Eduskunta päätti tänään kilometrikorvausten verovapaudesta hallituspuolueiden äänin oppositiota vastaan. Verojaosto johon kuulun, käsitteli asiaa pitkään ja yritti löytää turhaan vaihtoehtoisia malleja. Mikä kilometrikorvausten laskentaperusteissa muuttuu?
Korvausten takana on laskelma autoilun aiheuttamista kaikista kustannuksista, jotka on jaettu kiinteisiin kuluihin (euroa/vuosi) ja muuttuviin (euroa/km). Laskelman pohjana on oletus, että autolla ajetaan 15 000 km/vuosi, jolloin nuo kiinteät kustannukset on jaettu 15 000 kilometrille. Tästä on tullut kiinteiden kustannusten kilometrihinta joka on lisätty muuttuvien kustannusten kilometrihintaan ja näin on saatu kilometrikustannukseksi 0,45 €/km.
Nyt hyväksytty laki muuttaa tätä laskelmaa kahdella tavalla. On oletettu, että sillä omalla autolla ajetaan firman ajojen lisäksi myös omia ajoja, jolloin on vähintäänkin kohtuullista sälyttää osa noista kiinteistä kustannuksista tälle omalle ajolle. Se, että omalla autolla ajetaan myös omia ajoja, on jokseenkin ainoa asia, mitä keskustelussa ei ole kyseenalaistettu, mutta sitäkään ei olisi saanut ottaa laskelmissa huomioon. Tämä muutos tulee voimaan jo ensi vuonna ja se alentaa verovapaita korvauksia kaikilta.
Toinen muutos tulee voimaan seuraavana vuonna. Jos ne vuotuiset kiinteät kustannukset on jaettu 15 000 kilometrille, ne ovat tulleet kokonaan korvatuiksi, kun 15 000 kilometriä on tullut täyteen, eikä niitä pidä korvata toiseen kertaan. Tätä suurin osa yhteydenottajista ei hyväksy, mutta en ole kuullut yhtään järkevää argumenttia tätä vastaan. Voitaisiin tietysti nostaa tuo raja 30 000 kilometriin, kuten moni on esittänyt, mutta silloin kiinteät kustannukset olisivat kilometriä kohden puolta pienemmät. Vuoden 2014 alusta siis kilometrikorvaus laskee muuttuvien kustannusten tasolle, kun 15 000 kilometriä on tullut täyteen. Ruotsissa korvataan vain muuttuvat kustannukset eikä kiintgeitä lainkaan.
Keskustelussa on väitetty, että paljon ajavilla on uudemmat ja paremmat autot. Mikään ei ole niin helppoa kuin tutkia tämä asia, koska henkilötunnus on helppo yhdistää autoon. Meille kerrotun mukaan väite ei pidä paikkaansa. Paljon ajavilla ei ole keskimäärin sen tyyriimpiä ja uudempia autoja kuin muilla.
Jaostossa oli esillä ajatus poistaa tuo 15 000 kilometrin raja kokonaan ja saavuttaa yhtä suuri säästö alentamalla kilometrikohtaista korvausta kaikilta. Tässä olisi ollut se vika, että silloin vähän ajava saisi liian pienen korvauksen ja hän voisi vaatia vähennettäväksi todelliset kulut. Paljon ajavien ylikompensaatio olisi toisaalta jäänyt voimaan.
Niinpä päädyin siihen, ettei hallituksen esitystä ollut syytä muuttaa, ja tämä säästi muut hallituspuolueiden edustajat päättämisen vaivalta.