Blogia seuraavista moni on aktiivinen pyöräilijä. Toivoisin vinkkejä pyöräreittien katkoksista. Siis vähän sellaisia kuin aiemmin esillä ollut rantaradan katkos Pasilassa. Parhaita ovat tiedot katkoksista, jotka on helppo korjata halvalla.
Kesällä tuli ajettua Kehä I:n vartta Tuusulantienliittymän kohdalta Pakilasta Vuosaareen. Yllätti miten monta kohtaa tuli reitin varrelle missä pyörätie vain loppui seinään (kun ajoi pari sataa metriä takaisin niin löysi reitin mistä olisi pitänyt mennä, ei viittoja). Tai sitten reitti vain lähtee yhtäkkiä täysin odottamattomaan suuntaan (ei seuraa vieressä menevää kehätietä) ja mistään ei tiedä onko kyseessä vain tilapäinen mutka vai olisiko taas pitänyt osata kääntyä jostain aiemmasta merkitsemättömästä risteyksestä jne. Jos ajaa samaa reittiä joka päivä niin varmaan oppii reitit, mutta uutta reittiä ajavalle äärimmäisen turhauttavaa. Eikö pyörätiereittejä voisi merkitä selkeästi joko asfalttiin tai reitin varrelle? Vähän niinkuin maantiellä on parin kilsan välein tauluja joista näkee että ajaa tietä nr 1084.
Samaa ongelmaa on monella muullakin reitillä.
Itiksestä kun lähtee seuraamaan itäväylää kohti sipoota niin jossain siinä Linnanherrankadun (tämä on arvaus, google mapsista on vaikea sanoa onko paikka juuri tämä) on suorastaan hengenvaarallinen paikka missä pitkän ja vauhdikkaan alamäen jälkeen on niin iso töyssy että olen meinannut kaatua siihen parikin kertaa. Heti töyssyn jälkeen on autotien risteys. Tämä töyssy on ollut paikallaan ainakin kolme vuotta.
Länsi Pasila.
Kun ajetaan Pasilan asemalta kohti Keskuspuistoa, niin Länsi-Pasilassa ollaan ykskaks tilanteessa jossa ei oikein tiedä ollaanko jonkun talon pihalla, pihakadulla, pyörätiellä vai missä. Viitoitusta ei ole minkäänlaista. Reitti on vilkas joten vakiokäyttäjien perässä ajamalla saattaa löytää haluamaansa pisteeseen — tai sitten ei.
Arabianranta
Kun ajetaan Vantaanjokisuulta kohden keskustaa pitkin Vanhankaupunginlahden rantaa, niin pyörätie katkeaa (on katkaistu betoniporsailla) ja muuttuu työmaaksi. Kyseinen työmaa (jota HKR rakentaa) on kestänyt nyt lähes 10 vuotta ja koko ajan pyörätieyhteyttä on riepoteltu miten sattuu.
Tässä pari esimerkkiä
Kehä I varsi Leppävaarassa. Siinä meni viime vuosikymmenen puolella ihan hyvä ja toimiva pyörätie. Sitten Tiehallinto ja Espoon kaupunki repivät kyseisen osuuden pois, ja rakensivat tilalle lisäkaistan ajoradalle sekä Mestarintunnelin. Mitään korvaavaa reittiä ei kuitenkaan rakennettu pyörille. Rahaa saatiin kuitenkin koko projektiin palamaan noin 150 miljoonaa euroa.
Helsingin puolella sitten jo aiemmin mainittu Kehä I varsi Malmilta Itäkeskus, joka on kaikessa epäloogisuudessaan ja katkonaisuudessaan todella hämmentävä kokemus. Toimivalla opastuksella ja muutaman lisäpätkän rakentamisella tuon ehkä pystyisi ajamaan eksymättä — itse en muista että olisin koskaan onnistunut ajamaan tuota osuutta ilman että olisin kääntynyt jossakin väärään suuntaan.
Töölönlahden jälkeen pohjoisesta keskustaan päin Finlandiatalon takana uusi asfalttiin maalattu pyörätiekaista päättyy ilman varoituksia liikenneympyrään. Seura n. 200 metriä autotietä ja “baana” jatkuu taas Musiikkitalon edestä.
Länsiväylä Lauttasaaressa. Miksi reitti nousee Katajahrjun päälle, lun voisi helposti mennä Länsiväylän tasossa.
Länsiväylä Kehä II:sta länteen. Aiemmin oli jonkinlainen yhteys, kunnes Länsiväylän varteen Ison Omenan viereen rakennettavan toimistotalon työmaa katkaisi sen. Nyt ei ole Länsiväylän suuntaista selkeää yhteyttä lainkaan.
Mannerheimintien loppupää / Hämeenlinnanväylän alku Hakamäentieltä Kivihakaan. Hämeenlinnanväylää saa siinä ajaa (vain jalankulki kielletty) , mutta ei kovin miellyttävää.
Kunniamaininnan voisin antaa myös Viikintien pohjoispuolen pyörätielle — keskellä Viikin peltoaukeaa siitä puuttuu mystisesti vajaan kilometrin pätkä.
Vielä mystisemmin sitä Gardenian viereisen liikenneympyrän liikennejärjestelyä ollaan muuttamassa — ja pyöräilijän kanalta vaaralliseen suuntaan.
Aiemmin Viikintien ylitys oli fiksusti 50 m:n päässä ympyrästä painonappivaloin. Homma toimi hienosti kun ei tullut sitä normaalin liikenneympyrän ongelmaa jossa autoilijan on vaikea hahmottaa pyöräilijöiden aikeita. Valotkin toimi painonapilla harvinaisen rivakasti, maksimissaan 30 sekunnin viivellä sai aina vihreän. Autoilija kerkesi poistumaan ympyrästä joten pyöräilijän väistäminen ei häirinnyt muuta liikennettä (mm. Jokeri bussi kulkee tuosta)
Nyt ylitystä siirretään aivan siihen ympyrän viereen, eli ollaan tekemässä taas yhtä vaaranpaikkaa pyöräilijöidne ja autoilioiden törmäillä toisiinsa.
En tiedä kuka näitä liikennesuunnitelmia laatii, ja kulkevatko ne lautakunnan kautta, mutta tuokin osoittaa miten alahainen osaamistaso KSV:ssä on. Joukkoliikennettäkin tuo järjestely hidastaa kun ympyrässä autoilijat joutuvat pysähtelemään väistääkseen pyöräilijöitä. Siinä ne bussitkin sitten odottaa. Siis kaikki hävisivät, pyöräilijät, joukkoliikenne ja autoilijat.
KariS
Liikenneympyrässä väistösääntä on hyvin yksinkertainen: auto väistää pyörätietä käyttävää fillaria aina.Ei tuon pitäisi olla autroilijalle vaikeata oppia.
Tien ylitys painonappia käyttäen on aivan kohtuutonta pyöräilyn haittaamista.
Fillariaktiivit kävi muistaakseni ripustamassa sissiopasteita Kehä I varteen, kun ei sitä ole muuten saatu edes viitoitettua.
Rautatientori. Radanvarresta tullessa reitti katkeaa eikä mitään viitoitusta mihinkään. Tai jos torilta radanvarteen yrittää ei minkäänlaista osviittaa mistä pitäisi ajaa.
Olen joskus (tuskin on muuttunut) ihmetellyt Herttoniemessä Siilitien varressa kulkevaa pyörätietä. Metroasemalta päin tullessa pyörätie kääntyy oikealle urheilukentän kohdalla, mutta sama väylä jatkuu jalkakäytävänä jatkettaessa Siilitien vartta pitkin Viikintielle asti. Onko joku kenties ajatellut, että pitkä mäki on vaarallinen pyörätieksi? Pyöräilykarttaan väylä on merkitty pyörätieksi, mutta paikanpäällä liikennemerkeissä on vain jalankulkijan kuvia. Paikan voi tietenkin kiertää jatkamalla sitä pyörätietä pitkin, mutta en oikein ymmärrä, mistä alueella asuvien oletetaan ajavan; entä jos haluan asioida mäen päällä sijaitsevassa kaupassa. Siilitie on hieman turhan vilkas, jotta siinä viitsisi ajaa ajoradalla. Tämän voisi korjata vaihtamalla pari liikennemerkkiä.
Tunnelitie Etelä-Haagassa. Pääradan alikulun kohdalla on molemmille puolille katua merkitty kevyen liikenteen väylät. Käsittämättömästi kumpikin väylä muuttuu kuitenkin heti alikulun jälkeen tavalliseksi jalkakäytäväksi. Pyöräilijän on älyttävä pompata korkean kanttikiven yli ajoradalle, koska mitään informaatiokylttiä tai tiemerkintää klv:n loppumisesta ei ole missään suunnassa.
Paikka näkyy pyöräilykartassa siten, että alikulkusymbolista törröttää neljä pyörätieviivan tynkää. Suunnittelijan motiiveja ei voi tavallinen kuolevainen tajuta.
Korjaus: rantaradan alikulku on siis kyseessä.
Legendaarinen postitalon nurkka. No en tiedä onko sitä helppo tai halpa korjata, tai voiko sille tehdä mitään koska siinä menee niin paljon jalankulkijoita. Suosiolla talutan nykyisellään tuon ~30m matkan.
Kirjoitin nimenomaan pyörälijän näkökulmasta. On todella ikävää jos päättäjänä olet edistämässä pyöräilijöiden turvallisuutta heikentäviä ratkaisuja vain muutaman kymmenen sekunnin aikasäästön vuoksi.
Väistämissäännöt ovat selvät ja juuri niiden noudattamisen vuoksi liikenne ympyrässä hidastuu ja vaikuttaa myös tuolla kohtaa vilkkaan joukkoliikenteen (bussit) sujuvuutta heikentävästi. Aiempi ratkaisu oli fiksu ja toimiva, miksi ihmeessä tehdään kallis remontti jolla ei saada kuin huononnus aikaa?
Siellä menee aika paljonkin vaihtoehtoisia reittejä. Pulma on lähinnä se, että jos olet menossa johonkin tiettyyn paikkaan, niin et tiedä, mitä niistä pitäisi ajaa. Harva meistä haluaa pyöräillä nimenomaan Kehä I:n viertä pitkin.
Ennen tietysti tässä kohtaa oli niin, että pyörän selkään siirtyneelle autoilijalle oli luontevaa seurata Kehä I:tä kun se oli tuttu reitti, mutta nyt sinne tunneliin ei ole asiaa. Reitit muualla ihan kivoja, mutta vaikeita löytää koska opastukset olemattomia.
Ensisijaisesti opaste- eikä reittikysymys. Kuten niin suuri osa matkapyöräilyn pulmista. Reittioppaan pyöräopas on ihan kiva, mutta en silti lähde edes yrittämään etsiä sen suosittelemaa lyhintä reittiä työpaikaltani Pitäjänmäen ja Pajamäen kautta kotiini, vaatisi paperille printatun kartan seuraamista tutkimusretkimoodissa ja suurennuslasin kanssa.
Sarjassamme “reitti loppuu töks” oli ainakin vähän aikaa sitten tunneli Kehä I:n ali Albergan kartanon tienoilla, mutta se johtui tietyöstä eikä liene pysyvä. Siinäkin pääasiallinen pulma oli totaalisesti puuttuva opastus ja silloinkin kun opasteita on, ne ovat vandaalien satunnaisiin suuntiin kääntämiä = niihin ei voi luottaa.
Esimerkiksi Leppävaarassa ei monin paikoin ole mielekästä opastusta Otaniemeen/Tapiolaan. Pitäjänmäellä ja Pajamäessä ei pääsääntöisesti ole yhtään mitään opastusta minnekään, varsinkaan Leppävaaraan.
Pyöräilyn olosuhteita voisi parantaa huomattavan paljon tekemättä yhtään lisää teitä tai reittejä, kun vain merkitsisi ja opastaisi olemassaolevat.
Myöskään Kannelmäen molemmin puolin olevat Kehä I:n liittymät eivät ole mitenkään helppoja. Tiehän katkeaa idästä tultaessa Hämeenlinnan väylän kohdalla ja myös Kannelmäen länsipuolella oleva liittymä on ollut hämärä. Niihin pitäisi saada selkeät opasteet, jotka neuvovat nimenomaan, mistä jatkuu Kehä I.
Kehä III:n liittymät eivät ole olleet juuri sen helpompia ainkaan Lahdenväylän kohdalta ja Hämeenlinnan väylän kohdalta. Hämeenlinnan liittymää on tosin uusittu, mutta en tiedä millainen se nykyään on.
Ja mikä tärkeää: pitäisi keksiä joku pieniä sinisiä viittoja parempi ratkaisu. Noin 80% tällaisista viitoista on jotenkin käännetty vandaalien toimesta, joten niistä ei usein ole juuri apua. Tarvitaan jotain hieman tukevampaa.
Lisäksi viittoihin pitää ottaa periaatteeksi, että ne näyttävät mistä isot tiet (kuten Kehät) menevät sen sijaan, että niissä on jotain pienien alueiden nimiä, joita paikkakuntalaiset eivät itsekään tunne.
Viikissä Lahdenväylän etäläpuolta kulkevan Latokartanonkaaren vierellä kulkee hyvä asfaltoitu pyörätie. Lopussa Latokartanonkaari kaartaa Kehä I suuntaiseksi oikealle ja päättyy. 20 metrin päässä vierellä kulkee Kehä I myötäisesti pyörätie, jota pääsisi jatkamaan ja siirtymään myöhemmin alikulkua Kehän toiselle puolelle, mutta yhteys pyörätielle on tekemättä. Nyt siinä on epämääräinen merkitsemätön 20 m möykkyinen sora-/sepelipätkä, jonka sijainti pitää erikseen tietää. Pyöräilyn ja kävelyn reittiopas tuon tuntee, mutta ekalla kerralla ajaessa jäi löytymättä.
Pitäjänmäessä pitäjänmäen aseman pohjoispuolella Pitäjänmäentien varrella on aivan käsittämätön 50m pätkä, joka on merkitty jalkakäytäväksi. Ennen ja jälkeen tuon pätkän on yhdistetty kevyen liikenteen väylä, mutta tuon pätkän matkalle pyöräilijät ohjataan koukkaamaan vanhan Pitäjänmäen asemarakennuksen vierestä.
Vermossa Marjurinkujalta pääsee epävirallista polkua pitkin Tervaspääntien liikenneympyrään. Tuo polku on kesälläkin todella huonokuntoinen ja kivinen, ja märkään aikaan mudasta ja lätäköistä johtuen lähes käyttökelvoton. Tuo polku on kuitenkin ainut järkevä yhteys jos haluaa Mäkkylän suunnasta Laajalahden länsirantaa pitkin etelään menevälle metsäpolulle Otaniemen suuntaan. Tuonne Tervaspääntielle on rakentumassa uusi yrityspuisto, joten tuon epävirallisen polun voisi tehdä kunnon kevyen liikenteen väyläksi, liikenne sitä pitkin ei ainakaan ole vähentymässä.
Olen kyllä eri mieltä, mielestäni muutos on ehdottomasti positiivinen. Paitsi että painonappi haittaa pyöräilyä, se tuntuu hidastavan liikennettä yleensäkin, sillä punainen valo autoille on aina pidempi kuin ylitykseen (etenkin pyörällä) kuluva aika. Lisäksi koska valo on/oli autojen “ruuhkasuunnassa” sekä kaikkien siitä kulkevien bussilinjojen reitillä, en ymmärrä miten pysähdyspisteen sijaitseminen 50 metrin päässä ympyrästä millään tavalla nopeuttaisi liikennettä.
Vaihtoehtona on ajaa rannan suuntaista Toukolankatua kauppakeskusksen takana (ei erillistä pyörätietä mutta autoliikenteen sekaan mahtuu hyvin).
Tällöin reitti kuitenkin töksähtää koulun pihaan leijonapatsaan luona:
http://maps.google.com/maps?hl=en&ll=60.201541,24.966519&spn=0.004196,0.010439&t=h&z=17&layer=c&cbll=60.201541,24.966519&panoid=objIaCfmRIplkgKoCgsWtw&cbp=12,222.89„0,5.36
Ilmeisesti tuossa ei ole oikeaa pyörätietä. Ainakaan sitä ei sellaiseksi ole merkitty.
Olisiko jollain aikaa / mielenkiintoa jalostaa tämän threadin idea Googlen custom-kartaksi, koordinoida kontribuutiot, ja editoida käyttökelpoisiksi myös kaupungille?
Interaktiivinen kartta kommunikoi ja kestää paremmin aikaa kuin blogientry kommentteineen, ja toimisi samalla kaupungin suuntaan epävirallisena todo-listana.
Niin…, joukkoliikenne hidastaa vain edessä olevan henkilöauton vuoksi — ei pyörien.
Olisi liikaa vaadittu, että työvoimapulasta kärsivien bussiyhtiöiden huonosti koulutetut ja huonosti motivoituneet kuljettajat itse koskaan väistäisivät ympyrästä poistuessaan risteävää pyöräliikennettä. Sehän on vielä kuolleessa kulmassa joten vastuu on aina kuitenkin kevyemmällä kun työnantajalla on ne vakuutuksetkin kunnossa.
Ns. “vihreän liikennesuunnittelun” kannalta on tragikoomista että törkeimmät vaaran paikat liittyvät monesti juuri bussien ja polkupyörien kohtaamiseen.
Tai itse bussipysäkeille — joka ainoa sellaisen takaa kulkeva pyörätie on tässä yhteydessä peräänkuulutettu epäjatkuvuuskohta kun erilaiset bussia odottavat huomaavat tupakoitsijat ja muut maleksijat valtaavat katutilaa pyörien puolelta.
Eivätkä mielenosoituksellisesti väistä vaikka kelloa soittaisi.
Kaupungilla oli tuollainen palvelu. En nyt muista ulkoa nimeä. Se taisi kuitenkin ruuhkautua heti kättelyssä. Ainakaan virkamiehet eivät jaksaneet vastailla kuin hetken aikaa esitettyihin epäkohtiin.
Kuvaa sitä, kuinka huonosti pyöräilyasiat Helsingissä on hoidettu
Tarkoitat varmaankin Fillarikanavaa?
Sen toiminnasta tehtiin erillinen tutkimuskin:
http://lib.tkk.fi/Dipl/2012/urn100621.pdf
Liikenneympyrät on todettu vaarallisimmiksi paikoiksi pyöräilijälle. Vaikka itse (siis se pyöräilijä) ajaisi ihan sääntöjen mukaan, niin ympyrässä ajavan autonkuljettajan on vaikea havaita pyöräilijöitä joiden ajosuunta poikkeaa muun liikenteen kiertosuunnasta.
Ympyrässä tuolla kohtaa on neljä risteävää katua. Kun aiemmin itse ympyrään ei tarvinnut pysähtyä niin liikenne kulki katkeamatta, pysähdys tapahtui vasta risteävällä kadulla. Nyt kun yksi ypyrässä oleva bussi tai henkilöauto väistää niin koko liikenne pysähtyy hetkeksi. Näin myös bussien kulku hidastuu.
Jos painonappi on ongelma pyöräilijöille (itselleni se ei ollut koska miellän turvallisuuden tärkeämmäksi kuin puolen minuutin ajansäästön) niin olisihan asian voinut ratkaista merkitsemällä ko pyörätie etuajo-oikeutetuksi ilman valo-ohjausta (siis kärkikolmiot autoille) jolloin autoilijat pysähtyisivät aina kun pyöräilijä ylittää kadun. Ei olisi tarvittu kallista ja tuolta osin turhaa remonttia (tosin pääasia taisi olla valaistuksen uusiminen)
Mitä tarkoitat katkoksella? Tilapäinen, työmaasta johtuva vai mikä? Espoossa varsinkin kevyen liikenteen väylillä kasataan rakennustelineitä tai pysäköidään kuorma- ja nosturiautoja ja muita työkoneita, kaivetaan ojia ja monttuja eikä järjestetä korvaavaa reittiä. Usein kadun toisella puolella ei kulje mitään pyörätietä tai jalkakäytävää tai jos kulkee, suojatielle missä pääsee turvallisesti tien yli on 500 m matka, takaisin siihen suuntaan josta on jo tullut.
Kerran menin erään työmaan rakennusmestarille uhoilemaan että jos koko kevyeen liikenteen väylän tukkivan nostolavan lavetti ei seuraavaan päivään mennessä ole häipynyt niin menen ja kerron nimismiehelle! Mestari vaan nauroi minulle.
Osaako kukaan kertoa kenelle voi valittaa laittomista työmaa-virityksistä kevyen liikenteen väylillä?
Minusta se merkintä ei ole ollenkaan käsittämätön, vaan on ihan järkevää että noin kapea ja lyhyt jalkakäytävän pätkä myös merkitään jalkakäytäväksi. Tuosta pitserian mainoskylttien, kivirappujen, naaman eteen aukeavien ovien jne. seasta ei ole turvallista ajaa pyörällä, vaan pitää joko ajaa ajoradalla tai taluttaa.
http://goo.gl/maps/fq8NN
Pikemminkin vikana on se, että lännestä päin jalkakäytävän merkki puuttuu — tähän asti se on merkitty viivalla erotetuksi jalkakäytäväksi ja pyörätieksi:
http://goo.gl/maps/Q08Bf
Jos siis tässä on jotain vikaa, niin vika on vanha, kaupunkimainen kaavoitus jossa talo on ihan kadun (mt 110) varressa vain jalkakäytävällä tiestä erotettuna, eikä lähiömäisesti tilaa ympärilleen jättäen.
Palautekanava:
http://pk.hsl.fi/fi/feedback/
Kevyen liikenteen reittioppaan yhteydessä voit antaa palautetta koskien väyliä ja niiden kunnossapitoa (merkitse kartalle):
Puhtaanapitoa ja talvikunnossapitoa
Päällystevauriota tai reunakiviä
Valaistusta
Viitoitusta ja liikennemerkkejä
Olen ainakin joskus ilmoittanut tuota kautta pahoista kuopista pyörätiessä ja parin viikon päästä ne tultiin korjaamaan!
Painonapit ovat jostakin… Niille on lisäksi olemassa vaihtoehtoja jopa ihan tunnistusteknologiana, mutta ne toimivat tietysti vain silloin, kun liikennettä on vähän. Muussa tapauksessa liikennevalot hidastavat liikennettä.
Olen kuitenkin KariS:n kanssa samaa mieltä siitä, että liikenneympyröiden ulkoreunaa kulkevissa pyöräteissä on kaksi vaaranpaikkaa, jotka vielä ikävästi täydentävät toisiaan.
Kun autoilija tulee ympyrään, hän katselee lähinnä vasemmalta tulevaa liikennettä, jonka väliin hän on menossa. Tällöin oikealta tuleva (siis kiertosuuntaa vastaan menevä) pyöräilijä on vaarassa jäädä huomaamatta.
Kun taas autoilija lähtee ympyrästä, hän katselee enemmän jo eteensä, jolloin oikealta tuleva (siis kiertosuuntaan menevä) pyöräilijä on vaarassa jäädä huomaamatta. Tämä riski tuntuisi empiirisen kokemuksen mukaan olevan pienempi osin nopeussuhteitten vuoksi (autoilija yleensä ohittaa pyöräilijän hetkeä ennen kohtaamista) ja osin sen vuoksi, että autoilijan ei tarvitse kytätä sopivaa rakoa liikenteessä.
Ruuhka pahentaa asiaa (kummallakin osapuolella on enemmän havainnoitavaa), samoin tietysti huono näkyvyys (sade, pimeä, häikäistyminen), mahdolliset näkemäesteet ja suuret tilannenopeudet.
Väistämissäännöissä sinänsä ei tässä tilanteessa ole mitään epäselvää (autoilija väistää kaikkia muita), eikä niissä ole mitään korjattavaakaan. Asenteissa on korjattavaa, samoin tietoisuudessa siitä, mitä ne vaarat ovat (autoilija yleensä ottaa pyörän kääntyessään kylkeensä havaintovirheen vuoksi, ja kummallakin osapuolella on tyypillisesti liian suuri tilannenopeus). Mutta koska ihmiset ovat inhimillisiä ja tekevät inhimillisiä virheitä, liikennejärjestelyt ovat ratkaisevassa roolissa.
Joko pyöräteiden risteykset pitää viedä niin kauas liikenneympyrästä, että autoilija ehtii keskittyä niihin erillisenä asiana, tai sitten pyöräilijöiden pitää päästä samaan ympyrään pyörimään. Muuten havainnoitavaa on hankalissa oloissa liikaa. Toki rutinoitunut ja taitava kulkija osaa kohdistaa keskittymisensä oikeaan paikkaan, mutta liikenteessä on kovin paljon muitakin kuin rutinoituneita.
Väistämissäännöt ovat sitten toinen tarina, mutta ei aloiteta niistä…
Ääni tälle. Bussipysäkkien kohdalla ratkaisun pitäisi olla jotenkin järkevä. Kun joku vielä keksisi sen parhaan tavan.
Erillinen pyöräkaista on ihan hyvä, mutta sitten se bussi parkkeeraa itsensä pyöräkaistalle, jonka jälkeen takaatuleva pyöräilijä joutuu ohittamaan bussin ajotietä pitkin. Siinähän ei sinänsä ole ongelmaa, mutta kun sitten pyöräilijä onkin väistämisvelvollinen, niin bussikuskia ei kiinnosta katsoa peiliin.
Bussipysäkin vieminen koko väylän laitaan olisi yksi mahdollisuus. Silloin pyörätie jatkuu katkoitta ja menee pysäkin ja tien välistä. Ongelmana ruuhka bussin tullessa ja se, etteivät odottajat kuitenkaan odottaisi viivan takana.
Bussipysäkin vieminen saarekkeelle pyörätien ja autotien väliin olisi ihan hyvä, mutta se vaatii kovasti leveyttä tieltä. Ei siis yleensä mahdu.
Kaikki huonoja ideoita. Onko parempia? Ehkä nykyinen on vähiten huono, mutta mitoitusta ja merkintöjä voisi kehittää.
Juuri noin, siinäpä ne oikeat vaihtoehdot ovat.
Tuossa kysyisessä paikassa oli pyörätie viety riittävän kauas ja siksi se oli hyvin turvallinen. Valot saattoivat olla jopa turhat kun liikenne on yleensä suhteellisen hiljaista, toki aamu/iltaruuhkassa joskus jonoutunutta. Jos vastakkain ovat pyöräilyn matka-aika ja turvallisuus, niin itse laitan turvallisuuden edelle. Siihen riittää yksi sairaalareissu auton kanssa kontaktiin jouduttuani.
Pyöräilyn sujuvuutta tulee kyllä parantaa, ja siihen voi käyttää sellaisia keinoja kuin ali/ylikulut ja erilliset pyörätiet/-kaistat jolloin myös se turvallisuus kohenee. Nythän Osmokin oli torpedoimassa mm. Kustaa Vaasan tien alikulkua lautakunnassa, siinä oli yksi hanke joka olisi parantanut sekä pyöräilyn sujuvuutta kuin turvallisuuttakin.
Minä en pidä kiertoliittymää fillarille mitenkään vaarallisena. Tottakai fillari varoo autoja eikä aja alle, jos autoilija ei väistä.
Päärautatieaseman ja puistolan välinen reitti katoaa kanssa jossain välissä. Kaksi kesää sitten ajoin väliä muutaman kerran, enkä varmaan kertaakaan täsmällen samaa reittiä. Tässäkin erityisesti opastus petti.
Yksi korjattava asia on se että noille pitkin metsiä/puistoja jne. meneville kevyen liikenteen väylille pitäisi saada nimet. Tällöin tällaiset vikapaikat olisi helpompi osoittaa. Jos ne nimeäisi jotenkin fiksusti, niin saisi vielä hierarkiaa aikaiseksi.
On hyvin hankala löytää reittä, kun väylillä ei ole nimiä. Autoteitä suunnistaessa voi ajatella että reitti kulkee Villenkatua, kääntyy oikealle Kallentielle, sitten vasemmalle Matintietä ja lopuksi oikealle Kaisankuja viiteen.
Kevyenliikenteen väyliä pitkin ei voi suunnistaa ilman karttaa, pelkillä ohjeilla. Hankaloittaa myös reitin muistamista. Asiaa ei lainkaan helpota, että kevyen liikenteen väylillä ei ole juuri minkäänlaista hierarkiaa, ja että järjestelyt muuttuvat nopeasti. Jos eksyy reitiltä, reittiä on mahdoton enää tunnistaa, koska kaikki kevyen liikenteen väylät ovat samanlaisia.
Helsingissä on nyt yksi nimetty pääväylä, Baana. Nimetkää loputkin väylät, niin ulkopaikkakuntalainenkin löytää perille.
Tarkoitin tietenkin tuota junaradan puoleista tienvierustaa. Kupaankin suuntaan tuon 50m pätkän ulkopuolella siihen on mahtunut yhdistetty kevyen liikenteen väylä tai viivalla erotettu (mikälie onkaan viralliselta nimeltään), mutta juuri tuohon kohtaan (puiden takia?) ei sellaista ole mahtunut. Mikä on kummallista, koska kuten lähettäistäsi Google-linkeistä näkyy, tilaa leventää kevyen liikenteen väylää tuonne pusikkoon olisi monta metriä, maapohjakin taitaa olla kunnan/VR:n omistuksessa ja valmiiksi.
Olen kerran ilmoittanut tuonne reittiehdotuksen. Tuloksena sain ystävällisen meilin, jossa ilmoitettiin, että ehdottamani reitti on nyt lisätty. Se oli siis lisätty karttaan, mutta ei maastoon 🙂
— liiketunnistimen laukaisema varoitusääni, joka reagoi paikalleen jämähtäneeseen seisoskelijaan, mutta ei ehdi aktivoitua ohi ajavasta pyöräilijästä (…joo, sitten herranlahjat keksisivät iltaisin että sopivasti pysäkin luona notkumalla voi tehdä omaa teknomusaa ja lähitalojen asukkaat hermostuisivat…)
— bussipysäkkien takaseiniin kiinnitettyjä iljettäviä kuvia joita kukaan seisoskelija ei halua nähdä vaan siirtyy pysäkkialueelle (…jostain löytyy kuitenkin erityisryhmä sellaisia pervoja jotka itse asiassa haluavat katsella juuri niitä, ja sitäpaitsi pysäkkikopit ovat rahanarvoista mainosmyyntitilaa…)
— pysäkin taakse suunnatut lähestyvän pyöräilijän liikkeen laukaisemat strobovalot ja teknopapatus/deathmetal — tai humppa/ooppera, alueesta riippuen (…ja taas löytyy näistäkin pitäviä…)
— asiallinen kampanja jossa tarroilla ja muistutuksilla kiinnitetään kansalaisten huomio vastuulliseen käytökseen (…kun ne kaikkein itsekkäimmät ei tajua edes olla polttamatta katoksessa tupakkaa niin miksi tämä auttaisi…)
— tehokkaampia led-laservaloja ja avaruustehostetööttejä pyöräilijöille (…luulisivat ufoksi ja hyppäisivät eteen ottamaan kännykkäkuvia iltapäivälehdelle myytäväksi…)
Kaikki väylien siirtämisen kautta tapahtuvat rakenteelliset ratkaisut ovat kalliita ja on täysin älytöntä alkaa tuhlata rahaa sen vuoksi että jotkut eivät piittaa/välitä/tajua tai osaa.
Ratikkakiskojen risteyksissä on autokaistoilla joskus valkoista ruutumaalausta muistuttamassa ettei kannata tukkia risteystä. Ei auta aina (eikä näy talvella) — silti ehkä bussipysäkeilläkin tämä olisi halvinta ja helpointa. Jotain kannattaisi edes yrittää. Kunhan maali ei ole niin paksua ja kiiltävää että kaksipyöräiset alkavat lennellä kumoon…
Kuitenkin taisi olla niin, että tilastojen mukaan kiertoliittymä parantaa kaikkien muiden paitsi pyöräilijän turvallisuutta. Otos on toki pieni, mutta kun hitaamman ajonopeuden pitäisi parantaa kaikkien turvallisuutta, niin jotain ongelmaa tuossa voi olla.
Tottahan toki fiksu pyöräilijä selviää hölmöistä autoilijoista naarmuitta. Mutta minusta on jotenkin ikävää väsätä liikennejärjestelyjä, joissa väen väkisin tehdään “kevyempi väistää” ‑ratkaisuja.
Todennäköisesti paras ratkaisu olisi laittaa yksikaistaisiin kiertoliittymiin pyöräilijät samaan syssyyn ja viedä isoissa useampikaistaisissa liittymissä kevyt liikenne riittävän kauas. Pienissä liittymissä heikommin liikkuvien pyöräilijöiden kannattaa sitten hetkeksi jalkautua ja selvittää tilanne jalankulkijana.
Ahaa, joo, siinä ohjataan Espoon suuntaan ajavat radan varressa olevalle ihan hyvälle pyörätielle, jossa on varmasti kivempi ajaa kuin epämääräisesti merkitylle jalkakäytäväntapaiselle mt110 varressa.
Nuo epäloogisuudet ovat kyllä niin yleisiä että niitä löytää tsiljoonittain jos vain viitsii kirjata.
Pyöräilijän turvallisuuden kannalta merkittävämpi ongelma tosin ovat mielestäni kevyen liikenteen väylien risteykset, jotka on tehty niin että ajoradan viereistä pyörätietä ajava pyöräilijä on kyllä etuoikeutettu risteäviltä ajoradoilta tulevia kaikkia ajoneuvoja kohtaan (kärkikolmiot) mutta sitten näiden risteyksien välissä on vähäpätöisempiä, pelkästään kevyen liikenteen teiden väylien risteyksiä, joissa ei ole kolmioita, eli päätien viereistä pyörätietä tulevan pitää väistää oikealta tulevaa (vaikka päätiellä olisi salmiakkimerkki 211).
Liikennesuunnitelijoilla on jokin käsittämätön ajatus siitä, että pyöräilijät eivät ymmärrä liikennemerkkejä. Kolmioilla olisi monta monituista paikkaa pyöräteiden risteyksissä.
Nuo vähäpäisemnmät tiet ovat todennäköisesti yksityisteitä, joilta tuleviuen pitää väistää kaikkia. Sitä ei kuitenkaan kerrota päätietä ajaville.
Liikenneympyrät eivät ole erityisen vaarallisia mutta eivät erityisen turvallisiakaan. Paremmalla suunnittelulla asia voidaan korjata, ja kaupan päälle pyöräilyn sujuvuus paranisi.
Näinhän se on. Liikenneympyrät parantavat jalankulkijoiden ja autojen turvallisuutta, mutta eivät juuri pyöräilijöiden tai muiden kaksipyöräisten. Tässä lähdeviite, ja vielä toinenkin.
Pienissä ympyröissä pyöräilijöiden vieminen ajoradalle toimii. Sen sijaan pyöräilyn vieminen ympyrästä kauemmas ei toimi.
Suojatien/pyörätien jatkeen viemistä kauas (yli 6m päähän) kiertotilasta on perusteltu sillä, että tällöin ympyrään saapuva autoilija keskittyy erikseen ensin suojatien ylitykseen ja sitten varsinaiseen liikenneympyrään. Vaan tämä hieno teoria ei toimi todellisuudessa.
Mikko Räsäsen väitöskirjassa vertailtiin empiirisesti liikenneympyröitä, ja havaittiin ympyrään saapuvan autoilijan noudattavan väistämisvelvollisuuttaan parhaiten silloin kun pyörätien jatke on alle 2m päässä kiertotilasta. Myös aiempi kirjallisuus tukee tulosta. Jo aiemmin mainitsemani KSV:n selvitys väittää myös ympyrästä poistuvien autojen väistävän pyöriä parhaiten kun pyörätie on lähellä liikenneympyrää. Tällöin autoilija ylittää pyörätien ennen kuin hän kokee risteystilanteen olevan jo ohi ja kiihdyttää vauhtia.
Polkupyöräilijän onnettomuusriski kasvaa huomattavasti, jos hän ajaa ympyrän pyörätietä myötäpäivään, eli vastakkaiseen suuntaan kuin autoliikenne. Vaikka pyöräilijöitä ei voida pakottaa kiertämään vastapäivään, pitäisi siihen houkutella. Eli ei näin.
Klassisimmat esimerkit pyörätien katkeamisesta löytyy varmaan tuosta Sokoksen kulmalta, eli jos tullaan Simonkatua alaspäin ja halu olisi Rautatieaseman tuolle puolen niin talutukseksi menee tai sitten Kiasman kautta koukkukseksi.
Toinen on Tukholmankatu.
Kun nyt purnaamaan ruvetaan niin ihmetyttää miksi Helsingissä edelleen rakennetaan kanttikiviä pyöräteille. Hermannin rantatielle tehtiin viime kesänä uudet liikennevalot sekä Vanhan talvitien että Haukilahdentien risteyksiin ja molempii tehtiin oikein korokkeet keskelle risteystä. Miksi?
Hetkinen…, piti katsoa vielä toiseen kertaan missä blogissa ollaan ja kuka kommentoi.
No, pitää muistaa tämä elämänohje seuraavan kerran kun on autolla liikkeellä ja kiertoliittymästä pois sinkoutumassa.
Kyllä ne toiset varoo.
Sen takia sääntöjä rikkovaa autoilijaa pitää säikäyttää ajamalla melkein alle.
Jotta sokeat pyöräilijät tietävät, milloin on risteys.
(Ei, en minäkään oikein ymmärrä.)
Kalliossa on pari outoa paikkaa. Viidennen linjan pyörätie päättyy Porthanin kadun risteykseen eikä jatku yhtään missään. Kirkon ja pelastusaseman välissä on lyhyt kevyen liikenteen väylä, jolla ei myöskään ole yhteyttä muihin pyöräväyliin.
Aleksis Kiven katu 58:n edessä on ollut siirtolava edessä jostain vuodesta 2009 asti melko lailla jatkuvasti.
Alan todellinen klassikko on toki Helsinginkadun pyörätie Kaarlenkadun risteyksen jälkeen. Jatkuisi edes sinne Kaarlenkadulle, jolla olisi leveä jalkakäytävä (kapealla ajoradalla ajamista hankaloittavat ratikkakiskot).
Jos Kaarlenkadun pyörätie olisi siellä Sauna Arlan ja Nalle Pubin puoleisella reunalla, olisi selkeää jatkaa Agricolankadulle (johon ei tarvita pyörätietä) ja Flemarille. Toisaalta Nalle Pubin ja Sivuraiteen terassien/tupakkapaikkojen takia Paloaseman ja Rälläkän puolellakin olisi puolensa.
Eihän tien yksityisyys tee sitä tulevista väistämisvelvollisia. Jos se on pihatie tai muu vähäinen tie, niin sitten. Mutta osa on muita kuin vähäisiä, ja joukossa myös reittikarttoihin merkittyjä jne. Esim. tämä, väistetäänkö oikealta tulevaa vai ei? http://goo.gl/maps/95SjQ
Tai väistääkö Turuntietä ajava Hannu Olavinpojan tieltä oikealta tulevaa? http://goo.gl/maps/n0dd3
Tai http://goo.gl/maps/Y3KVc tai http://goo.gl/maps/pFxkl tai http://goo.gl/maps/dD7iO — kaikki nämä risteyksiä, joissa ei ole kolmiota, vaikka saman tien muissa risteyksissä isompien väylien kanssa on.
Toki autoteiltäkin puuttuu melkoinen määrä liikennemerkkejä, jos haluttaisiin että liikenneympäristö olisi samaa laatua kuin vaikkapa saksalaisissa kaupungeissa, mutta pyöräteiden osalta tilanne on huomattavasti heikompi. Noissa kaikissa risteyksissä olisi luontevaa olla kärkikolmio.
Helppo ja halpa, selviää muutamalla liikennemerkillä:
Tapiolantietä seuraava pyörätie ja jalkakäytävä vaihtavat puolia Tapiolan kirkon kohdalla. Tapiolan keskuksen suuntaan mennessä ennen Menninkäisentietä pyörille on varattu tien oikea reuna, heti Menninkäisentien jälkeen pyörät ohjataan vasempaan laitaan ja kävelijät oikeaan.
Iso ja kallis:
Tapiolan keskus. Tapiolantietä Otaniemen suunasta tullessa Merituulentielle Niittykumpuun pyrittäessä keskus katkaisee pyörätiet. Periaatteessa sen läpi saa ajaa reunoja pitkin kiertäen mutta senkin estää vilkas jalankulkuliikenne: paljon lapsia ja vanhuksia, portaat ja vihaiset mummot jotka hermostuvat luvallisillakin alueilla pyöräilevistä.
Merituulentien läpi saa ajaa vielä toistaiseksi — vain moottoriajoneuvoilta ajo on kielletty busseja lukuunottamatta. Nopea läpiajo siis sitä kautta ja hidasvauhtisemmat jalankulkijoiden seassa keskuksen kautta.
ja klassikkohan on tosiaan siinä lasipalatsin edessä. Simonkadun-manskun risteyksessä (siis manskun yli, sporapysäkin puolella) on pyöräilijöiden ylikulku liikennevaloineen, mutta pyörätie vain häviää kun on päässyt manskun yli aseman puolelle. Tätä on muistaakseni vuosikausia ihmetelty ja KSV:tä myöten kaikki ovat todenneet paikan laittomaksi ja ikäväksi mutta sen ihmeempää tälle ei ole viitsitty tehdä.
Sitten on tietysti se baanan liikenneympyrä ja se pätkä baanan ja mechelininkadun välissä, onko se jo valmis?
Kävelin tuosta eilen illalla ohi ja mitä huomasinkaan: reittihän oli muutettu pyörätieksi. Muutos on hyvinkin voitu tehdä jo joskus aikaisemmin, mutta heräsi pienen pieni epäilys, että tämä blogi on saanut kaupungin byrokratian rattaat pyörimään pikavauhtia. Liikennemerkit näyttivät kyllä ihan uuden karheilta… Ehkäpä tänne kirjoittamalla voi muuttaa maailmaa…
ML
Arvaa miksi laitoin tämän postauksen.
Jos kaupunki kerta toimii tämän blogin pyynnöistä ja jättää muut toiveet huomioimatta, niin käykäähän maalaamassa suojatie tuohon Töölönlahdenkadun ylitykselle Töölönlahden suunnasta Musiikkitalon puistoon. Siinä on pelkät väliaikaiset suojatiemerkit, joita autoilijat eivät huomioi. UPM:n konttorityömaan ja bussien taukopaikkakentän välillä. Ei tullut muuten puurunkoa edes metsäfirman päämajaan.
Aika moni autoilija yrittänyt ajaa päälle, vaikka olen jo keskellä katua ja vielä töötännyt vihaisesti, kun hilpotan menemään tällä “suojatiellä”. Vaikka koenkin elämäntehtäväkseni kouluttaa helsinkiläisiä autoilijoita käyttäytymään, niin annan vielä joskus välitöntä palautetta väärälle tyypille tai sitten ajavat päältä.
Näin se korr… hyvä veli ‑järjestelmä toimii.
Anteeksi nyt. Onko jotenkiin väärin kerätä virkamiesten käyttöön tietoa siitä, missä pyöräilyolosuhteet ovat jotenkin pielessä.
Tämä ei varsinaisesti ole fillarireitin katkos, mutta sellaiseen verrattava koska haittaa pyörällä liikkumista ja on vaaraksi. Kaskisaaren ja Espoon välisellä kapeahkolla kevyenliikenteenväylällä ajelee vaaratilanteita aiheuttava mopoauto toistuvista poliisille tunnistustietojen (vakuutuskilven numero) kanssa tehdyistä ilmoituksista huolimatta. Lisää asiasta fillarifoorumilla: http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?42390-Auts!-Kohtaaminen-mopoauton-kanssa/page6
Tässä on pyörätien vaaranpaikka, jossa voi tulla pidempikin katkos pyöräilyyn:
http://youtu.be/jc3eNhDEaEg
Kyseinen pyörätie on rakennettu 2008, mutta aivan samoja nykyaikaisia laatu- ja turvallisuuskriteerejä ei ole noudatettu kuin vieressä kulkevalla Tampereen Läntisellä ohitustiellä. Liikenteen pitäisi perustua ennakoitavuuteen, mutta kyseistä risteystä ei voi havaita riittävän ajoissa kuin onnella. Tienpitäjää tai poliisia asia ei kiinnosta.
Ylemmän lainvalvojan kanta on kyselyssä.
Erittäinkuvaava tilanne, ei mitään varoitusmerkkiä. Harmitti, ettei ollut kameraa mukana, kun ajoin Koivuviidantietä (?) Espoossa. Pyörät oli pakotettu jalkakäytävälle paikassa, jossa normaalista ajetaan kovaa. Nopeusrajoitus oli muistaakseni 40 km/h. Jalkakäytävää reunusti läpinäkymätön puuaita (melu?), jossa oli välillä aukkoja tonttiliittymää varten. Auton pitäisi tietysti väistää polkupyörää, mutta ei voi nähdä sitä työntämättä nokkaansa jalkakäytävälle, jossa on siis myös pakko pyöräillä. Sen verran arvostin elämääni, että ajoin ajoradalla. Poistakaa se turha ja hengenvaarallinen pyörätiemerkki heti!
Helsinki ja Suomi on täynnä yhdistettyjä kevyen liikenteen väyliä joille aukeaa tonttiliittymä tai kiinteistön ulko-ovi.
On absurdia että että suunnitteluohjeissa määritellään yksityiskohtaisia kaarresäteitä ja kaltevuuksia mutta tämän suhteen on täysin vapaat kädet.
Aina unohtuu myös se että suunnitelmiin lisätyt “ekologiset viheraiheet” (eli pensaat) kasvavat ellei niitä aika ajoin leikata — johon taas ei ole erikseen myönnetty ylläpitorahaa.
Täytyy tunnustaa että vanhat väljät “autokaupunki”-lähiöt ovat yleensä pyöräilijällekin turvallisin ja sujuvin ympäristö.