Kasvualoja tukeva yritysverotus

(Kir­joi­tus on julka­istu Savon Sanomissa)

Suomen talousti­lanne näyt­tää pahal­ta. Olemme menet­tämässä yhtäaikaises­ti jalan­si­jaa paperi­te­ol­lisu­udessa, Nokia-vetoisil­la IT-aloil­la ja konepa­ja­te­ol­lisu­udessa. Tämä tietää ankei­ta aiko­ja monille työ­paikkansa menet­täville samal­la kun se uhkaa paisut­taa julkisen talouden ali­jäämiä. Se taas on paha jut­tu kaikille suo­ma­laisille. Val­tion talous on nyt seit­semän mil­jar­dia ali­jäämäi­nen, eli yli 200 euroa palka­nsaa­jaa kohden kuus­sa. Emme voi enää luot­taa vajeen sulamiseen aiko­jen parantues­sa, sil­lä ajat eivät vält­tämät­tä parane. Seit­semän mil­jardin menosäästöt vaa­ti­vat jo mielikuvitusta.

Konepa­ja­te­ol­lisu­u­den ahdinko johtuu osit­tain siitä, että Nokial­la kump­panei­neen meni vähän aikaa niin hyvin, että rahaa tuli maa­han tul­vi­mal­la. Tämä nos­ti palkkata­soa. Jälkivi­isaasti voidaan sanoa, että viimeinen tulo­ratkaisu oli omaan jalka­an ampumista. Syn­tipukik­si valit­ti­in EK:n Mikko Pukki­la, joka sai men­nä. Kak­si vuot­ta sit­ten tilanne näyt­ti aivan toiselta kuin nyt.

Konepa­ja­te­ol­lisu­u­den kannal­ta Suo­mi on liian kallis ja aivan väärässä paikas­sa. Konepa­ja­te­ol­lisu­us valmis­taa pääasi­as­sa investoin­ti­hyödykkeitä, eikä lamaan­tuneessa Euroopas­sa juuri investoi­da. Markki­nat ovat Aasi­as­sa. Har­va paik­ka maail­mas­sa on merikul­je­tuk­sia ajatellen yhtä kaukana Itä-Aasi­as­ta kuin Suo­mi. Matkalla täältä Itä-Aasi­aan on mon­ta maa­ta, jos­sa työvoima on yhtä osaavaa, mut­ta paljon halvempaa.

Suo­ma­lais­ten yri­tys­ten kan­sain­välistymi­nen vauhdit­taa työ­paikko­jen siir­tymistä ulko­maille.  Kun yri­tys saa tilauk­sen, se joutuu päät­tämään, valmis­te­taanko tilat­tu tuote miljoon­al­la eurol­la Suomes­sa vai kuudel­lasadal­la tuhan­nel­la saman yri­tyk­sen tehtail­la Puo­las­sa. Tuotan­non siir­to ulko­maille yri­tyk­sen sisäl­lä sujuu ras­va­tum­min kuin siir­to ulko­maiselle alihankkijalle.

Ennen tässä tilanteessa olisi devalvoitu, mut­ta meil­lä ei ole enää markkaa devalvoitavak­si. Osit­tain samaan, mut­ta ei aivan samaan tulok­seen pää­sisi sisäisel­lä deval­vaa­ti­ol­la eli palkko­jen alen­tamisel­la. Myös per­in­teinen deval­vaa­tio merk­it­see palkko­jen alen­tamista. Hin­nat eivät sisäisessä deval­vaa­tios­sa kuitenkaan alenisi läh­eskään samas­sa suh­teessa eivätkä asun­to­lainat lainkaan. Palka­nsaa­jan olisi paljon helpom­pi hyväksyä oikea deval­vaa­tio kuin palkko­jen alentaminen.

= = =

Suur­ta osaa vaikeuk­si­in joutuneesta teol­lisu­ud­es­ta ei voi pelas­taa. Emme esimerkik­si voi men­nä hävit­tämään euka­lyp­tusvil­jelmiä pelas­taak­semme paperite­htaamme. Teol­lisu­utemme edessä on voimakas raken­nemuu­tos, vaik­ka jatkos­sa nou­datet­taisi­in mil­laista palkka­malt­tia. Tarvit­semme nopeasti uusia kas­vavia toimi­alo­ja kor­vaa­maan taan­tu­via tuotannonaloja.

Talous­poli­ti­ikan tulisi tukea kasvualo­jen nopeaa kasvua, kos­ka sitä kipeim­min tarvi­taan. Yksi keino on uud­is­taa yri­tysvero­tus­ta kasvuyri­tyk­siä suosivaksi.

Työ­nan­ta­jat manku­vat alem­paa yhteisöveroa aina ja kaikkial­la, mut­ta veronalen­nus­varaa ei kan­na­ta haaska­ta yhteisöveron yleiseen alen­tamiseen. Yleinen veronalen­nus ei auta yri­tys­tä, joka on menet­tänyt kan­nat­tavuuten­sa; jos ei tuo­ta voit­toa, ei mak­sa veroa, jota voisi alen­taa. Vero­jen alen­t­a­mi­nen yri­tyk­seltä, jon­ka toim­inta on kyl­lä kan­nat­tavaa, mut­ta jol­la ei ole kasvunäkymiä, kas­vat­taa vain omis­ta­jien lom­pakon pak­su­ut­ta, mut­ta ei auta Suomea talousahdin­gos­sa. Vero­jen alen­nus­vara tulee keskit­tää yri­tyk­si­in, jot­ka ovat löytäneet uuden kan­nat­ta­van toimi­alan tai tuotei­dean ja joil­la sik­si on hyvät mah­dol­lisu­udet kas­vat­taa toim­intaansa ja lisätä työ­paikko­ja. Täl­laiselta yri­tyk­seltä ei pidä verot­taa pois raho­ja, joi­ta se tarvit­see toim­intansa laajentamiseen.

Hal­li­tus on esit­tänyt väli­aikaista pois­to­jen nopeut­tamista edis­tääk­seen yri­tys­ten investoin­te­ja koneisi­in ja lait­teisi­in. Tämä menee pahasti ohi kohteen. Kolmekym­men­tä vuot­ta sit­ten tuotan­non laa­jen­e­m­i­nen tarkoit­ti terästä ja beto­nia, mut­ta ei enää. Parhail­la kasvualoil­la on kyse aivan muus­ta.  Hal­li­tuk­sen esit­tämä tuoteke­hi­tyk­sen tukem­i­nen tähtää oikeaan maali­in, mut­ta täl­laiset pis­tetuet ovat yleen­sä tehot­to­mia ja innos­ta­vat enem­män vero­su­un­nit­telu­un kuin varsi­naiseen toim­intaan. Nekin rahat voisi käyt­tää paremmin.

Kan­nat­taisi pohtia Viron vero­ma­llia. Virossa yri­tyk­set eivät mak­sa vero­ja lainkaan voitos­ta, joka jätetään yri­tyk­sen sisään. Voit­to verote­taan aikanaan, kun rahat ote­taan yri­tyk­ses­tä ulos osinkona tai jotenkin muuten. Jos näin tehtäisi­in myös Suomes­sa, kasvualat saisi­vat kas­vaa, mut­ta paikalleen pysähtyneet yri­tyk­set mak­saisi­vat veroa niin kuin nytkin. Kasvuyri­tyk­setkin mak­saisi­vat kyl­lä veron­sa aikanaan ja toiv­ot­tavasti moninker­taisi­na, kun omis­ta­jat halu­a­vat rahaa itselleen. Jos näin tehtäisi­in, nyt pääte­tyt nopeutetut pois­tot kävi­sivät tarpeettomiksi.

Viron vero­ma­lli merk­it­sisi yri­tysvero­tuk­sen lykkäämistä ja sik­si se vähen­täisi ainakin aluk­si val­tion vero­tu­lo­ja. Tämä ei ole ongel­ma, kos­ka Suomel­la ei ole aku­ut­tia kri­isiä val­tion­taloudessa. Ongel­mat odot­ta­vat tule­vaisu­udessa. Kan­nat­taisiko yri­tysvero­tuk­sen alen­tamis­vara pan­na tähän ja uno­htaa yri­tys­ten muut vero- ja tukitoiveet?

Minä pidän sosi­aalis­es­ti oikeu­den­mukaises­ta hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nas­ta. Sen edel­ly­tyk­senä on, että talous pysyy jotenkin pystyssä. Tämä on nyt vaaras­sa. Suo­mi tarvit­sisi ennakkolu­u­lot­toman talouden pelas­tamiso­hjel­man. Yri­tysvero­tuk­sen muut­ta­mi­nen kasvuyri­tyk­siä suo­si­vak­si olisi yksi, mut­ta vain yksi keino. Tärkeim­mät keinot liit­tyvät työvoiman tar­jon­taan, jos­ta Val­tion Taloudel­lisen Tutkimuskeskuk­sen Juhana Var­ti­ainen on puhunut paljon ja viisaita.