Vaaliohjelmaani: Ryhmärakennuttamiselle tontteja

Berli­inis­sä rak­en­tamiskus­tan­nuk­sia on saatu alas ohit­ta­mal­la raken­nut­ta­jay­htiö. Ryh­märak­en­tamises­sa toisen­sa tule­vat asukkaat muo­dosta­vat asun­to-osakey­htiön, joka raken­nut­taa talon. Se voi tässä käyt­tää ammat­ti­a­pua.

Ryh­märak­en­tamises­sa on sekin hyvä puoli, että tule­van ker­rostalon asukkaat tun­te­vat toisen­sa entu­ud­estaan. Se lisää ker­rostalon sosi­aal­ista toimin­nal­lisu­ut­ta. Tämä tekee asumis­es­ta mukavam­paa ja vähen­tää kaupun­gin sosi­aal­isia kus­tan­nuk­sia naa­puri­avun kor­vates­sa ammat­ti­aut­ta­jien avun. 

17 vastausta artikkeliin “Vaaliohjelmaani: Ryhmärakennuttamiselle tontteja”

  1. Mites se rak­en­tami­saikainen rahoi­tus? Avataanko ARAa, vai kaupun­gin lainatakui­ta? Kumpaakin on ehdotet­tu. Sikäli kun kus­tan­nuk­set pysyvät pien­inä joku tuon kaltainen apu voisi olla perustel­tua sik­si että saataisi­in lisää kilpailua.

  2. Tarkoit­taako tämä, että kehitetään ryh­märak­en­ta­jakri­teer­it, jot­ka täyt­täville rak­en­ta­jien yhteen­li­it­tymille tont­te­ja myy­dään halvem­mal­la kuin muille gryn­dereille? Entä onko ajatuk­se­na, että samal­la myös kaavoite­taan näitä tont­te­ja eri­laisil­la vaa­timuk­sil­la rak­en­tamisen suhteen?

    Voisi kuvitel­la esim. että näin voitaisi­in löytää taloon asukkaat, jot­ka oikeasti ovat autot­to­mia ja sik­si voitaisi­in rak­en­taa vähem­män pysäköin­tipaikko­ja. Ainakin, kunnes asun­not ovat vai­h­ta­neet omis­ta­jaa, jon­ka jäl­keen pysäköin­ti on sit­ten ongelma.

  3. Ryh­märak­en­t­a­mi­nen kuu­lostaa kival­ta. Mut­ta pari kysymys­merkkiä siitä kyl­lä tulee.

    Jo omakoti­taloa rak­en­tanut tietää, kuin­ka kivaa, help­poa ja näp­pärää on tais­tel­la urakoit­si­joiden kanssa. Noin peri­aat­teessa aja­tus ammat­ti­avus­ta on apu tähänkin, mut­ta käykö tässä käytän­nössä niin, että se ammat­ti­a­pukin on ihan yhtä luotet­tavaa ja tun­nol­lista kuin raken­nusalan käytän­teet muutenkin? Ja miten innokas mut­ta koke­ma­ton raken­nut­ta­japoruk­ka val­it­see sidosryhmänsä?

    Mitä sit­ten tapah­tuu, jos talos­sa pal­jas­tuu paha raken­nusvirhe? Raken­nut­ta­jan vas­tu­ul­la­han se on, mut­ta jos sat­tuu itse ole­maan raken­nut­ta­jafir­man osakas, se tulee kuitenkin omaan kukka­roon. Lop­ul­ta voi vain tapel­la entis­ten ystävien­sä kanssa siitä, kuka mak­saa eniten. Ali­hankki­joil­ta ei saa rahaa kuin rosik­ses­ta, eikä yleen­sä sieltäkään.

    Lisäk­si minus­ta tuos­sa on jo vähän ylimääräistä opti­mis­mia, että raken­nut­ta­jien naa­puri­a­pu vähen­täisi kaupun­gin ammat­ti­aut­ta­jien tarvet­ta. Eiköhän se kuitenkin ole niin, että ryh­märaken­nut­tamiseen lähtevät ovat lähtöko­htais­es­ti varsin hyväo­saisia sekä taloudeltaan että henkises­ti, joten muutenkin se soisi­aal­i­työn tarve on aika vähäistä. Tuskin näkyy kaupun­gin kassassa.

    En rakas­ta raken­nus­li­ikkeitä. Mut­ta ennenkuin ryh­märaken­nut­tamis­es­ta saadaan hyvin toimi­vaa käytän­töä, sen ympäril­lä pitää olla varsin vahvo­ja rak­en­tei­ta tuke­maan ja tur­vaa­maan hom­man toimintaa.

    Kaupun­ki voisi toisaal­ta ottaa tässä aika vah­van roolin. Kaupungilla pitäisi ole­man sekä raken­nut­ta­ja- että valvon­taosaamista, ja lisäk­si kaupun­ki voisi jär­jestää jonkin­laisen vaku­u­tusjär­jeste­lyn näille pro­jek­teille. Hyvä aja­tus tuo ryh­märaken­nut­ta­mi­nen kuitenkin on, ja sil­lä saisi potkit­tua vähän kil­pailua kehiin.

  4. Helsin­gin vira­nomaiset (KSV + Raken­nus­valvon­ta) onnis­tu­i­v­at (gryn­derei­den innokkaasti tukem­i­na) pilaa­maan ryh­märak­en­tamisen maineen niin, ettei pankit tah­do myön­tää luot­to­ja ryhmärakentajille. 

    Gryn­der­it eivät myöskään lähde urakoimaan näitä kohtei­ta, pelko oman kul­lan­vuo­len­taa muis­tut­ta­van businek­sen heikken­e­mis­es­tä on suuri ja kun kaupun­ki omin toimin vielä tukee gryn­dere­itä, niin ryh­märak­en­ta­jil­la todel­la haastei­ta riittää.

    Mitkä ovat siis ne toimet joil­la käytän­nössä aiot edis­tää ryh­märak­en­tamista ja saa­da niin kaupun­gin virkamiehet kuin pankit myötämielisik­si ryh­märak­en­tamiselle? Sil­lä tässäkin tavoite on eri­no­mainen, mut­ta kuten muus­takin vaalio­hjel­mas­tasi, tästäkin puut­tuu konkre­tia tyystin.

  5. Suomen erikoisolo­suh­teet hie­man vaikeut­ta­vat ryh­märaken­nut­tamista. Kil­pail­e­vat devel­op­per­it ovat käytän­nössä myös samal­la iso­ja raken­nus­li­ikkeitä, joten ryh­märaken­nut­ta­jat joutu­vat pilkko­maan urakat ja etsimään pienem­piä urakoit­si­joi­ta saadak­seen järkevän­hin­taisia tar­jouk­sia. Tähän voisi lain­säädän­nöl­lä vaikut­taa eriyt­tämäl­lä devel­op­peri- ja raken­nus­li­ike­toimin­nan, mut­ta se ei ole kun­nal­lis­vaalia­sia, pait­si että Helsin­ki voisi pain­os­taa val­tio­ta muut­ta­maan lake­ja 😉 Myös rahoi­tus on täl­lä het­kel­lä jäis­sä, jos­sa lain­säädän­tö on osasyynä perus­ta­jaosakas-vas­tu­iden vuok­si. Helsin­ki voisi aut­taa esim. niin, että ATT toimisi perus­ta­jaosakkaana (mut­ta edelleen on ongel­mana urakoit­si­joiden saami­nen — raken­nut­ta­jakon­sul­tit ja valvo­jat mak­sa­vat myös paljon, jol­loin raken­nus­li­ikkei­den hin­nat näyt­tävätkin taas kilpailukykyisiltä…)

  6. Ratkaisu­ja löy­tyy, kun niitä etsii.

    Tut­ta­vani on töölöläsi­taloy­htiöi­den isän­nöi­tisjä: “Van­ho­ja papere­i­ta tutkies­san tun­tee vähän his­to­ri­an sip­pi­en havainaa, kun hal­li­tuk­sen pöytäkir­jo­jen allekir­joituk­sista löy­tyy Ris­to Rytin ja Paasikiv­en nimet.”

  7. Moi
    En viitsinyt eilen kor­ja­ta tieto­jasi 75-neliön keskikoko­vaa­timuk­ses­ta. Eivät virkamiehet ole tyh­miä, kun täl­läistä vaa­ti­vat. Eivät vaati­neet koskaan. Vaa­timus tai oikeam­min tavoite kos­ki taan­noin koko tuotan­toa ja koko ohjel­makaut­ta. Eli pyritään tähän keskikokooon ja riit­tävään per­hea­sun­to­jen tar­jon­taan. Tähän jo olti­in pääsemässä. Vuon­na 2006 Khssa tont­tien varausten yhtey­dessä esit­telijä eli Kor­pinen tos­ta vain muut­ti ehdon koske­maan kaikkia tont­te­ja. Poli­itikot oli­vat valitet­tavasti samaa mieltä. Vaikeuk­si­a­han tuli eri­tyis­es­ti vuokra-asun­to­tuotan­nos­sa. Myöhem­min vuokra-ja aso­tuotan­to vapautet­ti­in ehdos­ta. Tätäkään ei yleis­es­ti ole huo­mat­tu. Työryh­mä pohti asi­aa, ja päädyt­ti­in ehdo­tuk­seen, että jos halu­taan riit­tävästi per­heau­to­ja, niin raken­netaan (varause­hdoil­la) niitä eikä edel­lytetä jotain tiet­tyä keskikokoa. Asia on nyt kun­nos­sa päätösten tasol­la, mut­ta leg­en­da keskikoko­vaa­timuk­ses­ta elää, vaik­ka se oli vain esit­telijän hölmö heit­to, jota poli­itikot , varsinkin vihreät kovasti kannattivat.
    Hyvää jatkoa!

    1. Tuo­mas Kivelä jatkaa keskustelua, jota käyti­in eilen vaal­i­ti­laisu­udessa rav­in­to­la Oivassa.
      Voi olla, että minäkin olin tuo­ta keskikoko­vaa­timus­ta ideoimas­sa jos­sain asun­to-ohjel­ma­neu­vot­telus­sa, mut­ta se toteu­tui aivan eri taval­la kuin ainakaan minä tarkoitin. Sen piti olla ton­tin­lu­ovu­tu­so­hje, jol­la tähdät­täisi­in kyseiseen keskikokoon keskimäärin koko kaupun­gin alueel­la, ei tont­tiko­htais­es­ti eikä edes kaupunginosakohtaisesti.
      Pari vuot­ta sit­ten Espoos­sa uusien asun­to­jen keskikoko oli 91 neliötä.

  8. Niin, eikös kaik­ki tai suuri osa kansan rakas­ta­mamista kan­takaupun­gin wan­hoista taloista ole raken­net­tu aikoinaan ryhmärakentamisella?

    Jos osat­ti­in sata vuot­ta sitten…

  9. Voisin kuvitel­la, että ryh­märak­en­ta­jat oli­si­vat kiin­nos­tuneem­pia rak­en­ta­maan toimi­vam­paa kaupunkia. Tätä pitää tietysti helpot­taa esimerkik­si autopaikkanormin osalta, jon­ka tiedän ainakin Tam­pereel­la tulleen hyvinkin jäykästi vastaan.

    Voisiko jopa ajatel­la, että tämä voisi olla kil­pailue­tu — jos raken­nat ryh­mässä niin raken­nat vain 1/3 autopaikoista? Näin järkeville paikoille olisi mah­dol­lista saa­da tehokkaam­paa rak­en­tamista ja tietysti yhä use­am­man olisi mah­dol­lista hypätä kelkkaan. Ken­ties jopa sille puusilmällekin tulisi selväk­si, että ihan siivosti kaupun­ki toimii ilman val­taisaa auto­jen määrää.

  10. Vuosaari (van­hin osa) on tietääk­seni alun­perin raken­net­tu täl­lä peri­aat­teel­la. Asun­tosäästäjät ry oli raken­nut­ta­jana ja asun­not jopa arvot­ti­in säästäjien kesken. Myös sil­ta taidet­ti­in raken­nut­taa. Vuosaares­ta piti tul­la jopa oma kunatansa, mut­ta sit­ten Helsin­ki kaap­pasi sen.

  11. Joo, tuo yhteisöl­lisyys ja sosi­aa­line tuki on var­masti tosi hieno hom­ma, kuten kuka tahansa voi käy­dä totea­mas­sa taloy­htiöi­den kokouksissa.

    Epäilen että ei noin ainakaan kovin järkevää rak­en­tamista saa­da aikaan kun ide­al­is­tises­sa hali­pusi puuskas­sa ruve­taan rak­en­ta­maan yhteisiä olo­huonei­ta yms. (kts. vaik­ka “ihmis­ten kaupun­ki” kirjoituksia)

    Näin saa puolestani toki tehdä, mut­ta riskin tulee kuu­lua rakennuttajille.

  12. Ryh­märaken­nut­ta­mi­nen toimii tai ei toi­mi. Mut­ta ei sil­lä taval­la raken­nut­ta­jaa useinkaan silti ohite­ta. Ryh­märaken­nut­ta­jat palkkaa­vat raken­nut­ta­jan, sil­lä har­voin nämä itse raken­nut­taa osaavat.

    Käytän­nössä esim. ker­rostalon ryh­märaken­nut­ta­mi­nen ei ole help­poa senkään takia, että yläk­er­roksi­in on help­po saa­da asukkaat. Mut­ta ongelmia tulee vas­taan, kun ale­taan miet­tiä, mis­tä löytää niihin “huonom­pi­in” ker­roksi­in asukkaat, ja miten kus­tan­nuk­set tulee taloy­htiössä rak­en­tamis­es­ta jakaa? Se on itse asi­as­sa todel­la vaikea­ta. Ei ole sat­tumaa, että esim. parhaiden näköalo­jen asun­to­jen hin­tata­so on ihan toista kuin roskaka­tok­sen edessä alak­er­rokses­sa asu­val­la, saati sil­loin jos vastapuolel­la kat­ua on rav­in­to­la, jos­ta kuu­luu mökää myöhään yöhön. Kau­pal­lis­ten raken­nut­ta­jien käytön keskeinen hyö­ty on mm. juuri siinä, että nämä jaka­vat kus­tan­nuk­set ihan itse, ja määräävät sit­ten asun­noille osto­hin­nan, joka voi olla neliöhin­noil­taan yläk­er­roksis­sa vaik­ka kaksinker­tainen alak­er­roksi­in näh­den, ja lop­ut hin­nat ovat jostain sieltä väliltä, vaikka­pa itään ole­vis­sa asun­nois­sa eri­lainen kuin län­teen ole­vis­sa. Mut­ta keskenään yhtiötä muo­dostet­taes­sa kus­tan­nusten jakami­nen voi olla todel­la vaikeaa.

  13. Yksi tapa, jol­la ryh­märaken­nut­tamista voi tukea ihan suo­raan kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa on se, että kiin­nit­tää huomio­ta ase­makaavo­jen tont­ti­jakoi­hin. Ker­rostalois­sa sel­l­ainen noin 20 metriä on sopi­va kadun­pätkä yhtä tont­tia varten. Jos talos­sa on kuusi asuinker­rosta, tulee asun­to­ja noin 12–18 riip­puen asun­to­jen koista. Riit­tävän pieni, että raken­nut­ta­jakimp­po­ja voi löytyäkin.

  14. Olen aikanaan miet­tinyt tätä samaa ryh­märaken­nut­tamisas­i­aa, sil­loin en tien­nyt, että sil­lä on oikein oma nimen­sä. Mieleeni nousi eräs idea, jol­la tätä voitaisi­in saa­da vauhditet­tua. Täy­tyykin ruve­ta tältä osin asi­aa edis­tämään, tiedä jos vaik­ka onnistuisi. 🙂

    Vähän asian vierestä.

    Oletko Osmo mis­sään kir­joituk­ses­sa käsitel­lyt amerikkalais­mall­ista paikoi­tus­ta, jos­sa autot nos­te­taan hissil­lä torn­i­maiseen paikoi­tusti­laan? Sel­l­aiset tor­nit eivät vie kovin paljon maap­in­ta-alaa ja kallein osa taitaa olla hissijärjestelmä.

  15. Ryh­märaken­nut­ta­mi­nen on itseasi­as­sa ollut käytössä aikaisem­min. Aikanaan asuin sel­l­aises­sa van­has­sa talos­sa, joka oli täl­lä peri­aat­teel­la raken­net­tu. Luin talon his­tori­ikkia, mie­lenki­in­toista tari­naa ajal­ta jol­loin raken­nus­tarvikkeista oli kova pula. Talo jou­tui odot­ta­maan kesken­eräisenä kunnes taloon saati­in ikkunat.

  16. Coun­try­boy:
    Vuosaari (van­hin osa) on tietääk­seni alun­perin raken­net­tu täl­lä peri­aat­teel­la. Asun­tosäästäjät ry oli raken­nut­ta­jana ja asun­not jopa arvot­ti­in säästäjien kesken. 

    Tuo yhdis­tys oli kuitenkin kooltaan ja hallinnoltaan tyyp­illi­nen yleishyödylli­nen gryn­deri samaan tapaan kuin Sato tai Asun­tosäätiö. Asukkaat pystyivät kyl­lä osal­lis­tu­maan työ­vai­heisi­in kyky­jen­sä mukaan, nykyään ei moinen kävisi päinsä. 

    Joidenkin näke­mys­ten mukaan koko yhdis­tys oli oman aikansa ponzi-hui­jaus joka lop­pui kun sisään tuli vähem­män rahaa kuin ulos olisi pitänyt mak­saa… Ja sil­loin koko hoito kaa­tui Helsin­gin syliin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.