Pääministeri on tuonut Ruotsista tuliaisiksi ajatuksen, että kotiäidit pitäisi saada kotihoidontuelta mieluummin osa-aikatyöhön kansantalouden kakkua kasvattamaan ja veroja maksamaan.
Esitin Sata-komiteassa, että pienten lasten vanhempien osa-aikatyö tehtäisiin edes taloudellisesti mahdolliseksi, vaikka päätösvalta jäisikin perheille itselleen. Nyt osa-aikatyö on voimakkaasti syrjittyä. Kotihoidon tuen menettää kokonaan ja päivähoidosta joutuu maksamaan yleensä täyden hinnan. Esitin, että voisi saada kotihoidontuesta puolet ja maksaa vain puolikasta päivähoitomaksua, jos lapsi on päivähoidossa vain osa-aikaisesti. Tämä on yksi niistä lukuisista esityksistä, jotka kokoomus silloin käytännössä torjui.
Jos asiaa ajatellaan julkisen talouden kannalta, tällainen reformi on kannattava vain, jos olettaa, että osa-aikatyö kotiäitiyden sijasta avittaa uralla eteenpäin ja johtaa suurempiin tuloihin myöhemmin. Muutoin on halvempaa maksaa kotihoidon tukea kuin järjestää päivähoito. Äidin palkasta perittävä vero ei riitä eroa kattamaan.
Pitkien kotiäitiysjaksojen vaikutuksesta myöhempään työuraan on vahvaa näyttöä. Päivähoidon valinneiden tulot kasvavat myöhemmin selvästi enemmän kuin kotihoidon tuen valinneiden. Tässä tosin on pieni vakiointiongelma, koska päivähoidon valinneiden nyt voisi muutenkin olettaa olevan vertailuryhmää uratietoisempia.
Jos tästä halutaan tehdä taloudellisesti järkevää kuntien kannalta, osa-aikaisessa hoidossa olevien pitäisi olla joko aamupäivä- tai iltapäiväryhmissä ja näitä pitäisi olla yhtä paljon. Muutoin osa-aikainen lapsi tulee hoitopaikalle jokseenkin yhtä kalliiksi kuin kokoaikainen lapsi. Toisaalta, jos tällaiset aamu- ja iltapäiväryhmät muodostettaisiin, puolipäivälapsen maksu voitaisiin toisaalta poistaa kokonaan, sillä hoitomaksu peittää kustannuksista niin pienen osan, että kunnan säästö on maksua suurempi.
Osa-aikatyö olisi ehdottoman järkevä ratkaisu yksinhuoltaja-äideille, joilla pitkät hoitovapaat merkitsevät ilmeistä riskiä syrjäytyä työstä kokonaan, mutta joiden on aika vaikea venyä kokopäivätyöhön. Heidän kannaltaan osa-aikatyö on kuitenkin kannattamatonta, koska ansiotulot leikkaavat sosiaaliturvaa niin voimakkaasti, ettei käteen jää oikein mitään.
Panen tähän loppuun Sata-komiten jäämistöstä löytyneen muistioni asiasta. Tämä on luonnos, mutta lopullista versiota en löytänyt mistään.
= = =
OS 6.5.2009
Ehdotus osittaisesta kotihoidon tuesta.
Suomessa pienten lasten kotihoito on huomattavasti yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa, joissa taas on hyvin yleistä, että toinen tai molemmat vanhemmat tekevät osa-aikatyötä, ja lapsi on päivähoidossa muutaman tunnin päivässä. Kokoaikaisen kotihoidon yleisyys Suomessa johtuu kotihoidon tuesta, jota Norjaa lukuun ottamatta ei tunneta muissa Pohjoismaissa. Yhtenä syynä osa-aikaisen työntehon vähyyteen Suomessa on se, että perheen kannalta tämä on taloudellisesti huono vaihtoehto. Perhe joutuu maksamaan lähes täyden päivähoitomaksun, vaikka on hoidossa vain osan aikaa. Useimmat kunnat velottavat kokopäivämaksun, jos lapsi on hoidossa päivittäin yli viisi tuntia. Toisaalta perhe menettää kotihoidon tuen, jos lapsi on päivähoidossa. Osa-aikaisesti työskentelevä voi saada osittaista hoitorahaa 70 euroa kuussa. Tämä nousee 90 euroon kuussa vuonna 20XX. Vuonna 2009 täysi kotihoidontuki ilman hoitolisää on 370 euroa. Sata-komitea esittää sen nostamista noin 550 euroon alle 1,5-vuotiailta lapsilta.
Kokoaikainen kotihoito voi olla perheen aito valinta, eikä tätä mahdollisuutta haluta rajoittaa. Osa-aikatyön ja osa-aikaisen päivähoidon puuttuminen käytännössä valintojen joukosta johtaa kuitenkin siihen, useampi vanhempi – useimmiten äiti – jää kokoaikaisesti hoitamaan lapsia kotiin sen sijaan, että he olisivat pohjoismaiseen tapaan osa-aikatyössä. Tämä tuottaa ainakin seuraavia haittoja:
• Kansantalouden käytettävissä oleva työpanos vähenee
• Vuosiksi kotiin jäävän vanhemman, useimmiten äidin, työuran kehitys jää pitkäksi aikaa ellei lopullisesti jälkeen, mikä merkitsee inhimillisen pääoman haaskaantumista.
• Naisten asema työmarkkinoilla heikkenee.
• Jos osa-aikainen työ olisi vanhempien toiveiden mukainen, tämän vaihtoehdon sulkeutuminen käytännössä pois tuottaa hyvinvointitappiota.
Osittainen kotihoidon tuki ja osa-aikainen päivähoitomaksu
Perusturvajaosto esittää, että otettaisiin käyttöön osittainen kotihoidontuki ja että päivähoidon maksu laitetaan suoraan riippuvaiseksi hoitoajan pituudesta oheisen taulukon mukaan:
Päivähoito- Maksu koko- Osittaisen kotihoidon
aika/viikko päivämaksusta tuen suuruus kotihoidontuesta
20 tuntia 40 % 60 %
25 tuntia 50 % 50 %
30 tuntia 60 % 40 %
35 tuntia 70 % 30 %
Suhde osittaiseen hoitorahaan
Lapsen vanhemmalla on oikeus osittaiseen hoitorahaan, kun lapsi on alle kolmevuotias tai vuotta ennen ja kaksi vuotta jälkeen peruskoulun aloittamisen. Hoitorahan edellytyksenä on, että toinen vanhemmista lyhentää työaikaansa. Edellytyksenä ei sen sijaan ole, ettei päivähoitopaikkaa käytetä kokoaikaisesti. Osittaisessa kotihoidontuessa sen sijaan ei edellytettäisi lyhennettyä työaikaa kuten kotihoidon tuessakaan ei edellytetä, että lasta hoitavat hänen omat vanhempansa. Sen sijaan osittaisessa kotihoidontuessa edellytettäisiin, ettei lapsi ole kokoaikaisessa päivähoidossa.
Uudistuksen vaikutuksia
Vaikutus työn tarjontaan
Lisääntyykö vai väheneekö työn tarjonta? Houkutteleeko osa-aikainen hoitomahdollisuus enemmän niitä, jotka nyt tekevät kokoaikatyötä vai niitä, jotka nyt ovat kokonaan kotona? Liikettä olisi varmaan molemmista suunnista, mutta kansainvälisistä vertailuista voisi päätellä, että osa-aikatyöhön siirryttäisiin kotiäitivaltaisessa Suomessa enemmän täysipäiväisestä kotivanhemmuudesta kuin kokoaikatyöstä, jolloin työn tarjonta lisääntyisi.
Entä olisiko kansantaloudessa on käyttöä sille osa-aikaiselle työvoimalle, jonka tarjonta näin lisääntyisi. Tämä kysymys ei oikeastaan ole kovin olennainen, sillä jos osa-aikaisia työtilaisuuksia ei ole, vaihtoehtoa ei tulla juuri käyttämään.
Kansantaloudellinen tehokkuus
Jos kokoaikaisesta kotivanhemmuudesta siirrytään osapäivätyöhön ja osa-aikaiseen päivähoitoon, työn tarjonta kansantaloudessa lisääntyy, mutta toisaalta päivähoidon kustannukset kasvavat. Onko lopputulos kansantaloudellisesti tehokas? Kysymys jakautuu kahdeksi kysymykseksi, onko se kansantaloudellisesti tehokas lyhyellä aikavälillä ja onko se kansantaloudellisesti tehokas pitkällä aikavälillä, kun otetaan huomioon ratkaisun vaikutukset uralla etenemiseen ja inhimillisen pääoman karttumiseen.
Lapsen etu
On vahvasti ideologisesti värittynyt kysymys, onko lapsen etu saada olla päivähoidossa vai saada olla vanhempansa tai jonkun muun läheisen hoitamana kotona? Tärkeimmät päivähoitoa puoltavat argumentit ovat:
• Päivähoito tarjoaa virikkeisemmän ja sosiaalisemman kasvuympäristön kuin päivä kuin päivä kotona kaksistaan äidin kanssa.
• Päivähoitoon liittyy tietty esikoulufunktio paljon ennen esikouluikää.
• Päivähoito on sosiaalisesti turvallisempi. Jos kotioloissa on jotain vikaa, on hyvä päästä toisenlaisiin oloihin. Kodin ongelmat tulevat päivähoidossa helpommin esille, jolloin lapsen kaltoinkohtelun riski pienenee.
Näiden argumentit täyttyvät suurelta osin jo osapäivähoidossa. Muutaman tunnin virikkeisyys kyllä riittää pienelle lapselle. Esikoulufunktion täyttymiseen ei tarvita koko päivää, kun peruskoulussakin riittää muutama tunti päivässä. Jo osapäivähoito riittää vähentämään lapsen kaltoinkohtelun riskiä.
Kotihoidon puolesta tai oikeastaan päivähoitoa vastaan taas on esitetty muun muassa sosiaalista turvallisuutta ja turvallisia ihmissuhteita ja lapsen tunne-elämän kehitystä. Argumentit päivähoitoa vastaan ainakin huomattavasti laimenevat osapäivähoidossa, vaikka ne eivät kokonaan tyhjenisikään. Niinpä osa-aikainen päivähoito voisi muodostaa kompromissin päivä- ja kotihoitoa puoltavien argumenttien kesken.
Vanhempien toiveet
Vanhempien toiveiden huomioon ottaminen on myös osa hyvinvointia. Tämä argumentti puoltaisi sitä, että vaihtoehdot olisivat yhteiskunnan kannalta neutraaleja, jolloin vanhempia kannustettaisiin etsimään parasta vaihtoehtoa ilman, että yhteiskunta olisi puolueellinen tämän tai tuon vaihtoehdon suuntaan.
Taloudelliset vaikutukset
Uudistuksen taloudellisia vaikutuksia on jokseenkin mahdotonta laskea, koska emme tiedä, kuinka moni tätä avautuvaa mahdollisuutta käyttäisi ja mikä heidän tulotasonsa olisi. Siksi asiaa on lähestytty esimerkkilaskelmin, jossa lapsi on joko kokopäivähoidossa, osapäivähoidossa tai kotihoidossa, lasta hoitavan vanhemman tuntipalkka on joko 11 tai 18 euroa ja hän on joko yksinhuoltaja tai naimisissa henkilön kanssa, jonka kuukausipalkka on 3 000 euroa. Laskelma on tehty karkeasti julkisen talouden kannalta.
Epävarmuutta ja epätietoisuutta on vallinnut siitä, kuinka paljon lapsen hoitaminen päivähoidossa todellisuudessa maksaa kokopäiväpaikalla ja kuinka suuri on osapäivähoidon kustannus suhteessa puolipäivähoitoon. Tässä laskelmassa alle kolmivuotiaan lapsen kokopäivähoidon kustannuksena on käytetty 13 200 euroa vuodessa eli 1200 euroa kuussa yhtenätoista kuukautena vuodessa. Tämä luku on arvioitu suurten kaupunkien ilmoittamista luvuista. Kuntien välillä on kustannuksissa suuria eroja. Yleensä laskelmissa on käytetty jonkin verran alempia päivähoidon kustannuksia.
Luotettavaa tietoa ei ole saatavilla siitä, kuinka paljon osapäivähoito säästää suhteessa kokopäivähoitoon, eikä tätä voida yksiselitteisesti laskeakaan, koska osapäivähoidon kustannukset riippuvat suuresti siitä, miten hoitoajat sijoittuvat. Jos toiset ovat aamupäivä- ja toiset iltapäivälapsia, puolipäivähoidossa olevan kustannukset ovat suunnilleen puolet kokopäivälapsen kustannuksista. Jos tällaista vuorottelua ei saada aikaan, puolipäivälapsi synnyttää pahimmillaan lähes yhtä suuren henkilökuntatarpeen kuin kokopäivälapsi. Päivähoidon järjestäjät valittivat, että subjektiivinen päivähoito-oikeus on vienyt perheiltä halun sovitella hoitoaikoja. Toisaalta syntyvä päivähoidon vajaakäyttö ei ole pelkkää rahanhukkaan. Yleisesti on valitettu liian suurista ryhmäkoista ja siitä, että yhden hoitajan vastuulla on liikaa lapsia. Tämä vajaakäyttö voidaan nähdä myös hoidon laadun kohoamisena.
Laskelmassa ei ole julkisen sektorin tuloina otettu huomioon niitä veroja, joita päivähoitohenkilöstö maksaa. Tarkoituksena on valmistautua työvoimapulan aikaa, jolloin olisi epäloogista olettaa, ettei henkilökunta löytäisi muuta työtä. Kotitalouksien maksamia kulutusveroja ei ole otettu huomioon, mikä jonkin verran alentaa päivähoidon yhteiskunnallista kannattavuutta. Huomioon ei ole otettu myöskään eläkemaksuja, koska niitä vastaa karttunut eläkeoikeus. Myös tämä valinta heikentää laskelmissa päivähoidon kannattavuutta pienituloisten kohdalla, koska työeläke kuitenkin pienentää kansaneläkettä.
Julkinen talous suhteessa kotihoitoon
Tuntipalkka 11 €/h Tuntipalkka 18 €/h
Puolipäivähoidon kustannukset kokopäivähoidosta 50 % 75 % 50 % 75 %
Yksinhuoltaja Kotona 0 0 0 0
Osapäivätyössä (4h) 1941 -1441 6519 3137
Kokopäivätyössä 3022 3022 10102 10102
Pari Kotona 0 0 0 0
Osapäivätyössä (4h) -2678 -6060 -925 -4307
Kokopäivätyössä -4313 -4313 545 545
Riveiltä ”Kokopäivähoidossa” nähdään, että julkisen talouden kannalta kokopäivätyö yhdistettynä kokopäiväiseen päivähoitoon on kotihoitoa edullisempaa yksinhuoltajan kohdalla palkkatasosta riippumatta ja naimisissa olevan parin kohdalla jos ja vain jos palkka on riittävän suuri. Se, että yhteiskunta voittaa pienipalkkaisenkin yksihuoltajan mennessä töihin johtuu siitä, että melkein koko hänen tulonlisäyksensä menee julkisen talouden hyväksi asumistuen ja toimeentulotuen pienenemisen johdosta; samasta syystä töihin meno kannattaa yksinhuoltajalle huonosti. Kun naimisissa oleva pienipalkkainen valitsee työnteon lastenhoidon sijasta, julkiselle taloudelle koituu selvää tappiota, koska päivähoidon kustannukset ylittävät selvästi verojen lisäyksen ja kotihoidontuen alenemisen. Tämä koskee kuitenkin vain kyseistä vuotta. Julkinen talous saa hyvitystä uhraukselleen, jos työssä kertynyt kokemus ja parantunut osaaminen johtavat tulevaisuudessa parempaan ansiotasoon.
Kannattaako osa-aikahoitoa suosia kokopäivähoidon sijasta?
Osapäivätyö yhdistettynä osapäivähoitoon on julkisen talouden kannalta kaikissa tapauksissa huonompi kuin kokopäivätyö yhdistettynä kokopäiväiseen hoitoon. Jos asiaa tarkastellaan vain julkisen talouden kannalta, kokopäivätyössä olevia pienten lasten vanhempia ei kannata houkutella puolipäivätyöhön. Lapsen edusta lähtevä tarkastelu voi kuitenkin päätyä toiseen tulokseen. Näin on ajateltu ainakin, kun on säädetty laki osittaisesta hoitorahasta, jonka saadakseen ainakin toisen vanhemmista on siirryttävä lyhennettyyn työaikaan, mutta lapsi voi olla kokoaikaisessa päivähoidossa, jolloin päivähoidossa ei synny mitään säästöä.
Edelleen on mahdollista myös yhdistää osapäivähoito ja kokopäiväinen työ esimerkiksi siten, että isovanhemmat hoitavat lasta iltapäivällä. Sitä, minkälaisia ratkaisuja kansalaisyhteiskunta kehittää, ei voi etukäteen kuin arvailla.
Kannattaako kotoa houkutella osapäivätyöhön?
Koska osapäivänen hoito voi olla lähes yhtä kallista kuin kokopäiväinenkin, julkisen talouden välittömien kustannusten kannalta on monessa tapauksessa edullisempaa, että lapsi hoidetaan kokonaan kotona kuin että kotona oleva vanhempi siirtyy osa-aikatyöhön. Tarkastelemissamme tapauksissa osa-päivätyöhön houkuttelu olisi julkisen talouden kannalta edullista vain isopalkkaisen yksinhuoltajan tapauksessa. Tilanne muuttuu osapäivätyön ja -hoidon kannalta selvästi edullisemmaksi, jos hoitoaikoja voidaan sovitella niin, että puolipäivähoidon kustannukset saadaan lähelle 50 prosenttia kokopäivähoidon kustannuksista. Toisessa vaakakupissa on kuitenkin ammattitaidon säilyminen ja kehittyminen, mikä pitkällä aikavälillä voi tehdä puolipäivätyön kotihoitoa edullisemmaksi. Ilman tätä vaikutusta esitetynlainen puolipäivähoidon suosiminen on julkisen talouden kannalta tappiollista yksinhuoltajia ja opiskelijoita lukuun ottamatta.
Todettakoon, että jos vastaavanlainen tarkastelu tehtäisiin vuorotyötä tekevien lasten vuorohoidosta, se osoittautuisi lähes aina julkisen talouden kannalta hyvin kannattamattomaksi.
Johtopäätöksiä
Julkisen talouden kannalta esitetty uudistus ei olisi lyhyellä aikavälillä kannattava, vaan lisäisi menoja. Uudistusta voi kuitenkin perustella sen vaikutuksella nyt kotiin jäävän vanhemman työuran kehitykseen, työnantajille koituvilla säästöillä, kun työntekijä säilyttää ammattitaitonsa ja tuntuman työpaikkansa kehitykseen, naisten asemalla ja lasten edulla.
Yksinhuoltajien osalta uudistuksen edut vaikuttavat ilmeisemmiltä. Julkisen talouden kannalta heidän houkuttelemisensa edes osapäivätyöhön on kannattavampaa, koska palkka leikkaa tehokkaasti sekä toimeentulotukea että asumistukea. Samasta syystä pienipalkkaisen yksinhuoltajan ei ole taloudellisesti kovinkaan järkevää mennä osapäivätyöhön. Uudistus parantaisi tämän yksinhuoltajan kannustimia edes vähän. Tällä voi olla merkittävää vaikutusta työn tarjontaan tulevaisuudessa, sillä yksinhuoltajien jääminen vuosiksi kotiin lapsia hoitamaan syrjäyttää osan heistä pysyvästi työmarkkinoilta. Monen yksinhuoltajan kohdalla kokopäivätyö ei tule kyseeseen arjen liiallisen raskauden vuoksi. Yksinhuoltajien lapset hyötyisivät muita enemmän päivähoidosta kaltoin kohtelun riskin pienenemisenä; liittyyhän yhteen vanhempaan suurempi riski kuin kahteen, jos aikuisten maailmassa jokin menee vikaan. Vaikka yleiseen osapäivähoidon ehtojen parantamiseen ei oltaisi valmiita, kannattaisi kehittää toimia osa-aikatyön kannustimien parantamiseksi yksinhuoltajien osalta.
Osapäiväinen hoito tulee kansantaloudellisesti selvästi edullisemmaksi, jos voidaan jakaa osapäivälapset ilta- ja aamupäivälapsiin tai jollain muilla järjestelyillä. Päivähoitohenkilöstö valittaa, etteivät vanhemmat ole halukkaita subjektiivisen päivähoito-oikeiden oloissa sovittelemaan hoitoaikoja. Yksi mahdollisuus on ehdollistaa esitetty hoitomaksun nykyistä suurempi alennus hoitoajan sovitteluun.
Subjektiivinen oikeus päivähoitoon koskee myös sellaista perhettä, joissa yksi tai jopa kaksi vanhempaa on työttömyyden takia päivät kotona. Tämä on herättänyt tyytymättömyyttä osassa kuntakenttää. Tässä esitetty malli ei juuri houkuttelisi työttömiä siirtämään lapsiaan osapäivähoitoon, koska kotihoidon tukea ei makseta rinnan työttömyyskorvauksen kanssa eikä työtön yleensä joudu maksamaan lapsensa päivähoidosta, ellei puolison tuloista muuta johdu. Niinpä esitetty uudistus ei kannustaisi työtöntä siirtämään lastaan osapäivähoitoon. Jos tätä halutaan, uudistukseen on leivottava jonkinlainen porkkana työttömien lasten osapäivähoidon lisäämiseksi.
”Subjektiivinen oikeus päivähoitoon koskee myös sellaista perhettä, joissa yksi tai jopa kaksi vanhempaa on työttömyyden takia päivät kotona. ”
Suurimmalle osalle työttömistä työttömyys on vain välivaihe,joka kestää muutman viikon. Uuden päivähoitopaikan saaminen kestää muutamasta viikosta jopa kuukausiin,joten työttömyysjaksot pidentyvät ja uusi työpaikka saattaa jäädä saamattakin ,kun työtä ei voi ottaa vastaan
Pätkätyöläinen jää pysyvästi työttömäksi nykyisellä päivähoidon tasolla.
On mieelnkiintoista kuulla miten yhteiskunta kykenee hoitamaan pätkätyöläisen päivähoidon ?
Isovanhempiinkaan ei voi enää turvautua,kun yhä useampi isovanhempi on töissä itsekin ja eläkeiän nousun myötä mahdollisuus isovanhempien hoitoon harvenee entisestään
Yksi asia tässä keskustelussa sivuutetaan kokonaan: kotiäidit eivät ole vain kotiäitejä. Monet tekevät merkittävää työtä erilaisissa yhdistyksissä. Kirjoittelin asiasta viime yönä otsikolla: Kerkiäisitkö? Kotiäiti kerkiää päivän mittaan yhtä jos toista sellaista, mihin kaltaiseni uraäiti ei nyt vain repeä. Se työ hyödyttää kaikkia, vaikka sen rahallista arvoa on vaikea mitata.
”Uudistusta voi kuitenkin perustella sen vaikutuksella nyt kotiin jäävän vanhemman työuran kehitykseen, työnantajille koituvilla säästöillä, kun työntekijä säilyttää ammattitaitonsa ja tuntuman työpaikkansa kehitykseen, naisten asemalla ja lasten edulla.”
Aivan oikein ja hyvä havainto!
Ennen 1990-luvun lamaa IT-alalla oli paljon nuoria naisia. Laman jaloissa moni päätyi lisäämään perhettä ja jäi kotiin. Mutta takaisin IT-hommoiin ei enää ollutkaan asiaa, kun taidot olivat auttamattomasti vanhentuneet ja nuoria nörttejä oli tullut tilalle.
Tämä perustuu omiin havaintoihini alalta.
Keskustelu äitien osa-aikatyöstä vaikuttaa vähän vieraalta, kun suurimmassa osassa Suomea työllisyystilanne on sellainen, ettei tarjolla ole äideille, isille eikä lapsille sen paremmin osa- kuin kokoaikaistakaan työtä. Olisi kansantaloudelle ja yksityistalouksille parasta, että mahdollisimman moni saisi todellisen mahdollisuuden työhön. Mutta miten?
Toi oli taas niin pitkä insinöörijuttu joka osoittaa että sosiaalipolitiikka ja talouspolitiikka on kasvanut liian monimutkaiseksi.
Kotiäitien ja muiden uusien osa-aikatyöskenteliöiden markkinoille tulo heikentää entisestään nuorten ja vanhempienkin työllisyystilannetta.Jos halutaan sukupuolten välistä tasa-arvoa, voitaisi miehet velvoittaa tietyn pituiseen lastenhoitojaksoon. Jos se ei maistu voisi sen vaihtaa sairaiden vanhusten hoitoon.
Päivähoidosta pitäisi laskuttaa toteutuneiden hoitotuntien mukaan: kellokortti käyttöön. Jos korttia ei leimaa, menee maksu koko päivästä. Nykyinen järjestelmä on todella kankea.
Ode: ”Jos asiaa ajatellaan julkisen talouden kannalta, tällainen reformi on kannattava vain, jos olettaa, että osa-aikatyö kotiäitiyden sijasta avittaa uralla eteenpäin ja johtaa suurempiin tuloihin myöhemmin. Muutoin on halvempaa maksaa kotihoidon tukea kuin järjestää päivähoito. Äidin palkasta perittävä vero ei riitä eroa kattamaan.”
Ei tämä taida olla näin suoraan laskettavissa. Työssäkäyvän äidin ostovoima on suurempi ja näinollen hän maksaa enemmän myös esim ALV:tä ja muita veroja. Samoin myös lastentarhan opettajia palkataan lisää, jotka myös maksavat veroa, kuluttavat ja sitä kautta myös työllistävät muita.
Olen aika varma, että myös julkisen talouden kannalta on parempi, että äidit käy tuottavassa työssä ja palkataan lisää lastentarhanopettajia, kuin että äidit on kotona ja lastentarhanopettajat työttöminä.
Jos tätä perustellaan työvoimapulalla, on erikoinen oletus, että se päivähoitaja olisi työtön, jos ei hoitaisi lapsia.
Tollaset asiat on ehkä syytäkin sivuuttaa tässä kontekstissa. Myös muut kuin kotiäidit tekee kaikenlaista muita hyödyttävää, jonka rahallista arvoa on vaikea mitata. On parempi sivuuttaa se vaikeasti mitattava tällasissa tarkasteluissa kaikkien kohdalla ku yrittää huomioida joidenkin kohdalla ja sivuuttaa toisten kohdalla.
Onko Suomessa työvoimapula?
No ei ole, eikä ole lähivuosikymmeninä tulossakaan.
Suosittelisin että aika käytettäisiin oikeiden ongelmien ratkomiseen, ja jätetään mielikuvitusmöröt lastenkirjoihin.
Ajatus on hyvä – vaikkakin sen esitti nyt Katainen.
Siihen liittyy myös ajatus päivähoitopaikan säilymisestä, vaikka vanhempi olisi välillä kotona/työttömänä/lomautettuna.
Subjektiiviseksi oikeudeksi riittää puolipäiväpaikka.
Keski-ikäistä nuorempien naisten heikompaa työllisyyttä isompi ero Ruotsiin on keski-ikäisten ja vanhempien miesten työllisyydessä. Eikö siihen pitäisi puuttua yhtä tarmokkaasti kuin ”kotiäitiongelmaan”?
Monia asioita perustellaan suurella ja polttavalla työvoimapulalla, joka on ihan heti kohta tuossa nurkan takana tulossa.
Samaan aikaan kuitenkin aika suurella osalla väestöstä pulmana on miettiä, että mistä löytyisi töitä (varsinkin sellaisia, joista maksettaisiin jotain sosiaaliturvan perusturvan tason ylittävää palkkaa).
Lasten eduista päivähoitoasiassa ei tarvitse käydä ideologista sotaa kun asiasta on saatavilla myös ihan oikeaakin tietoa. Omat tietoni aiheesta perustuvat enimmäkseen tähän blogikirjoitukseen: http://linja-aho.blogspot.fi/2011/08/jos-paivakoti-keksittaisiin-tanaan.html . En käy väittämään blogikirjoitusta oikeaksi tiedoksi, mutta tuossa kirjoituksessa lainataan oikeita lähteitä, joten eiköhän asiasta ole saatavilla myös luotettavaa tietoa jos on halua perehtyä.
Tuon kirjoituksen mukaan on enimmäkseen huono asia lapselle joutua päiväkotiin. Erityisesti: ” varhain aloitettu päivähoito ennusti käytösongelmien lisääntymistä 3-4 vuoden iässä ja erityisesti aggressiivisuuden, levottomuuden, keskittymiskyvyttömyyden ja koulukiusaamisen lisääntymistä kouluiässä.”
Jos tämän pohjalta tekisi päätöksen, pitäisi vanhemmat saada kotiin pienten lastensa kanssa hinnalla millä hyvänsä.
Kansantaloudellisessa mielessä, jos osa-aikatyötä tekevien äitien kokonaistuottavuus ylittää päivähoidosta aiheutuvat kustannukset, päivähoito kannattaa järjestää vaikka suorat verotulot eivät kustannuksia kattaisikaan.
”subjektiivinen” oikeus kotihoidon tukeen pitää lopettaa.
taas yksi esimerkki mihin tämä tukea sinne sun tänne on johtanut:
töitä ei kannata tehdä,kun tukiaiset ovat niin ”isot”,siis pienipalkkaiselle.
ja en syyllistä yksilöitä vaan koko järjestelmä on ns.persiistä.
kun tukea lapataan joka puolelle ja mistään ei saa leikata.
hoitakoot ne lapsensa kotona joilla siihen on varaa mutta yhteiskunnan ei siitä tarvitse erikseen maksaa palkkaa.eli töihin mars.!
ei tämmöisiä tukia tunnettu 70-80luvuilla,oli vaan lapsilisä.
Tai maksettaisiin palkkaa ylipäätään. Aika hurjan suuri joukko täysin työkykyisiä ja -ikäisiä ihmisiä tekee oikeita töitä ilman palkkaa jonkinlaisen työharjoittelun verukkeella.
Minä lähden siitä, että näitä Kataisen älynvälälyksiä voi alkaa ottaa ottaa tosissaan aikaisintaan siinä vaiheessa, kun mies alkaa vihdoinkin järjestää työttömille töitä. Kunnes näin tapahtuu, nämä opintojen lyhentämiset ja eläkeiän nostot jne. ovat todellisuudesta vieraantunutta harhaista puhetta.
Kun kerran tuntuu EK:lta tulevan näitä ideoita, voisikohan pääministeri kerrankin käyttää tuota viestiyhteyttä toiseen suuntaan ja käskeä EK:n palkata porukkaa töihin?
Esimerkiksi ammattikoulun työharjoittelusta ei käytännössä voi maksaa edes pientä palkkaa vaikka työnantaja haluaisi. Tai tietysti voi, mutta sitten se ei ole enää työharjoittelusuhde vaan työsuhde, missä astuu peliin työsuhteen pelisäännöt.
Muutenkin työharjoittelijan ottaminen on melkoista lottoa työnantajan kannalta. Joistakin harjoittelijoista ei ole kuin harmia ja haittaa. Toisaalta hyvät harjoittelijat kyllä huomataan, otetaan kesätöihin ja mahdollisesti valmistumisen jälkeen vakituiseen työsuhteeseen. Hyvin hoidettu työharjoittelu on loistava tilaisuus näyttää kykynsä ja sitä kautta hankkia työpaikka.
Taas oli vihreä pari vuotta liian edellä. Hassua, että kokoomus omii näitä sitten itselleen myöhemmin. Taisi Sinnemäkikin mennä nyökyttelemään eläkeiän nostamiselle ennen eduskuntavaaleja, demareiden vielä mörköillessä siinäkin.
Laatu kai se tuossa päivähoidossa ratkaisee. Ammattisilmä näkee vertailussa ongelmalliset ym. Kasvatustahan tuo pitäisi olla, eikä lasten säilyttämistä työaikana. Taitaa vain mennä niin, että tarhatädeillä on liian suuret ryhmät ja aika menee karkailijoiden perässä juostessa ja tappeluita selvitellessä. Vai koskikohan tuo vain vankeinhoitoa?
Idea kai on siinä, että työ luo uutta työtä. Toimiiko sitten enää nykyaikana, on sitten toinen juttu. Parempi kai se olisi, että valinta olisi vapaa, kun taloudelliset seikat ovat vähän niin ja näin. Sitä melskausta uraihmisten ja perheihmisten välillä ei vain jaksaisi kuunnella. Vai onkohan tuokin vain iltapäivälehtien masinoimaa vouhotusta?
Hmmm… ehkä näin. Mutta jos tavoitteena on ajaa naiset kotoa (”laiskottelemasta”) töihin, niin kyllä silloin on ihan oleellista miettiä, mitä kaikkea siitä seuraisi.
KOTIÄITI TEKEE ITSENÄISTÄ YHTEISKUNNALLISTA TYÖTÄ:
Omien lasten hoito on yhteiskunnallista työtä siinä missä vieraidenkin. Päiväkotihoidossa yksi henkilö hoitaa 4,5 lasta, joten yhtä lasta kohti menee aktiivista työaikaa noin 2 tuntia päivässä.
Kahden lapsen kotiäiti tekee puolipäivätyötä, ja voi sanoa jutussa esimerkkinä olleen kolmen lapsen äidin tekevän kuusituntista työpäivää kanssaihmistensä hyväksi. On myös kohtuullista, että hän saa siitä yhteiskunnalta palkkaa. Itse asiassa perhe maksaa nyt ja tulevaisuudessa veroissaan lastensa päivähoidon kustannukset myös silloin, kun vanhemmat voisivat hoitaa asian toisella tavalla.
Eräiden arvioiden mukaan pääkaupunkiseudulla päiväkotipaikka maksaa 1000 euroa bruttona kuukaudessa. Suurin hoitomaksu on 230 euroa lapsesta hoitokuukaudelta, ja vähätuloisilta perheiltä sitä ei peritä lainkaan.
Suurin osa naisista on aivan tavallisia. Heillä on keskimääräinen koulutus ja he työskentelevät teollisuuden, hoitoalan, palveluiden tai toimistoalan suoritustason tehtävissä. Huomattavin osa heidän tulevista työpaikoistaan on muodossa tai toisessa hoitoalalla, johon kotiäidillä on valmiina ammattitaito.
On turha kiistellä siitä, pitäisikö tasa-arvon nimissä isien osallistua enemmän lastenhoitoon. Tämä pitää itsessään väitteen, että lasten ja kodinhoito on vähäarvoisempaa työtä. Perhetuttuni hoitaa päivät lapsiaan kotona. Ammatiltaan esiintyvänä taitelijana hänellä on iltakeikkoja, ja nyt hän on joulunalusviikoilla ajoittain kiireapulaisena tavaratalossa. Insinööri-isä hoitaa lapsia illat. Mutsi ja systerin perhe jeesaavat tarvittaessa.
On myös hyvä, että päivähoitopaikan rinnalla vanhemmat voivat itse järjestää hoidon yksityisen perhepäivähoitajan kanssa tai palkkaamalla kotiin lastenhoitajan.
Pienten lasten hoidon ja yksityisen hoidon tuki tulisi määritellä kunnallisen perhepäivähoitajan palkkauskustannuksiksi omavastuuosuudella eli kunnallisella perhekohtaisella päivähoitomaksulla vähennettynä. Palkkauskustannukset käsittäisivät palkan (n 380 e/kk lasta kohti hoitokuukaudessa), lomakorvauksen, sosiaaliturva-, eläke ja muut työnantajavakuutusmaksut sekä verovapaan kustannuskorvauksen mutta eivät hallintokuluja. Perusteena oleva summa tulisi olemaan noin 650 euroa hoitokuukautta kohti eli vuodessa 7.150 euroa, mistä vähennetään perhekohtainen päivähoitomaksu.
Tällä rahalla vanhemmat palkkaavat itsensä tai ulkopuolisen hoitamaan lapsiaan tai tekevät tästä yhdistelmän. Hoitokorvaus on veronalaista tuloa, mutta tästä toiselle maksettu palkka on verotuksessa vähennyskelpoinen. Ottamalla lisäksi hoitolapsia lasten kotihoitaja voi saavuttaa perushoitajan tulotason. Jos lapsi on kunnallisessa puolipäivähoidossa, ym. summasta maksetaan perheelle puolet.
Ehdottamani järjestelmä myös suojaa lapsia, vanhempia ja työntekijöitä huonolta työilmapiiriltä ja mielivaltaiselta johtamiselta. Sen lisäksi lasten perhehoito vähentää ruuhkaa julkisessa liikenteessä ja teillä muutenkin..
Järjestelmän toteuttaminen tässä muodossa lisäisi kuntien menoja n. 250 miljoonaa euroa eli lisäisi kaikkia pienten lasten hoidon kustannuksia n. 10 prosentilla. Toisaalta tarve kalliimpiin ratkaisuihin ja muihin perhetukipalveluihin vähenee.
Tähän voi lisätä, että käytännöllisimmin puolipäiväpaikan saa – minä ainakin aikoinai sain – sopimalla asiasta naaourin kotiäidin kanssa.
Minulla ovat lapset olleet nyt seitsemän vuotta samassa päiväkodissa ja olen asioinut yhteensä yhdeksan eri lastentarhanopettajan, kymmenen hoitajan ja kolmen avustajan kanssa. Kaikki talon vakituisia työntekijöitä, joka vuosi vain joko lapsi tai useampi työntekijä on vaihtanut osastolta toiselle.
Aika paljon tuo laatu tuntuu olevan kiinni työntekijöistä, erityisesti siitä, millainen lastentarhanopettaja ryhmää vetää. Yleisesti ottaen olen ihan tyytyväinen ja päivähoito on ollut lapsilleni paljon muutakin kuin säilytystä.
Ne kotiöidit.,jotka minä tunnen – tietenkin hyvin valikoitunut joukko – ovat pitkänkin kotiäitijakson jälkeen siirtyneet luontevasti työelämään. Varsin monet lastenhoitajiksi, ja monet (muodollisesti epäpäteviksi)erityisopettajiksi.
Yksi tuttu siirtyi juuri 10 vuoden kotiäitijakson jälkeen sisustusliikkeen myymäläpäälliköksi.
Palkka saatta jäädä pienemmäksi kuin jos olisi koko ajan paahtanut uraa. Muistelen vain tässä kansakoulusa oppimaani: Ei rikkautta tuo suuret tulot vaan pienet menot.
Kuvottava oppi! Vie kansantaloduen turmioon!!!
Jostain syystä kun keskustellaan lasten kotihoidosta tai päiväkotihoidosta tulee tämä keskustelu mieleen:
http://www.youtube.com/watch?v=fHiwBJZTexo
(Minä en ymmärrä miksi jonkun mielestä voisi olla jotenkin huonompi tilanne jos vanhemmilla olisi mahdollisuus vailta myös osa-aikainen työnteko)
Leppoistaahan tässä pitäisi, eli elää pienillä tuloilla ja menoilla. Kansantalouden ongelmat ratkeavat tavalla tai toisella – esim. inflaatiolla tai Kreikan tavalla.
Joo, mutta viitatuissa tutkimustuloksissa todetaan, että ”Paraskaan hoidon laatu päiväkodissa ei siis pystynyt tuomaan vuoden vanhalle lapselle emotionaalista turvaa”.
Siis alle vuoden ikäistä lasta ei pitäisi pistää päiväkotiin.
Niin että hold your horses! Ja perhepäivähoito on erittäin hyvä keksintö. 🙂
Soininvaara, kuten kaikki hallitukseen kuuluvat puolueet elävät omassa harhassa. On säädetty laki nuorten työllistämisestä. Soininvaara kertoo pitkäpiimäisesti päivähoidon joustavuuden lisäämisestä, jotta saataisiin kotiäidit nopeasti työmarkkinoille. Samaan aikaan harkitaan eläkeiän korotusta, jotta estettäisiin työssä käyvien vapautuminen työelämästä eläkkeelle.
Omissa maailmoissaan uinuva halloitus mukaanlukien kaikkien hallituspuolueiden kansaneduistajat, ovat täydellisesti unohtaneet olemassa olevan ja jatkuvasti kasvavan työttömyyden. He ovat unohtaneet sen, että Suomen valtio tarvitsee noin joka viidennen käyttämänsä euron velaksi ”markkinoiltya”. He ovat unohtaneet kansantalouden synkät näkymät, jotka yksiselitteisesti ennustavat lamaa liki koko Eurooppaan. He ovat unohtaneet sen kansantalouden perustotuuden, että laman aikana työpaikat vähenevät. Saattaa tietysti olla niinkin, etteivät he ymmärrä laman ja työpaikkojen lukumäärän välistä riippuvuutta tai heidän tarkoituksensa onkin työttömien työntekijöiden määrän lisääminen.
Olisi jo aika kansanedustajienkin herätä karuun todellisuuteen. Heidän pitäisi unohtaa haaveet työntekijöiden määrän kasvattanmisesta Suomen kansantaloudelle. Heidän tulisi keskittyä vakavampaan ongelmaan, nimittäin kannattavien työpaikkojen luomiseen suomen talouteen. Heidän tulisi keskittyä uusien työpaikkojen luopmiseen jo olemassa olevalle työttömien armeijalle. Heidän tulisi lopettaa rahan ja vakuutusten jakaminen Etelä-Eurooppaan. Heidän tulisi keskittyä omien äänestäjien olosuhteiden parantamiseen, ja lopettaa asiattomien ongelmien pohtiminen.
Kuten noista luvuista voi päätellä, päivähoidon kustannuksista leijonanosa tulee siitä, että lapsi ylipäätään tulee päivähoitoon. Se muuttuva kustannus tuntien myötä on aika vähäinen, ja koska osa-aikatyössä päivähoidon tarve on melkein sama, vaikka tekisi puolikasta päivää, se on palvelun rahoittamisen kannalta aika hankala yhtälö. Sitten kun tähän vielä pitäisi lisätä osittainen kotihoidontuki, niin ei kyllä oikein onnistu. Siis, tulee kalliiksi, kun optimointitehtävä ei ole lähellekään konveksi.
Sensijaan osa-aikatyö ei ole mikään ongelma silloin, kun lapsi on kokopäiväisesti kotona. Tämä onnistuu oikein hyvin, olen aikanaan vaimoni kanssa jakanut kotihoidontukia niin, että minä olin 40% ja vaimo 60% työssä. Saimme täyden kotihoidontuen, ja palkoista vastaavat osuudet. Veroprogression ansiosta nettomenetys oli yllättävän pieni.
Ehkä hieman koomista kyllä, tämä tapahtui niihin aikoihin kun aloin seuraamaan ja aktiivisesti kommentoimaan Soininvaaran blogia, eli vuonna 2007, kun asuin Helsingissä.
onko tuo laskelma päivähoidosta 13200e/vuosi/lapsi jonkun virkamiehen tekemä mallia liikennevirasto vai mihin se perustuu?
1 hoitaja saa hoitaa 7 lasta ja vastaavasti alle 3vuotiasta lasta kohden pitää olla 1 hoitaja.
http://www.stm.fi/tiedotteet/kuntainfot/kuntainfo/-/view/1210163
mistä on saatu summat?
hallinto,ruoka ja kiinteistökulutko nostavat summan tuohon 1200e/lapsi?siis kunnan menoksi.
tässäkin olisi tutkivan journalismin paikka kun heitellään ilmaan summia.
Luku on virkamiesarvio. Kyse on alle 3-vuotiaista.
Tuo on ihan normiluku jonka olen kuullut useastakin lähteestä, eri kunnissa päädytään suuruusluokaltaan samoihin kustannuksiin. Kun verrataan kustannuksia kotihoidontukeen, niin silloin puhutaan alle 3-vuotiaista, ei yli.
Tuo neljä per lapsi on mitoitus henkilöille, joilla on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetun asetuksen (804/92) 4 tai 5 §:ssä säädetty ammatillinen kelpoisuus. Lisäksi tarvitaan jonkin verran muutakin henkilökuntaa.
Tämä pätevyysvaatimusten tiukentaminenhan on johtanut siihen, että järjen käyttö on kielletty päiväkodin toiminnan organisoinnissa: esimerkiksi lasten kanssa hyvin toimeen tulevaa keittäjää ei saa laskea mitoitusmielessä henkilökunnaksi, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että kustannuskuurissa kaikki päiväkodit syövät keskuskeittiön haaleaa ruokaa ja nämä keittäjät pistetään ennen pitkää kortistoon.
Sinänsä tosin hassua, että kunnat saavat kuitenkin järjestää myös perhepäivähoitoa, jossa henkilökunnan koulutus on jotain ihan muuta. Kustannukset ovat myöskin merkittävästi alhaisemmat.
Myös perhepäivähoitajalta edellytetään nykyisin koulutusta.
Toisaalta alan ammattijärjestöjen pyrkimys on nykyisin 24 h/vrk kasvatukseen, joten lapsi ei saa olla lapsi hetkeäkään.
Hiljattain tuon kasvatuksen välttämättömyyden havaitsi väitöstutkimuksessaan juuri lastentarhanopettajaliiton aktiivi. 😉
http://www.kuusikkokunnat.fi/ auttaa.
Sieltä uusin rapsa ja taulukot 3 ja 6:
http://www.kuusikkokunnat.fi/SIRA_Files/downloads/Ph_raportti2011_03092012_nettiin.pdf
Helsingissä kustannukset kunnallisessa päiväkodissa nk. laskennallista lasta kohden olivat vuonna 2011 9907 €, tilakustannusten osuus 1521 € ja henkilöstön osuus 6967 €. Safkaan meni 995 € vuodessa. Alle kolmevuotias on 1,75 laskennallista lasta, vuodessa kustannukset siis 17400 €, kuukautta kohden noin 1450 €.
No, no… lapset voi tosiaan jättää leikkimään keskenään ja rynnätä selvittämään tappeluita, kun huuto äityy liian kovaksi. Tai sitten voi olla mukana seuraamassa lasten leikkiä ja ohjailla toimintaa niin, että niitä tappeluita ei edes synny.
Molempia toimintatapoja olen kerinnyt lasteni päiväkodissa todistamaan. Jostain syystä niissä ryhmissä lapset viihtyvät paremmin, joissa työntekijät kasvattavatkin lapsia…
Tuo mainitsemani luku päiväkodeista 4,5 lasta / hoitohenkilökuntaan kuuluva on laskettu hyvin yksinkertaisesti : otetaan päiväkodin mitoitus ja jaetaan se henkilökunnan lukumäärällä. Henkilökuntaan on laskettava johtaja (ei enää useimmiten osallistu lastenhoitoon), lastentarhanopettajat, lastenhoitajat, päiväkotiapulaiset sekä siivoojat.
Jos tarkkoja ollaan, pitäisi ottaa mukaan myös kunnan hallintohenkilökunta, sillä mm. tuntikirjanpidon hoitaminen ei sekään ole aivan ilmaista hommaa.
Luontevimmin osapäivähoito järjestyy siten, että joku lähistön kotiäiti ottaa naapurinsa lapset esim. iltapäivähoitoon. Tai että mimmit hoitavat vuorottain lapsiaan. Tätä tietääkseni ovat tehneet tuttuni Lapsiperheiden Etujärjestössä.
Osa-aikatyöstä. Sinänsä ehkä kannatettavaakin ja yllättävän moni saattaa sitä tehdä, mutta aina se ei ole mielekästä. Yksi niitä viisauksia, joiden
mieltämien vei minulta sekä aikaa että kustannuksia oli seuraava: Mitä tahansa teetkin, tee kunnolla tai jätä tekemättä mutta älä tee puolinaisesti.
En muuten pidä tuntiveloitusta päivähoidosta aivan onnistuneena ajatuksena. Siinä hieman hämärtyy se seikka, että työmäärä lasten hoidossa ei ole suoraan verrannollinen hoidossa vietettyyn aikaan.
Mikä luku?
Nimim. T. Tyhmä
kuten yo laskelmat osoittavat,niin yhteiskunnalle kaikkein edullisin vaihtoehto lienee se että kaikki äidit jäävät kotiin kunnes lapsi on esikouluikäinen eli 6v.
näin ollen kaikki voittavat!
-lapset saavat olla kotona kuten myös toinen vanhemmista ja kaiken lisäksi yhteiskunta SÄÄSTÄÄ rahaa!
olen tullut siihen lopputulokseen.
Tässä oli niin paljon aihetta mielipiteeseen, että piti kirjoittaa siitä oma blogi. Mutta oleelliset pointit tähän. Kun aletaan hintalaputtaa ihmisten kotiäityttä, tullaan luoneeksi kaksi ihmisryhmää. Ne (yksinhuoltaja)äidit, jotka elävät tulonsiirroilla ja joilla pienikin töissäkäynti on valtiolle edullista. Sitten kun näillä vielä on tilastollisesti isompi riski kaltoinkohdella lapsiaan, on suotavaa että he vievät lapsensa tarhaan ja menevät mihin tahansa töihin.
Sitten on se toinen ryhmä, miehen tuloilla elävät ydinperheäidit, joiden on syytä hoitaa lapset kotona kahdesta syystä, yksi, se tulee valtiolle edullisemmaksi, kaksi se turvaa varmimmin lapsen kiintymyssuhteen.
Joo. Minusta ihmisten elämäntapojen hintalaputtaminen julkisessa keskustelussa on vastenmielistä ja lisää kaikenlaista kateutta ja kyttäämistä. Lähisin siitä, että jokainen kansalainen, joka elää lakien mukaan ja käyttää mitä tahansa hänelle lakisääteisesti kuuluvia etuisuuksia on mallikelpoinen kansalainen, eikä jotenkin epäkelpo ja kalliiksi tuleva loinen.
Sitten olisi yhteiskunnan tehtävä luoda sellaiset lait ja tulonsiirtomallit, että systeemi olisi toimiva. Minusta paras malli olisi ehdottomasti perustulo. Ratkaisisi tämän kotiäitikeskustelunkin. Hoitakoot ihmiset lapsensa niinkuin parhaaksi näkevät. Yhteiskunta jakakoon kaikille henkilöön katsomatta sen verran että nippa nappa tulee toimeen ja rikkaat maksakoon tämän perustulon pois korkeasti ja ympäristöperusteisesti määräytyvänä kulutusverotuksena
Onko 1200e/lapsi/kk marginaalikustannus vai kokonaiskustannus? Kai tässäkin touhussa jotain skaalaetuja on.
Mun mielestä tämä joustavuuden lisääminen ei ole mikään valtion säästökeino, vaan tapa jolla lisätään perheiden valinnanvapautta ja tasa-arvoa.
Osa-aikatyö voi lisätä työhön kiinnittymistä ja sitä kautta vähentää tulevaa työttömyyttä ja parantaa palkkakehitystä. Tällaista vaikutusta on hyvin vaikea arvioida. Se tuo lisää rahaa valtiolle, mutta vielä tärkeämpää on tietysti se, että se lisää palkkatasa-arvoa.
Osa-aikatyön mahdollistaminen voi kannustaa molempia vanhempia osallistumaan lasten hoitoon. Kun nykyään ne ensimmäiset tunnit päivähoidossa ovat hyvin kalliita, niin molemmat vanhemmat eivät oikein voi olla osa-aikatöissä ellei ole varmuutta, ettei molemmat ole koskaan samaan aikaan töissä. Käytännössä tällainen varmuus on usein hankalaa, jolloin nyt perheet ovat jossain määrin pakotettu siihen, että toinen on pelkästään kotona ja toinen kokoaikatöissä. Eli tätä kautta tasa-arvo voisi joustavuuden myötä lisääntyä.
Jos molemmat vanhemmat ovat edes osittain töissä, niin se lisää myös perheen sisäistä tasa-arvoa. Arkikokemuksen perusteella olisi ihan hyvä, että molemmilla aikuisilla on omia tuloja. Vaikka perheessä periaatteessa olisikin hyvä yhteisymmärrys siitä, toinen hoitaa lapsia ja toinen on töissä ja molemmat työt ovat yhtä arvokkaita, niin siinä voi silti tulla sellainen fiilis, että kotona olevan pitäisi pyytää kulutukseen lupa työssäkäyvältä. Eli joustavuuden lisääminen voisi sukupuolten tasa-arvoa lisätä tätäkin kautta.
Eli tätä asiaa ei mun mielestä kannata pelkkien eurojen valossa tarkastella. Se ei haittaa, vaikka tasa-arvon ja valinnanvapauden lisääminen maksaisikin muutaman miljoonan lisää valtiolle. Ei sosiaalipolitiikkaa yleensäkään voida tehdä vain siitä näkökulmasta, mikä minimioi valtion kustannukset.
tuohon päiväkodin hintaan n.1200e/kk/lapsi,olisi kyllä mielenkiintoista että otettaisiin muutama päiväkoti ja laskettaisiin reaalikustannukset per/lapsi ,siis eri puolelta Suomea.
siis ihan kaikki kiinteistöstä ja siivoojasta aina kunnan /kaupungin ylimpään johtavaan virkamieheen(hallinto).
ja huomioon otettaisiin myös tuloverot ko.päiväkodin kaikista työntekijöistä-siis aina sieltä siivoojasta sinne ylimpään johtajaan ko.organisaatiossa.
onko tällä tavoin laskettu vai onko se virkamiesarvio mallia liikennevirasto?
siis joko paljon alle tai paljon yli todellisten kustannusten–riippuen kuka ”hyötyy”juuri tuosta summasta (1200e/kk)
Tuttuni on kotiäiti – ja samalla tekee muusikkona (vimeksi yhdesä musikaalissa) ilta- ja viikonloppukeikkoja. Isä hoitaa alapset iltaisn, mutsi ja systerin perhe jeesaavat.
Siinä on esimerkki.Kotiäitiyden ja osa-aikatyön yhdistämisestä. Ja möys käytettävisäs olevien resurssien taloduellisesta käytöstä.
Mutta mitä hän tekee, jos kotihoidontukea leikataan? Semminkin, kun muuusikoille ei nyt kahmalokaupalla töitä riitä.
Hesarissa oli pari päivää sitten mielipidekirjoitus, jossa nostettiin esiin ihan tärkeä asia: tuloloukkujen vuoksi päivähoitomaksun pitäisi perustua vähemmän ansaitsevan vanhemman tuloihin. Nykyjärjestelmässä päivähoitomaksu voi olla maksimissaan puolison tulon vuoksi, jolloin päivähoitomaksu rasittaa huonommin ansaitsevan vanhemman työssäkäynnin kannattavuutta.