Vastaukseni HS-raadin kysymykseen 19.10.2012
1) Kyllä
Painopistettä voisi nykyisestä siirtää. Suomen klassisen musiikin korkea taso esimerkiksi saa kiittää hyvää musiikkiopistoverkostoamme. Rahan ohjaaminen ruohonjuuritasolle edesauttaa kulttuuria enemmän kuin laitoskulttuurin suosiminen. En tarkoita, että tuki laitoksille pitäisi lopettaa, mutta painopistettä voisi siirtää.
Olen hyvin kiitollinen hienosta musiikkitalosta. Kaupunginorkesterin kausikorttia ei saa kuin tiskin alta. Yhden konsertin hinnaksi tulee noin 18 euroa, vähän enemmän kuin elokuvalipun hinta, mutta paljon vähemmän kuin vaikkapa jääkiekko-ottelun pääsymaksu, kevyen musiikin tapahtumista nyt puhumattakaan. Vaikutelma sinfoniakonserttien yleisöstä on varsin äveriäs. Konserttilipun hinnan voisi hyvin kaksinkertaistaa, ja silti salin saisi myydyksi täyteen. Tyhjiä paikkoja salissa olisi varmaankin vähemmän, koska kallista paikkaa ei kausikortin lunastanut jätä käyttämättä yhtä herkästi kuin halpaa. Opiskelijoille voisi olla oma halpojen lippujen kiintiönsä.
Kyselyn lähtökohta on kummallinen ikään kuin kulttuurilaitokset ja kulttuuriharrastaminen sulkisivat toisensa pois. Valtakunnallinen vääryys syntyy siitä, että esim. Helsingissä löytyy vaikkapa tuo konserttitalon vielä erittäin edullinen käyttömahdollisuus, mutta jostain Mänttä-Vilppulan Pohjaslehden kylästä ei noin vain mennä vaikkapa Tampereelle seuraamaan konserttia. Melkein järjestään pienillä paikkakunnilla sijoitetaan asukasta kohden vain murto-osa kulttuuriin suuriin kaupunkeihin verraten. Suuria taidelaitoksia emme Pohjaslahden kylään saa, mutta asukkailla tulisi olla mahdollisuus muuten samalla panoksella kuin isoissa kaupungeissa nauttia kulttuurista. Tänän kaiken kattaa vielä sellainen tosiasia, että kulttuurimenot ovat pieniä murusia, joiden vaikkapa kaksinkertaistaminen ei tuntuisi missään. Mitään oikeita säästöjä ei myöskään tulisi, vaikka kaikki kulttuuriin sijoitettavat rahat poistettaisiin. Ja mainittakoon, että Mänttä-Vilppulan Pohjaslahden asukkaalla on kyllä Mäntässä hyvät mahdollisuudet seurata kuvataiteita kiitos Kuvataideviikkojen kesänäyttelyn ja Serlachius-taidesäätiön loistavan tarjonnan. Ja on meillä omia erittäin halvalla tuotettuja hienoja omia kulttuuriaktiviteettaja Pohjaslahden kylää myöten.
”Vaikutelma sinfoniakonserttien yleisöstä on varsin äveriäs. Konserttilipun hinnan voisi hyvin kaksinkertaistaa, ja silti salin saisi myydyksi täyteen.”
Eikö pikemminkin pitäisi pyrkiä ratkaisuihin, joilla kaikki kansanosat saadaan kulttuuripalvelujen piiriin kuin rajata hinnalla osallistujien joukko äveriäisiin?
Köyhätkin voivat nauttia musiikista, jos vain uskaltautuvat paikalle. Hinta on tehokas tapa viedä köyhiltä elävän musiikin nautinto.
Yhtälön toinen puoli tosin taitaa olla se, että valtiontukea saavien orkestereiden rahoitus on ollut suht vakaata, eli hyvillä muusikoilla on ollut työpaikkoja, ja että myös koulutusketjun loppupää eli Sibelius-Akatemia on saanut kehittyä tasaisesti. Jos olisi vain hyvät musiikkiopistot, niin monen nuoren lahjakkuuden musiikkiopinnot saattaisivat lopahtaa 18 ikävuoden paikkeilla.
Kun verrataan lipun hintoja esim. rock -bändien lippujen hintoihin, niin aika matalia ne ovat. Silti rock -keikoilla käy ihmisiä laidasta laitaan. Lipun hinta ei siis ole syy siihen, miksi klassinen musiikki on yläluokkaista. Nykyisin nk. korkeata kulttuuria tuetaan ihan liikaa. Eri kulttuurin muotoja pitäisi käsitellä tasapuolisemmin.
Miksi kannatat kulttuuripalveluissa vahvaa valtion subventiota, mutta parkkipaikat kyllä olet laittamassa käyttäjän maksettavaksi? Ja vielä subventio koskee ainoastaan valtion määrittelemää korkeakulttuuria. Miksi markkinaehtoisuus ei kelpaa kulttuuriin?
ML
Jos kysymys oli minulle, niin juurihan esitin, että lippujen hintoja voisi nostaa.
Musiikki on laji, joka vaatii useimmissa instrumenteissa erittäin suuren tuntimäärän harjoittelua lapsesta alkaen, jotta yksilöstä kehittyy tasokas ammattilainen. Niinpä musiikkiopistojärjestelmä toimii ammattiopintojen välttämättömänä pohjana.
Mutta jos musiikkiopistojärjestelmää tarkastelee vain ammattimuusikoiden koulutuspolun osana, sen rahan voisi käyttää paljon paremminkin. Ensimmäisenä karsitaan opistosta ne, joista selvästi ei tule ammattilaista. Sen jälkeen karsitaan ammattiopinnoista se ylimääräinen kouluttaminen pois (toisen asteen opinnot pääosin, iso osa AMK-koulutuksesta).
Olisi ehkä kuitenkin parempi tarkastella musiikkiopistoja nimenomaan lapsille ja nuorille tarjottavien harrastusmahdollisuuksien kannalta. 98 %:sta musiikkiopistojen oppilaista ei tule ammattilaisia. Nykyinen musiikkiopistojärjestelmä tarjoaa matalan taloudellisen kynnyksen musiikin harrastamiseen niille, jotka asiasta saavat itselleen jotain irti.
Määrätietoinen musiikin harrastaminen on aivan erinomainen asia monesta suunnasta katsottuna. Yhteismusisointi vaatii tiimitaitoja, musiikki kehittää aivoja (tämä voidaan todentaa jopa aivokuvantamisella), musiikki vaatii ja kehittää abstraktia ajattelua.
Joten olen Oden kanssa samaa mieltä siitä, että jos vastakkain laitetaan HKO:n lippujen hinnat ja musiikkiopistoihin tehtävät karsinnat, nostetaan lippujen hintoja. Mutta jos säästöjä etsitään koulutuksesta, niin silloinkin kannattaisi katsoa koko järjestelmää eikä vain osaa siitä. Suomessa on paljon huippumuusikoita, mutta yleisesti ammattimuusikoiden työtilanne on varsin heikko, joten ainakaan liian pieniä koulutusmäärät eivät ole.
Jaa että konserttilippujen hinnat kaksinkertaiseksi? Kiitos vaan, minä olen köyhänä kuunnellut ja nauttinut tähän asti sekä Finladia-talon että nykyisin Musiikkitalon konserteista. Nyt Soininvaara on eriyttämässä tämän harrastuksen Wahlroosille ja muille Soininvaaran kavereille. Vaikutelmasi ”äveriäästä” konserttiyleisöstä on muuten naurettava ja osoittaa vain sen, että käyt harvoin sinfoniakonserteissa. Hintoja pitäisi päinvastoin huojentaa valtion subventiolla. Huokeat lippujen hinnat ovat olleet säveltäjien ja kapellimestareidenkin toivomus. Musiikki kuuluu kaikille ja konsertit ovat suuri elämys. Kulttuuri sivistää ihmistä, ei kirjanoppineisuus.
Eikö oikea kysymys ole: pitääkö ylipäänsä kulttuuria tukea? 😀 Ehkä pitää, mutta on kyettävä kyseenalaistamaan kulttuurinkin tuki, koska suuri osa kulttuurista toimiii terveellä, kaupallisella pohjalla.
Ymmärrän nuorten kulttuuriharrastusten ja opetuksen tukemisen, museotoimen ja vielä kirjastotkin. Ne ovat satsauksia tulevaisuuteen. Sen sijaan aikuisten kulttuuriharrastusten kuuluu kyllä löhtökohtaisesti pyöriä omalla rahoituksellaan.
Äveriäs ilme saattaa johtua osin firmojen lipuilla tulevista. Eikös Wahlroos kulje sen Ruotsin häntäheikkikunkun kanssa?
Viherinssille: Olen herttaisen samaa mieltä, enkä pyrkinyt sanomaan, että musiikkiopistojen tarkoitus pitäisi olla ammattilaisten kouluttaminen. Kommenttini oli vaan pieni huomautus Osmon esittämään ja usein kuultuu lauseeseen siitä, että Suomen ammattilaisten taso ja maine on musiikkiopistojen ansiota. Niin varmaan onkin, osaksi, mutta siihen on tarvittu yhtä ja toista muutakin. Ja siis toistan, minunkin mielestäni opistojen tarkoituksena täytyy olla kansan sivistäminen ja oppimisen elämysten mahdollistaminen kaikille. Kansainvälisiä tähtiä ja huippuorkestereita syntyy sitten sivutuotteena jos on syntyäkseen.
Jarin kanssa olen samaa mieltä siitä, että konserttiyleisö ei näytä mitenkään erityisen äveriäältä. Havaintoni mukaan näyttää jokseenkin samalta kuin teatteriyleisö, eli keski-ikä on väestön yleistä vähän korkeampi ja naisten osuus suurempi, mutta kaikenlaista väkeä on ja kaikenlaisissa vaatteissa, ehkä nyt kahluusaappaita lukuunottamatta. Yhden nuoren miehen näin konsertissa pukeutuneena hienosti kuvioituun polypropyleenikerrastoon, mutta siihen tapaukseen taisi liittyä polttarit tms. Kropan puolesta hänellä oli kyllä kovasti varaa eivätkä kulttuuria harrastavat naiset liene valitelleet asuvalintaa.
Mikko H
Miten uskoisit konserttiyleisön tulotason suhtautuvan vaikkapa lätkämatsien yleisön tulotasoon?
Itselläni on aivan äärimmäisen vähän kokemusta lätkämatseista tai muistakaan joukkuelajeista. Omassa tuttavapiirissäni jääkiekkoa käyvät katsomassa perin isopalkkaiset, väitöskirjan tehneet keski-ikäiset äijät, mutta epäilemättä he eivät ole ihan edustava otos. Varmaan matsissa porukka on ainakin sen verran nuorempaa kuin konserteissa, että tulot eivät ole ehtineet kehittyä samalla tavalla.
Näistä pitäisi varmaan tehdä joku oikea tutkimus. Suomessa ihmisen vaatetuksesta tms. habituksesta ei välttämättä voi päätellä tulotasosta paljoakaan, vrt. vaikka stereotyypit menestynyt rakennusalan pienyrittäjämies lätkämatsissa ja huolitellusti pukeutunut 40-vuotias kirjastonhoitajanainen konsertissa.
Tulee mieleen, että jos konsertti- ja teatterilipuilla pitää saada kerättyä enemmän rahaa, niin hintajakaumaa voisi yrittää levittää ylöspäin. Ts. nostaa parhaiden paikkojen hintoja reilusti ja tarjota silti edelleen nykyisen hintaisia tavis- ja opiskelijalippuja muille paikoille. Rikkaat voisivat sitten ilmaista kulttuuritahtoaan maksamalla paremmista paikoista. En tiedä, saisiko tällä keinolla merkittävästi enemmän lipputuloja ja löytyisikö tämmöistä lahjoitusmentaliteettia. Suomalaiset eivät ole juuri tähän tottuneet, joten voi olla, että rikkaatkin ostaisivat mieluummin ensinnä halvan lipun kuin hyvän paikan. Osa varakkaista saattaisi nimenomaan välttää näyttäytymistä rikkaiden penkillä. Tarkemmin ajatellen lahjoitusalttiutta voisi testata jakamalla kalliit paikat tasaisesti pitkin katsomoa, eli rikkaat voisivat ostaa myös kalliin ja huonon paikan 🙂
Tihkumusteorian mukaan kulttuurin alatasolle tehdyt satsaukset hyödyttävät myös ylemmällä tasolla olevia kun kulttuurin kokonaiskulutus kasvaa