­den ääressä. Opis­toista tuli sit­ten insinööre­jä suun­nit­tele­maan mitä tehdään ja teknikko­ja työn­jo­hta­jik­si asen­ta­jille. Yliopis­tos­ta tule­vat diplo­mi-insinöörit pidet­ti­in sit­ten riit­tävän kaukana mis­tään konkreet­tis­es­ta, että eivät pääse sotke­maan kuvio­ta. Ja toki ihmi­sis­sä oli yksilöko­htaista vai­htelua kyvyis­sä ja osaamisessa.

    Kah­den vuo­den tutkin­nos­sa on myös se etu, että siihen on helpom­pi sitoutua työu­ran alun jäl­keen kuin neljän vuo­den tutk­in­toon. Mei­dän nykyisessä jär­jestelmässä on tajut­toman pitkä teo­ri­a­put­ki (12 — 20 vuot­ta) ennen kuin ihmi­nen pääsee oikeasti tekemään sitä mitä on opetet­tu ja tämä aiheut­taa eri­laisia ongelmia, etenkin kykyyn omak­sua opetet­tua. Itse olen yliopis­to-opet­ta­jana huo­man­nut merkit­tävän eron niiden oppi­laiden välilä, joil­la on pelkkiä opin­to­ja ja kesähar­joit­telua ver­rat­tuna niihin, jot­ka ovat oikeasti olleet työelämässä vas­tu­ullises­sa asemassa. 

    Täl­lä het­kel­lä yliopis­to-ope­tus­ta ei kan­na­ta sotkea enem­pää, yliopis­tot yrit­tävät vielä sopeu­tua Bolog­nan pros­es­si­in, kandi­u­ud­is­tuk­seen ja uuteen rahoi­tus­malli­in. AMK-puolel­la kah­den vuo­den tutk­in­to voisi olla ihan hyvä. Sit­ten noin kymme­nen vuo­den kulut­tua meil­lä alkaa olla tarpeek­si koke­mus­ta nyt käyn­nis­sä ole­vista opiske­li­jalähtöi­sistä ja verkko-ope­tus­pro­jek­teista, jot­ta voidaan pohtia yliopis­to-ope­tus uusik­si. Esimerkik­si sijoit­taa “itsenäi­nen ja kri­it­ti­nen ajat­telu” ope­tu­so­hjel­maan vaa­timuk­sien lisäk­si myös opetuk­seen mukaan.

    Timo Kiravuo

  37. Kalle: Siis MBA? Noita­han on jo markki­noila runsaasti.

    USA:ssa tavalli­nen kaup­pati­eteil­i­jä tms. harvem­min lukee itseään mais­terik­si. Yksi tut­tu sanoi ytimekkäästi, että mais­terik­si luke­vat vain yliopis­touralle halu­a­vat ja sel­l­aiset, jot­ka ovat men­estyneet niin huonos­ti, etteivät pääse töi­hin. MBA suorite­taan vas­ta uran siinä vai­heessa, kun työ­nan­ta­jal­ta tulee vih­je. että se edis­täisi jatkoa.

    En nyt tarkoit­tanut pelkkää MBA vaan yleisem­min tutkin­non päivit­tämistä ajan tasalle tai tutkin­non päivit­tämistä lähel­lä entistä ole­vaan osaamiseen.

    Kun on ollut 30–40 vuot­ta työelämässä niin on ker­tynyt tutkintoja,opintoja ja koke­mus­ta ja niistä voidaan antaa hyvi­tys­tä siltä osin kun ne vas­taa­vat opin­to­su­un­nitel­man sisältöä

    Esim ammat­tik­oulu­tuk­seen sisäl­tyy ns näyt­tö­tutk­in­to­vai­h­toe­hto ‚jos­sa työssä olleelle ammattinvaihtajalle/pätevöityjälle laa­di­taan henkilöko­htainen opin­to-ohjel­ma ja hän opiskelee sen mukaan- Osaami­nen ja sen taso tark­iste­taan näyttötutkinnoilla

    Tämän tyyp­pistäk­oulu­tus­ta on ollutkin yliopsitoissa,mutta valitet­tavasti e ikovin systemaattisena

  38. Eläke­vaari:

    lyhyt­tutkin­not eivät ole mikään uusi asia. Tam­pereen yliopis­tossa oli aina 1990-luvun alkupuolelle asti lyhyt­tutk­in­to­ja (mm. kun­nal­lis­tutk­in­to, hallintovirkami­es­tutk­in­to, verovirkami­es­tutk­in­to, kir­jas­to­tutk­in­to ja sosi­aal­i­huolta­jan tutk­in­to). Näitä oli mah­dol­lista päästä opiskele­maan ilman yliop­pi­las­tutk­in­toa jopa kansak­oulu- ja kansankorkeakoulupohjalta.

    Tam­pereen yliopis­ton ope­tus­jaos­to­jen tutk­in­to­jen pääasialli­nen tarkoi­tus ei ollut kuitenkaan toimia “lyhyt­tutk­in­tona” vaan tar­jo­ta ei-yliop­pi­laille väylä korkeam­paan opetuk­seen. Ope­tus­jaos­to­ja vas­taa­va väylä toi­mi myös tekni­ikan puolel­la: 2‑vuotiseen teknil­liseen koulu­un pääsi kansak­oulupo­h­jal­ta opiskele­maan teknikok­si. Teknikko pystyi jatka­maan insinöörik­si ja insinööri DI:ksi.
    Ei-yliop­pi­laiden väylä ede­tä koulu­tuk­ses­sa oli itse asi­as­sa paljon toimi­vampi (ja käyte­t­ympi) kuin nykyään.

    Yliopis­to­jen aka­teemises­sa koulu­tuk­ses­sa oli jois­sakin oppi­aineis­sa väl­i­tutk­in­to­ja joi­ta voitaisi­in parem­min pitää lyhyt­tutk­in­toina, kos­ka niil­lä opin­toaloil­la merkit­tävä osa opiske­li­joista jät­ti opiske­lut väl­i­tutkin­non jäl­keen ja siir­tyi työelämään. Parhait­en tämä toi­mi kaup­pati­eteis­sä; väl­i­tutk­in­to ekono­mi oli arvostet­tu, sil­lä sai töitä ja iso osa opiske­li­joista ei jatkanut mais­terik­si asti.
    Myös HuK ja LuK väl­i­tutkin­noil­la sai hel­posti töitä (opet­ta­jana), mut­ta ei vak­i­tu­ista virkaa.

  39. Kaup­pati­etei­den puolel­la lyhyt­tutk­in­to ei toisi mitään lisäar­voa sen suorit­taneille. Jo nyt käytössä ole­va (3‑vuotinen) kan­di-jär­jestelmä on työ­nan­ta­jille tun­tem­aton tai se tulk­i­taan vain kesken­jääneik­si opin­noik­si. Jos siitä vielä niis­tet­täisi­in vuosi pois, niin poten­ti­aaliset työ­paikat oli­si­vat samo­ja, joi­hin haetaan merkonomeja.

  40. pekka:
    Eläkevaari:

    Tam­pereen yliopis­ton ope­tus­jaos­to­jen tutk­in­to­jen pääasialli­nen tarkoi­tus ei ollut kuitenkaan toimia “lyhyt­tutk­in­tona” vaan tar­jo­ta ei-yliop­pi­laille väylä korkeam­paan opetuk­seen. Ope­tus­jaos­to­ja vas­taa­va väylä toi­mi myös tekni­ikan puolel­la: 2‑vuotiseen teknil­liseen koulu­un pääsi kansak­oulupo­h­jal­ta opiskele­maan teknikok­si. Teknikko pystyi jatka­maan insinöörik­si ja insinööri DI:ksi.
    Ei-yliop­pi­laiden väylä ede­tä koulu­tuk­ses­sa oli itse asi­as­sa paljon toimi­vampi (ja käyte­t­ympi) kuin nykyään.

    Yliopis­to­jen aka­teemises­sa koulu­tuk­ses­sa oli jois­sakin oppi­aineis­sa väl­i­tutk­in­to­ja joi­ta voitaisi­in parem­min pitää lyhyt­tutk­in­toina, kos­ka niil­lä opin­toaloil­la merkit­tävä osa opiske­li­joista jät­ti opiske­lut väl­i­tutkin­non jäl­keen ja siir­tyi työelämään. Parhait­en tämä toi­mi kaup­pati­eteis­sä; väl­i­tutk­in­to ekono­mi oli arvostet­tu, sil­lä sai töitä ja iso osa opiske­li­joista ei jatkanut mais­terik­si asti.
    Myös HuK ja LuK väl­i­tutkin­noil­la sai hel­posti töitä (opet­ta­jana), mut­ta ei vak­i­tu­ista virkaa.

    Tuon Tam­pereen yliopis­ton ope­tus­jaos­ton kaut­ta pää­tyi esimerkik­si muuan vaikea murkku korkeim­man oikeu­den esittelijäksi…

    “Perusk­oulus­ta yliopis­toon” ‑lin­jo­ja tarvi­taan eri­tyis­es­ti niille (useim­min pojille), jot­ka ovat syr­jäy­tymisuhas­sa esimerkik­si vaikean, pitkän mur­rosiän vuoksi.
    Oma (älykäs) lapseni oli sel­l­ainen aina yliop­pi­laak­si­t­u­loon­sa asti, ja hänen (älykäs)lapsensa on nyt saman­lainen 15-vuo­ti­aana. Yläk­oulu on men­nyt poskelleen, eikä ole asi­aa lukioon, eikä ole tietoa, mil­loin aiv­ot ovat kas­va­neet niin valmi­ik­si, että “takaisin tulee” hyvä lap­si hyvänä aikuise­na. Hänel­lä ei sit­ten olekaan enää saman­laisia mah­dol­lisuuk­sia kuin olisi ollut, jos olisi pystynyt hal­lit­se­maan itsen­sä murkun hormonimyrskyssä.
    Se, että joidenkin aiv­ot eivät kas­va riit­tävän nopeasti, ei ole hei­dän eikä hei­dän van­hempi­en­sakaan syy.
    Yhteiskun­nan koulu­tuslin­jo­jen pitäisi olla sel­l­aisia, että vaikea murkku aikuis­tut­tuaan voi nopeasti ottaa muut kiin­ni sil­loin, kun lahjo­ja on. Tun­nen usei­ta vaikei­ta murkku­ja, jot­ka ovat men­estyneet selvästi keskiver­toa parem­min työu­ral­laan, mut­ta kuka on aloit­tanut mis­täkin met­surin tai kokin tai muus­ta koulu­tuk­ses­ta, jos­ta on hil­jalleen päässyt eteenpäin.

  41. pekka:
    Viherinssi:

    Lisäk­si jenkeis­sä yliopis­to-opiskelun aikataulu­tus on paljon täs­mäl­lisem­pää. 4‑vuotinen Bach­e­lor-ohjel­ma on oikeasti 4 vuot­ta, eikä meikäläiseen tyylin epämääräi­nen, jos­sa val­taosan val­it­se­ma nimel­lis­es­ti n. 5 vuo­den mais­terin tutk­in­to kestää tyyp­il­lis­es­ti yli 7 vuotta.

    Jenkeis­sä (ja UK:ssa) nuoret valmis­tu­vat yliopis­tos­ta työelämään 22–23-vuotiaana, kun meil­lä luuhataan yliopis­ton kup­pi­las­sa kolmekymppiseksi. 

    Ainakin min­un tun­temal­lani teknil­lisel­lä alal­la taustal­la on osit­tain myös se, miten työ­nan­ta­jat suh­tau­tu­vat vas­tavalmis­tuneisi­in työn­hak­i­joi­hin (tai ainakin se, miten opiske­li­jat hei­dän kuvit­tel­e­vat suhtautuvan).

    USAs­sa kan­di­tutk­in­toon 5 opiskelu­vuot­ta kulut­tanut henkilö on luuseri, jon­ka työn­saan­timah­dol­lisu­udet ovat heikot. Suomes­sa taas 5 vuodessa yli 4:n keskiar­vol­la (mak­simi­ar­vosana on 5) valmis­tunut DI on työ­nan­ta­jien mielestä epäil­lyt­tävä tapaus, jos hänel­lä ei ole muu­ta alan työkoke­mus­ta kuin kesätöitä pari­na kesänä.

    Sen sijaan Suomes­sa työ­nan­ta­jat arvosta­vat DI-opin­toi­hin 8 vuot­ta käyt­tänyt­tä työn­hak­i­jaa, vaik­ka hänel­lä olisi vain keskinker­taiset arvosanat, jos hän on opin­to­jen ohes­sa kerän­nyt monipuolista työkoke­mus­ta. USAs­sa ei vas­tavalmis­tuneelta edel­lytetä mitään työkoke­mus­ta, vaan hyvät paper­it hyvästä yliopis­tos­ta ratkai­se­vat palkkaamisen.

    Jos Suomes­sa työ­nan­ta­jat oikeasti halu­a­vat, että opiske­li­jat valmis­tu­vat nopeam­min, niin hei­dän pitäisi myös antaa selvä sig­naali siitä, että suosi­tusten mukaista opiske­lu­tah­tia ja hyviä arvosano­ja arvoste­taan työn­haku­ti­lanteessa opiskelu­a­jan työkoke­mus­ta enemmän.

    Toinen jut­tu on sit­ten se, kan­nat­taako nopeasti valmis­tu­mista oikeasti halu­ta. Opin­to­jen ohes­sa han­kit­tu työkomeus voi olla oikeasti työ­nan­ta­jalle arvokas­ta ja parhaas­sa tapauk­ses­sa opiske­li­ja saa myös yliopis­ton kurs­seista enem­män irti, kun hän on tör­män­nyt opetet­tavi­in asioi­hin jo työelämässä. Tosin läh­eskään aina tilanne ei ole näin ruusuinen, vaan työn­teko voi johtaa myös siihen, että opin­toi­hin ei jak­se­ta panos­taa, vaan ne vede­tään läpi minim­i­työmääräl­lä juuri ja juuri läpipäästen ja kaiken tentin jäl­keen unohtaen.

    Mut­ta jos opin­to­jen aikaises­ta työkoke­muk­ses­ta on oikeasti hyö­tyä, niin pitäisi miet­tiä, miten työelämän ja opin­to­jen yhteenso­vit­tamista voitaisi­in parem­min helpottaa.

  42. Ja taas ihme­tel­lään sitä, mik­si ihmeessä me koskaan kavut­ti­in puista alas. Eli tyh­myy­den ylistys. Kat­so­taan, tuleeko samaa van­haa virt­tä veisattua.

    > yliopis­to koulut­taa kaik­ki lähtöko­htais­es­ti tutk­i­jau­raa silmäl­läpitäen ja ”poimii parhaat päältä”

    Aha. Odote­taan, kunnes vas­takkainen väite esi­in­tyy “keskustelus­sa”.

    > Tutk­i­jau­ral­la oli­joillekaan ei olisi hait­taa soveltavas­ta työko­muk­ses­ta ja ulkop­uolisen maail­man toimin­nan ymmärtämisestä

    Joo. Just niinku neukut lait­to pro­fes­sorit perunapel­lolle. Kyl­lä se tiede siitä edistykin.

    > Liit­tyykö hei­dän [USA] keksin­tö­jen kau­pal­lis­tamisosaamisen­sakin tähän?

    Eiköhän se liity eri­tyis­es­ti siihen, että upporikkaiden vesoil­la on mas­sia kokeil­la asioiden kau­pal­lis­tamista ilman suurem­pia kau­pal­lisia tap­pi­oi­ta. Ja kas, joskus tulee menestyksiäkin.

    > Hel­poin­ta olisi myön­tää yliopis­toon saa­puville oikeus vain kan­di­daatin tutk­in­toon ja ko. tutkin­non suorit­tamisen jäl­keen uusi hakukier­ros mais­te­ria varten. Ehkä jopa vaade 1–3 vuo­den työkoke­muk­ses­ta ennen mais­terinopin­to­ja, jot­ta tietäisi mitä osaamista todel­la hakee.

    Ratkaisuna on _lisä_byrokratia ja se, että tauon jäl­keen vaan har­va palaa suorit­ta­maan opin­to­ja (tosin työt­tömyy­den kasvaessa…).

    > Ammat­tiko­rkeak­ouluis­sa ylem­män tutkin­non suorit­ta­jat ovat hyvin motivoitunei­ta juuri tästä syys­tä (työkoke­mus) ja hei­dän opet­tamisen­sa on antoisaa, sil­lä opiske­li­jat ovat tarkko­ja opetuk­sen laadus­ta. Työl­listymi­nenkin on täl­löin helpompaa.

    Tirsk 🙂 AMK ja opetuk­sen laatu ja motivoituneisu­us ja…

    > Töis­sä kuitenkin suurim­man osan opeista olen saanut.

    Tämä asia mainit­tu! Ja joka on tietysti täyt­tä roskaa, pait­si siinä harv­inaises­sa tapauk­ses­sa, että menee sel­l­aisi­in töi­hin, joi­hin ei ole koulu­tus­ta, ei siis joku ham­puri­lais­ten pais­t­a­mi­nen tai ihmis­ten kanssa luoviminen.

    > Lisäk­si meil­lä on vielä ammat­tiko­rkeak­oulukin, joka kai oppi­sisäl­löltään on about kandin luokkaa ja tähtää pelkästään työelämään.

    Tirsk 🙂 No nyt jo väitetään AMK:koiden ole­van oppi­sisäl­löltään yliopis­to­jen ver­taisia. Kyl­lä se AMK:ien oppi­sisältö on useinkin aika pli­isua. Näin asian itse näh­neenä sanon, että esim. matem­ati­ikas­sa ja fysi­ikas­sa (sil­loin kun se on asial­istal­la) ei päästä läh­es koskaan lukion laa­jan matem­ati­ikan tasolle.

    > yksi­tyiselle sek­to­rille ja julkisen puolen oper­ati­iviseen työhön tarvi­taan korkeata­soista osaamista

    Tirsk 🙂 Kun on näh­nyt tätä yksi­tyisen sek­torin (ihan maail­man­laa­juis­ten yhtiöi­den) itsen­sä hehkut­ta­maa omaa korkeata­soista osaamista, niin hahhah.

    > työssä oppimi­nen on korkeak­oulute­tu­il­lakin avain­jut­tu – nyky­isin vielä tärkeämpi kuin silloin.

    Tämä asia mainit­tu, taas.

    > Korkean koulu­tuk­sen tehokas ammat­ti­ta­sok­oulu­tus puuttuu.

    Ja mitäköhän ammatil­lista ajat­telit mais­tereille ja diplo­mi-insinööreille opet­taa? Mitä ammat­ti­ta­sok­oulu­tus­ta, ihan käytän­nössä, he tarvit­si­si­vat oma­l­la alal­laan? On se kum­ma, kun he pää­sevät vieläkin pros­ent­timäärien mukaan töi­hin parem­min kuin ammat­ti­ta­sois­es­ti koulute­tut. Tämän asian val­os­sa näyt­tää siltä, että ne ammat­ti­ta­sois­es­ti koulute­tut sitä lisäk­oulu­tus­ta tarvit­se­vat. Ote­taan­pa esimerkik­si mei­dän blo­gi-isän­tämme. Mitäköhän ammat­ti­ta­soista koulu­tus­ta hän tarvit­sisi? Tai mitä olisi tarvin­nut valmistues­saan? Anna men­nä vaan! Kerro.

    > Jos työuria halu­taan piden­tää niin 60 ja +60-vuo­taillekin on tar­jot­ta­va mah­dol­lisu­us paran­taa työmarkkina-asemaa

    Oho. Nyt tulee radikaalia tekstiä.

    > Mut­ta kun ope­tus tup­paa ole­maan val­lan muu­ta kuin mitä sen tulisi olla – ammat­ti­in työl­listyvän etua ajatellen (-> opiskel­la voi vaik­ka lop­puelämän­sä ajan).

    Nii-in. On se kum­ma, kun ne ei vaan anna sitä tutk­in­to­todis­tus­ta! Pitäis muka jotain opiskellakin!

    > Mut­ta Suomes­sa taas työkkärit ham­paat irvessä pyrkivät ampumaan alas kaiken mitä tulee työt­tömän omae­htoiseen koulutukseen.

    On se kum­ma. Kun nyt olen asi­aa seu­ran­nut, niin omae­htoiseen opiskelu­un pääsee vaik­ka kuka työtön. Ain­oa rajoi­tus (ja ei aina sekään) on oikeat yliopis­to-opin­not, mut­ta tämä rajoi­tus on nyt vaan kir­jat­tu siihen laki­in, niin ettei ne työkkärit nyt ihan lain­vas­tais­es­ti voi oikein toimia.

    > tohtor­ei­den ja muun aka­teemisen hörhöporukan

    Vas­takkainen väite havait­tu. Eikös ne yliopis­tot vie­neetkään niitä parhai­ta päältä, joten hörhöt näin määritelmäl­lis­es­ti oli­si­vat aka­teemisen porukan ulkop­uolel­la. Mut­ta eihän nämä toisen­sa pois­sulke­vat asi­at ketään kiin­nos­ta, kun­han amis pääsee mölyämään aka­teemi­sista. Ja aka­teemis­ten pitäisi oikeasti olla kiin­nos­tunei­ta täl­lais­es­ta “keskustelus­ta”. Huoh!

    > Yliopis­to ei kovin paljon valmista ihmisiä työelämän tarpeisi­in. Esimerkik­si diplo­mi-insinööreistä suurin osa on hom­mis­sa, jois­sa ei ihmeem­min ole opin­noista iloa.

    Ja siltikin ne ovat parem­min työl­listyneet kuin ammat­tik­oul­u­laiset. Sitkeitä ovat, perkeleet!

    > Ja toisaal­ta taas työelämässä ihmisille joutuu opet­ta­maan paljon sel­l­aisia taito­ja ja valmiuk­sia, joi­ta ei yliopis­tossa opeteta.

    Nyt voitkin ker­toa, että mitäköhän ne taidot ja valmi­udet on, joi­ta joutuu opet­ta­maan nyt esim. niille dip­pains­seille. Voit nyt ker­toa ihan itse.

    > Tieteel­lis­es­tä tutkin­nos­ta on pääsään­töis­es­ti hyö­tyä tieteel­lisi­in tehtävi­in meneviltä (tiede, ope­tus, t&k). Käytän­nön­läheisem­mästä olisi hyö­tyä mon­elle muulle.

    Vakaval­la naa­mal­la väität siis, että ammat­tik­oulun “vään­nän näitä muttereita”-opinnoista olisi hyö­tyä enem­mille aloille kuin yliopis­tok­oulu­tuk­ses­ta. O tem­po­ra o mores!

    > Väärä opiske­lutekni­ik­ka vie ihmisiltä vuosia.

    Sin­ul­la taitaa olla nyt salaisu­us pal­jastet­ta­vana… Ker­ro. Ker­ro ny.

    > Meil­lä on kir­jal­lisu­u­den mais­tere­i­ta, jot­ka teo­ri­as­sa osaa­vat ker­toa mitä poet­i­ikan ja arkisen suomen kie­len välil­lä tapahtuu

    Ei kir­jal­lisu­u­den mais­ter­it mitään kielestä tiedä. Ota­pa esmes Iso suomen kielioppi:

    http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php

    Sit­ten rupeat kat­se­le­maan, mitä kir­jal­lisu­u­den mais­ter­it ovat väit­täneet suomen kielestä esimerkik­si graduissaan…

    > Se toisi pro­fes­sor­eillekin kam­puk­sen ulkop­uolista maail­maa työpöy­dälle ja ehkäpä hei­dän kap­a­siteet­ti­aan saataisi­in johonkin hyödyl­liseenkin käyttöön.

    Ja mikäpä sen parem­pi oppi kuin neukku­la. Perunapel­lolle vaan, moko­mat! Siinä se työ- ja ruokapöytä konkretisoituu!

    > Opin­not hidas­tu­vat pitkälti sik­si, että ihmiset eivät opiskele tehokkaasti.

    No, ker­ro nyt se salaisu­us. Ker­ro pois!

    > Yhdelle gradu tai diplomi­työ on vuosien pro­jek­ti, jos­sa jää jumi­in. Toinen voi tehdä hom­man muu­ta­mas­sa kuukaudessa oikein hyvin tuloksin.

    ??? Julki­nen salaisu­ushan on, että gradut ja diplomi­työt ovat val­ta­van suurelta osin täyt­tä kuraa.

    > Korkeak­ouluis­sa … Osa taas saa jo lukios­sa hyvän yleis­sivistyk­sen, joka voi vas­ta­ta 2. vuo­den peru­syliop­pi­laan tietoja.

    AMK, joo. Muut korkeak­oulut, tasan tarkkaan ei.

    > Taito­ja opi­taan eniten kan­di- ja gradusem­i­naareis­sa, pien­ryh­mis­sä sekä työelämässä.

    Höpöhöpö.

    > Mais­terik­si tulisi voi­da vai­h­toe­htois­es­ti pätevöi­tyä tehokkaal­la työhar­joit­telul­la – gradun turhaut­ta­van puur­tamisen sijaan. Opin­toi­hin­sa liit­tyväl­lä alal­la suoritet­ta­van 6–12 kuukau­den työhar­joit­telun tulisi oikeut­taa mais­terin arvoon.

    Kyl­lä se on oikeasti han­kalaa löytää niitä opin­toi­hin liit­tyviä työhar­joit­telu­paikko­ja kaikil­la aloil­la. Kyl­lä se menisi vähän siihen, että kahvinkeitos­ta saisi gradun ver­ran pojo­ja. Edistystä!

    > Tun­nen usei­ta täl­läisiä aka­teemisia “luusere­i­ta”. Se on surullista, sil­lä osa näistäkin ihmi­sistä kykenisi toim­i­maan alansa tehtävissä.

    Mut­ta kyl­lähän totu­us on, että aka­teemisu­us mädät­tää melkein jokaisen aiv­ot. Ain­oas­taan AA (anonyymit aka­teemiset) ja kirkko voi har­vo­ja pelastaa!

    > Yliopis­tos­ta tule­vat diplo­mi-insinöörit pidet­ti­in sit­ten riit­tävän kaukana mis­tään konkreet­tis­es­ta, että eivät pääse sotke­maan kuviota.

    Rohke­nen epäillä.

    > Itse olen yliopis­to-opet­ta­jana huo­man­nut merkit­tävän eron niiden oppi­laiden välilä, joil­la on pelkkiä opin­to­ja ja kesähar­joit­telua ver­rat­tuna niihin, jot­ka ovat oikeasti olleet työelämässä vas­tu­ullises­sa asemassa.

    Itse olen huo­man­nut (ja juurikin näis­sä aineis­sa, jois­sa itse vaiku­tat), että aka­teemiset men­estyy niis­sä parem­min kuin ei-aka­teemiset. Aka­teemiset pää­sevät ten­teistä läpi ja parem­min arvosanoin, aikataulu ei kuse yms..

    Odotin kovasti vielä oppisopimusk­oulu­tuk­sen main­os­tamista tienä parati­isi­in, mut­ta muuten samaa van­haa virt­tä veisattiin.

  43. kom­men­taat­tori: > Tutk­i­jau­ral­la oli­joillekaan ei olisi hait­taa soveltavas­ta työko­muk­ses­ta ja ulkop­uolisen maail­man toimin­nan ymmärtämisestä
    Joo. Just niinku neukut lait­to pro­fes­sorit perunapel­lolle. Kyl­lä se tiede siitä edistykin.

    Neu­vos­toli­itossa opetet­ti­in kaikille luki­o­laisille myös käytän­nön ammat­ti, Suomes­sa nämä kak­sois­tutkin­not kek­sit­ti­in vas­ta paljon myöhem­min. Vaik­ka kak­sois­tutkin­not voi nähdä ope­tus­resurssien tuh­laamise­na, kuten kaik­ki use­am­man tutkin­non suorit­tamiset joista ainakin korkeak­oulu­ta­sol­la halu­taan eroon, aja­tus ei vält­tämät­tä ole läpeen­sä huono. Yhteen ammat­ti­in koulut­tau­tu­mi­nen ja kapean alan erikoisosaami­nen ovat nyky­maail­mas­sa ris­ki, aina on hyvä olla takataskus­sa vara­su­un­nitel­ma. Jos syys­tä tai tois­es­ta halu­aa tai joutuu vai­h­ta­maan alaa, on kätevää, että on toinen ammat­ti valmi­ina odot­ta­mas­sa. Ammat­tik­ouluk­oulu­tuk­sel­la toden­näköis­es­ti pär­jää kyseisessä työssä vaik­ka tutk­in­to olisi vähän van­hempikin, siinä mis­sä aka­teem­i­nen tutk­in­to on työelämässä uute­nakin läh­es hyödytön.

  44. Voisiko joku ker­toa, mikä syy aiheut­ti sen van­han sys­teemin muut­tamisen? Tarkoi­tan siis esim kaup­pak­oulu, ‑opis­to ja korkeak­oulu ja vas­taa­va teknisel­lä puolel­la. Olen ymmärtänyt, että ainakin jol­lain aloil­la yri­tyk­set valit­ta­vat hom­man men­neen huonommaksi.
    Kun oon itte DI, niin en jonkun letkau­tus­ta niiden pitämistä ulkona sotke­mas­ta hom­mia ihan ymmär­rä. Olen tarvit­taes­sa ollut ihan “hom­mis­sa” toki tiet­ty rajal­lis­es­ti, mut­ta taas uskaltanut tehdä jotain kiireessä, jota ehkä ei joku muu olisi rohjennut.
    Kulutin aikaa aivan liian paljon opiskelu­un, mut­ta tilanteeni takia jouduin tekemään työtä jo opiskelu­aikana ja niin­pä meni pari vuot­ta vai­heessa, jol­loin vain se diplomi­työ puuttui.Työnantaja pot­ki ja jär­jesti kuukau­den pal­ka­llisen ajan. Sen jäl­keen meni vielä työn ohes­sa pari kuukaut­ta ja hom­ma oli valmis. Palkan nousu valmis­tu­misen jäl­keen ei ollut kovin iso, mut­ta sil­loin tärkeä.
    Prof­fat perunapel­lolle lie­nee aika kär­jis­tet­ty jut­tu, mut­ten nyt pidä kovin pahana, vaik­ka ennen nim­i­tys­tä ko henkilöl­lä olisi jotain koke­mus­ta yksi­tyisen puolen duuneista. Tiet­ty joidenkin ainei­den kohdal­la aika vaikea kek­siä mahdollisuuksia.

  45. Maail­man­meno on viimeisen sadan vuo­den aikana kaikil­la elämä­naloil­la kehit­tynyt kiihtyväl­lä nopeudel­la ja tiedon määrä kas­vaa räjähdys­mäis­es­ti. Tähän on myös koulu­tusjär­jestelmän pitänyt sopeu­tua. Opiskelu­un käytet­tävän ajan määrä ihmiselämästä on rajalli­nen. Työurien piden­tämi­nen näyt­tää vält­tämät­tömältä, jot­ta voisimme säi­lyt­tää vähin­tään entisen elin­ta­somme. Tästä seu­raa, että ihmiset täy­tyy koulut­taa entistä kapeam­mille ammat­tialoille. Käyt­tääk­seni prof. Mat­ti Sarme­lan ter­me­jä, ihmi­sistä tulee väk­isinkin putki­aivoisia suorit­ta­jia, joi­ta mer­i­tokraat­tien ja suurmer­i­tokraat­tien on help­po ohjailla.

    Yleis­sivistävän opetuk­sen määrästä ei kuitenkaan saisi kohtu­ut­tomasti tin­kiä, vaik­ka paineet eri­ty­isosaamisen opet­tamiseen kas­va­vat koko ajan. Opetuk­ses­sa tulisi pain­ot­taa kri­it­tistä ajat­te­lu­ta­paa ja tietolähtei­den monipuolista hyö­dyn­tämistä. Suomen koulu­tusjär­jestelmässä on uudelleen arvioin­nin tarpei­ta. Esimerkik­si on täysin kansal­lisen ja kansalais­ten edun vas­taista pakot­taa lapset ja opiske­li­jat käyt­tämään aikaansa pienen naa­puri­maamme Ruotsin kie­len opiskelu­un. Vaik­ka kaik­ki tietävät, että tämä on silkkaa hul­lu­ut­ta, niin yhteiskun­tamme näyt­tää ole­van his­to­ri­ansa van­ki ja tämä aika yleis­es­ti hyväksytään.

    Nyt kun viime vuosi­na on ollut aikaa, niin olen käyt­tänyt sitä lukemiseen. Keskimäärin kir­ja viikos­sa his­to­ri­aa, filosofi­aa, fysi­ikkaa jne. Jokaisen luke­mani kir­jan jäl­keen on vahvis­tunut käsi­tyk­seni, kuin­ka vähän yksilö voi elämän­sä aikana saa­da tietoa, vaik­ka maail­mas­sa on kym­meniä­tuhan­sia hyl­lyk­ilo­me­tre­jä eri alo­jen kirjallisuutta.

    Olen varan­nut ensi kevääk­si matkan Pohjois-Kore­aan. Olen luke­mas­sa kuudet­ta Kore­an his­to­ri­aa ja Koreoiden olo­ja käsit­televää kir­jaa. Vaik­ka Pohjois-Korea onkin täl­lä het­kel­lä ain­ut­laa­tu­inen kom­mu­nisti­nen dik­tatu­uri hirvit­tävine ihmisoikeusloukkauksi­neen, niin ei tarvitse men­nä kovinkaan kauak­si his­to­ri­as­sa kun Euroopas­ta ja entis­es­tä Neu­vos­toli­itos­ta löy­tyy vielä hirvit­tävimpiä asioi­ta. Muus­ta maail­mas­ta puhumattakaan.

    Kaik­ki ihmiset näyt­tävät ole­van jol­lakin taval­la usko­vaisia. Suurim­malle osalle ihmiskun­taa uskon­to on vuosi­tuhan­sia van­hat leg­en­dat, toisille tiede ja talous ydin­voim­i­neen ja kän­nyköi­neen ja joillekin maail­man lop­un ennus­teet ilmastonmuutoksineen

  46. Nais­puolisen kaveri­ni sosionomiopin­not (AMK) ovat viivästyneet vuosil­la syys­tä, että hän ei mil­lään saa tehtyä opin­näyte­työtään valmi­ik­si. Itselltäni kyseiseen opin­näyte­työhön kuluisi aikaa noin kak­si viikkoa, mut­ta en voi tehdä sitä hänen kanssaan par­i­työnä, kos­ka en opiskele sosi­aalialaa AMK:ssa.

    Hän on kuitenkin kyseisenä ajan­jak­sona työsken­nel­lyt useis­sa las­tenkodeis­sa. Työ­nan­ta­jat ovat myöskin kehuneet hänen ahkeru­ut­taan ja ammat­ti­taitoaan. Koh­ta häneltä var­maankin läh­tee opiskelu­paik­ka iäk­si ja oikeus työsken­nel­lä alal­laan? Onko mielekästä sim­put­taa ihmisiä ja yhteiskun­taa yhden rupisen lop­putyön takia? Kalli­ik­si tulee…

  47. “Voidaan kysyä, mitä järkeä on siinä, että pidämme ensin grad­ua kyp­syysko­keena ja sit­ten jär­jestämme eri­laisia tuk­i­toimia niille, joille gradun tekem­i­nen ei luonnistu.”

    Jos asia on nykyään näin, korkeak­oulu­jen pääsyko­keet ovat pahasti epäonnistuneet. 

    Voiko nykyään tutk­in­toi­hin päästä esimerkik­si vähäisen hak­i­jamäärän takia ilman rimaa eli tasoharkintaa?

    Nim­imerk­ki “Pääsykokei­ta pisteyt­tänyt ym.”

  48. Kan­natan. Monis­sa mais­sa on esim. Diplo­ma-tyypin lyhyt­tutk­in­to­ja, jois­sa paperin saa jo vuo­den opin­noista. Ei sil­lä mihinkään mais­terin töi­hin ede­tä, mut­ta kyl­lä se jo jostain alako­htais­es­ta osaamis­es­ta silti ker­too, parem­min kuin yliop­pi­las­tutk­in­to, joka on mon­en opiske­li­jan ain­oa tutk­in­to ennen kandin paperei­den valmis­tu­mista, jos ne koskaan valmistuvat.

  49. Kääpäeläin:
    Nais­puolisen kaveri­ni sosionomiopin­not (AMK) ovat viivästyneet vuosil­la syys­tä, että hän ei mil­lään saa tehtyä opin­näyte­työtään valmi­ik­si. Itselltäni kyseiseen opin­näyte­työhön kuluisi aikaa noin kak­si viikkoa, mut­ta en voi tehdä sitä hänen kanssaan par­i­työnä, kos­ka en opiskele sosi­aalialaa AMK:ssa.

    Hän on kuitenkin kyseisenä ajan­jak­sona työsken­nel­lyt useis­sa las­tenkodeis­sa. Työ­nan­ta­jat ovat myöskin kehuneet hänen ahkeru­ut­taan ja ammat­ti­taitoaan. Koh­ta häneltä var­maankin läh­tee opiskelu­paik­ka iäk­si ja oikeus työsken­nel­lä alal­laan? Onko mielekästä sim­put­taa ihmisiä ja yhteiskun­taa yhden rupisen lop­putyön takia? Kalli­ik­si tulee…

    Vas­taavia tapauk­sia tiedän itsekin. Käytän­nöl­lis­ten alo­jen töitä, joi­hoin jostain syys­tä nykyään kuu­luu kir­jalli­nen opin­näyte­työ. Tutkin­not ovat kir­jal­lista opin­näyte­työtä vaille monel­la valmi­ita, mut­ta niistä on tul­lut ylit­sepääsemät­tömiä esteitä. Opin­näyte­työn jäl­keen henkilö ei vält­tämät­tä koskaan joudu enää tekemään yhtään tutkimus­ta tai kir­jal­lista opin­näytet­tä, vaan kuka käsitöitä, kuka vaik­ka las­ten­hoitoa. Mut­ta jostain syys­tä joku on keksinyt lait­taa käytän­nöl­lis­ten alo­jen ammat­ti­tutk­in­to­jen osak­si kir­jal­liset(!) opinnäytetyöt.

  50. Viherinssi: Jor­ma Nordlin: Jos opiske­li­ja opiskelee 8h/päivä kotona opiske­lut mukaan luet­tuna, onko kurssien todel­liset opintosisällöt
    sel­l­aisia, jot­ta suurin osa opiske­li­joista pysyy vaa­di­tus­sa työmäärässä?

    Ovat. Pääosa kurs­seista on tavanomaisen opiske­li­jan suoritet­tavis­sa opin­topis­tei­den anta­mal­la työmääräl­lä, yleen­sä jopa huo­mat­tavasti vähem­mäl­lä työmääräl­lä. (Tosin olen kyl­lä myös sitä mieltä, että 8h/päivä tent­ti­in valmis­tavaa opiskelua on kohtu­u­ton vaa­timus. Kir­jal­lista työtä tai muu­ta omaa tekemistä tekee sit­ten hel­posti 12 h/päivä.)

    Pul­ma kuitenkin tulee siitä, että mitä heikom­mil­la valmiuk­sil­la opiske­li­ja tutk­in­toaan tekee, sitä enem­män aikaa kurssien suorit­tamiseen menee. Samoin jos opin­to­jen ohjaus, valvon­ta ja jär­jeste­lyt ovat heikko­ja, aikaa alkaa palaa. Väärä opiske­lutekni­ik­ka vie ihmisiltä vuosia.

    Tästä saisi joku kas­va­tusti­eteil­i­jä hyvän tutkimu­sai­heen. Liimataan 24/7 valvon­ta muu­ta­maan opiske­li­jaan ja kat­so­taan, mihin se aika menee ja miksi…

    Tuo­ta on tutkit­tu. Opiske­li­jat opiskel­e­vat Suomes­sa keskimäärin noin 20–30 tun­tia viikos­sa. Ja noin 2/3 vuodes­ta. Lop­ut ajat ovat loma-aikaa (kesätöitä, joul­u­lo­mia, yms.). Suomes­sa yliopis­tot aloit­ta­vat toim­intansa erit­täin myöhään (usein vas­ta syysku­us­sa) ja vas­taavasti saat­ta­vat lopet­taa kevätlukukau­den käytän­nössä jo huhtiku­us­sa, ainakin luen­to­jen osalta. Vaik­ka joku halu­aisi opiskel­la enem­män, ope­tus­ta yliopis­tois­sa on käytän­nössä vain noin 7 kuukaut­ta vuodessa.

  51. Tiedemies: Lyhyt­tutkin­noil­la on lähin­nä jonkin ver­ran sig­naaliar­voa, jos ajatel­laan että joku mod­u­laari­nen osa opin­noista voidaan osoit­taa tulleen tehdyk­si. Toki sosi­aal­ista verkos­toi­tu­mista tapah­tuu myös, mut­ta ei enem­pää ver­rat­tuna siihen että opiskelee jonkin aikaa ja ei saa tutk­in­toa valmi­ik­si. Tiedol­lis­es­ti näil­lä tuskin on merk­i­tys­tä, mut­ta yhdis­tet­tynä ser­ti­fikaat­ti­in sitä voi ainakin väit­tää että on omak­sunut jotain.

    Kyl­lä niil­lä tiedol­lista merk­i­tys­täkin voi olla. Suomes­sa on aika paljon tehtäviä, joi­ta voisi hoitaa vuo­den yliopis­to-opin­to­jen poh­jal­ta. Mut­ta johon taas ammat­tik­oulu­ta­son koulu­tus ei riitä. Oma vaikutel­mani on se, että yliopis­to-opin­noista usein suurin osa on oman työu­ran kannal­ta hyödyt­tömiä. Jos on sopi­va kokon­aisu­us, (ja nimeno­maan aika ain­ut­laa­tu­inen, ei sel­l­ainen, jota tekee mas­sat), voi vuo­denkin mit­taisel­la koulu­tuk­sel­la han­kkia sel­l­aisen osaamisen, jol­la on arvoa työ­markki­noil­la. Jos se vielä tun­nustet­taisi­in jotenkin, sitä parempi.

    Eli jos yliopis­to tar­joaa vaik­ka 5 kurssia joltain tietyltä erikoisalal­ta, ja halu­aa juuri sen alan opin­not tehdä, niin tekemäl­lä ne 5 kurssia oppii aika lail­la sen, mitä yliopis­tol­la on siitä aiheesta tar­jo­ta. Lop­ut opin­not voisi­vat olla kaikkea siitä ympäriltä ja kauem­paa, mut­ta eivät sitä asi­aa, mis­tä osaamista juuri halu­aa hankkia.

    Esimerkkinä voisi maini­ta, että jos halu­aa vaik­ka tietää kaiken viemäreistä, mitä yliopis­tossa opete­taan, aiheeseen suo­raan tai edes epä­suo­raan liit­tyviä kursse­ja ei kovin monia liene edes kaikkien Suomen yliopis­to­jen aihep­i­irin kurssit yhteen lask­ien. Mut­ta vas­taavasti jos halu­aa erikois­tua viemärei­hin, ja halu­aa yliopis­to­tutkin­non, pitää opiskel­la 300 opin­topis­tet­tä, jot­ta saa mais­terin paper­it. Suurin osa opin­noista on täl­löin jotain ihan muu­ta kuin siitä aiheesta, mis­tä olisi halun­nut oppia, ja jol­la olisi suo­raa arvoa viemäri­asiantun­ti­jana. Toki esim. kau­pal­lisil­la taidoil­la, ruotsin kie­len taidoil­la, suh­teel­lisu­us­teo­ri­an osaamisel­la, derivoin­tikyvy­il­lä ja monil­la muil­la taidoil­la on arvoa sinän­sä. Niitähän jokainen diplo­mi-insinöörik­si opiskel­e­va joutuu opiskele­maan. Mut­ta vaikka­pa suh­teel­lisu­us­teo­ri­al­la ei silti ole ihan kovin suur­ta käyt­töar­voa vaikka­pa viemärire­mont­te­ja pohdit­taes­sa, eikä vält­tämät­tä suurim­mal­la osal­la muis­takaan kurs­seista, joista iso osa vaan on lätkäisty kaikille opiske­li­joille yleis­sivistyk­seen kuu­luvina, ei sen takia, että opiske­li­ja vält­tämät­tä niil­lä taidoil­laan oma­l­la ammat­tialal­laan mitään eri­tyis­es­ti tekisi.

  52. > Neu­vos­toli­itossa opetet­ti­in kaikille luki­o­laisille myös käytän­nön ammatti

    Tämä on min­ulle ihan uusi tieto. Ensin­näkin se, että suures­sa kom­mu­nis­tipel­los­sa oli lukioi­ta?!? Sit­ten se, että oikeesti?!? Ei kyl­lä kukaan enti­nen sikäläi­nen ole main­in­nut asi­as­ta, tyyli­in: “Olen muuten myös kam­paa­ja.”. Ei ole näkynyt tyyp­pi­en CV:eissä main­in­to­ja… Mut­ta ker­ro ihmeessä lisää!

    > Yhteen ammat­ti­in koulut­tau­tu­mi­nen ja kapean alan erikoisosaami­nen ovat nyky­maail­mas­sa ris­ki, aina on hyvä olla takataskus­sa varasuunnitelma.

    On se sit­ten kum­mallista, että ne erikoisosaa­jat (aka­teemiset) työl­listyvät parem­min kuin “yleisosaa­jat” (ammat­tik­oul­u­laiset).

    > Jos syys­tä tai tois­es­ta halu­aa tai joutuu vai­h­ta­maan alaa, on kätevää, että on toinen ammat­ti valmi­ina odottamassa.

    Voit var­maan heit­tää lähteil­lä, joista selviää, että kaik­ki täl­laiset tapauk­set iloit­see ja laulaa ja tanssii kaduil­la, kos­ka valmis ammat­ti odot­taa kun Man­ua illallinen.

    > Ammat­tik­ouluk­oulu­tuk­sel­la toden­näköis­es­ti pär­jää kyseisessä työssä vaik­ka tutk­in­to olisi vähän van­hempikin, siinä mis­sä aka­teem­i­nen tutk­in­to on työelämässä uute­nakin läh­es hyödytön.

    Heitäpä lähteitä! Se nyt ainakin on selvää, että uusi aka­teem­i­nen tutk­in­to on työelämässä kul­taa ja uusi tai van­ha ammat­tik­oulu­tutk­in­to lähin­nä kissankul­taa, kun työl­listymistä katsotaan.

  53. > Prof­fat perunapel­lolle lie­nee aika kär­jis­tet­ty jut­tu, mut­ten nyt pidä kovin pahana, vaik­ka ennen nim­i­tys­tä ko henkilöl­lä olisi jotain koke­mus­ta yksi­tyisen puolen duuneista.

    Mik­si? Mik­si alan osaami­nen ei riitä? Jät­täisitkö esimerkik­si val­it­se­mas­ta prof­fak­si alan kirkkaan täh­den, jos kil­pail­i­ja vaan on ollut duu­nis­sa yliopis­ton ulkop­uolel­la? “Joo, ei me sua vali­ta, kun et oo ollut oikeis­sa duuneissa!”

  54. > Työurien piden­tämi­nen näyt­tää vält­tämät­tömältä, jot­ta voisimme säi­lyt­tää vähin­tään entisen elintasomme.

    Mik­si ihmeessä sin­ulle täl­lainen kuva on päässyt syn­tymään? His­to­ri­an todis­tu­saineis­to ker­too muu­ta. Automaa­tio on kor­van­nut ihmistyön hyvin suurelta osin, ja jäl­jelle­jäänyt osa on paljolti teko­työtä, byrokra­ti­aa. Ja iso osa muus­takin työstä häipyy pian, niinkin eri­laiset työt kuin esimerkik­si teuras­ta­ja ja kau­pankas­sa. Mainostusta:

    http://www.anarkismi.net/aivokuume/txt/eroon_tyosta_-_bob_black.htm

    Kaikkien maid­en työläiset … rentoutukaa.

    > ihmiset täy­tyy koulut­taa entistä kapeam­mille ammat­tialoille. Käyt­tääk­seni prof. Mat­ti Sarme­lan ter­me­jä, ihmi­sistä tulee väk­isinkin putki­aivoisia suorittajia

    Nyt olisi hyvä niitä todis­tei­ta löy­tyä. Minäpä taas väitän, että tuo oli tilanne, kun kansal­la ei ollut koulu­tus­ta ja kaik­ki työsken­te­liv­ät maataloudessa.

    > Yleis­sivistävän opetuk­sen määrästä ei kuitenkaan saisi kohtu­ut­tomasti tin­kiä, vaik­ka paineet eri­ty­isosaamisen opet­tamiseen kas­va­vat koko ajan.

    Kum­mallista! Lukio ja korkeak­oulu­tus on muut­tunut paljon siitä, kun itse niitä kävin. Ja muu­tok­set ovat yleis­sivistävän koulu­tuk­sen lisään­tymi­nen. Lukios­sa opete­taan enem­män ter­veysti­etoa, ja sen voi kir­joit­taa kir­joituk­sis­sa. Filosofia ja psykolo­gia on myös nyt pakol­lisia kursse­ja. Korkeak­oulu­tuk­ses­sa on pakolli­nen “atk-ope­tus”: Word, Excel, Pow­er­Point. Myös yrit­täjyyt­tä, markki­noin­tia, johtamista on, ainakin AMK-tasol­la, pakol­lise­na. Minä en kyl­lä näistä pahem­min perus­ta, ja minus­ta suun­ta on väärä, mut­ta olen kai sit­ten putki­aivoinen suorittaja.

    > Opetuk­ses­sa tulisi pain­ot­taa kri­it­tistä ajat­te­lu­ta­paa ja tietolähtei­den monipuolista hyödyntämistä.

    Krooh-pyyh.

    > Esimerkik­si on täysin kansal­lisen ja kansalais­ten edun vas­taista pakot­taa lapset ja opiske­li­jat käyt­tämään aikaansa pienen naa­puri­maamme Ruotsin kie­len opiskelu­un. Vaik­ka kaik­ki tietävät, että tämä on silkkaa hul­lu­ut­ta, niin yhteiskun­tamme näyt­tää ole­van his­to­ri­ansa van­ki ja tämä aika yleis­es­ti hyväksytään.

    Jaha. Taas täl­lainen. Minä en esimerkik­si tiedä, että tämä on silkkaa hul­lu­ut­ta. Minus­ta se on järke­vimpiä ainei­ta, joi­ta perusk­oulus­sa ja lukios­sa opetetaan.

    > Kaik­ki ihmiset näyt­tävät ole­van jol­lakin taval­la uskovaisia.

    Se nyt on vaan sin­un näköharhaasi. Minus­ta taas kaik­ki usko­vaiset ovat olleet lähtöko­htais­es­ti hul­lu­ja. Nyt­tem­min kes­ki-ikäisenä luulen, että ne vaan vetää jotain roo­lia. Ne ei kuitenkaan sekoile kadul­la sirot­tele­mal­la tuhkaa päälleen ja kuiskaile­mal­la Ave Mari­aa, kun tulee “syn­ti­nen” aja­tus, joten minus­ta näyt­tää siltä, että ne varaa hih­hulin roolin johonkin mukavaan roolipeliko­htaan kalen­teris­saan: “sun­nun­taina sivey­den sip­uli­na kirkossa”.

  55. > Nais­puolisen kaveri­ni sosionomiopin­not (AMK) ovat viivästyneet vuosil­la syys­tä, että hän ei mil­lään saa tehtyä opin­näyte­työtään valmiiksi.

    > Onko mielekästä sim­put­taa ihmisiä ja yhteiskun­taa yhden rupisen lop­putyön takia? Kalli­ik­si tulee…

    On se maail­ma muut­tunut… Itsel­lä on näitä saman­laisia tut­tu­ja. Niitä on yritet­ty aut­taa. Joskus apu ei ole kel­van­nut. Joskus on puur­ret­tu yksin. Jotkut tekivät sen gradun­sa valmi­ik­si. Jotkut keskeyt­tivät opin­not. Jotkut vielä hen­gailee oppi­laitok­ses­sa, ainakin näyt­tävät hen­gail­e­van. Ei ehkä suo­raan tyypeille san­ot­tu, mut­ta tietyn ajan jäl­keen kyl­lä tuli aja­tus, että: “Jo on käde­tön­tä!”. Ja kyl­lä se yleinen mielipi­de oli ja on, että jollei vuosien jäl­keenkään saa sitä grad­u­ansa valmi­ik­si, niin sitä saa mitä tilaa.

  56. Pääsykokeista on kai jotain tutkimus­takin. En muista nyt mis­tä mut­ta olen joskus näh­nyt väit­teen (toden­peräisyyt­tä en osaa arvioi­da) että pääsykoe on yleen­sä heikom­pi ennus­ta­ja opin­tomen­estyk­ses­tä kuin ylioppilastodistus. 

    Jos halu­taan saa­da hom­ma reiluk­si niin ettei yksi todis­tus kaa­da kaikkea, olisi parem­pi antaa mah­dol­lisu­us uusia YO-koe.

  57. Kepa:Suomes­sa taas 5 vuodessa yli 4:n keskiar­vol­la (mak­simi­ar­vosana on 5) valmis­tunut DI on työ­nan­ta­jien mielestä epäil­lyt­tävä tapaus, jos hänel­lä ei ole muu­ta alan työkoke­mus­ta kuin kesätöitä pari­na kesänä.

    Tuo ei minus­ta kyl­lä pidä paikkaansa.

    1. 5v on vähem­män kuin keskimääräi­nen nopeus
    2. nelosen keskiar­vo on enem­män kuin keskimääräi­nen keskiarvo
    3. pari kesää alan koke­mus­ta, mikäli on oikean­laista, on tänäpäivänä jo aika hyvin

    Ainakin itsel­leni tun­tu­i­v­at ovet aukenevan työelämään hyvin hel­posti, valmis­tu­in keskimääräistä nopeam­min keskinker­taisil­la arvosanoil­la ja min­ul­la oli kesä alan tehdaskoke­mus­ta ja päälle kak­si kesää oikeis­sa alan töis­sä kont­torin puolella.

    Noil­la spek­seil­lä pitäisi olla help­po erot­tau­tua muista vas­tavalmis­tuneista työn­hak­i­joista. Eri­tyis­es­ti insinöörin papereil­la on liikkel­lä paljon porukkaa, joil­la ei ole ihan oikea­ta työkoke­mus­ta päivän päivää ja numerotkin vähän mitä sat­tuu. Asen­ta­jan hom­mat eivät ole sitä “oikea­ta” työkoke­mus­ta, kyl­lä valmis­tuneel­la insinööril­lä tai diplo­mi-insinööril­lä pitäisi olla kesä­työkoke­mus­ta ihan oikeista insinöörihommista.

    Jos Suomes­sa työ­nan­ta­jat oikeasti halu­a­vat, että opiske­li­jat valmis­tu­vat nopeam­min, niin hei­dän pitäisi myös antaa selvä sig­naali siitä, että suosi­tusten mukaista opiske­lu­tah­tia ja hyviä arvosano­ja arvoste­taan työn­haku­ti­lanteessa opiskelu­a­jan työkoke­mus­ta enemmän.

    Tilas­to­jen mukaan nopea valmis­tus­mi­sai­ka kor­reloi suo­raan sekä työl­listymisen että palkka­pussin pak­su­u­den kanssa. 

    Eli väit­teesi eivät yksinker­tais­es­ti pidä paikkaansa.

    Vielä lopuk­si, kukaan ei var­maan vali­ta siitä että valmis­tu­mi­nen myöhästyy oikei­den töi­den takia. Kyl­lä kuitenkin suurin osa pitkään opiskelleista opiskelee pitkään kun ei jak­sa opiskel­la tai työsken­telee ihan muis­sa hom­mis­sa kuin oman alan hom­mis­sa. Ainakin omi­na opiskelu­aikoina opiske­li­joiden opin­to­jen hidas eten­e­m­i­nen joh­tui pääasi­as­sa tar­mon suun­taamis­es­ta muuhun kuin opiskelu­un taik­ka alan kannal­ta olen­naisen työkoke­muk­sen hankkimiseen.

    Ketään ei hait­taa, jos joku teekkari vetää yhden vuo­den puo­li­val­oil­la kun on jos­sain fir­mas­sa töis­sä tekemässä tuotekehitystä.

    Sen sijaan Suomes­sa työ­nan­ta­jat arvosta­vat DI-opin­toi­hin 8 vuot­ta käyt­tänyt­tä työn­hak­i­jaa, vaik­ka hänel­lä olisi vain keskinker­taiset arvosanat, jos hän on opin­to­jen ohes­sa kerän­nyt monipuolista työkokemusta. 

    Tämä pitää paikkansa, mut­ta tuol­lainen kaver­i­han on erit­täin toden­näköis­es­ti jo oikea ammat­ti­lainen, sil­lä ei niil­lä papereil­la töitä tehdä + suurin osa kaik­ista työn­tek­i­jöistä ja opiske­li­joista ovat “keskinker­taisia” ja useim­mis­sa tapauk­sis­sa se on täysin riit­tävä osaamisen taso. 

    Ja kaipa nyt vas­tavalmis­tuneen märkäko­r­van ja valmi­in ammat­ti­laisen välil­lä pitäisi olla jokin ero? Ainakin omas­sa osaamises­sa oli hur­ja ero kun ver­tasi tilan­nett­ta heti valmis­tu­misen jäl­keen siihen mitä se oli 2v kuluttua.

    PS jos joku valmis­tuu huip­puar­vosanoil­la, siniä on erit­täin toden­näköis­es­ti sem­moinen oikea huippuosaaja.

  58. “Jos asia on nykyään näin, korkeak­oulu­jen pääsyko­keet ovat pahasti epäonnistuneet.”

    Yliopis­ton avi­i­sis­sa oli jut­tua siitä, että gradu jää usein tekemät­tä opiske­li­joil­ta, joil­la on taustal­la eri­no­mainen men­estys sekä lukios­sa että yliopis­to-opin­nois­sa. Kun rima on korkeal­la, gradu ei edis­ty alkua pitemmälle.

    Graduhan yleen­sä hyväksytään, vaik­ka se olisi täysin kelvo­ton tekele. Kaik­ki eivät kuitenkaan men­estys­nälkän­sä vuok­si suos­tu tekemään kelvo­ton­ta, jol­loin koko paperi jää kirjoittamatta.

  59. pekka:

    Lisäk­si jenkeis­sä yliopis­to-opiskelun aikataulu­tus on paljon täs­mäl­lisem­pää. 4‑vuotinen Bach­e­lor-ohjel­ma on oikeasti 4 vuot­ta, eikä meikäläiseen tyylin epämääräi­nen, jos­sa val­taosan val­it­se­ma nimel­lis­es­ti n. 5 vuo­den mais­terin tutk­in­to kestää tyyp­il­lis­es­ti yli 7 vuotta. 

    Jenkeis­sä neliv­uo­tisen kand­in­tutkin­non on kuu­den vuo­den jäl­keen suorit­tanut 57% opin­not aloit­taneista, eli ihan vas­taa­vat ongel­mat on siel­läkin. Maas­sa on toki paljon hyviä yliopis­to­ja, jois­sa opin­not pääsään­töis­es­ti suorite­taan aikataulus­sa, mut­ta val­taosa yliopis­to-opiske­li­joista opiskelee jos­sain aivan muualla.

    Suo­ma­lai­sis­sa yliopis­to-opin­nois­sa on kak­si merkit­tävää eri­ty­ispi­ir­ret­tä: opin­not aloite­taan maail­man mit­ta­pu­ul­la poikkeuk­sel­lisen van­hoina ja tutkin­non suorit­ta­neet pää­tyvät oman alan töi­hin poikkeuk­sel­lisen nuo­ri­na. Ongelmia on, mut­ta ne eivät liity niinkään opin­to­jen tehokku­u­teen kuin turhia välivu­osia aiheut­tavi­in opiske­li­javal­in­toi­hin, vähäiseen opin­to-ohjauk­seen lukiois­sa ja korkeisi­in keskeyt­tämis­pros­ent­tei­hin monil­la aloilla.

  60. Tselovek: Graduhan yleen­sä hyväksytään, vaik­ka se olisi täysin kelvo­ton tekele. Kaik­ki eivät kuitenkaan men­estys­nälkän­sä vuok­si suos­tu tekemään kelvo­ton­ta, jol­loin koko paperi jää kirjoittamatta.

    Roskaa. Jos ei saa grad­ua tehdyk­si niin vika on kyl­lä jos­sain aivan muual­la kuin löy­sis­sä arvostelu­pe­rusteis­sa. Jos ei halua tehdä kelvo­ton­ta niin mitä jos vaik­ka tek­isi keskinkertaisen? 

    Tuon kyl­lä surkea tekosyy sille, ettei saa aikaisek­si. Ei työelämässäkään pidä tehdä ylilaat­ua, pitää osa­ta tehdä riit­tävän hyvää. Ei pidä käyt­tää haponkestävää har­jat­tua terästä sem­moi­ses­sa paikas­sa jos­sa läkkipeltikin kel­paa eikä käyt­tää viikkoa satak­ilo­isen rak­en­teen optimointiin!

  61. Sylt­ty: Tuo ei minus­ta kyl­lä pidä paikkaansa.

    1. 5v on vähem­män kuin keskimääräi­nen nopeus
    2. nelosen keskiar­vo on enem­män kuin keskimääräi­nen keskiarvo
    3. pari kesää alan koke­mus­ta, mikäli on oikean­laista, on tänäpäivänä jo aika hyvin

    Eli väit­teesi eivät yksinker­tais­es­ti pidä paikkaansa.

    Jos eivät pidä, niin työ­nan­ta­jien pitäisi selvästi ker­toa se nyky­isille teekkareille. Hei­dän opet­ta­janaan voin ker­toa, että teekkareil­la on nyky­isin ihan yleis­es­ti sel­l­ainen käsi­tys, että keskimääräistä nopeam­min valmis­tu­mis­es­ta selvästi keskiar­voa parem­mil­la arvosanoil­la ei ole työn­haku­ti­lanteessa juurikaan iloa, jos alan työkoke­mus­ta ei ole kuin kesätöistä. Tämä on oman käsi­tyk­seni mukaan taloudel­lis­ten tek­i­jöi­den lisäk­si yksi suurim­mista syistä siihen, että teekkar­it käyvät töis­sä myös lukukausien aikana.

  62. Tselovek: Graduhan yleen­sä hyväksytään, vaik­ka se olisi täysin kelvo­ton tekele. Kaik­ki eivät kuitenkaan men­estys­nälkän­sä vuok­si suos­tu tekemään kelvo­ton­ta, jol­loin koko paperi jää kirjoittamatta.

    Kuka työ­nan­ta­ja halu­aa yliper­fek­tion­is­tisen työn­tek­i­jän? Lah­jakku­udel­la ei ole mitään arvoa, jos tulosta ei syn­ny. Gradun lop­pu­un­tekem­i­nen ei vält­tämät­tä edel­lytä kovin suur­ta lah­jakku­ut­ta, mut­ta jostain luon­teen­pi­irteistä se kyl­lä kertoo.

  63. “Roskaa. Jos ei saa grad­ua tehdyk­si niin vika on kyl­lä jos­sain aivan muual­la kuin löy­sis­sä arvostelu­pe­rusteis­sa. Jos ei halua tehdä kelvo­ton­ta niin mitä jos vaik­ka tek­isi keskinkertaisen?”

    Rauhoitu ja lue. En kir­joit­tanut, että vika on arvostelu­pe­rusteis­sa. Kir­joitin, että per­fek­tion­is­tit eivät saa tehtyä grad­ua, kos­ka aset­ta­vat riman liian korkealle. Jos he tyy­ty­i­sivät tekemään perus­gradun, se syn­ty­isi muu­ta­mas­sa kuukaudessa, mut­ta kun he lataa­vat gradu­un val­ta­vat vaa­timuk­set ja odotuk­set, rupeaa per­fek­tion­is­tista tun­tu­maan, ettei hän urakas­ta selviä.

    Mainit­se­mas­sani avi­i­sis­sa myös luki, että nopeim­min valmis­tu­vat opiske­li­jat, joille arvosanat ovat merk­i­tyk­set­tömiä ja joille koulu­tuk­sel­la on pääasi­as­sa välin­ear­vo. Toisin sanoen tehokkaimpia ovat opiske­li­jat, jot­ka eivät tah­do sivistyä aka­teemis­es­ti vaan jot­ka tah­to­vat työelämään tien­aa­maan ja eten­emään uralla.

  64. tiedemies:
    Pääsykokeista on kai jotain tutkimus­takin. En muista nyt mis­tä mut­ta olen joskus näh­nyt väit­teen (toden­peräisyyt­tä en osaa arvioi­da) että pääsykoe on yleen­sä heikom­pi ennus­ta­ja opin­tomen­estyk­ses­tä kuin ylioppilastodistus. 

    Jos halu­taan saa­da hom­ma reiluk­si niin ettei yksi todis­tus kaa­da kaikkea, olisi parem­pi antaa mah­dol­lisu­us uusia YO-koe. 

    Turun yliopis­tossa tutkit­ti­in tuo­ta teemaa hil­jat­tain kaup­pati­etei­den sar­al­la. Pro­fes­sori Mat­ti Virenin artikke­li “Ovatko pääsyko­keet pelkkää arpa­peliä?” on aika ajatuk­sia herät­tävä. Sitaat­te­ja siitä:

    “Selvitimme vuon­na 2007 pääsykoemen­estyk­sen yhteyt­tä pro gradu ‑arvosanaan vuosien 1998–2006 aineis­tol­la ja tulos oli kaiken kaikki­aan masen­ta­va. Kor­re­laa­tio pääsykoepis­temäärän ja pro gradu ‑arvosanan välil­lä oli peräti negati­ivi­nen, vaikkakaan ei tilas­tol­lis­es­ti merk­it­sevä (-0.04). Pääsykoepis­temäärän ja opin­nois­sa edis­tymisen (opin­topis­temäärä) ja toisaal­ta pääsykoepis­temäärän ja opin­tomen­estyk­sen (arvosanat) väli­nen kor­re­laa­tio oli toki posi­ti­ivi­nen, mut­ta sekään ei ollut tilas­tol­lis­es­ti merkitsevä.”

    “Eli ei todel­lakaan voi sanoa, että val­i­tut ja val­it­se­mat­ta jääneet muo­dostaisi­vat kak­si selvästi erot­tuvaa osajoukkoa. Aivan huiput ja täy­del­liset ”lus­mut” toki erot­tuvat muista, mut­ta heitä on lop­pu­jen lopuk­si aika vähän.”

    Artikke­li löy­tyy kokon­aisu­udessaan täältä:

    ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/download/6859/5514

  65. Yleen­sähän suo­ma­lainen yri­ty­selämä etsii keskiar­voa — hyvää tyyp­piä — ennem­min kuin huip­pu­osaa­jaa tai ‑suorit­ta­jaa.

    Tästä syys­tä ihan hyvin voidaan leika­ta tutk­in­to­ja. Yri­ty­selämälle ainakin kel­paa kyl­lä lyhyetkin tutkinnot.

  66. “Turun yliopis­tossa tutkit­ti­in tuo­ta teemaa hil­jat­tain kaup­pati­etei­den sar­al­la. Pro­fes­sori Mat­ti Virenin artikke­li “Ovatko pääsyko­keet pelkkää arpa­peliä?” on aika ajatuk­sia herät­tävä. Sitaat­te­ja siitä…”

    Mie­lenki­in­toista. Itse olen täysin vas­takkainen esimerkki.

    Lukio meni pelleillen läpi. Yliopis­toon en olisi päässyt, ellei oppi­aineeseeni olisi valit­tu muu­ta­maa has­sua myös pelkän pääsykoemen­estyk­sen poh­jal­ta. Opin­not sujui­v­at min­ul­ta sit­ten kiitet­tävästi sekä pääaineessa että sivuaineis­sa, ja gradus­takin tuli arvosanaksi lau­datur. Kyse ei tosin ole kauppatieteistä.

  67. Tselovek: Rauhoitu ja lue. En kir­joit­tanut, että vika on arvostelu­pe­rusteis­sa. Kir­joitin, että per­fek­tion­is­tit eivät saa tehtyä grad­ua, kos­ka aset­ta­vat riman liian korkealle. Jos he tyy­ty­i­sivät tekemään perus­gradun, se syn­ty­isi muu­ta­mas­sa kuukaudessa, mut­ta kun he lataa­vat gradu­un val­ta­vat vaa­timuk­set ja odotuk­set, rupeaa per­fek­tion­is­tista tun­tu­maan, ettei hän urakas­ta selviä.

    Niin mut­ta mun kir­joituk­seni point­ti olikin, ettei tuo ole yleis­es­ti ottaen mikään hyvä luon­teen­pi­irre työelämää ajatellen. Har­vas­sa on ne työt, jois­sa per­fek­tion­is­mista on oikeati hyö­tyä, yleen­sä siitä tulee hait­taa kun ei tule valmista eikä osa­ta pri­or­isoi­da ja vetää suuria linjoja. 

    Mainit­se­mas­sani avi­i­sis­sa myös luki, että nopeim­min valmis­tu­vat opiske­li­jat, joille arvosanat ovat merk­i­tyk­set­tömiä ja joille koulu­tuk­sel­la on pääasi­as­sa välin­ear­vo. Toisin sanoen tehokkaimpia ovat opiske­li­jat, jot­ka eivät tah­do sivistyä aka­teemis­es­ti vaan jot­ka tah­to­vat työelämään tien­aa­maan ja eten­emään uralla.

    Mik­si työelämään valmis­tau­tu­mi­nen olisi jotenkin huonom­pi asia kuin aka­teemis­es­ti sivistymi­nen? Min­un mielestäni on parem­pi että opiske­li­jat siir­tyvät nopeasti työelämään kuin että he haahuil­e­vat aka­teemi­sis­sa sfääreis­sä. Yliopis­to-opin­to­jen pää­tarkoi­tus on ainakin omas­ta mielestäni tuot­taa ammat­ti­taitoista työvoimaa talouselämän käyttöön.

    åke:
    Yleen­sähän suo­ma­lainen yri­ty­selämä etsii keskiar­voa – hyvää tyyp­piä – ennem­min kuin huip­pu­osaa­jaa tai ‑suorit­ta­jaa.

    Tuo voi johtua siitä, että jos etsii ain­oas­taan huip­pu­ja, niin saa varautua aika pitkään etsin­tään. Ainakin kun itse suori­tan rekry­toin­tia, niin toiveena ja päiväunel­mana on sel­l­ainen huip­pumies, mut­ta sit­ten real­isti­na joutuu tyy­tymään ihan muki­in­menevi­in kaverei­hin kun yleen­sä on ole­mas­sa jokin tarve jon­ain tiet­tynä aikana, eikä se auta jos ensi vuon­na löy­tyy joku pare­mi kuin ketkä ovat hak­e­neet. Parhai­ta kun ei luon­nol­lis­es­ti voi olla kovinkaan suur­ta määrää.

  68. Kepa:Hei­dän opet­ta­janaan voin ker­toa, että teekkareil­la on nyky­isin ihan yleis­es­ti sel­l­ainen käsi­tys, että keskimääräistä nopeam­min valmis­tu­mis­es­ta selvästi keskiar­voa parem­mil­la arvosanoil­la ei ole työn­haku­ti­lanteessa juurikaan iloa, jos alan työkoke­mus­ta ei ole kuin kesätöistä. Tämä on oman käsi­tyk­seni mukaan taloudel­lis­ten tek­i­jöi­den lisäk­si yksi suurim­mista syistä siihen, että teekkar­it käyvät töis­sä myös lukukausien aikana.

    Käske niiden plara­ta tilastoja 🙂

    Luu­len­pa että osaltaan harhakäsi­tys tulee siitä, että onhan se selvää että 9v opiskel­lut ja siitä 5v täysipäiväis­es­ti töis­sä ollut hakkaa 4 vuot­ta opiskelleen ja eilen valmis­tuneen samas­sa haus­sa. Mut­ta mitäpä luulet käyvän, jos sen 9v opiskelleen kanssa samaan aikaan aloit­tanut, mut­ta 5v aikaisem­min valmis­tunut ja siitä eteen­päin työsken­nel­lyt kaveri onkin samas­sa haus­sa mukana? Ei tuol­la pitkän lin­jan opiske­li­jal­la ole mitään saumaa siinä tilanteessa.

    Ei ole reilua ver­ra­ta vuon­na 2009 aloit­tanut­ta ja tänä vuon­na valmis­tunut­ta vaik­ka 5v aikaisem­min opin­not aloit­ta­neeseen ja tänä vuon­na valmis­tuneeseen, jos se pitkän lin­han opiske­li­ja on ollut kokoa­jan töis­sä. Sitä pitäis ver­ra­ta samana vuon­na aloit­ta­neeseen ja nopeasti valmis­tuneeseen tänä päivänä.

  69. Sylt­ty: Käske niiden plara­ta tilastoja 

    Luu­len­pa että osaltaan harhakäsi­tys tulee siitä, että onhan se selvää että 9v opiskel­lut ja siitä 5v täysipäiväis­es­ti töis­sä ollut hakkaa 4 vuot­ta opiskelleen ja eilen valmis­tuneen samas­sa haus­sa. Mut­ta mitäpä luulet käyvän, jos sen9v opiskelleen kanssa samaan aikaan aloit­tanut, mut­ta 5v aikaisem­min valmis­tunut ja siitä eteen­päin työsken­nel­lyt kaveri onkin samas­sa haussa 

    On joitain alo­ja, joil­la on pomo­ja, jot­ka val­it­si­si­vat tuossa(kin) tilanteessa sen mukaan, mis­sä hak­i­ja on opiskel­lut. Ja Helsin­ki tai Espoo eivät täl­löin olisi ne opiskelu­paikat, jois­sa opiskelleet työn saavat. 

    Ja syy ei olisi parem­pi osaami­nen vaan parem­pi asenne: kuu­li­ainen työn­tek­i­jä, joka ei heti ole vai­h­ta­mas­sa työ­paikkaa rekry­toidaan mieluummin.

  70. åke:
    Yleen­sähän suo­ma­lainen yri­ty­selämä etsii keskiar­voa – hyvää tyyp­piä – ennem­min kuin huip­pu­osaa­jaa tai ‑suorit­ta­jaa.

    Tässä on ydi­na­sia. Se olisi hyvä muis­taa kun höpistään “osaa­jista” yms. Ei lus­mua eikä kirit­täjää vaan sopi­va ja mukava.

  71. Kepa: Hei­dän opet­ta­janaan voin ker­toa, että teekkareil­la on nyky­isin ihan yleis­es­ti sel­l­ainen käsi­tys, että keskimääräistä nopeam­min valmis­tu­mis­es­ta selvästi keskiar­voa parem­mil­la arvosanoil­la ei ole työn­haku­ti­lanteessa juurikaan iloa, jos alan työkoke­mus­ta ei ole kuin kesätöistä. 

    Jos opiske­li­joiden näke­mys pitäisi paikkansa, rekry­toi­jien kannal­ta pitäisi tapah­tua kak­si asi­aa. Hake­muk­sis­sa pitäisi olla merkit­tävä määrä hyvil­lä arvosanoil­la tavanomaista nopeam­min valmis­tunei­ta, ja rekry­toi­jan pitäisi raaka­ta näitä ihmisiä merkit­tävä määrä pois.

    Ainakaan omas­sa toim­intaym­päristössäni ei ole ollut täl­laista näkyvis­sä rekry­toin­ti­ti­lanteis­sa. Nopeasti valmis­tuneet ovat harv­inaisuuk­sia työn­hak­i­jois­sa. Paljon enem­män on niitä, joil­la on alle kakkosen keskiar­vo ja yli kahdek­san vuot­ta opiskeluaikaa.

    Työ­nan­ta­jat toki arvosta­vat vas­tavalmis­tunei­denkin kohdal­la alan työkoke­mus­ta. Sitä kuitenkin nykyään alkaa olla vähem­män kuin ennen, kos­ka yri­tys­ten kesä­työ- ja har­joit­telukäytän­nöt ovat muut­tuneet. Ain­oa selkeä mii­nus on se, jos työn­hak­i­jal­la ei ole lainkaan työkoke­mus­ta mistään.

    Oma näke­myk­seni on se, että “ei nopeas­ta valmis­tu­mis­es­ta tai hyvistä arvosanoista ole hyö­tyä työ­nan­ta­jan silmis­sä” ‑mantra on lähin­nä bit­til­in­jalais­ten (ten­teistä ykköstä ja nol­laa) tekosyy olla otta­mat­ta itseään niskas­ta kiinni.

    Toinen syy tälle usko­muk­selle voi olla se, että todel­lisu­udessakin jokin osa kaikkein lah­jakkaim­mista ja sitoutuneim­mista opiske­li­joista kuu­luu kat­e­go­ri­aan takahuoneen nör­tit. Hei­dän kohdal­laan sosi­aal­is­ten taitojen/motiivien vähäisyys voi olla melkoinen haaste rekrytointitilanteessa.

    Jos ote­taan sama ihmi­nen samal­la taustal­la ja työkoke­muk­sel­la, nopeam­min tai parem­mil­la arvosanoil­la valmis­tunut on läh­es kaikki­in tehtävi­in vahvem­pi kan­di­daat­ti. Nopeus opiskelus­sa kor­reloi nopeu­teen työelämässä, ja sil­loin työ­nan­ta­ja osaa laskea euroja.

    Jopa nopeasti mut­ta heikohkoil­la arvosanoil­la valmis­tunut on vahvoil­la mon­een hom­maan, jos osaa ihan suo­raan ker­toa moti­vaa­tion olleen paperei­den saamisen ulos. Itse en muista moisi­in tör­män­neeni. Kaikkein nopeim­min valmis­tuneil­la on tyyp­il­lis­es­ti erit­täin hyvät arvosanat.

  72. Sylt­ty: Tuo voi johtua siitä, että jos etsii ain­oas­taan huip­pu­ja, niin saa varautua aika pitkään etsin­tään. Ainakin kun itse suori­tan rekry­toin­tia, niin toiveena ja päiväunel­mana on sel­l­ainen huip­pumies, mut­ta sit­ten real­isti­na joutuu tyy­tymään ihan muki­in­menevi­in kaverei­hin kun yleen­sä on ole­mas­sa jokin tarve jon­ain tiet­tynä aikana, eikä se auta jos ensi vuon­na löy­tyy joku pare­mi kuin ketkä ovat hakeneet.

    Täs­mälleen näin. Rekry­toi­ja ottaisi mielel­lään sen hyvil­lä arvosanoil­la nopeasti valmis­tuneen, jol­la on sopi­vaa työkoke­mus­ta, hyvät ref­er­enssit ja hyvät työy­hteisö­taidot. Juuri tämä poruk­ka ei yleen­sä vas­taa työpaikkailmoituksiin.

    Työ­nan­ta­ja har­voin halu­aa keskinker­taisuuk­sia, mut­ta kun maail­ma on täyn­nä keskinker­taisuuk­sia, työ­nan­ta­jan on usein pakko tyy­tyä sel­l­aisi­in. Yliopis­to­tutk­in­toa vaa­tivi­in asiantun­ti­jate­htävi­in har­voin on yksi­tyisel­lä puolel­la sadan hyvän hake­muk­sen pinoa.

    Tästä muuten seu­raa se, että osa työ­nan­ta­jista on kyllin fik­su­ja ottaak­seen hyvil­lä papereil­la valmis­tunei­ta ihmisiä, joil­la ei ole alan työkoke­mus­ta. Siitä joukos­ta voi löytää helmiä, vaik­ka sit­ten tarvit­ta­va investoin­ti ja riskit ovat vähän suurempia.

  73. niin: Turun yliopis­tossa tutkit­ti­in tuo­ta teemaa hil­jat­tain kaup­pati­etei­den sar­al­la. Pro­fes­sori Mat­ti Virenin artikke­li “Ovatko pääsyko­keet pelkkää arpa­peliä?” on aika ajatuk­sia herättävä.

    Toden­näköis­es­ti pääsykokei­den merk­i­tys riip­puu kovin paljon oppi­alas­ta. Voisin kuvitel­la, että esimerkik­si taide­aloil­la pääsykoe kor­reloi paljon parem­min men­estyk­sen kanssa kuin yliop­pi­las­todis­tus, kos­ka yliop­pi­las­pa­pereis­sa ei ole jälkeäkään siitä osaamis­es­ta, mitä opiskeluis­sa tarvitaan.

    Teknisel­lä alal­la yo-paper­it ovat toden­näköis­es­ti aika hyviä ennusteina, kos­ka yo-kir­joituk­sis­sa mitataan samo­ja asioi­ta kuin pääsykokeis­sa. Mut­ta sen lisäk­si esimerkik­si kielel­lisil­lä valmiuk­sil­la voi olla suurikin kor­re­laa­tio opin­tomen­estyk­seen, vaik­ka niitä ei pääsykokeis­sa kysytä. (Toivoo nim­im. “opin­näyt­tei­den ohjaaja”)

    Kaup­pati­eteis­sä tilanne on vielä se, että pääsykoe on jos­sain määrin lukemis­po­h­jainen moti­vaa­tiomit­tari. Sen toimivu­us riip­puu siitä, kuin­ka hyvin se mit­taa opiskelu­mo­ti­vaa­tio­ta. Uskaltaisin veika­ta, että sama huono kor­re­laa­tio jatkuu pääosas­sa niistä aloista, jois­sa pääsyko­keessa on merkit­tävä määrä ulkoaopiskelua.

    Lääkik­sessä asi­aa aikanaan tutkit­ti­in, kun siir­ryt­ti­in nyky­tyyliseen pääsyko­keeseen. Sil­loin huo­mat­ti­in, että tietyt osat kor­reloi­vat opin­tomen­estyk­seen parem­min kuin toiset osat. Ulkoluku­un perus­tu­vat osat eivät kor­reloi­neet parhait­en, vaik­ka opiskelus­sa on hyvin paljon nip­pelei­den opiskelua. Samoin Helsingis­sä biolo­gian puolel­la käyti­in voimakas­takin keskustelua siitä, että ulkoluku­pain­ot­teinen pääsykoe ei tuonut aivan oikeaa aines­ta esimerkik­si ekolo­giaa opiskelemaan.

    Pääsyko­keet ovat parhaim­mil­laankin karkea seu­la. Tosin Virénin tulos sinän­sä ei vielä ker­ro kaikkea. Pääsykoe voi olla absolu­ut­tisen toimi­va, vaik­ka järjestys menisikin sekaisin sen jäl­keen. Todel­li­nen kysymyshän on se, kuin­ka ulosjääneet oli­si­vat pär­jän­neet vs. sisään­päässeet. Tähän on kuitenkin vaikea jär­jestää sel­l­aista testiä, joka olisi juridis­es­ti toimiva.

    1. Me teimme joskus 1970-luvul­la saman­laisen tutkimuk­sen val­ti­oti­eteel­lisessä tiedekun­nas­sa. Pääsykoe ei ennus­tanut men­estys­tä mitenkään. Ain­oa, joka ennusti, oli äidinkie­len arvosana yo-kokeis­sa, mut­ta se van­ha ainekir­joi­tus on kai ylkiop­pi­laskokeista nyt pois­tet­tu, kos­ka se suosi liikaa lah­jakkai­ta ahk­e­rien kustannuksella.
      On tietysti huo­mat­ta­va, että otok­ses­sa on mukana vain niitä, jot­ka pää­sivät sisään. Sitä se ei ker­ro, kuin­ka huono­ja tai hyviä oli­si­vat olleet ne, jot­ka kar­si­u­tu­i­v­at selvin numeroin pois. 

  74. Kysymyk­set ja vas­tauk­set oli­vat ehkä hie­man eriasioista.

    Tarvi­taanko kak­sivuo­tisia “mais­te­ri­o­hjelmia” muun­tok­oulu­tuk­seen ja amk-jatko-opin­toi­hin? Kyl­lä, eteenkin jous­ta­va muub­n­tok­oulu­tus on tarpeen — elämän aikana näitä MBA jne tutk­in­to­ja han­kimme var­masti useita.

    Tarvi­taanko uut­ta korkak­oulu­tutk­in­to­la­jia, joka olisi kak­sivuoti­nen? Tuskin­pa, se ei joh­da oikein mihinkään eikä liene työ­nan­ta­jienkaan intresseissä.

    Tarvi­taanko kak­sivuoti­nen koulu­tus ammat­tiopis­ton ja yliop­pi­las­tutkin­non jäl­keen? Kyl­lä, sel­l­ainen on jo melkein ole­mas­sa — aiem­min se oli yo-merkono­mi, joka vanuteti­in hölyn­pö­lyl­lä amk-tradenomiksi.

    Mel­bour­nen-mallis­sa yliopis­toi­hon on huo­mat­tavasti nyky­istä vähem­män sisäänot­top­utkia. Kukaane i oikein ymmär­rä bio­ma­te­ri­aalitekni­ikan tai elin­tarvike-ekono­mi­an oman perus­tutkin­non markki­noimisen ideaa. Aja­tus on että yliopis­ton peru­sopin­not valmis­ta­vat hie­man laajemmin.

    Toinen puoli Mel­bour­nen-mallia on peru­sopin­to­jen päälle tar­jot­tavien syven­tymis­vai­h­toe­hto­jen monipuolisu­us. Paris­sa vuodessa on näke­mys siitä minne halu­aa ja kyke­nee erikois­tu­maan on kas­vanut lukion kehnon opin­to-ohjauk­sen antamista nuoteista.

    Ida: annetaan oppimiseen ja menetelmä­taitoi­hin suun­tau­tunut peru­sope­tus yliopis­tois­sa, jon­ka päälle pystyy erikois­tu­maan. Tämä mahol­lis­taa elinikäisen oppimisen ja jous­ta­van muuntokoulutuksen.

    Somes­sa on liikaa amk- ja yliopis­to-sisäänot­top­utkia. Elinikäiseen oppimiseen ja alo­jen noepaan kehit­tym­sieen pitäisi pystyä vas­taa­maan — vaik­ka osana työl­lisyysstrate­giaa. Kun Helsin­gin yliopis­to koulut­taa liikaa teolo­ge­ja, mut­ta liian vähän pyskolo­ge­ja — niin (kuten nyky­isinkin) hyvässä tilanteessa teolo­geista saadaan psykolo­ge­ja kahdessa kolmes­sa vuodessa.

  75. Ope­tus­min­is­teri saisi poiset­tua nuori­son syr­jäy­tymisen, jos teat­teri- ja mui­ikkialan koulu­tu­s­paikko­ja olisin noin 10 000 aloiu­s­paikkaa vuodessa ja viestin­nän ja tiedo­tu­sopin paikko­ja saman verran.

    Yhetiskun­nan rahat toki meni­sivät hukkaan, kos­ka työtä ja toimeen­tu­loa ei löysy. Ei löysy amk-kuvataiteil­i­joille ja mon­elle muullekaan… 

    Työ­nan­ta­jan näkökul­mas­ta — voiko työlämässä selvitä lap­si, joka ei usak­l­la pois­tua koti­paikkakunnal­taan ja saa itkupotku­raivarin, kun ei toteu­ta haavet­taan taitelijanäyttelijälaulajana.

    Lukion opin­to-ohjauk­sen ammti­taitoa olisi paranet­ta­va roimasti.

  76. OS: Voitaisi­in hyvin tehdä niin, että korkeak­oului­hin otet­taisi sisään enem­män opiske­li­joi­ta, mut­ta heistä osa pää­ty­isi suorit­ta­maan lyhyem­män, suo­raan työelämään tähtäävän tutkin­non, jos­sa kuitenkin pääosa opin­to­suorituk­sista olisi samo­ja kuin mais­terin tutk­in­toon tähtäävillä.

    Tutk­in­tou­ud­is­tus ja opin­toaiko­jen rajaus teki nyky­i­sistäkin tutkin­noista jo liukuhi­h­naopin­to­ja. Opiske­li­joil­la ei ole enää aikaa haahuil­la yleis­sivistävil­lä tai muuten vain kiin­nos­tavil­la kurs­seil­la. Yliopis­to-opin­to­ja ei ole järkeä lähteä tuol­la taval­la viilaa­maan, kos­ka kaik­ki on pois opiske­li­jan tulev­as­ta aka­teemis­es­ta työkalu­pak­ista ja vaikut­taa myös hänen tule­vaan kykyyn­sä soveltaa oppimaansa.

    Meil­lä on jo neljä eri­laista työelämään suorem­min tähtäävää koulu­tuslin­jaa: oppisopimus, ammat­tik­oulu, ammat­tilukio ja AMK. Eikö se riitä?
    Olisi reilumpaa sanoa suo­raan, jos yliopis­tot halu­taan muut­taa ammattikorkeakouluiksi.

    KKK: Korkeak­oulu­jen sisäänot­toa ei mis­sään nimessä pitäisi enää lisätä.

    Pait­si lääketi­eteel­liseen kaksinker­tais­taa pikaises­ti ainakin parik­si vuodeksi.

    Beefeater: Ymmärtääk­seni esim. Yhdys­val­lois­sa liikku­vu­us tutkimuk­sen ja sovelta­van työn välil­lä on suju­vam­paa ja kon­tak­tit elävämpiä. Liit­tyykö hei­dän keksin­tö­jen kau­pal­lis­tamisosaamisen­sakin tähän?

    Luulisin, että siel­lä on parem­pi mah­dol­lisu­us tieteel­lisen tutkimuk­sen tekemiseen yksi­tyisel­lä puolel­la, joka helpot­taa liikku­vu­ut­ta. Meil­lä hukataan tämä mahdollisuus.

  77. alum­nus:
    “Turun yliopis­tossa tutkit­ti­in tuo­ta teemaa hil­jat­tain kaup­pati­etei­den sar­al­la. Pro­fes­sori Mat­ti Virenin artikke­li “Ovatko pääsyko­keet pelkkää arpa­peliä?” on aika ajatuk­sia herät­tävä. Sitaat­te­ja siitä…”

    Mie­lenki­in­toista. Itse olen täysin vas­takkainen esimerkki.

    Lukio meni pelleillen läpi. Yliopis­toon en olisi päässyt, ellei oppi­aineeseeni olisi valit­tu muu­ta­maa has­sua myös pelkän pääsykoemen­estyk­sen poh­jal­ta. Opin­not sujui­v­at min­ul­ta sit­ten kiitet­tävästi sekä pääaineessa että sivuaineis­sa, ja gradus­takin tuli arvosanaksi lau­datur. Kyse ei tosin ole kauppatieteistä.

    Et ole “täysin päin­vas­tainen” esimerk­ki, vaan sovit hyvin kuvaan. Virenin artikke­lin point­ti on siinä, että moni sel­l­ainen, joka jol­lain val­in­ta­pe­rus­teel­la ei nykyään yliopis­toon pää­sisi, pär­jäisi yliopis­tossa varsin hyvin. Ja että pääsykoeruletista jotain ker­too juuri se, että eri val­in­ta­pe­rusteil­la val­i­tuik­si tuli­si­vat ihan eri henkilöt. Kor­re­laa­tio on yllät­tävän vähäistä eri val­in­tamenetelmil­lä valit­tavien kesken.

    Itse kuu­lut ilmeis­es­ti juuri sel­l­aiseen ryh­mään: lukiopa­pere­in ei olisi yliopis­toon ollut asi­aa, mut­ta pääsykokei­den kaut­ta päädy­it, ja hyvin arvosanoin läpi. Jos pääsyko­keesi olisi sat­tunut men­emään huonos­ti, tai jos sisään­pääsyjär­jestelmä olisi ollut toisen­lainen, et ken­ties olisi päässyt yliopis­toon. Kyse on siitä, mis­sä määrin val­in­ta­jär­jestelmä osaa oikeasti tun­nistaa opiskeluedel­ly­tyk­set. Opiskeluedel­ly­tyk­set kun ovat paljon muu­takin kuin muu­ta­man asian ulkoa­muis­tamiskykyä ja paper­ille kir­jaamiskykyä, joi­ta pääsyko­keet tes­taa­vat. Tes­taa­mat­ta jää sen sijaan niin moti­vaa­tio, kyky toimia ihmis­ten kanssa, osaamisen syväl­lisyys, kyky oppia itsenäis­es­ti (val­in­takokeista pääsee läpi myös niin, jos mak­saa riit­tävästi jollekin, joka tankkaa asi­at päähän), jne.

  78. Viherinssi: Toden­näköis­es­ti pääsykokei­den merk­i­tys riip­puu kovin paljon oppi­alas­ta. Voisin kuvitel­la, että esimerkik­si taide­aloil­la pääsykoe kor­reloi paljon parem­min men­estyk­sen kanssa kuin yliop­pi­las­todis­tus, kos­ka yliop­pi­las­pa­pereis­sa ei ole jälkeäkään siitä osaamis­es­ta, mitä opiskeluis­sa tarvitaan.

    Teknisel­lä alal­la yo-paper­it ovat toden­näköis­es­ti aika hyviä ennusteina, kos­ka yo-kir­joituk­sis­sa mitataan samo­ja asioi­ta kuin pääsykokeis­sa. Mut­ta sen lisäk­si esimerkik­si kielel­lisil­lä valmiuk­sil­la voi olla suurikin kor­re­laa­tio opin­tomen­estyk­seen, vaik­ka niitä ei pääsykokeis­sa kysytä. (Toivoo nim­im. “opin­näyt­tei­den ohjaaja”)

    Taide­alo­jen pääsyko­keet ovat ihan oma lukun­sa, kos­ka pääsykokei­den arvostelu on paljon sub­jek­ti­ivisem­paa kuin vaikka­pa tekni­ikan alal­la. Taide­alal­la sisään­pääsymen­estyk­seen oppi­laitok­si­in voi varsi­naisen taidesuorituk­sen lisäk­si vaikut­taa mm. se, mihin suku­un kuu­luu, mikä on ulkonäkö (ei merkkaa kaikessa taiteessa, mut­ta esim. näyt­telijän­työssä tai vaikka­pa laulu­solistin osalta se voi merka­ta aika paljonkin), ketkä ovat olleet opet­ta­ji­na jne.

    Taide­aloil­la haku perus­tuu peri­aat­teessa pääsyko­keeseen. Käytän­tö ei ole niin yksinker­tainen. Hake­muk­seen kun pitää ainakin osal­la taide­aloista kir­ja­ta aiem­mat opin­not ja opet­ta­jat. Val­in­ta tapah­tuu täl­löin peri­aat­teessa val­in­tako­keen perus­teel­la, mut­ta käytän­nössä his­to­ri­al­la voi olla olen­nainenkin vaiku­tus. Haku olisi tas­a­puolisem­paa, jos pääsykoe­lau­takun­nat eivät saisi tietää hak­i­jan nimeä eikä taus­taa, vaan arvostelu tehtäisi­in puh­taasti suorituk­sen perus­teel­la. Käytän­nössä osan kohdal­la naa­ma voi olla tut­tu, mut­ta sil­loin arvostelijoiden pitäisi jäävätä itsen­sä sel­l­ais­ten hak­i­joiden kohdal­la, mikäli mahdollista.

    Syy sille, mik­si arvosteli­jat halu­a­vat tun­tea niin aiem­mat opet­ta­jat, henkilöhis­to­ri­at kuin muutkin asi­at on siinä, että taide­aloil­la ratkai­se­vaa ei ole vain nyky­ta­so, vaan sitäkin enem­män kehi­tyspo­ten­ti­aali: arvio siitä, mihin henkilö voisi koulu­tuk­sen myötä yltää. Valin­nan edel­ly­tyk­senä on se, että taso voi yltää yli vaa­di­tun riman lop­puhetkel­lä. Henkilö, joka on jo saanut kaiken mah­dol­lisen koulu­tuk­sen, ei ole vält­tämät­tä enää kovin kehi­tyskykyi­nen, toisaal­ta taas vähän aiem­min koulutet­tu on riski­ta­paus, kos­ka tämän poten­ti­aalia on vaikea ennus­taa. Nykysys­tee­mis­sä juuri näitä var­mo­ja tapauk­sia (joil­la on jo ennestäänkin vaikka­pa korkeak­oulu­opin­to­ja tai pari korkeak­oulu­tutk­in­toakin) kan­nat­taa taideko­rkeak­oului­hin vali­ta, kos­ka nämä valmis­tu­vat toden­näköisim­min (yliopis­to saa rahat koko tutkin­non suorit­tamis­es­ta, vaik­ka tosi­asi­as­sa sisään päässeel­lä olisi jo valmi­ik­si 80–90 % opin­noista tehtynä). Taide­aloil­la monil­la on suo­ras­taan läjä tutkintoja.

    Mitä tekni­ikkaan tulee, niin ei sekään ihan ongel­ma­ton­ta ole, että tekni­ikan alal­la valin­nat tehdään fysi­ikan ja matem­ati­ikan taito­jen poh­jal­ta. Itse tun­nen mon­ta esimerkik­si ohjelmistop­uolen ihmistä, jot­ka ovat lähin­nä nau­reskelleet val­in­tamenetelmille. Yliopis­to­ta­son matem­ati­ikkaa ja fysi­ikkaa ei ensim­mäisen opiskelu­vuo­den jäl­keen esim. juuri ohjel­moin­tipuolen opiskelus­sa tarvi­ta, mut­ta valin­nat tehdään niiden taito­jen poh­jal­ta. Jotenkin valin­nat toki täy­tyy tehdä. Mut­ta ei se automaa­tio ole, että tekni­ikan alal­lakaan val­in­tako­keet oikeasti kauhean osu­via aina oli­si­vat valintatapana.

  79. MIVa: Olen ymmärtänyt, että ainakin jol­lain aloil­la yri­tyk­set valit­ta­vat hom­man men­neen huonommaksi.

    Tutk­in­tou­ud­is­tus kohteli kaltoin joitain alo­ja. Isot, hyvät, työläät kurssit muut­tui­v­at entistä vähän opin­topis­teitä tar­joaviksi ja niiden rin­nalle piti lisätä paper­in­tuot­tamiskursse­ja, jot­ta tutkin­non pis­teet saati­in kohdalleen. Sit­ten nämä hyvät kurssit keven­net­ti­in pis­tei­den mukaisiksi.
    Tulos: tutk­in­to huononi.

  80. > Mais­terik­si tulisi voi­da vai­h­toe­htois­es­ti pätevöi­tyä tehokkaal­la työhar­joit­telul­la – gradun turhaut­ta­van puur­tamisen sijaan. Opin­toi­hin­sa liit­tyväl­lä alal­la suoritet­ta­van 6–12 kuukau­den työhar­joit­telun tulisi oikeut­taa mais­terin arvoon.

    Kyl­lä se on oikeasti han­kalaa löytää niitä opin­toi­hin liit­tyviä työhar­joit­telu­paikko­ja kaikil­la aloil­la. Kyl­lä se menisi vähän siihen, että kahvinkeitos­ta saisi gradun ver­ran pojo­ja. Edistystä! 

    No, meil­lä tek­nis-tieteel­lisel­lä alal­la voisi tode­ta D‑työn edus­ta­van tätä 6–12 kuukau­den ohjat­tua työhar­joit­telua. Siitä on vain kir­joitet­ta­va jonkin­lainen raport­in­ta­painen, joka osoit­taa ihmisen ymmärtäneen, mitä on tehnyt. Sitä kut­su­taan diplomityöksi.

    Eikä tämä ole mitenkään diplo­mi-insinöörei­hin rajoit­tunut­ta. Puolisoni teki Helsin­gin yliopis­tossa gradun­sa palkat­tuna laitok­sen työn­tek­i­jänä, vaik­ka jotkut lehtorit pitivät tätä aka­teemis­es­ti kunnianhimottomana.

  81. Tästä muuten seu­raa se, että osa työ­nan­ta­jista on kyllin fik­su­ja ottaak­seen hyvil­lä papereil­la valmis­tunei­ta ihmisiä, joil­la ei ole alan työkoke­mus­ta. Siitä joukos­ta voi löytää helmiä, vaik­ka sit­ten tarvit­ta­va investoin­ti ja riskit ovat vähän suurempia.

    Täm­möistä olen työelämässä näh­nyt. Tiedän erään kohtu­ullisen suuren yri­tyk­sen, joka on ihan sys­temaat­tis­es­ti palkan­nut tekni­ikan tohtor­e­i­ta, vaik­ka väitöskir­ja on eri alal­ta kuin fir­man toim­inta. Tulok­set ovat olleet hyviä. Jos mies tai nainen suorit­taa tohtorin tutkin­non kuudessa–kahdeksassa vuodessa fuk­sik­si tulon jäl­keen, oppii hän muunkin teknisen työn erit­täin nopeasti.

    Ja nopeasti valmis­tuneena voin ker­toa, että molem­mat yllä esite­tyt kuviot ovat todel­lisia. Työ­nan­ta­jat vieras­ta­vat kyl­lä nopeasti valmis­tunut­ta arvosanakonet­ta, mut­ta kun töi­hin on päässyt, on hienoa olla kolmikymp­pisenä kokenut asiantun­ti­ja, jolle on ker­tynyt säästöjä (ja eläket­tä). Per­he-elämäkin on helpompaa.

    Itse ainakin sain opiske­li­jaelämästä tarpeek­seni parin, kol­men vuo­den jäl­keen. Ei sitä riekku­mista ja rellestys­tä jak­sa kuin aikansa. Ei näin kes­ki-ikäisenä enää jak­saisi tehdä täyt­tä työpäivää ja viet­tää öitä baaris­sa. Sil­loin aikanaan rellesti kil­taörmy­jen kanssa ja suorit­ti silti 60 opin­tovi­ikkoa vuodessa yli 4,5 keskiarvolla.

  82. Viherinssi: Tästä muuten seu­raa se, että osa työ­nan­ta­jista on kyllin fik­su­ja ottaak­seen hyvil­lä papereil­la valmis­tunei­ta ihmisiä, joil­la ei ole alan työkoke­mus­ta. Siitä joukos­ta voi löytää helmiä, vaik­ka sit­ten tarvit­ta­va investoin­ti ja riskit ovat vähän suurempia.

    Tämä muuten selit­tää rekry­toin­tikäytän­tö­jen eroa Suomes­sa vs. esim. Bri­tan­nia ja Yhdysvallat.

    Tääl­lähän ihme­tel­lään, mik­si Suomes­sa halu­taan väkeä jol­la on työkoke­mus­ta, kun taas anglosak­sises­sa maail­mas­sa palkataan joku joka on valmis­tunut hyvil­lä papereil­la nopeasti, vaikkei tämä olisi tehnyt yhtään palkkatöitä, jo jopa sil­loinkin kun opin­not ovat joltain ihan muual­ta alal­ta. Tyyp­pies­imerkkinä: taitei­ta opiskel­lut palkataan pankkiin.

    Tämä johtuu ainakin osit­tain palkkaamis- ja erot­tamiskult­tuurin eroista. Suomes­sa pahek­su­taan fir­maa, joka palkkaa yliopis­tos­ta valmis­tuneen nuoren ja pistää vuo­den päästä pihalle, jos tämä ei osoit­tau­tunut nou­se­vak­si tähdek­si. Merten takana tämä on nor­maalimpaa: riske­jä ote­taan puolin ja toisin, ja jos hom­ma ei nat­saa, niin pis­tetään poik­ki. Suomes­sa näin ei tehdä, ja on erit­täin pahek­sut­tavaa lait­taa pihalle työn­tek­i­jä vain sik­si, että tämä ei ole huikea ylisuorittaja.

    Niin­pä meil­lä tyy­dytään keskinker­taisi­in suorituk­si­in ja mak­se­taan keskinker­taisia palkko­ja. Useim­mat meistä ovatkin keskinker­taisuuk­sia, minä ainakin, joten usein tämä tun­tuukin ihan kival­ta. Mut­ta siitä myös seu­raa, että jos jokin fir­ma tarvit­see maail­mal­la pär­jätäk­seen ehdot­to­mia huip­pu­ja, sen pitää olla rekry­toin­nis­saan erit­täin varovainen.

    Suo­mi ei tosin ole tässä suh­teessa vielä ollenkaan niin jäykkä kuin vaikka­pa Ran­s­ka tai Sak­sa, puhu­mat­takaan Italiasta.

  83. komm: Mitä tekni­ikkaan tulee, niin ei sekään ihan ongel­ma­ton­ta ole, että tekni­ikan alal­la valin­nat tehdään fysi­ikan ja matem­ati­ikan taito­jen poh­jal­ta. Itse tun­nen mon­ta esimerkik­si ohjelmistop­uolen ihmistä, jot­ka ovat lähin­nä nau­reskelleet val­in­tamenetelmille. Yliopis­to­ta­son matem­ati­ikkaa ja fysi­ikkaa ei ensim­mäisen opiskelu­vuo­den jäl­keen esim. juuri ohjel­moin­tipuolen opiskelus­sa tarvi­ta, mut­ta valin­nat tehdään niiden taito­jen pohjalta.

    Pääsyko­keen ensisi­jainen tarkoi­tus on mita­ta koulutet­tavu­ut­ta. Hyvä koulu­matem­ati­ikan ja ‑fysi­ikan osaami­nen ker­too siitä, että ihmisen loogis-ratio­naa­li­nen päät­te­lykyky on hyvässä kuo­sis­sa. Tämä on koulutet­tavu­u­den kannal­ta eri­no­maisen tärkeä asia, kos­ka tietotekni­ik­ka on teo­ri­apo­h­jal­taan sovel­let­tua matematiikkaa.

    En mitenkään vält­tämät­tä ole sitä mieltä, että teknisen alan nykyiset pääsyko­keet oli­si­vat parhai­ta mah­dol­lisia. Melkein pikem­min olen sitä mieltä, että jos pääsykokei­ta halu­taan kar­sia ja käyt­tää yliop­pi­laskokei­ta tilal­la, tekni­nen ala on hyvinkin vah­va kan­di­daat­ti siinä. Osit­tain tietysti senkin takia, että alal­la ei tarvitse löytää huip­pu­jen huip­pu­ja, vaan vetää viivaa sinne har­maaseen massaan.

    Mut­ta mikä olisi vaikka­pa tietotekni­ikas­sa parem­pi pääsykoemenetelmä koulutet­tavu­u­den mit­taamiseen kuin nykyi­nen matem­ati­ikkaan ja fysi­ikkaan perus­tu­va testaaminen?

  84. Pääsykokei­ta puo­lus­taa opiskelu­mo­ti­vaa­tion mittaaminen. 

    Osa ihmi­sistä jät­tää ylipäätään tulemat­ta pääsykokeisi­in, osa pääsykokeisi­in lukies­saan huo­maa, että aihep­i­iri ei ylipäätään oikeasti kiin­nos­ta. Mak­sullisi­in val­men­nyskurs­sei­hinkaan osa ei jak­sa osallistua.

    Toivon ainakin lääkäri­ni ole­van motivoitunut alalle ja veron­mak­sa­jana on ihan hyvä asia, että kallista lääkärik­oulu­tus­ta annetaan siitä kiin­nos­tuneille eikä vain itseään etsiville, jot­ka eivät muu­takaan tekemistä keksineet. 

    Poli­it­ti­nen kysymys on, että halu­taanko ylipäätään miesten opiskel­e­van yliopis­tois­sa? Jos käytössä on vain lukio- ja yliop­pi­las­todis­tuk­set, yliopis­tot nai­sis­tu­vat vielä nyky­istä enemmän.

    Pääsykoe antaa aidon mah­dol­lisu­u­den motivoitua ja muut­taa elämää ril­lutel­tu­jen tei­ni- ja lukiovu­osien jäl­keen. Help­poa se ei ole. Mah­dol­lista sen on silti oltava.

    1. Poli­it­ti­nen kysymys on, että halu­taanko ylipäätään miesten opiskel­e­van yliopis­tois­sa? Jos käytössä on vain lukio- ja yliop­pi­las­todis­tuk­set, yliopis­tot nai­sis­tu­vat vielä nyky­istä enemmän

      Vähän lisää pain­oa pitkälle matikalle, fysi­ikalle ja kemi­alle ja kieli­tai­dos­ta vain yksi pis­temäärä niin kuin matematiikastakin.

  85. Viherinssi: Pääsyko­keen ensisi­jainen tarkoi­tus on mita­ta koulutet­tavu­ut­ta. Hyvä koulu­matem­ati­ikan ja ‑fysi­ikan osaami­nen ker­too siitä, että ihmisen loogis-ratio­naa­li­nen päät­te­lykyky on hyvässä kuo­sis­sa. Tämä on koulutet­tavu­u­den kannal­ta eri­no­maisen tärkeä asia, kos­ka tietotekni­ik­ka on teo­ri­apo­h­jal­taan sovel­let­tua matematiikkaa.

    Mut­ta mikä olisi vaikka­pa tietotekni­ikas­sa parem­pi pääsykoemenetelmä koulutet­tavu­u­den mit­taamiseen kuin nykyi­nen matem­ati­ikkaan ja fysi­ikkaan perus­tu­va testaaminen?

    San­o­taan näin, että eräi­den matem­ati­ikan osien hallinta voi ehkä ker­toa koulutet­tavu­ud­es­ta ohjel­moin­nin sar­al­la. Toisaal­ta osa erit­täin hyvistäkin ohjel­moi­jista on ollut aika tumpeloi­ta koulu­matem­ati­ikas­sa. Matem­ati­ikas­ta­han ohjel­moin­nis­sa tarvi­taan joukko-oppia logi­ikkaa, mikäli sitä nyt edes halu­aa pitää nimeno­maan matem­ati­ikan osa-alueena. Pitkälle pär­jää jo + ja — ‑tyyp­pisil­lä oper­aa­tioil­la. Mitään hieno­ja derivoin­ti- tai inte­groin­ti­taito­ja (johon liit­tyy paljon ulko­muis­tet­tavaa asi­aa) ei tarvi­ta, joi­ta koske­via taito­ja puolestaan esim. nykyään pääsyko­keet teknil­lisi­in yliopis­toi­hin tes­taa­vat matem­ati­ikan kokeessa.

    Omas­ta mielestäni koodareille pitäisi olla aika eri­lainen koe kuin ne fysi­ikan ja matem­ati­ikan kokeet, jot­ka on suun­nat­tu kaikille teknil­lisi­in yliopis­toon diplo­mi-insinööri­opin­toi­hin aikoville (jon­ka takia koete­htävät sisältävät niin paljon juuri esim. dif­fer­en­ti­aalilasken­taa, jol­la taas peruskoodari ei tee mitään).

    Ps. Joskus kuulin muuten sel­l­aisen luvun, että teknil­li­sistä yliopis­toista valmis­tuneista noin 90 % ei tarvitse koskaan työssään dif­fer­en­ti­aalilasken­taa. Silti kaikille teekkareille opete­taan dif­fer­en­ti­aalilasken­taa ensim­mäis­inä opin­tovu­osi­na, vaik­ka monil­la opin­toaloista sitä (saati muu­ta korkeam­paa matem­ati­ikkaa) ei käytetä edes osana oman alan opin­to­ja, saati työelämässä.

  86. Osmo Soin­in­vaara: Vähän lisää pain­oa pitkälle matikalle, fysi­ikalle ja kemi­alle ja kieli­tai­dos­ta vain yksi pis­temäärä niin kuin matematiikastakin. 

    Pitkän matikan pain­on kas­vat­ta­mi­nen ei rajat­tomasti asioi­ta muu­ta, kun jo vuosia on ollut niin, että korkeak­oulu­aloi­tu­s­paikko­ja pitkän matem­ati­ikan aloille on enem­män kuin pitkän matem­ati­ikan opiske­li­joi­ta yhteen­säkään. Fysi­ikan ja kemi­an opiske­li­joista suurin osa puolestaan on pitkän matikan luk­i­joi­ta… näitä koske­vien pain­oar­vo­jen nos­t­a­mi­nen voi ehkä nos­taa aav­is­tuk­sen miesten osu­ut­ta yliopis­tois­sa, mut­ta kos­ka jo nyt pitkän matem­ati­ikan sekä fysi­ikkaa ja kemi­aa lukeneista suurin osa pääsee yliopis­toon (tai ainakin ammat­tiko­rkeak­oulu­un), kokon­aan uusia yliopis­to-opiske­li­joi­ta ei tätä kaut­ta rajat­tomasti löytyne.

    Keskeinen tapa paran­taa miesten mah­dol­lisuuk­sia päästä yliopis­toon kos­kee omas­ta mielestäni sitä, miten armei­jas­sa ole­vat miehet voivat valmis­tau­tua pääsykokeisi­in — ja miten he voivat paran­taa yo-arvosano­jaan. Nythän “toisel­la” kier­roksel­la ole­vat naiset saa­vat huo­mat­ta­van edun, kun voivat halutes­saan valmis­tau­tua koko vuo­den pääsykokeisi­in yliop­pi­laak­si kir­joit­tamisen jäl­keen, siinä mis­sä miehet erkaan­tu­vat lukion jälkeisenä vuote­na aika täysin koulu­aineista. Vas­taa­va kos­kee osin yliop­pi­laskir­joi­tusten korot­tamista. Moni huonos­ti kir­joit­tanut nainen saa yliop­pi­lasar­vosano­ja korotet­tua seu­raa­vana syksynä. Vajaa puo­let miehistä on vas­taavasti tuol­loin armei­jas­sa. Vaik­ka sieltä korot­ta­maan päästetäänkin (eli saa olla yo-kir­joi­tus­päivän vapaal­la), valmis­tau­tu­mis­mah­dol­lisu­udet ovat olemat­tomat. Itsekin kävin aikoinaan kokeile­mas­sa arvosanan koro­tus­ta armei­jas­ta käsin. En ollut kevään yo-kir­joi­tusten jäl­keen kir­joit­tanut sivuakaan tek­stiä. Armei­jas­sa ei kir­joitet­tu tyyli­in 20 sanaa pidem­piä tek­ste­jä. Oli aika erikoista alkaa kir­joit­taa. Arvosana ei toki nous­sut, kos­ka mitään valmis­tau­tu­mis­mah­dol­lisu­ut­ta ei armei­jas­sa ollut. Aamus­ta iltaan oli menoa vielä siinä vaiheessa.

    Yksi tapa paran­taa miesten mah­dol­lisu­ut­ta päästä yliopis­toon olisi se, että kun yo-sään­tö­jen mukaan kir­joituk­set pitää tehdä kol­me­na peräkkäisenä ker­tana, tehtäisi­in sel­l­ainen sään­tö­muu­tos, että armei­jan käymi­nen (ja vaik­ka äitiys­lo­makin) ovat kelvol­lisia syitä siirtää kir­joi­tusker­taa tule­vaisu­u­teen sil­lä tavoin, ettei ker­to­jen tarvitse niiden takia olla peräkkäiset. Eli esim. syksyl­lä kir­joi­tus­ru­pea­man aloit­tanut ja kevääl­lä päät­tänyt, joka menee sit­ten kesäl­lä armei­jaan, saisi käyt­tää halutes­saan kol­man­nen kir­joi­tusker­ran armei­jan jäl­keen sen sijaan, että se ker­ta kuluu kesken armei­jan, kuten nyt.

  87. [T]eknillisistä yliopis­toista valmis­tuneista noin 90 % ei tarvitse koskaan työssään dif­fer­en­ti­aalilasken­taa. Silti kaikille teekkareille opete­taan dif­fer­en­ti­aalilasken­taa ensim­mäis­inä opin­tovu­osi­na, vaik­ka monil­la opin­toaloista sitä (saati muu­ta korkeam­paa matem­ati­ikkaa) ei käytetä edes osana oman alan opin­to­ja, saati työelämässä.

    Tässä onkin ero diplo­mi-insinöörin ja insinöörin välil­lä. Diplo­mi-insinööri-ihanteeseen kuu­luu aja­tus teknillis–tieteellisestä osaamis­es­ta. DI ei pelkästään osaa asioi­ta käytän­nössä. Hänen tulee ymmärtää se, miten hänen sovelta­mansa teknolo­gia nivoutuu yleiseen tieteit­ten jär­jestelmään ja miten tekniset nyrkkisään­nöt seu­raa­vat luon­non­laeista. Tämä mah­dol­lis­taa sen, että diplo­mi-insinööri kyke­nee tietois­es­ti kehit­tämään alaansa eteenpäin.

    Mitä tämä sit­ten tarkoit­taa käytän­nössä? Se tarkoit­taa fuk­sivuo­den yhteisiä insinööri­matem­ati­ikan ja ‑fysi­ikan opin­to­ja. Se tarkoit­taa sitä, että kaik­ki kone- ja raken­nusinsinöörit luke­vat sta­ti­ikan ja dynami­ikan teo­ri­aa ja vas­taavasti sähköinsinöörit piiri­ana­lyysiä ja sähkömagnetiikkaa.

    Lop­putu­lok­se­na on luon­nol­lis­es­ti ammat­timies, joka on uno­htanut kaiken oppi­mansa, mut­ta muis­taa hämärästi, että ne käytän­nön työssä tarvit­ta­vat sään­nöt eivät ole tulleet taivaas­ta vaan että ne seu­raa­vat kokeel­lis­es­ti päteväk­si tode­tus­ta teo­ri­as­ta. Samal­la se vuosia kestänyt matem­ati­ikan jauhami­nen (lukios­ta noin neljän­teen vuosikurssi­in, yhteen­sä ainakin seit­semän vuot­ta) on syövyt­tänyt mieleen tiet­tyjä toim­inta­malle­ja, jot­ka kestävät läpi elämän. Näistä insinööripi­irteistä DI:tä arvoste­taan ja niistä hänelle mak­se­taan palkkaa. (Niistä diplo­mi-insinööre­jä myös oikeutetusti kritisoidaan.)

  88. komm: Omas­ta mielestäni koodareille pitäisi olla aika eri­lainen koe kuin ne fysi­ikan ja matem­ati­ikan kokeet, jot­ka on suun­nat­tu kaikille teknil­lisi­in yliopis­toon diplo­mi-insinööri­opin­toi­hin aikoville (jon­ka takia koete­htävät sisältävät niin paljon juuri esim. dif­fer­en­ti­aalilasken­taa, jol­la taas peruskoodari ei tee mitään).

    En osan­nut tuos­ta vielä kaivaa sitä taikasanaa, että mikä se “eri­lainen koe” olisi. 

    Yliop­pi­laskir­joituk­sis­sakin matem­ati­ikan kokeessa voi pär­jätä use­am­mal­la eri tyylil­lä. Yksi osaa koulukurssin läpiko­taisin ja on har­joitel­lut yo-tehtäviä har­joit­tele­mas­ta päästyään. Toinen on toimin­ut nor­maalin nuoren tavoin (= laiskasti), mut­ta pingertää itselleen hyvän arvosanan keskit­tymiskyvyl­lään, logi­ikallaan ja MAOLin taulukoil­la. Lisäk­si kokeessa on valin­nan­varaa tehtävien suh­teen, jol­loin esimerkik­si tilas­to­jen ja toden­näköisyys­lasken­nan tehtävän pitäisi sopia hyvin fik­sulle algoritmikolle.

    Kom­ment­ti matem­ati­ikan vaa­ti­mas­ta ulkoaop­pimis­es­ta on minus­ta jo vähän erikoinen. On aika vaikea löytää ainet­ta tai asi­akokon­aisu­ut­ta, joka vaatisi vähem­män ulkoaop­pimista. Ei niitä ainakaan tietotekni­ikan piiristä löy­dy (syn­tak­sit, APIt, konventiot).

    Jot­ta esimerkik­si tietotekni­ikan opiske­li­joille kan­nat­taisi tehdä oma koe, niin sil­loin pitäisi löytää koe, joka mit­taa koulutet­tavu­ut­ta parem­min kuin matem­ati­ikan ja fysi­ikan yo-kokeet. Jos kokeessa kysytään vaikka­pa algo­rit­mi­ikkaa tai jopa ihan ohjel­moin­tite­htäviä, se mit­taa enem­män koke­mus­ta kuin koulutet­tavu­ut­ta. Koulu­aineis­sa koke­muk­sen vaiku­tus on huo­mat­tavasti vähäisempi.

    Pääsyko­keessa kysy­ty­il­lä asioil­la ei vält­tämät­tä tarvitse olla mitään tekoa opiskelta­van alan kanssa. Yliopis­to­ta­sol­lakin tietotekni­ikan ope­tus läh­tee nol­las­ta. Sil­lä ei myöskään ensisi­jais­es­ti tähdätä yksinker­taiseen kood­in­vään­tämiseen, vaan abstrak­tim­mal­la tasol­la tapah­tu­vaan suunnitteluun.

    Kaik­ista koulu­aineista ilmeis­es­ti fysi­ik­ka on kaikkein paras indikaat­tori käytän­nön loogis-ratio­naalis­es­ta ajat­telus­ta. Se mit­taa matemaat­tisen osaamisen lisäk­si myös tiet­ty­jen abstrak­tien asi­ay­hteyk­sien osaamista ja yhdis­telemistä taval­la, jota pelkkä matem­ati­ik­ka ei tee.

    (Mitä muuten tulee dif­fer­en­ti­aalilasken­taan ja yliopis­to­ta­son tietotekni­ikkaan, niin kuis vaikka­pa Aal­losta T‑61.5100 tai Tam­pereelta SGN-xxxx…)

  89. Eras­totenes alek­san­dri­alainen:

    Mitä tämä sit­ten tarkoit­taa käytän­nössä? Se tarkoit­taa fuk­sivuo­den yhteisiä insinööri­matem­ati­ikan ja ‑fysi­ikan opin­to­ja. Se tarkoit­taa sitä, että kaik­ki kone- ja raken­nusinsinöörit luke­vat sta­ti­ikan ja dynami­ikan teo­ri­aa ja vas­taavasti sähköinsinöörit piiri­ana­lyysiä ja sähkömagnetiikkaa.

    Sitähän se tarkoit­taa. Opin­not ovat yhä kuin sata vuot­ta sit­ten. On vain tapah­tunut sel­l­ainen muu­tos, että nykyään teknil­li­sis­sä yliopis­tois­sa opiskele­vista merkit­tävä osa ei enää edes opiskele esimerkik­si jotain mekani­ikkaa käsit­televää alaa. Suh­teel­lisu­us­teo­ri­at, Heisen­ber­gin epä­tarkku­us­pe­ri­aat­teet yms. opete­taan toki kaikille fuk­seille. Mut­ta tosi­asi­as­sa opiske­li­joista merkit­tävä osa sit­ten jatkaakin opin­to­jaan esim. ohjel­moin­nin, tuotan­to­talouden, tieto­jo­htamisen, tur­val­lisu­ustekni­ikan, käytet­tävyys­tutkimuk­sen (paljolti psykolo­giaa) tai jonkin muun alan piiris­sä, jos­sa sovel­let­ta­va matem­ati­ik­ka on pääasi­as­sa yläaste­ta­sol­la opetet­tua, ja jois­sa fysi­ikan opin­noil­la eivät opiske­li­jat pääsään­töis­es­ti tee yhtään mitään.

    Olen itsekin sitä mieltä, että DI:llä täy­tyy olla jonkin­lainen yleis­sivistys tekni­ikan alal­ta. Ja hyvä niin.

    Keskustelu­ai­heena oli kuitenkin nyt se, voisiko lyhyt­tutkin­noil­la olla mah­dol­lisuuk­sia. Vas­taan, että esimerkik­si sel­l­aisille koodareille, joil­la olisi yliopis­tos­ta käy­tynä vaikka­pa vain 60–120 opin­topis­teen kokon­aisu­us puh­das­ta ohjel­moin­tia, olisi taku­ul­la työ­markki­noil­la kysyn­tää. Nykyään tutkin­non koos­t­u­muk­ses­ta iso osa on “yleis­sivistäviä” kursse­ja, jot­ka on ihan kiva tietää, mut­ta joista ei ensin­näkään työelämään siir­tyessään muista enää juuri mitään (esim. ne pakol­liset fysi­ikat ja mati­ikat ja kemi­at teknil­li­sis­sä yliopis­tois­sa, jos alal­la ei yliopis­to­ta­son matem­ati­ikkaa yms. edes käytetä), ja jot­ka eivät ole työn kannal­ta muutenkaan välttämättömiä.

  90. “koodare­i­ta” opet­ta­neena joudun kyl­lä totea­maan että kyl­lä ne tyyp­it jot­ka oppi­vat parhait­en diff­isy­htälöitä ratko­maan, yleen­sä oppi­vat myös parem­min koodaa­maan. Ei sik­si että niistä olisi jotain hyö­tyä, vaan ihan muista syistä. 

    Toden­näköis­es­ti kyse on jostain vähän saman­lais­es­ta kuin siinä että 100m final­is­teil­la on aika lihak­sikas yläkrop­pa. Eihän sitä niil­lä har­tial­i­hak­sil­la juos­ta, mut­ta kyse on pikem­minkin ruumiinrakenteesta.

  91. Eras­tothenes Aleksandrialainen:

    Lop­putu­lok­se­na on luon­nol­lis­es­ti ammat­timies, joka on uno­htanut kaiken oppi­mansa, mut­ta muis­taa hämärästi, että ne käytän­nön työssä tarvit­ta­vat sään­nöt eivät ole tulleet taivaas­ta vaan että ne seu­raa­vat kokeel­lis­es­ti päteväk­si tode­tus­ta teoriasta. 

    Lisäk­si tuo ammat­timies muis­taa hämärästi minkä kir­jan kannes­ta pitää puhal­taa pölyt, jos ural­la tulee vas­taan jotain joka yllät­täen vaati­ikin vaikkanyt­sit­ten matematiikkaa.

    Jos tähtää töi­hin jois­sa on suht’ var­maa ettei matem­ati­ikkaa tai mui­ta yllä­tyk­siä tule ikinä vas­taan, ehkä tässä olisi juuri sopi­va paik­ka vetää raja korkeak­oulu­jen (nykyään yliopis­to) ja opis­to­jen (nykyään AMK) väliin?

    AMK:sta pois­päin ohjaa­vat tietysti nyky­maail­man paineet ylik­oulut­tau­tu­miseen. Åkea lainatak­seni:

    Itse yritin opiske­li­ja-aikoina päästä tekemään siivoustöitä kun meinasi rahat lop­pua. Kar­si­uduin haas­tat­teluis­sa kun min­ul­ta kyselti­in mis­tä tek­i­jöistä koos­t­uu moti­vaa­tioni hakeu­tua siivousalalle

    Samaa teemaa ovat sivun­neet mm. Viherinssi (myös tässä) ja Tiedemies (myös tässä).

    Tilanne on vähän niinkuin riikinkukkon­aarail­la joil­la on varaa vali­ta pitkäpyrstöisem­pikin uros. Kukkon­aaras on työ­nan­ta­ja, ja pyrstö on tutk­in­to­todis­tus — kyl­lä kan­nustet­taes­sa pyrstöt kum­masti pitenevät. 

    Taustal­la lie­nee joka-ei-työtä-tee-ei-sen-syömänkään-pidä ‑moraali yhdis­tyneenä maail­maan jos­sa yksi vaat­turi ompelukoneen kanssa vaatet­taa tuhan­sia ihmisiä ja yksi talon­rak­en­ta­ja konei­neen rak­en­taa asun­not sadoille. Lop­pu­jen täy­tyy vähin­täänkin näyt­tää ahk­er­il­ta saadak­seen osu­u­den tuote­tu­ista vaat­teista ja asun­noista. Luo­lamies­vais­toillekin on liian läpinäkyvää jos puo­let lopus­ta porukas­ta kaivaisi ojaa jota toinen puoli täyt­täisi, mut­ta pala­neen käry on vaimeampi kun puo­let porukas­ta tekeekin väitöskir­jo­ja joi­ta toinen puoli hyväksyskelee. Täl­lä blogilla oli joskus osu­va lain­aus “Maail­mas­sa ei ole pulaa muus­ta kuin työstä, joka antaa oikeu­den osu­u­teen niistä asioista joista ei ole pulaa”.

    Toisaal­ta sit­ten täy­ty­isi pitää motivoituneina myös ne vaatet­ta­jat ja talon­rak­en­ta­jat — sekä koodar­it ja myös matem­ati­ikan taita­jat [**]. Ja äskeinen pula-sitaat­ti kos­kee kai lähin­nä vau­rai­ta länsimaita.

  92. Ihan katk­era käytän­nön havain­to. AMK-taus­taisil­la on juuri vaikeuk­sia sof­t­an­teossa, kos­ka eivät oikein osaa matem­ati­ikkaa. Tietokan­nois­sakin olisi hyvä tun­tea relaa­tioiden taustal­la ole­vaa logi­ikkaa ja sovel­luk­sis­sa käyt­tölit­tymä­su­un­nit­teli­jan aivoituk­sia muokataan matem­ati­ikan kaut­ta kood­ik­si. No, excel-sof­t­aa sen­tään syntyy.

    DI:t ovat oikeas­t­aan nykypäivän rautak­ouradu­unare­i­ta, tietoy­hteiskun­nan rak­sajengiä. Työelämäkin on muut­tunut lähem­mäk­si haalarihommia.

    Amk-koulu­tuk­sen ongel­ma on liian vähän teo­riaosaamista ja liian vähän käytän­töä, lisäk­si kova markki­noin­ti. Osa amk-tutkin­noista on tehty väen väk­isin korekak­oulu­tutkin­non näköisik­si, insinööri­opin­not oli­vat tosin jo aiem­min BSs tasoa hyvis­sä paikoissa.

    Töistä löy­tyy pitkän urapol­un amis-teku-DI käyneitä, heil­lä on ollut moti­vaa­tio kohdal­laan vähän myöhem­min elämän var­rel­la. Nyky­mallil­la se lie­nee aika mah­do­tobn, kun ammat­tiopis­to­jen ja amk:n välil­lä on iso rako.

  93. tiedemies:

    Toden­näköis­es­ti kyse on jostain vähän saman­lais­es­ta kuin siinä että 100m final­is­teil­la on aika lihak­sikas yläkrop­pa. Eihän sitä niil­lä har­tial­i­hak­sil­la juos­ta, mut­ta kyse on pikem­minkin ruumiinrakenteesta.

    Nuo omi­naisu­udet var­maan kor­reloi­vatkin keskenään aika monel­la (joskin poikkeuk­si­akin on). Mut­ta tausta­point­ti­na kom­men­til­leni oli siis keskustelun aihe, eli että voisiko lyhyem­mille tutkin­noille olla sijaa. Ja vas­tauk­seni oli se, että jos henkilö käy vain valikoidun joukon “oman alan” kursse­ja yleis­sivistävien kurssi­joukko­jen sijaan (joi­hin lukeu­tuu esim. koodaamisen tapauk­ses­sa niin yliopis­to­m­atem­ati­ikat dif­fer­en­ti­aalilasken­toi­neen, fysi­ikat, kemi­at kuin ruotsin kurssitkin), ja sivuaine­ju­tutkin jätetään pois, suh­teel­lisen sup­peal­lakin oppimääräl­lä (esim. 60–120 opin­topis­tet­tä) voinee han­kkia varsin hyvän poh­jan oma­lle alalleen, ja lop­ut opetel­la sit­ten töis­sä. Tuol­loin säästy­isi myös esim. 3 vuot­ta opiskelu­aikaa, jon­ka voisi viet­tää opiskelun sijaan töis­sä, vaikkei sit­ten mais­terin papere­i­ta koskaan käsi­in saisikaan.

  94. San­ot­takoon nyt tässä näin ilman liityn­tää otsikkoon.

    Että työkkäreis­sä ei tehdä oikea­ta työtä työt­tömien hyväk­si. Vaan työkkäreis­sä työtä tekevät virkali­jat tekevät työtä selviy­tyäk­seen ja pysyäk­seen työl­lis­inä työl­lis­ten statuk­sel­la ja työl­lis­ten markkinoilla.

    Siis, mitä opiskel­lut, kieli­taitoa omaa­va, ja maail­mal­la työtä tehnyt Suomes­sa syn­tynyt, suo­ma­lainen hyö­tyy siitä, että työkkärin nuoret naiset osoit­ta­vat em. pili­pali-työtä tai muu­ta viras­tossa määrät­tyä silpun tekemistä jos­sain Temin määräämässä aktiviteetissa.

    Hyvä asia :
    Tänä vuon­na sainkin pitää veron­palau­tuk­seni toimeen­tu­lotuen lasken­nas­sa. Mut­ta eipä em tul­lut kuin Man­ulle illalli­nen. Vaan tuli ostaa toimeen­tu­lo­tuki­avus­tuk­sel­la print­teri ja tulostaa täl­lä viral­lisem­man muo­toinen kir­je sosiaaliviranomaiselle.

  95. Lyhyt­tutkin­not on mon­elta tahol­ta tyr­mät­ty yllät­tävän suo­raan. En käsitä keneltä se on pois, jos täl­laisia olisi. Näen ainakin kak­si ryh­mää, joille lyhyt­tutk­in­to olisi mielekäs, ensin­nä (nuoret) yliopis­to-opiskelun keskeyt­tävät, jot­ka eivät vält­tämät­tä koskaan suori­ta yliopis­to- tai muu­takaan tutk­in­toa, jol­loin saisi­vat edes lyhyt­tutkin­non, ja toisaal­ta kes­ki-ikäiset aikuisopiske­li­jat, joil­la on jo ennestään tutk­in­to tai joit­ten ei kan­na­ta enää pidem­piä tutk­in­to­ja suoritella.

    Lyhyt­tutkin­non vain pitäisi olla tarpeek­si vapaa­muo­toinen, ei saisi sisältää pakol­lista pien­tä sälää, kuten virkamies­ruot­si, tietokoneen käyt­tö, määrä­tyt sivuaine- tai menetelmäkurssit, vaan nämä voi säästää kandi­in. Pari opin­tokokon­aisu­ut­ta voitaisi­in vaa­tia, mut­ta ainakin aikuisopiske­li­jan pitäisi saa­da räätälöidä tutk­in­to omaan taus­taansa näh­den juuri sitä mitä tarvit­see. Aikuisopiske­li­jalle tutk­in­to olisi joko lisä­tutk­in­to esim. mais­terin päälle tai alan­vai­h­to­tutk­in­to tai tietyn­lainen täs­mä­tutk­in­to, kuten tääl­lä mainit­ti­in esim. ohjel­moin­ti­in keskit­tymi­nen. Tutkin­non laa­ju­us yliopis­tossa minus­ta riit­täisi olla 90 op eli puo­let kan­dista. Uusi tutk­in­to voisi olla suoritet­tavis­sa myös avoimes­sa yliopistossa.

    Aikuisk­oulu­tus ammatil­li­sine iltakurs­sei­neen ja työvoimak­oulu­tuksi­neen kan­nat­taisi per­a­ta, siel­lä näyt­tää ole­van paljon turhaa työl­listämätön­tä puuhastelua ja rahaa voitaisi­in käyt­tää järkevämmin.

  96. Lyhyt­tutk­in­to­ja on jo alet­tu luo­da yksi­ty­isin voimin, ehkä parhaana esimerkkinä yksi­tyi­nen kaup­pako­rkea Helsingis­sä, jos­sa opet­ta­ji­na toimi­vat vain tohtori­ta­son ihmiset (ja jon­ka taustal­la on Helsin­gin kaup­pako­rkean van­ha johto):

    http://helbus.fi/

    Lyhytk­oulu­tus ei pätevöitä val­tion virkoi­hin, mut­ta mak­simis­saan 120 opin­topis­tet­tä voi tuol­la suorit­taa talousalan peruskursse­ja. Kurssit alka­vat kah­den viikon välein, joten koulun voi käy­dä mil­loin vain. 

    Tuos­sa olisi julk­isil­la yliopis­toil­la opin ottamisen paik­ka. Esim. armei­jas­ta vapau­tu­va joutuu odot­tele­maan usein kuukau­sia seu­raa­van lukukau­den alkua. Tuol­la voi kah­den viikon välein aloit­taa uuden kurssin.

Vastaa käyttäjälle Viherinssi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.