Toimittaja kävi haastattelemassa minua köyhyydestä. Haastatteluissa, hyvissä sellaisissa, on se hyvä puoli, että joutuu tarkentamaan ajatuksiaan.
Suhteellisen ja absoluuttisen köyhyyden ero on Suomessa kasvanut aika suureksi. Niinpä niillä tulotasoilla, jotka määritellään tuloköyhyydeksi, elämänsä hyvin hallitseva ja rikkaassa sosiaalisessa ympäristössä elävä menestyy varsin hyvin, vaikka oikeilla köyhillä tekee tiukkaa. Siksi vapaaehtoista köyhäilyä ja siihen liittyvää leppoistamista ei pidä sekoittaa köyhyyteen.
Oikea köyhyys liittyy syrjäytymiseen ja syrjäytyminen liittyy kovin usein työttömyyteen. Syrjäytymisen taustalla on usein myös jokin lääketieteellinen tai lähes lääketieteellinen syy. Kaikista syrjäytyneimmät löytyvät vankiloista. Vankilakundeissa on tavattoman suuri yliedustus päihdeongelmaisilla, lukihäiriöisillä ja oppimisvaikeuksista kärsivillä. Yritin joskus laskea päässä, että jos erilaisten syndroomien vaikutusta vankilaan joutumiseen tutkittaisiin samoin menetelmin kuin tupakoinnin osuutta keuhkosyöpään, päätyisimme siihen, että liki 90 prosenttia vankilakundeista on vankilassa lääketieteellisen syyn takia.
Mistä näitä kaiken maailman syndroomia nykyisin pukkaa niin paljon? Miksi ne ovat lisääntyneet, vaikka erilaisten neurologisten vammojen pitäisi vähentyä, koska synnytyksissä vammautuneita on paljon aiempaa vähemmän? Vai ovatko ne lisääntyneet? Olisiko vain niin, että erilaiset neurologiset vaivat invalidisoivat ihmisen pahemmin kuin ennen? Yhteiskunta on toisin sanoen muuttunut vähemmän joustavaksi erilaisista oppimisvaikeuksista kärsiville.
Ennen ikäluokat jaettiin 11-vuotiaina oppikoululaisiin ja kansakoululaisiin. Tämä oli julmaa niille, joilta lapsina suljettiin monta porttia elämässään. Siihen ei pidä palata. Mutta nykyinen teoria- ja lukemispainotteinen peruskoulu on kovin julma oppimishäiriöisille, jotka vanhassa kansakoulussa saattoivat oppia monia tärkeitä taitoja ja valmistua koulusta itseensä luottaen. Teoriapainotteisessa peruskoulussa oppimisvaikeudet tarkoittavat vuosien jatkuvaa epäonnistumista ja itseluottamuksen nakertamista.
Erityisen julmaa on, ettei mihinkään ammattiin voi valmistua ilman lukupäätä ja teoreettista osaamista, vaikka itse ammattien menestyksellinen hoitaminen ei sellaista vaadi. Intiassa samoja tehtäviä hoitavat peräti lukutaidottomat.
Gunnar Adler-Karlsson kysyi kymmeniä vuosia sitten, miksi Ruotsissa pitää opiskella kaksi vuotta ennen kuin pääsee tekstiilitehtaaseen ompelemaan suoraa saumaa, mutta paljon vaativamman taidon, auton ajamisen, voi oppia muutamassa viikossa.
Erilaiset ammattitutkinnot ovat olemassa osittain vain osoittamaan työnhakijan keskittymiskykyä ja kunnollisuutta. Yhtä hyvin voitaisiin panna hakijat järjestykseen sen perusteella, kuinka monta sivua he oppivat puhelinluetteloa ulkoa. Huomatkaa, en sano, että kaikissa tapauksissa koulussa opittu itsessään on turhaa, enkä edes että se on useimmiten turhaa, vaan että se on usein turhaa. Diplomi-insinööreitä muuten vain puolet tekee kymmenen vuotta valmistumisensa jälkeen sellaista työtä, johon heidän koulutuksensa on tähdännyt, mutta onhan diplomi-insinöörin tutkinnon suorittaminen osoitus lahjakkuudesta.
Todistuksen vaatiminen karsii pois potentiaaliset huonot työntekijät, mutta samalla se karsii pois sellaisetkin, joiden nyt vain on vaikea oppia teoreettisia asioita.
Osittain työelämä on muuttunut perustellusti vaativammaksi. Heinätöistä selvisi, vaikka ei koskaan oppinut lukemaan, mutta monesta nykyisestä työtehtävästä ei selviä ilman lukupäätä. Mutta osittain yhteiskunta on kääntänyt selkänsä oppimisvaikeuksista kärsiville aivan turhaan. He pystyisivät moneen, jos säännöt eivät olisi heitä kohtaan epäoikeudenmukaisia.
Tilanteessa, jossa työpaikkoja on jotain 20% vähemmän mitä tekijöitä on tarkoituksenmukaista polkea alas jokainen jonka saa poljettua mitä pienimmästä syystä.
Kärkevää tekstiä, mutta ainakin joissain yhteyksissä totta. Olen ollut työpaikassa, jossa toinen yksi työntekijä onnitteli toista kolmannen sairastuttua. Yhden aivoinfarkti on toisen onni. Tälläisessä paskassa, vammaisessa maassa me elämme.
Totta!
Mutta totta on myös se, että eipä ole enää paljonkaan ammatteja, joissa selviää ilman koulutusta: ei ole enää esim. sekatyömiehiä. Toisaalta onko järkevää, että tarvitaan kolmen vuoden koulutus, että pääsee sairaalaan siivoamaan? Tavalliseen siivoukseen pääsee sentään vähemmillä opinnoilla.
Kaupan kassalla pitää olla tradenomi, vaikka kassakone on automaattinen?
Toinen syy saattaa sitten liittyä sosiaalisiin pelkoihin, jotka lisääntynevät vähän huomaamatta Suomessa, kun puhutaan vain yleisluontoisesti masennuksesta ja pillereistä.
Aika vähän mistään syrjäytymisen syistä puhutaan, kunhan tarjotaan jotakin nopeaa ratkaisua, vaikka asiat saattaa olla peräisin vuosia jatkuneesta tilanteesta johon kukaan ei ole puuttunut. Syvästi masentuneelle, tai sitten muuten pahoissa ongelmissa olevalle, on aika turha mennä peukku pystyssä sanomaan, että tsemppiä ja koita ny. Aivan liikaa kouluissakin tähdätään pelkkiin koetuloksiin ja hypetetään jotain PISAa.
Ne jotka ovat jo koulussa syrjässä, koetaan ehkä enemmänkin hyvinä tapauksina, kun eivät aiheuta ongelmia. Kukaan ei vain kysy hiljaiselta, että miten oikeasti menee. Toisaalta sitten toinen ryhmä on nämä oppimisvaikeuksista kärsivät, jotka sitten riehuvat tunneilla, kun jossakin pitää päästä esille, eikä erityistä panostusta heihin tarjota. Mieluummin sitten sysätään nämä riehujat ”opiskelemaan” omaan porukkaansa. Aika selvää on, että keksivät omaa kivaa ja mistään ei tule mitään.
Tavallaan koulu luovuttaa heidän kanssaan yrittämättä oikeasti mitään, eli jo tässä vaiheessa osa tippuu kun heidät erotetaan muista ja paluu on vaikeaa. Samalla syntyy leima, mutta toisaalta ongelmatapaus löytää tavallaan yhden asian, jossa pärjää muita paremmin, eli mokailun. Siitä syntyy sitten rooli, jota pitää yllä muiden antaman ihailun takia. Hetken aikaa nämä kovista esittävät ovatkin pienen porukan ihailun ja suosion kohteena, mutta sitten koulu-uran päättymisen jälkeen tämä rooli jää päälle, kun muutakaan ei ole opittu. Seuraavaksi sitten juostaan poliisia karkuun. Näille pitää löytää oma ala, jossa pääsevät onnistumaan, ennen kuin turvautuvat tähän koviksen rooliin.
Toki toiset koulut ovat varmasti parempia kuin toiset. Paraskaan opettaja ei vain huomaa ongelmia, jos oppilaita on liikaa tai sitten koulussa ei ole henkilöitä palkattuna, joiden tehtävänä olisi ottaa koppeja ja auttaa opettajaa. Ihan liikaa joutuvat opettajat olemaan sosiaalitätejä ja koulupsykologeja.
Joka tapauksessa tuohon pitäisi päästä ajoissa kinni, ennen kuin häviävät näkymättömiin tai tulevat tutuiksi virkavallan kanssa. Olisi se vaan niin halpaa lystiä, kun ongelmiin puututtaisiin ajoissa panostamalla oikeisiin asioihin, eikä annettaisi asioiden mennä todella pitkälle. Aikainen puuttuminen säästää rahaa aivan älyttömästi, joten onkin kummallista, että ketään asiantuntijaa ei suostuta tässäkään kuulemaan, kun rahanjakajat kokoontuvat päättämään asioista. Ei kannata sitten ihmetellä, jos moniongelmaiset tyhjentävät sossukassaa tai ovat häiriöksi kaduilla. Tai vain häviävät jonnekin.
Ei tuo Helsingin päivähoitopolitiikkakaan kovin hyvältä kuulosta, mitä luin tuolta Alanko-Kahiluodon blogista. Kai sitä nyt pitäisi tuossa vaiheessa panostaa ammattilaisten silmään ja pieniin ryhmiin, jotta oppimisongelmiin puututtaisiin heti alussa. Kannattaa muistaa, että nyt ne lama-ajan lapset ovat niitä, joista ihmetellään, että mihin ovat kadonneet ja muutama jää päivittäin eläkkeelle. Pikkuisen taisi leikkuut kohdistua sillloin väärin.
Pahinta tässä omasta mielestä on se, että ongelma nähdään ensin kansantaloudellisena. Leikataan mieluummin niistä rampeista ja tunneleista tai korotetaan sitten veroja, mutta kyllä sitä rahaa pitää ensin käyttää niin että ihmisillä pysyy tietty perustaso elämässä, oli heistä sitten kansantaloudelle hyötyä tai ei. Mitä siitäkään tulee, kun lama-ajan lapset saavat lapsia ja heiltä itseltään saattoi mennä lapsuus pilolle vanhempien stressatessa lamaa. Jonkun kai pitäisi olla kertomassa miten ollaan vanhempia, kun omaa esimerkkiä ei ehkä ole. Ei näiltä pitäisi mennä apua säästämään pois.
Todella merkittävä yhteiskuntapohdintaa. Näiden kanssa painitaan kouluissa joka päivä. On yhteiskunnan huonoutta, jos se ei saa kaikkien panosta käyttöön.
On jotenkin julmaa tehostaa ja kilpailuttaa suorittavaa työtä – vaikka koulujen siivoamista niin että työ tulee tehtyä huonosti vaikka duunari kuinka painaisi ja samaan aikaan olisi olemassa vähän vähemmän pystyviä tekijöitä, joille sitten maksetaan korvausta ja joiden kunto vain heikkenee.
Puhe neurologisista vaivoista kuulostaa oudolta. Paremminkin osalla ihmisistä kognitiiviset, psyykkiset ja emotionaaliset valmiudet eivät kohtaa nyky-yhteiskunnan vaatimuksiin ongelmanratkaisun ja yhteiselämän tasoilla. Tämä johtuu vain siitä millaisessa maailmassa elämme. Maailma tunnetusti muuttuu.
Ihmisen häiriökäyttäytymisellä on pitkät perinteet. Ei ihminen ole aina hyvänlaatuinen edes parhaimmillaan, vaan joissakin ihmisissä pahuus vie voiton aina.
Ääri-idealistien mielestä ehkä kaikki voitaisiin saada mukaan yhteisen hyvän talkoisiin, mutta tuo on utopiaa. Se että kaikki voitaisiin edes pelastaa on täyttä tuubaa, mutta mahdollisimman moni voitaisiin kyllä saada mukaan yhteiskunnan täyspainoiseksi jäseneksi, jos varhaiskasvatuseen ja sen tukemiseen laitetaisiin riittävästi resursseja.
Osmon kirjoituksesta on sanottava, että se vaikutti lapsekkaalta ajattelulta paikoin, sikäli jos ei tunnusteta realiteetteja, että autistinen puhelinluettelon ulkoaopetteleva yksilöllä ei taida olla monessakaan työyhteisössä mitään käyttöä.
Nykyään lastenhoitajat ovat akateemisia kasvatuksen ammattilaisia, jotka vimmatusti yrittävät saada lisää pätevyysvaatimuksia ja akateemista meriittiä, jotta pärjäisivät palkkakilpailussa.
Itse yritin opiskelija-aikoina päästä tekemään siivoustöitä kun meinasi rahat loppua. Karsiuduin haastatteluissa kun minulta kyseltiin mistä tekijöistä koostuu motivaationi hakeutua siivousalalle 🙂
Ennen sanottiin että kyllä tekevälle työtä löytyy. Enää ei pidä paikkaansa. En tiedä, onko hyvä vai huono.
Koulu itse aiheuttaa oppimisvaikeuksia.
Liian kovat tavoitteet,pyrkiminen nopeaan oppimiseen aiheuttaa oppimisvaikeuksiin.
Tuen puute heikoimmilta johtaa oppimisvaikeuksiin.
Tiedon tulva on joillekin liikaa
http://www.hs.fi/kotimaa/V%C3%A4it%C3%B6s+Koulu+aiheuttaa+oppimisvaikeuksia/a1305581293176
Ei se ole turhaan tai vahingossa tapahtunut muutos, vaan ihan kansan itse tekemä päätös.
AY-liike ja nykyinen sosiaalijärjestelmä aktiivisesti ehkäisevät kaikin keinoin pienellä palkalla työskentelemistä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että vähäistä lisäarvoa tuottavat ihmiset jäävät automaattisesti syrjäytyneiksi
Syyllisinä tietty äänestäjät, joille on jotenkin onnistuttu myymään kuvitelma siitä, että kadunlakaisijan/vessansiivoajan tai jopa työttömän tekemättä jättämä työ ovat liki saman arvoista kuin aivokirurgin tekemä työn kanssa.
Ja kaikista kamalimpana kauheutena kun vasemmisto on ensin istuttanut ihmisten päähän ajatuksen siitä, että kaikkien työ on samanarvoista, niin samalla on jotenkin iskostunut ”oikeiston” päähän se, että kansalaispalkka / negatiivinen tulovero / perustulo on jotenkin vastustettava asia…
Jos vaan jotenkin saataisiin toimeentulotuki ja asumistuki korvattua sopivalla kansalaispalkkaratkaisulla, niin about kaikki ongelmat ratkeasivat itsestään. (ehkä vähän ennakkoon hurraamista…)
Pitkäaikainen syrjäytyminen ja syrjäytymisen lisääntyminen koskevat lähinnä miehiä. Jos tämän faktan ohittaa, ei voi keksiä syrjäytymisen syitäkään.
Seuraavaksi pitää ymmärtää, että syrjäytymisriski ei ole niinkään yksilön ominaisuus vaan se syntyy yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutuksesta. Varmaa tosin on, että miehissä on enemmän yksilötasonkin ”lääketieteellistä” huono-osaisuutta ja siitä johtuvaa syrjäytymisriskiä. Mutta sen lisäksi kahdesta muuten identtisestä yksilöstä miehellä on selvästi naista suurempi vaara ajautua syrjäytymiskierteeseen, jota ympäristö ikään kuin ruokkii.
Kun syrjäytyminen nyt lisääntyy ja ”lääketieteelliset” piirteet ovat pysyneet samoina, on luontevaa ajatella, että ympäristö on muuttunut enemmän syrjäytymisriskiä ruokkivaksi.
Kysymyksen voi seuraavaksi kääntää toisin päin: mikä estää miesten syrjäytymisen? Parhaat ehdokkaat ovat perhe/tyttöystävä, työ/koulu ja kohtuullisuus viinan kanssa. Näin siis jos ei ole psyykkisesti sairas. (Naisten syrjäytymisen estämiseen riittää sen sijaan yleensä sosiaalinen verkosto eli lähinnä suku ja kaverit, olen kuullut väitettävän.)
Näillä eväin, kun rupeaa katsomaan tilastoja, ei syrjäytymisen lisääntyminen näytä enää kovin suurelta mysteeriltä.
Olisikohan se niin, että koskee myös ns. sisätöitä, eli ihan koulutustakin vaativia ammattia? Eli siis Markettaa ahdistaa syystä tai toisesta, työteho kärsii ja poissaoloja tulee. Jossain työpaikassa ja yhteiskunnassa työpaikalla elettäisiin tuon kanssa, toisessa Marketta työnnetään eläkkeelle mielenterveysongelmaisena. Minusta ”nimettä” yllä on jäljillä, kun työttömyys on tarpeeksi suurta niin työnantajilla on tuohon varaa.
On tietenkien kaikkien etu että Marketta tekee edes jotain, huonokin työteho on parempi kuin ei mitään. Viisastenkivi olisi että miten päästäisiin siihen että Marketalle maksettaisiiin työstä palkkaa eikä työn tekemättömyydestä eläkettä. Äkkiseltään ja paperilla tämä voisi onnistua jonkinlaisella tulonsiirrolla työntekijöiden tai yritysten välillä (käytännössä sama asia) jolla kompensoitaisiin Marketan työnantajaa, toteutus vaan kovin hankalaa.
”Diplomi-insinööreitä muuten vain puolet tekee kymmenen vuotta valmistumisensa jälkeen sellaista työtä, johon heidän koulutuksensa on tähdännyt…”
So what? Pitäisikö pyrkiä jotenkin ohjailemaan sitä mihin DI:t sijoittuvat? Niitä töitä, joihin koulutus tähtää, ei edes voida eikä kovin täsmällisesti määritellä.
Se puoli, joka nyt kuitenkin tekee niitä töitä, joihon koulutus on tähdännyt, hyötyy paljon koulutuksestaan, ja usein kyseisten töiden tekeminen ei ollenkaan onnistuisi menestyksellisesti ilman kyseistä koulutusta.
Se toinen puoli, joka tekee jotain muuta, yleensä hyötyy ainakin osittain DI-opinnoistaan. Tutkintoonhan kuuluvat mm. varsin laajat perusopinnot.
Työhönottotilanteessa tutkinto toki on tärkeä osoitus määrätietoisuudesta yms., mutta kyllä se koulutus nyt kuitenkin on valmistuneiden diplomi-insinöörien mielestä ollut hyödyllistä muutenkin. Tätähän tutkitaan säännöllisesti.
Koulutuksen osumatarkkuuden parantaminen on tärkeä ja monipiippuinen juttu, mutta se on vaikeaa…
Pätee varmaan joihinkin aloihin. Vastaavasti on aloja joilla on 20% tai vielä vähemmän työntekijöitä kuin niitä paikkoja.
Kun mietitään ratkaisuja syrjäytyneisyyteen, niin kannattaa lähteä tosiasioiden tunnustamisesta eli siitä, että syrjäytyjät ovat idiootteja.
Kun keksimme, kuinka nyky-yhteiskunnassa saadaan idiooteillekin töitä, syrjäytyminen katoaa. Todennäköisesti tähän tarvitaan sekä keppiä että porkkanaa ja työntekemisen sekä sosiaaliturvan yhdistämistä.
Jos taas mietimme ratkaisuja keskimääräisen, normaalilla järjellä ja tavanomaisella mielenlaadulla varustetulle ihmisille, niin eihän siitä mitään tule, koska tämmöiset henkilöt eivät juurikaan syrjäydy.
Ongelmana ei ole pelkästään työn puute vaan se, että syrjäytyneistä ei ole oikeastaan juuri mihinkään työhön. Missään oikeassa työssä ei voi käydä miten sattuu, eli syrjäytymisuhan alaisille pitää keksiä semmoista puuhasteltavaa, jossa ei oikeastaan ole juurikan väliä, mitä tulee tehtyä. Vankiloissahan tehdään vähän tämäntyyppistä työtä (ei vaadita koulutusta, jos yksi lähtee, toinen voi samantien paikata, ei väliä vaikka tuotanto vähän tökkisi), ehkä sieltä kannattaisi katsella ratkaisuja.
Nopeiten sryjäytymiselle saataisiin tehtyä jotain vähentämällä keskioluen kulutusta, koska suomalaiset alkoholisoituvat nimenomaan juomalla olutta. Siinä vaiheessa kun siirrytään kirkkaisiin, se on jo game over eli Alkon myynnin rajoittaminen ei auta niin paljoa. MUTTA ehdottaisin tähänkin yhtä juttua, joka auttaisi samalla myös kaupunkirakenteen tiivistämiseen, koska tekisi keskustoista entistä houkuttelevempia ostoskohteita: Alkot pois peltomarketeista ja kaupunkien keskustoihin.
(joo, joo, tiedän että alkoholiin liittyvät asiat eivät ole kovinkaan suosittuja Suomessa, huomatkaa että en edes ehdota hintojen korotuksia koska se tie on varmaankin kuljettu loppuun)
Syrjäytyjät eivät ole idiootteja. Yksi mutta vain yksi alalaji ovat heikolahjaiset. Heikkolahjaisuuden ei pitäisi syrjäyttää ketään, ei myöskään työelämästä. Päihderiippuvuus on toinen. Sen taustalla on usein jokin psyykkinen ongelma, joka siis oli ensin ja päihderiippuvuus sitten. Tämä joukko voisi paremmin, jos alkoholin saatavuutta rajoitettmaisi. Kumpikaan näistä selityksistä ei tyhjennä syrjäytymistä ilmiönä.
Ode:
Peruskoulun oppisisällöt ovat monelta osin (esim matematiikka) kevyempiä kuin vanhassa oppikoulussa.
Paljon suurempi virhe mielestäni on, että ammattikouluista on tehty lähes lukion tasoisia teoriapainotteisuudessa ja että meillä ei oikeasti ole toimivaa Saksan mallin mukaista oppisopimusjärjestelmää. Moneen korkeaa ammattitaitoa vaativaan (ja hyväpalkkaiseen) käden taitoja vaativaan ammattiin pitäisi voida päästä vähemmällä teoriaopiskelulla oppisopimuksen kautta.
Yhdysvalloissakin on havahduttu siihen, että College-koulutuksen yliarvostuksen seurauksena heillä on nyt huutava pula teollisuuden ammattimiehistä.
Nimeni ei ole Marketta mutta täällä kirjoittelee eräs yliopisto-tutkinnon hyvällä menestyksellä suorittanut it-työläinen, joka on burnoutin takia sairaslomalla johtuen huonosta/löperöstä projektijohtamisesta. Epäselvät tavoitteet ja vastuut, henkistä vääntöä työpaikalla, kaltaiselleni henkilölle tämä nyt vaan oli liikaa.
Suomalaisessa työelämässä on asioita pahasti vialla. En voi vedota tutkimuksiin, mutta olen viime aikoina kuullut niin käsittämättömiä kokemuksia työpaikkakiusaamisesta ja siitä tuhosta, mitä simputtamisesta ja toisten hallitsemisesta kiksejä saava ”johtaja” voi saada aikaan, että oikein hirvittää.
Jako oppikouluun ja kansakoulun kautta ammattikouluun oli parempi kuin nykyinen. Jokainen sai sellaista koulutusta, jota tarvitsi elämässään ja jota kykeni vastaanottamaan. Me emme ole kaikki samanlaisia.
Jako ei ollut kuitenkaan luonut umpiperiä, koska oppilaitosten rehtorien suosituskirjeillä pääsi eteenpäin. Tunnen insinöörin, joka on mennyt ammattikoulusta teknisee opistoon ja olisi päässyt vielä tekniseen korkeakouluun, mutta perheen perustaminen ei sitä mahdollistanut.
Umpiperät olemme luoneet ihan itse. Osasyynä varmasti halu antaa kaikille samat mahdollisuudet, joten oharit joilla opiston rehtori voi lähestyä suoraan korkeakoulun rehtoria on karsittu. On tehty hyvää tarkoittavia muutoksia, jotka itse asiassa ovat huonoja.
Onko aidosti kysymys työn sisällön muutoksesta vai asenteiden koventumisesta? Vaikka löytyisi työtä, jonka pystyy tekemään vähän heikkolahjaisempi, niin kukaan ei halua tällaista tyyppiä työkaverikseen. Työpaikka on myös sosiaalinen yhteisö.
Et huomioinut verotuksen yms vaikutusta.
Mikä oli syy?
Nimittäin juuri vähemmän koulutusta vaativat työt ovat erilaisia aputehtäviä ja palveluja.
Miksi meillä ei ole olemassa vaikkapa ikkunanpesijöitä, autonpesijöitä yms yms.
Yksi selvä syy on se että on niin kallista palkata. Jos meinaat maksaa satasen käteen ovat kulut melkein 200 ja jos marginaaliverosi on 50% tarkoittaa se 300 kulua sadan työstä.
Jos valitset koneen maksaa 100 työ 100.
USA on palveluyhteiskunta ja jopa Briteissä on paljon palveluja saatavissa.
En tiedä onko joku asennevamma siinä ettei toista saa palkata auttamaan arkea vai mikä on syynä.
Nyt meillä on melkein joka 10.s työttömänä. He voisivat tehdä jotain hyödyllistä ja pitäisivät yllä kosketuksen työelämään. Nyt heidät pakotetaan pois työelämästä ja paluu varsin pian käy käytännössä mahdottomaksi. Siitä seuraa kaikenlaisia henkisiä ongelmia yms.
Kannattaisiko avata silmät ja todeta että nykyinen holhousyhteiskunta vain ei toimi. Olsiko aikea nimi pahoinvointi yhteiskunta.
Totta on että meillä on erilaisia enemmän tai vähemmän vammaisia jotka eivät myöskään nykyisin työllisty.
Syitä edellisessä tekstissäni.
Jotain on todella pahasti vialla, koska on täysin järjetöntä jäädä työpaikkaan jossa sairastuu. Montako vuotta työpaikan vaihtoprojekti voi kestää? Itselläni yliopisto-opintojen jälkeen työpaikan vaihto kesti pari-kolme kk per paikka kun joudui hakemaan omaa juttuani ja silloin olin sentään ihan kokematon märkäkorva ja talous keskellä pikkutaantumaa (melkein koko viikonlopun ketutti kun maanantaina piti taas mennä töihin, siitä tajusin että jotain tarttis tehdä).
Ymmärrän kyllä että jossain pikkupaikkakunnalla kouluttamattoman henkilön voi olla vaikea vaihtaa työpaikkaa, mutta jos yliopiston käynyt it-ammattilainen ei töitä löydä, niin kuka sitten? Disclaimer: jos sattuu asumaan Oulussa niin hyväksytään ettei se ihan noin vain onnistu.
Mikä ihme joitakin suomalaisia vaivaa, kun jäädään mielummin surkeaan työpaikkaan kuin lähdetään rohekasti liikkeelle? Onko se siinä, että on 1% mahdollisuus että se uusi työ on vielä surkeampi? Vai ollaan mielummin tutussa ja turvallisesti surkeassa paikassa, koska siellä sentään tietää minkälaista skeidaa niskaan kaatuu? Tiedän itsekin pari tämmöistä tapausta, miksi se burn out pitää hakea, miksei voida lähteä ajoissa? Yhdessä tuntemassani tapauksessa kilpaileva yritys yritti kaiken lisäksi houkutella surkeassa työpaikassa ollutta projektinhoitajaa uusiin hommiin, lupauksena tietenkin mm. parempi työilmapiiri. Ei lähtenyt, valitsi mielummin sen loppuunpalamiseen vievän tien ja niinhän siinä tietenkin kävi.
Hyvät ihmiset, vaihtakaa ihmessä sitä työpaikkaa, jos työ käy oman terveyden päälle ja tämä koskee sitten myös niitä duunarihommia, joissa ei ole työturvallisuduesta tietoakaan. Huonojen työpaikkojen kuuluukin kutistua, kuihtua ja lopulta kadota pois. Kyllä se ylin johto jossain vaiheessa huomaa, ettei jollain osastolla mikään toimi ja jos kyseessä on yrittäjävetoinen firma, niin karkoittamalla hyvät työntekijä, siltä häviävät asiakkaat parempiin paikkoihin.
nimim. ”huonoista yrityksistä työntekijöitä ja töitä kalastellut”
Ps jos heikkolahjaiset saadaan työllistettyä, siinä työllistyy kaikki muutkin ongelmaryhmät jo ennen kuin niistä tulee varsinaisia ongelmia
PPS päihderiippuvalle ei mahda mitään, tilanne pitäisi saada haltuun ennen sitä riippuvuutta
”Nimittäin juuri vähemmän koulutusta vaativat työt ovat erilaisia aputehtäviä ja palveluja.”
Ongelma on, että nämä matalan tuottavuuden työt tehdään nykyään ilmaistyövoimalla.
Aikaisemmin opiskeluun liittyvä pakollinen harjoittelu tai työttömän velvoitetyö tehtiin normaalin työsuhteen puitteissa.
Mutta 2000-luvulla suuntaus on muuttunut ja näistä töistä ei enää makseta palkkaa vaan valtio kustantaa ilmaisne työvoiman
Tämä on johtanut siihen,että ne vähätkin matalan tuottavuuden työt tehdään valtion kustantamalla ilmaistyövoimalla
Tämä on tehnyt paskakierteen: Kukaan ei palkkaa vähätuottoista palkkatyöhön kun ilmainen täysipäinenkin on saatavilla.
Tämä taas syrjäyttää ja vasta kun on syrjäytynyt,pääsee ilmaiseksi työvoimaksi syrjäytyimisen torjumiseksi.
Mitä tulee alkoholiin syrjäytymisen syynä niin sen merkitystä liitellaan.
Sattui kerran silmiin tutkimus,jossa todettiin , että alkoholin suurkuluttajista 82 % on työelämässä mukana.
Ja niistä lopuista 18 % :ta suurin osa on eläkkeellä alkoholin aiheuttamien ongelmien vuoksi
Useimmiten kaljakuppilan asiakkaat kuvitellaan työttömiksi,mutta näin ei ole.He ovat joko työssäkäyviä tai eläkeläisiä.Se, että kaljaa juodaan päivisinkin ei merkitse mitään,Suomessa tehdään eniten epätyypillisiä työaikoja EU:ssa .
Asian ydin on viimeisessä lauseessa. Hankalasti työllistyviä ei tarvitse palkata, koska tulijoita on niin paljon. Koskee syrjäytyviä, ali(tai yli)koulutettuja, maahanmuuttajia…
Suomalaiset työnantajat joskus valittavat työvoimapulaa, mutta todellisuudessa koko ilmiö on meillä täysin vieras. Siksi täällä ei koskaan näe liikkeiden ikkunoissa työpaikkailmoituksia, työpaikkoja ei mainosteta televisiossa jne. Monessa Länsi-Euroopan maassa nämä ovat aivan tavallisia tapoja rekrytoida, eikä kukaan edes kuvittele työnhakijoiden muodostavan jonoja oville ilman minkäänlaista houkuttelua. Tosin talouskriisi lienee muuttanut asioita ainakin väliaikaisesti.
Käytännössä muodostui umpiperiä.Noita suositukisa kun sai yksi luokasta eli väylä oli niin ahdas, etti sillämitään koulutuspoliittista merkitystä ollut
Ja kun ikäluokasta vain n 15 % suoritti yo-tutkinnon ja alle 10 % ikäluokasta pääsi yliopistoon niin käytännössä useimmat päätyivät umpiperään.
Tämä johti uuteen muuttoliikkeeseen ulkomaille,kun Suomessa opiskelu oli rajoitettua,monet muistavat varmaan vielä Upsalan ekonomit.
Tuo saksalainen koulujärjestelmäon juuri tällainen umpiperäjärjestelmä, jolla ylläpidetään luokkajakoa.
Eikä saksalainen oppisopimuskoulutuskaan niin auvoinen ole. Ei sielläkään mitään tumpeloa oteta firmaan vaan hänellä täytyy olla jo valmiita taitoja tehdä jotain
Niinpä useimmat oppisopimuskoulukkaat käyvät vuoden kurssin alalta ja hankkivat perusvalmiuksia
Suomessaoppisopimuskoulutus on kasvattanut suosiotaan,mutta rajoite tulee siitä,ettei peruskoulusta tulevalla olemitään työssä vaadittava taitoa.
Samoin ammatinvalinta on vielä hakusessa.
Nuori alkaa hakea paikkaansa yhteiskunnassa noin 15- vuotiaana ja yleensä 25 -ikävuoteen mennessä se on löytynyt, ainakin useimmat ovat löytäneet
Mutta harva työnantaja suostuu ottamaan töihin nuorta ,jolla kaikki on hakusessa.
Ja tämäkin niin että ”monilla suomalaisilla työpaikoilla on asiat pahasti vialla”. Johtuen niistä ongelmayksilöistä.
Riittäisikin että keskitytään niihin ongelmapaikkoihin ja -tyyppeihin, eikä rakenneta mitään keskusjohtoista lainsäädäntöhimmeliä jonka avulla kuvitellaan poistettavan kaikki ongelmat (mutta itse asiassa vain luodaan rutkasti lisää).
Sotket nyt kaksi eri asiaa keskenään. Suurkuluttajien ryhmästä tiputaan pikkuhiljaa ajan kanssa sinne ongelmakäyttäjien ryhmään. Jos suurkulutajan täydellinen alkoholisoituminen olisi aina varmaa ja veisi vaikkapa sen 20 vuotta, niin 30-vuotiaana suurkulutuksen aloittaja tipahtaisi työelämästä vasta viiskymppisenä ja tilastoissa näkyisi kokoajan, että suurin osa alkoholin suurkuluttajista on edelleen kivasti työelämän syrjässä kiinni.
Suurin osa suurkuluttajista olisi edelleen työelämässä vaikka lopulta päätyisikin todelliseksi alkoholistikis.
Koska alkoholin haittojen kehittyminen vie kauan, sen haitat saavat kasvaa todella suuriksi, ennenkuin työura katkeaa niihin. Osaltaan alkoholin haittoja kompensoi myös kokemuksen tuomat taidot, eli varsinkin keski-iän aikoihin kokemus on kartuttanut taitoja paljon enemmän mitä alkoholin riskikäyttö on niitä nakertanut. Monesti juoppo mestari on vielä ihan kohtuullinen työntekijä, parempi kuin vasta-alkaja.
Hyvää pohdiskelua, Osmo, erityisesti koulujärjestelmään liittyen! Peruskoulun suunnittelusta ja koulutuspoliittisesta debatista 1960-luvulla on kirjoitettu mielenkiintoinen kirja, jossa kuvataan eri näkemyksiä – myös sitä, että vireillä oli toisenlainen koulujärjestelmä, joka perustui pedagogiseen tietoon ja sen tunnustamiseen, että ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät ole taitavia lukuaineissa. Peruskoulu oli puolestaan poliittiseen ideologiaan ja kasvatusidealismiin pohjautuva koulumuoto. Kirja on nimeltään Isä Salmela – ihminen ja koulunuudistaja. Kirjaa voi lainata Helsingin kaupunginkirjastosta tai oman kappaleen voi hankkia kustantajalta (Opetus-, kasvatus- ja koulutusalan säätiö OKKA).
http://www.okka-saatio.com/muutjulkaisut.php
Ei, vaan ne matalan tuottavuuden työt jäävät kokonaan tekemättä tällä hetkellä.
Niin kauan kuin se siivoajan tilaaminen kotiin maksaa enemmän kuin DI:n nettotuntipalkka, niin ihmiset siivoavat itse. Niin kauan kuin ravintolaruoka maksaa 3x enemmän kuin itse laitettu, tehdään itse. Kun remonttireiskan työ maksaa saman mitä kirurgin tuntipalkka, asentavat kirurgit itse lattialistoja ja laminaatteja omiin asuntoihinsa.
Työn verotus pitäisi saada alas, ja tarkoitan työn verotuksella siis nimenomaan kaikkia muita asioita kuin tuloveroa, joka on käytännössä mitätön pienipalkkaisille. ALV ja TYEL-maksut, sekä kansalaispalkkajärjestelmän puute ovat pahimmat esteet sille, että ihmiset käyttäisivät palveluita.
https://fbcdn-sphotos-d-a.akamaihd.net/hphotos-ak-snc7/330342_10151091844938316_733255778_o.jpg
”Suurin osa suurkuluttajista olisi edelleen työelämässä vaikka lopulta päätyisikin todelliseksi alkoholistikis.”
Näin käy,mutta alkoholoin aiheuttamat vahingot ehtivät yleensä niin suuriksi, että henkilöstä tulee eläkeläinen.
Onko eläkeläinen syrjäytynyt vai ei on sitten toinen juttu.
Alkoholin suurkulutukseen liittyy toinenkin havainto:Keho kestää jatkuvaan juomista n 15-20 vuotta-Sen jälkeen henkilö on joko kuollut tai raitistunut.
Sitten on tietysti niitä, jotka eivät juo aivan jatkuvasti ja voivat juoda pitempäänkin
Monella syrjäytyneellä on niin sanotut ”Venäläiset geenit”. Ratkaisu olisi katsoa lännen sijaan itään. Miten siellä tuetaan kyseisen geeniperimän omaavaa globaalissa kilpailussa työpaikoista. Venäjän keinojen tehokkuudesta kertoo sekin että he tulevat muille kalliseen heille halpaan Suomeen shoppailemaan massoittain.
Miten Venäläinen koulu toimii huonosti lukekemalla oppiville? Miten siellä verotetaan ulkomaisia tuotteita?….
Eiköhän tässä ole psykologiset syyt taustalla: Ensin murtuu tahto ja itsetunto. Sen jälkeen kaikki on paljon vaikeampaa ja ongelmat kasautuvat. Eikä se työpaikan vaihto siltikään mikään pikkujuttu ole.
Terminologiahuomautus:
”Suhteellisen ja absoluuttisen köyhyyden ero on Suomessa kasvanut aika suureksi. Niinpä niillä tulotasoilla, jotka määritellään tuloköyhyydeksi, elämänsä hyvin hallitseva ja rikkaassa sosiaalisessa ympäristössä elävä menestyy varsin hyvin, vaikka oikeilla köyhillä tekee tiukkaa. Siksi vapaaehtoista köyhäilyä ja siihen liittyvää leppoistamista ei pidä sekoittaa köyhyyteen.”
Absoluuttisesti köyhiä Suomessa ei juuri olekaan. Tarkoitat ilmeisesti sitä, että osa suhteellisessa köyhyydessä elävistä ihmisistä elää leppoisasti ja vain osalle se suhteellinen köyhyys on ongelma. Tälle varmaan tarvittaisiin omat terminsä.
”Mikä ihme joitakin suomalaisia vaivaa, kun jäädään mielummin surkeaan työpaikkaan kuin lähdetään rohekasti liikkeelle?”
Millaisessa maailmassa elät? Kun olen yrittänyt vaihtaa työapaikkaa, hakijoita on aina ollut yli 50. Koulutukseni on höpömaisteri, mutta maisteri kuitenkin.
Edes varmat alat eivät enää työllistä: ”Insinöörien ja diplomi-insinöörien työttömyys on kääntymässä jyrkkään kasvuun, kirjoittaa Tekniikka ja talous -lehti. Lehden mukaan insinöörien työttömyyskassaan tulee nyt 180 ensihakemusta viikossa, kun vielä alkuvuonna määrä oli 120.
Työttömyyskassan mukaan kasvu ei selity Nokian irtisanomisilla.
Tuensaajien määrässä heikkenevä työllisyystilanne ei kuitenkaan ainakaan vielä näy. Tuensaajien määrä on päinvastoin vähentynyt.
Koko väestöön verrattuna insinöörejä on edelleen työttömänä vähemmän. Insinöörien työttömyys on nyt 3,1 ja diplomi-insinöörien 2,5 prosenttia. Koko Suomen työttömyysaste oli kesäkuussa 7,9 prosenttia.
Lamavuonna 1993 diplomi-insinöörien työttömyysaste kävi 8,3 prosentissa.”
http://goo.gl/bJl97
Heikkoudet kasaantuvat. Matala älyllinen suoriutuminen höystettynä oppimista ja suorittamista heikentävällä muulla neuropsykiatrisella problematiikalla yhdistyy psyykkiseen häiriöön ja päihdeongelmaan. Päihdeongelma voi tulla ennen psyykenongelmaa tai toisinpäin. Tähän tulee vielä päälle heikko sosiaalinen verkosto, yleensä isättömyys. Kumpa olisikin vain joku näistä niin elämä vielä aika helposti järjestyisi.
Syrjäytyminen alkaa viimeistään ala-asteella. Tietyssä mielessä jo kohdussa.
Joo, voi olla. Alkoholin kokonaishaittojen laskemisessa pitäisikin ehdottomasti ottaa huomioon myös alkoholin ennenaikaisten kuolemien aiheuttama eläke- ja terveysmenoja vähentävä vaikutus. Ei voida laskea haittoja niin, että otetaan suorat ja vielä epäsuoratkin kustannukset ja sitten verrataan vain suoriin tuloihin ja jätetään epäsuorat säästöt laskematta.
Valtiontalouden kannalta alkoholisoitunut eläkeläinen voi olla ihan hyvä juttu, koska ne kuolevat 20 v aikaisemmin kuin muut. Työssään vielä kohtuulliseti pärjännyt alkoholin suurkuluttaja voi muuttua eläköitymisen jälkeen nopeasti oikein kunnon alkoholistiksi ja juoda itsensä hengiltä jo parin eläkevuoden aikan. Omassa lähipiirissä on yksi tällainen tapaus, työt hoiti ainakin suht ok loppuun saakka, mutta eläkkeellä homma lähti lopullisesti lapasesta ja henki parissa-kolmessa vuodessa, siinä oli valtiontalouden kannalta mitä parhain elämänkaari.
Mutta ajattelin enemmän noita nuorempia ja keski-ikäisiä, jotka ehtivät juomaan työurann pilalle. Yhdelle semmoiselle olen potkutkin antanut eli eivät ole aivan harvinaisia nuokaan tapaukset.
Jokatapauksessa lienee selvää, että jos pitää valita mihin laitetaan paukut, nuoriin, keski-ikäisiin vaiko vanhoihin päihdeongelmaisiin , niin ainakaan niihin vanhoihin ei kannata liikoja panostaa.
Sepi:
yön verotus pitäisi saada alas, ja tarkoitan työn verotuksella siis nimenomaan kaikkia muita asioita kuin tuloveroa,
Väärä diagnoosi, koska alvia tiputtamalla romahtaa verokanta liian tehokkaasti ja useammat eri verokannat sotkevat vain entisestään monimutkaista verotusta. Nettotuloillahan ne palvelut ostetaan, eli kyllä nimenomaan tuloverotuksen laskeminen on olennaisessa osassa. Se on ihan sama joutuuko käyttämään 3 tuntia yhden työtunnin ostamiseen alvin vai tuloveron takia, lopputulos on sama.
Plus pientyönantajan byrokratia pitäisi saada järjelliseksi. Ei minua pitäisi hirveästi kiinnostaa, montako desimaalia eläkemaksu muuttuu kun työntekijä täyttää 53 vuotta; minua kiinnostaa, onko minulla varaa maksaa palkka, verot ja sivukulut, ja onko minulla aikaa ja kiinnostusta nykertää tarvittava paperisota kuntoon.
Ei ole. Kotitalousvähennyksen leikkaaminen heikentää insentiiviä palkanmaksuun entisestään. Ja palkanmaksajistahan meillä pula on, ei tehtävästä työstä.
Eihän palkanmaksusta alvia peritä. Jos palkkaan kirvesmiehen asentamaan puuttuvia lattialistoja, niin siitä menee ennakonpidätystä, sosiaaliturvamaksua, eläkevakuutusmaksua, tapaturmavakuutusmaksua, työttömyysvakuutusmaksua ja ryhmähenkivakuutusmaksua. On annettava vuosi-ilmoitus. Nuo kaikki ovat kustannuksia – osassa itse rahanmeno on marginaalinen, mutta vaiva ja selvitystyö toimivat palkkaamista vastaan.
Verkiilalla lasketaan siitä, kuinka paljon pystyisi palkallaan ostamaan omaa työtään. Siihen kuuluu myös alv.
Suurin syy syrjäytymiseen on sekatyömiehen, auton apumiehen, tehtaan työntekijän, kauppa-apulaisen, juoksupojan ja piian tehtävien loppumiseen Suomessa. Kiinassa niitä vielä on ja homma pelaa. Meille on jäänyt huonosti tuottava kirjaviisaus.
Lisäksi vielä lomakorvausta ja työajanlyhennysrahaa.
Erilaiset työt eivät ole samanarvoisia, mutta niiden eriarvoisina pitäminen tuntuu nykyisessä työkeskeisessä maailmassa johtavan myös tekijöiden eli ihmisten erilaiseen arvostamiseen. Ja toki myös tekijät itse yleensä arvostavat itseään sen mukaan miten heidän tekemää työtään arvostetaan. Ja jos et saa arvostusta tekemästäsi työstä, niin mikä on motiivisi sen tekemiseen? Voiko tällainen arvostamattomuuden tunne lisätä syrjäytymistä? Ihmiset kuitenkin kaipaavat arvostusta, myös ne ”paskaduunien” tekijät. Todistusten poisjättö voisi osaltaan helpottaa asiaa, mutta ongelmia on paljon muuallakin.
Kiinassa ja Intiassa työllistää ennen kaikkea tehoton pienmaatalous. Kiinassa eletään juuri nyt vaihetta,jossa maalla ja kaupungeissa on yhtä paljon väkeä.
Intiassa vain n 30 % asuu kaupungeissa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaupungistuminen
Syrjäytymistä tapahtuu nuoruuden jälkeenkin.
Kun alle 25-vuotiata työttömiä oli elokuussa TEM mukaan 32400.
Mutta + 50-vuotiata oli jo 92900
Työttömyysjakson pituuskin nousee iän myötä, alle 25-vuotiailla työttömyys kestää 5-8 viikkoa,mutta +50-vuotiailla 16-35 viikkoa
Pitkäaikaistyöttömistäkin n 2/3 on +50-vuotiaita
Eli iän myötä syrjäytyminen kasvaa.Eikä se ole halvempaa kuin nuorten syrjäytyminen.
Kolme, neljä +50-vuotiasta vastaa kuluiltaan yhtä nuorta
Ja vaikeasti työllistyvien joukossa on merkittävä määrä myös korkeakoulututkinnon suorittaneita.Kokonaismäärä on n 140000 ja heistä korkeakoulutettuja yli 14000 eli n 10 %.
Ei syrjäytyminen ole vain vajakkien ongelma enää
Pääsääntöisesti olet aivan oikeassa. Toivottavasti kukaan ei ole sellaisessa pakkoraossa, että taloudellisen riippuvuuden takia joutuu uhraamaan terveyttään huonosti toimivalla työpaikalla. Itse en ole tässä tilanteessa, olen korkeasti koulutettu it-ammattilainen, minulla on merkittävä työkokemus, ja jos itse saan arvioida, olen varsin lahjakas ja hyvä työntekijä.
Koska olen nykyisessä työpaikassa viihtynyt varsin hyvin, ja siellä olosuhteet ovat vasta hiljattain menneet ratkaisevasti huonoon suuntaan, en katso hyväksi vaihtoehdoksi häipyä heti. Ensin haluan keskustella työnantajan kanssa, löytyisikö ratkaisu olosuhteiden parantamiseksi. Työnantajani ei organisaatiotasolla voi tietää jokaisen projektin ja yksikön tasolla, missä mennään. Heille on se kerrottava, jotta he voisivat reagoida tilanteeseen, ja tämä tapahtuu esimerkiksi työterveyshuollon kanssa ns. kolmikantaneuvottelussa. Tämän jälkeen työnantajalla on mahdollisuus tehdä parannuksia. Jos ja kun parannuksia tulee, teen sairasloman jälkeen tyytyväisenä vielä vuosia töitä nykyisellä työnantajalla. Jos parannuksia ei kuulu, olen luonnollissti pakotettu vaihtamaan työnantajaa. Mikään ei takaa, että seuraava työnantaja olisi näissä suhteissa nykyistä parempi, joten kukasta kukkaan hyppiminen ei välttämättä ole mikään paras ratkaisu. Joskus on nostettava kissa pöydälle ja koetettava vaikuttaa olosuhteisiin. Vasta jos se ei toimi, on syytä vaihtaa ympäristöä.
Omalta osaltani en halua tämän enempää avata tilannettani täällä, koska sillä ei välttämättä ole yleisempää mielenkiintoa. Tämä ”vaihda työnantajaa” -ohje vaan on aivan liian yksinkertainen kaikenkattavaksi ohjenuoraksi, ja lisäksi se vain jättää ongelmat nykyiselleen koska työnantaja ei tällöin saa siitä spesifistä palautetta, mikä mättää. Hyvä työnantaja ottaa vastaan palautetta ja reagoi siihen; mikäli työntekijät vain häipyvät, ei kukaan osaa tehdä korjauksiakaan.
Tähän vielä lisäys siitä, ettei niitä työntekijöitäkään aina ole helppo löytää niihin töihin, joissa yksityinen henkilö on työnantajana.
Esimerkiksi kotitaloustyö ei pääosin vaadi kovin kummoisia teoreettisia lahjoja. Suurimmalle osalle potentiaalisista työnantajista riittäisi se, että työntekijä osaa toimivalla tasolla lukea ja kirjoittaa jotain yhteistä kieltä, siivoaa/kokkaa/silittää/luo lunta/haravoi – mitä se työnantajan haluama työ sitten olikaan – tunnollisesti ja saapuu sovittuna aikana paikalle.
Syystä tai toisesta ylläolevan listan täyttävien työntekijöiden löytäminen on pääkaupunkiseudulla varsin haastavaa. Tämä on ihan merkittävä este osa-aikatyönantajille. Kolme mahdollisuutta: kohtaanto-ongelma, vaikeasti työllistettävät työttömät tai työntekoa ei arvosteta. Veikkaan kaikkia.
Se syy on sinänsä helppo löytää: työntekijälle jää noista töistä niin vähän rahaa käteen verrattuna siihen, minkä saa työtä tekemättäkin sosiaaliturvasta. Olemme onnistuneet eliminoimaan köyhyyden ja siitä tietenkin seuraa, että tällaisten töiden tekeminen ei ole monen mielestä kannattavaa, koska marginaalihyöty lyhyellä aikavälillä on vähäinen tai jopa menee pakkasen puolelle.
Tämä ei tietenkään päde kaikkiin ihmisiin. Havaitsen, että esimerkiksi vanhempiensa luona asuva koulunsa päättänyt ja opiskelupaikkaan pyrkivä on iloinen vähäisistäkin tienauskeikoista, koska muualta ei juuri tule rahaa.
Ja tähän saamme varmasti myös ne normaalit ”pese itse pyykkisi, ei sitä valtion tarvitse tukea” -kommentit.
Varmasti. Mutta minun argumenttini ei edes puuttunut niihin maksuihin tai kotitalousvähennykseen. Pk-seudulta löytyy aika iso joukko ihmisiä, jotka maksaisivat vaikka suoraan työntekijälle 25 e/h sivukuluineen ilman vähennyksiä (josta siis jää noin 17 e/h bruttopalkkaa), jos niitä soveltuvia työntekijöitä löytyisi.
Kaupan kassalle, mäkkäriin pihviä kääntämään, ravintolaan, hotelliin tai kirjastoon löytyy kyllä työvoimaa paljon alemmallakin palkkatasolla. Jopa lastenhoitoapua voi löytää (vaikka siinäkin joutuu vaikka mihin likaisiin hommiin), mutta kotitalouden erilaiset työt ovat jostain syystä hyvin epäsuosittuja. Sosiaaliturva, arvostus, kohtaanto…
Pointti kuitenkin on se, että niille teoreettisesti huonommat kortit jaossa saaneille ei oikeasti ole korkean tuottavuuden tietotyötä. Tai yleensä edes korkean tuottavuuden käsitöitä. Matalamman tuottavuuden työtä olisi yksityispuolella paljon, mutta jokin estää sen tekemisen ja teettämisen.
25e/h on liian vähän laskutukseksi, jos tilauskanta per asiakas on luokkaa pari tuntia kuukaudessa. Käytännössä tunteja saa ehkä 3.5 per päivä x 20 per kuukausi ja sitten vuosilomat ”palkattomana” -> käytännössä veroprosentti on jotain 80%, kun menettää valtaosan sosiaalituista.
Siksi tarvittaisiin se kansalaispalkka / perustulo / negatiivinen tulovero.
Toinen mitä tarvittaisiin olisi triviaalisti toimiva toiminimellä yrittäminen. Eli menet työkkäriin, sanot että haluat myydä omaa työtä -> he lyövät käteen tilinumeron, sekä ALV:llisen y-tunnuksen ja sillä selvä.
Teet mitä tahansa kenelle tahansa -> laskutat tuolle tilille mobiililla maksupäättellä tai laskulla ja työkkärin tietojärjestelmä hoitaa automaattisesti verot, vakuutukset jne. ja saat palkaksi jäävän osan omalle henkilökohtaiselle tilille sitä mukaa kun sitä rahaa tulee.
Sitten joku simppeli webbikäyttöliittymä, johon voit laittaa hankintakulut kuitteineen sisään -> verovähennykset työkaluista / materiaaleista.
”Pk-seudulta löytyy aika iso joukko ihmisiä, jotka maksaisivat vaikka suoraan työntekijälle 25 e/h sivukuluineen ilman vähennyksiä (josta siis jää noin 17 e/h bruttopalkkaa), jos niitä soveltuvia työntekijöitä löytyisi.”
eipä tuollaisia työpaikkoja ole avoinna netissä, lehdissä eikä työkkäreissä
Puheet ovat puheita.
”siivoaa/kokkaa/silittää/luo lunta/haravoi – mitä se työnantajan haluama työ sitten olikaan – tunnollisesti ja saapuu sovittuna aikana paikalle.”
Ei tuollaista löydy missään maailmassa.
Indonesiassakin kotona olivat erikseen sisäkkö/kokki,pyykkäri/siivooja, puutarhuri, autonkuljettaja, vartijat etc.
Jos on näin monitaitoinen niin ei varmaan lähde kenenkään tavallisen pulliaisen palvelijaksi, palkka pitäisi olla yhtä hyvä kuin isännällä
Ei ole ihme,jos USA:ssa uusi puoliso on helpompi löytää kuin uusi hyvä palvelija suksien tökätessä
”Miksi meillä ei ole olemassa vaikkapa ikkunanpesijöitä, autonpesijöitä yms yms.”
Kaikkia näitä löytyy,olen käyttänyt autoni käsinpessussa jo 20 vuotta.
Mutta ei auton pesukaan ole vain veden ruiskuttelua, pinta pitää osata käsitellä niin ettei se vahingoitu ja on osattava käyttää oikeita kemikaaleja.
Tumpelo ja kouluttamaton pilaa maalipinnan
Ja jos pyytää naarmujen käsittelyä ,myllytystä tai muuta erikoisempaa työtä niin kyseessä on ammattityö, joka vaatii harjaantumista ja tietoa auosta, auton maalaukseen käytetyistä menetelmistä ja täytyy hallita työvälineiden käyttö
jotenkin näistä kirjoituksista paistaa että työntekoa käsillä ei arvosteta .
Tai muistellaan 30-40-vuoden takaisia asioita, jolloin ruuaksi riitti läskisoosi ,hernekeitto ja palveluksi esim auton valohoito ja penkin ja ratin rasvaus.
Kuka tahansa osaa polttaa soosin pohjaan ja pistää vaseliinia rattiin,mutta korkeatasoista palvelua ei saa ilamiseksi, voi käydä katsomassa vaikka Lontoon Savoyssa.
Syltty elää sellaisessa maailmassa, jossa syrjäytyjät ovat ”idiootteja”. Haluatko varmasti kuulla tällaiselta kommentoijalta mielipiteen siitä, miksi esim. työpaikan vaihtaminen ei ole sinulle helppoa?
(Olen pahoillani, jos asia- tai asiallinen sisältö on viestissäni vähissä. Niin taisi olla Syltylläkin.)
Verotuksella maksetaan lapsien ja nuorten koulutusta ja julkista terveydenhoitoa. Se on rahaa josta me kaikki päätämme itse. Se on rahaa joka on käytetty erittäin hyvin ja erittäin hyödyllisesti.
Verotus näyttää erilaiselta toimitusjohtajan silmissä tai kansanedustajan silmissä. Nämä ihmiset ovat saman organisaation (=yhteiskunnan) eri organisaatiotasoilla. Yhteiskunta näyttäytyy erilaisena em. ihmisten silmissä.
Jos ihmistä koulutetaan 30 vuoden työurasta 15 vuotta, niin tällöin ihmiselle pitäisi maksaa kaksinkertainen palkka. Karkeasti arvioituna ja mutkat suoriksi vedettynä.
Ihmisten palkkaerot ovat seurausta siitä että paskahommia tekevien työmarkkinat toimivat huonosti ja korkeakoulutettujen työmarkkinat toimivat hyvin. Pörssifirmojen toimitusjohtajien työmarkkinat toimivat väärin ja heillä on väärä palkkataso.
Paskahommia tekevän palkka on väärä, koska heidän työmarkkinat toimivat väärin.
Palkka ei kerro mitään ihmisen tuottavuudesta. Palkka kertoo sen että toimiiko työmarkkinat vai ei. Toimivat työmarkkinat on sellainen jossa neuvottelijat (=ostaja ja myyjä) ovat tasavahvoja.
Suomen BKT 160 miljardia € jaettuna 2,5 miljoonalla työntekijällä jne. on noin 30 €/tunti. Se on noin 5000 € kuukausipalkka kaikille.
Eli 5000 €/kk palkkaa saava tuottaa ja pystyy kuluttamaan saman verran. Sitten hän valittaa 50% veroprosentistaan, se on seurausta se 50% veroprosentti siitä että muut tekevät paskahommiaan 1700€ kuukausipalkalla.
5000 miinus 1700 euroa on 3300 €, joka viedään paskahommia tekevältä kuukaudessa.
Palkkaerot ovat eroja työmarkkinoiden toimivuudessa, eikä mitään henkilökohtaisen tuotannon arvon eroja. Koulutuksen tottakai pitää vaikuttaa palkkaan, mutta vain 0–30%!!!
Eli lyhyesti sanottuna osaksi siksi että joskus oli kivaa ja osaksi velvollisuudentunteestasi nykyisen työpaikan kehittäminen on tärkeämpää kuin oma terveytesi.
Saahan sitä noin tehdä ja ymmärrän kyllä miksi mielummin palat loppuun kuin vaihdat työpaikkaa (tuossahan sen selitit), mutta en edelleenkään ymmärrä, miksi se olisi sinulle kokonaisvaltaisen hyvinvointisi kannalta parempi vaihtoehto kuin työpaikan vaihtaminen.
Firman kannaltahan tuo on kumminkin erittäin hyvä, että työntekijät pyrkivät ihan siihen katkeraan loppuun saakka hoitamaan asiat kuntoon ja vaikuttamaan havaitsemiinsa epäkohtiin kirjaimellisesti asenteella ”vaikka henki menisi”.
Tämä on se ongelma, mihin edellisessä postissani viittasin.
Syrjäytyminen Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa vaatii itseltä aktiivisia toimenpiteitä ja monta minituista väärää ja tyhmää valintaa (tai valitsematta jättämistä). Hyvin harva syrjäytyy ihan vahingossa ja yllättäen.
Ja sitten kuitenkin hyvin suuri osa ihmisistä selviytyy autonpesun kaltaisista ”ammattitöistä” ihan itsekseen opettelemalla, aiheuttamatta omaisuudelleen suurta vahinkoa – päinvastoin. Kertoo paljon työttömyyteen kohdistuvista odotuksista, kun ajatellaan, että muut ihmiset eivät vastaavaan kykene, edes hieman enemmän aikaa käyttämällä ja johonkin asiaan keskittymällä.
Hyvinvointiyhteiskunnaksi kutsumamme on ennen kaikkea itsepalveluyhteiskunta.
Syrjäytymiseen Suomessa riittää se, että sattuu esimerkiksi valmistumaan koulusta väärän suhdannesyklin aikana tai valitsemaan väärän koulutusalan. Maailma muuttuu niin nopeasti, että edes työkseen ennusteita tekevät ekonomistit pysty muutoksia ennakoimaan. Sattumanvarainen työttömyys lyö nopeasti leiman ihmiseen. Työttömän on myös vaikea hankkia ja ylläpitää hyödyllisiä sosiaalisia verkostoja, koska kuka nyt luuserin kanssa haluaa henkata.
Jaa, kun on kerran yhden ammatin lukenut, siinä sitä sitten ollaan ja syrjäydytään, jos omalta paikkakunnalta ei löydy töitä? Ja koska kaikki kaverit, jotka eivät edes halua tavata työtöntä, ovat samalla paikkakunnalla, ei voi tietenkään muuttaa mihinkään…
Elämä on.
Ensinnäkään en tarkoittanut, että sama ihminen tekee kaiken. Mutta toisekseen ihmettelen, mikä noista asioista oikeasti vaatii teoreettista lukupäätä ja pitkän koulutuksen.
Ilmeisesti eniten tökkimistä aiheuttaa tuo ruuanlaitto. Mutta jos se tarkoittaa sämpylöiden leipomista tai salaatin tekemistä jääkaappiin, niin missä kohdassa siellä on se vaikea osa?
Tai onko ruohonleikkuu, haravointi tai lumenluonti kuinka hankalaa? Entä kotona siivoaminen? Hameen tai housujen silittäminen? Irronneen napin ompeleminen?
Itse asiassa tuttavapiirissä on henkilöitä, joilla on kotiapuna sellaisia ihmisiä, jotka siivoavat kämpän, hoitavat vaatehuollon, vaihtavat lakanat ja vieläpä leipovat pullat pakkaseen. Yhteinen nimittäjä tuntuu olevan se, että nämä kotitöitä tekevät ihmiset ovat kypsässä iässä olevia naishenkilöitä. Toinen yhteinen nimittäjä on se, että nämä työntekijät ovat niin täystyöllistettyjä, että he eivät tarvitse enempää töitä.
Ilmeisesti miehet ja nuoret ovat lahjattomampia?
Yksi ongelma on että työttömille sopivia hanttihommia tekevät korkeakouluopiskelijat, jotka eivät uskalla ottaa lainaa koska työllistyminen valmistumisen jälkeen on epävarmaa. Ylikouluttaminen siis ruokkii syrjäytymistä.
Nyt yleistät vähän liikaa. Kyllähän joillakin työttömillä esiintyy tällaisia asenneongelmia, että ei voida hakea muilta paikkakunnilta töitä. Ei tämä kuitenkaan koske kaikkia työttömiä.
Olen useamman talouden kotiapupainia seurannut (ja ollut myös itse mukana). Siellä on hyvin paljon tekemistä, johon kyllä palkattaisiin joku tekemään, jos vain löytyisi sopiva tekijä. Sopivuus ei tässä määräydy kouluarvosanoista.
Jos tuo kustannustaso tuntuu hurjalta, niin kerrottakoon, että pk-seudulla kotiapupalveluiden hinta ostettuna on noin 40 € sis. alv. Tuosta alv. pois, niin firmalle jää 32 €, josta ehkä 20 % menee normaalissa yksinkertaisessa liiketoiminnassa hallinnointiin ja katteeseen. Lopputulos on 25 €/h työllistämiskuluja.
Näillekin palveluille on kysyntää. Niiden kohdalla kuitenkin tilaajien suurimmat haasteet liittyvät työntekijöiden vaihtuvuudesta ja vaihtelevuudesta. Oletettavasti yritysten haasteet liittyvät samaan asiaan, jolloin luonnollisesti ylläoleva arvio hallinnoinnista on kovasti alakanttiin ja tekijöiden palkka jää hyvinkin alas.
Jos tosiaan tilauskanta per asiakas on noin pieni, niin ei kannata. Muttä käytännössä jo ihan tavallisen asunnon siivouksen minimiaika alkaa nykyään olla kolme tuntia. Niitä kaksi kappaletta yhteen päivään tekee karkeasti sen 150 e/päivä, bruttopalkkana ohareineen 2000 e/kk. Lisäksi työn luonne on sellainen, että lisätöitä viikonloppuna on saatavissa, ja epäsäännöllisestä työajasta voi laskuttaa. Työaikojaan voi myös tietyissä rajoissa järjestellä.
Ei kyse ole kultakaivoksesta, mutta saa tuosta paljon enemmän kuin Alepan kassalta. Koulutusvaatimukset eivät ole kummoisia, reipas luonne ja normaalin puitteisiin mahtuva älykkyys riittää.
= = =
Mutta koska tällaista ei oikeasti ole, niin jossain mättää. Joko byrokratia ja asiakashankinta on liian haastavaa, tai sitten kiinnostuneita tekijöitä ei vain ole.
Eiköhän avainsana tuossa ole tuo osa-aika ja vielä niin, ettei se työaika ole työntekijän vaan työnantajan määritettävissä, jolloin sitä ei voi edes yhdistää esim. omien lasten hoitoon. Vaikka nimellinen tuntipalkka olisikin ihan hyvä, niin tuollaiseen ryhtyminen ei välttämättä johda mitenkään kelvollisiin kuukausiansioihin, jos niitä työtunteja ei kuukaudessa tule paljoa. Työttömän ei nykysysteemissä todennäköisesti kannata tuollaiseen ryhtyä.
Paskahommien palkkataso olis 0,- euroa, jos työntekijä ei tarvitsisi ruokaa ja asuntoa ja jne.
Teidän ongelmana on se, että tietokonenäytöllinen taulukkolaskentaohjelmaa on teidän järkenne. Siihen te syötätte havaintoja maailmasta ja se kertoo miten teidän pitää reagoida ärsykkeisiin.
Teidän järkenne on supistunut liiketaloudellisiksi laskelmiksi. Yhdeksi taulukkolaskentaohjelman taulukoksi.
Kotisiivoojien palkkaus näyttää olevan 10€ tienoilla. ”Karkeasti sen” 60€/päivä, ”bruttopalkkana ohareineen” 800 e/kk.
Kotisiivousta tarjoavia yrityksiä näyttää löytyvän runsaasti ja on vaikea uskoa, että niistä mistään siivousta saa tilattua. Yritykset näyttävät pyytävän n. 35€/tunti.
Yksi asia, jota Viherinssi ei erityisesti mainitse, on työantajan luottamus työntekijään. Se maksaa. Vanhemmat naiset ovat kotitaloustöiden suhteen luotettavamman oloisia kuin muut. He ovat myös voineet todistaa luotettavuutensa ja osaamisensa useille asiakkaille.
Työntilaajan ja työtekijän välikätenä toimiva yritys tarjoaa luotettavuutta ja veloittaa siitä.
Oveni taakse tuli kerran joku mies myymään itse tekemiään suklaapalloja (jonkin uskonlahkon edustaja varmaankin) ostin sitten muutaman, mutta jonkinlainen epäluuloisuus valtasi mielen kun oli aika niitä varsinaisesti syödä… Mieluummin sitä ostaa ruokansa kaupasta steriilissä pakkauksessa. Eikö jotkut päiväkodit kiellä kotona leivottujen herkkujen tuomisen lapsille? Herkut täytyy olla kaupasta ostetussa avaamattomassa pakkauksessa. Jos tilaisin jonkun kotiini tekemään ruokaa vahtisinko, ettei hän kaivele nenäänsä ateriaa tehdessään?
Jos ostetun ”tuotteen” laatua ei voida taata, on sen vaikutus tuotteen hintaan hyvin suuri. Tätä on tutkittu käytettyjen autojen markkinoiden osalta.
”Siellä on hyvin paljon tekemistä, johon kyllä palkattaisiin joku tekemään, jos vain löytyisi sopiva tekijä. Sopivuus ei tässä määräydy kouluarvosanoista.”
rahalla saakaikkea.Markkinatalouden perussääntöjen mukaan sopoiva löytyy aina.
Mutta jos vaatii paljon niin se myös maksaa paljon.
Jos haluaa korkealaatuista palvelua niin sitä kyllä saa,mutta se maksaa.
Tälläkin palstalla oletuksena on,että pitää löytää todella loistava ja monitaitoinen yöntekijä,joka tekee töitä 24/7/365 .Mutta yksi reunaehto on että hän ei vaadi palkkaa,ei ainakan paljoa
Silloin on kyllä vaikea löytää sopivaa.
Palvelijan palkkaus ei noudata markkinatalouden sääntöjä ?
Jos palkkaaminen olisi edullisempaa ja irtisanominen helpompaa, firmat voisivat helpommin palkata osin myötätunto- ja sosiaalisistakin syistä ihan riskillä, vaikka työnhakija olisikin elämässään hukassa. Jos tyyppi ei kaikesta huolimatta saa mitään aikaan, potkii sitten pois, mutta jos tyyppi osoittautuukin loistavaksi työntekijäksi, niin kaikki voittavat. Nykyisin siihen ei ole mahdollisuutta, kun sivukulut ja irtisanomisen kulut ovat niin korkeat, että kannattaa palkata vain paras ja tuottavin, jos siihenkään ylipäänsä on varaa. Ei ole ihme, että suurin osa firmoista Suomessa on yhden ihmisen puljuja.
No kun se tarkoittaisi, että silloin ottaisi itselleen vastuun siitä, että oma elämä on hyvää ja tämä tarkoittaisi, että ei voisi enää jatkaa ulkopuolisten syyttelyä ja manailua vaan olisi pakko kääntyä sisäänpäin ja tunnustaa, että jos oma elämä kusee, se johtuu vain ja ainoastaan omasta itsestä, sillä vain omaa itseään voi muuttaa ja muita ihmisiä ei.
Tuo on sen verran iso työ, että jos ei luontaisesti ole jotenkin itsesuuntautunut haastamaan jatkuvasti omaa itseään, niin kyllä sitä kärvistelee vuoden jos toisenkin vaikka tervatynnyrissä, ettei tarvitse siihen ryhtyä.
Mutta onneksi kaikki kohtaavat tuon jossain vaiheessa pakon sanelemana. Kukaan ei pääse sitä pakoon, mutta taitavalla psykologialla voi vältellä omaa elämäänsä jopa vuosikymmeniä.
Jos todella loistava ja monitaitoinen tarkoittaa henkilöä, joka kykenee esimerkiksi pienen demonstraation jälkeen haravoimaan pihaa sekä tekemään muita monipuolisia kotitöitä sekä saapumaan selvin päin edes suunnilleen sovittuun aikaan työpaikalle, niin kyllä, sitä se loistava ja monitaitoinen työntekijä tarkoittaa. Ikävä kyllä merkittävä osa työttömistä ei täytä näitä tiukkoja määrittelyitä ja syrjäytyneistä ei määritelmän mukaan oikeastaan yksikään.
Minä muuten satun vielä asumaan tuollaisen huipputaiturin kanssa, kun vaimo nuorempana teki kotipalvelutöitä ja vieläpä ilman minkäänlaista ammattitutkintoa…on se hurja.
Minä olen ymmärtänyt, että tässä keskustellaan niiden sääntöjen muuttamisesta siten, että palvelusväkeäkin löytyisi muillekin kuin superrikkaille. Kortistot ovat täynnä porukkaa, ja itsekin olet täällä useaan otteeseen valittanut työttömyyttäsi.
Vähän tui huippuosaaminen on kuitenkin kärsinyt inflaatiosta, jos se tarkoittaa sitä että ylipäätänsä osaa saapua työpaikalle ja vielä oikeaan aikaan…
Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka määrittelet syrjäytyneen. Tämän keskustelun perusteella meillä on hieman erilaiset määritelmät. Jos kaikilla työnantajilla on samanlaiset ennakkoluulot työttömiä kohtaan kuin sinulla, ei ole mikään ihme, että jotkut ihmiset eivät saa töitä vaikka haluaisivatkin.
Näin juuri. Tämän vuoksi en itse kuulu ammattiliiton. Jos tämä hakusessa oleva tyyppi joutuu vielä sairaseläkkeelle, se vasta kalliiksi tuleekin palkanneelle firmalle.
Vaatimukset:
– henkiseltä tasoltaan normaalisti kehittyneen esiteinin tasolla abstraktissa ajattelussa
– pystyy kommunikoimaan kirjallisesti jollain yhteisellä kielellä tyydyttävästi (”ehditkö ensi viikolla pestä ikkunoita?”, ”vessanpesuaine alkaa olla lopussa”)
– saapuu sovittuna aikana paikalle ja hoitaa yksinkertaiset työt sovitusti
Mikä näistä oli sitä huippuosaamista? Kieltäydyn uskomasta, että yo. asiat olisivat kaikille työttömille jotenkin liian vaikeita.
Voin muuten kertoa, että kun täällä vinkattiin kotitalousyrittäjien myyvän ko. työtä hintaan 35 €/h, niin sillä ei yleensä saa sitä onnea, että sama henkilö kävisi viikosta toiseen ja täyttäisi ylläolevat vaatimukset. Teoria löytyy firmojen nettisivuilta, käytännön löytää vaikkapa googlaamalla firmojen nimillä.
Yllä on mainittu useampia tehtäviä, joille ei löydy tekijöitä. Kumma kyllä oikeassa elämässä näitä kaikkia palveluita voi tilata. Ja joillekin ei nyt ole nykyaikana niin suurta tarvetta.
Kotisiivousta löytyy, ikkunanpesijöitä löytyy, lastenvahteja löytyy, ruuan saa tilattua kotiinsa jne.. Käytännössä kaikkea löytyy jos on rahaa, jolla maksaa. Marmatuksen syy taitaa olla se, että täytyisi saada toisten työtä halvemmalla – ja vastaavasti omasta ”tuottavammasta” työstä ei makseta tarpeeksi. Niinhän se aina.
Tekniikka on tehnyt monista palveluista vähemmän tarpeellisia. En tarvitse pyykkääjää, koska pesukone tekee suurimman osan työstä, en tarvitse kokkia, koska voin noutaa ruokani tai tilata sen kotiin. Autonkin voi ajaa konepesuun. Mihin kaipaan ”pavelusväkeä”?
Osa kotitaloustöistä voi olla vain hyvää vaihtelua työnteosta eikä sitä ole tarpeellista siirtää muiden tehtäväksi. Ehkä kirurgi haluaa asentaa lattialistansa ja yritysjohtaja tehdä ruokansa. Pitäisikö puutarhoja hoitaa vain puutarhureiden ja kalastaminen jättää ammattikalastajille?
On varmaan totta, että nykyään ei haluta olla ”palvelusväkeä”. Palvelusväki ei viitta ammattiryhmään,vaan pikemminkin henkilöiden rooliin, statukseen ja identiteettiinkin. Palveluita sen sijaan on tarjolla kunhan löytyy palveluille löytyy maksavia asiakkaita.
Ovatko todella? Tätä aina jauhetaan, mutta aina on mahdollista käyttää 4kk (joskus jopa 6kk) koeaikaa. Irtisanomisaika 0 tuntia. Senkin jälkeen vuoden ajan vain 2 viikkoa.
Ja jos puhutaan tuotannollisista syistä, työnantajalla on suuret vapaudet.
Ylipäänsä suomalainen irtisanomissuoja ei ole erityisen vahva, vaan Euroopan mittapuulla korkeintaan keskitasoa. Lähinnä Itä-Euroopassa, Britanniassa ja Tanskassa irtisanominen on helpompaa. Etelä-Euroopassa työsuhteiden päättäminen on huomattavasti vaikeampaa. Myös Keski-Euroopassa irtisanominen on yrityksille kalliimpaa. Irtisanomista edeltävät pitkät ja monimutkaiset yhteistoimintavaatimukset ja yrityksillä on useasti lakiin perustuva vaatimus maksaa irtisanotuille erokorvauksia. Suomalainen irtisanomissuoja muistuttaa muita Pohjoismaita (pl. Tanska) ja täällä työmarkkinat ovat kohtuullisen joustavat. Tosin myös Ruotissa ja Norjassa irtisanomisoikeutta on lainsäädännössä rajoitettu jonkin verran enemmän kuin Suomessa. Suomessa vahvastikin voitollisella työnantajalla on täysi vapaus järjestellä työtä uusiksi, supistaa ja lopettaa toimintoja tai yhdistää työtehtäviä. Mikäli tästä seuraa työn tarpeen väheneminen, on työantajalla oikeus irtisanoa työntekijöitä.
”- henkiseltä tasoltaan normaalisti kehittyneen esiteinin tasolla abstraktissa ajattelussa”
Jos suhtautuminen työntekijään on noin halveksivaa niin ei ole ihmi ,jos kukaan ei halua tehdä töitä sinulle. Suhtautumisesi on Puntilan isännän renkiin.
Ei vapaa ihminen suostu tuollaiseen kohteluun edes rahasta
”Vähän tui huippuosaaminen on kuitenkin kärsinyt inflaatiosta, jos se tarkoittaa sitä että ylipäätänsä osaa saapua työpaikalle ja vielä oikeaan aikaan…”
Työtä vailla olevia työnhakijoita on n 400000,on aika karkeaa yleistämistä väittää kaikien olevan juoppoja ja vajakkeja.
Mutta jos haluaa jonkun eurolla tunti töihin pariksi tunniksi niin joutuu tyytymään ei-oohon tai juoppoon.
Ei Indonesiassakaan ketään saanut töihin jos ei suostunut maksamaan palkkaa ,jolla siellä elää ja vähän päällekkin
Työkkärihän voisi alkaa huutokaupata työttömiä palvelijoiksi ? Valtio maksaa tarjouksen ja normaalin palkan välisen erotuksen työttömälle
Mikäpuolue ottaa ohjlemaansa :Jokaiselle oma henkilökohtainen piika tai renki ?
Omalta kohdalatni voin todeta, että työttömyys on ohi ja olen nyt sairaslomalla eläkkeeseen saakka tai jään työkyvyttömyyseläkkeelle
Mitä tulleenoihin palveluihin niin Keltaiset Sivut ym hakusivustot ovat täynnä erilaisia palveluntuottajia, käsin autoa pesijöitäkin löytyy n 10 erilaista muutaman kilometrin säteellä
Kiinteistöhuoltoa tekeviä firmoja löytyi 3 sivullista 5 km säteellä ja 10 km säteellä 6 sivullista
Kyllä palvelua saa,mutta eipä ole vielä tullut vastaan maita,jossa se olisi ilmaista ja kaikillaoliis varaa ostaa palveluita pilivin pimein tai oikein henkilökohtainen palvelija.
Henkilökohtaiset palvelijat ovat pienen eliitin etuoikeus kaikkialla
Työhaluihinkin vaikuttavat monet tekijät
1.Työnantajan/asiakkaan suhtautuminen työntekijään.
Syltyn ja Viherinssin asenteilla he eivät saa palvelijaa edes rahalla ja varmaan palveluyrityksetkin lisäävät hintaan ns hankalan asiakkaan lisän ja työntekijälle maksetaan likaisen työn lisää.
2.Jos ihminen tekee työtä pakosta niin työtä ei tehdä kunnolla eikä ahkerasti, ei vaikka vaihtoehtona olisi nälkä ja kylmyys,kuten NL esimerkki osoitti.
Varmaan moni pakkokokki kusisi Syltyn ja Viherinssin keittoon
Kuitenkin sillä erolla, että koeajan jälkeen irtisanominen vaatii tuotannollisia ja taloudellisia syitä. Kännissä töihin tulemisesta tai rikoksista voi purkaa työsopimuksen, mutta henkilön soveltumattomuus töihin tai työyhteisöön ei oikein kelpaa perusteeksi.
(On tuohonkin tietysti konsteja, juridiikan hyvin hallitseva työnantaja pystyy järjestämään työtehtäviä sopivasti. Työlästä puliveivausta se kuitenkin on.)
Mielenkiintoinen filosofinen kysymys on se, mitä tapahtuisi tehtävän työn määrälle, jos irtisanomisuojaa ei olisi. Olisiko jokin mekanismi, joka vähentäisi työn määrää? Jos tällaista mekanismia ei ole, niin eikö irtisanomissujoa ole samalla työttömänäpysymissuoja?
Kuka on puhunut henkilökohtaisesta palvelijasta? Ja olisiko siinä jotain pahaa, jos laittaisin pussistani vaikkapa 50 000 euroa vuodessa jonkun työllistämiseen ja ottaisin henkilökohtaisen palvelijan?
Kerro lisää.
Minä olen mielestäni aika selkeästi kertonut, että omassa viitekehyksessäni on runsaasti ihmisiä, jotka olisivat valmiita ostamaan ihan käyvällä rahalla esimerkiksi kotitalouspalveluita. Vaatimuksena vain se, että työntekijä osaa tyydyttävästi lukea ja kirjoittaa suomea, ilmestyy sovittuna aikana paikalle ja on arkireipas.
Jos tuo tarkoittaa, että minulla tai tuttavillani olisi erittäin huono asenne työntekijöitä kohtaan, niin sitten kuulun siihen 90 %:n vähemmistöön työnantajista. Nuo vaatimukset kuuluvat vaikkapa kaupan kassatyössä repertuaariin.
Ja kun toimin henkilökohtaisesti työnantajana, haluan mieluummin hyvän kuin halvan työntekijän. Hoidan myös työnantajavelvoitteeni pilkun päälle, enkä ole vielä tähän päivään mennessä joutunut tappelemaan palkanmaksusta kenenkään kanssa.
Liian vanha sekoittaa nyt kokoajan kaksi eria asiaa.
Jos joku yksilö tällä hetkellä haluaa jotain palvelua, niin tottakai vastaus on ”rahalla saa”. Varmasti saa ja tekijöitä alkaa löytymään sitä enemmän, mitä kovemman paalukasan lyö pöytään. Ja täysin samalla tavallahan voi ohjeistaa työttömiäkin eli ”menkää töihin”. Silleenhän siitä työttömyydestä pääsee.
En ymmärrä mitä järkeä on keskustella tällaisista itsestäänselvyyksistä kun tämä on kuitenkin Osmo Soininvaaran blogi eli täällä puhutaan politiikasta, yhteisten asioiden hoitamisesta. Kehoitus ostaa palvelua nykyisten reunaehtojen vallitsessa ei liity mitenkään keskusteltavaan asiaan, koska me keskustelemme siitä, pitäisikö niitä reunaehtoja muuttaa ja jos pitäisi niin mihin suuntaan.
Jos kaikki on ok, nykyinen työttömyys ilmiöntä ihan jees ja täysin hyväksyttävissä, niin silloinhan mitään muutoksia ei tarvita. Mutta näköjään kovin katkeraksi tuo työttmyysjakso on tehnyt, senhän osoittaa jo nimimerkin valintakin
Kerro lisää tästäkin, kun kerran lähdit henkilökohtaisuuksiin. Vai oliko väitteessäni jotain kontrafaktuaalista? Mitä tavanomaisissa kotitaloustöissä on sellaista, mitä tavallinen 12-vuotias ei oppisi?
Tämän keskustelun kannalta olennaista on se, että tässäkin maassa on paljon sellaista työtä, jota voi tehdä ilman teoreettista suuntautumista. Esimerkiksi kotisiivousta tekevän ihmisen lisäarvo työnantajalleen ei perustu teoreettiseen lahjakkuuteen. Tunnollisuus ja taito tehdä asioita käsillä on huomattavasti tärkeämpi.
Ongelmana on se, että jokin – rakenteet, asenteet, joku muu? – estää tämän työn tekemistä. Tekeekö tämän sanominen minusta jollain tavalla erityisen huonon ihmisen tai työnantajan?
Minä en ainakaan valita tuota, vaikka toki verokiila vaikuttaa kysyntään. Mutta kotitaloushommia pariinkin kertaan ulkoistaneena voin kertoa, etteivät asiat toimi käytännössä samalla tavalla kuin teoriassa. Erityisesti kotitaloustöissä työnantaja mielellään haluaisi pysyvät ja luotettavat työntekijät, joiden kanssa löytyy yhteinen kommunikaatiokieli ja -tapa.
Jos et kaipaa apua arkipäivääsi, niin asiat ovat ok. Mutta onko se itseisarvo, ettei työllistä ketään? Tavallisessa suomalaisessa huushollissa on aika monta työtä kotitaloustyötä viikossa, eikä sen sovittaminen kaikkeen muuhun elämään aina ole kaikille ihmisille kaikissa elämäntilanteissa helppoa.
On jotenkin harhaista ajatella, että vain ökyrikkaat tai erityisen veltot tyypit haluaisivat ulkoistaa kotitöitään. Kotitalousyrittäjien mukaan suurin osa asiakaskunnasta on varsin tavallisia suomalaisia perheitä.
Ei. Mutta onko paha, jos jättää?
Pitääkö minun huoltaa fillarini itse vain, koska sen osaan tehdä? Vai saanko viedä sen tuttuun pajaan huollettavaksi rahaa vastaan? Saako pesulaan viedä vain niitä pyykkejä, jotka pitää pestä sellaisilla myrkyillä, joita ei kotona voi käsitellä?
Ymmärtääkseni vain ihminen itse voi päättää, ovatko jotkin hänen tekemänsä tehtävät sellaisia, jotka hänen kannattaisi teettää muilla. Yhteiskunnan kannalta palkkatyön lisääntyminen voisi kuitenkin olla ihan suotava ilmiö syrjäytymisen estämisen ja verokertymän kasvattamisen kannalta.
Epäsopivasta työntekijästä ei kärsi pelkästään työnantaja vaan myös muut työntekijät. Liian korkea irtisanomissuoja ei siis ole työntekijöiden etu. Työttömäksi joutuminen on aina henkilökohtainen tragedia, mutta yhteiskunnan edun kannalta on parempi että työttömänä on huonot työntekijät kuin hyvät työntekijät.
Tuommoista ’huippuosaajaa’ ei muka löydy missään maailmassa? Minä ainakin osaan kaikkia noita. Ja teenkin, omaksi hyödykseni, kun ei minun paitojani kukaan muukaan silitä.
Oman ’isännän palkkani’ saan niitä taitojani myymällä jotka menevät reilusti paidansilityksen yli. ”Yli” siinä mielessä että niiden taitojen hankkiminen on ollut hiton paljon isomman vaivannäön takana kuin paidansilityksen oppiminen.
Palveluita siis on käytännössäkin tarjolla, mutta ne eivät toimi. Luulisi markkinatalouden tässä toimivan ja karsivan huonot yrittäjät pois? Pysyvyydellä ja ”luotettavuudella” on hintansa ja sitä on hyvin vaikea tarjota matapalkkaisilla aloilla, joita ei pidetä uravalintoina, vaan tilapäisinä tienesteinä. Yksityinen työnantaja ottaa myös suuremman riskin kantaakseen kuin suuremman palveluyrityksen kautta palvelunsa hankkivat ja siitä maksavat. Luotettavuutta voi tietenkin saada palkaamalla sukulainen tai joku sosiaalisen verkoston ”takaama” henkilö.
Luotettavan vaikutelman antaminen on oma taitonsa. Kuinka jokin täysin tuntematon tuntematon henkilö voi olla niin luotettava, että hänelle antaa kotiavaimensa?
Mikään ei ole aina kaikille ihmisille kaikissa elämäntilanteissa helppoa 🙂 Todellinen kysymys on, että kuinka paljon näille on oikeasti tarvetta. Kuinka suuri prosenttiosuus suomalaisista kotitalouksista kaipaa kotitalousapua? Kuinka monta ihmistä se voisi työllistää? Jääkö nykyään paljonkin ikkunoita pesemättä, pyykkiä pyykkäämättä jne.? Onko paljon henkiöitä, jotka todella haluaisivat lisätä tuottavan työnsä tekemistä, jos vain kotitaloustyöt voisi siirtää muiden tehtäväksi? Kansantaloudellisesti merkittävä määräkö? Näinkö Ruotsissa toteutettiin meitä parempi työllisyystilanne?
Ei tietenkään. Voit viedä fillarin tuttuun pajaan (joka muuten veloittaa melko paljon suhteessa varsinaiseen työntekoon kuluvaan aikaan, koska toimitilat ja LUOTTAMUS). Pesulaan voit viedä kaikki pyykit. – Voisikohan firma hoitaa myös pyykkien viennin ja tuonnin?
Niin ja hän voi tehdä niin jo tänäänkin. Markkinat määräävät hinnat. Muuttamalla yhteiskunnan maksamia tukia toisenlaisiksi saadaan hintoja alennettua jonkin verran. Olemme samaa mieltä. Halusin vain lisätä tarkasteluun tekijöitä, jotka mielestäni siitä uupui.
Vielä yksi lisää:
Ihmiset eivät vain aina viihdy toistensa seurassa. Luonteet voivat törmätä, koska se toinen on kusipää, idiootti, outo tai ei vain riittävän rento ja mukava tyyppi. Pari tuttavaani on irtisanottu vammaisavustajan tehtävästä ilman mitään kunnon selitystä. Asiakas ei vain pitänyt avustajasta. Yhtä lailla avustettavan persoonallisuus voi olla liian suuri haaste avustajan kyvyille.
Kotiapulaisten vaatimukset ovat siis käytännössä suuremmat (tai erikoistuneemmat) kuin ”Kuka tahansa normaaliälyinen ja -kykyinen työaikojen noudattamiseen kykenevä henkilö”. Huippuälykkyydestä ei ole hyötyä, jos ei ole riittävää fyysistä kestävyyttä, yksitoikkoisen työn sietokykyä, persoonallisuutta, joka ei törmää asiakkaan kanssa jne. jne. Koodarista ei ehkä ole kotiapulaiseksi sen enempää kuin kotiapulaisesta on koodariksi. Ei ole yhtä kyvykkyys-muuttujaa, joka jakaa ihmiset tuottavuusluokkiin.
Merkittävin kysymys:
Useat taloudet eivät nykyään tarvitse kotitalousapua ihmisen muodossa, koska on olemassa koneita ja valmistuotteita. Ennen ei ollut, oli kotiapulaisia. Kuinka tulevaisuudessa?
– En osaa nähdä perustulomallia ja muita pienipalkkaisen työn kannustimia kuin viivytystaisteluna teknologisten muutosten ja kansainvälistymisen tuomaan ”haasteeseen”.
Kotiapulaisia varmaankaan kovin moni talous ei pysty hankkimaan, eikä tarvettakaan ole, mutta viikkosiivouksen tilaaminen ammattimaiselta siivoojaltta on yleistynyt ja se on aivan paikallaan, kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Meillä viedään lakanat pesulaan (kävelymatka, tiiviin kaupunkirakenteen etuja) ihan vaan sen takia, että lakanapyykki veisi asunnosta kohtuuttomasti tilaa.
Maailma on paikka jossa resursseja on niukasti ja ihmiset ovat eritasoisia.
Oikeistossa ajattelu menee niin että heikompi kannustuu parantamaan toimintaansa ja lopulta kaikilla on saman verran, eli voidaan lopettaa maailmasta järjestäynyt yhteiskunta eli peruuttaa jonnekin 10000 vuotta menneisyyteen säästyy verorahoja ja byrokratia poistuu.
Huonossa ja liian kuormittavassa työpaikassa on pakko jaksaa, koska poliitikot ja ay-liike estävät kevyen ja helpon työllistymisen. Työmarkkinat vapaammiksi, perustulo ja kevyempi verotus, niin yrityksistä ja kodeista löytyisi töitä vaikka miljoonalle työttömälle, tyhmemmillekin.
Ode sanoi, että 90 % vangeista kärsii kognitiivisista ongelmista tms. Ovatko osuus ja lukumäärä olleet ennen pienempiä?
Haluaisitko palkata oman palvelijan ja ilmaiseksi?
Tässä yksi tapa hoitaa asia.
Seuraa ohjetta , niin sinulla on neljän viikon päästä apuri auttamassa ja oppimassa ja sinulle se on ilmaista!
Ja palvelija on kuuliainen, sillä työkkäri määrää oitis karenssin jos valitat. Palvelija on samassa asemassa kuin laiton siirtolainen USA:ssa
Voit siis kohdella häntä miten haluat,palvelijalla ei ole oikeuksia
Tarvitset kuitenkin yrityksen, mutta toiminimi riittää
1. Etsi työntekijä, etsi työkkäristä ja/tai selaa CV-netistä. Varmista, että ehdokkaasi on työtön työnhakija.
2. Tarvitset verovelkatodistuksen. Tilaa linkistä a ilmaiseksi.
3. Tarvitset myös kaupparekisteriotteen, joka ei ole kolmea kuukautta vanhempi. Tilaa se linkistä b. Valitse ”Kaupparekisteri”, kirjoita y-tunnuksesi ja valitse ”sähköinen kaupparekisteriote”. Sähköinen versio maksaa 4,92 EUR. Tallenna pdf-muodossa koneellesi ja tulosta tiedosto.
4. Täytä sopimus valitsemallesi ehdokkaalle kanssa. Lataa sopimus inkki c. määrää tehtävät ja työaika. Suositellaan vähintään kolmen kuukauden työsopimusta,mieluiten kuusi.
5. Anna ehdokkaalle verovelkatodistus, kaupparekisteri ja sopimus (kaksi kopiota). Palvelija vie omaan TE-keskukseensa.
6.Jos ehdokas kieltäytyy ilmoita työkkäriin ja hän saa karenssin ja etsi uusi
Näin sinulla on ilmainen palvelija.Kuuden kuukauden kuluttua uusi prosessi ja hanki uusi ilmainen palvelija yhteiskunnan varoilla
a: https://arkisto.vero.fi/nc/feedback/verovelkatodistus/verovelka.asp
b: https://virre.prh.fi/portal/dt
c: http://www.elisakoponen.fi/media/TEM326_Tyoharj_sop.pdf
”Kännissä töihin tulemisesta tai rikoksista voi purkaa työsopimuksen, mutta henkilön soveltumattomuus töihin tai työyhteisöön ei oikein kelpaa perusteeksi.”
Irtisanomisuoja perustuu enemmänkin oikeuvaltioperiaatteeseen ,sopimusjuridiikkaan ja ihmisoikeuksiin kuin varsinaisesti työsopimuslakiin .
Oikeusvaltiossa kun ei saa puhua perättömiä eli jos moittii jotain soveltumattomaksi niin pitää myös todistaa se. Ei ihminen työntekijänä muutu oikeuksiltaan erilaiseksi kuin siviilissä ollessaan.
Eli jos moitit naapuria soveltumattomaksi,laiskaksi tai muuten niin hän voi syyttää sinua perättömien puhumisesta ja sinut tuomitaan korvauksiin ,jos et kykene asiaa todistamaan.Tietysti voitat jos todistat väitteesi.
Kyllä soveltumattomuus irtisanomisen perusteeksi kelpaa mutta silloin joudut perustelemaan miksi henkilö ei sovellu ja sen toteen näyttäminenkin vain on vaikeaa.
Ilmeisesti haluat romuttaa oikeusvaltion ja sallai,että työntekijää kohdellaan epäoikeudenmukaisesti?
Työsopimuskin on sopimus ja sen velvoitteet sen mukaisia.Jos olet tehnyt virheen palkkaamisessa niin joudut kantamaan itse tekemäsi virheen seuraukset.
Mutta kyllä työntekijästä eroonkin pääsee,sovit vain ,että hän lähtee.Mutta varmaan hän haluaa korvauksia,mutta sinä arvioit,kannattaako maksaa.
Jos ostat auton ja huomaat , ettei siihen voi kytkeä perävaunua tai kattokuormaa niin tuskinpa saat purettua sopparia,sillä tällaiset rajoitteet on varmasti mainittu ohjekirjassa ja sinulla on selonottovelvollisuus.
Eli joudut vastaamaan virheestäsi.
Vai pitäisikö työnantaja vapauttaa tekemiensä virheiden aiheuttamista vastuista?
Ja työelämässä on tultava toimeen kaikkein kanssa.
Nythän esim julkisen kilpailun seurauksena palveluntuottajaksi voi tulla henkilöitä, joiden kanssa ei oikein tilaajan edustajien kemiat synkkaa
Mutta ei sillä perustella voi sopparia purkaa.
Miksi työntekijän pitäisi olla huonommassa asemassa kuin yrittäjän ?
Liian vanha perusteli juuri, miksi työnantajaty ovat erittäin tarkoja valitssaan työntekijöitä ja hylkäävät kaikki, joihin saattaa liittyä pienikin riski. Tällainen maailma on hyvin eriarvoinen, koska se vähän viallinen ei pääse edes näyttämään kykyjään.
Ollessani jokunen vuosi sitten muutaman kuukauden työttömänä työhaastattelussa käynti tuntui joskus poliisikuulustelulta. Olennainen ero tosin on, että poliisikuulustelussa näyttövelvollisuus on kuulustelijalla mutta työhaastattelussa haastateltavalla. Eli työtön työnhakija joutuu osoittamaan, että ei vastoin työnantajan ennakko-oletuksia, ole se maanantaikappale.
Toki ymmärrän työnantajien epäluuloisuuden. Väärä rekrytointi tulee nykyjärjestelmässä työnantajalla kalliiksi ja riski työttömän kohdalla väärään rekrytointiin on suurempi kuin työpaikan vaihtajan kohdalla. Tämän vuoksi epäpätevän työntekijän irtisanomissuojaa pitäisi heikentää, jotta työttömät ja muut työnantajan silmissä riskiryhmiin kuuluvat saisivat nykyistä useammin näyttää osaamisensa työmarkkinoilla.
”Tällainen maailma on hyvin eriarvoinen, koska se vähän viallinen ei pääse edes näyttämään kykyjään.”
Kyllä se on eriarvoinen sekin maailma, jossa vajaakykyisellä tai vialliseksi epäillyllä ei ole ihmisoikeuksia eikä sopimuksella ole kuin vessapaperin arvo.
Siinä mielivalta kukoistaa
Ja jos arvioidaan missä se rekrytoinnin riski asuu Kyllä se on organisaation huipulla.
Hyviä esimerkkejä ovat Sonera, StoraEnso, Nokia
Näiden virherekrytointien toteuteuneilla riskeillä olisi palkannut 1 000 000 vajaakuntoista vuodeksi
Kerrotko tarkemmin että miten/miksi poliitikot ja ay-liike estävät kevyet työt ja helpon työllistämisen?
Ay-liike, politiikka ja verotus, näitä ei voi liiketaloudellisesti perustella. Ay-liike, politiikka ja verotus, näihin ei suhtauduta myönteisesti kauppakorkeakoulussa. Kauppakorkeakoulusta valmistutaan yritysjohtamistehtäviin, mutta kauppakorkeakoulun oppeja käytetään muuallakin kuin yritysjohtamistehtävissä. Yritysjohtamisopit eivät kuitenkaan toimi yritysjohtamistehtävien ulkopuolella, esim. eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa. Yritysjohtamisoppeja väärinkäytetään eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa, Kokoomus väärinkäyttää.
Jalkapallovalmentaja A:n näkökulmasta toisen joukkueen valmentaja B ja B:n joukkue vaan häiritsevät jalkapallovalmentaja A:n joukkueen pelaamista. Lisäksi valmentaja A on sitä mieltä että myös erotuomarit ja jalkapalloliitto häiritsevät valmentaja A:ta ja A:n joukkuetta.
Sitten jalkapalloliittoon nousee ihmisiä jotka katselevat asioita pelkästään jalkapallovalmentaja A:n silmin: jalkapalloliittoon nousseet epäpätevät ihmiset syyttelevät jalkapalloliiton muita ihmisiä ”kateudesta, kostonhalusta ja kaunasta”. Jalkapalloliittoon nousseet epäpätevät nimittävät omaa johtamistaan pragmaattiseksi johtamiseksi. Jalkapalloliittoon nousseet epäpätevät alkavat lakkauttamaan jalkapallon sääntöjä, he rakentavat Vapaata Jalkapalloa, joka muka toimii ilman sääntöjä parhaiten.
”Tämän vuoksi epäpätevän työntekijän irtisanomissuojaa pitäisi heikentää,”
Millä tavalla ? Tehdäänkö järjestelmästä sellainen, että työnantajan lausuntoa epäpätevyydestä ei saa kiistää ja pistää oikueden punnittavaksi ?
Sehän tarkoittaa, että työnantjaa saa sanoa henkilöstä mitä sylki suuhun tuo ja erottaa jollin verukkeella jos ei esim anna .
Ja työnantajan valheellisella leimalla syrjäytetty jää lopuksi elämää heittopussiksi työkkärin/työnantajien potkittavksi
Ei mielivaltaisen irtisanomisen salliminen vähennä syrjäytymistä.
Itse asiassa tässä irtisanomisen helpottamisessa on pitkälti halutaanko säilyttää oikeusvaltio.
Jos halutaan tehdä irtisanomisesta riskittömämpää työnantajalle niin riitojen ratkaisua oikeudessa pitää rajoittaa.
Eli riitoja ei saa enää viedä oikeuteen , työnantajan väärääkään ratkaisua ei saa oikaista
Se taas merkitsee, että ainoa keino saada oikeutta on oman käden oikeus.
Palataan siis kivikaudelle.
Ei kukaan tällaista ole ehdottanut. Totta kai työntekijällä pitää olla jonkinlainen irtisanomissuoja, mutta mielestäni lintsareiden suojelussa ollaan vaan menty liian pitkälle.
Samalla kuitenkin sekä verukkeilla että verukkeitta on liiankin helppo erottaa. Pitäisiköhän ”taloudelliset ja tuotannolliset syyt” poistaa pätevien irtisanomisperusteiden listasta? Ehkäpä silloin työnantajat huomaisivat taas perinteisen ”ei tee hommiansa” -argumentin olemassaolon, jolla näistä päästäisiin.
Jos työllisyyden kehitystä vertailumaissa katsotaan, niin ei. Jos taloudelliset ja tuotannolliset syyt ei ole pätevä peruste irtisanoa (järkevällä hinnalla) niin palkkaaminen ja investoiminen ovat hyvin raskaita päätöksiä, minkä seurauksena työllisyys ei parane vaan heikkenee.
Työttömyys ei ole pulaa liian hyvistä tai liian huonoista irtisanomisehdoista, vaan työnantajista. Siitä, että kannattaa palkata joku töihin.
On se sitäkin. Työ karkaa halpamaihin, koska ”tulos”palkkaustaan maksimoiva kvartaalikapitalisti ei näe suomalaisen työntekijän tekevän hinta-laatusuhteeltaan parempaa jälkeä ja koska liian pienet irtisanomiskorvaukset mahdollistavat lyhyet kurssinousut ja sitä kautta lyhyen tähtäimen voiton tekemisen ennen kuin todelliset vaikutukset näkyvät. Vaikutuksista riippumatta yritysjohdolla on siis hyvä motiivi siirtää työpaikkoja ulkomaille.
”Taloudelliset ja tuotannolliset syyt” on se lavea tekosyy, jonka varjolla voidaan tehdä mitä tahansa. Melkein kaikella, mitä yritys tekee, voidaan sanoa olevan taloudellisia tai tuotannollisia syitä. Tämä pitäisikin suosiolla poistaa ja laittaa tilalle spesifejä, tarkkaan rajattuja syitä, jotka pitää voida todistaa. ”Ei tee hommiaan” on yksi hyvä esimerkki sellaisesta: Sitä voidaan helposti käsitellä yksittäisenä riita-asiana (ei tee töitä vs. ei riittävää ohjeistusta/liikaa hommia/jne.). ”Taloudelliset ja tuotannolliset syyt” taas vaativat yrityksen koko liiketoiminnan moraalisten ulottuvuuksien arviointia, mikä tietenkin on mahdotonta (jopa oikeusistuimille) ja siten työntekijällä ei ole tältä osin mitään suojaa.