Huomaan, että olen tehnyt mokan vastatessani HS:n vaalikoneeseen. Mietin pitkään vastausta kysymykseen ”tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita.” Onko tämä jokin hörhöystesti, koska vastaamalla kielteisesti tulee kannattaneeksi yhteiskuntaa, jossa ei ole tuloeroja lainkaan. Olisi siis pitänyt vastata olevansa täysin samaa mieltä, mutta koska viimeaikainen tuloerojen kasvu on ollut kovin kielteinen asia, vastasin vähän epäjohdonmukaisesti olevani vain osittain samaa mieltä. Vastauksen selitykseksi laiton ihmettelyni koko kysymyksestä.
Kun kävin katsomassa vaalikonetta, huomaan, että kysymys onkin kuulunut Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita.” Ensimmäinen reaktioni oli, että ovat mokomat menneet jälkikäteen korjaamaan tyhmää kysymystään, mutta näin tuskin voidaan tehdä, joten varmaankin olen jostain syystä lukenut väärin. Epäilen syyksi sitä, että olin kasvattanut tekstikokoa ruudulla, jolloin osa tekstistä on mennyt näytön ulkopuolelle tai näyttö temppuillut rivinsiirtojen kanssa. Kysymys muuttui järkeväksi ja minun vastaukseni järjettömäksi. Jos olisin lukenut kysymyksen oikein, olisin vastannut olevani täysin eri mieltä.
Koska tästä vastauksestani tulee varmaankin puhetta, kerron nyt, mitä mieltä olen tuloeroista.
Suomen tuloerot ovat nyt suuruutensa puolesta suunnilleen kohdallaan ylimpiä tuloja lukuun ottamatta. Kansainvälisesti pienet tuloerot ovat Suomen vahvuus. Tuloeroissa on kuitenkin korjailemista asteikon alapäässä.
Terveen ja työkykyisen osalta perusturva on passelilla tasolla paitsi, että asuminen on Helsingissä niin kallista, että se sekoittaa kaikki järjestelmät. Kasvukeskuksissa pienipalkkainen hyötyy työnteostaan liian vähän. Hänen osaltaan tuloeroja toimettomaan ja terveeseen nähden tulee kasvattaa, jolloin tuloerot keskituloiseen nähden tietysti pienenevät. Gini-kerroin tästä ilmeisesti vähän pienenisi. Sellaisen henkilön osalta, joka ei omin toimin pysty asemaansa parantamaan, perusturva tulisi nostaa takuueläkkeen tasolle.
Tuloasteikon yläpäässä rikkain prosentti on vetänyt tarpeettoman suuren kaulan muuhun kansaan. Tätä pidän kovin pahana, mutta en kyllä tiedä, mitä sille voisi tehdä. Suomalaisten yritysten soisi menestyvän, ja jos ne menestyvät, yrityksiin kertyy voittoa. Olisi hyvä jättää se voitto yritykseen ja käyttää toiminnan laajentamiseen ja kannattavien työpaikkojen synnyttämiseen, mutta tätä on yksin Suomessa vähän vaikea säädellä, jos muu maailma toimii toisin.
Tälläkin kysymyksellä on todellakin valtavasti relevanssia kunnallisvaalien alla.
Vaikka asunkin Kirkkonummella (ja olen entinen helsinkiläinen ja espoolainen & mieheni äiti on serkkusi 😉 olen vakaasti samaa mieltä kanssasi tässäkin asiassa.
Perustulo kaikille – tai ainakin kaikille ”keskituloisille” suomalaisille ja sitä vähemmän ansaitseville!
t. Helena
”Tuloasteikon yläpäässä rikkain prosentti on vetänyt tarpeettoman suuren kaulan muuhun kansaan.”
Suomessa pääsee eniten tienaavaan prosenttiin n. 100 000 € vuosituloilla. Tällaisia vuosipalkkoja tienaa urallaan edistynyt lääkäri, juristi tai DI ihan palkkatöissä olematta merkittävä johtaja.
Ehkä ylin promille on oikeasti vetänyt jotakin kaulaa. Siihen kuuluu suuryritysten johto ja merkittävät yritysten omistajat osinkoineen.
Tuloerot ovat ihan hyväksyttäviä, jos se ne perustuvat ihan oikeaan lahjakkuuteen, keksintöön, poikkeukselliseen yritteliäisyyteen tms. seikkoihin. Aika moni hyvätuloinen ei täytä kriteereitä. Monesta tulee huipputuloinen jo ihan suhteista johtuen, joilla luodaan ponnahduslauta huipputulot tuoviin tehtäviin.
Tuloeroja koskeva kysymys ei ole pelkästään haitarin leveyttä (ääripäitä) koskeva. Keskivaiheilla on myös huonosti perusteltavissa olevia palkkakasautumia tietyille ammattiryhmille, jotka saattavat uhata koko julkista taloutta. Lääkärit ovat tästä esimerkki. Veronmaksajien rahoittama ilmainen kallis koulutus, jota ei tarvitse maksaa takaisin. Työn kysyntä muodostuu asiakkaista, jotka ovat lain nojalla pakotettuja ostamaan palveluksiasi.
Näitä keskivaiheen palkkavääristymiä voisi saada oikeudenmukaisemmaksi koulutuksen muuttamisella maksulliseksi. Kuitenkin Brittimallin mukaisesti, eli koulutus (laina) on maksettava takaisin vain ja ainoastaan, jos se mahdollistaa tien hyviin ansioihin. Ylikoulutuksen uhriksi joutuneiden ei pidä missään nimessä joutua maksamaan turhaksi osoittautuneesta koulutuksestaan. Koulutusmaksua perittäisiin siten vain niiltä, joiden tulot ylittävät tietyn rajan. Tämä olisi lisäksi kannustin opetus- ja työministeriölle lopettaa aina vain jatkuva aivan älytön ylikouluttaminen, koska järkevä opiskelijamäärien mitoittaminen tulisi halvaksi ja työttömäksi kouluttaminen kalliiksi. Oikeasti työmarkkinoiden tarvetta ei monilla aloilla tietenkään voi ennustaa ja siksi markkinamekanismiin perustuva malli ilman opetus- ja työministeriön ennustustoimintaa olisi paras, mutta virkamiehet suojelevat kyllä paikkansa eikä tähän varmaan koskaan päästä.
Hyvä Osmo kun korjasit,
nyt voimme olla samaa mieltä. Voisin liikkeenjohdon konsulttina myös kertoa sen totuuden, että myyntimiehen ja toimitusjohtajan lahjakkuus on kääntäen verrannollinen heidän menestykseensä. Pelkistäen voisi sanoa, mitä tyhmempi myyntimies tai mitä putkiaivoisempi ja häikäilemättömämpi toimitusjohtaja, sitä suurempi korvaus menetetystä vapaa-ajasta.
ozmo kiteyttikin tässä aika paljon. Suuret tulot voidaan sallia vain NHL-monimiljonääreille ja formulakuskeille. Heille rakennetaan hallit veronmaksajien rahoista ja heidät vapautetaan intistä.
Tuleekohan tuo lätkähallien tukeminen veroista kalliimmaksi kuin korkeakoulututkinto? Pitäisikö jääkiekkoilijat sitouttaa pelaamaan esimerkiksi julkisen sektorin joukkueessa vaikka viisi vuotta 20 v jälkeen?
Shakeem:
Missä Suomessa löytyy tehtäviä, joissa pääsee huipputuloihin suhteilla? Ainakaan yksityissektorilla en ole moiseen törmännyt. Tämän päivän yritysmaailma on sen verran kovassa kilpailussa, että moiseen ei ole varaa (valita johonkin huippupalkkaiseen hommaan kaveri tai sukulainen pätevyydestä/kyvyistä välittämättä).
Täysin samaa mieltä. Valitettavasti suomalainen koulutuskeskustelu on sen verran hysteeristä, jossa ”ilmainen” koulutus on pyhä lehmä, että ehdotuksella ei ole mitään läpimenomahdollisuuksia.
> Tuloasteikon yläpäässä rikkain prosentti on vetänyt tarpeettoman suuren kaulan muuhun kansaan. Tätä pidän kovin pahana, mutta en kyllä tiedä, mitä sille voisi tehdä.
Yksityisille yrityksille ja vaikkapa globaalisti toimiville IT-alan innovaattoreille ei paljon voikaan tehdä, paitsi pitää tuloverotuksen sopivan, mutta ei karkottavan korkealla.
Poliitikot voisivat sen sijaan hyvinkin pitää korkeiden virkamiesten, valtion omistamien yhtiöiden pomojen ja (ainakin suomalaisten) EU-viskaalien palkat sopivan vaatimattomina. Päteviä johtajia saa kyllä, vaikka palkkoja ei nostettaisikaan pilviin (ehkä parempiakin). Perusongelma tässä on kuitenkin se, että poliitikot leikkaisivat näin myös omien eläkevirkojensa palkkoja.
> Suomalaisten yritysten soisi menestyvän, ja jos ne menestyvät, yrityksiin kertyy voittoa. Olisi hyvä jättää se voitto yritykseen ja käyttää toiminnan laajentamiseen ja kannattavien työpaikkojen synnyttämiseen, mutta tätä on yksin Suomessa vähän vaikea säädellä, jos muu maailma toimii toisin.
Yrityksen sisällä kiertävän rahan vähäinen verottamisen voi olla myös kilpailuetu. Eli onnistunee Suomenkin puitteissa. Ei kai verottamattomuutta ole vielä kielletty EU:ssa.
Voi – taas! Viime vaaleissa vaalikone teki Odesta äärioikeistolaisen, mutta läpi meni ja kirkkaasti 🙂
________________________________________
“…yrityksiin kertyy voittoa. Olisi hyvä jättää se voitto yritykseen ja käyttää toiminnan laajentamiseen ja kannattavien työpaikkojen synnyttämiseen”
Olen täysin samaa mieltä!
Minä en käsitä millaiseen psykologiaan tai ehdollistamiseen ylimmän johdon ylisuurten palkkojen maksu perustuu. On aika primitiivistä ajattelua, että painetaan johdossa kaasua niin vauhti lisääntyy. Sitouttaminen on sekin vain veruke palkkojen korotuksille.
Minä en näe korkeille palkoille muuta merkitystä, kuin että tyypillisesti amerikkalainen firma haluaa pullistella ja luoda mielikuvaa menestyvästä yhtiöstä.
Ruotsissakin ollaan Wahlrosiin Nordeaa lukuunottamatta maltillisia ja hyvin menee. On paljon suomalaisia firmoja, jotka menestyvät nimenomaan perinteisellä palkkatasolla ja rehellisellä työnteolla – ei palkoilla briljailemalla.
Sillä mitä ylin _prosentti_ ansaitsee ei ole minusta hirveästi merkitystä niin kaukan kuin he maksavat kohtuullisen (suurehkon) määrän veroja. Menestymisen ja suurenkin omaisuuden kerääminen on oltava mahdollista. Toisaalta ylimmän 10% tai 20% tulojen ei välttämättä pidä antaa täysin karata.
Kunnallisten lätkähallien rakentaminen ei tule kalliiksi, vaan ne ovat investointi, joka maksaa itsensä takaisin.
Miksi julkisella sektorilla pitäisi olla jääkiekkojoukkue?
Formulakuskeille on ole kuullut halleja rakennetun.
Näkisin, että jonkin verran relevanssia on sillä kuinka suuret tuloerot hyväksytään kunnan työntekijöiden välillä. Yleensä julkisella sektorilla tilanne on se, että palkka riippuu hyvin vähän siitä kuinka hyvin tehtävän hoitaa. Eli ahkeruutta ja lahjakkuutta ei palkita tarpeeksi. Tämän seurauksena parhaimmat tyypit karkaavat yksityiselle sektorilla ja sitten vielä ihmetellään miksi julkinen sektori ei toimi tehokkaasti.
Tuloerojen tuomitsemiseen sijaan olisi parempi arvioida, miksi suurimmat tulot ovat niin suuria kuin ovat. Onko taustalla oikeasti ylivertaisuus, vai palkanmaksajan osaamattomuus tai liian pienet piirit.
Tuloerot saadaan pieniksi kun kaikki tulot, pl. luovutusvoitot laitetaan samaan laariin ja verotettaisiin samalla prosentilla. Samalla yli 15v omistettujen varojen luovutusvoitot tehtäisiin verottomiksi eli 100% hankintameno-olettama käyttöön..
Myös luovutusvoittojen tilastointi tulonjakotutkimuksissa pitäisi kieltää. Näillä toimenpiteillä tilastoidut tuloerot saataisiin pieniksi.
😀
Miksi fiksuimpien pitää maksaa enemmän veroja kuin tyhmien? Minä en näe mitään hyvää tasapäistämisessä, vaikka itse olenkin enemmän tuollainen keskinkertaisuus – ainakin omassa työyhteisössäni. 😉
En tiedä miten nimimerkki on välttynyt saamasta tietoonsa julkisen sektorin palkkausuudistusta. Sitä on noudatettu jo n. 10 vuotta. Jokaiseen virastoon ja tehtävään on määritelty vaativuustasoja ja sen lisäksi tulee henkilökohtainen osa. Palkat ovat ylemmissä vaativuustasoissa hyvinkin kilpailukykyisiä ja kovatasoisista hakijoista virkoihin ei ole pulaa. Pientä keskustelua on herättänyt ainakin Helsingin yliopiston palkkausjärjestelmä lähinnä oikeudenmukaisuuden osalta, mutta myös oikeellisuuden. Kanslerin ja reksin liksa ainakin moninkertaistui entiseen virkapalkkaan verraten.
A-palkkataulukko oli ainakin selkeä, mitä ei voi sanoa nykyisistä kymmenistä eri järjestelmistä. Kuntien palkkausjärjestelmistä en osaa sanoa.
Jos tarkoitat itsensä maksulla takaisin terveyshyötyjä yms. niin silloin hallin vuorojen jaossa ei tulisi suosia NHL:ään yrittäviä vaan kaikkia tasaisesti.
Mitä tulee tuohon julkisen sektorin lätkäjengiin, niin yritin olla vain hauska. Ihmiset vaativat netissä kurkku suorana esimerkiksi, että esimerkiksi lääkäreille tulisi saada vuosien työvelvoite julkiselle sektorille, koska ilmainen koulutus. Eikö samaa voisi kokeilla jääkiekkomonimiljonääreille?Jos jääkiekkomonimiljonäärejä tuettaisiin paljon suuremmalla summalla hallien muodossa kuin korkeakoulutusta, eikö voitaisi perustaa vaikka julkisen sektorin jääkiekkoliiga, johon julkisen sektorin halleja käyttäneet velvoitettaisiin pelaamaan?
En vain ymmärrä, miksi NHL-multimiljonäärejä tuetaan niin paljon, mutta muiden tulot ovat pahasta.
Sen verran olen ollut tekemisissä julkisen hallin vaati-luokituksen kanssa, että tiedän sen olevan täysin huuhaata. 😀 😀 😀 Jos kykenisimme mittaamaan jotenkin järkevästi työn vaativuutta julkisella sektorilla, voitaisiin rakentaa jotenkin toimiva järjestelmä. Siihen emme kykene.
Hiukan yksinkertaistaen julkisen sektorin ongelma on, että suoritustason työntekijöille maksetaan aivan liian suuria palkkoja ja asiantuntijoille sekä johdolle aivan liian pieniä palkkoja. Ihan noin suoraviivaista se ei toki ole, kuin ehkä tuon suoritusportaan osalta.
Ihmiset väheksyvät 1 prosentin vaikutusvaltaa aivan turhaan. Merkittävää ei ole pelkästään se, kuinka suuri on eliitti, vaan se, paljon eliitillä on resursseja. Tuo jäähalliasia on mielenkiintoinen. Jäähallit ovat resurssi, joka on pois muusta. Kun hallin käyvät tuntitaksat ovat noin 100-150 euroa, mutta seuran jäsenet maksavat 20-50 euroa tunti, on kyseessä melkoinen subventointi lajeihin, jotka maksavat 200 euroa kuukaudessa perheille. Tuetaan siis lajeja, joita moni ei kykene harrastamaan. Lajeja, jotka nostavat energian hintoja. Lajeja, jotka edistävät kasvihuoneilmiötä. Lajeja, joiden moraalista voi olla montaa mieltä (moni oppii nuuskan käytön jäähallilla). Lajeja, joilla ei ole mitään tekemistä kansanterveyden edistämisen kanssa jne.
Tämän päivän yritysmaailma kovassa kilpailussa…Yritysmaailman työntekijät voivat olla kovassa kilpailussa keskenään ilman, että organisaatio on mukana kovassa kilpailussa. Mainittu tilanne saattaa johtaa siihen, että organisaatiot täyttyvät psykoista, joiden anti on samaa tasoa ihmiskunnalle kuin Aatu sedän 30-40-luvulla, mutta pienemmässä mittakaavassa. Suomen kotimarkkinoilla on joukko aloja, joissa nämä hurmaavat opportunistit pääsevät hiekottamaan työntekemistä samalla tavalla kuin vastaavat kollegat julkisella sektorilla. En kyllä ole lopuksi varma, onko edes kilpailu hyvä karsimaan verkostosuhdepsyko -sakkia, koska kova kilpailu saattaa muuttaa markkinat niin lyhyen tähtäimen toiminnaksi, että kaikissa suurissa markkinatoimijoissa saattaa olla paljon näitä loisia, joiden lahjakkuus on resurssien itselle repiminen. Kilpailtu pienyritystoiminta on siis eri asia, kuin jokin kännykkäbisnes.
”Tuloasteikon yläpäässä rikkain prosentti on vetänyt tarpeettoman suuren kaulan muuhun kansaan.”
Virtanen tarttui jo tähän samaan asiaan tuolla ylempänä.
Haluaisin selvennyksen näihin prosenttilukuihin. Mitä prosentteja tässä tarkoitetaan? Kaikista tulonsaajista laskettua prosenttia vai vakituosessa palkkatyössä olevaa prosenttia vai mitä?
Tulonsaajia oli vuonna 2010 Suomessa 4 508 954 henkilöä. Tulonsaajien paremmin tienaavaan puoliskoon päästään jo 1600 e kuukausipalkalla ja parhaiten tienaavaan yhteen prosenttiin päästään vähän ennen 8000 euron kuukausituloja.
(tulonjakotilastossa ei ole otettu huomioon verottomia sosiaalietuuksia eikä sitä pääomatulojne osuutta, joka on saajalleen veroton)
http://www.tilastokeskus.fi/til/tvt/2010/tvt_2010_2012-02-03_tie_001_fi.html
——————
Sitäpaitsi palkkaerot pienenivät vuonna 2010.
http://www.tilastokeskus.fi/til/pra/index.html
”Tilastokeskuksen palkkarakennetilaston mukaan kaikkien kokoaikaisten palkansaajien keskimääräinen kuukausiansio oli vuoden 2010 viimeisellä neljänneksellä 3 040 euroa ja mediaaniansio 1) 2 715 euroa. Parhaiten palkattu kymmenesosa (9. desiili) palkansaajista ansaitsi yli 4 498 euroa ja matalapalkkaisin kymmenesosa (1. desiili) alle 1 937 euroa kuukaudessa. Parhaiten palkattu kymmenesosa ansaitsi siis vähintään 2,32 -kertaa enemmän kuin vähiten ansaitseva kymmenesosa. Ylimmän ja alimman desiilin välinen ansioero pieneni edellisvuoteen verrattuna noin yhden prosenttiyksikön.”
En pitäisi tuota eniten tienaavan ja vähiten tienaavan eroa kovinkaan suurena. Lisäksi noita eroja tasaa vielä eurooppalaisittain äärettömän kova progressio sekä tulonsiirrot ja ilmaiset julkiset palvelut. Ja progressiokin vain kiristyy vuosi vuodelta, koska aina kun verotusta lasketaan, lasketaan enemmän alapäästä kuin yläpäästä ja aina kun kiristetään, kiristetään enemmän yläpäästä kuin alapäästä. Lopputuloksena progressio pyrkii kokoajan jyrkkenemään. Tätä sitten korjataan keksimällä kaikenlaisia könttävähennyksiä kun ei muuta uskalleta.
Silti joka ikinen vaalivuosi valitetaan aina sitä, että tuloerot ovat taas räjähtäneet käsiin, ihan sama mitä tuloeroille tapahtuu.
Virtanen:
”Suomessa pääsee eniten tienaavaan prosenttiin n. 100 000 € vuosituloilla. Tällaisia vuosipalkkoja tienaa urallaan edistynyt lääkäri, juristi tai DI ihan palkkatöissä olematta merkittävä johtaja.”
Lääkäri ja juristi varmaan tienaa, mutta DI ei varmasti pääse tuollaisiin ansioihin olematta merkittävä johtaja. Kyllä noihin lukuihin päästäkseen pitää olla jo kymmenittäin alaisia tai sitten todellakin jokin aivan todellinen huippuasiantuntija.
Ylimmässä tuiloprosentissa pääomatulot dominoivat tuloja. Palkkatuloilla ei progressiivisen verotuksen vuoksi pääse kovin korkeisiin tuloihin muutenkaan.
TEK:n työmarkkinatutkimuksen mukaan koko jäsenistön (ymmärtääkseni DI-porukkaa lähes kokonaan) kokonaisvuosiansioiden 9. desiili oli 98 000 € kohdalla vuonna 2011.
Voidaan siis sanoa, ett DI:eistä 10 % tienaa yli 100 000 €/vuosi. Eivät he kaikki ole siinä mielessä yhteiskunnallisesti merkittäviä johtajia, että sinä tai minä olisimme heistä koskaan kuulleet. Toki lähes kaikilla on alaisia, mutta tuosta joukosta on todella isotuloisia vuorineuvoksia tai vastaavia häviävän pieni osa.
DI-porukan keskiarvo on muuten 65 000 ja mediaani 57 000 €/vuosi.
Vrt.
http://issuu.com/mcipress/docs/tek0412?mode=window&pageNumber=33
Ainakaan tilastokeskuksen sivut eivät tätä tue:
”Tulonsaajat maksoivat välittömiä veroja ja maksuja keskimäärin 21,9 prosenttia veronalaisista tuloistaan. Verojen osuus tuloista ei muuttunut edellisvuodesta. Eniten veroja suhteessa tuloihin maksoivat 125 000–150 000 euroa vuodessa ansainneet, 36,3 prosenttia tuloistaan. Yli 150 000 euroa ansainneilta verot veivät pienemmän osan tuloista, 34,7 prosenttia. Yli 150 000 euroa ansainneiden tuloista 46 prosenttia oli pääomatuloja.”
Keskustelua edesauttaisi se, että määritettäisiin mistä tuloluokasta puhutaan. Ylimmän desiilin alarajaan pääsee n. 5t€/kk tuloilla ja ylimmän prosentin alajarajaan n. 10 t€/kk tuloilla.
5 t€/kk tuloilla (varsinkin jos puoliso tienaa suunnilleen saman) elää mukavaa elämää, mutta näillä tuloilla ei todellakaan osta tilavaa perheasuntoa kantakaupungista ja kiva mökkikin jää lähinnä haaveeksi. Eli hyvin kaukana mistään pröystäilystä ollaan.
10 t€/kk palkoilla liikkumavara asunnon suhteen on jo parempi, mutta sikäli kuin olen omien tämän tuloluokan tuttujen elämää seurannut, niin loppujen lopuksi ei se eroa käytännössä juuri mitenkään muusta keskiluokasta. Asunnot on isompia, autot uudempia ja rahaa jää paremmin säästöön.
Jos sitten puhutaan näistä julkisuuden suurituloisista, niin silloin liikutaan lähempänä ylintä promillea. Tällöin kyse on menestyvistä yrittäjistä tai suurten yritysten johtoryhmästä. Johtajien palkat ovat puhtaasti sopimuspalkkoja, joten poliittisella ohjauksella ei ole mitään merkitystä. Yrittjien tulot ovat kuin provikkapalkkaa: kun yritys on ensin maksanut kaikki velvoitteet, katsotaan mitä rivin alle on jäänyt.
Ehkä olen vähemmistöä täällä, mutta itse näen erittäin vahvan korrelaation yrittäjien menestyksen ja yhteiskunnan menestyksen välillä. Esim. Rovion omistajat ovat tehneet valtavan omaisuuden ja siten lisänneet eriarvoisuutta, mutta minun on vaikea nähdä miten Rovion menestys olisi tehnyt Suomesta huonomman maan.
Olen tästä uudistuksesta hyvinkin tietoinen.
Palkkausuudistus ei vaan toimi yhtä hyvin käytännössä kuin paperilla. Olisi kivaa nähdä jotain tilastoja kuinka paljon tuo henkilökohtaisen palkanosa vaihtelee esim. Helsingin kaupungin työntekijöiden kesken. Oma epäilykseni on, että ei kovinkaan paljon.
Kuullosta huolestuttavalta tuo vaalikoneen toiminta.
Olen jo aiemmin huomannut että eri koneet vedättävät eri suuntiin. Tulokseksi tulee ensimmäisenä kyseisen median kannattamia ehdokkaita.
Olisiko aika jonkun tehdä joku tutkimus näistä koneista ja kuinka paljon näillä todellisuudessa ohjaillaan äänestäjiä luotettavilta näyttävillä tuloksilla.
Sinulla on aika lailla erilainen määritelmä merkittävälle johtajalle kuin minulla.
Eihän tuolla määritelmässä suomessa ole kuin muutama merkittävä johtaja. Esimerkiksi minkä tahansa pörssiyrityksen hallituksen tai johtoryhmän jäsenet ovat merkityksettömiä, koska ei heitä suuri yleistö tunne. Otetaan esimerkiksi vaikkapa konepajakonserni Metso (tuli vain ensimmäisenä mieleen). Itse en ainakaan osaisi nimetä ainuttakaan Metson nykyisen johtoryhmän jäsentä puhumattakaan liiketoimintaryhmien toimitusjohtajista ja kaikki ovat kyllä millä tahansa mittarilla melkoisia pamppuja.
Metson hallituksen puheenjohtajan palkkio on muuten 92 000 euroa vuodessa ja siihen päälle varmaankin tulee jokin luokkaa 50% vuosibonus.
Eli minä lähtisin siitä että henkilö on merkittävä johtaja, jos hänellä on kymmeniä alaisia. Sanoisin että esimerkiksi useamman miljoonan liikevaihtoa pyörittävän yrityksen tj alka olemaan jo merkittävä johtaja. Ainakin itse pidän heitä jo melko isoina pamppuina. Samaten melkein minkä tahansa keskikokoisen yrityksen T&K-osaston päällikkö, suunnitteluosaston päällikkö, tuotantojohtaja, tehtaanjohtaja yms. on jo merkittävä johtaja.
Osmo:
Eiks tohon nyt oo edelleen aika hankala vastata, kun ihmiset tulkitsee ”suuret tuloerot” erittäin vaihtelevilla tavoilla? Esim. vasureiden mielestä Suomessa on tällä hetkellä valtavat tuloerot. Sun mielestä ne on ilmeisesti kohtuullisella tasolla. Jos siis vastaat tohon ”täysin eri mieltä”, niin vasemmiston sympatiseeraajat tulkitsee, että sun mielestä tuloeroja tulis kaventaa kovalla kädellä suhteessa nykyiseen.
Lisäks joku voi lukea tota lähinnä siitä vinkkelistä, että missä määrin ahkeruuden ja lahjakkuuden tulee heijastua palkkoihin. Jos siis vastaat tohon ”täysin eri mieltä”, niin lukija voi tulkita sen niin, ettei ahkeruudesta tai lahjakkuudesta tulis sun mielestä palkita juuri ollenkaan tai korkeintaan ihan vähän. Mikä taas on vähän ongelmallista, koska periaatteessa moni vasurikin hyväksyy ahkeruudesta ja lahjakkuudesta palkitsemisen ja argumentoi, että isot tuloerot johtuu lähinnä riistosta, suhmuroinnista ym..
Suomessa veroprogressio vaikuttaa vain tyhmiin.
Suurin osaon fiksuja,osaa käyttää hyväkseen porsaanreiät ja niinpä keskimäärin meillä on käytösä tasavero pienellä verovapaalla osuudella
Veronalainen tulo vero %
1 – 4 999 5,8
5 000 – 9 999 8,0
10 000 – 14 999 13,5
15 000 – 19 999 16,9
20 000 – 24 999 17,7
25 000 – 34 999 20,9
35 000 – 54 999 25,8
55 000 – 74 999 30,0
75 000 – 99 999 32,6
100 000 – 149 999 33,6
150 000 – 299 999 33,4
300 000 29,0
Pienissä piireissä voi olla liian pienet piirit, ts. kun mennään lähelle suurimpia yrityksiä, siellä voi olla aika suljettuja ympyröitä. Piirit ovat kuitenkin parina viime vuosikymmenenä muuttunut paljon, kun piirit eivät enää ole sama kuin Suomi.
Mutta miksi vaikkapa jokin keskisuuri yritys viitsii maksaa toimitusjohtajalle kolmen tai kuuden ruohonjuurityöntekijän palkan? Yksinkertaisesti siksi, että toimitusjohtajan rooli yrityksen tulevaisuuden turvaamisessa on erittäin tärkeä. Tehtävien toimenpiteiden vaikutus omistajien kassavirtaan on paljon suurempi kuin toimitusjohtajan palkka, jolloin mieluummin kannattaa valita paras saatavilla oleva, vaikka marginaalietu seuraavaksi halvempaan olisikin pienehkö.
Tähän asti asia on ihan puhdasta markkinataloutta. Mutta siitä pitäisi olla paljon enemmän huolissaan, onnistuvatko yritykset tässä. Ovatko valittavat johtajat parhaita mahdollisia hommiinsa? Jos yritys onnistuu, se tietää hyvää kilpailuasemaa, paljon rahaa omistajille mutta myös paljon työntekijöitä ja vireää taloudellista toimeliaisuutta yrityksen ympärillä. Huono johtaja taas saa ihan vastaavasti runsasta tuhoa aikaan ympärillään.
Johtajista on ihan oikeasti pulaa. Siis ihmisistä, joilla on johtamistaitoja (johtamistaidot, näkemys, esimiestaidot, riittävä asiantuntemus) ja halua ryhtyä johtajaksi. Osittain nämä ominaisuudet ovat myötäsyntyisiä, mutta iso osa niistä pitää hakea menemällä kauas pois omalta mukavuusalueelta. Asiantuntijaporukoista voi olla vaikea löytää halukkaita, koska asiantuntijahomma on niin motivoivaa itsessään. Jäljelle tuppaa jäämään runsaasti niitä, joilla on enemmän intoa kuin taitoja.
Jos johtajien palkat karkaavat yleisemminkin kuin muutamassa suuryrityksessä, se on indikaatio johtamistaitojen puutteesta yleisemminkin. Ihan analoginen juttu siihen verrattuna, että lääkäreilläkin saattaa olla vähän korkean puoleinen palkkiotaso työn akateemiseen ja käytännön vaativuuteen nähden verrattuna moneen muuhun hommaan.
= = =
Mutta sitten toisaalta… Jos mukaan otetaan myös pääomatulot, niin tuloerot kasvavat huomattavasti. Mitä tehdään? Kielletäänkö rikastuminen? Onko jotain muuta syytä kuin kateus kieltää rikastuminen sinänsä?
Tässä taitaa tulla vastaan pieni jakolaskuongelma… Satatonnia jaettuna kahdellatoista antaa kyllä yli 8 000 e/kk, johon harva yltää. Mutta todellisuudessa tyypillinen sadantonnin DI on senioriasemassa oleva asiantuntija, joka saa esimerkiksi 5 500 e/kk peruspalkkaa ja siihen autoedun päälle. Tästä tulee vuositasolla noin 80 000 e (lomarahoineen), ja siihen sitten tulospohjaisia palkkioita se 25 % päälle.
Tuohon tarvitsee olla jonkinlaisessa esimiesasemassa, mutta esimerkiksi kansainvälisessä kaupassa jo muutaman hengen myyntitiimin vetäjä voi päästä tuolle tasolle. Kannattaa huomata se, että todennäköisesti TEK:n tilastojen 10 % DI:stä ei ole sama eri vuosina, koska tulospalkkioilla on taipumus tulla klimppeinä.
Eri aloilla voi myös olla hyvin erilaisia tulojakaumia suhdanteista riippuen. DI-tutkinnolla on kovin monta haaraa, eivätkä maanmittarit työllisty samoihin työpaikkoihin kuin bioteknologit.
Ja sitten ne TEK:n tilastotkin voivat olla vähän biasoituja. Ihmisillä on usein taipumus mielelään pyöristää vähän ylöspäin, eivätkä kaikki vastaa kyselyihin tai ole ammattiliiton jäseniä. Paremman tiedon saisi ajamalla tietyn tutkinnon suorittaneiden hetuilla pienen kyselyn veroviranomaisen tiedoissa, mutta se ei oikein onnistu tietosuojasyistä…
Kuvittelisin, että on lähes matemaattisesti mahdotonta, että ylimmän 20% tulot karkaisivat kovin kauaksi keskiarvosta (mediaanista toki, jos on laaja varsinainen köyhälistö). Ainakin tuolla Amerikan maalla, ne jotka asiasta ovat ylipäätänsähuolissaan, ovat olleet huolissaan juuri siitä, kuinka suuri osuus tuloista menee nykyään parhaiten ansaitsevalle prosentille, ja kuinka suuri osuus vielä tuosta ylimmälle promillelle.
Valtiolla keskipalkka on 3456 euroa kuukaudessa. Helppo muistaa.
”Tuloasteikon yläpäässä rikkain prosentti on vetänyt tarpeettoman suuren kaulan muuhun kansaan. Tätä pidän kovin pahana, mutta en kyllä tiedä, mitä sille voisi tehdä.”
Ai Jaa, ettei tiedä? Demareilla oli ratkaisu tähän jo vuoden 1903 puolueohjelmassaan. Sen nimi on progressiivinen verotus.
EVA:n puheenjohtaja Jorma Ollila tuoreissa puheissaan Jyväskylässä suositellut Suomelle erinäisiä sisäisen devalvaation keinoja.
Ollilan mukaan kansantalouden keskipalkkojen kasvulle tarvitaan pidikkeitä.
Ollilan palkkaama Elop sai vuonna 2011 palkkaa 11 miljoonaa euroa.
Kamreeri Ollila suositteli lisäksi erilaisia säästöjä ja palkanalennuksia, joihin Nokia itse kompuroi ja lopulta kaatui.
Siinä missä Applen toimitusjohtaja keskittyi puhelinten kehittämiseen, Nokia keskittyi Ollilan johdolla tehtaiden siirtelyyn halvan työvoiman maihin.
”Meidän on kaikin tavoin tuettava euroalueen ongelmien ratkaisemista. Vain yhtenäinen Eurooppa voi olla vahva myös globaalissa kilpailussa. Suomi ei voi paeta vastuutaan.”
Sixten Korkman puhui samaa potaskaa Nybergissä TV 1 :ssä. Professori väitti, että Suomen ja Ruotsin talous ovat kulkeneet samoja linjoja eri valuutasta huolimatta.
En tiedä mitä tilastoa professori seuraa, mutta virallisten tietojen mukaan Suomen ja Ruotsin ulkomaankauppa ja vaihtotase sekä maahan tulleet ulkomaiset investoinnit ovat kuin eri planeetalta. Ruotsin lukemat ovat nousseet ja Suomen vastaavasti laskeneet.
Lopuksi Korkman varoitti tuhosta, mikä eurosta luovutaan.
Korkman on nykyään professori.
Onko Suomessa riippumatonta ja puolueetonta verovaroin rahoitettua tieteellistä taloustutkimusta?
Tällainen tutkimus on helppo tehdä ihan itse tekemällä vaalikoneen useamman kerran vastaamalla eri tavalla. Jos joka kerralla tulee sama ehdokas, on syytä epäillä vedätystä. Oman kokemukseni mukaan vaalikoneet toimivat suhteellisen luotettavasti, vaikka osa kysymyksistä on hieman tulkinnanvaraisia.
Olenkin sitä käyttänyt enkä itse asiassa noita koneita tarvitse.
Kuitenkin toivoisin selvitystä koneiden toiminnasta eli juuri tuosta ohjailun mahdollisuudesta.
Vai onko joku eri mieltä?
Hesarin jutussa pisti silmään miten tyhjää Osmon ”inhorealistisessa” kulmauksessa oli. RKP vähän sinne päin kallellaan, mutta muut puolueet kiertävät ”arvoliberaali & talousliberaali” yhdistelmää minkä pystyvät. Ehkä tämä on sitten syynä että Ruotsin puolella menee taloudessa paremmin kuin täällä.
Eriarvoisuuden kannalta pahinta on suhteellinen köyhyys. Siis se, että on merkittävästi köyhempi kuin keskituloinen. Köyhä vertaa itseään keskituloisiin ja jos elämäntapa on kauhean erilainen, köyhä on onneton ja keskituloisenkin on syytä olla huolissaan yhteiskunnan koheesiosta.
Sen sijaan se ylin desiili herättää kateutta lähinnä meissä yhdeksäsdesiilisissä, ja me olemme sen verran hyväosaisia, että meidän tulee se kateutemme vain kestää.
Sen ylimmän prosentin ja promillen suhteen haluaisin ennemminkin nähdä hyväntekeväisyyskulttuurin yleistyvän. Hehän eivät saa kuitenkaan kulutettua kuin murto-osan varallisuudestaan. Eteenpäin Bill Gatesin viitoittamalla tiellä!
Luonnon saastumisen kannalta on myös merkitystä sillä ylimmällä desiilillä. Kateellinen yhdeksäsdesiliili ottaa mallia ylimmän kulutustottumuksista ja tämän seurauksena tarvitaan entistä saastuttavampia statussymbooleja massasta erottuakseen.
Ja jos silloin olisi toteutettu nykyinen veroprogressio, suutari Halmekin olisi tuhahtanut että ”älkää nyt hölmöt liioitelko”.
Progressiolla voidaan tappaa tuloeroja jos kovasti yritetään, mutta samalla menee koko sisarussarja verotuloista talouskasvuun pesuveden mukana.
Kiinnitin huomiota samaan asiaan. Hesarin tutkimus tosin oli tehty aika heppoisten kysymysten pohjalta, mutta silti kartta herätti ajatuksia.
Liberaalilla oikeistolaisella on tässä vaiheessa mahdollisuutena valita joko arvoliberaaliuden ja oikeistolaisen talousajattelun välillä, samassa paketissa niitä ei saa. Tai ehkä saa, mutta RKP on vähän näistä peleistä ulkona kielipuolueena.
Toisaalta kartta selittää kokkareiden yllättävän hyvää suosiota. Puolue saa olla yksin oikeistossa, jolloin oikeistolaisella talousajattelulla saa sitten äänellään joko libreaalia tai liki ultrakonservatiivista arvoajattelua. Jostain syystä oikeisto on jätetty yhden puolueen hoidettavaksi, kun keskustassa on kovaakin ruuhkaa.
Äänestäjien kannalta vihreissä taas on sellainen haaste, että vaikkapa Soininvaaran äänestäjä voi äänellään vetää valituksi jonkun rehellisesti sanottuna vähemmän rationaalisen henkilön.
Jos kysymys olisi yrityksistä ja markkinaosuuksista, niin tässä vaiheessa vihreiden kannattaisi ottaa piirun verran oikeaan päin. Sillä saisi todennäköisesti enemmän lisä-ääniä kuin mitä vasemmasta laidasta menettäisi vasemmistoliitolle. Politiikassa tosin voisi olla hyvä, että ideologialla olisi jokin asema…
Joku esitti jossain (= erinomainen ja luotettava lähde), että Suomessa voisi käydä oikeistossa jakaantuminen. Keskustasta voisi tulla konservatiivinen oikeistopuolue ja kokoomuksesta liberaali oikeistopuolue. Siinä olisi kyllä tämänkin kartan kannalta järkeä, niin keskustankaan ei tarvitsisi kilpailla maaseutupuolueen kanssa äänistä.
Kartasta luonnollisesti puuttuu ainakin kaksi aika tärkeää akselia. Toinen on suhtautuminen ympäristönsuojeluun, toinen on maaseudun ja kaupungin välinen akseli. Nämä toki tekevät jonkin verran erottelua kartan ruuhkaosaan.
Juuri näin. Miksi Suomessa tarvitaan kahta punavihreätä puoluetta? Vihreiden pitäisi ottaa enemmän pesäeroa äärivasemmistoon.
Tuloeroissa on pitkälti kysymys oikeudesta kuluttaa maailman rajallisia reusursseja.
Asia konkretisoituu,kun ruuasta alkaa olla pula ja ihmisten olemassaolo on uhattuna.
Köyhimmät,jotka putoavat ruokahuollosta nousevat ennen nälkäkuolemaa kapinaan.
Yhteiskuntarauhan takaamiseksi on lisättävä joko valtioiden sisäistä väkivaltaa tai tulonsiirtoja tai jaettava maailman resurrsseja toisin
Ymmärrän, että ahkeruudesta tulee palkita, mutta eikö lahjakkuus ole astetta kinkkisempi? Etenkin jos puhutaan lahjoista oikeassa merkityksessään eli ominaisuuksista, joihin ihminen ei itse voi vaikuttaa.
Lahjakkuutta pitäisi verottaa, jos se tunnistetaan oikein. Ja siis, ahkeruus on yksi lahjakkuuden laji. Turhaan väheksytty myös.
Toi pitäis muotoilla varmaan jotenkin silleen, että sellaista ominaisuusprofiilia tulis verottaa, joka annetussa ympäristössä antaa yksilölle oleellisesti suuremman hyvinvoinnin ku muiden ominaisuusprofiilit. Jos siis kannattaa suht tasaista hyvinvointijakaumaa yksilöiden välille.
Teoriassa tosta seuraa, että esim. älykkyydellään isot tulot hankkinutta tyyppiä ei automaattisesti olis oikeudenmukaista verottaa, vaan se oikeutus riippuis oleellisesti sen tyypin kokonaishyvinvoinnista suhteessa muiden kokonaishyvinvointeihin ja tulojen rajahyödyistä.
Tämän voi myöntää todeksi ja olla samalla silti epäileväinen sen suhteen, että tällä hetkellä ollaan vielä lähelläkään sitä progression nousukäyrän kohtaa, jossa näin alkaa todellisuudessa tapahtua.
Itselleni ei tule itse asiassa koko tähänastisesta taloushistoriasta mieleen yhtään maata, jossa veroprogression nostamisen vuoksi olisi menetetty ”koko sisarussarja verotuloista talouskasvuun”. Eli mitähän empiirisiä esimerkkejä tästä nyt oikein on?
Esimerkiksi ajankohtaisena aiheena finanssitransaktioveron suhteen Ruotsi on tästä empiirinen esimerkki. Ja nytpä sitten Suomessa puuhataan veroa, Ruotsissa ei.
Kyllä kait lääkär
Historiallisista syistä porvariksi tai vielä pahempaa, suoraan oikeistolaiseksi tunnustautuminen kantaa Suomessa edelleenkin melkoista painolastia.
Keskusta on selvästi porvaripuolue eli oikeistolalinen puolue, mutta he eivät missään nimessä halua tulla kutsutuksi sillä nimellä.
Eikä siellä oikealla ole oikeasti kovinkaan paljon ääniä jaossa, kuten sairasajan karenssiesitys osoitti. Kokoomus on kasvanut koska on levittäytynyt Kataisen johdolla poliittista keskustaa kohden.