Maapallon rajallisuus

(Kasvua vai kehi­tys­tä 3/7)

Val­taosa maa­pal­lon luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­ses­ta palvelee teol­lis­ten yhteiskun­tien mak­sukyky­istä väestöä. Meneil­lään ole­van globaalin kehi­tyk­sen kaut­ta teol­lisu­us­val­tioiden kulu­tus­ta­sol­la ole­vien ihmis­ten määrä kolminker­tais­tuu paris­sa vuosikymme­nessä. Luon­non­va­ro­jen käyt­tö ei voi kolminker­tais­tua, kos­ka niitä ei ole, eikä hiilid­iok­sidipäästö­jenkään pitäisi kolminker­tais­tua. Luon­non­va­ro­jen omis­tamisen merk­i­tys koros­tuu uudestaan. 

Ei ole mah­dol­lisu­ut­ta kas­vat­taa omaa kulu­tus­tamme ton­neina ja megawat­ti­tun­teina las­ket­tuna. Päin­vas­toin, joudumme tule­maan toimeen vähem­mäl­lä. Tämä muo­dostaa huo­mat­ta­van vaikean taloudel­lisen ja tek­nol­o­gisen haas­teen. On opit­ta­va tekemään vähem­mästä enemmän.

Tässä vai­heessa pitäisi tietysti pitää moraal­isaar­na ilmas­ton puoles­ta, mut­ta vähän epä­toivoiselta se tun­tuu. Ilmas­ton tässä käy huonos­ti. Globaalit päästöt pitäisi nopeasti puolit­taa, mut­ta riskinä on niiden kasvun jatku­mi­nen. On aika epä­to­den­näköistä, että tun­net­tu­ja fos­si­il­isia esi­in­tymiä, joi­ta val­tavin kus­tan­nuksin etsitään lisää, jätet­täisi­in vapaae­htois­es­ti käyttämättä.

66 vastausta artikkeliin “Maapallon rajallisuus”

  1. –Tämä muo­dostaa huo­mat­ta­van vaikean taloudel­lisen ja tek­nol­o­gisen haasteen.–

    Kovan jär­jen ihmisille asia ei tun­nu ole­van ongel­ma. Nämä loogikot näet luot­ta­vat siihen, että esimerkik­si teknologi­nen kehi­tys ratkaisee edessä ole­vat vaikeudet.

    Muis­sa asiois­sa he vaa­ti­vat tosi­a­sioi­ta ja logi­ikkaa, mut­ta kun kysymys on kulu­tuskult­tuurista, he toivo­vat ja usko­vat, eikä tosi­a­sioil­la ole merkitystä.

  2. Köy­hyys ei ole tähän men­nessä vaikut­tanut maail­man väk­iluku­un muuten kuin sitä kas­vat­taen. Nälän­hädät ja sodat eivät näy maail­man väk­ilu­vus­sa juuri ollenkaan. Tämä ei voi jatkua ikuisesti. 

    Hyvänä esimerkkinä on Sahe­lin alue Afrikas­sa. Se on jo kaut­taal­taan aluet­ta jos­sa ruo­ka on kor­tilla. 16 miljoon­aa ihmistä keikkuu juuri ja juuri nälän­hädän määritelmän yläpuolel­la ja paljon suurem­pi osa kär­sii ali­rav­it­se­muk­ses­ta. Avus­tusjär­jestö­jen apu on mah­dol­lis­tanut sen, että yhä suurem­pi määrä ihmisiä, elää kri­isir­a­jan tun­tu­mas­sa odot­taen tapah­tu­maa joka katkaisee kamelin selän. 

    Mitä tapah­tuu kun tulee se vuosi jol­loin ruuan, polt­toainei­den ja lan­noit­tei­den hin­nat hyp­päävät pysyvästi niin korkealle että kymmenet miljoonat ihmiset ympäri maail­man alka­vat nähdä nälkää yhtä aikaa- ja liikkua ruuan perässä alueille jot­ka ovat juuri ja juuri selvin­neet tähän asti?

    Oma veikkauk­seni on, että lop­ul­ta köy­him­mät kuol­e­vat ja mak­sa­vat muiden elin­ta­sos­ta hen­gel­lään kuten tähänkin asti. Lop­ul­ta tämän täy­tyy näkyyä myös väk­ilu­vun pienenemisenä.

  3. Ihan turha väit­tää että ilmas­ton­muu­tos on vaar­alli­nen. Ei se NYT VOI OLLA kovinkaan vakavaa, kun ydin­voima ei kel­paa edes osaratkaisuksi. 

    Jos ydin­voimalaitosten nau­ret­ta­van pienet riskit ovat korekampia kuin ilmas­ton­muu­tos, niin ilmas­ton­muu­tok­sen ris­ki on siel­lä nol­lan ja olemat­toman välissä.

    Näinkö tosi­aan on?

  4. No näin­hän se on. Kukaan ilmas­ton­suo­jelun puolestapuhu­ja ei ole vielä uskaltanut ker­toa ääneen sitä, että ilmas­ton­suo­jelun tavoit­tei­den toteutues­sa mei­dät hyv­in­voivat on samal­la ajet­tu köyhyyteen.

    Sinän­sä huomio luon­non­va­ro­jen rajal­lisu­ud­es­ta on oikea. Aikoinaan san­ot­ti­in, että öljy lop­puu kun kaik­ki kiinalaiset alka­vat käyt­tää muovi­pusse­ja. Se ei enää ole kaukana.

  5. Tule­vaisu­u­den­tutkimuk­sen pio­neerin, tule­vaisu­u­den­tutk­i­joiden kan­sain­välisen World Futures Stud­ies Fed­er­a­tion ‑jär­jestön puheen­jo­hta­jan ja Rooman klu­bin jäse­nen Pent­ti Malaskan kokon­ais­val­tainen yhteiskun­ta­teo­ria rak­en­tuu kolmelle peruskiv­elle: yhteiskun­tien evoluu­tio ja kehit­tymi­nen, yhteiskun­nal­lisen toimin­nan jäsen­tymisen peri­aat­teet ja mil­lä tavoin tule­vaisu­ud­es­ta voidaan tietää. Men­emät­tä mallin yksi­tyisko­hti­in (ja olemat­ta mallin eri­ty­isas­iantun­tia) voidaan lyhyesti pop­u­lar­isoi­da mallin ideaa suh­teessa Oden pohdintaan. 

    Yhteiskun­nat kehit­tyvät vai­heit­tain ja tätä kehi­tys­tä määrit­tävät yhteiskun­nan tarpeet. Yhteiskun­tien evoluu­tioon ja kehit­tymiseen on sisään­raken­net­tu dynami­ik­ka, jos­sa edelli­nen vai­he ”petaa” seu­raa­van vai­heen. Paradok­saalis­es­ti jokaiseen vai­heeseen liit­tyy kom­plek­sisu­u­den kasvu, jon­ka ratkaisem­i­nen ei yleen­sä tapah­du muuten kuin kri­isien kaut­ta. Tule­vaisu­u­den­tutkimuk­sen pro­fes­sori Markku Wile­niuk­sen mukaan his­to­ria tun­tee hyvin vähän (ehkä yhden tapauk­sen) jos­sa yhteiskun­ta olisi vapaae­htois­es­ti vähen­tänyt kom­plek­sisu­ut­ta, eli kri­isi on ikään kuin sisään­raken­net­tu edel­ly­tys tai mekanis­mi kom­plek­sisu­u­den vähen­tämiselle ja sitä kaut­ta kasvun edel­ly­tyk­sille tai siir­tymiselle seu­raavaan vaiheeseen.

    Nyky­hetkessä olemme kah­den vai­heen välis­sä. ”Ener­gia­jär­jestelmä” on edelleen edel­lisessä vai­heessa kiin­ni, se pyrkii uud­is­tu­maan, mut­ta tämä tapah­tuu hitaasti ja estää yhteiskun­tia kehittymästä.
    Ode: ” Ilmas­ton tässä käy huonos­ti. Globaalit päästöt pitäisi nopeasti puolit­taa, mut­ta riskinä on niiden kasvun jatku­mi­nen. On aika epä­to­den­näköistä, että tun­net­tu­ja fos­si­il­isia esi­in­tymiä, joi­ta val­tavin kus­tan­nuksin etsitään lisää, jätet­täisi vapaae­htois­es­ti käyttämättä.”

    Voidaan tietysti pohtia sitä, mitä kri­isil­lä tai seu­raaval­la vai­heel­la eksak­tisti tarkoite­taan, mut­ta oman tulk­in­tani mukaan (soveltaen em. mallia) Oden kir­joituk­ses­sa kuvat­tu tilanne toteu­tuu, eli luon­non­va­ro­ja käytetään niin pitkään kun niiden käyt­tö on suorien taloudel­lis­ten vaiku­tusten mukaan kan­nat­tavaa ja sal­lit­tua. Siitä seu­raavien kri­isien myötä syn­tyy uusia mah­dol­lisuuk­sia jot­ka ovat vält­tämät­tömiä yhteiskun­tien jatkoke­hi­tyk­selle. Mitä sit­ten voidaan tehdä? Ennakoivia ja sopeut­tavia toimen­piteitä sekä olla mukana seu­raa­van vai­heen toim­inta­mallien/-välinei­den/-tapo­jen kehityksessä.

  6. Blo­gisi johtopäätös on hyvin hillit­ty, koska

    USA pystyy saavut­ta­maan öljy- ja kaa­suo­mavaraisu­u­den 20 vuodessa uusil­la teknolo­gioil­la kus­tan­nus­ta­sol­la, joka ei ole mah­dot­toman korkea. Tämä on val­tas­trate­gi­nen lot­tovoit­to, joka toteutetaan eikä sil­loin CO2 merk­itse paljoa.

    Kiina aikoo todel­lisek­si maail­man­mahdik­si voimakkaal­la kasvul­la hyö­dyn­täen omia ja tuo­tavia ener­gia­raa­ka-ainei­ta, pääosin fossiilisia.

    Intial­la, Brasil­ial­la ym on myös omat kasvu- ja valtapyrkimyksensä.

  7. Jos todel­la ollaan sitä mieltä, että mitäs tässä enää voidaan, niin mihin tässä on sit­ten niin kiire juos­ta? Lisää työ­tun­te­ja ja sit­ten palkkiok­si vuon­na 2050 hom­ma on jo ehkä läht­enyt käsistä. Jos tänään rupeaa illal­la joku hosumaan makkaris­sa ja 9 kuukau­den päästä putkah­taa joku maail­maan, niin 40-vuo­ti­aana tuo joku on jo aika pulassa. 

    Esko Aho oli aamu-tv:ssä kateelli­nen USA:n hyvistä uuti­sista, eli reilus­ta väestönkasvus­ta ja omien öljy­varo­jen lisään­tymis­es­tä. Ihmettelin vähän, että jos nuo on hyviä uutisia, niin mitkä on sit­ten huono­ja. Helsingis­säkin vielä ihme­tel­lään val­tu­us­tossa, että mik­si autoilua pitäisi vähen­tää. Jok­seenkin out­o­ja kom­ment­te­ja tulee sit­ten myös vihreän eli­itin joukos­ta, kun kaikkia puoluei­ta pide­tään ympäristöys­täväl­lis­inä. Vit­tuakos tässä sit­ten, kuten nuoriso ehkä nykyään sanoisi. Ainakin Kreikassa.

  8. Meneil­lään ole­van globaalin kehi­tyk­sen kaut­ta teol­lisu­us­val­tioiden kulu­tus­ta­sol­la ole­vien ihmis­ten määrä kolminker­tais­tuu paris­sa vuosikymmenessä 

    Voin lohdut­taa blo­gis­tia. Teol­lisu­us­val­tio­den kulu­tus­ta­sol­la ole­vien ihmis­ten määrä teol­lisu­us­val­tiois­sa lähe­nee nol­laa paris­sa vuosikymmenessä.

  9. Tselovek:
    Kovan jär­jen ihmisille asia ei tun­nu ole­van ongel­ma. Nämä loogikot näet luot­ta­vat siihen, että esimerkik­si teknologi­nen kehi­tys ratkaisee edessä ole­vat vaikeudet.

    Onko meil­lä jotain perustel­tua syytä olet­taa, että teknolo­gian kehi­tys jämähtäisi lähi­aikoina — tai ettei jo kek­sit­tyjä ratkaisu­ja otet­taisi käyt­töön, kun hin­ta on oikea?

    Vai oliko se taas niin, että tieto ja teknolo­gia ovat rikok­sia Gaiaa vas­taan — ja jos emme välit­tömästi kadu syn­te­jämme muut­ta­mal­la maakuop­paan jär­simään jäistä nau­rista, niin tuomion­päivä koit­taa huomen­na… tai ainakin ensiviikolla.

  10. Mitä tulee raa­ka-ainei­den ja ener­gian riit­tävyy­teen, niin esim. sul­je­tul­la polt­toainekier­rol­la uraa­nia riit­täisi koko ihmiskun­nan tarpeisi­in (vähin­tään) vuo­sisadoik­si — ja sit­ten, kun uraani joskus lop­puisi, niin tori­u­mil­la voitaisi­in jatkaa ainakin vuosi­tuhan­sia. Eiköhän se fuu­siovoimakin saataisi tuol­la välin käyttökelpoiseksi.

    Perus­met­alleis­sa taas pystytään nykyään hyö­dyn­tämään erit­täin köy­hiä esi­in­tymiä (mm. Tal­vi­vaaras­sa kehitet­ty­jen menetelmien avul­la), ettei niiden suh­teen tarvinne olla huolis­saan aivan lähivuosikymmeninä.

    Ilmeis­es­ti pelko harv­inais­ten maamet­al­lienkin lop­pumis­es­ta joh­tui (taas ker­ran) tyyp­il­lis­es­tä harhas­ta, joka syn­tyy tui­jotet­taes­sa vain tun­net­tu­jen taloudel­lis­es­ti hyö­dyn­net­tävis­sä ole­vien resurssien saraket­ta. Nythän esim. Ruot­sista on löy­tynyt esi­in­tymä, joka riit­tänee kat­ta­maan koko Euroopan raa­ka-aine­tarpeet muu­ta­mak­si seu­raavak­si vuosikymmeneksi.

    Jos per­in­teiset raa­ka-aineet joku päivä lop­puisi­vat, niin sit­ten hiilestä saa raken­net­tua kaikkea mah­dol­lista — kun­han vain edullista ener­giaa riittää.

  11. “Onko meil­lä jotain perustel­tua syytä olet­taa, että teknolo­gian kehi­tys jämähtäisi lähiaikoina”

    Sel­l­aista ole­tus­ta ei ole syytä tehdä. Toisaal­ta on ihan yhtä perus­tee­ton­ta olet­taa, että teknolo­gia tar­joaisi avun. Siihen voi uskoa ja siihen voi lada­ta toivon­sa, mut­ta tosi­a­sia teknolo­gian pelas­tavu­us ei ole. 

    Lisäk­si on huo­mat­ta­va, että jo nykyään olisi yllin kyllin tar­jol­la teknolo­giaa ongelmien ratkaisemisek­si, mut­ta sitä ei käytetä. Mik­si käytet­täisi­in jatkossakaan? 

    Aina kun joku ehdot­taa suo­jelullisia toimen­piteitä, jois­sa teknolo­giaa hyö­dyn­net­täisi­in mut­ta rahaa menetet­täisi­in, niin kovan jär­jen ihmiset huu­ta­vat vas­taan. Miten suo­jel­e­va teknolo­gia saadaan käyt­töön, jos raha tulee aina ensiksi?

  12. Poth1ue1: Onko jotain perustel­tua syytä olet­taa, että teknolo­gian kehi­tys ratkai­sisi nimeno­maan nämä ongel­mat nimeno­maan niin, että nyky­muo­toinen (län­si­mainen, kulut­ta­va) elämän­ta­pamme voisi jatkua? Epäilemät­tä teknolo­gia tulee tar­joa­maan ratkaisu­ja, ja epäilemät­tä niil­lä joil­la on sekä teknolo­giaa että resursse­ja tulee ole­maan kohta­laisen mukavaa tule­vaisu­udessakin. Tämä joukko vaan tulee pienen­emään merkit­tävästi kun resurssit vähenevät ja maa­pal­lo käy yhä tuhoisam­mak­si nyky­isille yhteiskun­nille. On aika moraali­ton­ta tode­ta, että ongel­maa ei ole, kos­ka jotkut tule­vat selviämään.

  13. Oma veikkauk­seni on, että lop­ul­ta köy­him­mät kuol­e­vat ja mak­sa­vat muiden elin­ta­sos­ta hen­gel­lään kuten tähänkin asti. Lop­ul­ta tämän täy­tyynäkyyä myös väk­ilu­vun pienenemisenä.

    Minä veikkaisin, että ennen kuin tuo poruk­ka suurem­mas­sa määrin alkaa nälkään kuole­maan, tääl­lä Euroalueen AAA-luokite­tul­la reuna-alueel­lakin alkaa ole­maan aika tukalat olta­vat. Kun pako­laisia, jot­ka eivät enää sovi mihinkään kiin­tiöi­hin ja jot­ka nöyryy­den sijaan ovat vihaisia ja nälkäisiä, alkaa tule­maan läpi joka rajal­ta, jopa nämä “kovim­man jär­jen” ihmiset saat­ta­vat oival­taa, että nyt on tosi kyseessä.

    Mei­dän muiden kan­nat­taisi siihen men­nessä varmis­tel­la jonki­lainen maja ja peruna­maa, että pysty­isi viet­tämään edes jotenkuten siedet­tävästi lop­ut elinvuodet.

    Näin kes­ki-iän kyn­nyk­sel­lä tule­vaisu­us suo­raan san­ot­tuna pelottaa.

  14. Hyvä, etä tämäkin tuli taas esi­in. Eilen olin kuun­tele­mas­sa Rooman Klu­bin nykyisen jäse­nen , New Yorkin kaupunginyliopis­ton tutk­i­jan Tapio Kan­nisen esitystä.

    Muis­tanet hänet 70-luvun alus­ta Kri­it­tisel­lä Korkeak­oul­ul­la sekä Olavi Niita­mon sem­i­naareista. (Niita­mo­han oli myöhem­min Tilas­tokeskuk­sen johtaja.)

    Hänen mukaansa Rooman Klu­binkasvun rajat on edelleen ajanko­htainen ja oleel­lis­es­ti paikkansa pitävä raportti.

  15. Luk­i­ja huo­man­nee, että koti­talouk­sisss tehtävä tuotan­to- ja uusi­in­tamistyö säsätää sekä aikaa että luonnonvaroja.

  16. Tselovek:
    Lisäk­si on huo­mat­ta­va, että jo nykyään olisi yllin kyllin tar­jol­la teknolo­giaa ongelmien ratkaisemisek­si, mut­ta sitä ei käytetä. Mik­si käytet­täisi­in jatkossakaan? 

    Rahas­ta­han tässä useim­miten on kysymys. Niin kauan, kun van­hoil­la ratkaisuil­la jatkami­nen on selvästi edullisem­paa (tai ongel­mat eivät ole aku­ut­te­ja), uudet kalli­im­mat ratkaisut eivät kiin­nos­ta. On kuitenkin aivan tasan tarkkaan var­maa, että siinä vai­heessa, kun esim. niukku­us nos­taa jonkin hyödyk­keen hin­taa, niin kaik­ki mah­dol­liset keinot kaive­taan naf­tali­in­ista (näin­hän on käynyt mm. biopolt­toaineille, FT-pros­es­sille, öljy­hiekoille jne. heti, kun öljyn tyn­nyri­hin­ta ankkuroi­tui tukev­asti 100 USD:n tienoille).

    Aina kun joku ehdot­taa suo­jelullisia toimen­piteitä, jois­sa teknolo­giaa hyö­dyn­net­täisi­in mut­ta rahaa menetet­täisi­in, niin kovan jär­jen ihmiset huu­ta­vat vastaan. 

    Tuo on kyl­lä yksinker­tais­ta­va ja vääris­televä väite. Ei siinä mitään, että päätetään yhdessä vaikka­pa joidenkin päästö­jen vähen­tämis­es­tä — se on ihan ok. Val­i­tus useim­miten kohdis­tuu ennem­min siihen, että pelkkä päästö­jen vähen­nys ei riitäkään vaan se pitkää kaiken lisäk­si tehdä Oikeal­la Puh­da­sop­pisel­la Tavalla.

    Esim. ei riitä, että pyritään vähen­tämään CO2-päästöjä vaan se pitäisi ensisi­jais­es­ti tehdä tuulipro­pelle­ja, aurinko­ken­no­ja jne. rak­en­ta­mal­la — eikä mis­sään nimessä ydin­voimal­la. Val­i­tus tässä tapauk­ses­sa ei siis kohdis­tu päästö­jen vähen­nyk­seen sinän­sä vaan siihen, että “kovan jär­jen ihmis­ten” mielestä tätä yritetään tehdä kus­tan­nuste­hot­toma­l­la — ja jopa päästöjä lisääväl­lä tavalla.

    Tämä näem­mä kuitenkin ymmär­retään aina niin, että jos et ole vaa­ti­mas­sa 10000 pro­pel­lia Helsin­gin edustalle, niin olet öljy-yhtiöiltä rahaa saa­va denialistinatsi.

    Miten suo­jel­e­va teknolo­gia saadaan käyt­töön, jos raha tulee aina ensiksi? 

    Puh­das ympäristökin on lop­ul­ta pelkkä hyödyke — jos kaik­ki efort­ti menee siihen, että saa haalit­tua kasaan päivän safkat, (kura)veden ja kui­v­at lehmän­lan­ta­paakut, niin ympäristön suo­jelu on jotain sel­l­aista luk­sus­ta, joka ei taa­tusti tule heti ensim­mäisenä mieleen. Siinä vai­heessa, kun per­heel­lä on omakoti­ta­lo, kesämök­ki, pari autoa jne., niin esim. mökin viereisen met­sän suo­jelu ja rehevöi­tyneen jär­ven kun­nos­tus alka­vat kuu­lostaa ihan järkeviltä rahankäyttökohteilla.

    Eli siis — jos “kus­tan­nuk­sista viis — kun­han vaan tah­toa riit­tää” ‑ide­olo­gial­la lähde­tään pelas­ta­maan äiti Gaiaa hin­nal­la mil­lä hyvän­sä ja päädytään ennen pitkää sinne maakuop­paan niiden nau­ri­iden kanssa, niin siinä vai­heessa ympäristön­suo­jelu ei var­maankaan ole tarve­hier­arkki­as­sa kovinkaan korkealla.

  17. Poth1ue1:
    Mitä tulee raa­ka-ainei­den ja ener­gian riit­tävyy­teen, niin esim. sul­je­tul­la polt­toainekier­rol­la uraa­nia riit­täisi koko ihmiskun­nan tarpeisi­in (vähin­tään) vuo­sisadoik­si – ja sit­ten, kun uraani joskus lop­puisi, niin tori­u­mil­la voitaisi­in jatkaa ainakin vuosi­tuhan­sia. Eiköhän se fuu­siovoimakin saataisi tuol­la välin käyttökelpoiseksi.

    Perus­met­alleis­sa taas pystytään nykyään hyö­dyn­tämään erit­täin köy­hiä esi­in­tymiä (mm. Tal­vi­vaaras­sa kehitet­ty­jen menetelmien avul­la), ettei niiden suh­teen tarvinne olla huolis­saan aivan lähivuosikymmeninä.

    Ilmeis­es­ti pelko harv­inais­ten maamet­al­lienkin lop­pumis­es­ta joh­tui (taas ker­ran) tyyp­il­lis­es­tä harhas­ta, joka syn­tyy tui­jotet­taes­sa vain tun­net­tu­jen taloudel­lis­es­ti hyö­dyn­net­tävis­sä ole­vien resurssien saraket­ta. Nythän esim. Ruot­sista on löy­tynyt esi­in­tymä, joka riit­tänee kat­ta­maan koko Euroopan raa­ka-aine­tarpeet muu­ta­mak­si seu­raavak­si vuosikymmeneksi.

    Jos per­in­teiset raa­ka-aineet joku päivä lop­puisi­vat, niin sit­ten hiilestä saa raken­net­tua kaikkea mah­dol­lista – kun­han vain edullista ener­giaa riittää.

    Mitäpä tähän muu­ta voisi tode­ta, kuin sosial­isti­nen ihmi­nen on optimistinen. 

    Luin muuten 70-luvun alus­sa eri­no­maisen neu­vos­toli­it­to­laisen aka­teemikon pam­fletin Ihmiskun­nan elin­varat (Kus­tan­ta­mo MIR 1965, jos oikein muis­tan). Hän osoit­ti hyvin vaku­ut­tavasti, että maa­pal­lo pystyy hyvin elät­tämään 100 mil­jarin ihmisen väestön. Mikä käsit­tämätön luo­va potentiaali!!!

  18. Tiede kehit­tää koko ajan uut­ta ja sik­si uusil­la sovel­lu­tuk­sil­la työn tuot­tavu­ut­ta voidaan peri­aat­teessa paran­taa lop­ut­tomi­in. Kun Hig­gsin hiukkaset toden­net­ti­in, aav­is­tan että taas tekni­ik­ka ottaa huimia harp­pauk­sia. Eivät tieteen mah­dol­lisu­udet ikinä lopu ja sik­si myös raja­ton kasvu rajal­lisel­la maa­pal­lol­la on teo­ri­as­sa mahdollista. 

    Talouskasvu ei koskaan voi olla riit­tävä, sil­lä pääosin markki­noiden manip­u­loim­i­na ihmis­ten tarpeet kas­va­vat vielä nopeam­min kuin talous. Sik­si talouskasvun hyväk­si ”täy­tyy” tin­kiä vas­tu­ullis­es­ta tuotan­nos­ta. Tämä on se ongelmien ydin!

    Se menee siis niin päin, että lähtöko­htana ei ole ihmis­ten tarpeet, vaan markki­noiden tarpeet ja ne luo­vat ihmisille yhä uusia tarpei­ta, sel­l­aisia joi­ta ihmi­nen ei tietäisi edes ole­van ole­mas­sa, jollei­vat markki­nat niitä loisi ja mainostaisi.

    Myös se on harha, että ihmiskun­ta voisi tehdä paran­nuk­sen ja muut­tua tietois­es­ti vas­tu­ullisek­si. Kun harho­ja luetel­laan, yksi sitkeä harha on pelas­tus ydin­voimaa lisäämäl­lä. Sekin menee niin päin, että kun on ydin­voimaa, on varaa ostaa ja polt­taa enem­män öljyä — näin­hän on käynyt tähänkin asti. Ei uusi­u­tu­va, kasvi­huonekaa­su­ja päästämätön ener­giakaan tuo pelas­tus­ta, vaik­ka se saataisi­in taloudel­lisek­si, sil­lä eihän se lope­ta fos­si­ilis­ten käyt­töä — ne käytetään kuitenkin nyt hal­lit­se­vien markki­navoimien paineesta.

    Yksi kaikkein perus­tavin harha on uskoa ihmisen järkevyy­teen — myös Osmon blo­gin pahin puute. Ihmi­nen on hier­arkki­nen lau­masielu. Hän halu­aa kiihkeästi elää aikansa tren­de­jä nou­dat­taen. Tätä käyt­täy­tymistä markki­nat käyt­tävät hyväk­seen lisätäk­seen kulu­tus­ta. Samal­la ihmiset myös kil­pail­e­vat ase­mas­ta yhteisöis­sään, mikä sekin nykykult­tuuris­samme useimpi­en kohdal­la toteutetaan markki­noiden kulutustuotteilla.

    Ihmi­nen on manip­u­loitavis­sa kil­paile­maan myös elämän­ta­van ekol­o­gisu­udel­la. Sitä näyt­tävät har­ras­ta­van varsinkin ora­van­pyörästä pois hypän­neet, heil­lä kun taitaa usein olla voimakas pätemisen tarve — sehän ken­ties mon­et ajoi oravanpyörään.

    Kulut­tamista on pakko jatkaa, kos­ka se on niin oleelli­nen osa nykykult­tuuri­amme. Kult­tuurin muut­ta­mi­nen on sitä pait­si äärim­mäisen vaikeaa, mut­ta kulu­tuk­sen sisältöä on sen sijaan ollut mah­dol­lista uud­is­taa. Kun nimit­täin markki­nat ovat alka­neet hyö­tyä vas­tu­ullis­es­ta kulu­tuk­ses­ta, on otet­tu oikea suun­ta kohti kestävän kehi­tyk­sen toteu­tu­mista. Tämä on tosin sitä monien ivaa­maa viher­pi­iper­rystä, kuten luo­mu, risu­paketit ja tuulimyl­lyt — silti ne val­taa­vat markki­noi­ta. Jos markki­nat tekevät omis­ta­jilleen parhait­en rahaa aidol­la ympäristöys­täväl­lisyy­del­lä, eikä vain viher­pestyl­lä, markki­na­t­alous on pelas­tuk­semme ilman, että sen rak­en­tei­ta tarvit­see muuttaa. 

    Ihan vakavasti: onko edes ole­mas­sa muu­ta ihmisen psyy­keen sopi­vaa ja real­is­mi­in luet­tavaa pelas­tusti­etä kulke­mat­ta tuhon ja katas­trofien kaut­ta? Este ovat vain ne van­hat yri­tyk­set, jot­ka ovat hallinneet markki­noi­ta. Niil­lä on rahaa ja sen tuo­maa val­taa heit­el­lä kapu­loi­ta muu­toske­hi­tyk­sen rat­taisi­in, jos se uhkaa omia markkinaosuuksia.

  19. Pitäkääpä yksi asia mielessänne.

    Pla­ton eli pyörein luvuin 2500 vuot­ta sit­ten. Cae­sarin ja Kris­tuk­sen ajas­ta on kulunut likimäärin 2000 vuot­ta. Piis­pa Hen­rik ja Eerik Pyhä liit­tivät Sumen Euroopan Unioni­in vajaat 900 vuot­ta sitten.

    His­to­ri­al­lises­sa kat­san­noss 250 vuot­ta, eli mm. aika siitä kun muuan mais­teri Nils Sven Heurlin nimitet­ti­in Jäm­sän kirkko­her­rak­si, on pelkkä kvarttaali.

  20. Onnek­si lob­bar­it kek­sivät poli­itikoille nuo päästö­mak­sut, ne pelas­ta­vat maa­pal­lon päästöiltä. Var­maan on kehit­teil­lä joku mak­su joka ratkaisee sen toisenkin, Osmon huolen aiheen.

  21. “Tämä muo­dostaa huo­mat­ta­van vaikean taloudel­lisen ja tek­nol­o­gisen haas­teen. On opit­ta­va tekemään vähem­mästä enemmän.”

    Ikään kuin tämä ei olisi kap­i­tal­is­min logi­ik­ka! Jokainen yrit­täjä miet­tii pään­sä puh­ki, päivin ja öin, miten voisi tehdä vähem­mästä enemmän.

  22. Tomi: “Tämä muo­dostaa huo­mat­ta­van vaikean taloudel­lisen ja tek­nol­o­gisen haas­teen. On opit­ta­va tekemään vähem­mästä enemmän.”Ikään kuin tämä ei olisi kap­i­tal­is­min logi­ik­ka! Jokainen yrit­täjä miet­tii pään­sä puh­ki, päivin ja öin, miten voisi tehdä vähem­mästä enemmän.

    Hah hah. Tuo samainen yrit­täjä miet­tii myös pään­sä puh­ki, miten valmis­taisi tuot­teen­sa niin heikok­si, että kulut­ta­ja joutuu osta­maan het­ken päästä jo uuden.

  23. Rajal­lis­ten resurssien pul­maa pitäisi ratkoa niin maail­man laa­juis­es­ti kuin paikallis­es­tikin. Tämä liit­tyy myös ilmas­ton­muu­tok­seen, johon Osmo tek­stis­sään viittasikin.

    Rajal­lis­ten resurssien haaste pitäisi poimia mukaan myös kaupunkisu­un­nit­telu­un. Tämä voisi olla yksi pain­opis­teistä koh­ta alka­vas­sa yleiskaavoituksessa.

    Kun resurssit ovat rajal­liset, pitää esimerkik­si kauas liikku­misen tarvet­ta vähen­tää. Entä voisiko joukkoli­iken­teeseen löy­tyä aidosti uuden­laisia ratkaisu­ja? Suun­ta kohti suurem­pia asun­to­ja olisi hyvä kään­tää paluuk­si kohti maltil­lisem­paa asum­ista. Liikun­takaan ei saisi jatkos­sa olla yhtä paljon raa­ka-ainei­ta kulut­tavaa kuin nyt. Lähilu­on­toaluei­den merk­i­tys korostuu.

  24. Jyr­ki Patomä­ki:
    Kun nimit­täin markki­nat ovat alka­neet hyö­tyä vas­tu­ullis­es­ta kulu­tuk­ses­ta, on otet­tu oikea suun­ta kohti kestävän kehi­tyk­sen toteu­tu­mista. Tämä on tosin sitä monien ivaa­maa viher­pi­iper­rystä, kuten luo­mu, risu­paketit ja tuulimyl­lyt – silti ne val­taa­vat markki­noi­ta. Jos markki­nat tekevät omis­ta­jilleen parhait­en rahaa aidol­la ympäristöys­täväl­lisyy­del­lä, eikä vain viher­pestyl­lä, markki­na­t­alous on pelas­tuk­semme ilman, että sen rak­en­tei­ta tarvit­see muuttaa. 

    Mis­sähän päin maail­maa tuulimyl­lyt ja risu­voimalat val­taa­vat markki­noi­ta ilman yhteiskun­nan tukea tai pakotusta?

    Toki tuulimyl­lyt tekevät voit­toa omis­ta­jilleen (lupasi­han yksikin osakean­tia yrit­tänyt koti­mainen koi­jaripu­u­laa­ki olikosenyt 12% osinko­ja seu­raavak­si olikosenyt vuosikymmenek­si), mut­tei ilman että yhteiskun­ta käy varas­ta­mas­sa tarvit­ta­vat rahat sen kuu­luisan Jonkun Muun taskus­ta. Har­va viher­in­toilu­un sor­tunut tavalli­nen kansalainen tosin muis­taa, että se Joku Muu on yleen­sä se sama tyyp­pi, joka aamuisin tui­jot­taa pelistä vas­taan par­taa ajet­taes­sa ja/tai rip­siväriä levittäessä.

    Irvokkaim­mil­laan­han nämä “viher­markki­nat” ovat jos­sain Sak­sas­sa, jos­sa hyvä­tu­loiset vau­raiden omakoti­taloaluei­den uusil­la bemareil­la ja mer­suil­la ajel­e­vat han­sit ja han­neloret tekevät mukavasti mas­sia val­tion spon­ssates­sa aurinkopan­elien asen­nus­ta ja lähiöi­den köy­hien mamu­jen mak­saes­sa vähistä paskadu­uneis­taan saamis­taan niukoista tuloista tar­if­fituet taivaisi­in kohon­nei­den sähkön hin­to­jen muodossa.

  25. hmoila­nen: Hah hah. Tuo samainen yrit­täjä miet­tii myös pään­sä puh­ki, miten valmis­taisi tuot­teen­sa niin heikok­si, että kulut­ta­ja joutuu osta­maan het­ken päästä jo uuden. 

    Heh heh. Tuo samainen yrit­täjä huo­maa muu­ta­man vuo­den kulut­tua brändin­sä rapau­tuneen ja joutu­vansa myymään tuot­teitaan läh­es nol­lakat­teel­la. Samaan aikaan laadus­ta kiin­nip­itänei­den yrit­täjien voitot kas­va­vat kohis­ten ja tyy­tyväiset käyt­täjät perus­ta­vat fani­sivu­ja SOMEen.

    Ai, et usko vai? No, katopa vaik­ka miten menee nykyään “Made in Ger­many” ‑laatubrändil­lä rat­sas­tavil­la kodinkone­fir­moil­la vs. hal­paa roskaa tehtaile­maan sor­tuneil­la entisil­lä suurmerkeillä.

  26. Kun harho­ja luetel­laan, yksi sitkeä harha on pelas­tus ydin­voimaa lisäämäl­lä. Sekin menee niin päin, että kun on ydin­voimaa, on varaa ostaa ja polt­taa enem­män öljyä – näin­hän on käynyt tähänkin asti. Ei uusi­u­tu­va, kasvi­huonekaa­su­ja päästämätön ener­giakaan tuo pelas­tus­ta, vaik­ka se saataisi­in taloudel­lisek­si, sil­lä eihän se lope­ta fos­si­ilis­ten käyt­töä – ne käytetään kuitenkin nyt hal­lit­se­vien markki­navoimien paineesta.

    Teknistä kehi­tys­tä sivus­ta seu­raa­vana näyt­tää aika var­mal­ta, että pitem­mäl­lä aikavälil­lä nykyi­nen paljolti fos­si­il­isi­in polt­toaineisi­in nojaa­va ener­giantuotan­to on kor­vat­tavis­sa uusi­u­tuvil­la ener­gian­lähteil­lä, niistä ei ole maa­pal­lol­la pulaa. Pul­mana on, että siir­tymä pitäisi tehdä nopeasti. Nopeas­sa siir­tymässä ydin­voimal­la (tosin ei nyky­isil­lä reak­tor­i­tyypeil­lä) saat­taa olla merkit­tävä rooli ainakin väli­aikaise­na ratkaisuna. Suurem­pi ongel­ma voi olla öljyn kor­vaami­nen eri­lais­ten mate­ri­aalien raa­ka-aineena, mut­ta sekin ongel­ma on helpom­pi ratkaista jos ener­giaa on saatavil­la run­saasti kohtu­ulliseen hintaan.

    Fos­si­ilis­ten käyt­töä saadaan vähen­net­tyä kun niiden hin­ta alkaa nous­ta, oli se sit­ten kysyn­nän ja tar­jon­nan suh­teesta tai vero­tuk­ses­ta johtuvaa.

  27. Jyr­ki Patomä­ki: Tiede kehit­tää koko ajan uut­ta ja sik­si uusil­la sovel­lu­tuk­sil­la työn tuot­tavu­ut­ta voidaan peri­aat­teessa paran­taa lop­ut­tomi­in. Kun Hig­gsin hiukkaset toden­net­ti­in, aav­is­tan että taas tekni­ik­ka ottaa huimia harp­pauk­sia. Eivät tieteen mah­dol­lisu­udet ikinä lopu ja sik­si myös raja­ton kasvu rajal­lisel­la maa­pal­lol­la on teo­ri­as­sa mahdollista. 

    Olisi hyvä, jos tule­vaisu­u­den suun­nitel­mat eivät nojau­tu­isi pelkästään mah­dol­lisuuk­sien syn­nyt­tämien aav­is­tusten varaan. Taivaan­ran­nas­sa on todel­lisia riske­jä, jot­ka eivät katoa silmiä räpyttämällä.

    Tekno­fan­tasi­at usein uno­hta­vat, että ongelmil­la tyyp­il­lis­es­ti on kak­si puol­ta: teknologi­nen ja sosi­aa­li­nen. Ener­gian- ja ruoan­tuotan­non teknologi­nen puoli voi teo­ri­as­sa ratke­ta ole­mas­sa olevin keinoin. Näil­lä tek­nol­o­gisil­la ratkaisuil­la on kuitenkin voitet­tavinaan ongelmien sosi­aaliset puo­let: tek­nol­o­gis­ten ratkaisu­jen rahoit­ta­mi­nen, oikeut­ta­mi­nen, motivoiminen/markkinointi, koulut­ta­mi­nen, sekä esim yhteiskun­ta­rauhan, oikeu­den­mukaisu­u­den ja lail­lisu­u­den ylläpitämi­nen. Uusi teknolo­gia joutuu kil­paile­maan jo tehtyjä investoin­te­ja ja tehtyjä päätök­siä vas­taan. Van­ho­jen ratkaisu­jen suu­ru­un­den ekono­mia pitää uudet tulokkaat altavastaajina. 

    Jois­sain mais­sa esimerkik­si hiilivoimaloil­la on vah­vat etu­jär­jestöt, jot­ka tais­tel­e­vat lak­i­u­ud­is­tuk­sia vas­taan taatak­seen tehty­jen investoin­tien las­ke­tun takaisin­mak­sua­jan. Jotkut tek­nol­o­giset ratkaisut (esim. GM-lajik­keet) vaikut­ta­vat ihmisi­in eri tavoin ja saat­ta­vat tuot­taa ekosys­teemin tai yhteiskun­nan, jois­sa mon­et tai useim­mat eivät halua elää.

  28. Olli Ven­to:
    Rajal­lis­ten resurssien pul­maa pitäisi ratkoa niin maail­man laa­juis­es­ti kuin paikallis­es­tikin. Tämä liit­tyy myös ilmas­ton­muu­tok­seen, johon Osmo tek­stis­sään viittasikin.

    Rajal­lis­ten resurssien haaste pitäisi poimia mukaan myös kaupunkisu­un­nit­telu­un. Tämä voisi olla yksi pain­opis­teistä koh­ta alka­vas­sa yleiskaavoituksessa.

    Kun resurssit ovat rajal­liset, pitää esimerkik­si kauas liikku­misen tarvet­ta vähen­tää. Entä voisiko joukkoli­iken­teeseen löy­tyä aidosti uuden­laisia ratkaisu­ja? Suun­ta kohti suurem­pia asun­to­ja olisi hyvä kään­tää paluuk­si kohti maltil­lisem­paa asum­ista. Liikun­takaan ei saisi jatkos­sa olla yhtä paljon raa­ka-ainei­ta kulut­tavaa kuin nyt. Lähilu­on­toaluei­den merk­i­tys korostuu.

    Ei tarvi käyt­tää aikaa tämän pohtimiseen, kaik­ki yllä maini­tut oli­vat 1700-luvul­la, ei muu­taa kun reses­sio­ta (mitä lie tarkoit­taa) käynnistämään.

  29. Kulut­tamista on “pakko” jatkaa ja “pakko” lisätä vain siinä merk­i­tyk­sessä että ihmis­ten on pakko syödä ja toisaal­ta ihmiset halu­a­vat elää mukavammin.

    Mukavampi elämä ei tarkoi­ta enem­pää luon­non­va­ro­jen kulut­tamista, mut­ta tämä uno­htuu hel­posti. Ongel­mak­si muo­dos­tuu se, että nykyään voitaisi­in paljon mukavampi elämä jär­jestää paljon vähem­mäl­lä hösöt­tämisel­lä kuin nyky­isin tehdään. Ongel­mana on se, että me olemme tot­tuneet siihen, että esimerkik­si sosi­aaliset suh­teet levit­täy­tyvät aika laa­jalle ja toisaal­ta sit­ten halu­amme kuitenkin nähdä niitä kavere­i­ta. Sik­si “mukaavaa” iltaa kaverei­den kanssa viet­tääk­seen pitää matkus­taa usein toiselle puolelle kaupunkia ja joskus kauemmaksikin. 

    Tämä siis vain liikku­misen osalta.

    Sit­ten on muitakin ener­gia ja raa­ka-ainein­ten­si­ivisiä jut­tu­ja, jot­ka voitaisi­in tehdä toisin jos a) oltaisi­in totut­tu tekemään toisin ja b) jos se olisi rahal­lis­es­ti kannattavaa. 

    Elämän­laadun ei tarvitse kauheasti kär­siä vähem­mästä kulut­tamis­es­ta. Olen­naista onkin se, että pysyy sil­lä tasol­la, että on mah­dol­lisu­us tehdä niitä asioi­ta mitä kaver­itkin tekevät.

  30. Tiedemies:

    Elämän­laadun ei tarvitse kauheasti kär­siä vähem­mästä kulut­tamis­es­ta. Olen­naista onkin se, että pysyy sil­lä tasol­la, että on mah­dol­lisu­us tehdä niitä asioi­ta mitä kaver­itkin tekevät.

    Juuri näin. Psykolo­gien tekemien tutkimusten mukaan ihmi­nen ottaa mielu­um­min 100 euroa, jos naa­puri saa 50 kuin 550 euroa jos naa­puri saa 500 eli arvostamme kulu­tus­tamme suh­teessa johonkin viiteryh­mään. Jos kaik­ki suo­ma­laiset köy­htyvät niin oma köy­htymi­nen ei niin paljon haittaa.

  31. Maail­man pelas­tamisen suh­teen itseäni mieti­tyt­tää tämä:

    Jos ihmis­ten kulu­tuskäyt­täy­tymi­nen saataisi­in riit­tävän ekol­o­giselle tasolle, olisiko meil­lä täl­löin tarpeek­si kokon­aiskysyn­tää riit­tävien sosi­aali­palvelu­jen saamisek­si (vero­tuk­sen kaut­ta) tai ehkä ennem­minkin: olisiko meil­lä tarpeek­si kokon­aiskysyn­tää ylipäätään markki­na­t­alouden toim­imista ajatellen.

    Toisaal­ta, jos yksilöi­den mate­ri­aa­li­nen elin­ta­so las­ket­taisi­in nyt ekol­o­gis­es­ti kestävälle tasolle, se saat­taisi olla sen ver­ran alhainen, että joku markki­na­t­alout­ta tehot­tomampikin talousjär­jestelmä voisi onnis­tua sen tuottamisessa.

  32. Aina kun puhutaan maa­pal­lon rajal­lisu­ud­es­ta ja taloud­es­ta, pitää puhua myös väestönkasvus­ta. Talouden pitää nimit­täin kas­vaa, jot­ta väestö ei kas­vaisi. Toisaal­ta talouden kasvu ei aiheuta ympäristölle uut­ta kuor­maa, kun­han väestö vähenee.

    Tämä on onnelli­nen sat­tuma ihmiskun­nan tule­vaisu­u­den kannal­ta. Mis­tään radikaaleista muu­tok­sista ei tarvitse unel­moi­da. Ei tarvitse pakot­taa ihmis­mas­so­ja ankeu­teen jostain linkoslai­sista dysto­pi­oista puhu­mat­ta. Riit­tää, kun määräti­etois­es­ti sääde­tään markki­noiden kan­nus­timia kiel­teis­ten ulkois­vaiku­tusten vähentämiseksi. 

    Muuten voi antaa markki­na­t­alouden jatkaa rul­laamis­taan ihmeitään tehden.

  33. Poth1ue1: Onko meil­lä jotain perustel­tua syytä olet­taa, että teknolo­gian kehi­tys jämähtäisi lähi­aikoina – tai ettei jo kek­sit­tyjä ratkaisu­ja otet­taisi käyt­töön, kun hin­ta on oikea?

    Ei. Mut­ta jos me lähdemme tuolle lin­jalle, meil­lä on perustel­tu­ja syitä olet­taa, että ener­gian kanssa tulee vaikeaa.

    Oikeasti ihmiskun­nal­la ei ole raa­ka-aineon­gel­maa. Raa­ka-aineon­gel­ma on siitä muka­va, että saatavu­us nos­taa hin­taa, mikä taas innos­taa teknolo­gian kehit­tämiseen ja kalli­im­man teknolo­gian käyt­tämistä. Yksi esimerkik­ki tästä on huhu öljyn lop­pumis­es­ta. Vas­taus on ihan suo­raan “so what”, kos­ka kun hin­ta nousee tarpeek­si, öljyä voi tehdä mon­en­lais­es­ta muus­ta fossiilisesta.

    Ympäristön kestokyky on huo­mat­tavasti suurem­pi ongel­ma. Hiilen syytämi­nen ilmake­hään ei mak­sa mitään, eikä ilmake­hä pistä vas­taan. Mak­saji­na on “me kaik­ki” tai “joku muu”, jol­loin oikeaa mak­sa­jaa ei löydy.

    Tilanteesta löy­tyy muu­ta­ma mah­dolli­nen tie ulos:

    1. Uusi teknolo­gia, joka tekee päästöt­tömästä tuotan­nos­ta fos­si­ilista halvem­paa. (Markki­na­t­alous hoitaa hiilen huit hittoon.)

    2. Riit­tävän kat­ta­va päästökaup­pa. (Ener­gian hin­ta nousee, kunnes hiilet­tömät tuotan­to­ta­vat tule­vat kannattaviksi.)

    3. Ydin­voima jotenkin autet­tuna (jol­loin siitä tulee hiiltä halvempaa).

    4. Hiilenkäytön kan­sain­väliset rajoituk­set. (Ener­gian hin­ta nousee, kunnes hiilet­tömät tule­vat kannattaviksi.)

    Nykyisel­lä teknolo­gial­la ja nykyisel­lä teknolo­gian kehit­tymis­tahdil­la (plus fysi­ikan aiheut­tamil­la rajoil­la esimerkik­si tuuli- ja vesivoimalle) on kovin vaikea nähdä kohtaan 1 ratkaisu­ja. (Pois­lukien koh­ta 3, joka taas on poli­it­tis­ten reali­teet­tien ulottumattomissa.)

  34. Jari S.: minus­ta tärkeämpi kysymys on, voidaanko sosi­aali­palve­lut tai hyv­in­voin­tipalve­lut fun­da­men­taalises­sa mielessä tuot­taa jos kokon­ais­tuotan­to las­kee. (Rahoi­tus liit­tyy enem­män talousjär­jestelmän yksi­tyisko­hti­in.) Kokon­ais­tuotan­non lask­ies­sa mainit­tu­jen palvelu­iden suh­teelli­nen osu­us kansan­tuot­teesta kas­vaa, kos­ka palvelu­iden tehost­a­mi­nen on han­kalaa. Mut­ta tuskin osu­us lähelle ykköstä menee, eli kysymys on lähin­nä poli­it­ti­nen, ja real­isti­nen vas­taus on hel­posti tästä syys­tä “ei voida”.

    Jos kokon­ais­tuotan­to las­kee, minus­ta tehokku­us vain koros­tuu entis­es­tään. Mut­ta pul­lonkaula (pain­opiste) siir­tyy työn tuot­tavu­ud­es­ta raa­ka-aine- ja energiatehokkuuteen. 

    Se ettei kulu­tuk­selle ja päästöille voi näköjään globaalis­sa mit­takaavas­sa tehdä mitään, on varsin pelot­tavaa, etenkin kun on omia lapsia.

  35. viherinssi:

    2. Riit­tävän kat­ta­va päästökaup­pa. (Ener­gian hin­ta nousee, kunnes hiilet­tömät tuotan­to­ta­vat tule­vat kannattaviksi.)

    Lie­nee aika mitätön toden­näköisyys, että poli­itikot globaal­isti pysty­i­sivät sopi­maan toimi­vas­ta päästökaupasta.

    Euroop­pa on hyvä esimerk­ki, kuvitel­laan, että meil­lä on markki­nae­htoinen päästökaup­pa­jär­jestelmä, mut­ta todel­lisu­us on jotain ihan muu­ta. Päästökau­pan rin­nal­la on aivan jär­jetön väärinkäytök­si­in johta­va tuki­aisvi­idakko ja maako­htaiset pros­ent­tio­su­us­tavoit­teet jot­ta päästöjä vähen­net­täisi­in val­lit­se­van ide­olo­gian mukaises­ti “oikeil­la keinoil­la”. Sit­ten vielä ollaan puuhaa­mas­sa lisävero­ja parhaille päästöt­tömille sähkön­tuotan­to­tavoille (Wind­fall-vero vesi- ja ydinvoimalle).

    Lop­putu­los on bor­del­li jos­sa kukaan ei koh­ta uskalla investoi­da mihinkään.

  36. Rooman klu­bi on hörhöser­ti­fikaat­ti. Ennus­ti­vat öljyn lop­pu­van vuon­na 2000, ja kun nyt sitä onkin jäl­jel­lä ja tuotan­to kas­vaa vielä vuosikym­meniä, sanovat, että se oli vain pelotteluskenaario.

    Osa talousti­eteil­i­jöistä sanoi jo tuol­loin, että öljyn hin­ta on laskenut jo vuo­sisato­ja kuten muidenkin raa­ka-ainei­den ruokaa myöten, ja jos öljy meinaa lop­pua, sen hin­ta nousee ja kan­nat­taa kehit­tää teknolo­giaa, jol­la saa vaikeam­matkin läh­teet hyö­dyn­net­tyä, korvikkei­ta, vai­h­toe­htoisia lop­putuot­tei­ta jne., etsiä uusia lähteitä ja paljon muuta.

    Nyt on ehkä siir­ryt­ty yllät­tävälle uralle, kun sosial­is­min hävit­tyä kap­i­tal­is­mi lev­iää rikas­tut­ta­maan kehi­tys­mai­ta ja tuot­taa eri­tyisen paljon raa­ka-ainei­den kulu­tus­ta. Silti hin­tamekanis­mi ohjaa maail­man­talouden vähitellen sopeu­tu­maan tähänkin. Raa­ka-ainei­den lop­pumista ei kan­na­ta pelätä eikä Rooman klu­bin väkeä palvoa.

  37. Poth1ue1 kysyi:”
    Mis­sähän päin maail­maa tuulimyl­lyt ja risu­voimalat val­taa­vat markki­noi­ta ilman yhteiskun­nan tukea tai pakotusta?”

    Edel­lä olevas­sa kom­men­tis­sani luet­telin tukun yleisiä harho­ja. Lisään luet­teloon yksipuolisen mieliku­van siitä, että ydin­voimaa ei tueta.

    Kun EU loi päästökau­pan, se oikeut­ti jäsen­maat keräämään Wind­fall-veroa, kos­ka päästökaup­pa rankaisee mui­ta pait­si ydin­voimaa ja van­haa vesivoimaa. 

    Raho­ja ydin­voiman rak­en­tamiseen ei kerätä veroina. Niiden tilal­la saman asian ajaa Wind­fall-veron viivyt­te­ly, mikä on ydin­voimalle vuosit­tain mil­jardilu­okan tuki. Sen rin­nal­la muiden ener­gioiden par­jatut miljoonat­uet taita­vat olla sit­tenkin pikkuhip­pu­ja. Helsin­gin Sanomat kir­joit­ti 2008:”Päästökauppatuki ei ole per­in­teistä val­tion­tukea, jos­sa bud­jetin kaut­ta jae­taan suo­raan veron­mak­sajien raho­ja. Se on hienos­tuneem­pi tukimuo­to, jos­sa sähkön kulut­ta­ja joutuu mak­samaan sähköy­htiölle korotet­tua mak­sua. Se on yhtä kaik­ki val­tion toimin aikaansaat­ua tukea, kos­ka ilman val­tion hallinnol­lis­es­ti jakamia päästölu­pia tämä tuk­i­jär­jestelmä ei toi­mi. Mak­sa­ja on lop­ul­ta sama, kulut­ta­ja ja veronmaksaja.”

  38. anti-Rooman klu­bi:
    Rooman klu­bi on hörhöser­ti­fikaat­ti. Ennus­ti­vat öljyn lop­pu­van vuon­na 2000, ja kun nyt sitä onkin jäl­jel­lä ja tuotan­to kas­vaa vielä vuosikym­meniä, sanovat, että se oli vain pelotteluskenaario. 

    Rooman klu­bi esit­ti vuon­na 1972 joukon ske­naar­i­oi­ta raa­ka-ainevaran­to­jen riit­tävyy­destä ekspo­nen­ti­aalis­es­ti kas­va­van kulu­tuk­sen piiris­sä. Usein uno­hde­taan maini­ta, että yhdessä ske­naar­ios­sa saavutet­ti­in tas­apain­oti­la ilman ylilyön­tiä. Tämä tietysti edel­lyt­ti muu­tos­ta ihmis­ten käyttäytymisessä. 

    Rooman klu­bi kir­joit­ti vuon­na 1972, että tuol­loiset öljy­varat lop­pu­vat vuon­na 1992, JOS kulu­tus jatkaa tuol­loista ekspo­nen­ti­aal­ista kasvuaan. Sit­ten tuli öljykri­isi, kulu­tus­ta kar­sit­ti­in ja sit­ten löy­tyi öljyä Poh­jan­mereltä. Kulu­tuk­sen kasvu hidas­tui ja varan­to­jen koko kasvoi. Oli­vatko kir­joit­ta­jat väärässä?

    Tavanomainen raakaöljy näyt­tää saavut­ta­neen tuotan­to­huip­pun­sa vuon­na 2006. Tämä ei tarkoi­ta, että per­in­teinen raakaöljy on lop­punut vaan että sitä on noin PUOLET JÄLJELLÄ. Sen tuotan­toa ei voi­da enää kiihdyt­tää. Val­taosa jäl­jel­lä olev­as­ta öljys­tä on epä­ta­vanomaista ja siten kalli­im­paa ja riskialt­ti­im­paa. Epä­ta­vanomaisen tuotan­non pitää juos­ta kiin­ni eksp. kiuh­tu­vat läh­teet ja eksp. kas­va­va kulu­tus. Paper­il­la asian voi ratkaista hel­posti, mut­ta käytän­nössä tuotan­non kiihdyt­tämi­nen on sosi­aa­li­nen ongel­ma. Tal­vi­vaara on pien­tä ver­rat­tuna Alber­tan öljytuotantoon. 

    Sivu­menne sanoen: Deep­wa­ter Hori­zon Mek­sikon­lahdelle porasi 1200 metri­in ja käyt­ti kehit­tynyt­tä kalus­toa. Porat­tu öljylähde Macon­do Prospect käsit­ti arvi­ol­ta noin 50 miljoon­aa bar­relia, joka vas­taa noin 14 tun­nin globaalia kulutusta.

  39. Hin­tamekanis­mi voi vain suun­na­ta tutkimus­resursse­ja ja muu­ta työtä, ei taikoa raa­ka-ainei­ta tai uusia fysi­ikan lake­ja. Hin­tamekanis­mi­in luot­tavien ole­tus siis on, että teknolo­gial­la mikä tahansa raa­ka-aine on kor­vat­tavis­sa tai fysikaa­li­nen rajoite pois­tet­tavis­sa, kun­han inno­vaa­tioresursse­ja suun­nataan ko. asi­aan tarpeeksi. 

    Mik­si ihmiset sit­ten edelleen kuol­e­vat, tois­taisek­si poikkeuk­set­ta? Johtuuko tämä veroista vai jostain muus­ta hin­tamekanis­min toim­intaa vääristävästä säätelystä?

    Epäilen että taustal­la on han­kalasti kier­ret­tävis­sä ole­va biologi­nen rajoite. 

    Jos hin­tamekanis­mi ei ole tähän (ja mon­een muuhun) purrut, niin mik­si öljyn tai muiden raa­ka-ainei­den hupen­e­m­i­nen tai ilmas­ton läm­pen­e­m­i­nen on niin var­masti hoidet­tavis­sa hintamekanismilla? 

    Kuten Jared Dia­mond kir­joit­ti, sanoiko Pääsiäis­saarten viimeisen puun kaatanut kaveri “Ei syytä huoleen. Teknolo­gia on mei­dät ennen pelas­tanut ja pelas­taa nytkin!”

  40. anti-Rooman klu­bi:
    Rooman klu­bi on hörhösertifikaatti. 

    Demokra­t­ian vihol­lisia ei kan­na­ta ikinä vähätel­lä, kos­ka nau­runalaisek­si saatet­tuna he voivat jatkaa fasis­tisen agen­dansa edis­tämistä kaikessa rauhas­sa. Ja Rooman klu­bi­han on oikeasti yksi eko­fa­sis­min syn­ty­paikoista ja tukip­i­lareista — yhdessä mm. monien YK:n alais­ten mis­antroop­is­ten hörhö­mag­neet­ti­jär­jestö­jen kanssa.

    Se mikä tässä eniten hämästyt­tää on se, että klu­bi­laiset puhu­vat (tai ainakin ovat puhuneet) täysin avoimesti “demokra­tiana epäon­nis­tu­mis­es­ta” ja tarpeesta kova­ta se vahvoil­la “vii­saiden miesten” yksin­val­taisil­la hal­li­tuk­sil­la. Tämä kaik­ki (ja paljon muu­ta) löy­tyy ihan avoimista mate­ri­aaleista eikä kukaan klu­bi­lainen edes koi­ta kiistää täl­laisia tavoit­tei­ta. Tästä huoli­mat­ta kaik­ki itseään kovasti muka val­is­tuneena pitävät ihmiset veisaa­vat ylistysvir­siä klu­bin ere­htymät­tömyy­den kunniaksi.

    Se, etteivät vihreät tee selkeää eroa näi­hin fasis­tei­hin, vahvis­taa vain sitä mutu-tun­tu­maa, että mon­en vihreän takataskus­sa on kuitenkin agen­da saat­taa yhteiskun­ta jonkin­laisen puoli- tai täys­sosial­is­tisen pakko­val­lan alle. Se, että sormel­la osoite­taan jotain Linko­laa ja san­o­taan, että “Linko­la on yksit­täi­nen hörhö eikä me suinkaan olla ollenkaan samalaisia”, ei vaku­u­ta — varsinkin jos seu­raavas­sa sivu­lauseessa hehkute­taan Rooman klu­bia, Paul R. Erhlichiä, Mau­rice Stron­gin aikaansaan­nok­sia jne.

    Luku­vinkkinä aiheesta:
    James Del­ing­pole, Water­mel­ons: How Envi­ron­men­tal­ists are Killing the Plan­et, Destroy­ing the Econ­o­my and Steal­ing Your Children’s Future

    Kyseis­es­tä kir­jas­ta pari valit­tua lain­aus­ta Rooman klubilta:

    “Democ­ra­cy is not a panacea. It can­not orga­nize every­thing and it is unaware of its own lim­its. These facts must be faced square­ly. Sac­ri­le­gious though this may sound, democ­ra­cy is no longer well suit­ed for the tasks ahead.”

    “the earth has a can­cer and the can­cer is man”

    “The com­mon ene­my of human­i­ty is man. In search­ing for a new ene­my to unite us, we came up with the idea that pol­lu­tion, the threat of glob­al warm­ing, water short­ages, famine and the like would fit the bill. All these dan­gers are caused by human inter­ven­tion, and it is only through changed atti­tudes and behav­ior that they can be over­come. The real ene­my then, is human­i­ty itself.”

  41. Janne Sinkko­nen:
    Kuten Jared Dia­mond kir­joit­ti, sanoiko Pääsiäis­saarten viimeisen puun kaatanut kaveri “Ei syytä huoleen. Teknolo­gia on mei­dät ennen pelas­tanut ja pelas­taa nytkin!” 

    Dia­mondin viisauk­sille antaisi tietysti parem­min arvoa se, että hänel­lä olisi esim. yksikin fak­ta Pääsiäis­saarten kohdal­la suorassa…

  42. Lueske­lin aiem­paa keskustelua, ja lähin­nä Poth1ue1:n kir­joituk­set herät­tivät joitain kommentteja. 

    Raa­ka-ainei­den lop­pumi­nen: Peri­aat­teessa on tot­ta etteivät ne lopu koskaan hyö­dyn­net­tävyys- ja hin­ta­gra­di­entin takia. Uskon jopa markki­namekanis­mi­in: esim. öljyn hin­ta on volati­ili mut­ta perus­ta­so on tosi­aan kohon­nut. Tämä on hyvä asia, kos­ka varan­to­jen hiipumi­nen ei näin tule yllätyksenä.

    Markki­noiden näkymä tule­vaisu­u­teen on kuitenkin suh­teel­lisen lyhyt, mak­simis­saan ehkä luokkaa 10–20 vuot­ta. Tapah­tu­mat 30–100 vuo­den päässä tule­vaisu­udessa eivät ole hin­noitel­tu (juuri) mihinkään edes niiden asioiden osalta joille muuten on markki­nat. Saatamme kulut­taa joitain asioi­ta nopeam­min kuin olisi opti­maal­ista. Valitet­tavasti aika mon­en raa­ka-aineen (ja myös muiden fysikaal­is­ten rajo­jen) kulut­ta­mi­nen tapah­tuu sil­lä taval­la synkro­nis­sa, että käytön vähen­e­m­i­nen on odotet­tavis­sa täl­lä vuo­sisadal­la. Synkro­nisu­us johtuu lähin­nä teknolo­gian kehi­tyk­ses­tä ja väestönkasvus­ta. Näin voi syn­tyä hie­man kivi­nen siirtymäkausi. 

    Ja siis markki­nat eivät toi­mi ei-hin­noitel­luille “hyödykkeille”, tietenkään, joista ilmas­to on puhutuin. 

    Vihreä puh­da­sop­pisu­us: juu, vihreäl­lä liik­keel­lä on myös kult­tuurin­sa ja tabun­sa, ydin­voima etunenässä. Ydin­voiman suh­teen kyl­lä muu­ta­ma arkkivihreä on jo kään­tänyt kelkkansa.

    Luon­to hyödyk­keenä: en ole samaa mieltä, minus­ta se on läh­es itseis­ar­vo. Tätä voi ratio­naalis­es­tikin perustel­la esim. bio­di­ver­si­teetin tuhoamisen suh­teel­lisel­la peru­ut­ta­mat­to­muudel­la. (Laje­ja syn­tyy toki mut­ta kovin hitaasti.) On ihan älyt­tömän ylim­ielestä ja itsekeskeistä kuvitel­la tietävän­sä eliöla­jien arvo seu­raa­van kymme­nen miljoo­nan vuo­den ajaksi. 

    Jos päädytään nau­ri­in kanssa samaan kuop­paan, muut tarpeet tosi­aan aja­vat ympäristön­suo­jelun edelle. Tarkoi­tus olisi estää näin käymästä.

  43. 1700 ‑luvul­la maa­pal­lon luon­nos­sa riit­ti mon­imuo­toisu­ut­ta paljon run­saam­min kuin tänään. Ihmisiä puolestaan oli suun­nat­toman vähän ver­rat­tuna nykyiseen. 

    Nyt asetel­ma on keikah­tanut toisek­si: Ihmisiä on paljon, luon­non mon­imuo­toisu­us hupe­nee ja luon­non­va­rat käyvät niukemmiksi.

    Uudessa tilanteessa hyv­in­voin­ti on han­kit­ta­va kulut­ta­mal­la luon­toa vähem­män ja lisäämäl­lä tehokku­ut­ta. Samal­la on tun­nis­tet­ta­va parem­min, mikä on hyv­in­voin­nin saavut­tamiselle olen­naista. Tähän on keskustelus­sa jo viitattukin.

    1700 ‑luvulle ei ole palu­u­ta. Tarvit­semme uuden­laisia luovia ratkaisu­ja. Tämä on tarpeen myös kaavoituk­ses­sa, joka ohjaa elämän­ta­paamme käytän­nössä paljon.

    1. 1700 ‑luvul­la maa­pal­lon luon­nos­sa riit­ti mon­imuo­toisu­ut­ta paljon run­saam­min kuin tänään.

      Niin­pä. Jos kym­menker­tainen väestö aio­taan ruokkia JA kor­va­ta fos­si­ili­nen ener­gia bio­mas­sal­la, ihmi­nen alis­taa käyt­töön­sä jok­seenkin koko maa­pal­lon pin­ta-alan. Bio­mas­sa ei ole kelvolli­nen ratkaisu

  44. Kun väestönkasvun rin­nal­la ilmas­to läm­pe­nee ja luon­nos­ta katoaa mon­imuo­toisu­ut­ta, on ener­giay­htälö poikkeuk­sel­lisen haas­teelli­nen. Palapeliä mutk­istaa vil­je­ly­maan köy­htymi­nen ja se, etteivät puu­pel­lot pidä yllä luon­non mon­imuo­toisu­ut­ta, joka on yksi hyv­in­voin­nin perusedellytyksistä.

    Selvältä tun­tuu, että ener­gianku­lu­tus­ta pitää hillitä voimakkaasti. Muut ratkaisut ovat paljon vaikeampia hahmottaa.

  45. Pieni heit­to: Voisiko joku instanssi (sähköy­htiö?) lähteä etsimään ja palk­it­se­maan yksilöitä tai per­heitä, jois­sa esim. sähköä kulute­taan mah­dol­lisim­man vähän? Tyyli­in “tuo per­he kulut­ti vain noin vähän kilo­wat­ti­tun­te­ja henkeä kohden vuo­den aikana”. Naa­pu­rithan toki tuli­si­vat siitä kateel­lisik­si ja ajat­telisi­vat, että kyl­lä hekin moi­seen pystyvät…

    Vuo­tu­is­ten veroti­las­to­jen kylk­iäisek­si voisi julka­ista vuo­tuiset sähkönkäyt­töti­las­tot, mut­ta lis­taus olisi toisin päin: vähiten sähköä käyt­täneet kärjessä.

    Tiedän, että yksilön sähkönkäytön mit­taami­nen on han­kalaa, kos­ka osa kuluu töis­sä, koulus­sa, kir­jas­tossa, ym., mut­ta jos nyt lähdet­täisi­in ensin vain omista kodeista.

  46. Osmo Soin­in­vaara: Niin­pä. Jos kym­menker­tainen väestö aio­taan ruokkia JA kor­va­ta fos­si­ili­nen ener­gia bio­mas­sal­la, ihmi­nen alis­taa käyt­töön­sä jok­seenkin koko maa­pal­lon pin­ta-alan. Bio­mas­sa ei ole kelvolli­nen ratkaisu

    Jep, olen samaa mieltä. Vaik­ka kivi­hi­ilestä olisi päästävä, ei biopolt­toaineista ole vai­h­toe­hdok­si. Maa­pal­lon isoin ongel­ma (ilmas­ton­muu­tok­sen ohel­la ja siihen liit­tyvänä) on bio­di­ver­si­teet­tika­to. Sik­si maa-alaa (joka siis voisi olla met­sää) ei pitäisi käyt­tää bio­mas­san tuottamiseen.

  47. Janne Sinkko­nen:
    Lueske­lin aiem­paa keskustelua, ja lähin­nä Poth1ue1:n kir­joituk­set herät­tivät joitain kommentteja. 

    Raa­ka-ainei­den lop­pumi­nen: Peri­aat­teessa on tot­ta etteivät ne lopu koskaan hyö­dyn­net­tävyys- ja hin­ta­gra­di­entin takia. Uskon jopa markki­namekanis­mi­in: esim. öljyn hin­ta on volati­ili mut­ta perus­ta­so on tosi­aan kohon­nut. Tämä on hyvä asia, kos­ka varan­to­jen hiipumi­nen ei näin tule yllätyksenä.

    Markki­noiden näkymä tule­vaisu­u­teen on kuitenkin suh­teel­lisen lyhyt, mak­simis­saan ehkä luokkaa 10–20 vuot­ta. Tapah­tu­mat 30–100 vuo­den päässä tule­vaisu­udessa eivät ole hin­noitel­tu (juuri) mihinkään edes niiden asioiden osalta joille muuten on markki­nat. Saatamme kulut­taa joitain asioi­ta nopeam­min kuin olisi opti­maal­ista. Valitet­tavasti aika mon­en raa­ka-aineen (ja myös muiden fysikaal­is­ten rajo­jen) kulut­ta­mi­nen tapah­tuu sil­lä taval­la synkro­nis­sa, että käytön vähen­e­m­i­nen on odotet­tavis­sa täl­lä vuo­sisadal­la. Synkro­nisu­us johtuu lähin­nä teknolo­gian kehi­tyk­ses­tä ja väestönkasvus­ta. Näin voi syn­tyä hie­man kivi­nen siirtymäkausi. 

    Ja siis markki­nat eivät toi­mi ei-hin­noitel­luille “hyödykkeille”, tietenkään, joista ilmas­to on puhutuin. 

    Vihreä puh­da­sop­pisu­us: juu, vihreäl­lä liik­keel­lä on myös kult­tuurin­sa ja tabun­sa, ydin­voima etunenässä. Ydin­voiman suh­teen kyl­lä muu­ta­ma arkkivihreä on jo kään­tänyt kelkkansa.

    Luon­to hyödyk­keenä: en ole samaa mieltä, minus­ta se on läh­es itseis­ar­vo. Tätä voi ratio­naalis­es­tikin perustel­la esim. bio­di­ver­si­teetin tuhoamisen suh­teel­lisel­la peru­ut­ta­mat­to­muudel­la. (Laje­ja syn­tyy toki mut­ta kovin hitaasti.) On ihan älyt­tömän ylim­ielestä ja itsekeskeistä kuvitel­la tietävän­sä eliöla­jien arvo seu­raa­van kymme­nen miljoo­nan vuo­den ajaksi. 

    Jos päädytään nau­ri­in kanssa samaan kuop­paan, muut tarpeet tosi­aan aja­vat ympäristön­suo­jelun edelle. Tarkoi­tus olisi estää näin käymästä.

    Janne Sinkko­nen:
    Hin­tamekanis­mi voi vain suun­na­ta tutkimus­resursse­ja ja muu­ta työtä, ei taikoa raa­ka-ainei­ta tai uusia fysi­ikan lake­ja. Hin­tamekanis­mi­in luot­tavien ole­tus siis on, että teknolo­gial­la mikä tahansa raa­ka-aine on kor­vat­tavis­sa tai fysikaa­li­nen rajoite pois­tet­tavis­sa, kun­han inno­vaa­tioresursse­ja suun­nataan ko. asi­aan tarpeeksi. 

    Mik­si ihmiset sit­ten edelleen kuol­e­vat, tois­taisek­si poikkeuk­set­ta? Johtuuko tämä veroista vai jostain muus­ta hin­tamekanis­min toim­intaa vääristävästä säätelystä?

    Epäilen että taustal­la on han­kalasti kier­ret­tävis­sä ole­va biologi­nen rajoite. 

    Jos hin­tamekanis­mi ei ole tähän (ja mon­een muuhun) purrut, niin mik­si öljyn tai muiden raa­ka-ainei­den hupen­e­m­i­nen tai ilmas­ton läm­pen­e­m­i­nen on niin var­masti hoidet­tavis­sa hintamekanismilla? 

    Kuten Jared Dia­mond kir­joit­ti, sanoiko Pääsiäis­saarten viimeisen puun kaatanut kaveri “Ei syytä huoleen. Teknolo­gia on mei­dät ennen pelas­tanut ja pelas­taa nytkin!”

    Janne Sinkko­nen kir­joit­taa asiaa.

    Kaik­ki kemi­ante­ol­lisu­u­den pros­es­sit perus­tu­vat joko nestemäiseen (käytän­nössä öljy) tai kaa­sumaiseen (esim. maakaa­su) lähtöaineeseen. Mil­lä nämä fos­si­iliset raa­ka-aineet kor­vataan näis­sä pros­es­seis­sa? Epäkon­ven­tion­aaliset fos­si­iliset raa­ka-aineet ovat bulkki­tuot­tei­den tuotan­to­pros­es­sei­hin liian kalli­ita? Kiin­teä bio­mas­sa sovel­tuu huonos­ti näi­hin pros­es­sei­hin, sil­lä niiden yksikköpros­es­seis­sa on totut­tu vain, kuten jo mainit­tu, vain nestemäisi­in ja kaa­sumaisi­in lähtöaineiseen. Kiin­teäl­lä bio­mas­sal­la ei ole myöskään sel­l­aisia skaalae­tu­ja kuin öljyn ja maakaa­sun hyö­dyn­tämisel­lä. Tämä pätee sekä bio­mas­san pros­es­soin­ti­in että sen “keräämiseen”, se kun ei tule maaperästä oma­l­la paineel­laan. Jos kivi­hi­ilestä tehdään nestemäisiä hiilivetyjä, hiilid­iok­sidipäästöt ovat hir­muiset, kos­ka kivi­hi­ilessä on vetyä vain vähän. Kuten Osmo taisi jo maini­takin, se on ilmas­ton menoa jos kivi­hi­ilel­lä ruve­taan laa­jas­sa mitas­sa kor­vaa­maan öljyä tai maakaasua.

    Öljyn tuotan­non mit­takaavas­ta antaa kuvan se, että maail­man öljyn päivä­tuotan­non tyn­nyrit kun aset­taa jonoon niin että ne ovat kiin­ni toi­sis­saan, ne ylet­tyvät maa­pal­lon ympäri.

    Min­ua ilah­dut­taa se, että osa tämän blo­gin keskustelijoista on ymmärtänyt, että öljylle ei ole näköpi­iris­sä sel­l­aista sub­stituent­tia kuin viiner­ille pul­la. Lop­ul­ta öljy tot­takai on kor­vat­tavis­sa, mut­ta ei niin että talouskasvu ei siitä juurikaan häiri­in­ny vaan pikem­minkin suurin taloudel­lisin seurauksin.

  48. Markki­nat ovat tähänkin asti arvioi­neet raa­ka-ainei­den riit­tävyy­den, kysyn­nän, vai­h­toe­htoiset tuotan­to­ta­vat, korvikkeet ja muut paljon parem­min ja kaukonäköisem­min kuin poli­itikot. Jos raa­ka-aineet oli­si­vat oikeasti lop­pumas­sa, niitä ei kan­nat­taisi myy­dä niin hal­val­la kuin nyt myy­dään — pait­si mil­loin ahneet poli­itikot siihen pakottavat.

    Markki­nat tekevät aina virheitä mut­ta poli­itikot tekevät use­am­min ja suurem­pia. Kun markki­noil­la tekee virheen, yleen­sä kär­sii siitä eniten itse, mikä opet­taa parem­mak­si tai siirtää resurssit niille, jot­ka tekevät vähem­män virheitä. Kun poli­itikko tekee virheitä, hän vain saa lisää ääniä edis­tyk­sel­lis­es­tä poli­ti­ikas­ta kuten vaik­ka ensin biopolt­toainei­den tukemis­es­ta ja nyt vas­tus­tamis­es­ta, ja pakot­taa muut kär­si­jöik­si sekä voi tehdä yhä enem­män virheitä.

    Jätetään riit­tävyys ensisi­jais­es­ti markki­noille ja keski­tytään suo­raan saasteisi­in erot­telemat­ta niiden tuotantotapoja.

  49. Han­na-Leena Yli­nen: Jep, olen samaa mieltä. Vaik­ka kivi­hi­ilestä olisi päästävä, ei biopolt­toaineista ole vai­h­toe­hdok­si. Maa­pal­lon isoin ongel­ma (ilmas­ton­muu­tok­sen ohel­la ja siihen liit­tyvänä) on bio­di­ver­si­teet­tika­to. Sik­si maa-alaa (joka siis voisi olla met­sää) ei pitäisi käyt­tää bio­mas­san tuottamiseen.

    Resurs­sion­gel­mana taas numero 1 on ener­gia­pu­la. Käytän­nössä kaik­ki muut raa­ka-aine­haas­teet on hoidet­tavis­sa, jos ener­giaa on riit­tävästi. Esimerkik­si fos­forip­u­la on sekin vain ener­giaon­gel­ma, kos­ka fos­fori on kuitenkin kier­rossa. Jopa CO2-tilan­net­ta pää­sisi paran­ta­maan ihan nykyte­knolo­gial­la, jos ener­giaa olisi riit­tävästi (vaikka­pa ihan vain polt­ta­mal­la bio­mas­saa hiilek­si ja hau­taa­mal­la hiilen).

    Ener­gia­pu­laan taas on ole­mas­sa kak­si ison mit­takaa­van ratkaisua, joil­la voimme kat­taa nykyisenkaltaisen ener­gianku­lu­tuk­sen, ja kumpikin perus­tuu ydin­reak­tioon. Fuu­sio auringos­ta ja fis­sio ydin­voimalas­ta. Tuuli, vesi, bio, vuorovesi, geot­er­mi­nen ja kump­pan­it ovat hyvänä apuna, mut­ta net­to ei kuitenkaan ynnäy­dy yhteen.

    Saatavil­la ole­vien resurssien mukaises­ti elämi­nen ei mitenkään vält­tämät­tä tarkoi­ta takaisin nau­riskuop­paan men­e­mistä. Se kuitenkin tarkoit­taa aika mon­en nykyisen toimin­non järkevöit­tämistä ja ehkä lopet­tamista. Täl­lä het­kel­lä tuh­laamme val­ta­vat määrät ener­giaa asioi­hin, joiden mar­gin­aali­vaiku­tus elämisen mukavu­u­teen on suh­teel­lisen pieni.

    Markki­na­t­alous kuitenkin peri­aat­teessa hoitaa asian sen ver­ran rauhak­si­in­sa ja liukuen, että ehdimme sopeu­tua. Ongel­ma on enem­män siinä, että nyt markki­na­t­alous ei tee juuri mitään fos­si­ilis­ten polt­toainei­den käytölle. Ja kos­ka sen vuok­si ener­gian hin­ta jää liian alhaisek­si, markki­na­t­alous ei toi­mi kokon­aisu­u­den kannal­ta mielekkäästi.

  50. Jyr­ki Patomä­ki: Raho­ja ydin­voiman rak­en­tamiseen ei kerätä veroina. Niiden tilal­la saman asian ajaa Wind­fall-veron viivyt­te­ly, mikä on ydin­voimalle vuosit­tain mil­jardilu­okan tuki. 

    Wind­fall-vero on perustel­tu tapauk­sis­sa, jois­sa joku saa ansioton­ta etua päästökau­pas­ta omis­ta­mal­la vähäpäästöistä tuotan­toa, jota ei voi­da vapaasti rak­en­taa lisää.

    Tästä syys­tä vesivoimas­ta pitää kan­taa wind­fall-vero. Jos halu­aisin rak­en­taa vesivoimalan, en voi, vaik­ka min­ul­la olisi mikä säk­ki rahaa, kos­ka ei ole lupia ja paikkoja.

    Ydin­voimas­ta voidaan kan­taa wind­fall-vero, jos sen kat­so­taan ole­van jol­lain taval­la rajoitet­tu asia. Näin voi olla, jos ydin­voiman määrää sään­nöstel­lään lupa­poli­ti­ikalla. Jos taas kaik­ki kyn­nelle kykenevät saa­vat luvan, ydin­voimas­ta ei pidä kan­taa wind­fall-veroa, kos­ka kuka hyvän­sä riit­tävän isosti mas­sia kan­ta­va voi pykätä oman voimalan pystyyn.

    Tätä taus­taa vas­ten vesivoiman wind­fall-verot­ta­mi­nen on no-brain­er. Vesivoima on tuot­ta­jalle kokon­aiskus­tan­nuk­sil­taan äärim­mäisen hal­paa, mut­ta kyse on rajal­lis­es­ta yhteis­es­tä resurssista. Päästökaup­pa kyl­lä lihot­taa vesivoimalan omis­ta­jan kukkaroa, mut­ta se ei lisää vesivoiman tuotan­toa kilo­wat­ti­tun­nil­lakaan, joten sil­lä ei ole ohjausvaikutusta.

    Ydin­voiman verot­ta­mi­nen on han­kalam­paa. Van­han ydin­voiman verot­tamises­sa voi olla point­tia, kos­ka aikanaan voimaloiden rak­en­tamista rajoitet­ti­in voimakkaasti. Uuden ydin­voiman verot­ta­mi­nen taas ei ole perustel­tua, kos­ka lupia tun­nu­taan myön­tävän sen ver­ran kuin on resursse­ja rakentaakin.

    Wind­fall tarvi­taan siis sil­loin, kun markki­na­t­alous ei pääse vapaasti toimimaan.

    (Ydin­voima voi naut­tia muuten joitakin tukia esimerkik­si vaku­u­tus­tarpeen osalta, mut­ta niil­lä epäko­hdil­la ei ole tekoa wind­fallin kanssa.)

  51. Han­na-Leena Yli­nen: Niin­pä. Jos kym­menker­tainen väestö aio­taan ruokkia JA kor­va­ta fos­si­ili­nen ener­gia bio­mas­sal­la, ihmi­nen alis­taa käyt­töön­sä jok­seenkin koko maa­pal­lon pin­ta-alan. Bio­mas­sa ei ole kelvolli­nen ratkaisu

    Nyt on vaan niin, ettei väestö näytä nou­se­van kym­menker­taisek­si, ehkä enin­tään kaksinker­taisek­si. Jo nyky­isin maail­man nuorten ihmis­ten lukumäärän kasvu on pysähtynyt, mikä on hyvä merk­ki. Mik­si kukaan ei protestoi sitä vas­taan, että paljon pel­toalaa käytetään mm. puuvil­lan tuotan­toon, tupakan­tuotan­toon, alko­holin ja viinin tuotan­toon (alho­holi aiheut­taa Suomes­sa pelkästään noin 3000 kuole­man­ta­paus­ta). Eikö ole parem­pi polt­taa alko­holi polttoaineena ? 

    Bio­mas­sa on kelvolli­nen ratkaisu mon­een asi­aan, ei tietenkään kaik­keen. Ei met­sää tarvi hävit­tää, vaan voidaan käyt­tää esim. hakku­u­jät­teitä ja mui­ta orgaanisia jät­teitä biopolt­toainei­den tuotan­toon. Nythän suuri osa met­sän puus­ta kuitenkin muut­tuu hiilid­iok­sidik­si ajan­mit­taan. Hakku­ut ovat pienem­piä kuin kasvu. Jo nyt Suomes­sa tehdään biopolt­toaineitaa mm. leipomojätteistä.

  52. Poth1ue1: Heh heh. Tuo samainen yrit­täjä huo­maa muu­ta­man vuo­den kulut­tua brändin­sä rapau­tuneen ja joutu­vansa myymään tuot­teitaan läh­es nol­lakat­teel­la. Samaan aikaan laadus­ta kiin­nip­itänei­den yrit­täjien voitot kas­va­vat kohis­ten ja tyy­tyväiset käyt­täjät perus­ta­vat fani­sivu­ja SOMEen.Ai, et usko vai? No, katopa vaik­ka miten menee nykyään “Made in Ger­many” ‑laatubrändil­lä rat­sas­tavil­la kodinkone­fir­moil­la vs. hal­paa roskaa tehtaile­maan sor­tuneil­la entisil­lä suurmerkeillä.

    Tämä oli mielessäni, kun kirjoitin:
    http://www.youtube.com/watch?v=JLsxtTYy8WA

    Täy­tyy ensin olla brän­di, ennen kuin se voi rapau­tua. Ja brändikin voi olla pitkälti mieliku­va laadus­ta ver­rat­tuna mui­hin vas­taavi­in tuot­teisi­in. Nyky­isin kaikkea, jopa riisi, pyritään brändäämään, kos­ka siten saa parhaim­man hin­nan tuotteestaan.

  53. Kun mei­dän hallinto lähin­nä voi vaikut­taa Suomen tilanteeseen, heitän vinkkinä että torp­pa ha:n met­sä­ton­til­la voi olla omavarainen läm­pöen­er­gian vihannesten ja kanan­mu­nien osalta. Tuulel­la ja auringol­la saadaan halut­taes­sa myös lam­put palamaan.

  54. Mauno:
    Kun mei­dän hallinto lähin­nä voi vaikut­taa Suomen tilanteeseen, heitän vinkkinä että torp­pa ha:n met­sä­ton­til­la voi olla omavarainen läm­pöen­er­gian vihannesten ja kanan­mu­nien osalta. Tuulel­la ja auringol­la saadaan halut­taes­sa myös lam­put palamaan.

    Riip­puu var­masti tor­pas­ta. Puun kasvu met­sässä lie­nee noin 3 m³/ha/a. Puun läm­pöar­vo poltet­taes­sa on noin 2 MWh/m3 (kiin­to-sel­l­ainen), joten met­sä tuot­taa polt­toar­voa noin 6 MWh/ha/a. Omakoti­talon läm­mi­tyk­seen menee suu­ru­us­lu­okas­sa 20 MWh/a, joten se hehtaari ei riitä.

    Toisaal­ta talo on kyl­lä raken­net­tavis­sa paljon ener­giate­hokkaam­mak­si, jol­loin se oman met­sän hake saat­taakin riit­tää. Merkit­tävin hyö­ty kuitenkin tulee sil­loin talosta, ei läm­mi­tys­tavas­ta. Lisäk­si olisi vielä parem­pi rak­en­taa ne tor­pat ryh­mään ja tehdä niille yhteinen voimala, joka polt­taa yhteis­ten met­sien hak­keet sähkök­si ja lämmöksi.

    Sil­lä samal­la plän­til­lä pitäisi myös tuot­taa asukkaiden vihan­nek­set. Kol­men hen­gen asu­jaimis­to napos­telee 1,5 kg vihreää per päivä suosi­tusten mukaan. Tästä tulee noin 500 kg/vuosi. Porkkanan sato on luokkaa 30 000 kg/ha/a, joten sel­l­ainen 200 m² kasvi­maa riittäisi.

    Tässäkin näyt­tää siltä, että ener­gian riit­tävyys on se haaste. Aurinkopa­neeleil­la päällystämi­nen toisi tähän ratkaisua. Niiden tuot­to on noin 100 kWh/m2/a. Suo­ma­laisen keskimääräi­nen sähkönku­lu­tus per nenä on noin 20 MWh/a, joten vaa­ti­mat­tomat 600 m² aurinkopa­neelei­ta riit­täisi kol­men hen­gen torpalle.

    Olete­taan, että per­he vielä ajelee sähköau­tol­la. Auto­ja voi olla kak­sikin, niil­lä huris­tel­laan yhteen­sä 30 000 km/a, kulu­tus on 200 Wh/km. Tästä tulee 6 MWh/a lisää kulu­tus­ta, jota kat­ta­maan tarvi­taan noin 60 m² aurinkopaneeleita.

    Teo­ri­as­sa siis voimme elää päästötön­tä iloista elämää nyky­tyyli­in mure­hti­mat­ta. Käytän­tö tuo tuo­hon pari haastet­ta. Yksi on se, että siitä per­heelle jyvite­tys­tä 60 MWh:n kulu­tuk­ses­ta pitäisi merkit­tävä osa säilöä kesältä talvelle. Nyky­isil­lä akku­jen hin­noil­la tässä puhutaan suu­ru­us­lu­okaltaan miljoo­nan investoinnista.

    Aurinkopa­neel­ien hin­ta on ehkä pienem­pi pul­ma, siinä puhutaan jär­jestelmän osalta ehkä sadan­tuhan­nen euron hintalapusta.

    Lop­putule­ma on kuitenkin se, että kyl­lähän tuo onnis­tuu, mut­ta hin­ta­lap­pu on vähän kovan puolel­la. Toden­näköis­es­ti tämä malli on aika kaukana kus­tan­nuste­hokkaim­mas­ta toimintatavasta.

  55. Hiilid­iok­sidipäästö­jen globaali kasvu on erit­täin posi­ti­ivi­nen ja toiv­ot­ta­va asia. Kiina kehit­tyi mao­laisen aikakau­den kym­meniä miljoo­nia nälkään sur­man­neesta äärim­mäis­es­tä köy­hyy­destä jo läh­es puolen mil­jardin suu­ruisek­si keskilu­okak­si Deng Xiaopin­gin aloit­ta­man mod­ernin teol­lis­tu­mis­poli­ti­ikan myötä. Tänä aikana maan hiilid­iok­sipäästöt ovat yli kym­menker­tais­tuneet ja ovat jo yhtä suuret kuin Yhdys­val­to­jen ja EU:n yhteen­sä. On aivan mah­do­ton­ta ajatel­la, että yli mil­jardin asukkaan val­tio voisi teol­lis­tua, rak­en­taa sato­jatuhan­sia kilo­me­tre­jä val­tateitä, mod­erne­ja asun­to­ja sadoille miljoonille teol­lisu­ustyöläisille, sato­jen miljoonien työ­paikko­jen teol­lisu­uskom­pekse­ja, sairaaloi­ta, koulu­ja, vesi­huoltoa ja san­i­taa­tioin­fra­struk­tu­uria ilman mas­si­ivista fos­si­ilis­ten polt­toainei­den hyö­dyn­tämistä. Niitä ei raken­na tässä mitas­sa tuulivoimal­la, aurinkopa­neeleil­la, maissi­etano­lil­la, pel­leteil­lä tai ruoko­helvel­lä. Kiinalaiset valit­ta­vat toki saasteista ja savusumus­ta siinä kuin län­si­maalaiset teol­lis­tu­misen­sa ensim­mäisen vuo­sisadan aikana, mut­ta katso­vat silti elämän­sä ole­van paljon parem­paa kuin aikaisem­mil­la sukupolvilla.

    Int­ian hiilid­iok­sidipäästöt ovat täl­lä het­kel­lä vain n. 1/4 Kiinan päästöistä, mut­ta ovat toden­näköis­es­ti muu­ta­man vuosikymme­nen sisäl­lä nouse­mas­sa samalle tasolle. Int­ian väk­ilu­vun arvioidaan menevän Kiinas­ta ohitse ja kas­va­van aina 2 mil­jardi­in saak­ka. Kiinan mallia seu­raa­vat tai pyrkivät seu­raa­maan myös mm. Indone­sia, Brasil­ia, Bangladesh, Viet­nam, Pak­istan. Myös Afrik­ka nousee hil­jak­si­in. Van­hois­sa teol­lisu­us­mais­sa asuu vain n. 1/6 maail­man väestöstä, tule­vaisu­udessa vielä vähemmän.

    Teol­lis­tu­miske­hi­tys on vält­tämätön edel­ly­tys köy­hyy­den ja siihen liit­tyvien vit­sauk­sien kuten alhaisen eli­na­jan­odot­teen voit­tamisek­si. Teol­lisu­uske­hi­tys on myös vält­tämätön­tä luon­non­suo­jelun ilmaan­tu­misek­si tarve­hier­arki­aan; esimerkik­si teol­lisu­u­den päästö­suo­dat­timien, joten vauras­tu­va Kiina tulee lop­ul­ta voit­ta­maan savusumun kuten län­si voit­ti sen aikanaan.
    Köy­hä Afrik­ka hakkaa met­sän­sä polt­topuik­si väestön kas­vaes­sa, köy­häl­lä Intial­la ei ole ensim­mäisenä mielessä reser­vaat­tien perus­t­a­mi­nen tiik­ereille. Teol­lis­tu­mi­nen on vält­tämätön edel­ly­tys. Sik­si on toden­näköisem­pää ja toiv­ot­tavam­paa, että maail­man hiilid­iok­sipäästöt kaksinker­tais­tu­isi­vat puolit­tumisen sijaan. Sil­lä maail­man teol­lis­tu­mi­nen ei ole ilman niitä mahdollista. 

    Fos­si­iliset eivät ole myöskään lop­pumas­sa. Ei-kon­ven­tion­aal­is­ten määrä arvioidaan jopa hyvin merkit­tävästi kon­ven­tion­aal­isia suurem­mik­si ja ekstrak­tiotekni­ikat kehit­tyvät ja niiden kus­tan­nuk­set laske­vat. Öljykään ei ole vielä lop­pumas­sa ja hiiltä riit­tää ainakin muu­ta­mak­si vuo­sisadak­si. Myöskään muut teol­lisu­u­den tarvit­se­mat raa­ka-aineet eivät ole lop­pumas­sa. Maankuori on val­ta­va ja sen pin­taa on vas­ta raa­pais­tu. Kun pinnal­ta hal­val­la ja hel­posti hyö­dyn­net­tävät min­er­aali­varat vähenevät, niin syn­tyy insen­ti­iviä kehit­tää tekni­ikoi­ta vaikeam­min saatavien varan­to­jen hyö­dyn­tämisek­si. Tämän takia kasvun rajat eivät ole tulos­sa vas­taan, kos­ka ihmisen teknolo­gian kehit­tämisen ja kek­seliäisyy­den kyvyt ovat ehtymätön luon­non­va­ra. Louhit­tavien mate­ri­aalien ohes­sa tul­laan kehit­tämään eri­laisia syn­teet­tisiä vaihtoehtoja.

    Ihmis­ten todel­lista halua ja kykyä muut­taa elin­tapo­jaan voi peila­ta esimerkik­si sitä vas­ten, että yksi vihrei­den enti­nen puheen­jo­hta­ja pitää talvel­lakin val­ta­van kokoista lom­ahuvi­laansa jatku­vasti läm­mitet­tynä, jot­ta paikan päälle tul­lessa ei joudu vär­jöt­telemään muu­ta­maa tun­tia odot­taes­saan asun­non läm­pen­e­mistä; toinen on ker­tonut lentävän­sä läh­es viikot­tain Brys­selistä Suomeen men­näk­seen rauhoit­tumaan kesämökilleen; kol­mas kir­joit­taa loma­matkaltaan Ran­skas­ta, kuin­ka maukas­ta vasikan­li­haa paikalli­sista kaupoista löy­tyy ja ihmettelee, mik­si sel­l­aista ei saa Suomesta.

    Ei saa sik­si, että eläi­noikeuslain­säädän­tö sen­tään estää sen tyypin lihan tuot­tamisen Suomes­sa. Eläin­tenoikeudet ovat hyvä ver­ran­nolli­nen esimerk­ki ihmis­ten kyvys­tä ja halus­ta aset­taa moraali ja oma mukavu­us vas­takkain. Por­saiden ja turkiseläin­ten kog­ni­ti­iviset kyvyt ja tun­nemaail­ma ovat n. kotikoiraa vas­taaval­la tasol­la. Har­va ihmi­nen olisi järkyt­tymät­tä, jos näk­isi koiran­pen­tu­ja kidutet­ta­van siten, miten teho­tuotan­nos­sa kidute­taan siko­ja ja turk­istarhauk­ses­sa kidute­taan ket­tu­ja ja minkke­jä. Sitä pidet­täisi­in täysin moraalit­tomana. Järkeily edes vält­tävien eläin­tenoikeuk­sien puoles­ta ei ole tämän mon­imutkaisem­pi; vain pari loogista ja tutkimuk­sel­la perustel­tua väit­tämää. Silti muu­tok­set ihmis­ten asen­teis­sa ovat hyvin hitai­ta ja vähäisiä, vaik­ka ratio­naalisel­la tasol­la asia on päivän­selvä. Teho­tuotet­tua lihaa syövä ilmas­ton­muu­tok­ses­ta huolestunut voi lau­tasel­laan kat­soa totu­ut­ta siitä, mik­si hiilid­iok­sipäästöt eivät tule laske­maan. Jos itse ei ole valmis luop­umaan siitä lihas­taan, johon liit­tyy CO2-päästö­jen ohes­sa myös eläi­noikeudelli­nen aspek­ti, niin mik­si paljon huonom­mas­sa ase­mas­sa ole­vat ihmiset oli­si­vat valmi­ita jous­ta­maan pyrkimyk­ses­tä perus­tarpei­den­sa tyy­dyt­tämiseen fos­si­ilis­ten polt­toainei­den käyt­töä mas­si­ivis­es­ti lisäämällä.

    Onnek­si ilmas­ton­muu­tos ei kuitenkaan ole vaka­va uhkaku­va ja läm­pöti­la tuskin nousee 1C enem­pää tämän vuo­sisadan aikana. Vaik­ka nousisi 2–3C niin sekin on nor­maalin vai­htelun rajois­sa kulu­vas­sa geol­o­gises­sa ajas­sa (esimerkik­si Eemin läm­pökaudel­la oli n. 2–3C nyky­istä lämpimäm­pää). Run­away-ilmas­ton­muu­tos ei ole mah­dolli­nen. Muu­toin sel­l­ainen olisi jo tapah­tunut his­to­ri­an saatossa mon­een ker­taan läm­pöti­lan nous­tua muista syistä. Ilmastopat­ter­nit muut­tuvat, jos­sain sataa enem­män, jos­sain nyky­istä vähem­män, kokon­aisuute­na enem­män, kasvien kasvu voimis­tuu lisään­tyneen CO2:n myötä. Eläimet sopeu­tu­vat, kuten ovat sopeu­tuneet läm­pöti­lan lask­ies­sa jopa 8C jääkausien aikana. Evoluu­tio on ne tähän kehit­tänyt mon­en pul­lonkaulan lävitse. Mitään radikaalia uhkaku­vaa ei ole edessä. Ei mitään sel­l­aista, mikä inhimil­lisen ja ympäristöl­lisen tuhon­sa määrältä vetäisi ver­to­ja sille, että per­in­teis­ten teol­lisu­us­maid­en ulkop­uo­li­nen maail­ma ei kykenisi teol­lis­tu­maan nopeal­la aikataul­ul­la. Nyt näi­den maid­en köy­hyys tap­paa joka päivä ennenaikaises­ti use­an hir­mumyrskyn ja ran­nikko­tul­van ver­ran. Teol­lis­tu­mi­nen antaa myös aivan eri­laisen kyvyn ja valmi­u­den suo­jau­tua luon­nonkatas­tro­feil­ta. Haitista näkee esimerkin siitä, mil­laista tuho on köy­hässä maassa.

    Maail­man CO2-päästö­jen kasvu on kaikki­nen­sa erit­täin posi­ti­ivi­nen asia ja maini­tu­ista syistä läh­es var­masti myös väistämätöntä.

  56. Jyr­ki Patomä­ki: Tiede kehit­tää koko ajan uut­ta ja sik­si uusil­la sovel­lu­tuk­sil­la työn tuot­tavu­ut­ta voidaan peri­aat­teessa paran­taa lop­ut­tomi­in. Kun Hig­gsin hiukkaset toden­net­ti­in, aav­is­tan että taas tekni­ik­ka ottaa huimia harp­pauk­sia. Eivät tieteen mah­dol­lisu­udet ikinä lopu ja sik­si myös raja­ton kasvu rajal­lisel­la maa­pal­lol­la on teo­ri­as­sa mahdollista. 

    Tieteen mah­dol­lisuuk­sista surullisenku­u­luisin esimerk­ki viime vuosikym­me­niltä on fuusiovoimala.1970-luvulla sen piti olla valmi­ina v.2000, nyt valmis tuote häämöt­tää yhä kauem­pana tule­vaisu­udessa. Entäpä jos hal­li­tun fuu­sion aikaansaami­nen ei fysi­ikan lakien mukaan vain olekaan mah­dol­lista maa­pal­lon olo­suhteis­sa? Onko fuu­sioen­er­gia aikamme ikiliikkujahanke?

  57. Az: tarkoit­tanet kai kuitenkin että maail­man CO2-päästöt *kor­reloi­vat* erit­täin posi­ti­ivis­ten asioiden kanssa, ei kai sen­tään sitä että päästöt itsessään oli­si­vat erit­täin posi­ti­ivisia. (Ts. jos selosta­masi kehi­tys voitaisi­in aikaansaa­da ilman k.o. päästöjä, niin se olisi oletet­tavasti kuitenkin parem­pi.) Olet oike­as­sa useim­mis­sa esit­tämis­säsi asiois­sa (tiivistäen: vauras­tu­mi­nen lisää luon­non­suo­jelua, kaik­keen tarvi­taan ener­giaa, fos­si­il­isia riit­tää vielä paljon ja run­away-ske­naario merk­i­tyk­sessä “Venus-ilmiö” ei ainakaan pelkän CO2:n voimal­la onnis­tu). Ilmas­to­herkkyyt­tä (esmes CO2:n kaksinker­tais­tu­misen suh­teen) et kuitenkaan sinä eikä kukaan muukaan voi kovin tarkkaan tietää — se voi olla se run­sas aste, mut­ta voi olla myös olla use­am­man asteen. (Toden­näköisin arvo on use­am­man eri mit­taus- ja mallinnus­datan perus­teel­la siinä muu­ta­man asteen hujakoil­la, mut­ta tästä asi­as­ta mei­dän tuskin kan­nat­taa tässä blo­gis­sa alkaa janka­ta). Kuitenkin: jos ne lop­ut 5–6 mil­jar­dia ihmistä täl­lä pal­lol­la oikeasti vauras­tu­vat nyky­is­ten län­si­maid­en tasolle, ja tämä vauras­tu­mi­nen toteutetaan pääasial­lis­es­ti fos­si­ilisel­la ener­gial­la (jota kyl­lä sinän­sä riit­tää etenkin epäkon­ven­tion­aal­i­sis­sa lähteis­sä, kuten toteat), niin sil­loin ei enää puhuta mis­tään kaksinker­tais­tu­mis­es­ta, vaan aika paljon reip­paam­mas­ta noususta. 

    Noin mil­jardin-parin ihmisen (nyk. teol­lisu­us­maat plus muiden maid­en eli­it­ti) vauras­tu­mi­nen on edel­lyt­tänyt muu­ta­man sadan (tarkem­min ottaen vajaan 300) peta­gram­man (Pg) ver­ran fos­si­il­isia hiilipäästöjä (“giv­en as car­bon”). Tästä noin puo­let on men­nyt meri­in (ja vähem­mässä määrin bios­fääri­in), noin puo­let ilmake­hään. Jos lop­ut maail­mas­ta teol­lis­tuu samal­la tehokku­udel­la, niin kier­toon saadaan siis yli tuhat peta­gram­maa hiiltä lisää — tut­taval­lisem­min siis exa­gram­ma. Esit­täisin näin ilmakemistinä vienon mielip­i­teen että tämä ei olisi “erit­täin posi­ti­ivi­nen asia”. Tästä hiilestä lisäk­si aiem­paa pienem­pi osa jää mereen kos­ka pH las­kee (vaikkei tätä hap­pamoi­tu­mista siis muuten pitäisi ongel­mana niin “air­borne frac­tion” kyl­lä vääjäämät­tä laskea CO2:n osapaineen funk­tiona.) Ja tämä exa­gram­ma tulee siis vas­ta siitä vauras­tu­mis­vai­heesta — sin­un ske­naar­ios­sa­han jo teol­lis­tuneet ja vauras­tuneetkin sivil­isaa­tiot ilmeis­es­ti jatka­vat fos­si­ilisel­la ener­gial­la porskut­tamista, kos­ka mikään kiire­hän ei ollut siir­tyä mihinkään vai­h­toe­htoi­hin. Eli geol­o­gis­es­ti ottaen silmäräpäyk­sessä emme vain kaksinker­taista, vaan ennen pitkää myös nelink­er­tais­tamme ilmake­hässä ole­van hiilen määrän. Ja jos fos­si­il­isia vaan riit­tää niin ei se tähänkään lopu… (Kun päästöt ovat nyt muu­ta­man sata peta­gram­maa vuo­sisadas­sa, niin sit­ten kun 7–8 mil­jar­dia ihmistä on mei­dän elin­ta­sol­la ja tuot­taa ener­giansa fos­si­il­isil­la niin exa­gram­ma per vuo­sisa­ta ei ole edes mikään ylära­ja päästöille. Ilmake­hän nykyisen hiil­i­sisäl­lön ollessa siis jotain 800 Pg.) Eli vaik­ka ilmas­to­herkkyys nyt olisikin run­saan asteen, niin kyl­lä me melkoisen paljon lämpimäm­pää maail­maa kohti sin­un ske­naar­ios­sasi kuljemme.

    Sum­ma sum­marum: oli ilmas­to­herkkyy­destä about mitä mieltä tahansa, niin fos­si­il­i­sista täy­tyy jos­sakin vai­heessa irtau­tua — ja tämä raja tulee melkoisen toden­näköis­es­ti vas­taan ennenkuin viimeiset non-con­ven­tion­al läh­teet ehtyvät.

  58. Voltaire:
    Az: tarkoit­tanet kai kuitenkin että maail­man CO2-päästöt *kor­reloi­vat* erit­täin posi­ti­ivis­ten asioiden kanssa, ei kai sen­tään sitä että päästöt itsessään oli­si­vat erit­täin positiivisia 

    Uskoisin tarkoit­ta­neeni aika selkeästi, että kor­re­laa­tio indikoi kausali­teet­tia; mitä kausali­teet­tia ei lähellekään samas­sa mitas­sa ole toteutet­tavis­sa ilman kor­re­laa­tion toteutumista.

    Mitä tulee pidem­piaikaisi­in ske­naar­i­oi­hin, niin jälki­te­ol­lis­tuneis­sa mais­sa voidaan toki suun­na­ta resursse­ja vai­h­toe­hto­jen kehit­tämiseen, mut­ta jos näi­hin eivät ide­ol­o­gi­sista syistä (mm. ydin­voiman renenssanssin tap­pa­neesta vähäjärkises­tä Fukushi­ma-hys­te­ri­as­ta) kuu­lu esimerkik­si hyötövoimalat tai pienem­mät kaukoläm­pöä tuot­ta­vat ydin­voimalat, niin uskon kyl­lä jälki­te­ol­lis­tenkin maid­en tarvit­se­van vielä pitkään ja run­saasti fos­si­il­isia polt­toainei­ta. Tämä on pikem­minkin vihreä val­in­ta; ei mikään oma ske­naar­i­oni, en mitään täl­laista ske­naar­i­o­ta esit­tänyt. Se on sikäli vihreä val­in­ta, että sit­ten kun hai­hat­te­lut tuulivoiman, aurinkoen­er­gian ja biopolt­toainei­den suh­teen osoit­tau­tu­vat myös hai­hat­telijoille hai­hat­teluk­si, kuten on sys­temaat­tis­es­ti tapah­tunut edel­liset 10 vuot­ta, niin vai­h­toe­htona ei ole, että luovut­taisi­in siitä, mitä hai­hat­teluen­er­gia ei kyen­nytkään pyörit­tämään, vaan sil­loin lisätään sitä mitä nopeasti voidaan, eli fos­si­il­isia ja vähän äkkiä, jot­tei­vat talous ja eli­nolo­suh­teet rom­ah­da ja kansa ryn­tää kadulle.

    CO2-päästö­jen vaiku­tus ei ole sil­lä tapaa kumu­lati­ivi­nen kuten kuvaat, vaan sat­ur­oituu. Nousu esi­te­ol­lis­es­ta n. 280ppm:sta nykyiseen reilu­un 390ppm:aan on hiilid­iok­sidin läm­mi­tys­vaiku­tuk­sen­sa osalta voimakkaampi kuin tule­va vas­taa­van suu­ru­inen kasvu CO2:n ppm:ssa. Uskon, että ehkä 600ppm saavute­taan, mut­ta tuskin kovin paljon enem­pää, vähempikään ei ole mah­do­ton­ta. Vaik­ka teknolo­gia ei kehi­ty huimasti 10 vuodessa, niin ehkä kuitenkin 100 vuodessa ja maail­ma on hyvin toisen­lainen paik­ka vuon­na 2062 tai 2112.
    Tule­vaisu­udessa on myös edessä paljon vakavampia eksis­ten­ti­aal­isia riske­jä kuin ilmas­ton­muu­tos tai yleisem­min ympäristöuhat, eri­tyis­es­ti tek­nol­o­giseen kehi­tyk­seen liit­tyviä. Sik­sikään en pidä ilmas­to­hys­te­ri­as­ta, kos­ka se vie pain­oon­sa näh­den aivan liikaa näkyvyyttä.

  59. AZ: luulen ymmärtäväni mitä ajat takaa, mut­ta toi sun korrelaatio/kausaliteettipuhe kuu­lostaa kyl­lä liirum­laaru­mil­ta: tuskin nyt oikeasti väität että CO2-molekyylit ilmas­sa lei­jues­saan *aiheut­ta­vat* kausaalis­es­ti hyv­in­voin­tia — eiköhän kuitenkin ole kyse siitä että ne syn­tyvät pros­es­seista jot­ka aiheut­ta­vat sekä CO2:ta että hyv­in­voin­tia (eli ei CO2-hyv­in­voin­ti kausaatiota).

    Sat­ur­oi­tu­mi­nen on jo huo­moitu siinä kun puhutaan kaksinker­tais­tu­mis­es­ta: ppm:issä mitat­tuna 2x=>4x muu­tos on tiet­ty isom­pi kuin 1x=>2x muu­tos, vaik­ka säteily­pakote­vaiku­tus ja siten läm­mi­tys­vaiku­tus on about sama. Eli en “kuvan­nut” vaiku­tus­ta lin­eaarise­na (duh) vaan nimeno­maan log­a­r­it­mise­na. (Ihme että tämä meni sin­ul­ta ohi, kun ker­ran ilmeis­es­ti olet asi­as­ta jonkin ver­ran lukenutkin.) Tätä osit­tain kumoaa toinen sat­ur­oi­tu­mi­nen eli val­tameren hiilin­ielun heikken­e­m­i­nen, joka tarkoit­taa että tietys­tä päästöstä jää enem­män ilmaan. Any­way, tästä tuskin sinäl­lään olemme eri mieltä, kun­han vain verbaalikikkailemme.

    Jos uskot että pitoisu­us­mak­si­mi jää 600 ppm:ään, niin OK — pie­neen ilmas­to­herkkyy­teen (ja tiet­tyyn opti­mis­mi­in yhteiskun­tien sopeu­tu­miskyvys­tä) yhdis­tet­tynä ymmär­rän että et ole huolis­sasi. (Olen siis toki eri mieltä kos­ka pidän toden­näköisenä ja fysikaalis­es­ti perustel­tuna mus­taa kap­palet­ta ainakin jonkin ver­ran suurem­paa, eli käytän­nössä vähin­tään vajaan 2 asteen, herkkyyt­tä, mut­ta sin­un lähtöko­hdis­tasi posi­tio on looginen). 

    Hiilivir­toi­hin suh­teutet­tuna en kuitenkaan näe miten esit­tämässäsi ske­naar­ios­sa mitenkään jäädään 600 ppm:ään. Yksi ppm vas­taa about kah­ta peta­gram­maa. Täl­lä het­kel­lä päästöt ovat jotain 5–6 Pg/vuosi, mis­tä tosi­aan about puo­let menee mereen (vas­taisu­udessa vähem­män). Jos teol­lis­tunut­ta elin­ta­soa naut­ti­va väestö kas­vaa about nelink­er­taisek­si (vajaa 2 mil­jar­dia => vajaa 8 mil­jar­dia), ener­giantuotan­torak­en­teen pysyessä samana, puhutaan siis noin 20 Pg/vuosi päästöistä. Jos­ta siis alle puo­let jää mereen, eli ilmake­hään ker­tyy vähin­tään 10 Pg/vuosi — siis noin 5 ppm/v. Vuo­sisadas­sa tulee siis täl­lä tahdil­la vähin­tään se 500 ppm lisää — eli jos halu­taan alle 600 ppm:n jäädä, niin vai­h­toe­hto­ja pitää alkaa löy­tyä vuosikym­menten, ei vuo­sisato­jen, mittakaavassa.

    Pysty­isitkö noin ihan yksinker­tais­esit hah­mot­tele­maan vaik­ka 20 vuo­den pätkissä miten uskot päästö­jen kehit­tyvän? Mon­tako peta­gram­maa tulee 2020–2040, mon­tako 2040–2060, jne? Aina vaikka­pa 2160 asti? Siten että samal­la tukeudu­taan edelleen vah­vasti fos­si­il­isi­in, mut­ta jäädään alle 600 ppm ilmakehäpitoisuuden?

    Sinän­sä olen kanssasi samaa mieltä jopa siitä että on ole­mas­sa ilmas­ton­muu­tos­ta pahempiakin poten­ti­aal­isia eksis­ten­ti­aal­isia uhkia. (Tämä siis siitä huoli­mat­ta että toisin kuin sinä, pidän myös ilmas­ton­muu­tos­ta vakavasti otet­ta­vana uhkana.) Otsonika­to esimerkik­si oli täl­lainen, joka onnek­si saati­in tor­jut­tua, hukkaläm­pö voi 200 vuo­den kulut­tua olla toinen, etenkin/lähinnä jos fuu­sio saadaan toim­i­maan laa­jas­sa mit­takaavas­sa. Väli­in voi mah­tua kaiken­laista klas­sista ski­fika­maa epi­demioista nanonanomöm­möön — en tosin pidä jälkim­mäistä ihan niin uskot­ta­vana. En kuitenkaan näe että näi­hin varautu­mi­nen on aut­ta­mat­tomas­sa ja sat­apros­ent­tises­sa ris­tiri­idas­sa ilmas­ton­muu­tok­sen tor­ju­misen kanssa — kyseessä on opti­moin­ti- ja pri­or­isoin­tite­htävä, kuten yhteiskun­nas­sa yleen­säkin. (Ja esim. otsonikadon tor­jun­ta tiput­ti samal­la BAU-ske­naar­i­on säteily­pakot­teen noin puoleen — ihan niinkuin sivu­vaiku­tuk­se­na. Samal­la taval­la uskoisin että ilman­laatu­un panos­t­a­mi­nen tulee tule­vaisudessa merkit­tävästi vähen­tämään polt­toon perus­tu­vaa ener­giantuotan­toa ja siten myös hiilen­polt­toa — ja siinä sivus­sa tor­ju­maan myös ilmastonmuutosta.)

  60. Voltaire:
    AZ: luulen ymmärtäväni mitä ajat takaa, mut­ta toi sun korrelaatio/kausaliteettipuhe kuu­lostaa kyl­lä liirum­laaru­mil­ta: tuskin nyt oikeasti väität että CO2-molekyylit ilmas­sa lei­jues­saan *aiheut­ta­vat* kausaalis­es­ti hyvinvointia 

    Tarkoitin juuri sitä, mitä sanoin. Halu­at ymmärtää sen lapsel­lis­es­ti. Kuvat­tuun hyv­in­voin­tia syn­nyt­tävään kausali­teet­ti­in kuu­luu väistämät­tömästi CO2-päästö­jen kasvu. Jos halu­at kiistää tämän, niin esitä esimerkik­si Kiinan esimerkki­in ver­rat­en, että miten vas­taa­va teol­lis­tu­mis- ja keskilu­okkaistu­miske­hi­tys olisi mah­dolli­nen ilman run­sas­ta fos­si­ilis­ten polt­toainei­den hyödyntämistä.

    säteily­pakote­vaiku­tus ja siten läm­mi­tys­vaiku­tus on about sama

    En usko sen ole­van, mut­ta tästä ei liene mielekästä väitel­lä tässä. Ne ovat lop­pumat­to­mia vääntöjä.

    Jos teol­lis­tunut­ta elin­ta­soa naut­ti­va väestö kas­vaa about nelink­er­taisek­si (vajaa 2 mil­jar­dia => vajaa 8 mil­jar­dia), ener­giantuotan­torak­en­teen pysyessä samana, puhutaan siis noin 20 Pg/vuosi päästöistä.

    Tuo on täysin epäre­al­isti­nen ole­tus ja selit­tänee, mik­si saat reilusti yli 600ppm arvo­ja. Eiväthän nämä maat tule saavut­ta­maan län­si­maista päästö­ta­soa henkeä kohden mon­een vuosikymme­neen, jos edes tämän vuo­sisadan mitas­sa. Joten vuot­ta kohden las­ke­tut päästömäärät ovat paljon pienem­piä. Aloi­tat laskusi kuin nämä maat jo nyt oli­si­vat saavut­ta­neet län­si­maisen tason ja las­ket siitä arvo­ja vuosikymmenille/vuosisadalle. Ei siinä ole mitään real­is­tista mieltä.
    Laskusi ei myöskään mm. sisäl­lä sitä, että kaa­sun CO2-päästöt ovat n. 1/2 hiilen ja öljyn vas­taav­ista. Nimeno­maan liuskekaa­sun taakse näyt­täisi ole­van men­emässä mm. Yhdys­val­lois­sa suuria pääo­mia, ja esi­in­tymiä ja poten­ti­aalia pide­tään run­saina, joten sille voi olet­taa merkit­tävää osu­ut­ta tule­vaisu­u­den energiapaleteissa.

    Aina vaikka­pa 2160 asti?

    Noin pitkälle menevis­sä arviois­sa ei ole mah­dol­lisu­ut­ta real­is­mi­in. Miten hyvin olisi voin­ut ennus­taa vuon­na 1864 tek­nol­o­gisen ym. kehi­tyk­sen vuo­teen 2012? Riip­puen tek­nol­o­gisen kehi­tyk­sen avaamista mah­dol­lisuuk­sista, niin esimerkik­si Saha­ran tai Aus­tralian (osit­tainen) refor­estaa­tio ei ole mitenkään mah­do­ton aja­tus. Vas­taavia kysymys­merkke­jä on lukuisia.

    Matkan var­rel­la tapah­tuu jatku­va käsi­tys­temme adjus­toi­tu­mi­nen ilmastopakot­teista, hei­jastuen tosi­asial­lis­es­ti tapah­tu­vas­ta läm­pen­e­mis­es­tä, mikä edel­lis­ten 15 vuo­den aikana on jäänyt pari asteenkym­menys­tä mallien ennusteista, joten jo seu­raa­vat 10 vuot­ta ovat tämän suh­teen hyvin mielenkiintoisia.

    En kuitenkaan näe että näi­hin varautu­mi­nen on aut­ta­mat­tomas­sa ja sat­apros­ent­tises­sa ris­tiri­idas­sa ilmas­ton­muu­tok­sen tor­ju­misen kanssa

    Esimerkik­si julkisen sek­torin tutkimus­määrära­hat ovat rajal­lisia, samoin on uhkaku­vien uuti­soin­nin, esille nos­tamisen ja niistä keskustelemisen fokus suh­teel­lisen rajalli­nen. Rajal­lisen pri­or­isoin­ti nimeno­maan tuo mukanaan aut­ta­mat­toman ristiriidan.

  61. AZ: ” Kuvat­tuun hyv­in­voin­tia syn­nyt­tävään kausali­teet­ti­in kuu­luu väistämät­tömästi CO2-päästö­jen kasvu.” Joo, niin var­maankin kuu­luu (tai ainakin tähän men­nessä on aina kuu­lunut), mut­ta tässä on aikamoista vai­htelua: about saman efek­ti­ivisen hyv­in­voin­nin voi ilmeis­es­ti saavut­taa hyvin eri CO2-päästöil­lä (esim Ruot­si tai Ran­s­ka vs USA). Eli kor­re­laa­tio on, mut­ta r^2 ei ole liki­mainkaan 1, vaan hajon­ta on run­sas. Jos kehit­tyvät maat saataisi­in teol­lis­tu­maan Ruotsin tai Ran­skan tehokku­udel­la eikä USA:n, niin tämä aut­taisi jo melkoisen paljon. Eli ei se nyt ihan niinkään mene että tiet­tyyn yksiköön “hyv­in­voin­tia” vaa­di­taan aina ja väistämät­tä tiet­ty kilo­määrä CO2:ta — peli­v­araa näyt­täisi jo ihan nyky­maail­mas­sakin ole­van paljon enem­män, ehkä tek­i­jän 3 ver­ran. (Sivu­men­nen sanoen, vaikut­taa äkkiseltään aikamoi­sen ris­tiri­itaiselta että pidät hyv­in­voin­ti-CO2 — linkkiä toisaal­ta rautaise­na läh­es luon­non­lak­i­na, ohit­taen jo nyt havait­ta­van vai­htelun eri talouk­sien CO2-tehokkuuk­sis­sa, ja heit­telet sit­ten toisaal­ta tuol­laisia “no sit­ten voidaan refor­estoi­da Sahara” — tyyp­pisiä jut­tu­ja. Ei ole ihan kon­sis­tent­tia, vaik­ka huomioidaankin eri aikaskaalat…)

    Ja tiet­ty Intia, Afrik­ka yms eivät teol­lis­tu ihan heti ensi vuosikymmenel­lä, mut­ta Kiina (+ muu­ta­mat muut kaakkois-aasian maat sekä esim lati­nalainen amerik­ka) näyt­täi­sivät kyl­lä ole­van aika voimakkaal­la kasvu-ural­la, eli ainakin joku 10 Pg/vuosi taso näyt­täisi tule­van aika pian vas­taan — täl­löinkin se sun 600 ppm saavute­taan aika nopeasti, eikä kasvu näyt­täisi ihan heti tait­tuvan. Mut­ta OK, sun ole­tus 600 ppm:sta perus­tuu ilmeis­es­ti siihen että a)kehitysmaiden teol­lis­tu­mi­nen tapah­tuu sit­tenkin aika hitaasti, b)pohjautuu kaa­su­un enem­män kuin hiileen (mä sanois­in että toivea­jat­telua, mut­ta menköön) ja c)jotain taikatekni­ikoi­ta rav­is­te­taan hihas­ta ennen vuo­sisadan lop­pua (plus d et ilmeis­es­ti ainakaan täysin hah­mo­ta nielu­jen sat­ur­oi­tu­mista, nimeno­maan siis pros­en­tu­aalises­sa mielessä — Pg/vuosi mielessä nielut var­maankin jatka­vat vahvis­tu­mista, mut­ta *pros­ent­tio­suute­na* päästöistä heikkenevät päästö­jen kas­vaes­sa) . Mun mielestä tuon on ainakin yhtä vas­tu­u­ton­ta hai­hat­telua kuin joku “bioen­er­gia ja tuulivoima pelas­taa kaiken” — läp­pä, mut­ta tuli­pa­han ainakin sun posi­tio selväk­si, kiitos siitä.

    Siitä muuten olen samaa mieltä että seu­raa­vat 10 vuot­ta tule­vat ole­maan aika mie­lenki­in­toisia ilmas­ton kehit­tymisen suh­teen (tosin valitet­tavasti ehkä kiinalaisen sanan­laskun tarkoit­ta­mas­sa mielessä). 

    Rajal­lisu­us imp­likoi tietysti aina pri­or­isoin­tia, yritin vain esit­tää esimerkke­jä siitä että on kohtu­ullisen paljon win-win ratkaisu­ja, (joi­ta muuten jo ihan reaal­i­maail­mas­sa raivoisa ilmas­ton­suo­jelun vas­tus­t­a­mi­nen on torp­paa­mas­sa). Lisäk­si useim­mat type­r­im­mät hai­hat­teluhankkeet joi­ta ylem­pänä kri­ti­soit ovat jo *ilmas­ton­suo­jelunkin* näkökul­mas­ta type­r­iä kos­ka ovat niin epäte­hokkai­ta (säästet­ty CO2 per euro — mielessä). Ja toi tutkimus­määrära­ha — läp­pä on sikäli vähän sivu­raide että tutkimus­maail­mas­sa jen­gi tekee about samo­ja asioi­ta kuin aiem­minkin, hake­muk­si­in (yms) nyt vaan lisätään päivän buzz­wordit, kuten ilmas­ton­muu­tos. Ei se tiet­ty aina ihan näinkään mene, mut­ta maal­likko hah­mot­taa hel­posti “ilmas­to­tutkimuk­seen” menevän siivun ihan liian suure­na, kos­ka niin monel­la tutkimus­ryh­mäl­lä on hinku posi­tioi­da oma tutkimus “ilma­s­torel­e­van­tik­si” — muut­ta­mat­ta kuitenkaan juurikaan sitä mitä ovat muutenkin tekemässä. Trust me, I’ve been there :-D. Ja sit­ten jotkut oikeasti isot sat­sauk­set niinkuin fuu­sio ovat any­way pitkäl­lä tähtäimel­lä tarpeel­lisia, oli ilmas­to­herkkyys sit­ten pieni tai suuri.

  62. Vääris­telet ja yhdis­telet kom­ment­te­jani miten sat­tuu. Mitä ilmeisim­män tahal­lis­es­ti. En ole ohit­tanut ero­ja tehokku­udessa, tai esimerkik­si Ran­skan run­saan ydin­voiman käytön merk­i­tys­tä. En ole edes main­in­nut niitä. Kaikkea ei voi maini­ta, kos­ka kir­joi­tusti­la on rajalli­nen. Hyvän­tah­toinen keskusteli­ja ei ole­ta jatku­vasti toisen tarkoit­ta­neen kym­men­tä eri type­r­yyt­tä, jos hän ei ole niitä suo­rasanais­es­ti kieltänyt. Kom­ment­ti Saha­ras­ta ja Aus­tralias­ta oli yhtä hypo­teet­ti­nen kuin pyyn­tösi arvioi­da vuot­ta 2160. Se ei liit­tynyt mitenkään muuhun argu­men­toin­ti­i­ni, johon sen hie­man ival­lis­es­ti yrität yhdis­tää. Jälkim­mäi­nen kos­ki CO2-päästöjä tulev­ina lähivu­osikym­meninä, edelli­nen hyvin kaukaista tulevaisuutta.

    En ole myöskään sanonut, että CO2 ilmas­sa lei­jues­saan tuot­taisi hyv­in­voin­tia. Olen puhunut CO2-päästö­jen tuot­tamisen ja teol­lis­tu­mis- ja keskilu­okkaistu­miske­hi­tyk­sen yhtey­destä. Tehokku­udessa löy­tyy ero­ja; yhteys on siitä huoli­mat­ta vah­va ja (osin korkeate­knologi­nen) ener­giate­hokku­us ja ener­gian­säästö merkit­tävis­sä määrin jälki­te­olli­nen intres­si. Näin esimerkik­si Kiinan kohdal­la. Itse päin­vas­toin ekstrapoloit use­am­man ker­ran staat­tiset päästöar­vot muiden maid­en kehi­tyk­selle län­si­maid­en nykyis­es­tä päästötasosta.
    En myöskään main­in­nut, että nimeno­maan kehi­tys­maat käyt­täi­sivät (liuske)kaasua “hiilen sijaan”, kuten “lainaat”. Pikem­minkin kaa­su kor­van­nee alku­un co2-päästöisem­piä ener­gialähteitä kehit­tyneis­sä mais­sa. Kuten Yhdys­val­lois­sa. Mut­ta mik­sei aikaa myöten myös köy­hem­mis­sä mais­sa, en nyt heti näe mik­si aja­tus olisi haihattelua.

    CO2:n ppm on nous­sut edel­liset vuosikymmenet aika tasais­es­ti 2ppm vuodessa tah­tia. San­ot, että 600ppm saavute­taan “aika nopeasti”. Siihen on matkaa reilu 200ppm, eli nyky­tahdil­la ~100 vuot­ta. Mikä tahti ei ole nous­sut olete­tusti edel­lisen vuosikym­men run­saan CO2-päästö­jen lisään­tymisen myötä. Mikä on yksi kysymys­merk­ki lisää ilmas­to­tutkimuk­seen, joten en olisi kovin luot­tavainen tarkko­jen laskelmien suhteen.

    Ver­tauk­se­na mit­ta­suh­teesta: 600ppm:aan on matkaa 90ppm enem­män kuin ilmake­hän hiilid­iok­sidin lisään­tymi­nen yhteen­sä esi­te­ol­lis­es­ta ajas­ta tähän päivään.

  63. AZ: jotkut väit­teesi ovat sen ver­ran pos­ket­toman kuu­loisia, että en oikeasti aina osaa arva­ta mitä “oikeasti tarkoi­tat” (siis sen sijaan mitä konkreet­tis­es­ti kir­joi­tat). Yritin mielestäni arvuutel­la nimeno­maan järkevämpiä tulk­in­to­ja, pahoit­te­lut jos koet sen vääris­te­lynä. Muis­te­len luke­neeni sun aiem­pia kir­joituk­sia tääl­lä Osmon blo­gis­sa ja pitäneeni niitä suh­teel­lisen järkev­inä (vaik­ka usein olenkin eri mieltä), joten yllä­tyin hie­man sun tän postauk­sen kom­menteista. Mun näkökul­mas­ta vedät luku­ja (“tuskin nousee 1C enem­pää …”, “600 ppm ei yli­ty…” jne) enem­män tai vähem­män hatus­ta, ja kim­paan­nut sit­ten kun yritän kaivaa jotain konkreet­tista taus­taa esitetylle numerolle. Mul­la nyt on jotain hajua esimerkik­si hiilenkier­ron mit­tauk­sista, malleista ja volyymeistä, ja mun mielestä on ilmeistä että *kaik­ki* esit­tämäsi väit­teet ja ennus­teet eivät samanaikaises­ti voi pitää paikkaansa. On tietysti triv­i­aal­isti tot­ta että tule­vaisu­ut­ta ei voi tarkasti ennus­taa ja pitkän aikavälin tule­vaisu­ut­ta vielä huonom­min, mut­ta jos esit­tää väit­teen esimerkik­si CO2-pitoisu­u­den toden­näköis­es­tä mak­simista, on tämä väite täysin merk­i­tyk­setön jos ei samal­la osaa edes suun­taa-antavasti hah­motel­la päästöpolkua joka tähän johtaa. Päästöt ovat kuitenkin kas­va­neet useimpia esmes IPCC:n ske­naar­i­oi­ta voimakkaam­min, ja monis­sa niis­sä ylitetään tuo 600 ppm reip­paasti tämän vuo­sisadan puolel­la (ja kasvu-ura on aika kova). Jotain vähän mutua kovem­paa olisi siis hyvä lyödä tiski­in jos samanaikaises­ti väit­tää että fos­si­ilis­ten jatku­va ja kas­va­va käyt­tö on sekä toden­näköistä että toiv­ot­tavaa, ja että silti pysytään toden­näköisim­min alle (tai lähelle) 600 ppm. Tietysti voi aina perään­tyä sen taakse ettei pysty ennus­ta­maan, mut­ta sil­loin toi 600 ppm:kin on ihan yhtä lail­la epämielekäs luku.

    Kiinan päästöt ovat täl­lä het­kel­lä noin 2 PgC/vuosi, ja ilmeis­es­ti noin kaksinker­tais­tu­vat 2030 men­nessä. Oman ennus­teesikin mukaises­ti “Int­ian hiilid­iok­sidipäästöt ovat toden­näköis­es­ti muu­ta­man vuosikymme­nen sisäl­lä nouse­mas­sa samalle tasolle. Int­ian väk­ilu­vun arvioidaan menevän Kiinas­ta ohitse ja kas­va­van aina 2 mil­jardi­in saak­ka”. Eli Inti­as­takin tulee siis 2030 men­nessä ainakin se 2 PgC/vuosi, ja ilmeis­es­ti kasvu-ura sama kuin Kiinal­la. Näistä kahdes­ta *yksinään* siis tulee pian hel­posti enem­män kuin nykyiset kokon­ais­päästöt. Et suos­tu ilmaise­maan päästöen­nustet­tasi mil­lään konkreet­tisil­la numeroil­la, mut­ta on ilmeistä että ainakin se 10 Pg/vuosi “saavute­taan” näil­lä resepteil­lä hel­posti heit­tämäl­lä vuo­sisadan puoleen­väli­in men­nessä. Ja tämäkin jo olet­taa että van­hois­sa teol­lisu­us­mais­sa on vähen­net­ty päästöjä aika reip­paasti. Tietysti voi lyödä vetoa sen puoles­ta että bios­fäärinielun kasvu (joka selit­tää sen mik­si ilmake­hään ker­tyy edelleen vain se run­sas 2 ppm/v vaik­ka päästöt ovat kas­va­neet — merinielu kun on pysynyt about vakiona) jatkuu hamaan tap­pi­in asti, mut­ta sil­loin olisi hyvä eksplisi­it­tis­es­ti tuo­da esille tämä taus­ta-ole­tus, tyyli­in “ilmake­hän pitoisu­us ei ylitä 600 ppm:aa kos­ka ole­tan bios­fäärin hiil­i­sisäl­lön kas­va­van 50%:lla vuo­sisadan lop­pu­un men­nessä”. On tämä tietysti mah­dol­lista, etenkin tek­nol­o­gis­es­ti avustet­tuna, mut­ta aika ain­ut­laa­tu­ista se kyl­lä olisi, esim siinä ilmas­to­his­to­ri­as­sa mitä mielel­lään siteer­aat. Jos on vain kat­sonut sitä 2 ppm/v lukua ilman sen tarkem­paa hiilivir­to­jen ana­lyysia, niin ymmär­rän kyl­lä miten tuo­hon 600 ppm mak­simi­in voi mutu-tun­tu­mal­la pää­tyä vaik­ka päästöt kas­va­vatkin. Yritän tässä vään­tää rauta­lan­gas­ta että se ei ole kovin real­isti­nen ole­tus, tai olet­taa ainakin että todel­la mon­et asi­at menevät his­to­ri­al­lis­es­ti kat­sot­tuna aivan poikkeuk­sel­lisel­la taval­la aivan put­keen. Minkä siis koen “hai­hat­telu­na”.

    Nojoo, tuskin tätä vänkäämistä enää lukee muut kuin me kak­si. Yritän nyt vetää yhteen edes jotain mis­tä voisimme ehkä olla samaa mieltä.

    Hyväksyn perusar­gu­ment­tisi siitä että mon­et hyvät asi­at (kuten ympäristön­suo­jelu) vaa­ti­vat yleistä hyvinvointia/elintasoa, tämä hyv­in­voin­ti vaatii teol­lis­tu­mista, teol­lis­tu­mi­nen vaatii ener­giaa, ja helpoim­mat ener­gian­läh­teet ovat vielä tois­taisek­si fos­si­il­isia. Eli kehi­tys­maid­en teol­lis­tu­mis­es­ta tulee seu­raa­maan CO2-päästöjä, ja pros­es­si on tästä huoli­mat­ta net­tona hyvä asia. With you so far. Sen sijaan — kuten itsekin myön­nät — on aivan val­taisia ero­ja siinä kuin­ka *paljon* näitä CO2-päästöjä seu­raa tietys­tä hyv­in­voin­nin lisäyk­ses­tä, ja näi­nollen kan­nat­taisi panos­taa siihen että nyt ja myöhem­min teol­lis­tu­vat maat pystyvät tekemään sen mielum­min vähem­mil­lä kuin enem­mil­lä päästöil­lä. Meil­lä lie­nee näke­my­sero­ja siitä kuin­ka *voimakkaasti* tähän kan­nat­taa panos­taa, mut­ta toiv­ot­tavasti sinäkään et oikeasti ole sitä mieltä että opti­maa­li­nen panos­tus on nol­la! Ja niis­sä yhteiskun­nis­sa jot­ka ovat jo “jälki­te­ol­lisia”, olisi myös syytä panos­taa mainit­se­maasi ener­giate­hokku­u­teen ja ener­gian­säästöön, sekä päästöt­tömään ener­giantuotan­toon. Polt­ta­mal­la perus­tu­vas­ta ener­giantuotan­nos­ta kun olisi muutenkin hyvä päästä ennen pitkää eroon, ihan ilman ilmas­toaspek­te­jakin. Tyh­miä ja tehot­to­mia sat­sauk­sia ei tietysti kan­na­ta tehdä — ei ilman ilmas­ton­muu­tos­ta, eikä sen kanssakaan. Esimerkik­si useim­mat bioen­er­giaviritelmät kuu­lu­vat valitet­tavasti tähän kategoriaan.

  64. Ajat­telusi ongel­ma on se, että jatku­vasti ekstrapoloit lin­eaaris­es­ti ja staat­tis­es­ti, aivan kuin ihminen/ihmiskunta ei olisi mukau­tu­va, näke­myk­siään tarkas­ta­va, muut­tuneisi­in tilanteisi­in reagoiva.

    Mun näkökul­mas­ta vedät luku­ja (“tuskin nousee 1C enem­pää …”, “600 ppm ei yli­ty…” jne) enem­män tai vähem­män hatus­ta, ja kim­paan­nut sit­ten kun yritän kaivaa jotain konkreet­tista taus­taa esitetylle numerolle.

    “Konkreet­tises­sa taus­tas­sasi” muu­ta­mas­sa ensim­mäisessä viestis­säsi kaik­ki län­si­maid­en ulkop­uoliset ihmiset saavut­ti­vat välit­tömästi län­si­maid­en päästö­ta­sot ja sit­ten rupe­sit laske­maan kuin­ka mon­es­sa vuosikymme­nessä luvut kohoa­vat. “Älykäs kri­ti­ikkisi” oli merkit­tävältä osin tasoa “ilmas­sa lei­ju­va CO2 luo hyvinvointia”.

    Konkreet­ti­nen “taus­tani” luvuille 1C ja 600ppm on intu­iti­ivi­nen tun­tu­ma luet­tua ja ymmär­ret­tyä vas­ten. En usko, että kukaan voi tehdä val­is­tunut­ta arvaus­ta parem­paa arvio­ta luke­mat­tomien epä­var­mo­jen muut­tu­jien takia. Yksi näistä muut­tu­jista on ihmis­ten kyky tarpeen tullen reagoi­da. Esimerkik­si IPCC:n katas­tro­faal­isim­mis­sakin ennusteis­sa vuo­den 2050 kohdal­la käyrä ei osoi­ta juuri 500ppm enem­pää (ja jatkaa sit­ten jyrkästi 1000ppm kohden 2100-luvun alkupuoliskoa kohti).
    Täl­laiset käyrät ovat täysin älyt­tömiä. Jos vuon­na 2050 koetaan, että 500ppm on muut­tanut hyvin merkit­tävästi ilmas­toa 400ppm näh­den ja ihmiskun­ta on tuol­loin nyky­istä paljon rikkaampi ja tek­nol­o­gis­es­ti kehit­tyneem­pi, niin on täysin älytön­tä ajatel­la, että seu­rat­taisi­in vain sivus­ta kun käyrä kul­kee kohden 1000ppm:aa.

    En vedä luku­ja hatus­ta, vaan olen seu­ran­nut ja lukenut ilmas­toti­eteel­lisiä ja ilmastopoli­it­tisia tutkimuk­sia ja kir­joituk­sia vuosien ajan. Tämä ei ole järkevä paik­ka ruve­ta vään­tämään itse ilmas­toti­eteestä. Point­ti­ni kos­ki CO2-päästö­jen nousemisen yhteyt­tä erit­täin toiv­ot­tavaan sosi­aaliseen ja inhimil­liseen kehi­tyk­seen. CO2-päästö­jen leikkaus­ta vaa­tivien pitäisi ottaa asi­aan kan­taa ja esit­tää, kuin­ka maail­man köy­hät voisi­vat teol­lis­tua ja keskilu­okkaistua kur­ju­ud­es­ta hyv­in­voin­ti­in, jos maail­man CO2-päästöt eivät saisi kasvaa.

    On turha yrit­tää esit­tää, että oma­l­la näkökan­nal­la olisi vain hyviä puolia.

    Mul­la nyt on jotain hajua esimerkik­si hiilenkier­ron mit­tauk­sista, malleista ja volyymeistä, ja mun mielestä on ilmeistä että *kaik­ki* esit­tämäsi väit­teet ja ennus­teet eivät samanaikaises­ti voi pitää paikkaansa. 

    Kun et laske niille mukau­tu­mista ja jous­tamista. Las­ket staat­tis­es­ti maail­man teol­lis­tu­misen CO2-päästöjä nyky­is­ten fos­si­ilis­ten poh­jal­ta ja saat ison luvun lop­putu­lok­sek­si ja kat­sot tuon ison luvun kanssa ris­tiri­idas­sa ole­van edus­ta­van jotakin tyh­myyt­tä tai tietämättömyyttä. 

    Jos lask­isit mukaan tek­nol­o­gisen kehi­tyk­sen, kaa­sun lisään­tymisen ener­gia­paletis­sa, ehkä ydin­voiman, sen etteivät kaik­ki maat kehi­ty samaa vauh­tia kuten alku­peräisessä laskel­mas­sasi ja jälki­te­ol­lisen yhteiskun­nan mah­dol­lisen päästö­ta­so­jen laskemisen ener­gian­säästön myötä (Kiinas­sakin jo ennen vuot­ta 2050), sekä lisäisit riit­tävän suuret kysymys­merk­it val­tamerten ja kasvil­lisu­u­den hiilikier­ron kohdalle, eri­laisille CO2:n säilömisen/talteenoton tekni­ikoille ja hiilid­iok­sidin säi­lymiselle ilmake­hässä, niin ymmärtäisit kuin­ka dynaami­nen ja moni­ta­hoinen yhtälö on, ja kuin­ka on älytön­tä laskea sitä lin­eaaris­es­ti suo­rana taipumat­tomana viivana 1000ppm+ kohti.

    Sama kos­kee läm­pöti­lan nousua, jon­ka suh­teen on erit­täin suuria kysymys­merkke­jä vesi­höyryn, pil­vien ja mon­en muun tek­i­jän kohdal­la. +1C vuo­den 2012 tasos­ta intu­iti­ivise­na arviona perus­tuu mon­een tek­i­jään. Yksi niistä on se, etten kat­so maail­man läm­men­neen 1900-luvul­la yleis­es­ti lainat­tua 0.6–0.8C:a, vaan muu­ta­man kym­menyk­sen tästä selit­tyvän UHI:lla ja vail­li­naisel­la mit­taus­datal­la. Kuten näet, jos näistä rupeaa vähänkään keskustele­maan, niin viesteistä tulee mah­dot­toman pitk­iä. Seu­raavak­si var­masti kiistäisit UHI:n mit­talu­okan, sanois­it ehkä jotain negati­ivista Antho­ny Wattsista jne.
    Olen vuosien aikana seurannut/käynyt nämä läpi niin mon­een ker­taan kahdel­la kielel­lä, ettei niistä ole oikein mitään irti saatavaa ennen kuin tule­va läm­pöti­lake­hi­tys sekoit­taa uuden pelipakan.

    Ker­taus: Toiveesta, että CO2-päästöt saisi­vat kas­vaa 2012->, kos­ka ilman tätä kasvua maail­ma ei pysty köy­hyyt­tä voit­ta­maan, ei seu­raa lin­eaarista jyrkkää käyrää vuo­teen 2100. Käyrää ei lyödä lukkoon vaan matkan var­rel­la on luke­mat­to­mia ihmis­val­in­to­jen risteyk­siä, poh­jautuen lisään­tyneeseen ymmär­ryk­seemme, vau­rauteemme ja tek­nol­o­giseen osaamiseemme.

    Pidän kiin­ni alku­peräis­es­tä väit­tämästäni, että täl­lä het­kel­lä, mikä ei tarkoi­ta tästä iäisyy­teen on inhimil­lis­es­ti ja ympäristön­suo­jelullis­es­ti posi­ti­ivista, että CO2-päästöt kulke­vat pikem­min kohden tuplaan­tu­mista kuin puolit­tumista. Puolit­tumi­nen kulkusu­un­tana semen­töisi liian suuren osan ihmiskun­taa, liian toden­näköis­es­ti, aut­ta­mat­tomaan kur­ju­u­teen. Liian moni “huolestunut” kieltää tai sivu­ut­taa tämän ja teesken­telee, kuin­ka CO2-päästö­jen leikkaamisel­la olisi vain hyviä puo­lia, eikä tun­nus­ta kyseessä ole­van inhimil­lis­es­ti ja ympäristöpoli­it­tis­es­ti hyvin vaikean ja moni­ta­hoisen kokonaisuuden.

Vastaa käyttäjälle Voltaire Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.