Vaalijärjestelmämme ei suosi politiikan arkisia perusuurastajia, koska kaikki haluavat äänestää korkealla profiloituneita tähtiä. Tämän blogin oikeasta reunasta löytyy ehdokkaita, joita haluan erityisesti tuettavan. Heidät olen valinnut kaupunkisuunnittelunäkemyksen perusteella. Minusta kaupunkisuunnittelu on kunnallispolitiikan tärkein, tai ainakin pitkävaikutteisin osa.
Heidän ohellaan haluaisin muistuttaa neljästä ehdokkaasta, jotka tarvitsevat tukea.
Pelinrakentajat:
Ville Ylikahri (1044)
Viimeksi viimeisenä sisään päässyt valtuustoryhmän puheenjohtaja. Hän on vihreiden neuvottelija muihin ryhmiin päin. Hänen uudelleenvalintansa on vihreän ryhmän toimintakyvyn kannalta tärkeä.
Otto Lehtipuu (970)
Entinen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja vihreän ryhmän johtaja. Joutunut työkiireiden takia vähentämään kunnallispoliittista osallistumistaan, mutta osaamisensa vuoksi tärkeä ryhmän jäsen.
Hannu Oskala (992)
Helsingin vihreiden puheenjohtaja. Kulttuurivaikuttaja, mutta silti kerta kaikkiaan järkevä kaveri. Olisi merkittävä vahvistus vihreälle valtuustoryhmälle.
Lahjakas maahanmuuttaja
Käsittämättömän lahjakas kaveri, joka olisi paras mahdollinen maahanmuuttajaväestön edustaja. Olisi hyvä vihreä myös Suomessa syntyneenä.
Mä en ehkä sanoisi sitä niin että kaupunkisuunnittelu on tärkein osa, vaikkapa koulut on toki tärkeitä, mutta kaupunkisuunnittelussa on liikkumavaraa ja vaihtoehtoja enemmän kuin useimmilla muilla aloilla ja vaihtoehdot ovat selvät. Helsinkiläiset saavat juuri semmoista kaupunkia ja juuri niin paljon kuin halutaan.
Oskalasta muuten tulee mieleen, että kun hän oli Kivekkään kanssa mittaamassa Hämeentien kaistaleveyksiä (tarkkaa dataa ei kaupungilla ole) selvittäkseen mahtuuko sinne fillarikaistat, niin tuli vaihteeksi semmoinen olo että ehkä tää mun paneutuminen pysyy vielä normaalin harrastuneisuuden sisällä. 🙂
Itse kyllä sanoisin kaupunkisuunnittelun olevan tulevaisuuden näkymien kannalta tärkeintä näissä vaaleissa, jos se ymmärretään myös sosiaalisen rakenteen ja ympäristön kannalta. Äänestysikäisten nuortenkin kannattaisi innostua siitä, koska seuraava valtuusto paljolti päättää sen, missä ja kuinka kalliisti he tulevat kaupungissa aikuisena asumaan.
Näytät luottavan entisenä peruspalveluministerinä siihen, että sosiaalipoliittista osaamista valtuustoryhmästä tulee joka tapauksessa riittävästi löytymään.
Luotan
Käytännössä puolueiden (listojen) sisällä on aina hyvin erilaisia mielipiteitä ja kompetensseja. Kun voi antaa vain yhden äänen, vaikutusmahdollisuus listan sisällä on rajoitettu. Yksi tapa kiertää tämä on laskelmointi. Itselläni on juuri tällainen dilemma. Henkilö joka olisi ensimmäinen valintani (muuan Osmo) menee lähes varmasti läpi, joten äänestään henkilöä jonka läpimeno on hieman epävarmempaa.
Suomessa käytössä oleva lista- ja henkilövaali on suhteellisen hyvä vaalimenetelmä. Sitä voisi silti parantaa.
Voitaisiin esim. ottaa käyttöön siirtoäänivaalitapaa listojen sisällä. Äänestäjä voisi antaa useamman äänen, esim. viisi kappaletta järjestyksessä. Näin saataisiin suhteellinen vaalitapa myös puolueiden sisälle. Äänestäjä voisi vaikuttaa enemmän.
Heh.
Löyhästi vaalipäivän teemaan liittyen: tekniikan kehitys on tuonut uuden väärinkäytösmahdollisuuden niinkuin tämä tapaus osoittaa. Aikaisemmin äänten ostaaminen tai esimerkiksi kotona pahoinpidellyn puolison pakottaminen äänestämään tiettyä tahoa ei ole ollut mahdollista, kun maksajalla/kiristäjällä ei ole ollut mahdollisuutta varmistaa että uhri on todella toiminut niinkuin on käsketty. Kännykkäkameroiden yleistyttyä mahdollisuus on auennut.
En tiedä joudutaanko tulevaisuudessa menemään siihen että metallinpaljastimien avulla kerätään äänestyskoppiin meneviltä kamerat ja kännykät pois. Vai siedetäänkö vain tilannetta jossa äänten ostaminen tai kiristäminen on mahdollista. Tämähän on ollut yksi EFFIn argumenteista netitse tapahtuvaa äänestämistä vastaan, mm. erilaisista teledemokratian muodoista keskusteltaessa.
Kannatetaan (https://fi.wikipedia.org/wiki/Siirto%C3%A4%C3%A4nivaalitapa). Tuo lisäys paikkaisi mukavasti joitain nykyisen vaalitavan heikkouksia.
Menetelmä kannattaa tosiaan toteuttaa vain listojen sisällä, sillä tällainen toteutus mahdollistaa Suomessa totuttuun tyyliin runsaan määrään ehdokkaita ja edustajia per vallipiiri, pitäen vielä itse äänet yksinkertaisina.
Tulokset laskettaisiin todennäköisesti tietokonella, mutta tämä on ehkä ok. Äänten salaisuus voisi hieman kärsiä, sillä annetut äänet ehkä julkaistaan (tulosten varmistamiseksi), ja monimutkaisempi ääni on helpompi identifioida. Tämä lisää äänten ostamisen ja pakottamisen riskiä, ja hieman äänestäjän tunnistamisenkin riskiä. Mutta hyödyt voittanevat haitat.
OS lienee samoilla linjoilla, joten hoitanee lobbauksen eduskunnassa. 🙂
Yleensä olen äänestänyt Pentti Linkolan tapaan nuorta, fiksua, kaunista, naista. Tällä kertaa valintani osuu kuitenkin viiksekkääseen Husein Muhammedin.
Aikaansaava ja huumoritajuinen muslimi on se, mitä juuru nyt tarvitsemme. Harva poliitikko yltää tällaiseen:
http://www.husein.fi/pilakuvia/husein-muhammed-005.jpg
Joo,
Tämän tyyppisistä syistä minun mielestäni internetäänestykseen ei pidä koskaan mennä. Ja jos tarve vaatii, sitten kerätään ne kännykkäkamerat pois. Mitään painostusta missään muodossa ei tule hyväksyä.
Olen itsekin aikoinaan ollut vaalitoimitsijana ja muistan joitakin hyvin agressiivisia tapauksia. Eräs pariskunta saapui äänestämään. He menivät aluksi eri koppeihin kirjaamaan numeroaan. Mies äänesti, pudotti omansa uurnaan ja odotteli siinä muina miehinä vaimonsa tuloa. Kun vaimo tuli kohti äänestysuurnaa, mies riuhtaisi äänilipukkeen naisen kädestä ja tarkasti numeron. Taisi olla “oikea”, koska mitään sen kummempaa huutoa tarkastuksesta ei seurannut. Äänilipuketta ei tietenkään tämän jälkeen hyväksytty ja nainen laitettiin äänestämään uudelleen samalla kun mies poistettiin paikalta. Tämän jälkeen tajusin, ettei kotiäänestystä internetissä voida sallia. Liian monelta (yksikin on liikaa) vietäisiin sillä seisomalta ihmisoikeudet.
Harmi, ettei sitä nettiäänestystä saada sinne minne se oikeasti sopii, kuten vaikkapa yhtiökokouksiin. Piensijoittajat voisivat usein muodostaa vastavoiman mm. ylisuuria johdon palkitsemisjärjestelmiä vastaan, kun se organisoituminen olisi helposti tehtävissä ja toteutettavissa netin välityksellä.
Shakeem:
Yllättävä tilanne johon on paha reagoida kun semmoinen yllättäen sattuu, mutta ei kai noin törkeässä tapauksessa paikalta poistamisen pitäisi riittää? Oikeuteen tuomittavaksihan sen tyypin olisi pitänyt joutua, noin maalaisjärjellä ajatellen. En tiedä mikä pykälä tuollaiseen puree, tosin, Vaalilain 76§:ssäkin puhutaan vain oikeudesta äänestää, ei kiellosta estää äänestämistä eikä vaalisalaisuuden rikkomisesta.
Itsekin olen joskus ollut vaalitoimitsijana. En oikein tiedä miten tuohon olisi pitänyt muuten suhtautua kuin poistamalla häirikkö paikalta. Vaalilaki 72§ määrittää yleisestä järjestyksestä vaalipaikalla ja tässähän juuri toimittiin tämän turvaamiseksi.
STV olisi mielenkiintoinen vaalitapa, mutta sen käyttö tekisi ääntenlaskusta kyllä aivan tolkuttoman hidasta. Vaikka data laitettaisiin tietokoneeseen joka sitten pullauttaisi numerot ulos olisi tietojen syöttämisessä jo aivan mahdoton työ. Käsin laskemisesta ei varsinkaan tulisi mitään, joten äänestyspaikoille pitäisi roudata paljon vikaherkkää tietotekniikkaa.
Jos lisäisimme siirtoäänivaalitavan listojen sisälle kuten ehdotin. Se lisäisi kyllä ääntenlaskun kestoa, mutta se voitaisiin silti tehdä vielä käsin.
Jos siirtoääniä voisi antaa viisi kappaletta ja laskenta tehtäisiin naivilla tavalla jossa äänet niille jotka eivät tule valituksi ensimmäisellä käydään läpi uudestaan, ääntenlasku kyllä hidastuisi ‚mutta aikaa kuluisi silti alle viisi kertaa se mitä nykyään käytetään (joka kierroksella olisi vähemmän ääniä laskettavana). Vähän asiaa pohtimalla varmaan löytyy keino tehdä tästä nopeampaa.
Kustannukset tietysti kasvaisivat, mutta demokratian kehittäminen ei saisi olla rahakysymys.
ps. Äänen voisi myös antaa lotosta tutuilla systeemillä jossa ruksataan kupongista numeroita, Sitten annettaisiin vaalilipukkeet koneen käsiteltäväksi. Tarkistuslaskennat ym. voitaisiin edelleen hoitaa käsin.
Jos äänestyslippuun voisi merkata kolme numeroa, kuluisi numeroiden lukuun karkeasti kolminkertainen aika tai vaiva. Ehkä pitäisi lukea vielä toinen tai kolmaskin kerta lukuvirheiden eliminoimiseksi. Jotkut STV:n versiot toimivat käsinlaskennallakin, mutta kai käytettäisiin fiksumpia versioita, jotka vaativat tietokoneita. Ehkä siis tarvittaisiin yksi tietokone per äänten tallentaja.
Selvästi uusi ja raskaampi souvi siis, ja pitäisi hallita tietokoneetkin. Mutta luulen että tämäkin menetelmä saataisiin kyllä toimimaan.
Laskennan ongelmien lisäksi menetelmässä on vielä äänten salaisuuteen liittyviä ongelmia. Yksi ongelmaskenaario on sellainen, jossa aviomies käskee vaimon äänestää “123, 124, 125”, ja aviomies voi tarkastaa vaalin verkossa julkaistuista tuloksista, että joku on todellakin äänestänyt “123, 124, 125”. Tuollaisia ääniä on ehkä tasan yksi kappale, eikä vaimo voi luottaa siihen, että joku toinenkin äänestää niin.
Toinen vaihtoehto olisi se, että yksittäisten äänten sisältöä ei julkaista, vaan luotetaan siihen, että usean toisistaan riippumattoman tarkastajan tarkistus äänten laskennan yhteydessä riittää. Perusongelma STV:ssä on kuitenkin se, että lopputulos lasketaan keskitetysti, ja tuossa keskitetyssä laskennassa kaikkien äänten sisällön tulee olla tiedossa (äänestysalueet eivät siis voi lähettää vain koostetta äänten tuloksista).
Tuon keskitetyn laskennan rehellisyyden varmistamiseksi vaalipiirin kaikki äänestysalueet voisivat saada itselleen kaikki vaalipiirin äänet omaa tarkastuslaskentaansa ja kaikkien laskijoiden tulosten vertailua varten. Jos tällaista ylimääräistä tarkistusta ei ole, keskitetty tulosten laskija voisi muokata ääniä tai laskea niiden tuloksen tarkoituksellisesti väärin.
Tuota mallia voisi vielä yksinkertaistaa niin, että keskuslaskentapaikalla olisi läsnä kaikkien intressiryhmien edustajia, ja he valvoisivat, että äänestysalueilta vastaanotetut äänet vastaavat lähetettyjä ääniä, ja että laskennan tulos on kaikkien mielestä sama. Tässä mallissa ongelmaksi jäisi vain se, että kaikki eivät ehkä täysin luottaisi tuon “keskuskomitean” vilpittömyyteen, vaan epäilisivät, että ääniä tai tulosta on peukaloitu.
Kyllä toisten äänestyskäyttäytymistä pystyy valvomaan nykyjärjestelmälläkin. Itse pakotin vaimon äänestämään Särelää Paloheinässä. Ylen tarjoamasta kaupunginosakohtaisesta tilastosta on helppo varmistaa tämä yksi annettu ääni. Koska ei kai kukaan muu nyt täällä sitä äänestäisi…
Vaalit menivät, Suomessa asiat ovat loistavasti. Tutustuin pari päivää sitten USAssa 13.8.2012 julkaistuun tutkimukseen, joka kertoo merkittävästä vaalitulosten manipuloinnista USAssa 2008–2012, mikä tosin voidaan osoittaa toistaiseksi vasta tilastollisesti: http://www.themoneyparty.org/main/wp-content/uploads/2012/10/Republican-Primary-Election-Results-Amazing-Statistical-Anomalies_V2.0.pdf. Tämä analyysi on varsin tuore, myös amerikkalaisille, ja vakuuttaa minut (tilastomatematiikka on tuttua) mutta olen miettinyt, että se ei silti välttämättä koskaan leviä uutisiin = tilastot ovat vaikeita humanistitoimittajille ja näin huijaus saa jatkua. (Analyysin lopussa on linkit, josta USAn vaalidatan saa ladata suoraan vaaliviranomaisten saiteilta ja tehdä itse tarkistuslaskennan käyttäen samaa menetelmää — sitä en ole kuitenkaan tehnyt.) Huijaus tapahtuu ääntenlaskentavaiheessa, jossa automaattisesti ääniä laskevat koneet/algoritmit kääntävät ääniä toiselle ehdokkaalle. Algoritmi on analyysin mukaan parametroitu suosimaan säännönmukaisesti republikaaneja, ja republikaanien keskinäisissä vaaleissa Romneyta. (Obama voitti 2008 vaalit niin selvästi, etteivät koneetkaan pystyneet tulosta kääntämään.) Artikkeli kehottaa vaatimaan tulevien presidentinvaalien tarkistuslaskentaa käsin, mikä tosiaankin paljastaisi huijauksen. Oikeastaan kirjoitan tämän tänne, jos Osmo tilastomatemaatikkona saisit asiaa julkiseksi, vaikka Suomea tämä ei kosketakaan. Paitsi tietysti sillä lailla, että jos Obamalta ryöstetään voitto, Romneyn kanssa voi olla hankalampi asioida.
Janne Pyykkö
Esitit sen verran vakavan syytöksen, että tuota pitäisi tutkia. En ehtinyt paneutua tuohon kuin hätäisesti, mutta perustuiko syyte siihen, että isommilla äänestysalueilla Romney sai suuremman kannatuksen kuin pienillä? Tämä ei todista vielä mitään. Keskusta saa Suomessa pienillä äänestysalueilla suuremman kannatuksen kuin suurilla ja se on täysin ymmärrettävää. Sama voi koskea maaseudun ja kaupunkien eroja myös Yhdysvalloissakin.
Ei näytä kovin vakuuttavalta. Oletuksena näyttää olevan, että vaalipiirin koko on satunnainen muuttuja, kun itse asiassa nollahypoteesina pitäisi olla, että maaseutu on selvästi oikeistolaisempaa kuin urbaanit alueet. http://www.thetransportpolitic.com/wp-content/uploads/2011/01/Density-versus-Democratic-Votes.jpg. Romney on mormoni ja aika vasemmalla nykyrebublikaanien poliittisella kartalla.
Toisaalta on tapaus Clint Curtis: https://en.wikipedia.org/wiki/Clint_Curtis.
Itse huolestun vasta siinä vaiheessa kun Nate Silver ottaa asian esiin.
Linkittämäni pdf on pitkä ja sisältää monia tilastollisia analyysejä. Se lähtee havainnosta, että tässä jokin ei täsmää, koska (kuten oikein ymmärsit) väestöltään isommissa vaalipiireissä republikaanien sisäisissä osavaltiovaaleissa Romney on saanut säännönmukaisesti enemmän ääniä kuin pienissä vaalipiireissä.
Sen jälkeen tutkimuksessa pyritään keksimään monenlaisia vastaväitteitä miksi tämä kuitenkin olisi luonnollista samaan tapaan kuin Suomessa keskusta saa kaupunkien ulkopuolella enemmän ääniä kuin kaupungeissa, sillä jos maaseudun vaalipiirit olisivat keskimäärin väestöltään pienempiä kuin kaupunkien vaalipiirit, tämä olisi selittävä tekijä olettaen, että maaseudulla äänestetään keskustaa. (Huom! Kaupungeissa puolestaan vaalipiirit jaetaan muutenkin pinta-alaltaan pienemmiksi, koska väestötiheys on suurempi — en siis toki tarkoin tiedä millainen tilanne on USAssa, olen sen varassa mitä pdf:ssä sanotaan.)
Yhtä kaikki pdf:ssä pyritään kehittelemään eri selittäviä hypoteeseja, esim. jos varakkaat äänestävät Romneyta ja asuvat juuri niissä vaalipiireissä, joiden koko on väestöltään iso, se selittäisi asian (asuntokuntien mediaanitulot alueittain ovat kaiketi USAssakin julkista aineistoa kuten ne ovat Suomessakin esim. http://www.aluesarjat.fi). Lopputulos näistä analyyseistä on, että mitään järkevää selittävää tekijää ei löydy, joten paras selittävä tekijä on, että ääntenlaskennassa on salaovi, jonka kautta pystytään vaikuttamaan siihen kenelle annettu ääni menee ja keneltä se lähtee pois.
Viime kädessä pdf:ssä on useita kaavioita, jotka vahvistavat tätä viestiä näyttäen Romneyn säännönmukaisen suosimisen.
Tiedon visualisoinnin ammattilaisena tällaiset kiinnostavat minua, mutta toki myös siksi, että haluan, että demokratia pelaa reilusti. Ei pelkästään Suomessa vaan ympäri maailman.
Noo, kyllähän nytkin luotetaan vaalilautakunnan alustavaan laskelmaan ja poliittiset puolueet voisivatt asettaa sensoreita seuraamaan ääntenlaskutapahtumaa, en tosin tiedä näin koskaan menetellyn. Toki myös vaalilautakuntien jäsenet on puolueiden valitsemia joten se kontrolli tulee jo siinä.
Keskusvaalilautakunnasta en tiedä onko tuollainen sensorointi mahdollista, mutta vaalien rehellisyys ei ole kyllä koskaan ollut Suomessa varsinainen issue.
Olen edelleen (ihan käytännön kokemuksesta) sitä mieltä että STV on hyvä juttu, mutta sen käyttö yli tuhannen ehdokkaan vaaleihin on absurdi ajatus. Ne STV-mallit joita minä olen käyttänyt ovat pitäneet sisällään jaettavissa olevien paikkojen määrän (tämä on tietysti speksauskysymys) joten helsingissä puhtaassa STV:ssä äänestäjä kirjoittaisi 85 numeroa (voi tietysti jättää poiskin).
Nykyisellään laput jaotellaan äänen mukaan pinoihin joiden määrä sitten lasketaan, STV:ssä jokainen lappu pitäisi erikseen kirjata tietokoneelle. Tämä nyt vaan olisi hidasta: vaatisi jokaiselle ääntenlaskijalle tietokoneen, vaatisi jokaisen lapun erillisen läpikäymisen ja vaalitulos valmistuisi sitten vaalipiireittäin kerralla (tämä ei tietysti olisi ongelma kuin jännityksen kannalta). Luotettavan tietotekniikkainfran ja ‑yhteyksien toimittaminen joka ainoalle vaalipaikalle Suomessa olisi aikamoinen temppu sekin.
Kiinnostaviahan nuo on, mutta ei vakuuta minuakaan ainakaan toistaiseksi. Tekstissä mm. seuraava pätkä käsittelee mahdollisen urban-biasin mahdollisuutta:
“One simple way to refute this argument is to look at the same candidate (Mitt Romney) in the same state in the same election, but 4 years ago. In fact, the same candidate did not have this density-related slope factor in 2008 in Maryland or in 2012 in Utah (see Figure 12 and Figure 13), while he had it in 2012 in the same state in the same type of elections.”
Mutta missään (?) ei tarjota edes kuvia Marylandin tuloksista vuodelta 2012. Miksi ihmeessä ei, jos tämän vertailun oli tarkoitus olla “rebuttal”? Kuvalla voi valehdella, mutta olisi se luotettavampaa kuin se että authorit vain ilmoittavat slopen olemassaolon (Marylandissa 2012).
Kiinnostavien tulosten cherrypickaus haisee tuossa paperissa tämmöisen tilastotiedemaallikon nenään.
Suomen ääntenlasku toimii erittäin hyvin. Välittömästi äänestyksen jälkeen monen puolueen edustajat laskevat äänet avoimesti ja käsin. Heti toimituksen jälkeen tulokset ovat kaikkien laskijoiden tiedossa, ja heidän muistivihkoihinsa kirjattuna. Tämän jälkeen vilunkipeli on käytännössä mahdotonta, sillä nuo äänet julkaistaan verkossa, ja näin kuka tahansa voi tarkistaa koko Suomen tulokset (ja vaalivirkailijat näkevät, onko oman alueen tulos kirjattu oikein). “Keskuskomiteoiden” rehellisyys on siis taattu, koska ne eivät voi olla muuta kuin olla rehellisiä.
Kaikki tietokoneistuminen ja yksittäisten äänten sisällön salaaminen lisää vilpin riskiä. Monimutkaisemmissa järjestelmissä (esim. STV) täytyy tehdä pieniä kompromisseja esim. vilpin eston ja äänten salaisuuden välillä.
Aivan. Suomessa STV:n ykisnkertaistaminen esim. rajaamalla se listojen sisäiseksi on tarpeen. Äänestämisen riittävän helppouden lisäksi myös äänten salaamisen tarve vetää tähän suuntaan. Mitä vähemmän listattuja ehdokkaita per lappu (esim. kolme), sitä pienemmät mahdollisuudet kirjoittaa tunnistettavia ääniä. Ja sitä laajemmalle piirille äänten sisällön voi kertoa.
Äänestäjällä on myös yleensä halu äänestää tiettyä puoluetta. Jotta STV:ssä voisi olla varma siitä, että koko ääni (sen laskennassa mahdollisesti periytyvät murto-osat) menee oikealle puolueelle, äänestäjän tulisi perus-STV:ssä listata kaikki oman puolueen ehdokkaat (yli 100 Helsingissä). Toki vähempikin on jo riittävän turvallista, mutta joka tapauksessa on työlästä ja ikävää miettiä ja arvioida, miten monta ehdokasta pitää listata, jotta osa äänestä tai koko ääni ei mene hukkaan. Jos (kesken loppuva) ääni periytyy puolueelle, jo lyhyt ääni (viisi tai kolme ehdokasta) on riittävä määrä varmistamaan, että äänen voimasta valtaosa menee juuri listattujen ehdokkaiden tukemiseen, ja loputkin sataprosenttisesti oman puolueen tukemiseen.
Aivan. Tosin nytkin vaalipiirin (tai kunnan) tulokset varmistuvat lopullisesti vasta kun kaikki äänet on laskettu. Sitä ennen molemmissa järjestelmissä voidaan laskea alustavia arvauksia, jos jokin osa äänistä on jo kirjattu (tietokoneet laskevat STV-tuloksetkin helposti monta kertaa).
Periaatteessa järjestelmä voisi olla aika vapaakin. Ajatellaan vaikka, että jokaisella laskijailla on oma (tai oman puolueen) tietokone ja ohjelma. He kirjaavat tulokset omalle tietokoneelleen (vaikkapa ääninipuittain). Jos kaikkien tietokoneet antavat yhteneväisiä tuloksia (kaikkien tulokset on jaettu ristiin verkossa tai muistitikulla), homma on sillä selvä, eikä kenenkään tarvitse verifioida koneitaan tai ohjelmiaan.
Noiden paikalla kerättyjen äänten toimittaminen luotettavasti keskitettyyn laskentapisteeseen (jos sellainen on) on vielä yksi STV:n haaste.
Samoin äänten salaisuus voi aiheuttaa ongelmia yllä kuvaamassani skenaariossa, sillä voi olla, että laskijat eivät saa välittää noita kerättyjä ääniä eteenpäin kenellekään ulkopuoliselle. Pitää vielä päättää, minne ja keille äänten varmuuskopiot talletetaan (jos eivät ole julkisia).
Loistavaa Osmo.
!!
Miten tämä käytännössä toteutettaisiin? hylättäisiin vaaliliput joissa olisi enemmän kuin yhden puolueen tyrkkyjä, antamalla eri äänestysliput per puolue? ymmärrän periaatteessa mitä ajat takaa, mutta tämä ei ole mitnekään yksinkertainen juttu. Jos äänestäjä saisi vaikuttaa vain listan sisällä, miten valtuustoryhmien koko määräytyisi?
Valtuustoryhmien koko määräytyisi kuten ennenkin (suhdeluvun laskentaan tämä ei vaikuttaisi). STV vaikuttaisi vain puolueiden sisäiseen paikkajakoon.
STV ja listavaalit ovat kumpikin tapoja toteuttaa suhteellinen vaalitapa. Jos listavaalin sisälle lisää STV:n tulee suhteellinen vaalitapa myös puolueiden sisälle. Tämä rajoitus voitaisiin tehdä niin että ykkösääni määrää puolueen, jos joku muista äänistä menee eri puolueelle, se lasketaan vain puolueelle. Vaihtoehtoisesti äänestäjä voisi valita puolueen kortin jonka täyttää.
1. Ensin äänet jaetaan ensimmäisen valinnan perusteella kuten listavaalissa. Kun äänestäjien ensimmäiset valinnat on laskettu tiedetään jo puolueiden paikkaluvut koska loput äänet eivät voi vaihtaa puoluetta.
2. Sitten lasketaan äänet STV:tä käyttäen listan sisällä. STV:n laskemiseen on useita eri menetelmiä jotka antavat hieman eri tulokset. Yksinkertaisimmat laskea käsin, mutta niissä on mukana satunnaisuutta, monimutkaisemmat ovat tarkempia, mutta vaativat tietokoneen. kts. https://en.wikipedia.org/wiki/Counting_Single_Transferable_Votes
Yksi syy, miksi kannattaa ehdottaa siirtymistä tällaiseen hybridiin pelkän STV:n sijasta, on mahdollista saada puolueiden kannatus tälle ehdotukselle ja saada se läpi. Suoraan siirtoäänivaalitapaan siirtyminen olisi vaikea saada läpi.
Yksinkertaisin malli olisi ehkä sellainen, jossa ensimmäinen ääni määrää listan. Muista äänistä hyväksyttäisiin vain ne, jotka ovat samalla listalla, mutta ääntä ei ehkä hylättäisi vaikka siinä olisi vieraitakin numeroita tai epäselviä numeroita. (Paitsi että jos halutaan maksimoida äänen salaisuus, kaikki virheet ja ylimääräiset merkit johtavat äänen hylkäämiseen.) Äänestyskuponki olisi ehkä “suomalaismallinen” ehdokkaiden numeroille muutaman vapaan tilan sisältävä sisältävä lappu (kaikille puolueille sama).
Listalle tulleet äänet (ensimmäisen äänen mukaan laskettuna) laskettaisiin yhteen, ja listan paikkamäärä määräytyisi esim. nykyisen D’Hondtin menetelmän mukaan. STV astuisi peliin vasta listan sisällä (listan saamien paikkojen jaossa listan ehdokkaille).
(Monimutkaisempiakin malleja voisi kehitellä — esimerkiksi sellaisia, joissa voi äänestää usean puolueen ehdokkaita, ja ilmoittaa mille listalle ääni periytyy ehdokkaiden loppuessa. Tällaiset menetelmät vain menevät helposti liian monimutkaisiksi saavutettuun hyötyyn verrattuna. Siksi yksinkertainen menetelmä voi olla paras.)
Entä sellainen järjestelmä, jossa puolueen sisällä on liittoutumia? Eli ensin jaetaan paikkojen lukumäärät puolueiden kesken nykyjärjestelmän mukaisesti. Tämän jälkeen puolueen paikat jaettaisiin liittoumille puolueen sisällä saman logiikan mukaisesti. Ajaa samaa asia kuin siirtoäänimenetelmä, mutta yksinkertaisempi.
Tuollainen puumenetelmä on myös hyvä. Se on selvästi yksinkertaisempi kuin siirtoäänimenetelmä, nykyisen tyyppiset yksinkertaiset äänet riittävät, ja äänten salaisuus ja vaalivilpin riski pysyvät nykyisellä tasolla. Miinuksena se, että siinä äänestäjät eivät voi valita kannattamaansa pienryhmää yhtä joustavasti (esim. katajanokkalaiset vs. naiset), ja puolueen johto voi vierastaa puolueen jakamista eri leireihin. Äänestäjät toisaalta saisivat entistä selvemmän ymmärryksen ehdokkaiden kannoista. Ääni voisi mennä yksiselitteisesti Kruunuvuoren siltaa kannattavien tai vastustavien kokoomuslaisten ryhmälle. Näin äänestäjien mielipide näkyisi nykyistä (ja siirtoäänimenetelmää) selvemmin ja ehdokkaita sitovammin vaalien välisessä päätöksenteossa. Tai puolueet voisivat pitää nykyistä paremmin puolueen laidalla olevat erikoisryhmät sisällään.
Tuollainen puurakenne toimisi myös puolueiden vaaliliittoina. Kaikki sirpaloituneet vasemmistopuolueet voisivat muodostaa liiton, joka jakaisi paikat oikeudenmukaisemmin kuin nykyinen vaalilliittomekanismi. Ja vasemmisto saisi varmasti kaikki ansaitsemasna paikat.
Mikään ei myöskään estä toteuttamasta siirtoäänimenetelmää ja puumenetelmää yhdessä. Puolueet voisivat siis valita millä tasolla puumenetelmä muuttuu siirtoäänimenetelmäksi.
Tätä mallia kutsutaan vaalirengas malliksi. Eduskunta hyväksyi sen eduskuntavaaleissa noudatettavaksi joskus noin vuonna 1970, mutta Kekkonen kaatoi sen veto-oikeudellaan, koska ei halunnut politiikan jakautuvan tiukasti oikeisto- ja vasemmistoblokkeihin. Silloin sitä ajateltiin siis puolueiden välille.
Puolueiden sisällä oli vielä 1950-luvun alussa käytössä kolmen ehdokkaan listat, joissa ääni meni listassa ensimmäisenä olleelle ja jos jäi yli, toisena olleelle ja niin edelleen. Sama henkilö saattoi olla usealla listalla kunhan oli saman vaaliliiton (puolueen) sisällä.
Puolueiden sisäiset osapuolivaaliliitot olisivat tuhoisia näiden puoleuden toiminnalle, enkä usko, että yksikään puolue tällaista virallistettua ryhmäkuntajakoa käyttöön.
Ymmärrän, että puolueet pyrkivät pitämään julkikuvaa yhtenäisyydestä. Silti näen vaalirengasmallissa paljon hyvää. Nykyisessä järjestelmässä äänestäminen on aikamoista lottoamista. Koskaan ei voi olla varma kenen hyväksi äänestäjän antama ääni kohdentuu. Minä esimerkiksi äänestän ekologisesti ajattelevaa ja taloudelliset reaaliteetit ymmärtävää teknologiamyönteistä ehdokasta, mutta ääneni voi hyödyntää jotakin toisenlaista ehdokasta. Puolueiden sisällä joka tapauksessa on erilaisia klikkejä. Politiikanteon läpinäkyvyyden kannalta olisi suotavaa, että nämä klikit ovat äänestäjien tiedossa ennen vaaleja.
Mielestäni vaalijärjestelmän pohtiminen ei ole sikäli kovin hedelmällistä että kaikki mahdolliset järjestelmät ovat kuitenkin epäreiluja Arrow’n paradoksin vuoksi. Tällöin preferensseihin eri järjestelmien suhteen vaikuttaa helposti lähinnä se, joka tuo sopivalle ryhmittymälle eniten valtaa. Lisäksi suurin osa äänestäjistä ei ole ymmärtänyt nykyistäkään vaalijärjestelmää, joten monimutkaistamiselle ei varmaankaan ole perusteita.
Selailin Janne Pyykön linkkiä enkä ollut erityisen vakuuttunut. Yksinkertaistetusti jos datasta löydetään joku ilmiö ja keksitään sille 2 selitystä (vaalivilppi tai asukastiheys) eikä pystytä todistamaan että ilmiö johtuu asukastiheydestä niin se ei todista, että ilmiö johtuu vaalivilpistä. Lisäksi tulosten esitys ei tuntunut tähtäävän niinkään totuuden esiintuomiseen kuin kirjoittajan haluaman mielipiteen tukemiseen.
Nykyisiä vaalijärjestelmiä voidaan kehittää huomattavasti ennen kuin Arrow’n paradadoksi estää jatkokehityksen.