Kiinteä pysäköintinormi ei sovi alueille, joilla pysäköintipaikan hinta nousee kymmeniin tuhansiin euroihin. Kaavoituksessa on tehtävä pysäköintipaikkojen toteuttaminen mahdolliseksi, mutta siihen ei tule pakottaa.
Pysäköinnin hinta on erotettava asunnon hinnasta. Kätevintä on rakentaa pysäköintipaikat alueen pysäköintiyhtiön lukuun. Yhtiö kerää varat vuokraamalla tai myymällä pysäköintipaikkoja.
Lakia asunto-osakeyhtiöistä tulee muuttaa niin, ettei asukkaita saa asettaa keskenään eriarvoiseen asemaan, vaan taloyhtiön yhteiset pysäköintipaikat on vuokrattava huutokaupan perusteella. Tämä voidaan kirjata myös tontinluovutusehtoihin. Nyt väitetty pysäköintipaikkojen puute esimerkiksi Arabianrannassa johtuu siitä, että kalliisti rakennetut pysäköintipaikat on jaettu melkein ilmaiseksi joillekin ja muut ovat jääneet ilman. Alihintaisille pysäköintipaikoille on tietysti enemmän kysyntää olisi, jos paikoista perittäisiin kustannuksia vastaava hinta. Jos pysäköintipaikasta olisi veloitettu kustannuksia vastaava hinta, paikat olisivat riittäneet mainiosti.
Jotta uusiin kiinteistöihin muuttaville asukkaille ei tulisi houkuttelevaksi luistaa pysäköinnin hinnasta ja pysäköidä kadunvarteen, asukaspysäköintitunnuksia ei tule myöntää sellaisissa kiinteistöissä asuville, jotka nykysäännöin olisi velvoitettu investoimaan kiinteistökohtaiseen pysäköintiin.
Jos pysäköinti toteutetaan alueellisena eikä tonttikohtaisena ratkaisuna, voidaan paikoin rakentaa pysäköintitaloja kiinni meluisiin valtaväyliin meluesteiksi. Näin voidaan väylien aiheuttamaa rakennusmaan haaskausta vähentää.
Kaavat on pysäköinnin osalta tehtävä joustavaksi niin, että paikkoja voidaan rakentaa maksuhalukasta kysyntää vastaavasti myöhemminkin. Jos pysäköintipaikkojen kysyntä kasvaa myöhemmin, tarve voidaan tyydyttää rakentamalla pysäköintitaloja tai korottamalla entisiä.
Käytännössä suuri osa paikoista toteutettaisiin nykyiseen tapaan maanalaisina paikkoina. Paikkojen rakentaja arvioi omalla riskillään tarpeellisen paikkamäärän. Pysäköintipaikkoja voidaan rakentaa myös talojen alle rakennusvaiheessa. Ne myydään erillisinä osakkeina, jotka asukkaat tai alueellinen pysäköintiyhtiö ostavat. Jos paikkojen määrä kasvaa ennakoitua suuremmaksi, niitä voidaan rakentaa myöhemmin lisää.
ikävä kyllä vaan näyttää käyvän niin, että asunnon hinta pysyy ennallaan + autopaikka
a´60.000€. Rakennusyhtiö rahastaa häikäilemättömästi asuntojen lisäksi myös pysäköintipaikat. Näin kokemuksen mukaisesti ainakin Turus.
Kilpailu ei toimi niin kauan kuin asuntojen hinnoittelu perustuu vain neliöihin eikä lainkaan siihen mitä rahalla saa. Vain riittävä tonttitarjonta myös pienille rakennusyhtiöille auttaa kilpailun viriämiseen.
“Jos pysäköinti toteutetaan alueellisena eikä tonttikohtaisena ratkaisuna, voidaan paikoin rakentaa pysäköintitaloja kiinni meluisiin valtaväyliin meluesteiksi. Näin voidaan väylien aiheuttamaa rakennusmaan haaskausta vähentää.”
No niin tulihan tähänkin järkiratkaisu.Kävit varmaan Vantaalla tutkimassa esimerkkejä
Hyvä ja reilu idea!
Tätä voisi jalostaa muuhunkin kuin pysäköintipaikkoihin. Samaan tapaan, kun ehdotuksessa autopaikkojen luovutuksessa asunto-osakeyhtiöissä, voisi kaupunki toimia omalta osaltaan tontinluovutuksessa.
Tontinhakijoita ei saisi asettaa keskenään eriarvoiseen asemaan, vaan kaupungintonttien luovutus tapahtuisi huutokaupan perusteella. Täten pääsisimme eroon esim. Hitaksen aiheuttamasta demokratiavajeesta (eli toinen saa kaupungilta enemmän ns. pärstäkertoimen, arvonnan tms. syyn takia — syyyllähän ei sinänsä ole väliä vaan lopputuloksella).
Idea parkkipaikkojen maksullisuudesta on loistava ja kustannuksia pitäisi aina muutenkin kohdistaa hyödyn saajalle. Muina esimerkkeinä tulee mieleen saastuttajalle toteutettavat päästömaksut, kirjastojen käyttäjille kohdennettavat maksut, terveyskeskusmaksut, kultuuripalvelujen hintojen oikea kohdistus käyttäjille, tietullit, pyörätullit. Kauoungilla on hyvin vähän sellaista palvelutarjontaa, mistä maksuja ei voisi suoraan kohdentaa käyttäjälle.
Maksujen pitää kustannusperusteisesti kohdistua kaikessa enemmän käyttäjälle ja hyötyjälle. Tämä on hyvä periaate ja täten vapaasti laajensinkin sen muille alueille.
Milloinkahan tämä on todellisuutta?
Minkälaisella painoarvolla tätä edistät?
Mikä on todennäköisyys että näin myös tapahtuu?
Yleensä on käynyt, että vaalien alla annettuja lupauksia ei voidakaan toteuttaa tai ei muisteta pitää kiinni tai myöhemmin selitetään jotain muuta. Imperiumilla (lue byrokratia) on myös tapana iskeä takaisin!
Onkohan Jätkäsaari ja Kalasatama jo menetettyjä?
Toivossa on hyvä elää.
“Pysäköinnin hinta on erotettava asunnon hinnasta. Kätevintä on rakentaa pysäköintipaikat alueen pysäköintiyhtiön lukuun. Yhtiö kerää varat vuokraamalla tai myymällä pysäköintipaikkoja.”
Ei voi olla enemmän samaa mieltä!
Jos asunnossa on sauna, sen maksaa asunnon ostaja. Saman pitää päteä autopaikkaan.
Huvittavaa sinänsä, että Kokoomuksen ehdokas (nimeä en tunnistanut) tarjoili parkkipaikkanormista joustamisen ideaa eilisessä mielipidekirjoituksessaan hesarissa. Jopa 40% asunnoista voitaisiin rakentaa ilman autopaikkaa. Vaikea uskoa, että itse puolue olisi kuitenkaan tätä asiaa ajamassa. Win-win kokoomukselle, jos joku normeista joustamista kannattava nyt tuon perusteella äänestääkin heitä, kun yksittäinen ehdokashan voi horista mitä vain ilman että puolueen tarvitsee siihen sitoutua.
Helsingin kokoomus ei suostu aiheesta puhumaan numeroin, miksköhän, mutta kyseinen espoolainen ehdokas siis oli sitä mieltä että jopa 40% asunnoista voisi olla ilman autopaikkoja hyvien joukkoliikenneyhteyksien ääressä. Ainoa vaan että keskustoissa ja asemien nurkilla 60%-80% asunnoista nyt on autottomia, mikä lienee myös se haarukka mihin päädyttäisiin markkinoilla eli jos asukkaat saisivat itse päättää. Jätkäsaarta ja Kalasatamaa muuten kaavoitetaan oletuksella noin 30% autottomia kotitalouksia, mikä on semmoista normaalia paloheinäläistä tasoa.
Koomiseksi tämä menee siinä vaiheessa kun Helsingin kokoomus samaan aikaa haluaa luopua asuntojen keskikokonormista ja pitää kiinni autopaikkanormista. Selitän mikä tässä on hauskaa:
Miniminormi Helsingissä vaikka asunto olisi Rautatieaseman kellotornissa on yksi paikka kahta asuntoa kohti, ihan sama minkä kokoinen asunto. No oletetaan semmoinen sinkkula joka koostuu 25 neliön yksiöistä, niin jokaista noita kohti on noin 17 neliötä parkkihallia, semmoinen tonni per yksiön neliö. Tonttiteholla 3,0 toi tarkottaisi kahta tontin kokoista pysäköintikerrosta.
Ja sitten voitaisiin myös tehdä niitä parkkihalleja hieman pidemmän matkan päähän helpommin rakennettavaan peruskallioon, kustannuksissa on huima ero. Esimerkiksi Kruunuvuorenrannassa Koirasaarentien pohjoispuolella olevaan vankkaan kallioon parkkipaikkojen kustannusarvio oli jotain 15 000 €/kpl. Siitä huolimatta toisella puolelle katua kortteliin kiinni tehdään parkkihalli, minkä pelkkä rakentamiskustannus lienee vähintään 30 000 €/kpl ja ainakin saman verran päälle hukattuna rakennusmaana. Jos ne asukkaat saisi itse äänestää lompakoillaan, niin kyllä ne kävelisi sen kadun yli. Mutku normi sanoo, että paikkojen pitää olla tontilla.
“Pysäköinnin hinta on erotettava asunnon hinnasta. Kätevintä on rakentaa pysäköintipaikat alueen pysäköintiyhtiön lukuun. Yhtiö kerää varat vuokraamalla tai myymällä pysäköintipaikkoja.”
Tuo erillinen usean talon/grynderin yhteinen pysäköintitalo on ehdoton edellytys asunnon ja autopaikan hinnoittelukytkennän purkuun
Gryndereiden hinnoittelustä pääsee parhaiten eroon jättämällä ne kokonaan yhtälöstä pois. Jos taloyhtiö perustettaisiin tulevien osakkaiden toimesta, jotka sitten tilaavat talon sellaisilla mausteilla kuin haluavat ja lisäksi naapritalojen kanssa tilaavat yhdessä sen parkkihallin, niin kaikki toimivat kaukonäköisesti ja taloudellisesti.
Ei esim. tulisi tällaisia lopputuloksia, kuin josta itse omistan osakkeen puolikkaan Haagassa: valmistumisvuosi 2010, ET-luokka E!
Tää olis just tarvittavaa fiksua joustamista.
Turha ulvoa parkkipaikkojen hinnoista, jos kaavoittaja määrää ne tekemään mahdollisimman kalliilla. Kyllä vika on silloin kaavoittajassa, eikä normeissa.
Lisäksi kannattaa kuitenkin muistaa, että enemmistö helsinkiläisistä asuu taloudessa, joka omistaa auton ja lisäksi autojen lukumäärä Helsingissä on yhä nousussa.
Noin puolet kotitalouksista on Helsingissä autottomia ja kantakaupungin kotitalouksista, joita nuo kalliit paikat koskevat, selvä enemmistö.
Perustuen mihin dataan? Vai onko vain niin, että autot omistaa yritys (tai esim. NF Fleet) eikä henkilöt itse. Minne NF Fleet rekisteröi autot? Kartoitus omassa lähiympäristössä antaa ihan toisenlaista dataa, myös kantakaupungin kohdalla.
“HSL-alueella oli vuonna 2011 yhteensä 60 000 työsuhdematkalipun käyttäjää, kun autoedun käyttäjiä oli 40 000.”
Helsingissä oli v. 2010 n. 270 000 rekisteröityä autoa. (lähde: KSV, Liikenteen kehitys Helsingissä v. 2010) Eli vaikka osan työsuhdeautoista rekisteröintipaikka olisi eri paikka kuin omistajan sijainti (todennäköisimmin kuitenkin vaikutus on käänteinen ja koko maan autot rekisteröidään pääkonttorikaupunki Helsinkiin), se tuskin vaikuttaa merkittävästi.