Keskustelu siitä, saavatko peruskoulua korvaavat yksityiset koulut enemmän vai vähemmän rahaa kuin kunnan omat koulut, on paljastanut ainakin yhden asian. Ne voivat käyttää ja käyttävät rahansa paremmin. Kun koulu päättää sisäisesti hankinnoistaan ja tilojensa kehittämisestä sekä saa itse päättää opettajistaan, se voi optimoida toimintansa paljon paremmin kuin kunnan peruskoulut. Miksi kunnan peruskoulut eivät voisi toimia yhtä joustavasti? Voisiko yksiköiden sisäisen autonomian parantaminen tehostaa toimintaa ylipäänsä?
Helsingin on harkittava uudestaan, onko järkevää keskittää hankinnat ja onko järkevää keskittää tilojen käyttö tilakeskukselle. Hukkuuko kuviteltu skaalaetu jäykkyyden tuottamaan haaskaukseen? Ainakin virastot valittavat, että ne joutuvat nyt maksamaan keskitetyistä palveluista selvästi enemmän kuin nämä tehtävät maksoivat omana toimintana.
Helsingin tulee tilata ulkopuolinen arvio toimintansa tehokkuudesta.
Tähän pitää kommentoida, kun on yhdistyksen ylläpitämän yksityisen päiväkodin hallinnosta kokemusta. Kuntani suosii, ainakin ajatuksen tasolla, yksityistä päivähoitoa, ettei kunta joutuisi investoimaan päivähoitopaikkoihin vaan maksaisi vain tukena käytöstä. Jotkut päiväkodit toimivat kunnan tiloissa, kuten tämä meidänkin – keskustaan ei ihan noin vaan uutta rakenneta. Kyseessä on toistasataa vuotta vanha puutalo, niinkuin kaupunkialueemme useimmat muutkin koulurakennukset. Näitähän täällä riittää.
Päiväkodin oma hallinto on superkevyt, mutta pelkästään päiväkotilasten vanhemmista ja parista hoitajasta koostuva kannatusyhdistys on hieman heikko pyörittämään esimerkiksi päiväkodin taloutta. Kun kyseessä on vieraskielinen kielikylpypäiväkoti, toimii tässä tietynlainen elitismi. Vaikkei hinta ole 20 euron kielilisää lukuunottamatta käyttäjälle sen kummempi kuin kunnan omissa päiväkodeissa, valikoituvat lapset aika lailla vanhempien aktiivisuuden mukaan. Tämä tuo tullessaan ongelman: kannatusyhdistyksen jäsenillä on tukuittain sidonnaisuuksia erilaisissa järjestöissä ja monella useita yrityksiä pyöritettävänä perheen lisäksi. On oikeasti vaikeaa löytää kovimpiin vastuun paikkoihin (puheenjohtaja ja rahastonhoitaja) vapaaehtoisia tekijöitä.
Hoitajien aktiivisuus on uskomatonta, kun he saavat asioita itse päättää ja järjestää. Ruoka tulee samasta keittiöstä kuin kunnallisiin (lähin on seinän takana), mutta esimerkiksi askartelu- ja kokkausmateriaalit ja sen sellaiset hankitaan itse lasten kanssa tehdyillä retkillä lähikauppaan – uskomattoman vähillä rahallisten resurssien käytöllä.
Mutta: samalla kun kunta haluaisi lisää kaltaisiamme yksityisiä päiväkoteja käyttämään kunnan tiloja, ovat tilavuokrat ja kunnan päivähoitomaksuosuudet keskenään täysin epäsopivia. Kunnan osuus tulee per lapsi, puolipäiväisestä vähemmän kuin täyspäiväisestä. Tilavuokra sen sijaan on koko tilasta riippumatta lasten määrän fluktuaatiosta. Nämä rahat on kunnan puolelta mitoitettu siten, että omillaan ollaan, jos päiväkoti on täynnä, mutta tämähän edellyttää että oven ulkopuolella on jonossa lapsia kärkkymässä vapautuvia (täyspäivä)paikkoja – eli hyvinvointitappiota jonon muodossa. Kun kielikylpypäiväkoti on vain 3-6 vuotiaille ja esikoulu järjestetään jos ikäluokassa on useampi lapsi, on lasten määrän fluktuaatio melkoinen.
Tilakeskus ajattelee asiaa täysin toisesta näkökulmasta: täysin ymmärrettävä tavoite heidän kannaltaan on, että tilasta saatava vuokra kattaa tämän historiallisen rakennuksen ylläpito- ja remonttikulut. Se, onko edes mahdollista löytää näin kovaa vuokraa maksavaa vuokralaista, on sitten toinen juttu.
Kunnalliset päiväkodithan ratkaisevat nämä ongelmat kahdella tavalla: 1) jonojen aiheuttaminen liian vähällä tarjonnalla, jotta päästäisiin 100% käyttöasteeseen, 2) lain rikkominen ”väliaikaisesti” liian suurilla lapsimäärillä per hoitaja. Näistä edellinen keino onnistuu joiltakin yksityisiltä päiväkodeilta (kielikylpy ei edistä tätä), jälkimmäinen on käytännössä tiukasti kielletty. Yksityinen joutuu noudattamaan sääntöjä samalla kun kunta saa lipsua miten sattuu.
Keski-Uudenmaan kristillinen koulu yrittää juuri romunkeräyksellä hankkia 90 000 €, joka vaje kuulemma johtuu kuntien avun viivästymisestä. Yleensä näissä yksityiskouluissa on toimivat kannatusyhdistykset valmiina talkootöihin. Tämä onkin ymmärrettävää, koska koululaisten vanhemmat ovat erityisen aktiivisia. Peruskoulussa tämä perinne on jo aikoja sitten hävinnyt. Jatkuvien säästö- ja kuristuspäätösten johdosta intoa ei enää löydy talkootöihin. On vain asennoiduttava periaatteella: olen vain töissä täällä.
Suurissa yksiköissä, kuten Helsingissä on ainakin kiinteistöjen korjaus- ja kunnossapito ollut surkuhupaista seurattavaa. Työn jälki usein ala-arvoista. Liekö sitten työnjohdollisia puutteita kun tämä vain näyttää jatkuvan. Yksityinen liikeyritys ei varmaan tätä menoa kestäisi.
Nämä Helsingin entiset yksityiset oppikoulut eroavat noista kritillisistä kouluista siinä, että ne ovat peruskoulua korvaavia kouluja, jotka saavat rahansa suoraan valtiolta.
Aktiiviset vanhemmat ovat liian vaarallisia. Tässä lienee se syy miksi demarit haluavat lopullisesti eroon yksityiskouluista. Siellä saattaa kasvaa porukkaa, joka ajattelee vaarallisesti omilla aivoillaan eikä ymmärrä heittäytyä lekottelemaan yhteiskunnan varaan.
Hallinnon keventäminen on siitä hauska termi, että se kuullostaa järkevältä,mutta tarkempi tarkastelu osoittaa ,ettei oikein tiedetä mitä se tarkoittaa
Yksityisessä koulussa saadaan helposti etuuksia kun vanhemmat osallistuvat koulun toimintaan ja järjestävät suhteidensa avulla esim materiaalia halvemmalla.Nämäovat kuitenkin rajattuja eriä joita voidaan pienimuotoiseti hyödyntää.Jos kysyntä kasvaa niin tämä etu häviää.
Yksityiset koulut eivät ole myöskään sidoksissa kaupungin historiallisiin kiinteistöihin, joiden vuokrat ovat tolkuttomia.
Jos kunnan koulu voisi päättää esim kiinteistöstään niin joku Ressu muuttaisi välittömästi johonkin edullisempaan kiinteistöön.Kaupungille jäisi ”arvokiinteistö” käsiin.
Yksityinen voi myös pelata opettajien tunneilla/palkalla esim Ruotsissa yksityinen koulu tarjoaa pienempää tuntipalkkaa mutta enemmän tunteja.
Kokonaisuutena koulun ylläpitäjä ’on voittaja ja niinpä Ruotsin koululaitos on hyvää vauhtia siirtymässä kansainvälisten sijoittajien käsiin.
Samalla laatu on kärsinyt sillä kilpailu on johtanut siihen,että koulun on jaettava hyviä arvosanoja helpolla säilyttääkseen hyvän koulun maineen
Ressu ei minun mielestäni ole kaupungin vaan valtion koulu. Nämä yksityiset oppikoulut eivät ole vanhempien talkoohengellä ylläpidettyjä vaan veronmaksajien ylläpitämiä.
Noin yleisesti ja muuten Helsinkiä ja muuta kunnalliselämää seuranneena on kirjoittajan huomio ihan oikea.
Hallinto paisuu ja paisuu. Sama taipumus on yrityselämässä. Siellä kilpailjan paineen vuoksi pitää hallintoakin tarkastella kriittisesti.
Tehdään välillä saneerausta keskijohdossa. Annetaan samalla enemmän päätösvaltaa työtä tekeville.
Eli ammattilaiset tekemään työt ja heille mahdollisimman paljon päätösvaltaa.
Mahdollisimman vähän hallintoportaita.
Montako porrasta muuten esimerkiksi Helsingin koulussa on?
Montako kierrosta pientenkin asioiden pitää kiertää hallinnossa ja paljonko menee aikaa?
OS kirjoitti edellä: ”… Ainakin virastot valittavat, että ne joutuvat nyt maksamaan keskitetyistä palveluista selvästi enemmän kuin nämä tehtävät maksoivat omana toimintana.”
Kaikille pitäisi olla jo selvää, että Suomen koko julkinen sektori pitää saneerata kansainvälisesti kilpailukykyiselle tasolle.
Viimeisen 5 vuoden aikana yksityiseltä, tehokkuuskilpailussa mukana olevalta puolelta on hävinnyt 40 000 työpaikkaa ja tuottamattomalle, kilpailulta suojassa olevalle julkiselle sektorille tullut lisää 70 000.
Samalla otetaan vastuuttomasti lisää julkista velkaa miljarditolkulla, jolla tämä kustannetaan.
Nyt on muotia kritisoida yrityksiä ilman etiikkaa toimiviksi, ahneiksi kvartaali-toimijoiksi ja verohuijareiksi.
Kuitenkin selkärangattomat populisti-poliitikkomme itse muuttavat puheittensa suuntaa päivittäin, iltalehtien lööppien mukaan.
Nämä poliitikot eivät siten kykene hoitamaan varsinaisia tehtäviään, eli laittamaan julkista sektoriamme kuntoon.
Tämän seurauksena Suomi onkin kovaa vauhtia muuttumassa yritysvihamieliseksi eläkeläismaaksi, josta vanhaan tarrautujat ajavat tuottavaa työtä tarjoavat pois ja syöksevät nuoret traagiseen joukkotyöttömyyteen.
The Economist kirjoitti hiljan jotenkin näin: Eurooppalaiset poliitikot ovat tyytyväisiä siitä, että heidän toimiensa ansiosta talous ei enään menekään suurella, vaan pienellä vaudilla päin helvettiä.
Seppo Korppoo
Yrittäjä, joka yrittää olla optimisti
Yksityiset palvelut tuovat parhaimmillaan joustavuutta toimintaan.
Omat muksut kävivät yksityisen Montessori-päiväkodin, jossa oli panostettu siihen että hoitajia/lapsi on mahdollisimman paljon. Hoitajien kokonaismäärä oli kuitenkin samaa luokkaa kuin muuallakin, asia oli järjestetty siten että päivät olivat lyhyempiä. Tämä sopi tietyille perheille loistavasti, mutta ei tietenkään kaikille. Läheltä löytyi koitenkin yksityinen päiväkoti jossa hoitopäivä oli tunnin pidempi, ja kaupungin päiväkoti jossa päivä oli kolme tuntia pidempi.
Päiväkodin muutto ja pieni pintaremontti hoidettiin perheiden voimin, viikonlopun rutistuksesta tuli ihan merkittävä säästö.
Ilkeä kysymys: Luuletko että kaupungin byrokratiaa pystytään oikeasti keventämään? Eli jos esimerkissäs koulut ja päiväkodit ottaisivat vastuun hankinnoistaan ja tilankäytöstään, niin käynnistetäänkö ja Hankinta – ja Tilakeskuksessa YT-neuvottelut tarpeettoman henkilöstön vähentämiseksi?
Helsinkiläisten yksityisten koulujen (vaikkapa Munkkiniemen yhteiskoulu, Apollon yhteiskoulu Malminkartanossa, Maunulan matematiikkalukio, Kulosaaren yhteiskoulu) kritisointiin on seuraavia syitä:
1. Ei sovi ideologiaan.
2. Sotketaan uskonnollisiin kouluihin.
3. Ovat kovin elitistisiä.
4. Saavat niin paljon enemmän rahaa kuin julkiset koulut.
Tuossahan noita. Nelonen yleensä esitetään kolmosen kanssa sillä, että yksityiskoulut saavat liikaa rahaa, koska niissä on vähemmän erityistukea tarvitsevia oppilaita. Näiltä osin ei puhuta lopulta kovin suurista rahamääristä, ja asiasta on esitetty vain biasoituneita selvityksiä. (Yksi kummastakin suunnasta.)
Elitistisiä osa yksityiskouluista toki on, mutta ilman lukukausimaksua elitismi tulee oppilasaineksen valikoitumisesta muilla perusteilla (vanhempien kiinnostus, lapsen lahjakkuus, asuinalue). Jos tällä perusteella aletaan ajaa kouluja yhtenäiseen muottiin, kannattaa tarkkailla sitä pesuvettä tarkasti, jottei siinä kellu lapsia.
Jos kaupunki olisi fiksu, se teettäisi mahdollisimman puolueettoman selvityksen siitä, saavutetaanko samalla aineksella ja rahalla parempia vai huonompia tuloksia yksityiskouluissa. Sen selvityksen tuloksilla voisi jopa saada kaupungin rahat riittämään pidemmälle.
Asiassa voi tehdä monta typeryyttä. Yksi on ajaa koulut voittoa tuottavien yritysten pyöritettäviksi. Ruotsalaisilta voi kysyä, mitä tapahtuu, kun koulu menee konkurssiin. Toinen on se, että alennetaan yksityiskoulujen tukea ja aletaan ottaa lukukausimaksuja. Sen varmempaa segregaatiokonstia ei ihan heti tule mieleen. Kunnallistaminen on kolmas hölmöys, jolle ei ole perusteita.
Noin toimivat kyläkoulut ennen vanhaan, kun isäni oli johtokunnassa. Nyt sitten kun itsekin jouduin johtokuntaan, niin eipä johtokunnalla ollut juuri mitään tekemistä. Kaikki asiat päätettiin kunnan keskustoimistossa. Opettajatkin kysyivät kaikki asiat koulutoimistosta, kun ennen ne piti kysyä johtokunnalta. Kait se oli sitä hallinnon kehittämistä. No, sitten johtokunnat lakkautettiiin kokonaan tarpeettomina ja lopulta koulutkin.
Poliittisia jakolinjoja on havaittavissa:
Demarit vastustavat jyrkästi kaikkea vapaammin normitettua ja vähemmän raportoitua toimintaa. manta ”palveluiden tasa-arvo”, siis normitus & raskas valvonta takaavat samanlaisuuden.
Jos jollekin annetaan valtuuksia ja rahaa, suurin epäkohta näyttää olevan, että niitä myös käytetään.
Julkinen keskustelus aatiin aikaan muutamasta teoreettisesta eurosta per lapsi – ikäänkuin asialla olisi oikeasti kunnallistaloudelle mitään merkitystä. ”Yksityiskouluissa” on yleensä jotain lisäaktiviteettia, joka yleensä tarkoittaa jotain kustannuksia.
Vihreillä on kumman sekavia ajatuksia – fikusmpia ajatuksai on antaa edes mahdollisuus jonkinlaiseen valinnanvapauteen kun jotain mistä edes valita.
Kunnan hallinnolla kuten muullakin hllinnolla on taipumus työllistää itse itseään, mikä aina johtaa lisääntyvän raportointiin ja seurantaan.
Erikoinen poliittinen mantra ovat liikunta & taide erikoiskoulut sekä tarve lisätä luovia aineita kaikessa opetuksessa.
Jos lapsi sattuu suhtautumaan liikuntaan muuten kuin ammattiurheilja eikä ole ollut nelivuotiaasta musikkiopistossa tai piirtänyt sarjakuvia viisivuotiaasta, niin lisätunnit ovat ihan yhtä helvettiä ja nolaamista.
Samaan aikaan suhtaudutaan poliitiikopäättäjien joukossa enemmän kuin nurjamielisesti tiede ja it-aineisiin, kun ovat niin nörttiä.
Syy on, että puolueet lähettävät kouluasioista päättämään palkintomielessä mukavia hyväätarkoittavia hörhöjä, joilla on ylimaalliset taidot laulussa ja liikunassa ja työt kunnalla.
Vaalien jälkeen olisi ihan terveellistä vaihtaa vaikka opetuslautakunnan ja yleisten töiden lautakunnan ihmiset keskenään. Kuntalaiset hyötyisivät.
Asiakaskeskeisempi hallintomalli voisi olla ihan hyvä idea tutavaksi tännekin.
Lean Goverment (http://shop.oreilly.com/product/0636920027522.do) jatukset voisivat auttaa vaikka kuntauudistuksen toteuttamisesa.
Wikipediasta.
”Ressu vaihtui vuonna 1978 viimeisenä Suomessa poikakoulusta yhteiskouluksi; tällöin se myös siirtyi valtiolta Helsingin kaupungille.”
Norssit eli Helsingin ja Viikin normaalikoulut taitavat olla Helsingin yliopiston ylläpitämiä, koska ne ovat yliopiston opettajakoulutuksen harjoituskouluja. Statuksesta en tarkemmin teidä, koska yliopstio ei enää ole valtion tilivirasto.
nimi. Onneton ent. ausku
Ressu on Helsingin kaupungin koululaitoksen lukio.
KISS! Pienempi kuntakoko tuo tehokkuutta.
Taidat sekoittaa Ressun Norssiin.Ressu löytyy Opetusviraston alaisista kouluista .
http://helsinginopetusvirasto.wordpress.com/page/2/
Tosin Norssikin Yliopiston alainen yksikkö nykyään
Näissä yksityisissä kouluissa vanhempien osallistuminen koulun toimintaan ja erityisesti resurssien hankintaan ja toiminnan ohjaukseen on toista kuin kaupungin/valtion kouluissa
Joo, Ressu OLI valtion koulu, mutta on nykyisin kaupungin. Muisti petti.
Selvähän tämä.
Julkisen sektorin osuus on 55,9% BKT:stä ja se on tosiaan kasvanut 30 vuodessa 15,7 prosenttiyksikköä. Suurinta kasvu on ollut tulonsiirroissa kotitalouksille, joka on lähes tuplaantunut 20,9 prosenttiin. Muuta turhaahan siellä on sosiaali- ja terveyspalvelut, opetus- ja kulttuuripalvelut. Ja onhan siellä maatalous- ja yritystukiakin ja muuta sälää.
EU-maista matalin BKT-osuus on Bulgariassa 35,2%, jossa asiat ovat niin hyvin, että se sopinee mallimaaksi.
Nyt ei tarvita muuta kuin rehellinen yrittäjä, joka kertoo, mistä aletaan karsia!
Raimo K
Tulonsiirrot kotitalouksille ovat kasvaneet, koska eläkeläisiä on enemmän ja he saavat parempaa eläkettä.
Tehokkuusselvitys ja selvityksen tuloksiin reagointi on ehdottoman hieno tavoite.
Helsingin yksityiskouluthan ovat todellisuudessa vain byrokratiasta vapaampia kaupungin kouluja.
Koulutoimessa olen omin sormin kokenut miten byrokratia on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut. Nykyinen opetustoimen johtaja on byrokraatti parhaasta päästä ja hänen kädenjälkensä näkyy. Kouluja on yhdistelty irrationaalisin perustein – ilman tutkimusta toiminnan lapsille tuomasta hyödystä tai kustannussäästöistä. Isommat yksiköt ovat myös paperintuotantotehtaita, sillä niiden hallinta on muuten hankalaa.
Tiukat byrokraattiset säännöt heikentävät motivaatiota, luovuutta ja tarmoa etsiä parasta ratkaisua.
Koulutoimen huulluuksia on mm. se että opetustoimen johtaja hyväksyy henkilökohtaisesti jokaisen opettajan ulkomaanmatkat – vaikkapa leirikoulut tai hankintaprosessi joka pitäää läpikäydä, kun ensimmäisen luokan opettaja haluaisi pussin vehnäjauhoja luokkaansa leipomista varten. Kirjallinen hankinta-aloite rehtorille. Päätös ja hankinnan syöttäminen järjestelmään. Toisen henkilön hyväksyntä. Ostoluvan tulostaminen ja toimittaminen opettajalle. Ostaminen – mielummin laskulla – sillä käteisostoista pitää tehdä vielä omat erilliset paperinsa. Oston kirjaaminen järjestelmään. Välissä pitäisi tietysti vielä katsoa virallisista hankintapaikoista, josko niistä saisi jauhopussin halvemmalla.
Pienissä asioissa vallan ja valvonnan pitäisi olla mahdollisimman lähellä toimintaa.
Itse asiassa Ressu suunniteltiin siirrettäväksi Ilmalaan halvempiin tiloihin,mutta sitten tuo perinteiden vaaliminen voitti ja tilat ovat kalliit,hankalat ja epätarkoituksenmukaiset eikä niitä voi muuttaa suojelun vuoksi.
Jos halutaan säästöjä tiloissa niin kaupungin pitäisi luopua kaikista keskustan tiloista,myydä ne ja muuttaa halvempiin tiloihin .
Kaupunki käyttää vielä koppikonttoria mutta siirtyminen avokonttoriin ja liikkuvien osalta vakiopaikattomiin toimistotiloihin.
Silloin toimistotilan tarve laskee n 20 m2 tuonne 10 m2 per työntekijä,säästö on melkoinen.
Samalal helpottuu työntekijöiden pysäköiminenkin
Liian Vanha
Voisitko joskus ottaa huomioon, että yhteiskunnassa olisi jotain järkevääkin. Hyvä paikka koululle on suunnilleen siellä, minne kannattaa rakentaa tavaratalo, jonne ei pääse autolla. Harvalla koululaisella on varaa palkata autonkuljettajaa tai tulla kouluun taksilla. Ilmala voi olla keskellä, mutta sinne ei kelvollisella joukkoliikenneyhteydellä pääse kovinkaan moni. Kelvollinen joukkoliikenneyhteys tarkoittaa, että matkaan kuluu alle puoli tuntia ja että vuoroväli ei ole yli kymmentä minuuttia.
Juuri näin Ode, olet löytänyt asiasta pihvin. Jos koulussa tarvitaan vaikka asentaa jokin piuha, yksityiskoulun rehtori soittaa asennusliikkeeseen, kaupungilla homma hoituu kolmen hallintokunnan kautta.
”Koulutoimen huulluuksia on mm. se että opetustoimen johtaja hyväksyy henkilökohtaisesti jokaisen opettajan ulkomaanmatkat – vaikkapa leirikoulut tai hankintaprosessi joka pitäää läpikäydä, kun ensimmäisen luokan opettaja haluaisi pussin vehnäjauhoja luokkaansa leipomista varten”
Ei tuo ole sen helpompaa nykyään pörssiyhtiössäkään.
Käteisostojakaan ei saa periaatteessa tehdä,mutta kun monessa maassa se on edelleen ainoa maksutapa niin pienet maksatukset saa veloittaa sähköisessä työaikailmoituksessa.Tositteet toimitetaan kerran vuodessa arkistoon .
Nykyään tositesilppua kertyy niin paljon,ettei niitä kukaan ehdi tutkia,niinpä ne arkistoidaan nippuina
Jos nyt sivuutetaan hallinnon keventäminen, niin hankintojen keskittäminen nyt ainakin yleensä johtaa haaskuuseen. Kun joku pikkuyksikkö tarvitsee neliönmuotoisen palikan, se joutuu tilaamaan palikat keskitettyjen hankintojen yksiköltä, joka hankkii kaikille yksiköille tarkalleen saman määrän saman muotoisia palikoita, yleensä kolmionmuotoisia tai pyöreitä.
Vaikka tämä sivuutettaisiin, niin sitten on vielä nämä hankitasopimukset, jotka eivät ole mitään muuta kuin virkamiesten keino siirtää veronmaksajien rahaa kavereiden taskuun. Sopimukset tehdään ”kevyellä hallinnolla” eli ostetaan kymmenillä miljoonilla parin miljoonan hankinnat ja samalla säästetään muutaman hengen työtunnit. Iso sopimus on rahakas ja sen allekirjoittanut kunnan virkamieskin on polleaa poikaa kun on päässyt isoja rahoja siirtelemään. Näyttää hyvältä CV:ssäkin, jos joskus haetaan vähän rasvaisempaa paikkaa.
Tämä on kuntien, valtionhallinnon, jne, kaikkien isojen yksiköiden (myös isojen firmojen) hankintaporukan normihommaa.
En edes ymmärrä, miksi kunnan pitää ylipäätään tehdä ja mikromanageroida kaikki. Sillä on velvoite, se voi ostaa palvelun. Ai niin, mutta sehän on kauheaa oikeistolaisuutta.
Näinhän se on – ja lisäksi tarvitaan hoitoa ja hoivaa. Ehkä rehellinen yrittäjä aloittaa byrokratiatalkoot näistä?
Jos lakkautetaan tulonsiirrot kotitalouksille, niin päästään jopa Bulgarian alle!
Mikähän kaupunki tämä on?
Kyllä yleensä puhelinsoitto kinteistönhoitoon riittää. Nykyisin, 20 vuotta sitten oli toisin.
Ei tuo hankintojen keskittäminen aina johda huonoon lopputulokseen. Isäni oli töissä pienen kaupungin ammattikoulussa ja siellä kunnan kanssa yhteiseen hankintaan siirtyminen romautti hinnat.
Yksi konttorini oli Ilmalassa ja toinen Metsälässä sinne pääsi hyvin junalla ja bussilla.Sehän on suuri työpaikka keskittymä, joten ei se syrjässä ole.
Ja vieressä on Hartwall-areenakin eikä sekään missään kuusikossa ole
Enkä minä tuota Ilmalaa ole keksinyt, Ressun sivuilla se mainittiin niin,että on sitä joku alkuperäinen hesalainenkin koulun paikaksi miettinyt jo paljon ennen minua.
Ja eipä tuo SYK:kään minkään suuren julkisen liikenneväylän vieressä ole.
Mutta se varsinainen asiahan oli säästö kiinteistöissä.Seinät maksvat paljon ja tiivistämällä ja valitsemalla ei aivan keskusta sijoituspaikaksi saavutetaan suuria säästöjä.
Ja kyllä Helsingistä löytyy hyviä julkisilla liikenteellä saavutettavissa olevia paikkoja muualtakin kuin Kauppatorin laidasta
Ihmetten suuresti, miksi Stockmann ei ole keksinyt siirtää myymälänsä kalliista keskustassa Ilmalaan jos sen niin ylivoimainen sijainniltaan ja yhteyksiltään.
Tässä hiukan toisenlaista näkökulmaa hallinnon keventämiseen:
http://www.juhasipila.fi/blogi.html
(Kirjoitus on ilmeisesti julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuudessa 5.10.)
Ja jos Osmoa kauhistuttaa tuo kirjoituksessa mainittu ajatus terveyskeskuksesta joka kunnassa, niin kannattaa miettiä hetki, että onko se sittenkään huono ajatus, jos nämä terveyskeskukset olisivat kuitenkin osa isompaa maakunnallista organisaatiota. Pienet yksiköt ovat usein tehokkaita ja vähentävät myös tarpeetonta liikennettä pitkien etäisyyksien maassa. Ja eivätpä ne terveyskeskukset pienissä kunnissa ole Ruotsin kuntien talouttakaan romuttaneet, vaikka sielläkin on asukasluvultaan varsin pieniä ja harvaanasuttuja kuntia (http://sv.wikipedia.org/wiki/Lista_%C3%B6ver_Sveriges_kommuner). Päin vastoin, sikäläinen kuntatalous on hyvässä jamassa suomalaiseen verrattuna ja myös tulevaisuuden näkymät ovat siellä melko myönteiset.
Ruotsin yhdyskuntarakenteellisesti on huomattavasti keskittyneesti kuin Suomen. Minusta terveysaseman maakunnallisessa organisaatiossa tulisi tehdä ilman kuntarajojen yhdyskuntarakenteellisesti perusteella pyrkien optimoimaan yksiköiden toininnallisuus ja matkustamisen yhteismäärä. On aika vaikea ajatella, että Saloon liitteitä entisillä kuntakeskuksilla oli lähtökohtainen taka-asema ulkopuolelle jääneisiin kuntiin. On paljon alle tuhannen asukkaan kuntia, joista matkat ovat paljon pienempiä, kuin toisten kuntien syrjäkyliltä.
Kun Helsingissä viimeksi yhdistettiin 3 lukiota yhdeksi taloksi, joudutaan käyttämään vain yhdelle lukiolle suunniteltua ruokalaa ja juhlasalia. Johtaa siihen,että ruokailu jaetaan useisiin vuoroihin. Ylioppilasjuhlat ei mahdu omaan taloon. Muutkaan juhlat ei ole koko talolle. Nämä ovat vain osa yhdistämisen aiheuttamista haitoista, joille ei tietysti tarvitse mitään hintalappua asettaa. Hoitakoot koulussa itse ja kärsikööt.
Isolla hankintaorganisaatiolla on varmaankin voimaa, kun hankitaan paljon helposti speksattavia asioita. Harmi vaan että tällaisia asioita ovat bulkkituotteet, ja isoimmat rahat menee nimenomaan ei bulkkiin. Sitten kun hankitaan jotain pientä ja erikoista, niin tuleekin huomattavasti kalliimmaksi.
Mutta kun tarvitaankin pieniä asioita tarpeen mukaan niin haaskausta syntyy. Jos pitää tammikuussa lyödä lukkoon montako kynää vuoden aikana menee, on lukema taatusti todellisuutta isompi, tai sitten kynät voi loppua kesken.
Ja kun se hankintaorganisaatio helposti säästää väärästä paikasta. Mistäs se hankintaosasto tietää että tinkiäkö hinnasta, määrästä vai ominaisuuksista, jos kaikkea ei voikaan saada käytettävällä rahamäärällä? Loppukäyttäjä voi päättää asian oikein sekunnissa.
Esimerkiksi eräässä koulussa on kaksi pylväsporaa, joista kumpikin on hyvin huono, koska ostoporras on ostanut halvemmalla. Ennemmin olisi kannattanut jättää toinen pois kokonaan.
Juu, ja se että nykyään pörssifirmatkin hoitaa asiat typerällä tavalla ei ole mikään syy tehdä yhtä hölmösti julkisella puolella.
Stockmann ei ole halpahalli mutta kaupungin pitäisi olla.Ei ole järkeä pistää verorahoja seiniin ja kunnallispäättäjien palatseihin
Stocmann pystyy pistämään kalliin seinän tuotteiden hintaan, kaupunki ei
Helsingissäon Osmon mukaan hyvä ja kattava julkinen liikenne,joten kyllä muitakin sijoituspaikkoja on kuin keskusta
Eivät hekään aivan keisareita ole vaikka kuvittelevatkin
Eikä Ressun sijoittamien Ilmalaan ole minun ideani vaan jonkun helsinkiläisen aikanaan kehittämä
http://www.hel.fi/hki/ressul/fi/Koulun+esittely/Koulun+historiaa
”Helsingin keskustassa kahden muun tunnetun rakennuksen Vanhan Kirkon ja Tornin välissä aina toiminutta Ressua on vain kerran uhannut siirto muualle. Valtion talouden ollessa 1960-luvun lopulla ahtaalla suunniteltiin kalliin ydinkeskustan tontin myyntiä ja koulun siirtämistä Ilmalan alueelle. Koulun silloisten opettajien ja oppilaiden sekä ennen kaikkea entisten ressujen ponteva vastarinta aiheutti hankkeen raukeamisen.”
Osmo,
Toki Ruotsissa kokonaisuutena on keskimäärin tiiviimpi yhteiskuntarakenne kuin Suomessa, onhan väestötiheyskin suurempi. Mutta keskiarvo ei kerro kaikkea ja tiivis yhdyskuntarakenne ei tarkoita samaa kuin suuret kunnat. Ruotsissa on yli 150000 asukkaan kuntia jopa vähemmän kuin Suomessa (lähteet http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_kunnista_v%C3%A4kiluvun_mukaan ja http://sv.wikipedia.org/wiki/Lista_%C3%B6ver_Sveriges_kommuner ). Itse asiassa Oulun seudun kuntaliitoksen jälkeen vuonna 2013 Suomessa on 6 kuntaa, joissa on reilusti yli 150000 asukasta, kun Ruotsissa niitä on vain 4.
Ja mikä tärkeintä, Ruotsissa ei tietääkseni pyritä kasvattamaan suurkaupunkeja heikentämällä elämisen ja elinkeinotoiminnan edellytyksiä harvemmin asutuilla seuduilla, vaan Ruotsissa kaupungistumisen ja elinkeinorakenteen muutoksen annetaan edetä luonnollisesti ja huolehditaan myös pienten kaupunkien ja maaseudun elinvoimasta. Ja tämä tehdään oikealla tavalla tukien paikkakuntien omia vahvuuksia ja huolehtimalla, että aluehallintomalli on järkevä ja mahdollistaa pientenkin kaupunkien pärjäämisen.
Tuntuu, että Suomessa väki pyritään keskittämään suurkaupunkeihin hävittämällä työt ja yritteliäisyys muualta, kun taas Ruotsissa suurkaupungit kasvavat, koska niihin syntyy uusia työpaikkoja. Ikävimmillään tästä voi olla seurauksena, että Suomessa väki siirtyy tiiviin ja tehokkaan yhdyskuntarakenteen pikkukaupungeista jonnekin Vantaan tai Oulun pelloille rakennettuihin hajanaisiin lähiöihin, joissa pahimmillaan kärsitään vielä kohtuullisen kovasta työttömyydestä. Esimerkiksi Oulussa on jo pitkään ollut erittäin korkea nuorisotyöttömyys.
Oman näkemykseni mukaan Ruotsissa ei ole sellaista keskittämisen ideologiaa kuin Suomessa ja siellä halutaan pitää kaikki alueet elinvoimaisina ja tämä on varsin ymmärrettävää monestakin syystä. Eikä vähiten kestävän kehityksen näkökulmasta:
– on tehokasta hyödyntää jo valmiiksi rakennettu infrastruktuuri
– on haaskausta autioittaa viihtyisät pikkukaupungit ja sitten rakentaa neitseelliselle maalle uudet asunnot ja työpaikat
– tutkimusten mukaan Suomessa suurkaupunkien ympäristössä ja etenkin Uudellamaalla on kaikkein pisimmät työmatkat (ks. kartta sivulla 23 oheisessa julkaisussa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=38822&lan=fi)
On selvää, että kaupungistuminen Suomessakin etenee, ja toivottavasti myös yhdyskuntarakenne tiivistyy. Eikä tämä ole paha asia eikä Keskustapuolue sitä käsittääkseni vastusta. Mutta tärkeää on myös se, että miten tämä tapahtuu, ja olisi hallituksenkin syytä huomata, että myös pikkukaupungit voivat olla osa tätä kaupungistumista. Nykyisen Suomen hallituksen tavoite tuntuu olevan saada Helsinkiin ne 400000 uutta asukasta hinnalla millä hyvänsä. Sinänsä en vastusta Helsingin kasvua, ja jos se tapahtuu positiivisten seikkojen vuoksi, niin mikäs siinä, mutta itseisarvo se ei voi olla. Nyt kuitenkin tuntuu, että pääkaupunkiseutu ja muutkin suurkaupungit kasvavat nuorisotyöttömyydestä ja syrjäytymisuhasta huolimatta, koska muualla maassa ei ole työmahdollisuuksia senkään vertaa, etenkään nuorille. Ja nimenomaan tähän ongelmaan voisi yrittää puuttua ottamalla Ruotsista mallia joissakin asioissa.
Pääpiirteissään Vihreiden linja on hyvä pääkaupunkiseudun kehittämisessä, mutta koko Suomen kehittämisen kokonaiskuva on mielestäni joskus teiltä hukassa.
Mitä tulee tähän terveysasemien sijainnin optimointiin, niin joitakin kommentteja vielä:
– Ymmärtääkseni Sipilä juuri toteaa kirjoituksessaan (http://www.juhasipila.fi/blogi.html), että maakunnallisessa mallissa kokonaisoptimointia haittaavat kunnanrajat poistuisivat ja näin ollen terveysasemien palvelualueet voisivat ylittää kuntien rajat, eli ihminen voi käydä myös naapurikunnan terveysasemalla.
– Nähdäkseni Sipilä ei kirjoittanut, että joka ainoa nykyinen terveyskeskus pitää säilyttää tai että terveysasemien palvelualueet olisivat kiveen hakattu. Mutta mielestäni on Sipilän tavoin aiheellista korostaa, että maakunnallisessa mallissa lähikuntien terveysasemat pääsääntöisesti säilyisivät, eli vaikka sote-palveluiden järjestämis- ja rahoitusvastuu keskitettäisiin maakunnalliselle tasolle, niin lähipalvelut sinänsä eivät keskittyisi (kuten eivät ole Ruotsissakaan tehneet vaan terveysasemia on pienissäkin kunnissa).
– Hallituksen suunnitelmiin liittyen ei sen sijaan ole lainkaan selvää, että miten tässä ns. isäntäkuntamallissa syrjäisten tai pienten kuntien terveysasemat edes voisivat säilyä. Jos Osmo tiedät tämän, niin kerro.
Tässähän se piru juuri piileekin. Kuten itse sanot, keskuskaupungin pitäisi Keskustan (maakunnallisessa) mallissa rahoittaa lähipalvelu riippumatta kustannusten suuruudesta. Miksi ihmeessä muut kuin Keskustalaiset syrjäkuntien asukkaat kannattaisivat tätä mallia?
Olet ymmärtänyt maakunnallisen mallin aivan väärin. Se on hyvin pitkälle samankaltainen malli kuin Ruotsissa on ja maakunnan keskuskaupunki hyötyy siitä vähintään yhtä paljon kuin koko muukin maakunta. Kustannus jakautuu yhdenvertaisesti asukkaille maakunnan eri osissa.
Liian vanha: ”Stockmann ei ole halpahalli mutta kaupungin pitäisi olla.Ei ole järkeä pistää verorahoja seiniin ja kunnallispäättäjien palatseihin”
Miksi kaupungin pitäisi olla halpahalli. Eikö paikan arvokkuuden ja haluttavuuden tee juuri se että siellä on mielekästä toimintaa ja kulje kiinnostavia kaikenikäisiä ihmisiä. Yliopistoja ja oppilaitoksia, yrityksiä, kauppapaikkoja jne. Joku toiminta itsessään voi nostaa kaupungin arvoa.
Vaikka kuntahallintoon ei liitykään, niin oikeuskanslerin ja eduskuskunnan oikeisasiamiehen virat pitäisi kaiken uskottavuuden nimissä yhdistää.
p.s. Näiden oikeuselinten uskottavuudesta sen verran, että kun ministeri Päivi Räsänen nimitti Päivi Nergin kansliapäälliköksi, hän sanoi varmistaneensa nimityksen oikeuskanslerilta, joka totesi, että ”Päivi hyvä, nimitys on OK!”
Sitten kun, Nergiä pätevämpien hakijoiden olisi pitänyt valittaa päätöksestä kokemukseen, tutkintoihin ja mm. siihen viitaten, että valittu oli samaa uskonlahkoa Päivi Räsäsen kanssa, niin valitukset tössäsivät siihen, että valitusviranomainen eli oikeuskansleri oli Päivi Räsäselle antanut puhtaat paperit valita entinen puolue- ja uskonsirar virkaan.
ij,
tuosta kommentistasi välittyy lukijalle muuten sellainen käsitys, että nimenomaan näiden syrjäkuntien menot olisivat jokin rahareikä, jota erityisesti keskuskaupungin asukkaiden pitäisi rahoittaa. En tiedä, että miksi tällainen käsitys elää Suomessa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla erittäin sitkeästi. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Ohessa on kaksi tutkimusta tästä aiheesta eri tekijöiltä ja eri instituutioista. Kannattaa lukea molemmista tutkimuksista johtopäätökset viimeisestä luvusta.
http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/m69.pdf
http://www.kaks.fi/sites/default/files/1158-Tutkjulk_57_net.pdf
Eiköhän tuossa mene kaksi asiaa sekaisin. BKT:n julkisen talouden koko ei välitä siitä, miten paljon maassa tehdään tulonsiirtoja. Jos henkilöltä A otetaan rahaa veroina ja annetaan se henkilölle B, joka ostaa sillä jotain yksityisesti tuotettua, niin tämä ei kasvata julkista sektoria. Julkinen sektori kasvaa sillä, että henkilöltä A otetaan rahaa veroina ja tuotetaan sillä julkisesti jotain.
Keskuskaupungin asukkaiden kannalta ei ole mitään järkeä ryhtyä maksamaan lähipalveluja niille, jotka haluavat asua syrjäkylillä. Eiköhän se ole niiden syrjäkylien asukkaiden oma asia. Varsinkin näinä aikoina, joina lääkäreitä on edes rahalla vaikea houkutella syrjäkylille töihin, on järjetöntä pistää keskuskaupungin asukkaat edes osallistumaan tämän rahoittamiseen. Kas kun ei pidä vielä rahoittaa sinne päivystystäkin.
Jos siellä kylillä halutaan itse rahoittaa kyläkoulu ja terveysasema niin siitä vaan. Miksi kukaan sitä kieltäisi? Turha siihen on maakuntarahoitusta sotkea.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan että joku haluaa syrjemmässä asua, mutta syrjässä asumisella on hintansa (siellä asuville), se nyt vain on hyväksyttävä.
Tästä kuntien välisestä tai maakuntamallista olemme saaneet nähdä loistavia esimerkkejä niin Kainuussa, kun joku kunta ei katsonut saavansa aivan niin paljon maakunnalta kuin halusi, kuin Pohjois-Savossa, missä Juankoski ja Kaavi tappelevat jo röntgenlaitteen paikastakin. Riita poikki: maakunnan rahalla kummalekin oma?
ij,
argumentoit enemmän mielikuvilla kuin faktoilla.
Yhtä hyvin voisin alkaa luettelemaan valtavan määrän suurten kaupunkien välisiä riitoja, mutta mielestäni sellaiseen ei kannata lähteä. Jos uskot, että ratkaisu Suomen julkisen talouden tai kuntatalouden ongelmiin löytyy keskittämällä väki ja palvelut suuriin yli 100000 asukkaan kaupunkeihin, niin todennäköisesti olemme eri mieltä asiasta perustavanlaatuisella tavalla, ja yksityiskohdista on melko turha kinata.
Ylipäänsä en oikein ymmärrä tätä suomalaista maaseudun ja kaupungin ja toisaalta pienten ja suurten kuntien välistä vastakkainasettelua alkuunkaan. Molempia tarvitaan, ja sekä suurten ja pienten kaupunkien että maaseudun kehittymisen edellytyksistä pitää huolehtia.
Pari kommenttia kuitenkin:
– Keskustan malli on kehittynyt Kainuun mallin ajoista ja kehittyy kaiken aikaa.
– Syrjäisten kuntien ongelmat eivät johdu niinkään siitä, että kaikkien peruspalvelujen järjestäminen olisi siellä paljon kalliimpaa per asukas kuin suurkaupungeissa, vaan siitä, että huoltosuhde on heikentynyt, johtuen pääasiassa siitä, että nuoret ovat muuttaneet ja eläkeläiset jääneet. Oletko todella sitä mieltä, että tulontasaus alueiden välillä ei ole perusteltua ja oikeudenmukaista ja kohtuullista, vaikka näiden maaseudun mummojen lapset nyt maksavat veronsa Helsinkiin? Pitäisikö nämä mummot ehkä rahdata sieltä Helsingin kalliisiin hoitolaitoksiin ja asuntoihin? Onko tulontasaus maaseudun ja kaupungin välillä jotenkin enemmän väärin kuin tulontasaus vaikkapa kaupunginosien välillä? Vai ajatteletko, että kukin vastatkoon itsestään? Kuinka pitkälle yhteisvastuusta pitäisi mielestäsi luopua?
Eiköhän hallinnon keventäminen käytännössä tarkoita sitä että hallinnon työkuormaa kevennetään. YT-neuvottelut veisi työkuorman väärään suuntaan, joten keksitään ennemmin lisää veroja.
VATT pomoineen jälleen kerran näyttää suuntaviivat julkispuolen kehitykselle.
Mitä vikaa on VATTEET:ssa ja sen pomonsa. Terrveellinen tapa ottaa lyhyet nokoset? Minäkin otan, jos on mahdollista.
Tämä onkin sitten erittäin hyvä kysymys, ja tästä voimme jopa olla samaa mieltä. Sen sijaan en missään tapauksessa pidä sopivana, jos maakuntamalli tarkoittaa sitä, että maakunta sitten velvoitetaan järjestämään esimerkiksi lääkäripäivystys joka kuntakeskukseen maksoi mitä maksoi. Jos rahoitusvastuu siirretään maakuntaan, pitää päätösvaltakin siirtää sinne. Silloin lääkäripäivystys ei todennäköisesti toteudu muualla kuin aluesairaalassa, mutta niinhän se nykyään menee kaupungissakin. Saattaa jopa olla kannattavampaa kuskata ne potilaat kaupunkiin lääkärillä käymään, tai kierrättää lääkäriä käymässä määräajoin paikallisissa vanhainkodeissa.
Lääkärit eivät enää halua asua syrjäkylillä, ja siksi syrjäkuntiin on hyvin hankala saada palkattua virkasuhteisia. Miten maakunnan värvääminen palkanmaksajaksi auttaisi tähän, muuten kuin ehkä palkkoja entisestään nostamalla – tällä kertaa entistäkin enemmän muiden rahalla? Ongelma koskee pieniä kaupunkejakin, totta puhui se keskisuuren tehtaan ulkomaalainen toimitusjohtaja, joka valitti sitä, ettei 20 tuhannen asukkaan kaupungista löytynyt Rossoa kummempaa ruokaravintolaa. Mitähän kuuluu kaupungissa sijaitsevan sairaalan rekrytoinnille?
Valtakunnan tasolla täytyy jokin tulotasaus olla, mutta ei tälläkään tavalla saa houkuteltua tekijöitä syrjäseudulle. Kuntien velvoite ylläpitää eläinlääkäriä (elintarviketurvallisuuden kannalta välttämätöntä) on myös joutunut tästä syystä vaikeuksiin.
Lisäksi pitää ottaa huomioon kuntien välinen kaavoituskilpailu. Jotta maakuntamalli korjaisi nykyisen kuntarakenteen aiheuttamat ongelmat, täytyisi myös kaavoitusvalta siirtää maakuntatasolle. Aika vähiin kävisivät kunnan tehtävät, ja jo nyt meillä on kuntia, joissa ei tahdo löytyä ehdokkaita kunnanvaltuustoihin. Päätöksenteon tason turvaksi pitäisi valtuustojen olla niin houkuttelevia vaikuttamisen paikkoja, että äänestäjillä olisi valinnanvaraa. Järjestöpuolella on aika lailla esimerkkejä siitä, että hallitukseen joudutaan valitsemaan jäseniä puolipakolla.
Disclaimer: en minä vaadi maaseudun tyhjentämistä, mutta rajansa himmelinrakennuksellakin. Kotimainen elintarviketuotanto on turvallisuuspoliittinen asia, enkä siitä luopuisi. Valitettavasti emme silti kykene millään järjestämään kaupungin tasoisia palveluita sinne talousmetsään, vaikka miten haluaisimme.
Julkinen sektori kasvaa myös sillä, että valtio tekee palvelun ja myy sen markkinoilla.
Kerropa tämä tilastokeskukselle.
ij,
ennen kuin vastaan yksityiskohtaisemmin kommentteihisi maakuntamallista, niin otan esille joitakin yleisluontoisia havaintojani.
Mielestäni kuntauudistusasiassa näyttää nyt siltä, että Kokoomuksen harrastama mielikuvamarkkinointi keskittämisen kuvitelluista eduista ja Keskustan kuntalinjausten taantumuksellisuudesta on mennyt erittäin hyvin perille. Erityisen surullista on, että monet varsin yleiset käsitykset kuntataloudesta ja palveluista pohjautuvat enemmän mielikuviin kuin faktoihin, tutkimukseen ja kokemuksiin. Pääosin tämä mielikuvamarkkinointi ei ole tahallista harhaanjohtamista, vaan luulen, että monet Kokoomuksen äänestäjistä ja poliitikoistakin aidosti uskovat keinojensa toimivuuteen. Johtavien poliitikkojen pitäisi tietysti tietää paremmin ja olla perillä asioista, mutta olen alkanut yhä enemmän epäillä, että hekin toimivat samojen mielikuvien ja ideologioiden ohjaamana kuin äänestäjänsä.
Itse uskon, että tämä ongelma ei ole pelkästään Kokoomuksen, vaan muilla puolueilla on vastaavia aukkoja ja uskomuksiin pohjautuvia mielikuvia sitten joissain muissa asioissa.
Luulenkin, että ongelma ei ole pelkästään politiikassa vaan ylipäänsä suomalaisessa hallinto- ja keskustelukulttuurissa ja se koskettaa myös tiedotusvälineitä. Suomessa ei esimerkiksi osata hyödyntää tutkimustietoa päätöksenteon pohjana samalla tavalla kuin vaikka Ruotsissa. Samoin Suomessa mielipiteet ja toimintaperiaatteet lyödään käytännössä lukkoon hyvin varhaisessa asioiden valmistelun vaiheessa (hallitusohjelma!), eikä osata kollektiivisen keskustelun keinoin kehittää ongelmiin ratkaisuja yhdessä. Päin vastoin, mielipiteen ja suunnitelmien muuttaminen nähdään jonkinlaisena heikkoutena, ja neuvottelutilanteet pelinä, jossa aina joku häviää ja joku toinen voittaa. Yleensä voittajaksi tulkitaan se, joka jääräpäisimmin pitää kiinni omasta kannastaan ja oman taustaryhmänsä eduista. Seurauksena on, että Suomen kokonaisetu yleensä häviää ja lopulta pitkällä tähtäimellä häviää myös voittajaksi tulkittu osapuoli.
Toinen erityinen piirre suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa on erilaisille edunvalvontaryhmille annettu asiantuntija-asema ja suuri vaikutusvalta päätöksiin. Myös virkamiesten valta on korostunut, ja heitä käytetään asiantuntijoina erittäin usein, vaikka heitä ei monissa tapauksissa voi pitää täysin riippumattomina johtuen heidän roolistaan menneiden ja tulevien päätösten valmistelijoina ja toimeenpanijoina. Suomessa tavallisten virkamiesten asema on myös poikkeuksellisen suojattu, ja riittävää tulosvastuuta ei mielestäni ole. Toiminnan sisällöllä ja tavoitteiden saavuttamisella ei ole niin väliä, tärkeintä ja turvallisinta on, että ei riko muodollisia pykäliä. Edellä mainittujen tahojen asettaminen asiantuntijoiksi tarkoittaa samalla myös sitä, että akateemisesti meritoituneiden ja tieteellisten asiantuntijoiden rooli ja hyödyntäminen päätöksenteossa on vähäisempää kuin vaikkapa Ruotsissa. Tämä myös näkyy lopputuloksissa.
Kaikissa edellä mainitsemissani seikoissa on mielestäni suuri ero esimerkiksi Ruotsin julkishallintoon ja pelkään, että näillä ”pienillä” eroilla onkin lopulta suuri merkitys Suomen hyvinvointiin.
Olisin taipuvainen tulkitsemaan niin, että suomalaisessa keskustelussa päättämättömyydeksi ja heikkoudeksi leimattu ruotsalainen ”diskuteeraamisen kulttuuri” onkin itse asiassa naapurimaallemme vahvuus. Päätöksenteon nopeus ei nimittäin välttämättä kerro sen viisaudesta.
Vaikka edellä esittämäni näkemykset ovat varsin subjektiivinen ja henkilökohtainen käsitykseni eroista suomalaisessa ja ruotsalaisessa päätöksentekokulttuurissa, niin täytyy lopuksi kuitenkin todeta, että esimerkiksi VATT:in johtaja Juhana Vartiainen on lausunut julkisuudessa joitain mielestäni hyvin samankaltaisia näkemyksiä.
Tuskinpa tätä kukaan odottaakaan tai mikään puolue ohjelmassaan ajaa. Päin vastoin, maaseudun asukkaat ovat usein tyytyväisiä jopa varsin vaatimattomaan palvelutasoon, joka ei kaupungissa tulisi edes kysymykseen.
Kommentissasi oli lisäksi hyviä huomioita ja kysymyksiä, ja tässä käsityksiäni niihin.
– Maakuntamalli auttaa lääkärien rekrytoinnissa muodostamalla kuntia isomman organisaation, jossa on mahdollisuuksia järjestää parempi työhön ohjaus, kokeneempien spesialistien apu, vaihtelevampi työn kuva ja monipuolisemmat tehtävät sekä joustavampi töiden järjestäminen kunkin työntekijän toiveiden ja kykyjen mukaan. Isommassa organisaatiossa on myös paremmat uralla kehittymisen mahdollisuudet, ja vaativampia tehtäviä niitä haluaville. Näkemykseni on, että pienten kuntien lääkärirekrytointiongelmat eivät johdu niinkään pienten kuntien asumisviihtyvyysongelmista kuin työn sisältöön ja työjärjestelyihin liittyvistä asioista. Jos et usko, minua niin katso mitä Lääkäriliiton edustaja sanoo Ruotsin mallista oheisessa uutisessa: http://www.hs.fi/talous/L%C3%A4%C3%A4k%C3%A4riliitto+ei+n%C3%A4e+ongelmaa+verosuunnittelussa/a1305605173378
– Näihin rekrytointiongelmiin liittyen on hyvä myös todeta, että ei lääkärin tarvi välttämättä asua paikkakunnalla. Kuten itsekin hyvin sanoit, niin lääkäriä voi kierrättää asiakkaiden luona (esim. vanhainkodilla), ja joskus tämä voi jopa tulla halvemmaksi, kuin kuljetuttaa suuri joukko asiakkaita lääkärin luokse.
– Nähdäkseni maakuntamalli tarkoittaa juuri sitä, että maakunnan järjestämissä palveluissa päätösvalta siirtyy maakunnalliselle tasolle (ks. sivut 49-53 kirjasessa http://www.juhasipila.fi/45 ), mutta tiheästi asutuilla seuduilla tämän ”maakunnan” ei mielestäni välttämättä tarvi olla maantieteellisesti kovin laaja. Pääkaupunkiseudun metropolialue voisi minun mielestäni olla oma maakuntansa.
– Maakuntamallissa maakunnan tason maankäyttö, liikenne ja kaavoitusasiat siirtyisivät maakunnalle, mutta kunnille jää kyllä siitä huolimatta tehtäviä (http://www.juhasipila.fi/blogi.html).
– Se, että 20000 asukkaan kaupungissa ei ole Rossoa kummempaa ruokaravintolaa ei johdu yksin kaupungin pienuudesta, vaan kaupan ja ravintola-alan keskittymisestä (Rosso kuuluu S-ryhmään) sekä pienyrittäjyyden ongelmista ja työn tekemisen ja teettämisen vaikeuksista ja kustannuksista Suomessa. (Näitä ongelmia ja ratkaisuja niihin käsitellään myös edellä mainitussa Sipilän kirjasessa.)
– Mitä hallintohimmeleihin tulee, niin minun on vaikea nähdä, että kuinka niitä hallituksen mallissa voisi olla vähemmän kuin Keskustan/Ruotsin mallissa. Kokoomus kyllä mielellään näin väittää, mutta uskoo ken haluaa. Esimerkiksi tuoreessa Talouselämä-lehdessä oli hyvä artikkeli kuntauudistuksen kohtaamista käytännön ongelmista hallituksen mahdottomien suunnitelmien pohjalta. Kannattaisi tutkia ennen kuin hutkitaan.
Eikö se muka ole päivänselvää? Maksajajien ja saajien välillä on aina perustavanlaatuinen eturistiriita.
Sitä ei millään ”me ollaan kaikki samassa veneessä”-höpinä poista, että jos joltain otetaan ja toiselle annetaan, se on ensimmäiseltä pois ja toiselle enemmän. Jos otetaan vähemmän niin saamapuolella resurssit vähenee ja maksupuolella nousee ja jos otetaan enemmän, niin päinvastoin.
Ei tuollaista ristiriitaa voi mitenkään selittää pois.
Ennen vanhaan sellaiset asiat kuin epäitsekkyys, kohtuullisuus ja heikommista huolehtiminen olivat vielä hyveitä, mutta eivät ilmeisesti enää, kun tällaisia kommentteja tulee vastaan yhä useammin.
Mutta jos kerran välttämättä haluat tällaista vastakkainasettelua herätellä, niin kerrotko vielä, että ketkä ovat siellä maksupuolella ja ketkä saamapuolella:
http://yle.fi/uutiset/yksityislaakarien_kela-korvaukset_valuvat_etelan_rikkaille_kunnille/6330393
http://www.hs.fi/talous/Ty%C3%B6ntekij%C3%B6ille+miljoonalasku+johtajatason+lis%C3%A4el%C3%A4kkeist%C3%A4/a1305553425960
OK, nyt ymmärrän ”hallinnon keventämisen” paremmin.
Missä Tilastokeskus laskee julkisen talouden osuuteen BKT:sta tulonsiirrot? Katselin nopeasti sivua
http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_valtiontalous.html
eikä siellä ainakaan käytetty tuollaista ilmausta. Siellä oli kyllä esillä luku ”verotulojen osuus BKT:sta”, mutta tämä on siis eri asia kuin julkisen talouden osuus.