Oulunkylän liikenneturvallisuussuunnitelma
Pyysin pöydälle, koska pyöräilyn asiantuntijat haluavat tutustua asiaan. Voi olla, että yksityiskohdissa on vielä viilaamista, mutta kaiken kaikkiaan tällainen suunnitelma on tavattoman suuri parannus koko kaupunginosan ilmeeseen.
Näitä suunnitelmia on nyt varastossa toteutettavaksi melkein puoli tusinaa. Rahat toteuttamiseen vain puuttuvat. Minusta näiden läpi vieminen olisi jopa tärkeämpää kuin pyöräteiden rakentaminen.
Kaupunki panee muuten vuosittain autoliikenteen edistämiseen sata miljoonaa euroa ja pyöräilyn hyväksi viisi miljoonaa. Pyöräilyn osuus työmatkoista on kymmenen prosenttia.
Toiminnalliset tavoitteet
Kyselin paljon syitä tavoitteista jäämiseen. Osittain selityksiä ei saatu, osittain syy oli muualla, esimerkiksi Stockan seudun suojatiejärjestelyjen osalta yksityisen toimittajan liikennevalosoftan toimimattomuudessa.
Kaavoituksesta puuttuvat 180 000 kerrosneliöstä puolet tulee Kruunuvuorenrannasta ja pääosa lopuista muutamasta suuresta kaavahankkeesta. Nytkin pantiin läpi 12 500 kerrosneliötä asuinalaa.
Ensi kerralla Munkkivuoren ratikan tarveselvitys.
Yleisellä tasolla kuvittelisi että suunnitelmia olisi hyvä olla varastossa muutama ylimääräinen, eli jos jotain suhdannerahaa löytyisi tai muita väylähankkeita nytkähtäisi eteenpäin, voisi rakennustyöt lähteä rivakammin liikkeelle. Muta sitten vastaavasti kummastuttaa tuo kaavoituksen hitaus, luulisi mystisiä ja maagisia merkintöjä piirtävän paperille vähän nopeampaakin tahtia.
Itse olen muuten ajanut Oulunkylän ohi mennessäni Mäkitorpantien sijasta aina radanvartta, jossa Ogelin ja Käpylän asemien välillä radan länsipuolella on lähes risteyksetön, tosin sorapintainen väylä.
Käskynhaltijantien eteläpuolen pyörätie olisi Mäkitorpantien järjestelyihin verrattuna selkeästi tärkeämpi parannus.
Sitä MuVun ratikkaselvitystä odotellessa (kopioiden osaksi myös mm. tpyyluoman ajatuksia Facebookista):
Se Turunväylän alkupää on siinä selvästi kipukohta, kun Pasilanväylän varaukset häiritsevät. Saisikohan KSV suunniteltua sille sellaisen 200 metrin bulevardisoinnin, jossa nykyinen risteys muutettaisiin ihan kunnon katuristeykseksi? Sellainen, joka voisi jäädä siihen olemaan riippumatta siitä, tuleeko sitä Pasilanväylää koskaan vai ei (kun ei varmasti tulekaan, mutta kun sen toteaminen tässä vaiheessa olisi liian vaikeaa).
Ratikalle vain yhdet liikennevalot sitten parisataa metriä Huopalahdentieltä länteen. Autoja ei siitä tarvitse päästää. Ketään motaria ajavaa ei häiritsisi, jos ratikka ylittäisi sen kerran viidessä minuutissa kuin juna tasoristeystä, kun se motari kuitenkin katkeaa siinä heti.
Tätä kun voisi KSV:stä ehkä vähän haistella jo ennen esityslistan tuloa.
Esityslista on jo ulkona, todetaan Munkkivuoren hyväksi ja kannatavaksi. Selvitys on pikaisesti lukaistuna peruusteellinen ja asiallinen. Lista, http://www.hel.fi/hki/Ksv/fi/P__t_ksenteko/Asiakirja?ls=11&doc=Ksv_2012-10–23_Kslk_29_El
Eli muuten hyvä, mutta kun tää on nyt menty kytkemään Turunväylän muuttamiseen kaduksi ja Pasilanväylän tunneliin, eli toteutus 2020-luvulla. ELYllä eli valtiolla ei ole edes rahaa edes suunnitella sitä tunnelia, rakentamisesta puhumattakaan. Jos tosta pidetään kiinni, niin se on käytännössä ihan sama asia kuin ettei sitä ratikkaa tehdä koskaan. Munkkivuoressa on jo 50 vuotta täyttynyt metroasema.
Tärkeintä olisi torpata HSL:n esittelystä löytyvä kytkös Pasilanväylän toteutumiseen, koska tosiasiassa nämä eivät ole riippuvaisia toisistaan.
Jatkosuunnitteluun valittu linjaus edellyttää toki Turunväylän alun muuttamista kaduksi, mutta tämä ei edellytä Pasilanväylää vaan moottoritien pään siirtämistä aavistuksen länteen. Lisäksi saman linjauksen alavaihtoehdoissa oli myös Turunväylän ylitys siltaa pitkin.
Koski kytkös sitten Pasilanväylää tai bulevardisointia, on tässä uhkana, että kannattavaksi todettu ratikkalinja jää motarin tulevaisuudesta käytävän tappelun panttivangiksi.
Raitiovaunu Munkkivuoreen on hyvä idea. Toki vaatinee aika reipasta tiivistämistä liian tehottomasti rakennettuun Munkkivuoreen.
Motarin päätäkin tulee miettiä uudestaan. Ainoa järkevä nykytehokkuudella on muuttaa Huopalahdentie moottoritieksi.Kaupunkibulevardi vaatisi ensin sen kaupungin rakentamisen. 😉
Ensi viikolla lautakunnassa oleva Munkkivuoren ratikka olisi hyvä jättää pöydälle. Tässä kun on kyse ikään kuin ennakkotapauksesta, jota olisi hyvä pohtia laajemmin ennen kuin lautakunta lyö lukkoon päätöksensä.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun raitiotietä ollaan Helsingissä laajentamassa korttelikaupungin ulkopuolelle vanhaan lähiöympäristöön. Hanke on kannattava. Jos se nyt jätetään toteuttamatta, tai kuten listassa kohteliaasti todetaan, “toteutetaan” joskus 2025, merkitsee se samalla sitä, että lautakunta ottaa kielteisen kannan raitioliikenteen laajentamiseen ylipäätään, poislukien satama-alueiden ratikat.
Seuraavia askeleita tässä kehityksessä voisivat olla esimerkiksi raitiolinjan 6 jatkaminen bussien 68 ja 71 korvaamiseksi tai raitiolinjan 1 jatkaminen vastaavasti. Jos lautakunta nyt päättää esityksen mukaan, ei noita muita laajennuksia kannata edes selvittää.
Pöydällepanon aikana olisi hyvä käydä vuoropuhelua poliittisten ryhmien kesken.
Munkkivuoren ratikan rakentaminen olisi syytä toteuttaa 2014–16. Tänä aikana eivät satama-alueiden ratikat etene mihinkään. Mutta tällainen aikataulu on mahdollinen vain, jos lautakunta nyt päättää edetä hankesuunnitteluun.
Tuota noin…, risteyksessä kaistojen väliseen kolmioon istutetut koivut ovat oikeasti “ympäristötaideteos” joka aikanaan 90-luvun lopulla maksoi miljoona markkaa.
Tässä ollaan nyt hyvin delikaattien sanavapauteen, kulttuurihistoriaan ja tekijänoikeuteen liittyvien kysymysten äärellä…
Taideteos on siis tuottanut kansalle elämyksiä n. 12 vuoden ajan. Miljoona markkaa tekee tämän mukaan laskien 228 markkaa per päivä eli n. 38 euroa. Ihan hyvä hyötysuhde ja johan koivuja on katseltukin, moottorisahaa vaan niille.
Ehdotus Munkkivuoren ratikasta oli tänään Hesarissa. Linjaus on todella ryssitty ja KSV yrittää pakottaa kaupunkilaisten kurkusta alas Pasilanväylää kuin Keskustatunnelia aikoinaan. Munatonta toimintaa: Eikö yhtä virastoa saada kuriin? Pyytäkää Merja Kyllönen kokoukseen käymään.
Huopalahdentiellä voi käydä katsomassa kuinka sinne on jätetty tilaa keskelle ja molemmille puolille kuin moottoritiellä. Kiskot mahtuisivat hyvin keskelle ajorataa, toinen vaihtoehto olisi ajaa motarin ylikulkusiltaa ja päättää linja ostarille.
Isolla rahalla rakennettiin myös alikulku, joka on aika vähäisellä käytöllä, kun pari lasta jäi alle. Voisiko sitä käyttää ratikan alikulkuna niin saataisiin päättäri jonnekin kympin päättärin lähelle?
KSV:n ukko jaksaa artikkelissa vielä ruikuttaa Töölön pysäköintipaikkojen perään. Töölöläisenä yrittäjänä voin sanoa, että niitä on aivan tarpeeksi, autoja on pysäköitynä joka puolella. Pysäköinti on etuoikeus, ei perusoikeus.
Voisiko muuten asukaspysäköintipaikat jatkossa jakaa niin, että hinta asetettaisiin tasapainottamaan kysyntä ja tarjonta ts. jos paikkoja on 2000, hintaa nostetaan kunnes myös lupien kysyntä on 2000? Vastaavasti alueella jossa paikkoja riittää hinta voisi olla alempi.
Mä ehdottaisin että tilattaisiin semmoinen ympäristötaiteellinen performanssi nimikkeellä pop-up hakkuut ja kokko.
Munkkivuoren raitiotiestä on puhuttu vaikka kuinka kauan. Päätösten tekeminen tuntuu olevan ylivoimaista ja niitä tunnutaan hidastavan tahallaan, kuten tämänkertainen koplaus.
Yksi laajennus, joka olisi äärimmäisen helppo toteuttaa olisi ykkösen jatkaminen Käpylässä seuraavaan risteykseen, eli Pohjolankatua eteenpäin Kunnalliskodintien liikenneympyrään.
Melkein kaikki on valmiina. On suora leveä tie, josta autoliikenne on pyritty minimoimaan ja on ympyrä päätepysäkkiä varten. Kulut olisivat pienet.
Hyöty olisi suuri, koska muutoksen jälkeen ykkönen palvelisi paremmin Koskelan suurten kerrostalojen asukkaista. Nyt päättäri on hieman liian kaukana ja aluetta palvelee bussi 55. Sen palvelua juuri heikennettiin ja linja on hidas.
Koskelassa on varmaankin aika suuri tonttitehokkuus jo nyt ja lisäksi sinne tehty täydennysrakentamissuunnitelmia ainakin jo 2001, jossa Lahdentien liittymä on pienennetty ja muutenkin tonttien tyhjiä välejä täytetty. Toteuttamisenkin pitäisi olla helppoa, koska talot ja tontit ovat kaupungin. HS:n sivuilla on uutinen vuodelta 2007, jossa uudisrakentamisen kerrotaan odottavan toimitilarakentajia. Niitä saakin varmaan odottaa.
http://www.arkkitehti.net/koskela.html
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Lahdenväylälle+ja+Koskelantielle+uudet+ajorampit/HS20070708SI1KA030i0
Minusta sen moottoritien voisi ihan hyvin ylittää omalla sillallaan, molemmin puolin on hyvin tilaa. Laajalahdentien linjaus yhdistäisi mukavasti Munkinseutua.
Sen sijaan se Raumantien linjaus on ongelmallinen. Kannattaisi käydä katsomassa talviaamuna ennen kahdeksaa kun ranskalaisen koulun syöttöliikenne puuroutuu lumikasojen alle, seassa päiväkotiin ja ala-asteelle taapertavia lapsia. Sinänsä se on luonnollinen paikka päättärille ja kääntöympyrälle, mutta silloin autoliikenne pitäisi kieltää kokonaan.
Molemmissa linjauksissa jätetään käyttämättä mahdollisuus yhdistää linja Jokeri I:een. Edes kymppi pitäisi jatkaa Jokerille tai mieluummin Huopalahden asemalle. Tilaa ja tarvetta linjaukselle on.
Tämän syksyn uudistuksessa kadonnut suora yhteys rautatieasemalle pitäisi palauttaa. Raportissa ei oltu ollenkaan arvioitu tätä liikennettä, vain nousuja.
Miksi ne Raumantietä pienokaisiaan kuskaavat eivät jätä lapsiaan siihen ostarille sen sijaan, että tunkevat autonsa siihen sumppuun? Kai sitä nyt 200 metriä voi kävellä.
Eiku kaupunkilaisille pop-up jurttasauna ja lähimaastosta saunavastat.
Designkaupunki tuskin voi syyllistyä sellaiseen populistisbrutalistiseen taidevastaisuuteen. Kulttuurin tuhoaminen polttamalla on jotain johon syyllistyttiin lähinnä 30-luvulla Saksassa*. Emme kai halua että Helsinki vaarantaa kansainvälisen maineensa?
Helsingissä on oltava demokraattiset oikeudet kokea esteettisiä ei-kaupallisia aistinautintoja myös arkiliikenteessä ilman että altistuu julkean kaupallisuuden ja multinationaalien korporaatioiden haltuunottaman katutilan mieltä turruttaville ja passivoiville viesteille.
Tekijänoikeuksistaan toivottavasti huolehtivalla taiteilijalla ja kulttuurikansalaisilla on vähintäänkin oikeus kierrättää ympäristötaideteos johonkin toiseen paikkaa.
Kulttuurimäärärahoja tähän ei tule enää toista kertaa käyttää vaan ensemblen siirtäminen toiseen paikkaan lisää omalta osaltaan teknokraattisen raitiotien rakentamiskuluja (ja tulee osoittaneeksi kuin kauhean kallista se onkaan).
Eiköhän tästä saada vielä vääntöä muutaman valtuustokauden ajaksi…
*Natsikortti
Mieluummin kerralla Oulunkylään asti jolloin vaihtomahdollisuus lähijunista ja Jokerista tuo matkustajia myös ykkösen harvemmin asuttuun päähän.
Miksei, ei tosin samassa yhteydessä. Jos kaikki niputetaan isoiksi hankkeiksi, jää pahimmassa tapauksessa pienetkin hyödylliset muutokset tekemättä.
Linjan jatkaminen yhden korttelin päähän korkean asukastiheyden Koskelaan on no-brainer. Myös linjan “kunnollinen” jatkaminen on sen jälkeen helpompaa.
Gegen Dummheit kämpfen Götter selbst vergebens
Ehkä niin. Joku kustannus voi tulla väliaikaisista/ylimääräisistä kääntösilmukoista.
55:sen alkupään asiakkaita on selvästi käytetty “pohjakassana”. Siellä päässä asuvien palvelutasoa on rajusti heikennetty jotta on voitu vastata ehkä paremmaksi porukaksi katsottujen yliopistoihmisten ja Liisankatulaisten tarpeisiin. Linja pysyy kuitenkin kannattavana koska 65:n ja Valtimontien kadun pysäkit ovat monesta paikkaa juuri sen 7 min kävelymatkan päässä niillä alueilla. Näin kai oli tarkoituskin.
Verrattuna aikaan ennen Kumpulan kieppiä ja Liisankadulle siirtymistä ovat matka-ajat Hakaniemeen pidentyneet 3–15 minuuttia riippuen vaihdon onnistumisesta, ja keskustaan ripauksen vaille kymmenen minuuttia.
1. Munkivuori perustui prof. O.I. Meurmanin asemkaavaan, jossa ideaa oli nimenomaan tarjota tietyä väljyyttä ja valoisuutta asukkaille. Silloin myös elettin paljon enemmän ulkona: lapset olivat kotona (äti tai lastenhoitaja hoiti)tai hoitotädillä hoidossa ja leikkivät pihalla. Töölön ja kantakaupungin selvä ongelma oli pienät pihat ja alimpien auinkerrosten heikko valaistus.
Hyvin vaikea kuvitella, miten alueelle voi enemmän taloja ahtaa menettämättä väljyyden tuomia etuja. Varinkin kuin muistamme, että tässä maassa aurinko on puoliltapäivin keskimäärin 30 asteen korkeudella, so talo heitää kaksi kertaa korkeutensa pituisen varjon.
2) Keskeistä Munkkivouoressa on, että huolto- ja psykäköintlliikennettä lukuunottamatta kaikki autoliikenne kiertää pitkin Ulvilantietä, ja itse asuinalue on vapaa liikenteeltä. Mm. lasten turvallisuuden kannalta tällä on merkitystä. Ratikka ohjattaisiin alueen keskelle, ja tämä oleellinen etu menetettäisiin.
Sinähän sen sanoit, maailma oli ennen erilainen ja oli tarkoituksenmukaista rakentaa erilaista ympäristöä. Nykypäivän maailma on toisenlainen. Väistämätön ristiriita on, että kun rationaalisuus eli vasen aivopuolisko sanoo, että pitäisi purkaa vanha ja rakentaa uutta ja toimivampaa tilalle, arvot eli oikea aivopuolisko haluaisi säästää kaiken olemassa olevan esteettisistä, historiallisista tms. syistä. Miten se kultainen keskitiet löytyy, onkin vaikea kysymys.
Kaupunkikuvallisesti komeampi saapuminen Helsinkiin olisi Munkkiniemen puistotietä pitkin. Ehkä liikennemääriä pitäisi saada vähän vähennettyä ennen kuin sen voisi toteuttaa 😉
Tähän kantaan asian eteneminen viimeksi pysähtyi 90-luvulla. Munkkivuorelaiset asettuivat vastustamaan ratikan tuomista alueen keskelle.
Ehdotan, että ensimmäisessä vaiheessa päättäri jätetään ostarille. Jos asukkaiden kannat aikaa myöten muuttuvat jatkolle suopeiksi, jatketaan linjaa pari pysäkinväliä.
Raitiotiehän ei toisi alueelle rakentamisaikaisen liikenteen lisäksi muuta liikennettä kuin itse linjaliikenteen ja silloin tällöin kulkevat kunnossapitoajoneuvot (lähinnä lumenauraus- ja ehkä ruohonleikkuukaluston) ja satunnaisesti koulutuksessa ja tilausliikenteessä käytettäviä vaunuja. Tämän ehtona on tietysti se, että poliitikot Helsingissä vaativat, että mm. tämä rata on tehtävä aitona nurmiratana.
Enkä muutenkaan osaa pitää 10 minuutin välein suuntaansa kulkevaa raitiovaunua erityisenä turvalisuus- tai meluongelmana, kunhan rataa ei tehdä nykyiseen tapaan vaimentamattomana betonilaatalle ja radalle pääsyä rajoitetaan tarvittavilta osin esim. aitaamalla rata Munkkivuoren koulun kohdalla tarvittavilta osin varustamalla ylikulut varoituslaitteilla tai ns. karsinointiratkaisuilla.
Nykyiset Variotramit on 24 metriä pitkiä. Laajalahdentien kohdalla moottoritien nykyinen päällystetty alue/alueet on n. 30 metriä ajoratojen kauimmaisten reunojen välillä. Valtiotaho ei arvattavasti suostu mihinkään ratkaisuun, jossa yksi kiskoilta pudonnut ratikka voi tukkia valtatie 1:n helposti pitkäksi aikaa. Ja se putoaa kiskoilta, kun yksikin kuorma-auto puskee kylkeen. Pointtina, että vaikka vaikuttaisi helpolta (“siirretään liikennemerkkiä 200m”), tuleekin mutkikkaampi ja kalliimpi suunnitelma. Heti itäpuolella on valmiina “huoltoaukko” ajoratojen välissä, mutta lännemmäs tarvitaan uusi, ja valmius liikenteen ohjaamiseen kaksisuuntaiseksi toiselle ajoradalle.
Tätä kutsutana kansankielllä pompottamiseksi.
Ehkä me palaamme siihen — kunhan öljyvarat ehtyvät emmekä yrityksistä huolimatta läydä nille korvaavaa uusiutuvaa energiaa — että lähellä oleva luonto on kaikkien arvokkainta. Ja että kenties latsen hoitaminen kotitalouksissa* on kaikissa suhteissa edullisinta (jos ja kun se on mahdollista).
Ovatko muuten v a i n 50 — 60 vuotiaat talot tekniikaltaan vanhentuneita? Ja onko Meurmanin perusratkaisu vanhentunut? Elän itse oleellisesti samanalaisessa 1972 rakennetussa ausinyhteisössä. Ja viihdyn hyvin. Puistomaisemaa osaa arvostaa.
’ Kirjoitin kotitalouksissa en kotona. Enkä puhunut mitään lasten ja heidän hoitajansa välisestä mahdollisesta peheoikeudellisesta suhteesta.
Matkailu avartaa — varsinkin jos esim. majoittuu Berliinin Togokadulle, n 4 km päähän Alexandetplatzista. Kolmekerroksisia taloja, väljyyyttä melkein kuin Munkkivuoressa. Paikalle kulki sekä u‑Bahn(nuhraantunut) raitovaunu että bussi. Kuului Länsi-Berliiniin. Nyt lähinnä turkkilaisten jne. asuttama kaupunginosa. Viihtyisä.
Kaikki ratkaisut merkitsevät sitä, että Minkkivuoren sisälläoleva yhtenäinen huoletonjalakulkulaue hajoaa kahteen. Ratikka suuntaansa 1o minuutissa merktitsee ratikkaa kerran viidessä minuutissa ja sitä o n varottava.
Tietenkin voisi ajatella sen ratikan sijoittamista tunneliin…
Yli 50 vuotta vanhat talot alkavat kaivata putkiremonttia ja niissä on yleensä tehty jo ikkuna‑, julkisivu‑, katto- ym. remonttia. 30–50 vuotta vanhat elementtirakenteiset talot ovat teknisesti hankalimpia, koska eristeitä on niin vähän ja rakenteen vuoksi lisäeristyksen toteuttaminen on hankalaa…
Mörristä eli Meurmanista puheen ollen, hän teki asemakaavan nykyistä Tapiolaa varten ennen kuin alueesta järjestettiin Arne Ervin voittama asemakaavakilpailu. Ideana oli sijoíttaa työpaikat ja asunnot lähelle toisiaan ja välttää yhdyskuntarakenteen hajautuminen. Meurmanin suunnitelma olisi nykypäivän vinkkelistä ollut viisaampi ja ehkä Espoo kokonaisuudessaan olisi voinut kehittyä vähemmän henkilöautoon perustuvaksi kaupungiksi.
Vanhentuneesta en tiedä, mutta selvää on, että Munkkivuoren kaltaisen ratkaisun palveleminen joukkoliikenteellä on vaikeaa. Talojen keskellä oleva puistoalue on yksinkertaisesti busseille ja ratikoille liian laaja este. Vastaavan voisi kai suunnitella siten, että lähtökohtaisesti laitetaan nurmirata keskelle ja huolehditaan lasten turvallisuudesta erikseen. Autojahan radalle ei tarvitse päästää.
Munkkivuori on ehkä vanhentunut siinä mielessä, että sen rakentamisen jälkeen Helsigissä on asumisväljyys suurentunut oleellisesti ja samalla väkimäärä kasvanut ja kysyntää pisaa edelleen. Tehokkuus on jäänyt sijaintiin nähden pieneksi.
Munkkivuoren ratkaisu, ympyränmuotoinen katu ja sen sisällä puistomainen jalankulualue on mitä hienoin. Nyt se varmaankin tehtäisiin niin, että ympyrän säde olisi vähän pienempi. Minusta ratikan ajaminen tuon ympyrän halki ei tuhoaisi sitä. Pannaan ratikalle nopeusrajoitus 30 km/h ja se muuttuu paljon turvallisemmaksi.
Hyvin saman tyyppisellä mallilla on rakennettu aika tuoreitakin kaupunginosia vain muutama kilometri Munkkivuorta kauemmaksi.
1995 alkaen kaavoitettu Latokartano perustuu rakenteeseen, jossa kokoojakadut kiertävät kehänä alueen ulkoreunalla ja kokoojakaduilta on ainoastaan päättyviä katuja kohti alueen keskustaa. Talojen korkeus pienenee alueen keskustaa kohti mentäessä ja aivan keskellä ovat julkiset rakennukset, urheilukentät ja laaja viheralue.
http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/041ff8804a1583bcb5dff5b546fc4d01/Viikki_latok_havainne570.jpg?MOD=AJPERES