Työmarkkinat syrjivät heikkoja

(Kir­joi­tus on julka­istu Suomen Kuvale­hdessä Näkökulma-palstalla)

Mik­si kas­va­va osa nuorista syr­jäy­tyy eikä kel­paa tai ei hakeudu töi­hin? Tästä äärim­mäisen tärkeästä kysymyk­sessä ei saa oikein otet­ta. Asi­as­ta on tuotet­tu val­tavasti tietoa, mut­ta se on sir­paleista ja vah­vasti ide­ol­o­gis­es­ti pain­ot­tunut­ta. Sen poh­jal­ta ei voi tehdä kelvol­lista toim­intao­hjel­maa. Tarvit­sisimme kat­ta­van epi­demi­ol­o­gisen tutkimuk­sen keino­ja käyt­tävän tutkimuk­sen syr­jäy­tymisen syistä. Mikään hypo­teesi saisi olla ennal­ta sopi­mat­tomana kielletty.

Minä hah­motan asian työ­markki­noiden huonon toimin­nan, koulun syr­jäyt­tävän vaiku­tuk­sen, päi­htei­den ja kas­vavien sosi­aal­is­ten ero­jen muo­dosta­mana kokon­aisuute­na, jos­sa eri tek­i­jät vahvis­ta­vat tois­t­en­sa vaiku­tus­ta.  Työelämän vaa­timuk­set ovat kohon­neet. Ennen kutosen oppi­las pääsi auton apumiehek­si tai raken­nuk­selle lau­dankan­ta­jak­si, mut­ta täl­laisia ammat­te­ja ei enää ole. Min­ua tämä seli­tys ei tyy­dytä lainkaan.”Kutosen oppi­lai­ta” on vähem­män kuin töitä, jot­ka oppii muu­ta­mas­sa päivässä. Ongel­ma on työ­markki­noiden toimin­nas­sa. Työ ja tek­i­jät eivätkä kohtaa.

Mata­latuot­tois­es­ta työstä mak­set­ta­va palk­ka on työ­nan­ta­jan kannal­ta liian suuri ja työn­tek­i­jän kannal­ta liian pieni. Työ­nan­ta­jalle työ ei tuo­ta sitä noin kah­tatuhat­ta euroa kuus­sa, joka siitä on työ­nan­ta­javelvoit­tei­neen mak­set­ta­va. Työn­tek­i­jälle siitä jää silti käteen vain roposia yli sosi­aal­i­tur­van takaa­man tulota­son. Pieni­in palkkoi­hin kohdis­tu­via vero­ja ja mak­su­ja pitäisi alen­taa ja tehdä mah­dol­lisek­si täy­den­tää ansio­tu­lo­ja asum­istuen kaltaisil­la tulon­si­ir­roil­la. Tätä yritet­ti­in SATA-komite­as­sa, mut­ta yhteisym­mär­rystä ei syn­tynyt. Huonos­ti men­estyneelle luovut­ta­mi­nen on liian help­poa ja omin pon­nis­tuk­sen kohoami­nen liian raskasta.

Asi­aa pahen­taa se, että korkea vero­tus vaikeut­taa teol­lisu­udessa menetet­täviä työ­paikko­jen kor­vaamisen palvelu­am­mateil­la. Meil­lä syr­jäy­tyneistä moni työl­listy­isi muual­la palvelu­am­mat­tei­hin. Pai­dat kan­nat­taa pestä itse, kun asi­akkaan mak­samas­ta satases­ta hupe­nee veroi­hin ja mak­sui­hin yli kuusi kymp­piä. Teol­lisu­us on men­estynyt liiankin hyvin edun­valvon­nas­saan palvelu­alo­jen kustannuksella.

+ + + +

Päi­hteil­lä on osuuten­sa, mut­ta sitä liioitel­laan roimasti. Yleen­sä vaikeudet alka­vat ennen päi­hteitä, mut­ta päi­h­teet joudut­ta­vat syr­jäy­tymistä ja suis­ta­vat jotkut yhteiskun­nan ulkop­uolelle lop­puiäk­seen. Sama pätee toisin päin. Vain pieni osa alko­holin suurku­lut­ta­jista on syrjäytyneitä.

Julkisen keskustelun perus­teel­la oppimis­vaikeudet ja neu­rol­o­giset häir­iöt oli­si­vat lisään­tyneet. Niiden olisi pitänyt vähen­tyä, kos­ka usein ne johtu­vat vau­ri­oista, jot­ka on saatu syn­tymän yhtey­dessä. Syn­ny­tyk­set ovat nyt paljon tur­val­lisem­pia. Vähän out­o­ja kavere­i­ta oli ennenkin vähin­tään yhtä paljon, ja oppimi­nen oli joillekin perin vaikea­ta. Sil­loin se ei syr­jäyt­tänyt yhtä pahoin kuin nyt. Nuorten maail­ma ja eri­tyis­es­ti koulu on muut­tunut huonom­min eri­laisu­ut­ta sietäväksi.

Oppimis­vaikeuk­sista kär­sivät eivät ole heikko­lah­jaisia. He ovat eri­laisia oppi­joi­ta, joiden on vaikea oppia luke­mal­la. Ennen opit­ti­in pääasi­as­sa työn kaut­ta. Tämä sopisi mon­elle nytkin parem­min. Tätä voi yrit­tää koulus­ta päästyään, mut­ta itse­tun­nos­ta ei ole paljon jäl­jel­lä, jos koulu on ollut yhdek­sän vuot­ta pelkkää epäon­nis­tu­mista. Tytöt reagoi­vat tähän usein vetäy­tymäl­lä kuoreen­sa, osa pojista uhmakkaan epä­sosi­aalisel­la käyttäytymisellä.

Oppimis­vaikeuk­sista kär­sivät pysyivät ennen parem­min mukana opetuk­ses­sa, kos­ka oppitun­neil­la val­lit­si järjestys. Opet­ta­jille pitäisi antaa parem­mat val­tu­udet kurin pitoon.

Ilman lukupäätä voisi töis­sä men­estyä, mut­ta mon­en oppimis­vaikeuk­sista kär­sivän ura tyssää vaa­dit­tavaan tutk­in­toon. Joskus työssä ihan oikeasti tarvi­taan opetuk­ses­sa saatu­ja tieto­ja ja taito­ja, mut­ta usein tutk­in­toa vaa­di­taan turhaan. Gun­nar Adler-Karls­son ihmetteli vuosikym­meniä sit­ten, mik­si tarvi­taan kak­sivuoti­nen ammat­tik­oulu, jot­ta pää­sisi tek­sti­ilite­htaalle ompele­maan suo­raa saumaa, mut­ta paljon vaa­ti­vam­man taidon, auton ajamisen, oppii muu­ta­mas­sa viikossa.

Kyse koulu­tus­in­flaa­tios­ta.  Koulu­ja käynyt on varmem­pi val­in­ta, kos­ka koulu­tuk­ses­sa men­estymi­nen kielii tah­don­voimas­ta ja kuri­nalaisu­ud­es­ta. Luk­i­häir­iöisen kannal­ta täl­lainen testi on epäoikeu­den­mukainen, sil­lä häir­iö häir­it­see opiskelua paljon enem­män kuin työntekoa.

Syr­jäy­tyneistä syr­jäy­tyneim­mät löy­tyvät vankilo­ista. Hei­dän kesku­udessaan eri­laisil­la neu­rol­o­gisil­la ongelmil­la ja päi­hderi­ip­pu­vu­udel­la on val­ta­va yliedus­tus. Laskin joskus päässäni, että ehkä jopa 90 pros­ent­tia vangeista on vankilo­is­sa lääketi­eteel­li­sistä syistä, jos asi­aa tutkii samal­la taval­la kuin tupakoin­nin ja keuhkosyövän yhteyttä.

Kaupunkien seg­re­gaa­tio lisäät syr­jäy­tymis­riskiä. Tasa-arvoisen koulu­tuk­sen ansios­ta huono-osais­ten asut­tamista kort­teleista voi koho­ta korkealle, mut­ta se vaatii paljon lujem­paa tah­toa kuin hyväo­saisil­la alueil­la asuvil­ta. Mari Vaat­to­vaaran ja Mat­ti Kort­teisen mukaan työt­tömyys­jak­soil­la on taipumus pitkit­tyä alueil­la, joil­la työt­tömiä on paljon. Täl­lai­sis­sa tutkimuk­sis­sa on vakioin­tion­gelmia, mut­ta tulos on uskot­ta­va. Luovut­ta­mi­nen on helpom­paa, jos työt­tömyys on naa­pu­rus­tossa sään­tö eikä poikkeus.

Mitä heikom­min naa­pu­rus­to ja sukuy­hteisö toimii, sitä haavoit­tuvampia lapset ovat omien van­hempi­en­sa vajavaisuuk­sille. Lapsen kas­vat­tamiseen tarvi­taan koko kylä.

Syr­jäy­tymisen estämisessä työl­listymi­nen on ylivoimais­es­ti tehokkain­ta. Sen edis­tämisek­si on sekä helpotet­ta­va mata­latuot­toisen työn kan­nat­tavu­ut­ta niin työ­nan­ta­jan kuin työn tek­i­jänkin kannal­ta. On myös puu­tut­ta­va niihin syi­hin, jot­ka alen­ta­vat työ­markki­nakelpoisu­ut­ta. Toinen ei toi­mi ilman toista.

 

163 vastausta artikkeliin “Työmarkkinat syrjivät heikkoja”

  1. Hyvää ana­lyysiä, kuten Odel­la yleen­säkin. Yhteen kohtaan halu­an kuitenkin kom­men­toi­da: “Oppimis­vaikeuk­sista kär­sivät pysyivät ennen parem­min mukana opetuk­ses­sa, kos­ka oppitun­neil­la val­lit­si järjestys. Opet­ta­jille pitäisi antaa parem­mat val­tu­udet kurin pitoon.”

    Eivät he sil­loinkaan pysyneet opetuk­ses­sa mukana, vaan tupla­si­vat luokan tai pari, mah­dol­lis­es­ti pää­sivät eteen­päin armovi­tosil­la. Vähem­män häir­iötä he ehkä tuot­ti­vat, kun hei­dät pis­tet­ti­in käytävälle istumaan.

    Ongel­ma on syvem­mäl­lä, sil­lä suo­ma­laisen perusk­oulun men­estys perus­tuu juuri oppi­laan vapau­den ja vas­tu­un lisäämiselle ja sitä kaut­ta paran­tuneelle itseo­h­jau­tu­vu­udelle. Suo­ma­lainen oppi­las ei ota pas­si­ivis­es­ti vas­taan opet­ta­jan tietoa, vaan työstää sitä ja jopa kri­ti­soi. Sik­si van­hakan­tainen kur­in­pito ei toi­mi nyky­opetuk­ses­sa. Kuri voidaan saavut­taa, mut­ta ei oppia.

    Toisaal­ta, opet­ta­jil­la on entistä parem­mat taidot tukea eri­laisia oppi­joi­ta. Tarvit­taes­sa myös koulunkäyn­ti­avus­ta­jat tai eri­ty­isopet­ta­jat osal­lis­tu­vat tähän työhön. Kun­han näitä vain olisi riittävästi.

    Eri­ty­isop­pi­laiden inte­groin­ti nor­maaliopetuk­seen onkin toteutet­tu samal­la taval­la väärin kuin mie­len­ter­veyspoti­laiden siirtämi­nen avo­hoitoon. Mie­len­ter­vey­den laitoshoi­dos­ta sästyneitä raho­ja ei siir­ret­ty riit­tävästi avo­hoidon tukitoimiin.
    Samal­la taval­la eri­ty­isopetuk­ses­ta säästyvät resurssit eivät ole siir­tyneet täysimääräis­es­ti eri­ty­isop­pi­laiden inte­groin­nin tueksi.

  2. Selvästi ylik­oulut­ta­mi­nen on yksi ongel­ma. Esimerkik­si lumi­trak­to­ri­akaan ei saa ajaa ammatik­seen, jos ei ole jonkin­lainen koulu­tus. Tämä jos mikä on oire jonkin­lais­es­ta uusavut­to­muud­es­ta. Ei ole mitenkään vaikeaa opetel­la aja­maan lumi­trak­to­ria. Aivan hyvin voi jos­sain sul­je­tul­la alueel­la treena­ta, jos ajoko­rtin omaa. 

    Miten ihmeessä yhteiskun­ta ja ihmiset on ennen pär­jän­nyt aivan perusasioiden kanssa, kun nyt ne tun­tu­vat ole­van vaikei­ta ja monimutkaisia?

  3. Olin aikanaan eräässä min­is­ter­iössä töis­sä. Ihmettelin työte­htäviä, joi­hin vaa­dit­ti­in aka­teem­i­nen lop­pututk­in­to, kun työte­htävien sisältö oli tyyp­il­listä viras­to­työtä. Eri asia on kokon­aan tietenkin asiantun­ti­jata­son työt.

  4. Hyviä pohd­in­to­ja.

    Kuka tek­isi tarvit­tavt muu­tok­set yhteiskuntaan.
    Valmista mallia voi otta USA:sta, joka on palveluy­hteiskun­ta. Se vain on mon­elle punainen vaate. Valitettavasti.

    Työn teet­tämi­nen pitäisi olla paljon halvem­paa. Siinä on se perusongelma.

    Olen siin­tä samaa mieltä että tunne siitä ettei pär­jää yhteiskun­nas­sa johtaa juomiseen ja häir­iökäyt­täy­tymiseen. Sitä nykyi­nen “pahoin­voin­ti” yhteiskun­ta suosii.

  5. Osmo on oike­as­sa nois­sa huomioissaan.

    Valitet­tavasti noiden taustal­la ole­vien tek­i­jöi­den yhteis­vaiku­tus tekee ongel­man­ratkais­us­takin vaikeam­man riip­pu­vuuk­sien vuoksi.

    Suomes­sa­han ei pien­ten tulo­jen saa­jien tulovero­tus ole hirveän suur­ta, mut­ta sosi­aal­i­tur­valain­säädän­nön ja vero­lain­säädän­nön muu­tok­sia harvem­min tehdään synkro­noidusti. Etuuk­sien mene­tys ja välil­liset työl­listämiskus­tan­nuk­set ovat var­maan työl­listymistä eniten hait­taavia tekijöitä.

  6. “Sen poh­jal­ta voi tehdä kelvol­lista toim­intao­hjel­maa.” — Siis voiko?

  7. Tiet­ty umpiku­ja tulee vas­taan aloil­la, joil­la aivan liikaa ja ylik­oulutet­tu­ja työn­hak­i­joi­ta. Use­am­man alan mais­ter­itutkin­non suorit­tanut kieli­taitoinen työtäpelkäämätön saa vain pätkätöitä baarin kal­jan­myyn­nis­sä. Kun tekni­ikan tohtori hakee perusinsinöörin paikkaa, kat­so­taan että on liian fik­su tähän hom­maan ja ei kiitos.
    Kun puhutaan työurien pidentämisestä,olisi täysin mah­dol­lista noi­ta kalli­ita opiskelu­vu­osia siirtää työelämään.
    Nuorisol­la on kyl­lä tieto­ja ja taito­ja, joi­ta koulu ei nykyään ymmär­rä antaakaan. Oival­luskyky ja varsinkin omak­sum­isnopeus ylit­tää kiis­tat­ta kes­ki-ikää läh­estyvän henkilön. Tätä kap­a­siteet­tia hukataan koulaitok­ses­sa nykyään.
    Lukioon pääsee nyky­isin kaik­ki halukkaat. Jotkut lukiot ovat tietysti “hyviä”, kos­ka sinne on jul­ma pääsykyn­nys. Nor­maali­ahk­era voisi lukion hyvinkin suorit­taa 2,5 vuodessa, ainakin minimikurssimäärällä.

  8. Eräs syy syr­jäy­tymiseen on lapsen ja nuoren koti­olot. Luokan oppi­laista voi pahim­mil­laan puo­let olla avio­erop­er­heistä. Yksin­huolta­ju­us, yhteishuolta­ju­us ja uusiop­er­heet ovat hyvin yleisiä. Kun isän ja äidin oma elämä on rem­pal­laan, kas­va siinä sit­ten tas­apain­oisek­si aikuisek­si. Syr­jäy­tynei­den nuorten ongelmia pohties­sa olisi syytä nähdä nuoren kasvuym­päristö. Siinä ei koulukurin tiuken­t­a­mi­nen aina auta, kun kotoa ei saa mitään järkevää apua lapsen koulukasvatukseen.

  9. Lisään yhden asian, voisko työ­nan­ta­jien vas­tu­u­ta työn­tek­i­jöi­den­sä ter­vey­destä hie­man pohtia? Taustal­la on äkkiseltään intu­iti­ivis­es­ti järkevä ja reilu ajat­ua että kun työ­nan­ta­ja mak­saa työn­tek­i­jän­sä ter­vey­den­hoi­dos­ta ja sairaslomista, ml. eläköi­tymi­nen, niin työ­nan­ta­jal­la on myös insen­ti­ivi panos­taa työn­tek­i­jöi­den ter­vey­teen ja hyv­in­voin­ti­in. Ongel­ma tässä on vaan se että tuo on myös inten­si­ivi kiertää kaukaa kaik­ki työn­hak­i­jat joil­la edes saat­taa olla jotain ter­veysongelmia. Minus­ta täl­laisia työn­tek­i­jöistä aiheutu­via riske­jä pitisi jotenkin keskinäis­vaku­ut­taa tai sosialisoida.

  10. Mah­dol­lista on myös, ettei ongel­mana olekaan työt­tömyys vaan ihmis­ten suh­tau­tu­mi­nen siihen. Työn tuot­tavu­us on kas­vanut moninker­taisek­si viimeisen viidenkymme­nen vuo­den aikana, mut­ta silti kaikkien pitäisi rehk­iä kahdek­sas­ta neljään kuten ennenkin. Mitä jos nyt on tul­lut raja vas­taan ja tekni­ikan kehi­tysnopeus on voit­tanut ihmisen luovu­u­den uusien töi­den keksimisessä?

    Kun työhön, jon­ka tekemiseen ennen vaa­dit­ti­in kak­sikym­men­tä ihmistä, tarvi­taankin nyt vain yksi ihmi­nen ja kone, työn tek­i­jäk­si kan­nat­taa vali­ta paras saatavil­la ole­va henkilö. Jos muu­ta keinoa parem­muu­den mit­taamisek­si ei ole, kri­teer­inä käytetään koulu­tus­ta. Tästä kai koulu­tus­in­flaa­tios­sa pohjim­mil­taan on kysymys.

  11. Selvästikin ylik­oulut­ta­mi­nen on yksi syy, mik­si työ­markki­nat syr­jäyt­tävät heikom­pia. Kau­pan kas­salle ote­taan trade­no­mi, kos­ka niitä on tar­jol­la jne.

  12. Veroas­t­een osalta olet oike­as­sa. Se kor­jaan­tunee lähi­aikoina, jos talous­lukui­hin on uskomi­nen. Nykyisenkaltaista hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa ei pide­tä yllä enää pitkään. Olisin vain toivonut, että siitä olisi edes jotain voitu pelas­taa. Toiv­ot­tavasti edes osia koulu­tuk­ses­ta kyetään ylläpitämään, kuten Uusi-See­lan­ti kyke­nee. Todel­lisu­udessa val­tion hoita­ma ter­vey­den­huolto ja sosi­aal­i­tur­va eivät ole oikeasti niin tärkeitä tule­vaisu­u­den kannalta.

    Seg­re­ga­tio­ta en näe peikkona, ehkä jopa osin mah­dol­lisuute­na. Siitä on tul­lut Suomes­sa uskonkap­pale, vaik­ka muual­la maail­mas­sa on hyvin eri­laisi­akin tulok­sia nähtävis­sä (ulko­muis­tista mm. Toron­to). Itse seg­men­toisin kaupungi­nosia voimakkaam­min. Väitän yhä, että Helsin­gin suurin ongel­ma on Uuden-Kallion puute. Tarvi­taan suuri kaupungi­nosa (ainakin 20 000 henkeä), oikeasti tiivi­isti ruu­tukaavaav raken­net­tuna, spårapysäkin varteen.

    Koul­u­laitok­senkin suh­teen olet oike­as­sa. Nykyi­nen jär­jestelmä on opti­moitu kil­teille kympin tytöille. Hei­dän käyt­töar­von­sa työelämän paineis­sa on kuitenkin monas­ti kyseenalaista. Aikaisem­pi jär­jestelmä, joka oli moni­ar­voisem­pi, oli parem­pi. Siinä “kutosen” oppi­laille (todel­lisu­udessa ehkä nelosen) annet­ti­in kansalaisk­oulus­sa parem­mat lähdöt ammat­tik­oulu­un ja rauhat­tomille pojille oli omat poikal­y­seot. Noista kutosen poikal­y­seon pojista on usein oikeasti enem­män hyö­tyä yhteiskun­nalle kuin noista kympin tytöistä.

    Yksi van­hvu­us meil­lä on syr­jäy­tymisen estossa ver­rat­tuna mui­hin län­si­mai­hin. Koulu­tamme yhä koko siihen men­nessä syr­jäy­tymät­tömän ikälu­okan varus­mies­palveluk­ses­sa. Se tuo sekä onnis­tu­misen tun­tei­ta yksilöille että sosi­aal­is­taa syr­jäy­tymis­vaaras­sa ole­via. Tämä on etu­lyön­ti, johon kan­nat­taa sat­sa­ta rahaa.

  13. Jor­ma Nordlin:
    Olin aikanaan eräässä min­is­ter­iössä töis­sä. Ihmettelin työte­htäviä, joi­hin vaa­dit­ti­in aka­teem­i­nen lop­pututk­in­to, kun työte­htävien sisältö oli tyyp­il­listä virastotyötä… 

    Olet oike­as­sa. Suomes­sa on koulu­tus­vaa­timuk­set men­neet täysin överik­si val­tion ja kun­tien hallinnossa.

  14. Hyvä kir­joi­tus. Pikkuisen kuitenkin arve­lut­taa tuo käsite mata­latuot­toinen työ, joka on arvolatau­tunut nim­i­tys. Korkea palk­ka voi kuvas­taa vain markki­nahäir­iöitä, ei työn korkeaa arvon­lisää. Toinen jut­tu on vielä makro­ta­son poli­ti­ik­ka. Yksilö­ta­son ongel­mat ovat kuin pieru saha­ras­sa, jos esimerkik­si ekp halu­aa tehdä tietyn­laista poli­ti­ik­ka. Sama kos­kee globaale­ja työ­markki­noi­ta, mis­sä Suomes­sa kiel­let­ty tuotan­to­ta­pa viedään ulko­maille tuo­den tavarat palu­u­postis­sa Suomeen. Ei ihme jos luk­i­häir­iöiselle ei ole työtä täl­löin tarjolla.

  15. Hyvä kir­joi­tus nos­taa esille olen­naisia asioita:

    ”Työelämän vaa­timuk­set ovat kohon­neet. Ennen kutosen oppi­las pääsi auton apumiehek­si tai raken­nuk­selle lau­dan kan­ta­jak­si, mut­ta täl­laisia ammat­te­ja ei enää ole. Min­ua tämä seli­tys ei tyy­dytä lainkaan. ”Kutosen oppi­lai­ta” on vähem­män kuin töitä, jot­ka oppii muu­ta­mas­sa päivässä.”

    Nimeno­maan. Tässä yhtey­dessä yksi oleelli­nen asia on se, että per­in­teinen ja ennen kaiken­laisia ihmisiä työl­listänyt raken­nusala on las­ket­tu har­maan talouden val­taan ja suo­ranaisen kuse­tuk­sen ken­täk­si. Koko ajan raken­nushom­mis­sa ja koh­ta lumitöis­säkin työsken­telee ilman koulu­tus­ta ja olemat­toma­l­la ammat­ti­taidol­la ihmisiä, jot­ka nyt vaan eivät mak­sa vero­ja Suomeen tai joista ei mak­se­ta työ­nan­ta­jan sivukuluja. 

    Sak­sas­sa taas suuris­sa kaupungeis­sa moni työl­listyy palvelu­alal­la mini- tai midi-jobeis­sa toimin­nois­sa, jot­ka eivät suo­ma­laisel­la vero­tuk­sel­la olisi lainkaan ylläpi­det­tävis­sä – se ei johdu työn­tek­i­jän mata­las­ta tuot­tavu­ud­es­ta vaan siitä, että asi­akkai­ta ei nyt tule sen enem­pää. Äsket­täin oli riemun päivä, kun mini-jobi­en verova­paan tulon raja nos­tet­ti­in peräti 450 euroon kuus­sa. Toisaal­ta mitään koulu­tuk­sia ei näis­sä kysel­lä – jos joku kävisi valit­ta­maan siitä, että juo­man­lask­i­jal­la ei ole pätevyyt­tä, sel­l­ainen asi­akas ohjataan ns. kohteliaasti toiseen paikkaan.

    Vihrei­den sosi­aal­is­ten kiihkoil­i­joiden kan­nat­taisi miet­tiä omaa roo­li­aan suo­ma­laises­sa koulu­tus­fa­natismis­sa, jos­sa koulu­tus, sosi­aa­li­nen vuorovaiku­tus ja kustannukset/kapitalismi kiedo­taan tiukasti yhteen, ja tämän koulu­tus­näke­myk­sen mukaisen koulu­tuk­sen läpäisem­i­nen on sit­ten kaikkien töi­den edel­ly­tys. Toisille koulu­tus on yksi­ty­isa­s­ia, joka ei kuu­lu työ­nan­ta­jalle jollei se liity työte­htävi­in. Minäkin olen muis­taak­seni muun muas­sa mais­teri, mut­ta en käyt­täy­dy R‑kioskissa niin kuin R‑kioskin main­os­ten mais­teri. Jos menisin R‑kioskiin töi­hin, en ker­toisi sitä sit­tenkään, kos­ka se ei liity asiaan.

  16. Vähät­telemät­tä sitä, että sos­sun­ra­hat eivät riitä kaikkien tilanteessa tai että niiden saami­nen on jois­sain tapauk­sis­sa vaikeaa, halu­aisin kysyä, onko nykyään jotenkin helpom­pi jät­täy­tyä toimeen­tu­lotuen varaan kuin sil­loin “ennen”? (mihin ajanko­htaan tuol­la nyt viitataankaan…)

    Vaikut­taa siltä, että jotkut sosi­aalis­es­ti syr­jäy­tyneet nuoret jät­täy­tyvät toimeen­tu­lotuen varaan eikä heil­lä ole sen jäl­keen mitään yllyket­tä men­nä töi­hin. En kuitenkaan tiedä, onko kyse merkit­tävän kokois­es­ta ryhmästä.

  17. Työelämästä sairau­den vuok­si kokon­aan poisjääneen tai sieltä tip­puneen tilanne voi olla usein taloudel­lises­sa mielessä katas­tro­faa­li­nen. Työelämään palu­u­ta halu­a­van port­ti on kapea ja sinne on niin mon­ta pyrk­i­jää, että pienikin näyt­tö tai rehellisyys esimerkik­si psykoosi­ta­son sairaud­es­ta sinetöi portin melko suurel­la toden­näköisyy­del­lä. Kaikkien kansalais­ten asen­teisi­in pitäisi pyrk­iä vaikut­ta­maan jot­ta voitaisi­in yhä enem­män antaa sopeu­tu­mishar­joit­telua ja ‑tes­taus­ta kohti työelämää sieltä syr­jäy­tyneille. Pitäisi myös luo­da aito­ja väyliä tul­la täysi­pain­oisek­si ja työtätekeväk­si yhteiskun­nan jäseneksi.

    Lopuk­si ansisidon­naisu­ud­es­ta eli ilmeis­es­ti Osmon yhdestä demarien pis­te­lyn lempiteemasta.
    Ansiosi­don­naiset etu­udet ovat mielestäni perustel­tu­ja tiet­tyyn rajaan asti, mut­ta mihin kansalaiset tarvit­se­vat yli kol­men­ton­nin kuukausit­taista tulonsiirtorahaa?

  18. OSltä taas hyvä teema.

    On ilmi­selvää, että nyky­muo­dos­saan jo paljolti utopisti­nen pro­jek­ti “Pohjo­is­mainen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta” on tulos­sa tien­sä päähän.

    Tämän utopia-pro­jek­tin mata­laot­sainen väk­isin-jatkami­nen nyky­olois­sa johtaa hel­posti hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan irviku­vaan, oikeaan Franken­steinin pahoinvointiyhteiskuntaan.

    Peruste­lut:

    1) Kallis koulutusmania

    Nyky­isin ammat­tiko­rkeak­oulu­jen ja yliopis­to­jen aloi­tu­s­paikko­jen kokon­ais­lukumäärä on noin 60 000. Toisaal­ta syn­tyvyytemme on luokkaa 55 000. 

    Ei ollenkaan ote­ta huomioon sitä, että läh­eskään kaikille näistä paikoista valmis­tuville ei maas­samme voi mitenkään löy­tyä koulu­tus­ta vas­taavaa, hyvä­palkkaista työpaikkaa. 

    Koulu­tus­in­vestoin­ti on siten men­nyt paljolti hukkaan.

    Tästä tietenkin seu­raa ihmiselle tunne pete­tyk­si tulemis­es­ta ja yhteiskun­nal­lista lev­ot­to­muut­ta, mie­len­ter­veysongelmia, jne.

    Suomes­sa val­lit­see siis kalli­ik­si tule­va, kestämätön koulutusmania.

    2) Työssäkäyvien osu­us rom­ah­taa ja van­hus­määrä kasvaa

    Opiskelu jatkuu tyyp­il­lis­es­ti n. 25 ikävuo­teen asti, ja valmis­tu­vista suuri osa jää frus­troituneik­si työt­tömik­si ja pidem­män päälle tule­vat työkyvyttömiksi.

    Toisaal­ta eläk­keelle siir­ry­tään noin 60-vuo­ti­aina, ja on odotet­tavis­sa, että jatkos­sa eletään ter­vey­den-/sairaan­hoidon avus­ta­mana keskimäärin jopa yli 80-vuotiaksi.

    3) Tuot­tavien työ­paikko­jen häviäminen

    Yri­tysvi­hamielisen poli­ti­ikan ja kil­pailukyvyt­tömyytemme seu­rauk­se­na suuri osa tuot­tavista työ­paikoista häviää maasta.

    Tästä syys­tä riit­tävää talouskasvua ei tule ja yhteiskun­nan toim­into­jen rahoi­tus­po­h­ja romahtaa.

    3) Franken­stein yhteiskunta

    Edel­lä maini­tu­ista syistä johtuen Suomes­sa on tule­vaisu­udessa kah­den­laista väkeä:

    Niitä, joil­la menee hyvin tai ainakin kohta­lais­es­ti, sil­lä heil­lä on hyvä koulu­tus ja ammat­ti­taito, jon­ka perus­teel­la voi saa­da hyvän työ­paikan ja palkan. 

    Sit­ten on se toinen joukko, jol­la menee erit­täin huonos­ti. He ovat yhteiskun­nan tuen varas­sa ole­via, syr­jäy­tyneitä, työt­tömiä, jne., syvässä toiv­ot­to­muudessa eläviä ihmisiä, sekä van­huk­sia, jot­ka jäävät vaille vält­tämätön­täkin hoitoa.

    Kun maan tilananne on lop­ul­ta ajau­tunut umpiku­jaan, Mr. Franken­stein astuu sisään ja ryhdytään toimiin: 

    Julis­te­taan kaik­ki hyväo­saiset yhteiskun­nan vihol­lisik­si, sääde­tään paljon erit­täin yksi­tyisko­htaisia lake­ja ja luo­daan hallinnol­lisia menetelmiä niiden valvomiseen.

    Peruste­taan eri­ty­isiä sol­i­daarisu­us-osas­to­ja, jot­ka valvo­vat hyväo­saisia 24/7 ja pidät­tävät heitä pien­im­mästäkin rikkomuksesta.

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, joka mielestä Franken­stein / marx­i­lais-poli­ti­ikko­jen olisi jo aika tul­la ulos kaapista ja muut­taa hirviömäiset tapansa.

  19. OS: “Mari Vaat­to­vaaran ja Mat­ti Kort­teisen mukaan työt­tömyys­jak­soil­la on taipumus pitkit­tyä alueil­la, joil­la työt­tömiä on paljon. Täl­lai­sis­sa tutkimuk­sis­sa on vakioin­tion­gelmia, mut­ta tulos on uskot­ta­va. Luovut­ta­mi­nen on helpom­paa, jos työt­tömyys on naa­pu­rus­tossa sään­tö eikä poikkeus.”

    Ei tun­nu uskot­taval­ta seli­tyk­seltä, kos­ka nyky­maail­mas­sa naa­purei­den tun­tem­i­nen on enem­män poikkeus kuin sään­tö. Vaikeasti työl­listyvät ihmiset vain valikoitu­vat tiety­ille asuinalueille. Jotenkin tun­tuu, että tuo asuinalueen vaiku­tus­ta ihmisen syr­jäy­tymis­riski­in liioitel­laan. Kaikkial­ta löy­tyy nk. huonoa seu­raa niille joil­la on taipumus­ta täl­laiseen seu­raan hakeutua.

  20. tpyy­lu­o­ma: Lisään yhden asian, voisko työ­nan­ta­jien vas­tu­u­ta työn­tek­i­jöi­den­sä ter­vey­destä hie­man pohtia? 

    Tämä on tosi­aan pohtimisen arvoinen asia. Mut­ta yksi näkökul­ma tähän on se, että jos työ­nan­ta­jil­la on enem­män vas­tu­u­ta, työ­nan­ta­jal­la on olta­va myös enem­män val­taa ja oikeuk­sia. Halu­am­meko, että työ­nan­ta­ja saa puut­tua työn­tek­i­jän elämään muual­la kuin siinä, mitä hän tekee työ­paikalla ja työaikana? Ja jos emme halua, niin eikö tässä luo­da taas ker­ran yksi rakenne, jos­sa val­ta ja vas­tuu on annet­tu eri osa­puo­lille, jol­loin hom­ma ei toimi?

    En siis tyr­mäisi tuo­ta aja­tus­ta kokon­aan, mut­ta siinä on kyl­lä melkoisia ongelmia.

  21. Vanki­las­sa saa suorite­tuk­si syr­jäy­tymisen lop­pututkin­non. Use­at uusi­vat rikok­sen ja niin ollaan takaisin vanki­las­sa. Eipä tarvitse olla syr­jäy­tyneenä ja vapaana.
    Nuoris­sa on akti­ivi­su­ut­ta ja ener­giaa vaik­ka nihin. Esim tietokone­peliä saate­taan pela­ta 24 tun­tia paljoakaan nukku­mat­ta tai syömät­tä. Suo­ma­laiset huiput löy­tyvätkin kan­sain­välisiltä markki­noil­ta. Hei­dän taiton­sa eivät ole koul­u­laitok­ses­sa han­kit­tu­ja. Yhtä paljon oman onnen­sa sep­piä ovat men­estyvät huip­pu-urheil­i­jat. Ellei nyt sit­ten yleis­sivistys ja avoin yhteiskun­ta ole edesaut­ta­neet. Eduskun­nan van­hin kansane­dus­ta­ja laitet­ti­in tule­vaisu­us­valiokun­nan puheen­jo­hta­jak­si. Eipä ole kas­va­tusti­eteessä kun­non tutkimuk­sia siitä, mikä pala­va into löy­tyy nuorista kun saa tehdä sitä mikä eri­tyis­es­ti kiin­nos­taa. Mielestäni kiin­nos­tuk­sen kohtei­ta voisi vih­doinkin kartoittaa.

  22. Kalle: Olet oike­as­sa. Suomes­sa on koulu­tus­vaa­timuk­set men­neet täysin överik­si val­tion ja kun­tien hallinnossa. 

    Tämä on kai nähtävis­sä siinä, että useis­sa kun­nis­sa sosi­aal­i­työn­tek­i­jöistä jopa noin puo­let on muodol­lis­es­ti epäpäte­viä. Tuskin he kuitenkaan ovat tosi­asial­lis­es­ti epäpäte­viä ja huono­ja. Sen sijaan muodolli­nen pätevyys­vaa­timus vaikut­taa haitallis­es­ti työnkulkui­hin jne (paperi pitää käy­dä allekir­joitet­ta­vana sel­l­aisel­la, joka ei tiedä asi­as­ta mitään muu­ta kuin sen mitä paper­il­la on ker­rot­tu, mut­ta jol­la on oikea serti.)

  23. OS: “Kyse koulu­tus­in­flaa­tios­ta. Koulu­ja käynyt on varmem­pi val­in­ta, kos­ka koulu­tuk­ses­sa men­estymi­nen kielii tah­don­voimas­ta ja kuri­nalaisu­ud­es­ta. Luk­i­häir­iöisen kannal­ta täl­lainen testi on epäoikeu­den­mukainen, sil­lä häir­iö häir­it­see opiskelua paljon enem­män kuin työntekoa.”

    Tietääk­seni ammat­tik­oulutkin val­it­se­vat oppi­laansa keskiar­von perus­teel­la. Onko tässä jär­jestelmässä mitään järkeä? Luki­vaikeuk­sista kär­sivä­mut­ta käsistään taita­va yksilö jää aut­ta­mat­ta ran­nal­la. Mik­si ei voisi käyt­tää jotain hienomo­tori­ikkat­esti lukuainei­den keskiar­von sijasta?

  24. Koulu­tus­ta­soa on turha syyt­tää, kun poli­it­ti­nen kon­sen­sus on mielu­um­min pakkok­oulut­taa ihmisiä kuin maku­ut­taa heitä kortis­tossa. Kaikkein saa­mat­tomim­mista tulee siten lop­ul­ta tohtor­e­i­ta, vir­ran viemänä. Tämä on mielestäni suo­ma­laisen yhteiskun­nan suurimpia saavu­tuk­sia. On sat­sat­tu sivistykseen. 

    Samal­la on kuitenkin kar­sit­tu kaik­ki vai­h­toe­hdot, mikä näkyy sank­tioivana elämää vaikeut­ta­vana byrokra­tiana. Suurin osa nuorista joutuu jos­sain vai­heessa vaikeuk­si­in pätkätöi­den tai valmis­tu­misen tai työ­paikan­vai­h­dok­sen takia, kos­ka yhteiskun­nan silmis­sä elämän­ti­lanteen muu­tos ei oikeu­ta tuki­in. Ensin on syrjäydyttävä. 

    Val­tio elää 1600-lukua ja halu­aa tuho­ta kaik­ki yksilöt, joiden elämän­ti­lanne muut­tuu. Mikä tahansa onnet­to­muus: potkut, avio­ero, mais­terin pape­rien saami­nen, väitöskir­jan valmis­tu­mi­nen, johtaa automaat­tis­es­ti laitoskierteeseen. 

    Jos ihmi­nen tarvit­see yhteiskunnal­ta apua, se vaatii häneltä ensin henkistä lobot­o­mi­aa ja aloitekyvys­tä luop­umista. Sen takia fik­sut viivyt­tävät esim. yliopis­tos­ta valmis­tu­mis­taan. He ovat mielu­um­min ikuisu­u­sopiske­li­joi­ta, kos­ka yhteiskun­ta antaa sel­l­aiselle ihmis­ar­von ja tuk­isys­tee­mi toimii. Jos he valmis­tu­vat, hei­dät tapetaan henkises­ti sos­sun luukulle.

    Lop­putu­lok­se­na luot­ta­mus yhteiskun­taan heikke­nee. En mäkään tämän val­tion tukiverkkoi­hin luo­ta tip­paakaan, kun näen mitä läheisille on tapah­tunut. Meil­lä on hir­muisen kallis sys­tee­mi, joka tuot­taa syr­jäy­tyvää sivistyneistöä ja varus­taa pudokkaiden armeijaa. 

    Ongel­man ydin on siinä, että virkamiehet ja poli­it­ti­nen eli­it­ti keskit­tyy syyt­telemään toisi­aan jär­jestelmän virheistä ja kukaan ei tee epäko­hdille mitään. Niitä paskadu­une­jakin olisi kyl­lä jatku­vasti tar­jol­la siel­lä tääl­lä, mut­ta avus­tusten ja työn yhdis­tämistä ei sal­li­ta tässä maas­sa. Kyl­lä kansa tietää: pitäkää tunkkinne.

  25. Hyviä kom­ment­te­ja.
    Väitän kuitenkin, että pien­ryh­mässä, jos­sa voidaan jous­tavasti käyt­tää kullekin oppi­laalle sopivia metodei­ta, usein itse­tun­tokin palau­tuu oppi­laalle, jon­ka koulunkäyn­ti on syys­tä tai tois­es­ta epäon­nis­tunut yleisopetuk­sen ryh­mässä. Pien­ryh­mässä yleen­sä läy­de­tään myös oppi­laan kiin­nos­tus­ta ja edel­ly­tyk­siä vas­taa­va jatkopaikka.
    Nyt use­at kun­nat ovat vähen­tämässä ja sulke­mas­sa pien­ryh­miä ja sijoit­ta­mas­sa eri­ty­isop­pi­lai­ta yleisopetuk­sen ryh­mi­in säästösy­istä. Tästä on tulos­sa kauhea kaaos ja farssi.

    Toinen ongel­ma jos­ta olen puhunut kos­kee nivel­vai­het­ta perus- ja toisen asteen välil­lä. Yhteistyö koulu­muo­to­jen välil­lä on olema­ton­ta ja tämä on juuri se aika jol­loin nuoret “häviävät”. Kyseessä on läh­es puolen vuo­den aika jol­loin nuori ei ole minkään koulu­tuk­sen­jär­jestäjän valvon­nas­sa. Yhteistyön pitäisi olla pakol­lista eikä perus­tua opo­jen viit­seliäisyy­teen. Oppi­laat pitäisi saat­taen talut­taa eteen­päin, ovathan he vielä läh­es lapsia.

  26. “Mik­si kas­va­va osa nuorista syr­jäy­tyy eikä kel­paa tai ei hakeudu töihin?” 

    Muut­taisin tuon muo­toon “Mik­si kas­va­va osa nuorista *län­si­mais­sa* syr­jäy­tyy eikä kel­paa tai ei hakeudu töihin?”

    Tuo pal­jas­taisi parem­min, että kysymys on jär­jestelmän kri­i­sistä. Tässä link­ki nuoriso­työt­tömyyt­tä Euroopas­sa hah­mot­tavaan uutiseen.

    http://goo.gl/XXc3u

  27. Tselovek: …Muut­taisin tuon muo­toon “Mik­si kas­va­va osa nuorista *län­si­mais­sa* syr­jäy­tyy eikä kel­paa tai ei hakeudu töihin?”

    Tuo pal­jas­taisi parem­min, että kysymys on jär­jestelmän kri­i­sistä. Tässä linkkin­uoriso­työt­tömyyt­tä Euroopas­sa hah­mot­tavaan uutiseen… 

    Jotain yht­eneväisyyt­tä voi hakea pari­inkin vähem­män pop­u­laari­in syyhyn:
    — hyvä sosi­aal­i­tur­va pas­sivoi ja
    — yleisen asevelvol­lisu­u­den pois­t­a­mi­nen pois­taa samal­la viimeisen pakol­lisen kon­tak­tin jär­jestäy­tyneeseen yhteiskuntaan.

    1. Kallen hypo­teesi asevelvol­lisu­u­den syr­jäy­tymistä ehkäi­sevästä vaiku­tuk­ses­ta on help­po tutkia ver­taa­mal­la niesten ja nais­ten syr­jäy­tymis­to­den­näköisyyk­siä keskenään.

  28. Suomen talous on mur­rokses­sa, jota ainakaan maan hal­li­tus ei kykene näkemään.

    1- teknolo­gia­te­ol­lisu­us vain supis­taa koko ajan. Uudet inno­vaa­tiot ovat mität­tömiä ver­rat­tuna katoavi­in työ­paikkoi­hin. Silti hal­li­tus sat­saa vain vien­tive­toiseen talouteen.

    2- hal­li­tus ei ole kyen­nyt huo­maa­maan, että meil­lä on kas­va­va talous­mahti välit­tömästi itära­jan takana. Silti tääl­lä sat­sa­taan vain per­in­teisi­in vien­ti­mai­hin, kuten ruot­si­in ja saksaan

    Siis: mei­dän pitäisi alkaa kehit­tää palveluelinkeino­ja venäjän markki­noille. Tätä varten pitäisi vero­tus­ta ja mon­ta muu­takin seikkaa muut­taa. Alhaisem­pi palvelu­iden vero­tus mah­dol­lis­taisi myös heikom­pi­en työllistymisen. 

    Tuli­pa melkoinen aasin­sil­ta varsi­naiseen aiheeseen, mut­ta oikeal­la asial­la soin­in­vaara on.

  29. Helsingis­sa Nuorisoasi­ainkeskukus, sosi­aalivi­ras­to ja ter­veyskeskuk­set yrit­tävät saa­da näitä nuo­ria (< 25 vuo­ti­ai­ta) takaisin yhteiskun­taan eri­laisil­la keinoil­la. Osal­la on selviä mie­len­ter­veysongelmia, mut­ta suurim­mal­la osal­la on ilmeis­es­ti aika lieviä jume­ja joista pää­sisi eroon jos olisi sosi­aal­isia kontakteja.

    Tutkimuk­sis­sa usein mainit­tu­ja syitä:

    - Epä­sosi­aa­li­nen kaveripi­iri. kiusaami­nen on lievästi yleistynyt, kiusaamisen muodot laa­jen­tuneet, johtaa eristäytymiseen.
    — Van­hempi­en epä­sosi­aal­isu­us (olisi kiva tietää, kuin­ka mon­en syr­jäy­tyneen van­hem­mat syr­jäy­tyivät 90-luvun lamassa)
    — Mie­len­ter­veysongel­mat. Masen­nus on yleistynyt jonkin ver­ran. Ahdis­tushäir­iöt ovat todel­la yleisiä, ilmeis­es­ti epä­sosi­aa­li­nen ympäristö aiheut­taa niitä. Nuore­na saadut jopa suht. lievät häir­iöt sit­ten ram­paut­ta­vat loppuelämäksi. 

    Helsingis­sä Diag­o­nissalaitok­sen VAMOS pro­jek­tis­sa sun­nilleen haet­ti­in näitä kak­sikymp­pisiä kodeis­taan ihmis­ten ilmoille. Monel­la on sosi­aal­isia pelko­ja. Eivät esim. uskalla men­nä yksin työhaas­tat­telu­un yms. Hel­posti nämä pelot peit­etään arro­ganssin ja näen­näisen välin­pitämät­tömyy­den alle. Kun pelkää epäon­nis­tu­vansa, san­o­taan että ei kiin­nos­ta tai ei välitä.

  30. “hyvä sosi­aal­i­tur­va passivoi”

    Nuoriso­työt­tömyys on suur­in­ta siel­lä, mis­sä on heikoin sosi­aal­i­tur­va. Linkit­tämästäni uutis­es­ta se käy hyvin ilmi.

    Hyvän sosi­aal­i­tur­van mais­sa nuoriso­työt­tömyys taas on pienintä.

  31. Olet aivan oike­as­sa siinä, etteivät oppimis­vaikeuk­sista kär­sivät ole heikko­lah­jaisia, mut­ta tietämät­tömältä ja van­hanaikaiselta tun­tuu tuo luo­masi kuva, että heistä (meistä) olisi vain käytän­nön töi­hin eikä pitkää koulu­tus­ta kan­nat­taisi han­kkia. Min­ul­la on vaikea luk­i­häir­iö ja mui­ta neu­rol­o­gisia ongelmia, mut­ta oikean­laisen, eri­ty­isopet­ta­jan anta­man avun ja oman oppimistyylin löy­det­tyäni opin­not alkoi­vat lukios­sa sujua, kir­joitin E:n paper­it ja opiske­len täl­lä het­kel­lä hyväl­lä men­estyk­sel­lä yliopis­tossa — tarkoi­tus olisi valmis­tua mais­terik­si kah­den vuo­den päästä ja oman alan työkoke­mus­takin on jo tul­lut han­kit­tua. Luk­i­häir­iöiset ja muis­takin oppimis­vaikeuk­sista kär­sivät voivat olla lah­jakkai­ta nimeno­maan aka­teemisel­lakin alal­la, vaik­ka men­estymi­nen lah­jakku­ut­ta vas­taaval­la taval­la vaati­ikin täl­löin enem­män töitä ja sin­nikkyyt­tä sekä ymmär­rystä ja ulkop­uolista tukea tun­nistaa omat vahvuuten­sa ja löytää eri­laisia, koulus­sa vähem­män arvostet­tu­ja oppimistyylejä.

  32. Osmo Soin­in­vaara:
    Kallen hypo­teesi asevelvol­lisu­u­den syr­jäy­tymistä ehkäi­sevästä vaiku­tuk­ses­ta on help­po tutkia ver­taa­mal­la niesten ja nais­ten syr­jäy­tymis­to­den­näköisyyk­siä keskenään. 

    Miten?

    Minus­ta tuo on tutkit­tavis­sa vain arpo­ma­l­la ihmisiä asevelvol­lisu­us­ryh­mään ja ei-asevelvollisuusryhmään.

    1. Marko
      Erään­lainen arpomi­nen assevelvol­lisu­us­ryh­mään Ja ei-asevelvol­lisu­us­ryh­mään tapah­tuu muna­sol­un hedelmöityessä.

  33. Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta on todel­lisu­udessa sel­l­ainen yhteisö jos­sa val­taa pitävä keskilu­ok­ka on vaku­ut­tanut itsen­sä katas­tro­faal­isia riske­jä, kuten ennakoimat­to­mia tulota­son romaut­tavia sairauk­sia, vas­taan ja muut voivat painua hiiteen..

    Mitään kul­taista aiem­paa aikaa ei ole ollut ole­mas­sa, hyvin organ­isoituneet etu­ryh­mät ovat aina osan­neet insti­tuu­tioiden rak­en­tamisen omak­si hyödykseen.

    Vihreille koulute­tu­ille naisille miesten syr­jäy­tymi­nen ei sinän­sä ole ongel­ma, miehet vain saa­vat tässä takaisin osan aiem­pi­en patri­arkaal­is­ten yhteisö­jen pahuudesta…:D

  34. Osmo Soin­in­vaara:
    Kallen hypo­teesi asevelvol­lisu­u­den syr­jäy­tymistä ehkäi­sevästä vaiku­tuk­ses­ta on help­po tutkia ver­taa­mal­la niesten ja nais­ten syr­jäy­tymis­to­den­näköisyyk­siä keskenään.

    Mäkään en usko että asevelvol­lisu­udel­la olis tossa oleel­lista vaiku­tus­ta. Vaiku­tuk­ses­ta tai sen puut­teesta ei kuitenkaan voi­da sanoa paljoakaan miehiä ja naisia suo­raan ver­taa­mal­la. Liikaa kon­trol­loimat­to­mia muuttujia. 

    Muuten tosi hyvä tek­sti. Koulu­tus­in­flaa­tio voi olla isokin ongel­ma ja jääny liian vähälle huomi­olle. Etenkin val­tion duunei­hin tun­tuu ole­van nykyään ihan älyt­tömiä koulu­tus­vaa­timuk­sia, joil­la ei oo mitään rel­e­vanssia suh­teessa työn sisältöön. Oon ite ollu tässä muu­ta­man vuo­den valmis­tu­misen jäl­keen val­tion virkamiehenä hom­mas­sa, jota olis hel­posti tehny lukiopo­h­jal­ta. Kuitenkin paikkaa hakies­sani vaa­timuk­se­na oli mais­terin tutkinto.

    Sikäli kun sel­keesti parem­paa sig­naalia ei ole tiedos­sa, on jos­sain määrin ymmär­ret­tävää, että yksi­tyiset yri­tyk­set käyt­tää sig­naali­na koulu­tus­ta. Val­tion kan­nat­tais kuitenkin jol­lain taval­la yrit­tää panos­taa siihen, että tar­jol­la olis kus­tan­nuste­hokkaampia sig­naale­ja. Sikäli kun jen­gi koulut­taa itteään vuosikau­sia lähin­nä sig­naloin­nin takia, val­ta­va määrä poten­ti­aal­ista työ­panos­ta menee hukkaan. Lisäks val­tion itsen­sä tuskin kan­nat­taa syr­jäyt­tää jengiä työ­markki­noil­ta älyt­tömil­lä pätevyyskri­teereil­lä. Itse­hän se sit­ten ne sos­sue­tu­udet mak­saa. Vas­taavasti val­tion kan­nat­tais pyrk­iä työl­listämään osatyökyky­isiä sikäli kun ei pystytä luo­maan jär­jestelmää, jos­sa yksi­tyisen sek­torin kan­nat­tais niitä työllistää.

  35. Osmo Soin­in­vaara:
    Marko
    Erään­lainen arpomi­nen assevelvol­lisu­us­ryh­mään Ja ei-asevelvol­lisu­us­ryh­mään tapah­tuu muna­sol­un hedelmöityessä.

    Siinä tapah­tuu samal­la aika paljon muu­takin sel­l­as­ta arpomista, mikä vaikut­taa siihen syr­jäy­tymis­to­denäköisyy­teen. Siihen päälle vielä ympäristö, joka on eri­lainen miehille ja naiselle keskimäärin.

  36. Pekka Taipale:

    Kalle: Olet oike­as­sa. Suomes­sa on koulu­tus­vaa­timuk­set men­neet täysin överik­si val­tion ja kun­tien hallinnossa. 

    Tämä on kai nähtävis­sä siinä, että useis­sa kun­nis­sa sosi­aal­i­työn­tek­i­jöistä jopa noin puo­let on muodol­lis­es­ti epäpäte­viä. Tuskin he kuitenkaan ovat tosi­asial­lis­es­ti epäpäte­viä ja huonoja. 

    Näil­lä par­ja­tu­il­la epäpätevil­lä sosi­aal­i­työn­tek­i­jöil­lä on pääsään­töis­es­ti ammat­tiko­rkeak­oulun sosionomin tutk­in­to. Onko yhtään toista maa­ta maail­mas­sa, jos­sa kaik­il­ta sosi­aal­i­työn­tek­i­jöiltä vaa­di­taan mais­ter­in­tutk­in­to? Kyse lie­nee vaan siitä, että yhden ammat­tikun­nan (sos­sun mais­ter­it) on annet­tu pönkit­tää omaa ase­maansa hilaa­mal­la alan virko­jen koulu­tus­vaa­timuk­sia ylöspäin. 

    Saman­laista menoa on muual­lakin julkisel­la sek­to­ril­la, esimerkik­si las­ten­tarhanopet­ta­jien yliopis­tok­oulutet­tu­jen toim­inta muiden alan ammat­tiryh­mien leimaamisek­si epäpäte­viksi. Van­haan hyvään aikaan ™ 🙂 kansak­oulun- ja las­ten­tarhanopet­ta­jat koulutet­ti­in sem­i­naareis­sa ja sosi­aal­i­työn­tek­i­jöik­si kel­pa­si­vat sosionomit. Kaikkien ei tarvin­nut olla maistereita.

  37. Osmo Soin­in­vaara:
    Marko
    Erään­lainen arpomi­nen assevelvol­lisu­us­ryh­mään Ja ei-asevelvol­lisu­us­ryh­mään tapah­tuu muna­sol­un hedelmöityessä.

    Yritätkö Osmo jotenkin provosoi­da? Toki tiedät itsekin, että sukupuoli johtaa niin moni­in mui­hinkin eroi­hin jo ennen asevelvol­lisu­ut­ta ja sen jäl­keen, että nämä erot peit­täi­sivät täysin alleen mah­dol­liset asevelvol­lisu­u­den syr­jäy­tymistä ehkäi­sevät vaikutukset.

  38. Jostain syys­tä me miehet olemme se oikeasti heikom­pi sukupuoli. Jako syr­jäy­tyneisi­in ja men­estyji­in on miehissä naisia paljon suurem­paa ja lisäk­si naisel­la on vaimok­si tulemisen vaihtoehto…:D

    Kallen armei­jahy­po­teesi ei vaku­u­ta min­ua, omat muis­tiku­vani oli­vat enem­män sel­l­aiset että ressukat laitet­ti­in armei­jas­sa huo­maa­maan oma paikkansa siinä yhteisössä. Eikä mitenkään posi­ti­ivises­sa hengessä..:D

  39. Ila I: Tässä yhtey­dessä yksi oleelli­nen asia on se, että per­in­teinen ja ennen kaiken­laisia ihmisiä työl­listänyt raken­nusala on las­ket­tu har­maan talouden val­taan ja suo­ranaisen kuse­tuk­sen ken­täk­si. Koko ajan raken­nushom­mis­sa ja koh­ta lumitöis­säkin työsken­telee ilman koulu­tus­ta ja olemat­toma­l­la ammat­ti­taidol­la ihmisiä, jot­ka nyt vaan eivät mak­sa vero­ja Suomeen tai joista ei mak­se­ta työ­nan­ta­jan sivukuluja.

    Mik­sei voi­da vaa­tia kaikkea Suomes­sa mak­set­tua palkkaa kier­rätet­täväk­si Vero­hallinnon kaut­ta ennakonpidätyksineen?
    Anokoot raho­ja takaisin, kun voivat todis­taa, ettei vero­ja tarvit­sisi mak­saa. Etu­na se, että kärähtäneet tek­i­sivät täl­löin selvän rikok­sen, jol­loin esim. maa­han­tu­loon ja lupi­in var­maankin voitaisi­in puut­tua jne.

    Todel­la heikkoa on poli­it­ti­nen tah­to täl­lä sar­al­la. Valvon­taa ja sank­tioi­ta peliin!

    Osmo Soin­in­vaara: Kallen hypo­teesi asevelvol­lisu­u­den syr­jäy­tymistä ehkäi­sevästä vaiku­tuk­ses­ta on help­po tutkia ver­taa­mal­la niesten ja nais­ten syr­jäy­tymis­to­den­näköisyyk­siä keskenään.

    Sukupuolten välil­lähän ei mui­ta ero­ja tun­netusti ole.

  40. Omas­ta elämänkoke­muk­ses­ta mitä olen näitä tapauk­sia näh­nyt ja tun­tenut, niin hei­dän olisi pitänyt heti oppivelvol­lisu­u­den pää­tyt­tyä men­nä töi­hin, eikä jäädä lorvimaan/unelmoimaan/suunnittelemaan/…

    Pitäisi hyväksyä se, että oppivelvol­lisu­u­den jäl­keen voi men­nä suo­raan töi­hin. Nykyään kova sosi­aa­li­nen paine opiskelulle — ennen kaikkea nuorten van­hem­mat koke­vat epäon­nis­tuneisu­ut­ta, jos nuori ei jat­ka koulua opiskelulla.

    Van­ha sosi­ologi­nen fak­ta on, että kun tavoit­tei­den ja keino­jen väli­nen kuilu on liian suuri, seu­raa poikkeavaa käyt­täy­tymistä oli se sit­ten aggres­sioi­ta tai apatiaa/vetäytymistä.

  41. Nuorten äänestysak­ti­ivi­su­us on jatku­vasti pudon­nut. Liekö ovat oival­ta­ne­et vaikut­tamis­mah­dol­lisu­u­den pienu­u­den. Yli 60-vuo­ti­aat eduskun­nas­sa vaikka­pa tv-kyse­ly­tun­nil­la int­tävät tietäen itsekin välikysymyk­sel­lä ole­van lähin­nä showar­voa. Viih­teenä taso ei kyl­läkään kil­paile keskinker­taisen tvvi­ih­teen kanssa.
    Viimeaikoina julk­isu­udessa esi­in­tyneet poli­itikko­jen mol­laamiset suo­ras­taan näyt­tävät poli­ti­ikan vas­ten­mielisenä koiran­virkana. Tietenkin alalle sit­ten hakeu­tu­vat vain poikkeuk­sel­lisen kovanahkaiset henkilöt. Sit­ten vielä kun­nan­val­tu­us­tot ja lau­takun­nat toimi­vat pitkälle talkoope­ri­aat­teel­la. Sen havait­see kok­ous­palkkion suu­ru­ud­es­ta. Kyl­lä nuoret tämän ymmärtävät. Ei voi heitä siitä syyttää.

  42. pekka: Pekka Taipale:Tämä on kai nähtävis­sä siinä, että useis­sa kun­nis­sa sosi­aal­i­työn­tek­i­jöistä jopa noin puo­let on muodol­lis­es­ti epäpäte­viä. Tuskin he kuitenkaan ovat tosi­asial­lis­es­ti epäpäte­viä ja huonoja. 

    Näil­lä par­ja­tu­il­la epäpätevil­lä sosi­aal­i­työn­tek­i­jöil­lä on pääsään­töis­es­ti ammat­tiko­rkeak­oulun sosionomin tutk­in­to. Onko yhtään toista maa­ta maail­mas­sa, jos­sa kaik­il­ta sosi­aal­i­työn­tek­i­jöiltä vaa­di­taan mais­ter­in­tutk­in­to? Kyse lie­nee vaan siitä, että yhden ammat­tikun­nan (sos­sun mais­ter­it) on annet­tu pönkit­tää omaa ase­maansa hilaa­mal­la alan virko­jen koulu­tus­vaa­timuk­sia ylöspäin. Saman­laista menoa on muual­lakin julkisel­la sek­to­ril­la, esimerkik­si las­ten­tarhanopet­ta­jien yliopis­tok­oulutet­tu­jen toim­inta muiden alan ammat­tiryh­mien leimaamisek­si epäpäte­viksi. Van­haan hyvään aikaan ™ kansak­oulun- ja las­ten­tarhanopet­ta­jat koulutet­ti­in sem­i­naareis­sa ja sosi­aal­i­työn­tek­i­jöik­si kel­pa­si­vat sosionomit. Kaikkien ei tarvin­nut olla maistereita.
    Yhteiskun­ta yrit­tää nos­taa aliar­vostet­tu­jen ja raskaiden ammat­tien sta­tus­ta vaa­ti­mal­la niis­sä mais­terin papere­i­ta. Täl­lainen kallis jär­jestelmä aiheut­taa vaan turhau­tu­mista kun odotuk­set ja todel­lisu­us eivät kohtaa työelämässä. Samal­la näille aloille valikoituu ihan väärän­tyyp­pisiä ihmisiä.

  43. Aus­tri­an:
    Kallen armei­jahy­po­teesi ei vaku­u­ta min­ua, omat muis­tiku­vani oli­vat enem­män sel­l­aiset että ressukat laitet­ti­in armei­jas­sa huo­maa­maan oma paikkansa siinä yhteisössä. Eikä mitenkään posi­ti­ivises­sa hengessä..:D

    Joo, olen pitkälti samaa mieltä kuin Austrian.

    Mut­ta toki poikkeuk­sia löy­tyy. Joillekin armei­ja voi tosi­aan tuo­da onnis­tu­misen koke­muk­sia, vaik­ka koulus­sa ei olisikaan men­nyt hyvin. Mut­ta joillekin vaiku­tus voi olla sit­ten päinvastainen. 

    Itse epäilen, että myös armei­jas­sa näkyy samat ilmiöt ja tren­dit kuin Osmon mielestä koulumaail­mas­sa. En olisi yllät­tynyt, vaik­ka koulun lisäk­si myös armei­ja olisi “muut­tunut huonom­min eri­laisu­ut­ta sietäväk­si”. Jokin on nyky-yhteiskun­nas­samme vial­la ja arvot ovat koven­tuneet sekä aikuis­ten työelämässä että las­ten ja nuorten maailmassa.

    Suo­ma­lainen reak­tio globaali­in kil­pailu­un ja sen tuomi­in tehokku­u­den ja tuot­tavu­u­den paineisi­in on ollut aivan väärä. Emme ole osan­neet koh­da­ta haastei­ta yhdessä kansakun­tana, vaan kukin yrit­tää selviy­tyä ongelmista ja paineista yksin (yri­tyk­set, organ­isaa­tiot, yksilöt) ja usein valitet­tavasti heikom­man lähim­mäisen kus­tan­nuk­sel­la. Lop­putu­los tästä on, että kokon­aisu­us kär­sii val­ta­van paljon enem­män kuin siinä tapauk­ses­sa, että olisi oikean­lainen ja hyvin johdet­tu kansalli­nen strate­gia, jol­la muu­to­spaineisi­in voitaisi­in vastata. 

    Täl­laisen strate­gian laa­timi­nen olisi hal­li­tuk­sen ja eduskun­nan tehtävä. Mut­ta jos virkamiehet ja poli­itikot keskit­tyvät vain tur­vaa­maan oman uransa ja puolueis­sa käytetään kaik­ki aika keskinäiseen kil­pailu­un ja nahis­telu­un saavute­tu­ista eduista, niin eihän siitä mitään tule.

    1. Olin intis­sä B‑miehenä läp­pävien takia. Komp­pa­ni­as­ta puo­let kuu­lui joukkoo “lat­va B”. Nyky­isin hei­dän kai vapaute­taan. Tämä vähem­män kykenevä joukko koulutet­ti­in ilmavalvo­jik­si. Oletet­ti­in, että sodan syt­tyessä tutkat saat­ta­vat pimen­tyä, joten per­in­teisiä ilmavalvon­ta­torne­ja tarvi­taan. Piti siis kiivetä torni­in ja osa­ta sanoa, että etelässä päin kuu­lostaa lentokoneelta. Tämä vähem­män vaa­ti­va koulu­tus aloitet­ti­in ilma­so­dan määritelmäl­lä. Se kuu­lui jotenkin niin, että ilma­so­ta on tavoit­tee­lik­s­ta toim­intaa, jos­sa maavoimat yhdessä maa ja merivoimien kanssa pyrkvät sodan­jo­hdon aset­tami­in päämääri­in. Tai jotain saman­laista pup­pua. Se nyt kuitenkin kävi ilmi, että ilma­so­taa ei voi käy­dä Itä­val­las­sa, kos­ka Itä­val­lal­la ei ole merivoimia. Yritet­ti­in tehdä teo­reet­tista tästäkin. Hoitoti­eteen oppikir­jat ovat täyn­nä saman­laista hyödytön­tä teko­te­o­reet­tisu­ut­ta. Täl­lainen syr­jäyt­tää tehokkaasti ne, joille tyhjän­päiväis­ten määritelmien pänt­täämi­nen ei nyt vain suju.

  44. Omaa hypo­teesiani hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nas­ta toim­i­henkilöi­den leikkikent­tänä tukee se että niin mon­et ovat äänestäneet kokoomus­ta vaik­ka sen kansan­taloudel­lista osaamista kuvaakin parhait­en sana sekoomus…:D

  45. Edelli­nen kom­ment­ti­ni piti siis olla näin

    pekka: Saman­laista menoa on muual­lakin julkisel­la sek­to­ril­la, esimerkik­si las­ten­tarhanopet­ta­jien yliopis­tok­oulutet­tu­jen toim­inta muiden alan ammat­tiryh­mien leimaamisek­si epäpäte­viksi. Van­haan hyvään aikaan ™ kansak­oulun- ja las­ten­tarhanopet­ta­jat koulutet­ti­in sem­i­naareis­sa ja sosi­aal­i­työn­tek­i­jöik­si kel­pa­si­vat sosionomit. Kaikkien ei tarvin­nut olla maistereita.

    Yhteiskun­ta yrit­tää nos­taa aliar­vostet­tu­jen ja raskaiden ammat­tien sta­tus­ta vaa­ti­mal­la niis­sä mais­terin papere­i­ta. Täl­lainen kallis jär­jestelmä aiheut­taa vaan turhau­tu­mista kun odotuk­set ja todel­lisu­us eivät kohtaa työelämässä. Samal­la näille aloille valikoituu ihan väärän­tyyp­pisiä ihmisiä.

  46. Osmo Soin­in­vaara, kaipaisin kom­ment­ti­asi seu­raavaan, kos­ka olen kokenut, että olet harv­inaisen viisas sen suh­teen, miten tämän toimeen­tu­loasian eri liikku­jat vaikut­ta­vat toisiinsa.

    Näk­isin itse onnis­tuneena mal­li­na sel­l­aisen, jos­sa vastik­keet­to­mia tukia ei olisi pääsään­töis­es­ti enää ole­mas­sa. Jokainen voisi siis jät­täy­tyä vapaae­htoiseti työelämän ulkop­uolelle, tosin jää­den täl­löin vaille myös kaikkia tukia. Toisaal­ta jos työt­tömäk­si jäänyt halu­aisi töitä, eikä pysty­isi työl­listymään vapail­la markki­noil­la, tulisi hänelle tar­jo­ta tuk­itöitä hänen niin halutes­sa. Palkkata­so olisi esim. 80% min­imi­palka­s­ta ja työn määrä se, jol­la em. palkkata­sol­la ansait­si min­imik­si kat­so­tun perustoimeentulon. 

    Mik­si malli olisi hyvä? Kukaan ei enää jäisi koti­in ja säi­lyt­täisi työkykyn­sä ja kon­tak­tin­sa ns. nor­maali­in elämään, mitä pidän ensisi­jaisen tärkeänä. Lisäk­si em. kaltaises­sa tuk­i­työssä työsken­televäl­lä olisi suuri moti­vaa­tio hakea töitä vapail­ta markki­noil­ta, kos­ka palk­ka nousisi. Vielä tämän lisäk­si malli ei aiheut­taisi lisäkus­tan­nuk­sia, kos­ka jo nyt em. “ei kykene työl­listymään vapail­la markki­noil­la” ryh­mä saa minim­i­toimeen­tu­lon, jota em. malli ei siis määräl­lis­es­ti muuttaisi.

  47. Olisiko tää nykyi­nen ammat­tiko­rkeak­oulu jotenkin sotkenut näitä jut­tu­ja? Ennen­hän tiesi tason. Oli ammat­tik­oulu, teku, tekn.-opisto ja tkk, samoin kaup­pak­oulu, ‑opis­to ja sit­ten korkeak­oulu. Samoin var­maan muil­lakin aloil­la. Nyt nää amk-ihmiset ovat jotain, mis­tä mä en oikein tiedä, mitä ne on.Onneksi ei oo enää mun päänsärky.
    En ymmär­rä jonkun (Aus­tri­an) jut­tua intistä jon­ain alis­ta­vana tai vas­taa­vana jut­tuna. Ite olin 60 luvul­la hesalaise­na siel­lä Kon­ti­o­lahdel­la mon­en­lais­ten kaverei­den joukos­sa. Mon­ta ker­taa olin asioista met­tässä ihan pihal­la (tulen­teko yms), mut­ta ei se ollut ongel­ma. Aina oli joku kokenut kaveri, joka hoisi hom­mat ja selvit­ti­in. Mä ainakin näin jäl­keen­päin pidän jak­soa hyvänä, vaik­ka sil­loin ei niin help­poa aina ollut.
    Tos­ta nuorisos­ta voi tietysti aina olla huolis­saan ja itkeä yhteiskun­taa apu­un. Ehkä kuitenkin pitäis aut­taa van­hempia ihan aluk­si? Mus­ta aina vas­tuu lap­sista on van­hem­mil­la, ei yhteiskun­nal­la. Todel­liset mie­len­ter­veysongel­mat eri asia.

  48. Heikot voitaisi­in työl­listää julkiselle sek­to­rille. Julkiselle sek­to­rille palkat­taisi­in isopalkkaisia työn­jo­hta­jia, jot­ka pitäi­sivät huolen työn­teon tehokku­ud­es­ta. Jos siis julkisen sek­torin tehot­to­muus on tot­ta, luulen että julki­nen sek­tori näyt­tää tehot­toma­l­ta sik­si että siel­lä ei ole yksi­tyisen sek­torin tap­potah­tia, eli riis­te­tyt ovat kateel­lisia vähem­män riistetyille. 

    Heikom­mat nehän ovat jo nyt kaiken­lai­sis­sa työl­listämis­pro­jek­teis­sa kun­nal­la jne. Mut­ta heikom­mista ei pidä tehdä mitään ilmaista “työharjoitteilu”-työvoimaa yksityisille.

    Vihamielisyys julk­ista sek­to­ria kohtaan on yksinker­tais­es­ti sitä, että poli­it­ti­sis­sa tehtävis­sä väärinkäytetään yri­tysjo­htamisoppe­ja (kaup­pako­rkeak­oulus­ta valmis­tuu yri­tysjo­hta­jia, lisäk­si kaup­pako­rkeak­oulun opit ovat käytössä kokoomus­poli­itikoil­la, mut­ta kokoomus­poli­itikko ei ole yri­tysjo­htamis­te­htävis­sä). Väärinkäyt­täjät luule­vat että yri­tys­toim­inta on tehokas­ta. Kun NL rom­ahti, län­si­mais­sa poli­itikot eivät siir­tyneet edis­tämään markki­na­t­alout­ta, vaan siir­tyivät edis­tämään liiketaloutta.

  49. KKK: Näil­lä par­ja­tu­il­la epäpätevil­lä sosi­aal­i­työn­tek­i­jöil­lä on pääsään­töis­es­ti ammat­tiko­rkeak­oulun sosionomin tutkinto. 

    Aivan. Ja voi varsin perustel­lusti kysyä, onko olta­va pätevä tekemään aka­teemista tutkimus­ta sosi­aal­i­työstä voidak­seen tehdä hyvin sosiaalityötä. 

    (Sama jut­tu pätee mon­een muuhunkin asi­aan; oma tutk­in­toni on DI ja min­unkin töis­säni koulu­tuk­sel­la on etupäässä sig­naaliar­vo. Mon­et korkeak­oulus­sa tahko­tut asi­at ovat tosin edelleen jokapäiväisessä käytössä, mut­ta ne voisi kyl­lä oppia hyvin muual­lakin. Ja yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la muodolli­nen pätevyys onkin onnek­si enem­män sivu­seik­ka, todel­lisel­la on merkitystä.)

  50. Melkoista sosi­aali-/kas­va­tustiede­vi­hamielistä joukkoa tääl­lä. Lie­neekö kup­patiede men­nyt päähän.

  51. Näk­isin yht­enä ongel­mana alem­man keskilu­okan osalta sen, että elin­ta­son korot­ta­mi­nen on mm. kulu­tusveroil­la tehty mah­dot­tomak­si. Veroil­la­han aina yritetään rankaista ns. parem­pit­u­loisia mut­ta totu­ushan on että köy­himpiä ne lisäverot kur­jis­ta­vat. Oli kyse sit­ten sähköstä, autoista, moot­toripyöristä jne. 

    Eli jos köy­hyys siin­tää edessä, sen köy­hyy­den saavut­taa töitä tekemättäkin.

    Vielä 70-luvul­la keskilu­ok­ka han­k­ki ensin asun­non, inflaa­tio söi lainan 10 vuodessa ja sen jäl­keen han­kit­ti­in kesämök­ki pelipaikoilta. 

    Kaik­ki tämä on nykyään kauas karan­nut­ta unel­maa kun jo sitä lähiökämp­pää joudu­taan mak­samaan 30 vuot­ta kah­den työssäkäyvän henkilön voimin. Ja jos sen lähiökuu­tion saa mitään tekemät­tä (ja nol­lariskil­lä) mik­si pon­nis­tel­la ollenkaan?

    Ja ainakin 90-luvun lop­ul­la koke­muk­set oli­vat sel­l­aiset että ker­takaikki­aan mitään ei kan­nat­tanut yrit­tää. Jos oli het­ken töis­sä ja tien­asi muu­ta­man ton­nin se tarkoit­ti äärim­mäistä köy­hyyt­tä töi­den lop­ut­tua seu­raaviksi muu­tamik­si kuukausik­si kun toimeen­tu­lotuet vieti­in. (Vit­tuilu sos­sumam­mal­ta kuu­lui myös kuvioon).
    En oikein usko että touhu on muut­tunut mitenkään tähän päivään asti.

    Nyky­isin on lisäk­si äärim­mäi­nen nöyryy­tys, eli 9 euron päivät. Miten ihmeessä her­rat poli­itikot selitätte ihmisille että te, juuri te arvon nuori­her­ra olette 9 euron arvoinen! Äkkiä tuos­sa tulee mieleen kajaut­taa kuu­la kalloon jos tuo­hon asti oli vielä osit­tain mieli terveenä. 

    Aikoinaan SMP:n Lep­pä­nen teki lain, jos­sa 6 kuukau­den työt­tömyy­den jäl­keen pääsi läh­es oikeisi­in hom­mi­in oikeal­la pal­ka­lla. SE oli hem­metin hyvä jut­tu mut­ta Koivis­ton vah­van markan poli­ti­ik­ka romaut­ti koko maan ko. jär­jeste­lyn ympäriltä. Mut­ta idea oli hyvä, syr­jäy­tymi­nen estyi, työt oli­vat nyt kutakuinkin järke­viä ja töis­sä käyn­nil­lä oli aidosti posi­ti­ivi­nen vaiku­tus elin­ta­soon! Nyky­isin ehkäistään syr­jäy­tymistä ja muu­ta diipadaa­paa mut­ta raha­han se on mul­lakin syy töis­sä käyn­ti­in, pitäisikö köy­hien käy­dä 9euron töis­sä vain sen takia että eivät syr­jäy­dy ja ole taak­ka yhteiskunnalle??

    Kum­mat ne nyt on hul­lumpia, ne jot­ka sää­tivät 9 euron lain, vai ne jot­ka hais­tat­ta­vat pitkät koko touhulle?

  52. nos:
    Melkoista sosi­aali-/kas­va­tustiede­vi­hamielistä joukkoa tääl­lä. Lie­neekö kup­patiede men­nyt päähän.

    Tismall­een. Kom­men­toi­jien mielip­i­teet eivtä ole kovinkaan kaukana Hom­mafoo­ru­mil­la esitetyistä.

  53. Osmo Soin­in­vaara:
    Kallen hypo­teesi asevelvol­lisu­u­den syr­jäy­tymistä ehkäi­sevästä vaiku­tuk­ses­ta on help­po tutkia ver­taa­mal­la niesten ja nais­ten syr­jäy­tymis­to­den­näköisyyk­siä keskenään. 

    Tutkimusasetel­maasi voisi hie­man kri­ti­soi­da. 😀 😀 😀 Sen sijaan eri miespuolisia ikälu­okkia voitaisi­in ehkä tutkia ja ver­ra­ta sel­l­aisia ikälu­okkia, jois­sa int­ti piti kynsin ham­pain kiin­ni siitä heikoim­mas­takin lenkistä, nyky­isi­in ikälu­okki­in, jois­sa heikom­man ainek­sen siir­tymistä mui­hin palvelu­muo­toi­hin tai kokon­aan jär­jestelmän ulkop­uolelle ei kat­so­ta kus­tan­nussy­istä huonolla.

    1. Tutkimi­nen ilman sat­un­nais­tan­mista on vähän vaikeam­paa. Voisi tietysti tutkia, mitä on tapah­tunut asevelvol­lisu­ud­es­ta luop­uneis­sa mais­sa muu­tok­sen kohdal­la. Min­un on vbaikea uskoa asevelvol­lisu­udewn syr­jäy­tymistä ehkäi­sevbään vaiku­tuk­seen. Min­un aikanani Sven Duvia kiusat­ti­in todel­la raa’asti sekä esimi­esten että joukkue­tove­r­ien kesken. Mut­ta ihmi­nen on kestävä. Vain yksi pros­ent­ti ikälu­okas­ta teki itsemurhan.

  54. Suomes­sa on noin 50.000 nuor­ta, joista suurin osa on perusk­oulun käyneitä, kaikkien koulu­tus­palvelu­iden ja työ­markki­noiden ulot­ta­mat­tomis­sa. Puhutaan menete­tys­tä sukupolves­ta. Samanaikaises­ti puhutaan tulev­as­ta työvoima­pu­las­ta, jota pyritään kor­jaa­maan maa­han­muu­tol­la. Maa­han­muut­ta­jien kotout­ta­mi­nen ja koulu­tus työ­markki­noille pääsemisek­si on aloitet­ta­va nol­lapis­teestä. Kaik­ista hyvistä yri­tyk­sistä huoli­mat­ta suurin osa maa­han­muut­ta­jista näyt­tää kuitenkin jäävän Suomen sosi­aal­i­tur­van varaan.

    Sopii kyl­lä pohtia, miten täl­laiseen tilanteeseen on ajaudut­tu ja miten Suomel­la noin viisi miljoon­aise­na kansakun­tana on tähän varaa.

  55. MIVa: Nyt nää amk-ihmiset ovat jotain, mis­tä mä en oikein tiedä, mitä ne on.

    Ver­taa eri vuosien valmis­tunei­den määriä. Siitä saa ver­tailukelpoisen asteikon. Tekni­ikan alal­la siis karkeasti niin, että wan­han ajan teknikko vas­taa nyky­istä amk-insinööriä ja opis­toinsinööri nyky­istä DI:tä. Wan­han ajan DI vas­taa nyky­istä ylim­män frak­ti­ilin DI:tä, joten sitä ei sit­ten enää paperin otsikko kerro.

    (Tohtor­in­tutk­in­to­ja taas tehdään mitä mieliku­vi­tuk­sel­lisim­mista syistä, joten siitä ei pääse päät­telemään oikein mitään.)

  56. Näyt­tää siltä että syr­jäy­tymisen ehkäisyyn tarvi­taan vero- ja sosi­aal­i­tur­valain­säädän­nön uud­is­tamisen lisäk­si koulu­tus­poli­ti­ikan uudistus.

    Kas­va­tusti­eteen pro­fes­sorit hiiteen, opet­ta­jank­oulu­tus käytän­nöl­lisem­mäk­si ja perusk­oulu sekä toisen asteen koulu­tus uusiksi.

    Kyl­lä lap­sista pitää 11v iässä havai­ta riit­tääkö äly vaa­ti­vam­paan opiskelu­un, muut voisi­vat men­nä käytän­nöl­lisem­mälle lin­jalle jos­sa har­joiteltaisi­in käden­taito­ja tai konei­den käyttöä.

  57. Anna: Olet aivan oike­as­sa siinä, etteivät oppimis­vaikeuk­sista kär­sivät ole heikko­lah­jaisia, mut­ta tietämät­tömältä ja van­hanaikaiselta tun­tuu tuo luo­masi kuva, että heistä (meistä) olisi vain käytän­nön töi­hin eikä pitkää koulu­tus­ta kan­nat­taisi hankkia.

    Tässä lie­nee suurim­pana murheena se, että ter­min “eri­lainen oppi­ja” alle mah­tuu sekä ihmisiä, jot­ka ovat yleisiltä kog­ni­ti­ivisil­ta kyvy­iltään hyvin rajoit­tuneitä, että ihmisiä, joil­la on eri­laisia hahmotushäiriöitä.

    Ääri­ta­pauk­ses­sa kyse voi olla Tem­ple Gran­dinin kak­soisolen­nos­ta, joka voi tuen määrästä riip­puen pää­tyä puhekyvyt­tömäk­si laitoshoidokik­si tai pro­fes­sorik­si. Tämä on kuitenkin aika lail­la harvinaista.

    Luk­i­häir­iö lie­nee yleisin hah­mo­tushäir­iö, ja sen kanssa kai nykyään pär­jätään jo aika hyvin. Itse asi­as­sa on pär­jät­ty aikaisem­minkin, sekä yri­tys­maail­man että poli­ti­ikan huip­ul­la on ollut luk­i­häirikköjä aikaisemminkin.

    Ja tässä koulu­jär­jestelmä onkin ison haas­teen edessä. Huonos­ti koulus­sa men­estyvästä ekalu­okkalais­es­ta pitäisi äkkiä selvit­tää, onko kyse kyp­symät­tömyy­destä (palataan asi­aan ensi vuon­na), hah­mo­tushäir­iöstä tai muus­ta neu­rol­o­gis­es­ta (tue­taan kohden­netusti) vai älyl­lisel­lä mit­tar­il­la alimpaan desi­ili­in kuu­lu­mis­es­ta (asete­taan aka­teemiset tavoit­teet järkevälle tasolle, etsitään mui­ta vahvuuksia).

    Ilman suurem­paa tilas­toti­etoa uskallan väit­tää, että kapea kuva eri­lai­sista oppi­joista “vähän hitaina” on tilas­tol­lis­es­ti lähel­lä medi­aa­nia. Vaar­alli­nen siitä kuitenkin tulee, jos teo­reet­tis­es­ti lah­jakas lap­si laite­taan esimerkik­si luk­i­häir­iön vuok­si heikko­lah­jais­ten ryhmään.

    1. Olet aivan oike­as­sa siinä, etteivät oppimis­vaikeuk­sista kär­sivät ole heikko­lah­jaisia, mut­ta tietämät­tömältä ja van­hanaikaiselta tun­tuu tuo luo­masi kuva, että heistä (meistä) olisi vain käytän­nön töi­hin eikä pitkää koulu­tus­ta kan­nat­taisi hankkia.

      Minä en kyl­lä sanonut noin, enkä sitä tarkoit­tanut. Työn tai tekemisen kaut­ta voi oppia paljon muu­takin kuin käden taito­ja. Pojat osaa­vat nyky­isin tyt­töjä parem­min englan­tia, kos­ka pelaa­vat tietokone­pele­jä. Luokkaope­tus on itseasi­as­sa erit­täin teho­ton tapa oppia, sen lisäk­si, että se sopii joillekin vielä huonom­min kuin toisille.

  58. Val­taos­al­la nuorisoa on ener­giaaa ja tekohaluja.
    Mikään kas­va­tustiede ei voi perustel­la sitä, että oppi­las pan­naan istu­maan päivit­täin jopa 8 tun­tia luokas­sa kiltisti kuun­nellen tarkkaavais­es­ti. Näin vaan on asi­at nor­maalis­sa lukio-opiskelus­sa. Kotite­htäviäkin olisi vielä har­rastet­ta­va koulun jäl­keen. Nyky­isin on tosin mah­dol­lis­tet­tu tietyis­sä aineis­sa ns. itsenäi­nen opiskelu. Siinä on yleen­sä tuotet­ta­va itse joku kir­jalli­nen työ kir­jan har­joi­tusten lisäksi.Joillekin tämä sopiikin.
    Tuo nuori­son ener­gia pyrkii vapau­tu­maan sopi­mat­tomil­la tavoil­la, ellei sopivia löy­dy. Hajote­taan paikko­ja pelkästä tekemisen riemus­ta. “Ei osan­nut ker­toa syytä käyt­täy­tymiseen­sä..” Rajo­ja kokeil­laan autol­la, mopol­la tai rullalautatempuilla.Kyseessä on nor­maali nuoru­u­teen kuu­lu­va toim­inta. Olisi vaan tar­jot­ta­va tilalle muu­ta mielekästä tekemistä. Urheilu on tässä oivalli­nen har­ras­tus, mut­ta ei sovi kaikille.

  59. Aika mon­es­ta asi­as­ta tässä voi olla samaa mieltä. Olen psykolo­gi ja teen työtä nuorten paris­sa. Olen huo­man­nut, että mon­et eri­tyis­es­ti tarkkaavu­ushäir­iön ja yli­ak­ti­ivi­su­u­den oireista ja laa­ja-alai­sista oppimis­vaikeuk­sista kär­sivistä nuorista pär­jäävät työhar­joit­teluis­sa suh­teel­lisen hyvin, ja usein viihtyvätkin niis­sä. Kuitenkaan opiskelu ei onnis­tu ja jää kesken, kos­ka pitkään paikoil­laan istu­mi­nen, opetuk­sen kuun­telem­i­nen ja lukem­i­nen on liian vaikeaa ja turhaut­tavaa. Niin­pä koulu­un ei sit­ten enää tule men­tyä. Nämä nuoret tarvit­si­si­vatkin enem­män oppisopimusk­oulu­tuk­sen tyyp­pistä opiskelua, enem­män käytän­nössä tekemäl­lä oppimista ja vähem­män koulus­sa istu­mista ja teo­ri­aa. Monis­sa töis­sä esimerkik­si tarkkaavu­ushäir­iöstä on paljon vähem­män hait­taa kuin koulus­sa, mut­ta koulu toimii port­ti­na työ­markki­noille ja ilman tutk­in­toa töi­hin ei pääse.

    Oppimis­vaikeudet eivät var­masti ole lisään­tyneet, mut­ta ne tun­nis­te­taan nykyään parem­min. Niistä on myös aiem­paa enem­män hait­taa, kos­ka infor­maa­tion määrä ja sen omak­sumisen ja käsit­te­lyn tarve on aiem­paa suurempi.

    Toisaal­ta ettei annet­taisi liian synkkää kuvaa, täy­tyy tode­ta että eri­laisi­in lievem­pi­in oppimis­vaikeuk­si­in saa nykyään paljon parem­min tukea ja ymmär­rystä kuin ennen, ja esimerkik­si luk­i­häir­iö ei estä opiskelua ollenkaan samal­la taval­la kuin joskus aiemmin.

  60. Rogue: Muuten tosi hyvä tek­sti. Koulu­tus­in­flaa­tio voi olla isokin ongel­ma ja jääny liian vähälle huomi­olle. Etenkin val­tion duunei­hin tun­tuu ole­van nykyään ihan älyt­tömiä koulu­tus­vaa­timuk­sia, joil­la ei oo mitään rel­e­vanssia suh­teessa työn sisältöön.

    Koulu­tus­in­flaa­tio­ta on myös yksi­tyisel­lä puolel­la. Omas­ta koke­muk­ses­tani voin ker­toa, että rekry­il­moituk­seen laite­taan hel­posti DI, vaik­ka oikeasti etsin­nässä olisi “teknistä ajat­te­lu­ta­paa omaa­va kohtu­u­fik­su henkilö”. Syy on ihan se, että suurin osa teknis­es­ti suun­tau­tuneista kohtu­u­fik­su­ista on lukenut itsen­sä DI:ksi asti, vaik­ka AMK voisi olla oppi­sisäl­löiltään mon­een hom­maan ihan yhtä hyvä lähtökohta.

    Tämä johtaa myös nuorten osalta ylik­oulut­tau­tu­miseen. Jos samal­la ihmisel­lä on mah­dol­lisuute­na tehdä AMK-tutk­in­to hyvil­lä arvosanoil­la tai yliopis­to­tutk­in­to tyy­dyt­tävil­lä, kan­nat­taa tehdä se yliopis­to­tutk­in­to, kos­ka sit­ten työ­markki­nat ovat leveämmät. 

    Käytän­nössä toden­näköis­es­ti henkilö olisi työ­nan­ta­jalleenkin arvokkaampi sil­lä hyvin suorite­tul­la alem­mal­la tutkin­nol­la, kos­ka DI-tutkin­non teo­ri­as­ta ei usein ole iloa. Mut­ta työ­nan­ta­jalle helpoin esikarsin­ta on kat­soa vain titteliä.

    Sen jäl­keen tässä käy niin, että varsin har­va kyvykäs ja tarmokas henkilö viit­sii sit­ten jäädä AMK-tasolle. Tämä ennestään vahvis­taa kier­ret­tä toim­i­mal­la seu­lana (vaik­ka huonona sellaisena).

    Lop­putu­lok­se­na häviävät kaik­ki; työn­tek­i­jä, työ­nan­ta­ja ja yhteiskun­ta. Oikea ratkaisu olisi kat­soa koulu­tus­määrät sel­l­aisik­si, että ne suur­in­pi­irtein vas­taa­vat tarvet­ta. Täl­löin alem­pikin korkeak­oulu­tutk­in­to tulisi taas oikeaan arvostukseensa.

  61. nos: Melkoista sosi­aali-/kas­va­tustiede­vi­hamielistä joukkoa tääl­lä. Lie­neekö kup­patiede men­nyt päähän.

    Eivät kir­joit­ta­jat ole nähdäk­seni eri­tyis­es­ti sosiaali/kasvatustiedevihamielisiä. Vaan laa­jem­min: tieteen­tek­i­jän koulu­tus ei vält­tämät­tä ole rel­e­vant­ti käytän­nön työn osaamisen kannal­ta, se toimii ain­oas­taan ser­ti­fikaat­ti­na siitä, että kyke­nee läpäisemään pitkäkestoisen, jonk­in­moisia älyn­lahjo­ja, muis­tia ja keskit­tymiskykyä vaa­ti­van prässin. Julk­isu­udessa viime viikot pais­tatel­lut bät­män on peri­aat­teessa peräti kah­den väitöskir­jan ver­ran tiedet­tä tehnyt, mut­ta ei silti joka suh­teessa ihan viisas.

    Mitä kaup­pati­eteeseen tulee, myös vaikka­pa ekonomin hom­mat ovat aika usein sel­l­aisia, että niis­sä pär­jää myös merkono­mi tai reipas tyt­tö, ja tämä vit­si on huo­mat­tavasti nyky­istä koulu­tus­trendiä van­hempi. Itse mainitsin sosi­aal­i­työn sik­si, että sen suh­teen kun­tatek­i­jöi­den muodol­lisen pätevyy­den puute nos­tet­ti­in esille lehtiot­sikois­sa viime kuus­sa, mut­ta ei tämä eroa muista aloista oleellisesti.

  62. Tselovek: Hyvän sosi­aal­i­tur­van mais­sa nuoriso­työt­tömyys taas on pienintä.

    Tai siis pienen nuoriso­työt­tömyy­den mais­sa on varaa hyvään sosiaaliturvaan.

    Mikä on kausali­teet­tia ja mikä vain kor­re­laa­tio­ta, vaatii sit­ten eri tapauk­sis­sa eri­laista ana­lyysia. Oma suosikki­ni on Nobel-palkit­tu­jen ja suk­laan­syön­nin korrelaatio:
    http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMon1211064

  63. Osmo Soin­in­vaara: Min­un on vaikea uskoa asevelvol­lisu­udewn syr­jäy­tymistä ehkäi­sevään vaikutukseen.

    Sat­u­in juuri kuule­maan Puh­eloisen palop­uheen aiheesta, että asevelvol­lisu­us on ääret­tömän hieno ja tärkeä asia ja pitää armei­jan yhtey­dessä kansaan ja armei­ja on paras johtamisk­oulut­ta­ja Suomess­sa, jon­ka oppe­ja yri­tyk­setkin pyytävät ja har­va niin nuori pääsee opet­tele­maan johtamista niin nuore­na yms.
    Asevelvol­lisu­us syn­nyt­tää paljon into­hi­mo­ja ja mah­dol­lisuuk­sia, jot­ka pois­ta­vat syr­jäy­tymistä niiden kohdal­la, jot­ka saa­vat naut­tia jär­jestelmän hedelmistä. Muille — ehkä suurim­malle osalle — vaiku­tus voi olla negati­ivi­nen. En osaa arvioi­da, onko kansan­taloudel­lis­es­ti jär­jestelmä pahas­ta vai hyvästä. Ainakaan se ei ole tas­a­puo­li­nen, minkä henkisenä sitä markkinoidaan.

    1. armei­ja on paras johtamisk­oulut­ta­ja Suomess­sa, jon­ka oppe­ja yrityksetkin 

      Näitä armei­jan koulut­tamia sim­put­ta­jia työelämässä on liikaakin. On myös san­ot­tu, että Suomen työelämässä kär­sitään armei­jan “johtamisopeista”
      Voi olla, että sotako­rkeak­oulus­sa opete­taan johtamista aivan oikeastikin, mut­ta varus­mieheille opete­taan vain pelkkää käskyt­tämistä ilman perustelu­ja. Asiantun­ti­jaor­gan­isaa­tion johtamiseen sel­l­aiset opit ovat aika huonoja.

  64. Osmo Soin­in­vaara:
    Tutkimi­nen ilman sat­un­nais­tan­mista on vähän vaikeam­paa. Voisi tietysti tutkia, mitä on tapah­tunut asevelvol­lisu­ud­es­ta luop­uneis­sa mais­sa muu­tok­sen kohdal­la. Min­un on vbaikea uskoa asevelvol­lisu­udewn syr­jäy­tymistä ehkäi­sevbään vaiku­tuk­seen. Min­un aikanani Sven Duvia kiusat­ti­in todel­la raa’asti sekä esimi­esten ettäjoukkue­tove­r­ien kesken. Mut­ta ihmi­nen on kestävä. Vain yksi pros­ent­ti ikälu­okas­ta teki itsemurhan.

    Kaikissa maissa,joisa on ammt­tiarmei­ja on ollut rajoitet­tu asevelvol­lisu­us ja se on mah­dol­lis­tanut epä­sopivien vaput­tamisen armeijasta

    Min­un armei­ja-aikaan yli 95 pros­ent­tia ikälu­okas­ta kävi armei­jan ‚nyt enää noin 75 prosenttia
    Ei armei­jas­ta ole enää syr­jäy­tymisen estäjäk­si, jos on koskaan ollutkaan

    Mut­ta syr­jäy­tymistä se lisää anta­mal­la yhden potkun lisää päähän

  65. OS:”..keskustelun perus­teel­la oppimis­vaikeudet ja neu­rol­o­giset häir­iöt oli­si­vat lisään­tyneet. Niiden olisi pitänyt vähentyä,..”

    -Äid­it oppi­vat juo­maan ja tupakoimaan
    ‑TV:n tar­jon­ta lisään­tyi ja öisinkin..
    ‑Net­ti räjähti 2000-
    ‑PC:t jokaiselle, kän­nykät kaikille
    ->lihavu­us, liikku­mat­to­muus, koulu tylsem­pi vs netti/tv.

    PC ja liikku­mat­to­muus aiheut­taa masen­nus­ta ja
    yövalvom­i­nen oppimis­vaikeuk­sia ja lihavu­ut­ta ja sem­mos­ta. Liikku­mi­nen helpot­taa oppimista, joten liikku­mat­to­muus heiken­tää. En tiedä onko nuo pääsy­itä mut­ta ei ainakaan helpota..

  66. Esim. Mum­moparan mök­ki, tikkaat tulleet katol­ta alas viime lumien mukana. Pitäisi kor­jaut­taa (naula­ta takaisin kiin­ni) ennen nuo­hoo­jan tuloa. Mah­do­ton tehtävä kohtu­uhin­taan Suomes­sa laillisesti?
    Lähin vero­toimis­to ym kylil­lä 50..100 km päässä.. jos­sa mum­moparan pitäisi vek­sla­ta pape­rien kanssa ja mon­een ker­taan bus­sil­la työläästi matkat­en että saisi lail­lis­es­ti työläiselleen mak­set­tua pikku työstä?

  67. Ei tuo syr­jäy­tymi­nen mikään uusi jut­tu ole.Ennenkin sitä tapah­tui ja ehkäpä vielä laa­jem­min kuin tänään.

    Sil­loin nämä syr­jäy­tyneet eliv­ät sat­un­naisil­la töillä,pikku rikok­sil­la, ker­jäämäl­lä ja asui­v­at ros­ka-lehti­laatikois­s­ta tai itse kyhä­tyis­sä koi­juis­sa metsässä.

    Kotika­pungis­sani Haju­ves­imän­nikkö, Ruukku­jen tasanko ja lin­ja-autoase­ma oli­vat täyn­nä näitä.

    Osa oli sodas­sa elämän­hallintansa menettäneitä

    Ja pien­tiloil­la heitä eli toinen mokoma,mutta tilan tar­joa­ma ruo­ka ja pieni tulo piti elossa.

    Viina vapaut­ti suurim­man osan kär­simyk­sistä ennen 40-vuo­den ikää.

    Nykyaikaises­sa yhteiskun­nas­sa täl­lainen elämän­ta­painti­aanin elämä ei oikein onnis­tu ilman yhteiskun­nan tar­joa­maa rahaa.

  68. Yksi syy syr­jäy­tymiseen löy­tyy tuotannonsuunnitelusta. 

    Kun työtä ei suun­nitel­la niin, että sen voi tehdä pienem­mäl­läkin henkisel­lä kap­a­siteetil­la tai ruumi­il­lisil­la vajavuuk­sil­la niin sil­loin joudu­taan palkkaa­maan nor­maali tai parempi

    Työ­paik­ka myös mak­saa tänä päivänä, hel­posti 100000 euroa ja käyt­töku­lut ovat kym­meniä tuhan­sia .Niin­pä arvokas­ta työ­paikkaa ei halu­ta pitää vajaate­hol­la tai antaa koke­mat­toman käyttöön

    Joku mainit­si kuin­ka help­soti oppii käyt­tämään koneita.Se onnis­tuu jollekin asteelle nopeastikin,mutta useim­miten koke­mat­to­muus kostau­tuu vahinkoina 

    Esim koke­ma­ton kaivurikus­ki kyke­nee katko­maan kym­meniä kaapelei­ta kesässä : Yksi aloit­teli­ja sai ennä­tys­saali­in, seit­semän sähkökaapelia ja kolme puhe­linkaapelia yhdel­lä kouraisulla.

    Tai koke­ma­ton lumi­au­rakus­ki pus­kee rik­ki kym­meniä autoja

    Vaku­u­tusy­htiöt vas­ta­si­vat siihen korot­ta­mal­la omavas­tu­u­o­suuk­sia ja sen jäl­keen kukaan ei palka­nut koke­ma­ton­ta kuin met­säo­jankaivu­useen ja metsätienauraukseen.

    Asi­at ovat usein näen­näis­es­ti help­po­ja oppia,mutta kuitenkin ammat­ti­mainen ja pitkn ajan­lu­otet­tavu­us vaa­ti­vat tot­tumus­ta ja ongel­mati­lantei­den hallinnan oppimista koulu­tuk­sen ja koke­muk­sen kautta.

    Tuo 10000 tun­nin har­jaan­tu­mi­nen pitää useim­miten paikkansa

  69. Osmo on pihal­la kouluasioista.Soininvaara on pahasti met­sässä kir­joit­taes­saan koul­u­laitok­semme nykyti­las­ta. Jälleen nähdään, että kaik­ki ovat omas­ta mielestään koulu­tuk­sen asiantun­ti­joi­ta, kos­ka kaik­ki ovat käyneet koulua.

    Itse olen käynyt koulua 70-luvul­la, opiskel­lut opet­ta­jak­si 80-luvul­la ja toimin­ut sen jäl­keen opet­ta­jan työssä tähän men­nessä 23 vuot­ta. Väite siitä, että nykyk­oulu sietää huonom­min eri­laisu­ut­ta kuin koulu aikaisem­min, on todel­la käsit­tämätön. Se, joka on näh­nyt läheltä miten esimerkik­si kehi­tys­vam­maisia kiusat­ti­in säälimät­tä 70-luvun koulus­sa, voi huo­ma­ta, että nykypäivän koulus­sa todel­la pystytään puut­tumaan kiusaamiseen ainakin useim­mis­sa tapauksissa.

    On var­masti niin, että itse­tun­nos­ta ei ole paljon jäl­jel­lä, jos koko koulu-ura on ollut täyn­nä epäon­nis­tu­misia. Onnis­tu­misen koke­muk­set on tiedostet­tu tärkeik­si opetuk­ses­sa ainakin 80-luvul­ta saak­ka. Tänä päivänä oppi­laan tukemiseen käytetään paljon enem­män voimavaro­ja kuin aiem­min. Laki velvoit­taa koulua käyt­tämään kolmi­por­taista tukea, jos­sa haetaan kullekin oppi­laalle parhait­en sovel­tu­vat tukimuodot. Kouluis­sa on myös 90-luku­un ver­rat­tuna paljon enem­män koulu­avus­ta­jia ja eri­ty­isopet­ta­jia tuk­i­toimien varmistamiseksi.

    Koulunos­tal­giaan vaipunut Soin­in­vaara kaipailee myös parem­paa järjestys­tä oppitun­neille ja hänen käsi­tyk­sen­sä mukaan oppimis­vaikeuk­sista kär­sivät pysy­i­sivät sil­loin parem­min mukana opetuk­ses­sa. On tot­ta, että riit­tävä sosi­aa­li­nen järjestys on oppitun­neil­la vält­tämät­tömyys ja opet­ta­jil­la pitäisi olla riit­tävät val­tu­udet järjestyk­sen ylläpi­toon. Kuitenkin tehokkaasti kuria pitävä opet­ta­ja saat­taa aiheut­taa ope­tustyylil­lään myös ongelmia, arem­mat ja herkem­mät oppi­laat eivät uskalla toimia akti­ivis­es­ti oppitun­neil­la ja kur­in­pidon kohteena ole­vat alka­vat hau­toa vihaa kur­in­pitäjään­sä kohtaan. Voidaankin sanoa, että kova kuri oppitun­neil­la näyt­tää pinnal­ta kat­soen pois­ta­van ongelmia, mut­ta tarkem­min kat­soen ongel­mat siir­tyvät pin­nan alle. 

    Luk­i­häir­iöis­ten ongel­mat pystytään nykypäivän koulus­sa otta­maan aikaisem­paa parem­min huomioon, eikä luk­i­häir­iö ole nyky­isin mikään este esimerkik­si men­estyk­sekkäälle lukion tai muunkaan koulun suorit­tamiselle. Itse asi­as­sa moni lukionkin opet­ta­ja voi tänä päivänä itse olla luk­i­häir­iöi­nen ja onhan myös oppikir­jo­jen kir­joit­ta­jis­sa luk­i­häir­iöisiä korkeasti koulutet­tu­ja opettajia.

    On aivan oikein, että koul­u­laitos­ta kri­ti­soidaan sil­loin, kun kri­ti­ikki­in on aihet­ta. Nyky­is­ten julkisen sek­torin säästö­painei­den alla koul­ulle on erit­täin haas­teel­lista suo­ri­u­tua hyvin ope­tus- ja kas­va­tuste­htävästään. Olisi kuitenkin keskustelun kannal­ta hedelmäl­lisem­pää, että kri­ti­ik­ki perus­tu­isi todel­lisu­u­teen, eikä mutu-tun­tu­maan. Muuten olen sitä mieltä, että syr­jäy­tymistä on niin koulu- kuin työelämässäkin kaikin tavoin torjuttava.

  70. Tässä yksi näkökul­ma työt­tömyy­teen ja köy­hyy­teen, joka sai ainakin min­ut miet­timään asi­aa vähän eri suunnasta.

    Olin kesälo­mareis­sul­la Thaimaas­sa. Olimme menos­sa Bangkokissa eloku­vi­in, sky­train-ase­mal­la inva­li­di ker­jäsi rahaa istuen maas­sa. Hänel­lä ei ollut jalko­ja ja hänel­lä oli ain­oas­taan toinen käsi, joka oli epä­muo­dos­tunut ja pieni. Sitä hän kykeni käyttämään.

    Kysyin ystävältäni anta­vatko he rahaa ker­jääville köy­hille. Hän ker­toi, ettei kan­na­ta antaa rahaa, kos­ka aina on jotain työtä mitä voi tehdä. Vähän epäuskoise­na tarkensin, että onko myös hänelle, kun puut­tuu jalat ja on ain­oas­taan yksi pieni epä­muo­dos­tunut käsi. Ystäväni tote­si, että aina on jotain töitä mitä voi tehdä.

    Siis joku työ­nan­ta­ja palkkaa heitäkin, johonkin työhön, jota voi sil­lä yhdel­lä pienel­lä kädel­lä tehdä!

    Ystäväni tote­si, että ker­jäämi­nen on aivan liian help­poa rahaa, riit­tää kun istuu paikallaan ja kup­pi on edessä. Tähän en osaa ottaa kan­taa, kun en ole ker­jän­nyt. Mut­ta erin­lainen näke­mys työn­teosta ja toisen maan eri­laiset työ­markki­nat sai miet­timään asiaa.

    Tässä on täysin toisen­lainen esimerk­ki ver­rat­tuna mei­dän omaan yhteiskun­taamme, jos­sa työkyky on on-off jut­tu, eli olet joko täysin työkykyi­nen tai vajaakun­toise­na ulkona työmarkkinoilta.

  71. Eräs näkökul­ma työttömyyteen:

    “Täystyöl­lisyys on täysin saavutet­tavis­sa ole­va asia, mut­ta siihen ei löy­dy poli­it­tista tah­toa. Syy tähän on ns. NAIRU (Non-Accel­er­at­ing Infla­tion Rate of Unem­ploy­ment), eli alhaisin työt­tömyysaste joka voidaan saavut­taa inflaa­tio­ta kiihdyttämättä.”

    “Mata­la inflaa­tio ja kil­pailukyky on ollut suo­ma­lainen mantra jo ties kuin­ka pitkään, mut­ta yhden asian poli­itikot jät­tävät mainit­se­mat­ta: tosi asi­as­sa työt­tömyyt­tä on ylläpi­det­tävä näi­den asioiden saavuttamiseksi.”

    http://jremes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123439-tyottomyys-on-tahallisesti-aiheutettu-ilmio

  72. Onko­han val­tion duu­nien osalta niin, että tietois­es­ti koulute­taan liikaa väkeä, jot­ta saadaan halvem­mal­la porukkaa töi­hin. Muis­tan hyvin kun min­is­ter­iö haki kesä­työn­tek­i­jöitä, yhteen paikkaan 400 val­ti­oti­eteel­lisessä opiskele­vien hakemuksia!
    Halu­aako julki­nen sek­tori virkamiehen­sä halvalla?

  73. Se mitä tästä kir­joituk­ses­ta jäi puut­tumaan, on mie­len­ter­veysongelmien, eri­tyis­es­ti masen­nuk­sen vaiku­tus syr­jäy­tymiseen. Masen­nus vaikut­taisi lisään­tyneen ainakin jos­sain määrin, ja ainakin sen aiheut­ta­ma työkyvyt­tömyys on kovasti lisään­tynyt. Tähänkin vaikut­taa toki työelämän koven­tuneet vaa­timuk­set ja mis­tä tahansa syys­tä heikom­man työte­hon syr­jäy­tymistä edis­tävä vaiku­tus. Muitakin syitä var­masti on, äkkiä tulee mieleen ainakin muut­toli­ik­keen, kaupungis­tu­misen ja yksilöl­lisen elämän­ta­van myötä tapah­tunut luon­nol­lis­ten sosi­aal­is­ten tur­vaverkko­jen ja yhteisöl­lisyy­den vähen­e­m­i­nen, sekä alko­holin käytön lisääntyminen.

    Masen­nuk­sen ja muiden mie­len­ter­veysongelmien hoito ei oikein ole pystynyt perässä siinä, että niiden vuok­si hakeudu­taan hoitoon aiem­paa enem­män. Psyki­a­tris­ten sairaala­paikko­jen vähen­tämi­nen 80-luvul­ta läh­tien on johtanut siihen, että yhä enem­män vakavi­akin mie­len­ter­veysongelmia hoide­taan ainakin suurim­mak­si osak­si avo­hoi­dos­sa. Tämä on peri­aat­teessa hyvä asia. Ongel­ma siitä on tul­lut sitä kaut­ta, kun avo­hoidon resursse­ja ei ole lisät­ty samas­sa suh­teessa kun sille on tul­lut uusia tehtäviä. Näin­pä ne ihmiset jot­ka olisi hoidet­tu ennen sairaalas­sa hoide­taan nyt psyki­a­trises­sa avo­hoi­dos­sa, ja ne ihmiset jot­ka olisi hoidet­tu aiem­min psyki­a­trises­sa avo­hoi­dos­sa hoide­taan nyt ter­veyskeskus­lääkärin vas­taan­otol­la jos mis­sään. Ja ter­veyskeskus­lääkärin anta­ma hoito tarkoit­taa lääke­hoitoa, mikä ei ole kovinkaan tehokas­ta muun kuin vaikean masen­nuk­sen hoi­dos­sa, eikä ylipäätään yksinään kovin hyvä hoitomuoto.

    Tilanne on siis jär­jetön itseään ylläpitävä kehä. Mie­len­ter­veysongel­mat syr­jäyt­tävät ihmisiä aiem­paa enem­män, jon­ka seu­rauk­se­na psyki­a­tris­es­ta hoi­dos­ta on vajet­ta, jon­ka seu­rauk­se­na hoitoon ei pääse ennen kuin on syr­jäy­tynyt. Tarvit­taisi­inkin enem­män mata­lan kyn­nyk­sen ongelmien pahen­e­mista ennal­taehkäi­sevää psykososi­aal­ista hoitoa ja tukea, jota saisi tarvit­taes­sa nopeasti eikä vas­ta sit­ten kun tilanne on päässyt kroonistumaan.

  74. Perusk­oulu on kieltämät­tä huo­mat­tavasti lem­peämpi ja kohtelee heikom­pia oppi­lai­ta paljon asial­lisem­min kuin ennen. 1980-luvun perusk­oulus­sa minä olin häir­iötek­i­jä, joka piti marssi­it­taa psykolo­gien tökit­täväk­si ja palikkat­es­tat­tavak­si. Istu­in jäl­ki-istun­nois­sa ja yrit­tivät tuu­pa­ta tarkkailu­lu­okalle, kun en sopin­ut opet­ta­jan käsi­tyk­seen siitä, mil­lainen lapsen pitäisi olla. Eri­laisia aivo­vau­ri­oi­ta ja kehi­tys­vam­mo­ja epäilivät. Parikym­m­men­tä vuot­ta aiem­min oli­si­vat var­maan hakan­neetkin vielä.

    Oma­l­la kohdal­lani vika ei ollut se että olisin ollut heikko vaan se että koulu ei sietänyt eri­laisu­ut­ta. Nykyään sitä siede­tään aivan eri taval­la. Oma poikani muis­tut­taa min­ua monel­la taval­la ja tuli hyvin toimeen perusk­oulus­sa. Vuosi perusk­oulua antoi niin hyvät valmi­udet että poi­ka pär­jäsi ihan OK myös Sin­ga­poren koulus­sa jos­sa meininkin on “vähän” toinen kuin Suomessa.

    Siinä mis­sä määrin koulu ottaa eri­laisu­ut­ta ja heikko­ja oppi­lai­ta huomioon, on resurssien tarkoituk­sen­mukaisu­u­den osalta kyse vai­h­tokau­pas­ta. Liian tiuk­ka seu­la hukkaa pait­si heikko­jen poten­ti­aalia myös lah­jakkuuk­sia (en ole lah­jakas, mut­ta väitän että olisi ollut yhteiskun­nalle vahin­gok­si jos minus­ta olisi pikem­minkin tehty alko­holisti ja pikkurikolli­nen niinkuin ala-asteen opet­ta­jat kovasti yrit­tivät). Nimitetään tätä nyt tyypin 1 virheek­si. Sitä on syytä pyrk­iä min­i­moimaan ja nykysys­tee­mi, näin väitän osaa sen jo aika hyvin tehdä.

    Mut­ta sit­ten on se tyypin 2 virhe, eli se että panos­te­taan niihin heikkoi­hin siinä määrin että se on jo haitallista. Tarkoi­tan sitä, että kun joku ei pär­jää, niin yksilöl­lis­tetään tms, ja sit­ten lähetetään toisen asteen koului­hin (jois­sa on krooni­nen opiske­li­java­jaus kun kaik­ki vähänkään kyn­nelle kykenevät laite­taan lukioon jne) Tässä hukataan koulu­tus­resursse­ja niin, että niitä joille oma koulu­tus menee jo yli hilseen jos­sain vai­heessa, on ihan liikaa. 

    Veikkaisin että minus­ta olisi myös opti­maal­i­sis­sa olois­sa tul­lut jotain muu­ta kuin teo­reetikko ja tutk­i­ja. Kyvykkyyteni on tosi­asi­as­sa jos­sain ihan muual­la, mekanis­mien hallinnas­sa. Koko suku­ni on täyn­nä mekaanikko­ja. Mut­ta kun yhteiskun­ta toimii nyt näin ja koulu­tussys­tee­mi ei jät­tänyt oikein vai­h­toe­hto­ja. 90-luvun alus­sa kun oli jo val­lal­la sel­l­ainen ajat­telu että ammat­tik­oulu­un menevät ovat jo jonkin­laisia pudokkai­ta. Tästä pitäisi päästä jo jotenkin eroon.

  75. “Komp­pa­ni­as­ta puo­let kuu­lui joukkoo “lat­va B”. Nyky­isin hei­dän kai vapautetaan”
    Pitää paikkansa, sil­lä nykyään “ketään ei saa luokitel­la B‑mieheksi psyykki­sistä syistä”. Heikom­pi­lah­jaiset ovat A- tai B‑miehiä aiem­paan tapaan. Ilmeis­es­ti pär­jäävät kuten armei­jas­sa pärjätään.

    “Hoitoti­eteen oppikir­jat ovat täyn­nä saman­laista hyödytön­tä tekoteoreettisuutta.”
    Tot­ta, ja sille nau­ra­vat hoita­jat eniten, mut­ta eivät hei­dän hoitajaesinaisensa.

  76. Mat­ti Sak­sala:
    ‘snip’
    Se, joka on näh­nyt läheltä miten esimerkik­si kehi­tys­vam­maisia kiusat­ti­in säälimät­tä 70-luvun koulus­sa, voi huo­ma­ta, että nykypäivän koulus­sa todel­la pystytään puut­tumaan kiusaamiseen ainakin useim­mis­sa tapauksissa.
    ‘snip’

    Voi olla, mut­ta kuka on nähnyt?
    70-luvul­la kehi­tys­vam­maiset oli­vat laitok­sis­sa — nor­maal­isu­u­den peri­aate, joka toi kehi­tys­vam­maiset oppivelvol­lisu­u­den piiri­in, on kek­sit­ty paljon myöhemmin.

  77. “Tai siis pienen nuoriso­työt­tömyy­den mais­sa on varaa hyvään sosiaaliturvaan.”

    Yhtä kaik­ki totu­us on se, että linkit­tämäni jutun mukaan sosi­aal­i­tur­van puute ei luo työpaikkoja. 

    Jos nuorten työt­tömyy­den ja syr­jäy­tymisen syyk­si esitetään liian hyvä sosi­aal­i­tur­va, niin loogis­es­ti tästä pitäisi seu­ra­ta, että mais­sa, jois­sa on huono sosi­aal­i­tur­va tai ei sosi­aal­i­tur­vaa lainkaan, olisi pieni nuorisotyöttömyys.

    Paljon puhutaan siitä, ettei nuo­rille ole työ­paikko­ja, kos­ka työl­listämisku­lut ovat niin suuret. Mik­si työ­paikko­ja ei ole siel­läkään, mis­sä kulut ovat selvästi pienem­m­mät ja työn­tek­i­jän oikeudet heikot?

  78. Ode:

    Voi olla, että sotako­rkeak­oulus­sa opete­taan johtamista aivan oikeastikin, mut­ta varus­mieheille opete­taan vain pelkkää käskyt­tämistä ilman perusteluja.

    Et voi yleistää omia koke­muk­si­asi B‑komppaniassa kaik­keen varus­miesk­oulu­tuk­seen. RUKissa on pääsään­töis­es­ti motivoitunei­ta varus­miehiä jot­ka koke­vat oppi­vansa jotain hyödyllistä. 

    Ovatko yri­tysjo­hta­jat aiv­ot­to­mia sotahul­lu­ja kun arvosta­vat reservi­upseerin koulu­tuk­sen CVssä edelleenkin kohtu­ullisen korkealle?

    Eivät kaikkien armei­jakoke­muk­set ole yhtä masen­tavia kuin sin­ul­la. Itse ainakin pidän edelleenkin varus­mie­saikaa (eri­tyis­es­ti RUK ja sitä seu­ran­nut koke­la­sai­ka omaa koulu­tus­tani sivuavis­sa eri­ty­is­te­htävis­sä) hyödyl­lisenä kokemuksena.

  79. Johtuu myös siitä että työ­markki­noiden vaa­timuk­set ovat men­neet siihen suun­taan että liian moni­in tehtävi­in vaa­di­taan jokin juuri tietyn alan tutk­in­to. Esim tekni­sis­sä tehtävis­sä hom­mat oppisi aivan main­iosti ilman speci­fisen alan koulu­tus­ta kun­han on yleis­lu­on­toinen tekni­nen osaaminen.

    Ja ihan yksinker­tais­tenkin tutk­in­to­jen hom­maamiseen pitää käy­dä aivan liian pitkään kestävä koulutus.

    Mik­si pitäisi opiskel­la kolme vuot­ta kun tehtävi­in vaa­dit­ta­van osaamisen saisi vuo­den opiskelulla ?

    Pitäisi uud­is­taa koulutusjärjestelmää.

  80. “Se, joka on näh­nyt läheltä miten esimerkik­si kehi­tys­vam­maisia kiusat­ti­in säälimät­tä 70-luvun koulus­sa, voi huo­ma­ta, että nykypäivän koulus­sa todel­la pystytään puut­tumaan kiusaamiseen ainakin useim­mis­sa tapauksissa.”

    Näin on,minä kävin koulua 50–60-luvuilla .Sil­loin jrjstys pysy­ilu­okas­sa kasas­sa koval­la fyy­sisel­lä kurituksella,mutta väl­i­tun­nit oli­vat täynn vki­val­taa ja kiusaamista

    Neu­vo oli, että lyö takaisin eli lisää väkivaltaa.

    Eivätkä eli­it­tik­oulut ole sen rauhal­lisem­pia kuin taval­lisetkaan, mon­esti paljon rauhattomapia.Mutta se ei näy tuloksisssa,koska oppi­laat kuitenkin huole­hti­vat opiskelus­ta ja ovat motivoituneita .

    Ei lah­jakku­us tarkoi­ta, että henkilö olisi help­po oppilas

  81. Armei­jas­sa oli joitakin posi­ti­ivisia koke­muk­sia, joi­ta ei ole mah­dol­lista juuri muual­la kokea.Oppi suh­tau­tu­maan kaverei­hin, jot­ka tuli­vat monista eri­lai­sista oloista. Met­sässä rämp­iessä olti­in melko tasa-arvoisia. Esimiehistä val­taosa oli ymmärtäväisiä ja huole­hti­vaisia. Sim­put­ta­jat löy­tyivät alim­mista arvoast­eista. Niihin oppi suh­tau­tu­maan ohimenevänä häiriönä.
    Ei armei­ja tietenkään ole tätä tarkoi­tus­ta varten ole­mas­sa. Tuo yhteisöl­lisyy­den har­joit­telem­i­nen voitaisi­in hoitaa parem­minkin. Ei siihen tarvit­sisi käyt­tää 6–11 kk. Määrära­ho­jen pienu­u­den takia siel­lä oli ainakin 11 kk:n varus­miehillä täysin turhaa oleskelua. Aikaa olisi ollut hyvinkin hyödyl­lisi­in puuhi­in, mut­ta rahaa ei ollut.

  82. Hieno kolum­ni!

    Sen sanois­in, että työteliäs ja oikeal­la asen­teel­la toimi­va, mut­ta vähän yksinker­taisem­pikin saa töitä ainakin Helsingis­sä. Suurin ongel­ma on niil­lä, jot­ka ovat ratkaisseet osaa­mat­to­muuten­sa heit­täy­tymäl­lä tekemät­tömik­si tai niil­lä, jot­ka ovat otta­neet elämään­sä perus­negati­ivisen asenteen. 

    Koulun kolmi­por­tainen tuki yleisopetuk­sen luokissa tekee välil­lä opet­tamisen ihan mahdottomaksi. 

    Itsel­läni on luokas­sa 24 oppi­las­ta — joista kol­ma­sosa on kolmi­por­taisem tuk­i­jär­jeste­lyn piiris­sä. Yleinen tuki vielä menee joukon jatkona — se on sitä porukkaa joille välil­lä annetaan tukiope­tus­ta, mut­ta tehostet­tu tuki, puhu­mat­takaan eri­tyis­es­tätues­ta ei enää onnis­tu arjes­sa. Lisäk­si luokas­sa on suo­mi toise­na kie­lenä ope­tus­ta — jol­loin oppi­las on pois­sa ryh­mästä ja sen tun­nin asi­at pitäisi sopia jonkun kanssa. Mil­lään ei pysy enää kar­tal­la mis­sä kunkin lapsen oppimi­nen menee ja opet­ta­mi­nen on jatku­vaa val­in­taa siitä, kehen keskit­tyy. Jos samaan aikaan toinen saa oival­luk­sen alun mur­toluku­jen potenssi­in korot­tamis­es­ta ja toinen ei vielä neljän vuo­den jäl­keenkään tajua mis­tä koko asi­as­sa on kyse tekee jom­malle kum­malle vääryy­den kun ei auta..

    Hallinto on luonut liian hienon ope­tushim­melin. Opet­ta­jan tai ainakaan min­un pää ei pysy mukana jokaises­sa jak­sot­tain vai­h­tu­vas­sa avus­ta­jis­sa, eri­ty­isopet­ta­jis­sa ja erityismateriaalissa.

  83. Soin­in­vaaran avauk­ses­sa on syr­jäy­tymisen logi­ikkaa puret­tu hyvin auki, sil­lä syr­jäy­tymisen syyt eroa­vat olen­nais­es­ti vaik­ka lop­putu­los (jäämi­nen nor­maalien työ­markki­noiden ulkop­uolel­la) on lop­ul­ta aika sama. Syn­nyn­näiset ongel­mat, vero/kannustinkiila ja huonon tuuri aiheut­ta­vat ongelmia aivan eri tyyp­pisille ihmisille. Työl­lisyys ja siihen liit­tyvä syr­jäy­tymi­nen on kuin syöpä; syyt ovat mon­i­naiset ja yhtä ratkaisua ongel­maan ei ole.

    Syn­nyn­näis­ten ongelmien (huo­mat­ta­va vähä-äly­isyys, vaka­vat keskit­tymishäir­iöt yms.) osalta ratkaisun avaimet ovat vain poli­it­tisen päätök­sen alla. Tämä porukan työl­listämi­nen edes täystyöl­lisyy­den aikana vapaille markki­noille on vaikeaa. Työl­lisyy­den paran­t­a­mi­nen tässä ryh­mässä on lähin­nä sosi­aalipoli­ti­ikkaa (yhteenku­u­lu­vu­u­den paran­t­a­mi­nen kun tun­tee ole­vansa osa yhteiskun­taa) kuin kansan­taloudelli­nen hyöty.

    Veroki­ila-ongel­mais­ten (ihmiset, joil­la on poten­ti­aalia, mut­ta ei eri­ty­istä kiin­nos­tus­ta opiskel­la tai tehdä töitä) ratkaisu on 50/50 poli­ti­ikan ja talouden välil­lä. Hyvin vetävä talous luo myös tälle porukalle ainakin jos­sain määrin työ­paikko­ja. Huonoina aikoina töitä ei ole, mut­ta jonkin­lais­ten työ­valmiuk­sien ylläpi­to on vält­tämätön­tä. Tähän ryh­mään kansalais­palk­ka + apupoikatyöt purisi toden­näköis­es­ti parhait­en, mikäli tuen määrä olisi nyky­istä alhaisempi.

    Kol­mas ryh­mä, eli ne jot­ka ovat peri­aat­teesa pelan­neet kort­tin­sa elämässä oikein, mut­ta joil­la on käynyt työ­markki­na-arpa­jai­sis­sa huono tuuri(perusfiksuja, jot­ka käyneet kun­ni­al­la koulun­sa ja ovat valmi­ita tekemään töitä) ovat taas hyvin pitkälti riip­pu­vaisia talouden suh­dan­teista. Hyv­inä aikoina työ­markki­nat vetävät tämän ryh­män automaat­tis­es­ti töi­hin. Aivan saman­laista automati­ikkaa her­rahissi­in pääsemiseen ei tietenkään ole kuin “van­hoina hyv­inä aikoina”, mut­ta tuskin kukaan nuori on enää edes uskookaan. Koulu­tuk­sel­la ja työl­listymisel­lä on kaikesta huoli­mat­ta korkea kor­re­laa­tio, enkä ihan ymmär­rä opiskelu­vi­haa, jota tässä keskustelus­sa on ollut.

  84. Ville: että asevelvol­lisu­us on ääret­tömän hieno ja tärkeä asia ja pitää armei­jan yhtey­dessä kansaan ja armei­ja on paras johtamisk­oulut­ta­ja Suomess­sa, jon­ka oppe­ja yri­tyk­setkin pyytävät ja har­va niin nuori pääsee opet­tele­maan johtamista niin nuore­na yms..

    Tuo armei­jan ihan­noin­ti johta­jak­oulu­na on suo­ma­lainen ilmiö, johon ulko­mail­la tör­mää huo­mat­tavasti harvem­min. Suomes­sa reserv­in­upseer­it, joista ainakin ennen muinoin palkat­ti­in yri­tysjo­hto, kehua retostel­e­vat omaa eri­no­maisu­ut­taan ja suo­jaa­vat omaa piir­iään ja saavutet­tu­ja etuja.

    Itse en usko, että armei­jal­la on kum­mem­paa merk­i­tys­tä. Reservin upseer­it puhu­vat armei­jas­ta hyvin posi­ti­ivis­es­ti, joten heille se toimii, mut­ta muille se näyt­tää ole­van vähem­män kiin­nos­ta­va kokemus. 

    Ei armei­ja sinän­sä syr­jäy­tymistä ehkäise, mut­ta yksi vaiku­tus sil­lä voi olla: nuor­ta miestä ei ehkä hel­posti palkata työ­suh­teeseen ennen armei­jan käyn­tiä, kos­ka työ­nan­ta­ja tietää että armei­ja on edessä. Tästä syys­tä armei­jan käyn­ti voi aut­taa työmarkki9noilla. Mut­ta kysymys ei siis ole armei­jan vaiku­tuk­ses­ta nuoreen vaan siitä, että armei­jan jäl­keen nuori on saatavil­la työmarkkinoille.

  85. Sinäl­lään voisi leikkiä ajatuk­sel­la, että ammatil­lista koulu­tus­ta tar­joaisi­vat yksi­tyiset yhteistyössä yri­tys­ten kanssa: 

    As is, monia koulu­tu­so­hjelmia jär­jestetään yri­tys­ten kanssa ja opin­topaikois­sa yritetään ennus­taa tule­vaisu­u­den kysyn­tää. Tutkin­not ovat usein liian pitkiä.

    Käsit­tääk­seni lisäk­si tukipoli­ti­ik­ka, jos­sa oppi­laitok­sia (tai kun­tia) tue­taan lähin­nä opiske­li­jamäärien perus­teel­la kan­nus­taa jär­jestämään houkut­tel­e­vaa, mut­tei vält­tämät­tä kovin työl­listävää koulu­tus­ta. Esimerkik­si 16 Suomen 27 ammat­tiko­rkeas­ta koulut­taa medi­anome­ja. Lie­neekö järkevä määrä?

    Tule­vaisu­u­den osaamis­tarvet­ta on vaikea ennus­taa ja muodol­lisu­us tekee koulu­tuk­ses­ta hyvin jäykkää — turhaan.

  86. Osmo Soin­in­vaara: Näitä armei­jan koulut­tamia sim­put­ta­jia työelämässä on liikaakin. On myös san­ot­tu, että Suomen työelämässä kär­sitään armei­jan “johtamisopeista”
    Voi olla, että sotako­rkeak­oulus­sa opete­taan johtamista aivan oikeastikin, mut­ta varus­mieheille opete­taan vain pelkkää käskyt­tämistä ilman perustelu­ja. Asiantun­ti­jaor­gan­isaa­tion johtamiseen sel­l­aiset opit ovat aika huonoja. 

    On ole­mas­sa kah­den­laista johta­ju­ut­ta. Man­age­ment­tia voi oppia mut­ta lead­er­ship­piä ei, sanoi­vat johtamiskon­sul­tit mitä hyvän­sä. Lead­er­ship kyvyt ovat liian tiukasti sidok­sis­sa ihmisen per­soon­al­lisu­u­teen. Jos on hiukankin itse­tun­to-ongelmia tai epä­sosi­aal­isu­ut­ta, se aset­taa selvät rajat sille miten hyvä johta­ja voi olla. 

    Aidos­ta lead­er­ship mate­ri­aal­ista on pula, joten kaik­ki ihmis­ten johta­jat eivät voi olla todel­la hyviä johta­jia. Ihmi­nen jol­la näitä lead­er­ship kykyjä ei ole voi silti selvitä ihmis­ten johtamis­es­ta jos hän ymmärtää rajoit­teen­sa ja löytää oman tyylin­sä. Ikävä kyl­lä läh­es kaik­ki johtamisk­oulu­tus jota tar­jo­taan perus­tuu siihen että johta­jan pitää muut­tua, “kas­vaa per­soo­nana” ja kehit­tää itses­tään super­ih­mi­nen. Tälle ei ole mitään perustei­ta psykolo­gias­sa (ainakaan mit­takaavas­sa jos­sa siitä olisi hyö­tyä liike-elämälle). Kyseessä on erään­lainen bis­ne­suskon­to johtajille. 

    RUK:ssa saatu kri­isi­na­jan johtamisk­oulu­tus ottaa tämän huomioon ja tässä mielessä se on real­is­tisem­paa kuin sivi­ilielämän johtamisk­oulu­tus. Vaik­ka nykyään myös RUK:ssa opete­taan pehmeitä johtamistapo­ja, käskyt­tämi­nen, tiuk­ka kuri ja rit­u­aalei­hin sidot­tu auk­tori­teet­ti ovat edelleen toimivia keino­ja joil­la ihmi­nen jol­la ei ole luon­taisia johta­jankykyjä pystyy johta­maan mui­ta kri­isi­ti­lanteessa. RUK:n opit aut­ta­vat myös sivi­ilielämässä jos pää­tyy pääl­likkö­ta­son ase­maan hyvin karskissa mies­val­taises­sa työ­paikas­sa kuten esim. raken­nustyö­maa, mut­ta ei siitä ole juuri hyö­tyä muualla. 

    Maan­puo­lus­tusko­rkeak­oulus­sa saa var­masti kat­tavam­paa johtamisk­oulu­tus­ta kuin RUK:ssa, mut­ta tässä vai­heessa voi vain toivoa, että henkilöt joil­la ei ole ollenkaan luon­taisia johta­jaom­i­naisuuk­sia oli­si­vat valikoituneet pois.

  87. Syy mik­si armei­jan johtamiso­pit ei toi­mi on niit­ten käyttötarkoitus.
    Ne tarkoitet­tu poikkeusti­lanteisi­in jos­sa pitää vasymyk­ses­tä ja peloista huoli­mat­ta saa­da ihmiset toim­i­maan halu­tul­la tavalla.

    Työelämä ei ole jatku­vaa poikkeus/hätätilannetta ja sen vuok­si tarvi­taan aika eri menetelmät.

    Osmo Soin­in­vaara: Näitä armei­jan koulut­tamia sim­put­ta­jia työelämässä on liikaakin. On myös san­ot­tu, että Suomen työelämässä kär­sitään armei­jan “johtamisopeista”
    Voi olla, että sotako­rkeak­oulus­sa opete­taan johtamista aivan oikeastikin, mut­ta varus­mieheille opete­taan vain pelkkää käskyt­tämistä ilman perustelu­ja. Asiantun­ti­jaor­gan­isaa­tion johtamiseen sel­l­aiset opit ovat aika huonoja.

  88. Osmo Soin­in­vaara: varus­mieheille opete­taan vain pelkkää käskyt­tämistä ilman perusteluja.

    Kos­ka viimek­si kävit kat­so­mas­sa? Tuo­ta en nimit­täin tunnista.

  89. Pitäisi kaikille olla täysin selvää mik­si RUKin käyneet pär­jäävät elämässään mui­ta parem­min: sinne on kova tunku, joten karsin­ta on tiukkaa. Ne tyyp­it, jot­ka pää­sevät ja läpäi­sevät reserv­in­upseerik­oulun kun­ni­al­la, pär­jäi­sivät aivan var­masti ilman armeijaakin.

    Itse rekrytessäni suh­taudun reserv­in­upseerik­oulun käymiseen kuin hyvään matem­ati­ikan­nu­meroon: ei matri­isi­lasken­taakaan tarvi­ta tässä työssä, mut­ta sen hyvä han­skaami­nen ker­too että hak­i­ja on fik­su. Kyl­lä ainakin omi­na armei­ja-aikoina rukki­in meni­jät oli­vat komp­pan­ian parhaim­mas­ta päästä.

  90. Jos siitä lähdet­täisi­in, että kukaan ei val­itse ammat­tialko­holistin uraa siitä syys­tä, että viinan juomi­nen päivit­täin olisi hauskaa. Suomes­sa on vain kult­tuuri, jos­sa alko­holis­mista tehdään sarkastista hauskaa. Hel­vetin jul­maa puhet­ta, kun itse näkee läh­es päivit­täin jonkun kävelevän vas­taan, joka ei enää kykene piilot­ta­maan juomis­taan. Ei kovin lup­sakalta menol­ta näytä. Sitä edeltävää tapah­tu­masar­jaa ei päältä näe ja jostakin syys­tä ajatel­laan, että mitäs juo. Kylmää kyytiä.

    Tuol­laises­sa tilanteessa on aika turha kenenkään oikean laidan edus­ta­jan tul­la sanomaan, että ota nyt lähim­mäis­es­tä kop­pi ja että kaikkea ei voi lait­taa yhteiskun­nan hoidet­tavak­si. Sen ver­ran voi toki tehdä, että kysyy onko tul­lut juo­tua, ettei ole sairausko­htaus ja han­kkii apua, tai viit­too tietä tilanteen mukaan. Jos saa vit­tuilua tai keho­tuk­sen ottaa huik­ka, on hom­ma sil­lä erää ok. Sit­ten vain pom­mit­ta­maan kansane­dus­ta­jia ja kaupung­in­val­tu­utet­tu­ja, että tehkää nyt jo jotain, siel­lä makaa ihmiset kadul­la yötä päivää.

    Olen jo kehitel­lyt sel­l­aista aja­tus­ta, että autoil­i­ja ei näe mitä kadul­la tapah­tuu, ja sik­si poli­ti­ik­ka on eräil­lä sen mukaista. Ei vain syn­ny empa­t­ian tun­net­ta, jos itse ei ole näkemässä. Väit­täisin, että oma kotiovi niille, joil­ta hom­mat on läht­enyt lapas­es­ta, ja yhteiskun­ta alkaa säästämään heti ja jatkos­sa paljon enem­män. Palaami­nen vero­jen­mak­sa­jak­sikin saisi ainakin pienen mah­dol­lisu­u­den. Ongelmien kokoami­nen asun­to­laan ei helpota nousemista jaloilleen, mut­ta niistäkään ei pidä men­nä säästämään, jos muu­ta läm­mintä paikkaa ei ole antaa. 

    Kos­ka maas­sa makaa­va alko­holisti on vain ääripää yhteiskun­nan ongelmista, ja muu jää lavasteisi­in ja näkymät­tömi­in niiltä jot­ka eivät asioiden paris­sa toi­mi, tarvit­taisi­in poli­it­tisil­ta päät­täjiltä uskoa siihen, että asi­aa tutkinei­ta kan­nat­taisi kuun­nel­la. Ihan siitä syys­tä, että on todel­la halvek­sit­tavaa jul­muut­ta antaa asioiden men­nä tuo­hon pis­teeseen, että ollaan joko kadul­la tai mietitään miten saisi hen­gen itseltään. Lisään vielä var­muu­den vuok­si, että asioi­hin ajois­sa puut­tumi­nen tulisi paljon halvem­mak­si, kuin tuli­palo­jen sam­mut­telu. Palo­jen sam­mut­telu ei ole edes tehokas­ta, kun autet­ta­va on itse jo siinä vai­heessa kyynistynyt yhteiskun­taa kohtaan. 

    Tutkimus­ta syr­jäy­tymis­es­tä on ainakin ulko­mail­la tehty ja ihmi­nen sat­tuu ole­maan aika saman­lainen otus joka puolel­la, joten luulisi jotakin johtopäätöstä syn­tyvän, jos kat­soo esimerkik­si tutkimuk­sia USA:sta. Heik­ki Hiil­amo lie­nee Suomes­sa parhai­ta tuo­maan tätä tutkimus­ta suo­raan poli­ti­ikkaan, ja on ollut ainakin vihrei­den ehdokkaana, joten kan­nat­taisi var­maan hyö­dyn­tää tätä linkkiä. Ja löy­tyy sitä tutkimus­ta var­masti jo tarpeek­si Suomes­takin. Kos­ka vihreil­lä ei ole esimerkik­si ay-liiket­tä sit­o­mas­sa ajat­telua, niin väylä tuo­da uut­ta ajat­telua olisi auki. Olisi myös parem­pi jos ne, jot­ka asioiden kanssa työsken­televät, oli­si­vat muual­lakin esil­lä kuin alan lehdis­sä. Muuten menee muil­la hutkimisek­si. Vaaleis­sakin käyti­in esimerkik­si koulukurista keskustelua, mut­ta ei kovin rakentavaa.

    Tutkimuk­seen perus­tu­vaa kukka­hat­tuilua tarvit­taisi­in todel­lakin lisää tähän maa­han. Ehkä vihrei­den olisi syytä laa­jen­taa käsi­tys­tä tuos­ta ihmis­ten kaupungista myös niihin ihmisi­in ja luo­da blo­gi, jos­sa nämä kukka­hat­tuil­i­jat pää­si­sivät julk­isu­u­teen keskustele­maan. Nyt tulee vain yksit­täisiä avauk­sia eri edus­ta­jil­ta. En oikein usko loka laitis­ten ja timo haa­paloiden täyt­tämien poli­it­tis­ten areenoiden otta­van kukka­hat­tututkimuk­sia vakavasti agen­dalle. Jos pelkkä inhimilli­nen näkökul­ma ei riitä, niin tässä on koko kansan­talous kyseessä. Se mitä pide­tään kukka­hat­tuilu­na, on myös avain pitää kansan­talout­ta pin­nal­la tulevaisuudessa.

    Suomes­sa on todel­lakin val­lal­la ylik­oulut­tamisen buu­mi. Valitet­tavasti tämä kar­sii töistä sel­l­aisia, jot­ka oli­si­vat monel­la alal­la parem­pia kuin ne, jot­ka saa­vat ne kir­jat luet­tua ja ten­tit ten­tit­tyä. Myös automaa­tio, eli kaiken­lainen pyrkimys min­im­imiehi­tyk­seen, johtaa siihen, että varsinkin miesten aloil­ta tip­puu työ­paikat pois. Siis sel­l­aiset, jois­sa ihmi­nen väsyy, mut­ta tun­tee itsen­sä tarpeel­lisek­si ja hom­mat mielekkäik­si ja jopa miel­lyt­täviksi. Olen kuul­lut, että jopa mieli­sairaalois­sa poruk­ka on selväjärkisem­pää sen jäl­keen, kun ovat päässeet fyy­siseen työhön. Valitet­tavasti näitä hom­mia myös sit­ten halvek­si­taan pukuher­ro­jen ja jakkupuku­jen paris­sa. Tämä taas johtaa siihen, että niihin ei kehda­ta hakeu­tua, kun ver­tailus­sa näytet­täisi­in ikälu­okan alempikastisilta. 

    Yhtälail­la nämä alka­vat olla niitä alo­ja, jois­sa har­maa talous tuo kaikkea ikävää mukanaan ja se jo saa suo­ma­laiset vält­tämään niitä. Kieli­taidot­ta­mat ja muutenkin välil­lä työlaeista tiedot­tomat maa­han­muut­ta­jat ovat sit­ten help­po­ja kohtei­ta hyväk­sikäytöille. Kuka van­hempi myöskään suosit­telee lapselleen uraa sel­l­aisel­la alal­la, jos­sa on täysin vil­li meinin­ki ja media täyt­tyy näi­den alo­jen ongelmista? Mielu­um­min tunge­taan tuonne opiskeluput­keen, vaik­ka ei tiedätä mitä halu­taan tehdä. Ei ihme, että varsinkin amk:ssa jää opiske­lut mon­elta kesken, kun men­nään väärille aloille. 

    Sääli onkin, että hal­li­tus näkee fksuim­mak­si estää alan­vai­h­dot, kuin sen että jokainen pää­sisi etsiy­tymään sinne mitä halu­aa tehdä. Kar­sisitte mielu­um­min aloi­tu­s­paikko­ja, kuin sulk­isitte ovia lop­ullis­es­ti. Amk:a ja yliopis­toa ei pitäisi ainakaan rin­nas­taa opiskelumarkki­nol­la, kun ne eivät rin­nas­tu työmarkkinoillakaan. 

    Työelämässäkin tulee sel­l­aista evoluu­tio­ta, jois­sa eri luon­teiset kar­si­u­tu­vat matkalla pois ja sosi­aalisem­mat pär­jäävät. Sel­l­aiselle joka halu­aisi tehdä asial­liset hom­mat, ja jät­tää muun pönö­tyk­sen ja verkos­toi­tu­misen kaikki­in mah­dol­lisi­in tahoi­hin väli­in, nykyi­nen työelämä on aikamoista pelleilyä. Tai lähtevät sit­ten yrit­täjik­si, jos kek­sivät jotain järkevää.

    Nuoris­sa on hirveä kil­pailu kuu­lua men­estyji­in ja ylem­pään kasti­in. Jotain ker­too jo sekin, että julkkis on mon­en haaveam­mat­ti. Kun totu­us tulee useimpi­en silmille ja haaveet kaatuu, niin luulisin tämän johta­van jonkin­laiseen ahdis­tuk­seen siitä, että jää itse polke­maan paikallaan ja medi­an luo­ma kiil­toku­vay­hteiskun­ta jät­tää kyy­dis­tä. Jos ei ole sit­ten itsel­lä omaa porukkaa, johon tukeu­tua ja ver­ra­ta itseään, niin tap­pi­omieliala saa tilaa. 

    Itselle armei­ja sopi aikanaan erit­täin hyvin ja vuosi siel­lä oli elämän parhaimpia koke­muk­sia, mut­ta sit­ten paluu yhteiskun­taan, joka oli vuo­den men­nyt omia meno­jaan ja kaik­ki tut­tu samat­en, olikin sit­ten suo­raa putoamista tyhjän päälle. Jos siis armei­ja vie joltakin lop­ullisen uskon elämään, niin se saa myös joil­takin siteet sivi­ili­in aika vah­vasti katkot­tua, vaik­ka siel­lä pär­jäisikin. Lie­nee selvää, että kotout­ta­mi­nen menee tässäkin vähän puo­li­val­oil­la. Omana aikana oli jo naiset armei­jas­sa, joten ehdin huo­ma­ta mikä ero on motivoituneel­la henkilöl­lä ja asi­aan pakote­tul­la henkilöllä.

    Itse näk­isin kaupun­gin ole­van paik­ka, jos­sa pysty­isi tekemään työ­pakko­ja nopeasti, siis sel­l­aisia joi­hin ei vaa­di­ta turhaa koulut­tau­tu­mista, vaan heti pääsee töi­hin. Ain­oa ongel­ma onkin, että kaupunkia ei raken­neta. Ei ole tarpeek­si ihmisiä tarpeek­si pienel­lä alal­la. Ostar­ilähiö on taval­laan ihan liian tehokas tapa tuot­taa palve­lut lähiössä asuville, mut­ta samal­la myös estää kaiken­laista pienyrit­täjyyt­tä, kun ihmisiä ei ole tarpeek­si. Tämä johtaa taas kär­jistäen siihen, että itse lähiössä ei kukaan tee työtä. Voikin kysyä, että jos Lit­tle Italy olisi ollut aikoinaan, 1900-luvun alkupäässä, jo valmis ostar­ilähiö, niin olisiko maa­han­muut­ta­jil­la ollut tilaa ruve­ta tekemään bisnestä? Helsingistä ei löy­tynyt edes paikkaa sille basaar­ille, jota maa­han­muut­ta­jat oli­si­vat alka­neet pyörittämään! 

    Viimeisessä Kirkko ja Kaupun­ki-lehdessä on jut­tu, jos­sa joku enti­nen ahtaa­ja on perus­tanut lähiössä talon­sa “kivi­jalka­an” polkupyöräko­r­jaa­mon. Heti ihmiset ovat alka­neet tutus­tu­maan toisi­in­sa, kun on luon­nolli­nen syy jäädä turise­maan naa­purei­den kanssa, kun pihaan tuli taval­laan se tut­tu kaup­pias. Ennen pihas­sa ei ollut elämää ja ihmiset menivät suo­raan ostar­il­ta koti­in­sa. Tätä olen yrit­tänyt tääl­läkin viestiä, että kaavoitus muokkaa ihmis­ten elämän­ta­paa ja sosi­aal­isu­ut­ta. Väit­täisin täl­laisen “kan­takaupunki­maisu­u­den” tuo­van kai­vat­tua yhteisöl­lisyyt­tä ja kylämäisyyt­tä, mut­ta on jo uhat­tuna kantakaupungissakin. 

    Elinkei­noelämän kärkipaikat ovat valitet­tavasti täytet­ty tomp­peleil­la, jot­ka aja­vat van­han ja raskaan bulkki­te­ol­lisu­u­den asi­aa. Samal­la kaik­ki muu jää jalkoi­hin. Raho­jen lait­ta­mi­nen ulko­maiseen työhön ja teknolo­giaan ydin­voimala-asi­as­sa on jo type­r­ää suo­ma­laisen työn ja teol­lisen tule­vaisu­u­den kannal­ta, mut­ta palvelu­alo­jen kehit­tämiseen ei riitä edes aja­tus­ta. Ydin­voima tarkoit­taa, ettei ole suo­ma­laista kehi­tystyötä, joka johtaisi teknolo­gian omis­tamiseen ja myyn­tei­hin, mut­ta eipä suo­ma­laiset työ­paikat paina paljoa kaupungeis­sakaan, kun kaavoitus on mitä on. Sääli, että yrit­täjäjär­jestötkin aja­vat autokaupunkia. 

    Kos­ka vihre­si­in kerään­tyy kult­tuuri­alan ihmisiä, niin jos halu­taan luo­da kult­tuurista työtä halukkaille, niin on ajat­te­va voimalat pois kaupun­gin sisältä ja muutenkin raken­net­ta­va paljon, san­o­taan vaik­ka ratikka­matkan päähän kult­tuuri­palveluista. On tulos­sa tanssin taloa ja check­point­tia, mut­ta ne tarvit­se­vat jo ole­mas­sa ole­vien tapaan paljon sel­l­aisia kulut­ta­jia, jot­ka ovat tarpeek­si lähel­lä kulut­ta­maan niitä luon­tev­asti. Eikä hait­taisi, jos näille uusille tuli­jolle kaavoit­ta­ja mah­dol­lis­taisi autot­to­muu­den ja muutenkin tek­isi kaupungista sel­l­aisen, jos­sa käysken­nel­lään muual­lakin kuin työ­paikan, automar­ketin ja kotioven väliä.

  91. Out­sider: Viimeaikoina julk­isu­udessa esi­in­tyneet poli­itikko­jen mol­laamiset suo­ras­taan näyt­tävät poli­ti­ikan vas­ten­mielisenä koiranvirkana.

    Se ei tosi­aan auta. Ja vaik­ka ajat­telisi medi­an vielä han­skaa­vansa, käytän­nön toim­inta näyt­tää olus­päin siltä, että hyvätkin ideat murskataan, jos esit­täjäl­lä on väärä puoluekir­ja. Mik­si kukaan menisi tuo­hon mukaan, ellei pidä kettuilusta?

    Out­sider: Olisi vaan tar­jot­ta­va tilalle muu­ta mielekästä tekemistä. Urheilu on tässä oivalli­nen har­ras­tus, mut­ta ei sovi kaikille.

    Ongel­ma urheilus­sa on se, että sitäkin on koulu pilaa­mas­sa ja itsenäisen, omae­htoisen har­ras­tamisen torp­paa organ­isoitu liikun­ta, joka varaa kaik­ki liikun­tati­lat ja ‑ajat omaan käyt­töön­sä. Innos­tus tulee monille vas­ta omas­ta har­ras­tamis­es­ta, jon­ka jäl­keen sit­ten liitytään seuraan.

    MrrKAT: ‑TV:n tar­jon­ta lisään­tyi ja öisinkin..

    Tässähän on uusim­pana uutuute­na nämä ikära­jat, jot­ka takaa­vat sen, ettei kat­somisen arvoisia ohjelmia saa näyt­tää ennen iltayhdeksää.

    Jor­ma Nordlin: Ystäväni tote­si, että aina on jotain töitä mitä voi tehdä.
    Siis joku työ­nan­ta­ja palkkaa heitäkin, johonkin työhön, jota voi sil­lä yhdel­lä pienel­lä kädel­lä tehdä!

    Eihän tuol­lainen asenne ker­jäämiseen suinkaan tarkoi­ta sitä, että noi­ta joku myös palkkaisi töi­hin! Paljon löy­tyy Suomes­takin ihmisiä ker­tomaan palkkaa­vansa kenet vaan, mut­ta kun har­va oikeasti kel­paa eivätkä palkkaa!
    Näitkö ketään oikeasti töis­sä vai oliko kyseessä vain oma psykologi­nen puolustelu?

    Ässä: Masen­nuk­sen ja muiden mie­len­ter­veysongelmien hoito ei oikein ole pystynyt perässä siinä, että niiden vuok­si hakeudu­taan hoitoon aiem­paa enemmän.

    Eikös noi­ta paikko­ja 90-luvul­la kar­sit­tu? Kuin­ka moni masen­tunut edes viit­sii ruve­ta tai kyke­nee tais­tele­maan hoidon saamisek­si, kun tilanne on kaikkien tiedos­sa. Sehän vain tarkoit­taa, että tilanne on pahempi kuin mitä tuon perus­teel­la luulisi.
    Saman laman peru­ina lie­nee siir­ryt­ty pysyvästi kaksin- tai kolminker­taiseen työmäärään. Ei ihme jos pää ei kestä.

    Armei­jan sim­putuk­ses­ta vielä sen ver­ran, että harvem­min kukaan armei­jas­sa sim­put­ta­jak­si oppii. Se oppi ja asenne tulee ihan muual­ta. Peri­aat­teessa­han siel­lä on jo ihan täyskasvuisia miehiä. Johtamises­sakin pain­ote­taan syväjo­htamista. Kan­nat­taa siis siirtää katse aikaan ennen armei­jaa, jos tuos­sa on ongelma.

  92. Juhani Salo­vaara: Tutkimuk­seen perus­tu­vaa kukkahattuilua

    Mitä tarkoi­tat?
    Minus­ta kukka­hat­tuilu on moraal­is­tisin perustein tapah­tu­vaa näen­näis­es­ti hyvää mut­ta todel­lisu­udessa haitallista toim­intaa. Mik­si ihmeessä sitä tarvit­taisi­in lisää?

  93. Armei­jan “syväjo­ht­a­mi­nen” on pelkkää hölö­tys­tä. Iso­jen sim­pu­tusskan­daalien jäl­keen varuskun­nis­sa alet­ti­in koulut­taa vähem­mäl­lä kiusaamisel­la, mut­ta perusku­vio säi­lyi samana: väsyneitä vail­la moti­vaa­tio­ta ole­via ihmisiä huude­taan ja käskytetään tekemään jotain vastemielistä, kuten tet­saa­maan loskassa. 

    Pär­jäsin hyvin intis­sä, mut­ta ihan tismall­een samaa mieltä olen touhus­ta kuin Soin­in­vaarakin. Ne, jot­ka vaikut­ti­vat ole­van syr­jäy­tymis­vaaras­sa, melkein poikkeuk­set­ta keskeyt­tivät palveluk­sen­sa. Kun itse lop­ul­ta pääsin vapau­teen, se oli koke­muk­se­na vanki­lan veroinen turhu­u­den kai­vo. Oli vaikeaa aloit­taa sivi­ilielämä tyhjästä, ja kade­hdin kaikkia kavere­i­ta jot­ka oli­vat riit­tävän fik­su­ja men­näk­seen sivari­in, puhu­mat­takaan tytöistä, jot­ka oli­vat säästyneet koko touhulta.

    Syr­jäy­tymisen ehkäisyyn voisi muuten ottaa uuden näkökul­man vam­mais­ryh­mistä. Kalle Könkkölän kaltaiset pio­neer­it ovat muut­ta­neet yhteiskun­taa niin, että vam­mais­ryh­mät ote­taan nykyään huomioon. Tavoite on ihail­ta­va: on pyrit­tävä yhteiskun­taan, jos­sa vam­maiset voivat elää mah­dol­lisim­man autonomisesti.

    Tämä kuu­lostaa hirveän type­r­ältä, mut­ta nuore­na jos­sain määrin kade­hdin vam­maiskavere­i­tani, joille yhteiskun­ta antoi elämän mah­dol­lisu­udet, kodin ja jopa työ­paikan. Lip­pospaavos­ta läh­tien nuorisoikälu­okkia ei ole autet­tu pär­jäämisessä, vaan heitä on syyl­lis­tet­ty liian hitaas­ta valmis­tu­mis­es­ta, liian laiskas­ta men­tal­i­teetista, elämän­ta­p­a­tur­is­mista ja ties mistä. 

    Kotoa muut­tamisen jäl­keen elämäni ei tosi­aan ollut mitään ruusuil­la tanssimista — ja vaik­ka kävin töis­sä ja mak­soin veroa ja pystyin jotenkin kitu­ut­ta­maan, veti yhteiskun­ta tur­paan henkises­ti. Noi 50 tuhat­ta kadon­nut­ta sisältää monia kavere­i­tani, ja mun nähdäk­seni syy tuon porukan ole­mas­saoloon löy­tyy viimeisen 20 vuo­den hallituksista. 

    Maail­ma on muut­tunut niin paljon, että nuoriso ei voi osal­lis­tua yhteiskun­taan samal­la tavoin kuin ennen, heille ei ole tarvet­ta työelämässä ja he ovat kuluerä, mikä polt­taa hei­dän kynt­tilään­sä kahdes­ta päästä.

  94. Paljonkin olisi kom­men­toitavaa, mut­ta yritän nyt keskittyä.

    1. Omista oppi­lais­tani (yläk­oulu) muu­tamista näkee (ja myöhem­min kuulee) että syr­jäy­tymi­nen on edessä. Pahimpia ovat lapsen omat ja van­hempi­en mie­len­ter­veysongel­mat: isää ei ole, äiti on selvästi kyken­emätön hoita­maan omia tai lapsen­sa asioi­ta, lap­si masen­tuu ja jää säng­yn poh­jalle. Kotoakin olen joskus koulu­un hak­enut, mut­ta ei auta. Las­ten­suo­jeluil­moi­tus on hyvin usein pelkkä paperi.

    “Moni­ammatill­i­nen” tuki on valitet­tavsti usein vain sitä, että kukaan ei ota syr­jäy­tyvästä laps­es­ta kokon­ais­vas­tu­u­ta. Apua tarvit­se­vat nuoret kyetään löytämään jo päiväkodis­sa (Andre Souran­der & al.), mut­ta moni­ammatill­i­nen yhteistyöverkos­to pal­lot­telee las­ta läpi perusk­oulun ja jos ammat­tik­oulu­tus ei nap­paa, niin siitä ojas­ta nousem­i­nen on melkein mahdotonta.

    JOtenkin sel­l­ainen sosi­aal­i­toi­mi, jos­sa yhdel­lä valvo­jal­la olisi jär­jelli­nen määrä huole­hdit­tavia ja jonkin­lainen tulos­vas­tuu, olisi ideaali. Luulisin, että nämä perhekodit/ sijais­van­hem­mat ovat use­asti täl­laisia. Lapset vain pitäisi saa­da tur­vaan ennen kuin he ovat men­neet niin hajalle, että kor­jaami­nen on mahdotonta.

    Muuten olen sitä mieltä, että tässä ketjus­sa on mon­es­sa kir­joituk­ses­sa viisaut­ta, mut­ta kyl­lä nim­imerk­ki Aus­tri­an (=itä­val­ta­lainen???) oli totaalisen vääril­lä jäljil­lä, kun tah­toi 11-vuo­ti­aille jaon teo­reet­tisi­in ja käytän­nöl­lisi­in lap­si­in. Aika vähän on ole­mas­sa koulu­tusasiantun­ti­joi­ta, joiden mielestä Suomen perusk­oulu ei peri­aat­teil­taan ole erit­täin hyvä järjestelmä.

    Touko Met­ti­nen
    yläk­oulun opettaja

  95. alek­sis salusjärvi: mut­ta perusku­vio säi­lyi samana: väsyneitä vail­la moti­vaa­tio­ta ole­via ihmisiä huude­taan ja käskytetään tekemään jotain vastemielistä, kuten tet­saa­maan loskassa.

    Tämä on nimeno­maan oikea tapa koulut­taa ihmisiä kri­isi­jo­htamiseen sodanolois­sa. Sodas­sa miehet joutu­vat tule­maan toimeen viikko­ja vähäl­lä unel­la, palele­maan kylmässä met­sässä pelosta jäykkänä ja suorit­ta­maan tehtäviä joi­hin mikään raha­sum­ma ei heitä houkut­telisi. Siitä on mielekkyys kaukana ja ihmis­mieli degen­eroituu. Kaiken­lainen moti­vaa­tio on kadon­nut ja abstrak­tit käsit­teet kuten isän­maal­lisu­us ja maan­puo­lus­tus­tah­to ovat uno­htuneet kauan sit­ten, ihmisen saa toim­i­maan vain jos hänet on ehdol­lis­tet­tu tekemään mielet­tömiä jut­tu­ja kun typ­pi jol­la on eri­lainen kuvio olka­päässä käskee.

    Ihmi­nen jol­la on ter­ve suhde auk­tori­teet­ti­in, pystyy anta­maan auk­tori­teetin toiselle ihmiselle suh­teel­lisen hel­posti kun tilanne niin vaatii ja otta­maan myös auk­tori­teetin tarvit­taes­sa. Täl­laista henkilöä tuol­lainen rääk­ki ei hätkäytä. 

    Mut­ta on aivan turha kuvitel­la että syr­jäy­tymis­vaaras­sa ole­va nuori sosial­isoi­tu­isi ja oppisi toim­i­maan yhteisössä täl­laisen koulu­tuk­sen jälkeen.

  96. Armei­jas­ta

    Omas­ta armei­jakoke­muk­ses­ta on jo aikaa, muu­ta olen tavan­nut luon­nehtia aikaa näin: “Elämäni paras vuosi, jon­ka menetin armeijassa.”

    Poikani notkui tuos­sa puoli vuot­ta Säkylässä ja posi­ti­ivi­nen kun on, tun­tui huumo­ril­la pär­jäävän ja sai muu­ta­man kaverin. Kun kyselin koulu­tuk­ses­ta ja johtamis­es­ta, näyt­ti, että paljoa ei olla edis­tyt­ty 70-luvun lopusta.

    Kai se nyt hölmömpikin ymmärtää, että nyky­maail­mas­sa har­va johta­ja onnis­tuu työssään, jos ei onnis­tu alaisilleen perustele­maan tavoit­teitaan ja keino­jaan. Armei­jas­sa tun­nu­taan luot­ta­van enem­män “käsky­tyk­seen”.

    Touko Met­ti­nen
    alikersantti

  97. Onko maail­ma muut­tunut niin paljon, ettei taju­ta aemei­jan koulut­ta­van ihmisiä sotaan? Ei sil­loin ole aikaa eri­laisi­in tiim­i­hom­mi­in yms. Kok­ouk­set ja muut vas­taa­vat hieno­ja nykyään joskin aika paljom turhia. Kyl­lä työelämässäkin pitä olla joku järjestys. Jos joku pomo tekee jotain totaalis­es­ti väärin, on pian ulkona.
    On se niin väärin, että intistä tule­va yksilö on pihal­la maail­mas­ta. Tänä päivänä?
    Opis­toinsinööri vas­taa DI:tä(Viherinssi). Mis­sä niitä oikein koulutetaan?
    Kuin­ka paljon yhteiskun­nan pitää sat­sa­ta eri­laisi­in ongelmi­in nuorisossa/muissa?

  98. Kalle: Tutkimusasetel­maasi voisi hie­man kri­ti­soi­da. Sen sijaan eri miespuolisia ikälu­okkia voitaisi­in ehkä tutkia ja ver­ra­ta sel­l­aisia ikälu­okkia, jois­sa int­ti piti kynsin ham­pain kiin­ni siitä heikoim­mas­takin lenkistä, nyky­isi­in ikälu­okki­in, jois­sa heikom­man ainek­sen siir­tymistä mui­hin palvelu­muo­toi­hin tai kokon­aan jär­jestelmän ulkop­uolelle ei kat­so­ta kus­tan­nussy­istä huonolla.

    Olisiko­han tämä tutkit­tavis­sa parhait­en valikoivan asevelvol­lisu­u­den mais­sa. Siis niis­sä, jois­sa osa asevelvol­li­sista valit­ti­in arval­la (oliko­han Tan­s­ka) ja koulutet­ti­in kol­mannes ikäluokasta…?

  99. Ihan kohta­laista keskustelua tässä ketjus­sa, vaik­ka esi­in pistää mon­en koulute­tun ilmeis­es­ti vihreän tun­tema ylpeys itses­tään, joka ei voi kyl­läkään olla humaanisti ajat­tel­e­van ihmisen pääl­lim­mäi­nen ajattelumalli.

    Ei syr­jäy­tymistä voi­da läh­eskään aina estää ja siihen pitää olla kansalaisoikeus, mut­ta turha on vaa­tia sil­loin kovin hyvää elin­ta­soa ellei ole rikas perillinen.

  100. “Koulu­tus­in­flaa­tio” on tarkoit­taa ennem­minkin sitä, että työelämässä ei hyö­dyn­netä annet­tua koulu­tus­ta, yleen­sä työn organ­soin­nin vuoksi.

    Suo­mi on 90-luvul­ta saak­ka koulut­tanut väestöä vah­vasti. Se näkyy hyväl­lä taval­la mon­es­sa asi­as­sa, mut­ta taloudel­lista hyv­in­voin­tia ei se ole tuottanut.

    AMK:n koulu­tus on varsin epäonnsi­tunut­ta, kehno osaamis­po­h­ja niin aka­teemis­es­ti kuin tauidol­lis­es­ti on aika ikävä taus­ta. Toisaal­ta amk-taus­taiset pysty­i­sivät vaa­ti­vampi­inkin tehtävi­in — kuten myös vaik­ka DI:t, jot­ka alka­vat olla teol­lisu­u­den perusduunareita. 

    Työelämä ei ole muut­tunut koulu­tuk­sen kehittyessä. 

    Työ­nan­ta­jan näkökul­mas­ta: 100 000 euron trak­to­ria ja lisälaitet­ta ei uskalla antaa kenenkään honnke­lin työvä­li­neek­si. Koulu­tus on yksi tapa asioit­taa että kyke­nee hoita­maan asioi­ta. Armei­jan käymi­nen tas antaa vinkin, että mah­dol­lis­es­ti ihmi­nen sietää pieniä vas­toinkäymisiä ja pystyy ole­maan ryh­mässä alaise­na. Osin myös int­ti ker­too, jos ihmi­nen ei ole halun­nut kaikessa päästä elämässään ihan helpoim­mal­la. Sil­lä on merkitystä.

    Sivi­ili­palöveluk­sen ongel­ma on, että siel­lä jotkut tekevät vaa­tivia tehtäviä, jotkut taas lähin­nä löysäilevät ja notku­vat työtä vältellen.
    Sivarin on pystyt­tävä hyvin ker­tomaan aikaansan­nok­sis­taan sivaris­sa. (Ide­olo­gialal ei ole väliä.)

    Luul­tavasti tule­vaisu­ut­ta on 4 kk:n yhteiskun­ta­palvelu, jon­ka päälle tule­vat aktivi­teetit ovat vapaae­htoisia. Työelämässä se sit­ten tulk­i­taan miten kyetään.

  101. Tiedemies: Oma­l­la kohdal­lani vika ei ollut se että olisin ollut heikko vaan se että koulu ei sietänyt eri­laisu­ut­ta. Nykyään sitä siede­tään aivan eri taval­la. Oma poikani muis­tut­taa min­ua monel­la taval­la ja tuli hyvin toimeen perusk­oulus­sa. Vuosi perusk­oulua antoi niin hyvät valmi­udet että poi­ka pär­jäsi ihan OK myös Sin­ga­poren koulus­sa jos­sa meininkin on “vähän” toinen kuin Suomessa. 

    Min­ul­la on ihan saman­lainen tun­tu­ma nykyk­oulus­ta. Opet­ta­jil­la on ihan eri taval­la kon­ste­ja saa­da kaik­ki pysymään mukana kuin sil­loin joskus, kun ain­oa kas­va­tuskeino oli: “ULOS LUOKASTA”.

    Touko Met­ti­nen:
    “Moni­ammatill­i­nen” tuki on valitet­tavsti usein vain sitä, että kukaan ei ota syr­jäy­tyvästä laps­es­ta kokonaisvastuuta.Apua tarvit­se­vat nuoret kyetään löytämään jo päiväkodis­sa (Andre Souran­der & al.), mut­ta moni­ammatill­i­nen yhteistyöverkos­to pal­lot­telee las­ta läpi perusk­oulun ja jos ammat­tik­oulu­tus ei nap­paa, niin siitä ojas­ta nousem­i­nen on melkein mahdotonta. 

    Olen oman lapseni suh­teen aikaa sit­ten toden­nut, että kokon­ais­vas­tu­un voi ottaa vain van­hem­mat: olen tähän men­nessä ehtinyt asioi­da kuu­den las­ten­tarhanopet­ta­jan (ja 6 hoitajan+kahden avus­ta­jan) ja yhden luokanopet­ta­jan kanssa (ja muu­ta­ma muu ammat­ti­lainen siihen päälle). Ongel­mallista ainakin päiväko­ti­maail­mas­sa on se, että ammat­ti­lainen kuun­telee vain ammat­ti­laista. Vaik­ka puhuisin täs­mälleen samo­ja asioi­ta, niin min­ut herkästi sivu­ute­taan, kos­ka olen vain äiti. Min­ulle on lähin­nä kehut­tu kuin­ka HIENOSTI kaik­ki kuitenkin on mennyt. 

    Ei mikään ihme, että hyvinkin haas­tavien las­ten van­hem­mat ovat usein ihan pihal­la siitä, mis­sä oikeasti men­nään. Ovathan ammat­ti­laiset vuosia kehnuneet, että hyvin menee, vaik­ka totu­us olisi kovinkin toisen­lainen. Ei kaikil­la van­hem­mil­la ole tajua siitä, mil­lainen on ns. nor­maali lap­si, vaan kaikille meille oma arki on nor­maalia, muu outoa. Päiväkodis­sa esimerkik­si las­ten kaverisuhtei­den muo­dos­tu­mista tue­taan, mut­ta koulun­pihal­la lap­si on omil­laan, sosi­aaliset taidot ja niiden puut­teet pal­jas­tu­vat joskus aika julmasti.

    Uskaltaisin lisäk­si väit­tää, että vas­toin yleistä käsi­tys­tä, yksi syr­jäyt­tävä tek­i­jä on se, että monis­sa ns. hyvis­sä per­heis­sä lap­sil­la on turhan kova kuri. Uno­hde­taan se, että ei tässä olla kas­vat­ta­mas­sa kilt­te­jä lap­sia, vaan elämässään pär­jääviä aikuisia. Täl­löin nuori tai nuori aikuinen ei uskalla tai kehtaa ker­toa van­hem­milleen, kun on tyrinyt, kun ongel­mat ovat vielä pieniä ja melko pie­nil­lä kor­jaus­li­ikkeil­lä asi­at saataisi­in takaisin raiteilleen.

  102. Tapio: Tämä on nimeno­maan oikea tapa koulut­taa ihmisiä kri­isi­jo­htamiseen sodanolois­sa. Sodas­sa miehet joutu­vat tule­maan toimeen viikko­ja vähäl­lä unel­la, palele­maan kylmässä met­sässä pelosta jäykkänä ja suorit­ta­maan tehtäviä joi­hin mikään raha­sum­ma ei heitä houkut­telisi. Siitä on mielekkyys kaukana ja ihmis­mieli degen­eroituu. Kaiken­lainen moti­vaa­tio on kadon­nut ja abstrak­tit käsit­teet kuten isän­maal­lisu­us ja maan­puo­lus­tus­tah­to ovat uno­htuneet kauan sit­ten, ihmisen saa toim­i­maan vain jos hänet on ehdol­lis­tet­tu tekemään mielet­tömiä jut­tu­ja kun typ­pi jol­la on eri­lainen kuvio olka­päässä käskee..

    Voe luo­ja. Ajat­telin, että en kom­men­toi enää armei­ja­jut­tu­ja, mut­ta tämä oli jo aika has­susti san­ot­tu. Vai voitko väit­tää, että kaver­it, jot­ka eivät enää muista, että miten siihen vas­tahyökkäyk­seen lähdet­ti­in, on kuitenkin armei­jas­sa “ehdol­lis­tet­tu tekemään mielet­tömiä juttuja.”

    Olet yksinker­tais­es­ti väärässä. Eivät ihmiset ole mitään automaat­te­ja, vaik­ka oli­si­vat käyneet armeijan.

  103. Yhteiskun­nas­sa suo­ras­taan tuh­lataan jopa huipputietotaitoa.Tarkoitan vaikka­pa elek­tron­i­ikan erästä henkilöä, joka pistää fir­mansa rahoik­si ja siir­tyy Lap­pi­in pyörit­tämään las­ket­telur­in­teitä. Tai talousalan ete­vimpi­in kuu­lu­vaa ajat­teli­jaa, joka siir­tyi maati­lalle hevosia pitämään.Kun on saanut kasaan tuke­van omaisu­u­den, niin mitäpä sitä enää palkkatöitä etsimään.
    Jonkun ammatin väheksymi­nen on usein silkkaa tietämät­tömyyt­tä. Esim ammat­tik­oulus­ta tule­va autonasen­ta­ja alkaa työn­sä van­hem­man asen­ta­jan valvon­nas­sa. Opas­tus tapah­tuu ihan kädestä pitäen. Uusia huolto-ohjei­ta on opiskelta­va usei­ta ker­to­ja vuodessa. On miehestä itses­tä kiin­ni miten korkealle pyrkii.Vuosien koke­mus tekee ammat­timiehen, joka tietää arvon­sa ja on ylpeä siitä. Onneton tunari ei kauan pysy fir­man palkkalistoilla.

  104. åke: Voe luo­ja. Ajat­telin, että en kom­men­toi enää armei­ja­jut­tu­ja, mut­ta tämä oli jo aika has­susti san­ot­tu. Vai voitko väit­tää, että kaver­it, jot­ka eivät enää muista, että miten siihen vas­tahyökkäyk­seen lähdet­ti­in, on kuitenkin armei­jas­sa “ehdol­lis­tet­tu tekemään mielet­tömiä juttuja.”

    Olet yksinker­tais­es­ti väärässä. Eivät ihmiset ole mitään automaat­te­ja, vaik­ka oli­si­vat käyneet armeijan.

    Kun ihmi­nen viedään ääri­ra­joille, tah­don­voima alkaa heiketä. Jos ravaat met­sässä kak­si viikkoa neljän tun­nin yöu­nil­la jäl­jel­lä on enää automaat­ti joka halu­aa vain nukkua ja päästä lämpimään. Kri­isi­a­jan joht­a­mi­nen tarkoit­taa täl­laisen porukan johtamista itsekin täysin nääntyneenä.

  105. Heitän tässä vielä toisen näkökul­man. Koulu­tuk­sen tehtävänä on juh­la­puheis­sa antaa tietoa jos­ta voi jalostaa osaamista eli “tieto­taitoa” työelämässä. Ideana on siis tässä näkökul­mas­sa se, että koulu­tus antaa sel­l­aisen tiedol­lisen poh­jan että perusasi­at hal­li­taan ja niitä sit­ten täy­den­netään myöhem­min työelämässä sen het­ken tarpei­den mukaan. 

    Tämä on kuitenkin vain hypo­teet­ti­nen ja ide­al­isoitu koulu­tuk­sen tehtävä. Sen toinen — joku sanoisi vielä että tärkeämpi — tehtävä on toimia sig­naali­na, vähän niinkuin riikinkukon hän­nänkin. Tärkein asia jon­ka koulu­tuk­ses­sa oppii, on kyky viedä läpi pitkäjän­teisiä pro­jek­te­ja kuten tutk­in­to ja opin­näyte­työt. Tätä työ­nan­ta­ja ei haas­tat­telul­la tms kykene mit­taa­maan, joten paperi ker­to­vat sen luotettavammin. 

    Kun kil­pailu työ­paikoista on kovaa, niin koulu­tuk­ses­ta tulee erään­lainen race to the bot­tom. Ihmisiltä vaa­di­taan tiet­tyä koulu­tus­ta­soa, ei sen osaamisen vuok­si, vaan sik­si että nämä voivat osoit­taa selviävän­sä koulu­tuk­ses­ta. Ja onhan se ratio­naal­ista: Mik­si työ­nan­ta­ja halu­aisi palkata jonkun joka ei ole kyen­nyt tekemään tutk­in­toa kun sel­l­ainen joka siihen on kyen­nyt, on tar­jol­la? Kyse ei siis ole siitä, että tutk­in­toa tarvi­taan vaan siitä, että sen puute ker­too (ainakin mieliku­vis­sa) siitä, että ihmisessä on jotain vikaa. 

    Tämä on peli, joka hukkaa resursse­ja aivan hur­jasti. Asi­aa han­kaloit­taa se, että on ole­mas­sa koulu­tus­ta jos­ta on aivan var­masti hyö­tyä. Lisäk­si eri aloil­la (varsinkin, ikävä kyl­lä, julk­isil­la) syn­tyy sel­l­aisia ajat­te­lu­tapo­ja, että tämä mei­dän työ on nyt kovin vaa­ti­vaa ja että koulu­tus­vaa­timuk­sista ei voi­da jous­taa. Kir­jas­ton­hoita­jan pitää olla korkeak­oulutet­tu, las­ten­tarhanopet­ta­jan pitää olla korkeak­oulutet­tu, jne. 

    Jos halu­taan ser­ti­fikaat­te­ja pitkäjän­teisyy­destä, niin helpom­mal­la päästäisi­in, jos jaet­taisi­in todis­tuk­sia siitä, että istuu kusi­ais­pesässä riit­tävän pitkään. 

    En myöskään oikein pidä siitä implisi­it­tis­es­tä ajatuk­ses­ta, joka kaikessa tässä keskustelus­sa tun­tuu ole­van koko ajan läs­nä, että yksilöt ovat ole­mas­sa lähin­nä sik­si että voisi­vat mak­saa mah­dol­lisim­man paljon vero­ja. Koulut­tau­tu­mi­nen on myös hauskaa; tämä ei ole argu­ment­ti sille, että yhteiskun­nan varoil­la pitäisi koulut­taa ihmisiä nykyisessä mitas­sa, vaan päin­vas­toin. Koulu­tus­ta on järkevää sub­ven­toi­da, kos­ka siitä saadaan paljon ker­ran­naishyö­tyjä, mut­ta tutk­in­to­jen tehtailem­i­nen ei vaiku­ta oikein mielekkäältä päämäärältä.

  106. JouniL: Hyviä pohdintoja.Kuka tek­isi tarvit­tavt muu­tok­set yhteiskuntaan.Valmista mallia voi otta USA:sta, joka on palveluy­hteiskun­ta. Se vain on mon­elle punainen vaate. Valitettavasti.Työn teet­tämi­nen pitäisi olla paljon halvem­paa. Siinä on se perusongelma..

    Minä en kyl­lä löy­dä mitää kahde­hdit­tavaa USA:n palveluy­hteiskun­nas­ta, jos­sa palve­lu­työtä tekeväin ihmisen työ­nan­ta­jal­ta saa­ma palk­ka on 800E kuukaudessa. Lop­ulli­nen palk­ka muo­dos­tuu asi­akkaiden mak­samista tipeistä.
    Koko tip­pikult­tuuri on ihan hau­rista. Asi­akkaalle tipin mak­sami­nen on pakol­lista (tai seu­raa­van ker­ran keit­toosi syl­jetään) Lop­puen lopuk­si palveuiden käyt­täjä mak­saa kuitenkin kaik­ki kulut. Pohjo­is­mais­sa ei palvelu­ra­haa onnek­si tun­neta, palvelu sisäl­tyy tuot­teen hin­taan. Tip­pi­ra­ha on myös pimeää rahaa jos­ta ei vero­ja makseta.

  107. rauhat­tomille pojille oli omat poikalyseot

    Itse asi­as­sa lyseot (eivät “poikal­y­seot”, vaan pelkät lyseot) oli­vat val­tion ylläpitämiä oppik­oulu­ja ja yleen­sä paikkakun­tansa arvoste­tu­impia koulu­ja. Ne eivät olleet “rauhat­tomille” vaan niil­lä oli kaikkein tiukim­mat sisään­pääsykri­teer­it. Myös erote­tuk­si tulo oli hel­poin­ta juuri näis­sä kouluissa.

    Tyyp­il­lis­es­ti, mikäli paikkakun­nal­la oli usei­ta oppik­oulu­ja, yhteisk­oulu oli nuorin ja sinne pääsi helpoimmin.

  108. Tiedemies: Tämä on kuitenkin vain hypo­teet­ti­nen ja ide­al­isoitu koulu­tuk­sen tehtävä. Sen toinen – joku sanoisi vielä että tärkeämpi – tehtävä on toimia sig­naali­na, vähän niinkuin riikinkukon hän­nänkin. Tärkein asia jon­ka koulu­tuk­ses­sa oppii, on kyky viedä läpi pitkäjän­teisiä pro­jek­te­ja kuten tutk­in­to ja opin­näyte­työt. Tätä työ­nan­ta­ja ei haas­tat­telul­la tms kykene mit­taa­maan, joten paperi ker­to­vat sen luotettavammin. 

    Rima on vaan viety niin mata­lalle, että koulu­tus ei oikein sig­naloi enää mis­tään. Tämän takia fir­mat käyt­tävät niin paljon rahaa sovel­tuvu­ustestei­hin. Tohtorin tai lisen­si­aatin tutk­in­to on nyky­isin sig­naali siitä, että yksilö ei ole saanut oman alansa töitä mais­ter­is­tutkin­non jäl­keen vaan joutunut jatko-opiskelijaksi. 

    Yksi koulu­tuk­sen tuemista hyödy­istä on verkos­toi­tu­mi­nen, joka selit­tää huo­mat­ta­van osan eri koulu­tusa­lo­jen palkkaero­ja. Suurin osa hyvistä työ­paikoista menee suhtei­den avul­la. Yksinäiset sudet eivät oikein pär­jää nyky­maail­mas­sa ja samal­la yhteiskun­ta menet­tää paljon lahjakkuuspotentiaalia.

  109. Kun ihmi­nen viedään ääri­ra­joille, tah­don­voima alkaa heiketä. Jos ravaat met­sässä kak­si viikkoa neljän tun­nin yöu­nil­la jäl­jel­lä on enää automaat­ti joka halu­aa vain nukkua ja päästä lämpimään. Kri­isi­a­jan joht­a­mi­nen tarkoit­taa täl­laisen porukan johtamista itsekin täysin nääntyneenä.

    Tämä on ihan tot­ta. Ainakin tiedän, että itse 2000-luvun alus­sa saa­mani armei­jan johtamisk­oulu­tus korosti käskyn perustelua ja inhimil­listä otet­ta. Poikkeuk­se­na oli kuitenkin tais­te­lu­ti­lanne: sil­loin nos­te­taan se luot­ta­muk­sen ja uskol­lisu­u­den tili, jota on sitä ennen kas­vatet­tu. Pikati­lanteessa johde­taan käskemällä.

    Itse näk­isin kuitenkin, että per­in­teis­es­ti RUK:n käymisessä on arvostet­tu sitä eetos­ta, joka siel­lä iskoste­taan mieheen. Ainakin itsel­leni tuli selväk­si muu­ta­ma asia:
    * Esimies on aina vas­tu­us­sa, oli­pa todel­lista syytä tai ei.
    * Oman esimiehen tais­telu­a­ja­tus­ta nou­date­taan, vaik­ka se johtaisi johdet­ta­van joukon tuhou­tu­miseen ja omaan kuole­maan. (Esimerkkinä käytet­ti­in vies­ti­ase­maa kaa­su­iskun alla. Vies­ti­ase­maa ei pure­ta ja siir­retä, jos lupaa ei tule, vaik­ka tämä johtaa melko var­masti vies­ti­ase­man henkilöstön tuhoutumiseen.)
    * Var­maa suun­nitel­maa ei ole. Johta­ja tekee ratkaisun ja elää (ja kuolee) sen seu­rausten kanssa.

  110. Ja vielä itse itseäni täydentäen.

    His­to­ri­al­lis­es­ti se syy, minkä vuok­si Suomes­sa on arvostet­tu reservin soti­lasar­vo­ja, on armei­jan organ­isaa­tio­his­to­ria. Reservi­upseere­i­ta oli jo tsaarin aikaan, mut­ta sil­loin reservi­upseerik­oulu­tus­ta ei juuri arvostet­tu. Edes kansalais­so­das­sa ja sotien välisenä aikana reservin upsee­ri­ar­voa ei pidet­ty eri­tyisenä meri­it­tinä siviiliyhteiskunnassa.

    Reservi­upseerius nousi arvoon arvaa­mat­tomaan talvi- ja jatkosodis­sa, jois­sa reservi­upseer­it hoiti­vat melkein kaik­ki komp­pa­ni­ata­son upseerite­htävät. Sodan jäl­keen arvos­tus on voin­ut jatkua, sil­lä armei­ja on jatku­vasti koulut­tanut suurehko­ja määriä reservi­upseere­i­ta eikä näiltä ole edel­lytet­ty jäämistä armei­jan palveluk­seen määräa­jak­si. On ollut mah­dol­lista tehdä nor­maali sivi­il­iu­ra, vaik­ka onkin reservi­upseeri. Täl­laista jär­jestelmää ei ole kovin mon­es­sa län­si­maas­sa. Esimerkik­si Sak­sas­sa ja Ran­skas­sa taval­lis­es­ta asevelvol­lis­es­ta ei ole voin­ut tul­la edes aliupseeria.

    Seu­raus on selvä. Län­si-Euroopas­sa enti­nen varus­mies kat­soo armei­jaa miehistön näkökul­mas­ta. Suomes­sa aika usein nuoren upseerin.

  111. Eras­totenes alek­san­dri­alainen: Tämä.Itse näk­isin kuitenkin, että per­in­teis­es­ti RUK:n käymisessä on arvostet­tu sitä eetos­ta, joka siel­lä iskoste­taan mieheen. Ainakin itsel­leni tuli selväk­si muu­ta­ma asia:* Esimies on aina vas­tu­us­sa, oli­pa todel­lista syytä tai ei.* Oman esimiehen tais­telu­a­ja­tus­ta nou­date­taan, vaik­ka se johtaisi johdet­ta­van joukon tuhou­tu­miseen ja omaan kuole­maan. (Esimerkkinä käytet­ti­in vies­ti­ase­maa kaa­su­iskun alla. Vies­ti­ase­maa ei pure­ta ja siir­retä, jos lupaa ei tule, vaik­ka tämä johtaa melko var­masti vies­ti­ase­man henkilöstön tuhou­tu­miseen.)* Var­maa suun­nitel­maa ei ole. Johta­ja tekee ratkaisun ja elää (ja kuolee) sen seu­rausten kanssa.

    JOhta­ja voi toki näin tehdä, mut­ta eiväthän hänen alaisen­sa hän­tä sokeasti tot­tele ja seu­raa, vaan käyt­tävät myös omaa hark­in­taa. Tästä syys­tä siis alaiset eivät aina tot­tele. Joskus tietysti tottelevat.

    Eli mitään ehdol­lis­tu­mista käsjy­jen tot­telu­un ei sotamiehillä ole.

  112. alek­sis salusjärvi: Armei­jan “syväjo­ht­a­mi­nen” on pelkkää hölötystä.

    Kaikkia ei voi opet­taa ajattelemaan.

    Out­sider: Kun on saanut kasaan tuke­van omaisu­u­den, niin mitäpä sitä enää palkkatöitä etsimään.

    On tietysti aina myös se mah­dol­lisu­us, että tässä moti­vaa­ti­oti­lanteessa (tai ehkä yleen­säkin) alku­peräi­nen toim­inta ei ole kokon­aishyö­dyn osalta voitollista.
    Voidaan myös ajatel­la, että tämä vapaut­taa yhden työ­paikan jollekin muulle ja ketju­vaiku­tuk­se­na joku työtön pääsee töi­hin. Kai nyt on posi­ti­ivista, jos rahaa tarvit­se­ma­ton luovut­taa tulon­läh­teen rahaa tarvitsevalle?
    En myöskään lähtisi pakot­ta­maan ketään töi­hin ns. strate­giseen päät­tävään ase­maan. Voi aja­tusten taso laskea hälläväliätasolle.

  113. Liian van­ha:
    Joku mainit­si kuin­ka help­soti oppii käyt­tämään koneita.Se onnis­tuu jollekin asteelle nopeastikin,mutta useim­miten koke­mat­to­muus kostau­tuu vahinkoina 

    Esim koke­ma­ton kaivurikus­ki kyke­nee katko­maan kym­meniä kaapelei­ta kesässä : Yksi aloit­teli­ja sai ennä­tys­saali­in, seit­semän sähkökaapelia ja kolme puhe­linkaapelia yhdel­lä kouraisulla. 

    No, oliko se aloit­teli­ja istunut ammat­tik­oulun pulpetis­sa vai ei? Se ei ole argu­ment­ti tois­t­en turhan pitkäk­si ja liian teo­reet­tisek­si väit­tämän use­ampivuo­tisen (ammattikoulu)opetuksen puoles­ta, jos valmis­tuneet ovat silti koke­mat­to­mia ja oppi­vat tosi­asial­lis­es­ti ammat­ti­taitoisek­si (yhä) siinä ammatissa.

  114. Pekka Taipale: Tämä on tosi­aan pohtimisen arvoinen asia. Mut­ta yksi näkökul­ma tähän on se, että jos työ­nan­ta­jil­la on enem­män vas­tu­u­ta, työ­nan­ta­jal­la on olta­va myös enem­män val­taa ja oikeuk­sia. Halu­am­meko, että työ­nan­ta­ja saa puut­tua työn­tek­i­jän elämään muual­la kuin siinä, mitä hän tekee työ­paikalla ja työaikana? Ja jos emme halua, niin eikö tässä luo­da taas ker­ran yksi rakenne, jos­sa val­ta ja vas­tuu on annet­tu eri osa­puo­lille, jol­loin hom­ma ei toimi?

    En siis tyr­mäisi tuo­ta aja­tus­ta kokon­aan, mut­ta siinä on kyl­lä melkoisia ongelmia.

    Et tain­ut tpyy­lu­o­man kir­joi­tus­ta, jota kom­men­toit, kovin huolel­lis­es­ti lukea? Hän­hän halusi ainakin harkit­tavak­si pitäisikö tuo­ta nyky­istä vas­tu­u­ta vähen­tää.

  115. pekka: Ovatko yri­tysjo­hta­jat aiv­ot­to­mia sotahul­lu­ja kun arvosta­vat reservi­upseerin koulu­tuk­sen CVssä edelleenkin kohtu­ullisen korkealle? 

    Tois­sa vuon­na uuti­soiti­in Talous­sanomis­sa, että elinkei­noelämän vien­ninedis­tämisor­gan­isaa­tiot kehot­ta­vat suo­ma­laisia bis­nek­sen­tek­i­jöitä jyrkästi viit­taa­mas­ta soti­lask­oulu­tuk­seen­sa sanal­lakaan, kun he toimi­vat ulko­mail­la. Muual­la maail­mas­sa kun se, että asian ottaa oma-aloit­teis­es­ti puheek­si tai jopa ylpeilee sil­lä, on merk­ki siitä, että kyseessä on mata­laot­sainen, väki­val­tainen öykkäri. Sanal­la sanoen juuri sotahullu.

    “Eteläamerikkalaises­sa maas­sa toimi­van suo­ma­laisyri­tyk­sen paikallisjo­hta­ja ihmetteli, mik­si emoy­htiön johta­jis­to piti näkyvästi esil­lä cv-tiedois­saan soti­lasar­vo­jaan ja kehuske­li maan­puo­lus­tuskurs­seil­laan. ‘Armei­jaan menevät töi­hin vain lah­jat­tomat tai väki­val­taiset ihmiset. Mei­dän liikekump­pan­imme eivät halua asioi­da sel­l­ais­ten kanssa’, hän selit­ti ja suo­ras­taan aneli johta­jis­toa pois­ta­maan armei­javi­it­tauk­set yhtiön nettisivuilta.”

  116. Noin käytän­nön tasol­la ja palvelun­tuot­ta­jana huo­maut­taisin että asi­akkaat eivät halua asioi­da vajaakykyisen työn­tek­i­jän kanssa, ja toimit­ta­jan todel­liselle ja viestitylle luotet­tavu­udelle ja toim­i­tus­var­muudelle asetet­ta­vat vaa­timuk­set tekevät vajaakun­toisen työl­listämisen hyvin vaikeaksi.

    Käytän­nössä vajaakykyisen työl­listämi­nen tarkoit­taa ennus­ta­mat­to­muut­ta eli jatku­vaa epä­var­muudessa elämistä sekä työ­nan­ta­jalle että asi­akkaalle, ja esimerkik­si yrit­täjälle valmi­ut­ta itse paika­ta päi­hderi­ip­pu­vaisen tekemät­tä jät­tämisiä ilta- ja viikon­lop­utöil­lä. Asi­akkaat reagoi­vat vajaakyky­isi­in vaa­ti­mal­la kir­jal­lisia toim­i­tus­sopimuk­sia myöhästymis­sank­tioin (“Muista vaa­tia aina kir­jal­lista sopimus­ta”), eli käytän­nössä sulke­vat vajaakykyiset toim­i­tus­pros­essin ulkopuolelle.

    Asi­akas­palvelu­am­mateis­sa pienetkin henkiset ja sosi­aaliset ongel­mat näkyvät välit­tömästi asi­akastyy­tyväisyy­dessä, ja tyy­tymät­tömät asi­akkaat ovat netis­sä hyvin auli­isti jaka­mas­sa koke­muk­si­aan “tylystä palvelus­ta” ja “asi­akas­palvelun ongelmista”. Tarpeek­si iso (ja kyyni­nen) työ­nan­ta­ja voi paika­ta julk­isu­usku­vaa pitämäl­lä huol­ta että tiskin takaa löy­tyy aina muu­ta­ma merk­i­tyk­setön CP-vam­ma todis­ta­mas­sa työ­nan­ta­jan “avarakat­seisu­ud­es­ta”, mut­ta riip­pu­vu­u­songel­maiset, bipo­laar­i­häir­iöiset, masen­tuneet, ADHD-ongel­maiset tai muuten vaan ikävät tyyp­it jäävät kyl­lä kiin­ni jo rekry­vai­heessa. Tämä on yri­tyk­sen kannal­ta hyvää henkilöstöjo­htamista kos­ka huono asi­akas­palvelukoke­mus tulee yri­tyk­selle kalliiksi.

    PK-sek­to­ril­la vajaakyky­is­ten palkkaamisen edel­ly­tys on että hei­dät voidaan piilot­taa pois asi­akkaiden näkyvistä, kos­ka he heiken­tävät neu­vot­telu­ase­maa. Asi­akkaan yleisin reak­tio kuvitel­tu­un tai todel­liseen neu­vot­telu­asetel­man inbal­anssi­in on muuten ehdo­tus tehdä työ pimeänä, viro­laiset yrit­täjät tun­tenevat ilmiön.

    Noin yleen­sä, kun asi­akas äänestää rahoil­laan, se tarkoit­taa käytän­nössä jatku­vaa Ad homine­mia. “En osta Audia kos­ka Esko Kiesi” ‑tyyp­pistä argu­men­taa­tio­ta ja suh­tau­tu­mista pide­tään täysin nor­maali­na, hyväksyt­tynä ja jopa kan­natet­ta­vana, ja se sul­kee sosi­aalis­es­ti osat­toman hyvin tehokkaasti suures­ta osas­ta palvelusek­to­ria, vaik­ka mui­ta puut­tei­ta ei olisikaan.

  117. KKK: Rima on vaan viety niin mata­lalle, että koulu­tus ei oikein sig­naloi enää mis­tään. Tämän takia fir­mat käyt­tävät niin paljon rahaa sovel­tuvu­ustestei­hin. Tohtorin tai lisen­si­aatin tutk­in­to on nyky­isin sig­naali siitä, että yksilö ei ole saanut oman alansa töitä mais­ter­is­tutkin­non jäl­keen vaan joutunut jatko-opiskelijaksi. 

    En ole tästä eri mieltä. Koulu­tuk­sen lisäämi­nen oli var­maan mar­gin­aalil­la hyvä idea 1990-luvun alus­sa ja mik­sei 1980-luvul­lakin, kos­ka oli vielä porukkaa jota pystyi mar­gin­aalil­la koulut­ta­maan enem­män kuin ennen vieläpä niin että siitä oli hyötyä. 

    Tämä kah­ta­lainen rooli on toinen akseli, jol­la tulee kah­ta eri tyyp­piä virhet­tä. Jos koulu­tuk­sen seu­la on tiuk­ka, sen sig­naaliar­vo kas­vaa, mut­ta muut oheishyödyt jäävät pieniksi. Näil­lä oheishyödy­il­lä on tiet­ty laske­va rajahyö­ty, ja väit­täisin että tämä ylitet­ti­in joskus 1990-luvun lop­ul­la viimeistään. 

    Min­ul­la on ainakin tohtorin tutk­in­to sik­si, että valmis­tu­in alal­ta vuo­den 2001 alus­sa ja työ­markki­na näyt­ti siltä että lisäk­oulu­tus voi olla hyödyk­si. Toinen syy on, että olen peri­aat­teessa aika laiska ja se näyt­ti hom­mal­ta jos­sa on help­po päteä ilman että joutuu liikaa miel­lyt­tämään ketään. Oike­as­sa olin. 

    Tosin nyt olen tilanteessa, jos­sa kysyn­tää ei Suomes­sa kovin paljoa ole. Ulko­mail­la olisi ja palkatkin kohdal­laan. Tämä on vähän epä­tarkoituk­sen­mukaista Suomen kannal­ta, siis tarkoi­tan, koulut­taa ihmisiä ulko­maille mis­sä he eivät sit­ten mak­sa vero­ja Suomeen.

  118. spot­tu: Noin käytän­nön tasol­la ja palvelun­tuot­ta­jana huo­maut­taisin että asi­akkaat eivät halua asioi­da vajaakykyisen työn­tek­i­jän kanssa, ja toimit­ta­jan todel­liselle ja viestitylle luotet­tavu­udelle ja toim­i­tus­var­muudelle asetet­ta­vat vaa­timuk­set tekevät vajaakun­toisen työl­listämisen hyvin vaikeaksi.

    Ongel­ma ei ole pelkästään asi­akkaat. Työ­paik­ka on myös sosi­aa­li­nen yhteisö. Näen­näis­su­vait­se­vaisu­u­den kasvus­ta huoli­mat­ta ihmiset eivät yleenäsä halua työkavereik­seen vajaakyky­isiä tai mie­len­ter­veysongel­maisia. Ei täl­laisia asioi­ta tietenkään san­o­ta ääneen rekrytoinnissa.

  119. Ris­to: No, oliko se aloit­teli­ja istunut ammat­tik­oulun pulpetis­sa vai ei? Se ei ole argu­ment­ti tois­t­en turhan pitkäk­si ja liian teo­reet­tisek­si väit­tämän use­ampivuo­tisen (ammattikoulu)opetuksen puoles­ta, jos valmis­tuneet ovat silti koke­mat­to­mia ja oppi­vat tosi­asial­lis­es­ti ammat­ti­taitoisek­si (yhä) siinä ammatissa.

    Hän­tä olisi voin­ut kut­sua oppisopimuk­sel­la opiskelevaksi

  120. “Noin käytän­nön tasol­la ja palvelun­tuot­ta­jana huo­maut­taisin että asi­akkaat eivät halua asioi­da vajaakykyisen työn­tek­i­jän kanssa, ja toimit­ta­jan todel­liselle ja viestitylle luotet­tavu­udelle ja toim­i­tus­var­muudelle asetet­ta­vat vaa­timuk­set tekevät vajaakun­toisen työl­listämisen hyvin vaikeaksi.”

    Tänä päivänä suuri osa toimek­sian­noista tulee netin tai puhe­li­men kaut­ta eli asi­akas ei näe vajavaisuutta.

    Ei ole pakko pistää vajaatyökyky­istä naamapalveluun

  121. “Se ei ole argu­ment­ti tois­t­en turhan pitkäk­si ja liian teo­reet­tisek­si väit­tämän use­ampivuo­tisen (ammattikoulu)opetuksen puoles­ta, jos valmis­tuneet ovat silti koke­mat­to­mia ja oppi­vat tosi­asial­lis­es­ti ammat­ti­taitoisek­si (yhä) siinä ammatissa.”

    Ei ammat­tik­oulus­sa kaikkea voi oppia,mutta kyl­lä siel­lä kuitenkin on niin paljon työhar­joit­telua ja koke­neen tek­i­jän opas­tus­ta, että useim­mat niksit on opittu.

    Mut­ta ei mikään koulu täy­del­listä ammat­timi­estä tee ja opit muut­tuvat ja osaamisen ylläpi­to edel­lyt­tää jatku­vaa päivittämistä

  122. anonyy­mi: Kaikkia ei voi opet­taa ajattelemaan.

    On tietysti aina myös se mah­dol­lisu­us, että tässä moti­vaa­ti­oti­lanteessa (tai ehkä yleen­säkin) alku­peräi­nen toim­inta ei ole kokon­aishyö­dyn osalta voitollista.
    Voidaan myös ajatel­la, että tämä vapaut­taa yhden työ­paikan jollekin muulle ja ketju­vaiku­tuk­se­na joku työtön pääsee töi­hin. Kai nyt on posi­ti­ivista, jos rahaa tarvit­se­ma­ton luovut­taa tulon­läh­teen rahaa tarvitsevalle?
    En myöskään lähtisi pakot­ta­maan ketään töi­hin ns. strate­giseen päät­tävään ase­maan. Voi aja­tusten taso laskea hälläväliätasolle.

  123. Out­sider:

    Var­maan näil­lä työte­htävän­sä jät­täneil­lä on jokaisel­la omat syyn­sä siihen. Mitenkähän niitä edes voisi tutkia? Luulisi, että saat­u­aan olla mie­lenki­in­toises­sa työssä, voisi jakaa tietoaan ja koke­mus­taan ikäänkuin mentorina

  124. Tuo­hon men­to­ri­a­jatuk­seen vielä jatkona:
    Monil­la aloil­la, vaikka­pa ope­tusalal­la eläk­keel­lelähti­jä vie tieton­sa ja käytän­tön­sä men­nessään. Vaik­ka samaa työtä samo­jen opiske­li­joiden kanssa tulee jatka­maan uusi henkilö, ei pien­in­täkään tiedonva­i­h­toa tapah­du vai­h­don joh­dos­ta. Ei tätä tietenkään pitäisi mil­lään määräyk­sil­lä toteut­taa. Kuitenkin edes mah­dol­lisu­us saisi olla ole­mas­sa. Kun kysyy jonkin­laista nimel­listä kor­vaus­ta men­tor­i­työstä, on vas­taus Ei tietenkään mitään mak­se­ta. Joten ei sit­ten kiinnosta.

  125. Tiedemies: Tämä on vähän epä­tarkoituk­sen­mukaista Suomen kannal­ta, siis tarkoi­tan, koulut­taa ihmisiä ulko­maille mis­sä he eivät sit­ten mak­sa vero­ja Suomeen.

    Toki tuo­vat Suomeen takaisin palat­tuaan paljon hyödyl­listä tieto­taitoa mukanaan.

  126. Ammat­tik­oulu­tus käsit­tää 120 opin­tovi­ikkoa, jos­ta vähin­tään 20 opin­tovi­ikkoa on työhar­joit­telua yrityksissä

    Sen lisäk­si tehdään har­joi­tustöitä oppi­laitosym­päristössä 20–40 opin­tovi­ikkoa riip­puen alas­ta ja opetussuuunnitelmasta.
    Eli n 1 vuosi‑1,5 vuot­ta 3 vuo­den opin­noista on eri­laista työharjoittelua

    Yksilöl­lisen näyt­tö­tutk­in­toon tähtäävän opiskelun suun­nitelmis­sa har­joit­telun osu­us voi olla vieläkin suurempi

    On selvääet­tei oppisopimusk­oulu­tus olemikään pom­min­var­ma ratkaisu mihinkään:

    1- Yri­tyk­sessä pitää olla reususse­ja valvon­taan ja ohjauk­seen eikä niitä ole kuin on Saksassa.
    Eikä Sak­sas­sakaan pääse kuka tahansa oppisopimuk­selle ‚ei kukaan palkkaa siel­läkään täysin osaamatonta

    Niin­pä koulus­sa on opit­ta­va ensin perus­taidot Saksassakin

    Oppisopimusk­oulu­tus tun­netaan Duales Sys­tem ‚Beruf­ss­chule nimik­keel­lä ja ope­tus sisältää 3–4 päivää työhar­joit­telua yri­tyk­sessä ja 1–2 teo­ri­apäivää ammat­tik­oulus­sa tai toinen vai­h­toe­hto on ammat­tik­oulu Berufs­fach­schule enem­män teoriapainotuksella .

    Nykyään duu­nar­in työkin vaatii teo­reet­tisia taitoja,sillä työ on itsenäisem­pää ja osat­ta­va ratkoa ongelmia ilman apua.On kyet­tävä luke­maan piirus­tuk­sia, man­u­aale­ja, osat­ta­va käyt­tää tietojärjestelmiä,mittalaitteita ja kyet­tävä ratko­maqn niiden käyt­töön liit­tyviä ongelmia

  127. Liian van­ha:
    “Noin käytän­nön tasol­la ja palvelun­tuot­ta­jana huo­maut­taisin että asi­akkaat eivät halua asioi­da vajaakykyisen työn­tek­i­jän kanssa, ja toimit­ta­jan todel­liselle ja viestitylle luotet­tavu­udelle ja toim­i­tus­var­muudelle asetet­ta­vat vaa­timuk­set tekevät vajaakun­toisen työl­listämisen hyvin vaikeaksi.”

    Tänä päivänä suuri osa toimek­sian­noista tulee netin tai puhe­li­men kaut­ta eli asi­akas ei näe vajavaisuutta.

    Ei ole pakko pistää vajaatyökyky­istä naamapalveluun

    Pitkään työt­tömänä ollei­den työl­listämiseen yksi­tyiselle sek­to­rille vaa­di­taan nyky­isin “kädet­tömyyt­tä ja jalat­to­muut­ta”. Ja tuo­hon vajaavu­u­den toteamiseen sit­ten palaa työkkärin virkami­esten tar­moa ja työkkärin varo­ja. Sil­lä vajaakun­toinen­han tulee olla, että pitkäaikaistyön­tön­tä yri­tyk­sille esitellään.

    Mut­ta on varsin kauhea asia, että työe­hdokkaas­ta tulee leipoa vajaakun­toinen ennen kuin esitel­lään. Siis kuka yrit­täjä ryhty­isi vajaakun­toista palkkaa­maan esim. palkkatuetustikaan?

    Ja lopuk­si olen kyl­lä sitä mieltä, että kansalaisille on sal­lit­ta­va jonkun­moista kansalais­toim­intaa työt­tömien paris­sa kansalaistyössä ilman yhdenkään työkkärin virkamiehen nenän työn­tämistä asiaan.

  128. Tom­mi Uschanov:

    Tois­sa vuon­na uuti­soiti­in Talous­sanomis­sa, että elinkei­noelämän vien­ninedis­tämisor­gan­isaa­tiot kehot­ta­vat suo­ma­laisia bis­nek­sen­tek­i­jöitä jyrkästi viit­taa­mas­ta soti­lask­oulu­tuk­seen­sa sanal­lakaan, kun he toimi­vat ulko­mail­la. Muual­la maail­mas­sa kun se, että asian ottaa oma-aloit­teis­es­ti puheek­si tai jopa ylpeilee sil­lä, on merk­ki siitä, että kyseessä on mata­laot­sainen, väki­val­tainen öykkäri. Sanal­la sanoen juuri sotahullu.

    Esität karkei­ta yleistyk­siä asi­as­ta jos­ta et ilmeis­es­ti tiedä kovin paljoa. Tietysti asevelvol­lisu­u­den ja reservin upseerik­oulu­tuk­sen arvos­tus on kult­tuurisidon­nainen asia, kos­ka asevelvol­lisu­usarmei­ja ja sen upseerik­oulu­tus ovat aika harv­inaisia. Oli kai puhe asian arvostamis­es­ta kotimaassa.

  129. Onko tutkit­tu, että syr­jäy­tyvät ovat vähem­män älykkäitä? 

    Olen valmis­tunut 90-luvun­la­man aikana työt­tömäk­si ja sen jäl­keen opiskel­lut mais­terik­si. Olen ollut suurim­man osan ajas­ta työt­tömänä ja välil­lä tuk­i­työl­lis­tet­tynä. Kävin älykkyys­testis­sä ja ylitin reilusti Men­san jäsenek­si pääsyyn vaa­dit­ta­van rajan. Nyt olen työvoimak­oulu­tuk­ses­sa ja meil­lä on kahvi­tauol­la todel­la mie­lenki­in­toisia keskustelu­ja. Uskoisin, että suurin osa kurssi­lai­sista ylit­täisi Men­saan pääsyyn vaa­dit­ta­van ÄO-rajan. 

    Käsi­tyk­seni on, että töi­hin päästäk­seen on hyvä keskit­tyä työa­jal­la suhtei­den luomiseen ja jätet­tävä varsi­nainen työn­teko tois­t­en huolek­si. Työhake­muk­ses­sa pitää osa­ta kehua itseään maas­ta taivaisi­in. Helpoiten se onnis­tuu henkilöiltä, joille vale­htelu on help­poa tai joil­la ei ole real­is­tista käsi­tys­tä omas­ta osaamisestaan.

  130. pekka:
    Esität karkei­ta yleistyk­siä asi­as­ta jos­ta et ilmeis­es­ti tiedä kovin paljoa. 

    En, vaan refer­oin vain erästä lehti­jut­tua — johon linkitin, jot­ta kuka tahansa voisi tark­istaa, olenko refer­oin­ut oikein.

    Oli kai puhe asian arvostamis­es­ta kotimaassa. 

    Ennen kuin itse käänsin sen toisaalle, kos­ka näin tun­tui ole­van aiheel­lista tehdä tässä vai­heessa keskustelua. Protestoin juuri sitä vas­taan, että puhe oli arvostamis­es­ta yksi­no­maan kotimaassa.

  131. KKK: Rima on vaan viety niin mata­lalle, että koulu­tus ei oikein sig­naloi enää mis­tään. Tämän takia fir­mat käyt­tävät niin paljon rahaa sovel­tuvu­ustestei­hin. Tohtorin tai lisen­si­aatin tutk­in­to on nyky­isin sig­naali siitä, että yksilö ei ole saanut oman alansa töitä mais­ter­is­tutkin­non jäl­keen vaan joutunut jatko-opiske­li­jak­si. Yksi koulu­tuk­sen tuemista hyödy­istä on verkos­toi­tu­mi­nen, joka selit­tää huo­mat­ta­van osan eri koulu­tusa­lo­jen palkkaero­ja. Suurin osa hyvistä työ­paikoista menee suhtei­den avul­la. Yksinäiset sudet eivät oikein pär­jää nyky­maail­mas­sa ja samal­la yhteiskun­ta menet­tää paljon lahjakkuuspotentiaalia.

    1- sovel­tuvu­ustestit: itse uskon että nämä ovat niin yleisiä suomes­sa sik­si, että HR on saanut ajet­tua ne perusagen­dalleen. Itse rekry­toidessani en ole aina jak­sanut lukea läpi psykolo­gien lausun­to­ja vaan olen luot­tanut omaan näkymykseen

    2- tohtorit: itsekin olen tohtori, joten jäävi, mut­ta ei se ihan näin ole. Näkövirhe johtuu siitä, että nykyään tohtorit ovat samaa joukkoa ja tekevät usein samo­ja töitä kuin mais­terik­tin, joten ihmiset eivät oikein tiedä miten suhtautua

    3- verkos­toi­tu­mi­nen on tärkeää mut­ta ei koulu­toverei­den kanssa, jot­ka kil­pail­e­vat samoista paikoista, vaan yhtä tasoa ylemäpänä ole­vien kanssa, jot­ka ratkai­se­vat rekryt

  132. “Rima on vaan viety niin mata­lalle, että koulu­tus ei oikein sig­naloi enää mis­tään. Tämän takia fir­mat käyt­tävät niin paljon rahaa soveltuvuustesteihin. ”

    Ei noil­la sovel­tuvu­ustesteil­läkään enää mitään saavute­ta. Sovel­tuvu­ustestien tulk­in­ta on selvil­lä ja ihmiset ovat oppi­neet muokkaa­maan profi­il­i­aan sopi­vak­si auki­ol­e­vaan tehtävään.

    Niin­pä sovel­tuvu­ustestit eivät ker­ro juuri mitään lop­pusuo­ralle selvin­neistä, voivat olla aito­ja tai feikkejä

  133. Liian van­ha:Tänä päivänä suuri osa toimek­sian­noista tulee netin tai puhe­li­men kaut­ta eli asi­akas ei näe vajavaisuutta.

    Olet vielä vähän liikaa kiin­ni siinä tele­op­er­aat­tor­ei­den maail­mas­sa sekä lukenut liikaa kon­sult­tien hehku­tus­ta uud­es­ta internet-taloudesta.

    Palvelu­aloil­la on paljon hel­posti opit­tavia töitä suo­ras­sa asi­akas­palvelus­sa, sem­moi­ses­sa mis­sä oikeasti ollaan nokikkain asi­akkaan kanssa. Jos nämä kaik­ki pois­te­taan ja jätetään jäl­jelle ne back­of­fice-työt, jot­ka muuten vaa­ti­vat yleen­sä tietokonei­den hallintaa, niin kyl­lä siinä melkoinen osa poten­ti­aal­i­sista työ­paikoista menee pois mah­dol­lisuuk­sien rajoista.

    Teol­lisu­udessa on help­po piilot­taa vajaatyökykyiset asi­akkail­ta, mut­ta se on niin passe, ettei suomes­sa moisia tuprut­tavisa savupi­ip­pu­ja enää tarvi­ta, kaik­ista tehdään huip­puinsinööre­jä ja jos ei insinööriosaami­nen vedä, niin sit­ten muo­toil­i­joi­ta ja koodareita.

    “Ei noil­la sovel­tuvu­ustesteil­läkään enää mitään saavuteta. ”

    Onko­han noin? Me ollaan tehty omin voimin use­ampi virherekry­toin­ti put­keen ja hark­i­taankin nyt vakavasti jonkun HR-fir­man käyt­tämistä. Mokat rekry­toin­nista tule­vat aivan älyt­tömän kalli­ik­si että jopa muu­ta­man tuhan­nen euron uhraami­nen seu­lon­taan ei tun­nu enää yhtään huonol­ta idealta.

  134. “Olet vielä vähän liikaa kiin­ni siinä tele­op­er­aat­tor­ei­den maail­mas­sa sekä lukenut liikaa kon­sult­tien hehku­tus­ta uud­es­ta internet-taloudesta.”

    Eu tuo net­ti­jut­tu ole vain tele­op­er­aat­tor­ei­den jut­tu enää.

    Pankit toimi­vat netin kautta

    Vaku­u­tusy­htiöt toimi­vat netin kautta

    Matkakaup­pa sujuu jo pääasi­as­sa netin kautta

    Lip­pukaup­pa toimii netissä

    Net­tikaup­pa laa­je­nee niin, että se tuplaan­tuu kolmes­sa vuodessa .

    “Onko­han noin? Me ollaan tehty omin voimin use­ampi virherekry­toin­ti put­keen ja hark­i­taankin nyt vakavasti jonkun HR-fir­man käyttämistä. ”

    Nykyään työkkäri ja oppi­laitok­set koulut­ta­vat ihmiset hake­maan ja peit­tämään heikkoudet
    Työn­hakukurs­seil­la opete­taan ihmiset muokkaa­man osaamista työn­hakuil­moituk­sen mukaiseksi.

    Tähän kun lisätään sosi­aalisen medi­an kaut­ta välit­tyvä tieto eri testeistä ja “oikeista” vas­tauk­sista niin kyl­lä todel­lisu­us voidaan peittää.

    Mut­ta useim­miten virherekry­toin­nin syy on,että työn kuvaus­ta ja vaa­timuk­sia ei osa­ta laa­tia eli ei tun­neta työn sisältöä tai osa­ta kuva­ta sitä.
    Ulkop­uo­li­nen HR fir­ma tuskin kyke­nee hak­i­joi­ta tutki­mal­la oikaise­maan tätä käppiä.

    Varusteluk­isa toimii täl­läkain alueella

  135. “Jos nämä kaik­ki pois­te­taan ja jätetään jäl­jelle ne back­of­fice-työt, jot­ka muuten vaa­ti­vat yleen­sä tietokonei­den hallintaa, niin kyl­lä siinä melkoinen osa poten­ti­aal­i­sista työ­paikoista menee pois mah­dol­lisuuk­sien rajoista.”

    Ei tietokoneen käyt­tö enää tänä päivänä mitään raket­ti­tiedet­tä ole eikä nois­sa back-office-töis­säkään tietokoneesta paljoa tarvitse ymmärtää.
    Riit­tää, että osaa kohtu­ulliset perus­taidot ja osaa käyt­tää sovelluksia.
    Jo 70-luvul­la otet­ti­in käyt­töön tietokoneet numeropalvelus­sa ja jopa van­hat 50–60-vuotiaat puhelun­välit­täjät oppi­vat käyt­tämään sovellusta

  136. Sylt­ty: Onko­han noin? Me ollaan tehty omin voimin use­ampi virherekry­toin­ti put­keen ja hark­i­taankin nyt vakavasti jonkun HR-fir­man käyt­tämistä. Mokat rekry­toin­nista tule­vat aivan älyt­tömän kalli­ik­si että jopa muu­ta­man tuhan­nen euron uhraami­nen seu­lon­taan ei tun­nu enää yhtään huonol­ta idealta.

    Itseltäni meni usko noi­hin sovel­tuvu­usarvioi­hin, kun sain samal­ta fir­mal­ta kak­si aivan päin­vas­taista luon­n­earvio­ta. Mielestäni ne ovat fir­moil­la täysin rahan­tuh­laus­ta. Palikkat­estei­hin kyl­lä luotan. Niil­lä on tutk­i­tusti ennustevoimaa. Vaa­tivi­in asiantun­ti­jate­htävi­in sovel­tuvu­ustesteis­sä käyte­tyt palikkat­estit eivät vaan ole tarpeek­si erot­telukyky­isiä. Niiden avul­la pystytään kyl­lä erotele­maan ne hak­i­jat, jot­ka eivät täytä tehtävässä tarvit­tavia min­imi­vaa­timuk­sia. Aikaisem­min tutk­in­to­todis­tus ajoi samaa asiaa.

  137. Tom­mi Uschanov: En, vaan refer­oin vain erästä lehtijuttua. 

    Eipä löy­tynyt itse jutus­ta tätä varsin tun­nepo­h­jaista purkaus­ta (joka ei siis tai­da edus­taa eteläamerikkalaisen kaup­pakump­panin todel­lisia ajatuk­sia suo­ma­lais­es­ta yri­tysjo­hta­jas­ta tämän cv:n perus­teel­la vaan suo­ma­laisen kom­men­toi­jan kär­jis­tet­tyjä kuvitelmia olete­tun eteläamerikkalaisen kaup­pakump­panin ajatuksista): 

    “…mata­laot­sainen, väki­val­tainen öykkäri. Sanal­la sanoen juuri sotahullu.”

  138. KKK:Vaa­tivi­in asiantun­ti­jate­htävi­in sovel­tuvu­ustesteis­sä käyte­tyt palikkat­estit eivät vaan ole tarpeek­si erot­telukyky­isiä. Niiden avul­la pystytään kyl­lä erotele­maan ne hak­i­jat, jot­ka eivät täytä tehtävässä tarvit­tavia min­imi­vaa­timuk­sia. Aikaisem­min tutk­in­to­todis­tus ajoi samaa asiaa.

    Minus­ta jo pelkästään täysien tunarei­den erot­telu hak­i­joiden joukos­ta on oikeasti jo ihan kohtu­ulli­nen tulos. Ne ammat­ti­taitoisen oloiset ammat­ti­taidot­tomat kun ovat kaikkein kalli­impia rekrytointeja. 

    Liian van­ha: Ei tietokoneen käyt­tö enää tänä päivänä mitään raket­ti­tiedet­tä ole eikä nois­sa back-office-töis­säkään tietokoneesta paljoa tarvitse ymmärtää.

    Seu­raatko ollenkaan keskustelua? Tässä puhutaan heikoista työn­tek­i­jöistä. Jos osaa käyt­tää tietokonet­ta ja office-ohjelmia sekä kyke­nee pysymään niiden uusimis­ten eprässä ja oppi­maan ver­sioiden uudet kujeet, niin ei sil­loin ihan heikoim­mas­ta päästä voi olla. 

    Nykyään työkkäri ja oppi­laitok­set koulut­ta­vat ihmiset hake­maan ja peit­tämään heikkoudet
    Jär­jen puutet­ta ei voi mielestäni feika­ta jos joutuu palikkatestiin.

    Mut­ta useim­miten virherekry­toin­nin syy on,että työn kuvaus­ta ja vaa­timuk­sia ei osa­ta laa­tia eli ei tun­neta työn sisältöä tai osa­ta kuva­ta sitä.

    Höp­sistä höö. Jos me haetaan suun­nit­teli­jaa hom­maan, jota minä olen itse tehnyt 10 vuot­ta niin tasan ja tarkkaan vaa­timuk­set on tiedos­sa (peri­aat­teessa riit­täisi jos on nor­maal­i­järki­nen ja oppimiskykyi­nen, mut­ta tark­ka). Jos siihen työhön hakee henkilö, joka on tehnyt 10 vuot­ta sitä tasan ja tarkkaan samaa hom­maa ja ei silti kykene edes har­joit­teli­jan tasolle, niin kyl­lä rekry­toin­tipros­es­sis­sa oli vika nimeno­maan hak­i­jan ammat­ti­taidon tun­nistamises­sa, ei työnkuvauksessa. 

    Se ammat­ti­ti­adon tun­nist­a­mi­nen on yllät­tävän vaikea­ta, jos sitä yrit­tää tehdä pelkässä työhaas­tat­telus­sa. Ei siinä haas­tat­telus­sa mitenkään selviä, onko hak­i­ja tark­ka vaiko epä­tark­ka, leikkaako sil­lä vaiko eikö. 

    Pakko kait sitä jotain testin­tynkää on alkaa kehit­tämään mut­ta niis­säkin on sem­moinen ongel­ma, että jos tekee jonkin ammat­ti­työtestin, niin hak­i­ja joka on joskus tehnyt sem­moista on aivan älyt­tömän paljon vahvem­mil­la kuin muuten parem­pi, mut­ta joka ei ole esimerkik­si kokeil­lut kyseistä ohjelmaa.

  139. Sylt­ty: Seu­raatko ollenkaan keskustelua? Tässä puhutaan heikoista työn­tek­i­jöistä. Jos osaa käyt­tää tietokonet­ta ja office-ohjelmia sekä kyke­nee pysymään niiden uusimis­ten eprässä ja oppi­maan ver­sioiden uudet kujeet, niin ei sil­loin ihan heikoim­mas­ta päästä voi olla. 

    Jos puhutaan nuorista, jot­ka syr­jäy­tyvät, suurim­mal­la osal­la lie­nee ne perusti­etokoneenkäyt­tö­taidot ja kyky oppia lisää. Se vaan ei riitä.

  140. Liian van­ha: Ei noil­la sovel­tuvu­ustesteil­läkään enää mitään saavute­ta. Sovel­tuvu­ustestien tulk­in­ta on selvil­lä ja ihmiset ovat oppi­neet muokkaa­maan profi­il­i­aan sopi­vak­si auki­ol­e­vaan tehtävään.

    Psykotes­taus­ta on mon­en­laista. Eri­laiset luon­teeseen liit­tyvät testit ovat varsin hämäriä, mut­ta sen tun­nus­ta­vat ammatik­seen rekry­toi­vatkin. Sen sijaan ihan kykyjä (numeer­i­nen, kielelli­nen, älykkyys) tes­taa­vat testit toimi­vat yleis­es­ti ottaen hyvin. Niis­sä on lisäk­si kovin vaikea feika­ta ainakaan ylöspäin. Ongel­ma näis­sä on tietysti niiden arvo; tietyn tason yläpuolel­la mar­gin­aal­i­hyö­ty on rajallinen.

    Toinen tes­taamisen funk­tio on se, että psykolo­gi voi lähin­nä haas­tat­telu­jen perus­teel­la saa­da kiin­ni ihmisiä, joil­la on jokin piilos­sa ole­va luon­neon­gel­ma. Taita­va psykopaat­ti menee toki kaik­ista testeistä läpi, mut­ta maail­mas­sa on paljon vähän vähem­män taitavia tai vähän vähem­män radikaale­ja luon­nehäir­iöitä omaavia ihmisiä.

    Rekry­toin­te­ja tekemässä on kovin mon­en­laista porukkaa, joten vari­aa­tio­ta riit­tää pöy­dän kum­mal­lakin puolel­la. Jos rekry­toi­ja osaa asiansa, rekry­toita­va pär­jää parhait­en ole­mal­la täs­mälleen sitä, mitä hän on. Täy­del­lisiä ihmisiä ei ole, joten työ­nan­ta­ja joutuu kuitenkin tekemään kom­pro­mis­se­ja jos­sakin. Tästä samas­ta syys­tä kovin ylisanaisen työhake­muk­sen tekem­i­nen tai CV:n infla­toimi­nen on turhaa puuhaa. Se kuitenkin ker­too hak­i­jas­ta jotain.

    Työ­nan­ta­jal­la ei lähtöko­htais­es­ti ole mitään moti­vaa­tio­ta saa­da parhait­en verkos­toitunut­ta tai eniten vääristynyt­tä minäku­vaa välit­tävää työntekijää.

    Rekry­toimi­nen on vaikeaa eri­tyis­es­ti sil­loin, kun kyseessä ei ole stan­dar­d­oitu työte­htävä. Psykotes­taus tar­joaa yhden tavan saa­da lisäti­etoa. Tieto ei ole sen ihmeel­lisem­pää kuin se, mitä haas­tat­tele­mal­la saa.

  141. Onko­han noin? Me ollaan tehty omin voimin use­ampi virherekry­toin­ti put­keen ja hark­i­taankin nyt vakavasti jonkun HR-fir­man käyt­tämistä. Mokat rekry­toin­nista tule­vat aivan älyt­tömän kalli­ik­si että jopa muu­ta­man tuhan­nen euron uhraami­nen seu­lon­taan ei tun­nu enää yhtään huonol­ta idealta.

    Pelkkä rekry­il­moi­tus merkit­tävässä päiväle­hdessä mak­saa hel­posti lähem­mäs kymp­pi­ton­nin, joten muu­ta­ma ton­ni rekry­toin­tifir­malle ei ole kovin suuri uhraus. Tyyp­illi­nen palkkio rekry­fir­moille on kuitenkin rekry­toita­van kol­men kuukau­den palk­ka, joskin alem­man organ­isaa­tio­ta­son tehtävi­in voi saa­da parin kuun palkalla.

    Rekry­toin­nis­sa voi epäon­nis­tua monel­la taval­la, mut­ta min­un koke­muk­sieni mukaan head­hunterin käyt­tämisen lisäar­vo riip­puu toimek­sianta­jan osaamis­es­ta. Hyvän profi­ilin muo­dost­a­mi­nen rekry­toitavas­ta työn­tek­i­jästä on lähtöko­h­ta, ja siinä voi men­nä monel­la taval­la pieleen.

    Työ­paikas­ta riip­puen rekry­toitavaa voi haas­tatal­la use­am­man ker­ran, ja rekry­toitaval­la voi teet­tää kotite­htäviäkin. Niistäkin voi huolel­lis­es­ti suun­nitel­tuna olla ihan merkit­tävää lisäar­voa. Yksi haas­tat­telu toimii lähin­nä karsintana.

    Ja ref­er­enssit kan­nat­taa tark­istaa aina, se ei paljon mak­sa. Kan­nat­taa myös yrit­tää tseka­ta mui­ta mah­dol­lisia tietolähteitä kuin pelkät annetut suosittelijat.

    Psykotes­tauk­sel­la voi lähin­nä etsiä poikkeamia henkilöstä haas­tat­teluis­sa saadun kuvan ja psykolo­gin saa­man kuvan välil­lä. Muuten luon­netes­taus on jos­sain määrin epä­var­maa hom­maa, ja aika usein tes­taa­ja on pihal­la siitä, mitä asi­akas ihan oikeasti halu­aa. (Mikä taas usein johtuu siitä, että asi­akas ei tiedä, mitä hän oikeasti haluaa.)

    Psykotesteistä pitää myös ymmärtää se, että ne ovat aina tehtäväko­htaisia. Samas­ta ihmis­es­tä voi tul­la osaaval­lakin tes­taa­jal­la eri­laisia lausun­to­ja eri tehtävi­in. Ja kohi­naa on, paljon.

  142. åke: Olet yksinker­tais­es­ti väärässä. Eivät ihmiset ole mitään automaat­te­ja, vaik­ka oli­si­vat käyneet armeijan.

    Tai­dat kyl­lä itse ere­htyä, kos­ka armei­ja nimeno­maan perus­tuu käsky­jen ehdot­tomaan nou­dat­tamiseen. Sivi­il­i­maail­mas­sa johta­jien päätösten jonk­i­nasteinen kyseenalais­t­a­mi­nen tuot­taa parem­paa päätök­sen­tekoa. Soti­las­maail­mas­sa tämä ei toi­mi, kos­ka ennen­pitkää yksilön itsesuo­jelu­vais­to ylit­tää kaik­ki muut motiivit.

    Ilman soti­laiden kyseenalais­tam­a­ton­ta käsky­jen tot­telemista ei sodankäyn­ti olisi edes mah­dol­lista. Sik­si käskyjä pitää totel­la, vaik­ka se olisi epäedullista sekä soti­laan itsen­sä että suurem­mankin joukon kannal­ta. Esimerkik­si zulu-soturin ei olisi kan­nat­tanut marssia jyrkän­teen reunan yli, Pauluk­sen olisi pitänyt mur­tau­tua Stal­in­gradista kohti länt­tä ja län­sir­in­ta­man soti­laiden olisi ollut syytä lopet­taa koko sota vuo­den 1914 joulurauhaan.

    Kun Alek­san­terin joukot kieltäy­tyivät marssi­mas­ta Inti­aan, päätös oli var­masti edulli­nen sekä intialais­ten että armei­jan itsen­sä kannal­ta. Sodankäyn­nin jatkamisen se kyl­läkin esti.

  143. Liian van­ha: Nykyään työkkäri ja oppi­laitok­set koulut­ta­vat ihmiset hake­maan ja peit­tämään heikkoudet
    Työn­hakukurs­seil­la opete­taan ihmiset muokkaa­man osaamista työn­hakuil­moituk­sen mukaiseksi.

    Näin­hän sitä luulisi.

    Min­un silmi­i­ni tulleet hake­muk­set ovat viime vuosi­na olleet keskimäärin aika huono­ja. Useim­mis­sa hake­muk­sis­sa on jokin tyyp­pivirhe. Tek­sti ei ole infor­mati­ivista, laa­ju­us ei ole oikea, mukana on turhaa infor­maa­tio­ta, tek­stis­sä on kir­joi­tus vihre­itä, ulkoa­su on tuhru­inen, CV sisältää epäolen­naisuuk­sia tai on vaikealukuinen, hake­mus on tehty toiseen tehtävään.

    Sama kos­kee haas­tat­telukäytöstä. Haas­tat­telu­un ei tul­la täs­mäl­lis­es­ti, käden­puris­tus on epämääräi­nen, pukeu­tu­mi­nen epäsi­is­tiä. Haas­tat­te­lu­ti­lanteessa ei mal­te­ta kuun­nel­la kysymyk­siä ja vas­ta­ta niihin, haas­tatelta­va ei ole valmis­tel­lut kysymyk­siä yrityksestä.

    Kaik­ki tämä on aivan selvästi perusasi­aa työn­haus­sa, eikä minkään ylläol­e­van kun­toon­saat­tamisen pitäisi olla ylivoimaista taval­liselle ihmiselle.

    Aka­teemisen työt­tömyy­den aloil­la tilanne voi olla vähän toinen, mut­ta pienem­män työt­tömyy­den aloil­la hak­i­ja voi päästä haas­tat­telu­vai­heeseen itses­tään ker­tomaan hoita­mal­la nuo ylläol­e­vat kun­toon. Ja tietysti luke­mal­la sen työ­paikkail­moituk­sen ajatuksella.

  144. Sylt­ty: Se ammat­ti­ti­adon tun­nist­a­mi­nen on yllät­tävän vaikea­ta, jos sitä yrit­tää tehdä pelkässä työhaas­tat­telus­sa. Ei siinä haas­tat­telus­sa mitenkään selviä, onko hak­i­ja tark­ka vaiko epä­tark­ka, leikkaako sil­lä vaiko eikö.

    Yksi vai­h­toe­hto on se, että haas­tat­telus­sa työn­tek­i­jälle ker­ro­taan työstä mah­dol­lisim­man tarkasti ja kysytään hänen omaa arvio­taan työssä selviy­tymis­es­tä. Sit­ten ker­ro­taan myös, että käytössä on neljän kuukau­den koeaika.

    Pere­hdy­tyso­hjel­ma laa­di­taan mah­dol­lisim­man tarkkaan sel­l­aisek­si, että hak­i­jan kyvyt näkyvät. Jos tuli käm­mi, työ­suhde lopete­taan koea­jan aikana. Ikävää sinän­sä, mut­ta väärä työn­tek­i­jä väärässä työssä on vielä ikävämpää.

    Ja sit­ten se harmilli­nen fak­ta on se, että tiet­ty­i­hin vaa­tivi­in asiantun­ti­jate­htävi­in (esimerkik­si vaa­ti­va tuoteke­hi­tys) on kovin vähän päte­viä tar­jokkai­ta liik­keel­lä. Tämä lisää virherekry­jen riskiä ja tekee työ­nan­ta­jas­ta vainoharhaisen.

  145. Sylt­ty: Onko­han noin? Me ollaan tehty omin voimin use­ampi virherekry­toin­ti put­keen ja hark­i­taankin nyt vakavasti jonkun HR-fir­man käyttämistä.

    Luulen, että tämä on ainakin yleisem­min seu­raus­ta ulkois­tamis­es­ta. Kun omas­sa talos­sa ei ole enää alueen tarkem­paa osaamista, ei myöskään osa­ta tun­nistaa tarvit­tavia asioi­ta hak­i­jas­sa ja rekry­toin­ti menee nopanheitoksi.

    Ulkoisen kon­sultin käyt­tämi­nen ei vält­tämät­tä paran­na tilan­net­ta, sil­lä kon­sul­tit ovat hyvin suurel­la toden­näköisyy­del­lä nimeno­maan HR-ammat­ti­laisia. He voivat löytää sosi­aalis­es­ti sopi­van tai parhaan hak­i­jan, mut­ta heil­lä ei liene sen enem­pää kykyä tun­nistaa haetun osaamisalueen ammat­ti­taitoa kuin hei­dän asiakkaillakaan.

    Lisäk­si riip­puen siitä, miten rekry­toi­jille mak­se­taan, heil­lä ei vält­tämät­tä edes ole intres­siä palkata paras­ta tai ammat­ti­taitoista vaan saa­da työ­sopimus aikaisek­si ihan kenelle tahansa.

  146. “Jos siihen työhön hakee henkilö, joka on tehnyt 10 vuot­ta sitä tasan ja tarkkaan samaa hom­maa ja ei silti kykene edes har­joit­teli­jan tasolle, niin kyl­lä rekry­toin­tipros­es­sis­sa oli vika nimeno­maan hak­i­jan ammat­ti­taidon tun­nistamises­sa, ei työnkuvauksessa.”

    No on siinä kyl­lä vika haastattelijassakin,jos ei huo­maa ammattitaidottomuutta.

    Miten joku ulkop­uo­li­nen HR asiantun­ti­ja ‚joka ei ymmär­rä alas­ta ja tehtävästä mitään ‚sen sit­ten huo­maisi, jos alan asiantun­ti­jakaan ei sitä havaitse ??

    Kyl­lä teil­lä on jotain mätää johtamisessa

    “Seu­raatko ollenkaan keskustelua? Tässä puhutaan heikoista työntekijöistä. ”

    Seu­raatko itse ? Eivät ne 70-luvun 50–60-vuotiaat entiset puhelun­välit­täjät mitään nört­te­jä olleet

    “Jär­jen puutet­ta ei voi mielestäni feika­ta jos joutuu palikkatestiin”

    90 % ihmi­sistä on nor­malil­la jär­jel­lä varustet­tu­ja ja selviää nor­maaleista töistä.Se huonom­pi 5 % ei ole käynyt koulu­ja ja se parem­pi 5 % ei tule teille töihin.

    Jos nyt sit­ten osaa vali­ta tuos­ta huonom­mas­ta 5 % jahylätä 90 % tavikset niin kyl­lä tart­tee kat­soa peiliin.

  147. Tämä keskustelu kuvaa aika hyvin syr­jäy­tymiske­hi­tyk­sen kään­töpuol­ta. Työelämä ja yhteiskun­taan sopeu­tu­mi­nen koos­t­u­vat rimoista, jot­ka on ylitettävä. 

    Mul­la oli int­tikaveri, joka ei suos­tunut juok­se­maan napalmi­radal­la palavaa käytävää pitkin. Sille huudet­ti­in ensin, sit­ten “syväjo­hdet­ti­in”, ja kun ei kaveri men­nyt tuleen juok­se­maan, sen asepa­lvelus lop­pui siihen. 

    Ei armei­ja noi­ta syr­jäy­tymis­vaaras­sa ole­via pelas­ta, vaan siitä tulee yksi epäon­nis­tu­mi­nen elämässä lisää. 

    Sit­ten kun on työelämässä sovel­tuvu­ustestit ja hak­i­joi­ta enem­män kuin paikko­ja, niin mitä luulette tolle napalmi­ratakundille käyvän?

    Kun se on istunut kapakas­sa kymme­nen vuot­ta työkkäri-sos­sukier­teessä, se on hyti­sevä sulkeu­tunut ahdis­tunut kata­toniseen tilaan vaipunut itse­tun­no­ton rau­nio. Ja jos se onnis­tuukin saa­maan jostain parin viikon pestin, se joutuu vaikeuk­si­in yllät­tävistä tuloista ja absur­di­in selvi­tyskier­teeseen, joka luhis­taa viimeisetkin toivon rippeet.

    Helpom­paa olla out­sider, siinä saa joka päivä edes sen itsekun­nioituk­sen, että on säi­lyt­tänyt ohjat omaan elämäänsä. 

    Ehkä se iso nai­ivi viisaus voisi löy­tyä siitä, että rimo­jen ja seu­lo­jen lisäk­si tää maail­ma tarvit­sisi tukiko­htia niille, jot­ka ei halua tai pysty kil­paile­maan mui­ta vastaan.

  148. Sylt­ty: Onko­han noin? Me ollaan tehty omin voimin use­ampi virherekry­toin­ti put­keen ja hark­i­taankin nyt vakavasti jonkun HR-fir­man käyt­tämistä. Mokat rekry­toin­nista tule­vat aivan älyt­tömän kalli­ik­si että jopa muu­ta­man tuhan­nen euron uhraami­nen seu­lon­taan ei tun­nu enää yhtään huonol­ta idealta.

    Jos sal­lit pienen kyynisyy­den, niin jos et pysty tun­nista­maan oman alasi asiantun­ti­jan kyvykkyyt­tä, niin mil­lä taval­la ajat­telit tun­nistaa sen HR-kon­sultin kyvyt tun­nistaa sen?

    Kah­ne­mann esit­tää kir­jas­saan “Think­ing, Fast and Slow” main­ioi­ta tutkimuk­si­in perus­tu­via näke­myk­siä miten työhaas­tat­telu kan­nat­taa toteut­taa. En nyt löytänyt webistä mitään sopi­vaa tiivis­telmää, joten joudun suosit­tele­maan koko kir­jan lukemista. (Jos HR-kon­sult­ti laskut­taa kol­men kuukau­den palkan, min­ulle riit­tää tästä vaik­ka viikon palk­ka, jos tuon lukemisen jäl­keen rekry­toin­ti onnistuu)

    Sylt­ty: Pakko kait sitä jotain testin­tynkää on alkaa kehit­tämään mut­ta niis­säkin on sem­moinen ongel­ma, että jos tekee jonkin ammat­ti­työtestin, niin hak­i­ja joka on joskus tehnyt sem­moista on aivan älyt­tömän paljon vahvem­mil­la kuin muuten parem­pi, mut­ta joka ei ole esimerkik­si kokeil­lut kyseistä ohjelmaa.

    Ensin­näkin, entä sit­ten? Eikö sin­ulle het­ki sit­ten riit­tänyt, että saat tör­pöt kar­sit­tua pois? Toisek­si, mikä estää anta­mas­ta tuon koete­htävän jo edel­lisenä päivänä tehtäväksi?

  149. Marko Hami­lo: asevelvol­lisu­us

    Miten velvol­lisu­us voi perus­tua arpaan? Voiko velvol­lisu­us koskea vain jotain onneton­ta joukkoa, joka voit­taa arpa­jai­sis­sa? Arpomi­nen on reilua, mut­ta miten arpaan perus­tu­van velvol­lisu­u­den voi ottaa tosis­saan? Kuka arvon­nas­sa voit­tanut pitäisi jär­jestelmää oikeu­den­mukaise­na? Soti­las­vala olisi tämän jäl­keen parodiaa.

    Maan­puo­lus­tus on kait jotain muu­takin kuin vain sat­un­naisen otok­sen val­it­semista täyt­tämään jotain face-time ‑kiin­tiötä.

  150. “Sama kos­kee haas­tat­telukäytöstä. Haas­tat­telu­un ei tul­la täs­mäl­lis­es­ti, käden­puris­tus on epämääräi­nen, pukeu­tu­mi­nen epäsi­is­tiä. Haas­tat­te­lu­ti­lanteessa ei mal­te­ta kuun­nel­la kysymyk­siä ja vas­ta­ta niihin, haas­tatelta­va ei ole valmis­tel­lut kysymyk­siä yrityksestä.”

    Tuo sin­un odotuk­sesi suosii omi­naisuuk­sien peittämistä.

    Tuo on juuri sitä työkkärin työn­hakukursseeil­la opit­tua käytöstä,jonka takaa on vaikea saa­da selvää ihmisen oikeas­ta persoonasta.

    Haas­tatelta­va on saata­va luop­umaan opete­tun koiran mallista ja saata­va hänet rentoutumaan.

    Omana itsenään esi­in­tyvästä ren­nos­ta ihmis­es­tä saa paljon enem­män kuin jonkun for­maatin mukaan käyt­täy­tyvästä henkilöstä.

    Ja jokaises­ta ihmis­es­tä löy­tyy vikoja,ei täy­del­listä ole .Pitää vain kat­soa, että työn kannal­ta tärkeim­mät asi­at ovat kohdallaaan

    Ja aina henkilöön voi myös vaikut­taa, yksi työno­h­jauk­sen tavoite on muoka­ta työn­tek­i­jästä parem­pi työn­tek­i­jä ja se vaatii esimieheltä pien­tä ponnistelua.

    Ja pitää myös arvioi­da miten henkilöä voi käyt­tää työ­porukas­sa , eivät tiimin jäsenet ole saman­laisia vaan ovat eri­laisia per­soo­nia ja eri­laisia osaamiseltaan.

    Mon­esti olen tavan­nut tii­mi­ni vas­ta lento­ken­täl­lä ja sil­loin ei henkilöitä enää vai­hde­ta .Sil­loin on mietit­tävä miten ketäkin voi käyt­tää ja jaet­ta­va työt sen mukaan.

    Muutenkin nykya­jan esimiehet menevät siitä,mistä aita on matal­in ja eivät yritäkään vaikut­taa henkilöön saadak­seen heistä toimivia ja tuottavia

  151. anonyy­mi: Luulen, että tämä on ainakin yleisem­min seu­raus­ta ulkois­tamis­es­ta. Kun omas­sa talos­sa ei ole enää alueen tarkem­paa osaamista, ei myöskään osa­ta tun­nistaa tarvit­tavia asioi­ta hak­i­jas­sa ja rekry­toin­ti menee nopanheitoksi.

    Täm­möisessä alle 10 hen­gen yri­tyk­sessä on vaan vähän vaikea pitää itse talos­sa ammat­ti­maista tat­sia rekry­toin­ti­in kos­ka työn­tek­i­jöitä palkataan max pari-kolme kap­palet­ta vuodessa.

    Liian van­ha:No on siinä kyl­lä vika haastattelijassakin,jos ei huo­maa ammattitaidottomuutta.

    Niin, taisin heti alku­un­sa sanoa että hark­it­semme kon­sult­ti­fir­maa kun ollaan itse epäon­nis­tut­tu. Näk­isin tuon selvästikin sen myön­tämisenä että rekry­toin­tipros­es­si ei ole ihan han­skas­sa. Itses­tään­selvyyk­sien tois­telu ei vie keskustelua eteenpäin. 

    Miten joku ulkop­uo­li­nen HR asiantun­ti­ja ‚joka ei ymmär­rä alas­ta ja tehtävästä mitään ‚sen sit­ten huo­maisi, jos­alan asiantun­ti­jakaan ei sitä havaitse ??

    Tes­taa­mal­la jos jol­lakin. En usko että haas­tat­telu veisi yhtään sen­pidemälle kuin mei­dänkään pitämä mut­ta jos jol­lakin testil­lä saisi selvitet­tyä hak­i­jan tarkku­ut­ta, muis­tia ja ongel­man­ratkaisukykyä suh­teessa vaik­ka omaan henkilöstöön tai vaikka­pa min­u­un itseeni, niin se kyl­lä passaisi.

    Mut­ta en ole koskaan kokeil­lut ja rekry­fir­moista saa melko kah­den­laisia mielip­iteitä. Pitäisi var­maan kuitenkin jos­sain vai­heessa kokeilla.

    Kyl­lä teil­lä on jotain mätää johtamisessa

    Rekry­toin­nin epäon­nis­tu­mi­enn on aina lop­pukädessä rekry­toin­tipros­es­sisa vas­taavien johta­jien vika, sehän on selvää. Yksi vika on ollut liika pitkämielisuyys, mut­ta se on nyt kan­tapään kaut­ta opetel­tu pois. 

    Itse työn­jo­h­dos­sa tai työkaluis­sa taas ei ole mitään sem­mosi­ta vikaa, mikä johtaisi epäon­nis­tu­miseen. Jos meil­lä epäon­nis­tuu tois­tu­vasti pro­jek­tista toiseen, vika on henkilön ammat­ti­tai­dos­sa kos­ka meil­lä on kun­non työka­lut, kun­non pere­hdy­tys ja hom­mat kat­so­taan työn­tek­i­jä ammat­ti­taidon mukaises­ti eli kar­rikoiden vas­ta-alka­jia ei laite­ta yksinään tekemään kuurakettia.

    Seu­raatko itse ? Eivät ne 70-luvun50-60-vuo­ti­aat entiset puhelun­välit­täjät mitään nört­te­jä olleet

    No tuli­vat kuitenkin töi­hin selv­in­päin, ainakin useim­miten. Olenkin tain­ut jo aiem­min maini­ta, että tänä vuon­na on jo alko­holista johtu­vat yhdet potkut annet­tu, onnek­si oli vielä koeaikaa jäljellä.

    90 % ihmi­sistä on nor­malil­la jär­jel­lä varustet­tu­ja ja selviää nor­maaleista töistä.Sehuonompi 5 % ei ole käynyt koulu­ja ja se parem­pi 5 % ei tule teille töihin.

    Oman koke­mus­peräisen arvioni mukaan noin 10–15% muodol­lis­es­ti täysin päte­vistä (oikea ala, oikea koulu­tus) rekry­toitavis­tamme ei yksinker­tais­es­ti selviy­dy näistä mei­dän töistä, eikä tämä edes ole mitään rakettitiedettä. 

    Vaik­ka asia on kaltaiselle­si demar­i­taus­taiselle ihmiselle täysin maail­manku­van vas­tainen, niin näin se on. 10% insinööreistä ei yksinker­tais­es­ti kel­paa minkään­laiseen suunnittelutyöhön.

  152. Liian van­ha:
    “Sama kos­kee haas­tat­telukäytöstä. Haas­tat­telu­un ei tul­la täs­mäl­lis­es­ti, käden­puris­tus on epämääräi­nen, pukeu­tu­mi­nen epäsi­is­tiä. Haas­tat­te­lu­ti­lanteessa ei mal­te­ta kuun­nel­la kysymyk­siä ja vas­ta­ta niihin, haas­tatelta­va ei ole valmis­tel­lut kysymyk­siä yrityksestä.”

    Tuo sin­un odotuk­sesi suosii omi­naisuuk­sien peittämistä.

    Voi olla. Mut­ta jos työn­tek­i­jää rekry­toidaan johonkin muuhun kuin nör­tik­si takahuoneeseen, perus­ta­son sisäsi­isteys on vaa­timus. Eli kyl­lä, kaik­ki eivät luon­nos­taan osaa puris­taa reip­paasti kät­tä, kat­soa silmi­in ja sanoa päivää. Se kuitenkin kuu­luu peruskäytöstapoi­hin, ja sen jokainen oppii ujoud­estaan huolimatta.

    Samoin se kuu­luu peruskäytöstapoi­hin, että malt­taa kuun­nel­la toisen esit­tämät kysymyk­set ja vas­taa niihin, vaik­ka luonne olisi kovinkin päällepuhu­va. Kuten myös se, että pukeu­tuu asial­lis­es­ti. Ei se vält­tämät­tä pukua tarkoi­ta (har­voin tarkoit­taa), mut­ta likaiset farkut ja ryp­pyi­nen pai­ta eivät oikein kuu­lu toimis­to­työläisen univormuun.

    Tuo on juuri sitä työkkärin työn­hakukursseeil­la opit­tua käytöstä,jonka takaa on vaikea saa­da selvää ihmisen oikeas­ta persoonasta.

    Kyl­lä sille ihmisen luon­teen näyt­tämiselle jää paljon tilaa, vaik­ka nämä perusasi­at oli­si­vatkin samat kaikil­la. Ymmär­rän toki, että moni asia on intro­ver­tille vaikeaa. Haas­tat­telus­sa kuitenkin valitet­tavasti haas­tat­teli­ja joutuu tukeu­tu­maan lähin­nä suulliseen kom­mu­nikaa­tioon, jol­loin jotain pitää pystyä vastaamaan.

    Lop­pu riip­puu sit­ten työte­htävästä. Eri­laiset ihmiset sopi­vat eri­laisi­in tehtäviin.

    Haas­tatelta­va on saata­va luop­umaan opete­tun koiran mallista ja saata­va hänet rentoutumaan.

    Haas­tat­teli­ja ei yleen­sä muu­ta toi­vokaan kuin että haas­tatelta­va olisi oma itsen­sä. Mut­ta en ainakaan itse ole kokenut näi­den opetet­tu­jen koirien määrää kovin domi­noivak­si. Ja ulkoa opetel­tu käyt­täy­tymis­malli tai puhe yleen­sä näkyy nopeasti.

    Paljon suurem­pi ongel­ma on se, miten haas­tatelta­van saa houkutel­tua kauhukip­sistä ulos. Siinä menee hel­posti aika paljon aikaa ja vaivaa.

    Ja jokaises­ta ihmis­es­tä löy­tyy vikoja,ei täy­del­listä ole .Pitää vain kat­soa, että työn kannal­ta tärkeim­mät asi­at ovat kohdallaaan

    Tästäkin olen samaa mieltä. Tar­jokkaista val­i­taan paras työn (työte­htävät, työy­hteisö, kehit­tymis­mah­dol­lisu­udet, jne.) kannal­ta, ei kaunein­ta tai sukkelinta.

    Ja aina henkilöön voi myös vaikut­taa, yksi työno­h­jauk­sen tavoite on muoka­ta työn­tek­i­jästä parem­pi työn­tek­i­jä­ja se vaatii esimieheltä pien­tä ponnistelua.

    Tässä on kuitenkin rekry­toin­nis­sa se haaste, että osa asioista on kohtu­udel­la ohjat­tavis­sa halut­tuun suun­taan, joitakin ei. Ja henkilön luon­net­ta ei kan­na­ta yrit­tää muoka­ta, lop­putu­lok­se­na on yleen­sä use­ampi huonos­ti viihtyvä työn­tek­i­jä. Liikku­vana osana on vielä esimies. Osa esimiehistä on kyvykkäämpiä ohjaa­maan alais­ten­sa kehi­tys­tä kuin toiset.

    Muutenkin nykya­jan esimiehet menevät siitä,mistä aita on matal­in ja eivät yritäkään vaikut­taa henkilöön saadak­seen heistä toimivia ja tuottavia

    Olen kyl­lä samaa mieltä, mut­ta pois­taisin tuos­ta sanan “nykya­jan”. Se haaste ehkä on, että esimiehet nykyään val­i­taan paljolti joko asiantun­ti­ju­u­den tai koulu­tuk­sen perus­teel­la, eikä kumpikaan kri­teeri ole kovin hyvä. Toisaal­ta esimi­este­htävi­in ei yleen­sä ole kovin suur­ta tunkua kyvykkäi­den suunnalta.

    Organ­isaa­tios­sa ylöspäin halu­avia aina löytää, mut­ta valitet­tavasti suinkaan kaikil­la näil­lä ei ole poten­ti­aalia esimiehek­si. Ja kos­ka usein esimies ja paras sub­stanssi­asiantun­ti­ja halu­taan samaan kuoreen, valin­nan­vara heikke­nee edelleen. Esimi­estyötä ei myöskään yleis­es­ti arvoste­ta kovin paljon, ja taas vähe­nee halukkuus.

  153. Itse olen huo­man­nut, että “saman­laisia” on help­po rekry­toi­da. Muista saman koulun tms. käyneistä näkee parem­min, että mikä on taso.

    Sen sijaan eri taus­taisia on vaikeampi hah­mot­taa. Olen rekry­toin­ut lab­o­rant­te­ja ja se on kyl­lä min­ulle aika hakuammuntaa.

    Rekry­toin­tikon­sul­tit ja ‑testit ja lavaste­tut tilanteet ovat mielestäni pitkälle vietyä huuhaa­ta. Eivät ne ker­ro mitään työssä pär­jäämis­es­tä. Eivätkä varsinkaan hak­i­jan motivaatiosta.

  154. Viherinssi:

    Se haaste ehkä on, että esimiehet nykyään val­i­taan paljolti joko asiantun­ti­ju­u­den tai koulu­tuk­sen perus­teel­la, eikä kumpikaan kri­teeri ole kovin hyvä. Toisaal­ta esimi­este­htävi­in ei yleen­sä ole kovin suur­ta tunkua kyvykkäi­den suunnalta.

    Väit­täisin kuitenkin, että pyrky on liiankin suur­ta. Syynä on tietysti raha. Asiantun­ti­jana ei voi suo­ma­lai­sis­sa yri­tyk­sis­sä useinkaan päästä läh­eskään saman­laisille ansioille kuin esimiesural­la. Sik­si iso osa parhaista asiantun­ti­joista siir­tyy pikkupo­moik­si, vaik­ka eivät vält­tämät­tä omaa kovin hyviä esimieskykyjä.
    Jenkki­fir­mat osaa­vat tämän paremmin.

  155. pekka: Väit­täisin kuitenkin, että pyrky on liiankin suur­ta. Syynä on tietysti raha. Asiantun­ti­jana ei voi suo­ma­lai­sis­sa yri­tyk­sis­sä useinkaan päästä läh­eskään saman­laisille ansioille kuines­imiesural­la. Sik­si iso osa parhaista asiantun­ti­joista siir­tyy pikkupo­moik­si, vaik­ka eivät vält­tämät­tä omaa kovin hyviä esimieskykyjä.

    Sik­si nimeno­maan kir­joitin tuon lihavoimasi lausun­non. Nyt lihavoin sieltä vain yhden sanan…

    Toisaal­ta esimi­este­htävi­in ei yleen­sä ole kovin suur­ta tunkua kyvykkäi­den suunnalta.

    Johta­jau­ral­la voi päästä merkit­tävästi asiantun­ti­jaa parem­mille tuloille, mut­ta kun sinne ensim­mäisen esimi­es­ta­sonkin tehtävi­in pitäisi saa­da sopi­vaa porukkaa. Siel­lä taas yleen­sä käy niin, että se paras asiantun­ti­ja nos­te­taan esimiehek­si ja johtavak­si asiantuntijaksi.

    Siir­to johtavas­ta asiantun­ti­jas­ta asiantun­ti­joiden johta­jak­si on hyvin han­kala mon­enkin kannal­ta. Johta­va asiantun­ti­ja ei vält­tämät­tä ole hyvä esimies tai johta­ja. Johta­jak­si nos­te­tun asiantun­ti­jan on vaikea pysyä pois­sa van­has­ta roolis­taan, kos­ka muiden tumpeloin­ti on koko ajan silmien edessä. Ja lisäk­si vielä tiimistä läh­tee merkit­tävä osa asiantun­te­mus­ta ulot­tumat­tomi­in, eikä tii­mi halua uskoa sitä, ettei enti­nen hyvä asiantun­ti­ja enää olekaan sel­l­aise­na käytettävissä.

    Pyrkyä ylöspäin kyl­lä on sekä rahal­li­sista että kun­ni­an­hi­moon liit­tyvistä syistä. Kumpikin on lop­ul­ta aika huono primää­ri­mo­ti­vaa­tio esimiehelle tai johta­jalle, jon­ka tehtävään kuu­luu nimeno­maan kat­soa kokon­aisu­ut­ta eikä omaa etu­aan. Ne oikeat tyyp­it taas eivät vält­tämät­tä halua ylöspäin, kos­ka sil­lä tasol­la työssä arvoste­taan enem­män sitä työtä itseään.

    Hyvin toimi­va yri­tys halu­aa vält­tää kum­mankin karikon; esimi­estä ei vali­ta asiantun­ti­ju­u­den perus­teel­la, eikä myöskään oman hin­gun perus­teel­la. Tämän jäl­keen varsinkin pienem­mässä organ­isaa­tios­sa käy niin, että edes kelvol­liset halukkaat kan­di­daatit lop­pu­vat kesken. Isom­mis­sa organ­isaa­tiois­sa asia on helpom­pi hoitaa sivuttaissiirroilla.

    Jenkki­fir­mat osaa­vat tämän paremmin.

    Yhdys­val­lois­sa on numeromääräl­lis­es­ti paljon enem­män hyvin johdet­tu­ja yri­tyk­siä kuin Suomes­sa, ja oletet­tavasti niiden kon­sen­traa­tio men­estyneis­sä monikansal­li­sis­sa yri­tyk­sis­sä on suurem­pi kuin kaikissa yrityksissä… 

    Omien koke­musteni mukaan kult­tuuri on kuitenkin aika eri­lainen. Jos vähän kar­rikoidaan, niin siinä vai­heessa, kun suo­ma­lainen esimies alkaa päästä haas­tavi­in johtamisti­lanteisi­in, jenkkiläi­nen esimies ulkois­taa ongel­mat­a­pauk­set. Kum­mas­sakin on puolen­sa, mut­ta suurem­pi liikku­vu­us teo­ri­as­sa saat­taa ihmiset parem­min oikeisi­in paikkoihin.

  156. Viherinssi: jenkkiläi­nen esimies ulkois­taa ongelmatapaukset

    Toisaal­ta jenkkilän sys­tee­mi ei lainkaan rankaise esimi­estä, joka on itse ongelma.

Vastaa käyttäjälle Austrian Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.